Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 261/2002 vp Sukunimen vaihtamisen maksuperusteiden muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Nimilain mukaan sukunimen vaihtaminen puolison kuoleman tai avioeron jälkeen on maksutonta vain niissä tapauksissa, että henkilö ottaa käyttöön sen nimen, joka hänellä oli käytössä yhteisen sukunimen edellä tai joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Sen sijaan toisen avioliiton jälkeen leskeksi jäänyt tai eronnut henkilö joutuu maksamaan 85 euroa saadakseen itselleen saman sukunimen edellisen avioliiton aikana syntyneiden lastensa kanssa. Sukunimen muuttamisen maksullisuudessa on epäkohtia myös lasten sukunimen muuttamisen suhteen. Esimerkiksi yksinhuoltajaäidit, jotka haluaisivat lapsensa omalle nimelleen, joutuvat maksamaan jokaisen lapsensa nimenmuutoksesta 85 euroa/lapsi. Nykykäytäntö on epäoikeudenmukainen nimenomaan naisille, koska naiset ottavat yleensä miehen sukunimen avioituessaan. Sukunimen muuttamismaksun lisäksi nimenmuuttaja joutuu maksamaan myös muitakin asiapapereihin liittyviä maksuja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sukunimen vaihtamisen maksuperusteiden muuttamiseksi? Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2002 Anu Vehviläinen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anu Vehviläisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 261/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sukunimen vaihtamisen maksuperusteiden muuttamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Nimilain (694/1985) mukaan sukunimen muutokset tapahtuvat joko ilmoituksesta tai hakemuksesta. Ilmoitusasiana vireille tulleessa sukunimen muutosasiassa viranomainen ei tee päätöstä ilmoituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, vaan uusi sukunimi merkitään ilmoituksesta väestötietojärjestelmään. Ilmoituksesta tapahtuvasta sukunimen muutoksesta ei peritä maksua. Hakemuksesta vireille tulleessa sukunimen muutosasiassa viranomainen sen sijaan tekee päätöksen hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hakemuksen johdosta tehdystä päätöksestä peritään maksu valtion maksuperustelain (150/1992) osoittamalla tavalla. Rekisterihallinnon suoritteiden maksuista annettuun asetukseen (1006/2001) liittyvässä maksutaulukossa sukunimen muuttamista koskevan päätöksen suoritemaksuksi on määrätty 85 euroa. Niissä tapauksissa, joissa hakemuksesta on nimilain mukaan tiedotettava virallisessa lehdessä, suoritemaksu on 135 euroa. Nimilaissa on lueteltu ne tilanteet, joissa uusi sukunimi saadaan ottaa käyttöön ilmoitusmenettelyllä. Mahdollisuudesta muuttaa lapsen sukunimi ilmoitusmenettelyllä voidaan esimerkiksi mainita nimilain 4 a, jonka mukaan jos alaikäisen lapsen vanhemmat menevät avioliittoon keskenään ja he ottavat yhteisen sukunimen, vanhemmat, jotka yhdessä ovat lapsensa huoltajia, voivat sopia lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa vanhempiensa yhteisen sukunimen. Puolison sukunimen muuttamisesta ilmoitusmenettelyllä voidaan esimerkkinä mainita nimilain 9, jonka mukaan puoliso voi avioliiton purkautumisen jälkeen muuttaa sukunimensä, jonka hän on saanut toiselta puolisolta avioliiton perusteella, ottamalla sen nimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Jos puoliso on käyttänyt yhteisen sukunimen edellä sitä sukunimeä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, hän voi avioliiton purkautumisen jälkeen ottaa sukunimekseen myös tämän nimen. Niissä tapauksissa, joissa sukunimeä ei voida muuttaa ilmoituksella nimensä muuttamista haluavan on tehtävä sitä koskeva hakemus maistraatille. Jos esimerkiksi lapsen yksinhuoltajavanhemmalla on eri sukunimi kuin hänen huollossaan olevalla lapsella ja hän haluaa lapselleen saman sukunimen kuin hänellä itsellään on, lapsen sukunimen muuttaminen tapahtuu hakemuksella. Tällöin hakemuksessa on joko nimilain 10 :n 2 kohdan mukaisesti selvitettävä, että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut lapsella ja että sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena tai 3 kohdan mukaisesti, että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden johdosta pidettävä perusteltuna. Samoin leskeksi jääneen tai eronneen henkilön on tehtävä sukunimen muuttamista koskeva hakemus, jos hän haluaa ottaa takaisin sellaisen aikaisemman avioliiton perusteella saamansa sukunimen, josta hän on luopunut solmiessaan 2

3 Ministerin vastaus KK 261/2002 vp Anu Vehviläinen /kesk uuden avioliiton. Tällaisessa tapauksessa hakijan on nimilain 10 :n 2 kohdan mukaan selvitettävä, että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä ja että sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Edellä tarkoitetuissa sukunimen muutosasioissa noudatetaan yksinkertaistettua hakemusmenettelyä. Asiassa ei pyydetä nimilautakunnan lausuntoa eikä hakemuksesta tiedoteta virallisessa lehdessä. Tämän vuoksi näissä hakemusasioissa peritään 135 euron suuruisen maksun sijasta 85 euron suuruinen maksu. Saatujen tietojen mukaan samaan perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten sukunimen muuttamisesta on peritty yhteissummana 85 euroa, jos asiassa on tehty yksi hakemus ja kaikki lapset asuvat saman maistraatin toimialueella. Oikeusministeriössä ei tällä hetkellä ole vireillä nimilakiin kohdistuvaa uudistusta. Kun sellainen uudistus tulee vireille, sen yhteydessä voidaan myös selvittää, onko aiheellista laajentaa ilmoitusmenettelyn soveltamispiiriä, minkä seurauksena useammassa tapauksessa kuin nykyisin nimen muuttaminen voisi tapahtua maksutta. Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2002 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anu Vehviläinen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 261/2002 rd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att ändra avgiftsgrunderna vid byte av släktnamn? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt namnlagen (694/1985) kan ett släktnamn ändras antingen genom anmälan eller på ansökan. I ett ärende som gäller ändring av släktnamn och som blivit anhängigt som ett anmälningsärende fattar myndigheten inte beslut om godkännande eller förkastande av anmälan, utan det nya släktnamnet registreras i befolkningsdatasystemet utgående från anmälan. För ändring av släktnamn på basis av en anmälan uppbärs ingen avgift. Om ett ändringsärende däremot blivit anhängigt på ansökan fattar myndigheten beslut om godkännande eller förkastande av ansökan. För ett sådant beslut uppbärs avgift enligt vad som bestäms i lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992). Enligt den avgiftstabell som utgör bilaga till förordningen om avgifterna för registerförvaltningens prestationer (1006/2001) är avgiften för ett beslut som gäller ändring av släktnamnet 85 euro. I de fall då ansökan enligt namnlagen skall kungöras i officiella tidningen är avgiften 135 euro. I namnlagen uppräknas de situationer då ett nytt släktnamn kan tas i bruk genom anmälningsförfarande. Som exempel på möjligheten att ändra barnets släktnamn genom anmälningsförfarande kan nämnas namnlagens 4 a, enligt vilken ett minderårigt barns föräldrar, som ingår äktenskap med varandra och antar gemensamt släktnamn och tillsammans är vårdnadshavare för barnet, kan komma överens om en sådan ändring av barnets släktnamn att barnet får deras gemensamma släktnamn. Som exempel på ändring av släktnamn för make genom anmälningsförfarande kan nämnas namnlagens 9, enligt vilken make efter äktenskapets upplösning kan ändra det släktnamn han genom äktenskapet fått av den andra maken genom att anta det släktnamn han senast hade såsom ogift. Om en make framför det gemensamma släktnamnet har använt det släktnamn som han hade när äktenskapet ingicks, kan han efter äktenskapets upplösning också anta detta namn som sitt släktnamn. I de fall då släktnamnet inte kan ändras genom anmälan skall den som önskar en namnändring göra en ansökan om detta hos magistraten. Om t.ex. en förälder, som ensam har vårdnaden om sitt barn, har ett annat släktnamn än barnet och han vill att barnet får samma namn som han själv har, skall en ansökan om ändring av barnets släktnamn göras. I ansökan skall då enligt 10 2 punkten namnlagen utredas att det föreslagna nya släktnamnet tidigare har burits av barnet och att ändringen av släktnamnet bör anses vara ändamålsenlig eller enligt 3 punkten att antagande av nytt släktnamn bör anses vara motiverat på grund av förändrade förhållanden. Också en efterlevande make eller frånskild skall göra en ansökan om ändring av släktnamnet, om han vill ta tillbaka ett sådant släktnamn som han fått genom ett tidigare äktenskap och som han avstått ifrån vid ingående av ett nytt äktenskap. I sådana fall skall den sökande med stöd av 10 2 punkten namnlagen utreda att det föreslagna nya släktnamnet tidigare har burits av honom och att ändringen av släkt- 4

5 Ministerns svar KK 261/2002 vp Anu Vehviläinen /kesk namnet bör anses vara ändamålsenlig. I ovannämnda ändringsärenden iakttas ett förenklat ansökningsförfarande. Det behövs då inget utlåtande av nämnden för namnärenden och ingen kungörelse av ansökan i officiella tidningen. I sådana ansökningsärenden uppbärs därför en avgift på 85 euro i stället för 135 euro. Enligt uppgift har en sammanlagd avgift på 85 euro tagits ut för ändring av släktnamnet på minderåriga barn som hör till samma familj, om det har gjorts en enda ansökan i ärendet och alla barn bor inom samma magistrats verksamhetsområde. Bestämmelserna om ändring av släktnamn i gällande namnlag är könsneutrala. Utgångspunkten är att den som anhängiggör en ansökan svarar för den avgift som uppbärs för ansökan. På justitieministeriet är det för närvarande inte aktuellt med någon namnlagsreform. När en sådan reform blir aktuell är det i det sammanhanget möjligt att utreda om det är motiverat att utvidga tillämpningsområdet för anmälningsförfarandet, vilket skulle leda till att det i fler fall än för närvarande inte skulle uppbäras någon avgift för ändring av släktnamn. Helsingfors den 10 april 2002 Justitieminister Johannes Koskinen 5