6/04 Aasianumero TUTKIMUSMATKALLA KIINASTA JAPANIIN

Transkriptio

1 6/04 Aasianumero TUTKIMUSMATKALLA KIINASTA JAPANIIN

2 Sisältö Japanilaisia ravitsemustutkijoita vieraili kesällä Turussa. 3...Pääkirjoitus 4...Turkulaiset Kiinaa valloittamassa 6...Pekingin vihreä haaste 8...Kiinan sulkeutuminen on myytti 11...Japani globaaliyhteisön jäsenenä 12...Japanilainen nainen muuttuvissa rooleissa 14...Lyhyet 16...Iäkkäät kuljettajat yliarvioivat kykynsä Nobufumi Inaba on kotiutunut Turkuun hyvin Maailmankieli yhdistää 20...Metsätutkimus ylittää rajoja 21...Julkaisuja & artikkeleita 22...Kiinalainen juttu kääpiötähdistä 23...Turkulaistutkija sukkuloi Soulin ja Pekingin välillä 24...Aasia on ravintotutkijalle runsas ruoka-aitta 26...Seesam, aukene! 28...Nobufumi Inaba, Nari Lee, Zhu Wenli 30...Alumnisivut 32...Vuosien takaa 33...Väitökset Iäkkäät kuljettajat puhuttavat Japanissa Väitös: Kun aikaansa seuraava perhe tietokoneen osti Kannessa Nari Lee, joka tekee tutkimusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Edellisestä Aurorasta 5/04 oli Biotekniikan keskuksesta kertovasta jutusta unohtunut yksi tutkimusryhmä: Bioinformatiikka (erikoistutkija, Ph.D. Stephen Rudd). Petri Saarikoski teki ensimmäisen perustutkimuksen tietokoneharrastuksesta Suomessa. 34 Kiinan muurilla. 22

3 JORMA KALELA Suomalainen Aasia-opetuksen ja -tutkimuksen keskus Suomi kouluttaa Yhdysvalloille kiinalaistutkijoita! Tällainen otsikko kertoo enemmän mielikuvilla operoivasta mediasta kuin Suomen ja Kiinan uudenlaisista yhteyksistä. Toisenlaista informaatiota välittävät kehotukset ottaa oppia Itä- ja Kaakkois-Aasian taloustiikereistä ja valittelut suomalaisen tuotannon siirtymisestä Kiinaan. Aasian ajankohtaistuminen näkyy Turun yliopistossakin, mutta arkisemmalla tasolla. Yliopistossamme opiskelee parhaillaan kolmisenkymmentä aasialaista tutkinto-opiskelijaa, joista 17 on kotoisin Kiinasta. Meidän opiskelijoitamme taas on vastavuoroisesti eri puolilla Aasiaa, vaikkakin vähemmän. Myös tutkijavaihto ja tutkijavierailut ovat nykyään jokapäiväisiä asioita. Näiltä osin Turun yliopisto ei erotu muista suomalaisista korkeakouluista. Meidän erityisyytemme on suomalaisille tarjottavassa opetuksessa ja tutkimuksessa. Poliittisen historian laitoksesta tuli 1990-luvulla nykyiseen Itä- ja Kaakkois-Aasiaan ja erityisesti Kiinaan kohdistuvan suomalaisen opetuksen keskus. Yliopiston oma opetus oli monet vuodet lehtoritasoista, mutta elokuussa 2004 laitos sai Kiinan oman ajan historiaan erikoistuneen professorin, Klaus Mühlhahnin. Hänen johdollaan päästään nyt siirtämään tutkimustoimintakin aiempaa korkeammalle tasolle. Yliopistomme aloitteellisuus näkyy siinä, että Turusta koordinoidaan kolmea valtakunnallista ohjelmaa. Tärkein niistä on Itä- ja Kaakkois-Aasian yliopistoverkosto, jonka tehtävänä on varmistaa, että eri yliopistojen resurssit saadaan tehokkaasti palvelemaan alueen asiantuntijoiden koulutusta. Verkosto, jolla on päätoimiset koordinaattori ja suunnittelija, on työstänyt tämän vuoden uutta maisteriohjelmaa. Ohjelma ja verkosto ovat yliopistossamme tärkeässä roolissa. Poliittisen historian laitos koordinoi myös vuodesta 2002 alkaen Aasian tutkijakoulua. Se tarjoaa henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi yhdessä yliopistoverkoston kanssa kahdesti vuodessa järjestettävän valtakunnallisen seminaarin. Sekä yliopistoverkoston puitteissa järjestettyä että tutkijakoulun antamaa opetusta tukee Asia- Net, joka on osa Suomen virtuaaliyliopistoa. Tässä lehdessä esitellään vain osa Aasiaan suuntautuvasta tutkimus- ja koulutusyhteistyöstä, jota Turun yliopistossa harjoitetaan. Erilaisia hankkeita on niin ilahduttavan runsaasti, etteivät ne yhteen lehteen mahdu. KIRJOITTAJA ON VUODEN LOPUSSA ELÄKKEELLE SIIRTYVÄ POLIITTISEN HISTORIAN PROFESSORI, JOKA TOIMI LAITOKSEN JOHTAJANA JA ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIAN YLIOPISTOVERKOSTON JOHTORYHMÄN PUHEEN- JOHTAJANA

4 TEKSTI TIMO NIITEMAA KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ TURKULAISET KIINAA VALLOITTAMASSA - NÄYTTÄVÄTPÄ NUORILTA JA INNOKKAILTA, MUTTA SELLAISIA HE OLIVATKIN, HUUDAHTAA KOORDINAATTORI MARITA SIIKA KATSOESSAAN YHDESSÄ SUUNNITTELIJA JUHA TÄHKÄMAAN KANSSA SYYSKUUSSA 1995 ILMESTY- NEEN AURORA-LEHDEN KUVAA KIINAAN LÄHDÖSSÄ OLEVISTA ITÄ-AASIA -KURSSIN OPISKELIJOISTA. Turun yliopiston Itä-Aasian projekti voisi viettää kymmenvuotisjuhliaan, sillä syksyllä 1994 käynnistyi 15 opiskelijan kurssi, jonka päätyttyä Aurora-lehden kuvaama joukko lähti Marita Siian pohjustamana vuodeksi Kiinan eri yliopistoihin opiskelemaan. Juha Tähkämaa toimi tuolloin projektin tutkimusassistenttina. Vanha valokuva saa Siian ja Tähkämaan pohtimaan, mihin kurssilaiset ovat myöhemmin päätyneet. Melkoinen osa hyödyntää Kiina-tietämystään yritysmaailmassa. Eräs heistä on työskennellyt jo pitkään Nokian palveluksessa, ensin Kiinassa henkilöstörekrytoinnissa, sitten muissa kansainvälisissä tehtävissä. Eräs kurssilaisista on perustanut oman yrityksen ja konsultoi pk-yrityksiä. Heitä on toiminut myös ulkoministeriön ja YK:n tehtävissä, mm diplomaattina tai ihmisoikeusasiantuntijana. Opiskeluharjoittelussa he ovat olleet lähetystöissä Jakartassa, Pekingissä, Soulissa ja Tokiossa. - Kauimmaksi aihepiiristä lienee kulkenut yksi Kiinan kävijä, joka toimii eräoppaana Lapissa, myhäilee Tähkämaa. Turun yliopiston mielenkiinto Kiinaan on itse asiassa jo vanhempaa perua. Professori Juhani Paasivirta luennoi ja -70-lukujen vaihteessa Itä- Aasian kansainvälisten suhteiden historiasta. Marita Siika sai Kiina-kipinänsä tuolloin, vaikka Kiinan suuntaa pidettiinkin tuohon aikaan Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon vuoksi ulkopoliittisesti hieman arveluttavana. Monipuolista Kiina-koulutusta Turun yliopiston Kiina-hanke laajeni merkittävästi kun se sai vuonna 2001 koordinoitavakseen valtakunnallisen Itäja Kaakkois-Aasian yliopistoverkoston. Aasian yliopistoverkostoon kuuluvat maan 20 yliopistoa. Turun yliopisto koordinoi myös erillistä Aasian tutkijakoulua. Yliopistoverkoston vakiintumista ja vahvistumista merkitsee Turun yliopistoon saatu Kiina-professuuri. Professori Klaus Mühlhahn aloitti työnsä poliittisen historian laitoksella elokuun alussa. Yliopistoverkosto vastaa kahden opintokokonaisuuden järjestämisestä: Aasian ohjelmasta ja syventävien opintojen ohjelmasta. Vuosittain järjestettävä 15 opintoviikon Aasian ohjelma tarjoaa perustiedot Itä- ja Kaakkois- Aasiasta tarkastelemalla aluetta monitieteisesti kulttuurihistorian, yhteiskunta-, liiketalous- ja viestintätieteiden näkökulmasta. Opintokokonaisuus tarjotaan virtuaalisena yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Syventävien opintojen ohjelma tukee Aasiaan liittyvien pro gradu töiden tekemistä. Siinä on tällä hetkellä mukana 30 opiskelijaa. Verkosto järjestää myös seminaareja ja luentotilaisuuksia ja antaa asiantuntijaapua Itä-Aasian oloista kiinnostuneille yritysten ja hallinnon edustajille. Vuonna 2002 aloittaneeseen Aasian tutkijakouluun hyväksyttiin kuusi jatkoopiskelijaa. Heistä kolme on Turun yliopiston opiskelijoita. Ensimmäisiä väitöksiä odotellaan ensi vuodeksi. Verkoston piirissä toimivat professorit, tutkijat ja opiskelijat kokoontuvat vuosittain vähintään kaksi kertaa intensiivikursseilla. Ne sisältävät erityisesti väitöskirja- ja graduohjausta, asiantuntijaluentoja sekä ammatillisten erityistaitojen opiskelua. Kursseille kutsutaan lisäksi aasialaisia ja eurooppalaisia asiantuntijoita, mikä on varmistanut verkoston ja tutkijakoulun liittämisen nopeasti kasvavaan Aasian kansainväliseen tutkimukseen. Verkosto kasvaa Verkostolle on kertynyt vuosien mittaan laajat ja monipuoliset yhteydet Itä-ja Kaakkois-Aasian yliopistoihin ja viranomaisiin. Aktiivisia yhteyksiä on Kiinaan, Japaniin, Thaimaahan, Malesiaan, Taiwaniin ja Korean tasavaltaan. Kiinassa läheisimpiä yhteistyökumppaneita ovat Renminin yliopisto Pekingissä, Fudanin yliopisto Shanghaissa, kaksi yliopistoa Hongkongissa, Kiinan yhteiskuntatieteellinen tiedeakatemia sekä Shanghaissa toimiva ulkopoliittinen instituutti. Verkostolla on aktiivista yhteistyötä myös Euroopan Kiina-tutkimusta harjoittavien yliopistojen kanssa. Tällaisia ovat mm. Berliinin Freie Universität, Leidenin, Tukholman, Pariisin ja Pietarin yliopistot sekä Moskovassa toimiva tiedeakatemian Kaukoidän tutkimusinstituutti. Paradigmapankki EU -rahoituksella Eurooppalaisen yhteistyön tavoitteena on myös auttaa EU:n pyrkimyksiä Aasian suhteiden kehittämiseksi. Berliinin Freie Universitätin kanssa käynnistettiin hanke erityisestä paradigma-pankista, jonka tavoitteena on kehittää yhteistä eurooppalaista käsitteistöä vastapainoksi Aasia-tutkimuksen amerikkalaiselle hegemonialle. Hanke esiteltiin Barcelonassa kesäkuussa pidetyssä Euroopan ja Aasian kansalaisyhteiskuntia edustavassa laajassa kokouksessa. Siellä päätettiin esittää se edelleen lokakuussa Hanoissa kokoontuneille EU:n ja Aasian maiden valtionpäämiehille. Turun yliopisto ja Freie Universität ovat anoneet hankkeelle EU-rahoitusta yhdessä Fudanin yliopiston ja thaimaalaisen Mae Fah Luang yliopiston kanssa.

5 Turussa elokuussa järjestetyllä verkoston intensiivikurssilla luennoi myös professori Joseph Y.S.Cheng (kesk.), joka toimii Aasian tutkijakoulun akateemisena johtajana. Marita Siika (oik.) ja Juha Tähkämaa (vas.) antavat runsasta kiitosta Chengille hänen vaivaa säästämättömästä ja asiantuntevasta jatkoopiskelijoiden väitöstutkimusten ohjauksestaan.

6 TEKSTI JOHANNA LAHDENPERÄ KUVAT MARITA SIIKA PEKINGIN VIHREÄ HAASTE - olympialaiset kiihdyttävät kaupunkiuudistusta VIIMEISTÄÄN PEKINGIN OLYMPIALAISET OVAT HERÄTTÄNEET KANSAINVÄLISEN YLEISÖN HUO- MAAMAAN, ETTÄ KIINA ON MAHDOLLISUUKSIEN MAA. SEURAAVIEN NELJÄN, VIIDEN VUODEN AIKANA KIINAN PÄÄKAUPUNGISSA TULLAAN TEKEMÄÄN MITTAVIA RAKENNUS- JA YMPÄRIS- TÖPROJEKTEJA, JOTTA KAUPUNKI OLISI VUO- DEN 2008 KESÄOLYMPIALAISIIN MENNESSÄ KISAKUNNOSSA. Pekingin olympialaisten yhtenä teemana on Green Olympics, ja tavoitteena on kirkastaa saasteiden nuhjaannuttamasta Pekingistä moderni, uuden vuosituhannen suurkaupunki isännöimään nykyajan suurinta mediaspektaakkelia. Olympialaisten merkitys Kiinan kansalliselle ympäristöimagolle onkin valtava; onnistuneet olympialaiset uudistuneessa Pekingissä antaisivat kaupungille ja koko Kiinalle mahdollisuuden näyttää jo ennen olympiaisännyyttä aloitetun ympäristötyön hedelmiä. Savusumu lähes päivittäistä Pekingin kohtaamat haasteet lunastaa lupauksensa ovat kuitenkin mittavat. Teollisuuden päästöt ja liikenteen pakokaasut muodostavat kaupungin yllä lähes päivittäin leijuvan kurkkua kirvelevän savusumupilven: Pekingin ilma on yksi maailman saastuneimpia. Myös vesivarat ja maaperä ovat kärsineet saastumisesta, lisäksi Pohjois-Kiina kärsii kuivuudesta. Kaupungissa on yritetty ratkaista tehokkaasti ympäristöongelmia jo 1990-luvulta lähtien; vuosikymmenen loppupuoliskolla Peking aloitti useita miljoonaa euroa maksaneita ympäristökampanjoita, joiden tarkoituksena oli parantaa kaupungin ilmanlaatua, edistää ympäristökasvatusta, puhdistaa vesistöjä ja lisätä kaupungin viherpinta-alaa. Olympialaisia varten näitä ympäristökampanjoita jatketaan ja aloitetaan uusia projekteja. Suuri osa Green Olympics -projekteista onkin suuria, jo ajat sitten ohjelmoituja infrastruktuuri-projekteja, jotka nyt toteutetaan nopeutetulla aikataululla. Uudet pro-

7 jektit on väistämättä laitettu kansainväliseen tarjouskilpailuun; ja Pekingin kaupunki odottaa suuressa osassa näistä myös kansainvälisiä investointeja. Esimerkkinä näistä projekteista on tärkeimmän olympiasymbolin Olympic Greenin eli Pekingin kisakylän ja sitä ympäröivän valtavan seitsemän neliökilometrin suuruisen viheralueen suunnittelu ja rakentaminen, johon osallistuu useita kansainvälisiä yrityksiä ja kansainvälinen arkkitehtitiimi. Toteutuessaan tämä suurpuisto tulee muuttamaan kaupungin pohjoisosaa huomattavasti. On suunniteltu, että kaupungin puistopinta-ala olisi vuoteen 2008 mennessä lähes 70 prosenttia, suurin osa näistä viheralueista tosin sijaitsee kaupungin keskustan ulkopuolella kaupunkia ympäröivien metsärenkaiden muodossa. Pekingin saasteongelmat ovat erittäin haasteellisia ja tavoitteet korkealla, mutta halu parantaa kaupunkiympäristöä ja asumisviihtyvyyttä on suuri. Ehtona kaupunkiympäristön laadun parantaminen Pekingin olympialaisilla on valtava merkitys koko Kiinan imagolle, ja ympäristö on yksi keskeisistä teemoista. Kansainvälisen olympiakomitean ehtona Pekingin kisaisännyydelle hakuvaiheessa oli nimenomaan kaupunkiympäristön laadun parantaminen. Kiina onkin ottanut haasteen vakavasti ja yrittää tosissaan markkinoida uutta Pekingiä 2000-luvun kestävän kehityksen suurkaupunkina. Ulkomaalaisten sijoittajien ja kansainvälisen tunnustuksen hankkimisen lisäksi Pekingin kaupunkiuudistus merkitsee hyvin paljon myös kansalliselle itsetunnolle. Lokakuussa 2004 voi Pekingin uusilla metroasemilla nähdä arkkitehtitoimistojen ja Pekingin kaupungin sponsoroimia 2008 New Beijing mainoksia, joissa onnelliset kiinalaisperheet oleskelevat tulevaisuuden kaupunkipuutarhassa. Kuvissa on mukana teksti Women lai eli Me tulemme. Jää nähtäväksi mihin Pekingissä pystytään vuoteen 2008 mennessä, taloudellisia investointeja ja poliittista tahtoa ei ainakaan puutu. Olympialaisten kaupunkiuudistuksen suurin merkitys Pekingille ja koko maalle on siinä, että ne antavat mahdollisuuden esitellä sekä jo saavutettuja työn tuloksia että tulevaisuuden tavoitteita palvellen Kiinan ympäristöimagon kirkastamista. KIRJOITTAJA OPISKELEE TÄLLÄ HETKELLÄ KIINAN KIELTÄ PEKINGISSÄ, JA KIRJOITTAA SOSIOLOGIAN PRO GRADUA PEKINGIN OLYMPIALAISTEN KAUPUNKIUUDISTUKSESTA. HÄN OPISKELEE ITÄ- JA KAAKKOIS-AASIAN YLIOPISTOVER- KOSTOSSA.

8 TEKSTI TIMO NIITEMAA VALOKUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ KIINA ON USEIN NÄHTY SULJETTUNA YHTEISKUNTANA, JOKA VASTA NYT ON VÄHITELLEN AVAUTUMASSA. KIINAN HISTORIAAN ERIKOISTUNUT TURUN YLIOPISTON POLIITTISEN HISTORIAN PROFESSORI KLAUS MÜHLHAHN SANOO KUITENKIN PAINOKKAASTI, ETTEI KIINA OLE KOSKAAN HISTORIANSA AIKANA OLLUT TÄYSIN SULJETTU ULKOMAISILTA VAIKUTTEILTA. Vuodesta 1949 aina 1970-luvun alkuun idän jättiläisvaltion yhteydet Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin olivat kyllä vähäiset, mutta samaan aikaan Kiina integroitui sosialistiseen maailmaan. Mühlhahn muistuttaa, että neuvostososialismi oli kiinalaisesta näkökulmasta modernia, läntistä ja eurooppalaista. Itse Karl Marx edusti eurooppalaisuutta. Vaikutteita on aina otettu lännestä, mutta samalla ne on sovellettu kiinalaisiin oloihin. Mao Tse-tung rakensi sosialismin kiinalaisen mallin. Kylmän sodan aikana kiinalaiset tulivat mm. Berliiniin opiskelemaan. Lähes kaikki itäsaksalaiset Kiina-tutkijat puolestaan saivat koulutuksensa 50-luvulla Pekingissä. Kiinan kansantasavalta sai läntisen akateemisen perinteensä sosialistisen leirin kautta. Lisäksi Kiinassa oli paljon venäläisiä erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Valistuksen ideoita Kiinasta Mühlhahn painottaa, että Kiina ei ole ollut pelkästään lännen vaikutuksessa, vaan se on myös aika ajoin antanut tärkeitä vaikutteita eurooppalaiselle kulttuurille. Hän ottaa esimerkiksi valistuksen ajan. Eurooppalaiset lähetystyöntekijät kirjoittivat 1700-luvulla laajalti luettuja raportteja Kiinan hallinnosta ja yhteiskunnan organisoitumisesta. Lähetyssaarnaajat löysivät Kiinasta maan, jossa ei ollut lainkaan aatelisluokkaa päinvastoin kuin tuon ajan Euroopassa. Näitä raportteja lukivat mm. Voltaire ja Diderot, jotka myös kirjoittivat Kiinasta. Kiinan esimerkki näytteli tärkeää osaa feodalismin vastaisessa vallankumouk- KIINAN SULKEUTUMINEN ON MYYTTI

9 sessa. Voitiin osoittaa, että oli olemassa valtio, jossa ihmiset valikoituivat johtaviin asemiin kykyjensä ja tietojensa eivätkä syntyperänsä ansiosta. Eurooppalaiset sovelsivat ajatusta omalla tavallaan esimerkiksi vallan kolmijakoa ei Kiinassa tunnettu. Vastaavasti Kiina sai virikkeitä lännestä, mutta ei suinkaan suoraan jäljitellyt niitä, vaan rakensi oman sovelluksensa. Näin on tapahtunut Kiinan ja läntisen maailman välillä kautta historian. Keisarillista rockia Mühlhahn erottaa kolme erilaista strategiaa Kiinan suhteessa länsimaiseen vaikutukseen: ehdottoman torjuva, länsimaisuutta ihannoiva ja näiden sekoitus. Vallitseva trendi on lähes aina ollut ulkomaisten ja kiinalaisten ajatusten yhdistäminen, jonkinlainen hybridisyys. Tähän sekoitukseen törmää Kiinassa tänäänkin monella tavalla. Katsotaan vaikkapa popkulttuuria - sen muodot on lainattu lännestä, mutta sisältö, kieli, kuvat ja ajatukset ovat Kiinasta. On esimerkiksi suosittu rockyhtye, jonka nimi on Tang Dynastia. Tang-dynastia oli kaikkein tärkeimpiä Kiinan muinaisen historian kausia. Sama ilmiö näkyy myös talouden alalla. Kiinalaiset ovat kehittäneet jotain, jota he kutsuvat markkinataloudeksi kiinalaisilla piirteillä. Kapitalismi ei ole samanlainen Kiinassa kuin se on Euroopassa tai Amerikassa. Kasvava nationalismi uhkaa naapureita Tänään Kiina avautuu länteen ja osallistuu ennennäkemättömän laajasti kansainväliseen yhteistyöhön. Mutta samaan aikaan Kiinassa vahvistuvat nationalistiset ja vanhoihin perinteisiin pitäytyvät piirteet. Olen huolissani Kiinan kasvavasta nationalismista, sanoo Mühlhahn. Huolestuneimpana tätä kehitystä seurataan Hongkongissa, Taiwanilla, Koreassa ja Japanissa. Niin kauan kuin nationalismi ei johda Kiinaa, naapurit tulevat sen kanssa toimeen. Mutta ne pelkäävät. Uhkaava kehitys on sidoksissa globalisaatioon, joka usein johtaa osassa väestöä kasvavaan nationalismiin. Sama on nähtävissä Euroopassakin, kun oikeistopopulistiset virtaukset vahvistuvat yhtä jalkaa integraation laajenemisen kanssa. Joskus kuten Tiibetin tapauksessa kiinalainen nationalismi näyttäytyy hyvin sovinistisena ja aggressiivisena. Kansalliskiihkoisia purkauksia nähtiin myös kiinalaisten urheilijoiden äskeisen olympiamenestyksen innoittamana. Mühlhahn pelkää, että Kiinan sisäisten jännitteiden kasvaessa nationalistiset virtaukset vahvistuvat edelleen. Kahden kerroksen kiinalaiset Ja jännitteet kasvavat. Kiinassa on kasvava määrä syrjäytyviä ihmisiä. On työttömiä, joilla ei ole minkäänlaista työttömyysturvaa. On vanhuksia, jotka on kirjaimellisesti jätetty oman onnensa nojaan pieniin kyliinsä: ei ole eläkejärjestelmää, ei ole sairaaloita. Nuoret lähtevät vaurastuviin kaupunkeihin ja jäävät sinne. Jännitteet nousevat epätasaarvosta. Eräät alueet ja eräät sosiaaliset ryhmät menestyvät erittäin hyvin monet muut jäävät pahasti jälkeen. Kiinan johtaja Deng Xiaoping sanoi jo 80-luvun alussa: Meidän strategiamme on antaa joidenkin rikastua ensiksi, sitten kaikki muut voivat seurata perässä. Tätä lupausta ei ole koskaan lunastettu itse asiassa erot vain kasvavat. Kiinassa tämä on dramaattista, koska maan sosialistinen järjestelmä on pitkään painottanut tasa-arvoisuutta. Tämä on ajamassa kommunistista puoluetta kriisiin. Onhan se aika shokeeraavaa, että tasa-arvoa julistava kommunistinen puolue on sietänyt sosiaalisia eroja lisäävää politiikkaa jo 20 vuotta, Mühlhahn sanoo. Puolueen johto on jälleen vaihtumassa. Viisitoista vuotta vallassa ollut Jiang Zemin (78) vetäytyy. Uusi johtaja Hu Jintao näkee ongelmat. Hän nimeää päätavoitteekseen tuoda kehitykseen

10 Klaus Mühlhahn Aloitti elokuussa Turun yliopiston poliittisen historian professorina opetusalanaan Kiinan oman ajan poliittinen historia. Hän on opiskellut sinologiaa, teatteritiedettä, kirjallisuutta ja historiaa Berliinissä ja Taipeissa. Tutkimuksessa hänen erikoisalaansa ovat modernin Kiinan sosiaali- ja kulttuurihistoria sekä kulttuurien väliset suhteet. Mühlhahn on työskennellyt tutkijana Berliinin Freie Universitätissä sekä Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Hong Kong vai Turku? Mühlhahnilla oli mahdollisuus valita professuuri Hong Kongin tai Turun yliopistosta. Hän valitsi Turun. Miksi? - Hong Kongissa on toki vahva yksikkö ja vakiintuneet Kiina-tutkimuksen perinteet. Mutta minua kiinnostaa se, että Turussa on mahdollista rakentaa jotain aivan uutta ja innovatiivista. Pohjaa vahvistaa se, että Turun yliopisto koordinoi koko Suomen Itä- ja Kaakkois- Aasian tutkimusta. Olen myös ymmärtänyt, että yliopiston johto tukee voimakkaasti tutkimusalueen vahvistamista. - Suomella voisi olla Euroopan Kiina-suhteissa oma erityinen roolinsa. Suomi nähdään Kiinassa hieman inbetween maana, siis sosialismin ja kapitalismin välissä. Tämä voi olla iso etu. - Uskon myös, että pienenä maana Suomi ja suomalaiset tutkijat kykenevät suhtautumaan avoimemmin ja nöyremmin vieraaseen kulttuuriin kuin esimerkiksi saksalaiset tai amerikkalaiset. Olen myös ollut vaikuttunut siitä, kuinka paljon täällä Turussa on tehty Kiinatutkimuksen hyväksi. tasa-arvoisuutta. Vielä ei ole nähtävissä, muuttuuko myös käytännön politiikka. Kungfutsen paluu Perinteinen kiinalainen tapa järjestää yhteiskunta ja hallinto on säilynyt taustalla halki vuosisatojen joskaan ei tietysti muuttumattomana. Tämä koskee myös uskontoja. Kiinan hallituksella oli täysin uskonnonvastainen asenne 50- luvulta 70-luvun lopulle asti. Kaikenlaista uskonnollista toimintaa vainottiin, temppeleitä ja patsaita tuhottiin. Mutta kulttuurivallankumouksen jälkeen nähtiin uskonnollisen elämän valtava elpyminen. Buddhalaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus nousivat. Uskonnoilla on niin syvät juuret Kiinan kulttuurissa, että edes Mao ei pystynyt niitä kiskomaan irti. Esimerkiksi kungfutselaisuus joka on uskontona hyvin rationaalinen on tänään saamassa myös virallista hyväksyntää. Mühlhahn arvioi, että parhaillaan on käynnissä prosessi, jossa kungfutselaisuus sekoittuu osaksi hallitsevaa dogmia. Tämä on yksi nyky-kiinan merkittävimpiä kehityspiirteitä. Valtiota johtavalla kommunistipuolueella on vakava legitiimisyyskriisi. Kiinassa on markkinatalous, sosialismin peruslupauksia ei voida pitää. Jokainen näkee, että se mitä Marx kirjoitti, on jotain aivan muuta kuin mitä Kiinassa nyt tapahtuu. Tämä ajaa maan johdon hakemaan legitiimisyyttä kiinalaisesta perinteestä, jonka perustana on kungfutselaisuus. Globalisaatiota kiinalaisin maustein Mühlhahn uskoo kuitenkin Kiinan avautumisen ja kansainvälisten yhteyksien kasvun jatkuvan. Myös kulttuurien vastavuoroisuus jatkuu tulevaisuudessa. Kiina ja sen rikas kulttuuri voivat olla globalisaatioprosessissa myös antavana puolena. Tällaista myönteistä panosta voisi edustaa ennen kaikkea kungfutselainen näkemys ihmisestä kokonaisuutena. Ihminen ei ole vain homo economicus, kuluttaja tai tuottaja. Ihminen on täysiverinen inhimillinen olento, jolla on myös kulttuurisia tarpeita. Eurooppalaiset ovat pitkään nähneet itsensä muiden opettajana. Jos kykenemme hedelmälliseen dialogiin, saatamme kyetä laajentamaan liian materialistista näkökenttäämme. Pitäisi kyetä muuttumaan niin, että osaisimme oppia jotain myös muilta kulttuureilta, Mühlhahn sanoo.

11 TEKSTI ANNAMARI KONTTINEN KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ JAPANI GLOBAALIYHTEISÖN JÄSENENÄ Japani on kiehtonut länsimaista mieltä Marco Polon ja 1300-lukujen taitteessa tehdyistä matkoista lähtien, ja aivan erityisesti maan avauduttua ulkomaailmalle 150 vuotta sitten. Japanilaisen kulttuurin ja taiteen hienostuneisuutta on ihailtu, harmonista yhteiskuntaa kadehdittu, yhteiskunnan epätasaarvoa ja sen arvojen kovuutta paheksuttu, ja taloudellisen menestyksen osatekijöitä yritetty kopioida. Japania pidetään vakauden, harmonian, yhteisöllisyyden ja rauhanomaisuuden malliyhteiskuntana. Samalla lännessä kauhistellaan liialliseen työntekoon nääntyviä miehiä, alistettuja naisia ja itsemurhaan päätyviä lapsia. Ristiriitaiset mielikuvat Nämä ristiriitaiset mielikuvat osaltaan ruokkivat ja uusintavat Japaniin liitettyä mysteeriä. On jo tullut klisheeksi kuvata, miten tässä poliittisen toiseuden valtakunnassa kohtaavat aasialaisten traditioiden jatkuvuus ja modernit yhteiskunnalliset instituutiot. Perustellustikin voi sanoa, että Japani sijaitsee ainutlaatuisella tavalla aasialaisen kulttuuripiirin ja ns. länsimaisen teollistuneen maailman välillä. Japani oli ensimmäinen eilänsimainen valtio, jonka teollistuminen saavutti länsimaihin verrattavissa olevan kypsyystason. Taloudelliset indikaattorit osoittavat Japanin kuuluvan länteen ja jälkiteolliseen maailmaan. Kulttuurisista indikaattoreista koulutus ja lukutaito näyttävät huippulukemia länsimaihinkin verrattuina. Esimerkiksi Kiinaan verrattuna Japani on suhteellisen pieni maa. Hieman Suomea suuremmalla, luonnovaroiltaan hyvin niukalla alueella asuu 127 miljoonaa ihmistä. Japanin vaikutus maailmaan perustuukin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin perusominaisuuksiin, joista on sitten kehittynyt taloudellinen ja jossain määrin poliittinenkin suurvalta. Huimasta kehityksestä hoivakriisiin Yksi ilmeisimmistä japanilaisen yhteiskunnan erityispiirteistä on se energisyys, jolla uusia teknologioita on otettu käyttöön ja kehitetty. Vielä 1980-luvulla puhuttiin alkavasta Tyynenmeren alueen vuosisadasta, jopa Japanin vuosisadasta, niin huimalta saarivaltakunnan kehitys maailman toseksi suurimpana taloutena oli. Toistuvat poliittiset skandaalit ja toistakymmentä vuotta jatkunut syvä taloudellinen kriisi ovat vaimentaneet odotuksia. Japanilaiset kuvaavat 1990-lukua menetetyksi vuosikymmeneksi, eikä uusi vuosituhat ole tuonut kaivattuja ratkaisuja. Julkistalouden heikkous ja väestörakenteen vanheneminen ovat tuottaneet jatkuvasti kiristyvän hoivakriisin. Osin feodaaliajan arvot Japani on demokratia, jossa on laajat kansalaisvapaudet. Kansalaisyhteiskunta on viime vuosina nopeasti vahvistunut. Politiikkaa, taloutta, työelämää ja perhettä hallitsevat silti vielä feodaaliajalta peräisin olevat arvot, joiden yhteensovittaminen toisen maailmansodan jälkeisen perustuslain demokraattisen ja länsimaisen hengen kanssa vaatii tasapainoilua. Japanilaisille onkin tyypillistä ristiriitaisten koodien suvaitseminen. Erilaiset ihanteet elävät rinnakkain. Tämä koskee niin uskontoa kuin politiikkaakin, muista elämänalueista puhumattakaan. Japanilaista itseymmärrystä leimaa silti taipumus nähdä Japani ja länsimaat polaarisina vastakohtina. Tässä maailmankuvassa muulla Aasialla on usein ollut aika syrjäinen rooli. Japanin haaste länsimaiselle tarkastelijalle on paitsi sen erilaisuus, myös sen samanlaisuus lännen kanssa. Jo luvun historiankirjoitus vertasi Japania sivistyneeseen ja hyvin organisoituun Eurooppaan, ja 1900-luvun aikana yleistyi japanilaisten ja amerikkalaisten menestystekijöiden vertailu. Japanin kukoistus on pakottanut katsomaan länsimaista edistystä uusin silmin: antiikki ja kristinusko eivät olekaan ainoa mahdollinen kehittyneen yhteiskuntajärjestyksen ja sivistyksen perusta. KIRJOITTAJA ON SOSIOLOGIAN ASSISTENTTI JA JAPANIN TUNTIJA, JOKA TEKEE VÄITÖSKIRJAANSA JAPANILAISISTA YMPÄRISTÖLIIKKEISTÄ.

12 TEKSTI PAULA HEINO KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ AURINKO VAI KUU JAPANILAINEN NAINEN MUUTTUVISSA ROOLEISSA JAPANILAISTA NAISTA ON LÄNSI- MAISSA MYSTIFIOITU. HÄNELLE ON PUETTU ALISTETUN, VAIN MIESTÄ HEIJASTELEVAN KUUNAISEN NAA- MIO, JA HÄNEN PERHEKESKEISYYT- TÄÄN JA SIVULLISEN ROOLIAAN YHTEISKUNNASSA ON SURKUTELTU. TODELLISUUDESSA JAPANILAINEN NAINEN VAIKUTTAA ITSE KIUSALLISEN TYYTYVÄISELTÄ OSAANSA JA HÄNET LÖYTÄÄ YHTEISKUNNAN MUUTTUESSA YHÄ USEAMMISTA TEHTÄVISTÄ. NIIHIN ON PEREHTYNYT SOSIOLOGI ANNA- MARI KONTTINEN. Naisen aseman muutokset japanilaisessa yhteiskunnassa ovat heijastuksia historiallisista hallintokausien ja sittemmin yhteiskuntaelämän voimakkaista muutoksista. Japanilaiseen naiseen liitetään länsimaissa pyrkimys täydellisyyteen eikä ihan suotta. Täydellisen naisen kuvan luomiseen pyritään usein jo japanilaisissa häissä. Yksi morsian, kaksi roolia Morsiamesta rakennetaan täydellinen ensin japanilaisen koodin ja sitten länsimaisen koodin mukaan. Valkoinen hääpuku osoittaa pyrkimystä kulttuuriseen kompetenssiin länsimaisilla mittareilla. Naisen elämä täydellistyy häissä, häät ovat valtava spektaakkeli. Häissä morsiamen rooli naisena korostuu hän on ehdottomasti pääroolissa. - Tutkimuksemme kannalta kiinnostavaa on, miten häissä rakennetaan sekä japanilaisen että länsimaisen naisen kuva: morsiamella on yleensä parikin sekä japanilaista että länsimaista pukua ja kumpaankin kulttuuriin liittyvää muuta rekvisiittaa. - Vihkitoimitus heijastaa yleensä länsimaisen romanttisen rakkauden suurta kertomusta. Siinä seremoniallisuus on viety pitkälle ja se on kaupallisesti houkuttelevampi. Jos taas hääpari valitsee japanilaisen vihkimyksen, valinta viittaa shintolaisuuteen. - Osallistuin ystävieni häihin Japanissa ja sain tietää, että nämä keskiluokkaiset häät vaatteiden vuokrineen, muun hääväen varusteineen, vieraille annettavine lahjoineen, hotelliyöpymisineen ja tarjoiluineen tulivat maksamaan noin euroa. Hotelli oli itse asiassa suuri hääkeskus, josta saattoi hankkia kimonon pukijat, kampaajat ja meikkaajat. Sinne tultiin vihkimisen jälkeen ja koko iltapäivä varattiin morsiamen sonnustamiseen seremoniakimonoon ja kampaukseen. Häissä heijastuvat Konttisen mukaan toisaalta sukujen yhteenliittyminen ja perheen korostaminen ja toisaalta romanttinen, hääparin välinen rakkaus. Molemmat, länsimainen ja japanilainen traditio, elävät täysillä yhtä aikaa. Sosiologian assistentti, valtiotieteen lisensiaatti Annamari Konttinen on toimittanut yhdessä filosofian lisensiaatti Seija Jalaginin kanssa vuoden alussa ilmestyneen, artikkeleista kootun kirjan Japanilainen nainen. Kuvissa ja kuvien takana. (Kirjan esittely tässä lehdessä sivulla 21.) Konttinen tekee väitöskirjaansa japanilaisista ympäristöaktivisteista ja on viettänyt Japanissa kaikkiaan nelisen vuotta aluksi lukiolaisena ja sittemmin mm. vierailevana tutkijana Tokion yliopistossa. Naisen työnteko loppuu äitiyteen Puoliso valitaan Japanissa itse ja parisuhteen ihannekuva on romanttinen, mutta perheideaali on perinteinen. Perhettä pidetään funktionaalisena yksikkönä, jossa kummallakin, miehellä ja naisella, on oma osansa. - Hyvin harvinaista enää on, että heti naimisiin mentyä mies vaatisi naista jäämään kotiin. Mutta lasten syntymä tuo uuden vaiheen: työnantajakin pitää itsestäänselvänä, että naisen työnteko loppuu äitiyteen. Myöhemmin, kun perhetilanne antaa myöten, nainen voi aloittaa kokonaan uudelta pohjalta yleensä osapäivätyössä. Naisten koulutustasossa ei ole Japanissa paljonkaan eroa verrattuna miehiin. Erot syntyvät siinä vaiheessa, kun naiset menevät naimisiin. Annamari Konttisen mukaan esimerkiksi tohtoriopiskelijoista vain pieni osa on naisia. Monet parisuhteet käyvät läpi rajun muutoksen, kun valmistaudutaan lasten tuloon perheen arkeen. Miehen ja naisen työurat eriytyvät ja kun valitaan, kumpi tekee uraa, hyvin harvoin se vieläkään on nainen. - Viimeisimmät lukemani tutkimukset kertovat yrityselämästä. Yrityksissä on erilaisia etenemislinjoja. Niistä uralinja vaatii vahvaa työhönsitoutumista ja mahdollisuutta tehdä työstä elämän ensimmäinen prioriteetti: työajoissa ja paikkakunnan vaihdoksissa tulee joustaa. Tällaiselle uralinjalle hakijoista oli viime vuonna jo kymmenen prosenttia naisia, mutta lopulta heitä hyväksyttiin uralinjalle vain kolme prosenttia. Työelämässä naiset törmäävät edelleen lasikattoon: naisten työkeskeisyyttä ei pidetä uskottavana tai naisille ei haluta antaa samanlaisia mahdollisuuksia osoittaa kykyjään kuin miehille. Pseudoperheestä halutaan ulos Lainsäädännöllisesti naisen uran tiellä ei ole esteitä, sillä tasa-arvolait mahdollistavat työelämässä etenemisen. Konttinen haluaa kuitenkin kyseenalaistaa työelämän vaatimustason, jos ihmisestä otetaan työpaikalla niin paljon irti, että kotiin vaaditaan arjen ylläpitäjä. - Japanilaisen uran vaativuus on sitä luokkaa, että jonkun muun täytyy pestä ne sukat! - Voi myös kysyä, missä määrin työelämän tulisi ottaa huomioon ihminen kokonaisuutena? Nuoret japanilaismiehet ovat yhä haluttomampia uhrautumaan täydellisesti työelämälle. Tässä näkyy sukupolvien ero. Japanissakin on yleistymässä sopimuksellinen suhde työpaikan ja työntekijän välillä eikä työnantajaan välttämättä haluta enää olla heimoyhteisöllisessä suhteessa. - Japanin talouden huima kasvu legitimoi aikanaan työelämän järjestelmän: vaikka työn eteen joutui tekemään uhrauksia, se samalla palkitsi. Menestymisen malliin saattoi uskoa, koska se toimi. Menestyminen saatiin aikaan kovalla työnteolla ja tiukoilla ruoduilla ja jokainen ymmärsi, että Japanin ainoa todellinen luonnonvara olivat työntekijät luvun lama kyseenalaisti tämän järjestelmän eivätkä työnantajatkaan voineet palkita työntekijöitä entiseen tapaan. Toimistoruusut asuvat pitkään kotona Japanista löytyy myös toimistoissa työskenteleviä nuoria naisia, joita kut-

13 sutaan toimistoruusuiksi. He asuvat pitkään kotona ja voivat käyttää suurimman osan palkastaan kulutukseen: vaikka Chanelin jakkupukuihin. - Toimistoruusu ei ole ollenkaan fiktiivinen hahmo. Jossain vaiheessa keskusteltiin parasiittisinkuista ja tämän elämäntavan oikeutuksesta, mutta en koskaan havainnut laajaa paheksuntaa. Elämäntapa on toisaalta ymmärrettävä: itsenäistä elämistä Japanissa hankaloittavat valtavan pitkät työmatkat ja kalliit asunnot. Ja toisaalta monet vanhemmat ovat tyytyväisiä, jos lapsi asuu pitkään kotona, Konttinen kertoo. - Japani on maailmankatsomuksellisesti yllättävän eriytynyt yhteiskunta, vaikka siellä debatoida kovin paljon kuten ei Suomessakaan. Eri mieltä oleminen tuodaan yleensä hyvin hillitysti esille. Japani ei kuitenkaan ole yksi toimija, jolla on yksi mieli. Tuntuu oudolta ajatella ajoittain julkisuudessakin ollutta japanilaisen yhteiskunnan sisäistä terrorismia, joka vaikuttaa Japani-kuvamme vastaiselta. Se vain osoittaa sen, miten kapea näkemyksemme tuosta maasta on. Kotirouvatkin nauttivat arvostusta Länsimaissa katsomme liki säälinsekaisin tuntein kotona viihtyvää perheenäitiä, joka pitää huushollin perfektionistisessa järjestyksessä: futonitkin tuuletetaan samaan aikaan naapureiden kanssa. Tutkijan mukaan yllättävän moni japanilainen keski-ikäinen nainen on kuitenkin tavattoman tyytyväinen osaansa. Meitä tämä kiusaa: jospa hän ei olekaan oikeasti onnellinen! Tämä on feministisen Japanitutkimuksen viimeinen dilemma, Konttinen naurahtaa. - Toisaalta me pohjoismaiset naiset tunnnemme itsemme joka päivä riittämättömiksi, varsinkin kun lapset ovat pieniä. Onko se sitten sitä meidän onnellisuuttamme? En halua ajaa naiset kotiin linjaa itse en haluaisi jäädä kotiin mutta meidän täytyisi suoda vähän avarampi ymmärrys eri mahdollisuuksille. Suomessa naisille sanotaan, että työnteko on ainoa arvostettava valinta, mutta valinta on sinun! Mikä on vapautemme ja mikä on sen hinta? - Meidän yhteiskuntamme yliarvostaa työtä, jonka kautta ikään kuin tulemme yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi toisaalta työhön osallistumat-tomuus tai työttömyys koettelee sosiaalista itsetuntoamme kovasti. Japanilaisia kotirouvia arvostetaan siinä tehtävässä, missä he ovat. Työhön osallistumattomien tunne kokonaisesta naiseudesta, ihmisyydestä ja jopa täysivaltaisesta kansalaisuudesta ovat asioita, joissa meillä olisi oppimista! Sukupolvien hoitoketju on murroksessa Japani on voimakkaasti vanheneva yhteiskunta ja japanilainen nainen kantaa usein vastuuta paitsi omista lapsistaan ja lastenlapsistaan, myös omista vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. Nyt elävä sukupolvi on murrossukupolvi, joka ei uskalla luottaa siihen, että hoitoketju säilyy murtumattomana. - Japanissa haetaan nyt vaihtoehtoja vanhusten hoitoon. Japanilaiset saattavat saada aikaan luovia ratkaisuja, jotka tukevat vanhusten asumista toisaalta omassa kodissaan tai lastensa kodissa ilman että vanhusta tai hoitajaa sidotaan täysin kotiin. Naisten ja yhteiskunnan tuottama hoiva pitäisi voida yhdistää. - Japanissa kolmas sektori vahvistuu koko ajan. Saattaakin olla japanilaisen yhteiskunnan onni, etteivät kaikki naiset ole oravanpyörässä, vaan joillakin on mahdollisuus tarkastella yhteiskuntaa laajemmin ja nähdä todellisia tarpeita ja ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja. Koulutettujen naisten valtava käyttämätön resurssi saattaa nousta entistä suurempaan arvoon. Alussa nainen oli Aurinko. Todellinen ihminen. Nyt hän on kuu. Elää muiden kautta, heijastaa muiden loistoa, hänen kasvonsa ovat kalpeat kuin sairaan. RAICHO HIRATSUKA 1911 (KÄÄNNÖS ANNAMARI KONTTINEN) - Naisten mukaantulo politiikkaan on tyssännyt Japanissa. Naisten on vaikea pitää kiinni velvoittavista hyvän vaimon ja viisaan äidin rooleista ja samaan aikaan tehdä politiikkaa, kuvaa Annamari Konttinen, joka tekee väitöskirjaa japanilaisista ympäristöliikkeistä.

14 ENNÄTYSMÄÄRÄ ERASMUS-VAIHTOON LÄHTIJÖITÄ Turun yliopistosta lähti lukuvuonna viralliseen Erasmus-vaihtoon ennätykselliset 210 opiskelijaa. Nousua edellisen lukuvuoteen on yli 16 prosenttia. Suosituimmat maat lukuvuonna olivat Espanja ja Ranska. Nyt suosituimmat maat olivat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia. Italiaan lähtevien määrä nousi myös. Lisäksi yksi opiskelija lähti Erasmuspilottiohjelman kautta Turkkiin. Saapuneita opiskelijoita varsinaisen Erasmus-ohjelman kautta oli 196. Suurin osa opiskelijoista saapui viime lukuvuonna Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta. Opettajavaihto säilyi viimevuotisella tasolla. Vaihtoon lähti 24 opettajaa. Lisäksi Sveitsiin lähti yksi ns. Erasmus-opettaja sveitsiläisen kohdeyliopiston ja Turun yliopiston tuella. TEKSTIT TUOMAS RIMPILÄINEN, VILLE LAAMANEN, TIMO NIITEMAA, PAULA HEINO JA MARJAANA RISKU KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ JA YLIOPISTON VIESTINTÄ KIINAN YLIOPISTOKOULUTUS UUDISTUU - Kiinan uudistumisen ja avautumisen jälkeen maan korkeakoulutus on edennyt suurin harppauksin. Viimeisen viiden vuoden aikana korkeakouluihin kirjoittautuneiden opiskelijoiden määrä on noussut 168 prosenttia. Korkeakouluopiskelijoita on Kiinassa nyt noin 19 miljoonaa, totesi Renminin yliopiston rehtori Ji Baocheng Turun yliopistossa pitämässään yleisöluennossa. Koulutusvastuuta on jättivaltiossa hajautettu keskushallinnosta paikallisille hallintoelimille. Hallitus on satsannut koulutukseen, mutta rahoitus on rehtori Jin mukaan kuitenkin vakava ongelma korkeakouluissa. Niiden saama valtion rahoitus nousi vuonna 2003 kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Yksityisen rahoituksen osuus valtion omistamissa yliopistoissa on vielä hyvin pieni. Pekingissä sijaitseva Renminin yliopisto on Kiinan johtava yhteiskuntatieteisiin erikoistunut yliopisto ja Turun yliopiston ystävyysyliopisto, jossa turkulaisia opiskelijoita ja tutkijoita on ollut vaihdossa vuodesta 1996 lähtien. Myös Renministä on saatu vaihto-opiskelijoita ja tutkijoita Turkuun. Rehtori Ji Baocheng delegaatioineen tutustui Turun yliopistoon, kävi sopimusneuvotteluja ja luennoi 24. syyskuuta aiheesta Reform and Development of China s Higher Education. Kuvassa vararehtori Erno Lehtinen ja rehtori Ji Baocheng. Kuva Jarna Lindroos PUHETEKNOLOGIASSA ETSITÄÄN HUOMISEN SOVELLUKSIA Informaatioteknologian laitoksella tutkitaan puheteknologian uusia mahdollisuuksia. Käytännön sovelluksia kokeillaan monissa eri hankkeissa. Puheenkäsittelyn uudet menetelmät ja sovellukset (PUMS) -tutkimusprojektissa on neljä osa-aluetta: puhesynteesi, puheentunnistus, puhujan- ja kielentunnistus sekä teknologian uudet sovellusalueet ja käyttökohteet. Kaikkiaan seitsemän suomalaista tutkimusorganisaatiota on mukana hankkeessa. Vastuullisena johtajana Turun yliopiston informaatioteknologian laitoksella toimii professori Jouni Isoaho. Projektia rahoittavat Tekes ja toistakymmentä erillistä yhteisöä ja yritystä. - Puheteknologian tutkimus käynnistyi toden teolla viitisen vuotta sitten, totesi fonetiikan professori Olli Aaltonen Mauno Koivisto keskuksessa 14. lokakuuta järjestetyssä puhe- ja kieliteknologiaseminaarissa. Tuolloin luotiin verkosto tutkimukselle, ja Suomen Akatemia tuli rahoittamaan hanketta. TURUN ICT-TALOLLE PERUSKIVI Vuoden 2006 kesällä valmistuva ICT-talo muodostaa Suomen oloissa poikkeuksellisen laajan teknologian tutkimus- ja koulutuskeskittymän. Tuleva ICT-talo kokoaa saman katon alle Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun ammattikorkeakoulun ICT-alan opetuksen ja tutkimuksen. Vastaavaa yhteistyökeskittymää ei ole Suomessa ennen nähty. Uusi rakennus nousee DataCityn ja Kupittaan aseman väliselle tontille. Rehtori Keijo Virtanen muistutti kahden yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteishankkeen olevan poikkeuksellinen Suomen oloissa. Rehtorin mukaan ICT-talon tarjoamat yhtenäiset tilat vahvistavat koko alan näkyvyyttä. Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand tähdensi, että riittävän kriittisen massan keräämisen tavoite on Turussa saavutettu hyvin. Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen muurasi oman osuutensa ICT-talon peruskivestä koleassa syyssäässä. SALOON PROFESSORI JA TUOTTEISTAMISEN KOULUTUSTA Salo on astunut aitoon yliopistoaikaan uuden elektroniikan tuotteistamisen professorin myötä. Suomen ensimmäinen yliopistotasoinen tuotteistamisen koulutus alkaa Salossa.

15 Jo kolme vuotta sitten Turun yliopiston informaatioteknologian laitos käynnisti Salossa uuden ohjelmistotekniikan koulutuksen, joka johtaa filosofian maisterin tutkintoon. Opetus toteutetaan yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Syksyllä aloittanut professori on nimeltään Aulis Tuominen. Tuotteistamisessa on kyse tuotteen kehittämisestä ja sen saattamisesta luotettavasti ja laadukkaasti kuluttajalle. Pohjana on teknologian tutkimus ja kehitys. Turun yliopiston diplomi-insinööri-ohjelmaan kuuluvia tekniikan perusopintoja tarjotaan uuden koulutuslinjan myötä myös Salossa. Lähes kolmannes koulutuksen kustannuksista katetaan Salon seudun kuntien tuella. TURUN YLIOPISTO SAI ENSIMMÄISEN TEKNIIKAN TOHTORIN Turun yliopisto sai lokakuussa ensimmäisen tekniikan tohtorinsa. FM Seppo Virtanen esitti väitöskirjassaan uudenlaista laitealustaa protokollaprosessorien suunnitteluun. Samalla hän esitteli tätä laitealustaa käyttävän korkean abstraktiotason suunnittelumenetelmän nopeuttamaan varsinaista prosessorien mallinnusta. Marraskuussa 2003 Turun yliopistosta valmistui ensimmäinen diplomi-insinööri. Turun yliopisto on järjestänyt DItutkintoon johtavaa koulutusta yhdessä Åbo Akademin kanssa vuodesta Yliopisto on kuluvasta syksystä lähtien voinut myöntää myös DI-tutkinnot, kun tutkinnonanto-oikeus oli aiemmin vain Akademilla. Yhteistyö Akademin kanssa jatkuu edelleen: Akademin erikoisaloja ovat kemia ja prosessiteollisuus, yliopiston mm. elektroniikka ja tietoliikennetekniikka. Yliopiston vuotuinen sisäänottokiintiö on ollut 50, joten DIputkessa on parhaillaan noin 250 opiskelijaa. Turun yliopiston ITlaitos tarjoaa tuleville insinööreille monitieteistä koulutusta. Vas. Seppo Virtanen, hänen vieressään kustos, professori Jouni Isoaho ja vastaväittäjä, professori Dake Liu Linköpingin yliopistosta. HOPEANHOHTOISTA YLIOPISTOSOUTUA TAIWANISSA Suomen yliopistojen naisten edustusjoukkue tuli syyskuussa Taiwanin soutukisoista mukanaan komea hopeasija. Taiwanin I-Lanissa pidetään vuosittain yliopisto-opiskelijoiden kansainvälinen souturegatta. Regatta on kutsukilpailu, johon kerätään nimekkäitä soutuyliopistoja; mukana ovat perinteisesti olleet mm. Oxford, Cambridge, Harvard ja Princeton. Turun Akateemiset Soutajat on saanut Turun yliopiston nimissä kutsun kolmena vuonna naisten kevyelle pariaironeloselle. Edustusjoukkue kerätään kaikkien Suomen yliopistojen keskuudesta. Tänä vuonna joukkueen muodostivat Ilona Hiltunen (Jyväskylän yliopisto), Marjaana Risku (Turun kauppakorkeakoulu/jyväskylän yliopisto), Marleena Valtasola- Takaniemi (Tampereen yliopisto) ja Asta Larjomaa (Helsingin yliopisto); varasoutajana ja yksikkölähdössä mukana oli Maija Salmela (Turun yliopisto/ Turun kauppakorkeakoulu). Joukkueenjohtajana toimi Carl-Johan Åkerblom ja valmentajana Arto Huhto. Finaalipäivänä vettä tuli taivaan täydeltä. Neljän venekunnan finaalissa soutivat paikalliset taiwanilaisjoukkueet NTNU ja TPEC, Australian Queensland ja Turku. Suomen vene lähti kuin dieselveturi eli hitaasti, mutta varmasti. Hyvällä loppuvedolla suomalaiset pääsivät paikallisten joukkueiden ohi. Sijoitukseksi tuli hopeatila ja eroa voittajajoukkueeseen Queenslandiin jäi 1,52 sekuntia. TPEC oli kolmas. Rannassa oli kisojen aikana vakiintunut sanonta "the Finnish Girls" eli Suomen tyttöjen kovat loppuvedot oli huomattu. Tuore yksikkösoutaja Maija Salmela päätyi B-finaalin kolmannelle sijalle. Taiwanin regatassa soutajista pidettiin hyvää huolta. Mukana kulki kaiken aikaa kaksi paikallista opasta ja kullakin joukkueella oli oma nimikkobussinsa. Aasialainen vieraanvaraisuus ja komeat avajais- ja mitaliseremoniat jäivät osallistujien mieleen. Kuvassa Suomen joukkue finaalissa, edestä Ilona Hiltunen, Marjaana Risku, Marleena Valtasola ja Asta Larjomaa. YMPÄRISTÖ- PAIKKATIEDOSTA EU-OHJELMA Turun yliopiston maantieteen laitos aloittaa EU:n Life-Environment - ohjelmaan kuuluvan kansainvälisen hankkeen koordinoinnin. Vuoteen 2006 saakka jatkuvan ENVIFACILI- TATE-projektin tavoitteena on edistää ympäristöä koskevan paikkatiedon saatavuutta ja innovatiivista käyttöä. Hankkeeseen osallistuvat myös Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos, Varsinais-Suomen liitto, Viron ympäristötietokeskus ja Latvian yliopisto. Tarkoitus on kehittää paikkatiedon käytön strategioita ja tietojen välittämistä tukevia mekanismeja Suomessa, Virossa ja Latviassa. Hanke toimii kansallisen ja kansainvälisen tason lisäksi myös paikallisesti Lounais-Suomessa. Projekti tuottaa käytännön esimerkkejä ympäristöpaikkatiedon yhteiskäytön eduista muun muassa rannikkoalueiden hoidossa ja suunnittelussa. Hanke jatkaa myös jo kansallisen Paikkatietolainaamon toimintaa. Se aloitettiin keväällä Projekti on arvoltaan noin 1,1 miljoonaa euroa, josta noin puolet saadaan EU:n Life-ohjelmasta. Hanketta johtaa maantieteen laitoksella professori Risto Kalliola ja koordinaattorina toimii tutkija Tuuli Toivonen.

16 IÄKKÄÄT KULJETTAJAT YLIARVIOIVAT KYKYNSÄ TEKSTI PAULA HEINO KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ JAPANISSA YLI 65-VUOTIAAT AUTOILIJAT OVAT SUURENNUSLASIN ALLA, SILLÄ HEITÄ SUHAA TOKION, OSAKAN JA HIROSHIMAN KADUILLA YHÄ ENEMMÄN. JAPANI ON VUONNA 2010 MAAILMAN VANHIN KANSAKUNTA. IKÄÄNTYVIIN KULJETTAJIIN KIINNITETÄÄN HUOMIOTA, SILLÄ AIVAN KUTEN NUORET MIEHET HE YLIARVIOIVAT OMIA KYKYJÄÄN. PROFESSORI ESKO KESKINEN ON TEHNYT PITKÄÄN TUTKIMUSTA JAPANILAISTEN LIIKENNE- PSYKOLOGIEN KANSSA. Psykologian laitokselle kokoontui elokuussa harvinainen ja hyvin nauravainen joukko. Neljä japanilaista liikennepsykologian professoria osallistui Turussa Psykologia 2004 kongressiin, josta he jatkoivat matkaansa isäntänsä Esko Keskisen kanssa Englantiin oman alansa kongressiin. Japani on liikenteellisesti yksi turvallisimpia maita maailmassa. Nopeusrajoituksia on laskettu maanteillä 100 kilometristä 80 kilometriin tunnissa ja samalla liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet reilusti. Jos Japanissa haluaa auton rattiin, yhdenkin oluen voi unohtaa, sillä promilleraja on nolla. Esko Keskinen on tehnyt nousevan auringon maassa useaan otteeseen tutkimusta ja ystävystynyt japanilaisten kollegojensa kanssa. - Olen myös ajanut Japanissa, ja liikenteessä suhtautuminen sääntöihin ja muihin kuljettajiin on huomaavaisempaa kuin Suomessa. Kun esimerkiksi bussille antaa tilaa liikenteessä, kuljettajan valkoinen hansikas heilahtaa iloisesti kiitokseksi. Nuorten onnettomuudet laskussa, vanhojen kasvussa Joka puolella maailmaa murheenkryyniksi ovat muodostuneet nuoret miehet, jotka kortin saatuaan hurjastelevat onnettomuustilastoihin. Näin on Suomessa ja sama pätee Japanissa. Nuorten kuljettajien onnettomuudet ovat kuitenkin Japanissa tasaisesti vähentyneet, kertoo professori Kazumi Renge Tezukayaman yliopistosta Osakan läheltä. Yksi syy on se, että nuorten osuus kuljettajista on pienentynyt, koska väestö Japanissa vanhenee. Mutta siitäkin huolimatta tilastot näyttävät selvästi tämän ikäryhmän onnettomuusmäärien laskua. Kazumi Renge on tehnyt yhdessä professori Kazuhisa Ogawan kanssa eri ikäisten riskien tunnistusmittareita. Ogawa toimii Hiroshiman kansainvälisessä yliopistossa. - Väestön vanheneminen näkyy myös moottoripyöräonnettomuuksissa. Niitäkin tapahtuu enemmän yli 65- vuotiaille ajajille, kun keski-ikäiset ja nuoret motoristit ovat tilastoissa petranneet, kertoo professori Yukiko Kakimoto, jonka oma yliopisto on University of Jissen Tokiossa. Erityisesti yli 65-vuotiaat joutuvat jalankulkijoina liikenneonnettomuuksiin, toteavat tutkijat. Vanhetessa fyysinen ja psyykkinen suorituskyky laskee ja sisäinen kaappikello raksuttaa eri aikaa kuin kaupunkiliikenteen aikarauta: reaktioaika ei enää riitä. - Hyvin iäkkäät ihmiset eivät tahdo sopeutua liikenneyhteiskuntaan, vaan he saattavat jalankulkijoina vain painella eteenpäin mitään näkemättä, professori Hiro Ota Sendaista kertoo. Hän toimii Tohoko Institute of Technology tutkimuslaitoksessa. Yksi syy kuolemaan johtaviin, iäkkäiden jalankulkijoiden onnettomuuksiin, on se, että ne tapahtuvat usein pimeään aikaan tai yöllä. Huonosti valaistu ympäristö voi olla osatekijä näissä onnettomuuksissa, toteaa Keskinen.

17 Iäkkäät joutuvat risteysonnettomuuksiin Esko Keskinen ja Hiro Ota ovat tehneet Japanissa yhteistä tutkimusta, jossa he havainnoivat risteyskäyttäytymistä. - Olemme kiinnostuneita siitä eriikäisten ja eri sukupuolta olevien liikenteen käyttäjien yhdistelmästä, jossa onnettomuuksia tapahtuu eniten, he kertovat. Tilanne, jossa nuori kuljettaja kohtaa iäkkään autoilijan, ja jälkimmäinen on kääntymässä oikealle, on vaarallinen. Kun kaksi iäkästä autoilijaa kohtaa tässä tilanteessa, onnettomuuksia tapahtuu harvemmin, sillä molemmat ovat hitaampia, Ota kertoo. Iäkkäät kuljettajat eivät aina muista pysähtyä risteyksissä. Ongelma ei ole niinkään, näkevätkö he, vaan kuinka he käyttävät näköään. Päätutkimuksemme koskee juuri iäkkäiden kuljettajien ajotaidon parantamista, Hiro sanoo. Kun yli 65-vuotiailta kuljettajilta kysyttiin, muistavatko he pysähtyä risteyksessä, he väittävät pysähtyvänsä, vaikka jalka ei kaasulta noussutkaan. Palautteen antaminen eri liikennetilanteista ja harjoitteluohjelma on yksi mahdollisuus kohentaa tilannetta. Pelkkä valistus ei auta. Vanhemmat kuskit joutuvat Esko Keskisen mukaan myös Suomessa useammin risteysonnettomuuksiin ja ovat heiveröisinä alttiimpia vakaville loukkaantumisille tai kuolemalle, kun toinen osapuoli pamahtaa ovesta sisään. Ota ja Keskinen ovatkin aloittaneet kaksivuotisen turvallisuustutkimuksen, jossa iäkkäille autoilijoille rakennetaan uusi koulutusohjelma. Heillä on kaksi tutkittavaa ryhmää, joita testataan haastatteluin, kyselylomakkein ja havainnoiden liikennekäyttäytymistä. Alzheimer on vakava riski - Iäkkäillä kuljettajilla on vahva itseluottamus, mutta he eivät huomaa, että taidot ovat heikentyneet. Vahvan itseluottamuksen ja todellisten taitojen välillä on kuilu, Yukiko Kakimoto kertoo. Ikään liittyy myös riski Alzheimerin taudista, josta Japanissa kärsii viisi prosenttia yli 65-vuotiaista ja neljännes yli 85- vuotiaista. Alzheimer on erityisen hankala alkuvaiheessa, jolloin sitä ei vielä ole diagnosoitu, mutta oireet jo vaarantavat liikenteessä selviämisen. Ajotaito auttaa myös jalankulkijana. - Tutkimus on osoittanut, että ne vanhukset, joilla on ajokortti, joutuvat jalankulkijoina paljon harvemmin liikenneonnettomuuksiin, professori Renge kertoo. Yli 65-vuotiaat miehet ovat Japanissa yleinen näky ratin takana, mutta samanikäisillä japanilaisnaisilla on harvemmin ajokortti. Uskon, että vanhojen kuljettajien aiheuttamien liikenneonnettomuuksien määrä tulevaisuudessa pienenee, kun ajokortin omaavien osuus vanhemmissa ikäluokissa kasvaa, Hiro Ota arvioi. Japanissa toimii liikennepsykologien yhdistys, jossa on noin 300 jäsentä. Kaikki eivät ole tutkijoita, vaan liikenteen asiantuntijoita esimerkiksi autokouluissa tai poliisin palveluksessa. Tutkijat ja tutkimusta soveltavat toimijat ovat näin yhdistäneet voimansa ja yrittävät yhdessä selvittää liikenteen ongelmia. - Kuka ajaa? kuuluu kysymys ja viittä liikennepsykologia naurattaa. Kunniatehtävä annettiin Turussakin tutkimusta tehneelle professori Hiro Otalle, jonka kartanlukijana on professori Yukiko Kakimoto. Takapenkillä vas. professorit Kazumi Renge, Esko Keskinen ja Kazuhisa Ogawa. Vieraat ihastelivat suomalaisten kasvanutta pyöräilykypärän käyttöä: Japanissa kypärä on vielä harvinainen näky.

18 TEKSTI PAULA HEINO KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ MAAILMANKIELI YHDISTÄÄ ENGLANNIN KIELTÄ TUTKIVAT JA OPETTAVAT LAITOKSET OSAKASSA JA TURUSSA LÖYSIVÄT TOISENSA KYMMENEN VUOTTA SITTEN. SEURAUKSENA OLI VIRALLINEN YHTEISTYÖSOPIMUS LIKI SAMANKOKOISTEN TURUN YLIOPISTON JA OSAKAN YLIOPISTON VÄLILLÄ, VIERAILUJA PUOLIN JA TOISIN SEKÄ TÄNÄ VUONNA YHTEINEN JULKAISU. Suomen ja japanin kieli ovat molemmat maantieteellisesti suppean alueen kieliä. Molemmilla on yhteinen, ei-indoeurooppalainen katsantokanta englannin kieleen. Kummassakin maassa englanti on ensimmäinen vieras kieli ja suosituin kieliaine yliopistoissa. - Tapasin professori Mitsunori Imain eräässä kongressissa. Sain kutsun Japaniin kiertomatkalle, jolloin kävin paitsi Osakassa, myös Kiotossa ja Tokiossa. Ensimmäisen Japaninmatkani tein jo 1990-luvun alkuvuosina, kertoo englantilaisen filologian professori Risto Hiltunen. Matkoja on sittemmin kertynyt useita mm. siksi, että Hiltunen sai kunnian olla mukana Osakan yliopiston kielen ja kulttuurin tiedekunnan kansainvälisessä arviointiryhmässä. Yhteinen julkaisu Yhteistyö sai muotonsa tutkimusyhteistyönä, opettajavaihtona ja informaation jakamisena. Diskurssin, tyylin ja sanaston tutkimus sekä kielen historia löytyivät yhteisiksi kiinnostuksen kohteiksi. Yhteinen tieteellinen julkaisu oli molemminpuolinen ponnistus. Approaches to style and discourse in English ilmestyi Osaka University Pressin painamana tämän vuoden helmikuussa, toimittajina Risto Hiltunen ja professori Shinichiro Watanabe. Teoksen artikkelit selvittävät englanninkielisten tekstien ja tekstilajien suhdetta niiden esiintymiseen ajallisesti, paikallisesti ja eri viestintätilanteissa. Kirjasta löytyy aineistoa keskiajan sankari- ja ritarirunoudesta aina oikeudenkäyntidokumenttien tai merenkulun kieleen ja tieteen englantiin. - Julkaisu tai matkamme Japaniin eivät olisi olleet mahdollisia ilman The Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation säätiön kolmivuotista apurahaa. Turussa japanilaisista kollegoista ovat käyneet professorit Imai ja Hideki Watanabe. Mennyt on läsnä arjessa Viehättävää Japanissa on, että menneisyys on läsnä arkipäivässä. Tämä näkyy jopa tutkimuksessa niin, että kiinnostus englannin kielen varhaisvaiheisiin on elävää. Erikoistutkija Matti Peikola pääsi tutustumaan paitsi jatko-opiskelijoihin, myös yksityisen keräilijän hämmästyttävään keskiaikaisten käsikirjoitusten kokoelmaan Keion yliopistossa Tokiossa. Erilaisia piirteitäkin idän ja lännen tutkimusmetodeista löytyi. Asioiden ilmaiseminen eksaktisti taulukkoina ja tilastoina on tyypillistä japanilaiselle kielen tutkimukselle, kun taas meillä kvalitatiivinen tutkimusote on viime aikoina saanut enemmän jalansijaa, Peikola sanoo. Opetusta japaniksi Keskusteluvalmiuksista ja diskurssistrategioista yhteisjulkaisuun artikkelin kirjoittanut professori Päivi Pietilä ihastui Japaniin kovasti. Ennen ensimmäistä matkaa hän majoitti kotiinsa japanilaisen opiskelijatytön, jolta koko perhe oppi maan kulttuuria ja tapoja. Matkan jälkeen hän aloitti japanin kielen opinnot työväenopistossa ja saattoi kokeilla kielitaitoaan Japaniin palatessaan. Luennoin Osakan yliopistossa suullisen kielitaidon merkityksestä. Yllätys englanniksi luennoidessani oli, että japanilaiset englannin kielen opiskelijat eivät ymmärtäneet minua. Japanissa suullista kielitaitoa ei vielä kieliaineissa korosteta ja opetus annetaan japaniksi, hän kertoo. - Toisaalta koko maassa on voimakas kansainvälisyyspyrkimys ja Osakan yliopistonkin englannin laitoksella oli jatkuvasti ulkomaisia vierailijaluennoitsijoita, toteaa Hiltunen. Samanlainen mentaliteetti Maa teki lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin. - Japanilainen mentaliteetti vaikuttaa kotoisen rauhalliselta. Japanilaiset sietävät hiljaisuutta aivan kuten mekin. Myös heidän suhteensa luontoon tuntuu samantyyppiseltä kuin suomalaisten. - Jopa Tokiossa tuntui turvalliselta ja kaikki sujui hyvin järjestelmällisesti. Väenpaljous on tietenkin aivan eri luokkaa kuin Suomessa eivätkä japanilaiset pidä samanlaista fyysistä etäisyyttä kuin suomalaiset. Japanissa on jopa oma ammattikuntansa, joka sulloo väen täpötäysiin juniin! Muumien suosiota kukaan ei osaa selittää. Japanista löytyy suomen opiskelijoita, joiden innostus suomen kieltä kohtaan on alkanut muumeista!

19 Japanissa yhdistyvät ikivanha kulttuuri ja huippumoderni teknologia, sanovat Japanissa vierailleet Matti Peikola (vas.), Päivi Pietilä ja Risto Hiltunen. JAPANILAISET SIETÄVÄT HILJAISUUTTA AIVAN KUTEN MEKIN. MYÖS HEIDÄN SUHTEENSA LUONTOON TUN- TUU SAMANTYYPPISELTÄ KUIN SUOMALAISTEN

20 TEKSTI JARNA LINDROOS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ METSÄTUTKIMUS YLITTÄÄ RAJOJA MONET YMPÄRISTÖNSUOJELUUN LIITTYVÄT KYSYMYKSET OVAT NYKYÄÄN GLOBAALEJA JA VAATIVAT KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ. YMPÄRISTÖASIAT KYTKEYTYVÄT LÄHEISESTI MYÖS KANSAINVÄLISEEN KAUPPAAN JA KILPAILUKYKYYN. Turun yliopiston biodiversiteettikeskuksen yhteydessä toimii metsä- ja ympäristöyhteistyön koordinointitoimisto ASEM, jonka taustalla on Suomen ja Kiinan vuonna 2001 käynnistynyt yhteistyöprojekti. Kiinan puolella yhteistyökumppani on Chinese Academy of Forestry. Maat koordinoivat Euroopan ja Aasian metsäalan tutkimus- ja teknologiaverkostoa. Verkosto on Euroopan unionin ja Aasian keskustelu- ja yhteistyöfoorumin (the Asia-Europe Meeting) alainen. Koordinointitoimiston keskeisiä tehtäviä ovat aktiivisen tieteen ja teknologian verkostoyhteistyön rakentaminen sekä metsä- ja ympäristöyhteistyön kokousjärjestelyt. Näkökulmien yhdistämistä Toimiston johtaja, professori Mari Walls Turun yliopiston biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolta kertoo, että yhteistyö rakentuu erilaisten temaattisten verkostojen ympärille. Nämä koskevat metsien ja maaperän suojelua, kestävää kehitystä, ympäristöön liittyviä sosiaalisia kysymyksiä sekä metsätaloutta. - Turkulaisen asiantuntijatyön lähtökohtana on monimuotoisuus. Metsäkysymyksissä pitää huomioida niin suojelu ja sosiaaliset seikat kuin taloudellinen toimintakin. Projekti pyrkii saamaan yhteen päätöksentekijöitä, tutkijoita ja elinkeinoelämää, ja sovittamaan yhteen näitä erilaisia näkemyksiä, selvittää Walls. Nyt päämääränä on ympäristönäkökulman vahvistaminen kaupunkimetsien hoidon kehittämisessä. Komissiolle on jätetty rahoitusesitys hankkeeseen, jossa haetaan suomalaisen, eurooppalaisen ja kiinalaisen osaamisen yhdistämistä. Tulevaisuuden vientituote Yhteistyöverkosto on toistaiseksi varsin löyhä, mutta tavoitteena on sen jatkuva vahvistaminen. Jos rahoituskuviot saadaan kuntoon, kehittyy ASEM-teemojen ympärille enenevästi soveltavaa tutkimusta. - Aasiassa arvostetaan erityisesti pitkäaikaista läsnäoloa, ja keinoja yhteistyön syventämiseen pitää edelleen etsiä. Aasialaiset partnerit ovat kiinnostuneita yhteistyöstä, ja on hyvä merkki, että aloitteita on saatu liikkeelle jo nyt. Tässä on syntynyt sellainen yhteistyörunko, jonka puitteissa on hyvä jatkaa, Walls toteaa. Walls pitää mahdollisena, että talouden ja ympäristönsuojelun yhdistävästä biodiversiteetin asiantuntemuksesta kehittyisi pitkällä tähtäimellä kilpailukykyinen suomalainen vientituote. - Suomessa on laaja metsäsektori, teknistä osaamista ja innovaatioita. Suojelua ei voi enää jättää huomiotta metsien hoidossa ja hyödyntämisessä. Tulevaisuuden kilpailuvaltti olisi siinä, että osattaisiin ottaa suojelu mukaan uudella tavalla. Kiinnostus kansainvälisyyteen kasvaa Kansainvälinen metsätutkimus on kehittynyt lupaavaan suuntaan. Yhteistyötä on yhä enemmän, ja metsän monikäyttöisyys tulee esille entistä vahvemmin. Suojelukysymykset kiinnostavat metsätutkijoita. - Useat opiskelijatkin ovat nykyään kiinnostuneita kansainvälisistä asiantuntijatehtävistä, ja ASEM-yhteistyön myötä monet ovat innostuneet kiinan kielen ja kulttuurin opinnoista. Samalla heille kehittyy monitieteistä vahvuutta ja osaamista. On tärkeää, että yliopisto pystyy tarjoamaan tällaisia mahdollisuuksia.