Here Out There LÄHELTÄ KAUKAA

Transkriptio

1 Here Out There LÄHELTÄ KAUKAA FOKUS KIINA:

2 HERE OUT THERE LÄHELTÄ KAUKAA Merikaapelihalli, Kaapelitehdas HELSINGIN JUHLAVIIKOT / HELSINKI FESTIVAL

3 KAUKAA KATSOTTUA Kirjoittaessani tätä tekstiä kiinalaisten taiteilijoiden näyttelystä televisiossa esitetään New Yorkin Metropolitan-museossa järjestettyä gaalaa, joka on museon muotiosaston tukemiseen vuosittain järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma. Tässä muotimaailman todellisessa eldoradossa teemana oli tällä kertaa kiinalainen kulttuuri, jota myös kommentoidaan laajalti. Puvuissa oli nähtävänä perinteisen Kiinan vaikutus loistavine väreineen, teatraalisine muotoineen ja naamioineen. Nykypäivän Kiina elää toisenlaista todellisuutta. Kiinan taiteen viime vuosikymmenien kehitys heijastelee yhteiskunnan sosiaalis-poliittisia muutoksia ja sitä vapautumisen ja avautumisen kehitystä, joka alkoi maassa 1970-luvun lopussa luvun puoliväliin mennessä Kiinan nykytaide oli suuressa suosiossa myös kansainvälisillä taidemarkkinoilla. Kansainväliset galleriat ja huutokauppakamarit aloittivat myös toimintansa nopeasti vaurastuneessa maassa. Näille markkinoille oli tyypillistä tietyntyyppisten taiteilijoiden saama huomio: he olivat miehiä, heidän elämänasenteensa oli kyyninen ja he tekivät suurikokoisia, näyttäviä maalauksia. Kiinassa on viime vuosina myös vilkkaasti keskusteltu maan ulkopuolella tehdystä nykytaiteen määrittelystä ja arvioinnista. Tässä keskustelussa erotellaan omaksi alueekseen nykytaide, joka sijoittuu niin kutsuttuun Western boxiin. Se nähdään keksilaatikkona, jonka sisällä on keksien sijasta materiaalia, jota lännessä määritellään nimikkeellä Chinese contemporary art. Kiinalaiset ovat tämän määritelmän sijasta suosineet termiä Contemporary Chinese art. Erossa on ilmeisesti kyse ajallisuuden painottamisesta kansallisuuden sijasta. Toisaalta on myös todettu, että nämä kaksi määritelmää kattavat saman taidekentän eri osa-alueita. Chinese contemporary art viittaa länsimaiden kiinnostuksen kohteena olevaan kyynisyyden politiikkaan ja sen valossa nähtyyn todellisuuteen. Sen ilmaisemiseen tosin saatetaan käyttää myös perinteisiä kiinalaisia symboleja. Kiinalaisen näkemyksen mukaan Contemporary Chinese art kattaa taiteen, joka on suuntautunut vakaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, tekee kokeiluja esimerkiksi perinteisessä tussipiirrostaiteessa ja abstraktissa taiteessa sekä määrittelee uudelleen Kiinan modernismia 1. Ilmeisesti naisten tekemä taide kuuluu jälkimmäiseen luokitukseen, sillä sen puuttuminen kansainväliseltä areenalta ja varsinkin kaupalliselta kentältä on ollut silmiinpistävää. ***** Mitä tapahtui ja on tapahtumassa tämän julkisuudessa ja länsimaissa tunnetun kentän takana tai ulkopuolella? Tätä keskustelua on leimannut kasvava tietoisuus omasta kiinalaisesta kulttuuriperinteestä, jonka lukutaitoa ei länsimaissa juuri hallita. Keskustelun taustalla on luonnollisesti myös länsimaisen nykytaiteen muotojen ja esitystapojen sulautuminen kiinalaiseen nykytaiteeseen, jolloin tuloksena on eri kulttuureja yhteen sulauttava taide. Hybridisoituminen tunnetaan kaikkialla maailmassa eri kulttuurien kohtaamisissa ja tavoissa, joilla ne omaksuvat kiinnostavia piirteitä toisiltaan. Kyse ei ole vain yksisuuntaisesta liikkeestä, vaikka läntisen taidemaailman vaikutus ympäri maapalloa onkin ollut hallitseva. Kun asioita käännetään kulttuurista toiseen, on selvää, että täsmälliset merkitykset liudentuvat, vaikka samalla merkkien, symbolien ja metaforien väärin ymmärtämisen kautta voidaan myös avata ja laajentaa niiden vakiintuneita merkityksiä. Kulttuurien hybridisoituminen nähdään nykyisin kaikkialla olemassa olevana tilanteena. Se onkin nykyisin lähinnä retorinen ilmiö, joka ei enää tavoita niitä todellisia jännitteitä ja energioita, joiden keskellä elämme. Se, kuinka tästä edetään, onkin nykytaiteen keskeisimpiä kysymyksiä. ***** Läntinen elämäntapa, kulutuskulttuuri, vapaa markkinatalous ja mediat ovat muokanneet kiinalaista yhteiskuntaa 1980-luvun alusta alkaen luvuilla oli vaihe, jolloin kiinnostuksesta ruumiiseen tuli merkittävä suuntaus kulttuurivallankumouksen ideologisen kauden jälkeen. Kommunistinen ideologia oli siihen saakka keskittynyt ihmisten mielen hallintaan ruumiin kustannuksella. Nyt oli aika huomioida myös ihmisen fyysisyys. Näyttelyyn osallistuva taiteilija Cao Fei on kertonut omasta nuoruudestaan ja nykytilanteesta: Synnyin 1978, juuri siihen aikaan kun Kiinan uudistus- ja avautumispolitiikka käynnistyivät luvun loppupuolella olin noin 12- tai 13-vuotias, ja kiinnostukseni länsimaiseen kulttuuriin heräsi. Minua kiinnostivat erityisesti break dance, popmusiikki ja MTV, joissa kaikissa oli mukana fyysisyyttä ja performatiivisuutta... En ole kasvanut kulttuurivallankumouksen ikeen enkä varjon alla, joten minun oli helppo olla ruumiissani. Itse asiassa kaipasin fyysistä avoimuutta ja julkista elämää. 2 Cao Fei on myös arvioinut kriittisesti tapoja, joilla nykyaikana kaupalliset intressit käyttävät hyödykseen uutta fyysisyyttä ja yksilöllisyyden korostamista: [R]uumista on ajoittain pidetty kulutuskulttuurin tarpeiden panttivankina. Tässä yhteydessä meidän kaikkien ruumiista tulee vain välikappale, pääroolin esittäjä kulutuskulttuurin maisemassa. 3 ***** Ruumiillisuuden ohella tärkeä teema Kiinan nykytaiteessa on identiteetti sekä yksilöllisellä ja kansallisella että ylikansallisella tasolla. Tähän keskusteluun sisältyy myös kysymys naisen asemasta yhteiskunnassa ja perheessä. Naisten maailma on laajentunut perheestä ulos yhteiskuntaan, ja samalla naiset osallistuvat omalla työllään perheen talouden hoitamiseen. Laajemmin nähtynä tähän keskusteluun liittyy myös ymmärrys siitä, että identiteetti on jatkuvassa muutoksen tilassa ja että me itse muutamme sitä avautumalla ja tiedostamalla uusia tiloja ja tilanteita. Kiinan naistaiteilijoiden kokemuksia voidaan myös tulkita eräänlaisen kaksinaisen tai jopa kolminaisen marginalisoinnin seurauksina: he ovat marginalisoituja omassa yhteiskunnassaan ja (nais)taiteilijoina sekä toimivat länsimaisen maailman taidekeskuksista katsottuna periferiassa. Naisten yhteiskunnallisella asemalla on Kiinassa historiallinen perinne, joka myös liittyy konfutselaiseen maailmankatsomukseen. Tämän mukaan naisen asema on alisteinen miehelle, ja naisen tehtävät keskittyvät perheen sisäisten asioiden hoitoon miesten puolestaan hoitaessa ulkoiset. Tämä perinne on jatkunut huolimatta Maon kuuluisasta toteamuksesta, jonka mukaan naiset kannattavat puolta taivaankannesta. Tätä toteamusta on myös käytetty joidenkin naistaiteilijoiden näyttelyiden nimenä. Oireellisena historiallisena kuriositeettina voidaan myös mainita, että Kiinan taiteelle niin keskeisen maisemamaalauksen katsottiin olevan liian vaativa laji naisille, joiden toivottiin maiseman sijasta keskittyvän lintuihin ja kukkiin.

4 ***** Naisten nykytilanteesta esittämissä ajatuksissa ilmenee yleensä selkeästi se, että kyseessä heidän kohdallaan ei ole länsimainen feminismi. Sen nähdään sopivan huonosti kiinalaiseen kulttuuriin, perinteisiin ja yhteiskuntaan. Pekingiläinen kriitikko Jian Frangzhou on todennut, että naistaiteilijat ovat luopuneet yleisestä sukupuolittuneesta näkökulmasta ja valinneet sen sijaan humanistisen ajattelutavan, joka ei takerru sukupuolten erilaisuuteen. 4 Taiteilija Cui Xiuwen on kysynyt, miksi hän luopuisi mahdollisuudesta nähdä maailma sekä naisen että miehen silmin ja katsoisi sitä vain yhdestä näkökulmasta. Kiinan naistaiteilijoiden marginaalinen asema on myös johtanut ilmiöön, jossa sekä kansallisesti että kansainvälisesti on järjestetty teemallisia naisten näyttelyitä. Keskustelu näiden kohdalla koskee luonnollisesti kysymystä siitä, johtavatko nämä taas uudenlaiseen marginalisaatioon tai kiinnostavatko ne vain hetken uutuuksina. Ongelma on tuttu kaikkialla länsimaissa, myös Suomessa. Uskon, että kaikki naistaiteilijat ovat samaa mieltä kiinalaisen taiteilijan Lin Tianmiaon toteamuksesta, jonka mukaan Olen taiteilija, olen nainen ja olen kiinalainen. 5 Videokamera on tarjonnut monille taiteilijoille mahdollisuuden käyttää uudenlaista visuaalista estetiikkaa ja aikaan sidottua kertovaa muotoa. Sen kuvamaailma kykenee välittämään tunteita toisella tavalla kuin perinteinen taide. Se kertoo lähiympäristöstä ja sen tapahtumista todellisen tai näytellyn dokumentin keinoin. Sen avulla on voitu tallentaa merkittäviä rinnastuksia Kiinan perinteisen maailman ja nykyelämän välillä. Videota on myös käytetty kuvattaessa Kiinan massiivisia purku- ja rakennusprojekteja sekä niiden aiheuttamia tuhoja luonnossa ja totaalista vanhojen kaupunkirakenteiden hävitystä. Maailman suurimman vesivoimalaitoksen rakentaminen johti myös noin miljoonan ihmisen pakkomuuttoon 1990-luvulla. Taiteilija Chen Qiulin on omistanut laajan teossarjan Jangtze-joen varrella sijainneen entisen kotikaupunkinsa purkamiselle ja hävittämiselle. Näyttelyssä olevaa teosta Farewell Poem on luonnehdittu seuraavasti: [T]eos on elegia hajotetulle kaupungille, surunvalitus elämäntavalle, joka jo on mennyttä. Taiteilija on antanut tälle elegialle oopperamaisen muodon. Keskelle kaupungin raunioita on sijoitettu klassisen oopperan henkilöhahmoja, ja hidas rytmi korostaa sitä hämmästyttävää nopeutta, jolla kaupunki tuhottiin... 6 ***** Näyttelyn teoksissa näkyy myös uudenlaista kiinnostusta henkisyyteen. Tällä on laajemminkin kaikupohjaa nykytaiteessa, sillä se tuntuu olevan vaihtoehto aktiiviselle ja avoimelle poliittiselle toiminnalle. Samalla se tuntuu koskettavan syvältä vallitsevaa asennemaailmaa ja näin ollen yhteiskunnallista tilannetta. Nykyajan kaaoksen ja pelkojen keskellä tuntuu, että kääntyminen sisäänpäin, mielen tutkiskelu ja kiinnostus yhteiseen tietoisuuteen on kasvamassa. Sen vaikutuksia on vaikeaa konkreettisesti todentaa, mutta on selvää, että se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sekä meneillään olevaan että tulevan rakentamiseen. Näyttelyn nuorimpiin taiteilijoihin kuuluvan Yuan Kerun teoksissa tämä ilmenee pyrkimyksenä eräänlaiseen puhtaaseen tilaan, jossa vallitsee buddhalainen ajattelu ja rauha. Tämä pyrkimys tuntuu heijastelevan juuri niitä kulttuurin sisäisiä arvoja, merkkejä ja symboleja, joita Kiinassa tänä päivänä kaivataan. Yuan Keru on kirjoittanut teoksestaan Sound of the Deity, että siinä esiintyvät nuoret ovat omistautuneita henkisyydelle ja edustavat hänen laillaan niin kutsuttua post-90s -sukupolvea*. Hän jatkaa: He meditoivat usein, syövät kasvisruokaa, ostavat pyydettyjä kaloja ja lintuja ja päästävät ne vapaaksi. He keskustelevat jumalien kanssa ja tunnustelevat jatkuvasti elämäänsä. Se määrittää heidän ainutlaatuista paikkaansa. He ovat vertaisiaan itsenäisempiä, puhtaampia ja omistautuneempia. Tavatessani heidät ensi kertaa minua kiehtoi heidän tilanteensa ja liikutuin syvästi. Ajattelen sen johtuvan siitä, että he pääsevät lähelle Buddhaa, joka täyttää heidän ympärillään olevan magneettisen kentän mystisyydellä ja henkisyydellä. 7 **** Useat näyttelyn taiteilijoiden käsittelemät aihepiirit ovat ajankohtaisia kaikkialla maailmassa. Ekologia, tasa-arvoisuus, kulutuskulttuuri, puhdas ruoka, ilmaisunvapaus ja kansallisen perinteen ja historian merkitys nykykulttuurille ovat kaikki tämän ajan keskeisiä ja polttavia kysymyksiä ja asioita, joihin meidän on helppo samastua. Toisaalta näyttelyssä on myös hetkiä ja kohtaamisia, joita katsoessa tuntuu, että meidän on tyytyminen vain tilanteiden herkkyyden ja kuvien lumoavan kauneuden ihailemiseen. Näyttelyn kymmenen taiteilijaa edustavat eri ikäpolvia, ja heidän kokemuksensa Kiinan nykyisyydestä ovat historiallisesti erilaisia. He kaikki jakavat omalla tavallaan Kiinan murrosajan eri vaiheita ja niiden luomaa uutta todellisuutta. Jokainen heistä tuo oman, ainutkertaisen äänensä ja kuvamaailmansa näyttelyn kokonaisuuteen. Taiteilijoina he tarkkailevat omaa itseään ja sisäistä maailmaansa unohtamatta ympäröivää todellisuutta. Näkökulmat vaihtelevat itsestä maailmaan ja maailmasta itseen. Tämän näyttelyn videoteoksissa on kyse sekä sisäisen että ulkoisen maailman elokuvaamisesta. Maaretta Jaukkuri 1) Zhu, Qi (2011): Two Histories of Art: What Arts Represent China? Teoksessa A New Thoughtfulness in Contemporary China, Critical Voices in Art and Aesthetics. Toimittanut Zhao, Chuan & Huber, Jörg. Bielefeld: transcript Verlag. 2) Cao, Fei (2013): An Interview. Teoksessa The Body at Stake, Experiments in Chinese Contemporary Art and Theatre. Toimittanut Zhao, Chuan & Huber, Jörg. Bielefeld: transcript Verlag. 3) Ibid. 4) abstracts.shtml 5) Lin Tianmiaon haastattelu. Marcoci, Roxana (2001): Threads of Vision: Toward a New Feminine Poetics. Cleveland: Cleveland Center for Contemporary Art. 6) Wang, Min an (2002): Farewell Poem -videoteoksen esittelyteksti. 7) Katkelma Yuan Kerun Sound of the Deity -videon teoskuvauksesta. *) Termillä post-90s viitataan vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen jälkeen syntyneeseen sukupolveen, joka on varttunut aikuiseksi Kiinan voimakkaan talouskasvun aikana luvulla syntyneet ovat myös pääsääntöisesti kasvaneet yksilapsisissa perheissä.

5 VIEWED FROM AFAR As I write this piece about contemporary Chinese artists, I see on TV that Chinese culture is the theme of this year s Met Gala, the annual fundraising ball organized for the benefit of the Metropolitan Museum of Art s Costume Institute in New York City the fashion industry s widely covered night-of-nights. And true it is: this year s outfits were indeed resplendent in rich colours, theatrical cuts and operatic masks harking back to the glory days of traditional China. But the reality of modern-day China is a different story. Chinese contemporary art of the last two decades has mirrored the socio-political reforms, opening up policy and gradual emancipation that began in the country in the late 1970s. By the mid-1990s, Chinese contemporary art had become a hot commodity on the global art market, with international galleries and auction houses vying to establish a presence on the increasingly affluent Chinese market. The commercial spotlight meanwhile focused on a particular type of artist: male, cynical in outlook, and characteristically known for painting colossal, eye-catching canvases. Over the past few years China has witnessed a lively debate on how Chinese art is categorized and evaluated outside China. Commentators have posited what they call a Western box, something like a cookie jar containing not cookies, but what Westerners commonly term as Chinese contemporary art. The Chinese themselves meanwhile prefer the term contemporary Chinese art, the key point being to emphasize the contemporary part rather than nationality. Others meanwhile contend that the two terms denote two distinct sub-categories. Chinese contemporary art refers to the artists lauded by Westerners who portray reality through the scathing lens of political cynicism albeit that they are known to also employ traditional Chinese symbols. The Chinese meanwhile regard contemporary Chinese art as denoting a genre that delves into serious social issues, experiments with traditional ink wash painting and abstract art, and re-inscribes the boundaries of Chinese modernism. 1 Art by Chinese women artists hitherto conspicuous by its absence from the international art arena, especially its commercial end appears to fall into the latter category. **** What has happened and is happening behind or on the fringes of the Chinese art scene known to the West? The discourse of the margins has embraced a growing awareness of traditional Chinese cultural heritage, an area in which Western literacy is conspicuously lacking. Current debate also addresses the merging of western modes of presentation with contemporary Chinese art in a melting pot of cultural hybridity. Hybridization is a global process that occurs whenever two cultures meet and borrow features from one another. This borrowing is by no means one-way, though the western artworld admittedly continues to exert a dominant influence globally. When something is translated from one culture to another, the finer subtext inevitably become diluted, yet by the same token the misreading of signs, symbols and metaphors can have the opposite effect of opening up and expanding established meanings. Cultural hybridization is today accepted as a ubiquitous state of affairs all around the world. In fact, it has to a large extent become a rhetorical commonplace that no longer vividly captures the tensions and energies we live amidst today. What is the next step, then? This indeed is one of the central concerns of contemporary art today. **** Chinese society has been changing since the early 1980s under the impact of western lifestyles, consumerism, the free market economy and the media. The arrival of the 1990s marked a new-found interest in corporeality and the rise of the first key artistic movement of the post-cultural Revolution era. Up to then, communist ideology had focused all attention on mind control now it was time to refocus on the body. Comparing her youth with today s China, Cao Fei one of the artists featured in this exhibition has related the following: I was born right around the time of China s reform and opening up policy in 1978 Toward the end of the 1980s, when I was about 12 or 13, I became increasingly interested in Western culture, especially break dancing, pop music and MTV; these all had an element of physical participation and performance... I didn t grow up under the yoke or shadow of the Cultural Revolution, so I felt comfortable with my body. In fact, I craved physical openness and living under the public eye. 2 Fei has also critiqued the manner in which commercial forces exploit this new focus on physicality and individualism: The body is sometimes held hostage by the desires of consumerism. In this context, each body essentially becomes nothing more than a tool of transmission, the lead actor in a consumerist landscape. 3 **** Alongside corporeality, another preoccupation in contemporary Chinese art is the theme of identity, whether on the individual, national or supranational level. Directly connected to this is the issue of women s status in society and the family. The Chinese woman s sphere has in recent decades expanded beyond the home into the community at large, with women establishing an active role as contributors to the family s livelihood. Within a broader frame of discourse, this reaffirms the idea that identity exists in a constant state of flux we constantly keep changing as we gain awareness and open our minds to new conditions and situations. The experience of Chinese women artists can be interpreted as one of twofold or even threefold marginalization: They are marginalized within their own society as both women and artists, and they operate within the periphery of what in Western terms represents the centre of the artworld. The status of women in Chinese society is rooted in gender roles tracing back to the legacy of Confucianism, which relegated women to subservient status within the household and reserved public life and social advancement as an exclusively male domain. These gendered roles have lingered despite Mao s famous assertion that women hold up half the sky which has incidentally been the title of several exhibitions featuring Chinese women artists. May it be added as a symptomatic historical curiosity that landscape painting that most quintessential of Chinese genres was regarded as too demanding for women artists, who were advised to stick with avian and floral compositions.

6 **** Commentators usually hasten to make clear that contemporary art by Chinese women is something quite different from Western feminism, which is seen as a poor fit with Chinese culture, tradition and society. The Peking-based critic Jian Frangzhou has noted that [ ] women artists have departed from a gendered perspective shared collectively to engage in humanistic narrative that goes beyond sexual difference. 4 The artist Cui Xiuwen has in turn asked why she should renounce the freedom of seeing the world through both male and female eyes in order to see it only from one fixed perspective. Countering their marginalized status, China s women artists have been spotlighted in a number of exhibitions organized lately both in China and internationally. This has in turn provoked commentators to question whether such women s exhibitions are tantamount to a new form of marginalization, and whether any interest they awaken will die quickly like a passing flash in the pan. The same problem exists in Western countries, too, even Finland. I believe that all women artists readily endorse the stance asserted by the Chinese artist Lin Tianmiao: I am an artist, I am a woman, and I am Chinese. 5 **** The video camera has offered many young artists a vehicle to explore a new visual aesthetic and a time-specific mode of narrative. The visual world of the moving image offers a new way of conveying emotion quite unlike any traditional art genre. The camera can tell stories of specific events in identifiable environments either as authentic or staged documentary. It is also a medium that allows artists to insightfully juxtapose the traditional Chinese world and contemporary life. Video is also the chosen medium of artists who have documented China s mass-scale demolition and construction projects, which have wreaked havoc on the environment and ancient urban infrastructure. The construction of the world s largest hydroelectric dam resulted in the forced displacement of over a million people in the 1990s. The artist Chen Qiulin produced an extensive series of works in memory of her now-obliterated former hometown on the Yangtze River. Farewell Poem, also featured in this exhibition, has been described as follows: [The] work is an elegy to a demolished city, lamenting a way of life that has already passed away. This elegy has been given an operatic rendition by the artist as she places classical opera figures amidst the city s ruins, the slow rhythm of the opera emphasizing the sudden swiftness of the destruction. 6 **** Many works in the exhibition also reflect a new-found interest in spirituality. Indeed this appears to be a wider rising trend in young contemporary art, which offers an alternative to direct political action. The new spiritual streak in art seems to strike a chord with today s climate of sentiment and disquieting social circumstances. Amid today s chaos and widespread distress, there is a growing impetus to turn inward, study the mind, and delve into the universal consciousness. The influence of this spiritualizing tendency is difficult to pinpoint verbally, but it will inescapably have a wide-ranging influence on all things emergent both today and tomorrow. In the work of Yuan Keru, one of the youngest artists in the exhibition, this spiritual bent is manifest in the pursuit of a pure space of Buddhist peace and contemplation. This quest for peace reflects the values, signs and symbols that Chinese culture seems to crave today. Describing Sound of the Deity, Keru has noted that the young people who appear in her video all representing the post- 90s generation* are dedicated to higher spiritual pursuits. She writes: They often sit in meditation, eat vegetarian food, buy captive fish or birds and set them free. And they dialogue with gods, feeling their own life all the time. It determines their unique place. They are more independent, pure and keen than their peers. The first time we met I was attracted by their status, and was deeply moved. I think it was because they get close to the Buddha that makes their magnetic field full of mystery and spirituality. 7 **** Many of the themes explored by the artists featured in this exhibition are topical everywhere in the world. Ecology, equality, consumerism, unpolluted food, freedom of expression and the debt that contemporary culture owes to national tradition and history all these themes are emerging worldwide topics with which we can easily identify. By the same token, some of the pieces in the exhibition capture moments and encounters that urge us to feel content simply to admire the infinite delicacy and bewitching beauty of images. Representing many generations as they do, the ten artists featured in the exhibition are inevitably heterogeneous in their historical experience of present-day China. Even so, all have lived through and experienced successive phases of transition and the new reality of China today. Each adds their own unique voice and visual vocabulary to the ensemble. Their quest as artists is to explore their own identity and inner world against the backdrop of society at large. Their perspective swings from self to world and back again. The videos in this exhibition film two worlds: worlds both within and without. Maaretta Jaukkuri 1) Zhu, Qi (2011): Two Histories of Art: What Arts Represent China? In A New Thoughtfulness in Contemporary China, Critical Voices in Art and Aesthetics. Eds. Zhao, Chuan & Huber, Jörg. Bielefeld: transcript Verlag. 2) Cao, Fei (2013): An Interview. In The Body at Stake, Experiments in Chinese Contemporary Art and Theatre. Eds. Zhao, Chuan & Huber, Jörg. Bielefeld: transcript Verlag. 3) Ibid. 4) abstracts.shtml 5) Interview with Lin Tianmia. Marcoci, Roxana (2001): Threads of Vision: Toward a New Feminine Poetics. Cleveland: Cleveland Center for Contemporary Art. 6) Wang, Min an (2002): Introductory text to the video installation Farewell Poem. 7) Excerpt from Yuan Keru s description of her Sound of the Deity video. *) The term post-90s refers to the generation born after the Tiananmen protests of 1989, who grew up during China s peak period of economic growth. Most of them grew up in one-child families.

7 Cao Fei S. 1978, GUANGZHOU / B IN GUANGZHOU ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ / LIVES AND WORKS IN BEIJING Cao Fei on merkittävimpiä kansainvälisesti tunnettuja kiinalaisia nykytaiteilijoita. Hän käsittelee töissään Kiinan nopeaa kaupungistumista ja sen synnyttämää kulttuuria sekä nuoren sukupolven todellisuuden paineista muuttuneita unelmia. Viimeaikaisissa töissään hän on keskittynyt todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden rinnakkaiseloon ja sen mukanaan tuomiin tietoisuuden muutoksiin. Cao Fei valmistui vuonna 2001 Guangzhou Academy of Fine Artsista. Taiteilijalla on ollut yksityisnäyttelyitä ja hän on ottanut osaa ryhmänäyttelyihin laajasti ympäri maailmaa. Hänellä on ollut näyttelyitä esimerkiksi Lombard Freid Galleryssa New Yorkissa, Shiseido Galleryssa Tokiossa, Serpentine Galleryssa Lontoossa, Para Site Art Spacessa Hongkongissa ja Courtyard Galleryssa Pekingissä. Hän on myös osallistunut muun muassa Venetsian biennaaliin vuosina 2003, 2007 ja 2015, Moskovan biennaaliin 2005, Shanghain biennaaliin 2004 ja Sydneyn biennaaliin 2006 ja Haze and Fog -elokuva on esitetty esimerkiksi Tate Modernissa Lontoossa, Centre Pompidoussa Pariisissa ja The Ullens Center for Contemporary Artissa Pekingissä. Cao Fei on palkittu Chinese Contemporary Art Awardsissa parhaan nuoren taiteilijan palkinnolla HAZE AND FOG 2013 / Video / 46:30 min 2013 / Video / Teos on uudenlainen Pekingiin sijoittuva zombi-elokuva, johon taiteilija sai idean katsoessaan amerikkalaista The Walking Dead -sarjaa. Teoksessaan Haze and Fog taiteilija sijoittaa zombihahmot omaan saasteiden runtelemaan arkitodellisuuteensa. Elokuvan keskiössä ovat keskiluokkaiset ihmiset, jotka elävät uudessa, välinpitämättömässä ja sumuisessa todellisuudessa omat perinteensä kadottaneina. Cao Fein zombihahmot eivät kuitenkaan ole länsimaisen populaarikulttuurin kuvaamia aivokuolleita hirviöitä, vaan käveleviä kuolleita, jotka ovat kadottaneet sielunsa. This new type of zombie picture set in modern Beijing was inspired by the American TV series The Walking Dead only Haze and Fog situates the zombies in the middle of a mundane, polluted modern reality. The protagonists are middle-class people who exist in a fog of uncaring detachment, cut off from tradition. Fei s zombies are not brain-dead monsters as they are usually portrayed in Western popular culture, but the walking dead in a different sense they have lost their souls. Haze and Fog, Cao Fei is one of the most significant contemporary artists to have emerged on the international scene from China. Her projects look at the rapid urbanization of Chinese society, the new culture that has emerged, and the lost dreams of the young Chinese generation in today s chaotic new reality. Her recent works focus on the coexistence of reality and virtual reality and the changes this has wrought in our consciousness. Fei graduated from the Guangzhou Academy of Fine Arts in She has held solo exhibitions and taken part in group exhibitions all around the world at venues including the Lombard Freid Gallery in New York, Shiseido Gallery in Tokyo, the Serpentine Gallery in London, Para Site Art Space in Hong Kong and the Courtyard Gallery in Beijing. She has exhibited at the Venice Biennale in 2003, 2007 and 2015, the Moscow Biennale in 2005, the Shanghai Biennale in 2004 and the Sydney Biennale in 2006 and Her film Haze and Fog has screened at the Tate Modern in London, the Centre Pompidou in Paris and the Ullens Center for Contemporary Art in Beijing. Fei was the winner of the 2006 Chinese Contemporary Art Award in the category of Best Young Artist.

8 WHOSE UTOPIA 2006 / Video / 20 min 2006 / Video / 20 Video kuvaa monikansallisten yritysten taloudellisen kukoistamisen mahdollistavia pieniä unelmia ja työntekijöitä niiden takana. Pearl River Deltalla toimiva Osramin lampputehdas on suuryhtiö, joka työllistää eri puolilta Kiinaa alueelle töihin muuttavia nuoria. Teos koostuu kolmesta osasta, joissa taiteilija kuvaa työntekijöiden arkea tehtaalla ja heidän unelmiaan sekä niiden roolia heidän elämässään. Rinnastamalla työntekijöiden haaveet mekaanisen tehdastyön arkeen taiteilija pohtii ilmassa olevaa kysymystä siitä, kenen unelmia tehdastyöntekijät lopulta toteuttavat. Videoteos Whose Utopia valmistui yhteistyössä Pearl River Deltalla sijaitsevan Osram China Lighting Ltd:n työntekijöiden kanssa. Teos on osa Siemensin vuoden 2006 taideohjelmaa What are they doing here? The video portrays the small dreams of the factory labourers that power the commercial success of multinational corporations. The Osram light bulb factory in the Pearl River Delta is a vast enterprise employing a large number of young Chinese migrants from all around the country. This three-part film depicts the everyday reality of the labourers at their workstations, their private dreams, and the role their dreams play in their daily lives. By juxtaposing the workers dreams and the mechanized factory processes, Fei raises the insistent question: Whose dreams are the factory labourers ultimately working for? Whose Utopia was made in collaboration with employees of Osram China Lighting Ltd in Pearl River Delta. It was commissioned as part of a project entitled What Are They Doing Here? run by the Siemens Art Program in Whose Utopia, 2006.

9 Chen Qiulin S. 1975, HUBEI / B IN HUBEI ASUU JA TYÖSKENTELEE CHENGDUSSA / LIVES AND WORKS IN CHENGDU Chen Qiulin on multimediataiteilija, joka käsittelee töissään Kiinan nopeasti muuttuvia maantieteellisiä ja urbaaneja olosuhteita sekä näiden muutoksien psykologisia vaikutuksia kiinalaiseen kulttuuriin. Hän valmistui vuonna 2000 taidegrafiikan laitokselta Sichuan Fine Arts Institutesta. Chen Qiulinilla on ollut yksityisnäyttelyitä muun muassa Today Art Museumissa ja Long March Space -galleriassa Pekingissä sekä Max Protetch -galleriassa New Yorkissa. Hän on myös osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Aasiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Chen Qiulin on palkittu Biennale Internationale d Art Contemporain Chinois of Montpellier-Chinen Emerging Artist Prize -palkinnolla 2005 ja Asian Cultural Councilin Starr Foundation Fellowshipillä FAREWELL POEM 2002 / Video / 10:43 min 2002 / Video / Maailman suurimman vesivoimalan rakentaminen Kiinaan 1990-luvulla pyyhki altaan kaupunkeja, ja arviolta miljoona ihmistä joutui pakkomuuttamaan rakennusprojektin tieltä. The Farewell Poem on Chen Qiulinin jäähyväiset lapsuutensa kotikaupungille. Videoteos koostuu kaupungin tuhoamisesta tallennetusta raa asta kuvamateriaalista, johon on liitetty katkelmia Peking-oopperan klassikosta Jäähyväiset jalkavaimolle. The construction of the world s largest hydroelectric dam in China in the 1990s resulted in the displacement of over a million people. Farewell Poem is Chen Qiulin s elegiac valediction to her childhood hometown. The video splices together raw footage of the town s annihilation and fragments of the Beijing Opera classic Farewell My Concubine. Chen Qiulin is a multimedia artist who charts China s rapidly changing urban landscape and the psychological impact these topographical transformations are exerting on Chinese culture. Qiulin graduated from the Department of Printing at the Sichuan Fine Arts Institute in She has had solo exhibitions at the Today Art Museum and Long March Space in Beijing and the Max Protetch Gallery in New York. She has taken part in numerous group exhibitions around Asia, Europe and the US. Qiulin is the recipient of the 2005 Emerging Artist Prize of the Montpellier-Chine Biennale Internationale d Art Contemporain Chinois and the 2006 Asian Cultural Council s Starr Foundation Fellowship. Farewell Poem, 2002.

10 Cui Xiuwen S. 1970, HAERBIN / B IN HAERBIN ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ / LIVES AND WORKS IN BEIJING Cui Xiuwen on valokuvaaja ja videotaiteilija, joka käsittelee töissään seksuaalisuutta, feminismiä ja sukupuolirooleja. Cuin rohkea, avantgardistinen tyyli kumpuaa hänen yhteiskunnan tiloista ja rooleista tekemistään tarkkanäköisistä havainnoista. Cui Xiuwen on valmistunut China Central Academy of Fine Artista Cui Xiuwenillä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä Yhdysvalloissa, Taiwanissa, Ranskassa sekä Kiinassa, muun muassa Today Art Museumissa Pekingissä, Shanghai Gallery of Artissa Shanghaissa, Suzhou Art Museumissa Suzhoussa, Eli Fine Artissa New Yorkissa ja Tina Keng Galleryssa Taipeissa. Hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin, esimerkiksi Victoria and Albert Museumissa Lontoossa, Shanghai Art Museumissa ja National Museum Of Contemporary Artissa Soulissa, Centre Pompidoussa Pariisissa, PS1 Contemporary Art Centerissä New Yorkissa ja Getty Centerissä Los Angelesissa. LADY S 2000 / Yksikanavainen video / 6:25 min 2000 / Single-channel video / 6 25 Piilokameralla kuvattu video dokumentoi illan kulkua Pekingissä sijaitsevan tasokkaan yökerhon naistenhuoneessa. Julkisen ja yksityisen tilan rajoja koetteleva videoteos sokeerasi kiinalaista yleisöä ja johti myös oikeudenkäyntiin. Taiteilija on todennut teoksesta, että hän halusi esittää tilanteen muidenkin koettavaksi ilman kommentteja. This video piece consists of footage filmed by a hidden camera in the ladies room of an upmarket Beijing night club. Blurring the line between the public and the private, it shocked the Chinese public and even resulted in a lawsuit. The artist has stated that she merely wished to share this reality with the public without adding any commentary. Cui Xiuwen is a photographer and video artist who touches upon issues related to sexuality, feminism and gender roles. Her bold, avant-gardist style takes its cue from her sharp insights into social conventions and role stereotypes. Xiuwen graduated from the China Central Academy of Fine Arts in Her work has featured in numerous solo exhibitions in the US, Taiwan, France and China at venues including the Today Art Museum in Beijing, the Shanghai Gallery of Art, the Suzhou Art Museum, the Eli Klein Fine Art Gallery in New York and the Tina Keng Gallery in Taipei. She has contributed to many group exhibitions including showings at the Victoria and Albert Museum in London, the Shanghai Art Museum and the National Museum of Contemporary Art in Seoul, the Centre Pompidou in Paris, PS1 Contemporary Art Center in New York and the Getty Center in Los Angeles. Lady s, 2000.

11 DRIFTING LANTERN 2005 / Yksikanavainen video / 23:23 min 2005 / Single-channel video / Teoksessa katsoja seuraa kurpitsanmuotoisen ja oranssinvärisen lyhdyn matkaa kaduilla ja toreilla. Lyhty heiluu kantajansa kädessä edestakaisin ja on milloin videokuvan sisällä, milloin taas ulkopuolella. Kuvaa myötäilee rikassointuinen äänimaailma. Cui Xiuwen kirjoitti tästä teoksestaan alle kuukausi sen valmistumisen jälkeen: Gone westward was the Drifting Lantern with the warmth of the spring conveyed From the back of the single watcher was engendered an air lonely and cold A balmy breath rose and hung above the head My own thoughts grew and lingered in the mind Sighing. Grieving and Hurting Fang Lu S.1981, GUANGZHOU / B.1981 IN GUANGZHOU ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ / LIVES AND WORKS IN BEIJING Fang Lun videoteosten kehyksenä toimivat taiteilijan lavastamat keinotekoiset tilat, joissa hän tutkii kuvauksen kohteiden luonnollista käyttäytymistä heille annettujen erilaisten roolien puitteissa. Fang Lu käsittelee teoksissaan esimerkiksi sitä, miten jatkuva valvonta vaikuttaa niin hänen omaansa kuin muidenkin hänen kuvaamiensa ihmisten käytökseen. Fang Lu on suorittanut BFA-tutkinnon School of Visual Artissa New Yorkissa ja MFA- tutkinnon San Francisco Arts Institutessa. Hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty esimerkiksi Boers-li Galleryssa ja Arrow Factoryssa Pekingissä sekä Pekin Fine Arts Galleryssa Hongkongissa. Hän on osallistunut laajalti ryhmänäyttelyihin ympäri maailmaa, esimerkiksi 1st OCAT & Pierre Huber Prize: Annual Exhibition of Emerging Media Artists -näyttelyyn Shanghaissa ja Uferhallenilla pidettyyn The 8 of Paths: Art in Beijing -näyttelyyn Berliinissä. The viewer follows a pumpkin-shaped orange lantern on its journey through city streets and market squares. The lantern swings back and forth in the hand of the woman carrying it, dipping in and out of the picture frame. The footage is accompanied by richly melodious sound track. Xiuwen wrote the following lines about the work less than one month after its completion: Gone westward was the Drifting Lantern with the warmth of the spring conveyed From the back of the single watcher was engendered an air lonely and cold A balmy breath rose and hung above the head My own thoughts grew and lingered in the mind Sighing. Grieving and Hurting Fang Lu s videos unfold in artificially staged settings in which the artist examines the spontaneous actions of protagonists who play out designated roles. Fang examines how the camera s continual scrutiny begins to influence her own and others behaviour. Fang Lu received her BFA from the School of Visual Art in New York and her MFA from the San Francisco Arts Institute. Her solo exhibitions have featured at the Boers-li Gallery and Arrow Factory in Beijing and the Pekin Fine Arts Gallery in Hong Kong. She has taken part actively in group exhibitions around the world, including appearances at the 1st OCAT & Pierre Huber Prize Annual Exhibition of Emerging Media Artists in Shanghai and The 8 of Paths: Art in Beijing exhibition at the Uferhallen in Berlin. Drifting Lantern, 2005.

12 Cinema, No World, CINEMA 2013 / 7-kanavainen videoinstallaatio / 19:19 min 2013 / Video installation, 7 channels / Fang Luta kiehtoo videotaiteessa materiaalin välittömyys ja yllätyksellisyys. Cinema -videoteoksessa tuotanto on sisällytetty osaksi teosta. Nuori nainen istuu elokuvateatterin katsomoa muistuttavassa tilassa edessään ohjauspöytä, jonka avulla hän kontrolloi itsestään neljällä kameralla kuvattua materiaalia. Esiintyjä on samalla ohjaaja ja näyttelijä, joka toteuttaa Fangin huolellisesti suunniteltua sattumaa. NO WORLD 2014 / Yksikanavainen video / 18 min 2014 / Single-channel video / 18 No World -videoperformanssissa kuuden tyhjässä talossa asuvan nuoren arki koostuu pelaamisesta ja väkivaltaisen käytöksen harjoittelusta. Päähenkilöt esittävät päivittäin väkivaltaista mielenosoitusta ilman mitään varsinaista konfliktia. Väkivallan harjoittelun kuvaus kietoutuu teoksessa saumattomasti muihin meille tuttuihin väkivallan kuvastoihin. Fang Lu is fascinated by the spontaneity and element of surprise inherent to the genre of video art. The image-making process is self-reflexively included as part of the narrative in Cinema. A young woman is seated in what appears to be an empty theatre. Using the console in front of her, she controls the camera feeds of the four cameras that are trained upon her. The performer thus simultaneously plays the role of director and actor, bringing to life a carefully orchestrated chance encounter. No World is a video performance featuring six young protagonists who reside in an empty house and spend their days rehearsing acts of violent protest, though without any identifiable source of conflict instigating their aggression. The images of rehearsed violence are seamlessly interwoven with the violent imagery that is pervasive in our lives in modern-day society.

13 Feng Bingyi S. 1991, NINGBO / B IN NINGBO ASUU JA TYÖSKENTELEE LONTOOSSA JA SHANGHAISSA / LIVES AND WORKS IN LONDON AND SHANGHAI Loitontamalla itsensä ulkoisen todellisuuden kahleista Feng etsii inspiraationsa omasta sisäisestä näkemyksestään, jota hän ilmaisee installaatioiden, valokuvan, dokumentin ja animaation keinoin. Feng Bingyi on suorittanut BFA-tutkinnon China Academy of Artissa, jossa hänet palkittiin Outstanding Graduation Work Awardilla. Hän suoritti MFA-tutkinnon Chelsea College of Art and Design, University of the Arts Londonista Hän on osallistunut näyttelyihin esimerkiksi CAFA Art Museumissa Pekingissä, Power Station of Art -taidemuseossa Shanghaissa ja Momentum-galleriassa Berliinissä sekä West Bund -biennaaliin Shanghaissa. By distancing herself from the shackles of external reality, Feng draws inspiration from her private inner world, which she expresses in the form of installations, photography, documentary and animation. Feng Bingyi completed her BFA at the China Academy of Art and was the winner of Academy s Outstanding Graduation Work Award. She received her MFA from the Chelsea College of Art and Design, University of the Arts in London in She has exhibited her work at the CAFA Art Museum in Beijing, the Power Station of Art Museum in Shanghai, the Momentum Gallery in Berlin and the West Bund Biennale in Shanghai. THE UNDERTOW 2012 / Split-screen video / Mustavalkoinen / 6:45 min 2012 / Split-screen video / Black and white / 6 45 The Undertow, Feng Bingyi tutkii mustavalkoisessa videoteoksessaan, miltä tuntuu liikkua paljain jaloin mudassa, sekä hevosen hengityksen aikaansaamia muutoksia sen taljan tekstuurissa. Digitaalisesti käsitellyt äänet säestävät teoksen paksuja mustia ja harmaita sävyjä. Teos luo tilan, joka kutsuu katsojan mukaan luomaan sen merkitystä. Bingyi s black-and-white video piece is a meditation on how it feels to wade barefoot through mud and how the texture of a horse s hide ripples as it inhales and exhales. The digitally manipulated soundtrack heightens the tonal scale of dense blacks and greys. The video creates an ambiguous space inviting the viewer to contribute to the process of assigning its meaning.

14 Geng Xue S. 1983, JILIN / B IN JILIN ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ / LIVES AND WORKS IN BEIJING Käyttäessään posliinia työssään Geng Xue on pyrkinyt löytämään tapoja esittää kiinalaisen taiteen perinteisiä aiheita uudella tavalla. Hän yhdistää teoksissaan perinteistä kiinalaista estetiikkaa uusiin taiteen muotoihin. Geng Xue on alun perin koulutukseltaan kuvanveistäjä, ja työskennellessään lasitetun posliinin kanssa hän kiinnostui eritoten käyttämänsä materiaalin pinnan loputtomista mahdollisuuksista, joita hän kuvaa teoksessaan Mr. Sea. Geng Xue suoritti MFA-tutkinnon grafiikan osastolla Pekingin Central Academy of Fine Artsissa Hän opiskeli kuvanveistoa samassa akatemiassa Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä ZERO Art Centerissä ja H.T. Galleryssa Pekingissä sekä National Museum of Walesissa. Hän on myös osallistunut ryhmänäyttelyihin esimerkiksi Sejong Art Museumissa Soulissa, CAFA Museumissa Pekingissä ja Miro Museumissa Barcelonassa. MR. SEA / Video, animaatio / 13:09 min / Video, animation / Mr. Sea on Geng Xuen ensimmäinen lyhytelokuva, joka on toteutettu stop motion -animaatiotekniikalla, joka mahdollistaa kuvakulmilla ja valaistustilanteilla leikittelyn. Animaatio perustuu Tales of Liaozhai -nimiseen kertomukseen Pu Songlingin 1700-luvulla kirjoittamasta Strange stories from a Chinese studio -kertomuskokoelmasta. Kiinalaiselle yleisölle erittäin tuttu tarina herää Mr. Sea -teoksessa henkiin ennennäkemättömällä tavalla. Mr. Sea is Geng Xue s first stop-motion short film, a technique enabling her to experiment with a variety of inventive camera and lighting angles. The animation is based on a story from Liaozhaizhiyi (Strange Tales from a Chinese Studio), an 18th century Qing dynasty classic written by Pu Songlin. The story is widely known in China, but it unfolds in an unprecedented way in Mr. Sea. Geng Xue uses porcelain to reinterpret traditional themes in Chinese art, combining classical aesthetic conventions with new styles of expression. Originally trained as a sculptor, Xue is fascinated by the richness of transformations to which glazed porcelain lends itself, a quality she explores in her stop-motion film Mr. Sea. Geng Xue completed her BFA in the Print Studio of the Beijing Central Academy of Fine Arts in She also studied at the Academy s Sculpture Studio from 2002 to She has had solo exhibitions at the ZERO Art Center and H.T. Gallery in Beijing and at the National Museum of Wales, and has taken part in group exhibitions at the Sejong Art Museum in Seoul, the CAFA Museum in Beijing and the Miro Museum in Barcelona. Mr. Sea,

15 Liang Yue S.1979, SHANGHAI / B.1979 IN SHANGHAI ASUU JA TYÖSKENTELEE SHANGHAISSA / LIVES AND WORKS IN SHANGHAI Liang Yue etsii kauneutta ja merkityksiä arjen elämästä ja asioista, jotka koetaan vähäpätöisinä. Hän etsii, tutkii ja kuvaa arjen rutiineja. Hän liikkuu sekä urbaanissa miljöössä että luonnossa. Liang Yue on valmistunut Shanghai Art Academystä Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä OCT Contemporary Art Terminalissa Shenzenissä, ShanghART H-Space -galleriassa Shanghaissa ja San Francisco Arts Commission Galleryssa. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin muun muassa Open Eye Galleryssa Liverpoolissa, Astrup Fearnley -museossa Oslossa sekä PS1 Contemporary Art Centerissä ja Museum of Modern Artissa New Yorkissa. Liang Yue searches for beauty and meaning in mundanity and things normally regarded as trifling or insignificant. She observes, studies and documents everyday routines, shooting footage in both urban and natural environments. Liang Yue graduated from the Shanghai Art Academy in Her solo exhibitions have featured at the OCT Contemporary Art Terminal in Shenzen, the ShanghART H-Space Gallery in Shanghai and the San Francisco Arts Commission Gallery. She has taken part in group exhibitions at the Open Eye Gallery in Liverpool, the Astrup Fearnley Museum in Oslo and at the PS1 Contemporary Art Center and Museum of Modern Art in New York. WANG SIR AND YOUNG FAN GO FARMING 2012 / Yksikanavainen video / 40 min 2012 / Single-channel video / 40 Wang Sir and Young Fan Go Farming, Video on kertomus nuorista, jotka päättävät kasvattaa oman ruokansa, jotta siinä ei olisi kasvimyrkkyjä eikä hormoneja. The video tells the story of a group of young people who decide to grow their own food free of pesticides and hormones.

16 NO / Yksikanavainen video / 5:24 min 2013 / Single-channel video / 5 24 Liang Yue on todennut tästä teoksesta yksinkertaisesti: Kuvaan kasveja sumussa. Hän on viime vuosina käyttänyt kuvauksissaan paikallaan olevan kameran tekniikkaa (fixed camera). Hän on todennut tästä valinnasta, että maailma, jota hän kuvaa, on jo olemassa. Liang Yue s laconic description of this piece is as follows: I film plants in the mist. Over the past few years she has favoured the fixed camera technique, because the world she films already exists. Liu Shiyuan S. 1985, PEKING / B IN BEIJING ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ JA KÖÖPENHAMINASSA / LIVES AND WORKS IN BEIJING AND COPENHAGEN Liu Shiyuan työskentelee valokuvan, kollaasin, videon, elokuvan ja teatterin välimaastossa. Hän pyrkii töissään purkamaan erilaisia vastakkaisuuksia sekä kulttuurisesti määrittyneitä tapoja ymmärtää asioita. Hän on suorittanut BFA-tutkinnon New Media Art -linjalta Central Academy of Fine Artsissa Pekingissä 2009 ja MFA-tutkinnon The School of Visual Artissa New Yorkissa Liu Shiyuanilla on ollut yksityisnäyttelyitä esimerkiksi White Space -galleriassa Pekingissä, Asian Contemporary Arts Consortium and Et al. galleryssa San Franciscossa ja Andersens Contemporary -galleriassa Kööpenhaminassa. Tämän lisäksi hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin ja projekteihin esimerkiksi New Yorkissa, Berliinissä, Miamissa ja Pekingissä. Liu Shiyuan s practice occupies the margins of photography, collage, video, film and theatre, using art as a means of destabilizing dichotomous thinking and culturally constructed modes of understanding. Shiyuan completed her BFA in New Media Art at the Central Academy of Fine Arts in Beijing in 2009 and her MFA at the School of Visual Art in New York in Her work has featured in solo exhibitions at the White Space Gallery in Beijing, the Asian Contemporary Arts Consortium and Et al. gallery in San Francisco and Andersens Contemporary Gallery in Copenhagen. She has taken part in numerous group exhibitions and projects in cities including New York, Berlin, Miami and Beijing. NO , 2013.

17 LOST IN EXPORT 2015 / Video / 33:43 min 2015 / Video / Lost in Export -teos välttelee tietoisesti tunnistettavia määrityksiä ja kyselee, kuinka meneillään olevaa hetkeä voidaan kuvailla uudella, entisestä poikkeavalla tavalla. Tässä 33 minuuttia ja 43 sekuntia kestävässä teoksessa piirtyy pitkälle idealisoitu taidenäkemys: tunne, romantiikka, universaalit arvot jne. Liu Shiyuan käyttää mallinaan elokuvataiteen klassisia elementtejä ja testaa niiden toimivuutta sekä tunnettuja rakenteita. Vuorten, hiekkarantojen, autiomaiden, kosmoksen ja taivaan kuvat toimivat nykyajan populaarikulttuurin alitajuisina viitteinä ja vastaavat sen kyltymättömään kiinnostukseen kertomuksia kohtaan. Elokuvassa on neljä päähenkilöä, joiden elämät sekä kulkevat rinnakkain että kohtaavat. Kertomuksen aikarakenteessa on monia välähdyksiä menneistä tapahtumista sekä keskenään sopimattomia rinnastuksia. Eri kulttuurit ja tunnetilat kohtaavat ja törmäävät toisiinsa lisäten näin yhä kasvavaa epävarmuutta tilanteeseen. Lost in Export intentionally defies labels and unceasingly questions the substitution of the current moment. In this 33 minute, 43 second piece, a beautiful and highly idealized ideology of art emerges: emotion, romanticism and universal values etc. Liu Shiyuan is using classic elements of cinematography as her mold for images, thus investigating their validity and artificiality. Images of mountains, beaches, deserts, cosmos, and the heavens above, provide corresponding reference to the subconscious messaging conveyed by contemporary popular culture, and its consistent hunger for narratives. The film s protagonists are four people, whose lives both parallel and intersect with one another. The timeline experiences multiple flashbacks and disjunctures; different cultures and emotions meet and collide, further adding layers of doubt. Lost in Export, Xing Danwen S.1967, XI AN / B IN XI AN ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ / LIVES AND WORKS IN BEIJING Xing Danwen on yksi Kiinan harvoista kansainvälisesti tunnetuista valokuvataiteilijoista. Hän käsittelee töissään hallitsemattoman kaupungistumisen aiheuttamia ympäristökatastrofeja, globalisaation ja perinteiden välistä jännitettä sekä sosiokulttuurillista vierauden tunnetta. Hän on todennut valokuvasta: Rakastan valokuvan ainutlaatuista kieltä. Todellisuus piilottaa valheen, ja valhe piilottaa todellisuuden. Xing Danwen kuvasi 1990-luvulla performansseja, jotka heijastelivat ajalle tyypillistä kiinnostusta ruumiillisuuteen. Hän julkaisi myöhemmin teoksen A Personal Diary, China Avant-garde in the 90s, photographs, Hän sai tästä teoksesta parhaan valokuvajulkaisun palkinnon Arlesin valokuvafestivaalilla Ranskassa vuonna Xing Danwen on myös palkittu esimerkiksi Asia Societyn Asia 21 Fellow -palkinnolla Xing Danwen on opiskellut maalaustaidetta Pekingin Central Academy of Fine Artsissa ja suorittanut MFA-tutkinnon New Yorkin School of Visual Artsista Xing Danwen on osallistunut ryhmänäyttelyihin esimerkiksi Boijmans Van Beuningen Museumissa Rotterdamissa, Victoria and Albert Museumissa Lontoossa, National Museum of Contemporary Artissa Soulissa, Centre Pompidoussa Pariisissa sekä Whitney Museumissa ja Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. Hän on myös osallistunut Pekingin valokuvabiennaaliin 2013 ja Moskovan biennaaliin Xing Danwen is one of China s few internationally recognized contemporary photographers. Her practice probes issues such as the disastrous environmental impacts of uncontrolled urban development, tensions between globalization and traditional forces, and feelings of socio-cultural dislocation. Of photography, she has stated the following: I love the unique language of this media. The reality hides the lie, and the lie tells the reality. In the 90s Danwen photographed performances exemplifying the focus on corporeality that characterized that decade. She later published them in A Personal Diary, China Avant-garde in the 90s, photographs, , which won the Best Publishing Project Award at the Les Rencontres d Arles Festival in France in Danwen was awarded an Asia 21 Fellowship by the USA Asia Society in Danwen studied painting at the Beijing Central Academy of Fine Arts ( ) and went on to complete her MFA at the School of Visual Arts in New York in She has contributed to various group exhibitions at venues including the Boijmans Van Beuningen Museum in Rotterdam, the Victoria and Albert Museum in London, the National Museum of Contemporary Art in Seoul, the Centre Pompidou in Paris and the Whitney Museum and Metropolitan Museum of Art in New York. She took part in the Beijing Photo Biennale in 2013 and the Moscow Biennale in 2009.

18 I CAN T FEEL WHAT I FEEL 2012 / Yksikanavainen video / 5:25 min 2012 / Single-channel video / 5 25 Videoteoksessa näemme naisen paljaan selän, joka toimii kuin kankaana, jossa on jälkiä fyysisestä väkivallasta. Xing Danwen on käsitellyt naisen asemaa kiinalaisessa kulttuurissa. Kotiväkivallan teema esiintyy arkki tehtonisissa pienoismalleissa kuvatuissa urbaaneissa miljöissä. I Can t Feel What I Feel edustaa uutta ja intiimimpää suuntausta taiteilijan tuotannossa. The bare woman s back is presented to us like a screen, bearing marks of physical violence. The status of women in Chinese culture forms a recurring theme in Xing Danwen s oeuvre. She depicts scenes of urban domestic violence filmed inside architectural scale models. I Can t Feel What I Feel represents a new, more intimate strand in the artist s practice. Yuan Keru S.1990, HANGZHOU / B IN HANGZHOU ASUU JA TYÖSKENTELEE PEKINGISSÄ JA HANGZHOUSSA / LIVES AND WORKS IN BEIJING AND HANGZHOU Yuan Keru aloitti taiteilijan työnsä maalarina, mutta totesi sitten, että ei kyennyt ilmaisemaan tunteitaan tällä tekniikalla. Unen ja toden välimaasto on Yuan Kerun ominta maailmaa, jonka kuvaamiseen molemmissa näyttelyssä olevissa teoksissa käytetään vapaamuotoista tanssia. Hänen teoksilleen on leimallista henkisyys ja sen etsiminen. Yuan Keru on suorittanut MFA-tutkinnon Experimental Image Studio -ohjelmassa China Academy of Artissa Hän on ottanut osaa esimerkiksi Creating For The Future: Thinking The Unthinkable -näyttelyyn Momentum galleriassa Berliinissä ja The Edge of Nature Hangzhou Experimental Video Artists Exhibition -näyttelyyn Art House -galleriassa Hangzhoussa. Sound of the Deity -videoteos on esitetty muun muassa T Museumissa Hangzhoussa, The Third International New Media Art -triennaalissa sekä The10th Beijing Independent Film -festivaalilla Pekingissä. I Can t Feel What I Feel, Yuan Keru began her career as a painter, but soon discovered this technique to be inadequate to express her feelings. Her works occupy a border zone between dream and waking reality, as portrayed through the medium of free-form contemporary dance in both of the videos featured in this exhibition. Her works revolve around mysticism and the quest for spirituality. Yuan Keru completed her MFA at the Experimental Image Studio of the China Academy of Art in She has exhibited her work in Creating for the Future: Thinking the Unthinkable at the Momentum Gallery in Berlin and The Edge of Nature Hangzhou Experimental Video Artists exhibition at the Art House Gallery in Hangzhou. Sound of the Deity has screened at venues including the T Museum in Hangzhou, The Third International New Media Art Triennial and the 10th Beijing Independent Film Festival in Beijing.

19 PEACOCK 2012 / Yksikanavainen video / 6:25 min 2012 / Single-screen video / 6 25 SOUND OF THE DEITY 2013 / Yksikanavainen video / 19:32 min 2013 / Single-screen video / Peacock, Sound of the Deity, Peacock-teoksessa katsoja viedään paikkaan, joka on puhdas ja henkistynyt. Molemmat Yuanin teokset liikkuvat samankaltaisessa henkisessä tilassa. Sound of the Deity -teosta varten taiteilija vietti ystäviensä kanssa kuukauden rauhallisessa paikassa, jossa he keskittyivät tekemään pukuja ja lavasteita, joita he sitten käyttivät tunteidensa ilmaisuun improvisoidussa performanssissa. Yuan Keru ja teoksessa esiintyvät nuoret edustavat post-90s -sukupolvea, ja heille on tyypillistä meditoida, syödä kasvisruokaa sekä ostaa pyydystettyjä eläimiä ja päästää ne sitten vapaaksi. He tuntuvat olevan vapaampia, puhtaampia ja innostuneempia kuin ikätoverinsa. Yuan Kerun mukaan he ovat lähellä Buddhaa, joka henkistää heidät ja luo mystiikkaa heidän ympärilleen. Peacock transports the viewer to a pure, spiritually uplifting place. Both of Yuan s works in this exhibition represent a similar type of spiritual refuge. For Sound of the Deity the artist and her friends spent a month in a peaceful haven sewing costumes and making stage sets which they later used in a self-expressive improvised performance. Yuan and the other young people in the video represent the post-90s generation, who sit in meditation, eat vegetarian food and buy captive animals to set them free. They seem freer, purer and more energized than their peers. According to Yuan, they are closer to Buddha, which imbues their presence with mysticism and spirituality.

20 NÄYTTELYN KURAATTORI / EXHIBITION CURATOR: Maaretta Jaukkuri TEKNINEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS / TECHNICAL PLANNING AND EXECUTION: Jorma Saarikko / Pro Av Art Oy TUOTANTO / PRODUCTION: Helsingin juhlaviikot KATALOGI / CATALOGUE KIRJOITTAJAT / WRITERS: Maaretta Jaukkuri, Natalia Hara VALOKUVAT / PHOTOGRAPHY: Taiteilijat, ellei toisin mainita / Artists unless otherwise mentioned KANNEN KUVA / COVER PHOTO: Cao Fei, Haze and Fog, KÄÄNNÖKSET / TRANSLATIONS: Silja Kudel GRAAFINEN SUUNNITTELU / GRAPHIC DESIGN: HEKU TAITTO / LAYOUT: HEKU PAINOTYÖ / PRINTED BY: Multiprint LISÄTIETOJA / FURTHER INFORMATION HELSINGIN JUHLAVIIKOT HELSINKI FESTIVAL Lasipalatsi, Mannerheimintie FI Helsinki +358 (0) info@helsinginjuhlaviikot.fi YHTEISTYÖSSÄ / IN CO-OPERATION WITH: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, Kaapelitehdas Ministry of Education and Culture, City of Helsinki, Cable Factory