VOIMAA - Voimavaroja maahanmuuttajista. Matkaraportti. Milla Laasonen. Den Haag, Alankomaat

Transkriptio

1 1/(29) Milla Laasonen Den Haag, Alankomaat Kaikki materiaalit ja lisää linkkejä VOIMAA-wikissä, osoitteessa:

2 2/(29) Sisältö... 1 Sisältö VOIMAAn kannalta keskeiset havainnot Matkan tuotokset ja kontaktit Kronologinen esitys... 5 Perjantai Lauantai Sunnuntai Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai

3 3/(29) 1. VOIMAAn kannalta keskeiset havainnot Metropolis Conference Konferenssissa puhuttiin kaupungeista ja paikallishallinnoista, myöhemmin myös globaalin yhteistyön merkityksestä ja median merkityksestä yhteiskunnallisena toimijana. Paikallinen proaktiivinen toiminta on ydin alueelliseen hyvinvointiin, sosiaalisen pääoman kasvattamiseen ja luottamuksen ilmapiirin synnyttämiseen. Erilaisia käytäntöjä voidaan kehittää ihmisten toiminnan hallinnoimiseen, mutta innostuksen ja inspiraation sytyttäminen on tärkeintä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Miten se saadaan aikaiseksi, on haaste. Vähimmäisedellytys on paikallisten toimijoiden hyvä yhteistyö ja halu vaikuttaa tilanteisiin ennen niiden kärjistymistä. Kuten ehkä kontaktilistasta voi havaita, tämän konferenssin toimijat tulevat suurista kansallisista tai kansainvälisistä organisaatioista, jotka pohtivat todella suuria, kauaskantoisia ja tärkeitä, suuria ihmisjoukkoja koskettavia ilmiöitä. Nämä organisaatiot kuitenkin ovat yhtä lailla riippuvaisia verkostoistaan, voidakseen toimia tämän päivän globaalissa yhteisössä aidosti asioihin vaikuttaen. Olipa oma projekti kuinka pienen tuntuinen tahansa, ei ole syytä lannistua. Isot organisaatiot ovat usein välttämättömiä rahoitusmekanismeja ja todellinen yhteistyö syntyy ihmistenvälisten kontaktien kautta liikkeelle lähtevistä aloitteista, jotka johtavat projekteihin, jotka saattavat johtaa todellisiin muutoksiin ja ainakin johtavat uusiin aloitteisiin. Konferenssin päätyttyä, mietin ovatko Helsingin kaupunki, yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa, missään vaiheessa harkinneet ryhtyvänsä hakemaan isännyyttä konferenssille... seuraavat kolme vuotta käsittääkseni ovat jo sovitut; vuoden 2011 tapahtuma järjestetään Azoreilla. Cities of Migration Konferenssin pääsanoma on, että integraatio tapahtuu paikallisesti. Kaikki kaupunkien toimijat yhteisvastuullisesti ovat luomassa paikallisia käytäntöjä, jotka joko tukevat tai vastustavat integraatiota. Niin julkishallinto, poliitikot, media, yritykset, työnantajat, etujärjestöt, päiväkodit, koulut, yliopistot, kelat, työvoima- ja elinkeinotoimistot, kaikkien yhteispanos tarvitaan. Jotta eri organisaatiot saadaan "puhaltamaan yhteen hiileen", tarvitaan johtajuutta, jossa selkeät visiot muuttuvat toimintastrategioiksi. Käytäntöön sovellettuna konferenssin annista syntynyt ajatus VOIMAA-tasolle: valmentavien päätteeksi tulisi saada aikaiseksi julkinen keskustelutilaisuus, jossa mukana valmennukseen osallistuneet, Metropolian päättävät elimet / klusterinjohtajat, koulutuspäällikköt ja opiskelijakunnan edustus. Keskustelunaiheena Metropolian alueellinen koulutusvastuu, ja miten sen tulisi näkyä maahanmuuttajataustaisten mielestä esim. valmentavien toiminnan jatkuvuutena.

4 4/(29) Toinen tärkeä huomio oli Mentorointiohjelman myötä tapahtunut asennemuutos työnantajissa, jotka ennen ehkä hyljeksivät korkeasti koulutettua mutta sosiaalisen pääoman puutteesta kärsivää maahanmuuttajaväestöä rekrytointitilanteessa. Tällaisen mentorointitoiminnan merkitys on myös paikallisen liiketoiminnan kehittymisessä ja maahanmuuttajataustaisten rekrytoinnissa maahanmuuttajaväestön asuinalueilla, esimerkiksi vakuutus- ja pankkialalla todettu asiakastyytyväisyyden kasvua ja asiakkuuksien määrän lisääntymistä (Kanadan esimerkki). Euroopan komission näkökulma kielen opettamiseen on kriittinen, laajemmin löydettävissä verkosta, Kielitestaus voi toimia tärkeänä mekanismina. Kielipolitiikan yhteys integraatioon on tutkittava tarkemmin. Kritiikki koski kielten opettamiseen ja oppimiseen suhtautumista: - mitkä toimet tukevat ja mitkä eivät tue integraatiota. Esimerkiksi CERFtestauksessa C1-tason läpäisy ei onnistu edes kaikilta äidinkielenään testattavaa kieltä puhuvilta. - kielikurssien maksullisuus. Jotkin Euroopan valtiot tukevat, tai jopa järjestävät ilmaisia kursseja, mutta joissakin maissa maksut ovat hyvin korkeita. - kielitestauksen yhdistymistä pysyvään oleskeluun tai kansalaisuuteen. Jos osaamista testataan, mitä varten se tapahtuu? Miten kielen osaamisen tason määrittely liittyy todellisiin osaamistarpeisiin ja kuinka se linkittyy aktiiviseen, vastuulliseen, demokraattiseen kansalaisuuteen? Arvioivatko kielitestit sitä mitä pitääkin? Miten niissä voidaan säilyttää testattavien maahanmuuttajien heterogeenisyys? 1.2 Matkan tuotokset ja kontaktit YK:n ja IOM:n yhteistuotoksena luotu IBIS-projekti, josta kronologisessa esityksessäni viimeisenä tarkempaa tietoa. IBIS on maailmanlaajuisesti onnistuneita integraatioprojekteja esittelevä verkkopohjainen hanke, jonka puitteissa VOIMAAkin voisi saada näkyvyyttä, mikäli tuottaisimme materiaalia englanniksi. Tässä on selkeästi harkittavaa loppujulkaisuasioita vuodelle 2011 suunniteltaessa. Kiinnostavia hankkeita, joiden toimintamalleja voisi tarkastella lähemminkin: Open Cities British Councilin kansainvälinen kaupunkiverkostohanke, avointen toimintamallien etsimiseen kaupunkien kontekstissa. Open Societes Foundationilla on hanke At Home in Europe. Se on aloite, joka pohjautuu tutkimukseen joka edistää vähemmistöjen suojelua ja yhteiskuntaan sisäänpääsyä, myös marginaaliryhmien kohdalla. Hanke asettaa yhteisön merkityksen korkealle tasolla samoin kuin kaupunkikohtaiset käytännöt ja päätöksenteon, jotka vaikuttavat siirtolaisten diskriminaation torjumiseen. Tavoitteena on etsiä ja löytää tasa-arvoiset oikeudet kaikille. Tällä hetkellä projekti tutkii muslimiväestön integraatiota, sen

5 5/(29) laajuutta ja luonnetta yhdessätoista Euroopan kaupungeista: Amsterdam, Antwerp, Berliini, Kööpenhamina, Hampuri, Leicester, Lontoo, Marseille, Pariisi, Rotterdam ja Tukholma. Runsaasti julkaisuja kustakin kaupungista sekä yleiseurooppalainen julkaisu, jonka toin tuliaisina Hämeentien konttorille. Tilastoja ja faktoja. Open access Publishing in European Networks - A new platform for Open Access books in the humanities and social sciences (perustajapartnerit Amsterdam University Press; Leiden University Press; Leiden University; University of Amsterdam; Manchester University Press; Press Universitaries de Lyon; Museum Tusculanum Press, Tanska; Göttingen University Press; Firenze University Press). Julkaisualusta OAPEN Library toimii jäsenistönsä tutkimusmateriaalin vertaisarviointivälineenä Euroopan-laajuisesti. British Counsilin Inclusion and Diversity in Education (INDIE ) keskittyy maahanmuuton aiheuttamiin muutoksiin kouluissa halki Euroopan. Lisää linkkejä wikissä (osoite kansilehdellä). Kontaktit: 2. Kronologinen esitys Perjantai Jung-Eun Oh, Principal Associate Researcher, Migration Research and Training Center of the International Organization for Migration (IOM) - Florence Laufer, UN Alliance of Civilizations (IBIS-hanke) - Anu Riila, Helsingin kaupunki, Henkilöstökeskus, Maahanmuutto-osasto Bussi Helsinki-Vantaalle klo 05:15. Lento KLM Amsterdamiin klo 07:00. Perillä Amsterdamissa klo 9:30 paikallista aikaa. Junamatka Den Haagiin ei kestänyt kauaa mutta oikean junan löytämisessä oli jostain syystä epäselvyyttä, lopulta pääsin perille. Matkustamisen jälkeen päivä kului asettumisessa, kaupunkiin tutustuessa, tulevan viikon ohjelman suunnittelussa (Metropolis tarjoaa yli 100 workshoppia, joista pitäisi pystyä poimimaan VOIMAAn kannalta oleellisimmat osallistuttavat) ja benchmarkkausten parissa. Ensimmäinen kohde oli hotellin nurkan takana sijaitseva mielenkiintoinen paikallisten taiteilijoiden, elokuvaajien, valokuvaajien, muusikoiden ja muiden toimijoiden keskustelufoorumina toimiva, yleisötapahtumia järjestävä vaihtuvien näyttelyjen galleriatila/kulttuuritalo, Het Nutshuis. Parhaillaan menossa näyttely valokuvaaja Willem Poelstralta. Viikon päästä alkaa pop-kulttuuriaiheinen näyttely.

6 6/(29) Toinen kohde vapaaehtoistyötä välittävä organisaatio. De Stichting Unie van Vrijwilligers auttaa ihmisiä löytämään vapaaehtoistyötä hoiva- ja kulttuurialalta. Promootiotoimiston ikkunassa on "työpaikkailmoituksia", samaan tyyliin kuin viereisellä "oikealla" vuokratyövoimayrityksellä. Haettavana on muun muassa jumppaohjaajien paikkoja, kerhonvetäjien ja muiden puoliammattilaisten käsiin uskottavia töitä. Järjestö on Hollannin suurin vapaaehtoisorganisaatio, jossa toimii jopa vapaaehtoista aktiivisesti. Toiminta on Suomen SPR:n toimintaan verrattavaa monilta osin. Den Haagin yksikkö on yksi 103:sta paikallisesti toimivasta organisaatiosta, joiden tarkoitus on auttaa ihmisiä, joilla on hetkellinen tai pysyvä ongelma elämässään; olivatpa miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, avuntarvitsijat voivat olla ketä vain. Vapaaehtoistyöhön ryhtyminen ei edellytä muodollisia koulutuksia, ja sitoutua voi juuri niin pitkäksi aikaa kuin itsellä on mahdollisuus. Järjestö pitää yllä aktiivisten vapaaehtoistyöntekijöiden verkoston yhteistyötä järjestämällä verkostotapaamisia ja te tapäiviä eri aiheista. Vastuu toiminnasta on vapaaehtoisilla. Toimintaan on viime vuosina pyritty saamaan mukaan enemmän nuoria ja myös maahanmuuttajataustaisia. Hotelli oli budjettihotelli: huoneet muistuttavat rakenteellisesti Ruotsin-laivojen hyttejä, sisältävät kaiken tarpeellisen, muttei mitään ylimääräistä. IBIS on kuitenkin osana hotelliketjuaan saanut ISO ympäristösertifikaatin. Lisäksi se osallistuu kampanjaan, jossa viidestä uudelleenkäytetystä käsipyyhkeestä per huone istutetaan yksi puu. Huoneissa on maksullinen wifi-yhteys (24h hintaan 3,95) ja hotellin aulassa ilmainen. Ostin ensimmäiseksi vuorokaudeksi huoneeseen yhteyden, mutta läppärilläni oli "puuttuva liitännäinen" -ongelma, kunnes sain väännettyä jotenkin sattumalta verkkoyhteysasetukset kohdilleen. Budjettimatkailun hengessä olen käynyt istumassa hotellin aulassa, mutta keskittyminen siellä on myöskin ajoittain vaikeaa. Ostin yhteensä kolme kertaa 24 tunnin yhteyden jotta pystyin hoitamaan huoneessa keskeytyksettä sekä sähköpostit että raportoinnit. Luulin käyttäväni konferenssipaikkojen wifi -yhteyksiä, mutta ne osoittautuivat erittäin hitaiksi eivätkä aina jaksaneet avata Metropolian wiki-alustaa. Lauantai Tutustuin Haagissa Museum voor Communicatieen Zeestraatilla. Museo on erikoistunut viestintään; sen historiaan ja nykyaikaan, sekä tulevaisuuteen. Museossa on sekä vaihtuvia että pysyviä näyttelyitä. Kaikki informaatio on hollanniksi, mutta yleistajuisesta kokonaisuudesta pääsee jyvälle ilman kielitaitoakin. Den Haagin Zeestraatilla sijaitsee tiedottajan taivas.

7 7/(29) Museum voor communicatie tarjoaa tietoa kokemuksellisen ja osallistavan museokäynnin keinoin. Vaikka ainoa käytettävä kieli on hollanti, näyttelyjen tarjonta on helppo ymmärtää, kaikki kerrotaan paitsi sanoin, myös kuvin. Kyseessä ei ole mikään pölyttynyt instituutio, vaan lähestulkoon viestinnän alan huvipuisto, joka soveltuu yhtä lailla lapsille kuin aikuisille. Kassaneitinä toimii viestinnän alan alempaa tutkintoa inholland -yliopistossa suorittava Stefanie de Meulmeester, joka kertoo parhaillaan valmistelevansa bachelor-lopputyötään aiheenaan eläinsuojeluyhdistyksen viestintä. Hänellä on myös selkeä mielipide Hollannin uuteen hallitukseen: oikean siiven maahanmuuttokriittisyys ja ulkomaalaisvastaisuus on pelottava ilmiö. Hänestä on myös hämmentävää, miten paljon suosiota oikeisto on viime vuosina saavuttanut. Nämä kommentit, typötyhjä museo, yhdessä museon poliittisen propagandan julistenäyttelyn kanssa, saa miettimään, miten tärkeää on muistaa historia. Kahvilan puolella työskentelevä herra kertoo, että museo on viikolla täynnä elämää, kun koululaisryhmiä käytetään paikalla oppimassa ja tekemässä kaikkea hauskaa. Tulevaisuudella on siis yhä toivoa. Itse museossa on kolme kerrosta näyttelyitä eri teemoilla. Ensimmäisessä kerroksessa on mainio Iconen van de Post - näyttely, jossa kerrotaan, miten postilaitoksen toiminta on Hollannissa kehittynyt vuosisatojen saatossa. Vaikka historialliset artifaktit ovat lasivitriineissä, tapa joilla mordernia viestintävälineistöä on käytetty esineistä kertomaan, on hämmästyttävän nerokas. Jokaiseen esineeseen on liitetty audiovisuaalista materiaalia esittävä pönttö, joissa ovat kuulokkeet ja kaksi nappulaa. Luurit korville, ja ensimmäistä nappulaa painamalla saa kuulla hauskalla animaatiolla höystetyn tarinan historian kulusta. Kerrotaan esimerkiksi postivaunujen, postilaatikkojen ja postinjakajien työasujen kehittymisestä. Toista nappulaa painamalla kuullaan kolikon kääntöpuoli ajatuksena "mitä jos tätä kehitystä ei olisi tapahtunut". Animaatiot muuttuvat entistä hauskemmiksi, kun näkökulmat työergonomian ja teknologian kehittymisen merkityksestä havainnollistetaan esimerkiksi postimiehen repeävinä kalsareina. Ensimmäisen kerroksen toinen kokonaisuus on ajankohtainen aina vaalien aikaan. "De kiezer verleid? Verkienzingsafficehes NL/DE" on näyttely hollantilais-saksalaisen poliittisen propagandan historiasta vuodesta 1918 alkaen tämän päivän vaalimainontaan. Oheinen kuva kertonee riittävästi näyttelyn sisällöstä. Kokonaisuutena erittäin vaikuttavasti koottu re-produktiona tuotettujen propagandajulisteiden historia on jotain, mitä toivoisi välillä Suomessakin toteutettavan.

8 8/(29) Julistenäyttelyn keskellä on pöytä, jonka ääressä kävijät saavat itse suunnitella omat julisteensa tai postikorttinsa piirtämällä tai askartelemalla. Toisen kerroksen näyttely on omistettu puhelimille. STAR/RING on näyttely, jossa on koottu elokuvahistoriasta kaikki merkittävät / tunnetuimmat / suosituimmat filmit Mary Poppinsista Matrixiin ja Screamista Lintuihin, siis niin perhe- kuin kauhuelokuviin, joissa puhelin näyttelee yhtä pääosaa. Näyttelyyn on tuotettu laajaan aineistoon pohjautuvia interaktiivisia aktiviteetteja, joita voi toteuttaa tietokoneella: tietovisailuja ja repliikkien puhumista elokuvaklippeihin. Alueella on myös kaksi erilaista puhelinta (80-luvun veivattava kotipuhelin ja maksullinen automaattipuhelin) ja tyhjää tilaa niiden ympärillä. Seinällä on viesti: filmaa kännykälläsi oma puhelinkohtaus leffaan ja lähetä youtube-osoitteeseen. Lisäksi halliin on tuotu kymmenittäin vitriineihin sijoitettuja puhelimia, joita eri elokuvissa on esiintynyt, tarkkoine tietoineen malleista ja vuosiluvuista. Elokuvista on myös poimittu klippejä hienoksi kokonaisuudeksi, jota esitetään suurella kankaalla elokuvateatteritunnelman luomiseksi. Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on erityisesti lapsille sopiva näyttely Het RIjk van Heen en Weer, jossa etsitään kontaktia erilaisista maailmoista (avaruus, koti, uni, digiaika..). Avaruusrakettiin pääsi sisään kommunikoimaan avaruusolioiden kanssa.

9 9/(29) Maailmat ovat visuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia, joissa edetään pelilauta-tyyliin toteutetun reitin varrella. Interaktiivissa laitteissa käytetään isoa puusta tehtyä kulkupassia, jonka linnunpönttöön syöttämällä saa erilaisia infoiskuja. Osallistuja pääsee miettimään omaa ympäristöään ja siinä tapahtuvia kommunikaatiotilanteita. Muutamissa paikoissa voi myös ottaa itsestään valokuvan, jonka saa sähköpostitse itselleen. Yli viikko piti odottaa että kortti tuli perille. Astuinpa jossain nurkassa pelilaudan ruutuun, joka päästi pierun. Huumorin avulla on hauskempaa oppia. Kokonaisuutena museo on alusta loppuun mietitty konsepti, joka on hyvin brändätty, pääsylippujen designista alkaen, näyttelyjen sisällöistä museokaupan tarjontaan asti. Aikuisilta pääsymaksu 7,50 ei tunnu lainkaan riistolta. Osallistaminen on mielenkiinnon herättämiseksi huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Sunnuntai Konferenssipuheet pidettiin illallisen lomassa. The 2010 International Cities of Migration Conference. Migration to Integration: An Opportunity Agenda For Cities. Konferenssin tarkoituksena oli esitellä innovatiivisia integraatiokäytäntöjä eri puolilta maailman kaupunkeja. Lähestymistapana oli tarinankerronta ja innostavuus, taustalla ajatus maahanmuuton ja integraation merkityksestä kaupunkien kasvulle, hyvinvoinnille ja menestykselle. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Jaossa oli runsaasti materiaalia tapahtuman luoneilta organisaatioilta, julkaisuja, dvd:tä ja esitteitä eri projekteista. Tapahtumaa oli markkinoitu ja osallistujia oli erityisen paljon maailman kaupunkien hallintotyöntekijöistä, päättäjiä oli puhumassa. Kansalliset edustukset olivat lie painottuneet Euroopasta ja Kanadasta tulijoihin, mutta olen keskustellut tapahtuman aikana myös australialaisten, etelä-korealaisen ja yhdysvaltalaisten kanssa. Konferenssin alullepanijat ovat kanadalainen Maytree Foundation ja sen presidentin Ratna Omidvarin ajatukset toisiltaan oppivien kaupunkien mahdollisuuksista sekä muutama toiminnan aloittamista tukenut säätiö. Ensimmäisen illan toteuttamismuoto oli hulppea kolmen ruokalajin illallinen, jonka lomassa esitettiin kiitospuheita, yksi keynote speech ja esiteltiin kirjailijan ajatuksia. Tällaisen illallisen yhteydessä muistiinpanot jäävät toissijaisiksi ja tärkeämmäksi nousee sosiaalinen kanssakäyminen. Istuimme pyöreissä pöydissä, ja vierustovereiksini valikoituivat tutkijat Etelä-Koreasta ja Ateenasta, Belgiasta, Kanadasta ja Englannista, sekä tietysti Suomesta. Kanadalaiset ja suomalainen olivat kylläkin aivan liian etäällä

10 10/(29) jotta keskustelusta olisi tullut mitään. Englannin edustajaa kiinnostivat vahvasti statistiikat. Hänen äitinsä oli virolainen ja isänsä albaani. Etelä-korealainen oli opiskellut tohtoriksi Belgiassa. Kreikkalainen oli asunut kymmenen vuotta Ranskassa. Belgialainen oli Brysselissä flaaminkielisessä virastossa töissä käyvä, mutta ranskankielisellä alueella asuva. Toisin sanoen pöydänpuolikkaallani kaikki paitsi minä olisivat voineet kommunikoida keskenään ranskaksi. Hivenen harmitti, mutta onneksi tilaisuus muuten oli englanninkielinen, eikä tarvinnut sinänsä olla pahoillaan kielirajoittuudestaan. Welcome Remarks Alan Broadbent, Chairman, Maytree Foundation ja Marnix Norder, Deputy Mayor, Municipality of The Hague: Haagin kaupungin tarjoaman illallisen aloittivat pakolliset kiitospuheet. Avajaishuomioissa kiiteltiin erityisesti Haagin kaupunkia vieraanvaraisuudesta ja mahdollisuudesta päästä Metropolis-konferenssin yhteyteen pretapahtumaksi. Lisäksi mainittiin, että tämä on mahdollisuuksien konferenssi, jossa keskitytään myönteiseen ilmapiiriin ja kokemuksiin, jotka ovat rohkaisevia. Siksi, että negatiivista kokemusta maahanmuutosta esitellään kansallisesti joka paikassa aivan riittävästi hallinnossa, mediassa, politiikassa. Cities of Migration and Good Ideas in Integration Ratna Omidvar, President, Maytree Foundation. Ratna puhui otsikolla "cities of Migration and Good Ideas in Integration" esitellen ympäri maailmaa pieniä innovaatioita, joilla maahanmuuttajien elämää on helpotettu. Päällimmäisenä mieleen jäi yhdysvaltalaiskaupungin luoma Kaupunkilais- id-kortti, joka jaetaan kaikille kaupungissa asuville, myös sinänsä USA:ssa laittomasti oleskeleville, jotta he pääsevät osallisiksi kaupungin palveluista, eivät syrjäydy ja pystyvät työskentelemään päivätöissään, joiden vuoksi ovat alunperinkin kaupunkiin siirtolaisina tulleet. Kaupungin mallia on alettu kopioida viiteentoista kaupunkiin Yhdysvalloissa ja nyt kortin suunnitellaan soveltuvan myös pankkitoimintaan paikallisesti. Vastaavia pieniä juttuja oli esillä tusinan verran, kaikki sovellettavissa paikalliseen toimintaan kaupungeissa, joissa on hiven sydäntä ja älyä kaiken byrokratian keskellä. Kaikki tähtäävät syrjäytymisen ehkäisemiseen ja integraatioon rohkaisemiseen. Keynote Speaker: At Home in The City. Joe Berridge, Founding Partner, Urban StrategiesJoe Berridge (Founding Partner, Urban Strategies, and Global Citizen) toimi keynote-puhujana. At Home in The City puheessa korostettiin, että maahanmuutto, siirtolaisuus, tapahtuu aina paikallisesti. Saapuminen uuteen ympäristöön ja ympäristön suhtautuminen tulijoihin määrittävät vahvasti siirtolaisten tulevaisuudensuunnan: menestyksen tai epäonnen. Mainittiin aistittavissa oleva tunneilmapiiri, tunteen geografia, joka kaupungeissa elää: toiset ovat houkuttavia, toiset poistyöntäviä tai sulkeutuneita kaupunkeja. Esimerkkinä oli Toronto, kaupunki jossa tietoisella politiikalla on luotu avointa ja vastaanottavaa kaupunkia, jossa kuudesta miljoonasta asukkaasta puolet on tullut muualta, syntynyt muualla. Ratkaisuja ovat paikalliset toiminnot, kohtaamisen areenat.

11 11/(29) Ensimmäisenä mainittiin matalan kynnyksen yrittäjyys. Vähemmän kauniilla strip-mallin muodostavilla liikehuoneistokiinteistöillä on mahdollisuus aloittaa helposti liiketoiminta. Uudet, hienommat vuokratilat eivät houkuta halvan vuokran starttiyrityksiä. Lisäksi uudet, hienommat vuokratilat ovat usein byrokraattisemmin vuokrattavissa kuin vanhat "rötisköt". Puhuja korosti, että kaupunkien tulisi aina jättää tilaa myös vähemmän moderneja toimitiloja tarvitseville yrityksille. Toinen tärkeä areena ovat leikkikentät. Lapset ovat lapsia, eivätkä ymmärrä leikkikentällä toistensa kanssa toimiessaan, että ihmisissä olisi eroja heimon, rodun tai muun aikuisten maailmasta tutun, keinotekoisen määritelmän kautta. Lapsille toiset lapset ovat kivoja, urpoja, fiksuja tai tyhmiä. Lasten pitää saada olla tekemisissä toistensa kanssa ilman keinotekoisia rajoja. Kolmas areena oli Toronton hiekkarannat, joilla nuoriso kohtaa toisensa beach volleyn parissa. Rannoilla on yhteensä sata verkkoa, joilla voi pelata. Ehtona on vain, että pelaajien tulee muodostaa sekajoukkueita. Näin nuoret miehet ja naiset voivat tavata toisiaan, ihastua, rakastua ja muodostaa pareja, joiden jälkeläisistä tulee etnisiä sekoituksia, jotka luovat uutta väestöä vailla ennakkoluuloja. Stories of Migration and Identity. Ali Eteraz, author, Children of Dust. Illan viimeisen puheenvuoron sai Ali Eteraz, kirjailija, joka kertoi henkilökohtaisen matkansa lapsuuden Pakistanista Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeeltä eteenpäin. Humoristinen puhe loppui siteeraukseen, jonka ytimessä ajatus "sinä teet valintasi, sinä luot maailman, mitä sinä haluat?" Maanantai Päivän tapahtumat jäivät kirjaamatta ajantasaisena matkaraporttina, koska kalliissa hotellissa, jossa tilaisuus järjestettiin, on toimiva wifi-yhteys vain reception-kerroksessa. Toivon, että pääkonferenssin raportointi sujuu ajantasaisemmin. Plenary Speaker: Migration to Integration: Why Cities Matter Aamun alustuspuheenvuoron piti Greg Clark, kansainvälinen kaupunkistrategisti, ja alueellinen kehityssuunnittelija, joka esitelmöi kaupunkien ja urbaanin kaupunkijohtajuuden merkityksestä nopeasti globalisoituvassa maailmassa. Keskustelussa esitettiin kansainvälistymisen ja hyvän hallinnon välinen merkitys kaupungeille siirtolaisuuden aikakaudella. OPEN Cities -tematiikasta täällä lisää. International City Leaders Panel: Strategies for City Success Paneelissa kaupunkien päättäjät keskustelivat siirtolaisuuden vaikutuksesta paikalliseen todellisuuteen ja miten kuinka kuntapäättäjien johtajuus voi parhaimmillaan johtaa

12 12/(29) oikeiden olosuhteiden luomiseen sekä siihen miten kunnallistasolla voidaan päästä sosiaaliseen koheesioon ja urbaaniin vaurauteen; menestykseen. Panelistit reflektoivat omia paikallisia kokemuksiaan, visioitaan ja mitä kaupungit voivat oppiaa toisiltaan. Panelistit esittivät myös, mitä tarpeita tulevaisuudessa ilmenee ja millaisia mahdollisia strategioita voidaan esittää jotta kaupungit voisivat varautua "opportunity agendaan". Moderaattori: Greg Clark, Lead advisor, OPEN Cities, and Chair, OECD LEED Forum on Development Agencies and Investment Strategies Panelistit: Julia Deans, Chief Executive Office, Toronto City Summit Alliance, John DeStefano, Mayor, City of New Haven, Sir Richard Leese, Leader, Manchester City Council, Marnix Norder, Deputy Mayor, The Hague, Daniel de Torres, Commissioner for Immigration and Intercultural Dialogue, Barcelona Municipality, Vijaya Vaidyanath, Chief Executive Officer, Waitakere City Council. Marketplace of Good Ideas: Integration in Practice Konferenssin mielenkiintoisin anti oli Hyvien ideoiden markkinat. Maailman suuret siirtolaisia houkuttavat kaupungit (London, Toronto, Auckland, Turin, Hannover ja moni muu) esittelivät omassa toiminnassaan maahanpyrkivien ja -muuttaneiden kanssa kehitettyjä käytännöllisiä innovaatioita, joilla integraatio käynnistetään menestyksellisesti kaupungin elämään. Teemoina olivat Työ, Eläminen, Suunnittelu, Kontaktointi ja Oppiminen Valitsin omiksi markkinapaikoikseni työelämä -caset Aucklandista ja San Franciscosta. Presentaattorit: Auckland & Toronto: Justin Treagus, CEO, Opportunities for Migrant Employment in Greater Auckland (OMEGA); Elizabeth McIsaac, Executive DIrector, Toronto Region Immigrant Employment Council (TIREC) & San Francisco: José Ramón Fernández Peña, Founder and Director, Welcome Back Projekti I: From Alpha to Omega: Innovating in the workplace - Importing a successful labour force integration model saves time and money. Toronton projektissa keskitytty maahanmuuttavan työvoiman tilanteen parantamiseen, koska on tiedossa on että työmarkkinoilla pärjääminen on vaikeaa jos isäntämaan työelämästä ei ole kokemuksia. Mentorointia käytetty, jotta oikeaan työhön oikeat osaajat; muutaman kuukauden mittaisia menterointisuhteita paikallisen saman alan ammatilaisen kanssa, joka ei kuitenkaan ole ollut vastuussa työn löytämisestä mentoroitavalleen; tulijat korkea-asteen suorittaneita, joilla ei sosiaalista pääomaa. Toimintaa tukemassa paikalliset viranomaiset ja työvoima-agentit; kaikki mentorit

13 13/(29) tuotu yhteen pooliin; mahdollistaa suurempien kokonaisuuksien hallinnan, mm. vakuutus- ja pankkialalla, julkishallinnossa, markkinoinnissa, myynnissä, jne. 5 vuotta myöhemmin 5000 mentorointisuhdetta luotu ja työpaikkoja löydetty. Myös työnantajien asenteet maahanmuuttajien rekrytoimista kohtaan ovat muuttuneet, kun kokemuksia mentorointisuhteesta kertynyt. Kanadan mallia kokeiltu Aucklandissa: vastuu mentoroitavien ja mentoreiden välisestä kontaktien löytämisestä on siellä työvoimaviranomaisilla, mutta muutoin rahoitus on täysin yritysten vastuulla. Projekti II: Welcome back! Increasing capacity for responsible health care. Matalan tason työtehtävissä toimivat maahanmuuttajataustaiset työntekijät toivotetaan tervetulleiksi takaisin terveydenhuollon ammattiinsa, jota he lähtömaassaan ovat kouluttautuneet ja toteuttaneet. Kielitaidon puute, ajan ja rahan puute kielitaidon kasvattamiseksi vaikuttaneet urakehitykseen uudessa maassa. Menetetty ammatillinen identiteetti on ehkä vuosiakin hukassa. Samalla yhdysvaltalaisista teollisuudenhaaroista terveydenhuolto on ainoa joka kasvaa huonoinakin aikoina ja hoitohenkilökuntaa lennätetään eri puolilta maailmaa töihin tarpeen mukaan. Isäntämaan ulkopuolella suoritettuja tutkintoja kohtaan ennakkoluuloja, jotka estävät saamasta tutkintoa vastaavaa työtä. Malli "Welcome back" on koulutukseen pohjautuva, ja vaatii paikallista yhteistyötä terveydenhuoltoyksiköiden ja työnvälitysagenttien kanssa. Projektin idea on toiminnassa 9 yhdysvaltalaiskaupungissa. Ansaintatason nousua havaittu, elintaso parantunut ja myös kustannussäästöjä mahdollista saada pitkällä aikavälillä. Johtopäätöksiä paikallinen konteksti: ymmärrettävä tarpeet ja puutteet poliittiset olosuhteet, ja myös käytännöt lisenssin saamiseksi training -mahdollisuudet tiedettävä terveydenhuollon portinvartijat tunnettava joustavuus järjestelyissä: iltakurssit, lastenhoidot jne. Yleisökysymyksistä esiin noussutta

14 14/(29) rahoitus? Projektit alkaneet pääsääntöisesti yksityisrahotiuksella; Torontossa kanadalaispankki sijoitti ohjelmaan puoli miljoonaa dollaria mutta hallitus ryhtynyt rahoittamaan menestyksellistä ohjelmaa; yhdysvalloissa alueelliset säätiöt; Uudessa-Seelannissa pysytty tiukasti yritysrahoituksen piirissä, jotta ohjelmaa ei sidota mihinkään poliittisiin tarkoitusperiin eikä tiukkoihin julkishallinnon struktuureihin koulutus? mentoroitavat ja mentorit saavat ohjausta prosessin aikana jotta sujuisi; mentoroinnissa pysytty pois aloilta jotka vaativat luvan harjoittamiseen (terveydenhuolto jne) valikoituminen tietyille aloille? tulijatilastot ja näiden alat ensisijaisia mentoriohjelmien käynnistäminen, paljon riippuvuutta myös ohjelmaa tukevien yritysten intresseistä. Toinen markkinapaikka kertoi nuorison ja identiteetin merkityksestä integraatioprosessissa. Presentaattorit: Amadora: Hugo Seabra, Project Manager Caloutse Gulbenkian Foundation; Oldham: Raja Miah, Founder, Peacemaker - Peacemaker Youth leadership for inclusive communities. UK:ssa toimiva Peacemaker puuttuu maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestön välisiin konflikteihin toimimalla yhteisöjensisäisesti; asioihin on puututtava nopeasti ja ratkottava paikallisesti; tuloksena aiemmin on ollut selvästi joko voittajia tai häviäjiä; eriarvoisuutta syntyy etnisen taustan vuoksi asuinalueilla, joissa eri ryhmiä edustettuna. Toiminnan tavoitteena päästä tämän ennakkoasettelun taakse: etninen tausta ei voi olla yksilön identiteettiä dominoivasti määrittävä tekijä (etenkään jos yksilö itse ei niin halua olevan). Hallituksen suhtautuminen maahanmuuttajayhteisöihin on tiukentunut, mm. potentiaaliset terroristi/ääriryhmät määritellään kylmän ennakkoluuloisesti etnisen taustan perusteella. Aikaisemmin virheenä on ollut ajattelu sosiaalisesta insinöörityöstä: eri etnisten ryhmien kohtaamiseen pakottaminen ei ole toiminut kaikissa paikoissa kaikille ihmisille diversiteetin arvostamisen tai ymmärtämisen lisäämisessä (päinvastoin, on voinut lisätä ennakkoluuloja). Kouluista, joista on tullut mono-etnisiä, uhkana on niiden sulkeminen, koska koululaitoksen tehtävä on edistää diversiteettiä. Integraatioon ei voi pakottaa. Kyse on lojaalisuuden osoittamisesta omalle viiteryhmälleen. Portugalin The Generation Project: empowering the next generation

15 15/(29) Nuoriso naapurustoista koulutetaan mahdollistajiksi (koska nuoret eivät mene sosiaalityöntekijän luo), olemaan läsnä ja paikalla kun tarvitaan ihmistä ihmiselleyhdistämään ongelmaisia ja ratkaisijoita. Käytännössä järjestettyä: kampaamoalan kurssitusta nuorille klassinen orkesteri nuorille Media Panel: Migration and the Media Paneelikeskustelu kuulosti toisaalta lupaavalta, toisaalta osastolta "ei tämä taaskaan mitään storytellingiä ole": Moderaattori Melinda Crane, Journalist, Deutsche Welle (Berlin) Panelistit Rokhaya Diallo, President, Les Indivisibles (Paris); Susan Marjetti, Managing Director (Toronto), Canadian Broadcasting Corp. (CBC-Radio, TV, Online); Bashy Quraishy, Chief Editor, MediaWatch, and Chair, Advisory Council, European Network Against Racism-ENAR (Copenhagen); Frank Sharry, Founder and Executive Director, America s Voice (Washington) Teemana oli journalistien vastuu ja poliittinen vallankäyttö. Paneelikeskustelun aiheeksi tiivistyi, kuinka suitsia mediaa kertomaan myönteistä puolta maahanmuutosta? Miten saada esiin menestystarinoita, hyötyjä, sen sijaan että opportunistisesti tuodaan esiin epäonnistumisia, haittoja. Miten valjastaa media muutoksen välineeksi? Tähän massiiviseen vaatimukseen vastaamassa neljä media-alan asiantuntijaa, joilla jokaisella näkemyksiä tai kokemuksia strategioiden tai taktiikoiden luomiseksi vastuullisiin ja kestäviin mediakampanjoihin. Poimintoja: Name & Shame palkinto rasistisimmalle mediassa julkaistulle kommentille, jonka takana voi olla toimittaja, poliitikko tai muu vaikuttaja. Mediawatchin edustajan mukaan on merkityksellistä että aihe media ja maahanmuutto on otettu esiin konferenssissa. Niin kauan kuin media on neljäs valtiomahti eikä kuuntele tai anna tilaa vähemmistöjen asioille, ollaan hankalassa asemassa. Mediakenttä muuttuu jatkuvasti. Vaikuttimet median työn takana ovat monimutkaisia vallankäytön verkostoja. Mietittävä myös, mitä mediaa maahanmuuttajat haluavat käyttää, kuunnella ja katsella; jos media ei käsittele relevantteja aiheita, miksi vaivautua käyttämään aikaansa sen parissa

16 16/(29) tarvitaan etnisiä vähemmistöjä edustavia journalisteja töihin mediataloihin, mutta se ei välttämättä riitä, jos etnisten vähemmistöjen edustajat muokataan mediatalojen muotin mukaisiksi! --> webbisivujen ja blogien valta on usein unohdettu mediakeskusteluissa. ei olisi myöskään tervettä antaa yliedustusta myönteisille tarinoille "volume and velocity" uuden median edut mitä tehdä jo olemassaoleville journalisteille? tarvitaanko uudelleen koulutusta? päättäjille tulisi antaa mediakoulutusta; sen sijaan että päätökset olisivat riippuvaisia mediasta, tulisi medialle tarjota jatkuvasti aihepiiristä sopivia paikallisuutisia ja taustatarinoita pienten kunnallisten tiedotustoimistojen kautta. miten tehdä laadukasta journalismia aika- ja talousniukkuudesta huolimatta, esimerkiksi mielipidemittauksien laatimisessa ja tilastollisessa tulkinnassa tehdään helposti ylilyöntejä jotka johtavat kärjistettyihin johtopäätöksiin. CNN vs FOx-tapauksessa CNN:n omat toimittajat halusivat korjata yksinkertaistukseen liittyvän mokansa lähettämällä tiedon välittömästi maailmalla uutisoimalla Huffigton Postiin ja omiin Facebook-tileihinsä viestin, että CNN mokasi. Tiistai Metropolis-konferenssi alkoi. Aamulla rekisteröitymispisteessä epätoivo iski hetkiseksi, kun ilmoittautumista ei löytynyt. Sitten selvisi, että sukunimi ja etunimi ovat vaihtaneet paikkaa. En tasan ole kirjoittanut rekisteröitymiseen että olisin rouva Milla, mutta nyt olen, rintamerkkiä myöten. Asian selvitti vaivattomasti kongressihenkilökuntaan kuuluva suomalainen, jolle nen-päätteiset sukunimet eivät olleet hämmentäviä. Sitten raportointikäytännöistä: paikalla on langaton verkkoyhteys. joka toimii rajatulla alueella, Internetcafessa, joka on rajattu punaisella teipillä... Ei siis saleissa, eikä missään missä tapahtuu mitään. Luulin, että olisin voinut tehdä muistiinpanot laptopilla notepadille, ja tauoilla käydä siirtämässä tekstit wikiin. Näin ei käynyt, vaan tein muistiinpanot käsin. Pääsalissa oli kielletty kaikenlainen kuvaaminen, äänittäminen ja niin edelleen. Konferenssin hinta näkyy kyllä muutoin järjestelyissä: portaikot on teipattu, konferenssiosallistujien laukku on lastattu sateenvarjolla ja julkisen liikenteen viiden päivän lipulla, tuotanto on kunnossa. Mutta se nettiyhteys. Avajaiset Kello tasan yhdeksältä sai istuutua konferenssisaliin. Lavalla soitti flyygeliä paikallinen artisti, hissimusiikkia livenä. Avajaisten paikallinen erikoisuus oli kuningatar Beatrixin osallistuminen tärkeään tilaisuuteen. Konferenssin avasi Haagin pormestari Jozias van Aartsen. Puhetta jatkoivat Eimert van Middelkoop, integraatioministeri ja Marnix Norder, varapormestari.

17 17/(29) Kaikki kolme avajaispuhujaa painottivat omasta näkökulmastaan integraation merkitystä osana kaupunkien kehitystä, mutta samalla myös totesivat että elävät kaupungit tarvitsevat jatkuvasti uusia tulijoita. Hollannin rooli konferenssin pitopaikkana nähtiin tärkeänä; onhan Haagista kehittynyt jo 1600-luvulta saakka monikulttuurisuuden kehto. Pormestari korosti, että islamin väärä kuva on korjattava. Väkiluvultaan suurin muslimipopulaatio Indonesiassa elää demokraattisesti ja vailla suurempia konflikteja. Lähi-idän maiden radikaaliryhmät sotkevat länsimaissa ihmisten käsityksiä islamista omalla vihapropagandallaan. Suvaitsevaisuuden peräänkin pormestari kuulutti; ilman sitä on turha odottaa muidenkaan olevan suvaitsevaisia meitä (länsimaisia) kohtaan. Pormestari muistutti myös, että integraation onnistumiseksi on tehtävä suuria ponnistuksia paitsi yksilön oman identiteetin parissa, myös yhteiskunnan avoimuudessa, demokraattisten päätöksentekoon osallistumisen mahdollistamisessa ja koulutuksessa piilevät keinot taistella radikalismia vastaan nuorten muslimien keskuudessa. Integraatioministeri Middelkoop totesi, että lain noudattaminen on valtion ykkösintressi kaikissa tilanteissa. Uusien kulttuurien sopeutuminen yhteiskuntaan vaatii aikaa ja kaupungeissa syntyviä monietnisiä yhteiskuntia voidaan tukea lain avulla. Ministeri pyrki muistuttamaan, että aina on toivoa, täytyy vain uskoa asioiden järjestyvän parhain päin. Lisäksi hän muistitti, että naapurustojen aktiivinen toiminta on merkityksellistä alueelliselle hyvinvoinnin luomiselle. Varapormestari Marnix totesi, että radiolähetykset alkoivat Haagissa 91 vuotta sitten ensimmäistä kertaa maailmassa. Radio pienensi maailmaa ja nopeutti uutisten kulkua. Nyt digimaailma ja internet ovat kutistaneet palloamme entisestään. Internet muuttaa elämäämme, ja yhtä lailla maahanmuutolla on pysyviä vaikutuksia yhteiskuntaan yksilöja yhteisötasolla. Ongelmia ei voida kiistää eikä kritiikki ole sama asia kuin ksenofobia. Ratkaisuja on löydettävä yhteisin keskusteluin. Ajassa ei voi matkata takaisin eikä rajoja voi sulkea. Kansainvälisyys ja monimuotoisuus eivät ole heikkouden merkkejä vaan vahvuuksia, joita tulee hyödyntää ja näin edistyneimmissä yhteiskunnissa tehdäänkin. Integraatio on yhtä kuin visio vahvasta kansalaisuudesta, kielen oppimisesta ja paikallisten tapojen tuntemisesta. Uusien tulijoiden on tunnettava vastuunsa. Jokaisen on osallistuttava kaupunkilaisena aktiivisesti yhteisen hyvän kehittämiseen, vastuineen ja oikeuksineen. Puheiden jälkeen esitettiin mahtava maapallospektaakkeli ja Peter Sutherlandin videohaastattelu, jossa hän korosti, ettei minkään valtion voida olettaa vapauttavan liikkuvuutta alueellaan täydellisesti ilman valvontaa, kansalliseen päätöksentekoon ei voida palata vaan EU sanelee tahdin Euroopan alueella, eivätkä yhteisesti

18 18/(29) kansainvälisesti määritellyt "hyvät aikomukset" riitä, vaan tavoitteet on asetettava siten että niitä kohti voidaan päästä tekemällä käytännön toimenpiteitä. Plenary session 1 Justice and Migration Keynote -puheen piti Elspeth Guild, Professor of European Migration Law, Radboud University Nijmegen ; Senior Research Fellow, Centre for European Policy Studies, Brussels. Hänen esityksessään korostuivat enemmän akateemiset näkökulmat. Hän esitti kysymyksiä, mitä migraatio on, kuka on maahanmuuttaja, milloin hänestä tulee kansalainen, citizen, ja miksi hän pyrkii sitä kohti. Kuka päättää ja millä mekanismein, kenet hyväksytään ja kenet hylätään kansalaisen statuksesta. Elspeth muistutti, että käsitys kansalaisten tasa-arvosta on lähtöisin Ranskan vallankumouksesta. Samalla määriteltiin valtiollisia velvollisuuksia ja oikeuksia, jotka kaikkia kansalaista koskevat. Valtion pääsääntöinen olemassaolon tarkoitus on suojella kansalaisiaan muiden valtioiden toimilta. Valtio ei pysty vastaamaan yksilöiden kaikkiin tarpeisiin, vaan on vedettävä rajat, kuka on oikeutettu mihinkin: lain varjolla voidaan kansalainen joko ottaa mukaan tai jättää ulkopuolelle. Tällöin nousee kysymys, mikä suhde on maahanmuutolla ja oikeudella? Oikeuden / lainsäädännön näkökulma: kenen oikeudesta on kyse, millä ehdoin oikeutta saa, mitä institutionaalisia asetuksia oikeudella on. Mikä on oikeuden saatavuus? Esimerkiksi maahanmuuttajan oikeus saada oikeutta? Entäpä oikeus turvallisuuteen, oikeuksien saatavuus? Kuka ja miten määritellään ja vedetään rajat? Esimerkkeinä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintamahdollisuudet (tuodaan maahan ihmisiä, jotta heidät voidaan tuomita) ja Ranskan toiminta Romanian ja Bulgarian romanien karkottamisessa (EU:n vapaan liikkuvuuden säännöksien kiertäminen). Onko yhteisiä lakeja lupa tulkita alueellisesti tai kansallisesti, vai tulisiko noudattaa kansainvälisiä käytäntöjä, jotka eivät ole riippuvaisia kansallisesta politiikasta? Kansainväliset lait pohjaavat ensisijaisesti yhteisesti määriteltyihin oikeuksiin, kuten ihmisoikeuksiin ja kidutuksenvastaisiin sopimuksiin. Elspeth muistutti, että maahanmuuttajien ja kansalaisten oikeuksissa saman valtion sisällä voi olla eroja. Monessa Euroopan maassa vain kansalaisella on oikeus reviiriinsä

19 19/(29) (maan omistamiseen), perheiden yhdistämiseen ja ansaintaan tähtäävään liiketoimintaan. Elspeth kysyi, tarvitaanko oikeuden näkökulmasta enemmän kriittistä migraatiotutkimusta; valtio käyttää oikeutta ja lakia, luo käytäntöjä; ihmiset liikkuvat ja harjoittavat ihmisten toimintoja; ongelmia nostetaan esiin mutta myönteiset asiat unohdetaan. Samoin tutkitaan ennemmin maahanmuuttajaväestön rikostilastoja kuin kantaväestön vastaavia lukuja. Samoin Elspeth hämmästeli, miksi länsimaiden välillä voi muuttaa helpommin, miksi ei tarvita samanlaisia kansalaisuustestejä Yhdysvalloista Hollantiin muuttavalle kuin EU:n ulkopuolisista maista tuleville. Lopulta Elspeth totesi, että toisen maailmansodan opetukset on muistettava ja ihmisoikeudet pidettävä kirkkaana mielessä. Plenary session 2 The Right to the City: Urbanisation and International Migration Toinen pääsessioista vietettiin roundtable-keskustelun parissa. Puheenjohtajana toimi Leo Lucassen, Professor of Social History, Leiden University ja panelisteina Adrian Favell, Professor of Sociology, University of California Los Angeles; Leslie Page Moch, Professor of History, Michigan State University, East Lansing sekä Fei Ling Wang, Professor of International Affairs, The Sam Nunn School of International Affairs, Georgia Institute of Technology, Atlanta. Kukin keskustelija esitti omat näkemyksensä urbanisaation ja kansainvälisen liikkuvuuden, maahanmuuton ja kiinalaistapauksessa maan sisällä tapahtuvan liikkuvuuden osalta. Yleisö sai esittää muutamia kysymyksiä ja niihin vastattiin, mutta lopulta keskustelu sinänsä jätettiin kuin ilmaan roikkumaan. Ydinväitteitä kaupunkien vetovoiman syistä. Kaupungit ovat: - vallan ja lainsäädännön keskuksia - kaupankäynnin, koulutuksen ja vapaa-ajan keskuksia - loputtomien työmarkkinoiden (niin matalan kuin korkean tason töiden) - ja sosiaalisten kontaktien / verkostojen luomisen - sekä alakulttuureihin liittymisen keskuksia (tässä vastakohtana maaseutu, jossa "kylän ainoalla gaylla tai muslimilla" on orpo olo). Kaupunkien dynaamisuus houkuttaa myös siksi, että niissä toteutuu esimerkiksi poliittisen mielipiteenilmaisun vapaus eri tavoin kuin pienemmissä, suljetuissa

20 20/(29) yhteisöissä. Kaupunkien salaisuus on löyhissä siteissä ja uusissa mahdollisuuksissa: eri tietoa ja taitoja sekä kokemuksia omaavien ihmisten kohtaamisen ja sosiaaliluokista toiseen siirtymisen potentiaalissa. Max Weberin ideaali tasa-arvoisen osallistumisen kaupungista ei kuitenkaan toteudu ainakaan Kiinassa, jossa käytössä on maan sisäiset muuttolupakäytännöt, joissa esiintyy räikeää syrjintää, koulutetun ja ei-koulutetun, köyhän ja varakkaan väestön välillä. Kiinassa kansalaisten keskinäisen eriarvoisuuden salliva HUKU-systeemi pyrkii sääntelemään maan sisäisen muuttoliikkeen: säännöstellään lupia, kuka saa muuttaa mihinkin. Systeemin tuloksena toisaalta rikkaat ja koulutetut saavat muuttaa ilman suurempia hankaluuksia mihin kulloinkin haluavat, ja toisaalta laittomasti maan sisällä muuttaneet, maaseuduilta kaupunkeihin siirtyneet ihmiset ovat syrjittyjä. Näiden lukumäärä vastaa Länsi-Euroopan väkilukua. Talouskasvuaan Kiina kiihdyttää ihmismassoilla, joita voidaan liikutella tarvittaessa kulloiseenkin työvoiman tarpeeseen, esimerkiksi olympialaisten rakentamiseksi. Hetkelliseen (kuukausista vuosiin kestävään) lisätyövoiman tarpeeseen maaseudulta tulevat työmiehet ja -naiset ovat vähemmän koulutettuja ja heille maksetaan vähemmän palkkaa. Kun urakka on ohi, vaikka vuosikymmentenkin jälkeen, heidät "lennätetään" takaisin entisille kotiseuduilleen, eivätkä he voi laillisesti jäädä kaupunkeihin, joita ehkä ovat olleet koko aikuisikänsä rakentamassa. On myös muistettava, että maahanmuuttoa helpottaa, kun maahanmuuttajien omia organisaatioita tuetaan. Sosiaalisen verkoston merkitys yksilön pärjäämiselle ja menestykselle on suuri. Tutkijat ovat pitkään pähkäilleet, mikä saa ihmisen osallistumaan ja sitoutumaan esimerkiksi oman yhteisönsä kehittämiseen vapaaehtoispohjalta; maahanmuuttaja tarvitsee jotain omasta kulttuuristaan pystyäkseen tunnistamaan identiteettinsä säilymisen uudessa ympäristössä. Maahanmuuttajayhteisön toiminta esimerkiksi harrastuspiirinä voi auttaa tätä prosessia, ilman että syntyy vierauden tunnetta. Myös päätöksentekoon ja politiikkaan täytyy antaa mahdollisuus osallistua: asettua ehdolle vaaleissa, äänestää. Useissa maissa maahanmuuttajilla ei ole näitä oikeuksia, vain kansalaisilla on, ja kansalaisuuden saaminen voi olla pitkä prosessi. Valtion on tuettava kielikoulutusta osana sopeutumisprosesseja ja tarjottava vapaata tilaa, jossa yhteiskunnassa toimivat voivat kohdata myös kaltaisiaan: julkishallinnossa tulisi työskennellä eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Myös maahanmuuttajien omilla medioilla on merkityksensä: ne sekä tuovat turvaa kertomalla lähtömaan uutisia, tarjoavat kontakteja esimerkiksi työpaikkailmoitusten kautta. Tärkeää on tuottaa hallinnon, lainsäädännön ja käytäntöjen kautta tilanne, jossa maahanmuuttaja ei koe itseään irralliseksi yhteiskunnasta, vaan tuntee kuuluvansa siihen.

21 21/(29) Aito integraatio ei panelistien mukaan ole yhtä kuin kansalaisuus. Kansalaisuus antaa tiettyjä etuja ja välineitä toimia yhteiskunnassa, mutta aito integraatio ei pohjaudu niihin vaan tapahtuu yksilötasolla tapauskohtaisesti. Päätöksenteon läpinäkyvyyden merkitystä korostettiin myös osana hyvää hallintoa ja maahanmuuttoa (sekä jo kansalaisstatuksen saavuttaneiden) tukevaa toimintaa. Tärkeä osa ihmisen elämää on työnteko, ja aidosti avointen, ennakkoluulottomien työmarkkinoiden luominen on suurimpia haasteita kautta kansakuntien. Workshop "Second language training programs: a basic requirement for integration" Viisi eri projektia esitteli todella suppeasti omaa toimintaansa. Kansallisia eroja Euroopan sisälläkin on paljon; Euroopan Komission linjaukset pyrkivät yhtenäistämään tilannetta. Valtioiden ja ministeriöiden edustajat Saksasta, Hollannista ja Italiasta esittelivät omaa kielikoulutustaan, joka pohjautuu pitkälti integraatiokurssien yhteydessä pidettäviin kieliosuuksiin. Jatkossa erityisesti kieltenopettajien / kurssien vetäjien osaamista, kurssien sisältöjä pyritään arvioimaan puolueettomasti ja opettajien osaamista kasvattamaan. Kysymykseksi jäi, mikä vastuu kurssinjärjestäjillä. Ajatukseksi omassa mielessä muodostui, miten Suomi voisi toimia esimerkkinä ja ottaa haltuun kieltenopetusmarkkinat Euroopassa. Keskiviikko Workshop otsikolla *"Good news is no news? On highlighting migrants ordinary lives" Esiteltiin Haagin ja Amsterdamin kaupunginhallinnollisia toimia, Media4ME-projekti, Miriam Van de Kampin tutkimuksen alustavia tuloksia. Media4ME oli anniltaan tärkeä ja sopii kuin nappi otsaan VOIMAA-hankkeen tiedotusasioita pohdittaessa. Surkeat nettiyhteydet konferenssipaikalla aiheuttivat sen, että osa wikiin viemistäni muistiinpanoista katosi bittiavaruuteen. Siirryin suosiolla twiittaamaan pääpointeista VOIMAA-twitterillä. Jan Heeren Department of Citizenship and Diversitystä, Amsterdamin kaupungista esitteli Amsterdamin diversiteettiä luvuin ja numeroin. Kaupungissa on asukasta, joista lähes puolet alkaa olla syntyperältään ei-hollantilaisia. Kaupunki on perustanut uuden elimen toimimaan citizenshipin, sosiaalisen bondingin ja luottamuksen (antiradikalisaation) synnyttämisen edistämiseksi.

22 22/(29) Amsterdamin asukkaista 38% sanoo kuuluvansa johonkin uskontokuntaan. Näistä 40% kristittyjä, 40% muslimeja, 7% juutalaisia ja loput 13% "muita". Valtion tasolla oikeistopopulistinen politiikka on pyrkinyt kärjistämään ääri-ilmiöitä, joita Amsterdamin osalta ei ole voitu välttää. Haasteita kaupungille asettavat myös diversiteetti ja uskonnot, budjettileikkaukset, integraatiopolitiikka, sekä hollantilaiskaupunkien autonomia. Julkisuuteen keskustelu diversiteetistä on tuotu käytäntöön tuottamalla kaksi monikulttuurisuusprojektia, toinen Ramadanjuhla ja KETI KOTI, orjuuden loppumisen muistamiseksi. Tavoitteena on ehkäistä radikalisaatiota ja polarisaatiota, toimia diskriminaatiota vastaan, vahvistaa emansipaatiota ja osallistumista. Amsterdamin tapauksessa opittua: on toimittava hetkessä sosiaalisen pääoman hyödyntäminen luottamukseen investointi sen sijaan että kaupunki ajattelisi tuottavansa yksittäisiä tuotteita integraation edistämiseen, on järkevämpää nähdä miten kaupungin toiminta tukee verkostojen syntymistä yksilöiden, ryhmien ja kaupunkilaisten välille. Maria Borger esitteli Delftin kaupungin tilannetta otsikolla Showing Off without Narrowing Down. Dilemmat intergraatiopolitiikan ja -käytäntöjen luomisessa törmäävät poliittisen ilmapiirin muutoksiin (Delft ainoita vielä vasemmistovaltaisia kaupunginhallituksia Hollannissa), tavoitteena tarjota käytännön työkaluja uusille tulijoille, joista suuri osa yhä vierastyövoimaa, sekä merkittävä osa yliopistoon tulevia kansainvälisiä opiskelijoita. Heille pyritään tuottamaan omalla kielellään informaatiota, erityisesti kaupungin tarjoamista kriittisistä palveluista, kuten terveydenhuollosta. Myös nuorisotyöttömyyteen ja empowermenttiin panostetaan kaupungin taholta. Delftissä on noussut maahanmuuttajien keskuudessa "miesongelma"; maahanmuuttajanaiset sopeutuvat uuteen maahan, länsimaiseen yhteiskuntaan, hankkivat koulutuksen ja pärjäävät työelämässä, sekä luovat näissä uusia verkostoja, joiden avulla he eivät pääse putoamaan sosiaalisesti tyhjiöön. Hämmästyttävän monessa yhteydessä konferenssin aikana muutoinkin on peräänkuulutettu miesten emansipaation tarvetta. Ilmiöhän ei välttämättä liity ainoastaan maahanmuuttajiin Miramedia esitteli hankkeensa Media4ME, joka on EU:n tukema hanke, jolla on tavoitteena interkulttuurisen median synnyttäminen mediaa sosiaalisesti käyttämällä.

23 23/(29) Tavoitteena on saada kaupungit ja asukkaat näkemään sosiaalinen media - sosiaalisen vuorovaikutuksen luojana ja interkulttuurisen dialogin käynnistäjänä - voimauttajana - naapurustojen osallistumisen mahdollistuminen somen avulla. Media4ME-projektin taustalla ovat myös aktiviteetit, joilla tuetaan mediaorganisaatioiden diversiteetin implementoimista omaan toimintaansa, tuoda vähemmistöjen mielipiteet näkyväksi (paikallisessa) mediakentässä, tukea mediaaloitteita monikulttuurisissa aiheissa. Projektin kohderyhmiä ovat - paikalliset auktoriteetit - johto - naapurustojen työntekijät. Käytettyjä välineitä ovat - digitaalinen tarinankerronta - virtuaaliset paikallismuseot - vanhusten opettaminen digiaikaan - vanhusten skype-ringit - naapurusto-kirjeenvaihtajat - kansalaisjournalismi - koulutuksen tukeminen esim. lasten tiedotustoimistojen muodossa - digitaaliset taulut kaupungeilla, joissa itse tuotettua ajankohtaismateriaalia - paikallis-tv - paikallis-radio - monikulttuurinen paikallisradio - yhteistyö paikallisten kirjastojen kanssa. Jotta tällainen projekti tai sen juurtuminen onnistuu, on täytettävä ehdot: - alueen asukkaiden on oltava medialukutaitoisia - median käytön on oltava vastuullista - tekniset tuotantomahdollisuudet on löydyttävä (raha, osaajat, aika) - työkaluja on opetettava/opeteltava käyttämään. Huomio on myös kiinnitettävä digiajan sukupolvien väliseen railoon.