TUNNISTATKO NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIN

Transkriptio

1 Lea Lakio (toim.) TUNNISTATKO NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIN Näyttötutkintomestarien koulutusta kehittämässä Raportit ja selvitykset 2014:12

2 Raportit ja selvitykset 2014:12 Lea Lakio (toim.) TUNNISTATKO NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIN Näyttötutkintomestarien koulutusta kehittämässä

3 Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2014:12 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Taitto: Kopijyvä Oy/Jaana Jääskeläinen Julkaisun kuvat: Sfinksi, Lea Lakio (kannessa) Taurus, Lea Lakio, s. 13 Maapallo, Annu Niskanen, s. 55 Nimetön 3, Annu Niskanen, s. 69 Leo, Lea Lakio, s. 85 Nimetön 2, Annu Niskanen, s Painopaikka: Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2014

4 SISÄLTÖ Esipuhe... 5 Näyttötutkintojärjestelmästä, sen toimeenpanosta ja näyttötutkintomestarikoulutuksesta... 7 Lea Lakio, Opetushallitus Henkilökohtaistaminen näyttötutkintomestarin koulutusohjelmassa Jarmo Salo, Päivi Kilja, Hannu Korkala, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Näyttötutkintomestari, koulutusohjelmatiimi Näyttötutkinnot ja työelämäyhteistyö Jarmo Salo, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Näyttötutkintomestarin osaamishaaste: näyttötutkintotoiminta laadukkaana palveluprosessina Jaakko Ansaharju, HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Näyttötutkintomestarikoulutettavat opiskelevat teknologisesti joustavissa ja henkilökohtaistetuissa oppimisympäristöissä hyöty siirtyy näyttötutkintoja suorittaville Anne-Maria Korhonen, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu Näyttötutkintomestarin asiantuntijuuden kehittymisvaihe syventää yhteistyön käytäntöjä Annu Niskanen, Hannele Torvinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Työelämän edustajien arvioijien kokemuksia näyttötutkintotoiminnasta Maiju Kangasaho, HAAGA-HELIA, Ammmatillinen opettajakorkeakoulu Har examensmästarutbildningen inverkat på utvecklingen av vuxenutbildningen i Svenskfinland? Christel Holmlund-Norren, Yrkesakademin i Östebotten Liitteet Liite 1 Valmistuneet näyttötutkintomestarit koulutuksen järjestäjittäin ja koulutusaloittain Liite 2 Näyttötutkintomestareiksi valmistuneet työelämän edustajat

5

6 Esipuhe Näyttötutkinnot ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia tutkintoja. Tutkintojen perusteissa vaadittavan osaamisen on voinut saavuttaa työkokemuksen, koulutuksen, harrastusten tai muun toiminnan kautta. Tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tutkintotilaisuuksissa ja saa hyväksytyistä tutkintosuorituksista tutkintotoimikunnalta todistuksen, joko koko tutkinnosta tai sen osasta. Näyttötutkintojärjestelmän perustamisesta lähtien opetushallinto on pitänyt keskeisenä kehittämiskohteena toiminnan laadun ylläpitoa ja kehittämistä. Työelämän tulee voida luottaa siihen, että tutkinnon suorittaneella on tutkinnon perusteiden mukainen ammattitaito. Tutkinnon suorittajan tulee voida luottaa siihen, että suoritettu tutkinto on Opetushallituksen päättämien tutkinnon perusteiden mukainen riippumatta siitä, kuka näyttötutkinnon järjestäjä on tutkintotilaisuudet järjestänyt. Näyttötutkintotoiminnan toimeenpanosta vastaavien tutkintotoimikuntien tulee puolestaan voida luottaa siihen, että näyttötutkintoprosessissa toimitaan laadukkaasti ja sen mukaan kuin tutkintotoimikuntien kanssa on sovittu. Näyttötutkintomestarikoulutus käynnistyi samanaikaisesti, kun näyttötutkintojärjestelmä perustettiin. Opetushallitus haluaa varmistaa, että näyttötutkintotoiminnassa mukana olevilla on tarvittava asiantuntemus tutkintojen järjestämisessä, arvioinnissa, henkilökohtaistamisessa, työpaikkaohjauksessa ja tutkintotoimikuntien jäseninä. Näyttötutkintomestarin koulutuksen suorittanut on asiantuntija, joka vastaa toiminnan laadusta, sen ylläpidosta ja kehittämisestä. Koulutuksen jatkuva suosio jo kahdenkymmenen vuoden ajan osoittaa, että koulutus koetaan tarpeelliseksi ja että siihen osallistuneet haluavat olla näyttötutkintotoiminnan mestareita. Kiitän tämän julkaisun laatijoita vuosien ansiokkaasta työstä näyttötutkintomestareiden kouluttajina ja kokemustensa välittämisestä tämän julkaisun kautta. Toivon, että lukijat saavat artikkeleista uusia näkökulmia ja ideoita oman näyttötutkintotoimintansa kehittämiseen. Helsingissä, huhtikuussa 2014 Seppo Hyppönen Ammatillinen aikuiskoulutus - yksikön päällikkö 5

7

8 Näyttötutkintojärjestelmästä, sen toimeenpanosta ja näyttötutkintomestarikoulutuksesta Lea Lakio, opetusneuvos, Opetushallitus Näyttötutkintojärjestelmän syntyvaiheista Ammattitutkintojärjestelmän perusteet luotiin ja 1990-lukujen taitteessa. Koulutuspolitiikan ja elinkeinopolitiikan rajapinta oli tuolloin suhteellisen matala. Aika oli kypsä uudenlaiselle ajattelulle. Tätä aiemmin laajamittaista ammatillista aikuiskoulutusta oli järjestetty lähinnä työllisyyskoulutuksena silloisissa ammatillisissa kurssikeskuksissa. Ammatilliset oppilaitokset järjestivät aikuissovelluksia nuorten tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Aikuiskoulutus oli laajenemassa ammattioppilaitoksiin sinne perustettujen aikuiskoulutusosastojen myötä. Samoihin aikoihin valtioneuvoston periaatepäätöksellä määritettiin ensimmäistä kertaa omaehtoisen koulutuksen, henkilöstökoulutuksen ja työvoimapoliittisen koulutuksen käsitteet. Näitä koulutusmuotoja haluttiin kehittää omina kokonaisuuksinaan. Sisällöllisesti ei kuitenkaan nähty tarvetta ylläpitää niille kullekin omia tutkintojärjestelmiä. Tästä alkoi omaehtoisen koulutuksen ja työvoimapoliittisen koulutuksen sisällöllinen lähestyminen ja uudenlaisen tutkintoajattelun kehittyminen. Uuden tutkintoajattelun keskeisiksi lähtökohdiksi muodostuivat huomion kiinnittäminen osaamiseen, ei tapaan, jolla tuo osaaminen oli hankittu mahdollisuus havainnoida suoraan ammattiosaamista riippumatta niistä koulutuksista ja kursseista, joilla osaaminen hankitaan työelämän ja sen osapuolten vahva mukaantulo määrittämään kullakin ammattialalla tarvittavaa osaamista ja hallinnoimaan osaamisen tunnustamisjärjestelmiä (tutkintotoimikunnat) irtaantuminen oppilaitosten monopolista tutkintojen tuottajina. Opetushallinnon edustajilla oli vahva usko noihin ajatuksiin. Pidettiin itsestään selvänä, että näin kirkkaasti määritellyt ajatukset on moneen kertaan keksitty ja otettu käyttöön maailmallakin. Suomesta tehtiinkin tuolloin paljon opintomatkoja muun muassa Isoon-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Saksaan. 7

9 Jälkeenpäin on helppo sanoa, että ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen vakiintumisen myötä tässä on onnistuttu erityisesti yritysten ja julkisyhteisöjen tuen ansiosta. Ne ovat ottaneet järjestelmän omakseen henkilöstönsä kehittämisen työkaluna. Näyttötutkintojärjestelmä käyttöön Näyttötutkintojärjestelmä otettiin käyttöön Suomessa vuonna 1994 säädetyllä ammattitutkintolailla. Laki valmisteltiin opetusministeriön asettamassa ammatillisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, jossa olivat edustettuina työelämän ja opetusalan osapuolet. Järjestelmä kehitettiin soveltuvaksi elinikäisen oppimisen ja ammattitaidon hankkimistavoista riippumattoman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteisiin. Näyttötutkintojärjestelmän kolmeksi keskeiseksi periaatteeksi määriteltiin työelämän ja opetusalan tiivis yhteistyö, tutkintojen ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomuus sekä ammattitaidon osoittaminen näytöillä (sittemmin tutkintotilaisuuksissa). Koulutuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä ammattitutkintolaki kumottiin ja näyttötutkintojärjestelmää koskevat säädökset siirrettiin vähäisin muutoksin lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998, jota täydennettiin /1013). Uudistetussa lainsäädännössä vakiinnutettiin termit näyttötutkinto ja näyttötutkintoon valmistava koulutus. Tällöin myös määrättiin, että koulutuksen järjestäjä huolehtii näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Opetushallitukselle annettiin valtuutus antaa tarkempia määräyksiä henkilökohtaistamisesta. Näyttötutkintojärjestelmässä tutkinto suoritetaan osoittamalla tutkinnon perusteissa määritelty osaaminen tutkintotilaisuuksissa. Näyttötutkintojen suorittaminen tukee ammatissa toimivan, työikäisen ihmisen aktiivista ammattitaidon kehittämistä muuttuviin työelämän tarpeisiin. Tutkintotilaisuuksien järjestämisestä ja tutkintotodistusten antamisesta vastaavat kolmikantaiset tutkintotoimikunnat. Ne sopivat näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden tahojen kanssa. Tutkinto ja tarvittavan ammattitaidon hankkiminen on erotettu toisistaan. Lainsäädännössä säädetään tutkinnon perusteista siten, että niissä on määriteltävä tutkinnossa vaadittava ammattitaito, tutkinnon osat ja mahdollisesti niistä muodostuvat osaamisalat, ammattitaidon osoittamistavat sekä tutkinnon arvioinnin yleiset perusteet. Opetushallitus määrää tutkintotodistuksista. Lainsäädännössä velvoitetaan koulutuksen järjestäjä järjestämään valmistava koulutus tutkinnon perus- 8

10 teiden mukaisesti. Näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvalle tulee osana koulutusta järjestää mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Näyttötutkintojen järjestämisen toimeenpanokoulutus eli näyttötutkintomestarikoulutus Näyttötutkintojärjestelmän käyttöönoton yhteydessä oli selvää, että näyttötutkinnon parissa toimivat oli koulutettava uuteen järjestelmään, koska näyttötutkintojärjestelmä perustui uuteen ajattelumalliin ja oli tarpeen kääntää ajatusmallia perinteisestä opettamista osaamisen osoittamiseen. Siihen tarvittiin koulutusta opettajille. Tuo uusi ajattelu perustui opetushallinnon rahoittamalle osaamisen luonteeseen liittyneelle tutkimukselle. Tutkijat selvittivät mistä osaamisessa oli kysymys ja kuinka sitä on mahdollista arvioida. Opetusministeriö ja Opetushallitus rahoittivat tähän liittyvää tutkimusta Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Nämä tutkijat toimivat aktiivisessa vuorovaikutuksessa kentän toimijoiden kanssa sekä olivat merkittävässä asemassa opettajien kouluttajina näyttötutkintomestareiksi. Näyttötutkintojen kehittämisen ja toimeenpanon vastuuviranomainen on Opetushallitus, joka vastaa myös näyttötutkintomestarin koulutusohjelman laatimisesta. Opetushallitus suosittelee ohjeistuksissaan näyttötutkintojen järjestäjää huolehtimaan siitä, että tutkinnon vastuuhenkilöllä sekä tutkintosuoritusten arvioijista vähintään yhdellä on näyttötutkintomestarin koulutusohjelma suoritettuna. Opetushallitus ohjaa näyttötutkintomestarin koulutusohjelman perusteella näyttötutkintomestarin koulutusohjelman järjestäjiä sekä ohjelmaan osallistujia. Näyttötutkintojen järjestämisen toimeenpanokoulutusta on järjestetty vuodesta 1995 alkaen. Alussa koulutus toteutettiin kolmen viikon mittaisena, sitten siihen tuli mahdollisuus täydentää osaamista 10 opintoviikolla ja loppujen lopuksi koulutuksen kokonaispituudeksi muodostui 15 ov. Tätä 15 opintoviikon koulutusohjelmaa on uudistettu vuosina 2001 ja 2003 (Näyttötutkintojen järjestämisen kehittämiskoulutus 15 ov). Koska näyttötutkintomestarikoulutuksen järjestäjiä ovat ammatilliset opettajakorkeakoulut, muutettiin opintoviikot opintopisteiksi vuoden 2007 koulutusohjelman uudistuksen yhteydessä (Näyttötutkintomestari, koulutusohjelma 25 op). Viimeksi koulutusohjelma on päivitetty vuonna Tällöin koulutusohjelmaa muokattiin sellaiseksi, että työelämän arvioijat ja oppisopimuskoulutuksen edustajat voivat entistä paremmin osallistua siihen. Opetushallitus on kohdentanut rahallisen panostuksen työelämän arvioijien kouluttamiseen näyttötutkintomestareiksi vuodesta 2012 alkaen, ja tämän jälkeen on myönnetty korvamerkittyä määrärahaa samaan tarkoitukseen. 9

11 Näyttötutkintomestarin koulutusohjelman uudistuksissa, sisällön laadinnassa ja esittämistavassa on sovellettu näyttötutkintojärjestelmän periaatteita sekä tutkintojen perusteiden kirjoittamistapaa. Sisältöä ja rakennetta on päivitetty säädösten uudistumisen vuoksi. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelman osiin sisältyvät ammattitaitovaatimukset, arvioinnin kohteet ja kriteerit sekä ammattitaidon osoittamistavat on jäsennetty samalla tavoin kuin tutkinnon perusteiden, näyttötutkinnon järjestämisen ja ammattitaidon arvioinnin prosessit. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelma valmistaa näyttötutkintojärjestelmän toimijoita kullekin osallistujalle henkilökohtaistetun ohjelman mukaan kehittämään näyttötutkintojen suunnittelun ja järjestämisen, ammattitaidon arvioinnin sekä näyttötutkintotoiminnan laadun varmistamisen taitojaan asiantuntijatasolle. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelmaa järjestävät ammatilliset opettajakorkeakoulut ja Yrkesakademin i Österbotten. Ne vastaavat näyttötutkintomestarin koulutusohjelman määrittämällä tavalla järjestelyistä koulutusohjelmaan hakeutumisessa, ammattitaidon osoittamisessa (osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa) ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisessa. Koulutusohjelmassa vaadittava osaaminen osoitetaan, arvioidaan ja tunnustetaan näyttötutkintojärjestelmän periaatteita noudattaen ensisijaisesti kunkin osallistujan omissa työtehtävissä. Tutkittua tietoa tarvitaan lisää Ammattitutkintojärjestelmän kehittämistä ja toimeenpanoa edistetään vain työelämän, opetustoimen ja monitieteisen tutkimuksen tiiviinä yhteistyönä. Erilaisilla opetushallinnon rahoittamilla tutkimus- ja kokeiluhankkeilla on jo vuodesta 1992 alkaen tuettu tutkinnon perusteiden ja näyttökokeiden (myöhemmin tutkintotilaisuuksien) laatimistyötä. Kokeiluhankkeita oli kymmeniä, ja keskeisimpiä aloja olivat tekniikan alat, koti- ja laitostalous, hotelli- ja ravintola-ala sekä kauppa. Opetushallinnon toimeksiannosta suoritettiin jo melko varhaisessa vaiheessa suhteessa näyttötutkintojärjestelmän käynnistymiseen näyttötutkintojärjestelmän kokonaisarviointi vuosina Keskeisinä tuloksina todettiin, että valmistava koulutus ja näyttötutkinnot eivät välttämättä tue toisiaan, osallistujat eivät vielä olleet löytäneet uutta tutkintojärjestelmää kaikilla aloilla ja että tutkintotilaisuuksien järjestämisessä oli kirjavuutta. Normiohjaus sekä Opetushallituksen ja työelämän osapuolten informaatio-ohjaus eivät siis toteutuneet riittävästi eivätkä yltäneet tarkoitetulla tavalla tutkintojen ja valmistavan koulutuksen toimintaan. Näyttötutkintojen tunnettavuus työelämässä oli tuolloin huono. Hyvää palautetta sai aikuiskoulutuksen kehittynyt työelämälähtöisyys ja 10

12 uuden ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämisnäkökulman vaikutus selvästi koko ammatillisen koulutuksen ajatteluun. Mielenkiintoista olisi tehdä uusi kokonaisarviointi nyt, kun järjestelmä on ollut käytössä 15 vuotta kauemmin aikaisemman tutkimuksen ajankohdasta. Näyttötutkintomestarikoulutuksesta on tutkimusta tehty niukasti. Ensimmäinen laaja tutkimus on valmistunut vuoden 2004 lopussa, jolloin Jarmo Salo väitteli Tampereen yliopistossa näyttötutkintomestarikoulutuksen vaikuttavuudesta kohderyhmänä Pohjois-Suomessa koulutetut näyttötutkintomestarit. Hänen mukaansa (2004, 5) tulokset osoittivat, että kehittämiskoulutus oli vaikuttanut opettajien asiantuntijavalmiuksien oppimiseen. Koetaan, että näyttötutkintojärjestelmä sekä näyttötutkintojen suunnittelu ja arviointi hallitaan koulutuksen jälkeen paremmin kuin aikaisemmin. Opetustyön koetaan muuttuneen työelämä- ja opiskelijalähtöisemmäksi aiempaan verrattuna. Työkäyttäytymisen muutokset liittyvät pitkälti opetustyön luonteen muuttumiseen asiantuntijatyöksi, joka näkyy opettajien yhteistyössä ja heidän työyhteisöissään jaettuna asiantuntijuutena. Kehittämiskoulutukseen osallistuneet opettajat kokevat työyhteisönsä opetustyön muuttuneen työelämä- ja opiskelijalähtöisemmäksi aiempaan verrattuna. Koulutusorganisaatioiden edustajat kokevat puolestaan työkäyttäytymisen muutosten omissa organisaatioissaan liittyvän pitkälti opetustyön luonteen muuttumiseen, jota edistää kehittämiskoulutuksen käyneiden opettajien asiantuntijamainen toiminta. Yhteistyön ja yhdessä oppimisen lisääntyminen näkyy tutkimuksen kohteena olevan opetushenkilöstön verkottumisena omissa työyhteisöissään siten, että tieto leviää opettajalta toiselle. Edellinen näkyy asiantuntijamaisena toimintatapana, jossa kokeneet näyttötutkintomestarit tutoroivat nuorempiaan ja oman työorganisaationsa henkilöstöä. Verkottuminen omissa työyhteisöissä saattaa olla tulosta siitä, että näyttötutkinnot koetaan yhteisenä koko työyhteisöä koskettavana asiana. (Salo 2004, ) Koulutusorganisaatioiden edustajien näkökulmasta kehittämiskoulutuksen tuottama hyöty näkyy yhteistyön parantumisena. Heidän mukaansa henkilöstö suhtautuu kehittämistyöhön yleensä positiivisesti, mikä saattaa johtua siitä, että henkilöstön tietämys näyttötutkintoihin liittyvistä asioista ja toimintatavoista on lisääntynyt. (emt, 158) Nykymuotoinen näyttötutkintomestarikoulutus on toimivaa ja vaikuttavaa. Kuten tutkimuksen tulokset osoittavat, koulutus näyttää vaikuttaneen mikro- ja mesotasolla omalta osaltaan siihen, että koulutusorganisaatiot ja heidän näyttötutkintomestarinsa työskentelevät asiantuntijamaisemmin kuin aikaisemmin. Työkäyttäytymiseen on tullut muutoksia, jotka myös näkyvät. (emt, 183) 11

13 Myöhemmin myös ainakin Haaga-Helia on tuottanut julkaisun näyttötutkintojärjestelmän eri toimijoiden puheenvuoroista (Näyttötutkintomestarin monet hatut, 2012). Opetushallitus on kerännyt lähes alusta alkaen palautetietoa näyttötutkintomestarikoulutukseen osallistuneilta. Saadulla tiedolla on erityisesti alkuvaiheessa ollut merkitystä toiminnan kehittämiseen. Palautelomaketta on uudistettu yhteistyössä NTM-kouluttajien kanssa useaan otteeseen, jotta sen kautta saataisiin tietoa sekä kouluttajille että valtakunnallista koontatietoa Opetushallituksen käyttöön. Vuoden 2012 lopussa siirryttiin Survetten avulla kerättävään palautteeseen. Palautteen avulla toivotaan voitavan jatkossakin kehittää näyttötutkintomestarin koulutusohjelmaa ja koulutusta järjestävien organisaatioiden toimintaa. Kaikki osaaminen on sidottu aikaansa Näyttötutkinnot ja näyttötutkintomestarikoulutus ovat tulleet jäädäkseen. Ne ovat käytännössä osoittaneet voimansa työyhteisöjen kehittäjinä. Työelämälähtöinen ammatillinen aikuiskoulutus on niiden kautta löytänyt muotonsa, joka hakee vertaansa koko maailmassa. Tämän julkaisun toivotaan tuovan julki näyttötutkintomestarien kouluttajien tärkeäksi kokemia asioita tänä ajankohtana heidän omalla kielellään. Julkaisu on tarkoitettu kaikkien näyttötutkintomestarikouluttajien, jo valmistuneiden sekä lähivuosina valmistuvien näyttötutkintomestareiden toimintaa innoittavaksi aineistoksi. Lähteet Siren, Hannu. Juhlapuhe NTM-diplomijuhlassa Messukeskuksessa 2009 Hakkarainen, Risto. Haastattelut syksyllä 2013 Heiskanen, Nina. (toim.) Näyttötutkintomestarin monet hatut - Näyttötutkintojärjestelmän eri toimijoiden puheenvuoroja kentältä. HAAGA-HELIA puheenvuoroja 4/2012. Salo, Jarmo. Näyttötutkintojen kehittämiskoulutuksen vaikuttavuus Pohjois-Suomessa. Tampere Ammattitutkintolain toimeenpano. Opetusministeriön työryhmien muistioita 10:1996. Lait ja asetukset ammatillisesta aikuiskoulutuksesta Näyttötutkinto-opas Näyttötutkintomestari, koulutusohjelma 12

14 13

15

16 Henkilökohtaistaminen näyttötutkintomestarin koulutusohjelmassa Jarmo Salo Yliopettaja, FT, Kasv. lis., Päivi Kilja Tuntiopettaja, KM, Hannu Korkala Lehtori, KK, Insinööri Oulun seudun ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu, Näyttötutkintomestari, koulutusohjelmatiimi Johdanto Kuvaamme tässä artikkelissa, miten me Oulun seudun ammattikorkeakoulussa / Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa toteutamme ja kehitämme näyttötutkintomestarin koulutusohjelmaa (jatkossa ohjelma) entistä vaikuttavammaksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Esittelemme lyhyesti ohjelman laadunvarmistukseen kehittämäämme toimintatapaa, joka liittyy ohjelman henkilökohtaistamiseen sekä vaikuttavuuden arviointiin ja oppimisprosessin ohjaamiseen. (Ks. kuvio 1. HOT-ohjausväline henkilökohtaistamisen perustana.) Henkilökohtaistetusti toteutettu näyttötutkintomestarin koulutusohjelma lähtee liikkeelle koulutusohjelman suorittajan aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta. Osaamisen tunnistamisen hyväksi käytänteeksi meille on osoittautunut kehittämämme ohjausväline HOT, jota voidaan myös kutsua henkilökohtaistamisen asiakirjaksi. Olemme laatineet HOTiksi kutsumamme asiakirjan siten, että ohjelman ammattitaitovaatimukset, arvioinnin kohteet ja kriteerit on kuvattu oppijaa puhuttelevaan muotoon. HOT koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa kuvaa ohjelman henkilökohtaistamisen prosessia, ja se tuottaa oppijalle yleiskuvan siitä, mitä ohjelmassa tarkoitetaan henkilökohtaistamisella. Toinen osa liittyy osaamisen tunnistamiseen ja kolmas osaamisen osoittamiseen (HENSU). HOT-asiakirja toimii oppijalle orientaatioperustana eli eräänlaisena tartuntapintana. Gibsonin 1966 ja 1979 mukaan tiedonhankinta ei ole yksisuuntainen prosessi, jossa ympäristön fysikaaliset piirteet aktiivisesti tai passiivisesti siirtyisivät eliöön, vaan tiedonhankinta on yhteistyötä ympäristön toimintakohteiden kanssa. Hänen teoriassaan tärkeä käsite on affordanssi eli tarjouma, joka tarkoittaa sitä, että ympäristön osat tai tapahtumat tarjoutuvat tavalla tai toisella käytettäväksi. Painotamme myös ohjauksen tärkeyttä (kuva 3. Ohjauksen merkitys ohjelmassa). Mielestämme relevantti ja reaaliaikainen oppijan tarpeisiin pohjautuva 15

17 ohjaus on tärkeä onnistumisen edellytys tavoitellessamme positiivisia oppimistuloksia. Kun koulutusohjelman suorittaja saa positiivisia onnistumisen kokemuksia ja tunnistaa oppivansa, nämä auttavat koulutusohjelman suorittajan näyttötutkinto- osaamiseen liittyvää ammatillista kasvua. Kuvaamme toteuttamamme kyselyn avulla myös sitä, miten koulutusohjelman suorittajan aikaisemmin hankkimaa osaamista voidaan asiakaslähtöisesti tunnistaa ja miten se saadaan osoitetuksi ja tunnustetuksi. Saamistamme tuloksista voidaan havaita se, että HOT-ohjausvälineen ohjaamana henkilökohtaistettu oppimisprosessin ohjaaminen onnistuu ja osaamisen osoittaminen ja osaamisen tunnustaminen selkeytyy koulutusohjelman suorittajalle. Koska aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen eli henkilökohtaistamiseen liittyvä käsitteistö ei ole vieläkään lopullisesti vakiintunut (Euroopan komissio 2012) kuvaamme artikkelissa käytettyjä käsitteitä lyhyesti. Aikaisemmin hankittu osaaminen voi mielestämme olla sekä tiedostettua että tiedostamatonta. Tiedämme myös, että ohjelmaan valikoituvat henkilöt ovat usein hyvin kokeneita omassa työssään, jolloin oletamme, että heille on karttunut vuosien saatossa hiljaista tietoa. Edelliseen perustuen käsitämme tässä artikkelissa aikaisemmin hankitun osaamisen olevan koulutusohjelman suorittajan aikaisemmin hankkimaa tiedostamatonta tai tiedostettua osaamista. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelman ammattitaitovaatimuksissa (Opetushallitus 2012) edellytetään aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja osaamisen osoittamista sekä tunnustamista. Käsitämme tässä artikkelissa osaamisen tunnistamisen olevan sekä koulutusohjelman suorittajan että ohjaajan yhteistyössä tapahtuvaa aikaisemmin hankitun osaamisen tietoisuuteen saattamista. Osaaminen tulee tunnistetuksi koulutusohjelman suorittajan tekemän itsearvioinnin myötä. Osaamisen osoittamisella tarkoitamme kaikkia niitä koulutusohjelman suorittajan kanssa erikseen sovittuja yksilöllisiä tapoja ja keinoja, joilla hän osoittaa hallitsevansa ohjelman opintojen perusteissa kuvatut ammattitaitovaatimukset. Koulutusohjelman suorittajan aikaisemmin hankkimaa osaamista arvioitaessa tunnistettua osaamista verrataan ohjelman ammattitaitovaatimuksiin ja vertailun tuloksena ohjelman järjestäjä voi tunnustaa aikaisemmin tunnistetun osaamisen osaamisvaatimuksia vastaavaksi. Oletamme osaamisen tunnistamisen ja osaamisen osoittamisen olevan tulosta koulutusohjelman suorittajan itsearviointiprosessista. Itsearvioinnin käsitämme reflektiiviseksi toiminnaksi, jossa koulutusohjelman suorittaja tarkastelee ammattitaitovaatimuksia verraten niitä omaan tieto-, taito- ja kokemusperustaansa sekä aikaisemmin hankkimaansa osaamiseen. Mielestämme itsearviointi kuitenkin tarvitsee tuekseen yhteiseen asiantuntijuuteen sekä koulutusohjelman 16

18 suorittajan tuntemukseen perustuvaa ohjausta ja palautetta. Palautteen avulla ohjaamme koulutusohjelman suorittajamme oppimisprosessia haluttuun suuntaan. Itsearvioinnin taustalla näemme konstruktiivisen oppimiskäsityksen. Itsearviointi on käsityksemme mukaan osa koulutusohjelman suorittajan toiminnan aikana tapahtuvaa reflektioprosessia, jossa koulutusohjelman suorittaja pohtii sitä, mitä hän kulloinkin on tekemässä. Prosessiin liittyy myös saumattomasti toiminnan jälkeistä reflektointia. Schön 1987 on huomauttanut, että emme voi reflektoida, ellei meillä ole reflektoitavaa, tuolloin toiminnan epistemologisena lähtökohtana voimme pitää konstruktivismia. Kun koulutukseen tai ammatillisen tutkinnon suorittajaksi hakeutuvalle henkilölle rakennetaan hänen tarpeistaan ja hänen aikaisemmin hankkimaansa osaamiseen perustuva relevantti oppimis- tai opiskelupolku, voidaan kyseistä toimintatapaa kutsua konstruktiiviseksi koulutussuunnitteluksi. Tätä toimintatapaa ja sen tuottamia tuloksia olemme kuvanneet julkaisuissa Salo 2008, Salo 2011, Salo & Korkala 2011a, Salo & Korkala 2011b, Salo & Korkala 2012a ja Salo & Korkala 2012b. Aikaisemmin hankitun osaamisen huomioiminen koulutusten suunnittelussa on tullut koulutusmaailmaan. Esimerkiksi Keurulainen 2006, Haltia ja Jaakkola 2009, Kangasniemi, Lilja & Savaja, 2011, Rehtorineuvostot 2009 ja Valtioneuvoston kanslia 2011 pitävät asiaa tärkeänä. Näyttötutkintomestari, koulutusohjelma (25 op) Näyttötutkintomestariohjelmaa on järjestetty vuodesta 1995 alkaen. Ohjelmassa sovelletaan näyttötutkintojärjestelmän periaatteita. Vaadittu ammattitaito on johdettu henkilökohtaistamisen periaatteita noudattaen näyttötutkinnon suunnittelun, järjestämisen ja näyttötutkintotoiminnan laadunvarmistuksen työprosesseista, ja ne ilmaistaan ammattitaitovaatimuksina. Ammattitaidon arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista, ja ne puolestaan kuvaavat vaadittua asiantuntijatasoa. Ohjelma valmistaa näyttötutkintojärjestelmän toimijoita henkilökohtaistetusti kehittämään osaamisensa asiantuntijatasolle kaikissa ammattitaitovaatimuksissa. (Opetushallitus 2012.) 17

19 Henkilökohtaistaminen ohjelmassa Kuten näyttötutkinnoissa, myös ohjelmassa henkilökohtaistaminen ja asiakaslähtöisyyden periaate ovat keskeisiä arvoja. Opetushallitus edellyttää, että ohjelmassa henkilökohtaistaminen on toteutettava samalla tavalla kuin henkilökohtaistamisen prosessi näyttötutkinnossakin, eli tarkoituksena on saada näyttötutkintomestarin koulutusohjelmaan osallistuville omakohtainen kokemus henkilökohtaistamisen prosessista (Opetushallitus 2012, 11). (Ks. Taulukko 1. HOT-ohjausvälineen sisältö osa 1.) Ohjelmaan osallistuvat koulutusohjelman suorittajat ovat työskennelleet tavallisesti vuosia ammatillisina aikuiskasvattajina näyttötutkintojen parissa (Salo 2004, ). Ohjelman järjestäjän on varauduttava siihen, että ohjelmaan hakeutuvasta joukosta todennäköisesti löytyy henkilöitä, joille ammatillisen aikuiskasvatustyön tai muun vastaavan toiminnan, esimerkiksi tutkintotoimikuntatyön, yhteydessä on karttunut ohjelman ammattitaitovaatimusten mukaista osaamista. Aikaisemmin hankitun osaamisen huomioiminen ei ole kovinkaan uusi asia, koska jo Polanyi (1958, 1962, 1966) tarkasteli ammatillisten rutiinien merkitystä hiljaisen tiedon käsitteen avulla, jolloin havaittiin asiantuntijoiden rutinoituneiden toimintamallien automatisoituvan vähitellen ja muuttuvan hiljaiseksi tiedoksi. Ohjelmaan hakeutuvat henkilöt saattavat hallita sellaista ammatillista osaamista, jota henkilökohtaistamisen hakeutumisvaiheessa tunnistamalla voidaan käyttää heidän edukseen. Jotta ohjelma olisi koulutusohjelman suorittajan kannalta relevantti (Raivola 2000) ja tunnustaisi hänen osaamistaan, on ohjelman järjestäjän kannustettava ja ohjattava koulutusohjelman suorittajaa tunnistamaan omaa aikaisempaa osaamistaan. Koulutusohjelman suorittajan itseohjautuvuutta tulee tietoisesti edistää, ja hänen tärkeimpiä oppimisen resurssejaan ovat hänen aiemmat kokemuksensa (Knowles 1986, 3, 38). Itseohjautuvuuden edistämisessä pidetään tärkeänä myös sitä, että ohjauksen tulee kohdistua juuri siihen tasoon, jolla koulutusohjelman suorittaja sillä hetkellä on (Lehtinen & Jokinen 1996, 35 38). Tuota toimintaa tulee henkilökohtaistamisessa suosia. HOT-asiakirja on ajattelussamme koulutusohjelman suorittajille tarjottava ohjausväline. Olemme siis pyrkineet luomaan oppijoillemme mahdollisimman houkuttelevan mahdollisuuden osaamisen tunnistamisen ja osaamisen osoittamisen välineeksi. HOT-asiakirjan toinen osa on koulutusohjelman suorittajan ja ohjaajan yhteinen väline osaamisen tunnistamiseen (Taulukko 2. osaamisen tun- 18

20 nistaminen ammattitaitovaatimuksittain). Kolmas osa puolestaan auttaa koulutusohjelman suorittajaa osaamisen osoittamisessa. (ks. Taulukko 3. HOT/HENSU osa 3 osaamisen osoittamisen välineenä). HOT-asiakirja on siis näyttötutkintomestarin koulutusohjelman (25 op) ammattitaitovaatimuksiin pohjautuva ohjausväline, jonka avulla edistämme koulutusohjelman suorittajan osaamisen tunnistamis- ja osaamisen osoittamisprosessia. HOTin ohjaamana koulutusohjelman suorittaja myös esittää ohjaajilleen ne tavat ja keinot, joiden avulla hän tulee osoittamaan osaamisensa tai esittää osaamistaan tunnustettavaksi. HOT-välineen ohjaamana koulutusohjelman suorittaja perehtyy ammattitaitovaatimuksiin ja usein aikaisemmin hankittu tiedostamatonkin osaaminen saa tietoisen nimen ja merkityksen jokaisen ammattitaitovaatimuksen kohdalla. Osaamisen tunnistaminen liittyy myös aikaisemmin opitun, mutta kenties jossakin vaiheessa unohtuneen, osaamisen tietoisuuteen saattamiseen. Tunnistamista jatkaessaan koulutusohjelman suorittaja tekee vähän kerrallaan päätöksiä niistä tavoista, keinoista ja teoista, joiden avulla hän aikoo osoittaa osaavansa osaamisvaatimukset; sitä on osaamisen osoittaminen (Salo 2008, , Salo 2011, ). Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa tärkeintä on koulutusohjelman suorittajien ja ohjelmasta vastuussa olevien henkilöiden molemminpuolinen halu yhteistyöhön. Koulutusohjelman suorittajaa ohjataan tunnistamaan omaa osaamistaan, koska hänen tulee itsenäisesti osaamisensa tunnistettuaan tehdä esitys osaamisensa osoittamisen tavoista ja keinoista (Salo & Korkala 2012). Ohjauksen tulee olla koulutusohjelman suorittajan tarpeista lähtevää ja jatkuvaa. Koska ohjelman avulla ohjataan koulutusohjelman suorittajan ammatillista kasvua, ei riitä se, että koulutusohjelman suorittaja suorittaa määrätyt opinnot, vaan koulutusohjelman suorittajan tulee tunnistaa ja osoittaa osaamisensa. Näyttötutkintomestariohjelman henkilökohtaistamisen onnistumiseen liittyy olennaisena osana se, että sekä ohjaajien ja koulutusohjelman suorittajien on hyväksyttävä se, että osaamisen kehittymistä voi tapahtua ilman muodollista koulutusta ja kasvatusta. On myös osattava arvostaa ja tukea luonnollisissa ja autenttisissa työympäristöissä tapahtuvaa inhimillistä kasvua ja osaamisen kehittymistä. Tärkeää on myös huomioida se, millaisia fyysisiä, sosiaalisia ja mahdollisesti virtuaalisia tiloja edellä mainittuja asioita varten tarvitaan. 19

21 HOT-ohjausväline ohjelman henkilökohtaistamisen perustana Ohjelmassa aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen tapahtuu vaiheittain. Tunnistamisen onnistuminen edellyttää tunnistajina toimivilta ohjaajilta ehdotonta ohjelman ammattitaitovaatimusten tuntemusta ja muun muassa taitoa kunnioittaa aikuista koulutusohjelman suorittajaa oman osaamisensa asiantuntijana. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen aloitetaan koulutusohjelman suorittajan hakeutuessa ohjelmaan. Hakeutumisvaiheessa ohjelman järjestäjä perehtyy hakijoiden dokumentoimaan aikaisempaan työ- ja kokemushistoriaan sekä vertaa niitä kuvaavia dokumentteja ohjelman ammattitaitovaatimuksiin. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen jatkuu, kun ohjelmaan valittujen koulutusohjelman suorittajien kanssa yhteistyössä laaditaan alustavat henkilökohtaiset suunnitelmat aikaisemman osaamisen tunnistamiseksi ja osoittamiseksi. Tätä suunnitelmaa kutsutaan virallisesti henkilökohtaistamista koskevaksi asiakirjaksi, mutta jokainen näyttötutkintomestariohjelmaa järjestävä taho voi nimetä asiakirjan haluamallaan tavalla. HOT on koulutusohjelman suorittajan kannalta lisäksi keskeinen ohjauksen väline aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa. Sen avulla koulutusohjelman suorittaja arvioi omaa osaamistaan suhteessa osaamisvaatimuksiin. HOT vastaa muodoltaan Opetushallituksen 2006 julkaisemaa henkilökohtaistamismääräystä. Kuvio 1. havainnollistaa HOT-ohjausvälineen merkitystä ohjelman henkilökohtaistamisprosessissa. 20

22 Hakeutuminen koulutusohjelmaan Osaamiseni tunnustetaan HOT Osaamiseni tunnistaminen Osoitan osaamiseni Kuvio 1. HOT-ohjausväline henkilökohtaistamisen perustana. HOT-ohjausväline toimii koulutusohjelman suorittajalle orientaatioperustana. Se näyttää hänelle kokonaiskuvan siitä, mistä koulutusohjelman henkilökohtaistamisprosessissa on kyse. HOT-ohjausvälineessä on koulutusohjelman suorittajille kuvattu ne keskeiset asiat, jotka liittyvät ohjelmaan hakeutumiseen, osaamisen tunnistamiseen, osoittamiseen ja tunnustamiseen. Seuraava taulukko 1 kuvaa HOT-ohjausvälineen sisältöä. 21

23 Taulukko 1. HOT-ohjausvälineen sisältö osa 1. Hakeutuminen koulutusohjelmaan Osaamiseni tunnistaminen Koulutusohjelma on tarkoitettu ensisijaisesti ammatillisille opettajille. Myös aikuiskoulutuksen muu henkilöstö, työelämän edustajat, tutkintotoimikuntien jäsenet sekä oppisopimuskoulutuksen toimijat voivat osallistua koulutukseen. Arvioi jo hakeutumisvaiheessa, minkälaiset realistiset mahdollisuudet sinulla on osallistua ohjelmaan ja osoittaa osaamisesi suunnitelmasi mukaisesti. Tutustu itseesi aikuisena koulutusohjelman suorittajana. Tuo kouluttajille rohkeasti esiin, mikäli tarvitset erityistä tukea tai muita erityisjärjestelyitä koulutuksen aikana. NTM:n ammattitaitovaatimukset on koulutusohjelman suorittajien kolmella osaamisalueella: näyttötutkintotoiminnan suunnittelu, näyttötutkinnon järjestäminen henkilökohtaistetusti ja näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen. a) Arvioi omaa tämän hetkistä osaamistasi ja kirjaa seuraavilla sivuilla olevien taulukkojen tyhjiin tiloihin, mitä tunnistat osaavasi esitetyistä ammattitaitovaatimuksista. b) Suunnittele yhdessä esimiehesi, vertaiskoulutusohjelman suorittajasi ja/tai työtiimisi kanssa, miten hyödynnätte ohjelmaa näyttötutkintotoiminnan kehittämisessä työpaikallasi. Sovi alustavasti, minkälaisilla kehittämistehtävillä voit osoittaa osaamisesi. Työskentelysi työpaikalla tukee oppimistasi. Työssä oppiminen muodostaa opiskeluusi kokemuspohjan, johon näyttötutkintotoiminta kytkeytyy ja näin edesauttaa sinua tunnistamaan osaamistasi. Laadi HENSU, jossa koulutusohjelman suorittajien, miten osoitat osaamisesi näyttötutkintotoiminnan suunnittelussa, näyttötutkinnon järjestämisessä henkilökohtaistetusti ja näyttötutkintotoiminnan laadun varmistamisessa. Osoitan osaamiseni Osaamiseni tunnistetaan Voit myös esittää ja perustella HENSUssasi osaamisen tunnistamisen ja luotettaviksi esittämisesi asiakirjojen perusteella, miten kohdallasi osoitettu/saavutettu osaaminen tulisi mielestäsi tunnustaa. Sisällytä suunnitelmaasi osaamisen osoittamisen tavat ja keinot sekä aikataulusi. Hyväksytä suunnitelmasi esimiehelläsi ja ohjelman järjestäjällä. Toimi suunnitelmasi mukaan. Näyttötutkintomestarin todistuksen, diplomin ja pinssin saat, kun olet osoittanut hyväksytysti osaamisesi kaikissa kolmessa näyttötutkintomestarin koulutusohjelman ammattitaitovaatimuksessa. Osaamisesi arvioidaan arvosanoin hyväksytty/täydennettävä. 22

24 HOT-ohjausväline osa 1 (taulukko 1) viestii koulutusohjelman suorittajalle kohdassa Hakeutuminen koulutusohjelmaan, kenelle ohjelma on tarkoitettu ja minkälaisia toimenpiteitä koulutusohjelman suorittajaksi hakeutuvan henkilön olisi hyvä tehdä ja mitä asioita tulisi pohtia ja arvioida, ennen kuin hän sitoutuu ohjelmaan. Myös mahdollisesta erityisen tuen tarpeesta rohkaistaan kertomaan. On huomattava se, että tässä hakeutumisvaiheessa on kyse tiedottamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta, varsinaista näyttötutkintomestarikoulutusohjelman suorittajaa ei vielä ole. Tässä vaiheessa tiedotetaan, etsitään ja kartoitetaan mahdollisia tulevia oppijoita. Heiltä pyydetään realistista arviointia siitä, ovatko he valmiit sitoutumaan ohjelman ammattitaitovaatimuksiin. Ohjelma käynnistyy valituksi tulleiden koulutusohjelman suorittajien osalta aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisella. Kohdassa Osaamisen tunnistaminen koulutusohjelman suorittajien ohjelman ammattitaitovaatimukset kolmella osa-alueella, jotka ovat näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu, näyttötutkinnon järjestäminen henkilökohtaistetusti ja näyttötutkintotoiminnan laadun varmistaminen. Kohdassa a) koulutusohjelman suorittajaa pyydetään tekemään realistista itsearviointia omasta osaamisestaan suhteessa ammattitaitovaatimuksiin. Kyseistä itsearviointitoimintaa voidaan myös kutsua osaamisen tunnistamiseksi. Kohdassa b) koulutusohjelman suorittajien myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitystä. Myös työpaikalla esimiesten ja vertaiskoulutusohjelman suorittajien merkitystä ohjauksen osapuolina korostetaan. Ammattitaitovaatimuksiin liittyvää ohjausta koulutusohjelman suorittajien kohdassa osaamisen tunnistaminen. Kohdassa 5 taulukossa 2 koulutusohjelman suorittajien HOT-ohjausvälinettä osaamisen tunnistamisessa. HOT osaamisen tunnistamisen välineenä HOT-ohjausväline osa 2 koulutusohjelman suorittajien, mitä ohjelman ammattitaitovaatimukset ovat ja miten oman osaamisen tunnistaminen tulee koulutusohjelman suorittajien. 23

25 Taulukko 2. Osaamisen tunnistaminen ammattitaitovaatimuksittain. OSAAMISEN TUNNISTAMINEN AMMATTITAITOVAATIMUKSITTAIN 1. Näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIN AMMATTITAITOVAATIMUKSET Osaamiseni tunnistaminen NOUDATAT NÄYTTÖTUTKINTOJÄRJESTELMÄN PERIAATTEITA Arvioinnin kohde: Näyttötutkintolainsäädännön tunteminen Arvioinnin kriteerit: Arvioi ja kirjaa tämän hetkinen osaamisesi Käytät toiminnassasi näyttötutkintojen järjestämistä ja tarvittavan ammattitaidon hankkimista ohjaavaa ajantasaista lainsäädäntöä, määräyksiä ja ohjeita ja seuraat niiden muutoksia ja toimitat muutosten edellyttämällä tavalla. Erotat näyttötutkintotoiminnassa alla kuvattujen toimijoiden tehtävät ja vastuut ja otat ne huomioon omassa toiminnassasi. o tutkinnon suorittajat o työelämän edustajat ja työelämäjärjestöt o näyttötutkinnon järjestäjät o valmistavan koulutuksen järjestäjät o tutkintotoimikunnat o Opetushallitus o opetus- ja kulttuuriministeriö o koulutuksen ja tutkinnon hankkijat. Arvioinnin kohde: Näyttötutkintotoiminnan käsitteiden käyttö toiminnassa Arvioinnin kriteerit: Käytät henkilökohtaistetun näyttötutkinnon järjestämiseen liittyviä käsitteitä täsmällisesti suullisessa ja kirjallisessa ilmaisussa. Käytät ammatillista aikuiskoulutusta koskevia käsitteitä ja erotat ne ammattiosaamisen näytöistä ja muista ammatillisen peruskoulutuksen käsitteistä. 24

26 Taulukossa 2 on esitetty näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu. Sen alapuolella olevassa sarakkeessa on koulutusohjelman suorittajien ammattitaitovaatimus; noudatat näyttötutkintojärjestelmän periaatteita. Ammattitaitovaatimuksen arvioinnin kohde on näyttötutkintolainsäädännön tunteminen. Arvioinnin kriteerit on esitetty koulutusohjelman suorittajien kriteerit kohdan alapuolella olevissa ammattitaitovaatimuksissa. Seuraava arvioinnin kohde on näyttötutkintotoiminnan käsitteiden käyttö toiminnassa, ja sen alapuolella on koulutusohjelman suorittajien arvioinnin kriteerit ammattitaitovaatimuksittain. Taulukossa 2 oikeanpuoleinen sarake, Osaamiseni tunnistaminen, ohjaa koulutusohjelman suorittajaa tekemään osaamisen tunnistamistyötä. Sarakkeessa pyydetään koulutusohjelman suorittajaa arvioimaan omaa osaamistaan itsearvioinnin avulla suhteessa ammattitaitovaatimusten arvioinnin kriteereihin ja kirjaamaan sarakkeeseen hänen oma arvionsa sen hetkisestä osaamisestaan kriteereittäin. HOT toimii nyt välineenä osaamisen tunnistamisessa. Välineen ohjaamana koulutusohjelman suorittaja perehtyy ammattitaitovaatimuksiin, arvioinnin kohteisiin ja arvioinnin kriteereihin. Tunnistaminen jatkuu jokaisen ammattitaitovaatimuksen ja arvioinnin kohteen ja kriteerin kohdalla. Samalla kun koulutusohjelman suorittaja tunnistaa osaamistaan, hän vähän kerrallaan tekee alustavia päätöksiä niistä tavoista, keinoista ja teoista, joiden avulla hän aikoo osoittaa tunnistamansa osaamisen. Osaamisen osoittamisessa hänellä on apunaan HOT-välineen HENSU-osio (taulukko 3) (Salo 2008, ). Taulukossa 2 olemme esittäneet vain pienen osan HOT-välineestä. Väline kokonaisuudessaan sisältää osaamisen tunnistamisen ohjaamisessa kolme osaamisaluetta, joiden hallinnan arviointiin käytetään 10 laajaa ammattitaitovaatimusta, ja 24 kpl arvioitavaa kohdetta, joita arvioidaan puolestaan 113 kriteerillä. Kohdassa 6 taulukossa 3 koulutusohjelman suorittajien HOT-ohjausvälinettä osaamisen osoittamisen ja tunnustamisen välineenä. HOT osaamisen osoittamisen ja osaamisen tunnustamisen välineenä Kun koulutusohjelman suorittaja tunnistaa sekä aikaisempaa että nykyistä osaamistaan, ohjausprosessin aikana koulutusohjelman suorittaja tekee osaa- 25

27 misensa tunnistamiseen perustuen esityksen osaamisensa osoittamistavoista ja keinoista (HOT/HENSU-osio). HENSU on laadittu siten, että ammattitaitovaatimukset on koulutusohjelman suorittajien näyttötutkintojen järjestämisen suunnitteluun liittyvinä keskeisinä työtehtävinä. HENSU on väline osaamisen osoittamiseen. Seuraavassa taulukossa 3 on koulutusohjelman suorittajien HENSU-osiosta osaamisen osoittamisen välineenä. Taulukko 3. HOT/HENSU osa 3 osaamisen osoittamisen välineenä. OSAAMISEN OSOITTAMINEN AMMATTITAITOVAATIMUKSITTAIN Näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu Osoitan osaamiseni Näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelu Osallistumalla näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman ja järjestämissopimuksen laatimiseen tai päivittämiseen. Osoitan osaamiseni seuraavasti / esitän osaamistani tunnustettavaksi, perustelut: tai Osallistumalla näyttötutkintostrategian laatimiseen. tai Osallistumalla tutkintotoimikunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön. tai Erikseen sovittavat näyttötutkintojen järjestämisen suunnitteluun liittyvät kehittämistehtävät/selvitykset Raportti annettujen ohjeiden mukaan. Ohjelmassa osaaminen osoitetaan käytännön työtehtävissä työpaikoilla, kuten näyttötutkintoa suoritettaessa. Osaaminen osoitetaan yleensä osallistumalla näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman laatimiseen tai päivittämiseen. Näyttötutkintomestariohjelmaan voidaan ottaa oppijoiksi myös tutkintotoimikuntien edustajia, jotka eivät aina ole tutkinnonjärjestäjien palveluksessa, joten heillä ei 26

28 aina ole mahdollisuutta osallistua näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman ja sopimuksen laatimiseen. Tutkintotoimikuntien edustajat voivat kuitenkin osoittaa osaamisensa näyttötutkintojen järjestämisen suunnittelussa siten, että he tekevät tutkintotoimikunnassa näyttötutkintojen järjestämiseen liittyviä erikseen sovittavia töitä. Ohjelman kohderyhmässä voi olla myös työntekijöiden, työnantajien ja itsenäisten yrittäjien edustajia. Heille luonnollisin osaamisen osoittamisen tapa on osallistua näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman laatimiseen. Myös esimerkiksi oppisopimustoimen edustajat voivat osoittaa osaamisensa ohjelmassa osallistumalla näyttötutkintostrategian laatimiseen tai tekemällä erikseen sovittavia näyttötutkintojen järjestämisen suunnitteluun liittyviä töitä. Taulukossa 3 koulutusohjelman suorittajien HOT/HENSU-osion oikeanpuolimmainen sarake ohjaa koulutusohjelman suorittajaa osaamisen osoittamisessa. Mikäli koulutusohjelman suorittaja kokee, että hänen aikaisemmin hankkimansa osaaminen ei ole sitä tasoa, että hän esittäisi suoraan osaamisensa tunnustamista, hän kirjaa sarakkeeseen, minkä osaamisen osoittamisen tavan hän valitsee tarjolla olevista vaihtoehdoista. Asiakirjan avulla koulutusohjelman suorittaja luo itselleen vision omasta oppimispolustaan. Osaamisen osoittamisen suunnitelmaa eli HENSUa voidaan kutsua koulutusohjelman suorittajakohtaiseksi oppimispolkuvisioksi. HOT/HENSU-välineen avulla osaamisen tunnistaminen ja osaamisen osoittaminen tuottaa oppijoille pääsääntöisesti neljä vaihtoehtoista oppimispolkua eli koulutusohjelman suorittajan visiota osaamisen osoittamiseen (kuvio 2). POLKU 4 Osoitettua osaamista, dokumentit luotettavia. Osaamisen tunnustaminen. POLKU 1 Ei tunnistettua osaamista = tehdään HOT. Hensu valmisteille. POLKU 3 Saavutettua osaamista, dokumentit epäselviä = Tehdään HOT/Hensu, osoitetaan osaaminen. 4 polkua POLKU 2 Osittain tunnistettua osaamista = Puuttuvaan osaamiseen HOT. Hensu valmisteille. Kuvio 2. HOT-toiminnan mahdollistamat oppimispolut. 27

29 Polku 1: Koulutusohjelman suorittajalla ei ole mainittavaa aikaisemmin hankittua osaamista näyttötutkintoihin liittyvistä asioista. Yhteistyössä koulutusohjelman suorittajan kanssa laaditaan HOT, jonka ohjaamaan hän voi tunnistaa ja hankkia vaadittavan osaamisen. Osaamisen tunnistamista jatkaessaan koulutusohjelman suorittaja vähän kerrallaan tekee päätöksiä niistä tavoista, keinoista ja teoista, joiden avulla hän aikoo osoittaa osaavansa (HENSU) osaamisvaateet, sitä on osaamisen osoittaminen. HENSU syntyy ja muuntuu sen mukaan, miten osaamisen tunnistaminen etenee. Polku 2: Koulutusohjelman suorittaja on osoittanut, että hänellä on aikaisemmin hankittuna vaadittavaa osaamista, ja hän kykenee todistamaan sen luotettavin dokumentein. Luotettava dokumentti voi olla esimerkiksi todistus siitä, että hän on itsenäisesti tai selkeästi työryhmän osana laatinut näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman, jonka asianomainen tutkintotoimikunta on hyväksynyt. Tuolloin voidaan katsoa, että koulutusohjelman suorittaja on osoittanut osaamisensa. Osaamisvaatimukset ovat kuitenkin laaja-alaisia, jolloin tässä tapauksessa koulutusohjelman suorittaja kykenee osoittamaan vain osan vaadittavasta osaamisesta. Koulutusohjelman suorittaja on siis tilanteessa, jossa hän täydentää osaamisvajettaan hankkimalla osaamista esimerkiksi järjestämällä näyttötutkintotilaisuuden tai olemalla arvioijana kyseisessä tilaisuudessa. Tässä tapauksessa koulutusohjelman suorittajan kanssa yhteistyössä laaditaan HOT ja HENSU, joiden suunnassa hän jatkaa kohti tavoitettaan eli osaamisensa tunnustamista. Polku 3: Koulutusohjelman suorittajalla voi olla hyvinkin paljon aikaisemmin hankittua osaamista, joka on voinut syntyä esimerkiksi, näyttötutkintoihin liittyvän työn, tutkintotoimikuntatyön yms. kautta. Usein edellä mainituista elämänalueista ei ole saatavissa luotettavaa dokumentaatiota. Tässä tapauksessa koulutusohjelman suorittajan kanssa yhteistyössä hänelle laaditaan ensin aiemmin mainittu HENSU ja järjestetään tilaisuus tai tilaisuuksia osoittaa osaamisensa. Polku 4: Koulutusohjelman suorittaja kykenee kiistattomasti osoittamaan osaamisvaateissa vaaditun osaamisen luotettavin dokumentein ja sen, että aikaisemmin hankittu osaaminen on ajantasaista ja osaamisen osoittavat dokumentit on jo hakeutumisvaiheessa aikaisemmin arvioitu. Tässä tapauksessa osaamista esitetään tunnustettavaksi. Ohjelmassa henkilökohtaistamisella tarkoitamme myös sitä, miten voimme parhaalla mahdollisella asiakaslähtöisellä tavalla edistää koulutusohjelman suorittajan oppimispolun syntyä. Kun yhdessä koulutusohjelman suorittajan kanssa selkeytämme koulutusohjelman suorittajalle vision oppimispolusta, samalla synnytämme itsellemme strategian siitä, miten juuri kyseisen koulutusohjel- 28

30 man suorittajan kannalta toimisimme järkevästi. Henkilökohtaistamisen tuloksena meille syntyy strategia jokaisen koulutusohjelman suorittajalle. Strategia vastaa tässä tapauksessa kysymykseen: Miten kulloisenkin koulutusohjelman suorittajan kannalta järkevimmin toimien oppimispolku realisoituisi? Strategia jokaiselle koulutusohjelman suorittajalle lähtee liikkeelle HOT-työstä ja siihen liittyvästä ohjauksesta. Hakeutumisvaihe on meille strategian luontivaihe. Strategian jalkautamme jokaisen koulutusohjelman suorittajan kohdalla siten, että järjestämme osaamisen osoittamistilaisuuksia ja tarvittavaa osaamisen hankkimista koulutusohjelman suorittajan tarpeen mukaan. Miten HOT toimii, vai toimiiko se? Seuraavassa kappaleessa havainnollistetaan HOTin toimintaa esimerkkitapauksen avulla. Kohteena on ammatillinen opettajankoulutus (Salo ja Korkala 2012, 42 46). Kysely HOT-ohjausvälineen toimivuudesta henkilökohtaistamisen toteutuksessa, tuloksia Lähetimme (Salo ja Korkala 2012, 36 46) henkilökohtaistamisen onnistumista koskevan kyselyn kaikkiaan 67 näyttötutkintomestarille. Vastanneet edustavat eri ammatti-alojen ammatillisia opettajia Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelta. Kyselyyn vastasi 49 näyttötutkintomestaria. Vastausprosentti oli 73,1 %. Vastanneista 26 oli naisia ja 23 miehiä. Vastanneet olivat työ- ja opetuskokemukseltaan varsin kokeneita, mikä on tyypillistä näyttötutkintomestariohjelman suorittajille (ks. myös Salo 2004, 2008). Vähintään neljä vuotta opetuskokemusta löytyi 61 %:lta vastaajilsta. Vastanneista 60 %:lla oli yli kuuden vuoden työkokemus. Vastaajilla oli suhteellisen vähän kokemusta näyttötutkintotoiminnasta. Heistä 73 %:lla oli enintään kolmen vuoden kokemus näyttötutkintotoiminnasta. Kaikkiaan kohdejoukolla voi katsoa olevan varsin laaja kokemus opetustyöstä ja omalta ammattialaltaan, mutta ei niinkään näyttötutkintoihin liittyvistä asioista. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ZEF-arviointityökalun (Ammatilliset opettajakorkeakoulut 2008) avulla. Lomakkeen 34 kysymyksestä kahdeksan olivat kohdejoukkoa kuvaavia taustakysymyksiä. Viiden hakeutumisvaihetta mittaavan kysymyksen avulla puolestaan pyrittiin kartoittamaan vastanneiden kokemuksia hakeutumisvaiheen onnistumisesta. Kysymykset olivat seuraavat: 29