Syyskuun 14. päivänä 2003 taustanaan

Transkriptio

1 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 1 M Y Ö H E M P I E N A I K O J E N P Y H I E N J E E S U K S E N K R I S T U K S E N K I R K K O T A M M I K U U Kirkon uutisia VALOKUVA KENNETH KUGLER Redlandsin temppeli, joka on viides temppeli Kaliforniassa Yhdysvalloissa, vihittiin syyskuussa Presidentti Hinckley vihki Redlandsin temppelin Kaliforniassa Cray Carlson Syyskuun 14. päivänä 2003 taustanaan San Bernardinon vuorijono tuhannet kirkon jäsenet kokoontuivat osallistuakseen kirkon 116. temppelin, Redlandsin temppelin, vihkimistilaisuuteen Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Presidentti Gordon B. Hinckley vihki temppelin seurassaan vaimonsa Marjorie, vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista sekä Pohjois-Amerikan läntisen vyöhykkeen johtokunnan jäsenet. Tämä kaunis rakennus on kaikkialla maailmassa asuvien pyhiesi pyhittäytymisen ansiota, presidentti Hinckley sanoi vihkimisrukouksessa. Siunaa heitä heidän uskonsa ja uskollisuutensa tähden. Avaa taivaan ikkunat kuten olet luvannut profeetta Malakian kautta, ja vuodata heille siunauksia, niin ettei heillä ole kylliksi tilaa ottaa niitä vastaan. Ensimmäinen presidenttikunta ilmoitti Redlandsin temppelin rakentamisesta 21. huhtikuuta Rakentaminen alkoi 11. maaliskuuta Temppelin valmistuminen kesti noin 16 kuukautta. Me rakastamme tätä temppeliä aina sementtiperustuksesta huipulla olevaan Moroniin asti, sanoi vanhin Jerry Quinn, joka on vaimonsa kanssa toiminut lähetyssaarnaajana temppeliprojektissa. On kuin taivas olisi naapurissa. Temppeli oli avoinna yleisölle 9. elokuuta 6. syyskuuta Auttamassa olleiden noin vapaaehtoisen ansiosta temppelissä järjestettyihin kiertokäynteihin saattoi osallistua yli ihmistä, jotka saivat lisää tietoa sen tarkoituksesta ja toimituksista. Kierros kirkkonne temppelissä antoi minulle hengellistä ymmärrystä Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kiitos! sanoi Patricia Goodman, katolisen kirkon jäsen Long Beachista Kaliforniasta, käytyään tutustumassa temppeliin. Lähistön asukkaat ovat olleet hyvin avuliaita ja ymmärtäväisiä, sanoi Douglas Glauser, avointen ovien viikkojen komitean puheenjohtaja. Sama asia kuvastui myös presidentti Hinckleyn vihkimisrukouksesta: Me olemme kiitollisia vieraanvaraisuuden hengestä, jonka olemme kokeneet täällä. Suo sen lisääntyä, niin että voisimme elää sopusoinnussa naapuriemme kanssa kulkien esimerkkeinä heidän edellään. Me rukoilemme, että monet tuntisivat sydämessään tarvetta saada enemmän tietoa suuresta pelastussuunnitelmastasi, että jäsenyyden viitta voisi laskeutua heidän päälleen ja kietoa heidät huomaansa. Redlandsin alueella on jo kauan suhtauduttu ystävällisesti kirkkoon. Brigham Young halusi perustaa lukuisia väliasemia Salt Lake Cityn ja Tyynenmeren satamakaupungin San Pedro Bayn (tunnetaan nykyisin Long Beachina) välille. Kesällä 1851 Brigham Young valtuutti kaksi kirkon apostolia, Amasa Lymanin ja Charles C. Richin, lähtemään Kaliforniaan KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

2 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 2 Temppelien rakentaminen ja korjaaminen jatkuu Kirkon jäsenet Tanskassa kokoontuivat 15. elokuuta 2003 lähelle Kööpenhaminan kaupungin keskustaa seuraamaan lyhyttä seremoniaa, jossa enkeli Moronin patsas nostettiin Kööpenhaminan temppelin vieressä olevaan torniin. Temppelin rakennustöiden odotetaan valmistuvan vuonna Moroni on täällä korkealla yläpuolellamme, ja vertauskuvallisesti hän edustaa jotakin paljon suurempaa kuin itseään, sanoi tapahtumassa puhunut Euroopan keskisen vyöhykkeen johtaja vanhin Marlin K. Jensen seitsemänkymmenen koorumista. Hän on vertauskuva evankeliumin palauttamisesta ja kaikista totuuksista ja toimituksista ja voimista, joita täällä temppelissä voidaan käyttää. Samaisena päivänä oli Newport Beachin temppelin maanmurtotilaisuus Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Temppelitontin vihki vanhin Duane B. Gerrand seitsemänkymmenen koorumista palvellessaan tuolloin ensimmäisenä neuvonantajana Pohjois-Amerikan läntisen vyöhykkeen johtokunnassa. Vihkimisen jälkeen kirkon johtajat panivat kypärät päähänsä, tarttuivat lapioihin ja mursivat maan temppelin rakentamiseksi perheidensä ja muiden vieraiden tehdessä samoin. Newport Beachin temppelipiiri Kaliforniassa palvelee lähes kirkon jäsentä eteläisessä Kaliforniassa. Siitä tulee seitsemäs temppeli Kaliforniaan. Viisi niistä on jo toiminnassa Paikalliset johtajat seuraavat enkeli Moronin patsaan nostamista paikoilleen Kööpenhaminan temppelin vieressä olevan tornin huipulle. Fresnossa, Los Angelesissa, Oaklandissa, Redlandsissa ja San Diegossa ja yksi on tulossa Sacramentoon. São Paulon temppeli Brasiliassa suljetaan näillä näkymin helmikuuhun 2004 asti korjaustöitä varten, ja Apian temppeliä Samoassa rakennetaan parhaillaan uudelleen alkuperäisen temppelin tuhouduttua tulipalossa heinäkuussa 2003 (ks. Kirkon uutisia: Samoan temppeli rakennetaan uudelleen, Liahona, joulukuu 2003). Seuraavien temppeleiden rakentamisesta on ilmoitettu tai ne ovat rakenteilla: Aba Nigeriassa, Accra Ghanassa, Curitiba Brasiliassa, Harrison New York Cityssä Yhdysvalloissa, Helsinki Suomessa, Kiova Ukrainassa, Manhattan New York Cityssä Yhdysvalloissa, Panamà Panamassa ja San Antonio Texasissa Yhdysvalloissa. Raportin on toimittanut Church News - lehti. VALOKUVA EUROOPAN KESKISEN VYÖHYKKEEN LUVALLA ostamaan maata. Siirtokuntaan kuului 437 miestä, naista ja lasta. Lokakuun 1. päivänä 1851 he ostivat Antonio Maria Lugolta eekkeriä [ hehtaaria] maata, joka tunnettiin Rancho San Bernardinona. Ostetulla alueella oli myös tontti, jolla Redlandin temppeli tällä hetkellä sijaitsee. Presidentti Hinckley huomautti tästä pitkästä yhteydestä vihkiessään juuri rakennetun temppelin: Isä, kansamme ei ole vierasta tällä alueella. Työsi on nyt myöhemmin lujasti juurrutettu tänne. Annathan sen kasvaa ja kukoistaa ja koskettaa monia sydämiä, niin että ne kääntyisivät puoleesi ja oppisivat Sinun teitäsi ja toimisivat Sinun tahtosi ja käskyjesi mukaan. Vanhin Nelson pyhitti Kazakstanin, kirgiisiläisen tasavallan Kun vanhin Russell M. Nelsonin kone laskeutui Alma-Ataan Kazakstaniin 25. elokuuta 2003, se merkitsi ensimmäisen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vierailua Keski-Aasiassa. Käyntinsä aikana hän tapasi kirkon jäseniä ja pyhitti evankeliumin saarnaamiselle kaksi kansakuntaa, joiden keskuudessa kirkko on vakiinnuttamassa asemaansa. Mukana olleen Euroopan itäisen vyöhykkeen johtajan, seitsemänkymmenen 2

3 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 3 VENÄJÄ K A Z A K S T A N KARTTA BY THOMAS CHILD KASPIANMERI UZBEKISTAN TURKMENISTAN Biškek KIRGISIAN TADŽIKISTAN Alma-Ata TASAVALTA KIINA koorumin jäsenen, vanhin Douglas L. Callisterin kanssa vanhin Nelson tapasi myös valtiovallan edustajia ja paikallisia johtajia ja oli sikäläisen televisioaseman haastateltavana. Yli 90 Alma-Atan seurakunnan jäsentä ja ystävää oli kokoontunut äskettäin vuokrattuun seurakuntakeskukseen kuulemaan vanhin Nelsonin todistusta ja neuvoja. Hän puhui perheistä ja siunauksista, jotka evankeliumin mukainen elämä tuo tullessaan. Kaukaisissa kaupungeissa asuvat jäsenet matkustivat linja-autolla jopa 13 tuntia päästäkseen kokoukseen, ja yksi jäsen tuli naapurimaasta Tadžikistanista. Kokoukseen osallistui enemmän kirkon jäseniä kuin koskaan aiemmin Kazakstanissa, maassa, jossa kirkko tunnustettiin virallisesti vasta kolme vuotta sitten. Vanhin Callister perusti Alma-Atan seurakunnan heinäkuussa Varhain seuraavana aamuna vanhin Nelson, vanhin Callister ja paikalliset kirkon johtajat kiipesivät kaupungin huomattavan maamerkin, Kok Toben (suomeksi Vihreä kukkula ) laelle. Siellä Tienšanin vuoriston lumisten huippujen varjossa olevassa metsikössä ryhmä kokoontui Alma-Atan kaupungin levittäytyessä alapuolella. Tuolta kohdalta he saattoivat nähdä paikan, jossa ensimmäinen jäsen Kazakstanissa kastettiin marraskuussa 1999, sekä kirkon nykyisen rakennuksen. Vanhin Nelson pyhitti maan sanoen, että Kazakstanissa on herännyt raikas henki, joka on täynnä toivoa ja johon on yhdistynyt hengellisen valistuksen nälkä. Rukouksen päätyttyä ensimmäiset auringonsäteet valaisivat kaupungin. Uusi aikakausi oli alkanut 15-miljoonaiselle kansalle. Sitten vanhin Nelson ja vanhin Callister matkustivat neljä tuntia autolla Biškekiin, naapurimaan, 5-miljoonaisen Kirgisian tasavallan, pääkaupunkiin. Käydessään jokin aika sitten Salt Lake Cityssä Kirgisian tasavallan ulkoministeri Askar Aitmatov oli kutsunut vanhin Nelsonin osallistumaan Kirgisian kansan elokuisiin 2200-vuotisjuhlallisuuksiin. Vanhin Nelsonin matkasuunnitelmassa oli tapaaminen Kirgisian presidentin ja pääministerin sekä Biškekin pormestarin ja Chuin alueen kuvernöörin kanssa. Matkansa aikana vanhin Nelson, vanhin Callister ja muut kokoontuivat Ystävyyden puistoon Biškekin keskustaan pyhittämään Kirgisian tasavallan evankeliumin saarnaamiselle. He kokoontuivat paikalle, jota ikivihreät puut ympäröivät. Yllä oleva taivas oli kirkkaan sininen, ja linnunlaulu täytti aamun. Tuossa pyhässä ympäristössä vanhin Nelson piti rukouksen. Rukoukseen sisältyi pyyntö, että hedelmä- ja viinitarhoja siunattaisiin, niin että ne tuottaisivat satoa, että lammas- ja karjalaumat lisääntyisivät ja tämän maan luonnonvarat riittäisivät sen kansan tarpeisiin. Lapset ympäri maailmaa juhlivat Alkeisyhdistystä Taralyn Trost Alkeisyhdistyksen ensimmäinen johtaja Aurelia Spencer Rogers ymmärsi selvästi, että pienestä lähtee se, mikä on suurta (OL 64:33). Kirkon nuorimmille jäsenille tarkoitettu järjestö, jonka alulle panemisessa hän auttoi vuonna 1878, on kasvanut Farmingtonin kivikirkossa Utahissa kokoontuneista 224 pojasta ja tytöstä lähes miljoonaksi Alkeisyhdistyksen lapseksi ympäri maailmaa. Alkeisyhdistyksen perustamisen 125. vuoden juhlallisuudet alkoivat historiallisella maailmanlaajuisella lapsille tarkoitetulla lähetyksellä helmikuussa, ja sen jälkeen lapset ja heidän johtajansa kautta maailman ovat juhlineet sitä ympäri vuoden. Alkeisyhdistyksen lapset juhlivat eräänä melko lämpimänä mutta pilvisenä päivänä Sundsvallissa Ruotsissa tekemällä lähetystyöilmapalloja ja päästämällä niitä ilmaan. Lapset kiinnittivät heliumtäytteisiin ilmapalloihin KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

4 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 4 VALOKUVA RUOTSIN PAIKALLISTEN UUTISTEN KOMITEAN LUVALLA Lapset päästävät ilmapalloja ilmaan Ruotsissa Alkeisyhdistyksen 125-vuotisjuhlan kunniaksi. Ilmapalloihin kiinnitetyt viestit kertoivat järjestöstä. viestejä, joissa luki: Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen pieni tyttö lähti kotiin laulaen kaikkia lapsineen toimintaan. [Tutkijamme] Kristuksen Kirkon jäsen. Me vietämme [Alkeisyhdistyksen] lauluja eikä malttanut lakata puhumasta kaikista lapsis- Alkeisyhdistyksemme 125-vuotisjuhlaa tänä vuonna. Alkeisyhdistys on kirkkomme järjestö lapsille. Jos löydät sanoi sisar Wendi, lähetyssaarnaaja ta ja siitä, kuinka hauskaa juhlassa oli, tämän viestin, kuulisin sinusta mielelläni. (Allekirjoitus, lapsen nimi ja loista. Tuo pieni kuusivuotias sai Salt Lake Citystä Utahista Yhdysval- kirkon osoite.) äitinsä tuomaan hänet kirkkoon seuraavana sunnuntaina. Se, että meillä Eräs perhe Ylivieskassa lähellä Kokkolaa löysi yhden värikkäistä on tällainen järjestö, teki äitiin suuren palloista, joka oli matkannut lähes vaikutuksen. 400 kilometriä Pohjanlahden yli. São Paulon pohjoisessa vaarnassa Perhe oli metsässä usean kilometrin Alkeisyhdistyksen lapset ja johtajat päässä kodistaan löytäessään pallon, Brasiliassa juhlivat merkkivuotta suurella tapahtumalla show lla, jossa joka oli edelleenkin ehjä. Alkeisyhdistyksen lapset olivat hyvin innoissaan saadessaan perheeltä kirjeen ja lasten kykyjä. Esiintymisasuihin esiteltiin vaarnan Alkeisyhdistyksen vastatessaan siihen. pukeutuneet lapset tanssivat, näyttelivät ja lauloivat vanhemmistaan, joh- Sofian piiri Bulgariassa järjesti Alkeisyhdistyksen juhlan lähikaupungeille juhlistaakseen merkkivuotta ja yleisölle lavalla, joka oli koristeltu tajistaan ja ikätovereistaan koostuvalle satelliittilähetystä. Lapset valmistivat värillisillä ilmapalloilla ja kimaltelevalla temppeleitä kekseistä ja karamelleista, taustakulissilla. Show n jälkeen jokainen lapsi sai vaarnan Alkeisyhdistyksen pelasivat pelejä ja valmistivat kaula- ja rannekoruja. johtokunnalta herkkuja ja Jeesuksen Sofian lähetyskentällä palvelevat Kristuksen kuvan. lähetyssaarnaajat kutsuivat tutkijoita Accrassa Ghanassa 170 lasta Lartebiokorshien vaarnasta osallistui Alkeisyhdistyksen juhlavuoden sukututkimukseen liittyvään toimintaan valmistamalla oman neljän polven sukupuunsa. Alkuvuodesta Alkeisyhdistyksen lapset Wake Forestin seurakunnassa Raleighin vaarnassa Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa kokosivat tilkkutäkin, jonka neliöitä olivat koristelleet Alkeisyhdistyksen lapset eri puolilla maailmaa. Wake Forestin seurakunnan Alkeisyhdistyksen johtaja Judy Downey järjesti projektin auttaakseen seurakuntansa lapsia solmimaan siteitä muihin Alkeisyhdistyksen lapsiin eri puolilla maailmaa. Kansainväliset kontaktit saatiin paikallisten jäsenten ja heidän tuttaviensa kautta. Sisar Downey pyysi lapsia eri puolilla maailmaa koristelemaan täkkiin yhden neliön ja kertomaan sen avulla jotakin itsestään, asuinpaikastaan, todistuksestaan evankeliumista tai siitä, mistä he pitävät Alkeisyhdistyksessä. He saivat 52 koristeltua neliötä lapsilta eri puolilta maapalloa. Yhtenä päivänä saatoin saada postissa huolellisesti kirjotun tanssijattaren Tahitilta ja sarvikuonoja Etelä-Afrikasta, sisar Downey kertoi. Toisena päivänä saatoin saada kuvan kolmesta korealaislapsesta kävelemässä kohti elämän puuta ja suloisen kuvan temppelin edessä seisovasta perheestä Vancouverissa Kanadassa. Alkeisyhdistyksen lapset lähettivät kangasneliöitä Havaijissa purkautuvista tulivuorista ja eukalyptuksen lehtiä syövistä koaloista Australiasta. Yhteen 4

5 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 5 nebraskalaisen lapsen neliöön oli kirjottu kartta mormonireitistä Nauvoosta Salt Lake Cityyn, ja reitin yläpuolelle oli ommeltu kuva Winter Quartersin temppelistä Nebraskassa. Sähkökatko testasi valmiutta Shaun D. Stahle Suurinta osaa Yhdysvaltain koillisosasta ja eteläistä Kanadaa koetellut sähkökatko 14. elokuuta 2003 osoittautui henkilökohtaisen ja perheen valmiuden testiksi. Päiväkausia kestänyt sähkön ja veden puute muistutti mieleen, että katastrofit sattuvat odottamatta ja monessa muodossa. Katkot alkoivat myöhään iltapäivällä edeten suurimpaan osaan New Yorkin osavaltiota ja läheistä Uutta-Englantia, leviten sieltä länteen Ohioon ja Michiganiin ja ulottuen maan rajojen yli Ontarioon. Joillakin alueilla sähköt palautuivat tunnissa, kun taas toiset alueet olivat ilman sähköä lähes kolme vuorokautta. Vaarnanjohtajat kaikkialla sähkökatkoalueella sanoivat jäsentensä selvinneen yleensä hyvin sähköjen katkettua ja jouduttuaan turvautumaan kotivaraansa. Olin töissä sähköjen katketessa, kertoi piispa James Kaski Blue Waterin seurakunnasta Brand Blancin vaarnasta Michiganista. Muutama minuutti sähkökatkon alettua otin yhteyttä pappeusjohtajiin, jotta ottaisimme käyttöön kolmen vuorokauden hätäsuunnitelmamme, johon kuuluu se, että Tilkkutäkki luovutettiin myöhemmin Alkeisyhdistyksen ylijohtajalle Coleen K. Menlovelle. Raportin on toimittanut Church News -lehti. otamme henkilökohtaisesti yhteyttä jokaiseen perheeseen ja erityisesti leskiin, lapsiin ja vammaisiin. Vaarnanjohtajien ja piispojen yleinen havainto oli rauhan tunne, joka vallitsi jäsenten keskuudessa. Sähkökatko ei aiheuttanut juurikaan paniikkia seurakunnassa. Sen täytyi johtua suurelta osin siitä, että olimme valmistautuneita, piispa Kaski sanoi. Suhteellisen hyvä valmiustila vaikutti varmasti paljon siihen, kuinka reagoimme. Sähkökatko oli suurin Yhdysvaltain historiassa ja vaikutti arviolta 50 miljoonaan ihmiseen. New Yorkin kaltaisissa suurissa kaupungeissa kymmenettuhannet ihmiset ujuttautuivat ulos pysähtyneistä maanalaisen vaunuista tai laskeutuivat jalkaisin alas portaita pilvenpiirtäjistä kävelläkseen kotiin. Monet Manhattanilla työskentelevät kirkon jäsenet, joista osalla oli kotimatkaa kilometriä, viettivät yönsä New York Cityn vaarnakeskuksessa. Muutamat turistit käyttivät myös vaarnakeskusta elektronisten hotelliavainten lakattua toimimasta sähkökatkon vuoksi. Grand Riverin seurakunnassa Paikallisessa sanomalehdessä kirjoitettiin kirkon jäsenestä Lianne Raciopposta ja hänen henkilökohtaista valmiutta koskevasta tietämyksestään. Detroitin piirissä Michiganissa eräs yksinhuoltajaäiti, jolla on kaksi lasta, tarjoutui ottamaan kotiinsa leskiä, jotta hän voisi ruokkia heitä ja huolehtia heistä kotivaransa turvin. Koska hän oli hyvin valmistautunut, hän kävi myös naapuritaloissa tarjoamassa ruokaa ja apua. Vaikka kotivara on yleinen käytäntö jäsenten keskuudessa, ajatus on monille muille aivan uusi. Kuultuaan torontolaisesta jäsenestä Lianne Raciopposta, jolla oli kotivarasuunnitelma ja joka oli varustautunut katastrofiin, Toronto Sun -lehti julkaisi hänestä artikkelin äskettäisessä numerossaan. Lianne, jonka aviomies Silvano on Don Millsin seurakunnan piispa Toronton vaarnassa Ontariossa Kanadassa, kertoi kirkon neuvosta valmistautua hätätilanteisiin. Hän kuvaili, kuinka oli suunnitellut ruokavarat yhdeksän hengen ruokkimiseen vuoden ajaksi. Mukailtu Church News -lehdessä 30. elokuuta 2003 ilmestyneestä artikkelista. VALOKUVA TORONTO SUN KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

6 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 6 Jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle Vuoden 2003 aikana myöhempien aikojen pyhät maailman kaikilla kulmilla juhlistivat sen ajankohdan vuosipäivää, jolloin kirkko saapui ensimmäisen kerran heidän maahansa. Vaikka kirkolta on vienyt aikaa saada jalansijaa joidenkin kansakuntien keskuudessa, jäsenet kunnioittavat tänä päivänä kirkon ensiaskeleita sitoutuessaan jatkamaan työtä. Lähetyssaarnaajien saapumisesta Hongkongiin kulunut 150 vuotta Hosea Stout, James Lewis ja Chapman Duncan lähtivät Utahin Paysonista 24. lokakuuta 1852 palvelemaan lähetyssaarnaajina Aasiassa. He lähtivät San Franciscoon Kaliforniaan ja saivat paikan laivassa, joka pysähtyi Havaijissa ja Cookin saarilla ja saapui lopulta Hongkongiin. Huhtikuun 27. päivänä 1852, 185 päivää matkalle lähtönsä jälkeen, nuo kolme lähetyssaarnaajaa saapuivat Hongkongin satamaan ohittaen kiinalaisia donkkeja, joissa oli kaikenlaisia ammatteja harjoittavia ihmisiä, jotka yrittivät myydä taitojaan tai tavaroitaan, vanhin Stout kirjoitti päiväkirjaansa. Taiping-kapina, joka alkoi vuonna 1851 ja kesti vuoteen 1864, esti lähetyssaarnaajia matkustamasta Manner-Kiinaan. Niinpä he jäivät Hongkongiin. Kuumuus ja kosteus olivat tukahduttavia, mutta viime kädessä kotiinlähtö johtui kielimuurista. Vanhin Stout kirjoitti: Sävelkulkua vaihtelemalla sama äänne saadaan tarkoittamaan eri asioita niin kuin musiikissa joten kielen oppiminen on hyvin vaikeaa ja ilman opettajaa täysin mahdotonta. Valitettavasti kolmella lähetyssaarnaajalla ei ollut varaa palkata opettajaa, ja he palasivat kotiin neljän kuukauden jälkeen. Miltei sata vuotta myöhemmin, helmikuussa 1950, lähetyssaarnaajat palasivat Hongkongiin, mutta heidät evakuoitiin jo vuoden kuluttua Korean sodan takia. Lähetyskenttä avattiin uudelleen vuonna 1955, ja siitä pitäen Hongkongissa on palvellut lähetyssaarnaajia. Adam Stout, jonka isoisoisosetä Hosea Stout oli, palvelee paraikaa lähetyssaarnaajana Hongkongin lähetyskentällä Kiinassa. Vanhin Stoutin matka lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksesta Provosta Utahista lähetyskentälle Hongkongiin kesti vain 16 tuntia, toisin kuin hänen isoisoisosetänsä 185 päivän matka. Vanhin Stout lähti myös Yhdysvalloista San Franciscon kautta, aivan kuten isoisoisosetänsä niin monta vuotta sitten. Yli lähetyssaarnaajaa on työskennellyt Hongkongin alueella kuluneiden 50 vuoden aikana. Jotkut ovat palanneet Hongkongiin lähetysjohtajina. Hongkongissa vuodesta 1950 lähtien palvelleista 17 lähetysjohtajasta 12 on palvellut siellä lähetystyössä nuorina vanhimpina, ja kahden lähetysjohtajan vaimot ovat myös palvelleet siellä nuorina Ensimmäiset kirkon lähetyssaarnaajat saapuivat Hongkongin satamaan yli 150 vuotta sitten. KUVITUS HONGKONGIN TIEDOTUKSEN LUVALLA 6

7 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 7 sisarlähetyssaarnaajina. Nykyinen lähetysjohtaja Ted Hop Ong on kiinalaista syntyperää, ja hänen vaimonsa Wai-Mui Amelia Yeung on syntynyt ja varttunut aikuiseksi Hongkongissa. Tällä hetkellä Hongkongin alueella on yli jäsentä, ja he muodostavat 39 seurakuntaa. Venäjä pyhitettiin sata vuotta sitten Sata vuotta sitten, 6. elokuuta 1903, vanhin Francis M. Lyman kahdentoista apostolin koorumista ja vanhin Joseph J. Cannon, hänen seurassaan ollut lähetyssaarnaaja, polvistuivat Pietarin Kesäpuistossa ja pyhittivät Venäjän evankeliumin saarnaamiselle. Kolme päivää myöhemmin, 9. elokuuta 1903, pidettiin toinen pyhitysrukous Kremlin muurien ulkopuolella Moskovassa. Vanhin Cannon ymmärsi tuolloin Venäjällä vallinneen vaikean tilanteen ja merkitsi muistiin kansakuntaa koskevia havaintojaan ja toiveitaan. Jonakin päivänä vapaus koittaa, hän kirjoitti 27. elokuuta 1903 Millennial Star -lehdessä. Lähestyköön tuo aika vakaasti ilman verenvuodatuksen ja vallankumouksen kauhuja. Valitettavasti Venäjän kansa oli kärsivä suuresti sekä verenvuodatuksesta että vallankumouksesta ennen kuin se saisi vapauden. Ensimmäinen maailmansota sytytti vuonna 1917 bolsevikkien vallankumouksen, jota seurasi tuhoisa kolmivuotinen sisällissota. Sitten seurasi 70 vuotta kestänyt Neuvostovallan aika Josef Stalinin 1930-luvulla määräämine puhdistuksineen, jolloin kymmeniä miljoonia venäläisiä teloitettiin tai määrättiin ankarille työleireille. Mutta nykyään, 12 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, vanhin Lymanin toinen, Moskovassa pitämä pyhittämisrukous, on käymässä toteen. [Vanhin Lyman] rukoili, että vilpittömien ja rehellisten sydän kääntyisi etsimään totuutta ja anoisi Herraa lähettämään palvelijansa täynnä viisautta ja uskoa julistamaan evankeliumia venäläisille heidän omalla kielellään, vanhin Cannon kirjoitti. Nykyään venäjää puhuvat lähetyssaarnaajat saarnaavat tsaarien maassa, ja sydämet kääntyvät totuuteen. Venäjällä on noin jäsentä. Tiedän, että evankeliumi on totta, koska te kaikki olette täällä, sanoi Vladimir A. Netšiporov, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon keskitetyn uskonnollisen yhdistyksen (kirkon virallinen nimi Venäjällä) puheenjohtaja ryhmälle utahilaisia urheilijoita näiden kilpaillessa äskettäin Moskovassa. Kukaan ei olisi edes kuvitellut sitä 19 tai 20 vuotta sitten. Matkustettuaan Moskovaan vuonna 2002 myös presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi ihmetyksensä kirkon kasvusta Venäjällä. En koskaan uneksinut, että voisin tulla Moskovaan ja nähdä tällaisen yleisön, hän kertoi lähes 2200 jäsenelle, lähetyssaarnaajalle ja tutkijalle, jotka olivat kokoontuneet hotelli Cosmokseen Moskovaan Galena Gantšorova auttaa Antorm Morozovia (keskellä) ja Timor Šilonskia moskovalaisseurakunnan Alkeisyhdistyksessä. Venäjä pyhitettiin evankeliumin saarnaamiselle sata vuotta sitten. viime syyskuussa. Te näytätte niin hyvältä. Kirkko on todellakin vahvistunut Venäjällä. Viime heinäkuun eräänä sunnuntaina Moskovan Retšnoin seurakunnassa Sergei Kožemjakin, neuvonantaja seurakunnan johtokunnassa, opetti Alkeisyhdistyksen lapsille uskonkappaleita. Samaan aikaan vähän matkan päässä olevassa luokassa vanhinten koorumin toinen neuvonantaja Vagi Babajan kehotti koorumin jäseniä tekemään jotakin hyvin tuttua. On kuukauden viimeinen sunnuntai, hän sanoi. Teidän täytyy hoitaa kotiopetuksenne. Etelä-Afrikka juhli 150-vuotista taivalta Veli C. Kenneth Powrie muistaa elävästi ensimmäisen kirkon kokouksen, johon hän osallistui vuonna VALOKUVA KEITH JOHNSON KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

8 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 8 VALOKUVA LESLIE W. POWRIE, CHURCH NEWS Etelä-Afrikassa jäsenet juhlivat kirkon 150-vuotista taivalta maassa kokoontumalla Signal Hillille, josta näkyy Pöytävuori (vasemmalla) Krugersdorpissa Etelä-Afrikassa. ja William H. Walker saapuivat laivalla Paikalla oli kuusi henkilöä, joista kaksi Kapkaupunkiin aloittamaan lähetystyön Etelä-Afrikassa. He saapuivat oli lähetyssaarnaajia. Myöhemmin samana vuonna hänet ja hänen vaimonsa Philippa kastettiin, ja he osal- virallisesti kirkon Hyväntoivonniemellä 19. huhtikuuta 1853 ja vakiinnuttivat listuivat piirikonferenssiin Johannesburgissa. Siellä oli 50 henkeä. ta myöhemmin, 16. elokuuta 1853, 23. toukokuuta. Vajaat kolme kuukaut- Niin alkoi uusi elämä kirkossa, joka perustettiin ensimmäinen kirkon ajallisissa asioissa osoitti hyvin vähän seurakunta Mowbrayyn, neljän mailin merkkejä siitä, että se olisi ainoa oikea [noin 6,5 km] päähän Kapkaupungista. Jeesuksen Kristuksen kirkko, sillä me Vuoteen 1855 mennessä kirkossa oli kokoonnuimme siivottomissa rakennuksissa ja muissa vaatimattomissa taa ja 126 jäsentä. Hyväntoivonniemellä kuusi seurakun- paikoissa ja meitä jäseniä ja mukavuuksia oli niukalti, kertoo veli Afrikan valtio on kokenut poliittisia Noiden alkuaikojen jälkeen Etelä- Powrie, joka on tällä hetkellä vaarnan kiistoja ja levottomuuksia. Lisäksi patriarkka ja on aiemmin palvellut monet kirkon jäsenet ovat muuttaneet siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Johannesburgin temppelin esimiehenä. Siitä huolimatta meitä opastamassa oli todella suloinen Henki, ja käännynnäisten laskeman perus- Mutta alkuaikojen lähetyssaarnaajien kun me sylilasten tavoin ryömimme, tuksen turvin kirkko on kasvanut sitten taapersimme, sitten seisoimme niin, että jäseniä on noin suorina ja kävelimme päät pystyssä kymmenessä vaarnassa ja kolmella mutta nöyrinä todistuksestamme, lähetyskentällä. jonka tunsimme kasvavan sydämessämme. ovat juhlineet kirkon 150-vuotista Viime kuukausien aikana jäsenet Siitä on yli 150 vuotta, kun vanhimmat Jesse Haven, Leonard L. Smith suuksin ja palveluprojektein, taivalta Etelä-Afrikassa erilaisin tilai- jotka alkoivat Kapkaupungin eteläisen vaarnan 91 jäsenen kokoontuessa Signal Hillille kaupungin yläpuolelle 19. huhtikuuta Jäsenet saapuivat auringon noustessa lausumaan todistuksensa ja kuulemaan presidentti Mervyn C. Giddeyn, vaarnan johtokunnan ensimmäisen neuvonantajan, sanoja. Bedfordview n seurakunnassa Bedfordview n vaarnassa jäsenet ottivat vastaan haasteen suorittaa 150 tuntia palvelutyötä Alex/Taran klinikalla, joka palvelee HIV-tartunnan saaneita ja AIDSia sairastavia perheitä, lapsia ja vanhuksia. Tempauksissa, jotka kestivät koko heinäkuun, Apuyhdistyksen sisaret pakkasivat ruokapaketteja perheille, pappeuskoorumit muokkasivat maata vihannestarhaksi ja lähetyssaarnaajat, nuoret ja Alkeisyhdistyksen lapset järjestivät pääsiäismunametsästyksen. Mowbrayn seurakunta Kapkaupungin vaarnassa juhli kirkon ensimmäisen eteläafrikkalaisen seurakunnan perustamisen 150-vuotista taivalta lounaan ja syntymäpäiväkakun merkeissä. Tulevaisuus on kirkas, sanoi Afrikan kaakkoisen vyöhykkeen johtaja, vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen koorumista. Me näemme kirkkoon tulevan paljon kaikenrotuisia hyviä ihmisiä. Evankeliumilla on oleva suuri vaikutus kautta koko mantereen. Minusta on kerta kaikkiaan ällistyttävää ajatella, että se sai alkunsa kolmen vanhimman [ponnisteluista]. Raportin on toimittanut Church News -lehti. 8

9 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 9 Paikallisia uutisia Evankeliumi täyteydessään Euroopassa Vanhin Bruce C. Hafen Ollessani neljäkymmentä vuotta sitten lähetystyössä Frankfurtissa Saksassa opin rakastamaan eurooppalaisia pyhiä ja olemaan toiveikas heihin nähden. Tunsin syvää myötätuntoa, kun eräs itäberliiniläinen lähetyssaarnaaja kertoi minulle tarinansa vuonna Hän ja hänen tyttöystävänsä olivat rakastuneet. He halusivat solmia avioliiton temppelissä ja kasvattaa lapsensa kirkossa. He toivoivat sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta heidän unelmansa ei voinut toteutua Itä-Euroopassa. He päättelivät, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet paeta Länsi-Saksaan, jos he eroaisivat ja kumpainenkin matkustaisi yksin. He sopivat, milloin ja missä he tapaisivat Länsi-Berliinissä. Mies pääsi pakoon ja saapui kohtauspaikkaan, mutta nainen ei, niin murheellista kuin se olikin. Mies kertoi, ettei hän tiennyt oliko hänen tyttöystävänsä selviytynyt hengissä. En tiedä, tapasivatko he enää milloinkaan toisensa. Euroopalle on nyt valjennut uusi päivä. Presidentti Kimball alkoi vuonna 1974 pyytää, että pyhät rukoilevat Herraa avaamaan suljettujen kansakuntien ovet. Ja niin pyhät rukoilivat. Vuonna 1978 presidentti Kimball sai ilmoituksen, jonka mukaan pappeus voitiin antaa kaikille kelvollisille kirkon miespuolisille jäsenille. Ja pyhät itkivät ilosta. Lähetystyö laajeni kautta maailman. Berliinin muuri sortui vuonna Rautaesiripun laskeuduttua palautuksen seuraavan näytöksen esirippu nousi, kun kansakunta toisensa jälkeen avasi ovensa lähetyssaarnaajille. Meistä, jotka elimme näiden tapahtumien keskellä, ne olivat niin ihmeellisiä, ettei kukaan meistä olisi uskaltanut ennustaa edeltäkäsin, mitä todellisuudessa sittemmin tapahtui. Myöhemmin olemme nähneet uusien temppelien nousevan Euroopassa. Pian valmistuu kaksi lisää Kööpenhaminaan ja Helsinkiin. Herra on kuullut pyhien rukoukset tämän päivän koittamisesta samoin kuin tapaamani nuoren itäberliiniläisen miehen rukoukset. Evankeliumin täyteys palautetaan täyteydessään keskisen Euroopan vyöhykkeen maissa. Mikä suuri syy meillä onkaan riemuita! Nyt kaikilla eurooppalaisilla on vapaus elää evankeliumin mukaan, palvella lähetystyössä, solmia avioliitto pyhässä temppelissä ja kasvattaa sitten perheensä vanhurskaudessa, rakentaa Jumalan valtakuntaa omassa kotimaassaan. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että sisar Hafen ja minä voimme olla nyt täällä, nähdä omin silmin ja tuntea omassa sydämessämme profetian täyttyvän vastauksena monien rukouksiin. Nefi profetoi sykähdyttävässä näyssä tästä päivästä: Minä näin Jumalan Karitsan kirkon, ja sen joukko oli harvalukuinen jumalattomuuden tähden ; kuitenkin Jumalan pyhiä, oli myös kaiken maan päällä. Ja minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa. (1. Nefi 14:12 14.) Nyt ensimmäisen kerran maailman historiassa Jumalan pyhät todella ovat kaiken maan päällä varustettuina temppelisiunauksilla. Riemuitkaamme siksi niin paljon, että kutsumme ystävän kotiimme, jossa lähetyssaarnaajat voivat opettaa heille evankeliumia. Siunatkoon Jumala jatkuvasti Euroopan pyhiä voimalla suuressa kirkkaudessa, kun kokoamme vanhurskaita, niin että he voivat tulla Siioniin meidän omissa kotimaissamme ikuisen ilon lauluin (OL 109:39). KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

10 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 10 Pohjoisen nuoret naiset Pyhätunturilla To Torstaina koulun jälkeen Oulun, Kemin ja Rovaniemen nuoret naiset ottivat suunnakseen Pyhätunturin. Matkamme Pirkkolaan, kauniiseen majapaikkaamme Pyhäjärven rannalle, sujui mukavasti. Perillä meidät vastaanotti paikan omistaja sisar Pirkko Mällinen. Iloisten halausten jälkeen kokoonnuimme yhteen herkulliselle iltapalalle. Sitten olikin jo aika kunkin etsiä makuupaikka ja kerätä voimia seuraavan päivän vaellusta varten. Innokkaimmilla juttua riitti kuitenkin myöhään yöhön. Pe Aamulla yhdeksän aikaan kömmimme yhteiselle aamupalalle, jonka ohessa saimme myös hengellistä ravintoa. Kuulimme Oulun seurakunnan nuorten naisten johtajan sisar Jaana Leirimaan ajatuksia kiitollisuudesta, ja samalla kertaa kävimme läpi päivän ohjelmaa. Koko reissun ajan toimivat saunanlämmitys- ja keittiövuorot, joten jo perjantaiaamuna ensimmäinen ryhmä pääsi tiskauspuuhiin. Aamupäivällä kävimme tutustumassa Pyhätunturin luontokeskukseen. Sieltä lähdimme vaeltamaan Isokurua pitkin Karhunjuomalammelle. Vaikka sää oli kylmä ja sateinen, nautimme Lapin kauniista maisemista ja puhtaan raikkaasta ilmasta. Karhunjuomalammella pysähdyimme paistamaan makkaraa ja syömään evästä. Sitten jatkoimme matkaamme takaisin luontokeskukseen. Vaelluksen pituudeksi kertyi noin 10 km. Palasimme Pirkkolaan ja söimme päivällistä. Illan vapaa-ajan monet meistä käyttivät ulkorakennuksessa olevien kuntolaitteiden parissa. Oli ihanaa myös rentoutua saunomalla, ja useat rohkelikot uskaltautuivat pulahtamaan jäiseen veteen. Saunomisen jälkeen oli vuorossa oululaisen Maiju Wellingin hengellinen ajatus taivaalliseen Isäämme ja Jeesukseen Kristukseen luottamisesta ja turvautumisesta. Iltapalan jälkeen jokainen käytti lopun iltaa mielensä mukaisesti joko läksyjen lukemiseen, pyhien kirjoitusten Oulun piirin nuoria naisia Pyhäjärven rannalla sijaitsevassa majapaikassaan. 10

11 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 11 tutkimiseen tai toisten kanssa jutusteluun. Toimeliaan päivän jälkeen uni tuli helposti. La Uneliaina heräsimme aamupalalle ja uuteen päivään. Satu Ylisaari Rovaniemeltä kertoi meille käskyjen noudattamisen tärkeydestä, ja pikkuhiljaa unenpöpperöiset silmämme avautuivat normaalisti. Lauantaina meillä oli mahdollisuus vierailla Pelkosenniemen perinnepäivillä. Sieltä hajaannuimme osan mennessä mustikkaan ja toisten tutkiskellessa lahjatavaraliikkeitä. Viimeinen iltamme yhdessä kului päivällisen, saunomisen ja uimisen lisäksi viihtyisässä illanvietossa, jonka ohjelmasta vastasivat oululainen nelikko: Tiina Meriläinen, Tanja Maljanen, Suoma Mäkilä ja Heidi Welling. Kemiläinen Mari Multamäki vastasi hengellisestä osuudesta ajatuksilla ystävyydestä ja rakkaudesta. Herkkujen syönnin yhteydessä osallistuimme tietokilpailuun ja esiinnyimme hauskoissa sketseissä. Vähän haikein mielin jouduimme jo pakkailemaan tavaroita valmiiksi seuraavan aamun aikaista lähtöä varten. Su Aamukahdeksalta kokoonnuimme viimeisen kerran Pirkkolan pitkän ruokapöydän ääreen. Sunnuntain kunniaksi olivat tuulihousut vaihtuneet hameisiin ja viimeisen hengellisen tuokion, tärkeät sanat rukoilemisesta, esitti Sonja Mäkilä Oulusta. Yhdeksältä oli paikat siistitty ja ajoimme yhdessä kirkkoon Rovaniemen kappelille. Tuskinpa koskaan on Rovaniemellä ollut näin isoa joukkoa nuoria naisia yhtä aikaa. Erityisesti nuorten naisten luokassa tunsimme vahvasti Hengen läsnäolon, ja sisar Airi Määtän oppiaihe herätti meissä kaikissa paljon ajatuksia. Ennen hyvästejä täytimme vatsamme sisar Asta Helanderin lämpimällä lihakeitolla. Kun oli aika sanoa heihei, lohduttauduimme ajatuksilla tulevista tapaamisista esimerkiksi piirikonferenssissa ja piirin ruskaretkellä. Halataan, kun tavataan, ystävät! Yhteinen matkamme oli upea. Kohottaessamme toinen toisiamme keräsimme voimia syksyä varten ja tunsimme lämmintä ystävyyttä. Keskinäinen rakkautemme vahvistui ja olemme kiitollisia siitä, että saimme olla yhdessä upeassa Lapissamme. Me kaikki todella olemme Pohjoisen tyttöjä ja ylpeitä siitä! Teksti: Satu Ylisaari, Mari Multamäki ja Maiju Welling Kirkon viralliset valtakunnalliset Internet-sivut otettu käyttöön Euroopan keskisellä vyöhykkeellä Euroopan keskisen vyöhykkeen johtokunta ilmoitti hiljattain kirkon virallisten valtakunnallisten Internet-sivujen käyttöönotosta seitsemässä Euroopan maassa kunkin maan omalla kielellä. Kaikki Internet-sivut olivat toiminnassa vuoden 2003 lokakuun loppuun mennessä. Paikkansapitävän tiedon saaminen kirkosta Internetin välityksellä on merkittävä edistysaskel. Nyt ihmisten on mahdollista saada tietoa ja oppia lisää kirkosta oman kotinsa suojassa henkilökohtaista tietokonettaan käyttämällä. Kehottakaa ystäviänne, sukulaisianne ja tutkijoita vierailemaan näillä sivuilla. Eri maiden pääsivujen Internetosoitteet ovat seuraavat: Itävalta Norja Ruotsi Saksa Suomi Sveitsi Tanska Joukko Internetiin ja tiedotusasioihin erikoistuneita ihmisiä kussakin seitsemässä maassa on työskennellyt tämän hankkeen parissa lähes kahden vuoden ajan. KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

12 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 12 Todella monien työtuntien ja pitkän valmistelun jälkeen kirkon suomenkieliset viralliset Internet-sivut ovat olleet avoinna lokakuusta 2003 alkaen. Sivustojen ulkoasu on yhteneväinen kaikkien muiden kirkon virallisten maasivustojen kanssa. Uutisaiheet vaihtelevat maittain samoin kuin kotisivulla olevan oikeanpuoleisen palstan linkkien sisältö. Tähän on kerätty kutakin maata koskevaa paikallistietoa, paikallisia uutisia, tietoa tapahtumista, seurakuntien osoitteet sekä tietoa Tukholman temppelin aikatauluista ja Helsingin temppelistä. Täältä on myös linkit suomenkielisille Liahonan sivuille. Myös Liahonan kotimaan sivujen uutisaineistosta on luettavissa otteita kohdasta uutisia. Linkit vievät myös yleiskonferessien materiaalin pariin, ja ne ovat luettavissa suomeksi joitakin viikkoja yleiskonferenssin jälkeen. Yksi linkki vie myös kirkon muun suomenkielisen kirjallisuuden sivuille. Kirkon viralliset pääsivut sisältävät myös huomattavan määrän suomenkielistä materiaalia. Sivun oikeassa yläkulmassa olevasta pudotusvalikosta on valittavissa haluttu kieli. Sivusto on kokonaisuudessaan julkaistu suomeksi, ja siellä on paljon materiaalia kaikkien käytettävissä. Sivustoja ja ei ole toistaiseksi julkaistu suomeksi. Virallisen suomalaisen sivuston kotisivu on ulkoasultaan yhteneväinen muiden kirkon virallisten sivujen kanssa. 12

13 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 13 Lähetysjohtaja Phileon B. Robinson im memorium Phileon B. Robinson kuoli 80- vuotiaana Provossa Yhdysvalloissa lauantaina 13. syyskuuta Hän oli syntynyt 20. elokuuta 1923 Wilderissä Idahossa Yhdysvalloissa. Veli Robinson opiskeli Brigham Youngin yliopistossa vuosina ja suoritti MBA-tutkinnon Evanstonin yliopistossa Illinoisissa 1946 ja vuonna 1970 filosofian tohtorin tutkinnon aikuisopetuksen alalta Nebraskan yliopistossa. Veli Robinson palveli 30 vuotta Brigham Youngin yliopistossa, ensin 20 vuotta aikuiskoulutuksen osastolla ja sitten johtajana gerontologiakeskuksessa. Veli Robinson avioitui 24. kesäkuuta 1952 Hortense Burtonin kanssa Idaho Fallsin temppelissä. He saivat seitsemän lasta: Mary, Kathleen, Anneli, Marc, Lea, Fredric ja Betsy. Heillä on 36 lastenlasta ja 3 lastenlastenlasta. Phileon B. Robinson palveli kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Suomessa vuosina ja palasi 31-vuotiaana Suomeen lähetysjohtajaksi vuosiksi Hän palveli kirkossa useissa tehtävissä, mm. 11 vuotta vaarnan johtokunnassa BYU:n toisessa vaarnassa sekä vuosina alue-edustajana käyden Suomessa useita kertoja. Vuosina Robinsonit palvelivat yhdessä Atlantan temppelissä. Phileon B. Robinsonin lähetysjohtajakauden aikana kirkko alkoi syvemmin juurtua Suomeen. Vuoden 1956 loppuun mennessä kaikissa seurakunnissa oli suomalainen seurakunnanjohtaja, kun siihen asti tehtävää olivat hoitaneet lähetyssaarnaajat. Monille seurakunnille saatiin vakituiset kokoustilat ja kirkko osti tontteja tulevia kappelirakennuksia varten. Lähetyssaarnaajat saivat opetusohjelman, joka sisälsi keskusteluja ja havainto-opetusta tarrataulua apuna käyttäen. Hänen aikanaan 50 suomalaista nuorta palveli kokoaikaisessa lähetystyössä Suomen lähetyskentällä. Hänen johdollaan tehtiin ensimmäinen temppelimatka Sveitsiin, kun sinne oli valmistunut temppeli vuonna 1955, ja ensimmäiset suomalaiset jäsenet saivat endaumentin tällä matkalla. Lähetysjohtaja sai myös Suomen valtiolta vihkioikeuden. Lähetysjohtaja Robinsonin todistus (Kirjasta Muistamme ) Minulla on todistus evankeliumin jumalallisesta alkuperästä. Uskon sen opetuksiin koko sydämestäni. Apostoli Paavali kirjoitti: Voi minua, ellen evankeliumia julista! (1. Kor. 9:16.) En luonnollisestikaan yritä verrata itseäni tuohon Uuden testamentin apostoliin, mutta voin sanoa, että Phileon B. Robinson hän osaa ilmaista tunteeni erittäin hyvin. Pikkupojasta asti minulla on ollut vilpitön halu tehdä kaikkeni Herran työn edistämiseksi. Uskon, että Hän pitää minua vastuullisena, jos en tee, mitä voin mahdollisuuksieni mukaan tehdä tämän työn hyväksi. Iankaikkisessa mielessä on ilmeisesti täysin yhdentekevää, mutta minulle henkilökohtaisesti innostavaa, että Helsingin vaarna perustettiin 16. lokakuuta 1977, täsmälleen 30 vuotta siitä päivästä, kun saavuin ensimmäisen kerran kauniiseen Suomen maahan. Kaksi viikkoa ennen kuin lähdin Suomesta ensimmäisen lähetystyöni jälkeen, tapasin Hortensen, joka oli silloin vaihto-oppilaana. Myöhemmin vietimme siellä yhdessä neljä vuotta. KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

14 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 14 Isä poika-leiri Mikkelin Susiniemessä Saunasta uimaan ja uimasta saunaan, siinä oli isä-poika -leirin ydin. Helsingin vaarnan vuotiaat pojat ja heidän isänsä oli kutsuttu Mikkelin lähelle Susiniemeen vuotuiselle leirille heinäkuuta. Luvassa oli mukavaa yhdessäoloa, laadukasta ohjelmaa, hyvää ruokaa, kaunista luontoa ja hyviä ilmoja. Kiitos järjestäjien, paikalla olleiden odotukset täyttyivät ja ilmatkin olivat suosiolliset. Isä poika-leiri alkoi perinteisin menoin lipunnostolla. Pian sen jälkeen pojat ja isät saivat tilaisuuden tutustua paremmin toisiinsa leikkien Isät ja pojat osallistuivat yhdessä moniin toimintoihin. Pojilla oli mahdollisuus myös omiin leikkeihin. Isät osallistuivat myös leiritoimintaan. Leiriltä sai paljon hyviä muistoja, myös digitaalikuvia. 14

15 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 15 ja pelaten. Poikien suosikkipeliksi leirin aikana muodostui lipunryöstö. Leirin aikana monet pojista saivat myös kokemusta puukolla vuolemisesta ja ottivat projektikseen veistää mitä hienompia puumiekkoja ja muita poikien suosikkeja. Yksi leiriohjelman kohokohdista oli tutustuminen uistelun hienouksiin. Veli Sohkanen oli järjestänyt paikalle puolen tusinaa uisteluveneitä, ja joukko jaettiin ryhmiin, jotka lähtivät kalastamaan. Ammattilaisten johdolla leiriväki sai todistaa, kuinka isot hauet jäivät koukkuun. Iltanuotiolla isät ja pojat saivat nauttia mm. walesilaisista taikatempuista ja virolaisista sirkustempuista. Vaikka ohjelmaa oli järjestetty, niin aikaa oli myös varattu runsaasti poikien ja isien yhdessäoloon. Tuo aika vietettiin tehokkaasti saunan ja laiturin väliä juosten, saunasta uimaan ja uimasta saunaan ja vielä kerran. Monille pojille leiri tarjosi ensimmäisen tilaisuuden tutustua vaarnan muihin nuoriin ja luoda ystävyyssuhteita, jotka toivottavasti tulevat kestämään ja vahvistumaan, kun pojat tulevaisuudessa kohtaavat vaarnan nuorten temppelimatkoilla, Aaronin pappeuden tapahtumissa, nuorisokonferensseissa ja seminaarin tilaisuuksissa. Niin, ja saivathan isätkin verestää muistojaan vuosien takaisilta temppelimatkoilta ja nuorisokonferensseista. Teksti ja kuvat: Visa Vorimo Puujalat olivat ahkerassa käytössä. Metsässä oli hyvä kokoontua kuulemaan ohjeet seuraavaa toimintaa varten. Aineistot Liahonan kotimaansivuille Vaarnojen, piirien ja seurakuntien tapahtumista voi lähettää aineistoa postitse osoitteella: Mirkku Karumo, Keltarousku 4, Espoo tai mieluummin sähköpostitse osoitteella: Valokuvat tulee lähettää jutun mukana. Sähköpostitse tulevat kuvat mieluiten jpegmuodossa riittävällä tiheydellä (ns. 10-kuva yli 300 kiloatavua). Toimittaja lähettää aineiston painoon kunkin kuukauden alussa kolme kuukautta ennen julkaisukuukautta. KIRKON UUTISIA TAMMIKUU

16 LP 01_ FI Umbruch :28 Uhr Seite 16 Akateemista sukututkimusta Vuoden 2003 helmikuussa avattiin Brigham Youngin yliopistossa Provossa Yhdysvalloissa William A. (Bert) Wilsonin nimeä kantava kansanperinteen arkisto. Hänen perheensä jäseniä, entisiä kollegoja sekä suomalaisia ystäviä oli kokoontunut juhlistamaan tätä merkittävää tapahtumaa. Arkiston johtaja Jill Terry Rudy esitteli tohtori William A. Wilsonin, joka sitten piti esitelmän aiheesta Kansanperinteen arkisto portti kulttuurin ymmärtämiseen. Esitelmän jälkeen läsnäolijoilla oli tilaisuus tutustua arkistoon sen kuraattorin Kristi A. Bellin opastuksella. Suomalaisten vieraiden mieltä lämmitti erityisesti Kalevalalle omistettu osasto. Bert Wilson, kahdesti Suomessa lähetyssaarnaajana palvellut eläkkeellä oleva BYU:n professori, syntyi taitavien tarinankertojien sukuun. Bert peri äidiltään rakkauden kirjoihin ja kertomuksiin. Äiti luki paljon pojalleen ja kertoi hänelle lapsuudestaan pienessä idaholaisessa Riddyvillen kylässä. Suvun kokoontuessa yhteen sen miespuoliset jäsenet ilahduttivat häntä huikeilla tarinoillaan kokemuksista, joita heillä oli ollut työskennellessään rautateillä eteläisessä Idahossa ja Pohjois-Utahissa. Koulupoikana Bert vietti kesänsä Idahossa huolehtien maalaistalon peltojen kastelusta. Kastelulaitteiden siirtelemisen lomassa hänellä oli aikaa William A. ja Hannele Wilson toimivat Suomessa tiedotuslähetyssaarnaajina vuosina syventyä kirjoihin, ja äitinsä tavoin hänestä kehittyi ahkera lukija. Vuonna 1951 hän kirjoittautui Brigham Youngin yliopistoon tarkoituksenaan opiskella valtiotiedettä. Mutta ei kestänyt kauankaan kun kirjallisuus alkoi kiinnostaa häntä enemmän kuin tiedeaineet. Vaikka koulunkäynti olikin hänestä mieluisaa, hän keskeytti opintonsa palvellakseen lähetyssaarnaajana Suomessa. Palattuaan kotiin hän avioitui Hannele Blomqvistin kanssa ja palasi BYU:hun, missä hän suoritti Bachelor of Arts ja Master of Arts -tutkinnot englannin kielen kirjallisuudessa. Yliopistovuosinaan Bert oli tullut huomaamaan eron kanonisen kirjallisuuden ja kansantarinoiden välillä ja hän alkoi ymmärtää entistä selvemmin, että tavallisten ihmistenkin jokapäiväisillä perinteillä, muistoilla ja tarinoilla oli arvoa. Yrittäessään laajentaa tietojaan hän päätyi Indianan yliopistoon ja suoritti siellä filosofian tohtorin tutkinnon aiheenaan suomalaisen kansanperinteen historia. Neljänkymmenen vuoden aikana hän on kerännyt ja julkaissut suuren määrän sekä mormonien että Amerikan lännen asukkaiden tarinoita. Viime vuosina hän on palannut takaisin juurilleen, keskittyen enimmäkseen oman sukunsa perinteisiin. Hän on myös rohkaissut oppilaitaan samoin kuin työtovereitaankin eri yliopistoissa keräämään omien kulttuuriensa tietoutta ja tähdentänyt, että kansanperinne ei ole ainoastaan vanhojen kulttuurien tuotetta, vaan että osa siitä on nykyajan yhteisöjen pyrkimystä luoda järjestystä, kauneutta ja tarkoitusta jokapäiväiseen elämään. Kansanperinteen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään itseämme, mutta sen lisäksi kansanperinteellä itsessään on taiteellinen voima tyydyttää sielumme kauneudenkaipuuta. Teksti: Denise Wilson Jamsa ja Raili Garrett Kuva: Ville-Matti Karumo EUROPE CENTRAL AREA (FINNISH) 16