MERELLISIIN TEHTÄVIIN LIITTYVÄT VALTAKUNNALLISET KOULUTUSJÄRJESTELMÄT

Transkriptio

1 Versio (7) MERELLISIIN TEHTÄVIIN LIITTYVÄT VALTAKUNNALLISET KOULUTUSJÄRJESTELMÄT 1. Meripelastuskoulutus 1.1 Rajavartiolaitos Meripelastuslaissa Rajavartiolaitos on velvoitettu antamaan meripelastustoimeen liittyvää johtamiskoulutusta sekä tarvittaessa muutakin liittyvää koulutusta ja valistusta. Rajavartiolaitoksen meripelastuskoulutusjärjestelmä on rakennettu Suomen meripelastustoimen sekä kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO compendium 3.11, 3.12, 3.13 ja 3.14) vaatimusten mukaisesti. Meripelastuskoulutus perustuu kansainväliseen lento- ja meripelastuskäsikirjaan IAMSAR:iin (International Aeronautical and Maritime Search And Rescue manual). Käytännössä Raja- ja merivartiokoulu vastaa Rajavartiolaitoksen antamasta meripelastuskoulutuksesta. Tämän tueksi hallintoyksiköihin on nimetty erillisiä meripelastuskouluttajia. Meripelastuskouluttajan tehtävänä on toimia yhteyshenkilönä RMVK:n suuntaan ja antaa itse meripelastuskoulutusta ja pitää opetustilaisuuksia. Meripelastuskouluttajat koulutetaan / kertauskoulutetaan Raja- ja merivartiokoulun järjestämässä koulutustilaisuudessa vuosittain. Rajavartiolaitoksen meripelastuskurssit toteutetaan moduulirakenteisina. Kukin kurssi voidaan sellaisenaan sijoittaa henkilökunnan perus- tai jatkokoulutuksen osaksi. Samoja kursseja käytetään itsenäisinä kokonaisuuksina myös osana meripelastustoimen täydennys- ja jatkokoulutusta. Moduulirakenne mahdollistaa eri henkilöstökurssien samanaikaisen opetuksen sekä sen, että meripelastuskursseille voidaan ottaa oppilaiksi kurssien ja rajavartiolaitoksen ulkopuolisia henkilöitä. Kursseja voidaan pitää myös hallinto- ja perusyksiköissä. Perusyksiköiden opetustilaisuudet voivat olla myös vapaasti räätälöityjä tilaisuuksia. Meripelastustoimen kurssien opetuksessa hyödynnetään myös Rajavartiolaitoksen ulkopuolisia koulutusmahdollisuuksia. Ohessa on listattu Rajavartiolaitoksen järjestämät meripelastuksen koulutusmoduulit. Luettelosta on tummennettu ne kurssit, joille voidaan rajoitetusti tarjota paikkoja myös ulkopuolisille. - Meripelastustoimen perusteet (B-moduuli) - Pelastautuminen (S-moduuli) - Pelastaminen (R-moduuli) - Ensiapukoulutus (F-moduuli) - Etsintä- ja pelastusyksikön päällikön koulutus (SRU -moduuli) - Onnettomuuspaikan johtajan koulutus (OSC-1 -moduuli) - Onnettomuuspaikan johtajan koulutus kauppa-alusten päällystölle (OSC-2 moduulit) 1. Pelastustoimen pintapelastus- ja vesisukelluskoulutus

2 2 (7) - Meripelastuksen johtokeskuksen operaattorin koulutus (RCC-1 ja RCC-2 - moduulit) - Meripelastusjohtajakoulutus (SMC-moduuli) - Meripelastusenglanti (L-moduuli) - Rannikkolaivurin radiokoulutus (SRC-moduuli) - Rajoitettu radioasemanhoitajan koulutus (ROC-moduuli) - Yleinen radioasemanhoitajan koulutus (GOC-moduuli) - Meripelastuksen johtokeskuksen radioasemanhoitajan koulutus (CSOC-moduuli) - Etsinnän suunnittelu ja johtaminen (SP-moduuli) - Lentotoiminnan koordinaattorikoulutus (ACO-moduuli) - Meripelastustoimen yhteistoimintakurssi (CO-moduuli) - Meripelastuskouluttajan kurssi (TC-moduuli) Lisäksi erikoiskursseina järjestetään tarvittaessa - kemikaalitoiminnan kurssi (keskittyy vain meripelastustoimen tarpeisiin) - MIRG, merellisen toiminnan johtamiskurssi päällystölle (vain Pelastustoimelle) - MIRG, merellisen toiminnan peruskurssi (vain Pelastustoimelle) The Training Modules of Maritime Search and Rescue B ROC S F R L SRU Level 1 Level 2 GOC/CSOC OSC SP RCC ACO Level 3 SMC Level 4 Trainer Level 29/2/12 1 Oheisessa kaaviossa on kuvattu Rajavartiolaitoksen moduulirakenteisen koulutusjärjestelmän rakenne. Koulutus alkaa Tasosta 1 ja etenee portaittain kohti tasoa 4. Ennen seuraavalle tasolle pääsyä, tulee kaikki aikaisemman tason / tasojen kurssit olla käytynä.

3 3 (7) 1.2 Vapaaehtoisen meripelastajan koulutus Meripelastusseuran (ml. ÅSSR) koulutustoiminnalla taataan meripelastusalusten vapaaehtoismiehistöille sellaiset tiedot ja taidot, että he voivat turvallisesti ja tehokkaasti suoriutua meripelastustehtävistä, meripelastusaluksen ylläpidosta ynnä muusta meripelastusharrastuksen parissa tapahtuvasta toiminnasta. Koulutuksen ansiosta meripelastusalusten miehistöt pystyvät toimimaan omaa turvallisuuttaan vaarantamatta vaativissakin tilanteissa vesillä liikkujia avustaessaan. Meripelastusseuran koulutusjärjestelmä perustuu alan kansainvälisen meripelastusjärjestöjen keskusjärjestön IMRF:n (International Maritime Rescue Federation) julkaisemaan koulutusstandardiin. Meripelastusseuran koulutusjärjestelmä on suunniteltu Suomen oloihin ja toimintatapoihin soveltuvaksi ja se kattaa koko laivaväen tulokkaista aluksen päällikköön asti. ÅSSR soveltaa samaa koulutusstandardia omassa koulutustoiminnassaan ja valvoo koulutuksen laatua omien laatujärjestelmiensä kautta. Meripelastusseura toteuttaa koulutusta yhteistyössä alan oppilaitosten ja valtionlaitosten kanssa. Meripelastusseuran tarjoaa koulutusta vain omalle henkilöstölle ja vapaaehtoisille miehistönjäsenille, ei ulkopuolisille. ÅSSR tukeutuu koulutuksessa pitkälti Ahvenanmaan omiin oppilaitoksiin. Suomen meripelastusseuran järjestämä valtakunnallinen koulutus tukee paikallisten meri- ja järvipelastusyhdistysten paikallista koulutustoimintaa, lisäksi Meripelastusseura tukee yhdistyksiä muutoinkin koulutuksen järjestämisessä; järjestää erilaisia kursseja ja koulutustilaisuuksia sekä julkaisee koulutusmateriaalia mm. SARi -materiaalipankissa. Lain (1687/2010) laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta 2. luvun soveltamisalassa todetaan, että lain lukua ei sovelleta alukseen, jota käytetään sellaisessa vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa, joka ei ole kaupallista toimintaa ja jossa on meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävien hoitamista varten koulutettu miehistö. Kyseinen luku käsittelee aluksen miehitystä, laivaväen pätevyyttä ja vahdinpitoa. Meripelastusseuralle on siis annettu erivapaus päättää itse alustensa miehittämisestä ja miehistön pätevyyksistä. Tämä perustuu Meripelastusseuran omaan koulutusjärjestelmään ja miehitysohjeeseen ja siihen, että näitä ohjeita noudatetaan. Meripelastusseuran jäsenyhdistyksellä on, alushallintasopimuksen mukaisesti, vastuu siitä, että yhdistyksen hallussa oleva alus on miehitetty ja miehistö koulutettu Meripelastusseuran ohjeiden mukaisesti. Yhdistyksen itse toteuttama koulutus muodostaa valtaosan siitä koulutuksesta, jota vapaaehtoinen meripelastaja saa uransa aikana.

4 4 (7) Ohessa on kuva Meripelastusseuran nousujohteisesta koulutusjärjestelmästä. Ohessa kuva vapaaehtoisen meripelastajan osaamisalueista. 2. Meriturvallisuuskoulutus Kaikilta aluksen hälytysluetteloon merkityiltä edellytetään tietyt aluksen turvallisuuteen liittyvät lisäpätevyystodistukset ja niitä vastaavaa koulutusta. Vaadittavat perustaidot sisältävät STCW:n vaatimusten mukaisesti perusteet aluksen työturvallisuudesta ja toiminnasta sosiaalisessa yhteisössä, pelastautumisen ja evakuointivälineiden käytön, laivapalojen ehkäisyn ja sammuttamisen sekä ensiaputaidot. Matkustaja-aluksilla palvelevilta edellytetään lisäksi taitoja suurten ihmismassojen käsittelyyn. Tankkialusten miehistöille on vielä omat erityisvaatimuksensa. Laivaväkeen kuuluvien henkilöiden, joilla ei ole aluksen hälytysluettelon mukaisia tehtäviä, on oltava aluskohtaisesti perehdytetty hätätilanteisiin. Lisäpätevyydet mahdollistavaa turvallisuuskoulutusta antavat STCW- sertifioidut merenkulkuoppilaitokset ja turvallisuuskoulutuskeskukset. Ammattimerenkulkua säätelee STCW- yleissopimus ja sen mukaisesti annetaan merenkulun pätevyyksien myöntämiseen ja ylläpitämiseen tarvittava turvallisuuskoulutus. Kaikki

5 5 (7) merenkulkijat käyvät Basic Safety Training- kurssin, johon sisältyy mm. ensiapukoulutus, palokoulutus ja pelastautumiskoulutus. Pelastusvenetehtäviin aluksella määrätyt suorittavat pelastuslautta- ja pelastusvenemieskurssin. Nopean valmiusveneen kuljettajakurssi (FRB) vaaditaan kyseisen veneen kuljettajaksi aluksilla nimetyiltä. Päällystölle on oma palokoulutuksensa sekä lähinnä konepäälliköille erillinen palopäällikkökurssi. Edellä mainitut STCW- lisäpätevyydet edellyttävät uusimista viiden vuoden välein. Erityiskursseja koulutuskeskuksissa on vielä rahtilaivoissa käytössä olevalle free fall -veneelle, jota ei saa turvallisuussyistä pudottaa matkustajat kyydissä aluksilla. Evakuointiliukumäki- ja evakuointisukkalaitteistoille on omat käyttäjäkurssinsa. Merellisille toimijoille, kuten pelastuslaitosten MIRG- ryhmät, luotsit ja satamaviranomaiset, on kehitetty omia turvallisuuskursseja. Veneilijöille ja laivamatkustajille on myös tarjolla turvallisuuskoulutusta. Ice Training- kurssi on kehitetty Suomessa kouluttamaan merenkulkijoita toimimaan oikein jääolosuhteissa. Näille kursseille osallistuu myös ulkomaisten varustamojen väkeä. 3. Öljyntorjuntaan ja merelliseen kemikaalitoimintaan liittyvä koulutus Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen uuden öljyvahinkojen torjuntalain (1673/2009) mukaan Suomen ympäristökeskus huolehtii öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan ja alan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen valtakunnallisesta järjestämisestä ja kehittämisestä. Suomessa ei ole öljyntorjuntaa varten erityistä vakiintunutta koulutusjärjestelmää. Uuden lain tulon myötä pidetään tärkeänä, että koulutus koordinoidaan keskitetysti ja kehitetään yhtenäinen toimintamalli. Koulutusta on järjestetty ja järjestetään jatkossakin eri oppilaitosten mahdollisuuksia ja palveluja hyödyntäen eri tarpeisiin sekä edelleen tarvittaessa myös erikseen räätälöityjen seminaarien ja kurssien kautta. Öljyvahinkojen torjuntaa tai siinä tarvittavien pätevyyksien hankkimista koskevaa koulutusta ovat antaneet muun muassa SYKE, pelastusopisto, Helsingin pelastuskoulu, ammatilliset korkeakoulut ja oppilaitokset sekä ELY -keskukset (aiemmin alueelliset ympäristökeskukset). Öljyvahinkojen torjuntakoulutuksen pääkohderyhmiä ovat valtion öljyntorjuntaalusten sekä pelastuslaitosten henkilöstö, ympäristö- ja aluehallinnon vastuuhenkilöt sekä yhteistoimintaviranomaisten öljyntorjunnan ja päästövalvonnan vastuuhenkilöt. Valtion öljyntorjunta-alusten miehistöä on koulutettu öljylastien ja kemikaalilastien käsittelykursseilla sekä hätäradioliikenteen kursseilla merenkulkualan oppilaitoksissa. Alusten öljyntorjuntakaluston käyttöön miehistöä perehdytetään aluskohtaisesti kunkin toimijan kuten merivoimien, rajavartiolaitoksen ja Meritaito Oy:n sisäisellä koulutuksella ja harjoittelulla tarvittaessa yhteistyössä SYKE:n henkilöstön kanssa. Aluskohtaiset harjoitukset ovat öljyntorjuntakaluston käyttö-

6 6 (7) koulutusta ja kaluston käytön harjoittelemista merellä. Alusten ja ympäristöhallinnon henkilöstöä on osallistunut merivartiokoulun onnettomuuspaikan johtajakursseille ja EMSA:n meriympäristövahinkojen torjuntaa koskeville kursseille. Alusten päällystölle on SYKE:n toimesta järjestetty neuvottelutilaisuuksia, joissa on käyty läpi ajankohtaisia asioita. Alusten miehistön koulutus on tapahtunut päällystön toimesta järjestetyissä harjoituksissa ja merivoimissa normaalin varusmiesten koulutustoiminnan yhteydessä. Suomen ympäristökeskuksen puolesta on pyritty antamaan edellytyksiä harjoittelulle, osallistuttu kalustoharjoituksiin ja muuhun kouluttamiseen tarpeen ja osaamisen mukaan. Erikoiskalustoharjoitukset ja säännölliset testaukset ovat tarpeen myös laitteiden ja menetelmien toimivuuden varmistamisessa. Pelastuslaitosten henkilöstön koulutus tapahtuu pääsääntöisesti pelastusalan oppilaitoksissa. Lisäksi pelastuslaitokset antavat öljyntorjuntaan liittyvää koulutusta omille ja sopimuspalokuntien henkilöille. Öljyntorjunnan peruskoulutus painottuu maa-alueella tapahtuviin öljyntorjuntatehtäviin. Puuttuvan peruskoulutuksen ja ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen hankkiminen on tapahtunut muualta. Pelastusopisto on antanut yleiseen kemikaalisukellukseen liittyvää koulutusta. Alueellisten ympäristökeskusten öljyntorjunnan vastuuhenkilöille SYKE on järjestänyt vuosittain neuvottelupäivät. Lisäksi on järjestetty tarpeen mukaan koulutusja yhteistoimintapäiviä muidenkin tahojen edustajille ajankohtaisissa aiheissa. Esimerkiksi päästöjen valvontaa koskeville neuvottelupäiville on osallistunut rajavartiolaitoksen, aikaisemman merenkulkuhallinnon, puolustusvoimien, poliisin ja oikeuslaitoksen edustajia. Ympäristövahinkojen torjunnan valtakunnallisiin koulutustilaisuuksiin on osallistunut myös pelastusalueiden johtoa. Ympäristövahinkojen torjunnan koulutuksessa on suuri merkitys harjoituksilla. Suurehkoja kansallisia ja myös kansainvälisiä harjoituksia, joihin suomalaiset yksiköt ovat osallistuneet, on ollut viimeisten 25 vuoden aikana vuosittain 3-4 kappaletta. Näissä harjoituksissa alukset harjoittelevat muun muassa yhteistoimintaa muiden alusyksiköiden kanssa. Kansainvälisiä harjoituksia järjestetään vuosittain ja niissä toimintatapoja ohjaa Helsinki-komission torjuntamanuaali. Kansainvälisissä harjoituksissa on ollut myös erikoisharjoituksia kuten kemikaalivahinkojen torjuntaa, jääolosuhteiden toimintaa ja mereen uponneiden vaarallisten aineiden etsintää ja poistamista. Suurten harjoitusten lisäksi on säännöllisesti suoritettu kerrallaan muutamien alusten ja kaluston harjoituksia sekä alus kohtalaisesti kaluston käyttöharjoittelua. Merellisten ympäristövahinkojen torjuntaa on voitu oppia ja testata myös todellisissa vahingoissa ja ottaa siitä oppia valmiuden ja menetelmien kehittämiseen. Sama myös koskee ennalta suunniteltuja hylkysaneerauksia ja uusien menetelmien ja laitteiden testauksia.

7 7 (7) Öljyntorjuntaa varten on laadittu oppaita, ohjeita ja suunnitelmia, jotka palvelevat myös koulutusmateriaalina. Ohjeita on esimerkiksi rantavyöhykkeen öljyntorjunnasta, öljypuomien valinnasta ja veneiden hankinnasta, aluskemikaalivahinkojen torjunnasta, päästöjen valvonnasta ja näytteiden otosta. Myös aikaisemmin mainitussa TOJO -suunnitelmassa on joukko koulutusmateriaaliksi soveltuvia ohjeita ja kuvauksia. Soveltuvaa koulutusmateriaalia löytyy nykyisin runsaasti muualtakin ja esimerkiksi kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on laatinut erityisen öljyntorjunnan koulutuksen mallikurssiaineiston. Merelliseen kemikaalitoimintaan liittyen koulutuksessa annetaan myös merenkulunoppilaitoksissa säiliöalustoiminnan perusteisiin sekä yleiseen kemikaalisukellukseen liittyvää koulutusta Pelastusopistolla. 4. Pelastustoimen pintapelastus- ja vesisukelluskoulutus Pelastustoimen vesipelastusvalmius jaetaan kolmeen valmiustasoon: I Välitön vesisukellusvalmius II Muu vesisukellusvalmius III Pintapelastusvalmius Pelastustoimi pitää yllä vähintään pintapelastusvalmiutta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkien pelastustoimintaan osallistuvien on kyettävä pintapelastustoimintaan. Pelastajakurssin vaatimuksiin kuuluu pintapelastuskoulutus. Sopimuspalokuntien osalta pelastuslaitokset vastaavat pintapelastuskoulutuksen järjestämisestä. Palvelutasopäätöksen perusteella pelastustoimi voi ylläpitää alueellaan tai joissakin osissa aluettaan välitöntä vesisukellusvalmiutta tai muuta vesisukellusvalmiutta. Vesisukeltajia on I- ja II-tason vesisukeltajia. II-tason vesisukeltajien maksimi koulutussyvyys on 15 m ja I-tason vesisukeltajilla koulutussyvyys on m. Pelastusopisto järjestää I-tason vesisukelluskursseja, joihin pääsyvaatimuksena on pelastustoimintaan osallistuvalta päätoimiselta henkilöstöltä vaadittava kelpoisuus. 5. Ilmatieteen laitoksen sääkoulutus Tarpeen mukaan Ilmatieteen laitos voi antaa erilaista sääoppia viranomaisille ja merenkulkijoille. Tyypillisiä aiheita ovat tuulikentän perusominaisuudet, matala- ja korkeapaineiden kehitys, rajakerroksen sääilmiöt, vaaraa aiheuttavat sääilmiöt, merisää ja aallokko sekä Itämeren jääolosuhteet.