Matkaraportti ajalta Sophia University, Tokio k Valmistautuminen

Transkriptio

1 Matkaraportti ajalta Sophia University, Tokio k Valmistautuminen Sophia University vaatii vaihto opiskelijoistaan melko yksityiskohtaiset tiedot. Käytännössä tämä tarkoittaa huomattavaa paperisotaa. Noin puoli vuotta ennen lähtöä yliopistolle tulee lähettää täytettyinä seuraavat dokumentit: hakulomake, opintosuoritusote, lista senhetkisistä kursseista (kv palvelut hoiti tämän), kaksi kappaletta täytettyjä suosituslomakkeita professoreilta, motivaatioessee (yksi sivu), asumislomake, lääkärin täyttämä terveystodistus (röntgenkuvineen...), neljä passivalokuvaa, valokopio passista, todistus Japanin oikeusministeriöön lähetetystä Certificate of Eligibilitystä, todistus englannin kielen taidosta (kv palvelut hoiti tämänkin). Itse lähetin kyseiset paperit muutaman viikon myöhässä kun sain tietää niistä vasta deadlinen jälkeen. Professoreilla täytätettävät suosituslomakkeet voivat kuulostaa vähintäänkin kummalliselta pelkkää vaihto opiskelua varten, mutta eräissä maissa ne lienevät hyvinkin tavallisia. Muutaman puhelinsoiton jälkeen nämäkin kuitenkin sai hankittua. Kiitokset vaan prof. Pohjolalle sekä prof. Terviölle kieli poskessa täytetyistä lomakkeista, mikäli tätä satutte lukemaan. Certificate of Eligibility tarkoittaa käytännössä Japanin oikeusministeriölle lähetettävää, koneella täytettävää Excel tiedostoa, joka toimii selvityksenä opintojen rahoituksesta ja maassa oleskelusta. Asumislomakkeessa asetetaan koulun tarjoamat asumisvaihtoehdot järjestykseen mieluisimmasta vähiten toivottuun, mikäli ei halua hankkia asuntoa itse yksityisiltä markkinoilta. Koulun nettisivuilta ja googlettamalla löytyy tietoa eri asuntoloista (hinnat jeniä/kk, matkaa koululle n. tunti). Omin päin asunnon vuokraaminen ilman hyvää kielitaitoa on todennäköisesti hankalaa, joskin näin on mahdollista löytää järkevän hintaisia asuntoja paremmilta sijainneilta (esim jeniä/kk, koulumatka min). Toisaalta koulun asuntoloissa tutustuu helposti muihin asukkaisiin. Itse päädyin lopulta koulun järjestämänä noin 10 muun vaihtarin kanssa share houseen ( jeniä/kk, junamatka koululle 45 min + kävelyt 15 min), jota ei koulun alkuperäisessä listassa edes ollut. Kummallista kyllä, samalla tyhjäksi jäi useita huoneita halvimmasta asuntolasta. Share housessani piti

2 maksaa erikseen sänkypatjasta sekä lakanoista. Halvemmaksi tuli vain raahata uudet lähistön supermarketista. Kun kaikki dokumentit vihdoin saa lähetettyä Sophia University International Liaison Officeen, saapuu paluupostissa hyväksymiskirje jota vilauttamalla Japanin suurlähetystössä myönnetään opiskelijaviisumi vuodeksi. Tässä vaiheessa viisumi on enää muodollisuus ja se myönnetäänkin muutamassa tunnissa. Lentokentällä passitarkastuksessa viisumiin voi pyynnöstä sisällyttää mahdollisuuden osa aikaisen työskentelyyn (20 h/viikko). International Liaison Office ehdottaa muutamaa saapumispäivää, jolloin paikalliset opiskelijat saattavat vaihtareita Naritan lentokentältä koulun asumuksiin. Valtaosa vaihtareista saapuukin näinä päivinä Tokioon, (mikään pakko ei kuitenkaan ole). Koululta lähetetään myös matkustusohjeet lentokentältä asuntolaan, joita noudattamalla pääsee hyvin alkuun. Naritan lentokentälle väsyneenä saapuessa kannattaa olla hyvin varautunut, sillä passintarkastuksessa ja matkalaukuissa vierähtää noin tunti, eikä saapumistiloissa ei ole ravintoloita tahi kioskeja. Lisäksi matkassa Tokioon vierähtää toinen tunti (tai kaksi). Ensimmäisen kahden viikon aikana tulee rekisteröityä oman asuinkaupungin (Tokio koostuu useista toisiinsa kiinni kasvaneista kaupungeista) toimistoon. Toimistossa täytetään kaavake ja esitetään todistus vakuutuksesta maassa oleskelun ajalle. Viimeistään tässä vaiheessa mahdollisesta kielitaidosta on hyötyä, sillä esimerkiksi oman kaupunkini toimistossa kukaan ei puhunut englantia. Opiskelu Yksi Sophia Universityn parhaita puolia on sijainti, campus sijaitsee kätevästi yhden pysäkin päässä Shinjukusta, jota voi pitää Tokion keskustana. Yliopiston katolinen tausta näkyy lähinnä siinä, että sen vieressä on kirkko ja tutkinto opiskelijoilla on pakollisia kristillisiä opintoja. Japanissa yliopiston nimi on kaikki kaikessa, sillä parhaat työpaikat jaetaan yliopiston arvostuksen mukaan. Ymmärrykseni

3 mukaan Sophia sijoittuu tällä arvostusasteikolla Tokyo Universityn, Keion, Wasedan ja Hitotsubashin jälkeen (eli ihan hyvin). Sophian tutkinto maksaa paikallisille huomattavan summan, ja opiskelijat ovatkin hyväosaisista perheistä. Vaihto opiskelijat opiskelevat Sophian Faculty of Liberal Artsissa (FLA). Valtaosa FLA:n opiskelijoista ovat asuneet jossain vaiheessa ulkomailla eli Yhdysvalloissa, vaihtarit tulevat tietysti ympäri maailmaa. FLA:lla on sekä campuksen sisä että ulkopuolella positiivinen kaiku, kyseessä onkin kansainvälisin laitos koko maassa ja kurssien taso on Sophian ja koko maan mittapuulla laadukas. Sophiassa on Japanilaisille opiskelijoille muitakin laitoksia esim. luonnontieteille ja kielille, mutta ne jäivät minulle hieman hämärän peittoon. FLA:n tarjoamat pääaineet ovat Political Science, Business (painottuu taloustieteeseen), Sociology ja Literature, joiden alta löytyykin riittoisa valikoima kursseja. Kurssikoodit kertovat, minkä tasoisesta kurssista on kyse: 1XX ovat tarkoitettu ensimmäisen vuoden opiskelijoille, 2XX toisen vuoden opiskelijoille jne. FLA:n ulkopuolisia kursseja ei voi valita (opetus on niissä japaniksi), myöskään FLA:n muita kielikursseja kuin japania ei voi valita. Suurin osa kursseista on neljän paikallisen opintopisteen laajuisia, joka vastaa kahdeksaa ECTS:ää. Kurssitietoja netistä etsiessä kannattaa muistaa että FLA:n nettisivut ovat erillään muiden laitosten nettisivuista. Kannattaa myös huomioida ettei kaikkia kursseja järjestetä joka vuosi, ainoastaan opiskelijoiden ennakkokiinnostuksen mukaan suosituimmat järjestetään. Syyslukukausi alkaa lokakuun alussa ja loppuu helmikuun alussa. Läsnäolo tunneilla on pakollista sekä hyvässä että pahassa. Opettajat ovat innostavia ja pyrkivät interaktiiviseen opetukseen. Läsnäolosta jaetaan myös pisteitä kursseilla. Ajoittain koulu tuntuu hieman paluulta lukioon, kun kaikki opiskelijat ovat vuotiaita. Toisaalta epäilen kuitenkin, että läsnäolopakko syö motivaatiota, ja pulpeteissa istuu paljon porukkaa jotka haluaisivat olla selvästi muualla. Vaihtarin näkökulmasta vapaus matkustella rajoittuu läsnäolopakon vuoksi jonkin verran. Kannattaa myös ottaa huomioon että monilla kursseilla tuotetaan pitkähköjä määriä tekstiä ja deadlinet kasautuvat usein periodin loppuun (siksi tämänkään kirjoittaminen ei enää tunnu allekirjoittaneella missään). Kurssikirjat ovat, toisin kuin kauppiksessa, aktiivisessa käytössä. Kirjoja myy vaihtareille FLA:n oma kirjakauppa. Halvemmalla kirjat saa kuitenkin tilattua Japanin Amazonista (toimitusaika kaksi päivää), joskin nykyisin oma osoite on syytä osata kirjoittaa kanji merkistöllä. On hyvä valmistautua

4 maksamaan oppikirjoista jeniä/kurssi, mikäli kurssilla on kirjoja käytössä. Kaikista halvin tapa hankkia kurssikirjat on kuitenkin löytää asuntolasta aikaisempien vaihtareiden jättämät kirjat. Japanese 1 Päädyin tälle kurssille hieman sattumalta, kun sain käsityksen että kaikkien vaihtareiden tulee opiskella Japania. Myöhemmin valkeni, ettei valintapakkoa ole, mutta kaikki vaihtarit haluavat kuitenkin opiskella kieltä. Itse kurssi on kuitenkin todella laadukas. Tunteja on viikon joka arkipäivä, ja ryhmät ovat pieniä. Harjoittelumateriaalia on runsaasti ja kotitehtäviä saakin tehdä joka päivä. Etenemistahti on myös nopea, ja näistä syistä monet pitävätkin japanin kursseja työläinä. Toisaalta kurssin aikana oppii silminnähtävän paljon ja tunnilla opittuja asioita voi kokeilla heti luokan ulkopuolella käytävässä. Keskimääräisen japanilaisen englannin kielitaito on joko olematon tai heikko, joten tämä kurssi antaa valmiuksia sekä vaihtarin päivittäiseen elämään että maassa matkustamiseen. Kurssia opettaa useampi opettaja viikon aikana. Tenttipäiviä on kurssilla yhteensä kuusi, periodin puolivälissä kolme ja lopussa kolme. Näistä ensimmäisenä päivänä on suullinen keskustelukoe ja kahtena viimeisenä kirjalliset kokeet. Japanin kurssit toimivat erinomaisena porttina muihin vaihtareihin tutustumiseen, sillä kursseilla ollaan jatkuvasti äänessä ja tehdään esim. paritöitä. Contemporary Japanese Society Tätä sosiologian kurssia vetää sekä Yhdysvalloissa että Sveitsissä asunut Nana Oishi. Kurssilla keskitytään Japanin yhteiskunnan erityispiirteisiin ja sen kipukohtiin. Aiheita lähestytään huomattavan laajasta perspektiivistä, aina historiasta, sosiologiasta ja liiketaloudesta lähtien. Oishi yrittää myös parhaansa mukaan saada keskustelua viriämään luokassa. Suorittaminen perustuu ennen tunteja luettavien artikkeleiden lukemiseen, kolmen paperin kirjoittamiseen (yhteensä n. 15 sivua) ja tenttiin. Kokonaisuutena kurssi on tasokas ja hyödyllinen, mikäli vähääkään kiinnostaa mitä uudessa asuinmaassasi tapahtuu. Samoja kurssilla opittuja työkaluja voi käyttää myös oman kotimaan kriittiseen tarkasteluun.

5 Theories of NGOs Nimestään huolimatta hyvin käytännönläheinen kurssi. Ensi vuonna kurssi kulkeekin nimellä Theories and Practice of NGOs. Vetäjänä on italianamerikkalainen, tosin Japanissa jo pitkään asunut kansalaisjärjestöaktiivi sekä konsultti Sarajean Rossitto. Kurssin alkuosa käsitellään yleistä kansalaisjärjestötoimintaa ja slangia, jonka jälkeen siirrytään tutkimaan eri kansalaisjärjestöjen lähestymistapoja päivän polttaviin ongelmiin. Kurssin aikana pääsee myös tutkimaan omaa sydäntä lähellä olevia järjestöjä ja ongelmia. Arvostelu perustuukin enimmäkseen kahteen esitelmään ja niistä kirjoitettuihin papereihin (yhteensä reilut 10 sivua). Lisäksi kurssilla kirjoitettiin viikoittaisia reaktiopapereita (2 sivua). Tämän johdosta kurssin vaikeustaso ja työmäärä riippuvat pitkälti opiskelijan omasta kiinnostuksesta ja työpanoksesta. Tunneilla on myös runsaasti esiintymistä ja case työskentelyä á la kauppis. Palautetta omasta työskentelystä saa runsaasti, ja sitä pääsee myös antamaan muille osallistujille. Creative Writing Kurssin opettajalla, Robert Witmerillä, on Sophiassa vähän samanlainen maine kuin aikaisemmalla tuotantotalouden vetäjällä kauppiksessa. Töitä saa siis tehdä. Kurssi on tarkoitettu aloitteleville kirjoittajille, jotka ovat jo ennestään pitäneet jonkinlaista muistiota ajatuksistaan. Tavoitteena on saada aikaiseksi novelleja, joita kirjoittajan lisäksi myös muut ihmiset haluavat lukea. Kurssilla analysoidaan kuuluisia novelleja (erityisesti Raymond Carverin), joiden pohjalta oppilaat luovat lopulta neljän novellin portfolion. Näistä arvostellaan sitten kolme opiskelijan valitsemaa. Witmer odottaa opiskelijoiden kirjoittavan kurssin aikana vähintään sivua omia tarinoitaan. Palautetta pääsee jälleen jakamaan kurssitovereille sekä vastaanottamaan muilta kurssilaisilta ja opettajalta. Kurssilla vaaditaan huomattavan vahvaa englannin kielen taitoa sekä nöyryyttä lukea natiivien (amerikkalaisten opiskelijoiden) tekstejä samalla kun he lukevat omaasi. Kurssin nimestä huolimatta varsinaista luovuutta ei tekstien kirjoittamisessa kummemmin tarvitse, vaan pääpaino on kirjoittamistyössä. Vapaa aika

6 Budjetti Tokiota pidetään yleisesti kalliina kaupunkina, ja puheissa onkin perää. Vaihtoon lähtevällä kannattaa olla hyvät säästöt: jeniä riittää lukukauden ajaksi, mutta mitään hurvitteluja tällä summalla ei saa. Sen sijaan jenin budjetilla voi jo vähän löysätä vyötä ja matkustella maan sisällä ja ehkä lähimaissa jenillä pääseekin sitten jo näkemään sekä Okinawan autiot paratiisisaaret että Hokkaidon vuorenhuiput. Kuitenkin, mikäli säästöpossusta löytyy rahaa alle mainitsemani jenin arvosta, kannattaa Tokioon haluavan jäädä vielä yhdeksi kesäksi töihin. Muistakaa hakea JASSO:n stipendiä ajoissa! Aikaisemmin selostamieni asumiskulujen lisäksi maksettavaksi tulee kuukausittainen sähkölasku. Kesäkuukausina lasku jää alle 1000 jeniin, mutta talvikuukausina heikosti eristetyn 9 m 2 yksiöni lämmittäminen lämpöpumppuilmastoinnilla nosti sähkölaskun jenin maastoon. Ei tainnut laite olla kovin energiatehokas tai sitten sähkö oli kovin kallista. Eri ruokalajien hintoja en lähde luettelemaan, tyydyn vain toteamaan että ruoassa hinta laatusuhde tuntui olevan kohdallaan. Sadan metrin välein sijaitsevat 24/7 auki olevat kiskat myyvät peruselintarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Marketeista saa sushi, pasta ja muita annoksia alle vitosella. Kaiken kaikkiaan huokeita ravintoloita löytyy joka asemalta kymmeniä. Paikalliset ravintolaketjut antavat kansainvälisille perheravintoloille kovan vastuksen, esim. riisikulhoaterian salaatilla ja keitolla saa jo 400 jenillä. Noin 1000 jenillä saakin jo sitten ulottuvilleen tuhansien ravintoloiden ja ruokalajien kirjon. Mikäli pieni taskuraha kiinnostaa, englantia hyvin taitavalla vaihtarilla on myös mahdollisuus sopia paikallisten kanssa English conversation harjoittelutapaamisia. Yhden tunnin keskustelusta kahvilassa paikalliset ovat valmiita maksamaan jotain 2000 ja 3000 jenin väliltä. Lisähuomio: vaikka joissain kansainvälisissä kauppaketjuissa ja juna asemilla on mahdollista käyttää luottokorttia, tapahtuvat lähes kaikki maksut Japanissa käteisellä. Ulkomaisilla luottokorteilla voi nostaa varmuudella käteistä vain posteista ja 7 11 kioskeista (itse käytin jälkimmäisiä). Baarit

7 Japanilaiset baarit eli izakayat ovat rituaalinomaisia paikkoja bondaamiseen paikallisten sekä vaihtareiden kanssa. Izakayoihin mennään useimmiten isolla porukalla ison pöydän ääreen ja muutaman hetken kuluttua alkaakin sitten pöytään virrata ruokaa ja juomaa. Näitä juottoloita löytyy Japanista pikkuravintoloiden ohella kuin sieniä sateella. Izakayjojen liiketoimintamalli on Suomalaisen alkoholilainsäädännön silmissä melko kyseenalainen: noin 1000 jenillä saa pöydässä juoda kahden tunnin ajan niin paljon kuin ehtii. Tähän päälle voi sitten ostaa erillisiä napostelulautasia. Monessa paikassa saa myös neljän tai useamman ruokalajin aterian näiden kahden juopottelutunnin päälle, ja koko lysti maksaa tällöin jeniä. Harrastukset Koulupäivän jälkeen Japanilaiset opiskelijat eivät suinkaan suuntaa kotiin. Koululla kokoonnutaan eri aiheisiin kerhoihin, muiden samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Koululla toimii huima määrä erilaisia kerhoja (clubs, vakavasti harrastavat) ja rinkejä (circles, leikkimielellä harrastavat), niitä löytyy aina pokemon ja taikurikerhosta kilpatanssiin, rugbyyn ja miekkailuun. Samalla kerhot muodostavat jäsentensä kaveripiirin. Tämän ryhmän ulkopuolisten kanssa paikalliset eivät juuri aikaa vietä, ja jokainen Sophian opiskelija tuntuikin kuuluvan johonkin kerhoon. Kielimuurin takia vaihtareilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia ihan kaikkiin liittyä. Monelle vaihtarille tulevat tutuksi esim. SISEC ja Lingwave, joiden tarkoituksena on antaa paikallisille jäsenilleen mahdollisuuksia sosialisoitua vaihtareiden kanssa. Lisäksi katukuvassa näkyi ainakin viikonloppuisin vaeltamisen suosio, vaikka Japanissa koskematonta tai edes rakentamatonta luontoa on olemattomasti, ainoastaan korkeissa vuoristoissa. Golf tuntui olevan myös suosittua, kenttien laatu kannattaa kuitenkin varmistaa etukäteen. Talvella lumilautailu ja laskettelu ovat myös melko suosittuja, Japanin vuoristoiset ja pohjoiset seudut, kuten Nagano ja Hokkaido, ovat näihin lajeihin passeleita. Vaikka varusteiden roudaaminen maahan voi tuntua oudolta, on useammankin laskettelureissun tekeminen talvella mahdollista. Myös ulkomaisia laskettelijoita tulee Japaniin yllättävän paljon. Mikäli on kiinnostunut baseballin tai sumon seuraamisesta, kannattaa aikatauluista ottaa hyvissä ajoin selvää lajien kausiluontoisuuden vuoksi. Vuodenajat asettavat myös rajoitteita esim. Mt. Fujille

8 kiipeämiselle, retkeilylle ja kirsikkapuiden kukinnalle. Matkustaminen Junaverkosto on Tokion alueella varmasti maailman parhaita ja junalla matkustaminen on kaikille asukkaille arkipäivää. Myös Tokion ulkopuolella junalla pääsee pienimpiinkin pikkukyliin. Uudelle asukkaalle päänvaivaa voi tuottaa junayhtiöiden runsaus, sillä jokaisella yhtiöllä on oma erillinen kartta omista raideyhteyksistä. Kaupungin alueella liikennöi mm. Japanin VR eli JR, joka ylläpitää yksinkertaista ja erinomaisesti toimivaa maanpäällistä raideverkostoa. Lisäksi useat muut yksityiset junayhtiöt toimivat eri puolilla metropolialuetta. Metroverkosto on myös erittäin kattava ja pysäkkejä on tiheässä. Nyrkkisääntönä matkustamisesta voisin kertoa, että ensin kannattaa matkustaa mahdollisimman lähelle kohdetta junalla ja vaihtaa sitten metroon, mikäli vielä on tarvetta. Matkakortteja on kaksi erilaista, Suica ja Pasmo, jotka molemmat käyvät kaikkiin portteihin (Kioton ja Osakan alueella on käytössä ICOCA). Useimmissa automaateissa voi ladata molempiin kortteihin lisää arvoa, mutta jotkin harvat JR:n automaatit saattavat hyväksyä vain Suican tai metron automaatit Pasmon. Opiskelija alennuksen saa oman kotipysäkin ja yliopiston pysäkin väliselle matkalle, jolloin matkustaminen tällä välillä on ilmaista (myös välissä olevilla pysäkeillä voi jäädä pois ilmaiseksi). Alennuksen ostaminen korttiin maksoi n jeniä/kk, mutta ilman sitä matkat olisivat maksaneet yli jeniä/kk. Mielenkiintoinen seikka on myös junissa vallitseva hiljaisuuden kulttuuri: kännykät on pidettävä äänettömällä, eikä kännyköihin puhujilla ole myöskään asiaa vaunun sisälle. Lentomatkailu Japanin sisällä onnistuu myös melko helposti ja halvasti Hanedan (ja jossain määrin myös Naritan) kentältä. Sen sijaan Aasiassa reissailuun Tokiota en voi suositella. Lennot Koreaan olivat vielä kohtuuhinnoissa, mutta Kiinaan ei ainakaan vielä ollut halpalentoja. Tämän asian ajavat siis Hong Kong ja Kuala Lumpur paljon paremmin. Vierailun arvoisia temppeleitä Japanista löytyy tasan kahdesta paikasta, Kiotosta sekä pienemmästä kylästä nimeltä Nikko. Sää Kun saavuin maahan syyskuun puolivälissä, oli Tokiossa vielä kesähelteitä. Lämpötila huiteli yli 30:ssä

9 asteessa. Muutaman viikon jälkeen alkoikin sitten viilenemään, ja sateita oli varmaan yhtä paljon kuin Suomessa. Talvella on kuivempaa, päivisin on 5 10 astetta lämmintä, öisin voi olla pari pakkasastetta. Japani ei käytä kesäaikaa, joten aikaero Suomen välillä vaihtelee kesän kuudesta tunnista talven seitsemään tuntiin. Matkapuhelin Kaikki operaattorit Japanissa tarjoavat pelkästään kahden vuoden kytkysopimuksia. Siispä alle kahden vuoden mittaiseen maassa oleskeluun oli tarjolla toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Ulkomaisista puhelimista Japanissa toimivat ainoastaan älypuhelimet (roaming hinnoilla, tietty). WiFi verkkoja ei ole missään julkisilla paikoilla (tai sitten ne vaativat maksulliset tunnukset), Sophian campukselta löytyy sentään muutama hot spotti opiskelua varten. Aiemmissa matkaraporteissa mainittu B mobilen englanninkielinen 3G prepaid on lakkautettu ajat sitten, enkä menisi sen paluusta takuuseen. B mobilelta löytyy kuitenkin edelleen ainoa 3G prepaid, mutta sivut ja sopimusehdot ovat ainoastaan japaniksi. Liittymän tilaaminen vaatii myös osoitteen Japanissa, mahdollisesti myös japanilaisen henkilötunnuksen. B mobile on kuitenkin mahdollisuus, jos sattuu löytämään avuliaan tulkin/tilaajan koulusta tai jos omistaa ennestään japanilaisen kaverin. Toinen vaihtoehto, jota valtaosa vaihtareista (mukaan lukien minä) käytti, oli SoftBankin tarjoama prepaid puhelin. Tässä järjestelyssä sitoutuu ensin ostamaan aataminaikaisen simpukkapuhelimen johon voi sitten ladata kahden kuukauden ajalle paljon puheaikaa sekä rajattomasti tekstareita (jotka liikkuvat Japanissa sähköpostina). Puhelin ja kaksi kahden kuukauden latausta maksoivat yhteensä noin jeniä. Loppukommentit Pohjois Eurooppalaiseen tasa arvokuplaan tottuneena ehkä suurin yllätys vaihdon aikana oli Japanilaisten konservatiivisuus, joka näkyy asumisessa, käytöksessä, sukupuolirooleissa, ihan kaikessa. Huomasin vaihdon aikana, että konservatiivinen maailmankuva on itsestäänselvyys suurimmalle osalle

10 ihmiskuntaa. Oli myös mukavaa huomata, että Suomi oli melko tunnettu ja ihmiset olivat myös kiinnostuneita meistä. Japanissa monia kiinnostivat suomalaisille monenlaiset asiat: miten naapurimaiden kanssa on mahdollista elää rauhassa, tai miten kanpai sanotaan suomeksi. Kaupunkina Tokio oli erittäin siisti ja turvallinen. Kertaakaan ei tarvinnut pelätä vastaantulijoita koko vaihtoaikana. Roskia saa etsiä kaduilta. Sophia University ei ole yliopistona hullumpi, kts. ylempää. Välillä yliopistojen arvohierarkian takia tuntui jopa hieman etuoikeutetulta opiskella Sophiassa. Monet tavalliset kaduntallaajat melkein kumarsivat kun vastasin heidän kysymykseensä opiskelupaikasta. Tästäkin huolimatta en näe mitään syytä mikseivät aaltolaiset voisi lähteä myös Tokyo Universityyn vaihtoon esimerkiksi freemovereina, mikäli Tokio ja nimekäs opiskelupaikka houkuttelevat. Suosittelen Aasiaan vaihtoon lähtöä, mikäli pitää itämaisista kulttuureista, hyvästä ruoasta sekä suurista ihmismassoista ja haasteista.