Koulupihan mahdollisuudet -opas. Toimittanut Pirkko Sassi

Transkriptio

1 Koulupihan mahdollisuudet -opas Toimittanut Pirkko Sassi

2 Koulupihan mahdollisuudet -opas Toimittanut Pirkko Sassi

3

4 Koulupihan mahdollisuudet Kolme kovaa koota piirtävät lapsen elinympäristön; koti, katu ja koulu. Koulu on oppimisen, opettamisen, kasvatuksen ja hoivan yhteisö. Koulun piha on parhaimmillaan tuttu, turvallinen, viihtyisä ja virikkeellinen kasvuympäristö. Siellä koululainen viettää huomattavan osan ajastaan; leikkii, liikkuu, oppii sosiaalisia taitojaan, luo ystävyyssuhteita, rakentaa verkostoja. Kun piha suunnitellaan lasta kuunnellen, se on käytössä koulupäivän jälkeenkin. Parhaimmillaan piha toimii myös eri oppiaineiden oppimisympäristönä. Niitä mahdollisuuksia saisi kehittää ja hyödyntää entistä enemmän. Pienillä paikkakunnilla on lisäksi huomattu, että koulupiha toimii erinomaisesti myös erilaisten kerhojen kokoontumispaikkana sekä tapahtumien ja juhlien areenana. Siitä voidaan muodostaa myös lähiliikuntapaikka, joka on käytössä ympäri vuoden. Valitettavan usein paikkakunnan koulun tunnistaa liiankin helposti. Se on taajaman ankein rakennus, jonka edustalla on asfaltti- tai hiekkakenttä. Kun niitä katsoo, on vaikea ajatella, että ihmisen tärkein tehtävä on lasten kasvattaminen. Ovatko koulujen pihat esteettisesti ja emotionaalisesti hyviä kasvuympäristöjä? Joillekin lapsille koulun piha voi yhä olla pelottava paikka, jossa vallitsee viidakon laki. Koulupäivän aikana sinne kootaan suuri joukko lapsia ilman, että he itse voivat valikoida seuraansa. Lapsi haparoi luodessaan sosiaalisia kontakteja ja pahimmillaan piha saattaa tulla paikka, jossa kiusataan ja eristetään joukosta. On ensiarvoisen tärkeää, ettei lapsen tarvitse olla ilman tukea koulun pihalla. Siellä tarvitaan ymmärtävää ja tukevaa aikuista, jolla on silmää nähdä, korvaa kuulla ja sydäntä aistia, mitä tapahtuu. On itsestään selvää, että päiväkodin pihalla on riittävä valvonta. Sen sijaan liian usein unohdetaan, että peruskoululainenkin on lapsi. Suurissa kouluissa satojen lapsien seuraamiseen ei yksi välituntivalvoja riitä. Hyvä koulupiha tukee parhaimmillaan yhteisöllisyyttä ja edistää sosiaalista kanssakäymistä. Mitä enemmän piha tarjoaa monipuolista toimintaa ja erilaisia oleskelupaikkoja, sen paremmin se ehkäisee myös koulukiusaamista. Energia ja toimintatarmo käytetään mukavaan ja mielekkääseen puuhaan. Vihervuoden 2000 Koulupihateemaviikko sekä Koulupihatalkoot-kilpailu ovat toimineet tämän oppaan tekemisen innoittajina. Koulupiha-kilpailun yhtenä tavoitteena oli saada koko kouluyhteisö, opettajat, oppilaat, vanhemmat ja muut aikuiset huomaamaan koulupihan merkitys kouluviihtyvyydelle. Tavoitteena oli myös löytää pihan mahdollisuudet opetuksen ja oppimisen työkaluina eri oppiaineissa. Teemaviikon aikana korostettiin lisäksi paikallisuuden ja ekologisuuden merkitystä koulupihojen suunnittelussa, rakentamisessa ja parantamisessa. Nämä samat tavoitteet korostuvat myös tässä oppaassa. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa kansalaisten, siis myös lasten, osallistumista ja vuorovaikutuksellisuutta. Koulu on hyvä paikka tämän yhteistyön opettamiseen, aktivoimiseen ja vastuuseen kasvattamiseen. Samalla toteutetaan toista tärkeää asiaa eli lapsen kuulemista ja huomioimista. Parhaan tuloksen saa, kun antaa kaikkien käyttäjien, siis erityisesti lasten, osallistua alueen kehittämiseen. Itse suunniteltua ei rikota, sillä siihen sisältyy runsaasti tunnearvoa, onhan siihen panostettu omaa työtä ja ideointia. Kaikessa suunnittelussa ja toteutuksessa on äärimmäisen tärkeää, että lasta ja hänen mielipiteitään kunnioitetaan ja että lapsi myös näkee kehittämistyössä tuloksia. Aikuisten on kannettava lapsesta vastuuta. Koulun pihakaan ei ole muusta maailmasta eristetty paikka, vaan kaikkien aikuisten huolehtiva verkosto ylettyy myös sinne. Pihan lasten maailmasta on oltava yhteys niin kotiin kuin pihaa ympäröivään yhteiskuntaan. Vanhempien on hyvä luoda verkosto, jotta he voisivat yhdessä olla mukana koulun pihan tapahtumissa. Vanhemmat voivat puolestaan ottaa mukaan päättäjät, jotta he saisivat lapsilta lähtöisin olevan tiedon siitä, mitä pihalla tarvitaan. - Ehkäpä meidän kaikkien olisi paras mennä lastemme kanssa koulun pihalle silloin tällöin. Kouluympäristön turvallisuuteen liittyvät myös päivittäiset koulumatkat. Kun lapsi voidaan hyvillä mielin lähettää koulutielle, välittyy hyvinvointi myös vanhemmille. Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on lapsen arkiympäristön parantaminen ja kehittäminen sydämenasia. Myös lapsen oma osallisuus ympäristöhankkeissa on itsestään selvyys. Terveellinen, turvallinen ja virikkeellinen ympäristö tukee lapsen tervettä kasvua ja kehitystä ja luo pohjaa hyvälle lapsuudelle. MLL:n Varsinais-Suomen piirissä järjestettiin Lapsiystävällinen taloyhtiöpiha -kilpailu (1999), jonka arviointikriteerit ovat suoraan siirrettävissä myös hyvän koulupihan arvosteluperusteiksi: Pihan suunnittelussa on lapset ja nuoret otettu mukaan. Piha on monipuolinen eri väestöryhmiä ajatellen. Piha toimii hyvin sosiaalisten verkostojen luojana. Piha toimii lasten kannalta eri vuodenaikoina. Lapsilla on mahdollisuus luontoelämyksiin pihassa ja sen lähiympäristössä. Lapsilla ja aikuisilla on mahdollisuus itse hoitaa ja vaalia pihaa ja sen lähiympäristöä, vastata siitä ja osallistua kestävän kehityksen toimintaan. Taloyhtiöllä on pihapiirissä toiminnallisia tilaisuuksia, joihin lapset voivat osallistua. Piha on turvallinen, hyvin suunniteltu ja teknisesti toteutettu kokonaisuus. Riemua, sitkeyttä ja oivalluksia pihatalkoisiin. Eeva Kuuskoski 3

5 Miten käytän opasta? Tämän oppaan tavoitteena on innostaa kaikkia koululla toimivia, niin opettajia, oppilaita kuin koko henkilökuntaa, hyödyntämään entisestään koulupihan mahdollisuuksia. Oppaan toivotaan myös tavoittavan niitä tahoja, jotka toimivat eri tavoin yhteistyössä koulun kanssa. Paitsi eri oppiaineiden opetuksessa, koulupihaa voidaan hyödyntää mitä moninaisimmissa yhteisöllisissä toiminnoissa. Ideat löytyvät käyttäjiltä. Julkaisun nimi: Koulupihan mahdollisuudet -opas. Julkaisija: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Rahoittaja: Ympäristöministeriö, Kordelinin säätiö, Rikala säätiö. Toimittaja: Pirkko Sassi ISBN: Kannen kuva: Anu Iivanainen Suomen 4H-liitto Ulkoasu: Merja Lensu Julkaisun myynti: Mannerheimin Lastensuojeuliitto Toinen linja 17, Helsinki puh. (09) faksi (09) Viherympäristöliitto ry Viljatie 4 C, Helsinki info@vyl.fi puh. (09) faksi (09) Oppaan sisältö koostuu erilaisista näkökulmista. Alkuosassa korostetaan paikallisuuden merkitystä ja paneudutaan pihan yleiseen suunnitteluun. Tavoitteena on, että paikallinen kulttuuri näkyy koulun kaikessa toiminnassa. Koulupihat ympäristöineen ovat hyvin erilaisia ja juuri tätä erilaisuutta on syytä arvostaa ja korostaa. Lyhyesti sanottuna - ympäristön tarjoamaan pitää tarttua. Toisessa aihekokonaisuudessa käsitellään koulupihaa oppimisympäristönä eri oppiaineiden kannalta. Tässä osiossa korostuvat biologia, taideaineet ja matematiikka. Kolmannessa aihekokonaisuudessa luodaan katsaus koulupihaan leikin, urheilun ja leikkivälineiden kannalta, liikuntarajoitteisia oppilaita unohtamatta. Yhteisöllisyys osiossa tarkastellaan koulupihaa oppilaiden osallistumisen kannalta, pohditaan kiusaamisen ehkäisyä ja ideoidaan koulupihatalkoitten, sekä muitten tapahtumien järjestämistä. Lopuksi paneudutaan koulupihan väline- ja liikenneturvallisuuteen sekä pihan vastuukysymyksiin. Vaikka koulupihaa oppimisympäristönä on tarkasteltu vain tiettyjen oppiaineiden kautta, toivomme näiden esimerkkien kannustavan kokeilemaan pihan mahdollisuuksia myös muissa aineissa. Eräissä artikkeleissa halutaan korostaa konkreettisia toimintamalleja sekä ideoita, jotka ovat heti valmiita toteutettaviksi tai sovellettaviksi. Nämä kohdat erottuvat harmaalle pohjalle painettuina. Opas on toteutettu peruskoulujen pihaympäristöä ajatellen, mutta oppaan tarjoamat ideat ovat sovellettavissa myös muiden oppilaitosten pihojen kehittämiseen. Opasta on lisäksi helppo soveltaa ideoitaessa ja kehitettäessä päiväkotien, leikkipuistojen sekä taloyhtiöiden pihoja. Oppaassa on hyödynnetty Vihervuosi 2000 Koulupihatalkoot -kilpailuun osallistuneiden koulujen tuottamia ideoita. Kiitämme kaikkia kilpailuun osallistuneita näistä ideoista. Kiitämme myös Ympäristöministeriötä, Kordelinin säätiötä sekä Rikala säätiötä, jotka ovat mahdollistaneet oppaan toteuttamisen. Opas on toimitettu yhteistyössä Opetushallituksen ja Viherympäristöliiton kanssa. 4

6 Sisällysluettelo Koulupihan mahdollisuudet, Eeva Kuuskoski, pääsihteeri, MLL Miten käytän opasta? Pirkko Sassi, suunnittelija, MLL I Pihan toteuttaminen Paikallisuus kunniaan, Heljä Järnefelt, suunnittelija, OPH Koulupihan suunnittelu ja rakentaminen, Reino Tapaninen, yliarkkitehti, OPH Vihreä, toimiva ja viihtyisä koulun piha, Pekka Leskinen, toimitusjohtaja, Viherympäristöliitto II Koulupiha oppimisympäristönä Koulupihan ja sen lähiympäristön hyödyntäminen biologian ja maantiedon opetuksessa, Lea Houtsonen, opetusneuvos, OPH Koulupiha hyötypuutarhana, Aino Löytty, toiminnanjohtaja, Hyvinkään 4H-yhdistys Näin tehdään hyvä komposti, Suomen 4H-liitto Kestävää kehitystä koulupihalla, Tuovi Kurttio, koulutuspäällikkö, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy Iloa vuodenajoista, Sirpa Arvonen, viestintäpäällikkö, ktm, Suomen Latu Koulun piha taidekasvatuksen tukena, Inari Grönholm, ylitarkastaja, OPH Paju taipuu moneksi, Virpi Skippari-Vilminko, kehityspäällikkö, Suomen 4H-liitto Pihaprojekti lumenveistosta, Sirpa Arvonen, viestintäpäällikkö, ktm, Suomen Latu; Marika Törmikoski, lumenveistotoimikunnan puheenjohtaja, Suomen Latu Matemaattisia rakenteita koulun pihalla, Leo Pahkin, ylitarkastaja, OPH III Koulupiha liikuntaympäristönä Koulupihan liikuntamahdollisuudet, Mikko Reitti, luokanopettaja, Hankalan koulu Leikitään yhdessä, Liisa Karlsson, projektipäällikkö, MLL Pihan leikki- ja urheiluvälineet lapsen kehityksen tukena, Katja Ylimäinen, markkinointikoordinaattori, Lappset Group Oy; Visa Pahtaja, LitM, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, lihashallintastudio Esteetön koulupiha, Kaj Söderlund, työnjohtaja, J-Trading Oy Koulun pihalle skeittaamaan! Annika Säiläkivi, freelance toimittaja, Piresma Oy IV Yhteisöllisyys Koulun piha oppilaiden osallistumisen areenana, Sanna Koskinen, tutkija, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, TKK Toimiva koulupiha ehkäisee kiusaamista, Eva Ryhänen, luokanopettaja, Soukan koulu Koulupihatalkoot, Pirkko Sassi, suunnittelija, MLL V Koulupihan turvallisuus Lait ja asetukset turvallisuuden perustana, Seppo Mäenpää, turvallisuushankkeen vastaava, Vaasan kaupunki, opetustoimi Koulupihan vastuukysymykset, Seppo Mäenpää, turvallisuushankkeen vastaava, Vaasan kaupunki, opetustoimi Leikkipaikkojen turvallisuus, Matti Mannonen, dipl.ins., Joli Oy Turvallinen oppilas- ja huoltoliikenne, Minna Huopalainen, suunnittelija, Liikenneturva

7 Eva Ryhänen 1. Pihan toteuttaminen Syksyn riemua Soukan koulun ympäristössä (Espoo). Heljä Järnefelt, suunnittelija, Opetushallitus Paikallisuus kunniaan Koulu on yhteisö, jossa oppimisen ohella viihdytään. Siinä tarkoituksessa koulupiha on erityisen tärkeä paikka. Koulun yksi tärkeimmistä kasvatustavoitteista on terveen itsetunnon tukeminen. Tämä koskee niin opiskelijoita, opettajia kuin myös muuta kouluyhteisön henkilökuntaa. Koulupiha on paikka, jossa kohdataan vanhempia ja muita koulun ulkopuolisia ihmisiä. Se on ikään kuin välitila siirryttäessä kodista koulurakennukseen. Se on tervetulotoivotus ja hyvästijättö. Se on kulttuuriympäristö, joka viestii koulun ja koko yhteisön arvoista. Ei ole kyse yhdentekevästä jättömaasta. Koulupiha on yksi tärkeä oppimisympäristö. Sitä tulee hoitaa ja vaalia, kehittää ja korjata, sekä käyttää monipuolisesti. Erilaisuus on voimatekijä tyy vain globaaleista arvoista ja tavoista käsin, jos kosketus omaan menneisyyteen, ympäristöön, luontoon ja yhteisöllisiin tapoihin menetetään Maamme maaperän vaihtelut ilmansuunnasta toiseen siirryttäessä luovat maisemasta omaleimaisen. Luonnonsuhteet ovat vaikuttaneet ihmisten elämisen tapoihin. Eläminen on jättänyt jälkiä. Suomalaisella kulttuurialueella on ollut olemassa kolme suurta ympäristösysteemiä: eränkävijöiden, kaskiviljelijöiden ja agraaristen talonpoikien kulttuurit. Ihmisen suhde ympäristöönsä on niissä erilainen johtuen toiminnan laadusta. Toiminta on muokannut ympäristön näköisekseen ja sen voi havaita vielä tänäkin päivänä. Maisemallinen omaleimaisuus on koulupihan ilmeen perusta. Siitä ei ole niin kovin kauan, kun Suomessa jokainen kyläkunta muodosti oman kokonaisuuetensa. Se oli oma pieni itsenäinen paikallisyhteisö, jolla oli omat tapansa, vaatteensa, laulunsa, työkalunsa - ikään kuin oma muotinsa. Kosketus eri pitäjiin oli melko vähäistä. Omasta oltiin ylpeitä, sitä puolustettiin. Sama pätee myös kaupunkien, jopa kaupungin osien suhteen. Kun kylätappelut harvinais- Menneisyyden kosketuksesta löytyy tietoa uuden luomiseen ja vanhan vaalimiseen. Mikä on tämän meidän alueemme todellinen vanha kulttuuri, millaisia juuria löytyy? Mitä tällä alueella on tapahtunut ennen meitä, keitä täällä on asunut ja käynyt koulua? Millaista oli elämä ennen? On syytä tutkia sitä ihmisten arjen toimintaa, joka on tyypillistä suomalaisille ja omalle paikkakunnallemme. Suomalainen kulttuuri ei voi säilyä elinvoimaisena, jos identiteetti määrittuivat, siirtyi perinne jengitasolle. Kaupungin osat ovat olleet kuin pieniä kyliä. Perimätieto omaksuttiin ottamalla itse osaa yhteisön elämään ja se säilytettiin muistissa henkisenä pääomana. Yhteisön jäsenillä oli hyvä paikallinen yleissivistys. Sitä voi käyttää myös rakentavana voimana. Paikalliset arvot saavat näkyä omassa ympäristössään. Oman kulttuuriperinnön ja sen juurien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään, että olemme aina osallisina suuressa ihmissuhteiden verkostossa. Oman ympäristön ja menneisyyden tunteminen auttaa meitä rakentamaan tasapainoisia suhteita muihin ympäristöihin ja kulttuureihin. Alueen menneisyyden tunteminen auttaa myös uuteen ympäristöön kiinnittymiseen. Useimmat meistä elävät muussa ympäristössä kuin siinä, mihin ovat syntyneet. Lapsuuden kokemukset, myös näkymät kouluympäristöstä, seuraavat meitä elämän matkalla. Minkä tunnelman koulupihan muistelu meissä synnyttää? Voimmeko arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat sen syntyyn vaikuttaneet? Nämä muistot ovat hyvä pitää mielessä silloin, kun on itse päättämässä ympäristömme asioista. 6

8 Identiteetti vahvistuu Maamme elinkeinoelämän rakennemuutos ja siitä johtuva väestön muuttoliike heikentävät joidenkin kuntien taloutta, mikä vaikuttaa koulutuspalvelujen kehittämiseen kuntatasolla. Kenties säästetään koulurakennuksissa ja pihoissa, mutta tällainen suuntaus on epäterveellistä niin ruumiille kuin mielelle. Rakentamisen jälki on pitkäkestoista. Tehdyissä selvityksissä on koulun oman toimintakulttuurin merkitys korostunut. Ei ole samantekevää, pitääkö koulu kiinni siitä, että jokaisesta oppilaasta huolehditaan ja ponnistellaan kauniin ja viihtyisän ympäristön puolesta, vai annetaanko asioiden sujua jotenkuten kaikki rempallaan. Koululla on mahdollisuus vahvistaa nuorten tulevaisuuden uskoa. Elinympäristön tutut piirteet ovat tärkeä identiteettiä ja turvallisuutta sekä yhteisöllisyyttä vahvistava ominaisuus. Usean kunnan visioon kuuluu hyvä halu tarjota turvallinen ja vahva kasvupohja lapsille ja nuorille. Tällainen yhteisvastuu nuorisosta vaikuttaa varmasti haluun sitoutua kuntalaiseksi jatkossakin. Paikkakunnan omista vahvuuksista lähtevä voima on kestävää. Se antaa vuorovaikutteisen mahdollisuuden toimia lapsille, nuorille ja aikuisille ja luo osallistujille yhteenkuuluvuutta. Vaikuttamista täytyy opetella Yhteiskunnassamme on meneillään useita muutoksia, kuten talouden kansainvälistyminen, tietoyhteiskunnan vahvistuminen, elämäntavan ja kulttuurin pirstaloituminen. Samalla kuitenkin kansalaisten edellytykset ja mahdollisuudet vaikuttaa omaa elinympäristöä koskeviin ratkaisuihin ovat parantuneet. 1. Pihan toteuttaminen Perustuslaissa sanotaan ihan selvästi, että Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille (20 ). Se on melkoinen haaste meille ja jälkeläisillemme. Onko mahdollista jotenkin luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä? Tunnemmeko oikeutemme? Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun (1 ). Vaikuttamisen tavat on kansalaistaito, jota on hyvä harjoitella. Opetussuunnitelman perusteet ohjaavat normina koulujen omaa suunnitelmaa ja suovat harjoittelumahdollisuuden kouluopetuksessa. Elinpiirinsä asiantuntijat Jokaisella oppilaalla on varmasti mielipide siitä millainen on hyvä koulupiha. Toivelistalta löytyy todennäköisesti leikki- ja toimintapaikkoja. Hyvästä ympäristöstä löytyy tilaa mielikuvitukselle, seikkailulle ja yhdessäololle. Lapsi ja nuori ovat elinpiirinsä asiantuntijoita, joita meidän aikuisten on syytä kuunnella. Lapsen oikeus osallistua häntä koskeviin asioihin törmää usein vahvoihin ennakkoluuloihin, joihin liittyy lapsen aliarviointi. Vaikka käsiteltäisiin samoja asioita, lasten ja viranomaisten kieli poikkeaa paljon toisistaan. Koulupihan suhteen opettaja on ehkä luontevin tulkki. Koululaisilla on arvokasta tietoa ja näkemystä omista tarpeistaan, mikä voidaan, jos niin halutaan, ottaa huomioon ympäristöjä suunnitellessa. Vaikka lasten ehdotuksia ei toteutettaisikaan sellaisenaan, on jo osallistuminen oman ympäristön suunnitteluun arvokasta. Osallistuessaan lapset saavat valmiuksia ja välineitä vaikuttaa myöhemminkin omaan elinympäristöönsä. Muuttuneet menetelmät Suomalainen kouluopetus kehittyy jatkuvasti. Nykyoppiminen ei perustu vain uusien tietojen ja taitojen hankintaan, vaan tarpeeseen osata jäsentää asioita, ilmiöitä ja omaa elämää. Oppiminen tapahtuu tietyssä tilanteessa ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta. Tutkiva oppiminen ja tekemällä oppiminen ovat menetelmiä, jotka sopivat erityisesti oman paikalliskulttuurin tutkimiseen ja hankitun tiedon käyttämiseen luovassa ongelman ratkaisussa. Koulupihan tutkiminen ja suunnittelu on oppimisen kannalta merkittävää. Oman toiminnan avulla työstetty ratkaisu ongelmaan tuottaa pysyvän muistijäljen. Samalla saadaan eväitä monien tulevienkin ongelmien ratkaisuun. jatkuu seuraavalle sivulle OTapausesimerkeistä ideoita kaikkien käyttöön Omaan paikallishistoriaan pohjautuvia ja niistä uutta luovia koulujen kulttuuriperintöprojekteja toteutetaan Suomen Tammi Plus-hankkeessa ympäri Suomea. Hanke on Opetushallituksen, Museoviraston ja ympäristöministeriön käynnistämä. Sen voima perustuu paikallisiin yhteistyöverkostoihin. Niissä kouluväen asiantuntijuuteen yhdistetään museoiden, ympäristökeskusten ja järjestöjen tietotaito. Mukaan ovat voineet ilmoittautua kaikki halukkaat. Töölön Helmet kulttuurisuunnistus Helsingin Töölön kaupunginosassa on haettu paikan henkeä koko koulun yhteistyönä. Etu-Töölön ylä-asteen koulun 350 oppilasta opettajineen lähtee aina syyskuun puolivälissä tutustumaan ympäristöön. Reitti on suunniteltu kahden opettajan ja yhden luokan oppilaiden avulla. Tarkastelun kohteina ovat alueen puistot, pihat, rakennukset ja veistokset. Eri vuosina suunnataan kartan avulla eri ilmansuuntiin. Kohteissa on esittely, jonka hoitavat yhdessä oppilaat ja johtokunnan jäsenet. He ovat hankkineet tietonsa arkistoista ja museoista. Kierros alkaa oman koulupihan esittelyllä. Päivän päätteeksi kokoonnutaan koululla, jossa on järjestetty leikkimielinen tietokilpailu koskien kohteiden alueellista merkitystä. Retkipäivällä on onnistuttu yhdistämään paikalliskulttuuri ja liikkuminen, sekä ryhmäyttäminen eli toisiinsa tutustuminen. Kulttuurimaisema kuvissa Laitilan Untamalassa Vakka-Suomen alueella on toteutettu kulttuurimaiseman dokumentointiprojekti yhdessä Museoviraston, Untamalan ala-asteen ja Varppeen koulun kanssa. Sen tavoitteena oli synnyttää ajatteluprosessi, jossa kulttuurimaisemasta tulee tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Omaa arkista kulttuurimaisemaa valokuvasivat kaikki esikoululaisista lukiolaisiin. Kuvia kertyi noin 1300, joista valittiin 142 kuvaa näyttelyyn. Kuvamateriaali edustaa poikkileikkausta siitä, millä tavalla nykynuoret käsittävät kulttuurimaiseman. Vastaava projekti toteutettiin yhtä aikaa myös kahdeksassa muussa Euroopan maassa. Töistä järjestettiin myös yhteinen näyttely European Pathways to Cultural Landscapes. 7

9 1. Pihan toteuttaminen PTaide osana kouluympäristöä Pohjois-Karjalassa Liperin koulukeskusta parannettiin koulun ja läänintaiteilijan yhteistyönä. Kouluväki halusi muutosta niin sekavien rakennusten kuin ankean asvalttipihan viihtyvyyteen ja toimintamahdollisuuksiin. Taiteilijan johdolla hanketta on viety eteenpäin monipuolisesti. Työskentely on tapahtunut vuorovaikutteisesti koko yhteisön kanssa. Hanke on asettunut luontevaksi osaksi koulun kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaa. Se on toteutunut normaalin kouluopetuksen sisällä, kiinteänä osana opetusta. Hanke on ollut pitkäkestoinen ja se on edennyt vaiheittain. Se on vaatinut opettajien ja oppilaiden sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen. Kunnan päättäjät ja virkamiehet on pidetty tilanteen tasalla. Yhteistoiminnan organisointi, työnjako ja aikataulutus ovat olleet vaativa osa työnhallintaa. Hanke on ollut kaikille osapuolille antoisa, uusia toimintamuotoja luova prosessi. Opetuspuutarha Rauman liepeillä pienessä Sorkan kyläkoulussa on koko koulun pihapiiri monipuolisessa opetuskäytössä. Vuodenkiertoa seurataan ja sen vaatimat työt hoidetaan yhdessä. Koululla on oma perunapelto ja kasvimaa, omenapuut ja marjapensaat, lintupöntöt ja jopa kasvihuonekin. Opetus tapahtuu kokonaisopetuksena, jossa teoria ja käytäntö yhdistyvät. Oppilaat osallistuvat omavaraistalouden ja perinteiden vaalintaan. Yhteistyötä tehdään muun muassa kyläyhdistyksen ja 4H- yhdistyksen kanssa. Tavoitteena on, että lapset oppivat kunnioittamaan ja arvostamaan ympäristöään ja itseään, sekä menneitten sukupolvien ponnisteluja ja tuotoksia. Paikan henkeä etsimässä Pihan hoito- ja ylläpitotyöt tarjoavat jatkuvaa tarkkailua ja toimintaa vuodenkierron mukaisesti. Hyvin suunnitellen tekemällä oppimista löytyy, niin siivouksesta, lumitöistä kuin kasvienhoidostakin. Koulupihan perustamistai uudistamistyöt ovat jo merkittävä muutos koululaisten ja opiskelijoiden, opettajien ja koko alueen ihmisten arkielämässä. Siihen on syytä varautua myös koulutasolla riittävän ajoissa. Tiedonkeruun voi aloittaa haastattelemalla alueen vanhoja ihmisiä. Kysymysten muotoilu on tärkeää. Miten saada selville paikan henki? Haastattelun nauhoittaminen nopeuttaa tiedon keruuta. Monipuolinen alueen nykytilan havainnointi ja päätelmien tekeminen niiden pohjalta antaa varmuutta suunnitelmille. Arkistojen tutkiminen on suorastaan jännittävää puuhaa. Nimistötutkimus antaa lisätietoja paikkakunnan historiasta. Opettajat ovat asiantuntijoita mitoittaessaan tehtävät omien oppilaittensa kykyjen mukaisiksi. Näkemyksen hankinta Pelkkä pihan tuijottelu ei siis riitä koululaisten suunnittelutyön inspiraation lähteeksi. Tulee hankkia näkemys siitä millaiseen ympäristöön koulu kuuluu. Koko asuinaluetta voi tutkia opastauluja puiston vaiheista. Niitä käytetään ahkerasti opiskelijoiden ja normaalikoulun oppilaiden ympäristötietouden kohentamiseen. Alue on noussut uuteen arvoon ja otettu kaupunkilaisten, koululaisten ja heidän vanhempiensa iltakävelyjen kohteeksi. korkealta, ikään kuin lintuperspektiivistä. Siten asemakaava tulee tutuksi. Selviää talojen, teiden, katujen ja pihojen paikat. Kartta koulun ympäristöstä on välttämätön työväline. Sen avulla voidaan hahmottaa tilaa. Sitten voidaankin asettua maan tasalle ja ryhtyä inventoimaan piha-aluetta. Inventoinnilla tarkoitetaan piha-alueen nykytilan selvittämistä ja kirjaamista. Siinä huomioidaan maiseman luontotekijät ja ihmisen rakentamat elementit, niin tarkasti kuin mahdollista. Vanhan pihan ollessa kyseessä tarkastellaan pihan muotoa, sitä miten piha on sommiteltu, sitä mistä materiaalista rakenteet on tehty ja mitä kasveja on käytetty. Kirjataan omat vaikutelmat onnistuneista asioista, pihan kunnosta sekä häiriötekijöistä ja puutteista. Inventointikortteja löytyy esimerkiksi kirjasta Kulttuuriympäristö tutki ja opi tai nettisivuilta Piha-alueen nykytilasta on syytä tehdä dokumentointia myös valokuvin ja piirroksin. Tämä dokumentointi ja inventoinnit ovat suunnittelun työvälineitä. Lisätietoja: Elo, P., Grönholm, I., Järnefelt, H., Linnanmäki, S., Melanko, K., Rainio, P. Oma koulu tutki ja opi, Museovirasto ja Opetushallitus, Elo, P., Järnefelt, H., Kylliäinen, A., Sahlberg, M., Kulttuuriympäristö tutki ja opi, Elo, P., Järnefelt, H., Paalanen, T. Elävää kulttuuriperintöä tutki ja opi, Museovirasto, Opetushallitus, Ympäristöministeriö, Kajaanin kampus Kajaanin seminaarialue puistokäytävineen on suorastaan nähtävyys. Tuleville opettajille korostetaan siellä miten tärkeällä sijalla opettamisessa koulupiha voi olla. Aikoinaan opiskelijat hoitivat sen istutuksia, harvinaisia puita ja kasveja. Seminaarin puutarhasta uutuudet levisivät laajalle alueelle Kainuussa. Puutarhaopetus lakkautettiin kuitenkin seminaarivuosien jälkeen ja puutarha pääsi rapistumaan. Viimeaikoina aluetta on taas ryhdytty kunnostamaan. Istutusten ja rakennelmien lisäksi sinne on pystytetty useita Ulos koulusta, oma kaupunki tutuksi Kaupunki on tullut tutuksi kävelyreiteillä Oulussa. Kuusiluodon lukion, Pohjankartanon ja Myllytullin yläasteen koulujen yhteistyön tuloksena kaupungin historia muuttui eläväksi, koettavaksi ja toisillekin kerrottavaksi. Oulun merkkihenkilöiden ja vanhojen ja uudempienkin rakennusten tutkimuksen tuloksena syntyi neljä reittiä, joista löytyi sisältöjä uskonnon, historian, kuvataiteen ja kielten opetukseen. Reiteistä ollaan tuottamassa opetuspakettia muidenkin koulujen käyttöön. Lääninhallituksen lamppu. Piirros: Julianna Hemmoranta, Myllytullin yläaste, Oulu. 8

10 1. Pihan toteuttaminen Reino Tapaninen, yliarkkitehti, Opetushallitus Koulupihan suunnittelu ja rakentaminen Koulupihan suunnittelu Uutta koulua suunniteltaessa suunnitellaan samalla koko koulutontin käyttö. Suunnittelu käynnistyy huolellisella paikan analyysillä, perehtymisellä tontilla vallitseviin olosuhteisiin. Tällöin on otettava huomioon eräitä seikkoja, jotka määrittävät rakennuksen ja kaikkien pihatoimintojen sijoituksen. Tontin topografia ja maastonmuodot ovat määräävin lähtökohta koko tontin suunnittelulle. Onko tontilla mäkiä, harjanteita, rinteitä, notkelmia tai painanteita? Samalla selvitetään tontin ilmansuunnat, auringonsuunnat ja valoisuus sekä vallitsevat tuuliolosuhteet ja suojaisuus. Jo näistä lähtökohdista selviää paras paikka koulurakennukselle. Lisäksi kun on tutkittu tontin kasvillisuus ja mahdolliset vesistöt puusto, pensaisto, purot, ojat, kosteikot ja lammet saadaan lähtökohta myös tontilla vallitsevan pienilmaston selvittämiseksi. Tontin näkymät ja tilantuntu on syytä tutkia huolellisesti onko tontti luonteeltaan avoin vai suljettu, ja sijaitseeko tontti luonnonmaisemassa vai kaupunkimaisessa tilassa. Kannattaa vielä selvittää, voidaanko tontin eläimistölle taata hyvät olosuhteet jatkaa elämää paikalla. Kuinka rakentamismyllerryksen jälkeen paikalla viihtyvät pikkunisäkkäät, linnut ja pieneliöt? Koulun opetukselle olisi onneksi, jos luontoon voisi perehtyä omalla pihalla. Myös ympäristön liikenneolosuhteet on otettava huomioon tontin käyttöä suunniteltaessa. Autoliikenteen huomioiminen vaikuttaa turvallisuuden lisäksi myös meluntorjuntaan. Näiden kaikkien näkökohtien selvittäminen on edellytys hyvän lopputuloksen takaavalle koulun fyysisen ympäristön suunnittelulle - eikä pelkästään uudisrakentamisen yhteydessä, vaan myös vanhoja kouluja ja koulupihoja uudistettaessa. Koulun ja sen pihan suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuu monta eri asiantuntijaa ja rakentajaa. Arkkitehti pääsuunnittelijana suunnittelee maaston muotoilun ja rakennuksen sijoituksen tontille, huolehtii pihan toiminnallisesta jäsennöinnistä, suunnittelee portaat, muurit jne., valitsee kalusteet ja varusteet, materiaalit ja opasteet. Lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu myös tontin vihersuunnittelu, jos tehtävään ei ole erikseen määrättyä vihersuunnittelijaa. Vihersuunnittelijaksi kannattaa kuitenkin lähes aina valita alan koulutuksen saanut ammattilainen. Näin varmistetaan korkeatasoinen, pitkäkestoinen ja helppohoitoinen koulupihan viherympäristö. Tonttia suunniteltaessa rakennesuunnittelijan, rakennusinsinöörin tai vastaavan, tehtäviin kuuluu mm. suunnitella pintavesien poisjohtaminen ja tontin kuivatus sekä salaojat ja erikoisrakenteet, kuten tukimuurit. LVI-suunnittelija huolehtii viemäreiden, vesijohtojen ja kaivojen sijoituksesta ja sähkösuunnittelija piha-alueen valaistuksesta. Pääurakoitsija rakentaa itse rakennuksen lisäksi kulkuväylät, pysäköintialueet ja leikkialueet sekä pystyttää ja asentaa kalusteet ja varusteet. Pääurakoitsija voi toteuttaa myös viherrakentamisen, istutustyöt ja nurmetukset, jos erikseen ei ole valittu viherurakoitsijaa. Ammattitaitoisen erillisen viherurakoitsijan käyttö kuitenkin varmistaa laadukkaan viherrakentamisen lopputuloksen. LVI-urakoitsija rakentaa viemärit, vesijohdot ja kaivot. Sähköurakoitsija johdottaa ja asentaa valaisimet. Pihan rakentamisen valvontaan osallistuu useita viranomaisia, kuten rakennusvalvonnan viranomaiset, jotka myöntävät rakennusluvan kaikelle kiinteälle rakentamiselle ja varustamiselle tontilla. Pelastus- ja terveystoimen viranomaiset valvovat lisäksi paloturvallisuutta sekä hygienia- ja jätehuollon toteuttamista. Tärkein osapuoli koulupihan toteuttamisessa on kuitenkin koulussa työskentelevät opettajat ja oppilaat. Heidän toiveensa ja näkemyksensä on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon suunnittelun ja toteutuksen kaikissa vaiheissa! Toiminnallinen jäsennöinti Koulupihan toiminnallinen jäsennöinti perustuu turvallisuuden, terveellisyyden, viihtyisyyden ja kasvatuksen vaatimuksiin ja lähtökohtiin. Osan tontista valtaa tietenkin itse koulurakennus. Sen sisääntuloalueet ja näkymät perustuvat tontilla tehtyyn paikan analyysiin. Tonttia suunniteltaessa on otettava huomioon myös koulun mahdollinen myöhempi laajentaminen rakennuksen laajennukselle on varattava suunta ja tila. Tontin ja pihan liikenne jaetaan kolmeen osa-alueeseen. Ensiksi kiinnitetään huomio oppilasliikenteeseen, oppilaiden tulosuuntiin, jotka määrittävät mm. bussipysäkkien sijoituksen, polkupyörä- ja mopedipaikkojen sijoituksen, talvikautena myös suksien säilytyksen. Myös oppilaiden saattoliikenne on otettava huomioon, ja erityisesti liikuntaesteiset oppilaat on voitava saattaa rakennuksen sisäänkäynnin luokse. Henkilökuntaliikenne autoineen on erotettava oppilaiden sisääntuloväylistä, jotta vältyttäisiin vaarallisilta törmäyksiltä. Sama koskee huoltoliikenteen erottelua, keittiön tavarankuljetusta ja jätehuoltoa sekä jatkuu seuraavalle sivulle 9

11 1. Pihan toteuttaminen Talkoilla piha paremmaksi lisäksi teknisen käsityön materiaalintuontia ja -vientiä. Huoltoliikenne tulisi aina sijoittaa oman huoltopihan yhteyteen aivan liian usein näkee vielä koulupihoja, joissa keittiön huoltoajo toteutuu koulun välituntipihan kautta. Koulupihasta oppilaiden käyttöön varattava alue voidaan jakaa seuraaviin osiin. On luotava paikat oppimiselle, mahdolliselle ulkoauditoriolle, kasvihuoneille ja kasvimaille, vesialtaille ja -lammikoille, kivipuutarhoille ja ehkäpä jopa pienelle eläintarhalle. On varattava alueet oppilaiden virkistykselle, juoksupihalle, istuskelulle, penkeille ja katoksille, leikkivarusteille. Oppilaat tarvitsevat paikkoja, joissa voi kokoontua ja olla yhdessä. Toisaalta tarvitaan myös paikkoja, joihin oppilas voi halutessaan vetäytyä ja olla yksin. Liikunnalle on varattava paikkoja. Tällöin tarvitaan tilaa pallo- ja pelikentille, kuntoilutelineille ja - varusteille. Istutukset, puut ja pensaat, perennat ja nurmikot, ovat tärkeä osa koulupihan viihtyisyyttä. Kasvillisuus ja istutukset palvelevat myös koulun opetusta. Erittäin tärkeää olisi myös, jos suinkin mahdollista, säilyttää osa koulutontista luonnontilaisena, rakentamattomana, vapaana alueena metsiköineen, niittyineen, kukkaketoineen ja ns. ylijäämäalueineen. Tällaiset paikat tarjoaisivat parhaan opetusmahdollisuuden luonnon ja sen ilmiöiden tutkimiselle. Koulupihan mitoitus Koulurakentamista säätelevä normitus on purettu myös pihojen osalta. Kunnat ja koulujen ylläpitäjät voivat nyt vapaammin päättää, millaisia tiloja koulun tarpeiden ja painotusten perusteella rakennetaan. Vanhat suunnittelu- ja mitoitusohjeet ovat kuitenkin edelleen käyttökelpoisia suosituksia määritettäessä mm. pihan kokoa ja eri alueita. Koulutontin koon mitoituksessa on käytetty seuraavaa ohjearvoa: pinta-alaksi tarvitaan 1,5 ha:n perusala + 20 m 2 /oppilas. Jos koulussa on esimerkiksi 500 oppilasta, on tontin pinta-ala: m x 20 m 2 = m 2 = 2,5 ha. Tätä ohjearvoa pienempi tontti riittää, jos koulutontille ei tarvitse rakentaa leikkikenttää (jos sellainen jo sijaitsee esimerkiksi läheisessä puistossa). Peruskoulun vuosiluokkien 1 6 leikkikentäksi tarvitaan m 2 :n alue (40 x 60 m 2 ), ja jos perusopetusryhmiä on yli 19 tarvitaan näitä kenttiä kaksi. Tärkeätä olisi järjestää 60 m:n pituinen juoksurata leikkikentän yhteyteen. Peruskoulun vuosiluokilla 7 9 tarvitaan ainakin yksi m 2 :n kokoinen pelikenttä. Lukion kentäksi tulisi mitoittaa m 2 :n alue (50 x 80 m 2 ). Huomattava kuitenkin on, että kenttien tarve voidaan tyydyttää myös koulun läheisillä yleisillä kentillä. Koulupihan rakenteelliset osat Koulupihalla voi olla erilaisia rakenteellisia elementtejä, jotka ovat tarpeen toimintojen sijoituksessa, ohjauksessa, taustana ja tukena. Esimerkiksi koulun sisääntuloalue voidaan merkitä koulun portilla, joka toimii koulun tunnuksena ja ensimmäisenä koulualueelle kutsuvana viestinä. Koulun piha-alue on joskus aidattava, varsinkin kaupunkialueilla. Aidat voivat luonteeltaan olla hyvinkin erilaisia. Materiaaleina voi käyttää tylyn verkkoaidan sijaan myös puuta tai pensasaitaa. Oppilaiden pihalla oleskelu tarvitsee suojakseen myös katoksia, jotka voivat olla rakennuksesta erillään tai sisääntuloon kiinteästi liittyviä. Joskus pihan maasto-olosuhteet voivat olla sellaisia, että tarvitaan pihaportaita, joita voidaan rakentaa hirsituettuina maaportaina, betoniportaina tai kivi- 10

12 1. Pihan toteuttaminen portaina. Liikuntaesteisille on taattava pääsy kaikille toiminnan alueille. Silloin ehkä joskus joudutaan rakentamaan luiskia, joissa sallitaan enintään 8 %:n kaltevuus. Pihapenkereitä voidaan tukea maavalleilla tai puisilla, luonnonkivisillä tai betonisilla tukimuureilla. Koulupihan kalusteet ja varusteet Koulupihalla tarvitaan toiminnan tueksi paljon erilaisia kalusteita ja varusteita. Leikki- ja liikuntavälineiden merkitys ja tarve korostuu varsinkin alemmilla kouluasteilla. Pihalla tarvitaan kiipeilytelineitä, puomeja, keinuja, steppipenkkejä, ryömintätunneleita, liukumäkiä, hyppylautoja, palloseiniä, pallotelineitä, nojapuita, rekkejä, kiipeilytankoja ja köysiä. Näitä tarvikkeita valmistaa Suomessa muutama yritys, mutta näitä on toteutettu myös vanhempien talkootyönä. Tällöin on kuitenkin muistettava laitteiden turvallisuus, sillä varusteen toteuttaja vastaa sen turvallisuudesta. Penkkejä ja istuskeluryhmiä voidaan toteuttaa kiinteinä tai irrallisina. Istuskelualue voidaan lisäksi suojata ja merkitä katoksella tai pergolalla. Jätehuoltoa varten pihalla tarvitaan roskakoreja ja kompostoreita, joiden merkitys korostuu opiskeltaessa luonnon kiertokulkua. Pyörätelineet voivat myös olla kiinteitä tai irrallisia. Monen valmistajan mallistossa pyörätelineeseen on yhdistetty talviaikainen suksien säilytys. Joskus pihalla tarvitaan myös opasteita ja viittoja, sisäänkäynti- ja ovitunnisteita, valitettavasti myös kieltoon kehottavia liikennemerkkejä. Koulupihan taideteokset Koulupihan taideteokset ovat tärkeä osa pihan kokemuksellisuutta. Taideteoksia voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Seinäreliefit syntyvät jo usein rakennustyön yhteydessä esimerkiksi tiilireliefeinä. Seinämaalauksia ja hallittuja graffiteja voivat toteuttaa oppilaat itsekin. Asfalttimaalaukset voivat palvella leikkejä ja liikuntatapahtumia. Maamosaiikeilla ja laatoituskuvioilla voidaan piha-alueeseen luoda kulutuksenkestäviä taideteoksia. Patsaita ja veistoksia voidaan toteuttaa lukemattomin tavoin eri materiaaleista, tärkeätä olisi teoksien kosketeltavuus ja joskus niiden tarjoama mahdollisuus esimerkiksi kiipeilyyn. Lumi on luonteva materiaali lasten itsensä toteuttamiin lumiveistoksiin ja -linnoihin. Ympäristötaidetta voidaan toteuttaa maaveistoksina, erilaisina tuuliviireinä ja aurinkokelloina, jotka tukevat myös luonnonilmiöiden opiskelua. Koulupihatalkoot Edellä on puhuttu koulupihan toteutuksesta normaalina ammattisuunnittelu- ja -rakennustyönä. Varsinkin koulupihan perusparannus voidaan toteuttaa myös kouluyhteisön yhteisenä talkooprojektina, johon oppilaiden ja opettajien lisäksi osallistuvat myös vanhemmat ja muu ympäröivä yhteisö. Tällaisesta projektista voi syntyä koko kouluyhteisöä yhdistävä ja innostava yhteistyön voimannäyte. Talkootyötä voi ohjata oheisen kaavion (kuva) mukaisella prosessilla, joka selkeästi etenee vaiheittain. Kuten suunnittelussa yleensäkin, tärkeintä on olemassa olevan tilanteen analysointi ja kartoitus, mielikuvien ja tavoitteiden määrittely. Hanke täytyy myös suunnitella, ideoita voivat tuottaa kaikki kouluyhteisön jäsenet. Talkoohankkeelle voidaan hakea julkisuutta paikkakunnan lehdistössä, ja siten tarjota myös mainosarvoa mahdollisille hankkeen kaupallisille tukijoille. Lopuksi tehdään varsinainen toteutustyö, koulupihan perusparannus, johon talkooväen lisäksi voi osallistua myös tarvittavia ammattimiehiä. Ideoita ja virikemateriaalia, mm. kirjasia ja videoita koulupihan kehittämiseksi saa seuraavilta järjestöiltä, jotka jo useamman vuoden ajan ovat tehneet uraauurtavaa työtä koulupihojen hyväksi: Learning Through Landscapes Third Floor, Southside Offices, The Law Courts Winchester SO23 9DL United Kingdom Skolans Uterum Olof Skötkonungsväg Hägersten Sverige 11

13 Juhani Rajala Vihreä koulun piha on ilo silmälle. Pekka Leskinen, toimitusjohtaja, Viherympäristöliitto ry Vihreä, toimiva ja viihtyisä koulun piha Koulun piha on usein kylmä ja virikkeetön. Kuitenkin hyvällä suunnittelulla ja osaavalla rakentamisella (jonka jälkeen seuraa huolellinen ylläpito!) voidaan luoda kohtuuhinnallakin viihtyisää ja monipuolista opetusympäristöä. Samalla pihasta on mahdollista saada myös esteettisesti kaunis kokonaisuus. Suunnittelu Pihan suunnittelussa on aina keskeisellä sijalla paikan luonne: ympäristön maisematekijät, paikalliset maastonmuodot ja mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Koulun pihalla erikoisvaatimusta suunnittelutyöhön tuo vielä kova kulutus, kesäaikainen hiljaiselo ja varsinkin isoissa kouluissa käyttäjien moninaiset toiveet ja halut omalle pihalleen. Uusissa koulupihoissa on tärkeää saada jo alusta lähtien suunnitteluun mukaan tulevia käyttäjiä. Jatkossakin opettajat ovat erittäin keskeisessä asemassa koulunpihan aktiivisessa käyttöönotossa. Suunnittelu on syytä antaa ulkopuolisen erikoisosaajan työksi (maisema-arkkitehdit, viheraluesuunnittelijat, miljöösuunnittelijat). Asiantuntijan avustuksella lopputuloksen onnistuvuus on huomattavasti varmempaa. Suunnittelu on joka tapauksessa yhteistyötä ammattilaisen ja alueen käyttäjien kanssa. Osaava suunnittelija kykenee tekemään pihan suunnittelua oikeassa osallistuvuuden hengessä: käyttäjät huomioidaan jokaisessa vaiheessa. Koulupihan suunnittelun keskeiset osa-alueet: lähtökohtatilanteen selvitys (alueen kulttuuri ja ominaispiirteet, maaston muoto, maaperä, ilmasto, olemassa oleva kasvillisuus ja rakenteet, naapuristo, ajoväylät, huoltoliikenne, lapsiryhmät/ikä ja lukumäärät) tilaajan/asiakkaiden tarpeet pihalle kasvillisuuden valinta, materiaalien nimeäminen, toimintojen sijoittaminen, kulkuväylät, huoltotoiminta sekä kaikkien osapuolten osallistaminen suunnitteluprosessiin kustannusarvio ja työselitys rakentamiselle ja vuosittaiselle hoitotyölle rakentamistyön valvonta, palautteen kysely asianomaisilta prosessin läpiviennistä Rakentaminen Koulupihan rakentaminen on vaativa työ. Usein kohteet ovat ahtaita ja työkoneiden liikuttamiset ja materiaalien paikalletuomiset voivat vaatia tarkkojakin ennakkosuunnitelmia. Vanhoilla pihoilla voi koulu olla käytössä koko rakentamisen ajan ja tällöin tuvallisuusasiat työmaan suunnittelussa korostuvat. Hyvä suunnitelma on onnistuneen rakentamisen kannalta välttämätön. Mikäli kohteessa käytetään ulkopuolista urakoitsijaa, on kaikkien urakka-asiapapereiden suunnittelussa oltava erityisen tarkka. Itse urakoitsijan valinta on myös keskeinen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Urakoitsijan valinnassa tulisikin hintaa enemmän kiinnittää huomiota ammattitaitoon ja työn laadunhallintaan urakoivassa yrityksessä. Tässä on apuna erilaiset työmaakohtaiset laadunhallintajärjestelmät ja yrityksen laatujärjestelmät. Pihan rakentaminen alkaa huolellisella ennakkosuunnittelulla, jossa selvitetään mm. työmaan huoltotilat, kohteen yhteyshenkilöt, tarkka rakentamisaikataulu. Materiaalien tilaukset aikataulutetaan tarkasti ja mahdollisten aliurakoitsijoiden työt määritellään selkeästi. Suunnitelma käydään tilaajan ja suunnittelijan kanssa lävitse ja kaikki epäselvät seikat pohditaan välittömästi kuntoon. Kaikkien osa- 12

14 1. Pihan toteuttaminen puolien on oltava tilanteen tasalla ja tietoisia etenemistavoista. Viherrakentamisen keskeiset osa-alueet: töiden aikataulutus ja työmaan laatusuunnitelma säilytettävän kasvillisuuden ja rakenteiden suojaus maastonmuotoilut ja maanalaisten rakenteiden rakentaminen (sähkökaapelit, salaojat, vesijohdot yms.) käytävien, teiden ja kenttien pohjien rakentaminen kasvillisuusalueiden pohjatyöt valopylväät, leikkivälineet ja muut varusteet / kalusteet istutukset ja nurmetukset ja erilaiset pintojen rakentamiset (kivituhkaukset, asvaltointi, kiveykset ) viimeistelyt, vastaanottotarkastus (ja käytön opastus) hoitourakan käynnistäminen ja takuiden tarkastukset (takuu 2 vuotta vastaanotosta) Urakkana vai talkoilla? Monissa kouluissa pihatöitä toteutetaan talkoilla. Talkoot voivat olla joko siivoustöitä, pieniä korjauksia tai jopa kokonaisten leikkivälineiden ja pihakokonaisuuksien rakentamista. Talkoilla toteutettaessa on kuitenkin aina muistettava, että koulun piha on julkista aluetta ja turvallisuusasiat on hoidettava erityisellä huolellisuudella. Varsinkin leikkivälineiden osalta EUstandardit tuovat esiin paljon huomioitavia asioita välineiden suunnittelijoille ja asentajille. Putoamiskorkeudet, kaiteiden aukot, putoamisalusta, turvaetäisyydet jne. ovat huolellisesti mietittäviä yksityiskohtia ja monissa tapauksissa onkin isommat työkokonaisuudet syytä antaa urakoitsijoiden tehtäväksi. Tällöin on tietenkin muistettava osata tilaajan toimenpiteet ja huomioitava valvonta-asiat. Piharakentamisen kustannuksia Uudisrakennusten kokonaiskustannuksista vain 1-4 % käytetään pihan rakentamiseen. Kyseessä on siis rakennushankkeen budjetissa kohtuullisen pieni menoerä, mutta näyttävyydeltään varsin merkittävä hankkeen osaalue. Pihan rakentamisen kustannukset voivat vaihdella jonkin verran maamme eri alueilla mutta seuraavassa on koottuna joitain keskiarvohintoja (tilanne v. 2002). Osa on materiaalin hintoja ja osa urakkasuorituksen hintoja materiaaleineen. nurmikko kasvualustoineen ja kylvöineen 5 / m 2 istutusalue (kasvualustoineen, kasveineen ja istuttamisineen) 35 / m 2 betonikiveys (sis. asennussoran, kivet ja asennuksen) 50 / m 2 parikeinu (materiaalin hinta) 350 pieni kiipeilyteline asennettuna 5100 Pihan hoito on asia, jonka budjetoiminen ja huolellinen toteuttaminen on aina muistettava kaikissa suunnitelmissa. Pihan hoitokustannukset vaihtelevat suuresti pihan sisällöstä riippuen. Karkeasti voidaan hoitokustannukset arvioida pihahehtaaria kohden. Hoitohinnat peruspihoissa (kasvillisuutta, välineitä ja pinnoitettuja alueita) liikkuvat työn vaativuuden perusteella seuraavasti: /ha/hoitovuosi. Lisätietoja: 13

15 Suomen 4H-liitto Koululaisia omalla kasvimaalla. 2. Koulupiha oppimisympäristönä Lea Houtsonen, opetusneuvos, OPH Koulupihan ja sen lähiympäristön hyödyntäminen biologian ja maantiedon opetuksessa Koulupiha ja sen välitön lähialue ovat tärkeä osa koulujen oppimisympäristöä, johon sisältyy sekä luonnon että rakennetun ympäristön elementtejä. Biologian ja maantiedon opetukselle ne tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia toteuttaa elämyksellistä ja kokemuksellista oppimista. Ulkona tapahtuva oppijaa aktivoiva ja toiminnallinen opetus vetoaa oppilaan aisteihin, tunteisiin, kokemuksiin, elämyksiin ja mielikuvitukseen. Koulupihalla voidaan harjoitella ympäristön havainnointia, tehdä erilaisia mittauksia, laatia kartta koulun pihasta ja suunnitella siitä yhdessä viihtyisä alue. Pieniä tutkimuksia on mahdollista tehdä yhteistoiminnallisissa ryhmissä, parityöskentelynä tai yksilöllisesti. Samalla opitaan havaintojen huolellista muistiin merkitsemistä. Oppilaan omat havainnot, oivallukset ja kokemukset ovat tärkeitä kasvatettaessa ympäristötietoisia ja ympäristövastuullisesti käyttäytyviä kansalaisia. Biologian ja maantiedon opetuksessa koulupihaa ja sen lähiympäristöä hyödynnetään oppimisympäristönä kehitettäessä oppilaiden ympäristöherkkyyttä, kasvien ja muun luonnon tuntemusta, spatiaalista hahmottamiskykyä sekä osallistumis- ja vaikuttamistaitoja. Ympäristöherkkyydellä ymmärretään oppilaan kokemusten ja erilaisten aistihavaintojen pohjalta luotua tunnepitoista suhdetta ympäristöön Ympäristöherkkyys on myös kyky havaita ja aistia ympäristöä. Koulupihan ja sen lähiympäristön tutkiminen kasvattaa oppilaiden kiintymystä kouluympäristöön ja sillä on myönteinen vaikutus myös oppilaiden alueidentiteetin kehittymiselle. Oman kouluympäristön tutkiminen lisää oppilaiden halukkuutta hoitaa ja suojella tuttua aluetta. Koulu on osa paikalliskulttuuria ja sen lähiympäristö tarjoaa oivan kentän oppilaiden itsenäiseen työskentelyyn. Koulun lähimetsikkö on mitä parhain oppimisympäristö, sillä se inspiroi tutkimaan, runoilemaan, satuilemaan ja tekemään taidetta. Kaupungeissa koulujen lähipuistot ja muut viheralueet korvaavat lähimetsät. Oppilaiden tutkimuskohteena voi olla myös muu luonnonympäristö koulun lähellä kuten puronvarsi ja pieni suoalue tai rakennettu ympäristö teineen ja rakennuksineen. Koulupiha lähiympäristöineen luonnontuntemuksen harjoituskenttänä Kun oppimista toteutetaan tietyssä ympäristössä voidaan puhua oppimisympäristöstä. Tavallisesti oppimisympäristö määritellään oppiaineksen sekä fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen toimintaympäristön muodostamaksi kokonaisuudeksi, jonka vaikutuspiirissä opetus ja oppiminen tapahtuvat. Oppimisympäristössä oppimiseen liittyy monia kontekstuaalisia, kuten motivaatioon, asenteisiin, tunteisiin ja ilmapiiriin kuuluvia tekijöitä. Oppimisympäristönä koulupiha on helposti saavutettavissa oppituntien aikana ja aikaa maastoon siirtymiseen ei mene muutamaa minuuttia kauemmin. Näin kenttäopetuksen usein vaatima matka-aika ei ole esteenä ulkona tapahtuvalle opetukselle ja oppimiselle sekä oppilaskeskeiselle tutkivalle työskentelylle. Luova oppimisympäristö ei ole staattinen. Luovassa oppimisympäristössä oppilaan ei tule pelkästään istua, vaan hänellä on mahdollisuus toimia, tuottaa, kysyä ja etsiä itse vastauksia. Projektityöskentely omien tutkimustehtävien parissa lisää oppilaan luovuutta ja valmiuksia itsenäisten ratkaisujen tekemiseen. Ulkona tapahtuva oppiminen voi edistää oppilaan itsetunnon kehittymistä, koska siellä jokainen oppilas voi saada onnistumisen kokemuksia. Havainnointi on yksi tiedon hankinnan muoto kouluopetuksessa. Havainnointi voi olla erilaisten aistihavaintojen vastaanottamista tai valikoivaa ja tutkivaa havainnointia. Koulupihalla ja sen välittömässä lähiympäristössä luonnontuntemusta kehitetään havainnoimalla ja luokittelemalla elottoman ja elollisen luonnon kohteita sekä tunnistamalla eliölajeja. Koulupihan ja koulun lähiympäristön eliöstöön ja ekosysteemeihin tutustuminen on biologian opetuksen ydinsisältöjä. Koulun pihalta saadaan rikkakasveja, havu- ja lehtipuiden oksia tai eliökunnan eri ryhmien edustajia. 14

16 2. Koulupiha oppimisympäristönä Luokkahuoneessa oppiminen on usein symbolien välittämää ja abstraktia eikä siihen liity kokemuksia todellisesta maailmasta. Koulupihalla ja lähiympäristössä oppilailla on mahdollisuus testata konstruoimiaan käsityksiä empiirisesti fyysisessä ympäristössä, joka on luonnonelementtien eli veden, ilman, maan, kasvillisuuden ja eläimistön sekä rakennettujen elementtien kuten rakennusten ja väylien muodostama kokonaisuus. Oppilas voi havainnoida ympäristöä yhdistäen mielessään luokkahuoneessa käsiteltyjä asioita todellisiin tilanteisiin. Työskentelyn kiinnostavuuden kannalta on tärkeää, että oppilaat osallistuvat itse myös tutkimustehtävien suunnitteluun. Tutkimustehtävän jäsentämisessä voidaan käyttää apuna käsitekarttaa. Samalla tulevat esille myös oppilaiden tiedolliset aukot ja väärinkäsitykset. Käsitekarttaa voidaan käyttää hyväksi myös aiheeseen liittyvien käsitteiden oppimisessa. Oppilaan ulkona tapahtuvaa työskentelyä voidaan myös arvioida. Arvioinnin kohteena voivat olla erityisesti oppilaiden tutkimustaidot. Tällöin huomiota voidaan kiinnittää oppilaan aloitteellisuuteen, kykyyn organisoida tutkimus, ratkaista ongelmia ja hankkia tietoa, oppilaan kykyyn ymmärtää asioita ja tulkita sekä arvioida tietoa ja myös oppilaan kykyyn toimia ryhmässä. Tehtäväsarjat luonnosta Kenttäopetuksessa havaitsemisen taidolla on erityinen merkitys. Sitä voidaan kehittää tekemällä havaintoihin perustuvia harjoituksia. Lähtökohtana kenttäopetukselle on se, että opetettavat käsitteet ovat oppilaille tuttuja. Oppilaat eivät pysty työskentelemään kentällä, jos he eivät ymmärrä eteen tulevia käsitteitä. Siksi ulkona tapahtuvaan työskentelyyn tulee valmistautua hyvin. Luokkahuoneen ulkopuolella oppiminen koostuu tavallisesti sellaisista tehtävistä, joiden ratkaiseminen koetaan mielekkäämpänä kuin perinteiset tehtävät. Raimo Pitkänen on tarkastellut tutkimuksessaan oppilaiden kokemuksia ja oppimista luokan ulkopuolisessa ympäristökasvatuksessa huolella valmisteltujen tehtävien avulla. Esimerkiksi Kaikki riippuu kaikesta tehtäväsarja kartoitti oppilaiden tietämystä luonnon ekologisista suhteista. Tehtävissä oppilas joutui kentällä miettimään kaikki ne vuorovaikutussuhteet, joita eloton ja elollinen luonto tarjosivat. Niitä olivat kahden saman lajin välinen suhde sekä kasvi- että eläinmaailmassa, kahden eri lajin välinen suhde, kahden elottoman luonnonosan suhteet sekä elottoman ja elollisen luonnon vuorovaikutussuhteet. Tehtävät vaativat oppilailta ennakkotietoa sekä kykyä soveltaa ja assosioida luonnossa ekologista tietoa. Tehtäviä tehdessään oppilaat saivat liikkua, tutkia, tehdä itse havaintoja ja kokea kaiken itse. Oppilaiden havainnot ohjasivat ajattelua ja oppiminen ilmeni tiedon hankintana, ajattelun muutoksena ja muistamisena. Omat kasviruudut Koulun lähiympäristön kasveihin voidaan tutustua myös siten, että jokainen oppilasryhmä saa oman pienen rajatun tutkimusalueensa. Leena Aho, Sari Havu-Nuutinen ja Helena Järvinen ovat esittäneet kirjassaan Ympäristö- ja luonnontieto alkuopetuksessa selkeät ohjeet kasvihavainnointiin. Tutkimusruudusta lasketaan kuinka monta erilaista kasvia ruudusta löytyy. Kasveja voidaan vertailla toisiinsa ja löytää yhtäläisyyksiä ja eroja. Jokainen ryhmä ottaa maasta yhden kasvin juurineen. Kasvi viedään luokkaan, nimetään sen osat ja kirjoitetaan nimet paperisuikaleille. Oppilaiden kanssa keskustellaan siitä, mikä merkitys kullakin kasvin osalla on ja opitaan paitsi kasvin nimi, myös sen osien nimet ja niiden tehtävät. Sisään tuodut kasvit istutetaan ruukkuihin, tehdään ennakko-oletus siitä, miten kasveille jatkossa tapahtuu, kuoleeko kasvi vai jatkaako se kasvuaan, ja seurataan mitä tapahtuu ja miksi siten. Samalla pohditaan sitä, mitä kasvit tarvitsevat elääkseen. Omaa rajattua tutkimusaluetta oppilaat voivat tarkkailla kaikkina vuodenaikoina ja seurata siinä tapahtuvia muutoksia. Havaitut muutokset kirjataan huolellisesti oppimispäiväkirjaan. Oman alueen havainnointi kiinnittää oppilaita omaan tuttuun paikkaan ja kehittää ympäristöherkkyyttä. Koulun pihalla tai läheisessä metsikössä voidaan havainnoida linnun laulua ja läheiseltä ojanpenkalta otetaan kenttähaavilla pieneliönäytteitä tutkimuksia varten. Koulun lähiympäristön luontopolku on oiva ilon ja oppimisen lähde. Opettajan ohjauksessa oppilaat voivat kerätä lähiympäristöstä erilaisia luonnonnäytteitä kuten kiviä ja kasveja. Kasveja voidaan kerätä ja määritellä ohjatusti myös kuivattaviksi oppilaiden omiin herbaarioihin, joita täydennetään kouluvuosien aikana. Aistikävelyretket Ympäristöön tehtävän aistikävelyretken tavoitteena voi olla kokemusten synnyttäminen tutkittavasta alueesta ja herkistyminen tutkittavalle paikalle. Aistikävelyretki voidaan suorittaa joko yksin, pareittain tai pienryhmissä. Huomiota kiinnitetään varsinkin näkö-, kuulo-, haju- ja tuntoaistimuksiin. Silmät voidaan aistikävelyretken aikana aika ajoin sulkea kuuloaistimusten terävöittämiseksi. Aistittavia seikkoja ovat tällöin se, mitä ääniä kuullaan (luonnonäänet, työn äänet, liikenteen äänet, ihmisten äänet, äänettömät jaksot jne.) ja miten voimakkaita äänet ovat. Koulupihan ja lähiympäristön karttamainen hahmottaminen Ihminen hahmottaa ympäristöään mielikuvien avulla. Tällaiset miellekartat ovat yksinkertaistettuja, näkemyksiä todellisuudesta. Ne voivat olla vapaalla kädellä tasolle laadittuja karttamisia piirroksia, jotka välittävät yksilön subjektiivisen näkemyksen ympäristöstä, jostakin alueesta tai ilmiöstä. Oppilaita voidaan pyytää piirtämään paperille miellekartta tietystä alueesta kuten koulun lähiympäristöstä tai omasta koulumatkasta ja sen varrella sijaitsevista tärkeistä kohteista. Karttakielen ymmärtäminen liittyy oppilaan tilatajuun. Vaikka ihmisellä on luontainen taipumus karttamaiseen ajatteluun, edellyttää kartankäyttötaidon kehittyminen harjoittelua. Kouluun tullessaan lapsi osaa jo suunjatkuu seuraavalle sivulle 15

17 2. Koulupiha oppimisympäristönä 16 Koulun pihakartan laatiminen Koulun pihakartta voidaan laatia ruututai millimetripaperille. Selkeät pihakartan laatimisohjeet on esitetty esimerkiksi Peruskoulun karttaoppaassa (Maanmittaushallitus 1985). Mittausvälineenä voidaan käyttää metrin askelia, mikä tarkkuus riittää koulun pihakartan laatimisessa. Pihakartta voidaan laatia myös valmista pohjakarttaa tai ilmakuvaa käyttäen. Tarkoitukseen sopiva mittakaava on 1:500, 1:1000 tai 1:2000. Kartan ajantasaisuus tarkistetaan pihalla, valitaan pihakarttaan tulevat kohteet, mitataan lisäkohteita ja piirretään kartta puhtaaksi. nistautua tutussa ympäristössä. Maantiedon opetuksessa oppilaiden karttamaisen ajattelun kehittämisen lähtökohdaksi otetaan oma luokka, koulu ja koulun piha. Oman luokan kartan piirtäminen vaikkapa pienoismallin eli leikkiluokan avulla auttaa oppilaita ymmärtämään mitä kartalla tarkoitetaan. Tärkeää on se, että oppilas ymmärtää yläviistosta ja ylhäältä piirretyn kuvan sekä kartan erot. Karttojen lukeminen, ymmärtäminen ja tulkitseminen puolestaan edellyttävät sitä, että oppilas tuntee kartan kielen. Koulussa kartanluvun harjoittelun lähtökohtana on se, että oppilas oppii ymmärtämään kartan pienennettynä ja ylhäältä päin piirrettynä kuvana alueesta. Tärkeää on myös se, että oppilas oppii ymmärtämään, miksi kartassa on käytettävä merkkejä kuvaamaan erilaisia maastonkohteita. Maantiedon tunneilla harjoitellaan kartan ja maaston kohteiden vertaamista toisiinsa. Oppilaat oman koulupihan ja lähiympäristön suunnittelijoina Koulupihojen toimivuus ja viihtyisyys ovat tärkeitä asioita koko kouluyhteisölle. Ympäristö- ja luonnontiedon opetuksessa oppilaat voivat osallistua koulupihan suunnitteluun ja muihin omaa ympäristöä hoitaviin ja parantaviin toimiin. Oppilaat voivat olla mukana istuttamassa kukkien sipuleita ja puiden taimia sekä rakentamassa ja hoitamassa kompostia. Asfaltoitu piha on sopiva joillekin peleille ja leikeille, mutta nurmikenttä, kukkapelto ja raivaamaton lähimetsä tarjoavat paremmat mahdollisuudet luonnon tarkkailuun, siitä iloitsemiseen ja oppimiseen. Koulujen pihoja ja lähiympäristöjä edelleen kehittämällä niistä voidaan kehittää innovatiivisia ja kiehtovia oppimisympäristöjä. Yrjö Sepänmaan mukaan koulupihaan tulisikin kuulua villi osasto, jossa olisi tilaa luontoharrastuksiin ja pienimuotoisen viljelyyn. Oppilaiden käsitykset koulupihan viihtyisyydestä ja välituntien virikkeellisyydestä leikki- ja puuhaympäristöinä poikkeavat aikuisten näkemyksistä. Oppilaiden näkemykset omasta ympäristöstään voidaan saada selville esimerkiksi haastattelu-, kysely-, valokuvaus-, piirros-, muovailu ja kollaasitekniikoilla. Koulupihan ja lähiympäristön suunnitteluun oppilaat voivat osallistua esimerkiksi laatimalla tarrakarttoja. Eri värisillä tarroilla oppilaat merkitsevät heille mieluisia tai vastenmielisiä paikkoja: tärkeä paikka, kaunis paikka, ystävyyden paikka, ruma paikka ja pelottava paikka. Kun oppilaiden näkemyksiä otetaan huomioon pihan suunnittelussa, he saavat tärkeitä osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia. Oppilaat voivat tehdä ympäristöanalyysin avulla koulupihasta tai koulun lähiympäristössä olevasta alueesta alueellisen kehittämissuunnitelman, jossa korostuu lasten ja nuorten näkökulma. Opetus soveltuu hyvin koulun ympäristöopetukseen. Tavoitteena vaikuttamistaitoisten kansalaisten kasvattaminen Ympäristöanalyysiharjoitusten ja muun oppilaiden omakohtaiseen tutkimukseen perustuvan työskentelyn avulla oppilaista voidaan kasvattaa aktiivisia, osallistuvia ja ympäristötietoisia kansalaisia, jotka kykenevät arvioimaan ympäristön laatua ja osaavat vaikuttaa myös sen kehittämiseen. Lisätietoja: Aho, L., Havu-Nuutinen, S., Järvinen, H. Ympäristö- ja luonnontieto alkuopetuksessa. Teoksessa Alkuopetuksen virikekirja. Opetushallitus Arino, K. Käpylän yläasteen luomu-puutarha. Koulun kasvitarha elämän ja oppimisen eheyttävänä ympäristönä. Natura 39: 2, Arjanne, S., Huldén, S., Leinonen, M., Liimola, A., Lähdesmäki, S. O., Pirttilä, I. Metsän oppimispolku. Metsä- ja puuopetuksen malli. Opetushallitus & Suomen Metsäyhdistys. Helsinki, Asunmaa. Kotiseutu tutuksi. Suomen Kotiseutuliitto & Painatuskeskus Oy. Helsinki, Horelli, L. Lapset ympäristön tutkijoina. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Helsinki, Horelli, L., Kyttä, M., Kaaja, M. Lapset ympäristön ekoagentteina. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/49. Horelli, L., Vepsä, K. Ympäristön lapsipuolet. Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahasto. Helsinki, Houtsonen, L., Rikkinen, H. Ympäristökasvatuksen vaikuttavuuden arviointiperusteita. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. (toim.) Onnistuuko oppiminen -oppimistuloksien ja opetuksen laadun arviointiperusteita peruskoulussa ja lukiossa. Arviointi 3/1997. Opetushallitus. Houtsonen, L., Åhlberg, M. Tutkiva ote omaan ympäristöön. Spektri 2/2001, 28. Mantere, M-H. Aistia, kokea, ymmärtää - kokemuksellisuus ja taiteellisuus ympäristökasvatuksessa. Teoksessa Jääskeläinen, L., Nykänen, R. (toim.) Koulu ympäristön vaalijana, Opetushallitus. Helsinki, Moore, R. C.,Herb, H. W. Natural Learning. The Life History of an Environmental Schoolyard: Creating Environments for Rediscovering Natures Way of Teaching. MIG Communications. Berkeley, Maanmittaushallitus Peruskoulun karttaopas. Maanmittaushallituksen karttapaino. Helsinki, Pitkänen, R. Lyhytkestoiset tehtävät luokan ulkopuolisessa ympäristökasvatuksessa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja Rikkinen, H. Maantiede koulussa. Yliopistopaino. Helsinki, Sepänmaa, Y. Koulu on maiseman ja mielen maamerkki. Opettaja 2001/4, Stenstrand, K. Ympäristöopettajan virikekirja. Toimi nyt. Ammattikasvatushallinnon koulutuskeskus ja Opetushallitus. Helsinki, Tapaninen, R. Koulupiha fyysisenä ympäristönä. Teoksessa Oma koulu. Tutki ja opi, Museovirasto & Opetushallitus. Helsinki, Virtanen, L., Kankaanrinta, I. Biologia koulussa. Yliopistopaino. Helsinki, Wahlström, R. Ympäristökasvatus teoriasta toimintaan. Julkaisussa Wahlström, R. (toim.) Luonto kiittää sinua, Suomen Syöpäyhdistys. Helsinki, 1997.

18 Suomen 4H-liitto Itse kasvatettua satoa on mukava korjata. Aino Löytty, toiminnanjohtaja, Hyvinkään 4H-yhdistys Koulupiha hyötypuutarhana Nykypäivän kaupunkien koulupihat ovat usein asfalttia ja hiekkakenttää! Onneksi sentään rakennusten seinustoilla saattaa olla pensasistutuksia ja muutamia puita. Koulupiha joutuu myös kovaan kulutukseen, kun lapset juoksevat, hyppivät narua, pelaavat erilaisia pelejä ja leikkivät siellä. Ihanteellisinta olisi, jos koulupihasta voidaan varata 0,5 1 aarin suuruinen alue, joka rauhoitetaan hyötypuutarhaksi. Sen ei tarvitse olla yhtenä eikä kahtenakaan palana, mutta sen pitää olla rauhoitettu niin, etteivät lapset juokse siinä. Tälle alueelle voidaan istuttaa pari omenapuuta, 2 5 mustaherukkapensasta, pari punaherukkapensasta ja pari karviaismarjapensasta. Opettajien harrastuneisuuden mukaan lajeja voidaan lisätä, jos vain tila antaa myöten. Koristepensaat Herukkapensaat sopivat hyvin koristeistutuksiksi ja marjoja saa syödä, kunhan ne eivät ole aivan autoliikenteen vieressä. Punaherukka on luonnostaan pystykasvuisempi ja tuottaa hyvin marjoja, kunhan saa kompostimultaa lannoitteekseen. Mustaherukka vaatii enemmän leikkausta, mutta marjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia, ja meille suomalaisille hyviä vitamiinilähteitä. Parasta ravintoa ovat ne tuotteet, jotka ovat kasvaneet mahdollisimman lähellä kuluttajia tai ovat itse kasvatettuja. Koristepensaaksi sopii myös mustamarja-aronia, jonka marjat kelpaavat syötäviksi. Se kestää hyvin leikkausta ja vapaasti kasvavana se tulee 2 3 metrin korkuiseksi. Hyötypuutarhan kasvit Monivuotisista kasveista raparperi, lipstikka eli liperi ja parsa, jotka kasvavat 1,5 metrisiksi, sopivat hyvin hyötypuutarhan kasveiksi. Samoin voidaan kasvattaa ruohosipulia, kiinansipulia ja iisoppia. Mansikka ja kuukausimansikka ovat tietysti lasten suosikkeja. Puutarhassa voi olla erillinen mausteyrttimaa, jossa voi kasvattaa mäkimeiramia eli oreganoa, kuminaa, piparjuurta ja minttua edellä lueteltujen yrttien lisäksi. Minttua on olemassa hyvin monia eri lajeja. Kaikille on yhteistä se, että niistä tulee helposti rikkaruohoja, toisin sanoen ne leviävät ja villiintyvät ja valloittavat alaa toisilta kasveilta hyvässä maassa kasvaessaan. Vihannesmaa Koulupihassa voi olla havaintomaa vihanneskasvien kasvattamisesta luokkalaiset ovat erityisen hyviä vihannesmaan hoitajia. Esimerkiksi Hyvinkäällä kaupunki on varannut peltoja kaupunkilaisten, siis myös koulujen käyttöön. 4H-yhdistys hoitaa palstavaraukset, muokkaukset ja palstojen jakamisen. Vuonna 2002 viidellä hyvinkääläisellä koululuokalla oli tilaisuus tutustua kasvien kasvatukseen käytännössä. Nämä pellot eivät olleet koulun vieressä, joten niille kuljettiin joko kävellen tai pyöräillen. Toukokuussa 4H-toiminnanjohtaja vieraili viljelyoppaana jokaisella luokalla kaksoistunnin ajan, näytti kuvia vihanneskasveista ja kertoi miten kasvien kasvatus käytännössä tapahtuu. Toukokuun viimeisinä päivinä samainen 4H-toiminnanjohtaja vieraili jokaisen luokan opettajineen kanssa pellolle, joka oli äestetty. Oppilaat jaettiin pareittain, ja jokaiselle parille mitattiin noin kuuden neliömetrin suuruinen pala, joka tasoitettiin haravalla. Palstat olivat vierekkäin. Pitkä naru, jonka päässä oli keppi, asetettiin palstojen yli toi- jatkuu seuraavalle sivulle 17

19 2. Koulupiha oppimisympäristönä Perunan kasvatusta voi kokeilla esimerkiksi laittamalla kosteaa turvetta puolikkaaseen maitotölkkiin ja perunan mukulan sinne. Vihreät perunat käyvät hyvin siemenperunoiksi. Tämä tehdään huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Istukkaat voivat juurtua vaikka koulun ikkunalla. Kasvimaalla ne tarvitsevat reilun tilan: noin 50 cm x 50 cm. sesta reunasta lähtien. Viljelijät (eli koululaiset) vetivät kepillä narun alle kylvövaon. Opettaja siirsi narua toisesta päästä ja 4H-opas toisesta päästä 35 cm:n päähän ensimmäisestä kylvövaosta. Taas tehtiin kylvövaot, ja sen jälkeen siirrettiin narua. Näin jatkettiin kunnes kaikki kylvövaot oli merkitty. Hernerivit kannattaa laittaa 10 cm:n päähän toisistaan ja lisäksi jätetään 70 cm:n riviväli hernerivien ympärille. Herneet kasvavat korkeiksi lajikkeesta riippuen ja kaatuvat maahan, ellei niitä tueta. On tärkeää huolehtia, että herneistutusten ympärillä on tarpeeksi tilaa. Kylvörivit tehdään sopivan syvyisiksi kullekin siemenlajille. Rivi lannoitetaan kompostimullalla, kanankakkaturveseoksella tai Y-lannoksella. Lannoite sekoitetaan kepillä riville ja rivi kastellaan vedellä. 4Hopas on varannut erilaisia siemeniä: kehäkukka, porkkana, tilli, persilja, salaatti ja retiisi. Näitä viimeksi mainittuja on kylvetty monesti vain puoli riviä (eli puoli metriä). Yksi sipulinistukas annetaan jokaiselle oppilaalle, toisinaan joku kaalin tai persiljan taimi ja kourallinen lannoitetta istutetun taimen juurelle. Kylvörivejä on usein tullut kpl ja muutamalle riville on koululainen itse voinut valita, laittaako siihen punajuurta, lanttua, ruiskaunokkia vai pellavaa. Vaikka kylvörivit ovat lyhyitä, merkitsee jokainen omalla kohdallaan 20 cm:n pituisella kuivalla tai tuoreella sormenpaksuisella tikulla, mistä oma rivi alkaa ja minne se päättyy laittamalla rivin kumpaankin päähän keppi pystyyn. Kylvörivit peitetään mullalla siementen koon mukaan, laittamalla 10 x siemenen paksuus multaa päälle: porkkanalle 1 cm ja herneelle 5 cm. Jos on ollut hyvä sää, koko palsta on saatu kerralla kylvettyä. 4H-opas tai opettaja on ollut esimerkiksi pellolla keskiviikkoisin klo neuvomassa koululaisille, mikä on porkkanan, salaatin tai muiden kasvin taimi, ja mitkä rivivälit harataan. Samoin harvennukset on tehty, kun taimet ovat olleet sopivan kokoisia. Joka sateen jälkeen on hyvä harata. Koululaiset ovat oppineet tässä kesäharrastuksessaan, että jos tekee töitä, voi satoakin korjata. Jokainen on saanut viedä kotiinsa sen sadon, minkä on pellolla kasvattanut. Syyskesällä on menty taas yhdessä koko luokan kanssa pellolle ja jokainen on esitellyt palstaansa. Muutamilla kasvaa pelkästään rikkaruohoja. Nämä viljelijät voivat kertoa, minkä nimisiä ruohot ovat: esimerkiksi peltovalvatti, juolavehnä, pelto-ohdake, pähkämö, minttu, ahojäkkärä, pihatähtimö, saviheinä jne. Ne, jotka ovat palstansa hoitaneet, esittelevät viljelykasveja. Samalla käyntikerralla tutustutaan toisten palstaviljelijöiden kasvilajeihin. Koululaisille on painotettu, että palstoja voisi verrata toisen kotiin. Toisen palstaa voi katsoa, mutta koskemaan siihen ei saa mennä. Jokainen korjaa satoa vain itse kylvämältään ja hoitamaltaan pellolta. Komposti Komposti voidaan sijoittaa koulupihaan niin, että myös oppilaat osallistuvat sen hoitoon. Jos keittiöstä tai ruokalasta jää jotain maatuvaa tähteeksi, ne viedään kompostiin ja seosaineena käytetään lehtipuiden lehtiä. Lehdet haravoidaan jo syksyllä niin, että niitä voidaan helposti lisätä talven mittaan kompostiin. Lehtiä varten varataan siis erillinen säilytyslaatikko kompostin viereen. Itse kompostiksi sopii eristetty, ilmastoitu, metallipäällysteinen (esim. Sepemerkkinen) kuumakompostori. Sen koko pitää harkita lehtipuiden lehtien määrän ja muun maatuvan jätteen määrän mukaan. Kasvamisen ihmettä seurattaessa näkyy myös oman käden jälki. Työniloa kaikille, jotka tähän puuhaan ryhtyvät! Lisätietoja: Ruutuja palstalla, Suomen 4H-liitto Luonnonmukainen viljely, Suomen 4Hliitto Kodin Suuri Puutarhatieto, WSOY Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Bertalan Galambosi, Painatuskeskus Kivelä, Jukka; Pöytäniemi, Erkki, Luonnonmukainen viljely, Siirtymävaiheopas, Elävä maa ry, julkaisu no 2, Kiikala 18

20 2. Koulupiha oppimisympäristönä Päälle multaa, turvetta tai olkea Karjalantaa tai talousjätettä Olkea, havunneulasia, kuivia lehtiä yms. Multaa tai vanhaa kompostia Ilmava pohjakerros: risuja, hakkeita ym. Suomen 4H-liitto Näin tehdään hyvä komposti Kompostoinnissa on tavoitteena saada kompostikasa "palamaan" eli lämpenemään, jolloin siinä olevat ainekset lahoavat vilkkaan pieneliötoiminnan tuloksena. Kompostoinnin tekniikkaa Hyvä komposti ei yleensä synny vahingossa, joten on syytä noudattaa hyviksi havaittuja ohjeita. 1. Kompostin koko Sopiva leveys on noin 1,5 m ja korkeus 1,2 1,5 m. Pituus määräytyy tarpeen mukaan. Komposti on mahdollista tehdä myös puukehikon tai muovisen kompostorin sisään. 2. Kompostoitavat ainekset Sekoita hiili- ja typpipitoisia eloperäisiä aineksia sekä multaa. Hiilipitoisia aineksia ovat mm. oljet, turve, puiden lehdet, kuivuneet kasvijätteet sekä sahanpuru. Typpipitoisia aineksia ovat esimerkikis karjanlanta, ruuantähteet, naatit, tuore ruoho ja kuivatut kanankakkararakeet. Tuhkaa ja kalkkia ei pidä panna kompostiin vaan suoraan maahan. 3. Kompostin rakentaminen Tee komposti varjoisaan paikkaan lähelle viljelyksiäsi. Aloita rakentaminen laittamalla pohjalle kerros löyhiä, ilmavia aineita, esimerkiksi olkia, risuja tai kuorijätettä. Kasaa niiden päälle ohuina kerroksina vuoroin typpipitoisia ja hiilipitoisia aineksia sekä niiden päälle hieman multaa tai vanhaa kompostia. Näin jatkamalla saat kompostisi vähitellen riittävän korkeaksi, minkä jälkeen sinun kannattaa peittää kokko komeus mullalla. Lopuksi komposti lämpöeristetään oljella tai turpeella. Onnistuminen on pienistä asioista kiinni Kun olet tehnyt kompostisi valmiiksi, alkaa kriittinen vaihe: kasan pitäisi alkaa lämmetä sisältä (noin astetta C). Parin viikon kuluttua näet kuinka hyvin olet onnistunut. Käy kokeilemassa onko kompostisi lämmin. Sen saat selville, kun työnnät rautakangen kompostin sisään. Vedä kanki muutaman minuutin kuluttua ylös ja koeta kädelläsi sen päätä. Mikäli kanki on lämmin, voit onnitella itseäsi hyvin tehdystä työstä. Jos komposti ei ole lämmennyt, syynä on todennäköisesti jokin seuraavista virheistä: a) Komposti on tehty liian tiiviiksi, jolloin siinä olevat pieneliöt eivät saa riittävästi happea. Tällöin komposti ei lahoa vaan mätänee. Huomaa siis kompostia rakentaessasi, että teet kasata tarpeeksi kuohkean. b) Komposti on liian kuiva. Kompostin tulisi olla melko kostea, sillä kuten tunnettua kuivassa ei mikään aine lahoa. Mikäli kompostin ainekset ovat kuivahkoja, saat kompostin toimimaan kastelemalla sitä lämpimällä vedellä. Muista kuitenkin, ettet kastele sitä aivan läpimäräksi. c) Kompostin hiilipitoisten ja typpipitoisten ainesten suhde on pahasti epätasapainossa. Lahoaminen vaatii sekä hiili- että typpipitoisia aineksia ollakseen tehokasta. Pidä siis huolta, että kummankin ryhmän aineksia on riittävästi kompostissa. Typpipitoisia aineita tulisi olla enintään puolet ja vähintään 1/10 hiilipitoisten aineiden määrästä. Multaa et tarvitse kompostikerrosten väliin kaiken kaikkiaan kuin viidesosan kompostin tilavuudesta. Kompostilla saat maasi kuntoon Kompostin voit rakentaa milloin tahansa kasvukauden aikana, mutta kevät on parasta aikaa. Komposti on valmis käytettäväksi, kun sen väri, haju ja rakenne muistuttavat muheaa multaa. Lisäksi "palamisen" tulee olla päättynyt. Kompostin valmistuminen kestää parista kuukaudesta vuoteen riippuen siitä, miten helposti lahoavia aineita se sisältää ja kuinka tehokkaasti kompostointi on onnistunut. Valmis komposti on todella hyvää lannoitusainetta, joka sisältää runsaasti ravinteita ja pieneliöitä. Voimaperäisessä luonnonmukaisessa vihannesviljelyssä sopiva kompostilannoitustaso on kg/aari, jolla saat maasi hyvään kuntoon. Muista, että maan lannoituksesta ja ravinnetasapainosta huolehtiminen on luonnonmukaisessa viljelyssä todella yhtä tärkeää kuin tavanomaisessa viljelyssä, vaikka keinot ovatkin hieman erilaiset. 19