M Itella Oyj 3/2010. Kuva: Mari Hyttinen. NNKY:n jäsenlehti 110 vuotta. Vapaa-aika Fritid

Transkriptio

1 M Itella Oyj 3/2010 Vapaa-aika Fritid NNKY:n jäsenlehti 110 vuotta Kuva:

2 2 Pääkirjoitus Ihan NNKY:n jäsenlehti 110 vuotta * Tässä lehdessä: Pia Öhman Meillä on viime aikoina kotona keskusteltu kohtalaisen paljon vapaa-ajasta. Tai tarkemmin sanottuna sen käytöstä ja toisaalta sen puutteesta. Edellinen keskustelumme kääntyi määrittelemään vapaa-ajan ja mihin se oikeastaan käytetään? Jäin miettimään mikä mahtaa olla paras tai sopivin tapa käyttää vapaa-aikaa tai omaa aikaa - mitä sekin sitten tarkoittaa? Onhan kaikki aikamme ihan omaa, jonka käytöstä saamme itse päättää. Mutta varsinkin lapsiperheissä on vakiintunut oman ajan käsite, josta nyt myös meillä keskusteltiin. Saimme puolisoni kanssa aikaan arvokeskustelun siitä, mikä on järkevin ja toisaalta myös hyväksytyin tapa viettää vapaitaan. Onko se urheilu, järjestötoiminta vai jokin ihan muu? Taisimme myös hieman leikillämme ehdottaa, että meidän perheessä otettaisiin vapaa-ajan kiintiöt käyttöön. Jokaisella perheenjäsenellä on tietty kiintiö vapaata aikaa, jonka käyttöä toiset eivät arvostele tai kyseenalaista vaan tukee ja kunnioittaa toisen päätöstä. Ja muistuttaa myös siitä, että itseensä käytetty aika on jokaiselle tärkeää ja maksaa itsensä takaisin. Luulen, että keskustelu on monessa perheessä samankaltainen. Tosiasia on, että aika on rajallista. Vuorokaudessa on vain tietty tuntimäärä ja tälle emme mitään mahda! Voimme kuitenkin pohtia mihin aikaamme käytämme ja ehkäpä miettiä myös miksi? Työn ja perheen yhteensovittamisesta puhutaan paljon. Kun siihen vielä lisää (aktiivisen) vapaaajan, yhtälö alkaa olla vähintäänkin haasteellinen. Tärkeässä asemassa tässä ovat odotukset, varsinkin omat, mutta myös yhteiskunnan asettamat. omaa aikaa Perheisiin ja niiden kautta etenkin naisiin kohdistuu paljon odotuksia. Tämä ei koske pelkästään suurperheiden äitejä tai uraa ja perhettä yhteensovittavia supernaisia, vaan ihan kaikkia perheitä jopa yhden henkilön perheitä. Väitän, ettei yksin asuvalle sinkkumiehelle aseteta yhtä paljon odotuksia yhteiskunnan suunnalta kun vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle. Ja nämä odotukset naiset tietenkin tiedostavat ja yrittävät täyttää ne, ja oravanpyörä on valmis! Kaiken keskellä on kuitenkin jokainen itse, lähtökohtana omat arvot ja asenteet: miten itse mieltää arjen ja vapaa-ajan käytön, mihin haluaa oman ajan riittävän? Olen itse vastuussa omasta ajastani ja sitä kautta myös omasta hyvinvoinnistani. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että yhteiskunnalla ja ympäristöllä on suuri merkitys elämäämme, mutta päätökset teemme kuitenkin loppupelissä itse. Mikä käytännössä saattaa joillekin meistä tarkoittaa uuden opettelua, esimerkiksi uusien rajojen asettelua ja ihan oman ajan takaisin valtaamista. Keskustelut ajankäytöstä tulevat varmasti jatkumaan meillä kotona. Luultavasti myös julkinen keskustelu aiheesta jatkuu. Yhteiskunnallisena vaikuttajana järjestöt ja yhteisöt ovat tässä keskustelussa tärkeässä roolissa. Myös NNKY on mukana tarjoamassa mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon. Voimme myös olla mukana muokkaamassa asenteita ja vaikuttamassa siihen, mitä odotuksia naisille ja tytöille tänään ja huomenna asetetaan. Pia Öhman puheenjohtaja Vapaa-aika Fritid Mm. Maailman NNKY-päivä ja NNKY-tunnustuspalkinnon jako Naisjärjestöjen Keskusliiton järjestöpäivät Kolumni: Naisen vapaa-aika Kirja kaveriksi vapaa-aikana Keimiö, keimiö kutsuu Mökkihöperön muistelmat Luovuus innosti Allianssi-risteilyllä Euroopan nuoret naiset koulutuksessa Budapestissa Kristitylle maahanmuuttajalle seurakunta merkitsee kotia Tulossa NNKY:n järjestöpäivät! Pelastusarmeijan museo on näkemisen arvoinen paikka Tutustu paikallisyhdistyksiin: Terveisiä Kuopion NNKY:stä Kuopiolainen versio Maailman NNKY-päivän Aamiainen kiertää maailmaa -teemasta oli nimeltään Savolaenen puolinen (Helsingissä hienosti brunssi), jossa oli tarjolla: täösmaetoon hiljalleen kypsytettyvä riissivellijä, potaattikukkova; ruiskuoressa perunanlinttejä, possunlihhoo, suoloo ja roppaas riissiryyniä, uunissa paestettu ja Savon Sanomiin haotumaan kiäritty. Palan paenimeks piimee, vettä, mehuva. Piälle ryystettiin sumpit. Ohjelma: aamuvirsi 547, Raamatun lukua, (Job: 38: 22-30, 39: 5-8) ruoan siunaaminen, Varpu Kolehmaisen lauluja, luku Kuopion NNKY:n talon historiaa, rupattelua, syöntiä, yhessäoloa. Tarjoilua pöydän ympärillä valmistelivat Anna-Liisa Granö, Saara Lehtimäki ja Ulla-Riitta Hentunen-Hiltunen.

3 3 NNKY:n jäsenlehti täyttää 110 vuotta. Vuosien varrella lehden sisältö ja ulkonäkö ovat muuttuneet. Alkuvuosikymmenten lehtien pääpaino oli hengellisessä aineistossa, runoissa, lauluissa ja opettavaisissa tarinoissa luvulla nähtiin taas muutoksia lehden nimeksi annettiin yksinkertaisesti NNKY ja nimi laajennettiin kolmikieliseksi NNKY-KFUK-YWCA. Kannet vaihtuivat joka lehdessä, mutta muuten lehti oli edelleen aikakauslehden tapainen luvulla lehdessä näkyi NNKY:n vilkas paikallisyhdistystoiminta, erityisesti kerho- ja muu nuorisotyö. Suurimmat muutokset olivat lehden tilausmaksun liittyminen jäsenmaksuun, erillisen ruotsinkielisen lehden loppuminen ja ruotsinkielisen aineiston liitättäminen samaan lehteen suomenkielisen kanssa. Politiikka ja kansainvälisyys 1970-lukua leimannut kiihkeä poliittinen ilmapiiri heijastui myös järjestöömme: tasa-arvokysymykset, kristityn osallistuminen politiikkaan ja sosiaaliset kysymykset, kuten maaltamuutto ja päihteet, herättivät keskustelua. YK:n kansainvälinen naisten vuosi ja kehitysmaiden ongelmat toivat kansainvälisyyskysymykset, erityisesti Tansanian, esille. NNKY-liitolla oli nimittäin Tansaniassa 80-luvulla oma kehitysyhteistyöprojekti. Naisen asema ja feministiteologia olivat myös 80-luvun kuumia kysymyksiä, ei vähiten naispappeuskeskustelun ansiosta. NNKY:n jäsenlehden näky 110 vuoden varrella: Taivaskaipuusta naisten näkyvyyteen 110 vuotta sitten nuori NNKY anoi maan hallitukselta lupaa perustaa oman lehden. Ajatus omasta lehdestä syntyi jo ensimmäisessä vuosikokouksessa 1898, mutta aika ei vielä ollut kypsä. Lupa kuitenkin evättiin vuonna 1900, sillä maan hallitus pelkäsi lehdessä harjoitettavan uskonnon varjolla poliittista kiihotusta. Silti näytelehdet Mot hemmet ja Kotia kohti ilmestyivät numerona 0 vuoden 1900 joulukuussa. Suomenkielisen näytelehden sivulla Hilja Haahden runon viimeinen säe Ei viivytystä matkalla, ei maailman harhateille. Oi, suoraan kohti kotia! On sija valmis meille kertoo, mikä näky lehden nimeä oli inspiroinut. Varhaisten esiäitiemme toiveet ovat varmastikin jo toteutuneet. Mitähän he haluaisivat sanoa meille, tämän ajan meneville ja näkyville naisille, jotka olemme vaihtaneet taivasikävän taisteluun oikeudenmukaisuuden puolesta. Tahtoisivatko he meidän edelleen muistavan lopullisen päämäärämme, joka voi tulla eteemme ihan koska vain, vai rohkaisisivatko he jatkamaan nykyiseen malliin tavoittelemaan syrjittyjen ja naisten ihmisarvoa, joka meiltä on kautta vuosisatojen tahdottu kieltää? Nainen on naisen paras hengellinen opas NNKY perustettiin nimenomaan naisille, sillä naisten työ naisten valloittamiseksi Kristukselle nähtiin avaimena. Miehiä ei ole tahdottu päästää työhön mukaan, koska mies ei voi koskaan antaa sellaista ohjausta kuin nainen naiselle. Siiri Loimaranta korosti 1917, että NNKY:n työ on yhteistyötä. Se ei ole parempiosaisten työtä vähempiosaisten hyväksi vaan jokainen on antamassa ja saamassa. Sotaorpojen tilanteesta kannettiin huolta, ja NNKY avasi uusia työmuotoja heidän avustamisekseen. Kotia kohti ja sen ruotsinkielinen rinnakkaislehti Mot Hemmet olivat 16-sivuisia lehdyköitä, jotka tarjosivat uskonnollista luettavaa kuukausittain. Lisäksi tietenkin kerrottiin NNKY-asioista ja -toimijoista. Lehdet alkoivat ilmestyä 1901, tosin vain kuusi numeroa vuodessa, koska silloinen sortavalainen hallitus oli vielä epäileväinen liikkeen tarkoitusperistä. Mutta jo 1902 epäilys ilmeisesti väistyi, ja lupa julkaista 12-numeroa vuodessa saatiin. Lama-ajat vähensivät välillä sekä ilmestymistiheyttä että sivumääriä. Lisäksi kesäisin lehti ilmestyi kaksoisnumerona. Alkuvuosikymmenten lehtien pääpaino oli hengellisessä aineistossa, runoissa, lauluissa ja opettavaisissa tarinoissa. NNKY:n tapahtumista, yhdistysvierailuista ja matkoista kerrottiin tietenkin myös. Politiikkaa lehti yleensä vältti, paitsi kieltolain ja naisten äänioikeuden kohdalla pohdittiin tulisiko NNKY:n puuttua langettavatautisten (epileptikot), tylsämielisten (kehitysvammaiset) ja kuuromykkäin asiaan. NNKY oli myös edelläkävijä eläinten oikeuksien ajajana: vuonna 1915 nimittäin ehdotettiin eläinsuojelutyön ottamista NNKY:n ohjelmaan! Yhteiskunnallisuus valtaa alaa 1920-luvulla seurattiin oman talon rakennushanketta. Lastenkoti Riutulan lasten kuulumisia Ivalossa seurattiin innokkaasti luvulla raportoitiin naisten talkoovoimilla rakentaman Kemiötunturin maja (nykyään Tunturikeimiö) edistymistä Muoniossa. Myös sotien murhenäytelmistä ja siirtoväen vaiheista kerrottiin lehdissä. Sisällöltään, tyyliltään ja ulkoasultaan lehti säilyi samankaltaisena vuoteen 1955 asti. Silloin lehden nimeksi tuli Suomen NNKY / Finlands KFUK. Kuvia ja sivuja tuli lisää, mutta koko pieneni entisestään. Kannet olivat yhtenäiset, siniset. Kertomukset jäivät sivuun ja hengellinen aineisto väheni jonkin verran. Ajankohtaisuus, uskonelämän tiedollisempi pohdiskelu ja kansantajuinen psykologinen aineisto saivat lisätilaa luvulla alkoi voimakkaampi naisnäkökulman esiintulo. Esiin otettiin käsittelyyn naispappeus- ja työelämän kysymykset. Lehdessä tarkasteltiin myös yhteiskunnallisia ongelmia kuten rotukysymystä, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien asemaa, alkoholikysymystä ja arvioitiin mielenterveyden ja uskonnon suhdetta luvulla ympäristö- ja pakolaiskysymykset nousivat esille myös NNKY:ssä. Lehden ulkonäköön tuli iso muutos, kun vuonna 1991 siirryttiin aikakauslehdestä tabloidi-kokoon ja sanomalehtipaperiin. Samalla lehden nimi muuttui muotoon NNäKY ( ) alkaen lehti sai helpommin hahmotettavan nimen: NNKY-Näky. Kun eräs toinen taho otti 2000-luvulla lehtensä nimeksi Näky, tuli aika keksiä sekaannusten välttämiseksi taas uusi nimi. Julistettiin nimikilpailu, ja nimiehdotus Näkyvä Nainen voitti. Vuoden 2009 ensimmäinen numero ilmestyi ensi kerran uudella nimellään luku on painottunut NNKY-toiminnan lisäksi maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten monikulttuurisuuteen, väkivallanvastaiseen työhön, ihmiskauppaan, hiv/aids-ongelmaan sekä tietysti paikallisyhdistysten toimintaan ja nuorten naisten kysymyksiin. Kiinnostus sisäiseen eheytymiseen, stressin keskellä elämiseen ja muuhun itsen kehittämiseen liittyvään aineistoon on pysynyt. Myös kulttuuri ja populaarikulttuuri ovat saaneet runsaasti palstatilaa, erityisesti kirjallisuus. Tunturikeimiökin esiintyy lehdessä tiuhaan. NNKY-näky muunakin kuin lehden nimenä 1950-luvulla silloinen pääsihteeri Sylvi Visapää totesi, että kirkon ja seurakunnan työlle on esteenä se, että naisen näkemys ja tarpeet eivät pääse vaikuttamaan kirkon ja seurakunnan työn suunnitteluun ja johtoon. Siihen on taas johtanut se, että avoinna oleviin tehtäviin on usein ollut vaikea löytää pystyviä naisia. Siksi NNKY voi tarjota naisille oman tilaisuuden itsenäiseen ajatteluun, suunnitteluun ja toimeenpanoon. Meidän jälkeemme tuleville jätämme perinnön parhaiten vaalittuna, kun annamme heille oikeuden ja tilaisuuden uskaltaa uusille urille oman aikansa tarpeitten mukaan silloinkin kun ne tarpeet ovat toiset kuin meidän vanhenevien. Taivasnäkyä hukkaamatta voimme siis keskittyä niihin asioihin, jotka kulloinkin koemme tärkeiksi. Näkyä seuraten Anne Lagerstedt Lähde: Kaisa Halosen artikkeli NNKY-Näyssä nro 1/2001 NNKY:n jäsenlehti on ollut historiansa aikana monessa mukana. Turun kirkkopäivillä vuonna 2007 NNKY-Näky suojasi paahtavalta auringolta Turun tuomiokirkon rappusilla.

4 4 Maailman NNKY-päivää vietettiin Helsingissä Hotelli Helkassa 24. huhtikuuta. Liekku ry:n saaman NNKYtunnustuspalkinnon ottivat vastaan Liekku ry:n puheenjohtaja Tanja Pesonen (vas.) ja Menni sekä varapuheenjohtaja Katriina Pitkäjärvi ja Vilppu. Taustalla näkyy makupaloja NNKY:n jäsenlehden 110-vuotisjuhlavuoden näyttelystä. Yhdistyksen tarjoama tieto on täydentävää ja osin vaihtoehtoista neuvolajärjestelmän tarjoamalle tiedolle. Sana liekku on karjalan murretta ja tarkoittaa keinua ja lapsen kehtoa. Voimia vanhemmille ja mahdollisuuksia lapsille Aamiainen NNKY:llä Pienperheyhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Turtiainen iloitsi tunnustuksesta. Voimme miettiä jotain uutta ja antaa vanhemmille ja lapsille entistä enemmän mahdollisuuksia. Tunnuksemme Pienperheyhdistyksessä kuuluukin Voimia vanhemmille ja mahdollisuuksia lapsille. Pienperheyhdistys ry on yksinhuoltajien vuonna 1968 perustama kansalaisjärjestö, joka edistää lasten aseman parantamista ja tasa-arvoisen lapsuuden toteutumista. Yhdistys järjestää mm. kummi-isovanhempia lapsille, joilla ei ole suhdetta omiin isovanhempiinsa sekä mieskavereita lapsille, joilla ei ole suhdetta omaan isäänsä. Jäsenperheille suunnattu toiminta on monipuolista. Lisäksi yhdistys tuottaa lastensuojelun avopalveluita. Yhdistyksellä on 14 työntekijää ja yli 200 vapaaehtoista toimijaa. Pienperheyhdistyksen toimipaikat sijaitsevat Helsingissä. NNKY-liitto järjesti valoisan ja innostavan Maailman NNKY-päivän brunssin Helsingissä Hotelli Helkassa 24. huhtikuuta. NNKYliiton puheenjohtaja Pia Öhman, pääsihteeri Pirjo-Liisa Penttinen ja varapuheenjohtaja Tuuli Raamat ottivat vastaan 50 juhlavierasta ja luovuttivat tämänvuotisen NNKY-tunnustuspalkinnon. Brunssilla oli esillä myös NNKY:n jäsenlehden 110-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koottu pienimuotoinen näyttely. Musiikillista iloa juhlassa 50-luvun tyyliin esitti ryhmä nimeltä Dollypops 3 ääntä ja tuuba: Marie Lundberg, Katarina Wiksten, Nora Grotenfelt ja Tom Cederqvist. Kuvittele Maailman NNKY-päivän Aamiainen kiertää maailmaa -tapahtuma. Kuvittele aamiaistarjoilu tai buffetpöytä, kuvittele hyvää musiikkia, ohjelmaa, ystäviä, NNKY:läisiä, uusia tuttavia. Lähde liikkeelle vaikkapa kotoisesta Suomesta, kierrä Helsinki, Kuopio, Oulu, Tampere, Vääksy Jatka ulkomaille. Käy noin 120 maassa ja tutustu NNKY:iden naisten ja tyttöjen tekemään työhön Taiwanissa, Belizessä ja Thaimaassa saakka. Luulenpa, että kierroksesta maailmanlaajassa naisten ja tyttöjen liikkeessä tulee hieno, melkein pökerryttävä tunne, kun vastassa on monta erilaista ja omanlaista Maailman NNKY-päivän juhlaa ja NNKY:tä. Jos mielikuvamatka ei ota tuulta alleen, ota vauhtia Internetistä. Maailmanliiton sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa koko kansainvälisestä liikkeestä, johon kuulumisesta voi hyvillä mielin olla ylpeä. Vanhemmuutta tukeva toiminta sai tunnustusta NNKY-päivän kohokohta oli vuotuisen tunnustuspalkinnon jako. Tänä vuonna NN- KY-tunnustuspalkinto osoitettiin vanhemmuuden tukemiseen ja se jaettiin kolmelle taholle, joista kukin sai euroa. Palkinnon saajat olivat Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Jussi-työ, Liekku ry ja Pienperheyhdistys ry. Saimme tunnustuspalkinnon jakamista varten 18 hyvää ehdotusta. Palkitut tukevat toiminnallaan erilaisia perheitä erilaisissa elämäntilanteissa ja tekevät työtä hyvinkin eri näkökulmista perheen etuja ajaen. Tunnustuspalkinnolla NNKY-liitto kannustaa ja palkitsee hyviä toimintamalleja ja kiittää tekijöitä, kertoi NNKY-liiton puheenjohtaja Pia Öhman. Varat tunnustuspalkintoa varten kertyvät Riutulan rahastosta, joka perustettiin Lapissa sijaitsevan Riutulan tilan myynnistä saaduilla tuotoilla vuonna NNKYtunnustuspalkinto jaettiin nyt kahdeksannen kerran. Perheen kriisissä on tuettava myös miestä Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Jussi-työ on miehille suunnattu sosiaalisen työn muoto, jonka tavoitteena on tukea miehiä löytämään väkivallattomia ongelmanratkaisukeinoja ja auttaa miehiä elämään turvallisesti itsensä ja läheistensä kanssa. Jussi-työn palkitseminen oli tunnustus koko perheväkivallasta kärsivän perheen auttamiselle. Jos mies on perheessä väkivaltainen, perheväkivaltatyötä ei voi tehdä vain auttamalla naista ja lasta. On autettava koko perhettä sekä väkivallan tekijää, painotti Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo. Jussityöntekijä Matti Kupila kertoi, että Jussityöstä on viime vuoden lopulla valmistunut arviointitutkimus. Kun perhe on kriisissä, on vanhemmuuskin kriisissä. Työssäni kysyn miehiltä, millaisena vanhempana haluat lastesi muistavan sinut aikuisena? Liekku ry edistää lapsentahtista elämäntapaa Liekku ry on Joensuun seudulla vuodesta 2005 alkaen vapaaehtoisvoimin toiminut yhdistys, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja perheiden asemaa sekä edistää lapsentahtisen, luonnonmukaisen ja ekologisen elämäntavan asemaa. Tarjoamme vanhemmille vertaistukitoimintaa vapaaehtoisvoimin. Olemme nuori yhdistys ja siksi erittäin onnellisia tunnustuspalkinnosta, kiitti Liekku ry:n puheenjohtaja Tanja Pesonen. Toiminnassamme näkyy se, että monilla perheillä ei ole arjessa tukiverkkoja ja esimerkiksi muuton vuoksi sukulaiset asuvat kaukana entisellä kotipaikkakunnalla. Jäsenmäärämme kasvaa nopeasti kun itse on saanut apua, jää myöhemmin auttamaan toisia, kertoi Liekku ry:n varapuheenjohtaja Katriina Pitkäjärvi. Liekku ry:n toimintaa ovat mm. imetystukiryhmät äideille, joilla on ongelmia imetyksen kanssa. Yhdistys välittää tietoa vauvojen ja pienten lasten hoidosta. NNKY-tunnustuspalkinnon saajat vuosina : v palkintosumma yht e: Hedvig-huone, turvapaikka väkivaltaa kokeneille naisille, Pelastusarmeija, e. v palkintosumma yht e: Miksi Saara nauroi -näytelmä, Minna Hokkanen ja työryhmä, Tampereen Työväenteatterin OFF-tuotanto, e, Tjejer i kyrkan -projekti, Maria Sundblom, e. v palkintosumma yht e: Lehtisaaren nuorisokoti, Helsinki, e, Naistari, kansainvälinen naisten tapaamispaikka, Setlementti Naapuri, Tampere, e. v palkintosumma yht e: Nuorison neuvonta-asema, Suomen Valkonauhaliitto ry, e, Äidikepalvelu, Tampereen NNKY, 3200 e. v palkintosumma yht e: Helsingin Tyttöjen Talo, tyttöjen kulttuurikasvatuksen tukeminen, e, Tampereen NNKY:n monikulttuurinen toiminta, työpari Pirjo Toivonen, Eija Kepsu, e, Oulun NNKY, Kamalat äidit, Arja Ilvesviita, e. v palkintosumma yht e: APROPOS Väkivallan ehkäisemisen monialainen ja monitieteinen koulutus- ja verkostoitumisprojekti, Oulun yliopiston Naistutkimus, e, Paljastettu intiimi. Sukupuolistuneen väkivallan dynamiikka -kirja, toim. Sari Näre ja Suvi Ronkainen e. v palkintosumma yht e: Luetaan yhdessä Vi läser tillsammans! -kampanja, Suomen UNIFEM ja Zonta International Piiri 20, e.

5 5 Kutsu: Globaalit ongelmat - paikalliset ratkaisut: naisjohtajuuden näkökulma maailman kriiseihin. Kolumni Naisten johtajuus ja kehitys muuttuvassa maailmassa Tilaisuudessa tarkastellaan tämän päivän globaaleja haasteita naisten ja naisjohtajuuden perspektiivistä. Puhujat avaavat kurkistusikkunoita neljän maan vallitsevaan todellisuuteen naisjohtajien näkökulmasta. Puheenvuorot luovat pohjan raikkaille ja valtavirtanäkökulmista poikkeavalle keskustelulle. Tilaisuus on englanninkielinen. Alustajat: Ann Drummond, Executive Director, NNKY Melbourne, Australia Anne Kovalainen, Minna Canth- akatemiaprofessori, Suomen Akatemia Musa W. Dube, professori, Botswanan yliopisto Gloria Rojas Vargas, Chilen evankelisluterilaisen kirkon presidentti Keskustelutilaisuuden järjestävät Suomen Lähetysseura, NNKY-liitto ja Naisteologiyhdistys kello Hotelli Helkan Saarni-salissa, Pohjoinen Rautatiekatu 23, Helsinki. Ilmoittautumiset mennessä NNKY-liittoon: Leila Variola, puh. (09) , leila.variola@ywca.fi. Tilaisuuteen ilmoittautuneille tarjolla buffet-lounas. Tervetuloa mukaan pöyhimään ja uudistamaan ajatuksia! Eila Jaatinen Naisen vapaa-aika Naisjärjestöjen keskusliiton järjestöpäiviin liittyy perinteisesti juhlapäivällinen pormestarin terveisin. Tänä vuonna meitä tervehti Naantalin kaupunginjohtaja Timo Kvist. NNKY:stä järjestöpäivillä olivat mukana Sylvi-projektin osanottajina Tampereen NNKY:n Eija Kepsu (edessä vas.) ja Pirjo Toivonen (Eijan takana) sekä Nilima Tamang-Heimo (edessä oik.) ja Carolin Peña (Niliman vieressä). Naisjärjestöjen keskusliiton järjestöpäivät: Harva nainen on ystävä itselleen Naisjärjestöjen keskusliiton järjestöpäivät Naantalissa tarjosivat osanottajille naisten hyvinvointiin ja virkistymiseen tähtäävää ohjelmaa. Naantalin kylpylän palveluiden nauttimisen ohella tarjolla jäsenistölle oli työpajoja, joissa tutustuttiin meikkauksen ja pukeutumisen uusiin tuuliin tai kerrottiin, mitä apua löytyy virtsankarkailuongelmiin (tri Eija Laurikainen) tai miten syödä ja laihtua (ravitsemustieteilijä Patrik Borg). Kiintoisin omasta mielestäni oli naisen vihaa koskeva luento harjoituksineen. Helena Palojärvi Naistenkartanosta kertoi vihasta ja sen kanssa elämisestä. Naisen vihan tunne syntyy, kun on kävelty yli sukupolvien ajan. Harva nainen on kuitenkin vihainen siitä, että saa niin vähän, vaan useimmat tuntevat syyllisyyttä siitä, etteivät anna tarpeeksi aikaa läheisilleen. Miehellä viha on väline, mutta naisen viha on kiellettyä ja naurettavaa. Kun viha on kielletty, ei osaa pitää puoliaan ja koko keho jäykistyy konfliktitilanteessa. Hengitys antaa etäisyyttä, auttaa pääsemään tunteen ääreen, Palojärvi neuvoi. Anne Lagerstedt Yhteiskuntamme jaottelee ihmisen ajan työssäoloon ja lomaan. Äitiys lomalla on moni nainen, ainakin ensisynnyttäjä, kokenut melkoisen työsavotan ja hämmästyneenä luopunut vapaa-ajan kuvitelmistaan. Viikonloppuisin isä viettää vapaa-aikaa seuraamalla televisiota tai lenkkeilemällä, autoa näpräämällä ja äiti keittiössä. Lapset kääntyvät tarpeineen useimmiten ensimmäiseksi äidin puoleen. Isät heittäytyvät joskus perheen ylimääräiseksi lapseksi, ja alkavat kutsua vaimoaan äidiksi. Mökille kutsutaan paljon vieraita, jotka istuskelevat isännän kanssa leppoisasti puutarhagrillin ääressä. Kyllä tämä kaikki tiedetään. Eikä se meillä ole pahimmillaan, sanotaan usein. En pidä siitä, että epäkohtia jauhetaan ja huokaillaan vuodesta toiseen ja sukupolvesta kolmanteen. Sanon usein ystävilleni: tehkää loppu siitä. Älkää yksinkertaisesti suostuko palvelemaan perhettä niin, ettei teille jää omaa aikaa. Jokainen, joka luopuu kokonaan omista tarpeistaan ja alistuu toisten orjaksi, menettää ihmisyydestään jotakin ja tulee katkeraksi ja alkaa velkoa lähimmäisiltään kiitollisuutta, kunnioitusta ja tottelemistakin, vaikka viimemainittua voi olla alkuun vaikea huomata. Säännöt toimivat toisinkin päin. Äitiä on toteltava. Haluaako mies todella, että vaimo on perheenäiti - mikä se semmoinen on? Minä olen vain lasteni äiti. Ja usein lapsilla on myös isä joka ei ole kiltti suostuessaan lapsenvahdiksi, kun vaimo lähtee omalle vapaa-ajalleen, vaan lasten toinen huoltaja. Mies ei osaa, mies ei ole tottunut nämä voisi vaihtaa totuuteen: mies ei viitsi. Kun sisäkkö palvelee alussa vapaaehtoisesti, suuresta rakkaudesta, pääsee moni mies tottumaan mukavuuteen. Nuoria koskevat samat opit. En jaksaisi enää kuunnella kauhutarinoita passattavista nuorista, jotka eivät edes vie roskia ulos. Kaatakaa roskapönttö niiden sänkyyn! Peskää vain oma pyykkinne! Menkää ravintolaan syömään ilman nuoria, jos he eivät suostu omalla vuorollaan kokkaamaan. Suomalaisilla on lakko-oikeus. Naiset, käyttäkää sitä myös kotona! Eila Jaatinen Eila Jaatinen on vantaalainen kirjailija ja toimittaja, joka on julkaissut runoja, proosaa ja lastenkirjoja sekä kirjoittanut eri lehtiin kolumneja ja kulttuurijuttuja.

6 6 Kirjoja, kirjoja Kirja kaveriksi vapaa-aikana Lähes jokainen suomalainen ilmoittaa yhdeksi harrastuksekseen lukemisen. Me olemme lukevaa kansaa ja osaamme olla ylpeitä upeasta kirjastolaitoksestamme. Sloganit Lue enemmän, luulet vähemmän! Lukeminen kannattaa aina! Ilo lukea! eivät ole kaikuneet kuuroille korville. Kerron muutamista oman lukijantaipaleeni kehitysvaiheista. Alku oli poikkeuksellisen tuskallista, sillä jostain syystä opin lukemaan aika myöhään ja opettelu oli todella vaivalloista. Ensimmäinen luokka oli jo pitkällä keväässä, ennen kuin lukemisen salaisuus aukeni. Voi sitä onnen huumaa! Olin kuunnellut kateellisena tarinoita 5- jopa 4-vuotiaista lukijoista, mutta ehkä minä sitten arvostin heitä enemmän hitaasti hankkimaani taitoa. Vaikuttavimpia varhaisia lukuelämyksiä on ollut Sakari Topeliuksen kertomus Koivu ja tähti. Eläydyin totaalisesti pienen tytön ja pojan maailmaan heidän taivaltaessaan kotiaan kohti. Kuin vastapainoksi muististani ponnahtaa oitis esiin Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu. Raisu ja vallankumouksellinen Peppi iski orastavaan feministiegooni, kuten kävi monille muillekin tytöille. Eikä Lindgrenin luoma anarkistityttö ole menettänyt suosiotaan 2000-luvullakaan. Mitä kaikkea L. M. Montgomeryn Anna-sarja on merkinnyt pikkutytölle, jonka piti ahmia kirjat uudelleen ja uudelleen? Jännittävä ja romanttinen orpotytön kohtalo sai mielikuvitukseni liikkeelle ja synnytti omaan elämäänikin outoja vaiheita. Nämä tuntemukset ovat tuttuja monille tyttöikäluokille. Kirjat ovat polkuja eri aikakausiin, erilaisiin oloihin ja kulttuureihin. Saat tutustua koskettaviin ihmiskohtaloihin, huimaaviin seikkailuihin ja ihmissuhdekiemuroihin. Voisiko mistään saada sykähdyttävämpää kuvaa rakkaudesta kuin Leo Tolstoin Anna Kareniinan sivuilta? Rakkaus on päihdyttävää, mutta siitä maksettava hinta on murskaava. Sotaromaanit ovat yllättävän suosittuja. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on kirja, johon palaan yhä uudelleen. Oman kansan vaiheet, kuten esimerkiksi kansalaissodan tapahtumat, ovat vaikkapa Kjell Westön, Antti Tuurin tai Jari Tervon kuvaamina rajua ja pysähdyttävää luettavaa. Jokainen Mika Waltarin Sinuhen lukenut ymmärtää, miksi teos nousee yhä uudelleen johtoon suosikkiteosten listalla. Vaikka Egyptin muinaisuus ja kulttuuri Sinuhen elämänvaiheiden taustana olisi jo lukijalle riittävä houkutin, sitäkin enemmän merkitsee kirjailijan syvä elämänviisaus ja filosofia, joka läpäisee koko kuvauksen. Outo ympäristö ja historiallisesti merkittävä ajanjakso tulee eläväksi niin Åsne Sierstadin Kabulin kirjakauppiaassa kuin Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa teoksessa. Niistä saa uudenlaista valaistusta myös nykyisille, päivittäin tulviville ulkomaanuutisille. Samantapaisiin kohtaloihin törmää niin ikään Sofi Oksasen Puhdistuksessa, jossa Viron lähihistoriaa käsitellään koskettavasti, jopa karmaisevasti. Maailmansodat ja etenkin juutalaisvainot ovat lukuisten kirjojen materiaalia. Niitä hyödyntää myös Bernhard Schlink Lukija-romaanissaan, joka yllättävillä käänteillään hämmentää kenet tahansa lukijakonkarin. Kuinka paljosta lukija jäisi paitsi ilman suuria siirtolaiskuvauksia ja maahanmuuttotarinoita. Seikkailu- ja selviytymistarina vailla vertaa on Lars Sundin Colorado Avenue. Kadehdittavan helposti voin karistaa oman kotiseutuni pölyt ja matkata jopa toisille mantereille vain kirjan lehtiä selailemalla. Dekkarien maailma avautui minulle yllättävän myöhään. Rehellisesti sanoen vähättelin ja halveksin niitä, koska pidin salapoliisisarjoja jotenkin halpana kirjallisuutena. En uskonut, että ne mitenkään palkitsisivat lukijaansa. Mutta kävikin sitten niin, että koko genre uudistui, ei riittänyt enää pelkkä murha ja sen selvittäminen. Dekkareissa otetaan kantaa moniin yhteiskunnan epäkohtiin, käsitellään maahanmuuttajien kokemuksia, perheväkivaltaa, naisten ja lasten sorrettua asemaa tai työpaikkakiusaamista. Löysin ensin Henning Mankellin ja Liza Marklundin Ruotsiin sijoitetut tarinat, sitten vasta Leena Lehtolaisen ja nyt jo Matti Rönkäkin on minulle tuttu. Enpä olisi uskonut, että olen nyt dekkareiden suurkuluttaja. Ehkä niissä pääsee niin sanottu pimeä puolemme valloilleen kuka tietää. Viime syksyn kirjauutuuksista iloitsin etenkin upeista elämäkerroista. Suuret persoonallisuudet, kuten Pekka Herlin bisnesnerona, Paavo Haavikko runoilijana ja taloudellisena toimijana, Yrjö Jylhä runoilijana ja talvisodan kokeneena, ovat olleet avoimen ja rohkean kuvauksen kohteina. Kirjapiirit tai lukupiirit näyttävät olevan tämän ajan ilmiö. Kirjoista on hauska keskustella niitä analysoiden ja arvioiden muutaman hengen ryhmissä. Ryhmässä toteutuu myös sosiaalisuuden kaipuu. Yhdessä kokeminen antaa tiettyä lisäarvoa kirjalle kuin kirjalle ja oma lukukokemus saa rikkautta muiden mielipiteistä ja näkökulmista. Anita Särkkä Pieneksimitattu. Kohti ehjää minuutta. Lea Pyyhtiä. Minerva Tutkimusmatka omaan elämään ja tulevaisuuteen; eikö näitä kirjoja ole tungokseen asti? On kyllä, mutta hyvät kirjat erottuvat aina edukseen, kuten Lea Pyyhtiän omakohtaiseen kokemukseen perustuva kirja osoittaa. Pyyhtiä ei ole psykologi, mutta yleisesti, asiantuntevasti ja vakuuttavasti hän silti kuvaa lapsen kokemuksen tunnekylmässä, alistavassa ja nöyryyttävässä perheilmapiirissä. Kirjailija uskoo, että erityisesti 1950-luvulla syntyneet ovat joutuneet kokemaan kovia. Sotavuodet olivat käsin kosketeltavan lähellä ja vaikuttivat lapsuusvuosien henkiseen ilmapiiriin, jolloin varuillaan-olosta tuli lähes kansallinen luonteenpiirre Koen, että 1950-luvulla syntyneet kuuluvat sukupolveen, jolta puuttui täysi ihmisyys ja täysi ihmisarvo. Eikä tämä surkeus jäänyt historiaan vaan seuraa alitajuisena asenteena lapsiin ja lapsuuteen tähän päivään asti sekä perheissä että yhteiskunnassa. Koettelemusten ja varsinkin parantumisprosessin kuvaus on tyyliltään kaunokirjallista. Kieli on kaunista ja kuvaavaa. Sen sijaan tarkkaa ohjeistusta miten edetään, ei ole. Se on eräs kasvukertomus muiden joukossa. Jokaisen eheytysprosessi on erilainen, on vain tiedettävä suunta. Anne Lagerstedt Vanhan kartanon Pat; Pat, Vanhan kartanon valtiatar. L.M. Montgomery. Minerva. Sisko Ylimartimo on tuonut maahamme oikean Maud Montgomery-renesanssin. Rakastettujen Vihervaaran Annan ja Uudenkuun Emilian seuraksi on ilmestynyt kaksiosainen kirja Vanhan kartanon Patin vaiheista, jonka Ylimartimo on ansiokkaasti suomentanut. Patricia Pat Gardiner vihaa muutoksia. Hänen kotitilansa Vanha kartano esineineen ja ihmisineen on hänelle melkein uskonto. Hän vihaa ja pelkää muutosta yli kaiken. Pat on valmis uhraamaan avioliiton sataman saadakseen pysyä rakkaassa synnyinkodissaan. Mutta kun kiihkeästi rakastaa, saa myös kitkerästi pettyä, kuten kotiapulainen Judy toteaa. Ylimartimo pitää Pat-tarinaa Montgomeryn avainromaanina. Pat oli kirjailijan läheisin hahmo, melkein omakuva, vaikka Pat ei olekaan kirjoittajatyyppi Anna- tai Emiliasankaritarten tapaan. Tarinan toisen päähenkilön Vanhan kartanon esikuva oli Maudin tädin Park Corner. Nykyään talo on yksi Prinssi Edwardin saaren lukuisista Montgomerymuseoista. Patin rasittavuuteen asti toistuva koskaan et muuttua saa -asenne on kirjojen pääteema. Mutta tarina on kuitenkin hieno kasvukertomus, jonka seuraaminen tuottaa suurta tyydytystä. AL Ylitunnollisuus. Eroon suorittamisen pakosta. Joanna Rose, Aleksander Perski. Suom. Vuokko Metsälä. Minerva. Millä nainen tuntee ansaitsevansa olemassaolonsa oikeutuksen? Erityisesti nuoret naiset palavat loppuun ja potevat univaikeuksia, väsymystä, vatsavaivoja, toistuvia tulehduksia ja masennusta. Ruotsalainen stressitutkija Aleksander Perski kuvaa kirjassa Ylitunnollisuus. Eroon suorittamisen pakosta niitä psykologisia voimia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, joiden ansaan naiset helposti joutuvat. Pakkomielteisen suorittamisen taustalla on lapsuuden trauma. Joko taustalla on lapsen liika kehuminen, joka on nostanut lapsen tavoitetason liian korkealle tai itsetunnon nujertaminen pilkalla ja vähättelyllä. Pätemisestä tulee panssari, jonka varassa oma itse seisoo tai kaatuu. Pohjalla on pelkoa ja kauhua, fantasioita kaiken lopusta, ja niillä yhteys siihen lapseen, joka kerran olimme. Tunteet ovat ihmisen varhaisia muistoja. Siksi negatiivisen palautteen vastaanottaminen aiheuttaa katastrofin tunteita. Ei niin pientä moitetta ettei se kaataisi suorituskeskeisen ihmisen sisäisen maailman. Pinnalle järkytys ei ehkä näy, mutta oman arvottomuuden tunne on musertava. Kirja luo lisävaloa, vaikka luulisi, että kaikki aiheesta on jo kirjoitettu. Olemme ehkä kaikki loukussa, mutta emme toivottomasti. AL

7 7 Keimiö, Keimiö kutsuu Päivien pitenemistä ei voita mikään. Valon määrä lisääntyy harppauksin päivä päivältä ja näin toukokuun lopulla ei pimeää ole ollut enää aikoihin. On yöttömän yön aika. Hankalaa on painaa pää tyynyyn ja silmät kyynyyn, kun aurinko paistaa suoraan silmiin. Harmi, että kesälläkin pitää nukkua. Valo hurmaa varmaan siksi, että on saanut nauttia myös siitä kaamoksen hämärästä ja lyhyen lännästä päivästä. Vaihtelu pitää hengissä: kylmä ja kuuma, valo ja pimeys, ilo ja suru. Keimiö kutsuu Sinua erityisesti kesän lopulla ja syksyn syntyessä. Tuntumaa Tunturiin viikolla ( ) teemme kiireettömiä päiväpatikointiretkiä lähituntureille. Aamuisin ja patikointiretkien jälkeen on mahdollista osallistua rentoutusterapian harjoituksiin. Viikko sopii hyvin myös sinulle, jolle tunturissa patikoiminen on vieraampaa. Kolmannen kerran järjestettävään Keimiö, Keimiö kutsuu leiriviikkoon ( ) on rakennettu ohjelma toiveiden mukaan. Tunturikeimiöltä tehtävät päiväpatikointireissut on suunniteltu niin, että kaikenkuntoiset pääsevät haistelemaan tunturituulta. Laaksolaiset kävelevät Paulan johdolla vähän lyhyemmin ja Huiputtajat Taijan johdolla vähän pitemmin. Tiistaista keskiviikkoon olemme retkellä Inarissa. Käymme Pielpajärven erämaakirkolla ja Saamelaismuseo Siidassa. Yövymme entisen Riutulan lastenkodin maisemissa ja paluumatkalla tutustumme vielä Lemmenjoella Kaija Palton huovutusateljeeseen ja käymmepä jokiveneretkelläkin. Elämyksiä täynnä oleva viikko ja vieläpä hyvässä serurassa! Naisten Pallas-Hetta -vaellus ( ) on sinun mahdollisuus, joka haluat kokea helposti ja turvallisesti useamman päivän oikean rinkkavaelluksen. Yövymme tullessa ja lähteissä Tunturikeimiöllä täysihoidossa ja vaelluksella nukumme varaustuvissa ja keitämme yhdessä ateriamme retkiruokatarvikkeista. Päivämatkavauhti on verkkainen ja ehdimme hyvin ihmetellä tunturiluonnon suuruutta. Ja sitten taas, kun on aika päivän lyhenemisen ja kauniin kaamoksen alun, kokoonnumme Karista kiire anna hiljaisuuden helliä ( ) teeman äärelle. Hiljainen luonto puhuttelee sitä, joka uskaltaa pysähtyä. Liikumme luonnossa sään mukaan. Aamuisin ja iltaisin heittäydymme rentoutusterapian ja luovan käsillä tekemisen lumoihin. Viikosta saa voimaa arkeen ja uusia eväitä itsensä ja ympäristönsä tuntemiseen ja kokemiseen. Kaikille viikoille voit ilmoittautua kotisivuillamme www. tunturikeimio.fi tai NNKY:n toimistoon Leilalle p tai minulle tänne Tunturikeimiölle p , Olet tervetullut myös omatoimiretkelle huoneemme ja mökkimme ovat tilauksesta käytössäsi. Muistathan, että NNKYn jäsenenä saat Tunturikeimiön palveluista -10 %. Terveisin Taija Hemminki P.S. Jäsenviikko Tunturikeimiöllä jo kysy onko vielä tilaa! Kuorolaulu on suosittu lasten ja aikuisten vapaa-ajan harrastus. Helsinkiläisen Kannelmäen seurakunnan lapsi- ja nuorisokuoro Kannelkellot esiintyy seurakunnan perhemessuissa, joihin kuorolaisten vanhemmat, ystävät ja sukulaiset ovat aina tervetulleita, kertoo kuoronjohtaja, kanttori Sirkku Rintamäki. Kuoro soikoon! Helsinkiläisen Kannelmäen seurakunnan Kannelkellotkuoron kevät on ollut täynnä hienoja kokemuksia. Helmikuussa kuoro lauloi valtionneuvoston avajaisjumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa. Maaliskuussa kuoro oli mukana Lasten kirkko soikoon -tapahtumassa. Kiirastorstaina pidemmälle ennättäneillä kuorolaisilla oli vuorossa Matteuspassio Johanneksen kirkossa. Kesäkuun alussa on vielä edessä oman levyn äänitykset. Kun päälle laskee vielä monta perhemessua kotikirkossa, oli helatorstaina järjestetty kevätretki Naantaliin kuorolle hyvin ansaittu kiitos ja mainio lisä kevään kohokohtien listalla. Kannelkelloissa laulaa reilut 40 lasta ja nuorta. Lapsikuoroon voivat tulla kaikki noin 7 12-vuotiaat lapset, joilla on intoa ja kiinnostusta laulaa. Mukana on myös joitakin 6-vuotiaita lapsia. Nuorisokuorossa laulajat ovat noin vuotiaita ja heidän ohjelmistonsa on lapsikuoroa haastavampaa ja vaativampaa, kertoo vuodesta 1998 lähtien Kannelkelloja johtanut kanttori Sirkku Rintamäki. Seurakunnassa lapsikuoro tuo monella tavalla iloa. Perhemessuja varten kuoro harjoittelee myös liturgiset osat ja virret. Lapsilla on messuissa esilaulutehtävä. Minulle on tärkeää se, että lapset oppivat virsikirjan virsiä. Kun kuoron saa pyörimään seurakunnassa, se on sellainen asia, johon todella haluaa panostaa! Olen myös iloinen nuorisokuorostamme, jonka kanssa teimme ensimmäisen ulkomaan matkan viime syksynä. Sirkku Rintamäki näkee työnsä kuoronjohtajana osana seurakunnan perhetyötä. Lapsikuorossa yhteys vanhempiin on erityisen tärkeä. Sitoutuminen on parempaa ja voin luottaa siihen, että lapset tulevat esiintymisiin. Olemme iloisia siitä, että lapset vanhempineen haluavat tulla ja olla mukana, myös seurakunnallisessa mielessä. Esityksiä kuuntelemassa olleilta sukulaisilta ja ystäviltä on tullut todella hyvää palautetta. Se, että lapset laulavat kirkossa ja perhemessuissa, tuo valtavasti iloa, herkkyyttä, riemua ja elämää jumalanpalveluksen viettämiseen. Saan siitä itsekin paljon iloa, kun näen kuinka lasten silmät loistavat, kuinka he laulavat täysin rinnoin riemukkaasti ja saavat kokemuksen siitä, miten yhdessä soidaan, miten yhdessä tuodaan iloa toisille ihmisille. Iloa kasvattaa myös itse kuoronjohtaja. Kun lapselta kysyy, mikä Kannelkelloissa on parasta, kuuluu epäröimätön vastaus: Esiintymiset, matkat ja Sirkku! Lapsilla ja nuorilla on aivan valtavan nopea omaksumiskyky ja nopeus meihin aikuisiin verrattuna. He ovat aina innolla valmiita kaikkeen. Olen kuullut, että varsinkin lapsikuoron johtamisessa 90 % on psykologiaa. En ole varma allekirjoitanko väitteen tuollaisenaan, mutta kuorossa on paljon liikkuvia osia. Suunnitelma A ei yleensä ottaen tule koskaan toteutumaan, vaan pitää olla suunnitelma B, C, D ja E, ja onneksi vielä siitä riittää kirjaimia! Jokainen lapsi pitäisi huomioida lämpimällä tavalla, ja siinäkin lapset ovat hyvin erilaisia. Tärkeää on, ettei ohittaisi lasta, mutta on kyettävä pitämään ohjakset käsissä. On oltava hyvin selvät sävelet esimerkiksi siitä, kuka milloinkin puhuu. Kannelkellot esiintyy myös oman seurakunnan rajojen ulkopuolella. Helmikuussa kuoro sai laulaa valtiopäivien ekumeenisessa avajaisjumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa tasavallan presidentille, hallitukselle ja eduskunnan väelle. Tämä oli hieno kokemus koko kuorolle. Jumalanpalvelus radioitiin suorana lähetyksenä.

8 8 Ilpo Lagerstedt Mitä mökillä voi tehdä? Rakennukset vaativat alituista huoltoa. Muutama vuosi sitten uusimme osan etuseinän verhousta paikasta, jota sää oli murjonut eniten ja osin mädättänyt lautoja. Mökkihöperön muistelmat Joka kevät syttyy polte. Auringonpaiste, vihertävä ruoho, nupuillaan olevat lehtisilmut puissa ja maasta ponnistavat kevätkukat tuovat sanoman: mökkikausi alkaa, mökkikausi alkaa Kotona kassit alkavat täyttyä vuodevaateista, pyyhkeistä, sauna- ja muista tarvikkeista. Alkaa kysely sukulaisilta, missä kunnossa metsätiet ovat? Joko niillä voi ajaa autolla? Huhtikuun loppupuolen viikonloppuna koitti sitten odotettu kesäkauden avaus. Lämmitimme mökin ja karkotimme kosteuden. Aloitin pihapiirin haravoimisen lehdistä ja oksista. Kukkien tuomista pitää vielä vähän odottaa, sillä jäät olivat järvestä hädin tuskin kokonaan lähteneet. Laitoimme myös tavarat paikoilleen. Tyhjennämme nimittäin aina syksyisin mökin kaikesta irtaimesta ja viemme pois. Jätän vielä verhot hiukan raolleen, jotta mahdollinen murtovarkautta suunnitteleva voisi nähdä, ettei kohde ole vaivan arvoinen. Mökkimme sijaitsee Sammatissa, Lohjanjärven rannalla, tunnin ajomatkan päässä. Kun mökki rakennettiin äitini aloitteesta ja perheen miesvoimin (isä ja veli), oli vuosi Tontille ei ollut vielä edes tietä, sillä se oli maaston mäkisyyden ja kivisyyden vuoksi haastava hanke, jota mietittiin ja lykättiin. Mökin rakennustarpeet hinattiin ponttonilla moottoriveneen perässä perille. Lopulta tie rakennettiin jyrkkään mäkeen kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Haastavilla keleillä perille asti ajaminen on opettanut auton käsittelystä yhtä ja toista, samoin ostettavan auton valinnasta. Eläinystävät piristävät Alussa alueen eläimistö oli vähäistä. Mutta mitä paremmin eläinsuojelun toimet viime vuosikymmenten ajan purivat, sitä monipuolisemmaksi alkoi naapurusto kasvaa. Tuli mm. kanadanhanhia (Suomeen istutettu laji), joutsenia, alleja, kuikkia, erilaisia pöllöjä ja jopa harmaahaikara sekä kalasääksi. Alkoi yhä enemmän näkyä myös kettuja, kauriita ja monia muita villieläimiä. Eläintenystävänä olenkin kovasti nauttinut jokaisesta havainnosta. Kuitenkin joskus eläinten kanssa tulee reviiritaistelua. Kuistille ilmestyi eräänä kesänä musta rantakäärme paistattelemaan päivää. Jonkin päivän sen touhuja seurasin, mutta sitten varoitin sitä, että mitä sitten tehdään, jos astumme vahingossa päällesi. Käärme vastasi uhmakkaalla sihinällä. Sihisin sille takaisin. Käärme katsoi viisaammaksi poistua eikä sitä sen jälkeen kuistilla nähty. Miehelleni Ilpolle puolestaan rähisi kauris niin että metsä raikui, kun Ilpo yllätti sen vadelmanpoimintaretkellään. Hauskin on kuitenkin västäräkki, joka keväisin katselee Ilpoa vihjailevasti. Kun sitten viimein laitamme laiturin paikalleen, se tarkistaa sen ja kutsuu kaverinsakin katsomaan. Siinä se sitten esiintyy kuin olisi itse rakentanut koko laiturin. Parasta kuitenkin oli yhden kesän kesävieras, erään naapurin ihana kissa, joka tuli joka päivä lepäämään ja aterioimaan meille. Harvinaisen sosiaalisena kissana se antoi mielin määrin silitellä ja rapsutella itseään. Se myös valitsi tasapuolisesti kummankin sylin vuorotellen, kun sitä huvitti tulla syliin. Sitten se taas illalla lähti omille retkilleen. Ilmeisesti naapuri sai kissansa omatoimimatkailusta sen verran kyllikseen, että sen kesän jälkeen mirriä ei ole näkynyt. Todella ikävää, sillä nautimme käynneistä kovasti. Olin 11-vuotias, kun mökki valmistui. Yksin leikkimään tottuneena minulle ei tuonut vaikeuksia löytää tekemistä. Mutta rakennustöiden valmistuttua isäni ei innostunut mistään. Tekemisen puutteen vuoksi hän alkoi aina jossain vaiheessa viikonloppua istua tuolissa synkkänä odottamaan poislähtöä. Samoja merkkejä näkyi aluksi myös Ilpon käytöksessä. Sittemmin hän löysi omat projektit, eikä sen jälkeen ole tarvinnut maanitella miestä tulemaan mukaan. Kunnostustyötä riittää talossa ja pihassa, ja puita pitää välillä pieniä. Mutta ihan koko kesää niihin puuhiin ei kulu onneksi. Minun rakkain harrastukseni, lukeminen, pääsee mökillä oikeuksiinsa. En tiedä mitään ihanampaa kuin kietoutua riipputuoliin hyvän kirjan kanssa lämpimään auringonpaisteeseen. Suomalainen kesä tosin tarjoaa vaihtelevasti tuota herkkua. Aavalta, noin 10 kilometriä pitkältä järvenselältä usein myös tulee lounaistuuli, joka rajuimmillaan nostaa korkeat aallot rantaan ja tekee paikallaan olon hyytäväksi. Joka kevät, kun pitäisi valita kesäloman ajankohta, toivon, että minulla olisi semmoinen sammakko, joka kertoisi milloin kannattaa lomailla Kiviä ja myyräntöitä Puutarhan perustaminen kiviselle, köyhälle maaperälle on osoittanut hyödyttömyytensä. Rannan puut varjostavat lisäksi liikaa. Onneksi luomulook on nykyään muotia, eli metsäpiha saa olla metsäpiha ihan rauhassa. Rhododendronit ja vuorenkilvet viihtyvät, mutta muut lajit on parasta istuttaa ruukkuihin. Varsinkin viime kesän myyräinvaasio näkyi heti orvokkipenkissä. Näimme omin silmin orvokinkukkien kävelevän maan sisään. Kun siirsin orvokintaimien jämät parvekelaatikkoon, ne saivat uuden elämän. Olen jo myös monena talvena talvehdittanut verenpisaran ja pelargoniat pimeässä ja viileässä kaupunkikellarissa. Kesällä ne palkitsevat vaivan upealla kukinnalla. Luonnonhelmassa oleilu ja oma reviiri ovat ihaninta mökkeilyn antia. Kaupunkilaisina meillä ei ole omaa pihapiiriä, vaikka puistomaisessa kaupunginosassa asummekin. Suomalaisten ei turhaan sanota pitävän metsää kirkkonaan. Minäkin tunnen Herrani ja Vapahtajani läsnäolon parhaimmillaan juuri siellä, missä luonto todistaa Luojansa ihmeet joka päivä ja aina tuoreella tavalla. Mökillä tunnen olevani lähimpänä taivasta. Anne Lagerstedt Ilpo Lagerstedt Järvimaisema tarjoaa loputtomasti jännittäviä kuvausmahdollisuuksia. Sen kasvot vaihtelevat hempeästä aamuusvasta myrskyn raivoon.

9 9 Harrastuksena elämä Leena Parviainen Mie oon kohta viiskymppinen nainen.olen ollut joitakin vuosia määräaikaisilla työkyvyttömyyseläkejaksoilla ja nyt muutaman kuukauden eläkkeellä vallan. Valmistuin aikoinaan kasvatustieteen maisteriksi, erikoistumisaineinani musiikki ja evankelis-luterilainen uskonto. Viimeisimmät työni olen tehnyt free lancer -taiteilijana. Viimeisimmät proggikseni eli produktiot tällä vapaan taiteilijan työsaralla tein viime vuonna kollegani kanssa; meillä oli noin 45 minuutin mittainen esitys kirjailijaseminaarin ensimmäisen päivän illan konsertissa, jossa lisäksemme esiintyi konsertin loppuosuudeksi trubaduuri. Minä säestin esityksessämme lauluani kitaralla ja duotoverini tanssi samaan aikaan kanssani estradilla. Kahdessa itse säveltämässäni laulussa oli vierailevan lyömäsoittajan djembe-rumpusoitto. Tanssi- ja musiikkiosuuksien lomassa oli muutama runohetki, joissa tanssija lausui runot. Tuo on yksi esimerkki lukuisista erilaisista yhteistöistä ja kokoonpanoista, joissa olen ollut noin kolmikymppisen opiskelija-työntekijä-perheenäiti-ynnä muun urani aikana. Elämä jatkuu osin samaan malliin, osin muotoutuen elämäntilanteeni, harrastusteni ja muiden luovien prosessieni sekä erilaisten tärkeitten yhteisöjäsenyyksieni myötä. Elämän uomat Mitä minusta oli tullakseen lukioaikaisissa suunnitelmissani? Hain fysioterapia- ja toimittajakoulutukseen sekä liikuntatieteellisten opintojen pariin. Lukion jälkeen hain myös 4 kuukautta kestävään liikunnanohjaajakoulutukseen, josta saa lisäpisteitä kaavailemilleni aloille. Syyslukukausi ylioppilaaksi pääsyn jälkeen meni noissa hyvin antoisissa liikunnallisissa opinnoissa urheiluopistossa. Seuraavana kesänä hain edelleen liikuntatieteelliseen, ja nyt uutena hakukohteenani luokanopettajankoulutukseen. Pisteen murto-osien päähän jäi liikuntatieteellisiin opintoihin pääsemiseni, ja luokanopettajankoulutukseen pääsin sitten kurssini parhailla pisteillä. Kuten ehkä aavistatte, elämä on tuonut ja vienyt omia uomiaan minua. Noita urahaaveitani ja -tavoittelujani nyt ajatellessani tunnen kehittäneeni itsessäni kaikkea sitä, mikä minussa erityisesti on toimivaa, missä olen lahjakas ja kyvykäskin. Taiteilija-tiedeihmisen tutkivat ja luovat ominaisuuteni ovat saaneet kukoistaa monin eri tavoin. Opiskelujeni olennaisena osana yliopistokotikaupungissani olivat konservatorio-opinnot, sain opiskella yksinlaulua ja oopperakuorossa siihen asti kunnes jäin esikoistani hoitamaan ja siinä ohessa päättämään luokanopettajaopintojani. Kuoron kanssa läpi Suomen Lapsenhoidon ohessa syntyi kuoro Naiskuoro Kirkujat, jonka johtajaksi minut valittiin toimintamme menestyksekkäänä ensimmäisenä vuotena. Tämä kuoromme on nyt nostettu telakalle, noin kaksi vuotta sitten. Me kirkujat kun olemme omilla tahoillamme hyvinkin touhukasta väkeä, kuka tohtorina, kuka toimistotyöntekijänä ja siinä ohessa vaikka minä toimien. Voi niitä lukuisia, ehkä satoja keikkojamme, joita kirkujina saimme tehdä! Olemme olleet useasti lavalla Helsingissä ja Joensuussa, paikkakunnilla etelästä aina Oulua myöten. Televisiossa suorissa lähetyksissä, radiossa, isoilla juhlalavoilla ja pienissä perhejuhlissa. Minun osuuteni oli luotsata kuoroa, toimia spiikkaajana eli juontajana keikoilla; toimenkuva oli niin moninainen, että sanat eivät riitä kertomaan. Pääosin keikat olivat mitä suurinta ilotulitusta taholtamme, mustissa naisenpuvuissamme kampaukset kireästi sliipattuina ja tuttuja lauluja topakasti esittäen. Parasta oli aina yleisön välitön ja antaumuksellinen läsnäolo, osallistuminen esitykseen, tilannekomiikat ja esityksen sovittaminen yleensä sopivaksi varsin erilaisiin juhla- ym. tilanteisiin. Yhteinen sävel löytyi niin kuorolta kuin vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Vapaaehtoistyö tuo sykettä elämään Opettajan työtä tein heti valmistumiseni jälkeen yhteensä noin puolitoista vuotta, määräaikaisia sijaisuuksia. Niiden jälkeen hakeuduin aikuiskoulutukseen ja taide- ja kulttuuripalveluiden pariin. Freelancer-työt olen kokenut omimmakseni. Huomasin melko pian, että näin minun on vaikea työllistyä. Seurasi työttömyysjaksojakin. Samaan aikaan prosessoin ihmissuhde- ja tunne-elämäni haasteitten kanssa, hakeuduin kuntouttavaan terapiaan. Tuona aikana olin kokonaisen vuoden vielä säännöllisesti työssä, kunnes elämäni kriisiytyi noin seitsemän vuotta sitten. Onneksi lasteni isä pystyi jakamaan huoltajuutta silloin entistä enemmän, ja lapset aloittivat säännöllisen kahden kodin välillä elämisen, kahden viikon vaihtovuoroilla. Olin aluksi sairauslomalla, sitten kuntoutustukijaksoilla, kunnes perusteellisten kuntoutuskartoitusten jälkeen saan nyt todeta itsekin: työkykyä on kyllä jäljellä, mutta ei riittävästi tähän menoon. Vertaistuki- ja vapaaehtoistyö tuo sisältöä ja sykettä elämääni tätä nykyä yhä enenevässä määrin. Poikkitaiteellisena musiikintekijänä jatkan epäilemättä uraani niin kauan kuin jaksan. Opiskelen Johdatukseen suostumista, elämänvirtaan antautumista. Yhteistä hyvää No, tätä rataa, aina uutta löytäen ja kehitellen löydän itseni, sananmukaisesti, yhä uudestaan tässä elämässä. Kaikki puoleni voivat olla käytössä niin oman hyvinvointini kuin yhteisen hyvän kehittämiseksi tässä elämän sirkuksessa, jossa minulla on yhtä monta roolia kuin on puolta, ja jossa olen mukavasti liikkuva osa sirkusesitysten kokonaisuuksissa. Kaikkein onnellisinta on, kun läheiseni voivat hyvin, itse löydän tasapainoa päivä kerrallaan ja voin luottaa siipieni kantavan edelleen hyvässä yhteistyössä ihmisten kanssa, missä olen ja liikunkin. Lahjani pyrkivät, näin kasvaessani itseni tuntemisessa ja elämänluottamuksen vahvistuessa, löytämään ihania mahdollisuuksia toteutua. Itsenäisyydessä ja yhteistyössä on se villakoiran ydin, joka pistää minut miettimään, mitä villakoiran ytimen löytäminen tänään ja tässä on. Olen kiitollinen tästä päivästä Tätä päivää minä harrastan, tässä olen kaikkein pätevin; olen kiitollinen tästä kirjoittamisen ja ajattelun mahdollisuudesta nyt. Tänään minulla on maanantainen toimistopäiväni. Nämä päivät pyrin pitämään kalenterissani ilman merkintöjä mistään sovitusta. Saan koottua ajatukseni, tehtyä rästihommiani ja ihan mitä tahansa, mikä juuri nyt on tarpeen ja mahdollista. Olen ollut nyt noin viisi tuntia hereillä ja saanut mielestäni paljon kaikenlaista aikaiseksi kotona. Mitähän seuraavaksi tekisin? Kirjoitanko meilejä, lähdenkö pyöräillen kaupungille esimerkiksi tapaamaan vanhusystävääni vai imuroinko villakoirat ytimineen nurkistani? Ai niin, huomenna alkaa gospelryhmäni levytysjakso. Muutaman laulun sanoja ja säveliä on hyvä nyt kerrata ja opiskella ennen huomista levytystä. Ehkä myös mietiskelen ja rukoilen hetken, niin jatko päivälleni järjestyy hyvin. Ja: koen kyllä olevani aika vapaa ihminen, ja siksi minulla ei taida olla vapaa-ajanvietto-ongelmia. Rakkaudella pagisten eli pakinoiden, Leena Parviainen Gospel-lattareita viikonlopun täydeltä Tampereen NNKY:n lanseeraamien Gospel-lattareiden suosio jatkuu. Tänä vuonna Gospel-lattareita pääsee tanssimaan myös useilla leireillä, joista yksi järjestetään viime vuoden tapaan Tampereen Työväenopistolla Sampolassa Luvassa on ainutlaatuinen viikonloppu täynnä tanssia, yhteyttä sekä kehon- ja sielunhuoltoa. Gospel-lattari-leiri on tarkoitettu tavallisille tanssinharrastajille, ikään ja tanssitaitoon katsomatta. Tanssitunneilla leiriläiset voivat valita oman tasonsa mukaan joko matalan kynnyksen alkeet tai haastavammat treenit. Viikonloppua vetävät Gospel-lattari-ohjaajat Piialiina Ristolainen, Asta Lehtimäki, Kati Kujanpää ja Nina Nurmi. Elokuun 2009 leiriltä tuttu tähtitanssija Mikko Ahti ohjaa lauantaina yhdessä vaimonsa Carinan kanssa tuplatanssitunnin ja avoimen tanssiopetusillan, jonne leiriläiset voivat tuoda mukaan puolisonsa tai ystävänsä. Gospel-lattari-leirin hinta 125 e (NNKY:n jäsenille 105 e) sisältää kolmen päivän tanssitunnit ja muun opetuksen, tanssi-illan, naposteltavaa ja virvokkeita. Hinta ei sisällä majoitusta, mutta edullista majoitusta tarjoaa Tampereen NNKY:n oma Hostel Sofia. Suositulle leirille on ilmoittautunut jo runsaasti väkeä, mutta vapaita paikkoja Tampereen leiriltä ja lisätietoja muista tulevista leireistä kannattaa tiedustella osoitteesta gospelliikunta@gmail.com. Monika Pensar-Granroth och Bengt Mikander. Regnbågsgudstjänsten i Johanneskyrkan 16.4 innehöll ekoteologiska element, med trumning, jord, förbönsljus och ett stort rött stenägg likt det som används i ortodoxt påskfirande. I bakgrunden syns en vigselrya i regnbågsfärger och bl.a. domprosten Liisa Tuovinen deltog i att öppna mullen, lyfta fram ägget och föra det till altaret. Guldankan till Monika Pensar-Granroth Till Årets Guldanka utnämdes 2010 på Regnbågshelgen i Helsingfors Monika Pensar-Granroth, för engagemang i den årliga Regnbågsmässan och lobbande för mänskliga rättigheter på kyrkliga bloggforum. En kyrklig aktör har en gång tidigare fått utnämningen Guldankan och det var pastor Karl af Hällström, Monika har tillfört mässan ekoteologiska och feministteologiska element. Årets gudstjänst i Johanneskyrkan innehöll både meditativ trumning, ortodoxa böneljus och rött uppståndelseägg som bl.a. domprosten Liisa Tuovinen var med och förlöste ur jordens famn, samt förde upp till altarfamnen - som en symbol för livets och rättvisans uppståndelse. Predikan hölls av kaplan Tomas Ray och kyrkoherde Stefan Djupsjöbacka var liturg. Vuoden 2010 Kulta-ankkapalkinnon sai Monika Pensar- Granroth. Hän on kirkollisella blogillaan puolustanut ihmisoikeuksia ja seksuaalioikeuksia sekä jo neljättä vuotta ollut tiiviisti mukana järjestämässä suomenruotsalaista Sateenkaarimessua. Messussa on joka kerta käytetty Monikan kehittämää uskonnonpedagogista metodia, ruumiillisuus ja liikepainotteista rukousta, muodossa Äiti Meidän/Isä Meidän.