BRINKHALLIN KARTANON KASVILLISUUS

Transkriptio

1 1 BRINKHALLIN KARTANON KASVILLISUUS Tutkimusraportti Juha Järvinen & Terttu Lempiäinen Biodiversiteetti ja ympäristötieteen osasto Kasvimuseo Turun yliopisto 2004

2 2 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä... 3 Brinkhallin kartanon historiaa... 4 Tutkimusaineisto ja menetelmät... 6 Rakennettu kulttuuriympäristö... 7 Muinaistulokkaita eli arkeofyyttejä... 9 Luonnonvarainen kasvillisuus Kirjallisuus Liitteet Kansilehden kuva: Kukkiva puistolehmus Brinkhallin kartanon puistossa. Kuva: T. Lempiäinen 2003

3 3 BRINKHALLIN KARTANON KASVILLISUUS Juha Järvinen & Terttu Lempiäinen Biodiversiteetti ja ympäristötieteen osasto Kasvimuseo Turun yliopisto Tiivistelmä Brinkhallin kartanon alueen kasvillisuus inventoitiin kesällä Tutkittava alue käsitti noin 30 ha:n alueen. Kasvilajeja määritettiin yhteensä 404, joista n. 20 % on viljeltyjä, pääasiassa puiston ja puutarhan koriste tai hyötykasveja. Kasvit ryhmiteltiin: 1. viljelykasvit (pelto, puutarha ), 2. puutarhan ja puiston koristekasvit, 3. kulttuuririkkaruohot, 4. muinaistulokaat eli arkeofyytit, 5.luonnonvarainen kasvillisuus (lehtokasvit, metsä ja kalliokasvit, niitty ja ketokasvit, ranta ja suokasvit, vesikasvit). Kartanon puiston istutettuja puita ovat hevoskastanja (Aesculus hippocastanum), hopeapaju (Salix alba), metsälehmus (Tilia cordata), saarni (Fraxinus excelsior), tammi (Quercus robur) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Aluskasvillisuudessa kasvaa lukuisia alkuperäisiä luonnonkasveja, mm. tammivyöhykkeen lehtolajeja, valkovuokko (Anemone nemorosa), keltavuokko (Anemone ranunculoides), sinivuokko (Hepatica nobilis), mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) ja eri kevätleinikkilajeja (Ranunculus auricomus ja R. fallax ryhmät). Vanhoista villiintyneistä viljelykasveista ukkomansikka (Fragaria muricata) on levinnyt laajalle puistoon. Kartanon pihan vanhimpia koristekasveja ovat akileija (Aquilegia vulgaris), jalokiurunkannus (Corydalis nobilis), myskimalva (Malva moschata), pikkutalvio (Vinca minor) ja suopayrtti (Saponaria officinalis). Piha alueilla on vanhoja kultttuuririkkakasveja, mm. hukanputki (Aethusa cynapium), kumina (Carum carvi) ja pihakurjenpolvi (Geranium pusillum). Puistolammikossa kasvaa isolumme (Nymphaea alba ssp. alba) ja lammikon rannalla luhtalemmikki (Myosotis scorpioides), joka on Turun alueella melko harvalukuinen. Isovesiherne (Utricularia vulgaris) on ainut uposkasvi. Kurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja rantayrttikasvustot (Lycopus europaeus) kiertävät lammikkoa. Arkeofyytit eli muinaistulokkaat ovat vanhaa rautakautista kulttuurilajistoa. Mäkikauraa (Avenula pubescens), sikoangervoa (Filipendula vulgaris) ja nurmilaukkaa (Allium oleraceum) kasvaa navetan raunioiden läheisellä kallionrinteellä. Rohtorasti (Anchusa officinalis) on yleinen. Ukontulikukka (Verbascum thapsus) kasvaa niin kalliokedoilla kuin pihaalueillakin rakennusten seinustoilla. Ruoholaukka (Allium schoenoprasum) ja paikoin tavattava pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) ovat lounaisia kasvilajeja. Vain Lounais Suomessa ja saaristossa tavattavia ketokasveja ovat myös mäkihärkki (Cerastium semidecandrum) ja ketopiippo (Luzula campestris). Yksivuotisia ruohoja, jotka ovat huonoja kilpailemaan korkeampien kasvien kanssa ovat mm. hietalemmikki (Myosotis stricta), ketotädyke (Veronica arvensis) ja kevättädyke (Veronica verna). Varsinaiset niityt ovat pienialaisia. Metsäapila (Trifolium medium), ahdekaunokki (Centaurea jacea), kyläkellukka (Geum urbanum), mäkikuisma (Hypericum perforatum), puna ailakki (Silene dioica), purtojuuri (Succisa pratensis) ja särmäkuisma (Hypericum maculatum) ovat tavallisia. Lehtojen puustossa on paljon jaloja lehtipuita: metsälehmus, saarni, vuorijalava, tammi ja vaahtera (Acer platanoides). Pähkinäpensaita (Corylus avellana) kasvaa runsaasti. Koiranheisi (Viburnum opulus), lehtokuusama (Lonicera xylosteum), metsäruusu (Rosa majalis) ja taikinamarja (Ribes alpinum) ovat yleisiä, samoin mustakonnanmarja (Actaea spicata), jänönsalaatti (Mycelis muralis), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sinivuokko, syylälinnunherne (Lathyrus linifolius), valkovuokko ja sormisara (Carex digitata). Kangasmetsien lajisto on erittäin niukkaa: kanerva (Calluna vulgaris), variksenmarja (Empetrum nigrum), puolukka (Vaccinium vitis idaea). Ranta alueet jakautuvat Kakskerran saaren pohjoisen merenrannan ja Kakskerranjärven ranta alueisiin. Rantametsät ovat hyvin kapeita rannansuuntaisia vyöhykkeitä, joissa kasvaa tervaleppää (Alnus glutinosa) ja saarnia. Ranta ja vesikasveja ovat järviruoko (Phragmites australis), kurjenjalka (Potentilla palustris), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), ranta alpi, rantakukka (Lythrun salicaria), suoputki (Peucedanum palustre) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Meranrantavyöhykkeessä kasvaa mm. merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. salina). Brinkhallin peltojen vanhoja rikkakasveja ovat viisisädetyräkki (Euphorbia helioscopia), peltoemäkki (Fumaria officinalis), peltomatara (Galium spurium) ja peltotädyke (Veronica agrestis) ja uusina tulokkaina mm. persiantädyke (Veronica persica).

4 4 Brinkhallin kartanon historiaa Turun eteläpuolella Kakskerran saarella sijaitsevan Brinkhallin kartanon historia ulottuu 1500 luvulle, jolloin kartano tunnettiin Brinkkala nimisenä.1700 luvulla kartano sai nykyisen hienostuneemman nimensä. Ensimmäisiä tunnetumpia omistajia oli suomalainen Hans Eerikinpoika, Brinkkalan sukuun kuuluva mies, joka aateloitiin Hän toimi Turun linnan käskynhaltijana 1500 luvun lopulla, jolloin mm. Kaarle herttua piiritti linnaa ja haavoittui. Herttua menetti mm. jalkansa, mutta kuoli vasta vuosia myöhemmin 1608 Brinkkalassa. Sama suku omisti 1500 luvulla Turun keskustassa raatihuoneen vieressä Turun Suurtorin varrella myös Brinkkalan talon, joka nykyisin tunnetaan parhaiten rakennuksena, josta julistetaan joulurauha. Brinkkalan kartanossa lienee ollut varhaisempi kivirakennus, joka purettiin 1700 luvun viimeisellä vuosikymmenellä luvun alusta lähtien kartano vaihtoi tiheästi omistajia. Hans Eerikinpojan miniältä se siirtyi valtakunnan varainhoitaja Jesper Mattsinpoika Krusille ja hänen vaimolleen Brita de la Gaerdielle. Pariskunta omisti Suomessa mittaamattomia maaomaisuuksia. Suku jälkeläisineen hallitsi kartanoa vuoteen 1746 saakka. Kartanon omistajaksi tuli vuonna 1792 lääketieteen professori Gabriel Bonsdorff, joka aateloimisen jälkeen 1819 otti nimekseen von Bonsdorff. Suku eli kartanossa vuoteen 1845 saakka. Von Bonsdorff oli kiinnostunut arkkitehtuurista ja uusantiikin tyylisuunnasta. H.G. Porthanin antiikin kulttuurin luennot Turun Akatemiassa olivat suuresti vaikuttaneet häneen. Lääkäristä tuli amatööriarkkitehti ja rakennusmestari, joka uudisti paitsi Brinkahallia, myös johti mm. kartanon rakentamista Jokioisiin. Vuonna 1793 hän piirsi Brinkahalliin rakennuspiirustukset, joiden mukaan rakennettiin kaksikerroksinen päärakennus ja pihaa reunustavat kaksi siipirakennusparia luvun puutarhat Merkittävää oli, että rakennusryhmän jatkoksi suunniteltiin kartanoon myös puutarha. Se rakennettiin ranskalaisen tyylin mukaan symmetrisine käytävineen ja istutuksineen luvulla kartanossa oli ollut jo kaksi puutarhaa. Vanhempi näistä sijaitsi erillään rakennusryhmästä meren suunnalla, suojaisessa notkelmassa, jonka toisessa päässä oli ruutanalammikko. Sen vettä käytettiin puutarhan kasteluun. Rakennusten eteläpuolella sijaitsi toinen uudempi puutarha, Kakskerran järveen viettävällä rinteellä. Von Bonsdorff perusti nyt kartanon luoteispuolelle metsikköön romantiikan ajalle tyypillisen englantilaisen puutarhan. Porthanin arvostelusta huolimatta von

5 5 Bonsdorff jatkoi uusien rakennustenkin rakentamista ja ajan mittapuun mukaan suuri navetta valmistui Vuonna 1793 perustettua Brinkhallin kartanoa on pidetty ensimmäisenä puhtaasti uusantiikin tyyliin rakennettuna kartanona Suomessa. Von Bonsdorffin perustamaa puutarhaa kuvaa itse Porthan seuraavasti. Hän on perustanut myöskin meren puolelle Puutarhan, joka on kuulemma englantilaistyylinen, mutta sen on suunnitellut Saksalainen Puutarhuri, minun mielestäni niin Saksalaiseen ja lapselliseen tyyliin, että se ei lainkaan ole kunniaksi meidän suurelle Arkkitehdillemme! Kustannuksia ei ole säästetty sen suhteen; lammikoita ja jopa saaria, kaivantoja, polkuja, istuinpenkkejä sekä jonkinlainen suihkulähteen tekelekin on ahdettu pienelle avoimelle alueelle kahden kukkulan tai mäen väliin, niin että kaikki näyttää ahtaalta ja teennäiseltä. Päärakennus ei katso suoraan sen enempää järven kuin puutarhan suunnalle, viimeksi mainittu sijaitsee siihen nähden vinosti, varsinainen näköala talolta antaa navetalle päin! Sanalla sanoen, koko suunnitelma näyttää minusta järjettömältä! Porthan oli selvästi nähnyt puutarhan itse. Von Bonsdorfin puutarha puistoineen oli jäänyt kuitenkin keskeneräiseksi. Kuvaus vuodelta 1816 kertoo myös rakennusten jääneen osittain valmistumatta. Puiston lammikoita ja kanavia peitti vihreä velli, todennäköisesti pikkulimaskan (Lemna minor) peittämä vesi. Von Bonsdorffin kiinnostuksen kohteena olikin nyt keittiökasvien siemenviljelytarha, jonka hän oli perustanut Brinkhalliin Suomen Kuninkaallisen Talousseuran innoittamana, koska Hampurista ja Lyypekistä tuli kaupan mukana Suomeen huonosti itävää siementä. Hän julkaisi 1804 jopa pienen puutarhaviljelyoppaankin, jota jaettiin ilmaiseksi Turussa kaikille, jotka ostivat Brinkhallin siemeniä. Siemenvalikoima oli hyvin monipuolinen: pinaattia, portulakkaa, mangoldia, tarhamaltsaa, rohtokuirimoa, musta ja kaurajuurta, kyssä, leikko ja sulkakaalia, sikuria, eri kaalilajeja, papuja, pensaspapua, köynnöspapua, sokeri ja helmipapuja, tarhakrassia ja tilliä. Brinkhalliin tuovan maantien molemmin puolin istutettiin lehmuskuja, joka jäi myöhemmin tien levennysten alle. Nykyisen päärakennuksen ja navetan raunioiden välillä on merkkejä siinä aikoinaan sijainneeasta ruusutarhasta luvulla kartanon eteläpuolelle perustettiin uusi muotopuutarha suoraviivaisine istutuksineen ja nurmikenttineen luvun muotopuutarhan rippeitä on nähtävissä edelleenkin, mutta maisemapuutarha on rappeutunut. Kartanon puistossa kasvaa kuitenkin lukuisia vanhoja kulttuuri ja hyötykasveja, joista osa on varmasti peräisin Suomen ensimmäisen Arkkiatrin koekentältä hänen hyötypuutarhastaan.

6 6 Mitä kasvaa Brinkhallin kartanon puutarhassa, pihoilla ja ympäröivässä metsässä tänään, kun vuosisatoja on kulunut von Bonsdorffin maisemapuutarhojen perustamisesta ja kartanon alkuajoista? Kasvillisuus on yhtä monikerroksellista kuin mitä on ollut kartanon historiakin kuluneiden vuosisatojen kuluessa. Luontaisen rehevän tammivyöhykkeen lehtokasvillisuus ympäröi ja kätkee myös vuosisatojen kuluessa kartanossa viljeltyjä ja sittemmin villiintyneitä hyöty, koriste ja puutarhan rikkakasveja. Tutkimusaineisto ja menetelmät Oheisena lyhyt selvitys kesällä 2003 suoritetun kasvistoinventoinnin tuloksista. Kasvillisuus tutkittiin ja dokumentoitiin kasvukauden aikana useita kertoja toukokuusta syyskuuhun. Tutkittava alue käsitti kartanoa ympäröivän ha:n alueen kokonaisuudessaan (Liite 1). Siihen sisältyy useita erilaisia kasvillisuustyyppejä rakennuksia ympäröivästä istutetusta kulttuurikasvilajistosta luonnonvaraiseen merenranta ja metsäkasvillisuuteen, unohtamatta peltojen viljelykasveja. Kasvilajeja määritettiin alueelta yhteensä 404 (Liite 2), joista n. 20 % on viljeltyjä, pääasiassa koristekasveja. Inventoinnissa listattiin kaikki uusimmatkin koristekasvit nykyisiltä istutuksilta. Maastotutkimukset on suoritettu von Bonsdorff rahaston LuK Juha Järviselle myöntämän apurahan turvin. Kasvit on ryhmitelty kasvupaikkojensa tai kasvillisuushistoriansa mukaan seuraavasti: Rakennetun kulttuuriympäristön kasveja Kartanon piha, puisto ja puutarhat Puistolammikko huvimajoineen Muinaistulokkaita eli arkeofyyttejä perinnemaisemassa Valistuksen ajan villiintyneitä koriste ja hyötykasveja Luonnonvarainen kasvillisuus Lehtometsän kasveja Kangasmetsän ja kallioiden kasveja Rantakasveja Kuvassa 1 on esitetty kasvillisuustyypit, joihin tutkittu lajisto jakaantui.

7 7 Rakennettu kulttuuriympäristö Kartanon pihan, puiston ja puutarhan kasveja Rakennettu kulttuuriympäristö käsittää kaikkein voimakkaimmin ihmistoiminnan piirissä olevat alueet. Lajisto on paljolti ihmisen valitsemaa, istuttamaa ja suosimaa, mutta myös monet tulokaslajit viihtyvät hyvin näissä ihmisen luomissa ympäristöissä. Kartanon pihan lajisto on enimmäkseen eri aikoina istutettuja koristekasveja. Ensimmäisenä huomiota herättävät lukuisat ruusulajit ja lajikkeet, joista esimerkkinä marianruusu (Rosa x mariae graebneriae). Muista koristepensaista mainittakoon aitalikusteri (Ligustrum vulgare), Vesikasvit Kosteikkokasvit (ranta, suo ) Niitty ja ketokasvit Metsä ja kalliokasvit 1 Lehtokasvit Muinaistulokkat l. arkeofyytit Kulttuuririkkaruohot Viljely ja hyötykasvit (pelto, puutarha ) Puutarhan ja puiston koristekasvit Kasvilajien lukumäärä/404 Kuva 1. Brinkhallin kartanon kasvillisuustyyppien jakaantuminen hovijasmike (Philadelphus pubescens), idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia) ja mustaselja (Sambucus nigra). Vanhoja valistuksenaikaisia koristekasveja edustavat esimerkiksi akileija (Aquilegia vulgaris), jalokiurunkannus (Corydalis nobilis), myskimalva (Malva moschata), pikkutalvio (Vinca minor), suopayrtti (Saponaria officinalis) ja tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias). Piha alueilla viihtyy myös paljon erilaisia ihmisen mukana tulleita tulokaskasveja, joista osa on erittäin vanhoja kulttuurin seuralaisia, esimerkiksi hukanputki (Aethusa cynapium) ja kumina

8 8 (Carum carvi), mutta osa vasta viimeisten parin sadan vuoden aikana maahamme levinneitä tulokkaita, esimerkiksi piikkisalaatti (Lactuca serriola). Hiekkaisella pihamaalla mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), punasolmukki (Spergularia rubra), kylämurmikka (Poa annua) ja viherjäsenruoho (Scleranthus annuus) ovat runsaita. Pihakurjenpolvi (Geranium pusillum) viihtyy seinänvierustoilla ja nurmikenttien laidoilla, mutta tulee toimeen pienen kokonsa vuoksi myös ajetuilla nurmikoilla. Vain Lounais Suomessa harvinaisena tavattava litulaukka (Alliaria petiolata) viihtyy aurinkoisilla rakennusten seinustoilla ja rikkaruohona istutuksissa. Yksivuotista vihannesportulakkaa (Portulaca oleracea) kasvoi kesällä 2003 päärakennuksen portaiden vieressä hiekkaisella pihamaalla useita yksilöitä. Brinkhallin kartanon puistossa on paljon istutettuja vanhoja puita: hevoskastanja (Aesculus hippocastanum), hopeapaju (Salix alba), metsälehmus (Tilia cordata), saarni (Fraxinus excelsior), tammi (Quercus robur) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Puiston aluskasvillisuudessa tavataan paljon alkuperäisiä luonnonkasveja, esimerkiksi tammivyöhykkeen lehtolajeja: valkovuokko (Anemone nemorosa), keltavuokko (Anemone ranunculoides)(liite 3b), sinivuokko (Hepatica nobilis), mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) ja eri kevätleinikkilajeja (Ranunculus auricomus ja R. fallax ryhmät). Keltavuokko on ilmeisesti istutusperäinen. Muinaistulokkaista esimerkiksi keväällä kukkiva pikkukäenrieska (Gagea minima) kasvaa siellä täällä puiston alueella, kun taas keltamo (Chelidonium majus) on hyvin runsas kaikkialla puistossa. Myös monet alkuperäiset heinät viihtyvät hyvin melko hoitamattomassa puistossa. Vanhoista villiintyneistä viljelykasveista ukkomansikka on levittäytynyt tehokkaasti puistoon (Fragaria muricata). Myös jotkin koristekasvit ovat levinneet puiston aluskasvillisuuteen, esimerkiksi siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) lammikon lähellä ja sinililja (Scilla siberica) hoidettujen istutusten läheisyydessä. Alueen varsinainen puutarha käsittää nykyään oikeastaan vain TV2:n Hovimäki sarjaan luodun omenatarhan ja pienen ryytimaan sekä niiden lisäksi muutamia vanhoja mustaherukka, punaherukka ja karviaispensaita (Ribes nigrum, R. rubrum ryhmä ja R. uva crispa). Monet karhunköynnökset (Calystegia sepium) risteilevät marjapensaissa. Kirsikkapuutkin (Prunus avium) on ilmeisesti istutettu kyseistä sarjaa varten. Omenatarhan aluskasvillisuus on hyvin heinä ja rikkakasvivaltaista, nyt kun sarjan kuvaukset ovat päättyneet ja puutarhan hoitaminen jäänyt sikseen. Ryytimaan on vallannut tiheä pujokasvusto (Artemisia vulgaris). Ryytimaassa kasvatetut pujon lähisukuiset, koiruoho (Artemisia absinthium) ja rakuunayrtti (Artemisia dracunculus), ovat levittäytyneet laajemmalle alalle kuin mihin ne alunperin on istutettu.

9 9 Brinkhallin peltoja viljellään intensiivisesti ja ne ovat tehomaatalouden piirissä. Pelloilla tavataan lähinnä joitakin vanhoja rikkakasveja, esimerkiksi viisisädetyräkki (Euphorbia helioscopia), peltoemäkki (Fumaria officinalis), peltomatara (Galium spurium) ja peltotädyke (Veronica agrestis) sekä uudempana rikkakasvina persiantädyke (Veronica persica). Pientareilla, joutomailla ja tienvierillä on lähinnä tavallista niittylajistoa sekä paljon niin vanhaa kuin uuttakin tulokaslajistoa, esimerkiksi kummatkin amerikanhorsmat (Epilobium adenocaulon ja E. ciliatum), keltamaite (Lotus corniculatus), kissankita (Chaenorrhinum minus), kyläkarhiainen (Carduus crispus), nurmimailanen (Medicago lupulina var. glanduligera), piikkiohdake (Cirsium vulgare), pukinparta (Tragopogon pratensis), tahmavillakko (Senecio vulgaris) ja valkomesikkä (Melilotus albus). Puistolammikko huvimajoineen Rakennettu puistolammikko on lajistoltaan varsin monipuolinen. Lammikossa on komea isolummekasvusto (Nymphaea alba ssp. alba) ja lammikon rannalla rehottaa runsaana luhtalemmikki (Myosotis scorpioides), joka on Turun alueella melko harvalukuinen. Isovesiherne (Utricularia vulgaris) on ainut lammikossa havaittu uposkasvi. Komeat kurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja rantayrttikasvustot (Lycopus europaeus) kiertävät lammikkoa, peltopähkämökin (Stachys palustris) viihtyy niiden seurassa. Puistoalueen ojien vedessä kasvava pikkulimaska (Lemna minor) ei ole jostakin syystä levinnyt lammikkoon. Muinaistulokkaita eli arkeofyyttejä Perinnemaisemat ovat vanhakantaisen maatalouskulttuurin luomia biotooppeja, jotka ovat katoamassa nykyisen tehomaatalouden tieltä ja muuttumassa luonnollisen kehityksen myötä luonnonbiotoopeiksi ja metsittymässä. Perinnemaisemien säilyminen edellyttäisi perinteisen hoidon, useimmiten laidunnuksen kaltaista jatkuvuutta sen jälkeen kun perinteinen maatalouskulttuuri on lähes hävinnyt maastamme. Brinkhallin alueen ketojen lajisto on hyvin monipuolista. Kiinnostavimpia ovat arkeofyytit eli muinaistulokkaat, jotka enimmäkseen ovat vanhaa rautakautista kulttuurilajistoa. Mäkikauraa (Avenula pubescens), sikoangervoa (Filipendula vulgaris) ja nurmilaukkaa (Allium oleraceum) kasvaa kartanon koillispuolella navetan raunioiden läheisellä kallionrinteellä. Myös rohtorasti (Anchusa officinalis)(liite 3a) on samoilla rinteilläkallioilla yleinen. Monet näistä usimmiten rautakaudella Suomeen tulleista lajeista ovat vanhoja ihmisen hyötykasveja, joita ihminen suosi

10 10 asuinpaikoillaan ja kuljetti mukanaan. Sikoangervon mukuloita käytettiin eläinten, varsinkin sikojen ravintona ja nälänhädän aikoina niitä söivät ihmisetkin. Nurmilaukka oli tärkeä keripukin torjuja ja sitä kuljetettiin ja käytettiin merimiesten ravintona laivoissa. Siten kasvi levisi rannikon ja saariston kallioille, mutta myös sisämaan vesireittien varsille kallioille. Samanlaisilla kuivilla kedoilla kasvavat myös heinätähtimö (Stellaria graminea), huopakeltanot (Pilosella lajit), keltamatara (Galium verum), ketohärkki (Cerastium arvense), ketoneilikka (Dianthus deltoides), pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) ja tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum). Muinaistulokkaita ovat myös heinävaltaisilla kalliokedoilla kasvavat mäkitervakko (Lychnis viscaria), pölkkyruoho (Arabis glabra), nurmilaukka ja rohtorasti, joita kasvaa kallioilla runsaasti. Myös isomaksaruoho (Sedum telephium) ja keltamaksaruoho (Sedum acre) ovat varsin yleisiä. Nuokkukohokkia (Silene nutans) tavataan harvakseltaan lähinnä kallioketojen reunaosissa. Ukontulikukkaa (Verbascum thapsus) kasvaa niin kalliokedoilla kuin piha alueillakin rakennusten seinustoilla. Yksivuotinen kevätkynsimö (Erophila verna) on avoimilla sammalpeitteisillä kalliopinnoilla melko runsas. Kaikkialla kasvava ruoholaukka (Allium schoenoprasum) ja paikoin tavattava pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) muistuttavat meitä siitä, että olemme maan lounaisosassa. Ketojen alkuperäisessä lajistossa on muutamia vain Lounais Suomessa ja saaristossa tavattavia kasveja kuten mäkihärkki (Cerastium semidecandrum)(liite 3c) ja ketopiippo (Luzula campestris)(liite 3c). Näiden lisäksi kedoilla kasvaa sellaisia yksivuotisia ruohoja, jotka ovat huonoja kilpailemaan korkeampien kasvien kanssa. Niitä ovat mm. hietalemmikki (Myosotis stricta), ketotädyke (Veronica arvensis) ja kevättädyke (Veronica verna). Kalliokedoilla tavataan myös alkuperäisiä kalliolajeja, esimerkiksi haisukurjenpolvi (Geranium robertianum), haurasloikko (Cystopteris fragilis), kalliohatikka (Spergula morisonii), kalliokielo (Polygonatum odoratum), karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis), keto orvokki (Viola tricolor), mäkihorsma (Epilobium collinum), mäkilemmikki (Myosotis ramosissima) ja mäkivirvilä (Vicia tetrasperma). Varsinaiset niityt ovat Brinkhallin alueella melko pienialaisia. Kedot vaihettuvat usein niityiksi kosteuden lisääntyessä. Esimerkiksi metsäapila (Trifolium medium), ahdekaunokki (Centaurea jacea), kyläkellukka (Geum urbanum), mäkikuisma (Hypericum perforatum), puna ailakki (Silene dioica), purtojuuri (Succisa pratensis) ja särmäkuisma (Hypericum maculatum) ovat tavallisia niittylajeja. Rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) tavataan paikoin lähinnä ketojen ja niittyjen vaihettumiskohdissa sekä kuivilla pientareilla. Kosteimmilla niityillä maitohorsma (Epilobium angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), niittykellukka (Geum rivale) ja ranta alpi

11 11 (Lysimachia vulgaris) ovat runsaita ja usein vallitsevat kasvillisuutta. Niin niittyjen kuin ketojenkin laidoilla komeat orjanruusupensaikot (Rosa dumalis) ovat tavallisia. Luonnonvarainen kasvillisuus Lehtometsän kasveja Brinkhallin alueen lehdoissa kasvaa monia kulttuurikasveja ja ne ovat kaikki osaksi hoidettuja. Lehtomaisten metsien lajisto on pääosin luontaista, mutta kulttuurilajeja on levinnyt ainakin niiden reunaosiin. Luonnontilaisimmat lehtomaiset metsät ovat kauimpana kulttuuriympäristöstä. Runsaimmin kulttuurilajistoa sisältävät lehdot rajoittuvat kartanon puistoon ja piha alueisiin. Puustossa on paljon jaloja lehtipuita: metsälehmus, saarni, vuorijalava, tammi ja vaahtera (Acer platanoides); mutta muitakin lehtipuita tavataan. Kuusen (Picea abies) osuus on melko pieni. Pähkinäpensaita (Corylus avellana) kasvaa hyvin runsaasti. Myös koiranheisi (Viburnum opulus), lehtokuusama (Lonicera xylosteum), metsäruusu (Rosa majalis) ja taikinamarja (Ribes alpinum) ovat varsin tavallisia lehtopensaita. Lehtojen aluskasvillisuuteen on levinnyt paljon kulttuurilajistoa. Yleisimpiä ovat kyläkellukka ja ukkomansikka. Alkuperäisistä lehtolajeista esimerkiksi mustakonnanmarjaa (Actaea spicata) kasvaa varsinkin rinnelehtojen alaosissa. Jänönsalaatti (Mycelis muralis), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sinivuokko, syylälinnunherne (Lathyrus linifolius), valkovuokko ja sormisara (Carex digitata) ovat runsaita kaikissa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Luonnontilaisemmissa lehtometsissä kuusen osuus on suurempi kuin kulttuurivaikutteisissa lehdoissa ja haavan, pihlajan ja koivun osuus kasvaa jalojen lehtipuiden kustannuksella. Aluskasvillisuudessa käenkaali (Oxalis acetosella) ja oravanmarja (Maianthemum bifolium) vallitsevat, mutta tyypilliset lehtokasvitkin kuuluvat lajistoon. Kangasmetsän ja kallioiden kasveja Kangasmetsät ovat kallioalueiden ohella kaikista luonnontilaisimpia biotooppeja Brinkhallin alueella. Niitä luonnehtii alkuperäinen kangasmetsälajisto, jonka seassa on tuskin yhtään kulttuurilajistoa. Tuoreet kangasmetsät ovat pääosin kuusivaltaisia mustikka tyypin metsiä. Kuivat kangasmetsät ovat mäntyvaltaisia puolukka tyypin metsiä, jotka rinteiden yläosissa muuttuvat kuiviksi kalliomänniköiksi.

12 12 Brinkhallin kallioalueet ovat pääosin luonnontilaisia, lukuunottamatta niitä kyläkallioita ja kallioketoja, jotka ovat osa kulttuuriympäristöä ja käsitelty jo aiemmin. Luonnontilaisten kallioalueiden lajisto on erittäin niukkaa ja selvästi vallitsevaan kasvillisuuteen kuuluvat kanerva (Calluna vulgaris), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja puolukka (Vaccinium vitis idaea). Kosteammissa kohdissa kasvaa juolukkaa (Vaccinium uliginosum) ja suopursua (Ledum palustre). Paikoin kalliomänniköt ovat poronjäkälien (Cladina lajeja) ja torvijäkälien (Cladonia lajeja) peittämiä. Avokallioden putkilokasvilajisto on hyvin niukkaa ja niitä peittävät lähinnä erilaiset rupijäkälät. Rantakasveja Ranta alueet jakautuvat Kakskerran saaren pohjoisen merenrannan ja Kakskerranjärven rantaalueisiin. Rantametsät ovat oikeastaan vain hyvin kapeita rannansuuntaisia vyöhykkeitä, joissa vallitsevina lajeina kasvaa tervaleppää (Alnus glutinosa) ja saarnia. Monet ranta ja vesikasvit viihtyvät niin merenranta kuin järvenrantavyöhykkeissäkin, esimerkiksi järviruoko (Phragmites australis), kurjenjalka (Potentilla palustris), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), rantaalpi, rantakukka (Lythrun salicaria), suoputki (Peucedanum palustre) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Meranrantavyöhykkeessä kasvaa mm. merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. salina). Kiitokset. Oheista tutkimusta on tukenut von Bonsdorff rahasto myöntämällä Juha Järviselle apurahan kesän 2003 maastotutkimuksiin, josta tuesta parhaimmat kiitoksemme. Kirjallisuus Gardberg, C.J. (1989): Suomen kartanoita. Otava. Häyrynen, M., Eskola, T., Frondelius, S., Leskinen, P. (2001): Hortus Fennicus Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto, Helsinki. Ruoff, Eeva, 2001: Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Otava, 238 s.

13 13 LIITTEET 1 4 Liite 1 Liite 2 Liite 3 Brinkhallin kartanon tutkimusalue. Inventoitu kasvilajisto. Nimistö Hämet Ahti et. al. (1998) mukainen. Kasvupaikkatiedot seuraavista lajeista: Anchusa officinalis rohtorasti Anemone ranunculoides keltavuokko Cerastium semidecandrum mäkihärkki Luzula campestris ketopiippo Liite 4 Brinkhallin kartanoalueen kasveja. Kuvat: Terttu Lempiäinen 2003

14 14

15 15 Liite 2. Taulukko 1. Brinkhallin alueen kasvillisuuskartoituksessa havaitut kasvit. (Cult.) vain niissä lajeissa, jotka ovat selvästi viljeltyjä tai istutettuja, eivätkä esim. viljelykarkulaisia tai jäänteitä Acer platanoides vaahtera Achillea millefolium siankärsämö Achillea ptarmica ojakärsämö Aconitum napellus ssp. lusitanicum (cult.) ukonhattu Actaea spicata mustakonnanmarja Aegopodium podagraria vuohenputki Aesculus hippocastanum (cult.) hevoskastanja Aethusa cynapium hukanputki Agrostis canina luhtarölli Agrostis capillaris nurmirölli Agrostis stolonifera rönsyrölli Alchemilla monticola laidunpoimulehti Alchemilla spp. poimulehti Alisma plantago aquatilis ratamosarpio Alliaria petiolata litulaukka Allium oleraceum nurmilaukka Allium schoenoprasum ruoholaukka Alnus glutinosa tervaleppä Alopecurus aequalis rantapuntarpää Alopecurus geniculatus polvipuntarpää Alopecurus pratensis nurmipuntarpää Amelanchier spicata isotuomipihlaja Anchusa officinalis rohtorasti Anemone nemorosa valkovuokko Anemone ranunculoides keltavuokko Angelica sylvestris karhunputki Anemone x hybrida (cult.) vuokko Anemone sp. (cult.) vuokko Anthemis tinctoria keltasauramo Anthoxanthum odoratum ssp. odoratum tuoksusimake Anthriscus sylvestris koiranputki Aquilegia vulgaris lehtoakileija Arabidopsis thaliana lituruoho Arabis glabra pölkkyruoho Arctium tomentosum seittitakiainen Arenaria serpyllifolia mäkiarho Artemisia absinthium (cult.) mali eli koiruoho Artemisia dracunculus (cult.) rakuuna Artemisia vulgaris ssp. vulgaris ketomaruna Aruncus dioicus (cult.) töyhtöangervo Athyrium filix femina soreahiirenporras Atriplex patula kylämaltsa Atriplex prostrate isomaltsa Avenula pubescens ahdekaura

16 16 Barbarea vulgaris ssp. arcuata Barbarea stricta Berberis thunbergii (cult.) Bergenia crassifolia (cult.) Betula pendula var. pendula Betula pubescens ssp. pubescens Bidens tripartite Bunias orientalis Calamagrostis arundinacea Calamagrostis canescens Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea ssp. phragmitoides Calendula officinalis (cult.) Calluna vulgaris Caltha palustris ssp. palustris Caragana arborescens (cult.) Calystegia sepium Campanula glomerata Campanula patula Campanula persicifolia Campanula rapunculoides Campanula rotundifolia Campanula trachelium Capsella bursa pastoris Cardamine pratensis ssp. paludosa Carex acuta Carex brunnescens var. brunnescens Carex canescens var. canescens Carex digitata Carex globularis Carex muricata Carex nigra ssp. nigra Carex ovalis Carex pallescens Carex rostrata Carduus crispus Carum carvi Centaurea cyanus Centaurea jacea Centaurea scabiosa (cult.) Cerastium arvense Cerastium fontanum ssp. vulgare Cerastium semidecandrum Cerastium tomentosum (cult.) Chaenorhinum minus Chelidonium majus Chenopodium album Chenopodium polyspermum Cirsium arvense var. mite Cirsium helenioides peltokanankaali rantakanankaali japaninhappomarja soikkovuorenkilpi rauduskoivu hieskoivu tummarusokki idänukonpalko metsäkastikka viitakastikka hietakastikka korpikastikka kehäkukka kanerva rentukka siperianhernepensas isokierto eli karhunköynnös peurankello harakankello kurjenkello vuohenkello kissankello varsankello lutukka rantaluhtalitukka viiltosara polkusara harmaasara sormisara pallosara törrösara jokapaikansara jänönsara kalvassara pullosara kyläkarhiainen kumina ruiskaunokki ahdekaunokki ketokaunokki ketohärkki piennarnurmihärkki mäkihärkki hopeahärkki kissankita keltano jauhosanikka hentosavikka pelto ohdake huopaohdake

17 17 Cirsium palustre Cirsium vulgare Clematis sp. (cult.) Convallaria majalis Cornus alba ssp. alba (cult.) Corydalis solida Corydalis nobilis Corylus avellana Crataegus grayana (cult.) Cystopteris fragilis ssp. fragilis Dactylis glomerata Delphinium elatum (cult.) Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Dianthus barbatus (cult.) Dianthus deltoids Dicentra spectabilis (cult.) Dryopteris carthusiana Dryopteris expansa Dryopteris filix mas Elymus repens Empetrum nigrum ssp. nigrum Epilobium angustifolium Epilobium collinum Epilobium montanum Epilobium palustre Equisetum arvense Equisetum fluviatile Equisetum sylvaticum Erigeron acre ssp. acer Erophila verna Erysimum cheiranthoides ssp. cheiranthoides Euphorbia cyparissias (cult.) Euphorbia helioscopia Euphrasia stricta var. stricta Fallopia convolvulus Fallopia dumetorum Festuca ovina Festuca pratensis Festuca rubra Filipendula vulgaris Filipendula ulmaria Fragaria muricata Fragaria vesca Fraxinus excelsior Fumaria officinalis Gagea minima Galeopsis bifida Galeopsis speciosa Galium album suo ohdake piikkiohdake kärhö kielo idänkanukka kevätkiurunkannus isokiurunkannus pähkinäpensas aitaorapihlaja haurasloikko koiranheinä isoritarikannus nurmilauha metsälauha harjaneilikka ketoneilikka särkynytsydän metsäalvejuuri isoalvejuuri kivikkoalvejuuri juolavehnä variksenmarja maitohorsma mäkihorsma lehtohorsma suohorsma peltokorte järvikorte metsäkorte ketokarvaskallioinen kevätkynsimö peltoukonnauris tarhatyräkki, kuusisädetyräkki viisisädetyräkki ketosilmäruoho kiertotatar pensaikkotatar lampaannata nurminata punanata sikoangervo mesiangervo ukkomansikka ahomansikka saarni peltoemäkki pienikäenrieska peltopillike kirjopillike valkopeippi

18 18 Galium boreale Galium palustre ssp. palustre Galium spurium Galium verum Geranium pusillum Geranium robertianum Geranium sylvaticum Geum rivale Geum rivale x urbanum Geum urbanum Glaucium corniculatum (cult.) Glechoma hederacea Glyceria fluitans Gnaphalium sylvaticum Gnaphalium uliginosum Gymnocarpium dryopteris Hemerocallis sp. (cult.) Hepatica nobilis (cult.) Heracleum sibiricum var. sibiricum Hieracium Sylvatica ryhmä Hieracium umbellatum coll. Hippuris vulgaris Hosta sp. (cult.) Hypericum maculatum Hypericum perforatum Hyssopus officinalis (cult.) Iris germanica (cult.) Iris pseudacorus Iris sibirica (cult.) Juncus bufonius Juncus conglomeratus Juncus effusus Juncus filiformis Juniperus communis ssp. communis Lactuca serriola Lamium album Lamium purpureum Lapsana communis Lathyrus linifolius var. montanus Lathyrus pratensis Lathyrus vernus Ledum palustre Lemna minor Leontodon autumnalis var. autumnalis Leucanthemum vulgare Levisticum officinale (cult.) Ligustrum vulgare (cult.) Lilium bulbiferum ssp. croceum (cult.) Lilium martagon (cult.) Linaria vulgaris ahomatara pikkurantamatara peltomatara keltamatara pihakurjenpolvi haisukurjenpolvi metsäkurjenpolvi ojakellukka kellukka/hybr. kyläkellukka maahumala ojasorsimo ahojäkkärä savijäkkärä metsäimarre päivänlilja sinivuokko idänukonputki keltamot sarjakeltamot vesikuusi kuunlilja särmäkuisma mäkikuisma iisoppi saksankurjenmiekka keltakurjenmiekka siperiankurjenmiekka konnanvihvilä keräpäävihvilä röyhyvihvilä jouhivihvilä kataja piikkisalaatti valkopeippi punapeippi linnunkaali syylälinnunherne niittynätkelmä kevätlinnunherne suopursu pikkulimaska syysmaitiainen päivänkakkara liperi aitalikusteri ruskolilja varjolilja keltakannusruoho

19 19 Linnaea boreale Lobaria pulmonaria (jäkälä) Lolium perenne Lonicera xylosteum Lotus corniculatus Luzula campestris Luzula multiflora Luzula pallidula Luzula pilosa Lychnis viscaria Lycopodium annotinum ssp. annotinum Lycopus europaeus Lysimachia nummularia Lysimachis punctata (cult.) Lysimachia thyrsiflora Lysimachia vulgaris Lythrum salicaria Maianthemum bifolium Malus domestica Malva moschata Matteuccia struthiopteris (cult.) Medicago lupulina var. glanduligera Melampyrum sylvaticum Melampyrum pratense Melica nutans Melilotus albus Mentha arvensis Mentha x piperita (cult.) Moehringia trinervia Muscari botryoides (cult.) Mycelis muralis Myosotis arvensis Myosotis ramosissima Myosotis scorpioides Myosotis stricta Myosotis sylvatica Myosurus minimus Narcissus pseudonarcissus (cult.) Nepeta cataria (cult.) Nymphaea alba ssp. alba Origanum majorana (cult.) Ornithogalum angustifolium (cult.) Orthilia secunda Oxalis acetosella Paeonia Lactiflora hybridi (cult.) Paris quadrifolia Parthenocissus quinquefolia (cult.) Persicaria hydropiper Persicaria lapathifolia ssp. pallida Phalaris arundinacea vanamo englanninraiheinä puistokuusama keltamaite ketopiippo nurmipiippo kalvaspiippo kevätpiippo mäkitervakko riidenlieko rantayrtti suikeroalpi tarha alpi ranta alpi terttualpi rantakukka oravanmarja omenapuu myskimalva kotkansiipi nurmimailanen metsämaitikka kangasmaitikka nuokkuhelmikkä valkomesikkä rantaminttu piparminttu lehtoarho hentohelmililja jänönsalaatti peltolemmikki mäkilemmikki luhtalemmikki hietalemmikki puistolemmikki hiirenhäntä narsissi aitokissanminttu isolumme maustemeirami tähdikki nuokkutalvikki ketunleipä/käenkaali pioni sudenmarja imukärhivilliviini katkeratatar peltoukontatar ruokohelpi

20 20 Phegopteris connectilis Philadelphus pubescens Phleum pratense Phlox paniculata (cult.) Picea abies ssp. abies Pilosella officinarum coll. Pilosella spp. Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major ssp. major Poa annua Poa nemoralis Poa palustris Poa pratensis Poa trachyphylla Poa trivialis Polemonium caeruleum (cult.) Polygonatum odoratum Polygonum aviculare coll. Polypodium vulgare Populus balsamifera Populus tremula Portulaca oleracea Potentilla argentea coll. Potentilla erecta Potentilla norvegica Potentilla palustris Primula auricula (cult.) Primula veris Prunella vulgaris Prunus padus ssp. padus Prunus avium (cult.) Prunus cerasus (cult.) Pteridium aquilinum Pulsatilla sp. (cult.) Pyrola minor Quercus robur Ranunculus acris Ranunculus auricomus coll. Ranunculus fallax coll. Ranunculus ficaria Ranunculus flammula Ranunculus polyanthemos Ranunculus repens Rheum rhabarbarum (cult.) Rhododendron sp. (cult.) Rhinanthus minor Ribes alpinum Ribes grossularia Ribes nigrum korpi imarre hovijasmike nurmitähkiö/timotei syysleimu kuusi huopakeltamot keltamot pukinjuuri mänty piharatamo kylänurmikka lehtonurmikka rantanurmikka niittynurmikka karheanurmikka sinilatva kalliokielo pihatatar kallioimarre balsamipoppeli haapa vihannesportulakka ketohopeahanhikki rätvänä peltohanhikki kurjenjalka kultaesikko kevätesikko niittyhumala tuomi imeläkirsikka hapankirsikka sananjalka kylmäkukka pikkutalvikki tammi niittyleinikki kevätleinikki kevätlehtoleinikki mukulaleinikki ojaleinikki aholeinikki rönsyleinikki raparperi alppiruusu pikkulaukku taikinamarja karviainen mustaherukka

21 21 Ribes spicatum Ribes rubrum Rorippa sylvestris Rosa dumalis Rosa Louise Odier (cult.) Rosa majalis Rosa x mariae graebneriae (cult.) Rosa pimpinellifolia (cult.) Rosa F.J. Grootendorst (cult.) Rosa Rugosa hybrid (cult.) Rosa x spaethiana (cult.) Rubus idaeus Rubus odoratus (cult.) Rubus saxatilis Rudbeckia laciniata Goldball (cult.) Rumex acetosa ssp. acetosa Rumex acetosella ssp. acetosella Rumex crispus Rumex longifolius Saponaria officinalis (cult.) Scilla siberica (cult.) Scleranthus annuus ssp. annuus Sagina procumbens Salix alba (cult.) Salix aurita Salix caprea Salix fragilis (cult.) Salix phylicifolia Sambucus nigra (cult.) Sambucus racemosa Scilla siberica (cult.) Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Sedum acre Sedum spurium (cult.) Sedum telephium ssp. maximum Senecio sylvaticus Senecio viscosus Senecio vulgaris Silene dioica Silene nutans Silene vulgaris Solanum dulcamara Solanum tuberosum (cult.) Solidago canadensis (cult.) Solidago virgaurea Sonchus arvensis var. arvensis Sonchus asper var. asper Sonchus oleraceus var. oleraceus Sorbaria sorbifolia (cult.) pohjanpunaherukka punaherukka rikkanenätti orjanruusu Louise metsäruusu pihamarianruusu juhannusruusu kurtturuusu vadelma tuoksuvatukka lillukka syyspäivänhattu niittysuolaheinä ahosuolaheinä poimuhierakka hevonhierakka suopayrtti idänsinililja viherjäsenruoho rentohaarikko valkopaju virpapaju raita piilipuu, saliva ( Bullata terijoensalava) kiiltopaju mustaselja terttuselja idänsinililja syyläjuuri luhtavuohennokka keltamaksaruoho kaukasianmaksaruoho isomaksaruoho kalliovillakko tahmavillakko peltovillakko puna ailakki nuokkukohokki nurmikohokki punakoiso peruna kanadankultapiisku kultapiisku peltovalvatti otavalvatti kaalivalvatti pihlaja angervo

22 22 Sorbus aucuparia ssp. aucuparia Sorbus hybrida Spergula arvensis ssp. sativa Spergula morisonii Spergularia rubra Spiraea chamaedryfolia (cult.) Spiraea x billiardii (cult.) Spiraea Grefsheim (cult.) Stachys officinalis (cult.) Stachys palustris Stellaria graminea Stellaria media Succisa pratensis Symphoricarpos albus (cult.) Tanacetum vulgare Thlaspi arvense Thlaspi caerulescens ssp. caerulescens Thuja occidentalis (cult.) Tilia cordata Tragopogon pratensis Trientalis europaea Trifolium arvense Trifolium hybridum Trifolium medium Trifolium pratense Trifolium repens Tripleurospermum inodorum Trollius europaeus (cult.) Tulipa sp. (cult.) Tussilago farfara Typha latifolia Ulmus glabra Urtica dioica ssp. dioica Utricularia vulgaris Vaccinium myrtillus Vaccinium uliginosum Vaccinium vitis idaea Valeriana officinalis Valeriana sambucifolia ssp. salina Valeriana sambucifolia ssp. sambucifolia Verbascum thapsus Veronica agrestis Veronica arvensis Veronica chamaedrys Veronica officinalis Veronica persica Veronica serpyllifolia ssp. serpyllifolia Veronica verna Vicia cracca Vicia hirsuta pihlaja suomenpihlaja pohjanpeltohatikka kalliohatikka punasolmukki idänvirpiangervo rusopajuangervo norjanangervo rohtopähkämö peltopähkämö heinätähtimö pihatähtumö purtojuuri lumimarja pietaryrtti peltotaskuruoho kevättaskuruoho kanadantuija metsälehmus pukinjuuri metsätähti jänönapila alsikeapila metsäapila puna apila valkoapila peltosaunio kullero tulppaani leskenlehti leveäosmankäämi vuorijalava nokkonen vesiherne mustikka juolukka puolukka rohtovirmajuuri merivirmajuuri lehtovirmajuuri ukontulikukka peltotädyke ketotädyke nurmitädyke rohtotädyke persiantädyke orvontädyke kevättädyke hiirenvirna peltovirvilä

23 23 Vicia sepium ssp. montanum niittyaitovirna Vicia tetrasperma mäkivirvilä Vinca minor (cult.) talvio Viola arvense pelto orvokki Viola canina ssp. montana isoaho orvokki Viola canina ssp. montana x riviniana isoaho orvokki x metsäorvokki Viola riviniana metsäorvokki Viola tricolor keto orvokki Viola x wittrockiana (cult.) tarhaorvokki Woodsia ilvensis karvakiviyrtti Yht. 404 kasvilajia

24 Liite 3a 24

25 Liite 3b 25

26 Liite 3c 26

27 27 Liite 4. Brinkhallin kartanon puutarhassa, puistossa ja luonnossa kasvavia kasveja. Kuvat: Terttu Lempiäinen Puistolehmus Sireeni Hevoskastanja Mustaselja Hevoskastanja kukkii kesäkuussa 2003 Jalavat ovat levinneet kartanon puistosta kallion rinteille

28 28 Puistonurmikolla kasvaa valko, kelta ja sinivuokkoja sekä kevätleinikkiä Villiintyneen omenapuun jäkäläistä oksastoa Sinivuokkojen seassa kasvaa myös punakukkaisia sinivuokkoja Kirsikkatarha kuului valistuksen ajan puutarhaan 1700 luvulla. Villiä hapankirsikkaa kasvaa puiston reunametsikössä Omenapuita kasvaa villiintyneenä kartanon kallioilla Akileija on vanhimpia koristekasvejamme

29 29 Akileija Elias Tillandzin Catalogus Plantarun teoksesta vuodelta 1683 Ukkomansikka tuottaa hyvin harvoin hedelmiä Puistolemmikki Varjolilja Ukkomansikka on villiintynyt laajoiksi kasvustoiksi puistossa ja sitä reunustavissa metsissä Jalokiurunkannus

30 30 Talvio Isolumme Punakoiso Tarhasyysvuokko kuuluu uusimpiin istutuksiin Arkeofyyttiketoa kalliolla navetan raunioiden takana pölkkyruohon kukinta aikaan Neuvoksenruusu

31 31 Mäkikuisma ja nurmitähkiö Pölkkyruoho Sikoangervo Mäkitervakko Siokoangervon avautuvia kukkia kesäkuussa 2003

32 32 Nurmitädyke Maahumala Ahomansikka Keltamatara Isoaho orvokki Keto orvokki

33 33 Keltamoa navetan raunioilla Rohtorasti Keltamo Liuskaraunioinen Pähkinäpensas Taikinamarja

34 34 Mustakonnanmarja Pihakurjenpolvi Metsäkurjenpolvi Kaakkoon viettävää rantaniittyä Metsälehmus Tervaleppä

35 Suopursu 35

36 36