KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN. Pitkäaikainen hoitosuunnitelma Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueelle. Panu Savolainen

Transkriptio

1 KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Pitkäaikainen hoitosuunnitelma Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueelle Panu Savolainen

2 2014 Panu Savolainen ja Aboa Vetus & Ars Nova Taitto: Panu Savolainen ISBN (pdf) etukannen kuva: rakenne 93:17 vuonna kuva: Seilo Ristimäki. takakannen kuva: rakennetta 93:17 kellari 92:51 vuonna kuva: Panu Savolainen

3 KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Pitkäaikainen hoitosuunnitelma Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueelle Panu Savolainen

4 SISÄLLYS Esipuhe JOHDANTO Katoavaisuuden museoiminen Katoavan raunion säilyttämisen paradoksi Hoitosuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet Aboa Vetus & Ars Novan rauniot Alueen kaupunkiympäristön vaiheet Muinaislöytöjä ja arkeologiaa kolmella vuosisadalla Raunion aikakerrokset Museohanke ja raunioiden konservointi HOITOSUUNNITELMA Konteksti ja merkitys Miksi raunioita säilytetään? Aito ja epäaito raunio Autenttisuus Klassisen arkkitehtuurin kolme päämäärää ja rauniorestaurointi Raunion kauneus? Autenttisuus, kertovuus, käytettävyys Elinkaari ja aika Kaksi vuosikymmentä museona ja kaivausalueena Maaperän liike ja painuminen Muurien rakenteellinen kestävyys Ympäröivän maankäytön vaikutukset Konservoinnin tavoitteet ja toteutus Täydennysten erottuminen Uusien rakenteiden suhde raunioon Sisäilmasto, kosteus ja kasvillisuus Arkeologiset tutkimukset Kulttuurikerrosten säilyneisyys Museotoiminnan vaikutukset

5 Tiedollinen säilyttäminen Raunion muutosten ennustettavuus Konservointi ja tutkimus Ennaltaehkäisevä konservointi Pitkäaikaisiin muutoksiin varautuminen Aktiivinen konservointi Rakenteiden tukeminen Purkaminen Anastylosis eli uudelleenkokoaminen Poistettavuus ja palautettavuus Rekonstruktiot Tiedollinen säilyttäminen Arkeologiset kaivaukset Raunioiden tutkimuksellinen integriteetti Museotoiminta ja museotila TEESIT Tilallinen ja fyysinen saavutettavuus Tiedollinen ja sisällöllinen saavutettavuus Lisätty todellisuus Julkisuus Museotila Uudet rakenteet Visio: raunio museokäytössä vuonna 2033 Saavutettavuus Autenttisuus Tieto Materia Jatkuvuus Avoimuus Katoavaisuus Lähteet ja kirjallisuus Loppuviitteet Liitteet

6 6

7 ESIPUHE Aboa Vetus & Ars Nova -museon raunioalue on katettu arkeologinen kohde, joka sijaitsee Turun vanhimmalla, 1200-luvun loppupuolella asutetulla kaupunkialueella. Museoalueen rauniot käsittävät muurattuja ja valettuja rakenteita 1300-luvun lopulta 1900-luvun alkuun, rakentamisen aikakerroksia miltei koko kaupungin olemassaolon ajalta. Rakennusten jäännökset paljastettiin vuosina toteutetuissa arkeologisissa kaivauksissa, ja ne konservoitiin paikalleen in situ -museoksi. Rauniot ovat merkittävä rakennushistoriallinen kokonaisuus, joilla on poikkeuksellinen arvo sekä tieteellisenä tutkimuskohteena että ainutlaatuisena museotilana. Raunioiden säilyttäminen, julkisuus ja saavutettavuus on pysyvästi merkittävää, sillä ne ovat kansainvälisestikin huomionarvoinen, keskiajan ja varhaismodernin aikakauden kaupunkirakentamisesta kertova kulttuuriperintökohde sekä elämyksellinen museoympäristö. Rauniot eivät säily ikuisesti, mutta niiden elinkaarta voidaan pidentää seuraamalla erilaisia uhkatekijöitä ja ehkäisemällä niiden haitallisia vaikutuksia. Kulttuuriperinnön säilyttäminen jälkipolville ylittää ihmisen tai sukupolven eliniän, ja sillä on sanomalehtien ja talouselämän käänteiden aikamittakaavan ohittava merkitys. Menneisyyden esineellinen maailma on kuulunut menneille sukupolville ja tulee yhtä lailla kuulumaan tuleville sukupolville kuin se tällä hetkellä kuuluu meille. Mitä pitkäjänteisempää ja suunnitellumpaa raunion elinkaaren pidentämiseen tähtäävä säilymisen olosuhteisiin vaikuttaminen ja kajoaminen on, sitä paremmin sen keskeiset tieteelliset, museaaliset ja elämykselliset arvot säilyvät tulevaisuudessa. Rauniot ovat aina muutakin kuin tiiliskiviä, laastia ja rakennusvaiheita. Niihin heijastuu kollektiivista muistia ja merkityksiä, ne toimivat aikakauden historiatietoisuuden rakentajina. Raunioihin upotetut merkitykset ovat usein paljon moniulotteisempia ja yleistasoisempia kuin yksin niiden fyysisten rakenteiden historiallinen todistusvoima. Tämän hoitosuunnitelman tehtävä on lisätä ja edistää tietoa raunion aikakerroksista ja olennaisista arvoista ja merkityksistä. Yhtä lailla sen tehtävä on antaa oman aikakautemme näkökulmasta mahdollisimman viisas ja kauaskantoinen näkemys raunioiden säilymistä edistävistä ajattelutavoista ja toimenpiteistä. Hoitosuunnitelma ei kuitenkaan ole toimenpideohjelma, vaan ennemminkin ajattelutapojen ilmaus, sillä raunioiden konservointi on yhtä lailla, ellei enemmänkin ajatusten kuin kätten työtä. Hoitosuunnitelma on kirjoitettu erilaisia yleisöjä ja lukutapoja ajatellen. Sen keskeinen sisältö on ymmärrettävissä lehteillen, yksinomaan kuvien, karttojen ja kaavioiden välityksellä. Raunion parissa työskentelevät tahot museoalan ammattilaiset, konservaattorit, historiantutkijat ja arkeologit ovat häviävän pieni ihmisjoukko raunioissa kulkevan museoyleisön rinnalla. Kulttuuriperintö ja sitä koskeva tieto on yhteistä omaisuutta, ja kulttuuriperinnön parissa työskentelevien tahojen velvollisuus on tehdä kulttuuriperinnöstä mahdollisimman saavutettavaa ja ymmärrettävää, oli se kaunista tai rumaa, miellyttävää tai epämiellyttävää. Hoitosuunnitelman yksi pyrkimys on vaihtelevin ja monipuolisin esitystavoin saavuttaa osaltaan myös sitä laajaa yleisöä, jonka yhä uudelleen heräävä mielenkiinto on edellytys sille, että rauniot voivat olla julkisesti esillä museotilassa. 7

8 8

9 JOHDANTO Watch an old building with an anxious care; guard it as best you may, and at any cost from every influence of dilapidation. Count its stones as you would jewels of a crown; set watches about it as if at the gates of a besieged city; bind it together with iron where it loosens; stay it with timber where it declines; do not care about the unsightliness of the aid; better a crutch than a lost limb; and do this tenderly, and reverently, and continually, and many a generation will still be born and pass away beneath its shadow. Its evil day must come at last; but let it come declaredly and openly, and let no dishonoring and false substitute deprive it of the funeral offices of memory. John Ruskin: The Seven Lamps of Architecture (1849), s

10 KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Katoavan raunion säilyttämisen paradoksi Rauniot eivät aina ole kiehtoneet ihmisiä. Nostalginen ja romanttinen rauniokultti juontaa juurensa ja 1800-luvun taitteen Eurooppaan, jolloin kiteytyi ajatus menneisyyden ja nykyisyyden välisestä katkoksesta. Rauniot toivat fyysisesti läsnäolevaksi menneisyyden toiseuden, mutta samalla niiden löytäminen merkitsi antiikin paluuta, nostalgista yhteyttä aikojen taakse. 0 Oman aikamme suhde raunioihin toki viilennyt ja analyyttisempi on yhä 1700-luvun lopun rauniokultin erottamaton perillinen. Rauniot edustavat yhä monille ihmisille paikalleen jähmettynyttä kaukaisen historian idylliä. Niiden ei ajatella eikä haluta ajatella murenevan ja katoavan. Särjetyt ja katkotut muurit elävät paljon kiihkeämmin kuin hetken kestävä museokokemus tai ohi kulkeva katse antaa ymmärtää. Raunion alastomuus ja keskeneräisyys kiehtoo yhtä lailla hetken viipyvän museokävijän kuin aivan toisenlaisin kysymyksin sitä lähestyvän arkeologin tai historiantutkijan mielikuvitusta ja tiedonjanoa. Raunioiden luonnollinen olomuoto on muutos, vähitellen tapahtuva rapautuminen ja katoaminen. Mikään raunio ei luonnostaan ole ikuinen, vaan hitaan tuhoutumisen pysähtyneeltä näyttävä hetki. Juuri raunion etenevä tuho, sen vähitellen riisuutuvat ja riutuvat rakenteet tekevät siitä yhä uudelleen kiinnostavan ja kertovan katseenvangitsijan. Raunio tulisi paradoksaalisesti säilyttää tuhoutuvana, jotta se ei menettäisi kiehtovuuttaan ja kertovuuttaan. Silti meidän tulee ikävä, jos sellainen kokonaan katoaa, sillä raunion katoavaisuus on peruuttamatonta. Raunioita ei voi rakentaa uudelleen. Aboa Vetuksen raunioihin liittyy raunion luonnollisen elinkaaren ja raunion museokäytön välinen ristiriita. Jotta rauniot voisivat toimia historiallisen museon kerronnan välineenä, on niiden katoavaisuus tehtävä niin hitaaksi kuin mahdollista. Rauniot edellyttävät säilyäkseen konservaattorin tarkkaa silmää ja mahdollisimman hellävaraista muurarinlastaa. Huolellinen ja varovainen säilyttävä korjaaminen on edellytys sille että raunioiden häviämistä voidaan hidastaa. Samanaikaisesti raunioissa täytyisi kyetä säilyttämään niiden rakenteiden historiallinen kertovuus, jota säilyttävä korjaaminen ei saisi peittää tai hävittää. Mitkään toimenpiteet eivät voi täysin pysäyttää raunion vääjäämätöntä tuhoa, mutta sitä voidaan hidastaa ja ohjata keinoin, jotka säilyttävät raunioon liittyviä tieteellisiä, museaalisia ja elämyksellisiä arvoja, tiettynä aikakautena parhain tiedossa olevin ratkaisuin. KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueen säilyttäminen on muinaismuistolain velvoite, mutta rauniot ovat paljon muutakin kuin lain suojaama muinaisjäännös. Yhtä lailla ne ovat historiallisen museon kerronnan keskipiste, arkeologian ja rakennustutkimuksen kohde ja lähde sekä elämyksellinen paikka ja tila. Museossa raunioiden fyysinen läsnäolo tekee menneisyyden elämän eri tavalla todelliseksi kuin yksinomaan sanoin ja tekstein kerrottu historia. Vaikka rauniot ovat museon kontekstissa uudelleenherätettyjä, aikanaan käytöstä poistuneita, purettuja ja peitettyjä eli äärimmäisen keinotekoisia, herättävät ne fyysisellä läsnäolollaan monissa museokävijöissä voimakkaan autenttisuuden vaikutelman. Jos niiden aineellinen olomuoto vähitellen murenee näkymättömiin, katoavat myös niiden herättämät aineettomat mielikuvat, muistot ja kertomukset historiallisen museon koko sisältö ja kerronta. 10

11 93:1 93:2 93:3 93:4 28:6 28:5 Rettigin palatsi Norsuaukio 94:7 94:12 94:11 94:9 94:10 94:8 93:5 95:21 93:17 94:14 94:6 94:13 94:20 93:19 93:18 95:22 95:23 92:1= 94:15 28:2= 92:2= 94:16 28:3 28:4 92:4 92:3 92:5 Aula Café 92:8 92:7 92:6 kaivamattomia kellareita kaivamattomia kellareita 10 m kaivamattomia kellareita Aboa Vetus & Ars Nova -museon kiinteät muinaisjäännökset. Numerot merkitsevät vuosien 1928 sekä kaivauksissa kellareille annettuja tunnuksia. Tutkimushistorian kerroksellisuutta kuvastaa joidenkin kellareiden kaksin- tai jopa kolminkertainen numerointi. Kartta: Panu Savolainen 11

12 Hoitosuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet Tämän hoitosuunnitelman päämäärä on turvata Aboa Vetus & Ars Nova -museon raunioalueen säilyminen mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Hoitosuunnitelman tarkoitus on toimia raunion konservointia, museokäyttöä ja tutkimustoimintaa väljästi ohjaavana työkaluna. Suunnitelmassa määritellään raunion pitkäaikaisen konservoinnin keskeiset periaatteet sekä tieteellisen tutkimuksen ja museotoiminnan edellytykset raunion säilymisen näkökulmasta. Toistaiseksi vuosittain jatkuvien arkeologisten kaivausten liittäminen konservoinnin pitkäaikaiseen toteutukseen on myös yksi hoitosuunnitelman tavoitteista. Hoitosuunnitelmassa esitetään myös ajatuksia siitä, millä tavoin rauniota koskevaa tietoa voidaan esittää, havainnollistaa ja julkistaa, kun sen vääjäämätön tuhoutuminen etenee museokävijöiden silmissä yhä havaittavammaksi. Aboa Vetus & Ars Nova -museon raunioiden muutoksia on poikkeuksellisen hankala ennakoida, sillä rauniot sijaitsevat sisätilassa. Niihin eivät vaikuta ilmaston nopeat, monista rauniokohteista hyvin tunnetut tekijät. Museon rauniota rapauttavat ja heikentävät paljon hitaammat voimat kuin sään armoilla olevia raunioita tuhoavat sade, pakkanen ja kasvillisuus. Maaperän ja orsiveden liikkeet, museossa toteutettavat arkeologiset tutkimukset, sisäilman kosteuden ja lämpötilan pienehköt vaihtelut sekä museohenkilökunnan ja -yleisön satunnaiset kosketukset muureihin ovat keskeiset raunioiden aineellista olomuotoa rapauttavat tekijät. Niiden vaikutukset eivät ole museon 18-vuotisen historian aikana vielä tulleet kattavasti ja edustavasti esiin. Siksi hoitosuunnitelman aikarajaus on asetettu kahden vuosikymmenen päähän, 2030-luvulle. Myös näkökulmat raunioiden arvoihin ja säilyttämiseen, muun muassa lainsäädäntö, muuttuvat ajan mukana. Yhtä lailla teknologian kehitys, esimerkiksi tiedollisen säilyttämisen haasteet ja lisätty todellisuus, muuttaa nopeasti raunion museokäytön ja konservoinnin edellytyksiä ja mahdollisuuksia. Viimeistään 2030-luvulla nekin edellyttänevät laajaa, vähintään tämän suunnitelman mittaista ajattelutapojen ja toimenpiteiden suositusten päivittämistä. Suunnitelma käsittää johdannon, jossa kuvataan hoitosuunnitelman päämäärä ja kohde. Varsinainen hoitosuunnitelma jakautuu neljään lukuun. Luvussa Konteksti ja merkitys tarkastellaan kaiken raunioiden restauroinnin perustana olevaa restaurointiajattelun historiaa ja restaurointifilosofiaa; luvussa vastataan kysymykseen miksi, miten ja mitä museon raunioissa halutaan säilyttää. Luvussa Elinkaari ja aika arvioidaan raunion tuhoutumisen prosesseja ja restauroinnin keinoja vaikuttaa niihin. Luvussa konservointi ja tutkimus määritellään raunion konservoinnin periaatteet ja esitetään konkreettisia suosituksia aikatauluineen raunioalueella tehtäviin toimenpiteisiin. Luvussa museotoiminta ja museotila hahmotellaan raunion esilläolon ainoan syyn museon tilan ja toiminnan KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Museossa olevat rakenteet ovat painuneet ja kallistuneet jo vuosisatojen ajan. Vuosina toteutettu raunioita suojaava betonikatto tukeutuu pilarein, anturoin ja paaluin peruskallioon, mutta sen sisäpuolella puuarinoille perustetut vanhat muurit jatkavat yhä hidasta liikettään. Muurien liikkuminen ja rapautuminen on hidasta, mutta varmaa. 1 12

13 KONSERVOINTI raunion säilyttäminen mahdollisimman aitona ennaltaehkäisevin ja mahdollisimman vähäisin korjaavin toimenpitein Yleisön pääsy raunioalueelle, raunion ymmärrettävyys, koettavuus ja elämyksellisyys arkeologiset kaivaukset, rakennusarkeologia, soveltavat luonnontieteet MUSEOTOIMINTA TUTKIMUS Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueen hoidossa on olennaista huomioida, ettei konservointi ole ainoa raunioon kohdistuva tiedollinen ja toiminnallinen intressi. Raunio on esillä yksinomaan siksi, että se on yleisölle avoin museotila. Raunioalueella tapahtuva ja siihen kohdistuva tutkimustoiminta on pääosin arkeologiaa. Nämä kolme toiminnan ja tiedon aluetta ovat hoitosuunnitelman lähtökohdat. Raunioalueen hoitosuunnitelmassa on tärkeintä vastata niihin kysymyksiin, jotka aiheuttavat kolmen lähtökohdan välisiä ristiriitoja. edellytyksiä ja reunaehtoja raunion säilyttämiselle. Hoitosuunnitelman lopussa on esitetty seitsemän teesiä raunioiden säilyttämiselle, 1800-luvun restaurointiteorian keskeisen hahmon John Ruskinin hengessä. Hoitosuunnitelman näkökulma raunioihin on moniulotteinen, sillä raunioiden säilyttämiseen kytkeytyy niin lainsäädännöllisiä, muinaismuistohallinnollisia, tieteellisiä, rakenneteknisiä, rauniofilosofisia, museologisia kuin käytännön museotoiminnankin ulottuvuuksia, joista kaikki kytkeytyvät toisiinsa eikä yksikään ole merkittävämpi kuin toinen. Raunioihin kohdistuvat lait, velvoitteet, tiedonintressit ja museokäytön päämäärät vaikuttavat toinen toisiinsa, ja usein niiden välillä on ristiriitoja. Kun puhutaan pitkistä aikajaksoista, on olennaista hahmottaa, etteivät kivet, laasti ja tiilet synnytä pysyviä merkityksiä, vaan niiden arvostus, muinaismuistoja koskevat lait ja velvoitteet sekä museotoiminnan käytännöt ja tavoitteet muuttuvat ajan myötä. Restaurointi- ja konservointifilosofian tärkein päämäärä on 1800-luvun lopulta alkaen ollut löytää aikakausien arvostukset ylittäviä säilyttämisen ja korjaamisen periaatteita. Kuitenkaan ajatukset rakennusten säilyttävästä korjaamisesta tai raunioiden tuhoutumista estävien toimenpiteiden laajuudesta eivät ole koskaan olleet yksimielisiä. 1 Aika näyttää, miten hyvin tämä selvitys kykenee vastaamaan tulevaisuuden ideoihin, kysymyksiin ja ongelmiin. Raunioalueen säilyttämistä koskevat periaatteet on määriteltävä ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että raunioiden kaikkiin osiin on ennen pitkää kajottava tutkimuksin, purkamisin, vähäisin korjauksin tai peittämällä osia niistä uudelleen. Ajan hammas nakertaa muureja ja holveja eri tahtiin. Raunion elinkaari on sen kestävimmissä osissa luultavasti yli kymmenen kertaa pitempi kuin sen hauraimmissa kohdissa, joista heikoimmat ovat jo nyt, kaksi vuosikymmentä esiin kaivamisen jälkeen raukeamassa. KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN 13

14 2 3 Raunion hidas tuhoutuminen on havaittavissa tiilestä muurattujen rakenteiden alaosiin kiteytyvien suolojen sekä muureihin ilmeistyvien halkeamien muodossa. Molemmat ovat seurannaisvaikutuksia, joiden taustalla olevia täsmällisiä syitä on yleensä vaikea eritellä. Raunioissa ja niiden alapuolisissa maakerroksissa on meneillään monia toisiinsa vaikuttavia prosesseja. Muun muassa maaperän liikkeen, orsiveden tason ja virtausten vaihteluiden, raunion rakenteellisten jännitteiden, lämpötilan, suhteellisen ilmakosteuden, liikennetärinän jne. vaikutukset kytkeytyvät toisiinsa. Tuleeko raunioissa hoitaa syitä vai oireita ja missä määrin pitää hyväksyä saattohoito, ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole patenttiratkaisuja. Aboa Vetus ei ole maailman ainoa arkeologinen museo in situ ongelmineen in promptu. Tätä hoitosuunnitelmaa vastaavia selvityksiä laaditaan paraikaa ainakin Montréalin kaupunkiarkeologisessa museossa Pointe à Callière ssa. 2 Raunioiden ikärakenne on siellä Aboa Vetuksen raunioiden kaltainen: Montréalin ydinkeskustassa sijainneet rakennusten jäänteet käsittävät muurattuja ja valettuja rakenteita 1600-luvulta 1900-luvulle ja Aboa Vetuksen tapaan niitä hallitsee eri rakennustekniikoiden ja aikatasojen limittyminen ja kerroksellisuus. Samoin Montréalissa ovat läsnä pohjoisen ilmaston aiheuttamat sisäilman lämpötilan ja suhteellisen kosteuden vaihtelut sekä maalajista johtuva suolojen kertyminen ja kiteytyminen maakerrosten ja rakennusosien pinnalle. Pohjoismaisissa in situ -museoissa, Tukholman keskiaikamuseossa ja Bergenin kaupunginmuseossa, joissa on esillä paikalleen konservoituja muurattuja ja puurakenteita, ei ole laadittu vastaavia hoitosuunnitelmia. 3 KATOAVAISUUDEN MUSEOIMINEN Hoitosuunnitelma perustuu raunion nykytilanteen havainnointiin ja analyysiin, vuosien kaivaus- ja seurantakertomuksiin, konservointiraportteihin, raunioista vuodesta 1993 alkaen otettuihin valokuviin, museohankkeen arkkitehti- ja rakennepiirustuksiin, vuoden kaivauksia ja raunioiden konservointia koskevaan kirjeenvaihtoon ja muistioihin sekä restauroinnin, arkeologian ja museon raunioita käsittelevään kirjallisuuteen ja artikkeleihin. Lisäksi hoitosuunnitelmaa varten on haastateltu arkeologi Janna Jokelaa, konservaattori Lasse Mattilaa ja kiinteistönhoitaja Timo Toivosta sekä museota hallinnoivan säätiön toiminnassa ja museon rakentamisessa vuosina mukana ollutta kiinteistöneuvos Hannu Niemistä. Hoitosuunnitelman on laatinut FM, arkkitehti Panu Savolainen elo-joulukuussa 2013 museon toimeksiannosta. Aboa Vetus & Ars Nova -museo on saanut hoitosuunnitelman laatimiseen Museoviraston harkinnanvaraisen avustuksen muinaisjäännöksen hoitoon. Hoitosuunnitelman luonnoksen ovat lukeneet ja kommentoineet Aboa Vetus & Ars Nova -museon johtaja Johanna Lehto- Vahtera, arkeologisen toimikunnan jäsenet Markus Hiekkanen ja Jussi-Pekka Taavitsainen, arkeologi Janna Jokela sekä konservaattori Lasse Mattila. 14

15 ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Tässä kaupunginosassa on komeita kivitaloja, jotka matalina eivät herätä huomiota julkisivullaan vaan ovat mainitsemisen arvoisia pikemminkin kauniin sisustuksensa takia. Ohivirtaavan aurajoen vedet huuhtovat tätä kaupunginosaa, ja jotta ne eivät kaivaisi maata rannalta ja aiheuttaisi asukkaille vahinkoa, on maahan lyötyjen paalujen varaan rakennettu tukiseinä puusta tai kivestä. Daniel Juslenius 1987 (1700): Vanha ja Uusi Turku, s. 27. (alkup. Aboa Vetus et Nova. Aboae 1700.) Tämän luvun tarkoitus on luoda lyhyt katsaus Aboa Vetus & Ars Novan raunioalueen historiaan. Tarkastelu jakautuu kahtia raunioiden arkeologisoitumista edeltävään vaiheeseen toimivina rakennuksina sekä esiin kaivettuna ja konservoituna muinaisjäännöksenä ja museotilana. Alueen kaupunkiympäristön vaiheet Keskiaika ja uuden ajan alku Turun perustaminen sijoittuu Euroopan myöhäiskeskiaikaisen kaupungistumisen huippukauteen, jonka ohitse kaupungistumisaste kohosi vasta teollisen vallankumouksen kynnyksellä. 4 Varhaisimmat merkit kaupunkimaisesta maankäytöstä museon alueella ovat 1200-luvun jälkipuoliskolta, kaupungin varhaisimmasta vaiheesta. 5 Turun perustaminen noudatti aikakauden tyypillistä kaavaa, jossa yhtenä ensimmäisistä toimijoista olivat läsnä kerjäläismunkit konventteineen Turun tapauksessa dominikaanit. 6 Siksi se puoli kaupunkia, jossa Aboa Vetus & Ars Nova -museo nykyään sijaitsee, sai nimen Luostarikortteli, kun tuomiokirkon ympäristöä kutsuttiin kirkon mukaan Kirkkokortteliksi. Luultavasti viimeistään 1400-luvun alkupuolella vakiintui kaupungin sittemmin 1600-luvulle asti säilynyt jako neljään kaupunginosaan, joista kaksi muuta olivat Mätäjärvenkortteli ja Aninkaistenkortteli. 7 Aikakauden uusien kaupunkien rakentamiselle oli tyypillistä vähitellen tapahtunut kaupunkiinfrastruktuurin luominen. Pysyvät, kiviset kaupunginmuurit rakennettiin alkuaan puisten puolustusrakennelmien paikalle vasta vuosikymmenten kuluessa, ja myös asuinrakennukset olivat monissa kaupungeissa aluksi yksinomaan puuta. 8 Myös Aboa Vetus & Ars Nova -museon paikalla sijainnut kaupunki rakentui vähitellen. Ensimmäiset kivitalot pystytettiin Luostarin jokikadun varteen vasta noin vuosisata kaupungin perustamisen jälkeen, 1300-luvun lopulla. Seuraavien vuosikymmenten kuluessa lähes kaikille alueen tonteille rakennettiin harmaakivinen tai tiilinen päärakennus. 9 Kivirakentaminen hävitti suurimman osan sitä edeltäneen puukaupungin ulkomuodosta, josta on alueen kaivausten perusteella voitu esittää lähinnä yleispiirteisiä arvioita. 10 Museon raunioista suuri osa on kuulunut luvuilla rakennettuihin ja sittemmin moneen kertaan uudistettuihin kivitaloihin. Jäljellä olevat muurit ja kellarit riittävät runsaan mielikuvituksen ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT 15

16 kannattelemina kertomaan, miltä tämä kaksi- ja jopa kolmikerroksisten kivitalojen hallitsema kaupunginosa on saattanut näyttää viisisataa vuotta sitten. Alueen elämästä ja asukkaista ei kuitenkaan ole säilynyt asiakirjoja ennen kuin 1600-luvun alkupuolelta. 11 Kaivauksissa tavattujen hienostuneiden esinelöytöjen valaisema pimeä keskiaika on näin ollen ymmärrettävissä lähinnä arkeologisen tiedon lähtökohdista luvut 1600-luvun alkupuolella, samaan aikaan kun ensimmäiset nykyaikaan säilyneet asiakirjat alueen asukkaista ja tonttikaupoista laadittiin, alueen kaupunkikuvassa tapahtui suuria muutoksia. Museon raunioiden yksi kiinnostavimmista kohteista, niin kutsuttu suuri kivitalo purettiin kellarimuurien tasolle, ja sen paikalle rakennettiin kivetty aukio. Samaan aikaan saksalaissyntyiset kauppiaat Jost ja Jochim Schultz rakennuttivat Luostarin jokikadun ja joen välille kivitalonsa, joissa käytettiin laajalti hyväksi keskiaikaisia kellareita ja rakenteita. 12 Tämä osa Luostarikorttelia oli 1600-luvulle tultaessa vauraan porvariston asuttamaa, ja 1640-luvulta lähtien Luostarikorttelin tätä aluetta, nimeltään Åkanten, suosivat myös vasta perustetun Turun Akatemian virkamiehet. 13 Miltä nykyisten raunioiden ympärillä ja yllä sijainneet rakennukset tarkalleen ottaen näyttivät, ei voida enää tietää. Vielä 1600-luvun Turussa olivat kaupunkipalot lähes joka sukupolvea kohdannut onnettomuus. Tämäkin alue tuhoutui vuosisadan kuluessa useaan otteeseen, vaikka esivalta kiinnittikin laajenevaa huomiota tulipalojen ehkäisyyn asemakaavoja avartamalla. 14 Isovihan kahdeksan vuotta kestänyt venäläismiehitys aiheutti Turun kaupunkikuvassa melkoisia mullistuksia. Ne keskittyivät ennen kaikkea autioille tonteille, joiden asukkaat olivat paenneet miehitystä Ruotsiin. 15 Tämän alueen porvaristo ja säätyläistö oli lähes järjestäen evakossa Suomenlahden toisella puolen, ja isovihan jälkeiset tonttien kauppakirjat paljastavat monien tonttien rakennuskannan puretun tai siirretyn miehitysaikana. 16 Kaupunkiin palanneita jälleenrakentajia kohtasi tässäkin osassa kaupunkia vielä ikävä onnettomuus, kun suuri osa Turkua tuhoutui palossa vuonna Sen jälkeen kaupunki koki pitkän nousukauden, ja kaupunkikuva muuttui paljon etenkin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Turun säätyläistön rakennustapaan tulivat ranskalaisen klassistisen asuntoarkkitehtuurin virtaukset, ensin Samuel Bernerin ja vuosisadan jälkipuoliskolla Christian Friedrich Schröderin maahantuomina. 17 Museon alueen rakennusten interiöörit noudattelivat näitä muotivirtauksia, joista kertovat palovakuutusten ohella enää jotkin kaivauksissa tavatut posliinikaakeliuunien palaset. Vanha tupakkatehdas ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Suuri osa Aboa Vetuksen rakennusten jäännöksistä kuului kivitaloon, jossa toimi vuosina Turun vanha tupakkatehdas. Tästä rakennuksesta voidaan tietää jo paljon muutakin kuin mitä rauniot yksin kertovat, sillä siitä on säilynyt sekä rakennuspiirustus että yksityiskohtainen, palovakuututusta varten laadittu katselmusasiakirja. Vuonna 1803 laaditusta vakuutuksesta käy ilmi muun muassa se, että tehtaan alapuolisissa kellareissa nykyisen Pyhän Annan kappelin paikalla sijaitsivat tehtaan puristihuoneet ja 1900-luvuilla toteutetut muutokset ovat hävittäneet tupakkatehtaan aikaiset kellarin tilajärjestelyt, ja osin tämän 1600-luvulle periytyvän kivitalon muureja purettiin pois myös vuosien kaivauksissa. 19 Tupakkatehtaan aikakauden, 1700-luvun lopun kaupunkikuva, tavoitetaan jo kattavasti katselmusasiakirjojen perusteella muutoinkin kuin tämän tontin osalta. Turun paloa edeltänyt tiheä kaupunki käsitti sekä vaikuttavia kivitaloja ja puutaloja että turvekattoisia talousrakennuksia. 20 Tässä vaiheessa museon aulassa esillä olevat kellarit yläpuolisine kivitaloineen olivat käytössä varastorakennuksina, ja lähempänä palatsia sijainnut kellari oli 1800-luvun taitteessa käytössä 16

17 PUUTORI TRÄTORGET ANINKAISTENKATU ANINGAISGATAN HUMALISTONKATU HUMLEGÅRDSGATAN KAUPPATORI SALUTORGET KESKEISIÄ RAKENNUKSIA 2 1. TUOMIOKIRKKO 2. PIISPANTALO 3. KOULUTALO 4. RAATIHUONE 5. DOMINIKAANIKONVENTTI 1 3 LINNANKATU SLOTTSGATAN TORGET 4 HÄMEENKATU TAVASTGATAN KESKEISIÄ RAKENNUKSIA 1. TUOMIOKIRKKO 2. PIISPANTALO 3. KOULUTALO 4. RAATIHUONE 5. DOMINIKAANIKONVENTTI MÄTÄJÄRVI RI GET 1. Tuomiokirkko 2. Piispantalo 3. Koulu 4. Raatihuone 5. Dominikaanikonventti KESKIAIKAISET KADUT JA TIET 5 LUOSTARIKORTTELI KESKEISIÄ RAKENNUKSIA 1. TUOMIOKIRKKO 2. PIISPANTALO 3. KOULUTALO 4. RAATIHUONE 5. DOMINIKAANIKONVENTTI UUDENMAANKATU NYLANDGATAN KASKENKATU KASKISGATAN ANINKAISTENKATU ANINGAISGATAN GATAN PPATORI UTORGET UUDENMAANKATU NYLANDGATAN 1 RIKORTTELI HÄMEENKATU TAVASTGATAN MÄTÄJÄRVI TORGET 4 KAUPUNGIN LAAJUUS 1300-LUVUN ALUSSA PUUTORI TRÄTORGET KAUPUNGIN LAAJUUS 1400-LUVUN ALUSSA ABOA VETUS & ARS 1 NOVA -MUSEON KORTTELI NYKYINEN KATUVERKKO MAAMERKKEINEEN UUDENMAANKATU NYLANDGATAN ANINKAISTENKATU ANINGAISGATAN 3 2 KESKIAIKAISET KADUT JA TIET KAUPUNGIN LAAJUUS 1300-LUVUN ALUSSA KAUPUNGIN LAAJUUS 1400-LUVUN ALUSSA HÄMEENKATU TAVASTGATAN TORGET MÄTÄJÄRVI ABOA VETUS & ARS NOVA -MUSEON KORTTELI 3 NYKYINEN KATUVERKKO MAAMERKKEINEEN UUDENM 1 2 ITÄINEN PITKÄKATU ÖSTRA LÅNGGATAN KESKIAIKAISET KADUT JA TIET KAUPUNGIN LAAJUUS 1300-LUVUN ALUSSA KAUPUNGIN LAAJUUS 1400-LUVUN ALUSSA HÄMEENKATU TAVASTGATAN MÄTÄJÄRVI ABOA VETUS & ARS NOVA -MUSEON KORTTELI 17 KESKEISIÄ RAKENNUKSIA 1. TUOMIOKIRKKO 2. PIISPANTALO 3. KOULUTALO 4. RAATIHUONE 5. DOMINIKAANIKONVENTTI KESKIAIKAISET KADUT JA TIET KAUPUNGIN LAAJUUS 1300-LUVUN ALUSSA KAUPUNGIN LAAJUUS 1400-LUVUN ALUSSA KESKEISIÄ RAKENNUKSIA 1. TUOMIOKIRKKO 2. PIISPANTALO 3. KOULUTALO 4. RAATIHUONE 5. DOMINIKAANIKONVENTTI KESKIAIKAISET KADUT JA TIET Turun kaupunkialueen 4 laajuus keskiajalla ja nykyään. Piirros perustuu Liisa Seppäsen (2012) esittämiin ajatuksiin ja Turun vanhimmasssa kaupunkimittauksessa (1634) nähtävään katuverkkoon. Piirros: Panu Savolainen LUOSTARIKORTTELI KAUPUNGIN LAAJUUS 1300-LUVUN ALUSSA KAUPUNGIN LAAJUUS ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT

18 jääkellarina. 21 Museon raunioiden paikalla olleiden kivitalojen elinkaari oli kuitenkin vuosisatojen mittainen. Ne saattoivat hyvinkin toimia alkuaan asuinrakennuksina, vaikka 1700-luvun lähteet kertoisivatkin niiden olleen lämmittämättömiä varastoja. Kivitalot eivät kuitenkaan olleet erityisen mukavia asua etenkään talvisaikaan, ja 1700-luvun Turussa tontin päärakennus oli lähes aina puurakenteinen. Tihlemanin kivitalo, Auran kylpylaitos ja Rettigin tupakkatehdas Turun palossa syyskuussa 1827 jäivät pystyyn alueen kivitalojen seinät. Luostarikorttelin tonteilla n:ot 14, 15, 17 ja 18 ne jyrättiin maan tasalle, ja nämä osin esiin kaivamattomat kellarit sijaitsevat nykyään museon Aulassa ja kahvilan terassin ympärillä. 22 Tupakkatehtaan kiviseinät kelpasivat sen sijaan uudelleenkäytettäviksi, ja uuden asemakaavan tontin II/1/1 ostanut Johan Tihleman käytti niitä tarkoin hyödyksi uudisrakentamisessa. Siitä syystä nämä kellarit ja kiviseinät säilyivät käytössä vielä Turun palonkin jälkeen. 23 Nuori liikemies Gustaf Albert Petrelius hankki omistukseensa tämän kivitalon vuonna 1872 sisustaakseen siihen kylpylaitoksen. Talon sisätiloihin suunniteltiin aluksi laajoja muutoksia, mutta Maapatsaan yläpuolinen katukiveys Kaivon yläpuolella sijainnut puinen kaivohuone Pengermuuri ja aukiokiveys Vanha tupakkatehdas Kellarit 93:1 94:7 ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Kiviaitta, Luostarikortteli 18 Kellarit 92:3 ja 93:5 aulassa Kivitalo, Luostarikortteli 17 Kellari 92:6 aulassa Baerin kivitalo, Luostarikortteli 19 Kellarit 28:2 28:4 (museokaupan lasiaukkojen alla) Nykyisen museon korttelin aluetta 1700-ja 1800-luvun taitteessa esittävä rakennushistoriallinen pienoismalli. Rakennukset ja rakenteet, joiden osia on esillä Aboa Vetus & Ars Novassa, on korostettu. Pienoismalli: Panu Savolainen. Kuva: Selina Kiiskinen / Aboa Vetus & Ars Nova. 18

19 Aboa Vetus & Ars Nova -museon rauniot asemoituna Johan Tillbergin laatimaan Turun kaupunkimittaukseen vuodelta Osa kellareista oli tässä vaiheessa ollut Vähätorin aukiokiveyksen alla jo yli 150 vuotta, mutta valtaosa raunioista asettuu miltei täsmälleen pohjakartan tontinrajoille ja katulinjoihin. Vajaa kymmenen vuotta kartan laatimisen jälkeen Turku tuhoutui pohjoismaiden historian tuhoisimmassa kaupunkipalossa, ja kaupungin asemakaava muutettiin avaraksi ruutukaavaksi. Pohjakartta: Charta af Åbo Stadh, Johan Tillberg Kansallisarkisto. Raunioiden pohjapiirros ja asemointi: Panu Savolainen. ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT 19

20 lopulta kerrostuneet kiviseinät kelpasivat lähes sellaisenaan kylpylän käyttöön. Tässä vaiheessa rakennuksen kellareihin sijoitettiin vesisäiliöitä, höyrypannu ja vesipumppuja pyörittänyt höyrykone. 24 Tämän vaiheen jäljet ovat raunioissa yhä selkeästi nähtävillä. Korjauksia kellareihin tehtiin myös vuosina , kun rakennus muutettiin tupakkatehtaaksi. Vasta tässä vaiheessa kellarin 93:4 tiilinen tynnyriholvi purettiin ja korvattiin betonista valetulla katolla. 25 Tupakkatehtaan, jo toisen sellaisen, toiminta tässä rakennuksessa kesti vain 17 vuotta, sillä tämä seitsemällä vuosisadalla muokattu kivitalo purettiin vuonna 1928 Rettigin palatsin puutarhan tieltä. Rauniot säilyivät muurien rajaamina, puutarhan alla 65 vuotta, kunnes ne jälleen otettiin jälleen käyttöön, ei kuitenkaan enää rakennuksena, vaan rauniona ja museotilana. Yksityiskohta rakennuspiirustuksesta vuodelta Leikkaus on tehty nykyisen kellarin 93:1 kohdalta, ja piirustuksessa näkyvät Aboa Vetuksessa yhä jäljellä olevat, pihalle johtaneet portaat. ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Rakennuspiirustus vuodelta 1873 tontin II-1-2 kivitalon muuttamisesta kylpylaitokseksi. Piirustuksessa näkyvistä kellareista suuri osa on esillä Aboa Vetuksessa. Piirustukseen on merkitty myös höyrykattila, jonka jäänteet purettiin raunion kaivauksissa vuonna Runsaasti kylpylaitoksen ajan ( ) jäänteitä on siitäkin huolimatta yhä nähtävillä Aboa Vetuksen raunioissa. Turun maakuntaarkisto / Turun maistraatin arkisto / rakennuspiirustukset

21 Muinaislöytöjä ja arkeologiaa kolmella vuosisadalla Muinaislöytöjä ennen 1990-lukua Turun keskusta-alueen kaupunkiympäristön kerrostuneisuutta kuvastaa hyvin, että Aboa Vetus & Ars Novan raunioiden vaiheet toimivien rakennusten osina ja arkeologisten kaivausten kohteena limittyvät ajallisesti. Samalla kun tontilla sijainneita kellareita tutkittiin vuonna 1928, ennen Rettigin palatsin rakentamista, täytettiin maalla tähän asti käytössä olleet Rettigin tupakkatehtaan ja Auran kylpylaitoksen kellarit, suuri osa nykyisestä Aboa Vetuksen raunioalueesta. Varhaisimmat aikalaisteksteihin kirjatut havainnot Rettigin tontin muinaismuistoista ovat 1880-luvulta, jolloin Aboa Vetuksen joen puoleiset kellarit olivat yhä käytössä. Auran kylpylaitoksen laajennuksen perustuksia kaivettaessa törmättiin kellarikäytäviin, ja talteen otettiin joitakin löytöjä, merkittävänä Zacharias Witten leimaama hopealusikka 1600-luvun puolivälistä. 26 Ensimmäiset systemaattiset kaivaukset tontilla toteutettiin keväällä 1928 ennen Rettigin palatsin rakentamista. Kaivauksista vastasi Juhani Rinne, ja esiin saatiin toistakymmentä kellaria, joista valtaosa oli kuulunut Turun palossa tuhoutuneeseen Baerin kivitaloon. Kaivaukset toteutettiin kevättalvella 1928 nopeassa aikataulussa: kellarit kaivettiin esiin, piirrettiin ja valokuvattiin, ja löytöjä otettiin talteen harvakseltaan. Tuolloin esiin kaivetut kellarit jäivät palatsin alle, ja osa niistä kaivettiin uudelleen esiin 1990-luvun rakennustöiden aikana. Osa juuri näistä kellareista on esillä museokaupan lasilattioiden alla. Juhani Rinteen kaivausten ja Rettigin palatsin valmistumisen jälkeen tontin muinaismuistot olivat kajoamattomina yli 60 vuotta. 27 Museon perustamista edeltäneet kaivaukset Rettigin palatsi siirtyi vuonna 1991 Matti Koivurinnan säätiön omistukseen. Tontille suunniteltuja lisärakennuksia edeltävät kaivuutyöt toivat esiin aivan palatsia ympäröivien puutarhojen alla sijainneet muinaisjäännökset. Keväästä 1992 alkaen Turun maakuntamuseon tutkijat valvoivat Palatsin länsipuolisella alueella tehtyjä kaivuutöitä. Tuolloin kaivettiin osin tai kokonaan esiin kuusi palatsin itäpuolella sijainnutta kellaria. Huhtikuussa 1992 tutkimukset keskeytettiin, ja kolme Luostarin jokikadun puolella sijainnutta kellaria peitettiin täytemaalla (92:1, 92:2 ja 92:4). 28 Niiden paikalla ovat nykyisin museon pääsisäänkäynti ja Factory-kokoustila. Muut kolme tuolloin paljastettua kellaria (92:3, 92:5 ja 92:6) ovat esillä museon aulassa. Lokakuussa 1992 arkeologista seurantaa jatkettiin, kun museon lisärakennuksen viemäröinti ja perustukset sekä autosuojan rakentaminen edellyttivät jälleen laajaa kulttuurikerrosten poistamista. Seurannassa tavattiin ilman arkeologista valvontaa esiin kaivetut kellarit nykyisen hissin vierellä (92:7 ja 92:8) sekä tutkittiin kulttuurikerroksia useissa viemäri- ja perustuskaivannoissa. Tässä vaiheessa osia kellareiden 92:7 ja 92:8 rakenteista myös purettiin pois muinaismuistolain vastaisesti. Laajin yhtenäinen kaivausalue oli 45 m2 tasokaivaus Hämeenkadun puolelle rakennettavan autosuojan paikalla. 29 Kaivuutyöt jatkuivat kesällä 1993 palatsin länsipuolella. Vuonna 1928 puretun kivitalon seinät paljastuivat ensimmäisen kerroksen lattian tasolta aivan puutarhan pintamaan alta. Jäljellä olleet ensimmäisen kerroksen rakenteet lattiatasot ja väliseinät purettiin pois. Niiden alaiset kellarit tyhjennettiin täyttömaasta, jonka löytöaineistoja ei analysoitu kiireellisen aikataulun tähden. Nämä kellarit oli peitetty ja täytetty palatsin puutarhaa rakennettaessa, vasta vuonna 1928, joten niiden täyttömaalla ei ollut merkittävää arkeologista arvoa 1900-luvun lopun tai nykyisenkään tiedonarvostuksen kannalta. Tutkimuksellisesta näkökulmasta kaivausten ongelmana oli kiireellinen aikataulu ja rakennuttajan jatkuva puuttuminen tutkimuksiin. Yhtäjaksoista arkeologista seurantaa ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT 21

22 4 ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Raunioita kaivetaan esiin keväällä Kuvassa näkyy osittain asennettu rauniota kattava ontelolaatasto sekä etualalla suuren kivitalon portaikkoa (94:8) ja oikealla sittemmin purettu Vähätorin kiveys ja pengermuuri. Kuva: Seilo Ristimäki. Raunioalueelta purettiin vuosina jonkin verran rakenteita yleisön kiertoreitin tieltä. Tältä kohtaa purettiin 1600-luvun kivitalon ulkoseinää sekä 1800-luvun alun kellarin väliseinää ja 1800-luvun lopun höyrypannun hormirakennetta. 5 22

23 Museon korttelin arkeologinen tutkimushistoria vuosina Katkoviivalla merkittyjen kellarien ala kaivamattomalla alueella tiedetään ja 1800-lukujen taitteen palovakuutusasiakirjoista. Kartta: Panu Savolainen KAIVAMATTA KAIVAMATTA 1992 voitiin tehdä elokuun loppuun asti, kunnes rakennuttaja keskeytti tutkimukset. Osa vuonna 1993 esiin kaivetuista kellareista ehdittiin mitata ja piirtää. Syyskuusta alkaen vuoden lopulle maakuntamuseon tutkija teki tontille päivittäisiä tarkastuskäyntejä, joiden aikana kajoamista muinaismuistolain suojaamiin kulttuurikerroksiin ei havaittu. 30 Arkeologisista seurannoista vastasivat vuosina Turun maakuntamuseon tutkijat FM Satu Mikkonen Hirvonen ja FM Henrik Asplund. Keväällä 1994 Rettigin tontin kaivaukset siirtyivät museoviraston rakennushistorian osaston vastuulle, tutkimusjohtajana FT Markus Hiekkanen ja kaivausjohtajana FM Minna Sartes. Tässä vaiheessa tutkimukset keskittyivät ennen kaikkea 1600-luvun asemakaavauudistuksissa peitettyihin tontin osiin luvuilla rakennetun katu- ja pihakiveyksen alta tulivat esiin niin kutsutun suuren kivitalon ja kahden muun kivirakennuksen rauniot sekä runsaasti sittemmin pois purettuja puisia lattiatasoja. Lisäksi tässä vaiheessa tutkittiin viimeistään Turun palon seurauksena täytetty, Auran kylpylaitoksen naisten osaston alapuolella sijainnut kellari (94:7). Vuoden 1994 kuluessa ajatukset katetusta arkeologisesta alueesta ja museosta olivat edenneet. Myös aikataulu ja työvoimatilanne olivat nyt kaivausten huolellisen toteuttamisen kannalta otollisemmat. ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT 23

24 Samanaikaisesti yhä jatkuvien kaivausten kanssa aloitettiin tarvittavat purkamis-, ja konservointityöt raunion pysyvää museokäyttöä silmällä pitäen. Pääosin esiin kaivetut, maa-aineksesta puhdistetut rakenteet pyrittiin jättämään niin koskemattomiksi kuin mahdollista. Kaivausten tavoitteena oli jättää paikalleen kulttuurikerroksista tavatut muuratut jäänteet mahdollisimman edustavina ja kaikkien aikakausien rakenteita kunnioittaen. Kaivausten aikana purettiin pois lähinnä 1800-luvun seinärakenteita ja lukujen katupintoja. Paikka paikoin päädyttiin kuitenkin laajoihinkin purkamisiin, joko vanhempien rakenteiden esiin saamisen tai museokäytön turvallisuuden ja kulkureittien edellyttäminä kompromisseina. Raunioalueen kaakkoisosassa purettiin 1600-lukua edeltävän kivitalon ulkoseinää kellarin ylittävän kulkusillan tieltä. Myös vuonna 1993 esiin kaivetuista osista purettiin tässä vaiheessa pois suuriakin, 1800-luvun puoliväliin tai loppupuolelle ajoittuneita rakenteita. Kellarin 93:1 koillispuoleiset seinät purettiin yleisön kulkureitin aikaansaamiseksi. Tutkimuksellisista ja esteettisistä syistä purettiin aivan nykyisen museotilan pohjoisosassa sijainnut suuri nurkkarakenne, joka oli kuulunut Turun paloa edeltävään tupakkatehtaaseen. Sen alta paljastui vain kaksi viikkoa ennen museon avaamista suurilla kivillä täytetty kellari (95:21). 31 Kaivauksia ei ennen museon avaamista saatettu päätökseen, vaan museotilaan jäi useita osin tyhjennettyjä ja yksi kokonaan tyhjentämätön kellari. Monia säilyneitä holvirakenteita kannatteli ja kannattelee yhä lähes yksinomaan niiden alapuolinen maapatsas, jotka jätettiin paikalleen odottamaan konservoinnin ratkaisuja ja osana museon toimintaa tehtäviä kaivauksia. Kesken jääneitä alueita kaivettiin museon avaamisen jälkeen vuosina ainakin kellareissa 92:3, 94:9 ja 94:12, joista viimeisin kaivettiin esiin pääasiallisesti syksyllä 1995 ja keväällä Tutkimuskaivauksia vuodesta 2005 Vuodesta 2005 lähtien raunioissa on toteutettu muutamasta noin kymmeneen neliömetrin laajuisia kaivauksia. Vuosina kaivauksia toteutti Muuritutkimus ky yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Nova -museon kanssa. Vuosien kaivausten päämäärä on ollut tuoda vastaus etenkin alueen tiili- ja kivirakentamisen ikään ja kaupunkialueen varhaisvaiheisiin. Kaivausjohtajana toimi FT Kari Uotila Muuritutkimus ky:stä. Vuonna 2010 tutkittiin myös orgaanisen aineksen säilyneisyyttä ennen museon avaamista rakennusmuovein ja ruiskubetonoinnein suojatuissa, museotilaan jätetyissä maakerroksissa. 33 ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Vuodesta 2012 alkaen kaivauksia on tehty Aboa Vetus & Ars Nova -museon toimesta, ja kaivausjohtajana on toiminut FM Hannele Lehtonen. Vuosina 2012 ja 2013 toteutetuissa kaivauksissa on tutkittu raunioalueen keskellä sijaitsevan suuren kivitalon eteläpuolisen kellarin täyttömaata. 34 Tämä kellari oli ainoa, johon ei vuosien kaivauksissa kajottu juurikaan, ja nyt tehtyjen kaivausten seurauksena rauniotila on muuttunut laajimmin sitten museon avaamisen. Kellareiden ja kivitalojen alla on yhä laajoja tutkimattomia alueita, joiden kaivaminen edellyttäisi raunioiden purkamista. Raunion aikakerrokset Kun museon rauniot kaivettiin esiin 1990-luvulla, otettiin periaatteeksi kaikkien 1800-lukua edeltävien ajallisten kerrosten samanarvoisuus. Turun palon jälkeisiä rakenteita purettiin raunioista laajaltikin, mutta monissa kellareissa jätettiin paikalleen myös 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tehtyjä seinäpintoja. Myöskään museon avaamisen (1995) jälkeisissä tutkimuksissa tätä periaatetta ei ole ohitettu, ja raunioiden konservoinnissa noudatetaan yhä kaikkien aikakausien tasa-arvon lähtökohtaa. Siksi raunioissa on nähtävissä päällekkäin ja limittäin sijaitsevia rakenteita 1300-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Etenkin Aurajoen puoleisissa kellareissa eriaikaisten rakenteiden limittyminen on 24

25 erottamaton osa raunion olemusta ja vaikutelmaa. Raunioiden muurit käsittävät satoja rakennusarkeologisia yksiköitä eli eri tapahtumien tuloksena syntyneitä rakennusvaiheita ja rakenteellisia korjauksia. Näistä vain pieni osa erottuu toisistaan selkeästi, esimerkiksi päällekkäisinä tai vierekkäisinä vaiheina, joita erottaa rakennusaine tai -tekniikka. Suurin osa raunion rakennusvaiheista maastoutuu toisiinsa, sillä kysymys on vain pienistä korjauksista, jotka muurari on pyrkinyt mukauttamaan osaksi aiempaa rakennetta. Muureissa on jo tällä hetkellä suhteellisen paljon myös vuodesta 1994 alkaen konservoinnin myötä syntyneitä yksikköjä. Valtaosa Aboa Vetuksen muureista on keskiaikaisia, mutta pitkäaikaisen käytön ja kerrostumisen tähden suurin osa raunion näkyvistä pinnoista on peräisin uudelta ajalta. Museotilan olemuksen ja näyttelykerronnan näkökulmasta esillä ovat ennen kaikkea vanhimmat rakennusjäännökset. Näyttelyn kerronnassa myös laajasti täydennetyt rakennusosat esitetään usein vanhimpien osiensa ikäisinä. Esimerkiksi kellarit 93:2 ja 93:3 tunnetaan 1390-luvun kellareina 35, vaikka niiden ulkomuotoa hallitsevat sen jälkeiset, pääosin uudella ajalla tehdyt rakenteet. Raunion aikakerroksia ei tämän hoitosuunnitelman yhteydessä ole tilaa tai mieltäkään esittää muutoin kuin esimerkinomaisesti. Raunion arkeologisissa tutkimuksissa sekä ennen kaikkea käytännön konservointi- ja restaurointityössä näiden aikakerrosten jatkuva tutkimus ja konservoinnin yhteydessä tapahtuva tulkinta on ratkaisevaa. Konservoinnin yksi tarkoitus on olla, niin suuressa määrin kuin mahdollista, hävittämättä yksityiskohtia, joilla voi olla rakennusarkeologista merkitystä raunion vaiheiden tulkinnassa. Tässä yhteydessä olennaisinta on, että muurien kerrostuneisuutta seurataan ja tulkitaan käytännön konservointityössä joka hetki uudelleen, seuraamatta liiaksi museon alueen aikakerroksia yleisesti kuvaavia synteesejä ja tulkintoja. 6 7 Raunion aikakerroksia keskinäisen järjestyksen ja rakennusaineen muodoissa. Vasemmalla 1800-luvun lopun sokkelin alta hahmottuu uuden ajan alun tai keskiajan tiilimuuraus ja sen alla keskiaikainen harmaakivimuuri. Oikealla kellarin 93:2 ikkunanpielessä olevia rautaosia 1800-luvulta. Kyseinen ikkuna-aukko profiileineen on uusittu moneen otteeseen, kun kadun ja Turun palon jälkeisen pihamaan pinta on noussut vähitellen. ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT 25

26 SUURI KIVITALO JA JOKIKADUN ETELÄPUOLI AULAN KELLARIT AURAJOEN PUOLEISET KELLARIT varhaisimmat rakentamisen jäljet alueella TURUN KAUPUNGIN PERUSTAMINEN (1200-LUVUN LOPPU) alueen ensimmäiset kivitalot (93:2 94:14, dendrokronologinen ajoitus) suuri kivitalo (94:10, dendrokronologinen ajoitus) rakennetaan Tontin 18 kellari rakennetaan (92:3 92:5, dendrokronologinen ajoitus) Kellarit 93:4, 93:5 ja 94:7 rakennetaan. RAUNIOISSA NÄKYVÄT AIKAKERROKSET 250 VUOTTA ARKEOLOGINENTUTKIMUSHISTORIA 1882 Auran kylpylaitoksen laajennuksen perustuskaivannosta löytyy 10 sylen mittainen kellari (myöhempi numerointi 28:3) ja muun muassa Zacharias Witten leimaama hopealusikka Rettigin tupakkatehtaan tontilta (viereinen kortteli, Hämeenkatu 17) pois kuljetettua täyttömaata seulotaan Juhani Rinteen kaivaukset tulevan Rettigin palatsin kohdalla. Vajaa kymmenkunta kellaria kaivetaan esiin ja dokumentoidaan 1953 Itäisen rantakadun viemärikaivanto. Kaivanto leikkaa samoja tontteja, joilla sijaitsevia rakenteita on esillä museossa. 26

27 ARKEOLOGINEN KONTEKSTI 340 VUOTTA Kivitalo mainitaan raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa perintöasiassa (1645). Asemakaava uudistuu, kellarit 94:8 94:13 ja 94:20 haudataan maamassojen alle RAUNIOISSA NÄKYVÄT AIKAKERROKSET 350 VUOTTA Tontin 17 kellari rakennetaan (92:6, typologinen ajoitus) RAUNIOISSA NÄKYVÄT AIKAKERROKSET 500 VUOTTA TURUN PALO 1827 Alueen rakennukset tuhoutuvat Turun palossa ja kellarit (92:1-92:6) jäävät uuden asemakaavan tontin II-1-2 puutarhan alle ( ) ARKEOLOGINEN KONTEKSTI 165 VUOTTA ARKEOLOGINEN KONTEKSTI 65 VUOTTA RAUNIO ESIIN KAIVETTUNA JA MUSEOKÄYTÖSSÄ 1995 Museon alueen tontti ja asukas (Luostarikortteli 20, Hans Platz) mainitaan ensi kerran kirjallisissa lähteissä (1625) Vanha tupakkatehdas ( ) Tihlemanin kivitalo Auran kylpylaitos ( ) Rettigin tupakkatehdas ( ) Rettigin palatsi rakennetaan ja kivitalon jäännökset joutuvat palatsin puutarhan alle (1928) Turun maakuntamuseon arkeologinen valvonta palatsin itäpuolella ja länsipuolen pohjoisosassa. Museoviraston valvomat kaivaukset palatsin länsipuolen eteläosassa Vuosien kaivauksissa pahimmin kesken jääneiden kohteiden pienimuotoisia kaivauksia Muuritutkimus ky:n toteuttamia kaivauksia eri osissa rauniota, pääasiallisena tutkimuskysymyksenä aluen varhaisimman rakentamisen ikä Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivauksia, kohteena suuren kivitalon täyttömaa 27

28 Syöksytorven pidike 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta tuo kiehtovasti esiin, miten materiaaliset yksityiskohdat yksinään, ilman selittäviä tekstejä, voivat kertoa raunion tarinaa. 8 Aurajoen puoleiset kellarit ja rakenteet Aboa Vetuksen Aurajoen puoleisten kellareiden ja muurien kokonaisuus on museon kerrostunein rakennusjäännös. Kaikki esillä olevat kellarit ja rakenteet ovat kuuluneet vuoteen 1928 asti käytössä olleeseen kivitaloon. Suuri osa museossa esillä olevista rakenteista on tosin jo 1800-luvulla ollut peittynyt nuorempien rakenteiden alle ja taakse, ilman että niillä on enää 1800-luvulla ollut ensisijaista rakenteellista funktiota. Muurit ja holvit käsittävät toistakymmentä 1390-luvulta vuoteen 1911 tehtyä laajempaa muutosta tai laajennusta sekä satoja pienempiä korjauksia. Suurta osaa näistä vaiheista ei ole mahdollista hahmottaa tai erottaa toisistaan selkeästi. Karkeasti katsottuna muureista on mahdollista erottaa neljä vaihetta: (1) suuri joukko luvuille ajoittuvia päällekkäisiä, vierekkäisiä ja sisäkkäisiä tiili- ja harmaakivimuurauksia, (2) Turun palon jälkeisen jälleenrakennuksen ja Auran kylpylaitoksen aikaisia tiilimuurauksia ja holvin kantoja, (3) Vuosien muutostöiden aikaisia betonirakenteita sekä (4) vuodesta 1994 alkaen tehtyjä korjauksia, joiden ainakin konservoinnin tavoitteiden näkökulmasta tulisi erottua aiemmista rakenteista. Rakenteissa on käytetty yksinomaan tiiltä, harmaakiveä ja laastia 1800-luvun loppupuolelle saakka, ja kaikki betonirakenteet ovat peräisin vuosien uudistuksista. ABOA VETUS & ARS NOVAN RAUNIOT Kellarin 93:1 hahmo tiiliseinineen ja ristiholveineen on peräisin Turun palon jälkeiseltä ajalta, joskin seinärakenteet ovat osin paljon tätä vanhempia. Tästä tilasta purettiin 1990-luvun kaivauksissa laajalti Aurajoen puoleisia seinärakenteita ja hormeja. Ne liittyivät Auran kylpylaitoksen aikaan ( ), jolloin tässä rakennuksessa toimi kylpylän konehuone. 36 Kellareissa 93:2, 93:3, 93:5, 94:7 ja 95:21 näkyvät kerrokset ovat peräisin suurelta osin Auran kylpylaitosta edeltävästä vaiheesta. Kellarista 94:7 purettiin vuoden kaivauksissa pois Rettigin tupakkatehtaaseen ( ) liittyneitä rakenteita 37, joista on yhä jäljellä eteläosan ikkuna-aukon betonipieli. Esillä olevat kellarin seinäpinnat lienevät suurelta osin peräisin kellarin vanhimmasta vaiheesta 1400-luvun puolivälistä. Kellarin varhaisten vaiheiden säilyminen selittyy sillä, että tämä tila jäi käytöstä ja täytettiin Turun palon (1827) jälkeen. 38 Se ei näin ollen kohdannut niitä laajoja muutoksia, jotka toteutettiin lähes kaikkiin muihin museon Aurajoen puoleisiin kellareihin vuosien ja uudistuksissa. 28