Petreliuksen uimahallin puhelinnumero on (02) ja osoite Ruiskatu 2.

Transkriptio

1 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Liikunta Taso 1: Vedessä Tavoite: Vartio harrastaa jotakin vesiliikunnan muotoa leirillä, leikkien, kisaillen tai tekemällä pienen retken. Vartio voi esimerkiksi uida, pelata vesipelejä, meloa tai soutaa. Tarpoja kokee vesileikkien riemun. Tarpoja myös ymmärtää liikunnan merkityksen omalle jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen, ja saa hauskan, koululiikunnasta poikkeavan liikuntakokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Esimerkkejä vesiliikunnasta: o vesipallo (maalit poijuista: mehupurkeista, kivistä ja narusta) o vesilentopallo rantapallolla o hippa vedessä o aarteenetsintä (aarteina hopeapaperilla päällystettyjä kiviä) o erilaiset viestit (pelastusuintiviesti) o uiminen vaatteet päällä Petreliuksen uimahalli on pieni, rauhallinen uimahalli, jonne on mahdollista mennä vartion kanssa kokeilemaan yllä mainittuja vesiliikunnan muotoja. Soita ja sovi uimahallinhenkilökunnan kanssa etukäteen siitä, mitä haluaisitte tehdä: esim. vaatteet päälle uimiseen tai leikkeihin tarvittavien tavaroiden viemiseen altaaseen tarvitaan lupa. Hippaa tai aarteenetsintää voi myös varata radan tai pari vartion käyttöön. Sieltä voi esimerkiksi pyytää rataa pelkästään vartion käyttöön. Suuremmissa uimahalleissa, kuten Impivaarassa tämän aktiviteetin tekeminen tuskin onnistuu. Petreliuksen uimahallin puhelinnumero on (02) ja osoite Ruiskatu 2. Tässä aktiviteetissa myös purku on erittäin tärkeää: voitte pitää liikuntapäiväkirjaa ja seuraavan kokouksen paussissa jutella siitä, huomaavatko vartiolaiset liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen. Keskustelkaa myös siitä, millaisesta liikunnasta tarpojanne pitävät: jotkut ovat aktiiviurheilijoita, toiset inhoavat kaikkea liikuntaa sydämensä pohjasta, mutta varmasti jokaiselle löytyy joku tapa pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Partio ja liikunta kuuluvat yhteen jo B-P:n ihanteiden perusteella, ja tavoite on edelleen se, että partiolaiset noudattavat terveellisiä elämäntapoja ja pitävät huolta myös fysiikastaan. Luotsin ohje: Luotsi varmistaa toiminnan turvallisuuden ja ottaa tarvittaessa yhteyttä uimahalliin. Tarvikkeet: Uima-asut, pelivälineet.

2 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Aktiviteetti: Liikunta Taso 2: Talviliikunta Tavoite: Vartio harjoittelee lumihangessa liikkumista suksilla tai lumikengillä sekä tarpoo hangessa ilman näitä. Tarpoja oppii, että sukset ja lumikengät helpottavat hangessa tarpomista. Tarpoja myös ymmärtää liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen, ja saa hauskan, koululiikunnasta poikkeavan liikuntakokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Vartio voi kokeilla myös hiihtoa, laskettelua, luistelua, lumikenkäilyä, napakelkan tekemistä tai curlingia. Kokeilkaa myös ahkion vetämistä, jos se on mahdollista. Tai harjoitelkaa yhdessä suksien voitelua. Tässä aktiviteetissa myös purku on erittäin tärkeää: voitte pitää liikuntapäiväkirjaa ja seuraavan kokouksen paussissa jutella siitä, huomaavatko vartiolaiset liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen. Keskustelkaa myös siitä, millaisesta liikunnasta tarpojanne pitävät: jotkut ovat aktiiviurheilijoita, toiset inhoavat kaikkea liikuntaa sydämensä pohjasta, mutta varmasti jokaiselle löytyy joku tapa pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Partio ja liikunta kuuluvat yhteen jo B-P:n ihanteiden perusteella, ja tavoite on edelleen se, että partiolaiset noudattavat terveellisiä elämäntapoja ja pitävät huolta myös fysiikastaan. Hiihto- ja luistelumahdollisuuksista ja muistakin Turun kaupungin järjestämistä ja ylläpitämistä liikuntapaikoista löytyy paljon tietoa kaupungin nettisivuilta: www. turku.fi Liikunta ja ulkoilu Esimerkki 1: Hiihto Impivaaran laduilla (uimahallin takana) on noin 1 km:n mittainen lenkki, joka lumetetaan joka talvi. Lumisina talvina eri mittaisia latuja on enemmän. Impivaarassa on myös Turun kaupungin suksivuokraamo, josta saa edullisesti vuokrata suksia, jos vartiolaisilla ei omia suksia ole tai niiden kuljettaminen on hankalaa. Suksivuokraamo on auki vain viikonloppuisin ja 1 arki-iltana viikossa (v 2012 tiistai-iltaisin), mutta suksivuokraamon hoitajan kanssa voi neuvotella myös muista vuokrausajoista pientä korvausta vastaan. Runsaslumisina talvina latuja on myös esimerkiksi Ruissalossa. Kertaa ennen hiihtämisen aloittamista latujen käyttäytymissäännöt: Nopeammat väistävät hitaampia, ladulla hiihdetään oikeaa puolta, ja merkittyjä kiertosuuntia pitää noudattaa. Jos kaatuu, pitää mahdollisimman nopeasti päästä pois ladulta radan oikealle puolelle. Suksien voiteluohjeet ovat tämän aktiviteetin liitteissä. Runsaasti voiteluvideoita löytyy myös YouTubesta: niitä ovat tehneet mm. Suomen Latu ja hiihtovoidevalmistaja Start. Esimerkki 2: Luistelu Luistella voi Mikaelin puiston lisäksi esimerkiksi Kupittaan puistossa olevalla luistelumadolla, joka on ilmainen noin 500 m mutkitteleva tekojäärata. Mikaelin

3 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK seurakunnalla on omia, ilmaisia luisteluvuoroja talviviikonloppuisin HK Areenalle. Vuorot löytyvät seurakunnan nettisivuilta: Esimerkki 3: Lumikengillä tarpominen Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus vuokraa lumikenkiä: hinta on 11 /pari, jos vuokraa 1 3 vuorokaudeksi (vuonna 2012). Lisätietoja ja varausehdot löytyvät nettisivuilta: Liikunta ja ulkoilu Liikuntapalvelut Vuokraa liikuntavälineitä. Varaukset tehdään sähköpostilla osoitteesta liikunta.valinelainaukset@turku.fi Esimerkki 4: Napakelkka Napakelkan teko onnistuu vain talviretkillä tai leireillä: Jäähän on kairattava reikä, johon jäädytetään keskiötolppa. Tolpan on annettava kunnolla jäätyä paikalleen. Napakelkan teko-ohje on mm. Museoviraston sivulla: Esimerkki 5: Curling Turussa toimii 1 curling-seura, Copper Hill cc, johon voi ottaa yhteyttä, jos haluatte kokeilla oikeaa curlingia. Seuran harjoitusratoja on mm. Kupittaalla ja Raisiossa. Toki voitte vartion kanssa kehittää oman sovelluksen curling-pelistä, ja käyttää pelissä esim. jääkiekkoja, luonnonkiviä tai tehdä itse puusta omat pelivälineet. Curlingin säännöt löytyvät esim. Suomen curling-liiton sivuilta: ja yksityiskohtaisia ohjeita ja kuvia esim. curling-pesien koosta myös wikipediasta (jälkimmäiset myös liitteenä). Kivien paino on sääntöjen mukaan lähes 20 kiloa, ja halkaisija lähes 1 m. Tarvikkeet: Hiihtämiseen sukset; suksivoiteet ja tarpeelliset välineet, jos haluatte kokeilla suksien voitelua; luisteluun luistimet; lumikenkäilyyn lumikengät; napakelkan rakentamiseen tolpat, kelkka, kiinnitysvälineitä sekä kaira ja muut työkalut; curlingin pelaamiseen kivet, harjat ja luistimet tai liukuvat kengät. Aina talviliikunnassa maistuvat EVÄÄT JA LÄMMIN KAAKAO TAI MEHU. Liitteet: Suksien voitelu Napakelkka Curling

4 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Suksien voitelu Lähteet: Suomen hiihtoliiton nettisivut sekä ja Pitoteipin kiinnitys Pitoteipit ja pikavoiteet ovat helppokäyttöisiä ja nopeita tapoja voidella sukset, jos ei hiihdä kovin usein ja voiteiden levittäminen tuntuu liian työläältä. Paras tulos tulee kuitenkin pito- ja liukuvoiteita huolellisesti käyttäen. Pitoteippi on varmempi tapa estää suksien lipsuminen kuin pikavoiteiden käyttö eikä teipin laittamiseen tarvita erikoistyökaluja. Pitoteippi pysyy noin 250 hiihtokm:n verran, ja kannattaa poistaa kevään tullen. Muista, että teippi tarvitsee 5 10 cm lyhyemmän pitoalueen kuin perinteiset pitovoiteet eli teippiä laitetaan cm pätkä hiihtäjän kantapään kohdalta suksen kärkeen päin. Pitoteippiä voi käyttää kaikissa suksissa ja useimmissa keliolosuhteissa pitkilläkin matkoilla, ja ne toimivat, kun lämpotila on C. Pysyvyyden kannalta on tärkeää muistaa karhentaa pohja kunnolla. Puhdista pitoalue huolellisesti puhdistusaineella tai voiteenpoistoaineella. 2. Karhenna puhdistettu pitoalue hiomapaperilla.

5 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK 3. Aseta pitoteipin pää karhennetun alueen alkuun, paina kiinni ja vedä teippi pitoalueen päälle. Katkaise teippi painamalla sormella jarru kiinni ja kääntämällä rasia pystyyn. Paina teippi tiukasti kiinni pohjaan rasian sivulla niin, ettei pitoaineen ja pohjan väliin jää ilmakuplia. 4. Poista paperi kertavedolla. Pitovoitelu on valmis. Pikavoiteet Pikavoiteet ovat helpoin ja nopein tapa voidella sukset tulos ei ehkä ole se paras mahdollinen, mutta varmasti tarpeeksi hyvä satunnaiselle hiihtäjälle. Erikoisvälineitä ja -tiloja ei tarvita, eikä suksia tarvitse kiinnittää mihinkään. Valitse aineet lämpötilan mukaan. Voitelu ja voiteiden poistaminen kannattaa tehdä sisätiloissa, lämpimässä ja lämpimään sukseen, mutta ennen hiihtämistä sukset pitää jäähdyttää ulkona min, jotta ne ovat saman lämpöisiä kuin ulkoilma. Pikapito: Ravista pulloa hyvin ennen käyttöä. Levitä voidetta tasainen kerros pitoalueelle. Anna voiteen kuivua n. 5 minuuttia. Lisää tarvittaessa useampi kerros (tämän oppii kokeilemalla). Pikaluisto: Ravista pulloa hyvin ennen käyttöä. Levitä tasainen kerros voidetta luistoalueelle. Pitospray: Ravista pulloa hyvin ennen käyttöä. Suihkuta voidetta noin 10 sentin etäisyydeltä pitoalueelle. Anna voiteen kuivua n. 5 minuuttia ja toista käsittely tarvittaessa. Luistopasta:Levitä ohut kerros voidetta levityssienen avulla puhdistetuille luistopinnoille. Anna kuivua muutama minuutti. Harjaa pohja nailonharjalla. Suksien voitelu pito- ja luistovoiteilla ja liisterillä Hiihtoa enemmän harrastavat käyttävät yleensä pito- ja luistovoiteita. Suksien voiteluun näillä aineilla tarvitaan erikoistyökaluja, kuten voitelurauta ja sikli. Sukset kannattaa sitoa vaakaasentoon, jotta työskentely sujuu paremmin. Ennen kaikkea pitää huolehtia hyvästä

6 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK ilmanvaihdosta suksivoiteiden kanssa voidellessa, koska voiteet ovat aikamoisia myrkkyjä. Voitelu ja voiteiden poistaminen kannattaa tehdä sisätiloissa, lämpimässä ja lämpimään sukseen, mutta ennen hiihtämistä sukset pitää jäähdyttää ulkona min, jotta ne ovat saman lämpöisiä kuin ulkoilma. Luistovoitelu Luistovoitelu tehdään aina ennen pitovoitelua. Perinteisen hiihtotyylin sukset saa luistamaan voitelemalla luistovoiteella suksen kärki- ja kantaosat. Ne ovat kosketuksessa lumeen silloin, kun paino on molemmilla jaloilla. Vapaan tyylin sukset kannattaa voidella luistovoiteella koko suksen mitalta. Ennen voitelun aloittamista suksen luistoalueet puhdistetaan. 1. Levitä suksen pohjaan luistovoidetta. 2. Tasoita voide voiteluraudalla miedolla lämmöllä. Varo polttamasta suksen pohjaa.

7 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK 3. Siklaa ylimääräinen voide huolellisesti pois. Oikea siklaussuunta on kärjestä kantaan päin. Siklaa niin kauan kuin voidetta irtoaa: et voi siklata liikaa. Voiteen tulee olla imeytynyt suksen sisään, sillä liika pintavoide ei luista hyvin. 4. Harjaa voimakkaasti voiteluharjalla. Voidetta ei häviä harjauksessa, vaan harjauksella saadaan voideltu suksi pinnaltaan luistavaksi. Voiteluraudan käyttö Voitelurauta tehostaa pohjustusta ja perinteisten purkkivoiteiden imeytymistä. Käytä voitelurautaa ainoastaan yhteen suuntaan, päästä päähän. Voitelurauta tai voide eivät saa savuta. Savu tarkoittaa, että pohja palaa. Ole kärsivällinen. Jotta voide levittyisi tasaisesti, saatat joutua silittämään sukset jopa 3 4 kertaa. Älä koskaan raaputa pohjaa raudalla. Älä paina voitelurautaa sulaneen vahan kohdalla. Vaha ei imeydy yhtään paremmin, mutta pohja saattaa tuhoutua. Anna suksien pohjan palautua huoneenlämpötilaan voiteluraudan käytön jälkeen.

8 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Pitovoitelu Pitovoiteen levitysalue: Aluksi puhdista suksien pitoalueet 1. Karhenna pitovoitelualue hiontapaperilla. 2. Levitä 3 4 reilua kerrosta pitovoidetta karhennetulle alueelle.

9 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK 3. Tasoita hyvin kerrosten välillä. Liisterivoide Liisterivoide vastaa pitovoidetta, mutta sitä käytetään vetisellä tai jäisillä hiihtokelillä pitovoiteen sijaan. 1. Purista tuubista raitoja pitovoidealueelle noin kolmen sentin välein. 2. Tasoita liisteri liisterilastalla tai peukalolla. Liisterin lämmitys esimerkiksi hiustenkuivaajalla helpottaa voiteen levitystä.

10 Ruohola, Junni, Reiman, Toivonen MSK Napakelkka Lähde: Museoviraston nettisivut, TALVIHAUSKAA NAPAKELKKA Jäähän kairataan reikä, johon sijoitetaan napakelkan keskiötolppa. Tolppaa tulee jäädä noin metrin pituudelta jään pinnan yläpuolelle. Keskiön annetaan jäätyä lujasti kiinni reikään. Napakelkan aisariuku kiinnitetään toisesta päästään keskiöön, toisesta tukevasti kelkkaan. Varmistetaan liitosten pitävyys. Napakelkassa voi käyttää tavallista kelkkaa tai sitten oheisen kuvan mukaista, metalliputkesta taivutettua vauhtihirmua. Putken läpimitan tulisi olla noin 25 mm, seinämäpaksuuden pari kolme milliä. Kehikon vaakaputkiin kiinnitetään muutaman laudanpätkä istuintasoksi. Ennen kelkkailua sovitaan vielä yhteisistä säännöistä ja sitten vain vauhtiin!

11 Curling Lähde: Wikipedia Pelin perusajatus Curlingia pelataan kahden 3 4 hengen joukkueen välillä. Peli koostuu yleensä kahdeksasta, arvokisoissa kymmenestä erästä eli päästä. Pisteitä kustakin päästä joukkueille jaetaan sen mukaan, kuinka monta omaa kiveä on pään loputtua lähempänä pesän keskipistettä kuin vastustajan lähin kivi. Pisteitä saa ainoastaan kivistä, jotka ovat pesässä ja lähempänä keskipistettä kuin vastustajan lähin kivi. Jokaisessa päässä jokainen kummankin joukkueen pelaaja heittää kaksi kiveä vuorollaan, joukkueita vuorotellen. Pelaajia nimitetään heittojärjestyksen mukaan nimillä ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen, joka toimii tavallisesti myös kapteenina. Heittäminen Kiveä heitettäessä heittäjä ponnistaa vauhtia hakista, liukuu jään pintaa pitkin ja päästää kivestä irti ennen lähempää hog- eli pelilinjaa. Kiven on ylitettävä taempi pelilinja, muuten se poistetaan pelistä. Jokaisella heitolla joukkueiden kaksi pelaajaa voivat vaikuttaa kiven kulkuun harjaamalla harjalla tai luudalla jäätä kiven linjalta. Lisäksi yksi pelaaja voi vauhdittaa vastustajan kiven poistamista pesästä harjaamalla tee-linjan takana. Yksi joukkueen pelaaja, yleensä joko kapteeni tai varakapteeni, on vastuussa harjauksesta. Harjaamisella kiven liukuun saadaan parhaimmillaan pituutta useamman metrin verran. Curling-rata

12 Viimeisen kiven etu Tavallisesti ratkaistaan kolikonheitolla se, kumpi joukkue saa valita joko kivet tai viimeisen kiven edun. Viimeisen kiven heittovuoro mahdollistaa vastustajaa paremmat lähtökohdat kontrolloida peliä, sillä varsin usein viimeisellä kivellä on mahdollista saada ainakin yksi piste. Pään voittanut joukkue menettää seuraavaan päähän viimeisen kiven etunsa vastustajalle, 0 0 -tilanteessa viimeinen kivi säilyy joukkueella. Herrasmieslaji Curlingin eräs perusperiaate on herrasmiesmäisyys. Vastustajaa on tapana kunnioittaa, eikä vastustajaa kohtaan harrasteta häirintää, vaan kukin joukkue pyrkii itse pelaamaan niin hyvin kuin osaa. Vastustajan tehdessä onnistuneen suorituksen on tapana osoittaa arvostusta pään nyökkäyksellä tai harjan liikkeellä. Heitot Curlingissa ei kaikilla heitoilla pyritä suoraan pesän keskustaan, vaan myös rakentelemaan erilaisia taktisia kuvioita tai poistamaan vastustajan kiviä. Heitot ovat jaettavissa määrämittaisiin heittoihin, suojaheittoihin ja poistoheittoihin. Määrämittainen Määrämittainen heitto eli määris on heitto, jossa pyritään heittämään heittokivi pesään. Määrämittainen heitto voi kiertää suojakivien ohi. Levitys tarkoittaa määrämittaista heittoa, joka työntää heittokiven lisäksi pesään myös toisen oman kiven. Tökkis on heitto, jossa heittokivi tökkää oman kiven pesään. Suoja Suojaheiton tarkoitus on nimensä mukaisesti rakentaa suoja, joka joko suojaa pesässä olevaa kiveä tai kiviä tai suoja, jonka taakse kivi voidaan heittää. Suojakivi jää radalle pelilinjan ja pesän väliin niin sanotulle suoja-alueelle. Suoja-alueella olevia vastustajan suojakiviä ei saa poistaa ennen kuin pään neljä ensimmäistä kiveä on pelattu. Poisto Poistoheitossa tarkoitus on poistaa vastustajan suojakivi tai pesäkivi. Kivi poistetaan radalta mikäli se osuu ratareunuksiin tai liukuu takapuolelle pois pelialueelta. Poistoheittoja on erilaisia. Tuplapoistoksi kutsutaan heittoa, joka poistaa kaksi kiveä. Jossakin tilanteessa saatetaan käyttää poistoheittoa, joka poistaa vastustajan kiven, mutta oma kivi jää pesään tai siirtyy sivulle. Suoraksi poistoksi kutsutaan poistoa, jossa heittokivi osuu suoraan vastustajan kiveen ja jää näin paikoilleen osumakohtaan. Ratsastus on nimitys poistolle, jossa poistetaan kivi käyttäen apuna toista kiveä. Curlingrata Curlingia pelataan 44,50 metriä pitkällä ja 4,75 metriä leveällä jääpintaisella radalla. Jään pinnalle on ruiskutettu vettä, jonka pisarat parantavat kiven liukumis- ja kierto-ominaisuuksia. Radan molempiin päihin on maalattu pesä. Pesä muodostuu 12 (365,76 cm), 8 (243,84 cm) ja 4 (121,92 cm) jalan levyisistä kehistä. Pienimmän kehän halkaisija on 30 senttimetriä ja sitä kutsutaan yleisesti nänniksi. Kehän keskipiste on nimeltään tee. Tavallisesti kehät erotetaan

13 toisistaan väreillä. Pesän keskusta on 16 jalkaa (4,9 m) ja pelilinja 37 jalkaa (11,3 m) radan päädystä. Radan molemmissa päissä on hakki, jäähän kiinnitetty tuki, josta ponnistetaan kiveä heitettäessä. Oikeakätinen heittäjä heittää keskiviivan vasemmalla puolella ja vasenkätinen keskiviivan oikealla puolelta olevalta tuelta. Hakit ovat neljän jalan päässä pesän takalaidasta. Hakkien sisälaidat ovat korkeintaan kolmen tuuman päästä radan keskeltä. Pelaajat ja joukkueet Curlingissa toisiaan vastaan pelaa kaksi neljän(tai kolmen) hengen joukkuetta. Joukkueen neljää pelaajaa kutsutaan heittojärjestyksen mukaan nimillä ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen, joka on myös yleensä joukkueen kapteeni. Jokaisessa päässä jokainen joukkueen jäsen heittää kaksi kiveä. Ykkönen heittää jokaisen pään kaksi ensimmäistä kiveä. Ykköseltä odotetaan määrämittaisia heittoja ja hänen tulisi olla voimakas harjaaja. Kakkonen heittää kussakin päässä joukkueen kaksi seuraavaa kiveä. Ykkösen tehtävien lisäksi kakkosen on ykköstä useammin heitettävä poistoheittoja. Kolmonen heittää kussakin päässä joukkueen viidennen ja kuudennen kiven. Kolmonen toimii myös tavallisesti joukkuen kakkosmiehenä eli varakapteenina. Varakapteeni ottaa kapteenin aseman teelinjan takana kun kapteeni on heittovuorossa. Kolmoselta odotetaan jo kykyä taktisiin ratkaisuihin. Nelonen on joukkueen viimeisten ratkaisevien kivien heittäjä ja useimmiten joukkueen kapteeni. Häneltä vaaditaan erityisesti taktista ja strategista osaamista sekä päätöksentekokykyä kovankin paineen alla. Silloin kun kapteeni ei ole heittovuorossa, on hän teelinjan takana antamassa merkkejä ja harjaamassa vastustajan teelinjan ohittaneita kiviä. Kivet Curlingissa pelivälineenä käytetään pyöreitä, yleensä Ailsa Craigin louhimoista peräisin olevia graniittikiviä. Niiden paino saa olla korkeintaan 19,96 kg, ympärysmitta enintään 91,44 senttiä ja korkeus vähintään 11,43 senttiä. Kivet koskettavat toisiaan pelissä laitojensa osumapinnalla. Kivi koskettaa jäätä hiotulla tasaisella pohjarenkaalla. Curling-kivet ovat kalliita ja yleensä curlingseurojen tai -hallien omistuksessa. Pelaajat eivät siis käytä otteluissa omia kiviään. Radalla on aina kaksi sarjaa (8 kiveä = sarja) kiviä ja pelin alussa yleensä arvotaan kumpaa sarjaa joukkueet käyttävät.

14 Aktiviteetti: Liikunta Taso 3: Pyörällä Tavoite: Tarpoja harjoittelee kuorman sitomista pyörään ja ajaa kuormatulla pyörällä. Vartio voi tehdä myös pienen pyöräretken. Tarpoja oppii, että myös pyörällä voi retkeillä. Tarpoja myös ymmärtää liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen, ja saa hauskan, koululiikunnasta poikkeavan liikuntakokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Pyörä on oiva väline liikkumiseen haikilla, ulkoilukokouksessa tai päiväretkellä. Aktiviteetin yhteydessä voi harjoitella myös pyörän huoltoa. Kokeilkaa myös, miten saa sidottua tavaraa oman pyörän takatarikkaan narulla tai mustekaloilla. Pyörän huoltoon kuuluvat ainakin seuraavat asiat: pyörän puhdistus hammasharjalla ja rätillä, ketjujen öljyäminen, kaikkien laakerien öljyäminen (etupyörä, takapyörä, keskiö), mutterien kiristys, jarrujen säätö, heijastimien ja turvalaitteiden tarkistus. Tässä aktiviteetissa myös purku on erittäin tärkeää: voitte pitää liikuntapäiväkirjaa ja seuraavan kokouksen paussissa jutella siitä, huomaavatko vartiolaiset liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen. Keskustelkaa myös siitä, millaisesta liikunnasta tarpojanne pitävät: jotkut ovat aktiiviurheilijoita, toiset inhoavat kaikkea liikuntaa sydämensä pohjasta, mutta varmasti jokaiselle löytyy joku tapa pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Partio ja liikunta kuuluvat yhteen jo B-P:n ihanteiden perusteella, ja tavoite on edelleen se, että partiolaiset noudattavat terveellisiä elämäntapoja ja pitävät huolta myös fysiikastaan. Esimerkki 1: Pyöräretki Tehkää pyöräretki: yhden illan mittainen tai päiväretki. Yhden illan aikana ehtii retkelle esimerkiksi Ruissaloon, Halisten koskelle, Katariinanlaaksoon tai Raisioon esim. Haunisten altaiden maastoon. Pidemmän retken voi tehdä vaikkapa Naantaliin, Paraisille tai Kuhankuonon alueelle. Retkivarusteiksi, joiden pakkaamista jokaisen vartiolaisen kannattaa kokeilla ovat riittävä määrä juotavaa, eväät, trangiat + sinol, istuinalusta, taukotakki ja sadevaatteet. Pimeään aikaan tarvitaan myös lamput. Lisäksi mukaan kannattaa varata 1-2 pyöränkumin pikapaikkaussrayta, joita saa esim. urheilukaupoista ja suurista marketeista, kuten Claes Ohlssonilta. Turun kaupungin nettisivuilta on ladattavissa Turun pyörätiekartta, josta saa ideoita uusiin retkimaisemiin: tai www. turku.fi/liikunta ja urheilu/ulkoilu/pyörätiet

15 Jos vartio innostuu pyöräilystä, lähtekää pyörillä haikille viikonlopuksi tai menkää tavalliselle viikonloppuretkelle fillareilla. Monet retkipaikat, esim. Rymättylässä, Paraisilla, Liedossa tai Nousiaisissa ovat vain 2-3 tunnin pyöräilymatkan päässä. Lisäksi voi varata 1 auton viikonlopun ruokien ja muiden yhteisten tavaroiden kuljettamiseen. Esimerkki 2: Polkupyörän huolto Pitäkää pyöränhuoltokokous ja hoitakaa yhdessä koko vartion fillarit kevätkuntoon. Liitteissä kolon tietokoneen tarpojaohjelma-kansiossa löytyy Polkypyörän huolto-ohje, joka on otettu wikikirjaston pyöränhuolto-oppaasta: Pyörän huoltoon kuuluvat ainakin seuraavat asiat: pyörän puhdistus, ketjujen öljyäminen, kaikkien laakerien öljyäminen (etupyörä, takapyörä, keskiö), mutterien kiristys, jarrujen säätö sekä heijastimien ja turvalaitteiden tarkistus. Voitte myös harjoitella ja kokeilla renkaiden paikkaamista ja sitä, miten pyörien renkaat saa irrotettua ja takaisin paikoilleen. Tutustukaa pyörän paikkasarjan sisältöön ja kokeilkaa paikan kiinnittämistä esim. puupalaan tai kankaaseen. Näin jokainen vartiolainen tietää, mitä tehdä, kun pyöränkumi puhkeaa. Tarvikkeet: Pyörän huoltoon: rättejä, vettä ämpäreissä, pesuainetta, öljyä pullossa (esim. CRC-56, ketjuvaha tai TF-2), polkupyörän pumppuja, kuusiokoloavaimia, kartioavaimia, polkupyörän paikkasarjoja. Liitteet: Polkupyörän huolto-ohjeita (löytyy kolon tietokoneelta Tarpojaohjelma-kansiosta)

16 Aktiviteetti: Liikunta Taso 4: Vesillä Tavoite: Tarpoja meloo tai soutaa ja oppii, kuinka veneessä toimitaan. Tarpoja oppii liikkumaan vesillä turvallisesti ja tehokkaasti. Tarpoja myös ymmärtää liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen, ja saa hauskan, koululiikunnasta poikkeavan liikuntakokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Tarpojien kanssa kannattaa ottaa puheeksi myös turvallisuusnäkökohdat ja jokamiehen oikeudet vesillä. Turvallisuusasioihin ja kanootissa/veneessä käyttäytymiseen kannattaa varata ainakin osa melonta- tai souturetkeä edeltävästä kokouksesta. Selitä, kuinka veneessä toimitaan: painopiste pidetään alhaalla - ei saa nousta seisomaan, pelastusliivit pidetään aina päällä, veneessä toimitaan rauhallisesti. Voitte kisailla soutamalla tai melomalla temppuradalla, jossa voi olla mutkia, kääntämistä, huopaamista, suoraan soutua tai melontaa ja tarkkuussoutua poijujen väliin. Entä miten onnistuu poijun kiertäminen, kun soutajalla on ämpäri päässä ja ohjeiden antaja on rannalla? Kanootteja saa ilmaiseksi lainaksi Turun partiotoimistolta. Toimistolla on 6 kanootin setti kuljetustrailereineen ja pelastusvälineineen. Kerralla lainataan vain koko setti, joten vartio tarvitsee kuljetuksiin vetokoukullisen auton ja kuskin. Melontaa pääsee kokeilemaan myös Saaristomeren melojien opastuksessa. Seura antaa maksullisia melontatunteja esim. vartioille ja vuokraa kanootteja. Yhteystiedot: osoite Turun Soutu- ja Melontakeskus, Rykmentintie 55 (Uittamolla), p , sähköposti: posti@melojat.net. Puhelimeen seura vastaa vain kesäisin, mutta sähköpostiin ympäri vuoden. Käykää ennen melontakertaa läpi yhdessä ne pakolliset varusteet, joita jokaisessa kanootissa tai veneessä täytyy olla sekä jokaisen henkilökohtaiset varusteet. Nämä tiedot löytyvät liitteenä olevasta SP:n Turvallisuus Vesillä -vihosta. Ennen melontaretkeä johtajan pitää laatia turvallisuussuunnitelma, ja kaikilta alle 15-vuotialista tarvitaan vanhempien lupa. Luotsin ohje: Melontaretken johtajan on oltava vähintään 18-vuotias pj-kurssin käynyt ja riittävän melontakokemuksen ja -taidon omaava. Huolehdi turvallisuussuunnitelman tekemisestä, kanoottien tai veneiden hankinnasta ja kuljetuksesta sekä muusta turvallisen retken suunnittelusta. Melontaretken kesto, pituus ja osallistujamäärä pitää turvallisuusohjeen mukaan ilmoittaa maihin jäävälle johtajalle (luotsi, osastonjohtaja tai lippukunnanjohtaja tilanteen mukaan).

17 Tarvikkeet: Kanootit, kajakit tai soutuvene + melat tai airot; pelastusliivit jokaiselle; äyskärit jokaiseen purteen; lisäksi johtajille pillit, hinausköyttä ja kännykät vesitiiviisti pakattuna. Liitteet: Jokamiehenoikeudet (löytyy kolon tietokoneelta Tarpojaohjelma-kansiosta): Oikeudet vesillä löytyvät vihon sivuilta Turvallisuusohjeet vesillä (eli SP:n turvallisuusohjeet veneillä liikuttaessa), (löytyy kolon tietokoneelta Tarpojaohjelma-kansiosta)

18 Aktiviteetti: Maastoleikki Taso 1: Osallistun maastoleikkiin Tavoite: Tarpoja osallistuu maastossa järjestettävään pitkähköön yhtäjaksoiseen leikkiin, jossa toimitaan vartiona. Leikissä olisi hyvä olla juoni. Tarpoja kokee seikkailua ja elämyksiä sekä haastaa itsensä ja ryhmänsä, liikkuu ulkoilmassa, heittäytyy mukaan leikkiin ja opettelee pienryhmässä toimimista. Vartionjohtajan ohje: Maastoleikki on partiowikin määritelmän mukaan esim. metsässä tapahtuva, usein juoksemista tai hiipimistä sisältävä leikki. Leikillä voi olla teema tai se on maasto-olosuhteisin laajennettu peli. Esimerkkejä maastoleikistä löydät liitteistä, mutta voit keksiä omankin. Huomaa, että tässä aktiviteetissa leikin edellytetään olevaan pitkähkö eli kestävän 1 koko kokouksen tai retkellä parin tunnin ajan. Sopikaa ja merkitkää leikkialue selkeästi. Rajat voivat olla selkeitä maastomerkkejä esim. niemi, tie, oja. Merkkaamiseen voi käyttää lippusiimaa, naruja tai kreppipaperia. Alueen valinnassa kannattaa huomioida mahdolliset vaaranpaikat esim. sateen jälkeen liukkaat kivet. Koska leikkialue voi olla laaja, pelin alku ja loppu kannattaa sopia tapahtumaan sekä tiettyyn kellonaikaan että pillin vihellysmerkistä. Kertokaa tarpojille myös, mitä maastoleikillä tarkoitetaan ja muistelkaa erilaisia leikkimiänne maastoleikkejä. Perustelkaa, miksi maastoleikit ovat hyvää partiota: niissä yhdistyvät luonnossa oleminen sekä yhdessä toimiminen ja liikunta; hyvässä maastoleikissä on lisäksi seikkailua ja jännitystä tarpojaikäisellekin. Tarvikkeet: Kello ja pilli; lippusiimaa tai vastaavaa leikkialueen merkkaamiseen; muita tarvikkeita leikin mukaan, esimerkiksi tunnistusnauhat ja liput lipunryöstöihin; timantit ja leikkirahaa Afrikan tähteen. Liitteet: Maastoleikkejä

19 Maastoleikkejä Lähteet: Partiowiki eli Mikkelin seurakunnan tyttöjen, poikien ja nuorten nettisivut Hillan leikkikurssin vihko Partiowikin lipunryöstö Sinisten joukkueella on kotipesässään lakanaan kirjoitettu kirjain, jota ei ole kaivettu maahan eikä muutoin peitelty, vaan se on nähtävissä tietystä kulmasta täysin selvästi. Punaisilla on samoin oma kirjaimensa. Leikkijöillä on käsivarsissaan värinsä mukaisia merkkausnauhoja eli elämänlankoja. Maastoleikin aikana joukkueet yrittävät saada selville vastustajan kirjaimen ja puolustaa omaa pesäänsä. Mikäli saa napattua vastustajan elämänlangan, "kuollut" joutuu palaamaan välittömästi omaan kotipesäänsä hakemaan uuden elämänlangan. Leikkiä valvomaan (eli rauhoittamaan ja tasoittamaan leikin kulkua) voidaan laittaa vielä keltaisten joukkue, joka koostuu johtajista, joiden ainoa tarkoitus on kerätä sinisten ja punaisten elämänlankoja. Leikin lopuksi lasketaan pisteet esim. 1 ryöstetty elämänlanka = 1 piste, sekä paljastetusta kirjaimesta 10 pistettä. Aarteen kätkentä Leikkijät jaetaan kahteen osaan: kätkijöihin ja etsijöihin. Yhdellä kätkijöistä on hallussaan aarre. Etsijät koittavat saada aarteenhaltijan kiinni. Aarteenhaltijaa saa vaihtaa. Kun aarre on löytynyt, vaihdetaan rooleja. Afrikan tähti Maastoon piiloutuu rastimiehiä, joista osa on "tyhjiä" = 0, osa "topaaseja" =100, osa "smaragdeja" =200, osa "rubiineja" = 300, osa "rosvoja" =takavarikoi rahat ja yksi on "afrikan tähti" =iso jalokivitaulu. Leikkijöille annetaan 300 rahaa. Löydettyään piilon leikkijä voi katsoa, mitä piilosta löytyy maksamalla rastimiehelle 100 rahaa. Jos leikkijä on rahaton, niin piilon voi avata odottamalla piilossa 5 min. Kun joku löytää Afrikan tähden rastimies puhaltaa pilliin. Se, joka saa tuotua Afrikan tähden lähtöpaikalle voittaa. Afrikan tähden saa ryöstää kuljettajaltaan. Muunnos: piilotetut aarteet ovat kylmiä eli rasioita tai muovipusseja, joihin piilotettu timanttien kuvat. Kätkön voi avata laittamalla 100 rahaa kätköön. Leikkijät saavat lisää rahaa myymällä timantit pankkiin eli keskusrastimiehelle tai tekemällä pieniä tehtäviä keskusrastilla (esim. laulavat, etsivät maastosta 8 kuusenkäpyä ). Rosvojen tehtävä on rosvoamisen lisäksi valvoa, että kätköt avataan vain rahaa vastaan sekä kiikuttaa ryöstämiään ja kätköille laitettuja rahoja keskusrastille edelleen jaettavaksi. Lisäys: Hevosenkengät - Kahteen kätköön on piilotettu hevosenkenkä. Löytäjien pitää jättää hevosenkengät kätköön, kunnes Afrikan tähti on löydetty. Kun Afrikan tähden löytäjä puhaltaa pilliin, toiset voivat vielä voittaa pelin hakemalla nopeasti hevosenkengän ja tuomalla sen lähtöpaikalle ennen Afrikan tähden löytäjiä. Huom. hevosenkengät kätketään helpompaan paikkaan ja lähemmäs lähtöpaikkaa kuin Afrikan tähti.

20 Ihan samanlainen Leikinjohtaja näyttää esineitä (oksa, kivi, puolukanvarpu, tms.). Leikkijöillä on esim. 5 min per esine aikaa etsiä mahdollisimman identtinen vastine. Se, jonka löytö on samanlaisin saa pisteen. Kullan salakuljetus Valmistetaan erikokoisia kultaharkkoja sekä rahaa. Valitaan pankkiiri, kultakauppias sekä riittävästi poliiseja, loput leikkijät ovat salakuljettajia, joille annetaan pieni pohjakassa. Kultakauppias myy kultaharkkoja ja pankkiiri ostaa kultaa kaksinkertaisella hinnalla, siis pienestä 10:n kultaharkosta maksetaan 20 rahaa, suuremmasta 50:n harkosta 100 rahaa, jne. Salakuljettajat ostavat kultaa ja yrittävät saada sen kuljetetuksi esim. metsikön toisessa laidassa sijaitsevaan pankkiin myytäväksi. Kullan saa piilottaa, liittoutuminen on sallittua ja oveluus toivottavaa. Jos poliisi saa salakuljettajan kiinni, hänellä on oikeus tehdä "ruumiintarkastus" ja takavarikoida kulta. Aivan kaupan ja pankin lähialueella poliisi ei saa vaania. Leikki on hauskin pimeässä taskulamppujen kanssa. Leikki päättyy loppumerkkiin. Voittaja ehti kerätä suurimman rahapotin eli onnistui salakuljettamaan eniten kultaa. Lipunryöstö Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Kummallekin joukkueelle annetaan lippu tai muu sopiva tunnus. Lisäksi jokainen leikkijä sitoo joukkueensa merkin (kreppipaperi, villalanka, muovipussisuikale...) käsivarteensa. Leikki toteutetaan rajatulla alueella esim. metsässä. Leikin alussa leikinjohtaja määrää kummallekin joukkueelle alueen, jolle lippu asetetaan ja josta leikki voi alkaa. Lippu pitää olla näkyvällä paikalla. (Toinen versio: lippua kuljetetaan mukana.) Alkumerkin jälkeen kumpikin joukkue yrittää ryöstää vastapuolen lipun ja vastustajan käsivarsinauhoja. Kun joku menettää käsivarsinauhansa, hän joutuu pois pelistä. Ryöstetty lippu viedään oman lipun viereen. Lippunsa menettänyt joukkue saa yrittää ryöstää lippuaan takaisin. Loppumerkistä joukkueet kokoontuvat yhteen ja pisteet lasketaan. Ryöstetystä vastustajan käsivarsinauhasta saa yhden pisteen, ryöstetystä vastustajan lipusta 10 pistettä. (Toinen versio: leikki päättyy, kun jompikumpi joukkueista saa toisen lipun ryöstettyä ja samalla julistetaan voittajaksi.) Örkki Leikkijät jaetaan kolmeen ryhmään. Örkit vartioivat aarretta (jokin pienehkö esine, esim. tiskiharja), joka on piilotettu sovitulle alueelle. Kaksi muuta ryhmää (käsivarressa henkinauhat kreppipaperista) yrittävät varastaa aarteen ja viedä sen päämajaansa. Vastustajan voi tappaa repimällä irti hänen henkinauhansa. Tällöin kuolleen pelaajan on palattava päämajaansa hakemaan uusi henkinauha tai muuten hän putoaa pelistä. Örkeillä ei ole henkinauhoja, mutta jokaiselle etsijälle annetaan 3 tulitikkua. Niin kauan kuin tulitikku palaa, örkin on juostava pois. Kun etsijä löytää aarteen, hänen on ilmoitettava siitä karjaisemalla! Tämän jälkeen aarre yritetään toimittaa päämajaan niin, etteivät örkit ja toiset etsijät sieppaa sitä. Tässä vaiheessa henkinauhan saa riistää vain aarteenkantajalta.

21 Aktiviteetti:Maastoleikki Taso 2: Osallistun maastoleikin järjestämiseen Tavoite: Tarpoja on mukana järjestämässä maastoleikkiä yhdessä tarpojatovereidensa kanssa. Vartio osallistuu myös itse maastoleikkiin. Tarpojat voivat olla mukana esimerkiksi järjestämässä maastoleikkiä seikkailijoille tai sudenpennuille ja toimia itse vastapuolen salaisina agentteina. Tarpoja oppii mielekkään tapahtuman järjestämistä pienryhmässä, kokee elämyksiä sekä haastaa itsensä ja ryhmänsä ja liikkuu ulkoilmassa. Vartionjohtajan ohje: Maastoleikki on partiowikin määritelmän mukaan esim. metsässä tapahtuva, usein juoksemista tai hiipimistä sisältävä leikki. Leikillä voi olla teema tai se on maasto-olosuhteisin laajennettu peli. Esimerkkejä maastoleikistä löydät tason 1 jälkeen olevista liitteistä, mutta VJ:t voivat keksiä omankin leikin. Tarpojat ovat mukana leikin järjestämisessä kuten leikkialueen valinnassa ja merkitsemisessä ja tarvikkeiden hankkimisessa sekä osallistuvat itse leikkiin Huomaa, että tässä aktiviteetissa leikin edellytetään olevaan pitkähkö eli kestävän 1 koko kokouksen tai retkellä parin tunnin ajan. Sopikaa ja merkitkää leikkialue selkeästi. Rajat voivat olla selkeitä maastomerkkejä esim. niemi, tie, oja. Merkkaamiseen voi käyttää lippusiimaa, naruja tai kreppipaperia. Alueen valinnassa kannattaa huomioida mahdolliset vaaranpaikat esim. sateen jälkeen liukkaat kivet. Koska leikkialue voi olla laaja, pelin alku ja loppu kannattaa sopia tapahtumaan sekä tiettyyn kellonaikaan että pillin vihellysmerkistä. Kun alatte järjestellä maastoleikkiä, kertokaa tarpojille, mitä maastoleikillä tarkoitetaan ja muistelkaa erilaisia leikkimiänne maastoleikkejä. Perustelkaa, miksi maastoleikit ovat hyvää partiota: niissä yhdistyvät luonnossa oleminen sekä yhdessä toimiminen ja liikunta; hyvässä maastoleikissä on lisäksi seikkailua ja jännitystä tarpojaikäisellekin. Luotsin rooli: Luotsi sopii sudenpentujen tai seikkailijoiden johtajien kanssa, milloin yhteinen maastoleikki voidaan järjestää sekä huolehtii ajasta ja paikasta tiedottamisesta kaikille hyvissä ajoin.

22 Tarvikkeet: Kello ja pilli; lippusiimaa tai vastaavaa leikkialueen merkkaamiseen; muita tarvikkeita leikin mukaan, esimerkiksi tunnistusnauhat ja liput lipunryöstöihin; timantit ja leikkirahaa Afrikan tähteen. Liitteet: Maastoleikkejä (Löytyy Tason 1 kohdalta)

23 Aktiviteetti: Maastoleikki Taso 3: Osallistun maastoleikin suunnitteluun ja järjestämiseen Tavoite: Tarpoja on mukana järjestämässä maastoleikkiä yhdessä tarpojatovereidensa kanssa. Vartio osallistuu myös itse maastoleikkiin. Tarpojat voivat olla mukana esimerkiksi suunnittelemassa ja järjestämässä maastoleikkiä seikkailijoille tai sudenpennuille ja toimia itse vastapuolen salaisina agentteina. Tarpoja oppii mielekkään tapahtuman järjestämistä pienryhmässä, kokee elämyksiä sekä haastaa itsensä ja ryhmänsä ja liikkuu ulkoilmassa. Vartionjohtajan ohje: Maastoleikki on partiowikin määritelmän mukaan esim. metsässä tapahtuva, usein juoksemista tai hiipimistä sisältävä leikki. Leikillä voi olla teema tai se on maasto-olosuhteisin laajennettu peli. Esimerkkejä maastoleikistä löydät tason 1 jälkeen olevista liitteistä, mutta voitte voivat keksiä omankin leikin. Erona edelliseen tasoon tässä aktiviteetissa on, että tarpojat ovat aktiivisesti mukana myös leikin suunnittelussa: käykää läpi esimerkkimaastoleikkejä, valitkaa yhdessä tai keksikää omin säännöin leikki, jonka haluatte järjestää. Tarpojat ovat mukana myös varsinaisen leikin järjestelyissä kuten leikkialueen valinnassa ja merkitsemisessä, tarvikkeiden hankkimisessa ja he osallistuvat itse leikkiin. Kun alatte järjestellä maastoleikkiä, kertokaa tarpojille, mitä maastoleikillä tarkoitetaan ja muistelkaa erilaisia leikkimiänne maastoleikkejä. Perustelkaa, miksi maastoleikit ovat hyvää partiota: niissä yhdistyvät luonnossa oleminen sekä yhdessä toimiminen ja liikunta; hyvässä maastoleikissä on lisäksi seikkailua ja jännitystä tarpojaikäisellekin. Huomaa, että tässä aktiviteetissa leikin edellytetään olevaan pitkähkö eli kestävän 1 koko kokouksen tai retkellä parin tunnin ajan. Sopikaa ja merkitkää leikkialue selkeästi. Rajat voivat olla selkeitä maastomerkkejä esim. niemi, tie, oja. Merkkaamiseen voi käyttää lippusiimaa, naruja tai kreppipaperia. Alueen valinnassa kannattaa huomioida mahdolliset vaaranpaikat esim. sateen jälkeen liukkaat kivet. Koska leikkialue voi olla laaja, pelin alku ja loppu kannattaa sopia tapahtumaan sekä tiettyyn kellonaikaan että pillin vihellysmerkistä. Luotsin rooli: Luotsi sopii sudenpentujen tai seikkailijoiden johtajien kanssa, milloin yhteinen maastoleikki voidaan järjestää sekä huolehtii ajasta ja paikasta tiedottamisesta kaikille hyvissä ajoin.

24 Tarvikkeet: Kello ja pilli; lippusiimaa tai vastaavaa leikkialueen merkkaamiseen; muita tarvikkeita leikin mukaan, esimerkiksi tunnistusnauhat ja liput lipunryöstöihin; timantit ja leikkirahaa Afrikan tähteen. Liitteet: Maastoleikkejä (Löytyy Tason 1 kohdalta)

25 Aktiviteetti: Maastoleikki Taso 4: Vartioni suunnittelee ja järjestää maastoleikin Tavoite: Tarpojat ideoivat ja toteuttavat maastoleikin alusta asti vartionjohtajan opastuksella. Tarpoja oppii mielekkään tapahtuman suunnittelua ja järjestämistä pienryhmässä, kokee elämyksiä sekä haastaa itsensä ja ryhmänsä ja liikkuu ulkoilmassa. Vartionjohtajan ohje: Maastoleikki on partiowikin määritelmän mukaan esim. metsässä tapahtuva, usein juoksemista tai hiipimistä sisältävä leikki. Leikillä voi olla teema tai se on maasto-olosuhteisin laajennettu peli. Esimerkkejä maastoleikistä löydät tason 1 jälkeen olevista liitteistä, mutta tällä tasolla on tarkoitus, että tarpojat itse suunnittelevat oman maastoleikkinsä. Esimerkkileikkejä voitte käyttää ideoinnin pohjana. Kun alatte järjestellä maastoleikkiä, kertokaa tarpojille, mitä maastoleikillä tarkoitetaan ja muistelkaa erilaisia leikkimiänne maastoleikkejä. Perustelkaa, miksi maastoleikit ovat hyvää partiota: niissä yhdistyvät luonnossa oleminen sekä yhdessä toimiminen ja liikunta; hyvässä maastoleikissä on lisäksi seikkailua ja jännitystä tarpojaikäisellekin. Tarpojien tehtävänä tällä tasolla on suunnitella leikki ja sopia säännöt sekä tarkastaa, mitä tarvikkeita leikkiin tarvitaan, tehdä leikin esivalmistelut (kuten Afrikan tähden aarteiden piilotus) ja lopuksi siivota jäljet. Jos haluatte, voitte järjestää leikin toiselle vartiolle tai sudenpennuille, mutta jos leikin luonne sallii, riittää sekin, että vartio itse leikkii maastoleikkiä. Huomaa, että tässä aktiviteetissa leikin edellytetään olevaan pitkähkö eli kestävän 1 koko kokouksen tai retkellä parin tunnin ajan. Sopikaa ja merkitkää leikkialue selkeästi. Rajat voivat olla selkeitä maastomerkkejä esim. niemi, tie, oja. Merkkaamiseen voi käyttää lippusiimaa, naruja tai kreppipaperia. Alueen valinnassa kannattaa huomioida mahdolliset vaaranpaikat esim. sateen jälkeen liukkaat kivet. Koska leikkialue voi olla laaja, pelin alku ja loppu kannattaa sopia tapahtumaan sekä tiettyyn kellonaikaan että pillin vihellysmerkistä. Luotsin rooli: Luotsi sopii tarvittaessa muiden leikkiin osallistuvien ryhmien johtajien kanssa, milloin yhteinen maastoleikki voidaan järjestää sekä huolehtii ajasta ja paikasta tiedottamisesta kaikille hyvissä ajoin. Luotsi myös varmistaa, että saavat palautetta sekä leikistä että toiminnastaan leikin aikana.

26 Tarvikkeet: Kello ja pilli; lippusiimaa tai vastaavaa leikkialueen merkkaamiseen; muita tarvikkeita leikin mukaan, esimerkiksi tunnistusnauhat ja liput lipunryöstöihin; timantit ja leikkirahaa Afrikan tähteen. Liitteet: Maastoleikkejä (Löytyy Tason 1 kohdalta)

27 Aktiviteetti: Maastoliikunta Taso 1: Tarkkuuslajit Tavoite: Vartio pelaa yhtä tai useampaa tarkkuutta vaativaa lajia. Tarpoja oppii koordinaatiota ja tarkkuutta. Tarpoja myös ymmärtää liikunnan merkityksen omalle jaksamiselleen ja hyvinvoinnilleen, ja saa hauskan, koululiikunnasta poikkeavan liikuntakokemuksen. Vartionjohtajan ohje: Lajeja voivat olla curling, mölkky, kyykkä, pallonheitto, lumisota, metsäfrisbeegolf, erämaagolf tai kroketti. Tässä aktiviteetissa myös purku on erittäin tärkeää: käykää läpi tämän tai seuraavan kokouksen paussissa sitä, huomaavatko vartiolaiset liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen. Keskustelkaa, millaisesta liikunnasta tarpojanne pitävät: jotkut ovat aktiiviurheilijoita, toiset inhoavat kaikkea liikuntaa sydämensä pohjasta, mutta varmasti jokaiselle löytyy joku tapa pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Partio ja liikunta kuuluvat yhteen jo B-P:n ihanteiden perusteella, ja tavoite on edelleen se, että partiolaiset noudattavat terveellisiä elämäntapoja ja pitävät huolta myös fysiikastaan. Esimerkki 1: Curling Curlingin ohjeet löytyvät Talviliikunta-aktiviteetin liitteistä (eli Liikunta-aktiviteetti, taso 2), samoin turkulaisen curling-seuran yhteystiedot. Esimerkki 2: Mölkky Mölkky-palikat löytyvät kololta. Esimerkki 3: Kyykkä Kyykän säännöt ovat tämän aktiviteettitason liitteissä. Kyykkää ja mölkkyä voi pelata Mikaelin puistossa tai Urheilupuistossa. Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksesta, puh. (02) , voi kysyä, onko jostakin mahdollisuus lainata kyykkä-palikoita.

28 Esimerkki 4: Pallon- tai lumipallonheitto Pallonheittoon tai lumisotaan voi vartionjohtaja joko yksin tai yhdessä tarpojien kanssa keksiä mitä mielikuvituksellisemman pelin: tarkkuusheittoa maaliin, erilaisiin astioihin tai muihin kohteisiin. Itse kehiteltyä peliä kannattaa lähteä kokeilemaan koloa kauemmas, esim. Aurajoen rantaan tai Turun puistoihin. Esimerkki 5: Frisbeegolf Frisbeegolfia voi pelata joko metsässä omatekoisella radalla tai Turun seudulla esim. Urheilupuistossa, Hirvensalossa tai Lausteella. Lausteen rata on vaikea, SM-kilpatasoa. Frisbeegolfiin käytetään lajia varten suunniteltuja kiekkoa, joita on erilaisia heitettävän matkan mukaan. Lisätietoja lajista on mm. sivulla Tarvikkeet: Curlingin pelaamiseen kivet, harjat ja luistimet tai liukuvat kengät; mölkkyyn mölkkypalikat ja muistiinpanovälineet pisteiden laskua varten; kyykkään palikat ja mitta; pallonheittoon palloja tai muita heittovälineitä; frisbeegolfiin kiekot ja muistiinpanovälineet pisteiden laskua varten. Liitteet: Kyykän säännöt lyhyesti Curling (Löytyy Aktiviteetin Liikunta Tason 2 kodalta)

29 Kyykän säännöt lyhyesti (Lähde: Wikipedia) PELIKENTTÄ Kesäkilpailuissa pelikenttä on mahdollisimman tasainen sorapintainen alue. Yksi kenttä tarvitsee reuna-alueineen tilaa noin 7 x 22 metriä. Kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Oman joukkueen heittoneliö on vastapuolen pelineliö. Neliö on kooltaan 5 x 5 metriä ja neliöiden välinen matka on 10 metriä. Nuorten, 10 v ja alle, pelineliöt ovat 3 x 3 metriä ja neliöiden väli 6 metriä. Naisten uusi neliö on mitoiltaan 5 x 4 metriä (neliön takaosasta poistettu yksi metri). KYYKÄT Kyykät ovat puusta sorvattuja, reunoistaan pyöristettyjä lieriöitä, joiden korkeus on 100 mm ja halkaisija mm. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja. Joukkuepelissä 20 paria alkaen 10 cm sivurajasta ja henkilökohtaisessa pelissä 10 paria alkaen 125 cm sivurajasta. Pienellä kentällä 25 cm sivurajasta. KYYKKÄMAILAT Mailat ovat puusta sorvattuja pyöreitä ja kädensijallisia. Niiden enimmäispituus on 850 mm ja - paksuus 80 mm. Mailojen painoa ei ole rajoitettu. HEITTOMATKAT Pojat ja tytöt 8-vuotiaat suorittavat aloitusheiton ja jatkon pelineliöstä 4 m.n päästä. Pojat ja tytöt 10-vuotiaat suorittavat aloitusheiton pelineliöstä 6 metrin päästä ja jatkon pelineliöstö 4 m.n päästä. Pojat ja tytöt 12-vuotiaat suorittavat aloitusheiton pelineliöstä 8 m.n päästä ja jatkon 6 m.n päästä. Pojat ja tytöt 15-vuotiaat suorittavat aloitusheiton pelineliöstä 10 m.n päästä ja jatkon 8 m.n päästä. päästä. Naiset suorittavat aloitusheiton pelineliöstä 10 m.n päästä ja jatkon 8 m.n päästä. Jatko-osalla voi siirtyä vasta sen jälkeen kun avauksessa vähintään yksi kyykkää menee pelineliön ulkopuolelle. PELIN KULKU Kyykkää voi pelata nelihenkisin joukkuein, parikilpailuna tai henkilökohtaisena kilpailuna. Joukkueja paripelissä kullakin pelaajalla on käytettävissään kaksi mailaa lyöntivuorossaan. Henkilökohtaisessa pelissä mailoja on käytettävissä neljä/lyöntivuoro.

30 Kukin pelaaja astuu vuorollaan heittoneliöön ja yrittää mailaa heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä. Käyttämättä jääneistä mailoista saa plus-pisteitä; neliöön tai neliöiden väliin jääneet kyykät antavat miinuspisteitä. Pelipuolisko päättyy, kunnes jompikumpi joukkue tai pari tyhjentää pelineliönsä kyykistä. Vastustajalla on mahdollisuus lyödä sama mailamäärä/pelipuolisko. Tämän jälkeen vaihdetaan pelipuoliskoja ja pelataan toinen puoli kuten edellä. Joukkueiden keskinäinen paremmuus selviää pelipisteiden erotuksella. Pelin voitosta saa voittaja kaksi pistettä, tasapelistä tulee molemmille yksi piste ja häviöstä nolla pistettä. Henkilökohtaisessa pelissä on käytettävissä 20 mailaa/ pelipuolisko. Pelaaja lyö neljä mailaa, jonka jälkeen pelivuoro siirtyy vastapelaajalle ja neljän mailan jälkeen taas takaisin. Pelaajan tulos on käyttämättä jääneiden mailojen määrä (1 piste/maila). Kun kenttä tyhjenee kyykistä, vaihdetaan pelipuoliskoja ja pelataan toinen puoli kuten edellä. Pelaajan lopputulos on molempien puoliskojen yhteenlaskettu tulos. Yleensä henkilökohtaisessa pelissä ei pelata vastapelaajaa vastaan, vaan pyritään lyömään mahdollisimman hyvä oma tulos (vrt. golf). Miesten SE-tulosta sivutakseen on pelineliöt tyhjennettevä yhteensä kymmenellä mailalla (esim. eräkohtaiset tyhjennykset 5 ja 5 tai 4 ja 6 mailalla).

31 Aktiviteetti: Maastoliikunta Taso 2: Arkiliikunta Tavoite: Vartio arvioi, paljonko kunkin normaaliin arkielämään kuuluu liikuntaa: millaista liikuntaa tarpojat harrastavat, onko liikuntaa tarpeeksi, miten päivittäistä liikuntaa voisi helposti lisätä. Vartionjohtajan ohje: Nuorten liikuntasuositus on 1½ tuntia liikuntaa päivässä. Tästä määrästä ainakin puolet pitäisi olla reipasta liikuntaa, esim. ripeää kävelyä tai pyöräilyä, jossa hengästyy ja sydämen syke nousee. Arvioikaa, toteutuuko vartiolaistenne arjessa tämä suositus, ja jos ei toteudu, kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa kunkin pitäisi lisätä. Tässä aktiviteetissa myös purku on erittäin tärkeää: Huomaavatko vartiolaiset liikunnan ja ulkoilun merkityksen omalle jaksamiselleen. Keskustelkaa siitä, millaisesta liikunnasta tarpojanne pitävät: jotkut ovat aktiiviurheilijoita, toiset inhoavat kaikkea liikuntaa sydämensä pohjasta, mutta varmasti jokaiselle löytyy joku tapa pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Partio ja liikunta kuuluvat yhteen jo B-P:n ihanteiden perusteella, ja tavoite on edelleen se, että partiolaiset noudattavat terveellisiä elämäntapoja ja pitävät huolta myös fysiikastaan. Esimerkki 1: Liikuntapäiväkirja Pitäkää liikuntapäiväkirjaa esim. 2 4 viikon ajan. Kirjatkaa päiväkirjoihin, miten kuljette koulu- ja partiomatkat. Käykää liikuntasuositus läpi kokouksessa liikuntapäiväkirjan pidon puolivälissä: vertailkaa päiväkirjan pitoajan loputtua, onko liikuntasuosituksesta puhuminen vaikuttanut vartiolaisten arkiliikkumiseen. Esimerkki 2: Partioliikunta Partiossa, varsinkin retkillä ja leireillä, liikutaan, leikitään ja pelataan paljon. Suunnitelkaa tarpojien kanssa yhdessä liikuntapainotteinen kokous tai retken osa. Kokous voi olla esimerkiksi leikkikokous, jossa leikitään paljon juoksuleikkejä joko oman vartion kesken tai esim. sudenpentujen kanssa tai siivouskokous jossa tampataan matot ja vaihdetaan huonekalujen paikkoja. Retkillä taas voi kunnon kohotuksena leikkien lisäksi suunnistaa, tehdä reippaan kävelylenkin tiheäkasvuisessa metsässä, hakata puita tai kantaa vettä ja painavia tavaroita.

32 Esimerkki 3: Kävely Suositeltava kävelymäärä terveyden kannalta on askelta joka päivä aikuisille. Tavallisesti normaalissa puuhastelussa ihminen ottaa askelta päivässä, ja askeleeseen pääsee, jos tekee vielä ½ tunnin kävelylenkin. Jos päivä taas on kulunut istuskellessa, kannattaa sitten tehdä pidempi kävelylenkki. (lähde: Turun kaupungin liikuntakeskuksen nettisivut). Kirjastosta saa lainata askelmittareita: tehkää kävelylenkki, ja verratkaa keräämiänne askelia päivän suositeltavaan askelmäärä. Mitatkaa ensin 100 m matka Mikaelin puistosta (tarkasti, metrimittojen avulla) ja laskekaa sitten askelmittarin avulla montako askelta kukakin matkalla ottaa. Tämä tieto on hyödyllinen myös kaikenlaisissa matkan arvioinneissa ja suunnistuksessa, vaikka askelmäärä vaihteleekin maaston mukaan. Voitte myös kokeilla, miten askelmäärä muuttuu ylä- ja alamäessä esim. Kakolanmäen maastossa. Askelmittareita lainataan Turun pääkirjastosta ja lähikirjastoista enintään 2 viikoksi kerrallaan. Mittarien lainaus ja palautus hoidetaan asiakaspalvelutiskeillä. Esimerkki 4: Sykemittari Lisämielenkiintoa saatte, jos kokeilette sykemittareita. Seuratkaa sykemittareista sykettänne kävelylenkillä, juoksulenkillä tai leikissä, kävelkää reippaasti Kakolanmäelle tai rappuset ylös kolon vinttivarastolle. Sykemittareita voi pyytää lainaksi vartiolaisten kotoa tai Veritas-stadionilla sijaitsevasta Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksesta, puh. (02) Rekisteröidyille yhdistyksille kuten meille Sinikelloille vuokraus on maksutonta varauksen yhteydessä pitää vain mainita yhdistystunnuksemme: Tarvikkeet: Halutessanne lainatut askel- ja/tai sykemittarit; jos haluatte pitää liikuntapäiväkirjaa, voitte suunnitella ja tehdä etukäteen valmiit taulukot. Liitteet: Arkiliikunta_Nuorten_liikuntaesite.pdf tiedosto (löytyy kolon tietokoneen Tarpojaohjelma-kansiosta) Reppu-taitokirja (s. 293)