3/2005. syyskuu september

Transkriptio

1 3/2005 syyskuu september

2 2 Perusturva 3/2005

3 Sisältö Perusturva / Grundtrygghet Nro / nr 3/2005 Tiedote ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisija Suomen Kuntaliitto Sosiaali ja terveys Toinen linja Helsinki Puh. (09) Koonnut Pirjo Poikonen Painopaikka Savion Kirjapaino Oy Kerava Kannen kuva Tukikoira Romeo ja koirankouluttaja Miia Kantinkoski. Valokuvaaja Minna Tallberg Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Uutta Lainsäädäntöä 4 Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 4 Ajankohtaista 4 Kunta- ja palvelurakenneuudistus -hanke etenee 4 Kuntaliiton hallituksen linjaus kunta- ja palvelurakenneuudistukseen 5 Hoitoa ja huoltoa saavien kotikunnan vaihtaminen 6 Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille tutkimukseen ja koulutukseen 6 Kuntien sosiaali- ja terveystoimen hallinto Talous ja maksut 8 Terveydenhuollon kustannukset ovat edelleen nousussa 8 Muutoksia verohallinnolle annettaviin vuoden 2005 vuosi-ilmoituksiin 10 Muutoksia liikenne- ja tapaturmapotilaiden hoidon ilmoittamiseen ja täyskustannusmaksun hoitamiseen liittyviin asioihin 12 KHO:n päätöksiä lääkärintodistusten maksullisuudesta 12 Sairaankuljetustaksan muutos Lapset ja nuoret 13 Lapsiasiainvaltuutettu aloitti Perhekeskusprojektin kumppanuushanke 13 Huostaan otettujen lasten terveydenhuoltokustannukset 15 Lastensuojelun menoja tasattiin edelleen 15 Vanhukset 18 Dementiabarometri lisää avohuollon ja kuntoutuksen palveluita 18 Vanhusten palvelutarpeen arviointi 19 Vammaiset 19 Kehitysvammahuollon palveluselvitys 19 Tukikoiratoiminta käynnistynyt Suomessa 20 Erityisryhmien asumisturvallisuuden kehittäminen 21 YLE ottaa äänitekstityksen käyttöön 21 Toimeentuloturva 22 Työmarkkinauudistuksen vaikutukset toimeentulotukeen 22 Terveydenhuolto 22 Kansallisen terveyshankkeen toimeenpano puolivälissä 22 Mitä tapahtuu terveyshankkeessa syksyllä NordDRG, RAVA ja RAFAELA ohjausryhmien perustaminen 24 Svenska sidor 25 Uusia julkaisuja 29 Koulutusta ja tapahtumia 30 Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Lisätilaukset ja muiden kuin Kuntaliiton jäsenyhteisöjen tilaukset ovat maksullisia. Vuosikerran hinta on jäsenyhteisöille 17 euroa ja muille 34 euroa (yli 5 tilauksesta alennus). Seuraava tiedote Ilmestyy joulukuussa Perusturva 3/ ISSN

4 UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) tuli voimaan Valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (608/2005) annettiin ja se tuli voimaan Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asiasta kuntatiedotteen (307/2005). STM:n kuntatiedote löytyy sivuilta Suomen Kuntaliitto on laatinut yleiskirjeen (12/80/2005), joka löytyy sivuilta AJANKOHTAISTA Kunta- ja palvelurakenneuudistus -hanke etenee Sisäasiainministeriö on asettanut kunta- ja palvelurakenneuudistus -hankkeen toimikaudeksi Hanke perustuu valtioneuvoston päätökseen ( ) valtiontalouden kehyksistä ja sen pohjalta valmisteltuun strategia-asiakirjaan. Hankkeen tavoitteena on, että nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen ja taloudellisen perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi siten, että palveluiden laatu ja vaikuttavuus, saavutettavuus ja tehokkuus sekä teknologian kehittäminen on otettu huomioon. Valtioneuvoston piirissä hanketta johtaa peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministeriryhmä. Hankkeen käytännön toteutusta valmistelee ja ohjaa kunta- ja palvelurakenneryhmä, jonka puheenjohtajana toimii alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Ryhmässä on edustus eri ministeriöistä ja Suomen Kuntaliiton hallituksen poliittisista ryhmistä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne sekä varatoimitusjohtajat Timo Kietäväinen ja Kari- Pekka Mäki-Lohiluoma kuuluvat ryhmän pysyviin asiantuntijoihin. Hanke jakautuu osakokonaisuuksiin, joilla on omat valmisteluryhmänsä (sosiaali- ja terveyssektori, koulutus-, kulttuuri-, vapaa-ajan ja liikuntasektori, teknisten ja muiden palvelujen sektori sekä hankkeen alueellista toteutumista valmisteleva ryhmä). Lisäksi hankkeella on sihteeristö ja päätoiminen projektipäällikkö Mauri Marjamäki Kuntaliitosta. Hankkeen tähtäin on vuodessa Toteutuksen aikataulu on erittäin tiukka. Keskeisten linjausehdotusten pitäisi olla valmiina esitettäväksi valtioneuvostolle syksyn 2005 kuluessa, ja alustavia ehdotuksia odotetaan jo syyskuun puolivälissä. Vuoden loppuun mennessä pitäisi laatia ehdotus kunnilta valtiolle siirrettävistä tehtävistä ja siirron taloudellisista vaikutuksista. Palvelujen järjestämisvastuuseen ja tuottamistapaan liittyvät ehdotukset ovat vuorossa toukokuuhun 2006 mennessä siten, että valtioneuvosto voisi päättää touko-kesäkuussa 2006 tarvittavista toimenpiteistä. Lainsäädännölliset linjaukset käsiteltäisiin eduskunnassa vuoden 2006 aikana ja ne astuisivat voimaan vuoden 2007 alusta. Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen valmisteluun sisältyvä alueellistamisen vaihe on suunniteltu käynnistettäväksi alueellisissa seminaareissa. Kuntaliitto vastaa tämän vaiheen organisoimisesta. Toimitusjohtaja Risto Parjanne on jo heinäkuussa lähettänyt maakuntajohtajille ja kaavailtujen seminaarikaupunkien kaupunginjohtajille asiaa koskevan kirjeen. Kuhunkin seminaariin kutsutaan alueen jokaisesta kunnasta valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat sekä kunnan- ja kaupunginjohtajat, ainakin suurimmista kunnista toimialajohtajat sekä maakuntaliittojen, sairaanhoitopiirien, ammattikorkeakoulujen ja koulutuskuntayhtymien edustajat sekä seutujohtajat ja eri toimialojen seutukehittäjät ja henkilöstön edustajat pääsopijajärjestöittäin. Tilaisuuksiin voidaan kutsua myös muita tahoja ja niihin osallistunee myös tiedotusvälineiden edustajia. Kutsuttavien listasta päätetään alueilla näiden suunta- 4 Perusturva 3/2005

5 viivojen mukaisesti. Seminaareja järjestetään lokakuun aikana alustavien kaavailujen mukaan yhteensä 18. Projektipäällikkö Mauri Marjamäki vastaa alueseminaarikierroksen koordinaatiosta. Lisätietoja: Rolf Eriksson, p. (09) , Liisa-Maria Voipio-Pulkki, p. (09) , Kuntaliiton hallituksen linjaus kunta- ja palvelurakenneuudistukseen PERUSKUNNISTA RIITTÄVÄN VAHVOJA VASTAAMAAN PALVELUISTA JA KEHITTÄMISESTÄ Suomen Kuntaliiton tavoitteena on saada aikaan kuntarakenne, jossa peruskunnat ovat riittävän vahvoja kantamaan vastuun alueensa kehittämisestä ja keskeisten hyvinvointipalvelujen järjestämisestä, todetaan Kuntaliiton hallituksen yksimielisesti hyväksymissä linjauksissa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Kuntarakenteen uudistamisella tulee varmistaa, että palvelujen järjestäjällä ja alueen kehittäjällä on suora poliittinen ja taloudellinen vastuu kuntalaisille. Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Välttämätöntä on, että valtio harjoittaa tasapainoiseen kuntatalouteen pyrkivää, kuntien tulopohjaa vahvistavaa kuntapolitiikkaa ja että kuntien tehtävät mitoitetaan kuntien taloudellisten mahdollisuuksien mukaisesti. Uudessa, nykyistä huomattavasti suurempiin kuntiin perustuvassa kuntarakenteessa tulee olla mahdollista hajauttaa kunnan sisäisesti toimintoja ja järjestämisvastuuta. Kuntaliitos tuleekin voida toteuttaa joko perinteiseen tapaan palvelujärjestelmien uudistamista painottaen tai siten, että nykyiset kunnat vastaavat uuteen kuntaan kuuluvina yksikköinä niistä lähipalveluista, jotka eivät edellytä laajaa väestöpohjaa. Suurempi kuntakoko ei poista yhteistyön tarvetta erityisen vaativien tai laajaa väestöpohjaa vaativien tehtävien tai eri kieliryhmien palvelujen turvaamiseksi, mutta yhteistyöjärjestelmien määrä vähenisi merkittävästi ja hallinnon rakenteet selkiytyisivät. Tärkeää on, että uudistamisessa otetaan huomioon maan eri osien erilaiset olosuhteet ja niiden asettamat erilaiset vaatimukset kunta- ja palvelurakenteelle sekä turvataan lähipalvelujen toimivuus. UUDISTUS KOSKEE KAIKKIA KUNTIA Kunta- ja palvelurakenneuudistus on kaikkien kuntien kaikkia toimintoja ja hallinnonaloja koskeva uudistus. Rakenteiden uudistamisessa voidaan päästä eteenpäin siten, että kunnat voivat kuntien yhdistymisen vaihtoehtona valita tien, jossa edetään palvelurakenteiden järkeistämisen kautta kohti uutta kuntarakennetta. Jos vapaaehtoisin toimenpitein määräajassa ei päästä asetetut kriteerit täyttävään yhteistyöhön, valtioneuvosto voi määrätä aluepohjan ja velvoittaa kunnat yhteistyöhön. Siirtymävaiheessakin vastuu palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta on oltava samalla organisaatiolla. Ensi vaiheessa on määriteltävä selkeät kansalliset periaatteet tärkeiden hyvinvointipalvelujen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen palvelurakenteille. Yhdyskuntiin, ympäristöön, infrastruktuuriin ja elinkeinojen kehittämiseen tai viranomaistehtäviin liittyvien tehtävien osalta ei ole syytä asettaa kansallisia vaatimuksia niistä rakenteista, joilla toimintaa järjestetään tai tuotetaan. TALOUS- JA JÄRJESTÄMISVASTUU PERUSKUNNALLA Sosiaali- ja terveydenhuollossakin talousvastuun ja järjestämisvastuun on oltava samalla organisaatiolla. Lähtökohtana on, että nämä vastuut ovat peruskunnalla, jolle maksetaan myös valtionosuudet. Riittävän suuri peruskunta, esimerkiksi vähintään asukasta, on kykenevä huolehtimaan sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon tehokkaasta järjestämisestä ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Jos kunnan koko ei nykyisellään ole riittävä tällaisen vastuun kantamiseen eikä kuntien yhdistymistä tässä vaiheessa pidetä mahdollisena, kunta voi siirtää sopimuksin järjestämisvastuuseen liittyvät velvoitteensa peruspalvelupiirille, joka täyttää vastaavan väestöpohjakriteerin. Peruspalvelupiiri voidaan toteuttaa erilaisten vaihtoehtojen, esimerkiksi isäntäkuntamallin pohjalta. Peruspalvelupiirin muodostaminen ja organisoiminen tapahtuu ensisijaisesti kuntien omin toimenpitein valtion lailla säädettyyn kohtuulliseen määräaikaan mennessä. Peruspalvelupiiri toimii sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tilaaja tuottaja-organisaationa tai tilaajaorganisaationa, joka tilaa erikoissairaanhoidon ja muut erikoispalvelut nykyistä suuremmilta erikoissairaanhoitopiireiltä ja perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen julkisilta ja yksityisiltä tuottajayksiköiltä. Perusturva 3/2005 5

6 Peruspalvelupiiri on ymmärrettävä siirtymäkauden ratkaisuksi, joka luo pohjaa uudelle kuntarakenteelle silloin kun valmiuksia kuntien yhdistämiseen ei vielä ole. Opetus- ja kulttuuripalvelujen järjestämistä tulisi tarkastella mahdollisuuksien mukaan samalla aluepohjalla kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Erikseen selvitetään, miten eri opetus- ja kulttuuripalvelut yhteistyössä eri alueiden välillä järjestetään. Kehittämiseen, yhdyskuntaan ja infrastruktuuriin liittyvissä tehtävissä kuntien yhteistyö erityisesti maankäytön ja liikennejärjestelmien suunnittelussa on erityisen tarpeellista toiminnallisesti yhtenäisillä alueilla. Lainsäädäntöä tarvitaan alan kehittämistyötä tukemaan erityisesti sähköiseen asiointiin, yhteispalvelujärjestelmään ja yhteisiin rekisterijärjestelmiin liittyen. Lisätietoja: Pekka Nousiainen Kuntaliiton puheenjohtaja p Risto Parjanne toimitusjohtaja p. (09) , Hoitoa ja huoltoa saavien kotikunnan vaihtaminen Kotikunnan vaihtamista selvittänyt työryhmä ehdottaa, että laitoksessa, asumispalveluyksikössä tai perhehoidossa hoitoa tai huoltoa saavalla henkilöllä olisi oikeus vaihtaa kotikuntaansa. Kotikunnan vaihtaminen edellyttäisi, että henkilö itse haluaisi vaihtaa kotikunnakseen laitoksen, asumispalveluyksikön tai perhehoidon sijaintikunnan ja henkilö olisi jo huollossa ja hoidossa palvelujen sijaintikunnassa. NYKYINEN RAJOITUSSÄÄNNÖS EI OLE LIIKKUMISVAPAUSSÄÄNNÖKSEN MUKAINEN Työryhmä katsoi, ettei nykyinen kotikuntalain kotikunnan vaihto-oikeutta rajoittava säännös ole perustuslain 9 :n liikkumisvapaussäännöksen mukainen. Rajoitussäännöstä ei voida kumota ellei samalla ratkaista kuntien välistä kustannustenjakoa, koska sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousisivat niissä kunnissa, joiden alueella tuotetaan hoitopalveluja muillekin kuin kunnan omille asukkaille. 6 Perusturva 3/2005 Kotikunnan vaihtamiseen halukkaita on kahdenlaisia: henkilöt, jotka haluavat vaihtaa kotikunnakseen laitoksen, asumispalvelun tai perhehoidon sijaintipaikkakunnan, jossa he jo asuvat, sekä henkilöitä, jotka haluavat omasta tahdostaan muuttaa omaistensa tai läheistensä luo tai esimerkiksi vanhaan syntymäkuntaansa. LIIKKUMISVAPAUDEN ESTEET KOTIKUN- TALAISSA SEKÄ SOSIAALI- JA TERVEY- DENHUOLLON LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Työryhmä katsoi, että muutto-oikeuden toteuttaminen edellyttää paitsi kotikuntalain muutosta myös kuntien välistä kustannusten jakoratkaisua sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön muutoksia, mikä edellyttää jatkovalmistelua sosiaali- ja terveysministeriöltä. Kuntien väliset korvaukset perustuisivat siihen, että henkilölle ensimmäisen laitoshoitoa, asumispalveluja tai perhehoidon järjestämistä koskevan hoitopaikka- tai maksuosoituspäätöksen tehnyt kunta maksaisi jatkossakin kotikunnan vaihtumisesta huolimatta laitoshoidon, asumispalvelun tai perhehoidon sekä muut sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset kuntalaskun perusteella. Palvelujen järjestäminen ja sitä koskevat päätökset olisivat uudella kotikunnalla. Vanha kotikunta korvaisi uudelle kotikunnalle kuntalaskun, joka muodostuisi henkilön tarvitsemien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kustannuksista vähennettynä henkilön maksamilla asiakasmaksuilla ja valtionosuusvähennyksellä, joka perustuisi uuden kotikunnan saamaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen. Työryhmä katsoo, että kotikunnan vaihtamiseen liittyvät ehdotukset muodostavat kokonaisuuden eikä ehdotuksia tulisi toteuttaa erillisinä. Muun muassa kuntien välisten korvausten määrittäminen vaatii perusteellista jatkovalmistelua. Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Auli Valli-Lintu, p. (09) sosiaali- ja terveystoimen päällikkö Tuula Taskula, p. (09) Valtion korvaus terveydenhuollon toimintayksiköille tutkimukseen ja koulutukseen JÄRJESTELMÄN JA RAHOITUKSEN KEHITTÄMINEN Tutkimuksen ja koulutuksen valtion korvausjärjestelmää ja rahoitusta ja niiden kehittämistä valmisteleva työryhmä asetettiin peruspalveluohjelmaa valmistelevan ministeriryhmän toimesta.

7 Työryhmän toimikausi oli Työryhmä teki seuraavat ehdotukset: 1. Sekä tutkimus- että koulutuskorvaus säilytetään edelleen osana palvelujärjestelmää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. 2. Tutkimuskorvauksen järjestelmän uudistamistyö käynnistetään. Tutkimuskorvaus ohjataan sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tehtävin (tulos)sopimuksin viidelle yliopistollisen sairaalan yhteydessä toimivalle tutkimuskeskukselle. Julkaisujen pisteytyksestä luovutaan. Tutkimuskorvausten uudistaminen ehdotetaan toteutettavaksi asteittain vuoden 2006 alusta lukien. 3. Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian terveystieteellisen tutkimuksen rahoituksen ja käynnissä olevien laajojen terveydenhuoltoon kohdistuvien ohjelmien yhteistyötä ja koordinaatiota sekä tutkimusrahoituksen rahavirtojen selkeyttämistä terveydenhuollon alueella ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa tiivistetään sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. 4. Tutkimustoiminnan laadun ja korkean tason varmistamiseksi tulee turvata riittävä valtion tutkimuskorvauksen taso ottaen huomioon ulkopuoliset rahoitusmahdollisuudet. 5. Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta terveydenhuoltojärjestelmälle aiheutuvien kustannusten korvaustasoa nostetaan asteittain vastaamaan koulutuksen laajentumista ja koulutuksen rakenteelliselle järjestelmälle asetettuja vaatimuksia. Rahoituksesta päätetään erikseen valtion talousarvion ja kehysten käsittelyn yhteydessä. Työryhmä ei ehdota muutoksia nykyisiin koulutuskorvauksen määräytymisperusteisiin. Työryhmä ehdottaa, että hallitusohjelman tavoite tutkimustoiminnasta ja opetuksesta sairaanhoitopiireille aiheutuvien kustannusten korvausten saattamisesta todellisten kustannusten tasolle sisällytetään myös tulevan hallituksen ohjelmaan. Lisätiedot: Tuula Taskula, p. (09) , Kuntien sosiaali- ja terveystoimen hallinto 2005 Kuntien sosiaali- ja terveystoimen hallintoselvitys on päivitetty. Tiedot on tarkistettu kuntien ja kuntayhtymien verkkosivujen sekä Kuntaliittoon tulleiden ilmoitusten ja muiden Kuntaliiton saamien tietojen perusteella. Selvitys koskee Manner-Suomen kuntia, yhteensä 416 kuntaa. Kansanterveystyön kuntayhtymiä oli vuoden 2005 alussa 65 ja niissä yhteensä 208 jäsenkuntaa. Kaikissa kuntayhtymien jäsenkunnissa sosiaalihuollosta vastaava toimielin on lautakunta, josta käytetään yleensä nimeä sosiaalilautakunta tai perusturvalautakunta. Manner-Suomen väestöstä 26 % asuu kansanterveystyön kuntayhtymiin kuuluvissa kunnissa. Sosiaali- ja terveystoimen hallinnon Kuntien järjestämistapa 2005 lukumäärä Kunnassa sosiaalihuollosta vastaa sosiaalilautakunta ja kunta kuuluu kansanterveystyön kuntayhtymään 208 Kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaa yhdistetty lautakunta 171 Kunnassa erikseen sosiaali- ja terveyslautakunnat 19 Kunnassa muu toimielin vastaa toiminnasta 1 Muun kunnan toimielin vastaa toiminnasta 8 Kainuun hallintokokeilu 9 Kunnat yhteensä, Manner-Suomi 416 Kun kunnalla on oma terveyskeskus, sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaa yleensä yhteinen toimielin, sosiaali- ja terveyslautakunta tai perusturvalautakunta. Manner-Suomen kunnista 171 kunnassa on yhteinen luottamushenkilöhallinto. Lautakunnan toimialaan voi kuulua sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muita tehtäviä. 19 kunnassa toimii edelleen erikseen sosiaali- ja terveyslautakunnat. Yhdessä kunnassa, Velkualla sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaava toimielin on kunnanhallitus. Kahdeksan kuntaa on tehnyt terveydenhuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sopimuksen muun kunnan kanssa, jolloin muun kunnan toimielin vastaa myös toiminnasta. Kainuun hallintokokeiluun osallistuu yhdeksän kuntaa. Hallintokokeiluun osallistuvien kuntien terveydenhuollosta ja pääosin sosiaalihuollosta vastaa Kainuun maakunnan kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunta. Terveyskeskukset 2005 Lukumäärä Terveydenhuollon kuntayhtymien terveyskeskukset 65 Kuntien terveyskeskukset 191 Kainuun maakunnan kuntayhtymän terveyskeskus 1 Terveyskeskukset yhteensä, Manner-Suomi 257 Manner-Suomen kunnissa oli vuoden 2005 alussa yhteensä 257 terveyskeskusta, joista 65 on kuntayhtymien ja 191 kuntien terveyskeskuksia. Kainuun hallintokokeiluun osallistuvat yhdeksän kuntaa muodostavat hallinnollisesti yhden terveyskeskuksen. Väestöpohjaltaan alle asukkaan ter- Perusturva 3/2005 7

8 veyskeskuksia on 196 ja yli asukkaan terveyskeskuksia 61. KOTIHOIDON HALLINTOKOKEILU Sosiaali- ja terveysministeriö on hyväksynyt kotihoidon hallintokokeiluun tähän mennessä neljä hakemusta. Helsinki on siirtänyt kotipalvelun lapsiperheiden kotipalvelua lukuunottamatta sosiaalilautakunnalta terveyslautakunnalle. Muissa kokeiluissa kotisairaanhoito on siirretty kansanterveystyön kun- tayhtymiltä kuntien sosiaalilautakunnille ja yhdistetty kunnissa kotipalvelun kanssa kotihoidoksi. Lisätietoja: Eevaliisa Virnes, p. (09) , , Ilmoitukset: Mari Sjöholm, p. (09) , , > hallinto ja kuntayhtymät TALOUS JA MAKSUT Terveydenhuollon kustannukset ovat edelleen nousussa KAUPUNKIEN VÄLISET EROT OVAT PIE- NENTYNEET, HELSINGIN KUSTANNUKSET ALENIVAT Suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset ovat edelleen kasvaneet vuonna 2004 edellisvuoteen verrattuna. Korkeimmat terveydenhuollon kustannukset ovat palvelujen tarpeiden mukaan pääkaupunkiseudulla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Suomen Kuntaliiton selvityksen mukaan kaupunkien väliset kustannuserot ovat kuitenkin kaventuneet. Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat suurten kaupunkien korkeimmat, 1770 euroa, ja pienimmät Lahdessa 1481 euroa asukasta kohti koko maan ikärakenteen mukaan vakioidussa vertailussa vuonna Keskisuurista kaupungeista Kemin kustannukset olivat suurimmat, 1667 euroa, ja pienimmät Raisiossa, 1386 euroa. Ero kustannuksiltaan suurimman ja pienimmän kaupungin välillä on edelleen kaventunut. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset nousivat vuonna 2004 edellisvuodesta 5,2 prosenttia asukasta kohti. Vuotta aikaisemmin nousu oli 4,4 ja sitä ennen 7,5 prosenttia. Kun kokonaiskustannuksista poistetaan palkkojen ja hintojen nousu, suurten kaupunkien terveydenhuollon deflatoidut kustannukset nousivat 2 prosenttia vuonna Nousua oli 1,4 prosenttia vuonna 2003 ja 5 prosenttia vuonna Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset kasvoivat 6,2 prosenttia ja deflatoituna 3 prosenttia. Suurinta terveydenhuollon kustannusten nousu oli Tampereella, 8,5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Myös Porissa ja Raisiossa, Porvoossa ja 8 Perusturva 3/2005 Hämeenlinnassa kustannukset nousivat yli 5 prosenttia. Muutamissa kaupungeissa kustannukset nousivat vuonna 2004 niin vähän että reaalinousu eli deflatoidut kustannukset alenivat edellisvuodesta. Näistä merkittävin oli Helsinki, jonka kustannukset kasvoivat 0,8 prosenttia ja deflatoidut kustannukset alenivat 2,2 prosenttia. Myös Kemin, Lohjan ja Rauman kustannusten kasvu oli niin pientä, ettei se ylittänyt palkkojen ja hintojen nousua. SUURET KAUPUNGIT PANOSTIVAT ERIKOISSAIRAANHOITOON Vuosien 2004 ja 2003 kustannusvertailun mukaan suuret kaupungit ovat panostaneet erikoissairaanhoitoon. Samalla on panostettu vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon. Osa näistä kustannuksista selittyy siirrolla terveyskeskusten laitoshoidosta sosiaalitoimen palveluasumiseen ja vanhainkotihoitoon. Sen sijaan vanhusten kotipalveluun ja jossain määrin myös avoterveydenhuoltoon kaupunkien panostus on ollut vähäisempää. Keskisuurissa kaupungeissa on lisätty psykiatrista avohoitoa, jonka kustannukset nousivat, sama kehitys oli havaittavissa edellisvuoden vertailussa. Keskisuurten kaupunkien somaattisen ja perusterveydenhuollon avohoidon kustannukset nousivat myös keskimääräistä enemmän. Hammashuoltoon ei suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa enää vuonna 2004 lisätty rahaa kuten kahtena edellisvuonna, jolloin se oli selkeä painopistealue. Terveyskustannusten nousu oli nyt jo viidentenä peräkkäisenä vuonna suurempaa kuin palkkojen ja hintojen kehitys, mikä merkitsee selkeää lisäpanostusta terveyspalveluihin. Vain osa tästä lisäyksestä selittyy väestön ikääntymisen aiheuttamasta palvelutarpeen kasvusta. Tämän selvityksen perusteella ei voida arvioida palvelujen tuottavuuden muutoksia, koska selvitys perustuu pelkästään erilaisiin kustannusvertailuihin. Mukana olevat kaupungit

9 Suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset euroa/asukas vuonna 2004 koko maan väestön ikärakenteeseen vakioituna* (mukana yli 65-vuotiaiden kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito sosiaalitoimesta) Euroa/asukas Hki Vantaa Oulu Kemi Vaasa R:niemi J:kylä Tre S:linna Kuopio Espoo Salo Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset euroa/asukas vuonna 2004 Vakioitu koko maan väestön ikärakenteeseen Porvoo Lohja Kotka S:joki Turku Mikkeli Imatra Pori Joensuu Kerava Rauma Lahti H:linna L:ranta Raisio Kaikki Mediaani *Suuret kaupungit on esitetty tummansinisillä ja keskisuuret kaupungit vaaleansinisillä pylväillä Euroa/asukas Vaasa R:niemi Kemi Kotka Salo Kerava L:ranta Porvoo H:linna Rauma Mikkeli Joensuu Lohja Imatra Raisio Kaikki Perusturva 3/2005 9

10 haluavat myös saada luotettavaa tietoa palvelujensa tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta. Selvityksen mukaan Lappeenranta, Hämeenlinna ja Kerava olivat ns. sosiaalitoimipainotteisia: sosiaalitoimen kustannukset olivat keskiarvoa suuremmat ja terveydenhuollon kustannukset keskiarvoa pienemmät asukasta kohti. Lohja ja Porvoo olivat puolestaan ns. terveydenhuoltopainotteisia: terveydenhuoltoon käytettiin keskimääräistä enemmän ja sosiaalitoimeen keskimääräistä vähemmän. Runsaasti resursoituja olivat Vaasa, Rovaniemi ja Kemi, jotka käyttivät keskimääräistä enemmän rahaa asukasta kohti sekä sosiaali- että terveydenhuoltoon. Raisio, Joensuu ja Imatra olivat ns. taloudellisia, joiden kustannukset jäivät alle keskiarvon sekä sosiaali- että terveydenhuollossa. KUSTANNUSVERTAILUT VUOSITTAISIA Kuntaliitto on tehnyt vuosittaisen kustannusselvityksen suurille kaupungeille vuodesta 1996 ja keskisuurille kaupungeille vuodesta 2000 lähtien. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksiin lasketaan mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi yli 65-vuotiaiden ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu. Keskisuurten kaupunkien kustannusvertailu laajennettiin nyt myös sosiaalitoimen kustannuksiin, jolloin saatiin kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, vaikka ne hallinnollisesti on lähes kaikissa kaupungeissa yhdistetty, ovat kustannuksiltaan toisistaan riippumattomia. Lisäksi kaupunkien kustannusrakenteet eroavat toisistaan. Vertailussa käytetty ikävakiointi tekee kaupunkien kustannukset keskenään vertailukelpoisiksi. Menetelmää käytetään, koska väestön ikärakenne vaikuttaa aivan olennaisesti palvelujen käyttöön ja kustannusten käyttöön ja kustannusten muodostumiseen. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa. Keskisuurten kaupunkien vertailuun osallistuvat Hämeenlinna, Imatra, Joensuu, Kemi, Kerava, Kotka, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Porvoo, Raisio, Rauma, Rovaniemi, Salo, Savonlinna, Seinäjoki ja Vaasa. Vertailussa Savonlinnan ja Seinäjoen tiedot koskevat vain terveydenhuollon kustannuksia. Lisätietoja: erityisasiantuntija Yrjö Lahtinen, Suomen Kuntaliitto, p. (09) , erikoistutkija Teija Mikkola, Efeko Oy, p. (09) , projektijohtaja Berndt Långvik, Suomen Kuntaliitto, p. (09) , Lisätietoa kaupunkien terveysmenoista: Suurten ja keskisuurten kaupunkien vertailutietoja Raportit: Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Muutoksia verohallinnolle annettaviin vuoden 2005 vuosi-ilmoituksiin 1. Kunnalliset perhepäivähoitajat Aikaisemmin perhepäivähoitajan palkka on ilmoitettu palkansaajakohtaisella erittelyllä (vuosi-ilmoituslomake 7801) kohdassa 10 suorituslajina P (Palkka päätoimesta) ja suorituksen rahamäärä kohdassa 14 (Rahapalkan/Suorituksen määrä). Kustannusten korvaukset on ilmoitettu kohdassa 57 (Veronalaiset kustannusten korvaukset). Korvaukset ovat siis perhepäivähoitajan veronalaista tuloa. Vuodelle 2005 palkansaajakohtaisiin erittelyihin kunnallisille perhepäivähoitajille maksetuille palkoille on otettu uusi suorituslaji P3 (Kunnallisen perhepäivähoitajan palkka). Palkan rahamäärä ilmoitetaan edelleen kohdassa 14 ja kustannusten korvaukset kohdassa 57. Perhepäivähoitajan tuli aikaisemmin omassa verotuksessaan erikseen vaatia kustannusten korvausten vähentämistä. Vuodesta 2005 alkaen kunnallisten perhepäivähoitajien ei enää tarvitse erikseen vaatia kustannusten vähentämistä verotuksessaan, kun tiedot kustannusten korvauksista on ilmoitettu kohdassa Perusturva 3/2005

11 SUORITUSLAJI P3 palkka xxxxx vanha: palkka kohdassa 14 + kustannusten korvaukset kohdassa 57 (lisätään tuloksi, vaatimuksesta vähennetään) uusi: suorituslaji P3 ; kohdasta 57 suoraan vähennykseksi SUORITUSLAJI H3 brutto vanha: työkorvaus bruttona kohdassa 14 (kulut vähennetään vaatimuksesta) uutena uusi: suorituslaji H3 ; brutto kohdassa 14 + kohdasta 57 suoraan vähennykseksi Perusturva 3/

12 2. Perhe- ja omaishoitajat Perhe- ja omaishoitajille maksettavien palkkioiden ja kulukorvausten ilmoittamista verohallintoon on osittain muutettu vuoden 2005 palkansaajakohtaisissa erittelyissä (vuosi-ilmoituslomake 7801). Erittelyn kohdassa 10 ilmoitettava suorituslaji H3 (Perhehoitajan tai omaishoitajan palkkio ja kulukorvaus) säilyy samana vuoden 2005 vuosi-ilmoituksissa. Palkkion ja kulukorvauksen yhteismäärä ilmoitetaan edelleen bruttona kohdassa 14 (Rahapalkan/Suorituksen määrä). Uutta vuoden 2005 vuosiilmoituksissa on, että perhe- ja omaishoitajille maksettavat kulukorvaukset ilmoitetaan myös kohdassa 57 (Veronalaiset kustannusten korvaukset). Perhe- ja omaishoitajan tuli aikaisemmin omassa verotuksessaan erikseen vaatia kustannusten korvausten vähentämistä. Vuodesta 2005 alkaen perhe- ja omaishoitajien ei enää tarvitse erikseen vaatia kustannusten vähentämistä verotuksessaan, kun tiedot kustannusten korvauksista on ilmoitettu kohdassa Vuosi-ilmoitusten merkitys verotuksessa Veroehdotus- ja veroilmoitusmenettely yhdistetään verovuodesta 2005 alkaen yhdeksi menettelyksi, jossa kaikki luonnolliset henkilöt saavat esitäytetyn veroilmoituksen. Veroilmoitus postitetaan verovelvollisille maalis-huhtikuussa Verovelvolliset palauttavat korjatut tai täydennetyt veroilmoitukset toukokuun alussa eli 1,5 kuukautta aikaisemmin kuin nykyiset veroehdotukset on palautettu. Aikataulun nopeuttaminen edellyttää sitä, että sivullisen antamat tiedot (esim. palkansaajakohtaiset erittelyt vuosi-ilmoituslomakkeella 7801) saadaan käsiteltyä nykyistä nopeammin ja niiden tietosisältö on nykyistäkin laadukkaampi. Perhepäivähoitajien sekä perhe- ja omaishoitajien palkansaajakohtaisilla erittelyillä tietosisältövaatimus tarkoittaa erityisesti sitä, että lomakkeen kohtaan 10 suorituslaji merkitään oikein. Perhepäivähoitajille maksettavan rahapalkan uusi suorituslaji on P3 ja perhe- ja omaishoitajille maksettavien palkkioiden ja kulukorvauksen suorituslaji H3 säilyy samana. Lisäksi keskeinen keino edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamisessa on lisätä sähköistä tiedonsiirtoa sivulliselta verohallinnolle. Velvoittava sääntely sähköisen tiedonsiirtomenetelmän käyttämiseen on osa tätä kehitystä. 4. Vuosi-ilmoitukset Tyvi-palvelun kautta sähköisesti Verohallituksen määräys käyttää sähköistä tiedonsiirtomenetelmää sisältyy Verohallituksen päätökseen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta (Dnro 1655/32/2004, / Säädöksen numero 12 Perusturva 3/ /2004). Velvoittava määräys on annettu ensimmäisen kerran verovuodelta 2005 annettavia tietoja koskevana niille työnantajille, joilla on enemmän kuin 40 työntekijää (ks. edellä mainitun päätöksen 34 ja 35 ). Myös kuntatyönantajien on muun muassa annettava verovuotta 2005 koskevat työnantajan vuosi-ilmoitukset sähköisesti verohallinnolle tammikuussa Vuosi-ilmoitustietojen toimittaminen on helpointa ja nopeinta sähköisesti Tyvi-palvelun kautta. Tietojen antaminen sähköisesti vähentää käsin tehtävää työtä ja virhemahdollisuuksia. Lisätietoja Tyvi-ilmoittamisesta saa verohallinnon internet-palvelusta tai palvelunumerosta Lisätietoja: Anneli Heinonen p. (09) , Tarja Tarkiainen p. (09) , Muutoksia liikenne- ja tapaturmapotilaiden hoidon ilmoittamiseen ja täyskustannusmaksun hoitamiseen liittyviin asioihin Suomen Kuntaliitto on neuvotellut sosiaali- ja terveysministeriön, Liikennevakuutuskeskuksen ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kanssa liikenne- ja tapaturmapotilaiden hoidon ilmoittamismenettelystä ja täyskustannusmaksun laskuttamiseen liittyvistä menettelytavoista. Kuntaliitto on antanut asiasta yleiskirjeen (13/80/2005), joka löytyy sivuilta www. kunnat.net>yleiskirjeet ja lausunnot. KHO:n päätöksiä lääkärintodistusten maksullisuudesta Korkein hallinto-oikeus on antanut kaksi päätöstä lääkärintodistusten maksullisuudesta. Suomen Kuntaliitto on antanut asiasta yleiskirjeen (14/80/2005), joka löytyy sivuilta ja lausunnot. Sairaankuljetustaksan muutos Sairaankuljetusmaksut nousivat Suomen Kuntaliitto on antanut asiasta yleiskirjeen (15/80/2005), joka löytyy sivuilta ja lausunnot.

13 LAPSET JA NUORET STM:n Tiedote 293/2005 Maria Kaisa Aula lapsiasiavaltuutetuksi Valtioneuvosto on nimittänyt valtiotieteen lisensiaatti Maria Kaisa Aulan lapsiasiavaltuutetuksi lukien. Kyseessä on viiden vuoden määräaikainen virka. Valtuutettu toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä sijoituspaikkanaan Jyväskylä. Virka täytetään nyt ensimmäistä kertaa. Maria Kaisa Aula on aiemmin toiminut muun muassa kansanedustajana sekä pääministerin erityisavustajana. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme. Tässä tehtävässään valtuutettu toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien toimijoiden kanssa. Lapsiasiavaltuutettu seuraa lasten ja nuorten elinolosuhteita, lainsäädäntöä sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa, ja tältä pohjalta arvioi lasten ja nuorten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtuutettu tekee aloitteita sekä antaa neuvoja ja ohjeita lapsia ja nuoria koskevissa asioissa. Hän välittää lapsia koskevaa tietoa lapsille, lasten parissa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle. Valtuutettu pitää yhteyttä lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saamaansa tietoa päätöksentekijöille. Hän edistää eri tavoin YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Lapsiasiavaltuutettu ei käsittele yksittäisten lasten tai perheiden asioita, kuten huostaanotto- tai huoltajuusasioita. Näistä tehtävistä huolehtivat muun muassa sosiaaliviranomaiset ja oikeuslaitos. Lisätietoja: Osastopäällikkö Aino-Inkeri Hansson p. (09) Osastopäällikkö Kari Välimäki p Perhekeskusprojektin kumppanuushanke Muutama vuosi sitten syntyi Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) ja Espoon kaupungissa kiinnostus löytää toimintatapoja ja -muotoja lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi vanhemmuutta vahvistamalla. Sekä Espoossa että Diakissa haluttiin lähteä kehittämään perhekeskusajattelu- ja toimintatapaa. Perhekeskuksen keskeisiksi piirteiksi nähtiin moniammatillisuus, vastavuoroinen oppiminen, vertaisryhmätoiminta sekä isien tasavertainen osallistuminen. Yhteiseksi kehittämisen kohteeksi valittiin ensimmäistä lastaan odottaville pareille tarkoitettu perhevalmennus. Yhteistyötä nimitämme kumppanuudeksi. Diakin Perhekeskusprojekti käynnistyi helmikuussa 2003, jolloin Raha-automaattiyhdistys myönsi rahoituksen projektille vuoden 2005 loppuun saakka. Espoon Perhekeskusprojekti käynnistyi myös keväällä 2003 ja vuoden 2004 maaliskuussa se sai Etelä-Suomen lääninhallitukselta valtion avustuksen vuosiksi Kumppanuushankkeen yhteisenä päämääränä on lasten hyvinvoinnin lisääminen vanhemmuutta vahvistamalla. Kumppanuushankkeessa on kaksi päätavoitetta: 1. perhevalmennuksen (peruspalvelun) kehittäminen ja 2. moniammatillisen työ- ja toimintamallin kehittäminen. Päätavoitteet ovat kulkeneet koko kumppanuuden ajan rinnakkain toisiaan tukien. Ajallisesti ensimmäisenä käynnistettiin moniammatillisten toimijoiden kanssa hankkeen suunnittelu, etenkin lisä- ja täydennyskoulutuksen yhteissuunnittelu. Osana lisä- ja täydennyskoulutusta valmistui yhdessä moniammatillisten toimijoiden kanssa espoolainen perhevalmennuksen pilottimalli, joka on esitetty kuviossa 1. Perusturva 3/

14 Espoon laajennetun perhevalmennuksen pilottirakenne E1 E2 E3 E4 E5 E6 J1 J2 J3 J4 J5 J6 Isien alueelliset vertaisryhmät Avoimien päiväkotien äitiryhmät / av Kuvio 1. Perhevalmennuksen pilottimalli Muut alueelliset vertais- ja teemaryhmät Keväällä 2004 aloitettiin uudentyyppinen perhevalmennus viidellä pilottialueella Haukilahdessa, Matinkylä-Olarissa, Kilossa, Latokaski-Nöykkiössä sekä Suvelassa. Ensimmäiseen pilottiryhmään tuli mukaan noin 60 paria. Tämä jälkeen on käynnistetty kaksi kertaa uudet perhevalmennusryhmät samoilla pilottialueilla. Ensimmäisen pilottivalmennusryhmän esikoiset ja heidän vanhempansa viettävät loppukesästä vuotissyntymäpäiväjuhlat yhdessä. Tällöin päättyy myös heidän 1½ vuotta kestänyt perhevalmennuksensa. Perhevalmennuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat alueelliset moniammatilliset pilottitiimit. Toimijoita on mukana mm. neuvolasta (terveydenhoitajat, psykologit, puheterapeutit), päivähoidosta, perheneuvolasta, hammashoidosta, fysioterapiasta, seurakunnista ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Jokainen alue kutsuu mukaan yhteistyöverkostaan toimijoita sekä etsii uusia yhteistyökumppaneita. Yhteisissä, säännöllisissä pilottitiimiläisten koulutustilaisuuksissa vaihdetaan tietoja ja kokemuksia perhevalmennustoiminnasta. Perhevalmennuksessa korostuu vanhempien vertaisryhmätoiminta. Jokainen tapaaminen sisältää sekä asiantuntija-alustuksen että vanhempien keskinäisen ajatusten ja kokemusten vaihdon. Isiä varten ovat miespuoliset isätyöntekijät, jotka vastaavat valmennuksen isätoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Määrättyinä kertoina valmennuksen aikana ennen ja jälkeen lapsen syntymän isät kokoontuvat omiin ryhmiinsä miestyöntekijän johdolla (ks. kuvio E2, E5, J1, J3 & J5). Isäryhmien tarkoituksena on tarjota isille mahdollisuus ajatusten vaihtoon erityisesti miehiä askarruttavissa kysymyksissä ilman, että naisten läsnäolo pääsee vaikuttamaan keskusteluun. Isäryhmien tavoitteena on isyyden kasvun ja persoonallisen lapsisuhteen syntymisen tukeminen. Diakin ja Espoon Perhekeskusprojektien kumppanuushankkeesta on ilmestynyt opinnäytetyönä tehty Isäksi-video (ks. Lisäksi hankkeesta on ilmestynyt ja ilmestyy Diakin opiskelijoiden opinnäytetöitä (ks. Kumppanit julkaisevat loppuvuodesta 2005 yhteisen loppuraportin. Lisätietoja: riitta.pietilä-hella@diak.fi anne.viinikka@espoo.fi Anne Viinikka Espoon Perhe- keskusprojekti projektipäällikkö Artikkelin kirjoittajat: Riitta Pietilä-Hella Diakin Perhekeskusprojekti projektisuunnittelija 14 Perusturva 3/2005

15 Huostaanotettujen lasten terveydenhuoltokustannukset Kun kunnan sosiaalitoimi sijoittaa lapsen toiseen kuntaan, siitä aiheutuu sijoituskunnalle erilaisia kustannuksia. Lapsen sijoitukseen ja siihen liittyvistä asioista sovitaan yleensä kuntien sosiaalitointen kesken. Tieto sijoituksesta vain hyvin harvoin välittyy sijoituskunnan terveyskeskukseen. Kuitenkin sijoituksesta voi aiheutua merkittäviä kustannuksia myös terveyskeskukselle. Kun lapsi siirretään kotikunnan toimesta toiseen kuntaan, kysymyksessä ei ole kotikuntalaissa tarkoitettu muuttaminen toiseen kuntaan, vaan lapsen kotikunta säilyy kunnassa, joka on ollut lapsen kotikunta huostaanottohetkellä. Lastensuojelulain 45 :n tarkoituksena on taata lapselle sijoituskunnassa lakisääteiset palvelut. Tästä seuraa myös se, että kuntaa, johon lapsi sijoitetaan, ei voida velvoittaa kustannusvastuuseen lapselle järjestettävistä palveluista. Lastensuojelulain 45 :n muutoksia koskevissa perusteluissa (HE 177/1989 vp) todettiin nimenomaan, että toiseen kuntaan sijoitetun lapsen on usein ollut vaikeata saada muun muassa tavanomaisimpiakin sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja, kuten terveyskeskus- ja sairaalapalveluja, päivähoitoa tai kasvatus- ja perheneuvonnan palveluja oleskelukunnassa. Tämän vuoksi säännöksellä velvoitetaan oleskelukunta antamaan lapselle tai nuorelle hänen huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet yhteistyössä vastuussa olevan kunnan kanssa. Tämän perusteella sijoituskunta, johon kotikunta on lapsen sijoittanut, on velvollinen järjestämään lastensuojelulain 45 :n nojalla yhteistyössä sijoituspäätöksen tehneen kunnan kanssa lapselle tai nuorelle hänen huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet, joista aiheutuvat kustannukset sijoituskunta on oikeutettu perimään sijoituksesta vastuussa olevalta kunnalta eli kotikunnalta. Sama koskee myös lastensuojelulaissa tarkoitettua jälkihuoltoa. Lastensuojelulain 45 :n tarkoituksena on, ettei lapsen huostaanotosta synny kustannuksia kunnalle, johon lapsi on sijoitettu. Erikoissairaanhoidosta aiheutuvat kustannukset laskutetaan erikoissairaanhoitolain nojalla suoraan kotikunnalta. Vastuu palveluiden järjestämisestä on ensisijaisesti kunnalla, johon lapsi on sijoitettu. Sijoitetulle tai jälkihuollossa olevalle lapselle ja nuorelle voidaan järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tai osa niistä myös kotikunnassa. Näistä tilanteista on sovittava etukäteen sijoituskunnan kanssa, jotta lapsi ja nuori ei jää tarpeellisten palveluiden ulkopuolelle. Vastuu palveluiden järjestymisestä säilyy sijoituskunnalla. Palvelut järjestetään siinä tasossa ja määrässä, miten palveluita sijoituskunnassa yleensä kuntalaisille ja kuntayhtymässä jäsenkuntalaisille järjestetään. Jos palvelut järjestetään kotikunnassa, järjestetään palvelut siten kuin niitä kotikunnassa yleisesti kaikille järjestetään. Laskutettavia kustannuksia syntyy terveyskeskuksen järjestämistä terveydenhoidosta ja sairaanhoidosta sekä suun terveydenhuollosta. Siten siihen kuuluu myös kouluterveydenhuollosta ja opiskelijaterveydenhuollosta ja siihen liittyvästä suun terveydenhuollosta aiheutuvia kustannuksia. Lastensuojelulain 45 :n nojalla sijoitetun lapsen kotikunta on kustannusvastuussa palveluista, joita sijoituskunta järjestää kansanterveyslain 14 :n nojalla kunnan alueella sijaitsevissa peruskouluissa, lukioissa ja oppilaitoksissa opiskeleville koululaisille ja opiskelijoille. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan laskuttaa lastensuojelulain nojalla kotikunnalta lain nojalla, on perusteltua pyytää maksusitoumus kotikunnalta, jotta se voi varautua kustannuksiin talousarviossa. Sosiaalitoimen tulisi aina sijoituspäätöstä tehdessään ottaa yhteyttä sijoituskunnan terveyskeskukseen, jotta siellä voidaan huolehtia ja varautua tarvittavien palveluiden järjestämisestä. Erityisesti suun terveydenhuollossa saattaa aiheutua tarpeellisen oikomishoidon vuoksi merkittäviä, vuosikausia kestäviä kustannuksia, joihin lapsen ja nuoren kotikunnan suun terveydenhuollosta vastaavan yksikön tulee voida ennakolta varautua. Maksusitoumus tulee tehdä aina silloin, kun kysymyksessä on huostaanoton jälkeen tapahtuvasta jälkihuollosta. Nuori on jo tällöin täysi-ikäinen ja voisi valita itse kotikuntansa. Jälkihuollon järjestämisestä on vastuussa sijoituspäätöksen tehnyt kunta, jonka tulee sopia sijoituskunnan kanssa jälkihuollosta ja siihen liittyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja kustannuksista. Jos muunlaisesta laskutustavasta ei ole sovittu, lasketaan korvaus kuntien ja kuntayhtymien välisessä laskutuksessa palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten mukaan (KTL 22 ). Lisätiedot: Sinikka Huhtala p. (09) Lastensuojelun menoja tasattiin edelleen Vuonna 2004 tasausjärjestelmä jatkui ennallaan ja myös menot kasvoivat edelleen. Osassa erityishuoltopiirejä menojen kasvu oli merkittävää ja menot koko maassa olivat 131 milj. euroa, josta valtion rahoitusosuus kattoi 47,2 milj. euroa eli 36 %. Edellisvuodesta menot kasvoivat 18.6 % ja tasauksen piirissä olevien perheiden määrä 11,1 %. Perusturva 3/

16 Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä Menojen ja rahoituksen alueittainen jakautuminen (1000,0 euroa) 2004 tilinpäätös perheiden määrä valtio kuntien osuus % yht muutos (%) 2004 muutos Helsinki 7 485, ,1 64, ,0-1, ,8 % Uusimaa 9 770, ,4 68, ,3 22, ,5 % Varsinais-Suomi 3 743, ,8 65, ,8 19, ,9 % Satakunta 1 662, ,9 67, ,9 10, ,7 % Etelä-Häme 3 235, ,8 64, ,7 22, ,8 % Pirkanmaa 3 520, ,5 62, ,1 30, ,6 % Savo 3 373, ,3 67, ,9 29, ,7 % Kymenlaakso 1 751, ,4 61, ,0 3, ,8 % Etelä-Karjala 1 111, ,8 70, ,0 10, ,6 % Keski-Suomi 1 721, ,0 65, ,4 24, ,6 % Pohjois-Karjala 1 250, ,5 56, ,1 10, ,6 % Etelä-Pohjanmaa 2 731, ,0 57, ,0 31, ,4 % Keski-Pohjanmaa 540,6 311,1 36,5 851,7 26,0 35-2,8 % Pohjois-Pohjanmaa 3143, ,5 53,9 6814,2 37, ,0 % Kainuu 687,0 913,1 57, ,1 28, ,8 % Lappi 1 498, ,6 55, ,6 49, ,1 % YHTEENSÄ , ,8 64, ,8 18, ,1 % ylitys arvioon ,8 Alueittain tasausjärjestelmän muutokset vaihtelevat huomattavasti kuten Perusturvassa 2/2005 todettiin. Osin kyse on muuttuvista tilanteista ja osin laskutuksen ajoituksesta. Yhden suuren kunnan kustannusten puuttuminen muuttaa heti tilinpäätöstietoja. Lastensuojelun tarve on edelleen lisääntynyt ja se näkyy myös tasausjärjestelmään tulevissa kustannuksissa. HYÖDYT JA HAITAT PUNTARISSA JÄLLEEN Tasausjärjestelmä on koko voimassa olonsa ajan aiheuttanut runsaasti tulkintaa ja kysymyksiä, joihin ei lain säännöksistä ole löytynyt apua. Lastensuojelun asiakaslähtöinen toteuttaminen tekee siitä myös monimuotoista ja hyvin erilaisia palveluja sisältävän kokonaisuuden. Perheiden kokonaistilanne vaatii usein monia palveluja ja tukitoimia, jolloin vaikeutena on rajata, mitkä niistä ovat lastensuojeluksi katsottavia palveluja. Viime vuosina kysymysten määrä on vähentynyt, mutta esitetyt kysymykset kylläkin olleet entistä vaikeammin ohjeistettavia. Soveltamiskysymyksiin löytyy vastauksia edelleen Kuntaliiton kotisivuilta > lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä > usein kysyttyä. Kustannusten seuranta ja laskeminen ovat koko ajan olleet kuntien ongelmana. Mikään muu kuin itse räätälöity ATK-ohjelma ei kustannuksia ole kerännyt perhekohtaisesti. Niinpä osa kunnista on tasausmenojen jatkuvasta kasvusta huolimatta jättänyt mm. sosiaalityön kulut kokonaan laskuttamatta. Osa kunnista taas on ottanut perheiden laskelmiin mukaan vain ne kustannukset, jotka kohtuudella ovat olleet saatavissa. Yhteinen murhe kunnissa ja erityishuoltopiireissä on ollut järjestelmän vapaus tulkintojen osalta sekä laskutuksen vaatima suhteeton aika. Tasausjärjestelmän rahoitus on koko ajan ollut siirtoa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuudesta, jota tasausjärjestelmä viime vuonna vähensi noin 9 euroa/asukas. Kunnat ovat rahoittaneet yli 60 % tasauksen menoista, joten kyse on todellakin ollut mielenkiintoisesta rahojen siirrosta valtion ja kuntien, pääosin kunkin erityishuoltopiirin jäsenkuntien, välillä. Järjestelmän taloudellisia vaikutuksia on pyritty seuraamaan niin alueellisesti kuin kuntakohtaisestikin. Vuoden 2004 osalta voidaan todeta, että tasausta saaneiden kuntien määrä lisääntyi edelleen ja tasausta sai 330 kuntaa eli 77 %. Nettomaksajiksi jäi kuitenkin 55 % kunnista. Kun vertailuun vielä lisätään kuntien valtionosuuden vähennys tasausjärjestelmä tuotti hyötyä 107 kunnalle eli neljännekselle kunnista! 16 Perusturva 3/2005

17 Tasakorvausten vaikutus alueittain alue kuntia tasausta saaneet kunnat tasauksen nettosaajana kuntia lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % Kainuu *) ,0 9 90,0 6 60,0 7 70,0 5 50,0 4 40,0 Keski-Pohjanmaa *) ,5 6 46,2 3 23,1 5 38,5 2 15,4 1 7,7 Kymenlaakso , ,3 4 33,3 6 50,0 3 25,0 3 25,0 Etelä-Karjala ,6 11,0 78,6 5 35,7 5 35,7 5 35,7 4 28,6 Pohjois-Karjala , ,5 5 26, ,6 3 15,8 5 26,3 Lappi , , , ,0 7 31,8 7 31,8 Etelä-Häme , , , ,0 7 28,0 4 16,0 Satakunta , ,3 9 31, ,5 4 13,8 7 24,1 Keski-Suomi , ,0 8 26, ,7 4 13,3 5 16,7 Pirkanmaa , , , ,5 9 28, ,6 Uusimaa , , , ,4 9 25,7 8 22,9 Pohjois-Pohjanmaa , , , , , ,0 Etelä-Pohjanmaa , , , , , ,5 Savo , , , , , ,3 Varsinais-Suomi , , , ,4 5 8,9 7 12,5 yht , , , , , ,8 Helsinki ei ole mukana laskelmassa Kokonaisvaikutus on laskettu seuraavasti: kunnan saama tasaus - kunnan rahoitusosuus - arvioitu valtionosuuden vähennys kokonaisvaikutuksesta hyötyneet Valtion rahoitus tasausjärjestelmään jaetaan erityishuoltopiireille niiden alle 21-vuotiaan väestön määrän sekä 2 vuotta aikaisemmin syntyneiden tasausmenojen perusteella. Vuonna 2004 valtion rahoitusosuuksien jako merkitsi entistä selkeämpää rahoituksen lisäystä Helsinkiin ja Uudellemaalle. Kymenlaakso sai vielä uudesta jaosta pientä hyötyä, mutta muilla alueilla valtionosuus käytännössä pieneni. Kunnan asukasluvun mukaisissa tarkasteluissa ei ole järjestelmän voimassaoloaikana tapahtunut suuriakaan linjamuutoksia. Vuonna 1999 alle 2000 asukkaan kunnat saivat tasauskorvauksista 0,3 % ja maksoivat 1,5 % kuntien rahoitusosuuksista. Viime vuonna ne saivat 0,9 % tasauksesta ja rahoittivat kuntien osuudesta 1,6 %. Yhä useampi pienikin kunta on saanut tasauskorvauksia. Vuosina oli kuitenkin 62 kuntaa, jotka eivät olleet saaneet korvauksia lainkaan. Näistä sijaitsee Uudellamaalla 1 ja Varsinais-Suomessa 19. Lisäksi Keski-Pohjanmaan 13 kunnasta 5 oli vielä vain maksajana. Lähes kaikki vailla korvauksia olevat kunnat ovat ns. pieniä kuntia. Vuosittain kuitenkin myös pienet kunnat, joille on osunut todella suuria lastensuojelun menoja ovat olleet hyötyjinä, kun on tarkasteltu saatuja korvauksia suhteessa asukaslukuun ja nuoren väestön määrään. Silti alle 2000 asukkaan kunnista tasausta sai noin 30 % ja yli asukkaan kunnista kaikki. MUUTOKSET VALTIONOSUUSJÄRJES- TELMÄN MUKANA VUONNA 2006? Hallituksen esitys (88/2005) laeiksi kuntien valtionosuuslain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain sekä eräiden muiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta annettiin eduskunnalle ennen juhannusta. Ehdotukseen sisältyy valtionosuuden uudeksi perusteeksi lastensuojelukerroin (perustuu huostaan otettujen lasten määrään), jolla korvataan lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2006 alussa. Käsittely eduskunnassa tapahtuu syksyn aikana, joten lopulliset tiedot mahdollisista muutoksista saataneen vasta marraskuussa. Lisätiedot: Heli Sahala, p. (09) , Perusturva 3/

18 VANHUKSET Dementiabarometri 2005 lisää avohuollon ja kuntoutuksen palveluita Alzheimer-keskusliiton alkuvuodesta 2005 tekemään dementiabarometriin vastasi 40 % kunnista. 65 % vastaajista oli sosiaali- ja terveysjohtajia, ylilääkäreitä ja vanhustyönjohtajia. Muut vastaajat olivat käytännön hoitotyössä toimivaa ammattihenkilöstöä. Vastaava kysely on tehty Alzheimer-keskusliitossa vuosina 1996 ja Tavoitteena oli kuvata muistihäiriöisille ja dementoituville suunnattujen palveluiden saatavuutta ja laatua sekä yhteistyötä Alzheimer- ja dementiayhdistysten kanssa. Sosiaali- ja terveyspoliittisissa linjauksissa on enenevässä määrin huomioitu muistihäiriöisten ja dementoituvien palvelutarpeita. Alzheimer-keskusliitto esittää kuitenkin, että sairastuneiden ja omaishoitajien tarpeita ei vieläkään oteta riittävästi huomioon. Dementiakysymystä tarkastellaan pääosin osana vanhusten hoitoa, mutta palvelutarpeita on myös työikäisillä sairastuneilla. Dementoivan sairauden diagnoosi annetaan nykyisin entistä varhemmin. Sairastuneilla on tällöin vielä mahdollisuus moniin hyviin vuosiin ja täyteen itsemääräämisoikeuteen. Sairauden edetessä syntyy monenlaisia tuen ja palveluiden tarpeita ensin avohoidossa ja sitten laitoshoidossa. Nykyarvioiden mukaan vähintään keskivaikeasti dementoituneiden määrä kasvaa :sta :een henkilöön. Laitoshoitoon siirtymistä voidaan myöhentää, kun tarjolla on oikea-aikaisia ja oikeanlaisia avohoidon tukipalveluita. Palveluasumisen ja pitkäaikaishoidon palveluita tullaan myös tarvitsemaan lisää. Muistihäiriö- ja dementiatyön ohjelmien määrä ei ole lisääntynyt vuodesta Niitä on edelleen vain 12 %:lla kunnista. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevien ohjelmien määrä on kasvanut, ja niitä on 70 %:ssa kuntia. Lisäksi neljännes kunnista joko valmistelee tai suunnittelee sellaisen tekemistä. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevat ohjelmat eivät kuitenkaan näytä ottavan riittävästi huomioon dementoivien sairauksien varhaisvaiheeseen ja kotona selviytymisen tukemiseen liittyviä kysymyksiä esim. päivätoiminnan ja omaisten kuntoutuksen haastetta, koska ohjelmat painottuvat enemmänkin perinteisten avohoidon palveluiden sekä palveluasumisen ja laitoshoidon kysymyksiin. 18 Perusturva 3/2005 Neuvonnan ja diagnosoinnin palveluiden arvioidaan parantuneen vuodesta Tuolloin diagnoosin saatavuuden arvioi hyväksi kolmannes vastaajista. Vuonna 2005 diagnoosin saatavuuden arvioi hyväksi puolet kunnista. Vuonna 2000 neuvonnan saatavuuden arvioi hyväksi neljännes vastaajista, vuonna 2005 noin 40 %. Muistineuvola- tai poliklinikkatoimintaa oli 30 %:ssa kunnista ja 45 %:ssa kunnista toimii muistihoitaja. Kehittämistyötä tarvitaan kuitenkin varhaisvaiheen palveluissa, sillä vuodesta 2000 ensitietouden ja sopeutumisvalmennuksen palvelut eivät ole lisääntyneet. 60 % kunnista arvioi näiden palveluiden saatavuuden huonoksi tai palvelun jopa puuttuvan. Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun saatavuutta pitää hyvänä kolme kuntaa neljästä. Kotona asumista tukevissa palveluissa on kuitenkin suuria vajeita välimuotoisissa palveluissa, vaikka kunnat arvioivat parannusta esimerkiksi kuntouttavan päivätoiminnan saatavuudessa vuodesta Tuolloin 45 % kunnista arvioi tällaisen palvelun puuttuvan kokonaan, vuonna 2005 enää noin kolmannes. Suuria vajeita oli myös yöhoidossa ja omaisille suunnatussa vertaisryhmätoiminnassa. Viidennes kunnista ilmoitti, että tehostettua palveluasumista erikseen dementoituville suunnatuissa yksiköissä ei ole lainkaan tarjolla. Lisäksi lähes 40 % kunnista ilmoittaa, ettei vanhainkotihoidossa ole lainkaan dementoituville eriytettyjä osastoja. Kunnat arvioivat ammattihenkilöstön osaamisen kehittyneen vuodesta 2000, jolloin 60 % vastaajista piti osaamista hyvänä. Vuonna 2005 osaamisen arvioi hyväksi 70 % vastaajista. Muistihäiriö- ja dementiatyön koulutus on lisääntynyt ja kehittynyt hoidon kehityksen myötä. Sitä tarvitaan kuitenkin kuntien arvioiden mukaan lisää. Keskeisinä sisältöalueina ammattihenkilöstön osaamisen kehittämisessä nähtiin syvällisempi dementoituvan ihmisen ja hänen tarpeidensa ymmärtäminen sekä kuntouttavan työotteen edistäminen. Koulutustarpeita kuvattiin myös dementoivien sairauksien tunnistamisessa, lääkehoidossa ja käytösoireiden hoidossa. Kunnista kolme neljäsosaa tekee yhteistyötä Alzheimer- ja dementiayhdistysten kanssa. Yhteistyötä on lähinnä koulutuksessa ja tiedotuksessa sekä vertaisryhmä- ja projektitoiminnassa. Yhteistoiminta on vähentynyt jonkun verran vuodesta Syynä saattaa olla se, että aiemmin kuntayhteistyötä aktiivisesti tehneet yhdistysten dementianeuvojien toiminta on vakiintunut osaksi julkista

19 järjestelmää. Yhdistykset ovat kuitenkin tehneet uusia avauksia muun muassa kotikuntoutuksen kehittämisessä. Alzheimer- ja dementiayhdistykset tuovat kehittämistyöhön käyttäjien ääntä ja voivat edistää dementoituvien ihmisten osallisuutta. Alzheimer-keskusliitto nostaa tulosten pohjalta kehittämishaasteeksi seuraavat alueet: 1) Muistihäiriö ja dementiatyötä tulee tarkastella kunnissa järjestelmällisesti ja omana kokonaisuutenaan. 2) Eri vaiheiden - varhaisen, kotona asumisen, palveluasumisen ja pitkäaikaishoidon vaiheen palveluita tulee lisätä ja kehittää sisällöllisesti. 3) Sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta tulee lisätä ja kehittää eri tasoilla muistihäiriö- ja dementiatyön osalta. 4) Alzheimer- ja dementiayhdistysten erityisosaamiseen tulee resurssoida palveluiden kehittämistyön vahvistamiseksi. Lisätiedot: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Alzheimer-keskusliitto, p. (09) Vanhusten palvelutarpeen arviointi Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys (HE 95/ 2005) sosiaalihuoltolain muuttamisesta koskien sosiaalipalvelujen tarpeen arviointia. Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä henkilön iästä riippumatta. Ei-kiireellisissä tapauksissa kunnan on järjestettävä 80 vuotta täyttäneelle henkilölle sekä Kelan erityishoitotuen saajalle pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun henkilö itse taikka hänen laillinen edustajansa tai omaisensa tai muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Palvelutarpeen arviointi koskee sekä sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja kuten koti- ja asumispalveluja, omaishoidon tukea ja laitoshoitoa että sosiaalihuollon erityislakien mukaisia palveluja kuten vammaispalveluja, päihdehuollon palveluja ja toimeentulotukea. Palvelutarpeen arviointi määräajassa koskee henkilöitä, jotka eivät ole sosiaalipalvelujen piirissä sekä henkilöitä, jotka ovat palvelujen piirissä mutta palvelutarpeessa tapahtuu muutoksia. Palvelun antaminen sosiaalihuollossa perustuu edelleen viranomaisen päätökseen, josta asiakkaalla on mahdollisuus hakea muutosta. Sosiaalihuoltolain säännös palvelutarpeen arvioinnista ei muuta kunnan velvollisuutta järjestää sosiaalihuollon palveluja. Lakimuutoksen tavoitteena on täsmentää niitä menettelytapoja, joiden avulla palvelujen piiriin tullaan. Sosiaalihuoltolain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan Lisätiedot: Eevaliisa Virnes, puh. (09) , > vanhusten palvelutarpeen arviointi VAMMAISET Kehitysvammahuollon palveluselvitys Keväällä 2005 käynnistyi kuntien kehitysvammahuollon palveluja ja palvelujen kustannuksia kartoittava tutkimus Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kuntaliiton yhteisenä hankkeena. Vammaispalvelulain mukaisista palveluista valmistui vastaava selvitys vuonna Molempien tutkimusten tavoitteena on tuottaa määrällistä tietoa palveluista lainsäädännön uudistamista varten. Erityishuollon kuntayhtymät tuottavat lähes kaikki kehitysvammaisten laitospalvelut sekä noin kolmanneksen kehitysvammaisten käyttämistä asumis- ja työtoiminnan palveluista. Muista kehitysvammaisten henkilöiden käyttämistä erityishuollon palveluista on vähemmän tietoa, sillä niistä ei kerätä valtakunnallisesti tilastoja. Käsitystä ei ole siitä, miten paljon kehitysvammaisten palveluista tuotetaan muuna kuin erityishuoltona ensisijaisen lainsäädännön pohjalta. Kunnat ovat viime vuosina alkaneet tuottaa itse ja hankkia kehitysvammaisten henkilöiden tarvitsemia palveluja muiltakin tuottajilta kuin erityishuoltopiireiltä. Kaikista kehitysvammaisten henkilöiden käyttämistä palveluista ei kerätä valtakunnallisesti tilastotietoja. Niistä palveluista, joista tiedot kerätään laitoshoito- asuminen - perhehoito- ja päiväja työtoiminta- tiedetään, kuka palvelut tuottaa. Tiedot palvelujen kustannuksista ovat hajanaisemmat kuin tiedot asiakkaista ja palveluista. Tutkimus toteutetaan kaksiosaisena: 1. Ensimmäisessä (jo osittain toteutetussa) osassa kehitysvammaisten palvelujen määrästä ja -kustannuksista sekä asiakasmääristä on kysytty eri- Perusturva 3/

20 Labradorinnoutaja Romeon käyntikortti kertoo koirasta olennaiset tiedot. Romeolla on koiramaisten ominaisuuksiensa ohella varsin merkittävä inhimillinen ja yhteiskunnallinen tehtävä: Romeo on Tukikoirat ry:n kouluttama Parkinson-tuki koira, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Hyvä käytös ja kyky hälyttää apua hätätilanteessa kuuluvat tukikoiran perustaitoihin. Tämän lisäksi Romeota tullaan kouluttamaan isäntänsä erityistarpeisiin ja Parkinsonin taudin aiheuttamien oireiden edellyttämiin räätälöityihin tukikoirataitoihin. Romeon syksyllä alkavaan erityiskoulutusohjelmaan kuuluu mm. opetella tahdittamaan isännän kävelyä, tukemaan tasapainoa esimerkiksi kengännauhoja sitoessa, etsimään ja nostamaan pudonneita tavaroita sekä avustamaan riisuutumisessa ja muissa hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä. Tukikoirat ry perustettiin Helsingissä tammikuussa 2005 tarkoituksena kehittää ja luoda ratkaisuja pitkäaikaissairaiden hyvinvoinnin ja kuntoutuksen edistämiseen sekä edistää käyttäjän selviytymistä elämässä tukikoiran avulla. Suomessa ei tätä ennen ollut erityisiä koiran koulutusohjelmia tai resursseja, jotka olisi kohdennettu tukemaan pitkäaikaissairauksia kuten juuri Parkinsonin tautia, epilepsiaa, MS-tautia, reumaa tai masennusta sairastaville henkilöille. Alustavien kotimaisten ja ulkomaisten tutkimusten avulla tiedetään, että henkilökohtainen tukikoira edistää kuntoutusta, on merkittävä fyysinen ja henkinen tuki arkipäivän askareissa, lisää sosiaalisuutta, turvallisuuden tunnetta ja liikkuvuutta. Tukikoira parantaa tällä tavoin yleistä hyvinvointia ja elämänlaatua sekä lisää omatoimisuutta ja ihmisarvon tunnetta. Yhteiskunnan kannalta henkilökohtainen tukikoira voi parhaimmillaan aiheuttaa merkittäviä säästöjä. Tällä hetkellä monet pitkäaikaissairaat jäävät tukiverkoston ulkopuolelle tai pääsevät kuntoutukseen vasta sairauden edettyä kriittiseen vaiheeseen. Väestön ikääntyessä vaihtoehtoisten palvelumuotojen tarve tulee kasvamaan entisestään. Tukityishuoltopiireiltä. Samalla on kartoitettu erityishuoltopiirien ajatuksia yhteistyöstä kuntien ja muiden tahojen kanssa ja ajatuksista tulevaisuuden suhteen. 2. Toisessa osassa tehdään kuntakysely kuntien itse järjestämistä tai muilta kuin erityishuoltopiireiltä ostamista kehitysvammaisten palveluista. Kunnilta tiedustellaan myös ajatuksia kehitysvammaisten palvelujen järjestämisestä tulevaisuudessa. Kuntakyselyn muotoilussa käytetään apuna eräitä kuntien kehitysvammahuollon asiantuntijoita. Kuntakysely toteutetaan syksyn aikana. Kehitysvammaisten palveluja koskevan selvityksen haasteita ovat mm: Palveluja käyttävien kehitysvammaisten henkilöiden määrä Tavoitteena on saada selville, kuinka paljon kehitysvammaisia henkilöitä on eri palvelujen piirissä ja paljonko samat henkilöt käyttävät eri palveluja. Kehitysvammahuollon kustannukset kunnissa Tavoitteena on saada selville, mitä kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen kustannukset kunnille ovat ja millä tavoin palvelujen järjestämistapa vaikuttaa kustannusten muodostumiseen. Kuntien ja erityishuoltopiirien kokemukset palvelujen järjestämisestä nykyään ja tulevaisuudessa Avoimilla kysymyksillä kartoitetaan kuntien ja erityishuoltopiirien näkemyksiä kehitysvammapalvelujen toimivuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Tässä yhteydessä selvitetään taustatiedoksi kehitysvammaisten henkilöiden määriä ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. Niistä hankitaan tietoa Stakesin ja Kelan rekistereistä. Poiminnassa käytettävä diagnoosiluettelo perustuu lääketieteen lisensiaatti Hannu Westerisen tekeillä olevaan kehitysvammaisten määrää koskevaan väitöstutkimukseen. Lisätiedot: Aila Kumpulainen p. (09) , Pirjo Poikonen p. (09) , Perusturva 3/2005 Tukikoiratoiminta käynnistynyt Suomessa