KORKEAJÄNNITTEISTÄ VEDENPUHDISTUSTA

Transkriptio

1 ALANSA YKKÖNEN 5/2012 Pyörätaskut lisäävät liikenneturvallisuutta, Marek Salermo vakuuttaa. sivu 39 sivulla 36 Maailmankongressi toi kuntatekniikan asiantuntijat Helsinkiin sivu 20 Päästöjen vähentämiseen löytyy myös edullisia keinoja sivu 24 Hankintamenettelyjen kehittäminen parantaa tuottavuutta sivu 26 KUNTAMARKKINAT ohjelma keskiaukeamalla Henry Hatakka ja Matti Virkamäki testaavat Tampereella KORKEAJÄNNITTEISTÄ VEDENPUHDISTUSTA sivu 6

2 Tee oikea s rto Kunnalliset ja teolliset jätevedet sisältävät poikkeuksetta kiinteitä aineita, jotka tuovat pumppujen toimintaan lisää haastetta. Gorman-Rupp on itseimevien jätevesipumppujen johtava valmistaja maailmassa. Pumppumallistosta löytyy ratkaisu vaikeisiinkin kohteisiin. Ultra V -mallisto siirtää itseimevät pumput täysin uudelle tasolle. Uskomattoman suorituskykyinen Ultra V pystyy jopa 100 metrin nostokorkeuteen ja sen läpi kulkee jopa halkaisijaltaan 76mm kiintoainepartikkelit. Asennus ja huolto on uppopumppua helpompaa. Myös pumpun käyttökustannukset ovat hyvin ennakoitavissa. Maahantuoja: SGN Tekniikka Oy Juurakkokuja 4, Vantaa Puh Gorman-Rupp on Yhdysvalloissa 1933 perustettu yritys, joka suunnittelee ja valmistaa pumppuja useisiin eri teollisuuden sovelluksiin. Tuoteohjelmaan kuuluu mallisto raskaasta teollisuuspumppauksesta jätevesien käsittelyyn, öljyjen ja polttonesteiden pumppaamiseen sekä myös maatalouden erilaisiin kohteisiin. Osaavan ammattilaisorganisaatiomme apuna on päämiehen vahva tuki ja vuosikymmenien kokemus erilaisten pumppuratkaisujen suunnittelusta ja valmistuksesta. Lisätietoa osoitteesta:

3 SISÄLTÖ 5/ syyskuuta Turun Myllysilta on vuoden kuntatekniikan saavutus. Sillan lentokoneen siiven muotoa jäljittelevä ruostumaton teräsverhous heijastaa veden liikkeet. KUNTAMARKKINAT ohjelma keskiaukeamalla 16 Maailman ensimmäinen kansainväliset kriteerit täyttävä passiivienergiatennishalli on rakennettu puusta penkkejä myöten. 23 Ruotsalainen Karl-Erik Eriksson on osallistunut IFMEn maailmankogresseihin jo lähes 40 vuoden ajan. 50 Tanskan Ørestadissa trendikkäät ja muotoilultaan rikkaat asuintalot muodostavat rohkean ja yhtenäisen kokonaisuuden. VESIHUOLTO Sähköpurkauksesta tehoa desinfiointiin? 6 Vesihuollon organisaatiot linjakkaampaan yhteistyöhön 13 Vesihuoltolaki julkis- ja yksityisoikeuden rajapinnalla 14 YHDYSKUNTA Växjö rakentaa puusta yhteisvoimin 16 IFME-kongressista eväitä kestävään yhdyskuntaan 20 Karl-Erik Erikssonin lähes neljä vuosikymmentä IFMEttä 23 Päästövähennykset onnistuvat pienelläkin budjetilla 24 HANKINNAT Julkiset hankinnat ja TUKEFINkonsepti tuottavuustyökaluina 26 Oulun kaupunki kehittää hankintamenettelyjään 26 YHTEISTYÖJÄRJESTÖMME Suomen kuntatekniikan yhdistys 33 UKTY 37 Kuntien putkimestarit 38 TURVALLISUUS Pyörätaskut rohkaisevat pyöräilemään ajoradalla 39 Kunnissa riittää työtä häiriötilantesiin varautumisessa 42 TEKNISET PALVELUT Turun uusi Myllysilta on vuoden kuntatekniikan saavutus 46 Kupera-hanke perkasi teknisen sektorin toimintatapoja 48 Rohkeaa arkkitehtuuria Malmössä ja Kööpenhaminassa 50 PALSTAT / KOLUMNIT Pääkirjoitus 5 Rytilät/Pekka Rytilä: Rättisitikat parveilevat kesäisin 45 Uutisia 52 Kirjallisuutta 55 Henkilöuutisia 56 Palveluja 58 Kuntatekniikka 5/2012 3

4

5 KUNTAMARKKINAT ohjelma keskiaukeamalla lehti.kuntatekniikka.fi KUNTATEKNIIKAN AMMATTILEHTI Energia Hankinnat Ilmastonmuutos Infra-IT Jätehuolto Kiinteistöt Kunnossapito Liikenne ja väylät Liikuntapaikat Maankäytön suunnittelu Maarakennus Rakentaminen Turvallisuus Uimahallit ja kylpylät Vesihuolto Viheralueet Ympäristö ALANSA YKKÖNEN Maailmankongressi toi kuntatekniikan asiantuntijat Helsinkiin sivu 20 Päästöjen vähentämiseen löytyy myös edullisia keinoja sivu 24 Hankintamenettelyjen kehittäminen parantaa tuottavuutta sivu 26 5/2012 Pyörätaskut lisäävät liikenneturvallisuutta, Marek Salermo sivulla 36 vakuuttaa. sivu 39 Henry Hatakka ja Matti Virkamäki testaavat Tampereella KORKEAJÄNNITTEISTÄ VEDENPUHDISTUSTA TOIMITUS Toinen linja 14, Helsinki Internet: lehti.kuntatekniikka.fi S-posti: Päätoimittaja DI Paavo Taipale Puh , Toimitussihteeri DI Tuija Käyhkö Puh Toimituksen sihteeri Monica Honkaniemi Puh , TOIMITUSNEUVOSTO Marika Kämppi Heikki Lonka Juhani Sandström Sami Sillstén Paavo Taipale Petri Vainio TILAUKSET Puh Vuodessa 8 numeroa Kestotilaus 73 (+ alv 9 %) Vuosikerta 82 (+ alv 9 %) Irtonumero 10 (+ alv 23 %) ILMOITUKSET Marianne Lohilahti Puh marianne.lohilahti@netti.fi TYÖPAIKKAILMOITUKSET Hinta 3,65 /palstamm SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINOPAIKKA Oy Scanweb Ab, Kouvola ISSN X 67. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti KUSTANTAJA/JULKAISIJAT KL-Kustannus Oy/Suomen Kuntaliitto ry Suomen kuntatekniikan yhdistys ry SKTY sivu 6 Kannen kuva: Merja Ojala PÄÄKIRJOITUS Paavo Taipale paavo.taipale@kuntatekniikka.fi Laatua säädösviidakkoon Elokuussa julkaistiin väitöstutkimus suomalaisen lainvalmistelun laadusta. Siinä arvioitiin laatua ja sen kehittymistä viime vuosikymmeninä kriittisesti erityisesti eri intressiryhmien tasapuolisten osallistumismahdollisuuksien näkökulmasta. Nykyään eturivissä vaikuttamassa ovat lähinnä elinkeinoelämä ja työmarkkinajärjestöt. Lainvalmistelun parantaminen on esillä jopa hallitusohjelmassa, mutta tulokset lienevät nähtävissä vasta myöhemmin. Uusia lakeja sekä muita kansalaisten ja yhteisöjen toimintaa ohjaavia säädöksiä tulee voimaan jatkuvasti. Näin käy kunta-alallakin yleisesti, myös kuntatekniikassa. Tuorein esimerkki on näinä päivinä eduskunnalle annettava hallituksen esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Taustalla on EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano korjausrakentamisen osalta. Valmistelusta vastannut ympäristöministeriö haluaa Suomen olevan jälleen EU:n eturivissä edistämässä sinänsä hyvää asiaa, energiatehokkuutta. Lakimuutoksista ja asetuksista saattaa pahimmassa tapauksessa syntyä lähes legendaarista haja-asutuksen jätevesiasetusta kiivaampi keskustelu. Kustannusvaikutuksiltaan tämä säädöspaketti voi ainakin olla tuntuvasti sitä suurempi. Päämäärään pyritään sivulle vilkuilematta, eikä kokonaisnäkemystä uuden säätelyn vaikutuksista esimerkiksi kuntien tehtävien muutoksiin tai korjausrakennushankkeeseen ryhtyvän velvoitteisiin tahdo löytyä. Kuntien toimitilakustannusten tai kansalaisten asumiskustannusten on arvioitu nousevan 5-15 prosenttia, mikä ei lupaa hyvää näköpiirissä olevassa taloustilanteessa. Homekorjauksiakin riittää jo nykyisellään kunnissa vuosiksi eteenpäin. Eduskunnan pitäisi harkita huolellisesti, miten korjausrakentamista Suomessa ensi vuonna ja sen jälkeen säädellään. On hyvä pitää mielessä Olaus Petrin tuomarinohjeet lähes 500 vuoden takaa: mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan. Ruotsalaiset tekivät sen taas Eivät sentään tällä kertaa voittaneet jääkiekon maailmanmestaruutta. Mutta osoittivat kuntatekniikan maailmankongressissa osaavansa tehdä monia asioita fiksusti ja myös kertoa niistä muille. Toki myös kotimaiset kuntatekniikan edistysaskeleet ja kaukomaiden oivallukset nousivat tapahtumassa hyvin esille. Kongressia seuranneena on myönnettävä, että länsinaapurissa monia sellaisia asioita, joita meillä juntataan kuin käärmeitä pyssyyn, on toteutettu hyvässä yhteisymmärryksessä menestyksekkäästi. Ehkä se on sitä diskuteeraamisen kautta syntyvää yhteishyvää, jota kaikki kansankodissa mielellään ovat edistämässä. Seuraavat nrot Aineisto Ilmestyy TEEMAT 6/ Jätehuolto ja ympäristö Liikenne ja väylät Ympäristötekniikka / ICT kuntatekniikassa Kiinteistöt Vesihuolto 8/ Energia Valaistus

6 Sähköpurkauksella käsitellystä vedestä otetaan säännöllisesti näytteitä, jotka analysoidaan Ruskon vesilaboratoriossa. Pilottilaitteistolla käsiteltyä vettä ei johdeta verkostoon. 6 Kuntatekniikka 5/2012

7 VESIHUOLTO Pilottilaitteisto testikäytössä Tampereella SÄHKÖPURKAUKSESTA tehoa desinfiointiin? Tampereen Veden käyttöpäällikkö Matti Virkamäki (vas.) ja tekniikan tohtori Henry Hatakka Wapulec Oy:stä tarkistavat, ettei otsonipitoisuus pilottilaitteiston läheisyydessä ole kohonnut liian korkeaksi. Suomen useimpia EU-maita selvästi tiukemmat sisäilman otsonipitoisuuden raja-arvot edellyttävät tiivistä seurantaa. Talousveden desinfiointiin on kansainvälisenä yhteistyönä kehitetty Suomessa uutta menetelmää, joka perustuu hapetukseen korkeajännitteisen sähköpurkauksen avulla. Se on laboratorio-oloissa osoittautunut tehokkaaksi niin puhdistustulosten kuin energiankulutuksenkin osalta. Tampereen Veden Ruskon vesilaitoksella on kesäkuusta lähtien testattu menetelmää pilottilaitteistolla. TEKSTI Paavo Taipale KUVAT Merja Ojala Vesi solisee ohuina kalvoina ylhäältä alas muovilevyn takana jääkaapin kokoisessa pilottilaitteistossa Ruskon vesilaitoksella Tampereella. Suojaseinämän takana äärimmäisen lyhytkestoiset, noin 100 nanosekunnin pituiset vajaan 20 kilovoltin korkeajännitepulssit muodostavat reaktorissa koronapurkauksen maadoitetun levyn ja korkeajännitteisen elektrodilangan väliin. Purkauksen läpi virtaavan vesikalvon pintaan muodostuu hydroksyyliradikaaleja, jotka poistavat epäpuhtauksia vedestä hapettamalla. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta näyttää yksinkertaiselta. Pilottimittakaavan kokeisiin pääsemisen taustalla on pitkäaikainen tutkimustyö, jota Lappeenrannan teknillisessä yliopistos- Kuntatekniikka 5/2012 7

8 VESIHUOLTO Kloorauksesta ei voida kokonaan luopua, koska otsoni ei säily verkostossa riittävän kauan. 20 kilovoltin sähköpurkaus hapettaa veden epäpuhtauksia Ruskon vesilaitoksen pilottilaitteistossa. Vesi virtaa ohuina kalvoina elektrodien välissä ylhäältä alas. Käsitelty vesi varastoidaan alaosan säiliössä, kunnes reaktiossa syntyvä otsoni hajoaa. neiden suhteen. Ongelma saatiin ratkaistuksi, ja reaktori toimii nyt luotettavasti. Matkan varrella hajotettiin muutama reaktori, mutta lopulta saatiin kuukauden aikana prosessin energiankulutus putoamaan kolmannekseen otsonoinnin vaatimasta energiasta, Hatakka kertoo. Ongelmia on matkan varrella ollut muitakin. Varsinkin veden ollessa kylmää reaktorissa syntyvä otsoni ei ehdi hävitä pilottilaitteistoon rakennetussa säiliössä. Kun sisäilman otsonin rajaarvot ovat Suomessa vielä puolta pienemmät kuin muualla EU:ssa, niin asialle oli tehtävä jotakin. Täällä se tarkoitti veden johtamista putkessa laitosrakennuksen ulkopuolelle. Sähköpurkaus korvaa otsonoinnin? Ruskon nykyinen puhdistusprosessi ei sisällä otsonointia, joten suoraa vertailua siihen ei täällä voida tehdä. Laitteistoon tuleva vesi otetaan laitoksen puhdistusprosessista flotaation jälkeen. Sähköpurkaus veden desinfioinnissa Henry Hatakka, TkT Lappeenranan teknillinen yliopisto / Wapulec Oy Menetelmä on kehitetty korvaamaan laadukasta vettä tuottava, mutta paljon energiaa kuluttava otsonointi. Otsonointia vastaava hapetusteho on saatu uudella koronapurkausmenetelmällä, jossa kuluu enintään kolmannes otsonoinnin tarvitsemasta energiasta. Koronapurkaus tuottaa suoraan veden pintaan lyhytikäisiä, mutta erittäin aktiivisia hapettajia, hydroksyyliradikaaleja. Lisäksi purkauksessa muodostuu muita hapettajia, kuten otsonia ja atomihappea. Pääteho on kuitenkin massiivisessa radikaalimuodostuksessa. Menetelmä kuuluu niin sanottuihin kehittyneisiin hapetustekniikoihin, jotka soveltuvat liuenneiden (orgaaniset ja jotkin epäorgaaniset kuten rauta ja mangaani) aineiden poistamiseen vedestä hapettamalla eli pilkkomalla haitalliset kemialliset komponentit pienemmiksi ja vaarattomiksi yhdisteiksi tai mineralisoimalla ne vedestä kokonaan hiilidioksidiksi. Laitteisto koostuu generaattorista ja SÄHKÖPURKAUSMENETELMÄN TOIMINTAPERIAATE Puhdistettava vesi Ilma tai happi Generaattori Korkeajännitteinen sähköpulssi Reaktori Puhdas vesi sa on tehty yhteistyössä venäläisen Tomskin teknillisen yliopiston ja suomalaisen Wapulec Oy:n kanssa. Menetelmää on tutkittu muuallakin, mutta venäläisillä on sen kaupallisesta käytöstä eniten kokemuksia ja myös tutkimustietoa, sanoo menetelmän kehittäjä ja pilottikokeita johtava tekniikan tohtori Henry Hatakka Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Tutkimusta vietiin Suomessa eteenpäin Tekesin tukemalla 2,5-vuotisella hankkeella. Venäläistä reaktorityyppiä kehitettiin poistamalla elektrodeissa käytetyt eristeet. Näin päästiin käsiksi koronapurkauksiin. Menetelmä on tehokas, mutta herkkä vedessä olevien sähköä johtavien aireaktorista. Generaattori tuottaa erittäin lyhytkestoisia (noin 100 nanosekuntia) korkeajännitepulsseja. Korkeajännitepulssi muodostaa reaktorissa koronapurkauksen maadoitetun levyn ja korkeajännitteisen elektrodilangan väliin. Vesi virtaa (pisaroina, norona tai kalvona) koronapurkauksen läpi, jolloin purkauksen elektrodisyöksy muodostaa veden pinnassa hydroksyyliradikaaleja. Purkauksen on tapahduttava kaasussa (ilma, happi tai argon), koska kokonaan veden sisässä väliaineen vastuksen voittamiseen hukataan moninkertainen määrä energiaa. Siksi vesi johdetaan reaktoriin yksinkertaisen suihkulevyn läpi (vastaava rakenne kuin normaalissa käsisuihkussa) ja kerätään suljettuun säiliöön reaktorin alapuolella. Vesi poistetaan säiliöstä yksinkertaisen patolevyn kautta. Suuremmissa yksiköissä vesi voidaan johtaa suljettuun altaaseen, josta vesi poistetaan hiekkasuodattimen läpi. Reaktorissa muodostunut ja veteen liuennut otsoni vapautuu vedestä, mutta lyhyen, lämpötilasta riippuen yleensä alle 30 minuutin viipymän jälkeen se hajoaa itsestään. 8 Kuntatekniikka 5/2012

9 Lopulta saatiin kuukauden aikana prosessin energiankulutus putoamaan kolmannekseen otsonoinnin vaatimasta energiasta. Vielä parempi olisi käyttää koronapurkauspuhdistusta hiekkasuodatuksen jälkeiseen veteen, mutta täällä vedessä on siinä vaiheessa jo klooridioksidi mukana, joten se ei ollut mahdollista, Hatakka selostaa. Putkistossa on oltava desinfiointikykyä tulevaisuudessakin, joten kloorauksesta ei voida kokonaan luopua, koska otsoni ei säily verkostossa riittävän kauan. Ongelmana on myös nykyisen raakaveden kesäisin korkea lämpötila, joka heikentää desinfioinnin tehoa, Tampereen Veden käyttöpäällikkö Matti Virkamäki huomauttaa. Menetelmällä on laboratoriossa kyetty hapettamaan sellaisiakin yhdisteitä, joihin perinteinen otsonointi ei ole tehonnut. Tällaisia ovat muun muassa metaani jätevedenpuhdistuksessa ja talousvesipuolella muun muassa hormonit. Teho paranee happipitoisuutta nostamalla Periaatteessa koronapurkausmenetelmällä olisi mahdollista korvata desinfioinnin lisäksi muitakin puhdistusprosessin vaiheita, mutta tehtyjen kokeiden perusteella energiaa kuluu silloin niin paljon, että menetelmän kustannustehokkuus katoaa. Ruskon pilotissa sähköä käytetään noin 40 Wh puhdistettua vesikuutiota kohti eli noin 0,5 sentin edestä. Laitteiston läpi ajettiin kesällä vettä noin kuusi kuutiometriä tunnissa. Puhdistustehoa on mahdollista parantaa nostamalla reaktorin happipitoisuutta. Teho kaksinkertaistuu, jos reaktorin happipitoisuus on 60 prosenttia. Kustannusvertailua lisähapen käytön ja ilman hapen varassa toimivien reaktorien välillä ei ole vielä tehty. Sen sijaan otsonoinnin energian kulutuksesta on tietoa. Otsonia annostellaan tyypillisesti 2 10 mg/l, ja otsonin valmistamiseen kuluu energiaa noin kwh/kg. Näin ollen otsonoinnin energiakustannus vaihtelee välillä Wh/m 3, Henry Hatakka sanoo. Kun energian hinta nousee koko ajan, sen kulutuksen vähentäminen on tärkeää, käyttöpäällikkö Virkamäki korostaa. Vähän huollettavaa Laitteistossa on varsin vähän kunnossapitoa vaativia kohteita. Korkeajännitteisen sähköpurkauksen tuottava elektrodilanka joudutaan vaihtamaan aika ajoin, mutta senkin käyttöikä on Hatakan mukaan varsin pitkä. Tämänhetkisessä pilottilaitteistossa myös vedenjakorakenteet vaativat jonkin verran huoltoa, mutta uskon, että täyden mittakaavan laitoksessa siihen löydetään lähes huoltovapaa suunnitteluratkaisu. Koko laitteiston käyttöiäksi voi arvioida noin 30 vuotta. Pilottilaitteistosta voidaan helposti skaalata tuotantokäyttöön soveltuva laitteisto. Generaattori tosin joudutaan vaihtamaan vesijäähdytteiseksi varsin pian koon kasvaessa. Isompiin laitoksiin voidaan ja on usein muistakin syistä viisasta rakentaa useita käsittelylinjoja. Toistaiseksi kokemuksia on enimmillään 10 kilowatin generaattoreista, Henry Hatakka sanoo. Ennen täyden mittakaavan laitoksen rakentamista kannattaa hänen mielestään ehdottomasti selvittää lisähapen käytön kustannustehokkuus. Tätä on tarkoitus testata myös käynnissä olevalla Ruskon pilottilaitteistolla. Tarkoituksena on myös Kuntatekniikka 5/2012 9

10 TAMPEREEN VESI 2011 Tampereen kaupungin liikelaitos Toimittaa vettä Tampereella ja Pirkkalassa lähes asukkaalle. Puhdistaa näiden lisäksi myös Ylöjärven yhdyskuntajätevesiä. Veden myynti 15,2 miljoonaa m 3 Talousveden tuotanto: miljoonaa m 3, josta Ruskon laitoksella 15,1 miljoonaa m 3 miljoonaa m 3 Jäteveden puhdistus 26,5 miljoonaa m 3, josta laskutettua 20,3 miljoonaa m 3 Vesijohtoverkostoa 738 km Viemäriverkostoa km, josta jätevesiviemäriä 668 km, sadevesiviemäriä 596 km ja euroa euroa Vakinaisen henkilöstön Tampereen Vesi tuottaa verkostoonsa pumpattavasta talousvedestä noin 15 miljoonaa kuutiometriä eli kolme neljännestä Ruskon vesilaitoksella, joka ottaa vetensä Roineesta. Tavoitteena on siirtyä seudullisen Tavase Oy:n valmistamaan tekopohjaveteen. Hanke on kuitenkin edennyt kunnissa takkuisesti. selvittää, voidaanko vielä pienemmällä sähköpurkausten pulssitaajuudella päästä yhtä hyviin puhdistustuloksiin. Nykyisestä pulssista sekunnissa taajuus alennettaisiin puoleen. Myös prosessin säädettävyyttä muun muassa käsiteltävän veden lämpötilan mukaan on vielä tarpeen selvittää. Vedenpuhdistusmenetelmien tutkimus on pitkäjänteistä TEKSTI Paavo Taipale KUVA Seppo Haavisto Uusia vedenpuhdistusmenetelmiä, kuten kalvosuodatusta ja elektrokoagulaatiota on tutkittu monella taholla sekä Suomessa että muualla maailmassa, mutta merkittäviä läpimurtoja ei juuri ole saatu aikaan. Kalvosuodatusmenetelmien käyttöönottoon liittyneet kovat odotukset reilu vuosikymmen sitten kilpistyivät valtaosin menetelmän kalleuteen. Kalvosuo- Päämarkkinat Suomen ulkopuolella Venäjällä sikäläistä sähköpurkausmenetelmää on käytetty vedenpuhdistukseen muun muassa leipomoissa, panimoissa ja votkatehtailla. Suomalainen kehitystyö on jalostanut siitä olennaisesti energiatehokkaamman. Sen on arvioitu voivan korvata erityisesti paljon energiaa kuluttavaa otsonointia vesilaitoksilla. Päämarkkina uudelle menetelmälle ovat suuret pintavesilaitokset ympäri maailmaa. Uusi menetelmä voisi sopia myös kehittyvien maiden vesilaitoksille, joissa desinfioinnin tarve on suuri ja aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuudet hyvät, Hadatuksen puhdistustulokset ovat kyllä erinomaisia, sanoo vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala Aalto-yliopistosta. Kalvosuodatustutkimukset kuitenkin jatkuvat myös Suomessa. Perusvaihtoehtoina tarkastellaan joko harvemman kalvon käyttöä koko puhdistusprosessin alussa tai tiheän kalvon käyt- Nyt tutkitaan menetelmiä, joita laitosmittakaavassa voidaan ajatella hyödynnettävän laajasti vasta 2030-luvulla, professori Riku Vahala sanoo. 10 Kuntatekniikka 5/2012

11 VESIHUOLTO Henry Hatakka (vas.) säätää pilottilaitteiston generaattoria ja Matti Virkamäki tarkistaa laitteiston ympäristön otsonipitoisuuden. Tilan otsonipitoisuutta on seurattava tarkasti. takka pohtii. Uuden menetelmän käyttökohteita Suomessa ei vielä ole arvioitu. Kun laitoksella tehtävien pilottikokeiden pohjalta päästään laskemaan todellisia energiankulutustietoja, voidaan myös arvioida sitä, millaisille suomalaislaitoksille menetelmä soveltuisi niin, että investoinnin takaisinmaksuaika olisi kohtuullinen. Tampereen Vesi mukana alan kehityshankkeissa Sopivaa vesilaitosta pilotointia varten kartoitettiin melko laajasti, ja lopulta Ruskon vesilaitos valikoitui testauspaikaksi. Pilottilaitteiston rakentaminen ja asentaminen on tehty Keksintösäätiön hankerahoituksella. Ruskon vesilaitos tarjoaa laitteistolle tilat, analytiikan ja asennusapua sekä tarvittavan sähköenergian. Periaatteenamme on ollut tehdä paljon yhteistyötä muun muassa oppilaitosten kanssa. Tämä on yhtenä hankkeena muiden joukossa. Ei tämä menetelmä välttämättä tule koskaan täällä tuotantokäyttöön, mutta kehitystä pitää olla mukana viemässä eteenpäin, Matti Virkamäki sanoo. Tampereen Vesi on käynnistänyt tällä hetkellä varalaitoksena toimivan Näsijärven vettä käyttävän Kaupinojan vesilaitoksen saneeraushankkeen. Näsijärven veden laatu on tällä vuosituhannella parantunut merkittävästi ja on joiltakin osin jopa parempi kuin Roineen vesi, jota Ruskossa käytetään. Vesi tullaan saneerauksen jälkeen ottamaan Näsijärvestä selvästi Roinetta syvemmältä, mikä myös vakauttaa lämpötilaa ja parantaa veden makua kesäaikana. Kaupinojan laitoksen saneeraussuunnitelmat ovat jo valmiina, ja laitoksen on määrä olla käyttökunnossa kahden vuoden kuluttua kesällä Kapasiteetiltaan se tulee olemaan hieman Ruskon laitosta suurempi. Kun Kaupinojan laitos saadaan saneerauksen jälkeen käyttöön, Ruskon laitos on tarkoitus peruskorjata vuosikymmenen lopulla. Uskomme, että aikanaan saamme tänne TAVASE Oy:ltä tekopohjavettä, joka on luonnollisesti vielä paljon Roineen vettä laadukkaampaa. työtä töä täydentämässä tavanomaista puhdistusprosessia. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tutkittiin aikanaan varsin perusteellisesti, ja nyt keskitymme enemmän ensin mainittuun perusvaihtoehtoon. Jokin aika sitten saatiin lupaavia tuloksia myös ioninvaihtohartseista, mutta niitäkään ei ole toistaiseksi otettu yleisesti käyttöön. Otsonoinnin annostuksesta opinnäytetyö käynnissä Tampereen teknillisen yliopiston kemian ja biotekniikan laitoksen professori Tuula Tuhkanen puolestaan muistuttaa, että suomalaisten pintavesien keskeisen ongelman, humuksen, poistoon on toistaiseksi ollut käytettävissä hapetusta edullisempia menetelmiä. Hydroksyyliradikaalien käyttö hapetuksessa on perusteltua erityisesti silloin, kun vedessä on sellaisia epäpuhtauksia, joita muut menetelmät eivät poista. Tuhkasen mielestä on tarpeellista myös selvittää otsonoinnissa käytettävää annostusta. Tähän liittyvä opinnäytetyö on käynnissä HSY Veden kanssa. On hiukan sellainen tuntuma, että monilla laitoksilla käytetään otsonoinnissa tällä hetkellä liian suurta turvamarginaalia. Sen pienentäminen alentaisi otsonoinnin kustannuksia. On kuitenkin hyvä, että vaihtoehtoisia menetelmiäkin tutkitaan, hän sanoo. Osaavista tekijöistä pulaa Riku Vahala muistuttaa tutkimuksen pitkästä aikajänteestä ja sanoo, että nyt tutkitaan menetelmiä, joita laitosmittakaavassa voidaan ajatella hyödynnettävän laajasti vasta 2030-luvulla. Harvat vielä käytössä olevat suomalaiset pintavesilaitokset alkavat tulla saneerausikään. Niistäkin useat ottavat käyttöön tekopohjaveden pintaveden sijasta. Näyttää kuitenkin siltä, että vesilaitossaneerauksiin erikoistuneita urakoitsijoita ei tahdo enää kotimaassa olla. Osaavia tekijöitä ei tällaisiin erikoiskohteisiin löydy, Vahala harmittelee. Kuntatekniikka 5/

12

13 VESIHUOLTO Opas vesiosuuskunnille, vesilaitoksille ja kunnille VESIHUOLLON ORGANISAATIOT linjakkaampaan yhteistyöhön Vesiosuuskunnat ja kunnat saavat ensi kevään aikana opasjulkaisun keskinäisen yhteistoimintansa järjestämiseen. Monissa kunnissa, joissa on viime vuosikymmenellä perustettu runsaasti uusia vesiosuuskuntia, on kaivattu yhtenäistä ohjeistusta. TEKSTI ja KUVA Paavo Taipale Suomessa on toista tuhatta vesiosuuskuntaa, joista suurin osa on pieniä. Uusia vesiosuuskuntia on muodostettu viime vuosina haja-asutusalueille ja loma-asuntoalueille varsinkin jätevesiasetuksen velvoitteiden täyttämiseksi. Tällainen toiminta jatkunee vilkkaana vielä lähivuosina. Osuuskuntamuotoisen vesihuollon on yleisesti arvioitu voivan toimia laadukkaasti tulevaisuudessa silloin, kun osuuskunta on niin suuri, että se voi palkata alan ammattihenkilöstöä. Useissa pienissä osuuskunnissa toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Ammattitaitoinen järjestelmien ylläpito saattaa olla kunnan asiantuntija-avun ja ostopalveluiden varassa. Opas avuksi toiminnan kehittämiseen Kuntaliitto on käynnistänyt yhteishankkeen, jonka tarkoituksena on luoda toimintamalleja kuntien, kunnan vesihuoltolaitosten ja vesiosuuskuntien yhteistyön pohjaksi. Työhön tarvitaan laaja kirjo alan toimijoita keskustelemaan ja muokkaamaan yhteistyön muotoja tai toimintatapoja mahdollisia yhdistymisiä varten. Vesihuoltoalan toimijat ovat kertoneet tarpeesta valtakunnalliselle julkaisulle, jossa on ohjeistusta ja esimerkiksi sopimusmalleja siitä, miten vesihuoltolaitosten yhteistyötä parannetaan ja vesihuoltolaitoksia yhdistetään, olivatpa ne sitten kunnan tai osuuskuntien laitoksia, Tärkeintä ohjeistuksessa on se, että se on käyttökelpoista kaikille toimijoille pienillekin, Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu sanoo. VESIHUOLTOYHTEISTYÖN OPAS OSUUSKUNNILLE JA KUNNILLE Selvitetään vesihuoltolaitosten ja vesiosuuskuntien tai vesiosuuskuntien yhdistyessä tarvittava yhteinen näkemys omaisuuden arviointiin, yhteisen hallinnon muodostamiseen, sopimuspohjiin sekä taksapolitiikkaan. Otetaan kantaa kunnan vesihuoltoavustuspolitiikkaan sekä kunnan toiminta-alueen hyväksymisprosessiin ja liittämisvelvollisuudesta vapauttamispäätösprosessiin. Laaditaan sopimusmalli ja selkeät ohjeet, jotka sisältävät muun muassa seuraavat vesihuoltolaitosten yhdistymiseen liittyvät asiat: siosuuskunnassa det (sisältäen myös osuuskuntalain) Hanke aloitetaan laajapohjaisella seminaarilla syyskuussa 2012, jossa sovitaan työn tavoitteista ja etenemisestä ja kirjataan osapuolten näkemykset sekä perustetaan hankkeelle ohjausryhmä. Suomen Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu sanoo. Myös toiminta-aluepäätöksiin ja liittymisvelvollisuudesta vapauttamiseen halutaan selviä kriteereitä. Tärkeää on luoda yhteiset pelisäännöt koko vesihuoltoalalle. Painoarvoa hankkeeseen tuo Ronnun mukaan se, että oppaan laadinnassa ovat mukana MMM, YM, Pirkanmaan ely-keskus, VVY, Pellervo-seura, SVOSK ja Kuntaliitto. Tärkeintä ohjeistuksessa on, että se on käyttökelpoista kaikille toimijoille pienillekin. Hankkeessa tullaan selvittämään myös kuntien vesihuoltolaitosten ja vesiosuuskuntien tai vesiosuuskuntien keskinäisissä yhdistymisissä tarvittava yhteinen näkemys omaisuuden arviointiin, yhteisen hallinnon muodostamiseen, sopimuspohjiin sekä taksapolitiikkaan, Rontu kertoo. Tavoitteena suositus toimintatavoista Tavoitteena on muodostaa suositus vaihtoehtoisista toimintatavoista kun yhteistyötä ryhdytään tiivistämään tai jos vesihuoltolaitoksia ja osuuskuntia yhdistetään. Yhdistymisissä otetaan huomioon kaikki organisoitumisvaihtoehdot. Kuntien ja niiden alueella toimivien vesiosuuskuntien välillä tarvitaan joustavaa ja luottamuksellista yhteistyötä. Jo suunnitteluvaiheessa tulisi yhteistyössä todeta verkostojen tekninen yhteensopivuus mahdollista tulevaisuuden yhdistymistä silmälläpitäen. Pitkällä tähtäimellä voisi ajatella, että alueellinen vesihuoltolaitos, johon myös osuuskunnat liittyisivät, parantaisi toimintavarmuutta ja kustannustehokkuutta, Rontu pohtii. Ohjeistuksesta tehdään maksuton verkkojulkaisu, joka sisältää sopimusmallit. Se on tarkoitus julkaista ensi keväänä. Osuuskuntien tietoon julkaisu ja sen tieto saadaan SVOSK ry:n ja VVY:n kautta. Toivomme myös, että julkaisun sisältö kiinnostaisi mediaa, Kirsi Rontu sanoo. Oppaan kokoamisesta vastaa Kuntaliitossa DI Henna Luukkonen, ja se on keväällä 2013 ladattavissa Kuntaliiton maksuttomana verkkojulkaisuna osoitteesta Kuntatekniikka 5/

14 Talouden ohjaus ja valvonta kaipaavat terävöittämistä VESIHUOLTOLAKI tasapainoilua julkis- ja yksityisoikeuden välillä Reilun vuosikymmenen voimassa ollut vesihuoltolaki on toiminut kohtuullisen hyvin. Lakia sovellettaessa toimitaan sekä julkisoikeuden että yksityisoikeuden piirissä. Asiakas ei aina ole selvillä pelisäännöistä. Vesihuollon palveluolemuksesta huolimatta kunnalla on keskeinen julkisoikeudellinen rooli sen kehittämisessä. Jaakko Gustafsson LuK/hall.yo Itä-Suomen yliopisto Vesihuoltolaki (VHL) on erityislaki, jota sovelletaan kaikkeen laitosmuotoiseen vesihuoltotoimintaan, riippumatta sen organisointitavasta tai omistuspohjasta. Osa VHL:n säätelemästä toiminnasta, kuten esimerkiksi kehittämissuunnitelman laatiminen ja vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen määrääminen, edellyttävät kunnalta julkisoikeudellista päätöksentekoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki VHL:n mukainen, asiakkaiden asemaan vaikuttava päätöksentekomenettely olisi luonteeltaan kokonaisuudessaan julkisoikeudellista. On lisäksi otettava huomioon, että vesihuoltolaitosten toiminnan organisoinnissa joudutaan soveltamaan myös muita säädöksiä kuten kirjanpitolainsäädäntöä ja muuta soveltuvaa toimialakohtaista lainsäädäntöä. Tällaisia ovat esimerkiksi kunnallisten vesihuoltolaitosten osalta kuntalain 10a luku, jota sovelletaan kunnallisiin liikelaitoksiin ja kuntayhtymiin, sekä vesihuoltoosuuskuntien osalta osuuskuntalaki (1488/2001). Yhtiömuotoiseen vesihuoltolaitostoimintaan sovelletaan puolestaan osakeyhtiölakia (624/2006). Vesilaitoksen ja asiakkaan välillä on kuluttajasuhde Vaikka kunnallinen vesihuoltolaitos toimisi käytännössä kunnan osana, vesihuoltolaitoksella ei ole varsinaisia viranomaistehtäviä. Näin ollen vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välillä ei ole viranomaissuhdetta (joka tarkoittaisi siis julkisoikeudellista oikeussuhdetta) vaan kuluttajasuhde, jota säännellään VHL:n lisäksi myös muiden tähän asiayhteyteen soveltuvien säädösten kuten kuluttajansuojalain (KSL, 38/1978) perusteella. Vesihuoltolaitoksen kannalta keskeistä on vakaa laitostalous, joka mahdollistaa myös tarpeelliset investoinnit. Vesihuoltolaitoksen asiakkaan kannalta keskeisin intressi on saada tarvitsemansa vesihuoltopalvelut (talousvesi, viemäröinti, tietyissä tapauksissa kuivatusvesien poisjohtaminen) luotettavasti ja edulliseen hintaan. Vesihuoltolain mukaisilla maksukäytännöillä tulisi tukea näitä tavoitteita. Maksujen määräytymisperusteet eivät kuitenkaan aina ole taloudelliselta ja oikeudelliselta kannalta aivan niin yksiselitteisiä ja selkeästi ilmoitettuja kuin intressien ja VHL:n tavoitteiden toteutumisen kannalta voitaisiin pitää toivottavana. VHL 4 luku säätää vesihuollon maksujen yleisistä perusteista, maksuista sekä kunnallisen laitoksen kirjanpidosta ja VHL 5 luku vesihuollon sopimuksista, yleisistä toimitusehdoista, sopimusehtojen muuttamisesta sekä sopimusten irtisanomisesta. Koska kyse on edellä mainitun kuluttajasuhteen ehtojen sääntelystä, joihin ei liity suoranaista julkisen vallan käyttöä, nämä kyseiset säännökset ovat siten luonteeltaan yksityisoikeudellisia. VHL:n tultua voimaan 2001 kaikki sen nojalla asiakkailta veloitettavat vesihuollon maksut sekä vesihuoltopalveluja koskevat sopimukset ovat siten luonteeltaan yksityisoikeudellisia. Yksityisoikeudelliseen maksu- ja sopimusjärjestelmään siirtymisen eräänä tavoitteena on ollut maksujen ja niiden määräytymisperusteiden valvonnan läpinäkyvyyden parantaminen, mikä on olennaista muun muassa asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun sekä vesihuoltolaitosten laitostalouden valvonnan kannalta. Yhtenä tarkoituksena on ollut myös parantaa aiheuttamisperiaatteen ja kustannusten kattamisen periaatteen toteutumista ja toteuttamisen valvontaa ja näin kustannusten oikeaa kohdentamista niiden aiheuttajalle vesihuoltopalvelujen hinnoittelussa. Valvonnan ja oikeusturvan ongelmia Asiakkaiden kannalta yksityisoikeudelliseen maksu- ja sopimusjärjestelmään siirtyminen ei ole kuitenkaan ollut täysin ongelmatonta. Maksujen ja sopimusten yksityisoikeudellisesta luonteesta johtuen niissä ilmeneviin erimielisyyksiin ei siten lähtökohtaisesti voida hakea muutosta valituksella hallinto-oikeuteen, vaan ne tulevat ratkaistaviksi muiden yksityisoikeudellisten riita-asioiden tapaan kanteella käräjäoikeudessa. Tätä ei kuitenkaan voida pitää vesihuoltolaitoksen asiakkaan kannalta mitenkään ongelmattomana, sillä yksityisoikeudelliseen prosessiin liittyvä oikeuskuluriski voi olla huomattava, ja lisäksi niin vesihuoltolaitosten asiakkailta kuin käräjäoikeuksiltakin yleensä puuttuu myös esimerkiksi VHL 4 luvun mukaisissa asioissa tarvittavaa taloudellista ja oikeudellista asiantuntemusta. Kunnallisten vesihuoltolaitosten palvelujen hinnoittelun perustan muodostavasta taksasta päättää kunnan johtosään- 14 Kuntatekniikka 5/2012

15 VESIHUOLTO nössä nimetty kunnan toimielin, yleensä valtuusto. Kyseinen taksapäätös (erotuksena VHL 4 luvun mukaisista yksityisoikeudellisista maksuista) on siten luonteeltaan julkisoikeudellinen, ja tähän päätökseen on näin ollen myös mahdollista hakea muutosta kunnallisvalitusteitse. Sen sijaan esimerkiksi vesihuoltoosuuskuntien asiakkaiden mahdollisuudet hakea julkisoikeudellista tietä muutosta vesihuoltomaksujensa määräytymisperusteisiin ovat erittäin rajoitettuja, kuten käy ilmi esimerkiksi tapauksesta KHO:2012:39. Laitoksen omistusmuoto määrittää näin huomattavilta osin myös asiakkaiden käytettävissä olevien oikeusturvakeinojen laajuuden maksuihin kohdistuvan muutoksenhaun kannalta. Tätä voidaan pitää ongelmallisena erityyppisten vesihuoltolaitosten asiakkaiden välisen tasa-arvoisuuden kannalta. Tästä johtuen myös vesihuollon asiakassuhteissa saattaa toisinaan syntyä tilanteita, jolloin voi olla vaikeuksia päättää, tulisiko ratkaistavana oleva, maksujen määräytymisperusteisiin liittyvä asia tai kiista käsitellä yksityis- vai julkisoikeudellisessa järjestyksessä. Se aiheuttaa osaltaan epätietoisuutta niin vesihuoltolaitosten ja viranomaisten (kunta) päätöksenteossa kuin asiakkaidenkin keskuudessa muun muassa aiemmin mainitusta kunnallisvalitusmahdollisuuden sattumanvaraisuudesta johtuen. Valvonnan vastuut hajallaan Asiakkaan kannalta erityisen ongelmallista voi olla, että maksujen kohtuullisuuden ja määräytymisperusteiden valvonta ei sinänsä kuulu varsinaisesti kunnan enempää kuin ely-keskuksenkaan toimivaltaan, vaan kyseiset viranomaiset voivat käyttää toimivaltaansa vain hallinnollisiin asioihin eli VHL:n edellyttämään julkisoikeudelliseen päätöksentekoon liittyen. VHL:n mukaisten yksityisoikeudellisten velvoitteiden valvonta sen sijaan kuuluu kuluttajariitalautakunnalle (KSL:n mukaiset asiat) sekä kilpailuvirastolle (KilpailuL:n mukaiset asiat, johtuen vesihuoltolaitoksen asemasta toiminta-alueensa ns. luonnollisena monopolina). Nimenomaisesti VHL:n nojalla nämäkään tahot eivät voi ottaa kantaa mahdollisiin ongelmatilanteisiin VHL:n mukaisissa maksu- ja sopimusasioissa. Suomessa ei ole tällä hetkellä mitään sellaista viranomaistahoa, jolle juuri VHL:n mukaisten maksujen (ja sopimusasioiden) valvonta nimenomaisesti ja viran puolesta kuuluisi. Tilanne on hankala, sillä yksityisoikeudellista prosessia ei voida pitää vesihuoltolaitoksen asiakkaan kannalta erityisen tehokkaana edunvalvontakeinona mahdollisissa kiistoissa. Kokonaisuudessaan reilun vuosikymmenen voimassa olleesta VHL:sta saadut kokemukset ovat olleet myös maksukäytäntöjen osalta pääasiallisesti myönteisiä. Maksujen oikeudellisten määräytymisperusteiden ja niiden valvontakäytäntöjen osalta tietynlaista terävöittämistä kuitenkin kaivattaisiin. Loppuraporttinsa jättänyt vesihuoltolain tarkistamistyöryhmä onkin esittänyt VHL:n edellyttämien valvontakäytäntöjen tehostamista myös lain yksityisoikeudellisten velvoitteiden toteutumisen seurantaan liittyen. Kirjoittaja laatii Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksella opinnäytetyötä vesihuollon maksujen määräytymiseen vaikuttavista seikoista % maapallon pinta-alasta on vettä. High-efficiency -tekniikan edelläkävijä: Wilo. 70 % maapallon pinta-alasta on vettä. Veden huolellinen ja tehokas käsittely säästää yhteisiä resurssejamme. Wilon high-efficiency -pumput, kuten IE4 -luokan kestomagneettimoottorilla varustettu Wilo-Helix EXCEL ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut Wilo-TWI -porakaivopumput säästävät sekä luontoa että rahaa. Seuraavan sukupolven tulevaisuus on jo tänään meidän käsissämme. Lisää tulevaisuutta Internet-sivuillamme Kuntatekniikka 5/

16 PUURAKENTAMINEN edellyttää yhteistyötä Växjöläinen puurakentamisen asiantuntija Hans Andrén patistelee Suomen kuntia keksimään lisää käyttöä puulle, jolle paperitehtaat sulkevat oviaan. Hänestä puurakentamisen kehittäminen vaatii yritysten, kuntien ja yliopistojen yhteistyötä. Neuvoja ja kahdeksankerroksisia esimerkkejä on tarjolla Ruotsissa. TEKSTI JA KUVAT Sari Järvinen Puu kumahtaa, kun viimeiset laudat lyödään paikoilleen kolmanteen kerrokseen. On vuosi 1992 ja ruotsalaisessa Växjön kaupungissa on juuri valmistunut kielletty talo. Silloin Ruotsin laki esti rakentamasta yli kaksikerroksista puutaloa. Växjön puukerrostalo tehtiin poikkeuslailla, sillä metsäisen Kaakkois-Ruotsin katsottiin olevan poikkeuksellisessa tilanteessa. Poliitikot katsoivat karttaa. Hallitus päätti, että puusta tehdään businestä, se on ympäristöystävällistä ja sitä on kehitettävä vientituotteeksi. Växjöstä tuli ensimmäinen kaupunki, jossa puu tuli kunnan strategiaan. Meidän piti tukea ja lisätä sen käyttöä, Växjön kunnallisyhtiön (Växjö Kommunföretag AB) projektikoordinaattori Hans Andrén kertoo. Nyt on kulunut kaksi vuosikymmentä poikkeuslaista ja korkeasta puurakentamisesta tuli sallittua vuonna Andrén lähtee oppaaksi kaupunkikierrokselle ja lupaa näyttää mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tuhkasta nousi puuta Puurakentaminen oli iso askel kaakkoisruotsalaiselle asukkaan Växjölle, joka oli palanut kolmesti. Sen kirkkoa olivat lieskat nuolleet seitsemän kertaa. Ne palot tapahtuivat suurimmaksi osaksi tanskalaisten vallan aikana, Andrén huomauttaa. Hän ei ole huolissaan siitä, että puiset kerrostalot muodostaisivat maailman korkeimpia kokkoja. Jopa teidän VTT:nne (Valtion teknillinen tutkimuskeskus) on myöntänyt, ettei puurakentaminen ole ongelma paloturvallisuuden kannalta. Insinöörit ja arkkitehdit pystyvät suunnittelemaan rakennukset niin hyvin. Växjön vanha kaupunkikeskusta on rakennettu kivestä ja puusta, eikä se näytä puurakentamisen kannalta mitenkään erityiseltä. Sen sijaan Växjö kaavoitti uudemman kaupunginosan, Välle Broarin niin, että kaikkien uusien rakennusten materiaalina tulee olla puuta. Samalla alueella sijaitsee myös Linnéen yliopisto, joka on kehittänyt puurakentamista. Sen omat opetustilat ovat toimineet myös kokeilukenttänä. Tavoitteena on noin asuntoa, noin neliömetrin verran puisia koteja ja liikehuoneistoja. Kunta omistaa itse paljon: noin asuntoa koko kaupungissa. Niiden kautta se on voinut vaikuttaa rakentamiseen. Puurakentaminen teollisemmaksi Växjön rakennettuja puita on käynyt katsomassa vierasta, ja Andrén on puhunut puun ekologisuudesta ja passiivitaloista kyllästymiseen asti. Niiden sijaan hän haluaisi puhua siitä, mitä kaupunki todella on. Koko kaupunkisuunnittelun tulee lähteä siitä. Kaupunki on sama kuin ihmiset. Meidän on mietittävä, miten he haluavat asua. Ikeakaan ei puhu tänä päivänä huonekaluista, vaan elämäntyylistä. Tämän päivän tyyli on asua yksin. Ruotsissa 47 prosenttia on yhden hengen talouksia. Andrén päivittelee rakennuskustannusten nousun olevan järjetöntä. Ennen asumiseen meni ihmisten tuloista keskimäärin 30 prosenttia, nyt Kuntatekniikka 5/2012 Hans Andrénin mielestä puurakentamisen arkkitehtuuriin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

17 YHDYSKUNTA Limnologenin julkisivu on rakennettu niin, ettei seinäpinnassa oleva puu juuri kastu. Kuntatekniikka 5/

18 YHDYSKUNTA Växjön kaupunki omistaa useimmat Linneén yliopistorakennukset ja on edistänyt myös niissä puurakentamista. Meidän oli kehitettävä puurakentamista teollisemmaksi ja leikattava kuluja. Oli tehtävä hyviä asuntoja naurettavan halvalla. Lisäksi oli tehtävä jotain suljetuille paperitehtaille ja työpaikkojen menetyksistä kärsiville ihmisille. Hans Andrén tarkistaa, miten kerrostalon puujulkisivun maali on kestänyt. Pitkäjänteistä yhteistyötä Yliopiston ja liike-elämän yhteistyötä syvennettiin. Kumppaniksi tuli myös metsäkonserni Södra, jonka muodostaa metsänomistajaa. Yksi innovaatioista oli käyttää puun sahauksessa jääviä ylijäämäosia hyväksi. Pelletin valmistuksen sijaan ruotsalaisinsinöörit sahasivat palat ja liimasivat ne yhteen materiaaliksi, jota voidaan käyttää seinänä. Puun arvo nousi prosenttia. Växjö ei tukeutunut vain oman kotiseutunsa kehitystyöhön, vaan on kokeillut ja kilpailuttanut myös muiden maiden valmistajien tuotteita. Lingnaturin elementit tilattiin Sveitsistä, josta pihaan ajoi kaksi rekkaa. 14 päivän kuluttua runko oli pystyssä. Se on tärkeää! Lyhentynyt rakennusaika leikkaa kuluja. Toisaalta rakennusaikaa pidentää pressujen pystytys, sillä puuelementit eivät saa kastua. Olemme käyttäneet myös suomalaisia paneeleja, Andrén lisää. Ensimmäinen passiivitennishalli Ennen kuin saavumme Välle Broariin, meitä tervehtii Ruotsin korkein puurunkoinen kerrostalo, Portvakten. Passiivitalona tunnetun kahdeksankerroksisen talon kohdalla Andrén painaa kaasua. Hän ei halua, että yksinkertaisen valkoista ja pelkistettyä Portvaktenia kuvataan. Sen arkkitehtuuri on kauheaa, vaikka rakennus sisältää huipputekniikkaa. Nyt puurakentaminen on onneksi mennyt parempaan suuntaan, projektipäällikkö sanoo ja pysäyttää auton lähes valmiin tennishallin pihaan. Tennistähden oma hanke Paikallisen tennistähden Stefan Edbergin hankkeena tunnettu rakennus on ensimmäinen kansainväliset kriteerit täyttävä passiivitennishalli, joka on tehty lähes kokonaan puusta. Halli rakennetaan yksityisin voimin, 18 Kuntatekniikka 5/2012

19 pääosin metsäkonserni Södran rahoituksella. Växjön vanhasta keskustasta kahden kilometrin päässä se on pyöräilymatka, Andrén huomauttaa sijaitsee ostoskeskus, jonka yhteyteen rakennetaan kovaa vauhtia myös urheilukeskusta. Sinne tulee muun muassa jääkiekko- ja salibandyareena sekä pyöräilyhalli. Puuta käytetään niidenkin rakentamisessa hyväksi. Rahoitus järjestyi växjöläisen entisen pyöräilymestarin lahjoituksena. Kunta omistaa yliopiston Växjön kaupungin yhteistyö Linnéen yliopiston kanssa on poikkeuksellisen tiivistä. Kaupunki nimittäin omistaa yliopiston tilat ja huolehtii niiden kunnossapidosta. Sivutuotteena akateemikot ja kunnan virkailijat ovat oppineet tuntemaan toisensa. Andrénin mielestä se on hyvä asia. Hän pudistaa päätään kuullessaan Suomessa käynnissä olevasta yliopistojen yksityistämisestä. Se on huono juttu. Kuntien pitäisi omistaa kiinteistöt, hän sanoo kävellessään yliopiston puulaboratorion ohi. Yläkerran viherkaton alla tutkijat tekevät lujuuslaskelmia. Parhaillaan he kehittävät puurakenteiden kiinnityssysteemiä, jotta halkeamia tulisi vähemmän. Rakenteilla on myös 200 asuntoa, 3 8-kerroksisia taloja. Rakennustekniikkaa kehitetään edelleen. Växjö on sitonut kätensä puuhun, sillä uudet tuotteet tarvitsevat tukea ja projekti on pitkä. Silti puurakentamisen nykytekniikka on Ruotsissa harvojen yritysten käsissä. Andrén laskee niitä olevan neljästä viiteen. Tilanne on hieman ongelmallinen ja Andrén toivookin osaamisen leviävän laajemmalle. Ehkä Suomeen? Teidän täytyy uskoa itseenne ja kehittää omat ratkaisunne. Tietenkin voitte hakea partnereita Ruotsista, mutta suomalaisilla on hyvä traditio puurakentamisessa. Verkostoitumisen kautta levitetään parhaita esimerkkejä. Lukuisat metsänomistajat tulppana Suomessa Andrésta suomalaisen puurakentamisen esteenä ovat pienet ja lukuisat metsänomistajat. Heillä ei ole ollut intressiä kehittää alaa samalla tavoin kuin Ruotsissa. Se on hänestä suurempi este kuin betonirakentamisen suosio. Puurakentamisen mekan projektipäällikkö ei halua puhua pahaa muista rakennusmateriaaleista. Täytyy nähdä toiset kollegoina, ovia ei saa sulkea keneltäkään. Meidän ideamme on tehdä yhdessä. Siihen kuuluvat yliopisto, liike-elämä ja poliitikot. Sen mitä me Ruotsissa olemme tehneet, olemme tehneet yhdessä. VÄXJÖN PUURAKENNUSKOHTEITA LIMNOLOGEN Neljä kahdeksankerroksista kerrostaloa Valmistui vuonna 2009 Käytettiin Martinsonin puuelementtejä Arkitekt Bolagetin suunnittelema Julkisivun paloturvallisuusmääräykset toteutettiin ilman sprinklereitä PORTVAKTEN Kaksi kahdeksankerroksista kerrostaloa 64 vuokra-asuntoa Asunnoissa on käyttösähkön ja -veden mittausjärjestelmät Asukkaat voivat vähentää vuokraansa vettä ja sähköä säästämällä Tupakointi on kielletty molemmissa taloissa, lemmikit toisessa Käytettiin Martinsonin puuelementtejä A TRIMBLE COMPANY Uskalla nähdä ja saavuttaa enemmän Parempaa asiakaspalvelua verkossa Tekla Palaute Paikkatietoja hyödyntävä web-sovellus palautetiedon antamiseen, käsittelyyn ja julkaisuun < Käytettävissä 24/7 < Asiakaspalvelutoiminnan tehostuminen < Palautearkisto tietojen analysointiin ja tilastointiin < Toimenpiteiden ja resurssien kohdistamisen helpottuminen < Kuntatekniikka 5/

20 IFME:n maailmankongressi toi Suomen suveen kuntatekniikan tekijöitä läheltä ja kaukaa Kongressin osanottajilla oli tilaisuus tutustua maanalaiseen Helsinkiin Kaisaniemestä Ruoholahteen menevässä tunnelissa. Matkalla tutustuttiin myös Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Staran maanalaiseen varikkoon Kampissa. Kestävä yhdyskunta on yhteinen tavoite Kesäkuun alussa Helsingin kaupunki, SKTY ja RIL isännöivät kolmen vuoden välein järjestettävää kuntatekniikan maailmanjärjestö IFME:n kongressia. Tapahtuma oli samalla tämän vuoden Kuntatekniikan päivät. Kestävän yhdyskunnan teeman alla pidettyyn tapahtumaan osallistui lähes 500 alan ammattilaista 28 maasta. TEKSTI Paavo Taipale Kongressin anti oli erittäin monipuolinen. Esillä olivat vahvasti muun muassa omaisuuden hallinta, kaupunkisuunnittelu ja energiatehokkuus. Kongressin pääteemana ollut kestävä yhdyskunta on osallistujien yhteinen tavoite. Näyttää kuitenkin siltä, että keinot sen saavuttamiseksi on valittava ainakin osittain paikallisista lähtökohdista. Kongressin avausistunnon keynote-puheenvuoron käytti europarlamentaarikko, nykyinen puolustusministeri Carl Haglund. Hän korosti toimivan infrastruktuurin merkitystä kasvun keskeisenä taustatekijänä myös taloudellisesti vaikeinakin aikoina ja viittasi euroopanlaajuisiin rahoitusratkaisuihin alan tärkeiden hankkeiden toteuttamiseksi. Investointeja kuntatekniikkaan edistetään EU-tasolla taloudellisista haasteita huolimatta. Panostukset suuriin infrastruktuurihankkeisiin ovat saaneet erityistä huomiota viime aikoina. Merkittäviä investointeja on tulevaisuudessa tarkoitus mahdollistaa muun muassa projektibondeilla eli EU:n takaamilla hankejoukkovelkakirjoilla, Haglund sanoo. 20 Kuntatekniikka 5/2012

21 Paavo Taipale YHDYSKUNTA Integroitu yhdyskuntasuunnittelu tärkeää Kolmannen kongressipäivän keynote-puheenvuoron pitänyt tukholmalaisen KTH:n professori ja SWECO:n johtava arkkitehti Ulf Ranhagen uskoo urbaanin ympäristön tarjoavan lukuisia keinoja muuntaa yhdyskuntatekniikkaa ekologisesti kestävään suuntaan. Aihe herättää kiinnostusta maailmanlaajuisesti, sillä vuonna 2050 jopa 75 prosenttia maapallon väestöstä arvioidaan elävän kaupungeissa. Vaikka suurkaupungeissa päästöt, jätteiden käsittely ja sosiaaliset ongelmat korostuvat, prosessien nykyistä parempi koordinointi mahdollistaisi resurssien tehokkaamman hyödyntämisen esimerkiksi energia-, jäte- ja vesihuollossa, hän sanoo. Suomen kuntatekniikan yhdistyksen SKTY:n puheenjohtajan Jorma Vaskelaisen kolmivuotinen kausi IFME:n presidenttinä päättyi Helsingin kongressiin. Carl Haglund pitää mahdollisena myös eurooppalaisten rahoitusjärjestelyjen käyttöönottoa tärkeiden investointien toteutumisen varmistamiseksi. Adolfo Vera Lapsille hyvä kaupunki on hyvä kaikille. Ranhagen uskoo vahvasti kaupunkien rooliin tulevaisuudessa ja sanoo niiden olevan ratkaisu eikä ongelma. Hänen mielestään kaupunkisuunnittelussa tulisi lähteä lapsen maailmasta. Kokonaisvaltainen lähestymistapa jo suunnitteluvaiheessa on tärkeää. Tämän onnistuminen edellyttää paitsi poliittista tahtotilaa ja päättäjiltä vahvaa johtajuutta, myös vahvaa osaamista monimutkaisten urbaanien ratkaisujen kehittämisessä ja toimeenpanossa. Ruotsissa on vuosina ollut käynnissä kansallinen ohjelma, jonka tavoitteena on kaupunkikehityshankkeiden tiedonvaihdon ja tutkimusyhteistyön parantaminen, kestävän kaupunkikehityksen esteiden tunnistaminen ja suunnittelun sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen. Ohjelma tarjoaa myös kanavan valtion tuen kohdentamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi. Ruotsiin rakennettiin miljoona asuntoa vuosina Nyt nämä ovat peruskorjausiässä. Valtio on tukenut viime aikoina energiakorjauksia vuosittain vajaalla 20 miljoonalla eurolla myöntämällä enintään 30 prosenttia tukea peruskorjausten sellaisista lisäkustannuksista, jotka ovat aiheutuneet energiatehokkuuden parantamisesta, Ranhagen kertoo. Asukkaiden aktivoiminen kaupunkisuunnitteluun on avainkysymys, jotta ihmisten tarpeet ja mielipiteet kestävästä asuinympäristöstä ja palveluista tulisivat otetuksi huomioon. Useissa ruotsalaisissa kunnissa viranomaiset käynnistävät dialogin kuntalaisten kanssa osana suunnitteluprosessia. Asukkaille tarjoutuu näin tilaisuus lausua mielipiteitään suunnitelmien vahvuuksista ja heikkouksista, sekä tuoda esille ideoita nykyisten ja uusien alueiden kehittämiseksi. Onnistuneita esimerkkejä maankäytön, materiaalien ja infrastruktuurin eri osa-alueiden integraatiosta löytyy Ruotsista jo nyt. Ulf Ranhagen nostaa esille Tukholman Hammarby Sjöstadin, jossa vanha teollisuus- ja satama-alue on rakennettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Siellä kestävä asuminen toteutuu oikeastaan itsestään eikä vaadi asukkailta aktiivisia valintoja. Myös Malmön entisen satama- ja telakka-alueen uusi kaupunkisuunnitelma edustaa tulevaisuuden kestävää kaupunkiarkkitehtuuria. Erityisesti alueen tänä syksynä valmistuva Fullriggaren-kortteli on edelläkävijä ja maan suurin passiivi- ja matalaenergiarakentamisen alue, jonka toteutuksessa kiinteistökehittäjät ovat olleet mukana alusta lähtien. Alueen runsaasta 600 asunnosta kolmasosa on passiivitasoa ja loput matalaenergiatasoa. Hyvä suunnittelu maksaa saavutettaviin hyötyihin nähden vähän, Ulf Ranhagen painottaa. Kampanja sai Uumajan asukkaat pyörän selkään Ruotsissa vuoden 2011 kuntatekniikan saavutukseksi valittiin Uumajan kaupungin Be Green Umeå hanke, jossa kaupunkilaisia kannustettiin siirtymään yksityisauton käytöstä pyöräilijöiksi. Kaupungin asukkaasta asuu tiiviin kaupunkirakenteen sisällä. Tavoitteena oli saada kaupunkilaiset ymmärtämään, miten nopeaa ja helppoa Uumajassa on pyöräillä, selosti Be Green Umeå hankkeen projektipäällikkö Emma Ödling. Puolet kaupungissa ajettavista automatkoista on alle 10 kilometrin pituisia. Kaupunkilaisille osoitettiin testiajojen perusteella, että laajoilla alueilla keskustan lähistöllä pyörä oli nopein kulkuväline. Pyöräilyn edistämiseksi kampanjassa käytettiin monia keinoja. Järjestimme Typerin automatka -kilpailun, kannustimme takseja luopumaan tyhjäkäynnistä ja järjestimme työpaikoille Pedal for medal pyöräily- ja kävelykampanjoita. Tarjosimme kaupunkilaisille myös maksutta kuukauden työmatkalipun busseihin. Tulokset näkyivät pian. Puo- Adolfo Vera Kuntatekniikka 5/