Matalapalkka-alojen taivas ja helvetti

Transkriptio

1 Matalapalkka-alojen taivas ja helvetti Ilpo Airio 1 Jérôme Gautién ja John Schmittin toimittama teos Low-wage work in the wealthy world on jykevä ja lähes 500 sivun pituudessaan kirjaimellisesti tiiliskiven kokoinen teos. Kirjassa niputetaan laajan kansainvälisen yhteistyöprojektin tulokset yhteen. Projektin tavoitteena oli verrata Yhdysvalloissa tapahtuneita työmarkkinamuutoksia eri Euroopan maihin. USA:ta vertaillaan Tanskaan, Ranskaan, Saksaan, Alankomaihin ja Isoon-Britanniaan. Teos jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa maavertailun kohteena ovat kansalliset työmarkkinainstituutiot ja niiden merkitys matalapalkka-alojen olemassaoloon. Kirjan kantavana hypoteesina on, että juuri työmarkkinainstituutioiden rooli on ratkaisevaa sille kuinka paljon matalapalkkatyötä tehdään, millaisilla ehdoilla sitä teetetään ja ketkä sitä tekevät. Toisessa osassa tarkastellaan alakohtaisesti matalapalkkatyön esiintyvyyttä. Viisi vertailtavaa alaa ovat: vähittäiskauppojen myyjät, hotellien kerrospalvelijat, sairaaloiden hoitajat ja siivoojat, teurastamoiden ja makeistehtaiden työntekijät sekä puhelimella työtä tekevät (puhelinmyyjät, -vaihteet, -neuvojat jne.). Nämä alat ovat USA:ssa matalapalkkaisia. Maakohtaiset tutkijatiimit ovat tehneet samalla sapluunalla suunnitellut case-tutkimukset kyseisiltä aloilta, jolloin vertailtavuus on hyvää tasoa. Projektin laajuutta kuvaa se, että kirjan artikkeleilla on kaiken kaikkiaan 28 eri kirjoittajaa. Ensimmäisessä osassa pureudutaan siis yleisesti työmarkkinainstituutioihin ja niiden rooliin matalapalkka-alojen kehityksessä. Liikkeelle lähdetään yleiskuvalla kuuden 1 Ilpo Airio, VTT, erikoistutkija, KELA 59

2 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2010 tutkimusmaan matalapalkka-alojen yleisyydestä, työolosuhteista ja elintasosta. Tämän jälkeen fokusta tarkennetaan työmarkkinatoimijoiden välisiin suhteisiin, lainsäädäntöön ja palkoista sopimiseen. Viimeisenä osiossa tarkastellaan työn tarjontapuolen instituutioiden merkitystä matalapalkkaalojen kehittymiseen. Yleiskuva matalapalkka-aloista ei tarjoa kovinkaan suuria yllätyksiä. USA on useimmilla tarkastelutavoilla mitaten hännänhuippu, kun taas Tanska osoittautuu maaksi, jossa matalapalkkaisuus on harvinaista, työolosuhteet ovat kunnolliset ja sosiaaliset tulonsiirrot sekä työsuhde-edut nostavat matalapalkkaisten elintasoa. Suurimmat yhtäläisyydet eri maiden väliltä löytyvät siinä, mitkä ryhmät (nuoret, naiset ja maahanmuuttajat) tekevät matalapalkkatöitä. Myös siirtymät matalapalkkatöiden ja työttömyyden välillä ovat kaikissa maissa sangen yleisiä. Ajatus siitä, että matalapalkkatyöt toimivat ponnahduslautana parempipalkkaisiin töihin ei saa kovinkaan suurta tukea missään tutkimusmaassa. Työmarkkinatoimijoiden välisiä suhteita, lainsäädäntöä ja palkoista sopimista tarkasteltaessa kaksi havaintoa nousee esiin. Ensinnäkin matalapalkka-alojen laajuus ja merkitys työmarkkinoilla on hyvin riippuvainen siitä kuinka kattavia ( inclusive ) palkkatason määrittelevät sopimukset ovat. Kattavien järjestelmien tekemät työmarkkinasopimukset hyödyttävät myös niitä työntekijöitä, joilla ei ole suurta neuvotteluvaltaa. Matalapalkka-alojen usein heikosti koulutetut ja ammattiyhdistyksiin kuulumattomat työntekijät pääsevät näin mukaan työehtosopimuksiin. Toinen havainto oli se, että kattamattomat järjestelmät sisältävät monia porsaanreikiä työnantajille, joiden avulla matalapalkkaaloja ylläpidetään ja jopa laajennetaan. Näitä ovat esimerkiksi yleisten työehtosopimusten piiriin kuulumattomien työsopimusten tekeminen tai työntekijäjärjestöjen työolojen valvonnan puute aloilla, joilla järjestäytymisaste on matala. Jopa kattavissa järjestelmissä porsaanreikiä löytyy ja niitä myös käytetään. Tutkijoiden mukaan tämä selittää sitä, miksi lähtökohtaisesti hyvin samankaltaisissa Euroopan maissa matalapalkka-alojen työntekijöiden asema saattaa vaihdella melkoisesti. Jopa maiden sisäinen variaatio on suurta riippuen paljolti siitä, onko kyseisellä alalla porsaanreikiä, joista kulkea. Instituutiot, jotka säätelevät työn tarjontaa ovat myös merkittävässä roolissa matalapalkka-alojen kannalta. Näitä instituutioita ovat mm. ansiotuloverotus, lastenhoidon järjestäminen, opintotuki ja varhaiseläkejärjestelmät. Nämä instituutiot eivät osoittaudu merkittäviksi maiden välisiä matalapalkkatyön tekemisen eroja selittäviksi tekijöiksi. Sen sijaan matalapalkkatyön sosiaalinen merkitys vaihtelee tarjontapuolen instituutioiden vuoksi eri maissa. Esimerkiksi Tanskassa matalapalkkatyön tekeminen on hyvin merkittävässä määrin nuorten (opiskelijoiden) tekemää, jolloin työn luonne on tuloja täydentävää ja kyseisessä työtehtävässä ei ole tarkoitus olla kuin tilapäisesti. Toisaalta esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa naisten tekemä osa-aikatyö matalapalkka-aloilla on hyvinkin tavallista, mikä on seurausta puolisoiden yhteisverotuksesta ja julkisen sektorin tarjoaman lasten päivähoidon puutteista. Tarjontapuolen instituutiot eivät täysin tue pienten lasten äitien kokopäivätyön tekemistä, mutta toisaalta kannustavat heitä hakeutumaan osa-aikaisiin työtehtäviin. Kirjan toinen osio keskittyy viiteen eri alaan, jotka Yhdysvalloissa ovat perinteisesti olleet matalapalkkaisia. Yleinen havainto on, että monet näistä aloista eivät ole Euroopassa varsinaisesti matalapalkkaisia, mutta suuntaus on viemässä Euroopan maita niin palkkauksen kuin yleisten työolosuhteiden 60

3 heikentymistä kohti. Tulokset viittaavatkin siihen suuntaan, että erityisesti Euroopassa työmarkkinat ovat suurien muutospaineiden alla. Vähittäiskaupan alalla matalapalkkatyöntekijöiden osuus vaihtelee hyvin paljon tutkittavissa maissa. Ranskassa heitä on alle viidennes kaikista työntekijöistä, kun taas esimerkiksi Isossa-Britanniassa lähes joka toinen vähittäiskaupan työntekijä on matalapalkkainen. Suuria eroja selitetään esimerkiksi kauppojen koolla (Ranskassa pieniä liikkeitä, Isossa-Britanniassa supermarketteja) ja kilpailutilanteella (kuinka oligopoliset markkinat ovat). Tutkijat kuitenkin päätyvät siihen, että suurin merkitys on kuitenkin sillä, miten kattavia työmarkkinainstituutiot ovat. Yhteenvetona tutkijat toteavat, että USA:ssa on ollut jatkuva ja yhtenäinen suuntaus, joka on heikentänyt vähittäiskaupan työntekijöiden työehtoja. Euroopan maat ovat seuranneet USA:n esimerkkiä, mutta suuntaus ei ole ollut yhtä jatkuvaa ja yhtenäistä. Hotellien kerrospalvelijoiden kohdalla puhutaan työstä, jonka siirtäminen muihin maihin ei ole mahdollista. Kova kansainvälinen kilpailu hotellialalla näkyy kuitenkin selvästi tutkimusmaissa. Hotellien kerrospalvelijat osoittautuvat kaikissa maissa erittäin huonoissa työolosuhteissa ja matalilla palkoilla työskenteleviksi. Myös heidän urakehitysmahdollisuutensa ovat kaikkialla heikot. Maiden institutionaaliset erot näkyvät lähinnä siinä, että esimerkiksi Tanskassa hotellien kerrospalvelijat ansaitsivat suhteessa maan mediaanipalkansaajiin edes kohtuullisesti. Kattavat työehtosopimukset auttoivat näin myös heikon neuvotteluaseman omaavia kerrospalvelijoita. Sairaaloiden hoitajat ja siivoojat osoittautuivat ryhmiksi, jotka jakoivat maita selvästi eri leireihin. Tanskassa, Ranskassa ja Alankomaissa nämä alat eivät kuuluneet matalapalkka-alojen piiriin. Saksassa sairaaloiden siivoojat olivat usein matalapalkkaisia, kun taas Isossa-Britanniassa ja USA:ssa molemmat ammattinimikkeet olivat selvästi matalapalkkaisia. Sairaaloiden rahoituksen kohdalla oli havaittavissa myös selviä eroja. USA:ssa sairaaloita rahoitetaan julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistelmällä (verotus, yksityiset sairausvakuutukset ja maksetaan lähtiessä kassalle ), kun taas Euroopassa sairaaloiden rahoitus on pääasiassa julkisen sektorin vastuulla joko verotuksen (Tanska ja UK) tai sosiaalivakuutuksen (Ranska, Saksa ja Alankomaat) kautta. Suuriin eroihin matalapalkka-asteessa selitys löytyy osittain siitä, että esimerkiksi Tanskassa sairaaloiden työntekijät ovat terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneita, kun taas Isossa-Britanniassa ja USA:ssa käytetään erilaisissa avustavissa tehtävissä paljon työvoimaa, jolla on vähän tai ei lainkaan terveysalan koulutusta. Tutkijat havaitsivatkin, että sairaalat huolimatta niiden luonteesta julkisina ja voittoa tuottamattomina yksiköinä muistuttavat hyvin paljon maiden yksityisiä palvelutyömarkkinoita. Maat, joissa matalan tuottavuuden palvelutyöt ovat matalapalkkaisia, ovat sitä myös sairaaloissa. Myös kansallisilla terveydenhoitojärjestelmillä on merkitystä. Esimerkiksi USA:n yksityinen ja kovan kilpailun alla oleva terveydenhoitojärjestelmä pakottaa sairaalatkin hakemaan kustannussäästöjä työntekijöiden kustannuksella. Institutionaalisella kattavuudella on myös oma merkityksensä. Useissa Euroopan maissa sairaanhoitajat ovat ammatillisesti järjestäytyneitä ja he ovat onnistuneet neuvottelemaan kohtuullisen hyvät työehdot. Nämä työehdot hyödyttävät samalla muitakin sairaalatyöntekijöitä, kuten siivoojia. Ruoanjalostusalalta kirjaan on tapauksiksi valittu teurastamoiden ja makeistehtaiden työntekijät. Ensimmäinen ala on mies- ja toinen naisvaltainen kaikissa tutkimusmaissa. Näin pystyttiin vertailemaan, onko suku- 61

4 Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2010 puolella merkitystä alojen palkkojen muodostuksessa. Euroopan maiden väliset erot olivat jälleen merkittäviä. Isossa-Britanniassa ja Saksassa molemmat alat olivat matalapalkkaisia. Lisäksi varsinkin Saksassa alan firmat olivat siirtäneet tuotantoaan naapurimaihin, kuten Puolaan. Myös Alankomaissa lähtöpalkat olivat alhaiset, mutta molemmilla aloilla palkkakehitys työvuosien lisääntyessä oli melko suurta. Ranskassa ja Tanskassa teurastamo- ja makeistehdastyöntekijät eivät olleet matalapalkkaisia. Tanskan kohdalla syynä oli jälleen työmarkkinoiden institutionaalinen kattavuus. Ranskan kohdalla syyksi tutkijat päättelivät vahvan ruokakulttuurin, joka ylläpitää pieniä ja erikoistuneita yrityksiä. Myös isojen yritysten välinen kilpailu näkyy Ranskassa siinä, että osaavista työntekijöistä pidetään kiinni. Tanskassa ja Ranskassa alojen hyvää palkkatasoa selitti myös se, että työntekijöistä selvästi pienempi osa kuin muissa tutkimusmaissa oli siirtolaistaustaisia. Mahdollisista sukupuolien välisistä palkkaeroista ei juuri löytynyt havaintoja. Niin teurastamo- kuin makeistehdastyöntekijät olivat kaikissa maissa joko matalapalkkaisia tai sitten eivät. Teurastamoiden kohdalla havaittiin, että tuotannon alkupään raskaat paloittelutyöt, jotka olivat lähes täysin miesten tekemiä, olivat paremmin palkattuja kuin loppupään siistimistyöt, joissa naisten osuus oli jo selvästi suurempi. Tämä oli ainoa systemaattisempi havainto miehille maksettavasta raskaan työn lisästä. Viimeinen tutkittu ala oli puhelintyötä tekevät. Call center -työstä on viime vuosina tullut erittäin työllistävä ala maailmassa. Alun perin puhelintyö oli matalapalkkaista myyntityötä, mutta ala on laajentunut jatkuvasti suuntaan, jossa työntekijöiltä vaaditaan paljon tietotaitoa. Tutkijat keskittyivät kolmeen osa-alueeseen (pankkipalvelut, hyödykkeet ja alihankkijapalveluna tuotettavat puhelinpalvelut). Näiden osa-alueiden sisällä keskityttiin vain palvelu- tai myyntityöhön, joissa työntekijä vastaa asiakkaiden puheluihin. Tulosten mukaan maat jakautuivat niin palveluiden järjestämisen kuin matalapalkkaisuuden mukaan. Palveluiden järjestämisen kohdalla toisaalla olivat Tanska, Saksa ja Ranska, joissa puhelinpalvelijat hoitivat laajoja palvelukokonaisuuksia. Vastaavasti Alankomaissa, Isossa-Britanniassa ja USA:ssa työntekijät tekivät useasti vain yhtä spesifiä palvelua. Kahdessa viimeksi mainitussa maassa työtehtäviä oli siirretty myös ulkomaille, mm. Intiaan, koska työpaikkojen siirtoa rajoittavaa kielimuuria ei ollut. Matalapalkkaisuuden mukaan Tanska ja Ranska olivat jälleen maita, joissa matalat palkat olivat harvinaisia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ala on molemmissa maissa suhteellisen pieni ja työntekijät hoitavat firmassa muitakin tehtäviä kuin puhelintyötä. Iso-Britannia ja USA olivat melko korkean matalapalkkaisuuden maita. Tehtävien yksinkertaisuus ja kilpailutus, jossa palveluita voidaan siirtää halpatyömaihin, olivat syinä alhaiseen palkkatasoon. Eniten matalapalkkaisuutta löytyi Alankomaista ja Saksasta. Alankomaiden kohdalla syynä olivat alan matalat kvalifikaatiovaatimukset ja työnantajien neuvottelemat edulliset työehtosopimukset. Saksan kohdalla syynä oli se, että alan työpaikat olivat suurelta osin alihankintatyönä tehtävää. Monet alihankintafirmat toimivat entisestä Itä-Saksasta käsin, eli alalla oli tapahtunut maan sisäistä työpaikkojen siirtoa halvan työvoiman alueille. Kaiken kaikkiaan Low-wage work in the wealthy world on hyvin kattava paketti matalapalkkatyöstä. Vaikka kansainvälisessä vertailussa ei Suomea löydy, niin pohjoismaisen ystävämme Tanskan mukanaolo ja sangen mairitteleva pärjääminen melkein millä tahansa kriteerillä antaa tulosten 62

5 peilausmahdollisuuden myös Suomeen. Tosin kirjassa tulee jatkuvasti esiin eri maiden omia erityispiirteitä, jotka osaltaan hengästyttävät lukijaa ja osaltaan tekee vertailujen tekemisen vaikeaksi. Kuitenkin tietyt havainnot pätevät kaikkiin tutkittaviin maihin. Ensinnäkin yleistrendit matalapalkka-aloilla tuntuvat olevan samanlaiset: ne alat, jotka voidaan siirtää halvempien työvoimakustannusten maihin, siirtyvät myös niihin. Vastaavasti alat, jotka ovat paikallisia (esim. sairaalat ja hotellit), kokevat jatkuvaa painetta työehtojen heikentämiseen. Kirjan pääasiallinen viesti on se, mitä useat kansainväliset vertailututkimukset ovat jo pitkään viestittäneet. Kirjan kaikki casetapaukset olivat USA:ssa matalapalkka-aloja, mutta Euroopassa alojen työntekijöiden asema vaihteli melkoisesti. Lähinnä vain hotellien kerrospalvelijat kuuluivat kaikissa maissa matalapalkka-aloihin. Silti Euroopan maat ovat enemmän tai vähemmän lähentymässä yhdysvaltalaista työmarkkinamallia. Kirja sisältää valtavan empiirisen työn ja eri maiden työryhmät hallitsevat oman maansa erityispiirteet hyvin. Instituutioiden merkitys työmarkkinoiden toiminnassa tulee hyvin selville. Kun asioista on sopimassa laaja-alaisesti niin valtio, työnantajat kuin työntekijätkin, niin asiat ovat keskimääräistä paremmin. Heti kun kattavuus vähenee, niin eriarvoisuus työmarkkinoilla kasvaa. Toinen selkeästi esille nouseva asia on eri yhteiskuntajärjestelmien polkuriippuvuus. Euroopan maissa erityisesti Tanskassa tuntuu olevan tärkeää, että joko olet työssä kunnon palkalla tai sitten olet työtön. USA:n polku lähtee ennemminkin ajatuksesta, että kaikkien on tehtävä työtä, vaikka sitten kurjalla palkalla. Haaste niin tutkijoille kuin politiikan tekijöille on, miten saadaan yhdistettyä näiden polkujen aurinkoiset puolet: Kaikilla olisi työtä kunnon palkalla. Siinä riittää tekemistä. 63