Monien tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on

Transkriptio

1 Uskomuksia ja tutkimuksia Ovatko koiranomistajat muita terveempiä? PASI JÄÄSKELÄINEN Monien tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on lemmikki, käyvät harvemmin lääkärillä, heillä on vähemmän sydänsairauksia ja he elävät pitempään kuin muut. Koiran hellimisen ja koiralle puhumisen on todettu vähentävän stressiä, saavan aikaan turvallisuuden tunnetta, lievittävän kipua, nopeuttavan paranemista ja virkistävän dementoituneita (Hart 1995). Syliin hyppivällä koiralla voidaan jopa sanoa olevan yhteyksiä sydänsairauksien vähentymiseen. Lemmikkieläinten ja erityisesti koiran vaikutuksia terveyteen on tutkittu pisimpään Yhdysvalloissa. Suurin osa alan tieteellisistä tieteellisestä tutkimustyöstä tehdään Pennsylvania State Universityn piirissä. Tärkeimpänä julkaisukanavana voidaan pitää vuonna 1988 perustettua Anthrozoos-julkaisua. Tunnetuimpia alan tutkijoita ovat etologi Alan Beck sekä psykiatri Aaron Katcher. Ongelmana tuntuu olevan laajojen tutkimusten tekeminen sekä pääseminen eroon sentimentaalisista populaarijulkaisuista. Beckin ja Katcherin uudistettua kirjaa»between pets and people» (1996) voidaan pitää alan kattavimpana ja tuoreimpana katsauksena. Tieteellinen tutkimus tuntuu Yhdysvalloissa olevan sekoittunut aatteelliseen keskusteluun siitä, kuinka ihminen eroaa koirasta. Vuonna 1993 ilmestyi Elizabeth Marshall Thomasin miljoonina kappaleina myyty kirja»the hidden life of dogs», jossa pyritään todistelemaan, kuinka eläin on inhimillinen ja ihminen on eläimellinen. Juuri Thomas totesi sydänpotilaan kuolemanvaaran pienenevän kolmanneksella, mikäli hän sattuu olemaan koiranomistaja. Toiseen tunnettuun tutkimukseen osallistui 92 sydänpotilasta, ja se perustui haastatteluihin. Mukana oli lemmikkejä koirista kanoihin ja iguanaliskoihin saakka. Tutkimuksessa seurattiin, onko lemmikin valinnalla vaikutusta kuolleisuuteen sekä onko lemmikillisillä ylipäänsä pienempi kuolleisuus verrattuna lemmikittömiin. Tulokset osoittivat, ettei lemmikin valinnalla ollut vaikutusta kuolleisuuteen ja että lemmikillisten kuolleisuus oli pienempi (Anderson ym. 1992). Duodecim 1999; 115:

2 Joka neljännessä suomalaisessa kotitaloudessa on koira. Yhdysvalloissa koiratiheys on vieläkin suurempi: lähes joka toisessa kotitaloudessa on koira (Hart 1995). Oma pro gradu -tutkimukseni käsitteli elämää koiran kanssa Helsingin esikaupunkialueilla. Sitä varten haastattelin 20:tä koiranomistajaa. Lainaan jäljempänä muutamia haastattelulausuntoja. Psykoanalyyttinen teoria koiran merkityksestä ihmiselle Katcherin teorian mukaan koira on ikuinen lapsi luonnon ja kulttuurin välillä (Beck ja Katcher 1996). Sillä on lupa meluta ja temmeltää samalla tavalla kuin lapsilla. Koiran ei tarvitse aina olla sisäsiisti aivan kuten ei pienen lapsenkaan. Koirat edustavat jatkuvuutta: kun yhteiskunnan moraaliset arvot ovat rappiolla ja maailma muuttuu kovaa tahtia, koira palauttaa omistajansa turvalliseen sykliseen aikaan. Se suojelee elämän kolhuilta samoin kuin ystävät. Koira ei piittaa omistajansa statuksen muutoksesta. Se ei rakasta sen vähempää tai enempää, vaikka omistaja irtisanotaan tai ylennetään. Koira tuo ihmissuhteisiin oman lisänsä, mutta se ei korvaa ihmissuhteita. Koiria voidaan pitää perheenjäseninä ainakin yli 70 % amerikkalaisista koiranomistajista ajattelee näin. Koiralle puhutaan kuin lapselle. Samanlaisia paralleeleja ovat koiran koskettaminen ja jopa koiran ulosteiden käsittely. Koiran on havaittu edistävän lapsen persoonallisuuden ja vastuuntunnon kehittymistä. Koirat ovat mukana perheiden valokuvissa. Ne saattavat rakentaa siltoja toisistaan etääntyneiden sukulaisten ja perheenjäsenten välille. Koira on myös eräänlainen perheen hulivili ja kamu. Siksi sitä ei saa kastroida. Koiraan kohdistuva rakkaus voi olla yhtä todellista ja ihmisen minuuteen kiinnittynyttä kuin rakkaus äitiin tai valtioon. Koirassa tulee esille rakkaus idealisoituun äitiin. Koira on kohdettaan löytämättömän rakkauden symboli. Koiran kanssa vuorotellaan äidin ja lapsen rooleja. Toisinaan koira suojelee kuten teddykarhu; tällöin koira on äiti. Toisinaan koiran kautta taas eletään toistamiseen omaa lapsuutta ideaalisessa ja kontrolloidussa muodossa. Tällöin koiraa voidaan kutsua ulkoistetun narsismin välineeksi. Ihminen rakastaa ja kykenee rakastamaan itseään koiran kautta, vaikka siihen tarvitaan välineiksi äidin ja lapsen symbolit. Koira on olennaisesti jatkuvuuden symboli. Se on isäntänsä tunteiden välittäjä, koska sen käyttäytyminen on pitkälti ihmisen kontrolloimaa. Ajateltaessa koiraa omistajansa minuuden projektiona olennaisinta ovat koiraan projisoidut ominaisuudet. Ne tuovat esille omistajansa sokean rakkauden, fantisoinnoin, kokemuksen ainutlaatuisesta identiteetistä. Projisoinnissa koira on nimenomaan omistajansa narsismin työväline, joka mahdollistaa narsismin jatkumisen joutumatta sosiaaliseen paitsioon. Selkein ilmentymä projisoinnista ovat koirien sukupuut, jotkat tuovat esille eurooppalaisen feodaaliperinnön. Koira tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden toimia arvostettujen yksilöiden johtajana. Näin ihminen sijoittaa itsensä hallitsemiensa arvostuksien kenttään. Koiraa voidaan myös kuvata nelijalkaiseksi Freudin idiksi. Lapsen ominaisuudessa koira käsittelee torjuntaa ja tuo esille ihannoinnin, sillä koira ei ole mukana ihmisen häpeän ja syyllisyyden vyyhdissä. Koira on ihmisen silmissä ekshibitionisti. Näin koira jo pelkällä olemassaolollaan kertoo olevansa vapaa ihmisen pakottavasta tarpeesta pukea itsensä. Koira syö käytöstavoitta eikä 2634 P. Jääskeläinen

3 tunne estoja omalle seksuaalisuudelleen, eikä se välitä ihmisen seksuaalisuudesta. Rakkaus koiraan on narsismista huolimatta ihmisen rakkautta omaan tuotteeseensa, joka on vapaa sosiaalisen elämän rajoitteista. Näin ihminen näkee koirassa samaistumisen halun herättävän kohteen, joka ei elä ihmisten välisessä»ahdistavassa kulttuurissa». Koiran kuolema tarjoaa ihmiselle hyvän mahdollisuuden surra. Koiran kuoltua jäljelle ei jää samankaltaisia ristiriitaisuuksia kuin ihmisen kuoltua. Sosiaaliset konventiot eivät tätä tilannetta juuri kahlitse. Koiran kuolemassa on mahdollista ottaa huomioon koiran identiteetti oman lajinsa edustajana. Koiran ei välttämättä tarvitse muodostua minuuden jatkeeksi vaikka usein näin käykin eikä kuvitella keinotekoiseksi ihmiseksi. Koiraa on mahdollista rakastaa aivan oman lajinsa edustajana. Kun ajattelee näitä hieman ristiriitaisiakin tulkintoja koirasta id neljällä jalalla, perheenjäsen, minuuden jatke ja kamu niitä on vaikea yhdistää suoraan terveyteen. Koiran tuomat terveysedut liittyvätkin olennaisesti ihmisen psykologisiin tarpeisiin, jotka voivat vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Koira tarjoaa jotakin sellaista, mitä nykyajan ihmisten on vaikea saavuttaa keskenään. Ihmisiä ei saa koskettaa, koiraa saa. Aikuisten pitää olla hillittyjä, mutta koiran kanssa voi telmiä. Ihminen on salakavala ystävä, mutta koira on itse ystävyys. Nykyajan ihminen kärsii yksinäisyydestä, koira sen sijaan on aina seurallinen. Miksi juuri koira? Koira on ensimmäinen ihmisen kesyttämä kotieläin (Diamond 1994). Vai tapahtuiko kesyttäminen päinvastoin: koira kesytti ihmisen? On esitetty oletus, että ilman liittoutumistaan ihmisen kanssa Canis familiaris ei ehkä olisi säilynyt luonnossa. Koira ja ihminen ovat eläneet yhdessä ainakin vuotta, ja sinä aikana heidän välilleen on kehittynyt ainutlaatuinen suhde. Monet otaksuvat, että koira ja ihminen ovat pohjimmiltaan sosiaalisesti samankaltaisia ja että ne sen vuoksi ymmärtävät toisiaan. Me ihmiset olemme sosiaalisesti kiinnostuneita toisistamme, ja koska koira on samanlainen, muista kiinnostunut, se ymmärtää meitä hyvin (Masson 1997). Koiran omistajilla on lemmikkinsä kanssa vuorovaikutusta paljon enemmän kuin minkään muun eläimen kanssa. Koira hakee enemmän kontaktia vieraisiinkin ihmisiin kuin kissa. Erään tutkimuksen mukaan kontaktihakuisuus vieraisiin ihmisiin oli koirilla keskimäärin 0.49, kissoilla vain Koiran kontaktihakuisuus tekee ventovieraiden välisen tutustumisen helpommaksi, millä on merkitystä erityisesti urbaanin yksinäisyyden lieventäjänä.»jos yksinään tuolla kävelee, harvapa jää juttusille, mutta kun on koiran kanssa, niin on kaikennäköisiä kyselijöitä ja juttukavereita. Yksinäisellä ihmisellä se on ehkä ainoa seura. Ei tarvitse ainakaan seinille puhua, jos on koira Siivooja, 44 v. Mikään muu eläin ei pysty muodostamaan samanlaista psykologista liittoa ihmisen kanssa kuin koira. Koiralla näyttää olevan kyky lukea meitä ja reagoida pieniinkiin mielialamme muutoksiin. Koira rakastaa läheisiä ihmisiään aidos- Ovatko koiranomistajat muita terveempiä? 2635

4 ti ja rehellisesti ja näyttää sen uudelleen ja uudelleen. Se ei koskaan valehtele rakastaessaan (Masson 1997). Koirat ovat luonnostaan tunteellisia; tämä on niiden geneettinen piirre. Nykyaikana ihmiset ovat tulleet niin tunne-estoisiksi, että he tarvitsevat elämäänsä tunteenomaista koiraa. Koira voi tuoda omistajilleen ehdottoman hyväksymisen tunteen kiintyessään omistajaansa. Liikunta ja luonto Urbaani ihminen on etääntynyt luonnosta mutta kaipaa sitä. Koiran kanssa on helppo liikkua luonnossa, rentoutua ja virkistäytyä siellä. Monet koiranomistajat kokevat luonnossa liikkumisen myös mahdollisuudeksi olla yksin ja keskittyä omiin ajatuksiin. Lisäksi koira on osa luontoa, luontokappale, joka toisin kuin ihminen elää vaistojensa ja tunteittensa varassa. Koira pakottaa omistajansa säännölliseen ulkoiluun ja liikkumiseen, mikä vaikuttaa positiivisesti fyysiseen kuntoon ja terveyteen. Oulun yliopiston kasvatustieteen laitoksessa tehdyn kyselytutkimuksen vastaajista neljännes kertoi pitävänsä koiraa ensisijaisesti liikunnan tarpeen tyydyttäjänä (Heikkinen ja Paavonseppä 1996). Naiset arvostivat koiran kanssa liikkumista enemmän kuin miehet. Koiran kanssa ulkoilun koettiin myös vähentävän stressiä ja jännittyneisyyttä.»kaksi kertaa kunnon lenkki ja ainakin kerran sellainen lyhyt lenkki. Puoliso vie aamuisin ja minä yleensä illalla. Joskus yhdessä, jos satutaan samaan aikaan olemaan kotona. Koiran kanssa katselee ja havainnoi ja arvostaa paljon enemmän noita viheralueita.» Opiskelija, 24 v. Uusien koiranomistajien liikunnan on todettu lisääntyneen huomattavasti, turvallisuuden tunteen ja minäkuvan parantuneen sekä yleisen terveyden kohentuneen myös pitkällä aikavälillä (Serpell 1991). Sosiaaliset suhteet ja turvallisuus Varsinkin urbaaneissa oloissa koira toimii linkkinä sosiaalisiin suhteisiin ja vähentää eristäytymisen riskiä. Koiran kanssa liikkuvaa voi tuntematonkin puhutella, ja koiranomistajat löytävät keskenään loputtomasti puheenaihetta lemmikeistään. Näyttely- ja muut koiraharrastukset antavat monille sisältöä elämään. Koiraan liittyvä sosiaalinen toiminta lievittää yhteiskunnallista kerrostuneisuutta, koska arvostus tuolloin tulee koiran kautta, ei omistajan yhteiskunnallisen statuksen mukaan. Enderburgin (1991) mukaan koiraihmiset ovat enemmän vuorovaikutuksessa keskenään ja sosiaalisempia kuin muut. Eläinten omistajat eroavat merkitsevästi koirattomista siviilisäädyltään, iältään, lasten lukumäärän osalta ja koulutustasoltaan. Koiranomistajat ovat iäkkäämpiä ja muita useammin perheellisiä ja asuvat useammin omakotitalossa, jossa on puutarha. He elävät pitempään kuin minkään muun lemmikin omistajat. Serpell (1996) on osoittanut koirakumppanuuden periytyvän sosiaalisesti. Jos lapsella on seuraeläin, hänellä todennäköisesti tulee olemaan sellainen myös aikuisuudessa. Lemmikkieläimen pitäminen yhdistää ihmisiä parisuhteeseen aikaisemmin, ja antaa yhteiselle kodille suuremman merkityksen. Koira on yhdistävä tekijä. Lemmikki ei ole puolison korvike, vaan se antaa ihmissuhteisiin lisäarvoa P. Jääskeläinen

5 »Kun muutin tänne mieheni kanssa keskustasta 18 vuotta sitten, niin oikeastaan kaikki ystävät ja tutut syntyivät sillä tavalla, että menin koiran kanssa juttelemaan. Ja kun oli pieni lapsi ja koira samanaikaisesti, niin tulihan sitä juteltua. Monet tutut on vieläkin niiden aikojen perusteella.» Tutkija, 50 v. Oululaistutkimuksessa 76 % oli sitä mieltä, että koira lisää turvallisuuden tunnetta. Naiset tunsivat näin useammin kuin miehet. Marylandin yliopistossa tehtiin 1960-luvun lopulla tutkimus, jossa osallistujia pyydettiin kirjoittamaan Ovatko koiranomistajat muita terveempiä? 2637

6 raportteja tekemisistään, esimerkiksi siitä, kenen kanssa vietettiin aikaa (Lynch ja McCarthy 1969). Tulos oli, että ihmisen paras ystävä on koira tai muu lemmikki. Lemmikin omistajien kuolleisuus oli kolmanneksen pienempi kuin muilla. Se, mihin ollaan kiintyneitä, on tärkeä ja suojaa elämän kolhuilta. Naiset ovat lemmikkeihin kiintyneempiä kuin miehet, ja miehet koskettelevat lemmikkejä vähemmän.»mä uskon, että ainakin useampi sinkkuihminen hankkii koiran sillä perusteella, että on turvallisempi kulkea. Nykypäivänä kun kaikkea hirveää tapahtuu jatkuvasti. Vaikka mulla on kaksi pehmeäluonteista koiraa, niin kyllä ne on sellaisia, että ne tajuaisivat, jos kimppuun hyökättäisiin. Varmasti nappaisivat. Mun mielestä pehmeäluonteisetkin koirat tajuavat, milloin on tosi kyseessä.» Koira-alan naisyrittäjä, 26 v. Terapeuttinen koira Tunne-elämältään häiriintyneet lapset ja aikuiset kiintyvät helpommin eläimeen kuin ihmisiin (Levinson 1969). Tätä kautta luottamus voi siirtyä myös eläimen kanssa työskentelevään terapeuttiin. Koiran läsnäololla oli positiivisia vaikutuksia hylättyihin ja seksuaalisesti hyväksikäytettyihin lapsiin sekä kaikkein vihamielisimpiin ja vetäytyvimpiin (Gonski 1985). Yli 25 % Alzheimerin tautia sairastavista virkistyi henkisesti koulutettujen koirien vieraillessa hoitokodissa kahdesti viikossa (Schultz 1987). Vastaavia tuloksia on raportoitu myös psykiatrisista hoitolaitoksista (Hart ja Hart 1985). Koira voi toimia itse terapeuttina tai olla terapeutin apuna. Psykoanalyysin historiasta tunnetaan lukuisia vastaanottoapulaisina toimineita koiria (Woloy 1990). Heidän esikuvinaan ovat olleet Sigmund Freudin kiinanpystykorvat. Koira makasi analyysitunnin ajan Freudin jalkojen juuressa ja osoitti ajan olevan päättymässä alkamalla liikkua ja tuijottaa isäntäänsä (Gay 1988). Freudin mukaan koirat rakastavat ystäviään ja purevat vihollisiaan toisin kuin ihmiset, jotka eivät pysty aitoon rakkauteen ja joiden pitää aina sekoittaa rakkaus ja viha ihmissuhteissaan. Ehkä koira muistuttaa ihmisen torjutusta»eläimellisestä» puolesta ja sinne piiloutuneista»sopimattomista» tunteista ja peloista eli juuri niistä, joihin psykoanalyysissä pyritään pureutumaan. Tässä mielessä ihminen kommunikoi koiran kautta oman torjutun idinsä kanssa, kuten Katcherin psykoanalyyttinen teoria tulkitsee.»sitä voi testata, kuka on ihmisen paras ystävä. Kokeilee, että ottaa koiran ja vaimon ja panee kummankin pariksi tunniksi tuollaiseen pieneen vaatekomeroon. Kun ne pääsee sieltä ulos, niin koira tulee häntää heiluttaen ja on onnellinen. Vaimo kun taas tulee ulos, niin se vetää turpiin. Koira on ihmisen paras ystävä.» Vakuutustarkastaja, 46 v. 2638

7 Kirjallisuutta Anderson W, Reid C, Jennings G. Pet ownership and risk factors for cardiovascular disease. Med Austr 1992; 157: Beck A, Katcher A. Between pets and people. West Lafayette, Indiana, US: Purdue University Press, Diamond J. Zebras and the Anna Karenina principle. Natural History (Magazine USA), 9, Enderburg N. Animals as companions. Väitöskirja. Amsterdam, Gay P. Freud: a life for our times. New York: Norton, Gonski Y A. The therapeutic utilization of canines in a child welfare setting. Child Adolesc Soc Work J 1985; 2: Hart L A. Dogs as human companions: a review of the relationship. Kirjassa: Serpell J, toim. The domestic dog. Cambridge: Cambridge University Press, Heikkinen, Paavonseppä. Lemmikkieläimen merkitys ihmiselle. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, Levinson B M. Pet oriented child psychotherapy. Springfield: Charles C. Thomas, Lynch J J, McCarthy J F. Social responding in dogs: heart rate changes to a person. Psychophysiology 1969; 5: Masson J. Dogs never lie about love. London: Jonathan Cape, Schultz D J. Special design considerations for Alzheimer s facilities. Comtemporary LTC 1987; 112: Serpell J A. Beneficial effects of pet ownership on some aspects of human health and behaviour. J Royal Soc Med 1991; 84: Serpell J A. In the company of animals. Cambridge, GB: Cambridge University Press, Thomas E M. The hidden life of dogs. New York: Pocket Books, Woloy E M. The symbol of the dog in the human psyche. Wilmette, Illinois: Chiron Publications, PASI JÄÄSKELÄINEN pjaaskelaine@cc.helsinki.fi Espoon aukio 7 B Espoo 2639