Peruskoulun käsityöopetuksen työturvallisuuden valtakunnalliset koulutuspäivät

Transkriptio

1 Peruskoulun käsityöopetuksen työturvallisuuden valtakunnalliset koulutuspäivät Riihimäki Seminaariraportti Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto opetushallitus Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä Opetusalan ammattijärjestö OAJ Käsityön ammattijärjestöt TAO ry ja TOL ry

2 Sisällys Johdanto Käsityön opetussuunnitelma työturvallisuusopetuksen perusta 2 opetusneuvos Annamaija Aro, opetushallitus Koneturvallisuus käsityöopetuksen perusta 5 yli-insinööri Tuiri Kerttula, STM Työsuojelupiirien toiminta ja tulosohjaus työpaikkavalvonnan perustana 10 ylitarkastaja Arto Teronen, STM Vaarojen tunnistus ja riskien arviointi 13 tarkastaja Anne Jaakkola, Hämeen työsuojelupiiri Työturvallisuuslaki käsityön opetuksessa 19 hallitusneuvos Reino Kanerva, STM Vastuukysymykset käsityön opetuksessa 23 apulaisosastopäällikkö Markku Poutala, OAJ Turvallisuuden hallinta peruskoulun teknisessä työssä oppilaiden näkökulmasta 30 työsuojeluinsinööri Irmeli Kurikka ja tarkastaja Tarja Räty, Uudenmaan työsuojelupiiri Mikä käsityön opetuksessa askarruttaa? 61 teknisen työn opettaja Niku Tuomisto, Lohjan kaupunki Työympäristön turvallisuus, koneiden ja laitteiden hankinta ja huolto 67 koulutoimenjohtaja Esa Rantakallio, Riihimäen kaupunki Terveys- ja turvallisuusvaarojen tunnistus ja riskien arviointi käsityön opetuksessa 68 Vuorovaikutteinen toiminta/ 8 ryhmää, yhteenvedot Koneen vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi; 88 konekohtaiset vaarojen tunnistuksen lomakkeet 1

3 JOHDANTO Valtakunnalliset käsityön opetuksen työturvallisuuden koulutuspäivät järjestettiin Riihimäellä alla mainittujen tahojen yhteistyönä. Koulutuspäiviin osallistui noin 90 henkeä. Päiville oli asetettu kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella asiantuntijayhteistyönä, mitä työturvallisuuslaki ja muut työturvallisuusmääräykset merkitsevät käytännössä peruskoulun käsityön opetuksessa. Toisena tavoitteena oli pyrkiä tilaisuudessa kuultujen asiantuntijoiden ja osanottajien vuorovaikutuksen ja keskustelujen avulla lisäämään yhdenmukaisia käsityksiä käsityönopetuksen työturvallisuustoiminnassa. Tämä raportti on koottu päivillä käytetyistä asiantuntijapuheenvuoroista ja tehtyjen vuorovaikutteisten ryhmätöiden yhteenvedoista. Tilaisuudessa käsiteltävien asioiden kokoavan raportin laadinnasta päätettiin jo päivien suunnitteluvaiheessa, jotta päivien antia voidaan hyödyntää laajemminkin peruskoulun käsityön opetuksen työturvallisuuden kehittämisessä, ei pelkästään osallistujien keskuudessa. Raporttia laatimaan saatiin päiville mukaan Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijat Marjo Hirsimäki, Terhi Märkälä, Pessi Salmela ja Ville Salmi, joille kiitokset raportin koostamisesta yhteistyössä tilaisuudessa kuultujen asiantuntijoiden kanssa. Raportin tarkoituksena on tuoda päivillä käsitellyt asiat näin laajemman kuin pelkän osallistujajoukon tietoisuuteen. Aineistosta oletetaan olevan apua koulujen käsityön opetuksen työturvallisuutta arvioitaessa ja kehitettäessä. Päivien aikana korostettiin työnantajan, koulutuksen järjestäjän ensisijaista vastuuta turvallisesta oppimis- ja työskentely-ympäristöstä. Työhön, työympäristöön, työmenetelmiin ja -välineisiin liittyvät vaarat on kartoitettava, niiden riskit arvioitava ja näiden tietojen perusteella on tehtävä tarvittavat toimet käsityön opetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Aineistoa voivat hyödyntää käsityön opettajat, niin teknisen kuin tekstiilityön opettajat jokapäiväisessä työssään. Heidän lisäkseen aineistosta löytyy tietoa rehtoreille, kuntien hankinnoista vastaaville ja kunnossapidosta huolehtiville sekä työsuojelupiirien tarkastajille. Aineistoa voidaan hyödyntää myös käsityön opettajien koulutuksessa. Aineisto on kaikkien vapaasti käytettävissä. Erityisesti on huomattava, että raportin teksti ei ole sitovaa ohjeistoa tai määräyksiä. Turvallisuus on arvioitava aina tapauskohtaisesti kullakin työpaikalla, ja tässä työssä aineistoa toivottavasti voidaan hyödyntää käsityön opetuksen työturvallisuuden edistämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto Opetushallitus Työturvallisuuskeskus, kuntaryhmä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Käsityön aineopettajien järjestöt TAO ry ja TOL ry Koulutuspäivien valmisteluryhmä yli-insinööri Outi Nysten, STM, työsuojeluosasto työsuojeluinsinööri Irmeli Kurikka, Uudenmaan työsuojelupiiri opetusneuvos Annamaija Aro, Opetushallitus yliarkkitehti Reino Tapaninen, Opetushallitus asiamies Timo Suurnäkki, TTK, kuntaryhmä apulaisosastopäällikkö Markku Poutala, OAJ tekstiilityön lehtori Sirkka Aadeli, TOL ry. johtava opettaja Ritva Aalto, TOL ry. työsuojeluvaltuutettu Jouko Pekkarinen, TAO ry:n pj. 2

4 teknisen työn lehtori Harry Myllymäki, TAO ry. teknisen työn lehtori Antti Rinta-Rahko, TAO ry. Käsityön opetussuunnitelma työturvallisuusopetuksen perusta Opetusneuvos Annamaija Aro, Opetushallitus Perusopetuksen opetussuunnitelma käsityön osalta laadittiin vuosina asiantuntijaryhmässä, jossa oli 8+1 jäsentä. Opetussuunnitelma kävi läpi kaksi laajaa lausuntokierrosta ja sitä käsiteltiin säännöllisesti valtakunnallisessa ohjausryhmässä. Asiantuntijatyöryhmässä vallitsi yksimielisyys työturvallisuuden tärkeydestä. Ristiriitoja työryhmässä aiheutti yhteinen käsityö. Nyt päädyttiin ratkaisuun, jossa neljän ensimmäisen kouluvuoden opetus toteutetaan samansisältöisenä kaikille oppilaille käsittäen sisältöjä sekä teknisestä työstä että tekstiilityöstä. Viidennestä luokasta lähtien oppilaalla on mahdollisuus painottaa opintojaan jompaankumpaan suuntaan. Käsityön opetussuunnitelma hyväksyttiin Opetushallituksen johtokunnassa ja se voitiin ottaa käyttöön alkaen. Viimeistään se otetaan käyttöön kaikilla luokka-asteilla. Käsityön opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen ja itsenäiseen työntekoon, kehittää luovuutta, esteettisiä, teknisiä ja psyykkismotorisia kykyjä, ongelmanratkaisutaitoja sekä ymmärrystä teknologian arkipäivän ilmiöistä. Tavoitteena on myös onnistumisten myötä kasvattaa oppilaan itsetuntoa, sekä tuoda iloa ja tyydytystä. Oppilaan tulisi oppia ottamaan vastuuta tekemästään työstä ja käyttämästään materiaalista, sekä arvostamaan tehtyä työtä ja työn laatua. Opetus toteutetaan oppilaan kehitysvaihetta vastaavin aihepiirein. Vuosiluokilla 1-4 oppilasta ohjataan käyttämään käsityössä tarvittavia perustyövälineitä sekä erilaisia koneita turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on, että oppilas oppii tuntemaan käsityöhön liittyviä käsitteitä ja käyttämään erilaisia materiaaleja, työvälineitä ja menetelmiä. Lisäksi hän omaksuu positiivisen asenteen työsuojeluun ja oppii turvallista työvälineiden, koneiden ja laitteiden käyttöä sekä oppii huolehtimaan oppimisympäristönsä viihtyisyydestä. Erityisen tärkeää on, että oppilas oppii oikean asenteen työsuojeluun sekä pitämään oman työpaikkansa ja luokan siistinä. Kuvaus hyvästä osaamisesta 4. luokan päättyessä: Oppilas työskentelee ohjattuna ja valvottuna tarkoituksenmukaisesti suunnitelmaansa toteuttaen ja työturvallisuuden huomioon ottaen. Hän tuntee vastuunsa yhteisistä työvälineistä, työtilojen järjestyksestä ja viihtyisyydestä. Oppilaan tulee myös työskennellä pitkäjänteisesti sekä ryhmänjäsenenä että itsenäisesti. 3

5 Vuosiluokilla 5-9 käsityön opetuksen ydintehtävänä on syventää ja kartuttaa oppilaan käsityötietoja ja -taitoja siten, että hän kykenee entistä itsenäisemmin tekemään tarkoituksenmukaisia materiaali-, työtapa- ja työvälinevalintoja käsityöprosessin eri vaiheissa. Tavoitteena on, että oppilas perehtyy perinteiseen ja nykyaikaiseen teknologiaan liittyviin tietoihin ja taitoihin, joita voi soveltaa arkielämässä, jatko-opinnoissa, tulevissa työtehtävissä ja harrastuksissa. Tärkeää on pyrkiä pois kertakäyttökulttuurista ja pyrkiä korjaamaan aina, kun mahdollista. Teknisen työn sisällöt/ valmistaminen teknisessä työssä tarvittavat käsityövälineet ja koneet sekä niiden taitava ja turvallinen käyttö Tekstiilityön sisällöt/ valmistaminen tekstiilityön perinteisiä ja moderneja työvälineitä ja koneita, niiden oikea valinta käyttökohteeseen, toimintaperiaatteet, turvallinen käyttö ja huolto Jotta oppilas voi saada päättöarvioinnissa arvosanakseen 8, tulee hänen osata työskennellä tarkoituksenmukaisesti ja huolellisesti työturvallisuusohjeita noudattaen sekä huolehtia työympäristönsä järjestyksestä ja viihtyisyydestä. Hänen tulee myös osata ohjatusti käyttää työssään kehittynyttä teknologiaa ja ymmärtää teknologian käsitteitä, järjestelmiä ja niiden sovelluksia. Kuntien omissa opetussuunnitelmissa määritellään tarkemmin oppilaalta vaadittavat tiedot ja taidot. 4

6 Koneturvallisuus käsityöopetuksen perusta valmistaja - markkinoija - hankintoja suorittava ja käyttävä työnantaja - opettaja - oppilas Yli-insinööri Tuiri Kerttula, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto Koneen turvallisuutta koskevat vaatimukset ovat tarkoin määriteltyjä valmistajaa koskevassa laissa eräiden teknisten laitteiden vaatimuksenmukaisuudesta (1016/2004), sekä työnantajaa koskevassa työturvallisuuslaissa (738/2002). Konelain nojalla annettu konepäätös (VNp 1314/1994) on ensisijaisesti valmistajaa velvoittava päätös koneiden suunnittelusta, valmistamisesta, markkinoille saattamisesta sekä myynnistä. Konepäätös koskee kaikkia uusia koneita niiden valmistusmäärästä riippumatta (myös omaan käyttöön valmistettuja) sekä kaikkia ETA-alueen ulkopuolelta tuotuja koneita. Työturvallisuuslain nojalla annettu käyttöpäätös (VNp 856/1998) on työnantajaa koskeva päätös työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta. Valmistajan vastuu Konepäätöksen mukaisesti koneen suunnittelu- ja valmistusvaiheessa koneen valmistajan tulee varmistaa, että laite soveltuu käyttötarkoitukseensa ja sitä pitää voida käyttää, säätää ja huoltaa henkilöitä vaarantamatta. Koneen tapaturmavaarat on poistettava koko ennakoitavana olevana käyttöaikana. On otettava huomioon ennakoitavat, normaalista poikkeavat työtavat ja pyrittävä poistamaan niiden käyttömahdollisuus sekä huomioitava ergonomiset periaatteet ja henkilösuojainten käyttö. Näiden asioiden huomioimiseksi valmistajat käyttävät apunaan riskien arviointia. Riskien arvioinnissa (standardin SFS-EN 1050 mukaisesti) on määritettävä koneen raja-arvot ja tehtävä alustavat turvallisuustoimenpideratkaisut. On pyrittävä tunnistamaan vaaratekijät, vaarallisten tilanteiden/ tapahtumien mahdollisuudet koneen ja käyttäjän toimintojen, vaaratekijäluetteloiden sekä koneen osien erittelyn avulla. On arvioitava niistä koituvien mahdollisten vahinkojen vakavuus, esiintymisen todennäköisyys ja annettava riskeille määrällinen tai laadullinen arvo. Tämän jälkeen on arvioitava riskien merkitykset koneen turvallisuuden kannalta, vertailtava niitä ja päätettävä onko kone riittävän turvallinen tarkoitettuun toimintaan valmistus ja käyttökustannukset 5

7 huomioon ottaen. Tätä kaavaa toistamalla ja oikeiden turvallisuustoimenpiteiden valinnalla pyritään riskien poistamiseen tai vähentämiseen. Laitteen valmistajan tulee laatia valmistamiinsa koneisiinsa ohjeet koneen käsittelyyn ja kuljetukseen, kokoonpanoon ja purkamiseen, paikalleen asentamiseen, tarkastamiseen sekä käyttökuntoon asentamiseen. Koneen ohjeissa tulisi olla tiedot työkaluista, jotka voidaan asettaa koneeseen ja perehdyttämisohjeet turvalliseen käyttöön. Perehdyttämisohjeissa on kerrottava tarvittaessa kielletyt työtavat sekä kunnossapitoon kuten säätöön, huoltoon ja korjaukseen liittyvät tiedot. Ei-ammattilaisten käyttöön tarkoitettujen koneiden käyttöohjeissa on otettava huomioon yleinen koulutustaso ja harkintakyky, mitä kohtuudella voidaan ko. käyttäjiltä odottaa. Ohjeiden tulee olla kunkin maan omilla virallisilla kielillä. Valmistajalla tulee olla koneesta tekninen tiedosto, jonka avulla valmistaja pyydettäessä osoittaa viranomaiselle laitteen vaatimustenmukaisuuden. Valmistajan on laadittava ja allekirjoitettava koneen mukana toimitettavaksi vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen avulla valmistaja vakuuttaa koneen täyttävän kaikki sitä koskevien säädösten vaatimukset. Lisäksi valmistajan on tehtävä koneeseen pysyvästi ja näkyvästi CE -merkintä, joka osoittaa koneen täyttävän kaikki sitä koskevien direktiivien vaatimukset. CE - merkityn koneen voi vapaasti myydä tai luovuttaa käyttöön. Merkinnän oikeellisuutta valvotaan vasta koneen ollessa markkinoilla. Koneeseen ei saa tehdä muuta CE -merkintään sekoitettavaa merkintää. CE -merkintää ei saa tehdä koneeseen, johon sitä ei edellytetä. Valmistaja voi käyttää apuna koneen suunnittelussa yhdenmukaistettuja standardeja, jotka laatii asianomainen standardisoimisjärjestö ottaen huomioon senhetkisen tekniikan nykytason. Yhdenmukaistettujen standardien mukaan valmistetun tuotteen katsotaan täyttävän olennaiset vaatimukset. Jos valmistaja poikkeaa yhdenmukaistetuista standardeista, hän voi joutua viranomaisen pyynnöstä osoittamaan tuotteen täyttävän olennaiset vaatimukset. Vaaralliseksi luokiteltuihin koneisiin kuten puuntyöstökoneisiin vaaditaan EU:ssa lisäksi aina tyyppitarkastus, jonka tekee ns. ilmoitettu laitos. Tyyppitarkastuksia ei tarvita, jos kone on suunniteltu ja rakennettu yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti. Jos valmistaja ei ole huolehtinut edellä mainituista velvoitteistaan, siirtyvät ne edelleen valmistajan edustajalle, koneen maahantuojalle ja jälleenmyyjälle. Valmistajan vastuu on kaikissa EU-maissa sama. Koneiden turvallisuuteen voidaan vaikuttaa parhaiten ja edullisimmin niiden suunnitteluvaiheessa. Kun koneen suunnittelu on vielä alkutekijöissään suunnittelupöydällä, esimerkiksi rakenteeseen ja turvallisuuteen on helppo tehdä muutoksia suhteellisen pienin kustannuksin. Mitä pidemmälle kone 6

8 on suunniteltu, sitä huonommat ovat mahdollisuudet sen muuttamiseen ja muutosten aiheuttamat kustannuskysymykset ovat jo oleelliset. Työnantajan vastuu Käyttöpäätös (VNp 856/1998) velvoittaa työnantajaa konetta valittaessa ja ostettaessa, sen käyttöönotossa, käytössä, tarkastamisessa, kunnossapidossa, muutostöissä sekä koneen käytöstä poistamisessa ottamaan huomioon turvallisuus. Työnantajan on huolehdittava, että käyttöönottohetkellä koneessa on vaatimustenmukaisuusvakuutus ja CE -merkintä. Vuoden 1995 alun jälkeen käyttöön otettujen koneiden ja työvälineiden on täytettävä konepäätöksen olennaiset turvallisuusvaatimukset. Sen lisäksi kaikkien muidenkin koneiden on täytettävä käyttöpäätöksessä esitetyt turvallisuusvaatimukset. Soveltamisessa otetaan huomioon työpaikan olosuhteet. Käyttöpäätöksen taustalla on direktiivi työntekijöiden työssään käyttäville työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 89/655/ETY ja sitä täydentävät direktiivit 95/63/EY ja 2001/45/EY. Käyttöpäätöstä on täydennetty sen voimaan astumisen jälkeen uudesta työturvallisuuslaista johtuvilla muutoksilla (VNa 437/2003), kuten korkealla tehtävää työtä koskevalla osuudella. Tarkastelu myös muilta osin, kuten määräaikais- ja käyttöönottotarkastusten kohdentamisen, tarkastajien pätevyyden, tarkastuksen sisällön ja standardiviittausten osalta, on aloitettu. Työnantaja on siis vastuussa koneen hankinnasta, käyttöön luovutuksesta, kokoamisesta ja purkamisesta, sijoittamisesta, asentamisesta, käyttämisestä, kunnossapidosta, vaarojen tiedottamisesta, ohjeistamisesta, opetuksesta ja toimintakunnon valvomisesta sekä tarkastuksista. Jos konetta ei ole tarkistettu, sitä ei saa käyttää. Opetuksessa työvälineen käytön riittävänä opastuksena voidaan pitää sitä, että työntekijä osaa käyttää työvälinettä oikein. Työntekijän on osattava tunnistaa työvälineestä ja sen käytöstä aiheutuvat vaaratekijät sekä oltava selvillä häntä koskevista vaaroista. Työntekijän tulee tietää, miten toimitaan työvälineestä aiheutuvassa häiriötilanteessa. Työvälineen käytöllä tarkoitetaan työvälineen käynnistämistä, pysäyttämistä, käyttöä, kuljetusta, korjausta, muuntamista, huoltoa ja puhdistusta. Työnantajan on arvioitava työpaikalla käytössä olevien koneiden vaarat ja tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden vaarojen poistamiseksi. Esimerkiksi jos työntekijällä on vaara koskettaa työvälineen mahdollisesti tapaturmaan johtavia 7

9 liikkuvia osia, on nämä osat varustettava suojuksin tai laittein, jotka estävät pääsyn vaaravyöhykkeille tai jotka pysäyttävät vaarallisten osien liikkeet ennen kuin vaaravyöhyke saavutetaan. Työnantajan on huolehdittava myös ohjausjärjestelmien turvallisesta toiminnasta, hallintalaitteista, hätäpysäytyslaitteista, työvälineen vakavoittamisesta, rikkoutumisvaaran aiheuttamien mahdollisten riskien eliminoinnista sekä mm. valaistuksesta. Tarvittavien henkilönsuojainten, varoitusten ja ohjeiden tulisi sijaita koneen välittömässä läheisyydessä. Peruskouluopetuksessa on hyvä muistaa, että koneet ovat yleensä aikuisille mitoitettuja, suunniteltuja ja rakennettuja. Näiden koulutuspäivien yhtenä esiinnousseena puheenaiheena olivat koneiden jarrujärjestelmät. Koneiden käynnistys- ja sammutuskertojen määrä peruskoulukäytössä ylittää moninkertaisesti suunnitellun teollisuuskäytön. Koneen jarrujen käyttöikä peruskoulussa on siis huomattavasti teollisuuden käyttöikää lyhyempi. Vastuu koneen kaikinpuolisesta toimintakunnon ylläpidosta ja huollosta on työnantajalla. Käytettyjen koneiden riittävästä turvallisuustasosta ei ole laadittu standardeja kuten on laadittu uusille koneille. Koneisiin jälkikäteen työpaikalla tehtävät muutostyöt (mm. suojalaitteiden osalta) ovat aina työnantajan vastuulla. Käytettyjen koneiden turvallistamisessa voi käyttää apuna uusia koneita koskevia standardeja. Muutostöitä tehtäessä on otettava huomioon käyttäjät, työpaikan olosuhteet, käytettävissä oleva turvallisuustaso, käytettävissä olevat tekniset ratkaisut ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Koulutuspäivien aikana ilmeni, että tarvetta selkeille säädöksille, joissa määriteltäisiin käytössä olevissa koneissa tarvittavat suojukset. Tämä selkeyttäisi paljon muun muassa rehtoreiden vastuukysymyksiä. Säädökset selkeyttäisivät hankintatarpeita ja kustannuksista aiheutuvat kiistat työnantajan ja työntekijän välillä helpottuisivat. Voimassa olevat valtionneuvoston päätökset löytyvät internetistä Lisätietoa koneiden ja laitteiden turvallisuudesta: Työvälineiden turvallinen käyttö - soveltamissuosituksia. Työsuojelujulkaisuja 32. Käyttöpäätöksen soveltamissuosituksia - Koneiden turvallisuuden perusvaatimukset. Työsuojelujulkaisuja 42 Koneturvallisuus. Säädökset ja soveltaminen. Työsuojelujulkaisuja (Eurooppalainen Työsuojelu- ja terveysverkosto/suomi) 8

10 (Metalliteollisuuden Keskusliitto MET/standardisointi) (Suomen Standardisoimisliitto SFS ry) (Suomen Sähköteknillinen Standardisoimisyhdistys SESKO ry) (Turvatekniikan keskus TUKES) 9

11 Työsuojelupiirien toiminta ja tulosohjaus työpaikkavalvonnan perustana Ylitarkastaja Arto Teronen, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto Työsuojelupiirien (8 piiriä) toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriön tavoitteena on tulosohjauksen avulla varmistaa hallitusohjelman ja hallinnonalan työsuojelustrategian toteutuminen. Tulossopimusmenettelyn avulla ministeriö varmistaa, että piirit suuntaavat toimintaansa strategian kannalta merkittäviin asioihin (keskeisille toimialoille ja ongelmiin) ja resurssit kohdennetaan oikein. Myös työpaikoilta tulevien yhteydenottojen hoitamista on tehostettu. Tavoitteena on, että asiakkaiden yhteydenotot (kysymykset ja tarkastuspyynnöt) pystytään hoitamaan välittömästi. Työsuojeluvalvonnan tavoitteet on jäsennelty Balanced Scorecard -mallin mukaisesti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, prosessien ja rakenteiden, uudistumisen ja työkyvyn sekä resurssien ja talouden osa-alueisiin. Alueellinen näkökulma (elinkeinoelämän rakenne) huomioidaan valvonnan kohteiden valinnassa. Tulossopimuksessa on nimetty arviointikriteerit, joiden perusteella työsuojelupiirin tavoitteiden toteutumista arvioidaan kunkin tavoitteen kohdalta. Runkosopimuksen perusteella vuosittain sovitaan kunkin vuoden tulostavoitteet sekä toimintamäärärahat. Vuosittaiset tulostavoitteet tähtäävät siihen, että runkosopimuksessa määritelty tavoitetila saavutetaan. Työsuojeluhallinnon valvonnan painoalueina kaikissa työsuojelupiireissä ovat henkinen hyvinvointi työssä, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisy sekä työtapaturmien torjunta. Työsuojelun valvonnan kohteena olevat toimialat on sovittu ja tavoitetila, johon niissä pyritään, on määritelty. Tavoitteena on, että vuonna 2007 on käytössä turvallisuuden hallintamenetelmiä ja työolojen seurantamenettelyt kaikissa valvonnan kohteena olevissa työpaikoissa. Vuosille asetetussa runkosopimuksessa opetusalan työoloja valvotaan erityisesti henkisen hyvinvoinnin osalta: häirinnän ja epäasiallisen kohtelun toimintakäytäntöjen valvonta sekä työn aiheuttamien haitallisten kuormitustekijöiden valvonta. Henkisen hyvinvoinnin yhtenä osaalueena on myös asiakasväkivallan hallinta. Opetusalan (peruskoulut ja lukiot, ammattioppilaitokset) viime vuosien työpaikkavalvonnan sisältöjä ovat olleet väkivallan uhan hallinta, koneturvallisuus, fyysinen ja henkinen hyvinvointi, turvallisuuden hallinta ja riskien 10

12 arviointi. Vuosien runkosopimuksessa asiakasväkivallan uhan hallinta ei kuitenkaan kuulu opetusalan työpaikkavalvontaan. Opetusalan työoloista todetaan Työ ja terveys Suomessa (2003) -tutkimuksessa, että opetustyö on henkisesti rasittavaa (kiire, kova työtahti, palaute tai sen puuttuminen ylemmältä taholta) kuitenkin työtapaturmien riski on vähäinen. Päänsärky, koettu stressi ja niska- ja hartiaoireet ovat opetustyössä yleisiä. Tutkimuksen mukaan opetusalan työolojen yleisiä epäkohtia ovat melu ja ilmanvaihto, koulurakennusten yleiskunto, kunnossapito, tilojen ahtaus, opetusvälineet ja kalusteet sekä organisaatioiden ristiriidat ja sen aiheuttamat paineet. Vaikutusmahdollisuudet ja työyhteisöjen toimivuus ovat samalla tasolla kuin muillakin aloilla. Viranomaisvalvonnan tavoitteena on, että toiminta suuntautuu terveyden ja työkyvyn kannalta tärkeimpiin kohteisiin, työpaikat toimivat työolojen kehittämiseksi, työpaikkojen työolosuhteet vastaavat lainsäädännön vaatimuksia ja että työolot ja työntekijöiden työkyky paranevat. Työpaikkavalvonnan tarkoituksena on varmistaa työpaikan turvallisuus ja terveys, lainsäädännön noudattaminen sekä saada työpaikan oma toiminta aktivoitua. Työsuojeluviranomaisen tekemällä työpaikkatarkastuksella kiinnitetään huomioita toimialan tyypillisiin ongelmiin, työpaikan edustajien esille ottamiin asioihin sekä tarkastajan tekemiin havaintoihin. Tavoitteena on, että parantuneiden työolojen vaikutus on selvästi nähtävissä: kohentuneiden työolojen seurauksena työelämässä jatketaan 2-3 vuotta kauemmin ja työelämän vetovoima paranee. Opetusalalla työsuojeluviranomaisten työpaikkatarkastusten ja yhteistyön lisääntyminen näkyy kouluhenkilöstön koulutuksen lisäämisenä ja tätä kautta henkilökunnan työturvallisuusosaamisen parantumisena. Koulutuksen avulla opetushenkilöstön työturvallisuuslainsäädännön osaaminen parantuu, haitta- ja vaaratekijöitä on helpompi havaita ja arvioida sekä koneturvallisuuden osaaminen ja tätä kautta sen opettaminen kehittyvät. Tavoitteena on luonnollisesti työturvallisuusopetuksen sisällyttäminen opetussuunnitelmiin. Työturvallisuuskoulutus koskee myös työssäoppimisen turvallisuuskysymyksiä. Työturvallisuuskoulutus ja turvallisuusjohtamiseen panostaminen ovat kantaneet hedelmää varsinkin eri teollisuuden aloilla. Työtapaturmien määrää on saatu alennettua tuntuvasti. Kuntaalalla kehitys ei ole ollut kaikilta osin yhtä hyvä, vaikka halua työturvallisuuden kehittämiseen usein löytyykin. Teollisuuden aloilla rahoitus on saatu kanavoitua työturvallisuuden kehittämiseen paremmin. 11

13 Työturvallisuuskoulutusten ja valvonnan pitkän tähtäimen linjana on saada työpaikat itsenäisesti kehittämään omaa työympäristöään paremmaksi. Työpaikkojen turvallisuusjohtamista on kehitettävä ja varsinkin opetustyössä toimivien on tunnistettava oppimisympäristöjen haitta- ja vaaratekijöitä sekä kiinnitettävä huomiota oppilaiden opastukseen ja ohjaukseen. Turvallisuus on keskeinen osa opiskelua. 12

14 Vaarojen tunnistus ja riskien arviointi Käsityöopetuksen työturvallisuuden ydinalue Tarkastaja Anne Jaakkola, Hämeen työsuojelupiiri VAAROJEN TUNNISTAMINEN RISKIN SUURUUDEN ARVIOINTI todennäköisyys, seuranta PÄÄTÖS RISKIN HYVÄKSYTTÄVYYDESTÄ TORJUNTATOIMENPITEET Vaihtoehdot? Mitä tehdään? Kuka vastaa? Mihin mennessä? Miten seurataan? SEURANTA Vaarojen tunnistaminen, riskin suuruuden arviointi, päätökset riskin hyväksyttävyydestä, torjuntatoimenpiteet ja seuranta muodostavat jatkuvan kehän, jota on koko ajan kehitettävä. Tällä jatkuvalla seurannalla pyritään havaitsemaan riskit ennen kuin ne ehtivät kehittyä vaaroiksi asti. Oppilasryhmien koko ja oppilaiden vilkkaus aiheuttavat kuitenkin, jatkuvasta seurannasta huolimatta, yllättäviä vaaratilanteita. 13

15 Opetussuunnitelman perusteet Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 käsityönopetuksen työturvallisuus on otettu huomioon seuraavasti: Vuosiluokilla 1-4 oppilasta ohjataan käyttämään käsityössä tarvittavia perustyövälineitä sekä erilaisia koneita turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on, että oppilas oppii tuntemaan käsityöhön liittyviä työvälineitä ja menetelmiä, omaksuu positiivisen asenteen työsuojeluun, oppii työvälineiden, koneiden ja laitteiden turvallista käyttöä sekä oppii huolehtimaan oppimisympäristönsä viihtyvyydestä. Keskeisinä sisältöinä opetuksessa on työskentelyyn ja työtilaan liittyvät turvallisuustekijät. Neljännen luokan päätyttyä oppilaan hyvään osaamiseen kuuluu työskentely työturvallisuuden huomioon ottaen sekä vastuun tunteminen yhteisistä työvälineistä ja työtilojen viihtyvyydestä. Vuosiluokilla 5-9 syvennetään jo opittua tietoa ja taitoa. Teknisissä töissä tavoitteena on, että oppilas osaisi käyttää turvallisesti teknisessä työssä tarvittavia käsityövälineitä ja koneita. Tekstiilityössä taas opetellaan käyttämään turvallisesti tekstiilityön perinteisiä ja moderneja työvälineitä ja koneita. Tekstiilityön sisältöihin kuuluu myös työvälineiden ja koneiden huollon oppiminen. Molempien käsitöiden tavoitteita voidaan pitää periaatteessa samanlaisina, niiden erilainen kieliasu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 johtuu siitä, että eri asiantuntijat ovat miettineet tavoitteet. Kahdeksannen luokan päättyessä arvosanan 8 saanut oppilas työskentelee tarkoituksenmukaisesti ja huolellisesti työturvallisuusohjeita noudattaen sekä huolehtii työympäristönsä järjestyksestä ja viihtyvyydestä. VASTUU + TYÖTURVALLISUUSLAIN TUNTEMINEN SITOUTUMINEN TURVALLISEEN TYÖSKENTELYYN TYÖPAIKALLA Turvallinen työskentely lähtee siitä, että jokainen tunnistaa ja ymmärtää oman vastuunsa. Käsityön opetuksen riskitekijöistä, kuten koneista ja teknisen työn tiloista, tulisi keskustella yhdessä opettajan, rehtorin ja kunnan edustajien kanssa. Vastuun korostaminen kaikille tahoille lisää yhteistyöhalukkuutta työturvallisuuden parantamiseen. Myös koneiden ja työvälineiden huolto ja 14

16 kunnossapitojärjestelyt tulisi sopia yhteistyössä. Työnantajan velvollisuutena on perehdyttää työntekijä työturvallisuuslakiin. Koulussa työnantajan edustajan eli rehtorin on perehdytettävä uusi opettaja/ opettajan sijainen työhön ja turvallisuuteen työpaikalla. Teknisen työn opettajan pätevyysvaatimuksiin ei kuulu ensiaputaitojen hallinta mutta taitojen hallinnasta ei ole muuta kuin hyötyä. Jokaisella työpaikalla tulisi olla riittävän monta ensiaputaitoista henkilöä. Kun voidaan olettaa, että työpaikalla voi tapahtua onnettomuus, voi työntekijät vaatia työnantajaa järjestämään heille ensiapukurssin. Teknisen työn opettajalla on tähän siis myös mahdollisuus. On huomioitava, että vanhojakin ensiaputaitoja on hyvä välillä päivittää. Oppilaalla on vastuu omasta käyttäytymisestään, opettajan tottelemisesta ja annettujen ohjeiden noudattamisesta. Rikosoikeudellisesti oppilaalla ei kuitenkaan ole mitään vastuuta. Työturvallisuuteen ja riskien tunnistamiseen kuuluu oppilaiden terveydentilan tunteminen. Tällä hetkellä oppilaiden tunteminen on täysin opettajan vastuulla ja oman aktiivisen tiedon keräämisen varassa. Tietoja opettaja voi kerätä oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Kouluterveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, joten hänellä ei ole oikeutta kertoa edes oppilaiden toimintakykyyn vaikuttavista sairauksista opettajalle. Työtilojen turvallisuus Teknisessä käsityössä työtiloihin kuuluu varsinaisen työskentelytilan lisäksi konesali, pinta- ja kuumakäsittelytila, hiomatila, suunnitteluluokka ja materiaalivarasto. Työturvallisuuden säilymiseksi eri työtilojen välillä tulisi olla näköyhteys esimerkiksi lasiseinien avulla. Erilliset työtilat ovat välttämättömiä muun muassa meluhaitan ehkäisemiseksi, puun hiontapölyn leviämisen vähentämiseksi, yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja turvallisuuden säilyttämiseksi. Työtilojen kulkuväylien pitäisi myös olla riittävän leveät, jotta niistä pääsisi kulkemaan suurempienkin kantamusten kanssa. Lisäksi niiden tulisi olla avoinna, joten tavaroiden säilyttäminen kulkuväylillä on kiellettyä. Yleinen järjestys ja siisteys onkin kaikkien käyttäjien vastuulla, niin oppilaiden kuin tilojen iltakäyttäjienkin. Työtilojen muun käytön kohdalla on muutenkin osattava arvioida mahdolliset haittavaikutukset; saako esimerkiksi pyökkiä ja tammea työstää iltakäytössä, vaikka kyseisten puulajien työstäminen on peruskoulussa kielletty niiden puupölyn haittavaikutusten vuoksi. Samoin työvälineiden ja koneiden kunnossapidosta ja huollosta on sovittava iltakäyttäjien kanssa. 15

17 Työtilojen turvallisuuteen vaikuttaa myös valaistus. Sen on oltava riittävän tehokas myös pikkutarkkaan työskentelyyn. Samoin ilmanvaihdon tulisi olla hyvin järjestettyä. Vetokaapit, purunpoistot sekä kohdepoistot juotto- ja hitsauspaikoille tulisi olla automaattisesti kaikissa työtiloissa. Näin ei kuitenkaan ole, varsinkaan vanhemmissa koulurakennuksissa. Uusia tiloja suunniteltaessa tämä onneksi jo huomioidaan, samoin kuin työpisteiden lukumäärä. Teknisen työn tiloissa tulisi jokaiselle olla oma työpisteensä. Tästä johtuen teknisen työn ryhmäkokokin tulisi määräytyä työpisteiden lukumäärän perusteella. Tähän on kuitenkin vain harvoin mahdollisuus, oppilaita on usein enemmän kuin työpisteitä. Opetus Turvallinen työskentely lähtee oikeiden työtapojen opettamisesta ja niiden noudattamisesta. Varsinaisen opetuksen lisäksi opettajan antamalla mallilla, hänen omalla työskentelyllään, on erittäin suuri vaikutus oppilaisiin oikeiden työtapojen omaksumisessa ja niiden noudattamisessa. Työturvallisuuden noudattamista on valvottava koko ajan. Etenkin tämä korostuu koneturvallisuuden kohdalla, koska sillä alueella on suurin riski vakaviin tapaturmiin. Koneiden suojainten tulisi siis olla asianmukaiset, turvalliset ja ennen kaikkea käytössä! Henkilökohtaisten suojainten oikea koko ja sopivuus niitä käyttävälle henkilölle on tärkeää. Suojaimia tulee olla riittävä määrä ryhmäkokoon nähden. Monissa kouluissa ongelmana on juuri suojainten koko. Oppilaat ovat esimerkiksi kolmannella luokalla fyysiseltä kooltaan vielä melko pieniä, jolloin liian suuret suojaimet ovat haitaksi työskentelyssä ja mahdollisesti myös turvallisuusriski. Peruskoulussa tarvittavia suojaimia ovat kuulonsuojaimet, kasvomaski, työtakki sekä suojahanskat kuumakäsittelyyn ja yleisestikin käsiteltäessä metallia. Työskenneltäessä teknisen työn tiloissa olisi kiinnitettävä huomiota myös oikeanlaiseen vaatetukseen, roikkuvat esineet (huivit, nyörit, korut ) on poistettava ja pitkät hiukset on kiinnitettävä. Ryhmäkoosta yleisesti käytössä oleva suositus on 16 oppilasta. Varsinaista säädöstä oppilasryhmän maksimikoosta ei kuitenkaan ole olemassa. Suunniteltaessa ryhmiä olisi huomioitava myös oppilasaines, jotta hankalia oppilaita ei olisi liikaa samassa ryhmässä. Tämä liittyy olennaisesti myös työturvallisuuteen. Opettajan on pystyttävä huomioimaan jokainen oppilas yksilönä ja toteutettava valtakunnallisen, kuntakohtaisen, koulun ja opettajan omaa opetussuunnitelmaa. 16

18 Kommentti 1: Ryhmäkokoon vaadittiin arvovaltaiselta ryhmältä yhteistä kannanottoa. Asia jäi kuitenkin avoimeksi, eikä kukaan oikein ottanut asiaa eteenpäin vietäväksi. Valvonta Työtilojen valvottavuuteen vaikuttaa ennen kaikkea tilojen suunnittelu. Lasiseinät ovat tässä suureksi avuksi. Opetuksen ja töiden suunnittelulla pystytään vaikuttamaan paljon oppilaiden töiden seuraamiseen; kun töitä tehdään vain muutamissa tiloissa, helpottaa se opettajan valvontaa. Koneiden valvottavuudessa on huomioitava opettajan välitön valvonta. Tästä syystä käynnissä saisi olla vain yksi kone kerrallaan. Kaikissa koneissa tulisi olla myös jonkinlainen käynnistyksen estävä lukitus, mieluiten opettajan työtilan ohjausyksikössä. Töiden suunnittelulla voidaan vaikuttaa paljon opettajan jaksamiseen. Tekninen työ on selvitysten mukaan toiseksi rasittavin aine peruskoulussa. Sen mukaan teknisen työn opettajat ovat kärkipäässä opettajan kuormittumista kartoittaneessa tutkimuksessa. 38% teknisen työn opettajista koki työnsä vähintään jonkin verran rasittavana. Kommentti 2: Oltiin huolissaan, miten koneiden käyttö jatkossa hoituu, kun 5.-luokkalaisista lähtien siirrytään luokkalaisten kanssa samoihin tiloihin. Tähän vastattiin, ettei koneen käyttäjien ikärajat muutu mitenkään. On huolehdittava, ettei koneita pääse käyttämään henkilöt, joilla ei siihen ole lupaa. Koneiden virtakytkinten rooli korostuu. 17

19 Muuta erityistä huomioitavaa Kemikaalit Pintakäsittelyssä suosittava vesiohenteisia aineita; liuotinpohjaisten aineiden käyttö vaatii erillisen tilan, jossa kohdepoisto (vetokaappi/ imuseinä/ vesiverho). Ergonomia Työpisteiden ja koneiden olisi periaatteessa oltava ergonomisesti sopivia niin eka- kuin yhdeksäsluokkalaisille. Kommentti 3: Heitettiin ajatus yhteisen käsityön työturvallisuusriskeistä. Lisäksi kysyttiin yhteisen käsityön opettajan pätevyysvaatimuksista. Vastausta näihin ei saatu, koska asiaan liittyvä paperi oli vielä lausuntokierroksella. 18

20 Työturvallisuuslaki käsityön opetuksessa; periaatteita ja sovellutuksia Hallitusneuvos Reino Kanerva, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto Työturvallisuuslaki on osattava ja tietoja tulee päivittää. PROJEKTIO: PREVENTIO: PROMOTIO: Vaara täytyy torjua niin, ettei työntekijä putoa, loukkaa itseään tai myrkyty Asiat on hallittava kaikissa olosuhteissa eli täytyy toimia niin, ettei vaaran lähteitä pääse syntymään. Suunnittelussa tämä tarkoittaa ennalta miettimistä ja arvioimista, miten ja missä vaaratilanteita saattaisi syntyä. Asioita on parannettava jatkuvasti. Minimi-periaate tulisi unohtaa ja pyrkiä kehittämään asioita jatkuvasti eteenpäin. Työjärjestelyn perusteet: 1. Työ on osattava - turvallisen työskentelyn tunnistaminen on tärkeää - opettajan on hallittava opetettava aines ja hänen on päivitettävä tietojaan 2. Turhat häiriöt pois - esimerkiksi työtilassa vain yksi ryhmä kerrallaan - vaaramahdollisuuksien poistaminen 3. Vaarat pois - riskien arviointi vaarojen vähentäminen/ poistaminen - vaaran läsnäoloon ei saa turtua 4. Kehittyvä työ - työn tulee kehittyä - työ pitää nähdä kohteena eli objektina, johon voidaan vaikuttaa puuttumalla siihen ja sen edellytyksiin 19

21 Sitovat oikeusnormit: EY-lait Suomen normit 1. Perussopimus 1. Perustuslaki 2. Asetukset 2. Laki 3. Direktiivit 3. Asetus 4. Päätökset - VA 5. Suositukset - MinA 6. Lausunnot 4. Viranomaispäätös 7. Standardit 5. Standardit 8. jne. 6. jne. Standardeista voi poiketa, jos parannus on ehdottomasti parempi. Kukaan ei kuitenkaan ole määritellyt sitä, mitä ehdottomasti parempi parannus on. Standardin mukainen ratkaisu on aina hyväksytty ratkaisu; esimerkiksi vanhoihin koneisiin tehtävien suojalaitteiden kohdalla. Standardit ovat melko väljiä ja jättävät usein liikaakin liikkumavaraa. Työorganisaatio ja vastuu Jos työpaikalla jotakin tapahtuu, vastuu on aina johdon. Hierarkiassa ei edetä alhaalta (opettaja) ylöspäin (kunta) vaan johto on vastuussa koko toiminnasta. Vastuu voi siirtyä alaspäin vain delegoinnilla eli tehtävien määrittelystä syntyy vastuu. Ylimmällä johdolla on kuitenkin aina turvallisuusvastuu, jos delegointia ja vastuualueiden määrittelyä ei ole suoritettu. Työnantajan edustajan eli koulussa rehtorin tulisi määritellä opettajien ja muun henkilökunnan vastuualueet ja tehtävät riittävän tarkasti. Tämä on tärkeää koko järjestelmän toimivuuden kannalta. Lisäksi hänen on perehdytettävä opettaja ja opettajan sijaiset työhön ja työturvallisuuteen työpaikalla. Rehtorin tulee myös taata työtilojen, laitteiden ym. olosuhteiden asianmukaisuus. Ongelmana tässä on usein rehtorin tietämättömyys teknisen työn koneista ja omasta vastuustaan. Työntekijän eli opettajan velvollisuutena on noudattaa annettuja ohjeita ja määräyksiä. 20

22 Turvallisuusjohtamisen perusmalli EU:ssa Turvallisuusjohtamisen perusmallissa pelkkä vaarojen ja haittojen selvittäminen ei riitä. Vaaran tunnistettua tulee toimia vaaran ehkäisemiseksi. Riskin arviointi on työnantajan tehtävä. Ttl 10 mukaan työnantajan on selvitettävä perusteellisesti työn vaarat ja siitä aiheutuvat haittatekijät. Hänen on arvioitava niiden merkitys työlle ja työntekijän terveydelle, koska Ttl 8 mukaan työnantajalla on yleinen huolehtimisvelvollisuus työntekijänsä terveydestä. Työsuojelun toimintaohjelmaa ei ole tarkoitus tehdä vain papereiden itsensä vuoksi vaan sen tulisi sisältää joitain konkreettisia tavoitteita ja kiinnekohtia omalta työpaikalta. Tämä kaikki tehdään virheiden ripeää korjausta varten. On selvitettävä, onko tapaturmia esiintynyt aikaisemmin ja jos on, niin millaisia. Myös läheltäpiti -tilanteet on syytä huomioida ja niistä tulisi myös oppia. Kun tarkastellaan huolimattomuus- ja tarkkaavaisuusasioita, tulee huomioida ihmisten erilaisuus, samoin työntekijän (oppilaan) ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut henkilökohtaiset edellytykset. Näillä on vaikutusta erityisesti riskinottoon ja riskikäyttäytymiseen. On todettu, että nuoret ottavat aikuisia enemmän harkitsemattomia riskejä. Myös työn kuormittavuus (stressitekijät) tulee selvittää. Lisääntymisterveydelle aiheutuvat vaarat on pyrittävä selvittämään. Se on kuitenkin hankalaa, koska oireet voivat ilmetä vasta vuosien altistumisen jälkeen. Työnantajan kannattaa tehdä riskien arviointi mahdollisimman nopeasti ja käyttää apuna oikeita asiantuntijoita eli työsuojeluviranomaisia. He valvovat, neuvovat ja suosittelevat mutta eivät itse varsinaisesti korjaa tai rakenna mitään. Ttl 9 mukaan työsuojelun toimintaohjelma, joka siis tehdään yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa, on tarkoitettu toteutettavaksi - suunnitelmat on siis muutettava toiminnaksi. Turvallisuusjohtamisen kaikkia osa-alueita ja myös toimenpiteiden vaikutuksia tulisi seurata jatkuvasti. Työntekijän työkyky Työntekijän työkykyä tulisi tarkkailla jatkuvasti. Työssä ollessaan työntekijän työkyvyn tulisi pysyä vähintään samana eli mieluummin hiukan parantua kuin huonontua. Työolosuhteet on järjestettävä siten, että työntekijän työkyky säilyy eikä työn suorittamisesta aiheudu ylivoimaisia ponnisteluja. Työkyvyn säilymisen elinehto on vaarojen ja haittojen tunnistaminen. Työn vaatimukset määrittelevät todellisen työkyvyn. Työntekijällä tulee olla tietoa ja taitoa työn suorittamiseen sekä fyysiset ja psyykkiset edellytykset työhön. Työntekijän edellytyksiin suoriutua työstään vaikuttavat käytännössä kaikki tekijät. 21

23 Tarkkailtaessa työntekijää olisi huomioitava, onko hänellä työnhallinnan kannalta riittävät tiedot ja taidot. Fyysisessä kyvyssä olisi huomioitava työntekijän sukupuoli ja sen vaikutus työn tekemiseen, samoin eri kokoisten ihmisten fyysisen kyvyn riittävyys suoritettavaan työhön. Myös ergonomiaan olisi kiinnitettävä huomiota. Psyykkisessä työkyvyssä olisi erityisesti huomioitava työilmapiiri ja henkilösuhteiden toimiminen työpaikalla. Suomalaisten kansantaudiksi on sanottu masennusta: työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä 40 % jää henkisten ongelmien vuoksi. Työnantaja on velvollinen hoitamaan työhön, rakennettuun työympäristöön ja työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät asioita. Näiden edellytysten takaamiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä työyhteisön tuki vaan muutoksiin tarvittaisiin myös ulkoista asiantuntija-apua. Käytännössä asiantuntija-apu voi tarkoittaa myös maksullista apua, jolloin päästään taas rahakysymykseen ja siihen, että se ei käytännössä kuitenkaan toimisi. Tämän vuoksi maksuttoman asiantuntijatahon perustaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. 22

24 Vastuukysymykset käsityön opetuksessa Esimerkkejä oikeustapauksista Apulaisosastopäällikkö Markku Poutala VASTUUTAHOISTA Perusopetuslain 29 :n 1 momentissa säädetään, että jokaisella opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulutuksen järjestäjä on vastuussa koulutuksen riittävistä voimavaroista, laadusta, työtilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä koneiden ja työvälineiden turvallisuudesta ja kunnossapidosta. Koulutuksen järjestäjä päättää rahoituksesta ja huolehtii riittävän ammattitaitoisen henkilökunnan palkkaamisesta eli sen vastuulla on huolehtia opetustilojen asianmukaisuuden ja turvallisen opiskeluympäristön edellytysten luomisesta. Työnantajakunta ja siellä työnantajan toimivaltaa käyttävä sivistystoimenjohtaja, koulutoimenjohtaja tai muu johtava viranhaltija on ensisijaisessa vastuussa työtapaturmatapauksissa. Koulutuksen järjestäjä on toistaiseksi poikkeuksetta ollut vahingonkorvausvelvollinen teknisessä työssä tapahtuneiden koulutapaturmien jälkeen. Rehtorin vastuulla on huolehtia johtamansa yksikön toiminnan turvallisista järjestelyistä sekä tilojen ja välineistön asianmukaisesta kunnosta. Rehtori toimii työturvallisuuslain 16 :n mukaisena työnantajan edustajana koulussa ja on siten tässäkin ominaisuudessa vastuussa johtamansa koulun työturvallisuudesta. Rehtorin tuleekin tuntea työturvallisuuslaki kuten muukin voimassa oleva ja sovellettavaksi tuleva lainsäädäntö. Opettaja vastaa opetuksen käytännön järjestelyistä ja hänelle määrätyistä tehtävistä. Opettajan on huolehdittava opetuksensa turvallisuudesta sekä toteutettava se opetussuunnitelman mukaisesti. Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että opetustila ja opetusvälineet ovat asianmukaisessa kunnossa ja turvalliset. Opettaja on lisäksi velvollinen ilmoittamaan havaitsemansa puutteet koulunsa rehtorille. Muun henkilökunnan osalta esimerkiksi koulunkäyntiavustaja ei ole toistaiseksi joutunut vastuuseen tapaturmatilanteissa. Oppilaan vastuulla on annettujen ohjeiden noudattaminen. Käytännössä tapaturmatilanteissa hänellä saattaa olla henkilökohtaista vastuuta vasta toiseen asteen 23

25 ammatillisessa koulutuksessa tai aikuiskoulutuksessa. Oppilaan vanhempien tehtävänä olisi ilmoittaa lapsensa turvallista työskentelyä mahdollisesti haittaavista tekijöistä. Työharjoittelussa tai opetusharjoittelussa olevan henkilön työnantaja on yleensä vastuussa harjoittelun aikana tapahtuvista tapaturmista. REHTORIN, OPETTAJAN JA MUIDEN ASEMA TYÖSUOJELUSSA ESIMERKKITAPAUSTEN VALOSSA Teknisen työn tapaturma Lempäälässä Koulun teknisen työn opettaja oli poistanut oikohöylästä kursonsuojuksen jousen. Läheisen erityiskoulun, joka käytti yläasteen teknisen työn tiloja omien tilojen puuttumisen vuoksi, opettaja, sosiaalikasvattaja, vammautui itse toimiessaan teknisen työn opettajana kyseisen koulun teknisen työn tiloissa. Työsuojelupiiri havaitsi tarkastuksessa jousen puuttumisen ja teki rikosilmoituksen koulun rehtorista ja jousen poistaneesta opettajasta, jotka molemmat saivat syytteen. Teknisen työn opettajan todettiin huolimattomuudesta rikkoneen työturvallisuuslain määräyksiä. Rangaistukseksi hänelle määrättiin 10 päiväsakkoa 1000 mk. Rehtorin todettiin laiminlyöneen velvollisuuttaan valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä. Rangaistuksena rehtorille määrättiin 20 päiväsakkoa 2680 mk. Molemmat valittivat saamastaan tuomiosta, mutta Turun hovioikeus ( ) ei muuttanut tuomiota. Sipoon tapaus Yläasteen oppilas porasi isolla metalliterällä opettajalta lupaa kysymättä oman moponsa etuhaarukkaan tulevaan levyyn reikää. Pora juuttui kiinni ja kiinnityksessä käytetty koneruuvipuristin irtosi. Oppilaan käyttämä rukkanen tarttui kiinni pyörivään kappaleeseen ja oppilaan kyynärvarren luu murtui. Rehtori ja opettaja saivat syytteen työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta. Rehtori ei ollut työnantajan edustajana huolehtinut velvoitteistaan eikä huolehtinut siitä, että pylväsporakone olisi ollut työturvallisuusmääräysten mukainen. Myös opettajaa syytettiin pylväsporakoneen työturvallisuusmääräysten laiminlyömisestä, jonka lisäksi hänen katsottiin laiminlyöneen huolehtia riittävästä opetuksesta ja ohjauksesta, koska työmenetelmä oli vaarallinen ja kone tehdyn työn käyttötarkoitukseen nähden vaarallinen. Molemmat saivat tuomion työturvallisuusrikoksesta ja vamman tuottamisesta. Rehtori tuomittiin maksamaan 20 24

26 päiväsakkoa yhteensä 680 ja opettaja 20 päiväsakkoa yhteensä 340. Rehtori valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen mutta hovioikeus hylkäsi valituksen. Vantaan tapaus Seitsemännen luokan oppilas käytti oikohöylää lankun työstämiseen. Hänellä oli yllään aikuisten kokoa oleva työtakki, jonka hihassa ollut kumilenkki oli rikki. Työtakin väljä hiha tarttui koneen liikkuviin osiin ja oppilaan käsi vammautui koneen terässä. Opettaja oli poistunut valvomasta hetkeä aikaisemmin mentyään etsimään oppitunnilta poissa olevia oppilaita. Oikohöylä oli otettu käyttöön 1950-luvulla ja kunnostuksen jälkeen siirretty toisesta koulusta. Kaupungin koulurakennusmestari, kaupungin sivistysviraston kalustokunnostuksen esimies, teknisen työn opettaja ja rehtori, joka oli tapahtumahetkellä virkavapaalla, saivat kaikki syytteen työturvallisuusrikoksesta ja vamman tuottamuksesta. Viransijaisuutta hoitavan rehtorin katsottiin laiminlyöneen työsuojelutietojen ilmoitusvelvollisuuden. Kaikki syytetyt vs. rehtoria lukuun ottamatta todettiin syyllisiksi syytteen mukaisiin rikoksiin ja he saivat kukin 20 päiväsakkoa. Vakuutus kattoi asianosaisten oikeudenkäyntikulut. Rehtori, sivistysviraston kalustokunnostuksen esimies ja koulurakennusmestari ovat valittaneet tuomiosta hovioikeuteen. TUOMIOISTUIMEN PERUSTELUJA Oikohöylän sopivuus koululaisten työkoneeksi Valtioneuvoston päätös (VnP 856/7998) määrittelee kriteerit työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta. Päätöksen sisältö on ehdoton. Sen mukaan työkoneessa ei saa olla suojaamattomana sellaisia liikkuvia osia, joissa on tapaturman vaara. Koulun oikohöylä ei ollut VnP:n päätöksen edellyttämällä tavalla turvallinen, koska sen liikkuva terä oli ollut ainakin osan työskentelyajasta suojaamaton. Kalustokunnostuksen esimiehen, koulurakennusmestarin ja rehtorin asemasta ja vastuusta Kalustokunnostuksen esimies ja koulurakennusmestari olivat tosiasiallisesti käyttäneet työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa päättäessään siirtää oikohöylän toisesta koulusta. Molemmat ovat velvollisia 25

27 tuntemaan voimassa olevat säädökset ja määräykset. Kalustokunnostuksen esimiehellä on lisäksi velvollisuus valvoa koneiden kuntoa ja konekannan asianmukaisuutta. Rehtorin tehtävänä on varmistaa, että kouluun hankitut laitteet täyttävät voimassa olevat työturvallisuusmääräykset. Rehtorilla on kuitenkin ollut oikeus luottaa siihen, että kalustokunnostuksen esimiehellä ja koulurakennusmestarilla on ollut riittävä asiantuntemus. Rehtori ei siis siltä osin syyllistynyt työturvallisuusmääräysten rikkomiseen. Rehtorilla on velvollisuus tuntea voimassa olevat säädökset ja määräykset sekä velvollisuus toimittaa nämä opettajalle. Rehtorin katsottiin olleen vastuussa siitä, että hän oli sallinut käyttää VnP:n vastaista konetta oppilaiden työkoneena. Vaarojen selvitys oli tehty vasta tapaturman jälkeen mutta peruskorjauksen yhteydessä tehdyissä toimenpiteissä oli otettu huomioon työturvallisuus, rehtori ei näin ollut syyllistynyt laiminlyöntiin. Lisäksi rehtori ei ollut riittävästi ohjeistanut työvaatteiden hankintaa eikä ollut valvonut, että olisi hankittu riittävästi oikean kokoisia työtakkeja. Oikohöylätapaus, jossa syyte opettajaa vastaan hylättiin hovioikeudessa Yläasteen oppilas höyläsi viimeisellä teknisen työn tunnilla oikohöylällä liian pientä kappaletta käyttämättä terän suojalaitetta sillä seurauksella, että vasemman käden kaikki sormet ja oikean käden keskisormi vammautuivat. Opettaja sai syytteen mm. työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Kihlakunnanoikeus katsoi opettajan laiminlyöneen riittävän ohjauksen ja opastuksen oikeiden työmenetelmien käyttämiseen, koska oppilaalla oli käsitys, että hän saa vapaasti käyttää työkoneita. Opettaja ei ollut kihlakunnanoikeuden mielestä kieltänyt oikohöylän käyttöä ilman valvontaa ja oli lisäksi poistunut työtiloista. Opettajan katsottiin osaltaan aiheuttaneen laiminlyönneillään oppilaan ruumiinvammat. Kihlakunnanoikeus määräsi opettajalle 5 päiväsakkoa, 775 mk. Opettajan työnantaja velvoitettiin maksamaan vahingonkorvausta oppilaalle mk. Hovioikeus kumosi Kihlakunnanoikeuden päätöksen. Perustelunaan hovioikeus totesi, että oppilaat oli tutustutettu koneeseen ja työturvallisuusohjeisiin sekä koneen käyttöön yksilökohtaisesti 7. luokalla. Opettaja oli näyttänyt mallisuorituksen, jonka jälkeen jokainen oppilas oli suorittanut kylmäharjoituksen ja työstön. Seuraavilla luokilla asiat oli kerrattu lukukausien alussa. Opettaja kertoi valvoneensa 7:llä ja 8:lla luokalla vierestä oppilaiden työskentelyä ja 9:llä luokalla oli sallittu 26

28 itsenäinen, kuitenkin valvottu, työskentely. Oppilas tunnusti tienneensä virheellisestä työskentelytavastaan. Oppilas oli työskennellyt pyörösahalla ennen opettajan poistumista. Hovioikeuden mukaan opettajan ei voitu edellyttää aavistavan oppilaan siirtymistä toiselle koneelle eikä hänen näin ollen tarvinnut sen käyttöä erikseen kieltää. Hovioikeuden mukaan valvonnan ja kiellon puuttumisella ja oppilaan virheellisellä työmenetelmällä ei ollut syy-yhteyttä. Sekä syyte että vahingonkorvausvaatimus hylättiin. Oikohöylätapaus 2 8. luokan oppilas höyläsi oikohöylällä laudan ns. toista sivua. Oppilaan oikean käden kaksi sormea vammautuivat. Rehtori sai syytteen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja aikaisempi ja nykyinen opettaja saivat syytteen työturvallisuuslain rikkomisesta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet rehtoria ja aikaisempaa opettajaa vastaan. Nykyinen opettaja tuomittiin maksamaan 8 päiväsakkoa yhteensä 360 mk. Opettaja oli käräjäoikeuden mukaan laiminlyönyt riittävän silmälläpidon, koska oli jättänyt oppilaan työskentelemään yksin oikohöylällä ja oli lisäksi sallinut oppilaan työskennellä ilman kuulonsuojaimia. Asiasta valitettiin Hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus viittasi Kouluhallituksen teknisen työn työsuojeluoppaaseen, vuodelta 1986, jossa sanotaan, että opettajan vastuulla on arvioida, milloin kunkin oppilaan kohdalla voidaan siirtyä ajoittaiseen työskentelyn seurantaan. Ottaen huomioon oppilaan vähäiset (2-3) työskentelykerrat oikohöylällä Hovioikeus katsoi opettajan laiminlyöneen riittävän silmälläpidon. Toimenpiteet Vantaan tapauksen tuomioistuinkäsittelyn jälkeen - Vantaan tapauksen jälkeen kaikissa Vantaan kouluissa tuli voimaan vaarallisten koneiden käyttökielto. - Kuntaliitto järjesti pääkaupunkiseudun kuntien, Uudenmaan työsuojelupiirin, OAJ:n edustajille kokoontumisen ja jatkokokouksen , jossa oli lisäksi mukana STM:n työsuojeluosaston, Opetushallituksen ja ministeriön edustajat. Jatkossa yhteistyötä päätettiin tehdä sähköpostitse ja tarvittaessa kokoonnutaan uudelleen. 27