KILPAVENEILY 1/12. Mukana menossa mm: F1 Nations Cup, Hurjamarine, Roslagsloppet, Team Nyholm, Team Manninen

Transkriptio

1 KILPAVENEILY 1/12 Mukana menossa mm: F1 Nations Cup, Hurjamarine, Roslagsloppet, Team Nyholm, Team Manninen

2 Kilpailut 2012 Suomen kesään on vielä monta kuukautta, mutta kesä tulee varsin nopeasti. Eri talleissa ollaan kuumeisesti valmistauduttu tulevaan kauteen ja jo nyt näyttää varmalta, että ratapuolelle saadaan kaksi uutta SM-luokkaa, GT30 ja F4S. GT30-veneitä nähtiin jo viimevuonna kilpailuissa pari kappaletta, mutta nyt useampi tiimi on vaihtamassa nelitahtiluokkaan. F4S-luokkaan ollaan saamassa muutama vene mukaan kilpailuihin ja samalla saadaan kauan kaivattu kattiluokka kilpailuihin. Viimevuoden juniorien syysleiri järjestettiin Imatran venekerhon toimesta Nummelassa, ja samassa paikassa avattaneen kotimainen kilpailukausi toukokuussa. Kesän muut kilpailut ajetaan Imatralla Vuoksessa, Tammelassa, Hirvensalmella sekä elokuussa Förbyssä ajettavat GT30- luokan MM-kilpailut. Offshore-puolella kesä näyttää kilpailujen puolesta menevän perinteisemmin. Kausi avataan Kalkkirannassa ja jatketaan ennen Juhannusta Uudessakaupungissa. Imatralla heinäkuussa järjestetään Off 3B-luokan EM-kilpailut, jonne on odotettavissa kovatasoinen kilpailu. Kausi jatkuu Kotkassa ja päättyy Förbyssä. Uutena SMluokkana on odotettavissa V50, jossa aloittelijat pääsevät hieman helpommin lajiin mukaan. Ulkomaiset kiinnostavimmat kilpailut löytyvät Ruotsista ja Norjasta. Varsinkin Norjassa järjestetään useita arvokilpailuja myös Suomessa ajettavissa luokissa, niistä mainittavimpana Off 3B ja 3C luokkien MM-kilpailut heinäkuun alussa Tvedestrandissa. Pidemmittä höpinöittä antoisia lukuhetkiä lehden parissa ja tavataan kesällä kilpailupaikoilla. Jussi Valtonen Kilpaveneily 1/2012 Seitsemäs vuosikerta Julkaisija: Dragon Boat Racing Team Ry Jan-Erik Hägglund puh Mainosmyynti: Lähettiympyrä Oy Päätoimittaja: Jan-Erik Hägglund Toimituskunta: Jan-Erik Hägglund Jyrki Perokorpi Ulkoasu ja taitto: Jari Nenonen Painopaikka: Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2012 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Kilpaveneily-lehti postitetaan Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n toimesta lisenssin haltijoille. Painos: 2000 kpl Kannen kuvat: Ylhäällä: Tomi Huuhka/ Ville Viljakainen (J-86) Kuva: Mika Tulilanka Virta Alhaalla: Niclas Hallgren/ Stefan Bagger (313), Marcus Johnsson/ Lauri Lampén (C-101) Kuva: Tom Hätinen Pieni kuva: Risto Painio (14), Singaporen Seong (11) Kuva: Nekka Painio Ari Nurminen 2 KILPAVENEILY

3 TBR Boat Racing Team ry TBR on viettänyt hiljaiseloa kansallisilla ja kansainvälisillä vesillä sitten kesän Perheet ja taloudellisen tuen puuttuminen ovat pitäneet TBR Boat Racing Teamin rannalla. Myöskin yritys käydä ajamassa F2000 kisoja Arabeissa talvella kariutui kilpailunjärjestäjien taloudelliseen kriisiin jonka seurauksena kaikkien Euroopasta osallistuvien F2000 veneet jäivät ainakin puoleksi vuodeksi seisomaan kontissa jossakin satamassa kaukana kotimaasta. Kun vihdoinkin saimme veneen kotiin oli jo kesän kilpailukausi ohi ja into hiipunut monelta tiimikaverilta. Tulevaisuus F2000 luokassa on täysin avoin, katsotaan TBR Junior Racing Teamin ajaja, Lars- Johan Lundmark, on ajanut viime kesänä kaikki kolme Sipoossa ajettavaa kyläkisaa eri luokissa jotta ajotuntuma ei katoa. Kävimme myös katsomassa Ruotsissa ajetun GT 30 luokan EMkilpailua ja ensi kesänä on vihdoin tarkoitus ajaa GT 30 luokan MM-kilpailu joka sijoittunee Suomeen. Lars-Johan Lundmark, luokka sport alle 15hv Vaikka TBR ei ole näkynyt vesillä niin sitä enemmän Motocross radoilla pitkin Suomea. TBR MX Racing Team:ssa on kaksi MX 125 luokan ajajaa, Tim Blomqvist (14v) ja Rasmus Lundmark (16v) sekä kilpalumikelkkailija Casper Sundberg(18v). Tim ja Rasse ovat aloittaneet harrastuksen 10 vuotiaina ja ajaneet kansallista MX sarjaa 3 vuotta. Casper on harrastanut ikänsä lumikelkkailua ja aloittanut kilpalumikelkkailun viime vuonna. Terveisiä kaikille tutuille TBR Boat Racing Team ry Casper Sundberg Tim Blomqvist ja Rasmus Lundmark Rasmus Lundmark 3 KILPAVENEILY

4 Team Nyholm kohti uutta luokkaa Juniorivuosien jälkeen olen ajanut kaksi kautta T-400s luokassa ja parempaa saldoa en olisi voinut toivoa: kaksi Suomen mestaruutta maksimipistein. Tarkoituksena on kuitenkin vaihtaa luokkaa, runkotyyppiä ja nostaa hevosvoimien määrää neljälläkymmenellä, sillä ensi kesänä häämöttää siirtyminen kattiluokkaan. Siirtyminen SJ-15 luokasta T-400s luokkaan oli minulle aikoinaan suuri asia, mutta nyt vaihto F4s luokkaan tuntuu paljon suuremmalta. Samalla kun haasteet kovenevat, tämä on unelma joka lopulta näyttää käyvän toteen. Pikku pojasta lähtien olen kuunnellut isän katamaraani juttuja, kuinka hauskaa ja erilaista se on verrattuna yksirunkoisiin. Olen haaveillut itse saavani kokeilla miltä se tuntuu. Viime kautena sain moiseen mahdollisuuden Förbyssä. Mestaruuden ratkettua sain kokeilla Risto Lindströmin Mölgaardia. Silloin minua ihmetytti että vene oli siellä, mutta Ristoa en nähnyt missään. Hetken kuluttua Timo Lindström tuli kysymään minulta että haluaisinko heittää pienen näytösajolenkin radan ympäri. En ollut aikaisemmin kokeillut katamaraania, mutta nyt kun Timo mahdollisti sen, ei ollut muuta vaihtoehtoa kun kokeilla, ja sehän minulle sopi. Tämän jälkeen taisin unohtaa mestaruuden muutamaksi minuutiksi.. Syyskuun puolivälissä tehtiin melkein jo perinteeksi muuttunut reissu Tukholman Grisslingeen. Katsoin kesällä netistä mitä luokkia siellä ajetaan ja kun huomasin että F4s luokka oli listalla sanoin isälle että nyt ostetaan matkaliput ja lähdetään Ruotsiin katsomaan venekilpailuja. Näin myös teimme. Lähdimme matkaan seitsemän hengen porukalla. Mukaan tulivat kaikki ne henkilöt jotka ovat olleet auttamassa SM mitalien jahdissa jo juniori vuosista lähtien. Matka oli muutakin kun venekilpailu, vaikka nyt melkein pelkästään veneistä puhuttiin. Se oli rentouttava reissu ja oli kiva päästä vähän huilimaan ennen syksyn ylioppilaskirjoituksia. Ruotsissa ollaan kyllä hieman edellä veneurheilun suhteen. Veneitä löytyy useita ja luokkia on paljon. Venekilpailut siellä ovat enemmän koko perheen tapahtuma ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen. Kilpailu F4s luokassa oli erittäin kovaa ja tasaista kuuden veneen kesken. Erän voittaja vaihtui koko ajan. F4s kuume rannalla nousi entisestään, mutta onneksi kamera oli mukana, ja sain lentokoneessa matkalla kotiin fiilistellä kulunutta viikonloppua. Muutaman kuukauden aikana ajatus F4s veneen hankkimisesta muhi mielessä. Projekti alkoi koko ajan tuntua yhä mahdollisemmalta. Syksyn aikana tutkittiin vaihtoehtoja ja muutamia sopivia venepaketteja löytyikin. Pari vuotta sitten kun ostettiin T-400s kalusto, päädyttiin Tobias Nevalaisen tekemään omavalmisteiseen veneeseen. F4s paketti valinnan suhteen kokenut Roger Lönnberg, joka on rakentanut maailmanmestari veneen ja itse voittanut maailmanmestaruuden, sai meidät ylipuhuttua ja päädyimme siihen että hän valmistaisi veneen. T-400s omavalmiste oli jo voittanut mestaruuden ennen kun päätimme ostaa sen pari vuotta sitten ja tiesimme silloin mitä veneeltä odottaa. F4s projekti on erittäin mielenkiintoinen mutta hyppy tuntemattomaan, osittain siksi että kukaan ei vielä tiedä mitä projektista tulee. 4 KILPAVENEILY Anton Nyholm ja Roger Lönnberg

5 Anton kokeilemassa Riston venettä Luokassa ajetaan nelitahti moottoreilla, mikä tarkoitta sitä että luokka on hieman ympäristöystävällisempi kuin kaksitahti luokat. Moottorin ruuvaaminen on minimaalista koska koneet ovat vakiokoneita. Asia joka tekee luokasta mielenkiintoisen ja tasaisen on se että moottoreihin ei saa koskea. Luokassa veneen kehitys ja potkurit näyttelevät ratkaisevaa osaa. Ensi kesäksi meillä Suomessa on jo nyt ainakin kaksi venettä valmiina kilpailemaan, Team Nyholm ja Team Lindström. Huhujen mukaan muitakin F4s tiimejä valmistautuu seuraavaan kauteen. Jotta saisimme tämän luokan kasvuun tarvitsemme olennaisesti lisää kilpailijoita lähtöviivalle. Kilpailuja voi toki ajaa ulkomailla, esimerkiksi: MM:ää, EM:ää. Grisslinge varikko Jos haluamme luoda Suomen veneurheilulle mielenkiintoisen sekä ekologisen tulevaisuuden niin tämä on hyvä luokka sen suhteen. Pelkkä kattien ulkonäkö tekee jo suuren vaikutuksen yleisöön. Mielestäni formula luokka tarvitaan Suomeen. Tiedän että töitä on tehtävä paljon jos haluaa onnistua. Mielestäni minulle ei olisi voinut tarjoutua parempaa mahdollisuutta kuin tämä. Nyt saan oppia kaikenlaista uutta matkan varrella, esimerkiksi miten katamaraania rakennetaan alusta loppuun. Koko prosessi on inspiroinut minua entistä enemmän. Tämä on satsaus kilpaveneilyn tulevaisuuteen ja haluan olla alusta asti mukana kehittämässä venettä ja F4s luokkaa. Teksti: Anton Nyholm Kuvat: Bengt Nyholm Koeistunto Grisslingessä Jesper Forssin veneessä 5 KILPAVENEILY

6 TeAM HUrJAMArINe Team Hurjamarine koostuu omavalmisteisesta 3C-luokan kilpaveneestä sekä ruotsalaisvalmisteisesta B22:sta. 3C-luokan kilpavenettä ajaa Ari Hurja Nurminen karttureidensa Esa Hulk Nurmisen ja Henri Henkka Kaukovallan kanssa. Bat-kalustoa ajaa Valtteri Konna Pihlström, jossa kaudella 2011 kartturoi tiimin ykköskartturi Esa. KAUDEN 2011 TAPAHTUMAT Hurja Hurjan muutostyöt Keväällä ilman lämmetessä alkoivat ohjaamon muutostyöt kovalla vimmalla. Vanhat nahkanojatuolit vaihtuivat Twister-Racingin kuituistuimiin. Suurin muutos veneen toiminnalle oli kuitenkin painopisteen siirtäminen. Edellisvuoden ajoissa kaikki painava oli sijoitettu taakse, lähelle perälautaa. Käytännössä polttoainetankki vaihdettiin kahteen pienempään, jotka siirrettiin akun ja trimmipumpun kanssa edemmäksi. Veneen muuttaminen rinnakkain istuttavasta peräkkäin istuttavaksi aiheuttivat isot muutokset rungon kaariin. Tämän takia vahvistukset suunniteltiin ja rakennettiin uudestaan. Ohjaamo piti koeistua monta kertaa, jotta olisimme tyytyväisiä ja valmiita kilpailemaan. Päivät tai paremminkin illat kuluivat, tunnit hupenivat ja lopulta jouduttiin toteamaan että aika ei vain tule riittämään kaikkiin muutoksiin. Ohjaamomuutokset ja perälaudan kiila veivät kaiken rakennusajan, joten vaihteiston muotoilun ja rikin kiinnitysten vahvistamiset siirrettiin myöhemmälle. Kauden kaikki koeajot yhdessä päivässä Kauden koeajot ajettiin Valtterin kotisatamassa, Prediumissa. Olimme siis ensimmäistä kertaa ajamassa molemmilla veneillä yhtä aikaa. Kevään muutostyöt eivät osoittautuneet turhiksi. Ajotuntuma oli parantunut edelliskaudesta hurjasti. Vastatuulessakaan ei enää pelottanut, joten isompaa potkuria vaan ostoslistalle. Uusi potkuri tuli pikatoimituksena Marcukselta mutta koeajamaan ei ehditty ennen Kalkkirantaa. Lippulaivan kisaamiset alkoivat Kalkkirantaan valmistautuessa pelkäsin kartturin raivoa. Esalla ei huumoria riittäisi alipainosta aiheutuvasta diskauksesta, joten tankkasimme tankit suosiolla täyteen. Kauden ensimmäisessä startissa oli tapahtumaa kerrakseen. Keltainen vene päätti vaihtaa oikealta reunalta vasemmalle, joka pakotti kaikkia kanssaveneilijöitä muuttamaan äkillisesti kurssiaan. Jättäydyimme suosiolla muiden perään. Hetkeen ei nähnyt yhtään mitään kun vettä tuli kypärään kuin paloauton letkusta. Maiseman selkeydyttyä kaasu pohjaan ja muiden perään. Uuden potkurin vaikutuksen huomasi heti vaikka kiihtyvyys oli heikompaa. Venettä trimmaillen kulkua riitti kaiken osuessa kohdilleen. Aaltoisemmalla osuudella moottori hälytteli vedenpaineesta, joten hälytyksien kuittaamisella pääsimme taas jatkamaan. Maalialueen häämöttäessä moottori sammui kokonaan. Hetken hämmästelyn ja kiivaan keskustelun jälkeen kone käyntiin ja muiden perään. Kärki veneet olivat ehtineet siinä vaiheessa karata kauas, joten ajoimme maaliin varmanpäälle. Neljäs sija ei tuonut pokaalia mutta arvokkaita osakilpailupisteitä kumminkin. Kotimatkalla mietimme moottorin sammumisia. Ilmeisimmin ne johtuivat kartturin kengästä, joka osui hypyissä virtaavaimeen. Vaurioitta ei kauden ensimmäistä kilpailusta selvitty. Keulassa oli pitkä naarmu, joka ilmeisimmin oli tullut jostain kelluvasta. Ikävämpänä oli muutama murtuma ponttoneissa, joten askarreltavaa riitti ennen seuraavan viikon kilpailua. Uudenkaupungin kilpailuun lähdettiin heti maalien kuivumisen jälkeen. Matkalla päätimme punnita veneen, jottei Kalkkirannan tapaista alipainoisuutta tarvinnut pelätä. Turhaan ei Henkka punnituspaikkaa järjestänyt. Nyt saimme veneen kisapainoiseksi ja ennen kaikkea tasapainotettua. Uudenkaupungin tuulinen sää hieman jännitti. Vene on alun perin suunniteltu hieman maltillisempaan säähän. Alkumatkasta pysyimme kärjen tuntumassa mutta ulkona olikin meidän mittanauhan mukaan liian korkeaa aallokkoa. Kateudesta kalpeana katselimme vanhojen, tarkoitamme siis kokeneempien, vauhtia aallokkoisella reitillä. Luulisi, että Tammisaaren puolituntia kestäneellä harjoitusleirillä olisi oppinut kaiken tarvittavan mutta vauhtia lisätessä olimme Esan kanssa molemmat matkustajina. Muutaman kaatoyrityksen jälkeen, oli vain rauhoiteltava villiä kaasujalkaa, joka ei kannen alta nähnyt tuota karmeaa aallokkoa. Kärjen ollessa kaukana edellä ja Wentzelikin murahdellessa ohitsemme, oli vain pettyneenä nöyrryttävä vauhtiimme. Päästessämme takaisin suojaiselle osuudelle näkyi edessä se muriseva lepakko, joka lähestyi perä edellä. Mukava kissahiirileikki piristi mieltämme kunnes Marcuskin pääsi vielä kierroksella ohitsemme. Seuraavan päivän sääennuste piristi mieltämme. Tuuletonta ja aallotonta menoa oli koko reitin täydeltä. Heti alkumatkasta kummastelimme veneen outoa käyttäytymistä. Ajotuntuma jatkui edellispäivän kaltaisena vaikka sää oli peilityyni? Luovuttamaan ei tänne tultu, joten matka jatkui kiemurtelusta huolimatta. Kypäräpuhelimet lopettivat yhteistyön ja kärjen ollessa kaukana edellä, joutui Esakin lukemaan karttaa. Muutama eksyminen mahtui tähän kilpaan ja silti kerkesimme maaliin. Molemmilta päiviltä tuli kolmas sija. Normaaliin tapaan oli taas korjattavaa ennen seuraavaa kilpailua. Uudenkaupungin kiemurtelun syyksi paljastui rikin kiinnityspulttien venyminen. Rikin kunnostuksen jälkeen muokattiin vaihteisto ja kaikessa kiireessä maalattiin vielä vetoautokin hurjastandardin vaatimalla mustalla. Imatralla veneen piti olla täydessä kisakunnossa mutta jostain syystä lämmöt eivät pysyneet kurissa. Lauantain ajossa saimme neljännen sijan, joten sunnuntaille oli tehtävä muutoksia. Perä oli muokattu ennen kisaa, joten peilin eteen ja etsimään syyllistä. Sunnuntai alkoi perän viilauksella. Kisaa synkisti sade ja ukkonen, joten kiireessä unohtui niskatukikin varikolle. Vesisade, niskatuen puuttuminen ja kypäräpuhelimien reistaaminen, jokohan riittäisi vastoinkäymisiä yhdelle päivälle? Alusta alkaen tuntui vauhtia riittävän ja kärkikaksikko ei enää paennutkaan normaaliin tapaan. Vene tuntui hyvältä ja nopeusmittarissakin oli uusia numeroita. Mutkissa sai pidettyä vauhtia, vaikka hieman isolla kaarella ajettiinkin. Marcus näyt- 6 KILPAVENEILY

7 ti menevän menojaan kärjessä, mutta Landen ei karannut kuten ennen. Viimeisellä kierroksella olisin voinut höllätä kaasua, jos olisin tiennyt kaulastani Rehniin. Kaukaisimmalla RT:llä huomasimme että olimme saavuttaneet Landenia, joten nilkka suoraksi ja silmät kiinni. RT:n jälkeen lähestyimme isoa rahtialusta, jonka aallot eivät alkumatkasta haitanneet. Tällä kertaa aallot olivatkin isommat. Aloin korjaamaan veneen suuntaa, jotta selviäisimme aalloista. Ensimmäinen iso aalto sai veneen hyppäämään, jonka seurauksena vene laskeutui vasen ponttoni edellä. Ponttoni leikkasi niin että vene alkoi kierähtää. Henkan kanssa poistuimme kuin baarista viikonloppuisin, ilman omaa tahtoa. Viimeinen muistikuvani tapahtuneesta oli lentävä vene yläpuolellani, jonka pelkäsin putoavan päälleni. Haljennut kypärä ja revenneet ajohaalarit kertovat enemmän kuin utuiset muistikuvani. -Ari- Konna PASKALLA TEHTY PÄÄTÖS Helmikuun venemessuilta tuli napattua Kilpavenelehti mukaan. Kotona lehti ajautui muiden tieteisteosten lailla WC:n hyllylle kunnes selasin ajatuksen kanssa myytävinä olevia veneitä. Kisavalmis Bat-22, jonka hinta ei koituisi kokoperheen konkurssiksi. Noustuani pöntöltä oli päätös jo tehty, SE VENE ON SAATAVA! Pankkitili ei näyttänyt kovinkaan valoisalta, joten oli kaivettava hieman säästöjä ja lahjottava pankin tätejä. Lopulta sain miltei tarpeeksi kasaan, jotta uskalsin tehdä veneestä tarjouksen. Pitkän kädenväännön jälkeen myyjä taipui köyhän veneilijän budjettiin. Tästä anteliaisuudesta tulemme kiittelemään Jorma Peltolaa vielä pitkään! Pitkä kevät täynnä odotusta ja huoltoa Veneellä oli edellisen kerran ajettu 2008 Saimaan MM-kisoissa, jonka jälkeen vene pääsi autotallin taakse odottamaan noutajaansa. Aluksi oli moottorin irrotus ja sen huolto. Aloittelevana kilpaveneilijänä piti toki kysellä neuvoa vanhemmilta, joten seuramme (FOC):n kautta tutuksi tullut Kari Kaksonen neuvoikin alkuun. Moottorin avaamisen myötä tuli moottori todettua hyväkuntoiseksi. Eipä siinä tullut mieleen varaosien saatavuuden koituvan ongelmaksi. Maahantuojalta tuli kyseltyä kannentiivistettä, jota ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tullut. Kiitos Japanin tsunamin. Onneksi vanha tiiviste oli sen verta hyvässä kunnossa että sen sai takaisin. Lopulta kone kasaan ja odottamaan Muutaman kerran tuli puutarhaletku asennettua, jotta pääsi koekäyttämään moottoria kotipihalla Kyllä se Castrolin 747 käry jakoi mielipiteitä naapureissa! Vihdoin ajamaan Hangon web-kameran avulla tuli seurattua jäätilannetta aktiivisesti, jotta veneen saisi vesille mahdollisimman nopeasti. Harmikseni Prediumin kotisatamaan alkoi päivittäin tulla perärikkoisia veneitä, jotka olivat ajaneet jäälauttoihin. Ei auttanut kuin odottaa. Huhtikuun lopussa pääsin laskemaan veneen vesille ja harjoittelemaan ajamista. Eläessäni en ollut ajanut venettä, jossa oli hissi. Nyt oli ohjaamo täynnä käsiä kun nopeusrajoitus loppui. Ensimmäinen ajo oli pettymystä täynnä. Huippunopeus jäi hieman yli 40-solmun ja ajettavuus tuntui kamalalta? Hissiä nostamalla perä lähti alta ja trimmiä lisäämällä vene muuttui täysin hallitsemattomaksi? Lisää harjoitusta Alkuvuoden perheenlisäys ei auttanut veneharrastuksen kanssa. Aikaa ei löytänyt millään perheen ja työn väliltä, joten oli sovellettava. Kauppaankin lähdin mielelläni, sillä auto vaihtui veneeksi ja täten sain lisää ajoharjoittelua. Kesäkuussa muutimme Prediumin venesatamaan, joten ajoharjoittelu helpottui kummasti. Kesälomalla vene oli Mäntyharjulla, jossa sama hölmöily jatkui. Vaimolle vakuuttelin eräänkin kerran että vene pitää tankata ja lähdin noin 30 km:n päässä sijaitsevalle bensa-asemalle, jonne ajaminen vei 10 litraa bensaa. Perillä piti hieman laskeskella ettei ota turhaa painolastia kyytiin, joten 20 litran tankkaus tuntui järkevältä. Kilpakausi Saimaa Race lähestyi ja kesälomalla oli tullut polteltua oma kisakassa pakokaasuksi taivaalle. Veneen ajattelin viedä joka tapauksessa Imatralle, jos menisi sillä vaikka reitinvarrelle katsomaan kisoja. Tiimin painostus ajamiseen yltyi sen verran että kisaamaahan sitä oli mentävä. Lauantain kisassa lähdin ajamaan Hömppien venekuntaa vastaan. Hömpeille tuli teknisiä ongelmia jo alkumatkasta, jonka seurauksena pääsimme heistä ohitse. Kolmannelle kierrokselle lähtiessämme näimme ruutulipun liehuvan ja voittajafiiliksissä kaarsimme satamaan. Samalla 7 KILPAVENEILY

8 takana tulevat Hömpit jatkoivat kolmannelle kierrokselle. Epätietoisuus säännöistä hieman mietitytti. Ruutulippu heilui, mutta oliko se meille? Hömpit ottivat siis ansaitusti sen kirkkaamman pokaalin, mutta kyllä se häpeähopeakin oli ihan mukava. Sunnuntain kilpailu keskeytyi meidän osaltamme Arin ja Henkan onnettomuuteen. Tiimimme lippulaiva oli uppoamassa ja Henkka lepäili veneen kannella. Pelastushenkilöstöä ei näkynyt, joten tiimin vene oli hinattava itse rantaan. Viisi metriä ennen rantaa veneestäni loppui polttoaine ja ajauduin kiville. Rannalta katselimme turvaveneiden ajavan selällä kohti satamaa. Ilmeisesti kisa oli ohitse? Lopulta Hömppien venekunta löysi rantautumispaikkamme ja saimme uppoavan lippulaivamme ylös. Samalla sain vanhat ruohonleikkuribensat, joilla pääsin ajamaan satamaan. Kakkossija meille joka tapauksessa annettiin mutta se ei paljon lohduttanut kun tiimin ykkösmiehistö makasi sairaalassa. Förbyn kotikisaan oli pakko osallistua, joten Arin veneestä vanhat bensat hyötykäyttöön ja nokka kohti Särkisaloa. Tällä kertaa ei kakkossija ollut edes vaihtoehto, sillä ainoana venekuntana jokamiesluokassa kaikki tai ei mitään! Aamulla kävimme Esan kanssa hieman testaamassa, mutta natsimainen tiimipäällikkö Ari kielsi rikkomasta kalustoa nyt kun meillä kerrankin oli mahdollisuus voittaa! Reitin aallokkoisella osuudella osa B- 8 KILPAVENEILY luokan kateista ei pysynyt vauhdissamme, joten tästä sain sen viimeisen kipinän kilpaveneilyyn! Edes Esalta irronnut tappokytkin ei kerennyt päästää takana olleita veneitä ohitsemme? Lopussa trimmi sylkäisi sisuskalunsa ulos ja vauhti hiipui täysin. Kirkkain pokaali tuli joka tapauksessa napattua. Mahtava kauden päätös kerta kaikkiaan! Kauden loppu Kävimme vielä muutamaan otteeseen Esan ja Arin kanssa ajelemassa ja kuvailemassa Tammisaaressa ja Förbyssä. Ensimmäisissä ajoissa huhtikuussa sain hieman yli 40-solmua nopeutta. Syyskuussa samalla paketilla tuli ajettua 55-solmua, joten uskoisin harjoituksella olevan merkitystä. Syyskuun lopussa asensin kypäräkameran Batin taakse ja lähdin Hangonselälle hyppimään maininkeihin. Pysähdyttyäni hetkeksi korjaamaan kameran asentoa, katselin ympärilleni eikä vellovassa meressä näkynyt kesän tapaan yhtään huvivenettä ajamassa. Ensimmäinen kerta kun todella jännitti, mitä jos tänne kaatuisi? -Valtteri- Hurjakartturointia HULK Tiimin luottokartturi Elämäni ensimmäinen kilpailu kartturina oli Kalkkirannassa. Toki pientä hermostuneisuutta oli varikolla mutta kilvan alkaessa täytyi vain keskittyä rooliin. Hieman nähtävyydet ja vesijetit häiritsivät keskittymistä mutta startissa tarjottu suihku herätti takaisin kilpaan. Harmittavat moottorin sammumiset kiusasivat, mutta se on sitä motorsporttia. Ajo oli tasaista koko matkan, joten sai rauhassa katsella maisemia ja nauttia vauhdista. Uudessakaupungissa taas kartturina, joten karttaakin piti hieman opiskella. Varikolla selattu reitti tuntuikin selvältä ja olimme valmiina kisaamaan. Lähdössä olimme jälleen muiden perässä, jotka virkistivät kilpailumieltä mukavalla suihkulla. Varikolla selattu kartta olikin aivan toisenlainen vedestä katsottuna. Punaista ja vihreää tikkua vuorotellen, joten laskuthan siinä menee yksinkertaisella miehellä sekaisin. Kolmas sija ja pokaalitili auki! Sunnuntain kisassa hieman teknisiä murheita ja analoginen karttaplotterikin sekosi. Yllättävän hyvin kuskilla hermot kesti näitä eikun ja tuota, ei sittenkään -ohjeitani. Kerran meinasin ohjastaa matalikon yli ja toisella kerralla oltiin menossa katsojan veneen perässä saaren väärältä puolelta. Kolmas sija joka tapauksessa, joten pisteitähän nekin. Saimaalla tuli kaluston vaihto. Joutui antamaan Henkalle lippulaivalipun ja änkeytymään Valtterin ahtaaseen ja ennen kaikkea hitaaseen peräpuikkoon. Hitaudesta huolimatta lauantaina ajoimme kärjessä, kunnes tulkintavirheen takia ajoimme liian aikaisin varikolle. Toiseksi pääsimme joka tapauksessa. Sunnuntaina olimme jo varmoja vas-

9 tustajien epäonnesta ja lähdimme jahtaamaan sitä kirkkainta pokaalia. Haaveeksi jäi. Förbyn kotikisassa Valtteri oli taas kartturia vailla, joten pitihän se poika hakea kotiin. Kerran lähti tappokytkin irti aallokossa mutta ei se voittoa pilannut. Sunnuntaina pääsin kokeilemaan v150 luokkaa. Jaije oli vailla kartturia, joten pakkohan se oli kyytiin mennä. Ilmainen viina, viehättävä yöseura ja kartturipaikka ovat asioita joista ei kieltäydytä! Kyllähän Jaijen kyydissä huomasi kilpaveneen ajamisen taidon. Arilla ja Valtterilla vielä pitkä matka, jotta saa samanmoisen kokemuksen kuin Jaijella. HENKKA Monitoimimiehenä tiimissä Vaikka taskussa painoi kilpalisenssi koko kauden, pääsi Henkka vasta Saimaalla tositoimiin. Olihan kokemustakin kertynyt Youtube-videoita katsoessa ja lokakuussa 2010 kävi Henkka kertaalleen istahtamassa Arin kyydissä, joten täysin hurjaoppikirjan mukainen urakehitys kyseessä. Lauantain kisa Saimaalla meni teknisiä murheita lukuun ottamatta hyvin ja innolla sunnuntain kilpaa odottamaan. Sunnuntain kilpa lähti käyntiin mallikkaasti ja päättyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan. Tiimin kotikisoja ei uskaltanut jättää väliin, joten Henkka oli muiden kannustusjoukkojen tapaan kannustamassa tiimin kakkosvenettä! Tiimin tulevaisuus Team Hurjamarinella on tapahtunut paljon vuoden aikana ja paljon tulee tapahtumaan. Lippulaivamme kilpailut on kilpailtu, Valtteri muutti Mikkeliin ja vaimot patistaa turva-asioissa. Arilla on uusi vene rakenteilla, joka valmistuu aikaisintaan kesäksi Vanha vene olisi täydessä kilpakunnossa mutta Saimaan kaatumisen johdosta Arilla on vaihtoehtona ajaa poikamiehenä avo-ohjaamolla tai jatkaa nykyistä elämää ajamalla umpiohjaamon kanssa. Joka tapauksessa Ari tullaan näkemään venetapahtumissa. Valtterista tuli sisävesien veneilijä, joten B-luokan veneeksi Bat tuntuu liian rauhalliselta. Moottori tulee vaihtumaan isompaan toivottavasti jo kesällä Venettä tullaan peruskorjaamaan 2012, jossa pääosin ohjaamoa tullaan muokkaamaan turvallisemmaksi. Värityskin pitäisi samalla muuttaa hurjastandardin mukaiseksi mustaksi. Onneksi lähimetsistä löytyi Toni Hälikkä kartturoimaan, joten toivotaan että asiat järjestyisivät ja pääsisimme ajamaan jo kesällä Esa auttaa lippulaivan rakentamisissa ja on totta kai kaikissa tiimin tapahtumissa mukana. Pitäisikö mies käyttää Turtletestissä, jos hurjilta tullaan taas pyytämään kartturointiapuja? Henkka pyrkii hieman ryhdistäytymään ja luvannut kiertää kilpavenetapahtumat läpi Tiimin kisaaminen kaudella 2012 Eurokriisi, tsunami ja muut vastoinkäymiset koettelevat Hurjamarinen kilpauraa. Tsunamin takia ei Tohatsuun tahdo saada varaosia ja eurokriisi tuntuu pitävän kaikki sponsorit piilossa. Tulevan kauden rahoitus puuttuu vielä kokonaan, joten pahalta näyttää kilpatoimintamme jatko. Intoa ja motivaatiota meillä kylläkin riittää! Kangasalassa on parhaillaan valmistumassa kilpavene pikkuluokkaan, johon Hurjamarinea on pyydetty testikuljettajiksi. Tavoitteemme on tulla kauden ensimmäisiin kilpailuihin testaamaan tätä prototyyppiä. Alustavasti Mikkelin hurjat ajaisivat tällä veneellä. Kotisivumme ovat saaneet erittäin hyvää palautetta kauden 2011 aikana. Suunnittelimme laajentaa sisältöämme myös ratapuoleen ja vauhtiveneilyyn. Tulemme kirjoittamaan kilpailuja vauhtivenetapahtumista, tuloksista ja ajankohtaisista asioista. Mielellämme julkaisemme tarinaa myös muista kilpavenetalleista, henkilöistä tai projekteista. Tavoitteemme on saattaa kilpaveneilyä mahdollisimman laajan lukijakunnan tietoon. Esimerkkeinä kauden 2011 tarinoista on Terhitech:n koeajot, joissa testasimme Premarin Oy:n tarjoamat yhteys-veneet hurjamaiseen tapaan ja lukijan palstalla on vene-esittelyitä lukijoidemme veneistä. Totta kai myös kaikki rakennus ja muutostyömme tulevat kaikkien luettavaksi, joista tulemme kirjoittamaan ajan tasalla olevaa rakennuspäiväkirjaa. Tarjoamme sivuillamme myös mainostilaa yhteistyökumppaneillemme. Kuvat: Mika Tulilanka Virta, Hurjamarine 9 KILPAVENEILY

10 2011: T550 veneilyseikkailu Nyt se on todistettu: kahden viikon varoitusajalla voi osallistua täysin uuden luokan arvokilpailuun. T550-luokan Maailmanmestaruudesta kamppailtiin Viron Viljandissa , ja Juho-Matti Manninen päätti osallistua kilpailuun viime hetkellä. Tarina alkaa näin. Taas oli aika jokavuotisten puheiden johonkin muuhun luokaan siirtymisestä. Naapurimaassa Virossa ajettava T550-luokan MMkilpailu houkutti, koska sopiva vene luokkaan löytyy, suurin ongelma oli moottori. Sekin löytyi sattumalta Tony Sohlströmiltä, joten eikun hakemaan Tohatsu M40C-moottoria B-Sea Boatin tiloista ja rakentamaan kalustoa. Koska aikaa kilpailuun oli vain pari viikkoa, lähti kilpailuun ilmoittautuminenkin käytännössä myöhässä, mutta onneksi Viron paras kilpailunjohtaja Vahur Joala suostui ottamaan ilmoittautumisen vastaan. Kalusto kasaan ja kohti kisapaikkaa Pikaisen tehtävänjaon jälkeen alkoi aherrus. Tehtävänjako meni jotenkin näin: Juho-Matti viilaa moottorin, Jorma Hartikka tekee kaikki metallitöihin liittyvät ja tiimipäällikkö Mauri Manninen tuunaa potkurit. Selkävaivoista kärsinyt Juha-Pekka Manninen hoiti projektin järjellisyyden arvostelun kotonta ja teki yhden tärkeimmistä tehtävistä: Varasi matkat, jotka parhaalla lomakaudella olivat kortilla tai nykyaikaisemmin sanottuna verkkoselaimella. Ja tapahtui lähipäivinä, että kuin ihmeen kaupalla kalusto ehti valmistua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Testit 10 KILPAVENEILY sujuivat sen verran hyvin, että projekti alkoi jo tuntumaan hetken aikaa järkevältä. Jotta jännitys kisoihin ehtimisestä ei aivan poistuisi, täytyi toki pakollinen pohjarikko tapahtua juuri ennen kisoihin lähtöä, joten tiimin viimeinen yö ennen kisoihin lähtöä meni hartsipöllyssä ja ihohuokoset lasikuitua täynnä. Kamat kasaan, ja pohja maalista märkänä kohti kisapaikkaa. Viljandin varikkona toimi paikallinen hiekkaranta, joten viikonlopun jälkeen hiekkaa löytyi mitä mielikuvituksellisemmista paikoista. Varikolle oli rakennettu sapuskakojuja ja yöt rasittavalla mölyllä pilannut baarikin löytyi vierestä. Jos illaksi ei muuta tekemistä keksinyt, löytyi alueelta vanhoja raunioita sotien ajoilta, johon saattoi käydä tutustumassa. Ajettiin siellä kilpaakin ja äärimmäisen kova kilpailu ajettiinkin! Uskomaton kilpailu Kilpailuun osallistui 21 kuljettajaa ja jotta touhu ei olisi liian helppoa veneiden ristiaallokon jälkeen, oli kilpailupäivä tuulinen. Kilpailun aikana nähtiin useita hurjia ajosuorituksia ja etenkin Venäläisten ajo oli sen verran hullun näköistä, että oli suorastaan ihme, ettei kukaan heistä kaatanut. Kilpailu oli niin tasainen, että viimeiseen erään lähdettiin sellaisessa tilanteessa, että neljällä kuljettajalla oli tasavertainen mahdollisuus mestaruuteen. Kuljettajat olivat hallitseva maailmanmestari Marcin Mucha Puolasta, Aivar Kommisaar Virosta ja Venäläiset Alexei Bychkov ja Konstantin Ustinov. Kaikilla oli sama tilanne, maaliin ennen muita tullut on mestari, joten panokset viimeiseen erään lähdettäessä olivat kovat. Parhaan lähdön viimeiseen erään ja vahviman otteen mestaruuteen sai Aivar Kommisaar. Kommisaarin johtaessa joukkoa, hännillä tapahtui kaato, ja erä keskeytettiin punaisilla lipuilla. Kärjessä mestaruus silmissä kiiluen täysillä kaahannut Kommisaar ei nähnyt punaisia lippuja ja heitti näyttävät voltit, samalla tuhoten typerästi mestaruushaaveensa erän keskeytyksen jälkeen. Uusintalähdössä kärkeen kiihdytti Marcin Mucha ja perään ampaisi Alexei Bychov. Nyt oli selkeästi kyseessä mestaruus ja kumpikaan ei antanut tippaakaan periksi. Mucha ja Bychov taistelivat rintarinnan monta kierrosta, kunnes lopulta Bychov ohitti Muchan komeasti poijulla eikä enää kärkipaikasta luopunut. Mestariksi kruunattiin siis viimeisen erän voittanut Alexei Bychov, hopeaa saalisti

11 Marcin Mucha ja pronssia volttimestari Aivar Kommisaar. Kilpailu oli niin jännittävä, että vaikea keksiä jännempää kilpailua, jonka allekirjoittanut on päässyt todistamaan. Kokemusta rikkaampana kotiin Tämän tarinan sankareilla kisa ei mennyt suunnitellusti. Jo harjoituksissa kävi selväksi, että vauhti ei riitä ja pääsyylliseksi paikallistui nopeasti luokkaan sopimattomat T400-luokan potkureista muokatut potkurit, jotka alkoivat luistaa heti aallokon kasvaessa. Vika ei tullut ilmi yksinään testatessa. Juho-Matti ajoi kuitenkin hyvän kilpailun ja oli kokoajan parempaa keskikastia. Viimeisessä erässä Juho- Matti taisteli jo seitsemännestä sijasta, mutta pari kierrosta ennen maalia vene lipsahti sivukautta ympäri. Kilpailun loppusijoitukseksi tuli lopulta huono 17. sija, mutta luokasta saatu kokemus oli korvaamaton. Nyt tiedetään, mitä muutoksia tarvitaan, jotta ensi kesänä luokassa voi pärjätä. Eli tämä seikkailu todistaa sen, että täysin uuden luokan kilpailuihin voi lähteä kahden viikon varoitusajalla ja sen, ettei niin tiukalla aikataululla kannata odottaa menestystä. Mutta hauskaa oli, ja se on pääasia. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Jasmin Vainio Veckjärventie 33, Porvoo Puh Fax skandinaviaoffset. fset. fi 11 KILPAVENEILY

12 F1 Nations Cup Singaporessa - uusi sarja Rataveneilijät Ripa ja Meeri Painio ajavat uudessa F1 Nations Cup-sarjassa. Isä Ripa ja tytär Meeri ovat Team Finlandin kuskeina, itse toimin tiimiradiossa ja team managerina. Mekaanikkoina meillä on jo vuosien takaiset kaverukset Wasim, Saif ja Salem sekä joukkio muita auttavaisia ihmisiä. F1 Nations Cup on aivan uudentyyppinen sarja rataveneilyssä, jossa järjestäjältä vuokrataan kalusto ja maksetaan osallistuminen ja vakuutus veneestä lisänä tietysti ne normaalit, eli matkat ja asumiset ym. Kilpailut ajetaan joukkuekisana, jossa jokaista osallistuvaa maata edustaa kaksi kuskia. Tiimin menestys ja lopullinen sijoittuminen tulee siis molempien kuskien tulosten mukaisesti. Meeri ja Ripa Kaikki veneet ovat samanlaisia, identtisillä moottoreilla ja potkureilla varustettuja paketteja. Ennen jokaista kilpailua suoritetaan arvonta ja jaetaan veneet kuskien kesken, eli periaatteessa jokaisessa kilpailussa ajetaan eri paketilla. Tiimi ei saa itse koskea eikä tehdä moottorille mitään, pelkästään järjestäjän (H2O Racing) mekaanikot huoltavat kalustoa jos jotain tarvetta tulee. Voi, ainakin tässä ensimmäisessä Singaporen kisassa oli tarvetta korjauttaa Mercurya monenmonituista kertaa! Sarjan ensimmäinen kilpailu pidettiin Singaporessa marraskuuta Sitä ennen halukkailla kuskeilla oli mahdollisuus pieneen testiin Abu Dhabissa, jossa veneitä säilytettiin. Meeri lensikin Arabiemiraatteihin, jossa edelleen asumme Ripan kanssa, ja ajoimme Abu Dhabin emiraatteihin tutustumaan veneisiin. Ripa kehui kokeiltuaan veneen balanssia hyväksi ja ajeli muutaman hyvän kierroksen aallonmurtajien suojassa. Meerillä oli edellisestä ratakilpailustaan jo kymmenen vuotta, joten homma tuntui taas melkein uudelta ja luonnollisesti Meeriä jännitti. Tosin ohjaamoon päästyä ei tyttöä meinannut saada ra- 12 KILPAVENEILY dalta millään rantaan! Ilman lämpö hipoi 40 astetta ja kosteus oli korkea, joten ohjaamossa oli kuumat oltavat. TROOPPINEN SINGAPORE Viikonloppu alkoi perjantaina, jolloin pystytettiin varikot, jaettiin kalustot ja potkurit ja pestiin veneet. Ennen kisaa oli vähän epäselvää, mitä kaikkea tehdään itse ja mitä järjestäjän puolesta. Selvisihän se sitten, alettiin ruuvaamaan keulapiikkejä ja kantamaan bensaa ja työkalulaaikoita. Työtä olikin sitten yllättävän paljon, mikä onkin paljon hauskempaa kuin tumput suorina seisominen varikolla! Perjantain harjoitusajoista ei Team Finlandin kohdalla tullut mitään, molemmissa moottoreissa oli vikoja, joten Meeri ja Ripa kumpikaan ei päässeet radalle tekemään edes yhtä ehjää kierrosta. Kisapaikka oli upea Singaporen lahti maailmanpyörineen ja kisapaikka jännä satama-allas, joka nostatti kierros kierroksen jälkeen terävämmät ja aina vaan korkeammat aallot sataman seinämistä. Meeriä harmitti kovasti moottorivika, koska olisi ollut aika mukavaa saada taas kosketusta uuteen veneeseen pitkän tauon jälkeen! Riston moottori jouduttiin vaihtamaan kokonaan. Hieno tuuri kun molemmille kuskeille sattui teknisiä ongelmia heti alusta, vaan eipä voi mitään, sehän on moottoriurheilua... Trooppinen sade alkoikin sitten heti perään iltapäivällä, ja tulimme huomaamaan että se oli säännöllinen, runsas ja kovin kostea kokemus joka iltapäivä Singaporessa! Lauantaiaamuna kaikki näytti olevan okei. Mutta sitten ei. Ripa pystyi tekemään harjoitusajonsa mutta ei ehtinyt kokeilla potkureita, Meerillä tekniset ongelmat jatkuivat ja venettä hinattiin muutamaankin otteeseen laiturille, Meerin naamanvärin vaihtuessa valkoisesta pikkuhiljaa punaiseksi. Varikolla oli kiirettä mutta silti hauskaa. Mekaanikot Wasim ja Saif juoksentelivat eestaas kamalassa sateessa ja Nekka likosi radioteltassa. Match Race pidettiin iltapäivällä, taas kun sade alkoi pauhaavana ja tummana jatkuvana seinämänä. Meerin koneesta järjestäjät löysivät vihdoinkin jonkin vian ja molemmat kuskit olivat valmiita. Matcissä Risto oli hienosti 4. ja Meeri 13., mikä oli parempi kuin odotimme kaikkien teknisten harmien jälkeen. Tästä laskettiin jo pisteitä loppusijoituksiin. Päivän päätteeksi oli mukavaa päästä hotelliin kuumaan suihkuun ja lämpimiin vaatteisiin! KISAPÄIVÄ sunnuntaina alkoi aurinkoisen kuumana, tietysti. Vapaissa harjoituksissa yritimme kokeilla kumpi potkuri sopii kummalle kuskille, mutta kuinkas taas kävikään. Tekniset ongelmat iskivät Meerin koneeseen (huooh!) ja Meeri ei saanut ajettua edes yhtä harjoituskierrosta. Todella paha juttu juuri ennen kisaa ja ymmärrettävästi tiimi oli poissa tolaltaan ja varsinkin Meerillä kiukkumittari nousi punaiselle! Taas räplättiin konekopan alla ja lopputuloksena oli lupaava vahva soundi käynnistettäessä, jahuu! Iltapäivän jättisade valui taas mahtavana kaiken ylle, oli pakko alistua vaan olemaan märkä. Jo lähtölaiturilla näkyvyys oli kammottavan huono, radiomiesten telttaan ei näkynyt edes radan kauimmaista osuutta. Paraati-

13 kierroksella kuskit pitivät canopinlaidat ylhäällä jotta näkisivät edes jotain. Ilmojen haltija heitti samalla peliin vähän enemmän jännitystä, alkoi nimittäin hirmuinen ukkonen salamoineen ja kaikilla mausteilla. Se näytti siltä kuin joku olisi tehnyt suurta ilotulitusta kaikkien ihailtavaksi! Lähtö tapahtui hyvin, Meeri ja Ripa olivat ensimmäisten joukossa ekalle poijulle tultaessa. Ripa piti sijaa 4 ja Meeri keskipaikkaa. Ajo oli aika rankkaa huonon näkyvyyden (=olemattoman) ja ukkosen takia, ja Meeri viisaana ajoi radan ulkoreunaa menemättä kokeneempien kuskien tuupittavaksi. Vauhti olisi riittänyt kovaankin kisaan, mutta nyt tärkeintä oli maaliintulo. Ripa taisteli kärjessä. Sitten alkoi tapahtua, keltaista lippua heiluteltiin vähän väliä ja oli uusintalähtöjä, pahimman lipan teki Singaporen oma poika ja niin sahattiin etananvauhtia keltaisen lipun alla. Joka kuskilla oli veneessä kojetaulussa näyttö, johon piti tulla aina keltaiset-, punaiset ja ruutuliput näyttöön suoraan kilpailunjohdolta. Viimeisimmässä uusintastartissa Riston keltainen lippu ei vaihtunutkaan vihreäksi, joten tiputusta tuli kaksi paikkaa. Aina risoo, kun kyse ei ole omasta ajovirheestä vaan jostakin muusta. Joka tapauksessa molemmat kuskit tekivät hyvää työtä, Ripa kärjen tuntumassa ja Meeri sisukkaasti mukana! Yhteispisteissä Team Finland saavutti upean viidennen sijan huolimatta teknillisistä harmeista ja siitä, ettei edes harjoituskierroksia tullut täyteen lähimainkaan riittävästi. Esim. Ripan kojetaulun valojen toimiminen olisi tuonut Suomelle pronssia! Reissusta oli siis saldona viides sija, monta mustelmaa ja kipeät kylkiluut ja joka iikalle kamala flunssa. KAI- KINPUOLIN hieno ja ikimuistoinen kokemus, puhumattakaan taas uusista ystävistä Bruneissa, Saudeissa, Brasiliassa, Malesiassa ja muualla. Singaporen keskusta yllätti vihreydellään ja sillä, että pilvenpiirtäjät olin rakennettu lahden suulle lähelle kuuluisaa maailmanpyörää ja muualla kaupunki oli matalampaa ja usein komeaa siirtomaatyyliä. Olisi ollut jännää tutkia vähän enemmän ympäristöäkin, mutta normaalit varikonkasaamiset ja pakkaamiset veivät aikansa. Ja kaikenlisäksi, VETTÄ SATOI. Ja satoi. Ja paljon. Tänä vuonna osallistumme kaikkiin kisoihin uudella innolla ja ensimmäiset kilpailut pidetään onnekkaasti täällä Arabiemiraateissa Khor Fakkanissa, hyvin lähellä missä asumme. Meeri lentää sitten tänne aurinkoviikolle ajamaan raivokkaasti Faijan kanssa ja hankkimaan D-vitamiinia lopputalven varalle. Team Finland toivottaa kaikille kilpakavereille onnea ja tsemppiä tuleviin koitoksiin ja turvallista ajoa! Käy nettisivuillamme: Terveisin! Nekka 13 KILPAVENEILY

14 E-S KUIVAUS Boat Racing perusti uuden SJ15 tiimin Porvoolainen kiinteistöjen kosteusvaurioiden hoitoon erikoistunut E-S Kuivaus Oy on perustanut E-S KUI- VAUS Boat Racing tiimin tavoitteenaan tarjota nuorille mahdollisuuden harrastaa kilpaveneilyä. Kaudella 2012 tiimillä on käytössään uusi SJ15- luokan vene joka on varustettu Tohatsun 15 hevosvoimaisella perämoottorilla. Kuljettajan etsintä Facebookissa tuotti tulosta ja veneen rattiin kipuaa lahtelainen Totti Kemppainen. Uusi kuljettaja odottaa innolla lajiin tutustumista ja oman veneen rattiin pääsyä. Vesijärven jään sulamista odotellessa hän moottorikelkkailee, ajaa kartingia ja lumilautailee yhdessä perheensä kanssa. Olen erittäin innostunut uudesta harrastuksesta ja haluan pian kokeilla uutta venettäni, sanoo reippaasti 10-vuotias Totti. Ajatus omasta tiimistä on ollut ilmoilla jo muutaman vuoden ja nyt se sitten toteutettiin yhteistyössä Tohatsun sekä B-Sea Boatin kanssa kertoo Erik Engberg, toinen E-S Kuivauksen vetäjistä. E-S KUIVAUS Boat Racingin takaa löytyvät kokeneet lajin konkarit. Haluamme auttaa parhaamme mukaan Totin perheineen sisään lajin pariin, sanoo Allan Sohlström E-S Kuivauksesta. Kaluston tekniikasta ja Tohatsun perämoottorista pitää kauden aikana huolta perämoottoreiden ja veneiden huoltamiseen erikoistunut B-Sea Boat Vantaalta. Teksti: Milla Sohlström Kuvat: Jussi Alanko, Allan Sohlström E-S KUIVAUS 1 14 KILPAVENEILY

15 20 kilpaveneily 15 KILPAVENEILY

16 SAFIRO Boat Racing Kilpakaudella 2012 Safiro Boat Racing -tiimi satsasi uuteen luokkaan jo toista vuotta. Kausi oli haasteellinen, mutta kehitti kilpatallia melkoisesti. Qatar Qatar F4 Race 1 avauskisan aika-ajoissa Filip ajoi itselleen kolmannen lähtöpaikan. Startti onnistui hyvin ja Filip ampaisi heti lähdössä kärkeen. Eroa kakkosena ajavaan ehti syntyä jo yli 6 sekuntia, ennen kuin Singha Teamin norjalaiskuljettajan Kristoffer Fjelden vene hyytyi radalle. Uusintalähdössä kakkosena ajanut brittikuljettaja Matthew Palfreyman otti sääntöjen vastaisen sisälinjan päästäkseen Filipin ohi. Filip ei luovuttanut, yritti pitää pintansa ja veneet ajautuivat liian lähekkäin. Seurauksena näyttävä synkronissa tehty pari-ilmalento. Loppuporukka ajoi maaliin turvaveneen perässä Team Abu Dhabin Al Mansoorin johdolla. Paljon töitä ennen Qatar Race 2:sta Moottori ja sähkölaitteet saivat kaadossa vettä joten edessä oli koko yön remontti. Aamulla kone toimikin melko hyvin, paitsi alakierroksilla oli pientä pätkimistä. Aika-ajoissa Filip taisteli jälleen kolmanneksi. Lähtö onnistui hyvin, mutta Filipin ja Qatar Teamin Al Shamlanin ajolinjat kohtasivat lähtösuoralla. Seurauksena oli pieni kolaus, mikä riitti Team Swedenin Bimba Sjöholmin karkaamiseen. Alussa oli kisaa myös Mad Crocin ja Qatarin välillä, jossa Filip pärjäsi ajaen itselleen varmat kakkospisteet. Kohti kauden toista kilpailua Portimaossa lähdettiin tilanteessa, jossa Eurofin Trophysarjaa johti Bimba Sjöholm 35 pisteellä (Team Sweden). Filipin Team Mad Croc oli tällöin sarjassa neljäntenä 20 pisteensä turvin. Portugali Portimaon kilpailun avauspäivänä lauantaina Mad Croc Teamin F4-osastolla riitti murheen aiheita kun kaksipisteradalle ei millään tahtonut löytyä sopivaa potkuria. Aika-ajoissa Filip ajoikin lopulta neljänneksi. Kilpailun lähdössä vaihde ei ollut kunnolla päällä ja muut pääsivät karkaamaan puolen lähtösuoran verran, ennen kuin Filip pääsi takaa-ajoon. Hyvällä ajolla Filip Portugalin kaato söi miestä. 16 KILPAVENEILY pääsi nousemaan viimeiseltä sijalta aina neljänneksi asti. Historiaa ja kaatoja Portimaossa Portugalissa tehtiin formulaveneilyhistoriaa kun norjalainen naiskuljettaja Marit Stromoy otti paalupaikan päivän F1 GP:hen. F4-sarjan aika-ajoissa Team Swedenin Bimba Sjöholm veti jälleen pisimmän korren, ja Filip oli kolmantena vain 12 sekunnin sadasosan päässä Qatar Teamin Al Shamlanista. Kisan startissa Filip ja qatarilainen olivat yhtaikaa ensimmäisellä poijulla ja hieman sumppuun jääneen Sjöholmin vene kolahti Mad Croc-Baban kanssa yhteen sillä seurauksella, että Sjöholmin vene kaatui. Keltaisten lippujen laskettua Filip aloitti 15 kierrosta kestäneen takaa-ajon ja varmisti lopulta ikakkostilan. Kisan kokonaispisteissäkin Mad Croc Team oli toinen. F1-veneissä Team Qatar otti kaksoisvoiton kun Jay Price vei voiton ennen Alex Carellaa. Paalupaikalta startannut Marit Stromoy joutui keskeyttämään kun takaa tullut vene tuli liian lähelle ja aiheutti molemmille ilmalennon. Venäjä Kisojen lauantaiaamun harjoituksissa Filip kellotti kuudenneksi nopeimman kierrosajan kun tällekään radalle ei löydetty aivan sopivaa potkuria. Iltapäivää kohti potkureita saatiin taottua hieman radalle sopivammaksi ja harjoituksissa Filip olikin neljänneksi nopein. Viikonlopun molempiin kisoihin lähdettiin lentävällä lähdöllä. Lauantain lähdössä Filip onnistui pääsemään kolmannelle sijalle, mutta Qatar tiimin kuljettaja tuli vauhdilla takaa ohi. Lauantain kisan voitti ruotsalaistiimin naiskuljettaja Bimba Sjöholm. Filip oli lopputuloksissa kuudes kun kommunikaatiovirheen takia erehtyi tulemaan radalta pois kierrosta liian aikaisin. Sunnuntaina parannusta tapahtui kaikilla kilpailun osa-alueilla. Sekä harjoituksista, aikaajoista että kisasta irtosi kolmas tila. Tiimi ei ollut vieläkään tyytyväinen potkureihin, joten niitä taottiin vielä ennen ensimmäistä veteenmenoa. Kilpailun voitti Atlanticin Matthew Palfreyman, joka vei myös koko viikonlopun voittopisteet. Kilpailut vietiin läpi mukavassa kelissä. Makealle vedelle ei noussut kovaa aallokkoa, mutta puuskainen tuuli teki ajamisesta haasteellista. Ukraina Kiovan kisoihin mennessä tiimin kalustolle oli löytynyt kovalla työllä lisää vauhtia, mutta onnea ei radalla ollut Baby-Baban mukana. Harjoituksissa Filip oli kolmanneksi nopein ja aika-ajoissa viides. Viidenneltä paikalta startannut Filip ajoi maaliin kolmantena, mutta poijun rikkoutuminen ja (väitetty) varaslähtö aiheuttivat kaksi rangaistuskierrosta, jotka pudottivat Filipin tulosliuskalla kuudenneksi. Tiimi oli varaslähdöstä eri mieltä mutta valitukset eivät auttaneet. Seuraavissa harjoituksissa Filip oli lopulta toiseksi nopein viikonlopun kuninkaan Matthew Palfreymanin (Team Atlantic) jälkeen. Harjoituksissa hissuksiin ajellut Ruotsin Bimba Sjöholm yllätti aika-ajoissa ottamalla paalupaikan. Filip oli kolmas alle sekunnin erolla Sjöholmiin. Varsinaisen kisan startissa Filip pääsi kakkoseksi Palfreymanin ottaessa piikkipaikan. Paalupaikalta startannut Sjöholm jätettiin heti kisan alussa kolmanneksi. Kisa oli puoleenväliin asti tiukka ja Bimba roikkui koko ajan ponttoonin kulmalla kiin- F4-luokan ainoa naispuolinen kuljettaja Angelica Bimba Sjöholm on kova vastus.

17 panosti F4-luokkaan SANDRA ROMS Luokka SJ-15: 2003 SM SM SM 1 Luokka T400: 2006 SM SM EM SM SM 2 FILIP ROMS Luokka SJ15: 2006 SM SM SM 1 F4-S Eurofin Trophy Epäonnea Qatarissa. ni. Tarkkana sai olla ettei se tullut ohi, puuskahti Filip kovan kisan jälkeen. Kiina Syksyn huoltotauon jälkeen kisattiin Kiinassa. Viikonloppu Liuzhoussa alkoi hyvin ja harjoituksissa Filip oli kolmanneksi nopein. Aika-ajoissa paikka säilyi. Startissa käytiin kovaa kilpailua kärkipaikoista ja pääsuoran päässä se johti Filipin ns. eskimokäännökseen. Veneeseen ei haaverista tullut suuria vaurioita. Lauantain kilpailun voitti Bimba Sjöholm, toinen oli Team Qataria edustava Al Shamlan ja kolmas Palfreyman. Sunnuntaina keli koveni. Kaatuminen tuntui Filipillä vielä kropassa, mutta hyvällä startilla hän pääsi kolmanneksi. Tiukan kamppailun jälkeen oli silti tyytyminen neljänteen sijaan. Kilpailun voitti jälleen Sjöholm, toinen oli Palfreyman ja kolmantena maaliin tuli Al Shamlan. Emiirit Emiraattikiertue alkoi yhdeksäntenä päivänä joulukuuta Abu Dhabissa. Rata oli Arabimaiseen tyyliin lyhyt ja vaati kovaa keskinopeutta. Ensimmäisen päivän aamun harjoituksissa Filip oli neljänneksi nopein, mutta aika-ajoissa vauhti riitti vasta viidenteen sijaan. Hyvin onnistunut startti vei päivän lopuksi toiseen sijaan asti. Toisen kilpailupäivän aamun harjoituksissa saatiin alle uusi Amerikasta tullut potkuri ja aika sillä riitti kuudenteen sijaan. Aika-ajoissa paikka pysyi samana, joten hyvää starttia tarvittiin. Tiukka kilpailu oikeutti maalissa neljänteen sijaan ja näin tuloksena oli viikonlopun toinen sija. Viimeisen kisan viimeiset väännöt Abu Dhabista matka jatkui kohti kauden päätöskisaa Sharjahia. Kisapaikka oli tuttu ja veneeseen oli saatu hieman uusia säätöjä. Ensimmäisen päivän harjoituksissa aika riitti neljänteen sijaan ja aika-ajoissa irtosi kolmas lähtöruutu. Melko huonosti sujuneessa lähdössä jouduttiin taipumaan yksi sija alaspäin ja siten lopputulos maalissa oli neljäs. Toisen kisapäivän aamuna harjoituksissa saaliina oli viides sija ja aika-ajoissa kuudes sija kasasi tulevalle startille suuret odotukset. Hyvin sujunut startti oikeutti maalissa kolmanteen sijaan mikä oli kisaviikonlopun yhteistuloskin. Taustajoukot täydentävät tiimin Kilpailukaudella neljänteen sijaan yltänyt Filip on kaikista koettelemuksista huolimatta tyytyväinen menneeseen kauteen. Hän kehuu vuolaasti tiimiä, jonka jokaiselle jäsenelle kuuluu kiitokset. Sami Seliölle olen kiitollinen siitä, että saan ajaa MadCroc-tiimissä. Tiimin vetäjän Michael Jenkinsin ammattitaitoon pystyin luottamaan Kauden loppurutistus käytiin Arabiemiirikuntien Sharjahissa. Raskas kilpailukausi päättyi neljänteen sijaan. vastoinkäymisissäkin. Tonin, Mikan ja Markuksen ansiosta pystyin keskittymään ajamiseen. Kisat vaativat paljon matkustamista ja niiihin valmistautumista. Ilman siskoni Sandran ja kotijoukkojen, etenkin äidin panosta tähän hommaan ei voisi pyöriä maailmalla tähän malliin, Filip sanoo. Uteluihin ensi kaudesta hän vastaa hymyillen: Veneellä ajellaan, ainakin Yamarinia mökillä Puulavedellä! KUVAT: MADCROC TEAM, NADI HAMMOUDA JA TEAM SAFIRO TEKSTI: SANDRA ROMS JA PENTTI NYHOLM (TAITTO) LINKIT: KILPAVENEILY

18 ROSLAGSLOPPET 50 ÅR Den 4 augusti i år fyller Sveriges äldsta racerbåttävling 50 år och körs dessutom för 50:e gången. Frågan är hur många andra tävlingar inom sporten som kan stoltsera med detta? Redan nu är fler än 80 ekipage anmälda och förhoppningen ligger på att det i slutändan ska vara mellan stycken! Vi i ÖRK (Öregrunds Racerklubb) inbjuder speciellt våra vänner från de det) ägnade sig enbart åt rundbana men italienarna hade ett reglemente för turistbåtar vid Comosjön. Detta lades till grund för Roslagsloppet, man ökade endast båt och motorstorleken i klasserna och försåg ekipagen med vindruta. Vid den tiden gick det lite lättare att ordna tillstånd hos myndigheterna men Väddö kanal fick inte avlysas för fullfartsåka som man önskade, annars hyggligt väder. Det var standardbåtar med mest utombordsmotorer indelade i fem klasser. Banan mätte 95 distansminuter och hade ett par kontroller i Stockholms norra skärgård vilket innebar viss navigering. En del fick problem med bl.a. säten och vindrutor som lossnade, men annars hände inga allvarligare incidenter. Det var ju inte så noga med båtåkandet som idag och flera deltog utan hjälm dock med flytväst även om den inte var godkänd. Alla båtar utom 1 (styrfel) kom i mål och tävlingen hade slagit väl ut inför väldigt många människor, så ÖRK kunde vara nöjda när dagen avslutades med fest och prisutdelning på restaurang Hasselbacken. Det folk nu hade fått se var Nordens första offshoretävling. Johan Torsell/ Eva Pettersson Tintorera 20/ Evinrude 115 i Väddö kanal nordiska länderna och ni som kommer och tävlar behöver självklart inte betala någon anmälningsavgift. De nordiska tävlanden har även en egen kontaktperson, Patrik Söderholm, vars kontaktuppgifter ni finner i inbjudan. Gå gärna in på vår hemsida och läs inbjudan och ni kan även anmäla er direkt. Bra att veta är att vi i Sverige inte har krav på cockpit i Offshore 3C och att vi även har en klass som heter Classic Offshore. Vill ni veta mer om den sistnämnda klassen går ni in på www. classicoffshore.se Hur började då Roslagsloppet? På hösten 1961 satt ÖRK:s ordförande Curt Carlsson och samtalade med Gunnar Karlsson om klubbens stora problem med bortblåsta rundbanetävlingar. Ska vi hitta på en distanstävling för lite större båtar istället? undrade Curt och Gunnar var direkt med på noterna. Man började planera. Att målet skulle ligga i Öregrund det var klart och som tävlingsbas kunde man använda tullstugan (nuv. sjöräddningen), men var starta? Olika platser undersöktes: Vaxholm, Viggbyholm, Saltsjöbaden och Stockholm. Valet föll till slut på Saltsjöbaden som var den mest lämpliga platsen. var det fritt fram. Väddö kanal blev då transportsträcka med lagliga 4 knop medan Trästa färja fick ingå i tävlingen. Ett entimmes uppehåll lades också in för att möjliggöra tankning m.m. För startarrangemanget i Saltsjöbaden behövdes hjälp. Kontakt togs med KMKR (Kungliga Motorbåtklubben raceravdelningen) i Stockholm och de åtog sig att ordna starten. Den 23 juni 1962 (midsommardagen) så gav sig 21 ekipage iväg i relativt Vid ett möte i Öregrund enades ÖRK och båtförbunden i Danmark, Finland och Norge om att ha ett gemensamt Nordiskt Turistbåtsreglemente. Detta sanktionerades sen av SVERA och kom att gälla till början av 70-talet då det ersattes av ett Offshore 3-reglemente från UIM (internationella förbundet). En upplyftande tid Att Roslagsloppet blev så stort berodde mycket på att ÖRK fick kontakt med Åke Ahrsjö vid tidningen Expressen, vilket gav tävlingen ekonomiska resurser och ovärderlig reklam i form Klassegrare -62 Knop CT Nils-Olov Cederholm/Stig Ehrnborg Ockelbo/Archimedes 24.1 ET Herman Henriksson/Lennart Ebbekke Weedo/Mercury 28.3 XT Bo Lindström/Ingemar Sjögren Powercat/Mercury T Hans Duvberg/Nils Söderberg Kaskad/Volvo TD Baltzar Nettelbladt/Göran R-Hansen Forslund/Perkins 17.9 Något nationellt reglemente fanns inte. SVERA (Svenska Racerbåtförbun- 18 KILPAVENEILY Stefan Rindar/ Henrik Borgström Thunder Cat

19 Mikael Kolm/ Robert Jonsson Weedo GT classic Offshore Lovisa Sahlén/ Madde Samuelsson Piraya 16 av reportage och särskilda bilagor som enbart handlade om Roslagsloppet. Ett motkrav var att ÖRK skulle flytta starten in till Stockholm. När tävlingen nu hade blivit mera känd för den breda allmänheten så ökade intresset enormt och de närmaste åren kom så många anmälningar att ÖRK tvingades säga nej till flera ekipage som ville vara med. Massor av åskådare samlades dels vid starten i Stockholm där bl.a. Mälardrottningen medverkade och dels utefter banan upp till målet. I Öregrund hände också en del vid den här tiden. ÖRK inrättade ett presscenter i rådhuset och en rumsförmedling där folk kunde hyra ut rum till tävlingsdeltagare. Prisutdelningen flyttades från Hasselbacken till hamntorget och alla priser började att ställas ut några veckor före tävlingarna i en lokal med skyltfönster. ÖRK kunde nu lämna den lilla tullstugan för att istället överta de större lokalerna efter Ålandsfärjan (fd turistbyrån) som bas för tävlingarna och Getingloppet blev VM-deltävling i Offshore 1-2, vilket gjorde att det bl.a. kom amerikanska båtar till Öregrund. Det traditionella lördagsfyrverkeriet hade premiär och för att göra det extra festligt i hamnen satte man upp en ljusslinga med kulörta lampor från Hasselbacken till fyrskeppet. Som bekant varar ju inte allt för evigt och efter sex lyckosamma år hoppade Expressen av som huvudsponsor, man fortsatte dock att skänka priser till tävlingarna i många år framöver. Lite årtal, händelser och siffror var Roslagsloppet deltävling i NM-serie för Turistbåtar tillsammans med Finn Gulf Race och Oslofjorden Runt. Mellan hade Roslagsloppet årligen NM eller EM-status i olika klasser och 1984 ingick en VM-deltävling i Offshore 3B-3C. Pga ändrade regler blev det sen inga fler internationella mästerskap Norrtälje blir ny startplats när ÖRK hade lämnat Stockholm av kostnadsskäl. Det var också en fördel med kortare tävlingsbana då man nu närmade sig en allvarlig oljekris Japanen Akira Nakamura med navigatören Anders Westerlund segrade i D-klassen. Nakamura var en långväga gäst som ställde upp i fem Roslagslopp Det var rena invasionen från Finland när 16 båtar startade i olika klasser, efter tävlingen åkte de hem med tre vinster Loppet avbröts pga tät dimma. Kördes senare på dagen avkortat men med fortsatta siktproblem. Sune Jansson/Per Horn hittade snabbast till målet med 50.0 knop Stockholm blir ny startplats. Förslag kom utifrån om att vända på Roslagsloppet med start i Öregrund och mål i Stockholm, eventuellt vartannat år. Detta fick inget gehör i ÖRK Kung Carl XVI Gustaf deltog i tävlingen och kom på 4:e plats i en inbjudningsklass för stora offshorebåtar. När det gäller antal deltagare har det varierat mellan ca förutom i slutet av 1960-talet och i början av 1990-talet då det blev markanta ökningar med uppemot 150 resp. 170 båtar. 11 nationer har haft tävlande: Sverige, Danmark, Finland, Island, Norge, Åland, England, Italien, Japan, Sydafrika och Västtyskland. Fartrekord snitt 82.1 Anders Borgqvist/Joakim Österström Phantom/Chevrolet Veronica Olderin/Louise Ståhl Argocat/Opel 2010 Totalt har ca godkända båtar kommit i mål. //Pernilla Ingvarsson och Rolf Eriksson Bilder: Benjamin Vuorihovi och Jaije Hägglund Claes Westerlund/ Joakim Kumlin X-Cat Veronica Olderin/ Louise Ståhl 19 KILPAVENEILY

20 Hydrolift ja pientä pintaremonttia Hey Kim, oletko huomannut tällä sivulla on jotain rikki Fredrik lausoi kovalla äänellä ja hymy huulessa korvasta korvaan. Olin minä huomannut. Reikä oli paapurin kyljessä ainakin 50x50cm kokoinen ja iso pala puuttui. Omistaja Markus vakuutti kuitenkin että pala oli tallessa ja mietittiin yhdessä että mahdollisesti tästä vielä vene saataisi tehty. Kauniit linjat ihailtiin ja mietittiin mitä kuuluu kauppaan ja mitä ei. Käytimme varmaan tunti veneen tutkimiseen ja lopussa totesin että ei se tästä parane, ostan se. Tapahtumien taustassa oli matka Göteborgiin katsomaan ympäriajettu Hydrolift Sportcat. Sain veneestä vinkin kaverin kautta, ja olin ollut yhteydessä Markukselle useasti ennen matka. Sain häneltä paljon kuvia mistä yritin arvioida veneen kunto ja pystyisinkö itse korjaamaan sitä. Lopulta kun Göteborgissa oli Powerboat P1 Ostohetkellä ehjempi sivu Offshore kisat Elokuussa ja vielä minun ystävän Fredrikin synttärit samaan aikaan - niin päätin että lähden katsomaan. Ja tästä projekti sai alkuunsa kun raha vaihtoi kättä. Vene ja traileri siirtyi minun omistukseen, upoksissa käynyttä moottori jäi Ruotsiin. Ensimmäinen tehtävä oli teipata vene kasaan sen verran että kestäisi kotimatka, ja sitten nokka kohti kotoa. 3315km reissun jälkeen vene kävi veneiden ammattilainen arvioimassa, ja hän tarjosi tehdä korjaustyöt. Hinta-arvio perustui siihen että töitä olisi 200 tuntia ja materiaalit päälle. Melkoinen summa ja päätös ruveta itse hommaan oli helppo. Ajatus oli ensi kesäksi vesille ja budjetti sopivan avoin. Ensimmäisen talven aikana traileri tuli muutettu Suomen tielle soveltuvaksi ja rekisteriin ja kansi korjattiin ja irrotettiin alaosasta. Paikkaustöitä oli paljon ja lopulta noin 1.5m2 kannesta tuli kokonaan uusittu, tämä siten että muoto pyrittiin pitämään samoina. Päätin aikaisessa vaiheessa että myöskin muutamia pieniä muutoksia tulisi veneeseen; moottorikaivo pienennettiin, sisustan pehmeät osat 20 KILPAVENEILY Osa kannesta poistettu otettiin kokonaan pois (myytiin), suurin osa puusta tehdystä osista vaihdettiin kevyempään/lujempaan umpikomposiittiin ja lopuksi vielä tehtiin ilma-voitelu molempiin ponttoonien askelmiin. Rungossa repeämät korjattiin ensimmäisenä. Kannen ja rungon kanssa se talvi meni ja kevän kynnyksessä ei voinut kun todeta että vene ei tule valmiiksi. Nopeasti päätimme rakentaa V150 vene, ja sillä kilpailtiin kauden Syksyllä se projekti myytiin pois ja Hydroliftin kunnostus jatkoi. Tuli rakennettu umpilasikuidusta perälauta, uusittiin ponttoonien välipohjat ja tein uudet polvet perälaudan tukemiseen. Yllättävän paljon aika kului vielä kun rakensin ilmavoitelu pohjan askeleen, tämä kun en vetänyt letkuja mutta rakensin kanavat lasikuidusta. Keväällä oli hyvä olo kun Huhtikuussa sain laskea kansi takaisin paikoilleen. Sitten viimeistelytyöt alkoi ja niitten kimpussa meni kevät ja alkukesä. Päätin vielä poistaa kannen ja rungon näkyvä liitos, ja laminoitiin sekä ulkoa että sisältä pysyvä liitos. Vene päällystin sinisella Texalium kudoksella kun maalaaminen olisi ollut aivan liian helppo, ja sen päälle vedettiin ainakin 10 kerrosta lakka. Aika kului ja kesä tuli ja meni. Kävimme välillä MM ssa Oskarshamnissa ottamassa uusia vaikutteita ja kierrettiin Suomen kisat katsomassa. Syksyllä alkoi projektin loppukiri ja tarkoitus oli että jos vielä saisi vene vesille ennen jäiden tuloa. Tein uusia tuoleja ja asennettiin sähköt ja kaikki muut irtotavarat. Sopivasti kuukausi ennen Joulua vene alkoi olla melkein valmis, mutta jouduin siirtämään se pois hallista. Näin olleen se nyt odottaa viimeiset asennukset keväällä kun aurinko alkaa lämmittää niin että ulkona voi tehdä töitä. Työaikaa kului karkeasti 750 tunteja, vene kevennettiin 32kg ja se on huomattavan lujempi kuin se oli ennen. Projektista olen koko ajan kirjoittanut netissä Boatlife.se foorumissa, ja sinne on kertynyt >1500 päivityksiä ja kommenttejä sekä satoja kuvia. Kisoihin on tarkoitus osallistua kesällä ja päätavoite on Roslagsloppet Ruotsissa 4 Elokuuta - Juha on luvannut tulla mukaan ja ilmoitus on jätetty. Katsotaan kulkeeko Sportcatti kovaa tai ei? Teksti ja kuvat: Kim Sjödahl Runko valmis kannen kiinnittämiseen Harva alue jäi korjaamatta Pintakudosta lakattu monta kertaa Jouluksi 2011 vene saatiin melkein valmiiksi