Porvoon Mieslaulajat60v.

Transkriptio

1 Porvoon Mieslaulajat60v. Miesten Laulua 60 vuotta!!! Porvoon Mieslaulajat Ry 60v Juhlakonsertti , klo Linnankosken lukion juhlasalissa, Piispankatu 24-26, Porvoo

2 Porvoon kaupungin puolesta haluan onnitella Porvoon mieslaulajia 60-vuotisen laulutaipaleen johdosta. Uskon, että kaikki maamme kaupungit arvostavat kuntalaisten kulttuuriharrastuksia. Laulukuorot myötävaikuttavat omalta osaltaan kaupungin imagoon, ja tämä on erityisesti kulttuurikaupungille hyvin tärkeä asia. Kaupunki kutsuu säännöllisesti kuoronne esiintymään erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Haluan myös tässä yhteydessä kiittää teitä hyvästä yhteistyöstä ja kaikista niistä elämyksistä, joita kaupunkilaiset ovat saaneet kokea konserteissanne. Minulla on ollut kunnia kuulua siihen etuoikeutettujen ihmisten joukkoon, joilla on ollut mahdollisuus harrastaa kuorolaulua koko aikuiselämänsä ajan. En omalta kohdaltani voi enää puhua pelkästään harrastuksesta. Minulle, kuten niin monille muillekin lauluveljille kuorolaulusta on jo muodostunut elämäntapa. Olen jo siinä iässä, jolloin työelämää on jäljellä vain hyvin rajallinen määrä. Juuri nyt tuntuutärkeältä, että on olemassa jokin harrastus, kun ansiotyö päättyy ja eläkepäivät aikanaan alkavat. Tunnen muutamia ihmisiä hyviä ystäviäni jotka eläkkeelle jäätyään ovat jääneet ikään kuin tyhjän päälle. Heillä on ollut elämässään vain se työ ja kun se on sitten päättynyt ja he ovatsiirtyneet eläkkeelle, niin yht äkkiä ei olekaan enää mitään? Ihmiset ympäriltä ovat kaikonneet ja jäljelle on jäänyt vain hiljaisuus ja yksinäisyys. Nuorena ei tällaiset ajatukset olleet mielessä. Oli työ, perhe ja pienet lapset. Ja oli musiikki, jota piti harrastaa useana iltana viikossa. Usein oli vaikeuksia sovittaa näitä kaikkia yhteen. Perheelle ei jäänyt riittävästi aikaa. Oltiin väsyneenä töissä. Joskus ei väsymykseltä olisi jaksanut lähteä harjoituksiin. Aina ei jaksanutkaan. Mutta kun sai itsensä liikkeelle ja pääsi harjoitussaliin ja kuuli sen tutun puheensorinan, niin sitä väsymystä ei enää muistanutkaan. Siellä sai kuulla tuoreimmat tapahtumat ja päivän mehevimmät vitsit. Ja kun kello yhdeksän lähdimme kotiin, oli askel ihmeellisen kevyt. Mieli oli keveä ja oli vielä pakko hyräillä viimeksi harjoiteltua laulua. Suomi on kuorolaulun luvattu maa. Suomessa on yleensäkin musiikin kasvatus korkealla tasolla luvun loppupuolella musiikin opetus parani ratkaisevasti. Jokaisella lapsella on nyt mahdollisuus halutessaan saada musiikkiopetusta. Ja tätä mahdollisuutta on käytetty hyväksi. Nyt elämme aikoja, jolloin jo muutaman vuoden olemme saaneet nauttia Mieskuorolaululla on Suomessa jo vuosisatainen perinne. Ensimmäinen mieskuoro aloitti toimintansa Turussa niinkin varhain kuin v Akademiska Sångföreningen (AS) perustettiin v ja Ylioppilaskunnan Laulajat (YL) vuonna Maassamme on tällä hetkellä noin 350 toimivaa mieskuoroa, joista lähes puolet on Suomen Mieskuoroliiton jäseniä. Säveltäjät ovat luoneet tälle musiikin osa-alueelle monipuolisen ja korkeatasoisen kirjaston joka on suomalaisen musiikin hyvin tärkeä ja kansainvälisestikin tunnettu osa. Meitä musiikin amatöörejä on usein aivan turhan vuoksi väheksytty. Jo amatööri sanan alkuperä kertoo, mistä harrastamisessa on kysymys. Kantasana merkitsee latinan kielessä rakastaa, ja sehän kuvaa harrastamisen lähtökohtaa: rakkautta musiikkiin. Se on aivan muuta kuin tehdä sitä työkseen - ansaitsemismielessä. Meille musiikin rakastajille on suotu harrastus, joka antaa todella koko rahan edestä. Olemme mukana tehokkaassa aikuiskasvatuksessa, jossa opimme musiikin perusteita, äänenkäyttöä, oikeaa hengitystä, sadoittain koti- ja ulkomaiden kauneinta runoutta Kalevalasta ja Kantelettaresta Aleksis Kiveen, Eino Leinoon ja Koskenniemeen. Olemme mukana ryhmätyöskentelyssä, joka on mitä parhainta mielenterveytemme terapeuttista hoitoa. Saamme kokemusta ihmissuhteiden hoidossa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Opimme vastaamaan omasta osuudestamme yhteistyössä. Saamme itsellemme läheisiä, elinikäisiä ystäviä jne. Arvoisat Porvoon mieslaulajat Arvostan myös Porvoon mieslaulajien pyrkimystä ylläpitää yhteyksiä meidän ystävyyskau-punkiemme kanssa. Kaupunkilaisten luomat ja ylläpitämät yhteydet ystävyyskaupunkeihin ovat hyvä esimerkki muille porvoolaisten aktiivisuudesta. Olen aina arvostanut kuorolaulua ja uskon, että lauluharrastus on hyvin rakentava ja yhdistävä tekijä yhteiskunnassamme. Me porvoolaiset olemme jo 60 vuotta saaneet nauttia harrastuksenne tuloksista. Odotan uusia musiikkielämyksiä kanssanne. PORVOON KAUPUNKI Per-Håkan Slotte kaupunginjohtaja Työ, harrastus ja elämäntapa näistä musiikkiopetuksen hedelmistä. On syntynyt lahjakkaita kapellimestareita, pianisteja, viulisteja, laulajia. Olemme saaneet kuulla joitakin uusia nuorten ihmisten perustamia kuoroja ja lauluyhtyeitä, jotka taitavuudessaan ovat aivan käsittämättömän hyviä. On tullut se kauan kaivattu voitto euroviisuissa ja suomalaiset bändit ovat myyneet kultalevyyn oikeuttavan määrän musiikkialbumejaan USA:ssa. Suomalaisella musiikilla on kysyntää. Tällaisella kuoroharrastuksella on aina kahdet kasvot. Kuoroon pyritään ja mennään ensin sen vuoksi, että Tuo kaveri pyysi tulemaan. Sitten siellä käydään, koska siellä on hauskaa ja siellä kuulee mukavia juttuja. Vasta myöhemmin tämä harrastus todellisesti tempaa mukaansa. Sitä alkaa miettimään, että miten minä voisin oppia enemmän ja miten voisin tulla paremmaksi laulajaksi? Sitä alkaa suhtautumaan kriittisesti havaitsemiinsa epäkohtiin. Vähitellen uskaltaa ottaa osaa keskusteluun ohjelmisto-valinnoista ja ottaa kantaa erilaisiin asioihin. Ennen kuin huomaatkaan on tämä kuoro temmannut Sinut mukaansa. Kuorossa toimiminen on muutakin, kuin pelkkää laulun harjoittelua. Me pidämme konsertteja ja Meillä on ystäväkuoroja, joita silloin tällöin käymme tervehtimässä ja jotka vuorostaan käyvät meidän vieraanamme. Me matkustamme ja pidämme illanviettoja. Kuorolaisista on tullut kavereita, joita tapaamme myös kuoron ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan tästä kaikesta on tullut osa omaa elämää. Tästä on tullut elämäntapa. Yhteiskunta ja maailma on muuttunut 60 vuoden aikana ja Porvoon Mieslaulajat niiden mukana. Minä uskon ja luotan kuoron tulevaisuuteen. Olemme saaneet riveihimme uusia nuoria tulokkaita, jotka aikanaan ottavat vastuun tästä kuorosta ja tekevät siitä oman näköisensä kuoron. Rakkaudella perinteitä kunnioittaen, mutta kuitenkin nykyajan haasteisiin vastaten. Tapio Saarikko Porvoon Mieslaulajat Ry Puheenjohtaja MIESKUOROLAULU, MITÄ SE ON? Luetteloa voisi jatkaa, mutta jo tuossa on riittävästi syytä onnitteluun. Voimme onnitella itseämme ja laulaja-veljiämme siitä, että meille on annettu tämä rakkaus ja taito musiikin tekemiseen ja mahdollisuus olla mukana näin jalossa harrastuksessa. Minulla on ilo tervehtiä ja onnitella juhlivaa mieskuoroa, Porvoon Mieslaulajia 60 -vuotisen taipaleenne johdosta. Mieskuorolaulu antoisaa ja samalla myös hyvin tavoitteellista. Mieskuoro tarvitsee aina aktiivisia ja innokkaita miehiä joukkoonsa ja myös liittomme kaipaa uusia vereksiä voimia riveihinsä. Varsinkin Sinä nuori lukijani, mene rohkeasti mukaan tutustumaan musiikin maailmaan ja saat samalla hyviä, jopa elinikäisiä ystäviä mieskuoron piiristä. Toivonkin Sinun löytävän siitä itsellesi pitkäaikaisen ja myös paljon antavan harrastuksen. Niin kuin laulussa sanotaan Lippusemme kohouupi niin myös Te, hyvät Porvoon Mieslaulajien laulajaveljet, pitäkää lippunne korkealla nyt ja tulevaisuudessakin. Lämpimät Onnittelumme 60-vuotiaalle. SUOMEN MIESKUOROLIITTO r.y. Pauli Ahvenainen Toiminnanjohtaja Porvoon Mieslaulajat on vuonna 1946 perustettu suomenkielinen mieskuoro PML:n hallitus 2006 Tapio Saarikko Mikko Simola Pekka Itkonen Juhani Pessala Matti Koski Markus Nymark Jorma Koistinen Mauri Harjumaaskola Seppo Tenhoranta PML:n laulunjohtajat puheenjohtaja varapuheenjohtaja laulunjohtaja varalaulunjohtaja sihteeri taloudenhoitaja isäntä jäsen jäsen Tuomo Heikura 1946 Aulis Päiväläinen Olli Viikkala 1949 Aapeli Vuoristo Aarne Nurminen Evert Stenius Hannu Kahilakoski Sampo Sovijärvi Raimo Liimatainen Lasse Söderström Jarkko Yli-annala Raimo Liimatainen Pekka Itkonen PML:n puheenjohtajat Tuomo Heikura Arvid Viiala Tarmo Korhonen 1950 Pekka Räikkönen Paavo Niemi Lauri Heiman 1966 Paavo Niemi Leevi Mäittälä Pentti Virtanen Leo Lipponen Kalevi Haltia Tapio Saarikko Kalevi Haltia 1997 Mikko Simola Tapio Saarikko 2001 Mikko Simola 2002 Heikki Ylärakkola Pertti Surakka 2005 Tapio Saarikko 2006 Tiesitkö, että.. Porvoon Mieslaulajissa on laulanut 60 vuoden aikana yhteensä 344 laulajaa. Porvoon Mieslaulajat omistaa Stemmaksi nimetyn kerhohuoneiston Rauhankatu 16:ssa. Stemma ostettiin vuonna 1983 ja maksettiin omaksi 10 vuodessa. PML:n aktiivinen naistoimikunta oli ratkaisevassa roolissa varainhankinnassa. PML.n laulajista löytyi kaikki huoneiston remonttiin tarvittavat ammattimiehet, joiden voimin ja avustuksella huoneisto kunnostettiin. Vuonna 1969 PML solmi ystävyyssuhteet Virolaiseen SAKALA kuoroon, joka mainittuna vuonna vieraili porvoossa. PML vieraili ensimmäisen kerran Sakala kuoron koti-kaupungissa Viljandissa vuonna Ystävyysuhteet ovat kestäneet tähän päivään saakka ja olemme vuosien aikana tehneet vierailuja puolin ja toisin säännöllisin väliajoin. Sakala-kuorolta tulee delegaatio juhlistamaan Porvoon Mieslaulajien 60-vuotisjuhlaa puheenjohtaja Rein Kikaksen johdolla. PML:n edesmennyt 1-tenori ja solisti Martti Kurki kutsuttiin laulamaan Pohjois-Korean Silloisen presidentin ja diktaattorin Kim Il Sung in 80-vuotisjuhlille kesällä Martti teki matkan Pohjois-Korean kustannuksella ja esiintyi loisteliailla syntymäpäiväkutsuilla presidentti Sung ille ja tuhatpäiselle kutsu-vierasjoukolle. Vain parisen vuotta tämän jälkeen Martti sairastui vakavasti ja joutui jättämään rakkaan lauluharrastuksensa. PML:n naistoimikunta myöntää aktiivijäsenilleen niin kutsutun impressaarimerkin. Sivistyssanan impressaari merkitys on muuten teatterikiertueen, taiteilijan tms. talousasioiden järjestelijä. Monista perinteikkäistä tavoista ja traditioista ehkä hauskin PML:n vuosikierrossa on Paras toveri valinta. Äänestys tapahtuu suljetulla lippuäänestyksellä ja kerran valittua ei toista kertaa voi valita. Voittaja saa vuodeksi kerrallaan kiertopokaalin, johon kaadetaan pullollinen viskiä ja tyhjennetään porukalla saman tien. Ja viskin maksaa voittaja! PML:n internetsivut avattiin käyttöön Ensimmäisen vuoden aikana kävijöitä sivustoilla oli yli 850 kpl.

3 Mieskuorolaulu antaa voimaa elämälle näin sanoisin 60 vuotta laulua harrastaneena. Lauluharrastukseni alkoi jo vuonna 1946 Kerkkoon Laulajissa, jatkuen sitten Porvoon Seurakunnan kirkko- ja koraalikuoroissa. Porvoon Mieslaulajiin liityin vuonna 1970 ja tässä kuorossa olen edelleenkin mukana. Sanotaan, että kuoro ukkoutuu, mutta laulajan mieli pysyy nuorena reippaassa seurassa. Kuorolaulu on harrastus, johon on myös sitouduttava, että pysyy kaiken aikaa juonessa mukana. Juuri kuoroon tullut nuori laulaja voi miettiä mielessään, että onpa hurjan vaikeata. Jos vieruskaveri on kuitenkin vähän kokeneempi kuorolaulaja, niin se helpottaa alkavan laulajan taivalta suuresti ja innostus kasvaa ajan myötä. Viikoittaiset harjoitukset saattavat joskus tuntua rasitukselta, varsinkin juhlakonserttien edellä, mutta innostavan johtajan käsissä iäkkäämpikin lauluveli vielä yrittää parhaansa pysyäkseen joukossa mukana. Aivan luku erikseen ovat konserttimatkat Porvoon ystävyyskaupunkeihin. Näillä matkoilla kuorohenki varmasti vahvistuu, niillä luodaan uusia ystävyyksiä, jotka kestävät vuosikausia. Kuoroveteraani tervehtii juhlivaa kuoroa ja toivottaa kuorolle nuortuvaa tulevaisuutta! Veljet, nyt on hetki maljain Veikko Henriksson: Porvoon Mieslaulajat 60 vuotta! Niin sinäkin, sä laulu, saatat kukkaan sen ihmismielen, jossa kaiho elää. Kaiho, haikea ikävä johonkin menneeseen tai tulevaan kauniiseen ja hyvään, ei nykyisessä, kiireisessä ja erilaisia ärsykkeitä täynnä olevassa elämänrytmissä voi useinkaan saattaa kukkaan herkimpiä tunteitamme ja ajatuksiamme. Mieskuorolaulu on kuitenkin jo yli vuosisadan ajan tarjonnut harrastajilleen ja heidän kuulijoilleen monipuolisia elämyksiä elämän eri aloilta. Sen kautta ovat tulleet tutuiksi niin tunnelmalliset suomalaiset kansanlaulut kuin aikakautensa suurten säveltäjien kuoroteokset, joiden innoittajina ovat olleet luovien runoilijoiden parhaat tekstit. Laulut kertovat ystävyydestä ja kaipauksesta, isänmaasta ja kotiseudusta. Niihin sisältyy kuvia luonnosta ja vakavistakin elämänkysymyksistä. Monet lauluista ovat niin tosia ja oikeaan osuneita, että ne säilyttävät tehonsa vuosikymmeniä, vaikka ajat muuttuvat. Porvoon Mieslaulajat on kestänyt hyvin 60-vuotisen taipaleensa. Siihen mahtuu paljon määrätietoista työtä, onnistuneita konsertteja, ulkomaanmatkoja jne.. Nyt, suuren juhlan kynnyksellä olen sitä mieltä, että hyvät ajat ovat tässä ja nyt ja tulevaisuudessa. Toivotan Porvoon Mieslaulajille parhainta onnea ja menestystä seuraaville vuosikymmenille rakkaan, arvokkaan harrastuksensa parissa. Ja siksi kiitän sua laulu hento: sä siunaat kaihon kukin elämääni, sä helkyt silloinkin, kun edessäni on syksy, jolloin uupuu verten lento. Rauno Liimatainen: Porvoon Mieslaulajat Marko Salo Kuoron nuorimpiin laulajiin lukeutuva Marko Salo, 33 v., on ollut mukana kuoron toiminnassa pari vuotta muutettuaan vuonna 2004 Lahdesta Porvooseen. Laulua Marko kertoo kuitenkin harrastaneensa jo aiemminkin ja opiskelleensa noin kuusi vuotta yksinlaulua Lahden konservatoriossa. Porvoon Mieslaulajiin Marko löysi tiensä kuoron lehti-ilmoituksen perusteella. Kuorosta hän kertoo saaneensa kerralla ison joukon uusia ystäviä ja yllättäen löytäneensä sieltä myös vanhoja tuttuja. Kuoroharjoituksissa on Markon mielestä mukava ja reilu tunnelma ja samalla siellä saa ylläpidettyä omaa laulutaitoa. Lisäksi kuoroharjoitukset tuovat tervetullutta vaihtelua normaaliin arkeen. Koska laulukuoron harjoitukset ovat aina samaan aikaan, omat työt ja harrasteet voi sovittaa sen mukaisesti, toteaa Marko. Harri Saarenpää PML:n mahtava Naisjaosto! Mitä olisivatkaan lauluharjoitukset ilman kahvin- ja pullantuoksuista taukoa ja pöydän takana häärivää aina iloista kahvinkaatajaa? Naisjaoston väsymättömällä innolla luodaan laulajille tämä jokaviikkoinen virkistyshetki, josta saatu rahallinen tuotto tulee lyhentämättömänä kuoron hyväksi. Kuoron kassaa ovat vuosien varrella kasvattaneet myös lukuisat myyjäiset sekä jokavuotiset arpajaiset, joiden hoitaminen virallisista lupahakemuksista ja voittojen hankkimisesta lähtien on ollut sekä laulajien että Naisjaoston vastuulla. Miesten osana on ollut arpojen myyminen. Naisjaoston uutteralla työllä kerätyillä varoilla on tuettu monia kuoron matkoja ja retkiä. Erityisesti on mainittava merkittävä taloudellinen avustus kuoron esiintymisasuiksi tilattujen smokkien hankinnassa. Naisjaosto on tukenut kuoron toimintaa hoitamalla myös konserttien lipunmyyntiä, joskus väliaikatarjoiluja ja muita järjestelyjä. Tehdyn työn vastapainoksi ovat naiset olleet mukana esimerkiksi Viljandin matkoilla. Ja yhdessä kuorolaisten kanssa on juhlittu monet monituiset kerrat väliin oikein riemukkaastikin, kuten Naisjaoston puheenjohtaja Maria Ylärakkola kertoo toisaalla tässä lehdessä. Maria haluaa painottaa, että kaikki se taloudellinen ja henkinen tuki, jonka kuoro on naisiltaan saanut, on aina annettu suurella ilolla ja pyyteettömällä mielellä. Tästä kiitos kaikille mahtaville naisjaostolaisille! Harri Saarenpää Kuorovoimaa! Tämä kuoromme mulle niin mieluinen, meillä laulussa voima on suuri. Laulut ihmeelliset meitä yhdistää, yksin heikosti lauluni soisi. Nämä sanat käyvät toteen myös Porvoon Mieslaulajien kohdalla. Tämän olen saanut huomata sen lähes kolmen vuoden ajan, jonka olen Porvoon Mieslaulajia johtanut. Kuorotoimintaan osallistutaan aktiivisesti. Sitoudutaan yhteisen päämäärän saavuttamiseen. Miehet kokoontuvat mielellään viikosta toiseen yhteisen harrastuksen pariin. Kuorolaulu on joukkuelaji, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä. Laulut yhdistävät. Tosissaan lauletaan, mutta ei totisesti eikä otsa rypyssä. Koetaan kuinka laulut alkavat elää, soinnut hioutuvat ja sanat koskettavat. Vahva laulumme uljaana kumpuaa, minä vahva myös olla tahdon. Riemu, rakkaus laulussa kasvavat miten suuri voi olla tunne! Mieskuorolaulun hurma valloittaa niin laulajat kuin kuulijatkin. Uljas, vahva laulu puhuttelee ja koskettaa. Siinä riittää haastetta tulevaisuudessakin! Kun pilvet synkimmät nään elo on ikävää, meidän laulumme pilvet häätää! Soinnut puhtaimmat nää hellittää ikävää, voin mä matkaani jälleen jatkaa. runolainaukset: Tiia Salonpää Pekka Itkonen Porvoon Mieslaulajien laulunjohtaja Terveisin Pekka Itkonen PML:N NAISJAOSTO Voidaan ajatella, että niin kauan kuin Porvoon Mieslaulajat ovat olleet toiminnassa, niin kauan ovat myös naiset toimineet jollakin tavalla laulajien hyväksi. Naisjaoston ensimmäiset pitkäaikaiset puheenjohtajat olivat Raili Wiiala ja Toini Soiramo. Erkki Wappulan 50-vuotisjuhlaan kirjoittaman ansiokkaan PML:n historiikin mukaan kuorolaisten ja heidän vaimojensa yhteinen tutustumistilaisuus pidettiin syksyllä Ida Mäkimies, jota käytiin onnittelemassa 95-vuotispäivänsä kunniaksi viime vuonna, on ollut mukana jo 40-luvulla ja muistellut tilkkutäkkien tekemistä poljettavilla ompelukoneilla sekä myös mattojen kudontaa kangaspuilla. Naisjaoston kokoukset pidettiin kodeissa. Puheenjohtajina ovat toimineet edellisten lisäksi Anna-Liisa Laitila (2 v), Ella Kaarlas (2), Liisa Toikkanen kolmeen otteeseen (yht. 12 ), Lyyli Lappalainen (4), Hely Pusenius (1), Sirkka Surakka (4), Annikki Tölkkö (1), Anna-Liisa Haltia (2), Hilkka Sihvonen (1), Maria Ylärakkola (17 vuosi menossa). Toimintamme ei ole vain rahan hankintaa kuorolle, vaan kokoontumisistamme on tullut lämminhenkinen kahden viikon välein pidettävä tapahtuma, jossa toinen toisesta välittäminen on tullut tärkeäksi alusta tähän päivään Kun aloitin puheenjohtajuuden, olin ollut mukana kahdeksan vuotta toiminnassa, joten naisjaoston kokoontuminen oli ollut minunkin kotonani. Vuonna 1983 saatiin kokouspaikaksi kuoron omistama Stemma, jonne kaksi kertaa kuussa kokoonnumme edelleen kahville ja jakamaan kahvinkeitto- ja leipomisvuoroja miesten viikoittaisia harjoituksia varten. Hyvillä mielin sinne kokoonnumme olemmehan itsekin olleet hankkimassa rahaa sen ostoon mm. järjestämällä myyjäisiä ja arpajaisia. Naisjaoston tämän hetkinen kokoonpano on pieni ja on ollut sitä jo vuosikaudet. Silti joka viikko on löytynyt hymyilevä kahvinkeittäjä harjoitusiltaan kuin myös naisjaoston omaan kokoukseen kaksi kertaa kuussa. Aktiivijäsenet vuonna 2006 (suluissa osallistumisvuodet): Elli Laine (49), Liisa Toikkanen (45), Sirkka Surakka (42), Hilkka Sihvonen (38), Anna-Liisa Haltia (37), Maria Ylärakkola (25), Sirpa Ekström (20), Ulla-Maija Mäkelä (17), Anna Lindholm (15), Birgit Vainikka (12), Marja-Terttu Saarikko (15), Tellervo Kettunen (4), Arja Koski (3), Vappu Harjumaaskola (2), yhteensä 14. Suuren avun saamme niiltä laulajien vaimoilta tai kumppaneilta, jotka auttavat leipomalla pullat tai käymällä silloin tällöin kahvittamassa kuorolaiset, vaikka eivät osallistukaan kokoontumisiimme. Heistä on ehdottomasti mainittava Lea Mussu Koistinen, joka on useiden vuosien ajan säännöllisesti auttanut kriittisellä hetkellä, jolloin kaikki naisjaoston jäsenet saavat pitää vapaaillan virkistyksen merkeissä. Heistä kaikista olemme erittäin kiitollisia. Myös on erityisesti kiitettävä rahastonhoitajaamme Elli Lainetta, joka on 20 vuoden ajan etsinyt edullisimmat kaupat ja kantanut uskollisesti sekä miehille että naisille kahvit, teet, sokerit, mukit, lusikat jne. Hauskan pito Harrastuksistamme mainittakoon teatterikäynnit ja yleensä viemmekin kuorolaiset puolisoineen mukanamme. Joskus mukaan on otettu vain naisjaoston jäsenet miehineen. Tosin viime vuodet olemme säästäneet kuorolaisten uusiin esiintymisasuihin, joten liiat juhlimiset on hetkeksi unohdettu. Ilolla kaiken teemme muutenhan meitä ei olisikaan. Ne riemastuttavat yhteiset pirskeet kyllä takaavat ilon pitemmäksi ajaksi. Ja ensi vuonna juhlitaan naisjaoston 60-vuotispäivää. Mukavaa saada juhlia useana vuonna! Eräässäkin juhlassa pidettiin säärikilpailu. Naiset olivat suuren kankaan takana vain sääret olivat näkyvissä. Piikkikorkoiset kengät olivat eri paria, koska naiset seisoivat jalat ristissä vierustoverin kanssa. Miehet etsivät kontaten omaa armastaan ja sehän kesti kauan. Eräskin mies sanoi jälkeenpäin, että nämähän tuntuvat kaikki tutuilta. Voi sitä elämää! Aikaisemmin taas pienehkö Kalle Anttonen ja isohko Jaakko Laitila - muuten kuoron perustajajäseniä - olivat tanssineet polkkaa kaislahameessa ja sukkahousut jalassa. Vuonna 1982 naisjaoston 35-vuotisjuhlissa Porvoon Ammattikurssikeskuksessa Elli, Liisa, Hely, Annikki, Sirkka, Tiina, Hilkka ja Pirkko virittäytyivät iloisesti sekoittamalla boolin oman reseptin mukaan ja maistelemalla sitä aina lisättyään eri aineksia mukaan. Allekirjoittanut voi todistaa, että se oli todella hyvää. Muistellaan vielä vaikka naisjaoston 1995 järjestämän juhlan kevään suurinta muotishow:ta. Maria oli tehnyt mannekiineista selostuksen, jonka mukaan Annikki Tölköllä oli klassinen jakkupuku. Kaunis jakkupuku johdatti yleisöä odottamaan oikeita vaatteita. Sitten tulikin teepaita- ja farkkulinja esiin Liisa Toikkasen paidassa teepussit rennosti roikkuen ja juomapillit ripustettuina housuihin. Vuorollaan tuli sensuelleissa pikkumustissa (todella pikku) Hilkka Sihvonen, jonka jälkeen Elli Laine reippaana lenkkipuvussaan makkaralenkit roikkuen pitkin asua. Virkamiesmäisesti tuli Sirpa Ekström liitupuvussaan kirjaimellisesti, mitä nyt hieman liitupöly karisi matkalla. Mustaa liiviasua esitti mannekiinimme Ulla-Maija Mäkelä, joka astui esiin tosi mehevässä korsetissa välillä vähän ujostellenkin. Tiina Wappula purjehti uudessa Diorin pussihousuasussaan, koirankakkapussit lahkeissa roikkuen ja Sirkka Surakka kellohameessaan kellot mukavasti kilisten. Viimeisenä juontaja otti suojavaatteen pois ja esitteli EU:n uuden katuasun, puolihameen (takapuolelta näkyi vain villahousut) ja pillerirasian (tyhjä muovinen) päässä. Äänestä päätellen yleisö tuntui pitävän näytöksestä ja esittäjätkin olivat riemuissaan saadessaan mahtavat aplodit. PML:n upeat miehet! On miellyttävää juhlia kanssanne tätä kuoronne 60-vuotispäivää. Kiitos näistä vuosista, joista ovat jääneet hauskat, yhteiset muistot. Kun näin juhlissa opimme tuntemaan paremmin toinen toisemme, uskomme, että uusien laulajien kumppanit uskaltautuvat paremmin joukkoomme tekemään töitä yhteiseksi hyväksi. 60-vuotta täyttävää kuoroa sydämellisesti onnitellen PML:n naisjaosto Maria Ylärakkola

4 Porvoon Mieslaulajat tenortit Pekka Itkonen, laulunjohtaja 2. tenortit Lauri Savela Matti Koski Matti Tompuri Mauri Harjumaaskola Ulf Lindholm 1. bassot Eero Honkanen Esko Anttonen Harry Andersson Heikki Ylärakkola Matti Heinonen Olavi Kettunen Raimo Anttila Seppo Tenhoranta Aarre Tölkkö Altti Hoikkala Erik Sihvonen Jorma Koistinen Juhano Aro Juhani Pessala Kai Lipponen Marko Salo Paavo Nurmi Pertti Mäkelä Pertti Surakka Seppo Vuolanne Veikko Ekström 2. bassot Arto Ahti Eino Vainikka Hannu Koskinen Jorma Kiljunen Jouko Laine Markus Nymark Mikko Simola Peter Henriksson Reijo Olkanen Tapio Saarikko Veikko Henriksson Veikko Mäittälä HISTORIAA JA HENKILÖKOHTAISTA MUISTELUA PML:N VIIDELTÄ VUOSIKYMMENELTÄ Tässä julkaistava historiikki on lyhennelmä Erkki Wappulan ja Tapio Saarikon ansiokkaasti keräämästä materiaalista. Erkki Wappula liittyi Porvoon Mieslaulajiin 1963 ja joutui sairauden vuoksi jäämään pois kuorosta joukukuussa Erkki oli siis kuorossa yhteensä 36 vuotta ja hoiti laulamisen ohella lukuisia erilaisia luottamustehtäviä. Erkin laajaa kokemusta ja tietomäärää historiasta ja erilaisista yhteiskunnallisista asioista käytettiin hyväksi. Hänen mielipidettään kysyttiin ja sitä kuunneltiin.loistavana kirjoittajana hänen vuosi- ja erilaiset matkakertomuksensa kuoron konserttimatkoilta olivat nautittavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Puhumattakaan tässä olevasta kuoron historiikista vuosilta Toiminnastaan Porvoon Mieslaulajien hyväksi Erkille luovutettiin kuoron kultainen ansiomerkki vuonna Tapio Saarikko, pitkän linjan musiikkimies, liittyi kuoroon Vuosien varrella hän on toiminut lukemattomissa eri luottamustehtävissä, joista mainittakoon puheenjohtajakaudet , 2001 ja Eikä liene sattumaa, että kuoron 50-, 55- ja 60-vuotisjuhlat ovat olleet Tapion puheenjohtajakaudella. Tapio on toiminut myös kuoron solistina sekä säestänyt kuoroa harmonikallaan konserteissa ja erilaisissa esiintymisissä. Hän on toiminut myös kuoron kvartetin vetäjänä ja harjoittajana vuodesta 1991 lähtien. Hän on saattanut kuoron kantakortiston sähköiseen muotoon jne. Kuoron historiikin jatko vuodesta 1996 nykypäiviin on siis myös Tapion käsialaa. Porvoon Mieslaulajat Erkki Wappula: 1930-luvun taitteen molemmin puolin toimi Porvoossa Porvoon Mieslaulajat niminen kuoro parinkymmenen miehen vahvuisena Sigurd Didrikssonin johdolla. Tämä toiminta sammui, mutta ajatus suomenkielisestä mieskuorosta jäi kuitenkin elämään. Tuomo Heikura, Pekka Räikkönen, Paavo Elomaa, Lauri Heiman ja I.K.Vainio olivat näkyvimmät puuhamiehet, kun Porvoon Mieslaulajat herätettiin uudelleen henkiin. Kuoron perustava kokous pidettiin helmikuussa 1946 Yhteiskoulun juhlasalissa. Tämän kokouksen pöytäkirja on korjaamattomaksi vahingoksi hävinnyt, joten tarkkaa luetteloa kuoron perustajajäsenistä ei ole olemassa. Ensimmäinen vuosikokous oli Yhdistysrekisteri-ilmoitus jätettiin saman vuoden syksyllä ja kuoro ilmoitettiin myös jäseneksi juuri perustettuun Mieskuoroliittoon. Todella ripeästä toiminnasta kertoo sekin, että ehdotus kuoron jäsenmerkiksi hyväksyttiin jo tässä ensimmäisessä vuosikokouksessa. PML:n jäsenmerkin on piirtänyt Yrjö Tienhaara. Hänen käsialaansa ovat myös kuoron ansiomerkki vuodelta 1950 ja kuoron lippu tankokoristeineen vuodelta PML:n ensiesiintyminen oli Porvoon Suomalaiset yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa. Ensikonsertti pidettiin Aulis Päiväläisen johdolla. Tämä odotettu konsertti oli merkkitapaus Porvoon suomenkielisessä kulttuurielämässä. Lehti-ilmoituksessa luki jo viikkoa ennen konserttia: Loppuunmyyty. Konserttiarvostelut olivat rohkaisevat ja innostavat. 1.N JOHTAJA TUOMO HEIKURA 1946 Alkuaikojen solistitehtävissä esiintyivät Tuomo Heikura, Jouko Pesola ja Iffu Vainio. Solistitehtävien lisäksi Tuomo Heikura on mainittava PML:n syntysanojen lausujana, PML:n hengen luojana, ensimmäisenä laulunjohtajana sekä pitkäaikaisena kunniapuheenjohtajana. Tuomo Heikuran jälkeen tuli PML:n laulunjohtajaksi Aulis Päiväläinen Helsingistä. Hän hoiti tehtävää kolme vuotta. Aulis Päiväläisen innostava ja valoisa olemus merkitsi uraa uurtavaa alkutyötä PML:n hyväksi. Sitten tuli vuodeksi opettaja Olli Viikkala Porvoosta. Seuraavat neljä vuotta johti kuoroa helsinkiläinen, tunnettu kuoromies kapteeni evp. Aapeli Vuoristo ja siitä neljä vuotta Aarne Nurminen Keravalta. EVERT STENIUS alkoi PML:n toiminnassa ennenkokematon, virkeä ja erittäin toimelias 12 vuoden ajanjakso. Borgå Lyceum oli saanut suomenkielen lehtorikseen Evert Steniuksen ja PML sai laulunjohtajakseen todellisen musiikki-

5 persoonallisuuden. Evert itse kertoi aikoneensa Porvooseen tultuaan levätä kuorojen johtamisesta, olihan hän Vaasassa johtanut toistakymmentä vuotta useitakin kuoroja. Pari vuotta täällä oltuani löysi PML:n puheenjohtaja minut kuitenkin omakotitaloni kellarista sovittuaan sitä ennen vaimoni kanssa, että ryhdyn kuoroa johtamaan. Enpä ole tuota tapaamista koskaan katunut! Evert Stenius oli myös Porvoon Kamariorkesterin perustaja ja johtaja. Niinpä oli aivan luonnollista, että PML:n konserteissa oli useissa kappaleissa orkesterisäestys. PML:n konserttiohjelmat tulivat näin huomattavasti monipuolisemmiksi. Otan tässä vaiheessa vapauden siirtyä kertomaan PML:n toiminnasta muistelulinjalla, me-muodossa, koska olin tullut PML:n riveihin Evertin aikana teimme lukuisia konserttimatkoja sekä aivan lähiseudulle että moniin kaupunkeihin: Mikkeli, Lappeenranta, Heinola, Lahti, Kotka. PML:n ensimmäiset ulkomaanmatkat osuvat myös tähän aikaan. Ulkomaat alkoivat vasta hiljalleen avautua suomalaisille 1960-luvun alussa seuramatkojen muodossa kuoro teki konserttimatkan Saksaan. Kohteina olivat Hampuri, Lüneburg ja Kiel. Toisen ulkomaisen konserttimatkan kohteina 1965 olivat Saksa ja Itävalta. Tällöin oli mm. ensimmäinen konsertti Porvoon kummikaupungissa Dinkelsbühlissä. Matkojen rahankeruun keskeisinä henkilöinä, Porvoon ammatti- ja liikehakemiston toimittajina häärivät Lauri Heiman, Kai Kaarlas ja Leevi Mäittälä. Molempien matkojen taitavana oppaana ja yhteyshenkilönä Saksaan toimi saksan kielen lehtori Toivo Valtonen. Evert Steniusta ei kukaan hänen johdollaan laulanut kuorolainen unohda. Hän oli tavattoman vaativa, mutta pidetty johtajapersoona. Nuotit pantiin piiloon hyvin nopeasti. Laulut oli opittava ulkoa. Hänen johtamistyylinsä vaati kuorolaiselta todella tarkkaa seuraamista. Varsinainen esitys saattoi mennä aivan eri tavalla kuin se oli harjoiteltu. Ulkomaanmatkoille lähtijöille hän piti koelaulun jokaiselle. Johtaessaan Evert ei voinut olla millään johtajan korokkeella, vaan hän tarvitsi hyvinkin laajan tilan. Hän saattoi olla puolen metrin päässä tenoreista ja hetkessä taas kuulijoiden ensi rivin kohdalla. Hyppäsipä hän ainakin kerran vappulauluesiintymisessä ravintolan pöydällekin johtamaan. Moniin vuosiin hän ei halunnut ketään varalaulunjohtajaa. Meillä oli paljon esiintymisiä. Hän oli aina paikalla. Mieskuorotoimintaan liittyy paljon muutakin puuhailua kuin harjoitukset ja esiintymiset. Illanviettoja, sitsejä, paljon laulamista ja rattoisaa yhdessäoloa. Tässäkin toiminnassa Evert oli aivan esimerkillisesti mukana. Monipuolinen yhteistoiminta oli mutkatonta. PML:n ensimmäisen kullatun ansiomerkin Evert Stenius sai Niinikään PML:n ensimmäiseksi kunnialaulunjohtajaksi Evert Stenius nimitettiin Mieskuoroliiton ansiomerkki Evert Steniukselle myönnettiin PML:n ajanjuoksussa Evert Steniuksen aika on ollut paitsi kestoltaan myös yhtenäisyydeltään ja aktiivisuudeltaan ensiarvoisen merkittävä. HANNU KAHILAKOSKI Vuonna 1968 saimme laulunjohtajaksemme kanttori Hannu Kahilakosken, jonka varsinaisena työpaikkana tuli olemaan Askola. Hannu oli musiikin ammattilainen, tavattoman hyvä harjoittaja, nuoruudeninnokas, suorastaan uupumaton. Ja tätähän me amatöörit tarvitsimme. Me puolestaan opetimme Hannulle sitä muuta mieskuorotoimintaa, mikä taas hänelle oli vieraampaa. Meilläkin oli hyvä yhteistyö. Hänen vaimonsa Maria, ammattimuusikko hänkin, osallistui tarmokkaasti ja erittäin vaativasti harjoituksiimme konserttien alla. Maria Kahilakoski oli konserttiemme erinomaisen taitava säestäjä. Oli ilo laulaa 25-vuotisjuhlakonsertissam-me, kun jokainen varmasti osasi stemmansa hyvin. Hannu Kahilakosken aikakauteen PML:ssa liittyy yhteistoiminnan alku Porvoon Eestiläisen kummikaupungin, Viljandin mieskuoro Sakalan kanssa. Syyskuussa 1969 saimme Sakalan ensivierailulle Porvooseen. Eesti on kuorolaulun maa ja Sakala uskomattoman taitava kuoro. On ollut ilo saada olla yhteistyössä heidän kanssaan. Ensivierailun vastaanotto täällä Porvoossa tapahtui yöllä kaupungintalon edessä. Tervetuliaislaulujen jälkeen siirryimme yhdistyshuoneistoon yöpalalle. Poliittisesti näihin aikoihin Suomen ja Baltian kulmilla elettiin melko tavalla suut supussa. Kun siellä yöllisen tutustumishetken lopuksi Sakala esitti Finlandian, oli meillä jokaisella pala kurkussa. Tajusimme kongreettisesti Finlandian merkityksen. Se yötunnelma ei meiltä mukana olleilta häviä koskaan. Hannun laulunjohtajakaudelta on erikoisesti jäänyt mieleen vuosi 1971, jolloin meistä tuntui, että jokseenkin tärkeä ansiotyömme huolestuttavasti haittasi laulurientoja. Vuoteen mahtui parisenkymmentä koko kuoron esiintymistä, neljä konserttia, joista tärkein oli tietysti 25-vuotisjuhlakonserttimme, risteily Finnhansalla, vastavierailu Viljandiin (missä saimme aivan ylitsevuotavan vastaanoton), Evert Steniuksen juhlakantaatti yhdessä BSB:n ja Porvoon Orkesteriyhdistyksen kanssa itsenäisyyspäivänä Porvoon 625-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen. Ja kaiken taustalla täys- ja ylipitkiä harjoituksia yli 50 kpl! Hannun kaudella opimme erikoisen paljon eestiläisiä lauluja. Kaikella on aikansa. Hannu Kahilakoski muutti Poriin ja PML oli taas ilman johtajaa. Mieskuoron johtajan täytettäväksi asetetaan vaatimukset, jotka samassa persoonassa ovat suorastaan mahdottomat. Johtajan tulisi olla inspiroiva, ammattitaitoinen, pienen pieneen rahalliseen korvaukseen tyytyvä musiikkimies (mitään palkkaahan yhdistyspohjalla toimiva amatöörikuoro ei pysty maksamaan). Hänen tulisi laatia ohjelmisto perinteiseksi ja samalla uudistusmieliseksi. Hänen tulisi olla hyvä ihmistuntija miesjoukon sielunliikkeiden karikoissa kulkemiseksi. Olisi oltava napakka ryyppymies, kuitenkin joka tilanteessa esiintymiskunnossa, toverillinen, mutta ehdoton auktoriteetti. Että jotakin tällaista Tungosta kuoronjohtajaksi ei todellakaan ole. SAMPO SOVIJÄRVI eli Runebergin 171-vuotissyntymäpäivänä astui eteemme historian mies, maisteri Sampo Sovijärvi Helsingistä. Sampon valinnassa olimme luottaneet täysin Ukko Miettisen arvostelukykyyn. Sampo Sovijärvi osoittautuikin maineensa veroiseksi kuoromieheksi. Alkoi kahdeksan vuoden hedelmällinen yhteistyö. Mieskuoroliiton ohjelmiston Sampo osasi etu- ja takaperin. Hänen johdollaan oli tavattoman helppo laulaa. Hän osasi sanat ja sisääntulojen näytöt olivat täsmälliset. Sampo veti takaisin joukkoihimme jo riveistämme livenneitä laulajia. Harjoitusinto oli todella suuri. Todellisia aktiiveja oli parhaimmillaan yli 50. Sampon aika PML:ssa oli tavattoman monipuolista ja aktiivista. Jokavuotiset syksyiset tempaukset ravintoloissa, milloin naamiaisina, milloin vauhdikkaina Syxyn Sysäyksinä täysille ravintolasaleille olivat odotettuja tapahtumia. Koko kuoron esiintymisiä oli kolmisenkymmentä vuodessa, mikä oli todella paljon. Tähän ajanjaksoon liittyvät 30- ja 35-vuotisjuhlakonsertit, esiintyminen Porvoo Sävelin levyllä. Esiintyminen Finlandia-talossa SULASOL:n Helsingin piirin 50-vuotisjuhlassa. Sakala Porvoossa kaksi kertaa. Samoin PML Viljandissa. Jokavuotiset kevätkonsertit, lukuisat laululeirit jne. Reilu puolet PML:n suorittamista Mieskuoroliiton perus- ja taitomerkeistä liittyy Sampon aikaan. Vuonna 1983 hankimme oman huoneiston, nimikilpailun tuloksena Stemman, Porvoon Osuuspankin suosiollisella kauppa- ja lainajärjestelyllä. Stemma on ollut meille aivan erinomainen paikka. 55 m 2 :n huoneistoon ei tietenkään mahdu koko kuoro harjoituksia pitämään, mutta taustatoimintamme monipuolinen keskipiste Stemma on. RAIMO LIIMATAINEN oli sitten taas johtajavaihdoksen aika. Porvoolainen opettaja, PML:n varalaulunjohtaja Raimo Liimatainen otti ohjat käsiinsä. Raimo pani erityisesti painoa äänenmuodostukselle, opetti meille tarmokkaasti musiikin teoriaa, halusi sointimme ilmavaksi ja kepeäksi, ehkä kamarikuoromaisempaan suuntaan. Ja työmaatahan riitti. Yritimme oikein tosissamme muuttaa laulutyyliämme. Kuorolle löytyikin Raimon ahkeran työn tuloksena uusi sointi. Saimme useiden konserttiemme arvosteluissa tunnustusta juuri tästä. Lisäksi olimme palanneet vanhaan hyvään käytäntöön. Laulut osasimme pääsääntöisesti ulkoa. Onnistunut 40-vuotisjuhlakon-sertti oli 1986 lyseonpuiston yläasteella. Koko seudulle häpeäksi meillä ei ole ainuttakaan edes puoliksi kelvollista konserttisalia. Oli ilo osallistua kuorokilpailuun Oulun Laulujuhlilla Osasimme jokaisen kilpailulaulumme hyvin. Sijoituksemme oli meille pieni pettymys. Arvostelijat sijoittivat meidät 9/15 kuorosta. Omasta mielestämme olimme tietysti paljonkin parempia! Oulun matkalla pidimme myös konsertin Kannonkoskella, Raimon entisellä työpaikkakunnalla. Erikoisen onnistuneista konserteista on jäänyt mieleen merilauluaiheinen kahvikonsertti Esitimme meille monia uusia lauluja, jotka olivat selvästi yleisön mieleen. Raimon aikana pidimme myös useita vaativia kirkkokonsertteja. Osa meistä esiintyi niinikään TV 2:n ohjelmassa Porvoonjokilaakson historiaa LASSE SÖDERSTRÖM oli taas eräs työntäyteinen ja haastava aikakausi PML:n ajanjuoksussa takanapäin ja uusi alussa: Raimon kanssa yhteistyö loppui ja Lasse Söderströmin kanssa alkoi. Ohjelmistomme oli kääntynyt jotenkin vähän vakavanpuoleiseksi. Lasselta toivottiin kevennystä. Ja kevennystä saatiin. Ohjelmistoomme tulivat siniset unet, satumaat, villiruusut, monrepot jne Suomi 75-konsertissamme esitimme ajankohtaisina muisteloina sodanaikaisia lauluja, Lassen muokkaamat Suomi- ja Germania -sarjat. Oli kotikontuja Äänisen aalloilla, Liisa pientä illalla skanssissa. Kuitenkin ohjelmistomme runkona ovat edelleenkin olleet perinteiset mieskuorolaulut ja kansanlaulut. Lasse oli tavattoman työteliäs. Hän sovitti ja muokkasi ja kokeili. Aika ajoin meillä oli selvästi vaikeuksia pysyä näissä kokeiluissa mukana, mm. 45-vuotiskonserttia ei nimitetty juhlakonsertiksi, vaan laulajaisiksi, ehkäpä vaikka hieman erikoisemman ohjelmistovalinnan vuoksi. Viime aikoina olimme ottaneet tavaksi juonnetut konsertit. Juonnot suunnitteli ja hoiti taitavasti kuoromme entinen 1-tenori, Vilho Vili Auvinen. Lasse Söderströmin ajan ehdottomat huippuhetket olivat mielestäni syksyllä 1994 Dinkelsbühlissa. Lasse oli aivan erinomaisesti suunnitellut siellä laulettavan ohjelmiston. Hän johti meitä erittäin tarkasti ja taitavasti. Oli ilo laulaa niitä konsertteja. Osasimme hyvin vaikeatkin laulut. Olimme Porvoolaisia kulttuurilähettiläitä. Veimme Saksaan suomalaisen mieskuoro-ohjelmiston helmiä. Meistä laulajista tuntui, että perille meni! Sitä suurempi oli järkytyksemme, kun Lasse söderström kuoli aivan yllättäen pari kuukautta Saksan konserttien jälkeen. Lasse oli suunnitellut jo vuosia aikaisemmin 50-vuotiskonsertin ohjelmiston. Hänen tämänkertainen ideansa perustui teksteihin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntui kuin hän jotenkin olisi aavistellut poismenonsa kiirehtiessään ohjelman sisältöä. JARKKO YLI-ANNALA Laulunjohtajan tehtävät otti hoitaakseen varalaulunjohtajamme Juhani Pessala, kunnes talvella 1995 johtajaksemme, järjestyksessä 11., astui porvoolainen ammattimuusikko, kanttori Jarkko Yli-Annala. Jarkon kanssa valmistimme konserttiohjelmamme, jonka runkona oli edelleen Lasse Söderströmin suunnitelma. Tapio Saarikko: Jarkko siis aloitti kuorossa oman kautensa, kun kuoron 50- vuotisjuhlakonsertin valmistelut olivat jo täydessä käynnissä. Jarkko oli PML:n historian nuorin laulunjohtaja. Aloittaessaan PML:n laulunjohtajana hän oli vasta 26-vuotias, mutta jo ehdottoman taitava ja kokenut ammattimuusikko ja kuoron johtaja. Hänen tapansa käsitellä kuoroa oli samalla sekä vaativa, että kunnioittava. Jarkko osasi luonnostaan suhtautua oikealla tavalla ukkoutuvaan kuoroon ja sai nauttia heti alusta lähtien laulunjohtajalle kuuluvaa arvostusta ja kunnioitusta. Jarkolla ei ennestään ollut kokemusta mieskuoroista ja niinpä ensimmäinen vuosi meni tutustuessa paitsi Porvoon Mieslaulajiin ja sen ohjelmistoon, niin myös yleensä mieskuorolauluihin samalla, kun hän teki hartiavoimin töitä kuoron saundin parantamiseksi. Ja jälkeäkin syntyi! Jo ajoittain kadoksissa ollut kurinalaisuuskin alkoi palautua ja kuoron sointi osaavissa käsissä parantui. Heti ensimmäisessä harjoituksessa selvisi, että Jarkko on leppoisan olemuksensa ohella myös erittäin vaativa kuoronjohtaja, joka ei päästä kuoroa helpolla. Jo 50-vuotiskonserttia suunnitellessa oli tehty päätös, että konsertissa laulut lauletaan ilman nuotteja ja tämä Jarkolle mieluisa päätös näkyi harjoituksissa sillä tavalla, että harjoiteltaessa jotakin uutta laulua Jarkko saattoi muutaman harjoituskerran jälkeen sanoa: Ja nyt sitten nuotit piiloon. Jarkko oli tuonut tullessaan myös uudenpaa mieskuoromusiikkia, joka tyyliltään ja vaikeusasteeltaan poikkesi aiemmin totutusta. Esimerkkinä tästä mainittakoon Pekka Kostiaisen Kolm on miehellä pahoa. Joskus on joitakin kuoronjohtajia nimeltä mainitsematta moitittu siitä, että he täystyöllistettyinä kuoronjohtajina ovat tuoneet kuoroon ns. markan lauluja, jotka kuoro oppii nopeasti ja joiden valmisteleminen ei vie heiltä kohtuuttomasti aikaa. Tämä määritelmä ei sopinut Jarkkoon. Hänen tavoitteensa ja ehdotuksensa konserttiohjelmiksi olivat aina sekä vaativia, että kunnianhimoisia. Tästä samasta ominaisuudesta voisi joskus moittia hiukan kuorolaisiakin, sillä liian usein on havaittavissa se tosiasia, että kaiken uuden tuominen kuoroon aiheuttaa kohtuutonta, joskin täysin ymmärrettävää nurinaa. Joskus pelkkä istumajärjestyksen muuttaminen harjoituksissa saattaa tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, puhumattakaan sitten siitä, että tuodaan ohjelmistoon täysin uudenlaista musiikkia, johon ei ole totuttu. Aika kului ja 50-vuotisjuhlakonsertti lähestyi. Tällaiseen juhlatapahtumaan liittyy paljon muutakin, kuin pelkästään laulujen opetteleminen. Voidaan sanoa, että tähän mennessä kuoron 50- vuotisjuhlat ovat olleet ylivoimaisesti suurin ja vaativin projekti, jonka Porvoon Mieslaulajat ovat toteuttaneet. Voidaan myös sanoa, että lähtölaukaus 50-vuotisjuhliin annettiin jo syksyllä 1993, jolloin Erkki Wappula pyydettiin kuoron 50-vuotishistoriikin kirjoittajaksi. Vuoden 1994 puolella laulunjohtaja Lasse Söderström ryhtyi suunnittelemaan konsertissa laulettavaa ohjelmistoa. Kun oli päätetty, että 50-vuotisjuhlien ohjelmisto rakennetaan Suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävelletylle musiikille, alkoi ohjelmisto vähitellen muotoutua. Konsertin alkuosassa esitetty musiikki perustui J.L.Runebergin, Aleksis Kiven, Eino Leinon ja J.H.Erkon teksteihin. Väliajan jälkeen esitetty musiikki puolestaan perustui Kantelettareen ja Suomalaisiin kansanlauluihin. Koska kysymyksessä oli sentään Porvoon Mieslaulajien 50- vuotisjuhlat, halusimme korostaa tämän juhlan merkitystä myös näyttävällä juhlajulkaisulla. WSOY oli luvannut suorittaa tämän juhlajulkaisun painamisen, kunhan se nyt ensin saataisiin painatuskuntoon. Apua tämän juhlajulkaisun tekemiseen saatiin yllättävältä taholta. Pienen vihjeen kautta osasimme pyytää apua Porvoon Työvoimatoimistolta, koska olimme kuulleet, että Valtio etsii työttömille töitä myös tällaisista yhdistyksistä. Ja totta se oli! Saimme käyttöömme puoleksi vuodeksi sihteerin, joka toimi meidän hyväksemme valtion työllistämistuella. Tämä miespuolinen sihteeri istui päivät Stemmassa ja puhelimella myi mainoksia kuoron juhlajulkaisuun. Kerran viikossa minä kuoron puheenjohtajan ominaisuudessa kävin hyväksymässä hänen tuntilistansa, jonka perusteella hän sitten sai valtiolta palkan. Juhlajulkaisusta tulikin näyttävä ja sitä jaettiin ilmaiseksi konsertin yleisölle. Kesällä 1997 teimme jälleen konserttimatkan Viljandiin. Jarkko Yli- Annalan johdolla valmistimme konserttia varten ohjelman, joka sitten esitettiin Viljandissa Solistina meillä oli mukana Riitta Nurmi. Vierailun yhteydessä kutsuimme Sakala-kuoron Porvooseen vuonna 1999, jolloin tulee kuluneeksi 30 vuotta Sakala-kuoron ensimmäisestä vierailusta Porvooseen. Keväällä 1998 harjoitimme yhdessä Porvoon Naislaulajien kanssa MISA GRIOLLA n, Kreolilaisen messun, jonka me yhdessä orkesterin säestyksellä esitimme Porvoon Tuomiokirkossa solistina tässä messussa oli Petri Laaksonen. Teos laulettiin espanjan kielellä. Nyt jälkeenpäin on todella helppo todeta, että Jarkon aika oli kuorolle monipuolista ja rikasta aikaa. RAIMO LIIMATAINEN Oli taas laulunjohtajan vaihdon aika? Ensin syyskuussa 1998 Jarkko Yli-Annala ilmoitti jäävänsä virkavapaalle opiskelun vuoksi ja tätä virkavapautta paikkaamaan kutsuttiin Raimo Liimatainen, joka oli ollut kuoronjohtajana jo vuosina Alkuvuodesta 1999 Jarkolta saapui kirje, jossa hän ilmoitti eroavansa Porvoon Mieslaulajien laulunjohtajan toimesta. Syyt olivat samat, kuin virkavapautta pyydettäessä: Työkiireet ja musiikin opiskelu. Jarkko onkin sitten aikanaan valmistunut musiikin maisteriksi Raimo Liimatainen valittiin Porvoon Mieslaulajien uudeksi laulunjohtajaksi ja 10 vuoden tauon jälkeen alkoi Raimon toinen kausi PML:n laulunjohtajana. Raimo nimitettiin kuoron kunnialaulunjohtajaksi kevätkokouksessa ja uuden kunnialaulunjohtajan ensimmäinen esiintyminen tapahtui Porvoon Ammattioppilaitoksella , jossa konser-

6 tin merkeissä juhlittiin Mieskuoro SAKALAn ja Porvoon Mieslaulajien 30 vuotta kestänyttä ystävyyttä. Päävastuu konsertissa oli Sakalakuorolla, joka antoikin erinomaisen konsertin. Porvoon Mieslaulajat lauloi kaksi omaa laulua sekä perinteisesti kaksi laulua yhdessä Sakala-kuoron kanssa. Konsertin jälkeen oli vuorossa yhteinen karonkka, joka on aina perinteisesti kuulunut kuorojen ohjelmaan välittömästi konsertin jälkeen. Paikalla oli kummastakin kuorosta vielä monta laulajaa, jotka olivat olleet kuorojen riveissä jo 30 vuotta aikaisemmin, jolloin Sakala-kuoro teki ensimmäisen vierailunsa Porvooseen ja jolloin ystävyytemme alkoi. Nämä kuorojen veteraanit kukitettiin ja heille laulettiin. Illan lopuksi Sakala-kuoron Puheenjohtaja Uno Käär esitti Porvoon Mieslaulajille kutsun saapua Viljandiin vuonna 2001, jolloin puolestaan tulee kuluneeksi 30 vuotta Porvoon Mieslaulajien ensi vierailusta Viljandiin. Tuskin tämän päivän nopeaan ja vaivattomaan tiedonkulkuun tottuneet ihmiset tulevat edes ajatelleeksi, miten vaivalloista vierailujen järjestäminen oli ja 1980-luvuilla, jolloin Viro vielä kuului sosialistiseen Neuvostoliittoon. Tarvittiin kuukausia kestänyt kirjeenvaihto kuorojen välillä kutsuineen ja viisumianomuksineen, ennen kuin matka oli valmis toteutettavaksi. Vuonna 2000 osallistuimme 29 henkilön voimalla Eesti Suomi laulujuhlille Tallinnassa Useat meistä saivat ensimmäistä kertaa kokea sen taianomaisen tunnelman, joka on aina olennaisesti liittynyt Tallinnan laulujuhliin ja joihin PML on myös aikaisemminkin vuonna 1990 osallistunut. Useat meistä saivat myös ensimmäistä kertaa osallistua kuorojen yhteis-esiintymiseen Piritan suurella laululavalla. Kun pääjuhlan loppunumerona laulajaa sinfoniaorkesterin säestämänä lauloi Sibeliuksen Finlandian, oli kyynel silmässä niin laulajilla, kuin myös monituhatpäisellä yleisöllä. Vuosituhat vaihtui tilanteessa, jossa Porvoon Mieslaulajien aktiivilaulajien jäsenmäärä oli ehkä alimmillaan, kuin koskaan aikaisemmin? Vain hiukan yli 30 laulajan voimin pidimme toimintaa yllä ja vain haikeana saatoimme muistella aikoja, jolloin PML marssitti lavalle yli kuusikymmentä laulajaa. Nämä vuosituhannen vaihteen vuodet olivat myös toiminnaltaan hiljaisen toiminnan vuosia, jolloin jopa omien konserttienkin järjestäminen oli harvinaista. Raimo kuitenkin jaksoi puurtaa ja tehdä työtä kuoron eteen. Vuonna 2001 oli aika piristyä? Edessä olisi ensin konserttimatka Viljandiin ja heti perään omat 55-vuotisjuhlat. Uusia laulajia ei vain saatu. Joku tuli ja lähti taas saman tien. Näinä vuosina toimintasuunnitelmien kantavaksi lauseeksi muodostui kohta, jossa todettiin: Tärkein tavoite tänä vuonna on saada kuoroon uusia laulajia. Heti vuoden alussa 2001 tehtiin suunnitelma, että harjoitellaan yksi ohjelmisto, jolla mennään ensin Viljandiin konsertoimaan ikään kuin kenraaliharjoituksena. Ohjelmistoa harjoittelimme koko vuoden. Omia konsertteja ei vuoden aikana ollut, kuin perinteinen vappukonsertti Linnankosken patsaalla 1.5. Oli siis kulunut 30 vuotta PML:n ensimmäisestä matkasta Viljandiin Sakala-Kuoron vieraaksi ja tätä tapahtumaa juhlistaaksemme matkustimme Viljandiin konsertoimaan Mukana oli vielä 12 laulajaa, jotka olivat olleet mukana kuoron ensimmäisellä matkalla vuonna Konsertti oli heti samana päivänä, jolloin olimme aloittaneet matkanteon Porvoon Rauhankadun turistipysäkiltä aamulla kello Kun illansuussa saavuimme Viljandiin oli ensin edessä jo perinteiseksi muodostuneet vastaanottajaiset lauluineen ja puheineen. Lyhytmuotoinen tilaisuus oli kaupungin kulttuuritalossa ja ymmärettävästi laulunjohtajamme Raimo Liimataisen otsa vetäytyi huolestuneen kurttuiseksi kun selvisi, että tänne vastaanottotilaisuuteen oli avattu olutbaari. Huolestuminen oli kuitenkin turhaa, sillä ymmärsimme kaikki, että nyt ei ollut juhlimisen aika. Vastaanottotilaisuus oli lyhyt ja siirryimme sieltä suoraan kadun toiselle puolelle kouluun, jossa Raimo piti meille noin tunnin kestäneen tiukan harjoituksen. Harjoituksesta sitten nopeasti hotelliin, jossa vaihdoimme konserttivaatteet päälle ja kävelimme noin kilometrin matkan konserttipaikalle, jossa teimme vielä puolen tunnin harjoituksen ennen konserttia. Konsertista muodostui sitten eräs mieleenpainuvimmista musiikkijuhlista, mitä meillä yhdessä Sakala-kuoron kanssa koskaan on ollut? Mistä se tunnelma syntyy? Mikä sen tekee? Se on aina yhtä suuri arvoitus? meillä oli oma 55-vuotisjuhlakonserttimme Linnankosken Lukion juhlasalissa. Ohjelmisto oli pääpiirteissään sama, kuin kuukautta aiemmin Viljandissa pidetyssä konsertissa. Vain pieniä muutoksia oli tehty. Muuten juhlat vietiin lävitse matalalla profiililla. Mitään näyttäviä juhlajulkaisuja emme tällä kertaa laatineet. Talvella 2002 olimme ravintola Iriksessä juhlimassa Naistoimikunnan 55-vuotista taivalta. Tilaisuudessa luovutimme Naisjaostolle Porvoon Mieslaulajien kultaisen ansiomerkin n:o 7. Haluan mainita, että Naistoimikunnan osuus koko Porvoon Mieslaulajien toiminnassa on ollut äärimmäisen merkittävä. Ilman Naistoimikunnan vahvaa panosta ei taloutemme olisi niin vankalla pohjalla, kuin se tänä päivänä on. Vappukonserttia lukuunottamatta ei omia konsertteja vuonna 2002 ollut. Toimintaa oli kyllä? Pidimme yhteiskonsertin Orimattilan Mieslaulajien kanssa ja kesällä osallistuimme SuLaSol in laulujuhlille Haminassa. Vuonna 2003 aloitimme laajan jäsenhankintakampanjan suunnittelun. Ideanikkarina tässä oli 1-tenorimme Vilho Auvinen, joka sai innostuksellaan meidät muutkin uskomaan, että hyvin suunnitellulla jäsenhankintakampanjalla saisimme paljon uusia laulajia. Laadimme brosyyrejä, joissa kerroimme kuorostamme. Saimme houkuteltua paikallisen sanomalehden ITÄVÄYLÄn mukaan tähän kampanjaan ja heidän avustuksellaan meidän esitteemme levisivät lehden mukana koko maakuntaan. Pitkästä aikaa kuorossa vallitsi toivorikas usko tulevaisuuteen. Mutta ilon keskellä oli myös huolia? Raimo Liimatainen oli jo aikaisemmin ilmoittanut lopettavansa PML:n laulunjohtajana vuoden 2003 lopussa. Olimme taas ilman laulunjohtajaa. PEKKA ITKONEN 2004 Vuosi 2004 alkoi lupauksia herättävästi. Ensinnäkin olimme saaneet uuden laulunjohtajan, peruskoulunopettaja Pekka Itkosen Mäntsälästä. Tämä loistava 1-tenori on myös koulutettu oopperalaulaja, joka on konsertoinut niin kotimaassa, kuin ulkomailla. Laulanut yli 20 oopperassa ja palkittu vuonna 1994 Suomen Oopperaliiton Vuoden solisti tittelillä. Todellinen musiikkimies. Vuoden alussa saimme kuoroomme myös peräti 13 uutta laulajaa. Jäsenhankintakampaja oli ollut kannattava sijoitus. Pitkästä aikaa tulevaisuus näytti valoisalta. Kuten aina johtajavaihdoksen myötä, myös tälläkin kertaa ohjelmisto vaihtui vauhdilla. Heti vuoden alusta aloimme harjoitella uusia lauluja, jotka tyyliltään olivat reipas hyppäys kevyempään suuntaan. Esiintymisten kannalta katsoen tämä alkuvuosi 2004 oli johtajanvaihdoksen vuoksi rauhallista aikaa. Esiintymisiä ei juurikaan ollut ja saimme rauhassa harjoitella uutta ohjelmistoa. Ensimmäinen julkinen esiintyminen kuoron edessä Pekalla olikin sitten Vappuna , jolloin hän johti Linnankosken patsaalla jo perinteiseksi muodostuneen vappukonsertin. Joulun alla 2004 olimme valmistaneet yhteisen joulukonserttiohjelmiston Mäntsälän Mieskuoron kanssa, jonka sitten esitimme ensin Porvoon Tuomiokirkossa ja sitten meillä oli konsertit ensin Pornaisten kirkossa ja heti perään Mäntsälän kirkossa. Nämä kolme konserttia olivat menestys niin taloudellisesti, kuin myös taiteellisesti. Kuorot lauloivat yhdessä ja erikseen ja myös Pekka lauloi muutaman soolon vaimonsa Marja-Leenan säestyksellä oli Lahdessa Madetoja laulukilpailu kuoroille. Kuten nimestäkin voi päätellä, niin kilpailussa oli kaikille pakollinen laulu ja sen lisäksi oli esitettävä pari vapaavalintaista sävelmää. Kilpailussa oli kaksi sarjaa, A sarja ja B sarja. Me osallistuimme B sarjaan, jossa kilpaili vajaa parikymmentä kuoroa. Lauloimme osuutemme omastakin mielestämme hyvin ja odottelimme jonkinlaista hyvää sijoitusta. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun selvisi, että vain palkintosijat ilmoitettiin. Emme koskaan saaneet tietää, mikä oli meidän tasomme muihin kuoroihin verrattuna? Kilpailulla oli kuitenkin sellainen terveellinen itsetuntoa kohottava vaikutus, johon Pekka ilmeisesti oli tähdännytkin? Meillä oli takana vuosia, jolloin jäsenmäärämme oli alhaisimmillaan kautta koko kuoron historian ja samalla ehkä kuoron sisäinen puhtikin vähän kateissa? Nyt olimme saaneet runsaasti uusia laulajia ja aktiivien määrä oli taas pitkälti yli neljänkymmenen. Uusien laulajien riveistä nousi esille vaatimuksia, että kuoron pitää olla enemmän esillä ja kertoa itsestään. On pidettävä konsertteja ja oltava ulospäin aktiivinen? Me vanhat puhtimme menettäneet - jäärät saimme uutta voimaa ja uskoa, kun nuorten innostus vähitellen tarttui meihinkin oli Borgå Gymnasiumissa Borgå Damkörenin ja Porvoon Mieslaulajien yhteiskonsertti. Syksyllä 2005 Oli jälleen Sakala-Kuoron vuoro vierailla Porvoossa ja heidän konserttinsa oli niin ikään Linnankosken Lukion juhlasalissa Vuosi 2005 oli kuorolle silläkin tavalla merkittävä, että silloin kuoro hyppäsi aimo askeleen kohti nykyaikaa tulemalla osaksi tätä sähköistä tietoyhteiskuntaa. Porvoon Mieslaulajat sai omat internet sivut: meillä oli Myllymäen koululla keväinen viihdekonsertti, joka oli monella tavalla menestys. Sali oli täynnä yleisöä ja kannusti meitä yrittämään parastamme. Pekka oli luonut mielenkiintoisen ohjelmiston, josta yleisö piti varauksettomasti. Kuoro onnistui ja saimme poistua konsertista hyvillä mielin. Eräs merkittävä piirre kuoron toiminnassa on tapahtunut tultaessa luvulle? Koko kuoroa tilataan enää hyvin harvoin esiintymään. Mutta sensijaan pienryhmien esiintymispyynnöt ovat valtavasti lisääntyneet. Kun tänä päivänä tilataan kuoroa esiintymään, toistuu yleensä sama kysymys, että Voisitteko tulla pienemmällä ryhmällä? Syy on ymmärrettävä? Kun joku yksityinen ihminen pitää juhlat syntymäpäivät tai häät niin 40 henkisen kuoron tilaaminen on paitsi tilakysymys, niin myös taloudellinen kysymys? Näin suuren kuoron sijoittaminen ja ruokkiminen ei ole yksinkertainen asia. Tällaiset massiiviset ryhmät ovatkin tänä päivänä suurten haasteiden edessä. Mistä löytää esiintymistilaisuuksia suurille ryhmille, kun omien konserttien lisäksi juuri muita esiintymisiä ei ole? Suuret firmatkaan eivät enää järjestä juhliaan seurojentaloilla tai urheiluhalleissa, vaan tilaavat valmiit paketit palveluksiaan tarjoavilta yrityksiltä. Meillä tämä haaste on otettu sillä tavalla vastaan, että vuoden alussa 2004 perustettiin kuoroon erillinen kvartettimestarin toimi. Tämä kvartettimestari valmentaa kuorolaisia kvartettilaulajiksi ja valmistaa kvarteteille erilaisia ohjelmia erilaisiin tarkoituksiin. Valtaosa tämän päivän esiintymispyynnöistä koskee juuri kvartetteja. Esiintymiset esimerkiksi hautajaisissa ja siunaustilaisuuksissa ovat hyvin tavallisia puhumattakaan häistä, syntymäpäiväjuhlista jne. Tarvittaessa meiltä lähtee esiintymään tavallinen kvartetti neljän miehen voimalla tai tupla-kvartetti 8 miehen vahvuisena tai jopa tripla-kvartetti 12 miehen voimalla. Pyrimme aina toteuttamaan tilaajan toiveet. Tätä kirjoitettaessa 60- vuotisjuhlakonserttiin on aikaa enää pari kuukautta. Vuosi on ollut kiireinen kuorolle. Kun kevätkausi päätetään yleensä vapunpäivänä pidettävään puistokonserttiin, alkoi tänä vuonna kesäloma vasta 9.6., jolloin kevätkauden päätteeksi esiinnyimme Porvoon jokirannassa PORVOON PAMAUS- teeman johdosta. Kun normaalisti yleisö kutsutaan konserttiin kuoroa kuuntelemaan, nyt teimme päinvastoin ja me menimme yleisön luokse oli perjantaipäivä ja illalla Pekan johdolla marssimme jokirantaan, missä ihmiset olivat terasseilla iltaa viettämässä. Marssimme yleisön joukkoon ja kysyimme, että Saammeko laulaa? Luonnollisesti saimme luvan ja yleisö piti kuulemastaan. Noin tunnin kestäneen session aikana marsimme koko jokirannan pituudelta ja lauloimme siellä missä oli ihmisiä kuulemassa. Monesta suusta kuului kommentti, että tätä täytyy saada lisää? Tästä täytyy tehdä perinne? Elokuun 15. päivänä kokoonnuimme jälleen harjoituksiin. Kesä oli ohitse ja kiireinen syksy edessä? Ensimmäisessä harjoituksessa kesän jälkeen oli kuoro lähes kokonaisuudessaan paikalla, jonka Pekka tyytyväisenä pani merkille. Tuntui, että jokainen oli latautunut tulevaan syksyyn ja edessä olevaan juhlakonserttiin. Monelle kuorolaiselle tämä juhlakonsertti saattaa olla viimeinen suuri koitos? On ollut mielessä lopettaminen, mutta mieleen on noussut ajatus, että tämä konsertti vielä? 60 vuotta on pitkä aika. Tänä aikana kuoroon on liittynyt tarkalleen sanoen 344 laulajaa. Monta laulajaveljeä olemme olleet saattamassa heidän viimeisellä matkallaan ja jokaisesta heistä voisi kirjoittaa oman tarinansa. Jokainen heistä on omalla tavallaan antanut kuorolle lähtemättömän leimansa. Tällä hetkellä kuoroa johtava Pekka Itkonen on meidän 13. laulunjohtajamme. Porvoon Mieslaulajat perustettiin hetkellä, jolloin jatkosodan päättymisestä oli kulunut puolitoista vuotta. Sodasta palanneet miehet halusivat saada sisältöä elämäänsä ja kun tilaus suomenkieliselle mieskuorolle oli olemassa, niin Porvoon Mieslaulajat syntyi. Sodan hävinneestä maasta on kasvanut maailman kärkimaihin lukeutuva maa, kun sitä mitataan elintasolla tai taloudellisella kilpailukyvyllä. Meistä on tullut osa yhtenäistä Eurooppaa, kun vuonna 1994 liityimme Euroopan Unioniin. Markka on muuttunut Euroksi. Me emme voi tietää, mitä tulevaisuudella on meille tarjottavanaan? Kuitenkin meillä on vahva usko siihen, että kuoromme nuorempi polvi ottaa kuoron hallintaansa ja rakentaa siitä energisen ja nykyajan haasteisiin vastaavan kuoron? Että he vievät kuoroa eteenpäin rakkaudella ja viisaudella? Perinteitä kunnioittaen ja tulevaisuuteen uskoen ja luottaen? KAUAN ELÄKÖÖN PORVOON MIESLAULAJAT LAULAJAN PITÄÄ LAULAA (syvämielinen totuus) Hyvä soiva laulu on ilo kuulijalle ja itselle, kun ääni tulee kuin itsestään ja korkeatkin sävelet soljuvat ilman yletöntä ponnistelua. Hyvin laulaessa tulee hyvä olo. Mutta mitä tehdä, jos ääni ei tahdo kulkea? Tässä neuvoja laulunopettajilta ja kirjoista. Elä sie silviisii kurkust laula, vaa rinnast. Neuvon sai nuori Kim Borg äidiltään. Ääni toki syntyy kurkunpäässä, mutta ilman kehon antamaa sointia ja tukea se olisi vaisua pörinää. Kärjen kautta sisään Äänessä tulee olla kärkeä ja pohjaa. Matalalta ja korkealta laulettaessa niiden suhteellinen osuus muuttuu, mutta sekä pääettä rintaääntä pitää olla. Kärjen korkeita taajuuksia ei äänen sijoituksessa saa mukaan, jos ne äännön alussa puuttuvat. Falsetti ja narina Falsetissa käytetään äänihuulet värähtävät toisiaan vasten vain osalta äänirakoa ja syntyy huilumainen huokoinen ääni. Tämä äänentuottotapa mahdollistaa korkeatkin sävelet, mutta äänen sävy jää ohueksi. Falsetti-ohennusta tarvitaan korkeissa sävelissä. Äänihuulia puristamalla liiaksi alkaa ääni narista ja saattaa käheytyä. Pitkään jatkuva puristeinen äänenkäyttötapa on väkivaltaa äänihuulille, josta voi seurata äänihuulikyhmy. Oikea ääntötapa käyttää äänihuulia tarkoituksenmukaisella tavalla. Tukemattomassa äänentuotossa matalat sävelet alkavat narista. Hengitys Italialaisen lauluperinteen mukaan on neuvottu, että laulaessa voimakkaintakaan forttea ei huulien eteen asetettu kynttilän liekki lepata. Tämä osoittaa havainnollisesti sen, että äänen tuotto ei vaadi paljoa ilmamäärää. Uloshengityksessä äännön aikana osallistuvat sekä sisään- että uloshengityksen lihakset hallitusti. Sisäänhengitys ei saa häiritä kurkunpään rauhaa - sen ei tule juuri kuulua eikä tuntua kurkussa. Ilmaa ei saa vetää sisään niin voimaperäisesti, että tukahtuu. Ääntöjen välillä hengityksen voi mieltää rentoutuksena, joka täytää keuhkot vapaasti ilman sisäänvetämistyötä ja se tulisi tapahtua ns. syvähengityksenä pallealla ja kyljillä. Ryhti Hyvä ryhti ei tarkoita jäykkää itsensä ojentamista, vaan itsensä kokemista elastisesti pitkän rangan varaan vapaaksi ja toimintavalmiiksi. Koska lihakset ja luusto kuuluvat olennaisesti yhteen, ryhti ja rentous ovat myös aisapari, jolla on selvä vuorovaikutus keskenään. Rintakehän avonaisuus saadaan helpoimmin niskan kautta siten, että ajatellaan kuminauhan venyttämistä kallonpohjasta rintalastaan ja siitä navan alapuolelle; tällöin rintakehä jää avonaiseksi ja keskivartalo pysyy pitkänä, mitkä ovat äänenkäytön kannalta tärkeitä seikkoja. Rintakehän tulee olla laaja, mutta vapaa. Tuki Tuen tarkoittama kannatus on lihastyötä, joka kohdistuu ulos- ja alaspäin mahdollistaen kurkun rentouden. Tätä tunnetta ovat monet laulajat luonnehtineet samanlaiseksi kuin vessanpöntöllä pinnistäminen. Tuki on jo valmiiksi rakennettu jokaisen kehoon. Tuki on äänen kannattamista, luonnollista toimintaa, jota käytämme apuna myös kun esim. yskimme, itkemme, huudamme, ja niistämme. Kun laitat kädet vyötäröllesi ja huudat Hei! niin kuin huutaisit jonkun perään, tunnet käsiesi alla nykäyksen ulospäin. Se on tukesi.

7 Tuet vaistonvaraisesti huudahdustasi, että se kantaisi loittonijan luokse. Laulamisessa käytetään tätä samaa tukea, siinä tapahtuvaa lihasliikettä vain pidennetään. Tuen rakentuminen alkaa sisäänhengityksestä. Kun hengität pitkiä vatsalihaksia vasten, tuki rakentuu helposti oikeaan paikkaan. Kun vatsa uloshengityksessä normaalisti alkaisi painua takaisin sisään päin, tukilihaksilla (=hengityslihaksilla) voit vastustaa painumista ja siten kannattaa ääntä tarpeen mukaan. Tuki on voimaa ja kannatusta äänesi tarpeisiin. Tuki ei saa olla tehty staattinen jännitystila jossain osassa vartaloa, vaan kokonaisvaltainen reaktio sisään- ja uloshengityslihaksistossa. Tuki on siis lopputulos eikä menetelmä. Resonanssi ja artikulaatio Vanhan italialaisen laulukoulun mestarit varoittivat suuntaamasta tai puskemasta ääntä ulos kohti yleisöä. Pikemminkin he kehottivat näitä juomaan ääntä sisään. Äänen voimaperäinen työstäminen aiheuttaa vain jännitystä, terävyyttä ja soinnittomuutta ääneen. Ääni heijastuu kuulijalle parhaiten hyvän artikulaation kautta. Hyvässä artikulaatiossa konsonantit ääntyvät selkeinä ja voikaaleilla on resonoitu tila äänielimistössä. Avaa leukaa! Suuta avatessa leuka laskeutuu myös takaosastaan, ei vain suun kohdalta. Alaleualla on yhteys kurkunpäähän ja leuan liikkeillä voidaan säädellä artikulaatioelinten liikkeitä ja ääntöväylän muotoa. Ole peto! ja Tunne ilmapallo! Tunteita ja kehon tilaa on mahdoton pakottaa. Mutta mielikuvien kautta niihin on mahdollista vaikuttaa. Kokeile myös näitä Laulun aloitus: kulussa olevaan junankyytiin hyppääminen Hengityksen ja tuen käyttö: potkukelkalla liikkumista Laulajan valpas ja aktiivinen mieli: kuin haistelisi kuulasta mäntymetsää Anna vain tilaa, Ääni tulee ylhäältä, Korkeat ja matalat leveästi, Pidä samana, imua ääneen Yleisvokaali, vokaalitila ja diftongi Korkealla sävelalueella suljetun vokaalin mieltäminen vastaavaksi avoimeksi auttaa vokaalitilan säilyttämisessä. Vokaalipareissa (ai, ei, ou, yö) avoimet vokaalit lauletaan pitkinä. Fraseeraus Sävellyksen rytminen ja melodinen jäsentely. Laulajan energinen olemusotetaan mallia Pekasta. Energinen, valpas ja ryhdikäs olemus on yksi laulamisen tärkeimpiä perusasioita. Se auttaa hengityksen hallinnassa, helpottaa äänen kontrollointia sekä vaikuttaa suotuisasti äänen terveyteen ja koko olemukseen. Lavasäteily Esiintyjä viestittää läsnäoloaan joka solullaan niin, että se pakottaa yleisön katsomaan ja kuuntelemaan. Kurkkua kutittaa Laulaminen vaatii työtä ja ponnistelua, mutta ääntä ei saa pakottaa. Laulamisen ja äänentuoton täytyy tuntua mukavalta ja miellyttävältä. Laulamisen ei kuulu kutittaa, krampata, väsyttää tai aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia. Nautitaan laulamisesta Innostuneella ilmeellään laulaja viestittää: minusta on mukavaa olla täällä ja mukavaa, että sinäkin olet täällä. On jopa väitetty, että laulaja voisi ilmeellään vaikuttaa myös omaan mielialaansa. Koska aivot ottavat vastaan hermoimpulsseja kasvojen lihaksista ja ihosta, epäillään, että ilme voi saada aikaan tunteen sen sijaan, että se heijastelisi sitä. Lähteet: Muistelmia, Kim Borg, WSOY 1992 Auta ääntäsi, Aalto ja Parviainen Laulajan opas, Hautamäki et al., Rytmi-instituutin julkaisuja A4/1997 Soiva laulutunti, Rautavaara, Lampila, Otava 1997 Suomalainen laulajanaapinen, Kim Borg, Suomen musiikkikirjastoyhd. julk.83, Yliopistopaino 1999 Sähköistysratkaisuja asiakkaidemme tarpeisiin Suomessa ja muualla maailmassa. ENSTO OY, PL 77, PORVOO, PUH: , FAX: , Jätä kaikki yhden kortin varaan. MUOVI- JA METALLITEOLLISUUDEN ERIKOISTYÖKALUT 40 vuoden kokemuksella RUISKUVALUMUOTIT Kestomuoveille Kertamuoveille TYÖVÄLINEIDEN KUNNOSSAPITO Korjaukset Muutokset Huollot OHUTLEVYTYÖKALUT Jonotyökalut Leikkaustyökalut Taivutustyökalut Raudoittajantie 5, PORVOO ALIHANKINTAPALVELUT Erilaiset koneistukset Osakokoonpanot Sopimusvalmistus Puh

8