Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti jäsenlehti irtonumero Irtonumero 3 03/11

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti jäsenlehti irtonumero Irtonumero 3 03/11 Christ is risen! Truly, He is Risen! Christus ist auferstanden! Er ist wahrhaftig auferstanden! Der Meschiache undzer iz geshtanen! Avade er iz ufgeshtanen! Kristus är uppstånden! Ja, Han är verkligen uppstånden! Le Christ est ressuscité! Vraiment Il est ressuscité! Hristos a înviat! Adevărat a înviat! Christos Voskrese! Voistinu Voskrese! Христос Воскрес! Воистину Воскресе! Христос Возкресе! Воистина Возкресе! Chrystus Zmartwychwstał! Zaprawdę Zmartwychwstał! Kristus prisikėlė! Tikrai prisikėlė! Χριστός Ανέστη! Αληθώς Ανέστη! (Harisutosu fukkatsu! Jitsu ni fukkatsu!) Kristos Tenestwal! Bergit Tenestwal! Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud! Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Krisztus feltámadt! Valóban feltámadt!

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 6 piispojen pääsiäistervehdykset 8 INAN JA TITON LAPSET Collianderit 12 INAN PASHA MUOTISSAAN 13 Påskens underverk 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 ILOSANOMA PÄÄSIÄISMUNASSA 19 IKONI PARANEE KONSERVAATTORIN HOIDOSSA 22 MIKSI LAULAN KUOROSSA? 24 ESIPAIMENELTA Mikä on pappi? 25 LAPSET JA NUORET 28 MUNKKI SERAFIMIN MIETTEITÄ Iloitkaa! 29 kalenteri 34 MINNE MENNÄ 36 DIAKONIA TIEDOTTAA 38 tiedotettavaa 39 SEURAKUNNANVALTUUSTON VAALIT Puheenjohtajan kolumni 40 PERHEUUTISIA 41 Meikäläisiä Elsi Takala 42 JAPANI TARVITSEE APUA! 43 MISSIONA TANSANIA Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi hallintopäällikkö Marjatta Viirto, puh Kiinteistöpäällikkö Jorma Rouhiainen puh Isännöitsijä Eero Röynä, puh Tiedottaja Timo Mertanen, puh Taloustoimisto puh , faksi kasvatustoimen päällikkö Kaarina Lyhykäinen, puh kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, Helsinki puh , faksi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ti klo 10 15, ke klo ja to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 03/11 viesti Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy tänä vuonna 9 kertaa Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! Pashaa, munia ja rukouksia Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, Leena Toivola (Lasten ja nuorten sivut) Verkkosivut: Timo Mertanen Viestintätoimikunta: Kristina Sarivaara, Maria Lampinen, Max Arhippainen, Heikki Huttunen, Marja Istala-Kumpunen, Markku Salminen, Timo Mertanen ja Tiina Makkonen. Tilaushinta: 28 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo. Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: EEVA MEHTO Pääsiäiseen on aikaa pari viikkoa. Tämä lehti vie ajatuksia kohti ilojuhlan aikaa, vaikka vietämmekin vielä hetken paastoten. Maria Colliander-Saanion äiti, Ina Colliander suunnitteli aikoinaan itse pashamuottinsa. Samat muotit ovat edelleen tyttären käytössä, ja niihin tehdään joka vuosi pääsiäisherkku taiteilijaäidin alkuperäisen ohjeen mukaan. Ina olisi mielellään jakanut hyväksi kokemansa reseptin muillekin. Näin uskoo Maria ja kertoo sivulla 12, minkä verran mitäkin laitetaan Colliandereiden pashaan. Isä Viktor Porokaran ja Tamara-vaimon pääsiäismunakokoelma on vaikuttava: jos se karttuu entiseen tahtiin, tuhannen munan raja ylittyy aivan lähivuosina. Koristeluunkin on perheessä paneuduttu, myös sen hengelliseen taustaan ja merkitykseen. Siitä kerrotaan sivulla 16. Venäjänkielisillä sivuilla piispa Arseni kertoo, miten pääsiäisruokia tehdään ja munia koristellaan...pääsiäisaterialla nautittavat kulitsa, pasha ja pääsiäismunat tuodaan kirkkoon pyhitettäviksi. Sen kautta kodin juhlapöytään saadaan Kirkon siunaus. Työhön on tarpeen aina liittää rukous. Näin myös pääsiäisruokien valmistami- seen ja pääsiäismunien koristeluun. Samoin kuin ikonimaalauksen on tapahduttava rukouksella, niin myös ruokia on valmistettava rukoillen, että ne antaisivat nauttijalleen ei ainoastaan fyysistä voimaa, vaan myös jumalallista siunausta. Kun ruoka on valmistettu rukouksella, voidaan kysyä, miksi se on tarpeen vielä siunata? Jo itse venäjänkielinen blagoslovit - sana paljastaa, mistä on kysymys. Siunaaminen on hyvien sanojen ja kaiken hyvän toivotusta. Eli siunatessamme ruokamme toivotamme sen tuottavan ruumiillemme, joka on sielun temppeli, sekä voimaa että terveyttä. Ortodoksiviesti toivottaa kaikille lukijoilleen ja tekijöilleen ilosta pääsiäistä. Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi! Tiina Makkonen 3

4 w kirkkoherralta Ylösnousemus jatkuvan ilon aihe! Ortodoksista perinnettä leimaa Kristuksen ylösnousemuksen korostus. Pääsiäisen merkitys näkyy siihen liittyvän valmistautumisjakson suuren paaston ja suuren viikon pituudella sekä puhuttavalla sanomalla. On syytä muistaa, että paastoa seuraa myös pitkä pääsiäiskausi, josta vielä siirrytään muihin pääsiäisen ajankohdasta riippuviin juhliin. Ja läpi kirkkovuoden jokainen sunnuntai muistuttaa ylösnousemuksen merkityksestä kirkon sanomalle ja siten ihmisille sekä koko luomakunnalle. Yksi näkökulma, jota ylösnousemus korostaa, on Kristuksen asema kaiken keskiössä. Kirkon kokemus pyhyydestä pohjautuu aina Kristus-keskeisyyteen. Ortodoksisessa perinteessä ei ole kysymys yksittäisen ihmisen uskontulkintojen yksiomaisesta ylivoimaisuudesta, vaan Kirkon yhteisöllisestä kokemuksesta ylösnousseesta Kristuksesta. Ajallemme tyypillistä on toisaalta yksilökeskeinen uskonnollisuus ( minä yksin olen oikeassa ) tai valikoiva kristillisyys ( otan perinteestä vain itseni kannalta sopivat osat ). Kirkon vahvuus on kokonaisvaltainen sanoma, joka kutsuu koko ihmisyytemme kokemaan samaa ylösnousemusiloa, kuin meitä edeltävät kristityt ovat kokeneet. Kohdatessamme elävän Jumalan, sydämemme aukeaa myös yhteyteen toisiimme. Ja nähdessämme lähimmäisen Kristuksen valaisemassa rakkaudellisessa valossa autamme häntäkin kilvoituksessa eteenpäin. Ylösnousemuksen sanoma auttaa meitä asettamaan oikeaan valoon niin omassa elämässämme kuin yhteiskunnassammekin olevat asiat ja ilmiöt. Kirkko todistaa muuttumatonta sanomaa Jumalan huolenpidosta ihmiskuntaa kohtaan. Ja tämän kirkko tekee paikallisena yhteisönä, joka on järjestäytynyt kanonisen lain mukaisesti yhden piispan ja yhden alueen periaatteella. Seurakuntamme alueella toimitetaan niin pääsiäisyönä kuin muulloinkin useita palveluksia. Myös monia kieliryhmiä palvellaan. Kaikki tämä tehdään, jotta myös sinä voisit olla mukana kokemassa meille kaikille julistettavaa riemullista sanomaa: KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA! Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Перевод Влада Валстен Воскресение причина непрестанной радости! Для православной традиции характерно подчёркивание Воскресения Христова. Значение Пасхи видно по приготовлению к празднику длительный Великий пост, страстные дни седмицы провозглашение евангельской вести. Помним также, что после поста у нас долгий пасхальный период, через который мы переходим к другим, от Пасхи зависящим, праздникам. И каждое воскресенье, в течение всего церковного года, напоминает нам о значении для Церкви, для людей и для всего творения Воскресения Христова и пасхальной вести. Воскресение утверждает в центре всего и во всём Христос. Понимание святости в Церкви христоцентрично. В православной традиции речь идёт не о правильном человеческом религиозном понимании, но о едином для всей Церкви опыте Воскресения Христова. Для нашего времени типична индивидуальная религиозность («только я прав») или христианство, которое выбирает («я выберу из традиции только то, что подходит для меня»). Сила Церкви в цельности вести, которая призывает всё наше человеческое естество испытать ту же радость воскресения, которую испытали христиане до нас. При встрече с живым Богом наши сердца открываются друг другу. И видя ближнего в свете любви, освящённой Христом, мы помогаем ближнему продвигаться вперёд в подвиге веры. Весть о Воскресении помогает нам увидеть в истинном свете явления и дела в нашей жизни и в обществе. Церковь свидетельствует о неизменной Божьей вести и заботе Божьей о человечестве. И церковь совершает это как местное общество, организованное по законам канона, по принципам одного епископа и одного региона. В нашем приходе совершается много богослужений в пасхальную ночь и в иное время. Также на разных языках. Всё это делается, чтобы и вы могли участвовать и могли испытать всем нам проповедываемую торжественную весть: ХРИСТОС ВОСКРЕС! Маркку Салминен 4

5 ajankohtaista Virkatodistukset Kuopiosta Helsingin seurakunnan kirkonkirjojen pito on siirtynyt 1.4. alkaen Kuopion keskusrekisterille. Virkatodistuksia ja sukuselvityksiä ei tilata enää seurakunnan asiakaspalvelusta, vaan suoraan keskusrekisteristä. Sinne on koottu myös kaikki alkuperäiset seurakuntalaisia koskevat asiakirjat kuten vihkija kastetodistukset. Keskusrekisteristä löytyvät nyt jäsentiedot Suomen kaikista ortodoksista seurakunnista. Poikkeuksena ovat luovutetun alueen lakkautetut seurakunnat. Niitä koskevat todistukset tilataan edelleenkin Mikkelin maakunta-arkistosta. Virkatodistukset ja sukuselvitykset voi tilata: sähköisellä lomakkeella seurakunnan internetsivuilta osoitteesta tai puhelimella numerosta (fax ) ma pe klo Seurakunnan asiakaspalvelu auttaa edelleen tarvittaessa virkatodistus- ja sukuselvitystilausten tekemisessä. PAASTOSTA PÄÄSIÄISEEN Seminaari yhteyden hengessä jatkuvat Galleria Art Kaarisilta, Sanomatalon ala-aula, Helsinki Esillä eri kustantamoiden ortodoksisia kirjoja. Mukana mm. OKJ, Maahenki, Valamon ja Lintulan luostarit, ONL ja kirjakauppa Filokalia Kirjatarjouksia Puheenvuoroja, kirjailijavieraita Päivien ohjelmassa ortodoksista kirkkomusiikkia, esiintyjänä Ortodoksinen kamarikuoro. Aukioloajat: to, pe 10 18, la Esiintymiset Perjantai Ylidiakoni Jyrki Härkönen Ortodoksisen musiikin historiaa yksi-, kaksi- kolmi- ja neliäänisiä laulunäytteitä Kirjailija-kuvittaja Riikka Juvonen Kauneus ja pyhyys Nunna Kristoduli Kirjaesittely: Kuinka minusta tuli ortodoksi Lauantai 9.4. Akatistoksen lauantai Kulttuurintutkija Elina Kahla Kirjaesittely: Tuli ja valo Kertomuksia pyhistä naisista kolmannet ortodoksisen kirjallisuuden päivät Helsingissä toimivat Moskovan patriarkaatin alaiset seurakunnan järjestivät helmikuun lopulla jo viidennen kerran laajaalaisen seminaarin. Seminaarissa vieraili luennoimassa myös Moskovan patriarkaatin Narvan piispa Lazar. Piispa Lazar ja muu venäläinen papisto oli mukana toimittamassa Uspenskin katedraalin liturgiassa Joensuun piispa Arsenin ja muun suomalaisen papiston kanssa. Näin ortodoksisten kirkkojen yhteys toteutui taas kerran konkreettisesti jumalanpalveluksen kautta. Helsingissä toimii kaksi ns. yksityistä seurakuntaa, jotka ovat Moskovan patriarkaatin alaisia. Ne syntyivät 1920-luvulla ajanlaskukiistojen vuoksi, kun Suomen ortodoksinen kirkko siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun. Osa Suomessa asuvista venäläisistä halusi noudattaa juliaanista kalenteria, ns. vanhaa ajanlaskua, ja he perustivat omat seurakuntansa Viipuriin ja Helsinkiin. Seurakunnat toimivat aluksi Konstantinopolin patriarkaatin Länsi-Euroopan eksarkin alaisuudessa. Vuonna 1945 ne siirtyivät Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Myös Serbian kirkon Britanian ja Skandinavian arkkipiispa Dositej vieraili Helsingissä maaliskuussa. Hän oli mukana Pyhän Kolminaisuuden kirkon liturgiassa ja sen jälkeen kahvitilaisuudessa seurakuntasalilla. Helsingin ortodoksiseen seurakunta kuuluu noin 90 serbialaista ortodoksia TIMO MERTANEN 5

6 6

7 KARJALAN JA KOKO SUOMEN ARKKIPIISPA LEO Kuolemasta elämään ja taivaaseen Pääsiäisikonissa, joka kuvaa mirhatuojanaisten vierailua haudalla, kivellä istuu enkeli, joka osoittaa keskelle kuvattua Kristuksen tyhjää hautaa. Pääsiäisjuhlan ilo nousee tyhjästä haudasta, jonka kautta kuolema väistyy ja elämä murtautuu esiin. Ihmisen lankeemuksesta seurannut kuoleman todellisuus oli kertakaikkisen lopullista. Kristuksen ylösnousemus muuttaa kuoleman siirtymäksi tästä aikakaudesta ikuisuuteen ja kirkastettuun elämään. Ikuinen elämä ei ole tämän aikakauden vastakohta, vaan kirkastettuna kaikkea sitä, mikä tästä ajasta voi kirkastua. Ylösnousemus ei siis ole uuden elämän luomista, vaan nykyisen elämän kirkastumista kuoleman kautta. Pyhä Johannes Krysostomos toteaa pääsiäissaarnassaan Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut. Ylösnousemus on idän kirkon elämän elävä ja elävöittävä ydin. Sen kautta meille avautuu portti Jumalan rakkauden maailmaan ja elämämme saa oikeat mittasuhteet. Liittykäämme siis pääsiäiskanonin voittoveisuun: Ylösnousemisen päivä! Ihmiset kirkastukaamme! Nyt on pääsiäinen, Herran pääsiäinen! Sillä Kristus meidän Jumalamme saattoi kuolemasta elämään ja maasta taivaaseen meidät, jotka voittovirttä veisaamme. Riemullista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa siunaten АРХИЕПИСКОП КАРЕЛЬСКИЙ И ВСЕЙ ФИНЛЯНДИИ ЛЕВ От смерти - к жизни и к небу На пасхальной иконе ангел указывает на пустой гроб Христа. Пасхальная радость исходит из пустого гроба. Смерть отходит, и жизнь прорывается наружу. Следствием греховного падения стала смерть. Воскресение Господне сделало смерть переходом в вечность. Воскресение это живая и оживляющая сущность Восточной церкви. Чрез неё нам открываются врата в мир Божьей любви, и наша жизнь обретает правильное измерение. Да присоединимся же мы к победной песни пасхального канона: «Воскресения день! Просветимся людие: Пасха, Господня Пасха! От смерти бо к жизни и от земли к небеси, Христос Бог нас преведе, победную поющия» Торжественный праздник Воскресения Христова благословляя! METROPOLIITTA AMBROSIUS RISTI ON MERKKI JUMALAN RAKKAUDESTA Tyhjä risti ja ylösnousemuksen ikoni ovat voiton merkkejä. Risti muistuttaa meitä Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta, jonka läpi Hän kulki. Risti on merkki Jumalan rakkaudesta ihmistä ja kaikkea olevaista kohtaan. Tämän päivän maailman mullistusten ja ihmisen kärsimyksen keskellä loistaa pääsiäisen valo ja hyvyys. Tyhjä risti kertoo elämän jatkumisesta silloinkin, kun inhimilliseen puutteeseen tai hätään ei näytä olevan ratkaisua käsillä. Kuolema ja ylösnousemus ovat mysteeri, salaisuus, josta saamme olla osallisia seurakunnan keskellä, ihmetellen ja kiittäen. Ne ylittävät luonnon järjestyksen. Emme voi niitä järjellä tyhjentävästi selittää. Ja ne, jotka kärsivät ilman omaa syytään Japanissa tai muualla, ovat osallisia Kristuksen kärsimyksistä, ja Kristus kärsii heissä. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi! METROPOLIT AMBROSIUS KORSET ÄR TECKNET FÖR GUDS KÄRLEK Det tomma korset och uppståndelsens ikon är segertecken. Korset påminner oss om Kristus lidande och om döden, som Han genomled. Korset är tecknet för Guds kärlek till människan och till allting skapat. Påskens ljus och godhet lyser mitt ibland alla omvälvningar och människans lidanden i dagens värld. Det tomma korset berättar att livet fortsätter också då vi inte ser någon lösning för mänskligt armod och lidande. Döden och uppståndelsen är ett mysterium, en hemlighet, som vi får ta del i mitt i församlingen, med förundran och tacksamhet. De går över naturens ordning. Vårt förstånd räcker inte till för att förklara dem. Och de, som lider utan egen skuld, i Japan och på andra ställen, är delaktiga i Kristus lidanden, och Kristus lider i dem. Kristus är uppstånden från de döda, med döden övervann Han döden, och åt dem som är i gravarna gav Han liv! 7

8 Yhteinen nimittäjä tetteksti ja kuvat mari vainio COLLIANDER Ina ja Tito Colliander olivat suuria taiteilijoita ja ortodoksisen kulttuurin tulkkeja. Mitä on tullut heidän lapsistaan? Sisarukset Maria Colliander-Saanion, Kati Bondestamin ja isä Sergius Collianderin tapasivat ja jakoivat ajatuksiaan elämästään, lapsuudestaan ja kasvusta Meillä on sisaruksina yhteinen tausta, mutta erilainen lapsuusperhe. Olemme kasvaneet eri aikoina. Minä ensin yksinäisenä lapsena, kunnes Kati syntyi kun olin 7-vuotias, Sergius kun olin jo 17. Kuitenkin meillä on samat arvot, samankaltaisuus, joka sitoo meidät yhteen. Asioita ei tarvitse selitellä. On aina herkkua tavata yhdessä, aloittaa Maria. Mitä teille on tarkoittanut, että sukunimenne on Colliander? - Nuorempana aina kaikki siitä kysyivät. Se tuntui kurjalta. Mennessäni naimisiin tunsin helpotusta, että sain vaihtaa nimen, olla vain minä, sanoo Kati. - Niin, onhan meillä oma arvokin, oma elämä ja ura. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että sitä aina kysyttiin, myötäilee Maria. - Itse olen kokenut saman ilmiön, joka jossain elämän vaiheessa rasitti enemmän. Kun toimin kääntäjänä kuvittelin, että asia olisi unohtunut, kunnes huomasin, että kaikki tiesivät taustani, muistelee isä Sergiuskin. -Nykyään ei enää niin paljon kysytä. Lähinnä ortodoksit ja kulttuurinharrastajat tuntevat sukumme. 8

9 Vain tietämättömyys on ehdottoman varmaa, kun kohtaa oman lapsensa ja kysyy: kuka sinä olet? Mutta vastauksen saa vasta vähitellen, tuhat kertaa kohdattaessa, joka päivä, joka tunti, ja vuosi vuodelta. Tito Colliander PERHEENISÄN KIIRASTULI Tito ja Ina Colliander olivat suomalaisen taiteen ja ortodoksisen kulttuurin tulkkeja. Tito Colliander työskenteli mm. piirustuksenopettajana ja ortodoksisen uskonnon opettajana. Hän oli ennen kaikkea kirjailija. Hän on kirjoittanut 48 kirjaa, joista voi mainita mm. omaelämäkerrallisen sarjan, jossa hän kertoo elämästään ja uskonnollisesta taipaleestaan sekä kirjat Kristityn tie ja Ristisaatto. Kirjallisen työnsä ohella hän maalasi mm. Jyväskylän Kristuksen ylösnousemisen kirkon ikonostaasin ikonit. Ina Colliander oli kuvataiteilija ja graafikkona suomalaisen puupiirrostaiteen edelläkävijä. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten enkelikuvistaan, mutta myös öljy - ja mosaiikkitöistään. Ina Colliander osallistui vuonna 1960 ja 1964 Suomen osastoon Venetsian Biennalessa ja hänelle myönnettiin Pro Finlandiamitali Kilvoittelu hengellisessä elämässä näkyi hänen elämässään ja taiteessaan. Ina Colliander maalasi myös ikoneita ja mm. Hangon, Helsingin Elian ja Uuden Valamon kirkkojen mosaiikki-ikonit ovat hänen tekemiään. Tito Collianderin läpimurtoteos oli Ristisaatto, joka ilmestyi ruotsinkielisenä jo vuonna 1937, mutta suomeksi vasta noin 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen, kun seitsenosainen muistelmasarja oli jo suomennettu. Collianderin tuotannossa erottuvat omiksi lajeikseen muistelmien lisäksi romaaniteokset ja ortodoksinen hartauskirjallisuus. Ristisaaton päähenkilö Tomas pakenee vallankumouksen jälkeisestä Petrogradista Suomeen: Pois täältä, pois tästä tympeästä, seisovasta ilmasta, joka sähköisenä pusersi ruumiin joka osasta ja tiivistyi katujen ylle täynnä löyhkää ja myrkyllisiä huuruja. Tomaksen viimeisiä muistoja Venäjältä ovat väkijoukon lynkkaaman, kuolevan Boriksen kärsivät kasvot. Tämä näky seuraa päähenkilöä myös uudessa elämässä Suomessa. Suomessa Tomas menestyy ulkoisesti hyvin, mutta hän kokee muukalaisuutta suhteessa yhteiskuntaan, elämäänsä ja itseensäkin. Hän perustaa perheen, mutta viettää toistuvasti aikaa rakastajattarensa Nean seurassa. Tomas alkaa käyttää enemmän ja enemmän alkoholia, jonka houkutusta ja humalluttavaa tunnetta Colliander kuvaa runsaasti: Hän sukelsi rajan toiselle puolen, humalan maailmaan, jossa kaikki, itseä myöten, hajoaa eriskummallisiksi varjoiksi. Ajatukset ja tunteet tekevät huimia mutkia, niiden hyppäykset ovat arvaamattomia ja mielikuvituksellisia, ja ne noudattavat ainoastaan humalan lakeja. Tomas päätyy traagisen perheelämän ajamana silloisen virolaisvenäläisen Pihkovan alueen Petserin luostariin, jossa oli vuosisatojen ajan järjestetty ortodoksinen, monipäiväinen ristisaatto helatorstaisin. Perinne katkesi myöhemmin, kun Pihkovan alue liitettiin Neuvostoliittoon. Viime vuosina perinnettä on kuitenkin yritetty elvyttää, joskin aiempaa vaatimattomammin. Ristisaaton aikana Tomas kokee hengellisen valaistumisen: Ja Tomas astui sisään portista, yhtenä kulkijana keskellä ihmisvirtaa, mutta ei yksin. Hänen mukanaan seurasivat kaikki, jotka hän oli tuntenut ja nähnyt ja joita hän oli ajatellut, jotka tuhansina värähtelyinä olivat koskettaneet ja muovanneet hänen sieluaan. Collianderin noin 75 vuotta sitten kirjoittaman teoksen voi tänään lukea toiseuden kuvauksena, jonka sanomaan liittyy ihmisen oman henkisen voiman tärkeys. Vähemmistössä elävän ihmisen lujuus ei nouse ulkoisista korvikkeista. Tito Colliander Ristisaatto suom. Kyllikki Härkäpää Weilin + Göös 1978 Arto Vaahtokari 9

10 KATI - Olen kolmen lapsen äiti, kuuden lapsen isoäiti. Olen tehnyt taidetta televisiossa, nukketeatterissa, kuvittanut ja kirjoittanut lasten kirjoja, taittanutkin. Eniten koen olleeni kuvataidekoulun opettaja. Taideterapiaakin olen opiskellut. Lopetin opettajan työni kun yksi lapsenlapsistani tarvitsi minua. Siitä lähtien olen tehnyt omia töitäni; grafiikkaa, maalauksia ja mosaiikkitöitä, välillä akryyliäkin. Seuraan myös taiteilijamiestäni leijafestivaaleille. Olen taiteen ja kuvataiteen sekatyöläinen. Ennen kaikkea olen onnellinen ihminen! MARIA - Aloitin hoitotyön opiskelun vuonna 1951 ja valmistuin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tein hoitotyötä melkein 40 vuotta. Aika nuorena tulin kehitysvammatyöhön ja toimin ylihoitajana Kårkullassa - Maria loi sen kodin hengen, jotta työ vastaisi 1960-luvun kehitysvammahoitoa, etsi mukaan arkkitehteja ja lääkäreitä, muistuttaa isä Sergius väliin. - Niin, olen intohimoisesti halunnut tehdä hoitotyötä ja opiskelin myös alan opettajaksi, jota työtä tein useamman vuoden. Vähitel len kaipasin kuitenkin muuta ja siirryin Eiran sairaalan ylihoitajak si. Myöhemmin muutimme mieheni kanssa Hankoon, johon perustin antikvariaatin. Olen aina pitänyt kirjoista ja kauppa täyttyi niistä nopeasti. Vasta myöhemmin minulle valkeni, että niitä piti myydäkin, Maria sanoo nauraen. Onneksi muut antikvariaattien pitäjät auttoivat. Aivan ihanaa se oli, kymmenisen vuotta. - Minulla on ensimmäisestä avioliitostani 4 lasta ja 10 lapsenlasta. Elämäni oli kuitenkin toisen mieheni, valokuvataiteen professori Kati esittelee suvun pääsiäismunakokoelmaa. Maria äitinsä työn äärellä. Matti Saanion kanssa niin täyteläistä, että joskus tuntuu, etten antanut heille tarpeeksi aikaa, pohtii Maria. ISÄ SERGIUS - Elämässäni ei ole ollut valmista konseptia. Toivon, ettei koskaan olisi kaan vaan, että elämään jäisi elävä ote. Näin pystyy tuntemaan ja reagoimaan sen mukaan mitä elämä tuo tullessaan. Työni puolesta olen ylpeä siitä, että olen pystynyt elättämään perheeni. - Elämääni leimaa jatkuvasti se, että olen näkövammainen. Olen tehnyt työurani pääosin kielen kääntäjänä, mutta näköongelmien lisääntyes sä kouluttauduin hierojaksi ja tein työtä hierojien ja kuntohoitajien tiedottajana. Toimin jonkin aikaa myös näkövammaisjärjestön toiminnanjohtajana. - Nuorena innostuin jumalanpalveluksista ja kirkkoslaavista. Aloin opiskella venäjää, kreikkaa ja kasvatusoppia, tenttimällä pappisseminaaria. Poikkesin Kuopiosta usein Uuteen Valamoon, johon kiinnyin niin, että liityin veljestöön, jossa minut vihittiin vähitellen pappismunkiksi tutustuin vaimooni ja elämäni muuttui rajusti. Olin astunut luostarikilvoittelun tielle nuoren ihmisen ehdottomuudella ja siten lähtö luostarista oli iso elämän murros. - Työtä löytyi kuitenkin nopeasti ja toimin samalla apukanttorina Lappeenrannassa ja kuuluin myöhemmin valtuustoon Lahden seurakunnassa. Aloin kuitenkin tuntea, että ehkei kirkko olekaan minua varten. Ehkä se on vain kaadettu lapsena päälleni. Pidin noin kymmenen vuoden tauon. Kävin vain harvoin jumalanpalveluksissa. - Lähennyin Kirkkoa myöhemmin uudestaan, ja vuonna 2003 Metropoliitta Ambrosius tarjosi mahdolli- 10

11 Isä Sergius on tänä vuonna mukana Tukholman pääsiäisyön palveluksessa. suutta saada takaisin papilliset oikeudet. Tuntuu, että tämä ominaisuus oli ollut piilevä nä kaikki nämä vuodet, mutta kaipuuta tai katkeruutta ei ollut. Riitti, että olen se mikä olen, ilman papillista ulottuvuutta. Ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan paljon hengellistä kysyttävää, joten ehkä nyt olen kokemusteni kautta omalla paikallani. Maria ja Kati, mikä on teidän yhteytenne Kirkkoon? - En koe olevani kovin uskonnollinen, sanoo Kati, mutta jumalanpalvelukset ja kirkkolaulut ovat minulle tärkeitä. Kirkko on aina sama, menetpä Kreikkaan tai Venäjälle. Palveluksen ikuisuus koskettaa. Rukous kulkee eteenpäin ympäri maailmaa ja minä olen yksi rukoilijoista. Minulle on langennut tämä uskonto, toisille toinen, pohtii Kati. - Omaan mieleeni palautuu Petserin luostari, jossa minut 7- vuotiaana kastettiin, muistelee Maria. Se oli hieno, mieleenpainuva hetki. Kirkko on elämässäni ollut ankkuri. Välillä olen sen unohtanut, paastonnut ja rukoillut huonosti, mutta aina se on ollut olemassa, kuin osana hengitystäni. Koko ajan tunnen entistä enemmän kiitollisuutta kirkkoyhteydestäni. - Kirkko tukee sitä, että epävarmuus on se tila, jossa todellisuudessa olemme. Kiitollisuus nousee juuri hetkessä elämisestä, muistuttaa isä Sergius. - Pääsiäinen on luonnollisesti koko vuoden suurin juhla. Käymme kirkossa ja vietämme aikaa yhdessä. Omiin traditioihimme kuuluvat itse maalatut keraamiset pääsiäismunat, joilla jo eri sukupolvet ovat leikkineet samaa muna mäki-leikkiä, sanoo Kati. Munien joukossa on Inan ja monen hänen jälkeläisensä maalaamia värikylläisiä kappaleita. - Oma pääsiäiseni ulottuu kauemmaksikin, miettii isä Sergius. Tänä vuonna menen esimerkiksi Tukholmaan palvelemaan pääsiäisyön palveluksessa. Pääsiäisen ilo kantaa kauas. Mikä on vanhemmiltanne saamanne perintö? - Herkkyys taiteeseen ja kauneuteen, avoimuus toisia ihmisiä kohtaan, sanoo Maria. Myös se, että isä ja äiti olivat syntyneet muualla, käyttivät muita kieliä, on vaikuttanut varmasti elämäämme. Isä ei halunnut aitoja mihinkään. Jopa kansallisrajatkin saivat hänet näkemään punaista. Hänen mukaansa rajat ovat epärehellisiä ja estävät ihmisiä elämästä ihmisarvoista elämää. - Molemmat olivat hallitsevia persoonia omalla tavallaan. Isä oli hyvä keskustelija, joka antoi itsensä eikä pantannut annettavaansa. Luottavaisesti hän toi esille omat syvätkin ajatuksensa. Äiti oli enemmän kuuntelija, vetäytyjä. Kumpainen kin olivat kuitenkin aina läsnä, käytettävissä, muistaa isä Sergius. - Niin, isän kaltaista keskustelijaa olen kaivannut. En ole tavannut toista. Hän ei antanut koskaan periksi, provosoikin ja se vasta olikin mukavaa, sanoo Kati. Vanhempiemme kautta voimme myös iloita siitä, että meitä on kolme. Saamme olla sisaruksia. Minusta isosisko on ollut ihana ja pikkuveljeä odotin monta vuotta. - Ikäero kuroutuu hiljalleen umpeen. Elämme kaukanakin toisistamme, mutta olemme aina toistemme tukena. Sergius on paljon Valamossa ja voi rukoillakin puolestamme siellä ja me täällä. Yhteys on säilynyt kaikki nämä vuodet. On ilo kuulua tähän perheeseen, sanoo Kati. Ei näkyjennäkemistä, vaan merkillistä ennakoivaa iloa, ja tietoisuus omasta itsestäni, hyvin selvä, että minä olen juuri minä ja että samalla sisällyn suureen minäpaljouteen, sekä taapäin menneessä ajassa että eteenpäin tulevassa - minään jossa minun minäni ja sinun ja meidän ja kaikkien minä, jokainen erikseen, on pieni mutta ei silti häviävä ainesosa. Ja juuri siinä on elämämme mieli ja merkitys, kaikkien elämän, siinä ettei se koskaan ole yksin. Ei koskaan. Tito Colliander 11

12 PUU KOHTAA PASHAN Kuvat ja teksti Marri Penna Viime vuonna pääsiäisaikaan olin syntymäpäivillä. Juhlapöydän keskeisenä koristeena oli komea pasha. Sen kylkiä koristivat perinteiset kuviot: XB, risti ja kukkakuvio, mutta niin persoonallisesti tehtyinä, että kiinnitin niihin huomiota. Selvisi, että pashamuotin tekijä on taiteilija Ina Colliander. INAN PASHA Tällä reseptillä meillä tehtiin pasha joka vuosi. Aikaisempina vuosina äiti teki aina rahkan itse. Kun muutimme Helsinkiin, rahkaa oli saatavissa Kauppahallista, josta se siitä lähtien ostettiin valmiina. Aikaisemmin äiti keitti itse myös hillon appelsiinin kuorista. Tiedän, että äiti on kovin iloinen kun pashamuotin malli, ja resepti on nyt kaikkien saatavilla! Hän oli sellainen ihminen, että hän halusi aina jakaa muille, sanoo Maria. 2 kg rahkaa Rahka valutetaan ensin yön yli jotta siitä saadaan ylimääräinen neste pois. 400 g tavallista voita 5 dl sokeria 4 dl smetanaa 3 keltuaista 1 rkl vaniljasokeria 1 pussi manteleita lastuina tai rouheena 1 dl huuhdeltuja korintteja 1 pieni pussi appelsiinin kuoria 1 pieni paketti sukaatteja. Maistellaan onko maku tasapainoinen. Lisätään hieman sitruunan mehua tarpeen mukaan. Maria Colliander-Saanio muistaa, miten muotti syntyi. - Iso pashamuotti on tehty aikaisemmin 50-luvun lopulla, kun asuimme Kauniaisissa. Siihen aikaan, juuri sodan jälkeen, ei pashamuotteja ollut saatavissa mistään. Evakkomatkalle ei kyllä pashamuottia ensimmäisenä pakattu. - Koska muotteja ei ollut, äiti rakensi muotin itse puupiirroslaudoista. Koska hänellä ei ollut puusepän työkaluja, siitä ei tullut kyllin tiivistä. Äiti teki sitten tarkat piirustukset siitä, miten nurkkien liitokset pitää tehdä. Yhdessä menimme puusepän verstaalle piirustusten ja uusien lautojen kanssa. Puuseppä kokosi muotin useita kertoja uudelleen, ennen kuin sai sen kyllin tiiviiksi. Tämän jälkeen äiti leikkasi kuviot muotin kylkiin. - Muottiin mahtuu kaksi kiloa rahkaa. Silloin kun asuimme Katajanokalla, oli isolle muotille tarvetta. Meille tuli aina pääsiäisenä paljon ihmisiä viettämään juhlaa paaston jälkeen! Paljon kävi taiteilijoita ja kulttuuriväkeä. Pöytään katettiin pashan lisäksi tietenkin kulitsaa ja runsaasti tsakuskia - paljon pientä herkullista syötävää! - Pienemmän muotin äiti teki 70-luvulla, kun ei enää ollut tarvetta niin suurelle pashalle Maria asettelee pöydälle pienen muotin jo ajan patinoimat ja haurastuneet osaset. Sitä on moneen otteeseen korjattu ja liimattu. Joka pääsiäinen, vuosikymmenien ajan, on näistä muoteista otettu jatkuvasti uusia vedoksia. Ina Colliander käytti puupiirrosten leikkaamisessa omenapuiden oksastamisveistä. Leikattaessa kuvioita, niiden täytyy olla kyllin syvät, mieluummin V- muotoiset, jotta `valujälki on selkeä! Paras materiaali on jokin lehtipuu, esim, lehmus. Tappien avulla liitokset kiristetään tiiviiksi, jotta muotin reunat ovat tiiviit. Näin tulee pashasta kaunis muodoltaan. 12

13 Påskens underverk Stora ting händer i världen men om vi höjer blicken från naturkatastrofer, olyckor och krig så kan vi varsebli det större perspektivet, som är den kosmiska rotationen. Vi ser solen som går upp varje morgon vid ett exakt känt klockslag. Vi ser årstiderna växla och barnen växa. Det vårligt tilltagande ljuset betraktar jag som Kristi inkarnation i världen. På några få månader, från jul till påsk, genomgår Kristus allegoriskt hela sitt liv, från födelse till sin brutala död, då jorden bävar och ett mörker infaller. DAN SUNDELL Under samma tid, från vinter till vår, tillryggalägger solen halva sin vandring mellan polerna, från den södra vändkretsen till ekvatorn, som passeras vid vårdagjämningen som detta år inföll den 21 mars, alltså redan för en månad sedan. Beroende på ett bestämt system infaller påsken varje år vid olika tidpunkt som kan variera från slutet av mars till slutet av april. Regeln säger att påskdagen infaller den första söndagen efter den första fullmånen som infaller på eller efter 21 mars. Den här traditionen sägs ha uppstått vid kyrkans första koncilium i Nicaea år 325. Här rättar sig kyrkan alltså efter planeternas ställning, efter den kosmiska ordningen som, om vi får tro de heliga skrifterna är inrättad av Gud. Kristus är då sinnebilden för solen som vaknar till liv i mörkret och kastar sitt växande ljus över världen. Det är det här ljuset som får oss att pulsera och världen att rotera. Men medan Kristus under påsken offras för världen fortsätter solen tryggt sin vandring mot sin nordliga destination. Solen når den här punkten då vi firar midsommar vid årets ljusaste tid. Men för den här tilldragelsen, då ljuset når sin högsta styrka och solen gjuter ut sin fulla nåd over vår jord finns ingen egentlig kyrklig högtid som i allegorisk form skulle vara kopplad till Kristi liv. Det är ett märkligt faktum att Kristus och solen är symboliskt sammanbundna med varandra endast under en del av solens resa mot norr. Fram till ekvatorn och ett litet stycke vidare, tills Kristus fyrtio dagar efter påsk stiger upp till himlen. Under påsken genomlever han det stora drama som har lett till kristendomens uppkomst på jorden. Före Kristus Jesus fanns ingen kristendom, genom sin död på korset och sin uppståndelse banar Kristus väg för den övriga mänskligheten. Den ryske författaren Dmitri Merezkowski har sagt att Kristus var likt en man som vaknade upp för tidigt på morgonen, i mörkret medan alla andra ännu låg i djup sömn. Nu är det vår tur att vakna upp och ta den nya dagen i besittning. Genom sin korsfästelse, död och uppståndelse gick Kristus in i den osynliga världen och försvinner strax ur vår åsyn. Solen blir ensam kvar på himlen som en bekräftelse på att Kristus alltjämt härskar över himmel och jord. Hur allt detta hänger samman är ett stort mysterium. Jag förundras i alla högsta grad över att Kristus Jesus och Gud Fader, som är ett, i denna världen symboliseras av Solen, som år efter år, sekel efter sekel, vandrar över vår jord och genom sitt skarpa ljus skapar drama över den kosmiska tilldragelse som vi kallar påsk. På påskmorgonen, då vi utropar Kristus är uppstånden!, sker ljusets slutliga seger över mörkret. Genom sin uppståndelse banar Kristus väg för solen att fortsätta frambära Guds nåd och kärlek till mänskligheten. Efter påsk, då våren övergår i sommar och når sin vackraste blomning utspelas naturens höjdpunkt på årets kosmiska drama. 13

14 Страницы на русском языке Тексты Влада Валстен Освящение пасхального стола { } Наиболее важна духовная пища Фото Эльмира Федотова «Приближается праздник святой Пасхи и хотелось бы прочитать о том, как освятить куличи и крашеные яйца? С уважением, Ирина Ф.» С этим вопросом прихожанки я обратилась к епископу Арсению, автору книги о пасхальных традициях (на финском языке), зная уже, что именно он будет служить и пасхальную Литургию в Свято-Троицкой церкви: «В России положено освящать пасхальную еду на Страстной Субботе, после Литургии. У нас, в Финляндии, по традиции еду освящают только в конце ночной Пасхальной Литургии. Так или иначе, главное не то, когда освящают еду, заслуживает внимания сама благочестивая традиция приносить приготовленное для освящения. Так Церковь издавна благословляет праздничный стол.» Владыко, известно, как право славные хлебосольные «марфы» пекутся о пасхальном праздничном столе. «Марфа! Марфа! ты заботишься и суетишься о многом, а одно только нужно. Мария же избрала благую часть, которая не отнимется у нее» (Лука, 10: 40 42). И это прекрасно. Но хотелось бы, чтобы Вы напомнили о Марии у ног Христа, о пасхальной радости. Как в заботах не пропустить главного? «Ни во время поста, ни во время праздника наше внимание ни должно излишне сосредотачиваться на еде. Человек живёт не ради того, чтобы есть, но ест, чтобы жить. Наиболее важна духовная пища её мы получаем в молитве и на общих богослужениях. Еду надо, конечно, приготовить, но она не должна мешать нашей молитвенной жизни. По обычаю пасхальную еду готовят заранее, чтобы можно было участвовать во всех главных службах страстной недели. Мудрым распоряжением времени соединить желание Марфы послужить и стремление Марии слушать слово Божье. С домашними трудами надо всегда соединять молитву. Подобно тому, как иконы нужно писать в молитве, так и еду готовить с молитвой, чтобы тем, кто будет вкушать ее, она дала не только физическую силу, но и благословление Божие. У читателя может возникнуть вопрос: зачем же тогда ещё освящать еду, если она приготовлена с молитвой? Хотя само слово благословить открывает его значение. Благословляя еду, мы желаем, чтобы она принесла телу, храму нашей души, и силу и здоровье.» 14

15 литературный кружок Живая история Заслуженое внимание 5 марта в приходской библиотеке гостем литературного кружка стал собиратель истории Сергей Погребов. Речь шла о роли русскоязычных в истории нашего прихода. Сергей рассказывал о своей маме Зинаиде Николаевне Галочкиной, которая недавно скончалась на 102 году жизни. Светлая ей память! В семье Зинаиды Николаевны всегда говорили только по-русски, и родной язык сохранялся в течении 200 лет! Также интересно было узнать об истории Часовни Мира, построенной в 1913 г. К сожалению, простояла она не долго и по настоянию властей была разобрана. Икона Рождества Христова из часовни находится ныне в Успенском соборе. Протодиакон Геннадий Столбов поделился воспоминаниями о православных традициях празднования Пасхи. С большим интересом мы перелистывали и рассматривали дореволюционные издания об истории прихода и города, которые хранятся в библиотеке. Большое спасибо Кристине и Светлане за организацию интересных встреч! Эльмира Федотова Следующее собрание литературного кружка - в субботу, , с 11 до13 ч. в церковной библиотеке (Liisankatu 29 A, 2 этаж). Гость кружка - специалист по наследству строений Лаури Путконен расскажет об архитектуре Катаянокка. Дополнительная информация: Кристина Контканен, тел О библиотеке нашего прихода опубликован объемный репортаж в журнале «Библиотеки Москвы». Журналистка Галина Гурова побывала в Хельсинки, познакомилась с книжным собранием и библиотекарем Кристиной Контканен. В статье, названной «Когданибудь я окажусь и там», Гурова рассказала о драгоценных коллекциях, таких как библиотека Табунова, об истории прихода, о русских в Финляндии. Полный текст можно прочитать на Интернет-сайте (www. hos.fi) или в нашей библиотеке. (Библиотеки Москвы юношеству: Практика работы, проекты, информация; вып. 34/ ЦГЮБ им. М. А. Светлова. М., с. Центральная городская юношеская библиотека им. М. А. Светлова) Страницы прихода на русском Официальные свидетельства - в Куопио Интернет- страницы Хельсинского православного прихода ( fi). Язык вы можете выбрать, кликнув мышкой на название языка в самом верху страницы. Здесь вы можете узнать о богослужениях, событиях, о Святых Таинствах, найти контактные телефоны всех священнослужителей и сотрудников прихода. Над русскоязычными страницами ещё работают, и материал постепенно будет добавляться. Доводим до вашего сведения, что содержание метрических книг церковной канцелярии Хельсинского православного прихода с 1 апреля переведено в центральный регистр г. Куопио. Официальные свидетельства, в том числе генеалогическое исследование, заказываются отныне прямо из центрального регистра. В центральном регистре теперь находятся оригиналы и подлинники всех документов прихожан Финляндской православной церкви, к примеру, свидетельства о крещении и венчании. Вы можете заказать копии официальных свидетельств или исследования родословной электронной анкетой, которая находится на Интернет-страницах прихода или по телефону (факс ), пн-пт ч. Служащие прихода помогают решать вопросы, касающиеся заказа официальных свидетельств. 15

16 Ortodoksisissa pääsiäispalveluksissa pappi jakaa seurakuntalaisille punaisia kananmunia toivottaen Kristus nousi kuolleista! Punainen väri muistuttaa Kristuksen ristillä vuodattamasta verestä ja on myös ylösnousemuksen symboli. Pääsiäismunat kuuluvat itseoikeutetusti Kristuksen ylösnousemusjuhlan ruokapöytään. Niillä koristetaan pääsiäisaikana kotia. Niitä syödään ja annetaan lahjaksi. Monille erilaisista materiaaleista valmistetut pääsiäismunat ovat rakas harrastus ja keräilykohde. TEKSTI JA KUVAT markku sunimento Pääsiäisen ilosanoma kiteytyy PÄÄSIÄISMUNASSA Järvenpäässä asuvat Tamara Porokara ja hänen puolisonsa isä Viktor ovat keränneet pääsiäismunia vuosikymmenten ajan. Heidän kokoelmassaan on jo lähes tuhat munaa. - Vuosi sitten tehdyssä inventaariossa niitä oli 960. Kokoelma karttuu munan vuosivauhdilla, Tamara Porokara kertoo. Kokoelman pääsiäismunia on ollut esillä Haikon kartanossa, Ortodoksisessa kirkkomuseossa, TV2:n aamu-uutisissa, MTV3:n Ihana aamu -ohjelmassa, Keski-Suomen museossa Jyväskylässä ja Uspenskin katedraalin kryptassa Helsingissä. - Arvokkaimpia munia en kuitenkaan ole kodin ulkopuolelle antanut, Tamara Porokara sanoo. Alku puhdasta sattumaa - Taidan olla esteetikko. Olen jo varhaislapsuudesta saakka ollut kiinnostunut kauniista esineistä ja elämän kauneudesta. Maailmalla tuijotan kauniita rakennuksia, huonekaluja, tauluja ja tekstiilejä. Nautin suunnattomasti pääsiäiskaudesta sen sisäisen ja ulkoisen kauneuden vuoksi, Tamara Porokara kertoo. 16

17 Ylin kuva Pääsiäismunat ovat kuin taideteoksia. Nämä siniset munat on venäläisistä luostareista. toinen ylhäältä Tämän pienen hopeamunan sisällä on pala Kristuksen haudan marmoria. Se on isä Viktorin kallein aarre. alin kuva Pääsiäismunia voi valmistaa puusta, tuohesta, virkkaamalla, kävystä ja vaikkapa kukan terälehdistä. Toinen alhaalta Järvenpään kirkon myyjäisissä on pääsiäismunia myös lapsille. - Alun perin ei ollut kysymys pääsiäismunien keräilystä. Se alkoi kuin itsestään harrastukseni kautta. Maalasin keitetyt pääsiäismunat vesiväreillä ja annoin niitä lahjaksi. Mitä enemmän tällaisia pääsiäistervehdyksiä annoin, sitä enemmän tuli vastatervehdyksinä kauniisti koristeltuja munia, joita oli sääli rikkoa ja syödä. Kokoelma on kasvanut vähitellen. Tamara Porokaran silmä on harjaantunut löytämään munia kaikkialta. - Olen tuonut monia munia tuliaisena maailmalta. Työmatkallani Brasiliassa ensimmäinen ostokseni oli muna. Suuren määrän taidokkaita itse maalattuja tai hankittuja töitä olen saanut lahjaksi aviopuolisoltani. Häneltä ovat myös kymmenet kaulakoruina pidettävät miniatyyrimunat. Kokoelma kasvaa myös ystävien ilahduttavina lahjoina. Kokoelmassa on oikeiden munien lisäksi puulle, munankuorelle, kipsille, posliinille ja metallille maalattuja, helmikoristeisia, lasisia ja taidokkaasti kiinalaisella silkkipapereilla päällystettyjä munia sekä myös kukan terälehdistä valmistettu ja 22 karaatin kultaan upotettu muna. Yhdessä tekemisen ilo Porokarat ovat asuneet Järvenpäässä vuodesta 1976 lähtien. Opastusta ja innostusta pääsiäismunien maalaamiseen siellä antoivat isä Mikael Kriisinin Helsingissä luvulla ohjaaman ja Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin johtaman ikonipiirin into. - Meitä oli rautainen joukko ortodoksi nuoria. Kaikkia innosti yhdessä tekemisen tuottama mahtava ilo. Vesivärit muuttuivat erilaisiksi harrasteväreiksi, jotka tottelevat hyvin sivellintä ja vahvistavat munankuorta. Ne antavat työlle myös kauniin kiillon. - Helmiupotustakin vahapintaan olen harrastanut, se irrottaa ajatukset arjesta vielä tehokkaammin kuin sivellin, Tamara Porokara sanoo. Vaikka työt ovat vieneet aikaani, tästä pääsiäis kauden harrastuksesta olen uskollisesti pitänyt kiinni jo vuosikymmeniä. Muutaman munan maalaaminen ystäville on pääsiäisvalmistelujeni erottamaton osa, yhtä tärkeä kuin pääsiäisruoat, hän kertoo. Tamara Porokara on tartuttanut harrastuksensa muutamiin taitaviin järvenpääläisiin maalareihin. Läheisin on tietysti oma aviopuoliso. - Vaimo veti hellästi mukaan. Olen tehnyt munia jonkinlaisella menestyksellä, isä Viktor sanoo nauraen. Hän on erikoistunut erityisesti kirkkojen maalaamiseen. Myös naapuri Seija Hintikka on saanut tartunnan. - Se alkoi Järvenpään Ystäväpiiristä 1980-luvun alkupuolelta. Ryhdyin tuumasta toimeen. Tein ensin yhden munan ja sitten lisää. Viimeisiin kirkon myyjäisiin maalasin 80 munaa. Tähän jää kiinni, hän sanoo. Seija Hintikka maalaa vain oikeita kananmunia. - Se on paras pohja, vaikka vaikea. Tekniikka kehittyy vain tekemällä. Myös Seija Hintikka on aloittanut keräämisen. Hänen kokoelmassaan on tällä hetkellä pari sataa munaa. antamalla saa Pääsiäismunia maalatessa ajatukset irtautuvat arjesta. Munien hengellinen tausta ja merkitys ovat tärkeä osa työtä. Tekijöiden mielestä muna kuuluu jokaiseen vuodenaikaan, ei vain pääsiäiseen. Niitä voi antaa häälahjaksi ja muina juhlina, vuodenaikojen mukaan. Seija Hintikka on maalannut vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä munia, lahjak- 17

18 Tamara Porokara, Seija Hiitola ja isä Viktor maalaavat ja keräävät pääsiäismunia. Vain osa Porokarojen kokoelmasta on esillä vitriinissä, jonka sisältö vaihtuu vuodenaikojen mukaan. si tyttö- ja poikavauvoille. Oikeaa tunnelmaa on kuitenkin vaikea saavuttaa ilman pääsiäistä. - Se alkaa Palmusunnuntaista ja Lasaruksen lauantaista. Olen yrittänyt joskus maalata kesällä mökillä, mutta siitä ei oikein tule mitään, Tamara Porokara sanoo. Isä Viktor esittelee kaksi munaa, joilla on hänelle erityinen merkitys. Toinen on Jerusalemista ostettu hopeinen muna, jonka sisällä on pala Kristuksen haudan marmoria. Toinen on pieni puinen muna hänen oppilaaltaan. Tamara-puolisolla ei ole suosikkia ylitse muiden. - En osaa erotella munia toisistaan. Jokaisen takana on joku tarina tai merkitys, kaikki ovat tärkeitä. Itse tehdyillä pääsiäismunilla on tärkeä tehtävä myös Järvenpään kirkon myyjäisissä. Lasaruksen lauantaina tai Palmusunnuntaina järjestetään Järvenpään kirkossa myyjäiset, joissa paikkakunnan ihmisille tarjotaan pääsiaisherkkuja ja kauniisti koristeltuja tuotteita. Myyntituloilla kustannetaan palveluksen jälkeen tarjottava Pääsiäisyön ateria. - Kaikki munat tehdään rakkaudella. Niiden kautta pystymme auttamaan muita. Pääsiäismuna eroaa muista lahjoista. Sen antaja lausuu pääsiäistervehdyksen Kristus nousi kuolleista ja saaja vastaa: Totisesti nousi! Uuden elämän alku Suklaamunien syönti ja kananmunien maalaaminen kuuluvat suomalaiseen pääsiäisperinteeseen, mutta eivät yksin siihen. Linnun munaa pidettiin jo ennen ajanlaskun alkua luomisen ja hedelmällisyyden symbolina kaikissa kulttuureissa. Eri materiaaleista valmistettuja ja eri tavoin koristeltuja munia on löydetty muun muassa vanhoista skyyttien ja etruskien haudoista. Munaan sisältyy elämän mysteeri: uuden elämän syntymisen ihme. Maailman on usein selitetty syntyneen alkumunasta joko Luojan luomasta tai myyttisen linnun munimasta. Menneisyydessä munaa pidettiin kevätauringon symbolina. Munan ajateltiin sisältävän elämän, ilon, lämmön, valon ja luonnon uudelleen syntymisen siirtymisen olemattomasta olemiseen. Varhaiskristityt omaksuivat munan ikuisen elämän symbolina. Munassa tiivistyy pääsiäisen ydinsanoma ylösnousemuksesta: Kristus nousi kuolleista ja antoi meille uuden elämän. Koska pääsiäinen on ilon ja kiitoksen päivä, pääsiäismunakin on ilon ja riemun symboli. Kristillisen perimätiedon mukaan ensimmäinen pääsiäismunan lahjoittaja oli Magdalan Maria, jonka kerrotaan Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen menneen Roomaan julistamaan ilosanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta. Hän tapasi keisari Tiberiuksen, antoi kananmunan sanoen: Kristus nousi kuolleista! Tämä muna on nyt kuollut, mutta sen sisällä on uusi elämä. Ei kukaan voi nousta kuolleista, keisari vastasi. Sitä on yhtä vaikea uskoa kuin että valkoinen kananmuna muuttuisi punaiseksi. Ja ihme tapahtui: muna muuttui kirkkaanpunaiseksi. Pääsiäismunia on maalattu Keski- Euroopassa jo 1500-luvulta lähtien. Seuraavalla vuosisadalla alkoi lasi- ja posliinimunien valmistus. Venäjällä Fabergén kultaseppäperheen tsaariperheelle valmistamat jalometalliset ja jalokivin koristellut munat edustavat taidekäsityön huippua. Suomeen pääsiäismunien maalausperinne tuli 1800-luvulla, Karjalaan se oli saapunut Venäjältä jo aikaisemmin. Pääsiäismunia ripustettiin pajunoksiin tai ikonin eteen. LÄHDE Piispa Arseni: Pääsiäismuna, ylösnousemuksen symboli 18

19 Ikoni kertoo tarinaansa TEKSTI TIINA MAKKONEN KUVAT PETTER MARTISKAINEN/valamon konservointilaitos JA TIINA MAKKONEN Kun Kozelshtshanin ihmeitätekevä Jumalansynnyttäjän ikoni löydettiin helmikuun yhdeksäntenä päivänä, alkoi siitä Valamon taidekonservaattorin, Riikka Könkään työuralla ikimuistoisen haasteellinen tehtävä. - Siitä lähtien kun hain ikonin Helsingistä tänne Valamoon, olen miettinyt sitä kaikki päivät ja vähän yötkin. Pohdittavaa on paljon, eikä ajan kanssa voi kilpailla. Vieläkään ei voi sanoa, milloin konservointityö on valmis, ja ikoni voi palata takaisin Uspenskiin. 19

20 Helmikoristelu irrotettiin jo kuivumisen alkuvaiheissa. Valamon konservaattori Riikka Köngäs pohti ikonin konservoinnin jatkoa yhdessä Valtion taidemuseon konservaattori, Anna Aaltosen kanssa maaliskuun puolivälissä. Yhteistyön tuloksena prosessi liikahti eteenpäin aika lailla. Piakkoin ikonia päästään toivon mukaan puhdistamaan tarkemmin. kirjoitti Riikka Köngäs blogissaan. Ikonia tutkiessani esiin mönki mato, joka suurennuslasin alla sai kohtuulliset mittasuhteet. BLOGI Riikka Köngäs on kertonut ikonin konservoinnin vaiheista nettiblogissaan. Teksteistä huokuu kokemus tehtävän ainutkertaisuudesta ja arvaamattomuudesta. Jos ikoni on liian kuiva, se käyristyy yhteen suuntaan, jos se on liian märkä, se käyristyy toiseen suuntaan. Konservaattorin on osattava edetä hitaasti ja harkiten. - Minulla on vähän huonoja uutisia. Ikoni on laitettu karanteeniin eikä sitä voi kuvata, kertoo konservaattori minulle, kun saavuin tekemään juttua aiheesta kuukausi ikonin löytymisen jälkeen. - Ikoni oli alkanut kuivua liian nopeasti, ja edessä oli vaara, että puu halkeaa. Siksi se on peitetty kostealla vuorauksella ja laitettu muovilaatikkoon kannen alle sopivanlaiseen mikroilmastoon. Karanteenipäätökseen on tyytyminen. Sen on tehnyt Riikka Köngäs yhdessä konservaattori Anna Aaltosen kanssa. Vieraileva konservaattori on kutsuttu Valtion taidemuseosta auttamaan Valamon konservaattoria ikonin entisöimisessä. Puun ja paperin liitto ei välttämättä ole kaikkein kestävin, kuivumisen aikana ne reagoivatkin eri tavoin. BLOGI Valamon oma konservaattori on erikoistunut maalattujen ikonien konservoimiseen, vierailija tuntee parhaiten paperikuvien konservoinnin. Kozeshtshanin Jumalanäidin ikonin on painokuva. - Painokuva on tehty joskus 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tuohon aikaan oli vastikään luovuttu vanhasta ja vahvasta lumppupaperista ja siirrytty sellun käyttöön paperin raaka-aineena. Ikävä kyllä tuon ajan paperi ei ole kestävimmästä päästä, Anna Aaltonen kertoo. Kozelshtshanin Jumalanäidissä on kokeneelle konservaattorimestarille haastetta ja uuden oppimista. - Minulle ei ole tullut ennen konservoitavaksi ikonia, joka on ollut kahdeksan kuukautta maahan haudattuna ilman minkäänlaista suojaa, Riikka Köngäs nauraa. Tilanne on niin jännittävä, että konservaattorin vakaat kädetkin tuntuvat tärisevän Konservointi on kuin pala palalta avautuva tutkimusmatka ikonin lähimenneisyyteen. Ammattilainen osaa lukea ikonin reaktioista, mitä se on joutunut kokemaan. Konservaattori on pitänyt tarkkaa kirjaa jokaisesta toimesta ja tapahtumasta. Hän on muun muassa punninnut pyhän kuvan päivittäin. - Olisikohan ikonista lähtenyt ensimmäisen kuukauden aikana noin 100 grammaa, Riikka arvelee tutkittuaan huolellisesti merkintöjään. - Konservointi on konservointia, pitkälti hyvin teknistä työtä. Aina työhön ei pysty suhtautumaan yksinomaan käytännöllisesti. Tämä työ on juuri sellainen. Kyllä sillä on erityinen merkitys, 20