otava Ilmainen lukunäyte

Transkriptio

1 otava Ilmainen lukunäyte

2 suomentaneet Päivi Kivelä ja Kari KosKi Helsingissä KustannusosaKeyHtiö otava

3 Päivä 0 tiistai 22. marraskuuta en pelästynyt. tiesulku näytti samanlaiselta kuin muutkin joista olimme ajaneet. ruosteinen öljytynnyri molemmin puolin ajouraa (jota ei tosiaankaan voinut sanoa tieksi) ja tynnyreiden päällä huolimattomasti karsittu puunkarahka, vieressä muutama mies maastokuvioitu automaattiase kourassa. ei siis ollut mitään syytä levottomuuteen. silti tunsin Catherinen painavan jalkaansa lähemmäksi omaani. Kosketus siirtyi lihaksia ja hermoja pitkin penikseen, se ei ollut tietoinen reaktio enkä ajatellut asiaa sen enempää, vilkaisin vain häntä syrjäsilmällä ja hymyilin rohkaisevasti. Hän oli kiinnostunut, odotti vain minun siirtoani. 3

4 ali, kuljettajamme, kiersi sivuikkunan auki ja kumartui ulos meidän turvallisuuslupamme kädessään. Hän istui suoraan edessäni, autossa oli ratti oikealla puolella niin kuin Kansainyhteisön maissa kuuluu. autoon lehahti kuuma, tomuinen tuuli, kuiva ja tyly. Katselin maisemaa: matalia piikkipensaita, harottavia akasioita, korventunutta maata ja loputonta taivasta. edessäpäin oikealla näkyi katettu kuorma auto, kasa tyhjiä pulloja ja vanhoja pahvilaatikoita, eläimen raato. toinen landcruiser ajoi rinnallemme vasemmalle puolelle, saksalainen kanslisti vilkutti meille ikkunan takaa. Kukaan meistä ei ollut huomaavinaan. miksi tällaiselle matkalle oli lähetetty kanslisti? sitä me toiset ihmettelimme. Katsoin kelloa, se oli olimme hitusen myöhässä, mutta emme erityisen paljon. valtuuskunnan romanialainen edustaja oli ottanut runsaasti valokuvia ja Catherine oli jo lähettänyt jonkinlaisen lyhyen raportin konferenssiin. arvelin tietäväni miksi. Hän ei halunnut istua iltaa kirjoittamassa. Hän halusi jättää virallisen päivälli 4

5 sen väliin ja olla minun kanssani, hän ei ollut kysynyt minulta vielä mutta tunsin sen. Hän nojautui minua kohti, mutta päätin antaa hänen yrittää vielä vähän. Thomas, hän kuiskasi kuningattaren englannilla, mitä tapahtuu? Kuljettaja oli avannut autonoven ja astunut punaiseen maahan. asemiehet piirittivät auton. yksi heistä avasi matkustajan puoleisen etuoven ja sanoi tulkille jotain kovalla ja käskevällä äänellä, heiveröinen nuori mies nosti kätensä ylös ja astui hänkin autosta, kuulin miten yksi takanamme istuvista turvamiehistä teki latausliikkeen. Huomasin metallin välähdyksen. vasta siinä vaiheessa tilanne alkoi huolestuttaa minua. ei mitään vaaraa, sanoin yrittäen kuulostaa rauhalliselta. ali hoitaa tämän kyllä. myös vasemmanpuoleinen takaovi avattiin. reunimmaisena istunut ranskalainen magurie huokaisi mielenosoituksellisesti ja laskeutui autosta. Kuiva kuumuus vei mennessään viimeisetkin rippeet auton ilmastoidusta kosteudesta, punainen pöly laskeutui ohuena harsona nahkaverhoilulle. 5

6 mistä on kysymys? ranskalainen honotti. Hän kuulosti aidosti närkästyneeltä. minun puolelleni autoa tuli pitkä mies, jolla oli suora nenä ja korkeat poskipäät. Hän tuijotti minua, painoi mustat kasvonsa aivan lähelle omiani. toisen silmän valkuaisessa risteili punaisia juovia aivan kuin siihen olisi lyöty hiljattain. mies kohotti automaattiasettaan ja naputti sen piipulla ikkunaa. avaruus hänen takanaan oli valkoinen ja puhki syöpynyt, ilma väreili kuumuudesta. Pelko kouraisi kurkkuani. mitä tehdään? Catherine kuiskasi. mitä nuo miehet haluavat? mielessäni vilahti kuva annikasta, hänen suuret silmänsä ja hiukset kuin sade. näyttää valtaansa, minä sanoin. älä hermoile. tee niin kuin he sanovat, niin kaikki sujuu hyvin. Pitkä mies avasi oven. 6

7 Päivä 1 KesKiviiKKo 23. marraskuuta nainen makasi lumen peittämänä metsäisessä rinteessä, parikymmentä metriä päiväkodin takana. toinen saapikas pilkotti lumesta kuin pudonnut oksa tai mahdollisesti tuulenkaadosta sojottava juurenpätkä. Kävelytiellä näkyvässä suksenladussa erottui sillä kohtaa epäröinnin merkkejä, sauvanjälkien säännöllisyys rikkoutui. muuten lumipeite oli koskematon. jos saapikasta ei olisi näkynyt, ruumis olisi voinut olla kivi, muurahaispesä tai säkillinen syyslehtiä. Kumpare kohosi matalan risukon keskellä kuin valkoisen hylkeen selkä, hohtavana ja pehmeänä. muutama saapikkaaseen tarttunut lumikide välkähti aamuhämärässä: kenkä oli ruskea, korko kapea. 7

8 sinä et saa olla täällä. annika Bengtzon ei piitannut poliisista, joka oli harpponut puuskuttaen hänen taakseen. Hän oli kahlannut löytöpaikalle kävelytietä selmedalsvägenin takaa, ohi hylätyn jalkapallokentän ja sitten mäkeä ylös matalaan metsikköön. Kengät olivat täynnä sulavaa lunta, varpaat alkoivat mennä kylmästä tunnottomiksi. eipä täällä sulkunauhoja näy, annika sanoi kääntämättä katsettaan ruumiista. tämä on rikospaikka, poliisi sanoi, varmaan tarkoituksellisesti syvemmällä äänellä kuin tavallisesti. Kehotan sinua poistumaan täältä välittömästi. annika otti kaksi kuvaa kännykkäkamerallaan ja katsoi sitten poliisia. Pojalla oli tuskin ehtinyt parrankasvu alkaa. vaikuttavaa, hän sanoi. ruumista ei ole vielä lapioitu esiin ja sinä osaat jo määritellä alustavasti kuolinsyyn. mihin tuo nainen kuoli? Poliisi siristi silmiään. mistä tiedät että se on nainen? annika katsoi uudestaan ruumista. 8

9 transut kyllä harrastavat korkeakorkoisia kenkiä, mutta heillä ne ovat harvoin kokoa mitä luulisit? 36? 37? Hän pudotti kännykän kassiinsa, missä se katosi kynien, lasten lapasten, kulkukortin, muistitikkujen ja lehtiöiden joukkoon. Poliisipojan kollega nousi huohottaen mäkeä rulla muovinauhaa kourassaan. onko hänet ilmoitettu kadonneeksi? annika kysyi. on se sitten piru, poliisi sanoi. mikä? annika kysyi. että hätäkeskus soittaa iltapäivälehdille ennen kuin hälyttää partioauton. Häivy. annika kohensi laukun olkahihnaa, käänsi ruumiille selkänsä ja lähti kävelemään jalkapallokenttää kohti. muutama kuukausi sitten oli otettu käyttöön rakel, koko ruotsin laajuinen poliisin ja pelastuslaitoksen yhteinen digitaalinen radioyhteysjärjestelmä, jota ulkopuoliset eivät pystyneet kuuntelemaan. samalla kaikki poliisin tekemisistä vinkkejä antaneet siviilit olivat jääneet työttö 9

10 miksi. Poliisin yhteyskeskusten henkilökunta oli ilomielin ottanut heidän työnsä tehdäkseen ja hankki nyt lisätuloja antamalla medialle tietoja pahuudesta ja kurjuudesta. annika tuli metsänlaitaan ja seisahtui katselemaan esikaupunkialuetta. ruskeat yhdeksänkerroksiset talot olivat kietoutuneet pakkas usvaan. Puiden mustat oksat peilautuivat kiiltävistä ikkunoista. talot oli varmaan rakennettu heti miljoonaohjelman alkuaikoina; julkisivujen rappaus henki sentään jonkinlaista laatua, jonkinlaista halua rakentaa ihmisarvoisia asuntoja. varpaat olivat jo kylmästä tunnottomat. oli myöhäinen iltapäivä. Betonikolossien välistä puhalsi kevyt tuulenhenki. axelsberg. asuinalue jolla ei ollut selviä rajoja, vain nimikyltti tuulisella metrolaiturilla. ruumis päiväkodin takana axelsbergissä, ei ole voinut maata siellä pitkään. Hän oli ollut tulossa Kungens Kurvan ikeasta, kun lehden keskuksesta soitettiin. Hän lähti heti pujottelemaan loskassa moottoritien neljän 10

11 kaistan yli ja kääntyi mälarhöjdenin liittymästä. ja ehti kuin ehtikin paikalle puolisen minuuttia ennen ensimmäistä partioautoa. Hän lähetti kuvat deskiin, toinen oli yleiskuva löytöpaikasta ja toinen lähikuva kengästä. ruumislöytö ei välttämättä merkinnyt rikosta. Poliisi tutki kaikki epäilyttävät kuolemantapaukset, mutta useimmiten kuolinsyy oli luonnollinen, onnettomuus tai itsemurha. jokin sanoi hänelle, että tämä tapaus oli toisenlainen. nainen ei ollut saanut sydäninfarktia kesken juoksulenkin, ei niissä kengissä. eikä hän ainakaan olisi hölkännyt risukossa kävelytien viertä. tuskin hän myöskään oli liukastunut ja kaatunut, hänhän makasi monen metrin päässä tieltä. ruumis oli lumen peitossa, mutta vinkin antaja oli ollut oikeassa. nainen ei ollut voinut maata siellä kovin pitkään. lumipyry oli yltynyt aamupäivän mittaan ja ilmatieteen laitos oli antanut kakkostason säävaroituksen: yleinen vaara, suuria aineellisia va 11

12 hinkoja ja vakavia häiriöitä tärkeissä yhteiskunnan toiminnoissa. tunti sitten pyry oli yhtäkkiä lakannut. nainen ei ollut voinut maata metsässä koko yötä, silloin jalkakin olisi ollut lumen peitossa. Hän päätyi sinne joskus aamulla, annika pohti. mitä yksinäinen nainen tekee korkeakorkoisissa saapikkaissa kävelytiellä päiväkodin takana lumimyrskyssä kello kahdeksan aamulla? annika kääntyi oikealle katua kohti. selmedalsvägenillä ei ollut vain yhtä vaan peräti kaksi päiväkotia rinnatusten, kunnallinen ja yksityinen. Kolme partioautoa, joissa oli vilkkuvalot päällä, tuprutti pakokaasua päiväkotien edustalle, pakokaasupilvet levisivät ja hajosivat kiipeilytelineiden ja liukuratojen keskelle. autot oli pakko pitää tyhjäkäynnillä niin kauan kuin vilkkuvalot välkkyivät, muuten akut tyhjenivät. monet kerrat roistojen takaa ajo oli loppunut alkuunsa, kun poliisiautot eivät olleet käynnistyneet. Kaksi äitiä ja yksi isä lähestyi yksityistä päiväkotia silmät suurina ja hermostunein askelin, oliko tapahtunut jotain? ei kai vain heidän päivä 12

13 kodissaan? eikä heidän lapsilleen, ei tietenkään, olisihan heille siinä tapauksessa soitettu? annika asettui yhden poliisiauton taakse odottamaan vanhempia. isä otti komennon ja meni puhuttamaan poliisikokelasta, joka oli jätetty pakkaseen lähettämään toimittajat ja muut uteliaat pois. metsiköstä oli löydetty ihminen, ilmeisesti menehtyneenä ei, ei päiväkodin pihalta vaan tuolta rinteestä ei, ei ollut todennäköistä että lapset olisivat ehtineet nähdä ruumiin ei, kuolinsyytä ei tässä vaiheessa tiedetty eikä ollut mitään syytä epäillä, että kuolemantapaus liittyisi mitenkään päiväkotiin vanhemmat hengähtivät helpotuksesta ja kiirehtivät tenaviensa luo selvästi huojentuneina, kuolema oli tälläkin kertaa jonkun muun suru ja huoli. annika meni kokelaan luo. Bengtzon, hän sanoi, Kvällspressen. Kummassa päiväkodissa sen naisen lapset ovat? Kokelas vilkaisi syrjäsilmällä kunnallista päiväkotia. 13

14 lapsi, hän sanoi. Hänellä oli vain yksi lapsi, sikäli kuin ymmärsin. Poika. annika seurasi hänen katsettaan. oven vieressä oli ikkuna, jossa loisti punainen pahvitähti. muissa ikkunoissa oli paperista leikattuja valkeita lumitähtiä. ja hälytyksen teki työpaikka, eikö niin? Hän ei tullut aamulla töihin? Kokelas ravisti päätään. naapuri, hän sanoi ja perääntyi askeleen. mutta siitä saat puhua yhteyskeskuksen kanssa, tai kenttäjohtajan. minä en oikeastaan tiedä mitään. epämiellyttävä tunne alkoi väreillä annikan palleassa kuin vaimea basso, eikö hän ikinä tottunut? nuori äiti, jolla on pienet jalat ja korkeakorkoiset saapikkaat, vie lapsensa päiväkotiin ja kuolee kävelytiellä palatessaan lumimyrskyssä kotiin. Hän huomasi palelevansa niin että tärisi. Pahvitähti liikahteli hiljaa ikkunassa. joku mies pyöräili pitkin selmedalsvägeniä. annika kaiveli kassiaan kunnes löysi kännykän, näppäsi kuvan päiväkodista, nyökkäsi poliisikokelaalle ja palasi lehden autolle. 14