TUTKIMUK$AT OPAS GEOLOGISEN KOMISSIONIN. XII:ssa BENJ.FROSTERUS HELSINKI 1922 TAMPEREELLA 1922 GEOLOGISEN KOMISSIONIN OSASTOSSA. N:o 35 HELSINKI 1922

Transkriptio

1 . fieol06lnen OEOTOOINEil KOMISSIONI. KOIITISSIONI. fieoteknilllsiä OEOTEKNITTISIA TIEDONANTOJA N:o 35 GEOLOGISEN KOMISSIONIN AGROGEOLOGISET AüRO$IOTOüI$ET TUTKIMUKSET TUTKIMUK$AT OPAS GEOLOGISEN KOMISSIONIN OSASTOSSA XII:ssa YLEISESSÄ YLEISESSA MAANVIUEL MAANVIIJELYSNAVTTELYSSA YSNÄ YTTEL YSSÄ TAMPEREELLA 1922 : BENJ.FROSTERUS BENJ. FROSTERUS HELSINKI 1922 HELSINKI 1922

2 CEOTEKNItttSIA TIEDONANTOJA OEOLOOINEN CEOTOCINEN KOMISSIONI. OEOTEKNILLISIÄ TIEDONANTOJA N:o 35 GEOLOGISEN KOMISSIONIN AGROGEOLOGISET AüROüEOLOüISET TUTKIMUKSET TUTKIMUK$HT OPAS GEOLOGISEN KOMISSIONIN OSASTOSSA XII:ssa YLEISESSÄ YLEISESSA MAANVILJELYSNAYTTELYSSA YSNÄ YTTEL YSSÄ. T TAMPEREELLA 1922 BENJ. FROSTERUS BEN.I. FROSTERUS HELSINKI 1922 VÄLTIONEUYOSTON KIRJ APAINO VALTIOr EUVOSTON K I RJAPAINO

3

4 Geologinen komissioni. Geologisen komissionin tehtävänä on tutkia ja kartoittaa maamme kivi- ja maalajeja. Tutkituista alueista julkaistaan geologisia katttoja karttoja ja' selityksiä. seli,tylcsiri. Erikoiskysymyksistä Erikoiskvsyrnyksistä suoritetut tieteelliset tieteeliiset tutkimukset painetaan kahteen eri julkaisusarjaan. Näistä Naiste sisältää sisältaä Bulletin Builetin de d,e la Gommission comm'ission geologique göologique de Finlande Finland,e teoretissisältöisiä kirjoitelmia. Sarja sarja Geoteknillisiä Geoteloni,llisici tiedonantoja tied,onantoja sisältää teknillisiä tai sovellettuja tieteellisiä kirjoituksia. Geologisen komissionin töistä vuoden vuorten varrella tehdään selkoa julkaisusarjassa: a: Vuosikerlomuksia. Vunsikertomuks,ia. var- Yleissilmäyskartat mittakaavassa 1:400,000. l:400,000. Ki,uiloji'kartat. Kivilajikartat. Komissionin päätehtävänä näihin asti on ohut ollut kivilajitutkimus. Ne kartat, jotka ilmaisevat ibnaisevat eri kivilajien yleisen kokoomuksen, levenemisen Ievenemisen ja geologisen iän, ovat tehdyt tehdy,t havaintojen perusteella maalajien alta esiin pistävästä kallioperästä. Kartalla ilmaistaan sama kivilaji samalla värillä. Tällöin väritetään koko se alue, jolla kivilajia esiintyy, huomioonottamatta kallioperää peittäviä il- maakerroksia. Jos on geologisesti eri ikäistä jkäistä samaa kivilajia, kivilaiia, siis sellaista, joka on muodostunut eri geologisina aikoina, käytetään kä;ztetään eri voimakasta väriä, tai saman värin eri vivahd.ul<sia. vivahduksia. Vaaleimmat värit ilmaisevat tällöin vanhimpia, turumimmat tummimmat nuorimpia kivilajimuodostumia. Karttaselityksissä issä kuvataan karttaalueen yleinen geologinen rakenne, kivilajien esiintyminen luonnossa, niiden kokoo kokoo- kivilajimuod.ostumiamus- ja rakennevaihtelut sekä niissä olevat käyttöketpoiset käyttökelpoiset hyödylliset mineralit ja malmit. M Maalajikartat. ilcartat. Kivilajikartan käsittämästä alueesta julkaistaan myöskin maalajikartta. Tällä kartalla ovat paljaat kalliot merkitty punaisella värillä, vaikka ne olisivat eri kivilajia. Maalajit sen sijaan ilmaistaan eri väreillä. Sininen väri merkitsee morenisoraa, vihreä harjusoraa ja hiekkaa, keltainen savea ja harmaa suoalueita. Sellai- Sellaisesta kartasta saa vain yleissilmäyksen tärkeimpien maalajien leve- levenemisestä alueella. Mukana seuraavissa selityksissä kuvataan maa- maalajien yleinen kokoomus, niid.en niiden esiint5rminen esiintyminen toisiinsa nähden ja nii- niiden seuclulle seudulle antama maantieteellinen tyyppi.

5 Yleissilmäyskartat rnittakaavassa mittakaavassa I 1: :200,000. Aikaisemmin on Geologinen komissioni ioni julkaissut koko Etelä- Etelä Suomesta, noin 61 leveysasteelle, geologisia karttoja mittakaavassa 1: l: 200,000. NäilIä Näillä kartoilla on niin hyvin kivi- kuin maalajitkin merkitty eri väreillä. Kivilajit jaetaan ryhmiin kivennäiskokoomuk- kivennäiskokoomuksen perusteella, niiden geologista ikää ei ilmaista. Maalajit jaetaan samoihin ryhmiin kuin edellisissä yleissilmäyskartoissa. Jokaista karttalehteä seuraa selitvs. selitys. Agrogeologiset tutkimukset ja kartoitukset. Jo Geologü,en Geologis:en komisrionin komissionin ensimmäistä ohjelmaa laadittaessa, annettiin sille yhdeksi tehtäväksi maanviljelykeemme maanviljelyksemme hyödyksi tutkia lähemmin maa.lnme maqtrrme maalajeja. maalaieja. Pian ktütenkin kuiterrkin selvisi että ennen maala.jitutkimuksia maalajitutkimuksia pitää suorittaa yleinen geologinen kartoitus, josta saisi yleissilmäyksen maan geologisista suhteista srrhteista kokonaisuu kol<onaisuu- kartoidessaan. Maalajiemme yksityiskohtaisempi tutkimus trrtkimus on sen vuoksi r,'uoksi allcanut alkanut vasta sen jäikeen jälkeen knn kun yleinen Srleinen geologinen yleissilmäys ilmäys on saatu valmiiksi. Em,immäiset Ensimmäiset työt olivat luonteeltaan kokeita, joilla pyrittiin käytännöllieeen käytännölliseen ja sopivaan työohjelmaan. Kaikkein ensiksi oli saatava maalajimme ja maanlaatumme sopivasti luokitehuiksi, luokitelluiksi, sekä kehitetyksi myös maanviljelystarkoituksiin sopiva kartoitussysteemi. Tässä tarkoituksessa alettiin kaikltialla kaikkialla maassamme yleisil yleisil- kartoitussysmäystutkimuksia, jolloin meillä esiintyviä maalajeja ja maanlaatuja lähemmin tutkittiin. Sitten valittiin Etelä-Suomesta, Etelä-Suomesta. Lohjan Lohjanjärven ja rannikon väliltä, erikoisalue, joka tutkittiin yksityiskohtai yksityiskohtai- maanlaasesti ja kartoitettiin mittakaavassa, 1: l: 20,000. Nämä esityöt ja niissä saadut saad.ut kokemukset, ovat sen työtavan pohjana ja perustana, jota nykyään noudatetaan Komissionin agrogeologisen en osaston kartoituksissa. Tällöin saatiin se tärkeä kokemus että 1mn kun on agrogeologisesti kuvattava ja kartoitettava maalajeja, siten että siitä saattaisi ol1a olla kartoi- maanviljelijälle hyötyä, on välttämätöntä välttä,mätöntä tehdä ero maalajin ja maanlaadun välillä sekä tutkia maakerroksen ma,akerroksen orninaisuuksia ominaisuuksia eri syvyyksillv;zyksillä maan pinnan alla. Tämä tapahtuu kuvaamalla maaperä maa,perd,- syleikkau8, leililcaus, jossa esitetään sekä maalaji että maanlaatu. Maalaji on orr kivennäis- tai elimellisten aineiden geologinen kerrostuma, jonka rakenne on irtonainen, irtona,inen, ja on se siten kivilajin vastakohta. Maanlaatu Maanluatu ra- taas on ylin osa maalajikerrostumasta, joka on etupäässä ilmaston vaikutuksesta muuttunut niin, että se eroaa sekä kemiallisesti että fysikallisesti aha alla olevasta muuttumattomasta maalajista.

6 5 Maaperäleikkauksen kuvauksesta saadaan siten Relko selko maalajin ominaisuuksista sekä maanlaadun yleisestä vleisestä tyypistä ty;,aistä ja sen yksityi- ityisistä osista. Maalajien ryhmitys. Maalajit Ilaalajit jaetaan ryhmiin r5rhmiin maa-aineen menousasteen hienousasteen mukaan. Tämän taas t'aas määräävät muutamat suuruusryhmät, jotka on sovittu kansainvälisesti vertailua helpottamaan. helpottam&an. Ne ovat lueteltuina lueteltrrina seuraavassa: IAAVASSfl: Raeryhmäkaavassa. Lohkare läpimitta 20 sm suurempi Kivi Kioi» rr 20-2 :2» r välillä Sora» l mm urm»)) Karkea Karlcea hiekka hi,eklca»,) '._0.2» D»)) Hieno Höeno hiekka hiekk&» r 0.2-C.oz 0.02» D» D Keveä Keaeci savi sa,a,i» r :-0.ooz» D» D, Savi ') rr o oz» > pienempi. Kivennäismaissa on vaihtelevia määriä näitä raeryhmiä, joista karkea mekka, hiekka, meno hieno hiekka ja keveä savi jaetaan vielä alaosastoihin. Kivennäismaat jaetaan seuraavan.kaavan mukaan: Kivennäismaalajit. Soramaa Soramna on suurimmalta osaltaan soraa ja kiviä. Se on täydelli täydellisesti vettäläpäisevä maalaji. Karkean h'ielckamnan hiekkamaan rakeet ovat pääasiassa mm välillä. 'ravallisen Tauallisen hiekkamaan hiekhamn'qn rakeet ovat pääasiassa mm välillä. Hieno H hiehlcarura hiekkamaa on pääasiassa rakeita mm välillä. Hi,eta Hieta ja hiesu on tomunmeno, tomunhieno, ei plastillinen plastillincn maalaji, joissa orr on pää,asiassa pääasiassa rakeita 0.oo ja 0.oz-C mm välillä. Sitä sanoteat 'can tavallisessa kielessä kuohu- ja juoksusaveksi. sano Soui Savi on plastillinen maalaji, jonka rakeiden suuruus on alle 0.ooz mm, mm. Liejumaalaiit. Liejumaalajit. Ne ovat suurimmaksi osaksi elimellistä ainetta. Kosteana on lieju hyytelömäistä ja vihreänharmaata. Se on kimmoista sa,maan samaan tapaan l<uin kuin kumimaiset aineet. Kuivana on se kovaa kuin Imin luu. Liejun ja saven välillär on välimuotoja. Niitä sanotaan lieiusaailc.sviksi ee eli ryynisauilcs'i. liejusa ryynisaviksi:

7 -6- T Turvemaalajit. Rahk(lt~wve ßahkoturae on pääasiallisesti rahkasammalta. Suot'urve Buoturue on pääasiallisesti suokasveista ja ruskeista sammalista mucdostunutta. mucdostunutta,. Muta on tavallisesti rakenteetonta, tummanruskeaa massaa, joka on syntynyt ~aostuneista saostuneista humusaineista. Maanlaatujen ryhmitys. Maanlaadut Suomessa ovat yhden yhd.en yhteisen tyypin tsrypin muunnoksia, jota ominaisuuksiensa mukaan Eanotaan sanotaan 1luttumismaanlaaduksi uuttumismaanlaad,ulcsi eli podsolimaaksi. pod,solimaalcsi. Tämän tuntomerkki on se, että maalajin ylimmät ylirnmät.kerrokset fterrokset ovat maanesteiden vaikutuksesta muuttuneet siten, että wärin rvärin antavat antava,t rautayhdistykset ja humusaincet humusaineet ovat maalajista hävinneet, mutta uudelleen uurlelleen saostlmeet saostuneet syvemmällä maanpinnan alla. Tyypillise Eä Tyypillisessä uutosmaassa on or1 maaperäleikkauksessa seuraavat seura&vat osat: Karike; ylinnä maanpinnalla oleva ei vielä viela täydellisestilahonnut lahonnut kasvi- ja eläinjätteistä muodostunut muod.ostunut kerros. Raalcahumus; Raakahumus; suureksi osaksi turpeesta muodostunut muod.ostunut ohut maakerros, joka mucdostaa sienirihmojen ja kasvin juurien läpäisrmän läpäisemän maa- huopamaisen massan aivan mineralimaan yläpuolella. ylapuolella. Valkomaa; Val,leornaa; uuttumisen vuoksi r,'uoksi harmaa tai melkein valkea kerros. R'uskomaa; R,uslcomaa; saostuneista rautayhdistyksistä rautayhdistvksistä tai humusaineista Tikastunut, rikastunut, ruosteen punainen tai ruskea keitos, kerros, jonka väri heikkenee alaspäin, ja joka muuttuu. Pohjama,alcsi, Pohjamaaksi, jonka huomaa muuttumattoman maalajin keltaisesta, harmaasta tai siniharmaasta väristä. keltai- Ruosteenacirisiri Ruosteenvärisiä juovia juoia ja läikkiä on sekä itse ruskomaakerroksessa että sen alla pohjamaassa. Näitä juovia ja läikkiä, jotka ovat ruskomaakerrok- syntlmeet syntyneet pohjavedestä kostean ja varsinaisen kuivan maan rajamailla, sanotaan nimellä nirlirellä glei, glei. raja- I]utosmaissa Uutosmaissa eroitetaan seuraavat muunnokset: Rautaruostemaan Rautaruostemaa.n rikastumiskerros tikasüumiskerros on saostuneiden rautayhdis- rautayhdistysten vuoksi ruosteenpunainen. Tämä tyyppi on tavallisesti vallit- vallitsevana kuivilla metsämailla sekä luonnostaan hyvin kuivatuilla pel- pelloilla. Humusruostemnnn Humus1'uostemaan rikastumiskerros on tummanruskea. Se on yleisin soistuneilla metsämailla ja avoimilla alueilla, joilla on taipumusta turpeen muodostumieeen. muodostumiseen. taipu Pilcimaa Pikimaa on sellainen selbinen maanlaatu, jota :tavallise tavallisesti ti peittää turve- turvekerros. Sen alla oleva kivennäismaa kivennäitmaa on saostuneiden humusaineiden

8 d -7- vuoksi I'uoksi pikimustaa. Turpeen ja rikastumiskerroksen välinen uutoskerros puuttuu. Etelä-Suomen Etela-suomen avoimilla savikentillä ovat piki piki- uutosmaat tavallisia. Jos gleijuovat ovat hyvin tiheässä maanlaatutasossa, sanotaan maanlaatutyyppiä gleimaaksi. glei,maaksi. Tätä tyyppiä tylppiä on suurilla alueilla kaikkialla maassamme. Pohjaveden vaivaamissa maissa nousee se usein aivan maan pintaan saakka ja aiheuttaa kasvillisuudelle haitallisia ominaisuuksia. Gleimaiden yk~ yksi i muunnos on suola- suoln- eli eli sulfaattimaa, sult'aattimna, jossa aluna aluna- kaikmaisia suoloja on kiteytynyt kite;rt;rnyt kuivaan maan pintaan. Tämä maanlaatutyypptutyr,'opi on yleinen niin hyvin Etelä-Suomen kuin Pohjanmaan alaviha alavilla savimailla. sayimailla. Sulfaattimaat ovat huonoja viljelysmaita. viljel;rsmaita. maanlaa- Viljelysmaalajit. Vilielysmaalajit. Maanlaatumuunnokset eivät riipu maalajista. Samanlaista maanlaatua saattaa ol1a olla sorassa, hiekassa,'hiesussa tai savessa. Se saattaa oha olla vallitsevana suuremmaha suuremmalla aluee11a, alueella, mutta muüta samaha samalla alueella saatta oha olla myöskin kaikkia eri muunnoksia. Maanlaatutyyppien Maanlaatutyyapien mukaan emme siis voi jakaa maatamme eri maatyyppeihin. maaty5rppeihin. Luonnollisemman jakoperustan ja,koperustan saamme jos käytämme maalajien jakaantumista. maan- Jos otamme jakoperustaksi sen maalajin, jolla viljelykset etupäässä ovat, voimme puhua sora-, hiekka-, hiesu- ja savimaista. Tä Tä- etumän mukaan voimme Suomen jakaa seuraaviin viljelysmaatyyppeihinhin. jotka. koskettavat toisiaan ilman tarkkoja rajoja. Savimaat viljelysmaatyyppei-. ovat kaikkein viljavimmat. Viljelysten Viljelvsten pääosa on savimaalla. Voimme eroittaa seuraavat suuret alueet: 1) Eteki-Suomnn Etelä-Suomen alueeseen alteeseen kuuluu suuri osa itäistä Uuttamaata sekä osa eteläistä Hämettä. Luonteenomaisia sille ovat suuret savi- savialueet, joita siellä täällä tää11ä pirstovat metsäiset vuori- ja soramaat. Savirikkaimmissa osissa on saven pinta-ala enemmän kuin b0 50 % muiden maalajien alasta. Suurimmaksi osaksi on savi jäykkää ja rasl<asta raskasta peltomaata. Alueen pohjoisimmissa osissa on savi monin paikoin hiesumaista, hiesumaista. 2) Lounais-Suomen ulw alue kasitteä käsittää suuria alueita Turun läänissä. Saven Sawin pinta-ala on täällä vielri, vielä suurempi kuin edellisellä ede11ise11ä alueella. aluee11a. Suurella Suure11a osalla osa11a tämän alueen keskiosaa ovat peltomaat hyvin jäykkiä savia. Kaistaleella Kaistalee11a joka ulottuu luoteessa aina Poriin Porün saakka ovat keveät savct savet vallitsevia. 3) Kaakkoi,s-Suonten Kaakkois-Suomen ahrc. alne. I'appeenrannasta Lappeenrannasta etelään sekä pitkin Laatokan pohjoisrantaa on muutamia savialueita, jotka muistuttavat

9 Etelä-Suomen alueen vuorisempia osia. Peltomaat ovat vaihdellen vaihclellen jäykkiä ja hiesumaisen keveitä sa,vüt. savia. 4) Rannikon Ranni,hon savial ueet. sauial'u,eer. Nämä eroittavat Etelä- ja Lounais Lounais- Suomen samalueet savialueet merenrannasta. Savikentät ovat laaksoissa vuorien ja kukkuloiden kukkuloiclen välillä, minkävuoksi ne ovat tavallisesti kapeita mutta pitkiä. Peltomaa on osittain jäykkää, jä;'kkäa, osittain n. s. ryyni ryyni- vuosavea. 5) Pohjanmaan Pohjanmna,n suo- savi-alue. saui-ahrc. Sille ovat luonteenomaisia joki- jokivarsien laajat samkot, savikot,, jotka käsittävät Pohjanmaan tasangon. Suurilla alueilla peittää savea turve, siellä ja täällä tääilä myöskin hiekka ja Suu- hiesu. Viljelyksiä Viljel;zksiä on sekä rahkasoilla että samkoilla. savikoilla. Savi kuuluu keveihin saviin. min. 6) Satak,,!-nnan Batalcunnan moreni-savialue. moreni-saaialue. Suurin oloa osa tästä Kokemäenjoen vesistön vaiheilla olevasta alueesta on kivi-soraisia morenimäkiä. Näiden rinteille ja väliin on kerrostunut hietasavia ja hiesuja, joille pellot on raivattu. Muihin maalajeimn maalajeihin verrattuna on saven ala pieni. 7) 7 ) Sisäiärvien Sistiicirvien savialueet. sauiq,lueer. Tällä TäIlä nimellä kutsutaan muutamien sisäjärviemme ympärillä olevia savialueita.,aven Saven ala on pieni ja vil vil- Kokemäenjoejelysmaiden maalaji on usein mesumaista. jelysmaiden maalaji on usein hiesumaista. Hiekka. Hiekka' ja hiesu.maatyypit. hiesu,maatyypit. Tällä alueella ei oie ole varsinaisia savimaita. Tavallisinta peltomaana on mesu hiesu ja puhdas mekka. hiekka. TäHaisia Tällaisia pieniä alueita on kaikkialla maassa. Suurella alueella Oulunjärven ja rannikon välillä onrunsaasti hiesukerrostumia. mesukerrostumia. Kaakossa on Karjalan kaimas kannas yhtenäinen sora soraja hiekka-alue. mekka-alue. pelto- Morenimaat. Tämä on sisämaan levinneimmän maalajin, kivien ja lohkareiden täyttämän tä5rttämän morenin nimitys. Viljelykset ovat vaarojen lailla tai niiden rinteillä. rintejllä. Rahka- ja mutasoita on paljon. Tämä maaty.v-ppi maatyyppi vallitsee koko Sisä-Suomessa, Sü:ä-Suomessa, ollen luonteenomainen koko maalle. Maalajien pinta'ala. pinta.ala. Suurilla viljelysalueilla voimme ilmaista maalajien pinta-alan vain summittain. Tarkempia laskelmia on voitu suorittaa vain alu- alueilla missä on olemassa, geologisia karttoja. Pinta-alalaskelmia eri maalajien määrästä on suoritettu: Uudenrnaan lcirinissä, läänissä, missä laskelmat nojautuvat geologisiin yleissilmäyskarttoihin mittakaavassa ~ "a l: 1: 200,000. Tulokseksi on saa- saasaatu seuraavat lohkarei- prosenttimäärät:

10 Savea 34.a Soraa 32.s Kalliota l4.o Hiekkaa 9.4 Turvetta _3 o/ /o % läänin koko pinta-alasta Soraa 32_3 D» DD»» )» Kalliota 14_6 D» t,»,,» D» Hiekkaa 9-1, D» ))» ))» D» Turvetta 9.4 D»»» D» )) )) Viljeltyjen mairlen maiden koko ala on o/o % pienempi savimaid'en savimaiden yh- yhteisalaa. Paimi,on Paimion pittijcin pitäjän maalajialat on laskettu erikojsesti erikoisesti sitävarten suoritettujen tutkimusten ja mittakaavassa I: 1: 20,000 suoritettujen l<artoitusten kartoitusten mukaan. Tällöin on saatu seuraavat prosenttimäärät: Savea Soraa 2l 21.2.z D» D» D» ))» Kalliotal8.6DD)D 18.6»»»» Hiekkaa 16.z 16.2 ))» ))» ))» D» Mutaturvetta lo.s D» D» D» D» Savea ja mutaturvetta 3.r 3.1 f)» D» D» D» o,to % Pitäjän pitäjän koko alasta Viljelysala on 30.s 30.9 o/o % koko alasta. alasta_ Tästä on 24.t 24.7 o/o % savimaalla, oä % hiekkamaalla, 1.0 I.o o/o % mutasuolla ia ja 0.s 5 o/u % soramaalla. 22,952 neliökilomecl'in neliökilometrin suuruinen J Joe'nstt'un oens1l1ln geolog'isen geologisen ka,rttalehdetehden al1w a,l,tß on laskettu mittakaavassa 1: 400,000. Maalajialat ovat seuraavat: lcartta- Turvetta Morenisoraa38,zDDDD 38.2»»»» Hiekkaa 7.6» D»)» D» D Harjusoraa L» D» D» D» D Kalliota 4.0» D» D» D Bavea Savea ja hiesua 3.+.4» D»)»))»)) % oä alueen koko alasta Agrogeologiset kartat. Geologisen komissionin suorittamat suorit,tamat agrogeologiset ' et tutkimukset ovat osaksi yleissilmäyksellisiä, osaksi yksityiskohtaisia. Yleissilmäyst'tttkimukset. Y s s ilmäy stu tlt imulc s et. Yleissilmäystutkimukset suoritetaan mittakaavassa 1: 20,000 ja 1: l: 100,000 olevien peruskarttojen mukaan. Viimeksimainittua mittakaavaa on kuitenkin käytetty vain silloin kun on tahdottu saada pikainen yleissilmäys eri maalajien jakaantumisesta ja lrun kun maiden 2

11 _10_ vaihtelut eivät oie ole olleet kovin suuria, kuten esim. Pohjanmaan pohjanmaan viljelysalueilla. Yleissi~äystutkimuksissa Yleilsifmäystutkimuksissa vilje-. ilmaistaan kartalla karta[a maalajien ala ja ja päiväkirjoihin merkitään maan ominaisuuksien ja maaperäleikkauksen vaihtelut.' Porausten kautta otetaan selvää geologisista geoiogisista maaperäleik- kerrostumissuhteista syvemmälläkin. Maalajit merkitään kartalle seuraavilla eri värillä: punainen pru,nninen merkitsee morenisoraa tumman vihreä aihreci» I harjusoraa vaalean aanlean» D»)) hiekkaa violetti uioletüi» I hietaa sinivioletti siniaioletüi» I hietasavea stntnen sininen»)) savea s&vea tumman tummnn ruskea ruslcea» I mutaturvetta vaalean rnalean»))» D rahkatwvetta. turvetta. Kahden maalajin välimuodot merkitään värillisillä värilisillä pisteillä pisteilla ja viivoilla. Maanlaadut M aq,nlaad,uü merkitään värillisten alueiden yli vedetyillä mustilla viivoilla. Vaakasuorilla viivoilla voilla merkitään rautaruostemaata. ta. Pystysuorilla»))» D humusruostemaata. Vinoilla» D» D pohjavesiruostemaata. Katkoviivoilla u» pikimaata. Yleissilmäyskartoitukset Yleissilnäyskartoitukset käsittävät aina suurenlaisia alueita. Niistä valmistetut kartat kuvaavat seudun yleistä agrogeologista luonnetta. Pienien alueiden ominaisuud.et ominaisuudet eivät näy. E Erikoiskartoituksia. r ilcoi oitulcsi a. Yleissilmäyksellisesti kartoitetulta alalta valitaan pienempi alue, jolla suoritetaan yksityiskohtainen kartoitus erikoisominaisuuk- erikoisominaisuuksien selvittämiseksi. Tavallisesti on tähän tarkoitukseen valittu joku maatila, joka on tylpillinen tyypillinen suuremmalle alueelle. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan viljelysmaat mittakaavassa l: 1: 4,000 tai 1: 8,000. Tällöin tehdään havaintoja kaikista maaker_ maakerroksien kokoonpanon ja maaperäleikkauksen rakenteen vaihteluista. Jo kentällä määrätään tärkeimmät fysikalliset fysikallieet ominaisuudet, kuten maalajin vesipitoisuus, vedenläpäisy- ja vedenimemiskyky. Kaiva_ Kaivamalla ja poraamalla otetaair otetaan selva selvä pohjaveden r."-u"lu asemasta ja kolori- kolorimetrisesti määrätään sekä ruokamullan että jankon happamuus. Laboratoriossa Helsingissä täydennetään kenttätöitä t<emiatilsitta kemiallisilla 5a ja bakteriologisilla analyseilla sekä yksitlskohtaisilla yksityiskohtaisilla fysikallisilla mää- määräyksillä maanä5rtteistä. maanäytteistä.

12 -11 - Nämä tutkimukset koettavat siis selvittää niitä peltomaan ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kasvillisuuteen. Kun tulokset on saatu kootuiksi, viimeistellään kartta. Sille merkitään maaiajit maalajit saman värikaavan värikaa,van mukaan kuin yleissilmäyskartoille, kuitenkin käytetään täydellisempää täyd.ellisempää merkitsemistapaa. Siten merkitään 20 sm matalampi turvekerros ruskeilla katkoviivoilla, pohjana turpeen alla olevan maaiajin maalajin väri. Jos alle metrin syvyydessä syvyxrdessä maan pinnast on kahta eri maaiajia" maalajia, merkitään yiempää ylempää kerrosta katkeamattomilla värillisillä viivoilla. Turvetta saven päällä päälla merkitään siis ruskeilla viivoilla sinisellä pohjalla, hiekkaa saven päällä vihreillä viivoilla vüvoilla käy- sinisellä pohjalla j. n. e. Yläpuolella olevan kerroksen paksuus ilmaistaan murtoluvulla. Osoittaja ilmaisee ylemmän kerroksen pak pak- ilsuutta desimetreissä d.esimetreissä ja nimittäjä alemman paksuutta yhden metrin syvyyteen. syvy5rteen. Merkki 4/6 Iuetaan luetaan siis, ylempi kerros on 4 desimetriä paksu, alempaa kerrosta on yhden metrin syvyyteen mennessä 6 desimetriä. Maan ominaisuuksien muutoksia pystysuorassa suunnassa selvittävät edelleen kartalle piirretyt diagrammit ja maaperäieikkaukset. Suurimmalla osalla tähän asti suoritettuja erikoistutkimuksia on koetettu selvitellä jonkun suuremman alueen Iuonteenomaista luonteenomaista tyyppiä. ty'5rppiä. maaperäleikka- Maat Viurilan V'iurilan ja Joensuuntiloilla Halikon pitäjssä ovat Lounais Lounais- Suomen savialueella. Gumnäs-Odnäsin Gumnäs-Od,nrisin sotiiasvirkataio sotilasvirkatalo Pohjan-, Störsvik Stii'rsuilc Siuntion-, Storgärd, ja Kullo Porvoon pitäjässä, ovat rannikon viijeiysaiueella, viljelysalueella, missä jä_vkät- jäykät- ja ryynisavet r56misavet vaihtelevat keskenään. Linkullan viijeiykset viljelykset Inkoossa ovat pikimaanlaatuista savea. Jäykkiä Jaykkia sisämaan savia ja suoviijeiyksiä suoviljelyksiä on Immolan Immolnn tilalla Karjalohjalla ja Mustialassa Tammelan Tammela,n pitäjässä. Irjalan tilalla Janakkalassa on runsaasti hiesuja ja hietasavia. Hatanpäässä Hatanpricissri Tampereella on sisämaan sisämaan- runtyyppisityyapisiä jäykkiä savia. Seuraavat näistä erikoistutkimuksista on jo julkaistu Geologisen komissionin julkaisusarjassa Agrogeologisia Agrogeol,ogi,sia karttoja. N:o 1 I KarjaIohjan Karjalohjan kirkonkylän kirkonkylan eteiäpuolella eteläpuolella oie oleva va. seutu ja Immolan fmmolan maatila. N:o 2 Pohjan Iahden lahden (Pojo) pohjois os3on osan ympärillä 5zmpärillä oleva seutu ja Gumnäs-Odnäsin Gumnäs-Odräsin sotiiasvirkataio. sotilasvirkatalo. N:o 3 Mustiala. K3orttojen Karttojen mukana on selitykset, joihin tutirimusainehisto tutkimusainehisto on koottu. Jotta myöskin yksityiset maanviijelijät maanviljelijät voisivat hyötyä näistä tutkimuksista on Komissioni viime aikoina, määrätyillä ehdoilla suorittanut kartoituksia myöskin yksityisillä maatiloilla. MaanviljeIijjelijä maksaa tällöin osan kemiallisista aiaiyseista, alalyseista, palkkaa apulaisen, Maanvil-

13 antaa ylöspidon kartoittajalle sekä maksaa puhtaaksikirjoituhen puhtaaksikirjoituksen sekä saamastaan kartasta että selityksestä. Kommissioni kartoittaa kuitenkin yksityisiä tiloja vain sünä siinä tapauksessa että ne kuuluvat suurempaan yhtenäiseen tyyppiin ja, että siis saadut saad.ut tulokset voidaan yleistää. Erikoistutkimukset peltomaiden happamuudesta. Vanhastaan on tunnettu etteivät kasvit siedä enemmältä happoja, mutta vasta äskettäin on saatu selville että sekä luonnolliset että viljellyt maat saattavat sisältää niin paljon happamia aineita, että happamuudesta tulee tekijä, joka täytyy täy4yy ottaa huomioon maan maan- hapviljelyksessä. Sen vuoksi on sekä Amerikassa että kaikissa neljässä pohjoismaassa alettu laajasti tutkia happamuusastetta. Tutkimukset ovat jo antaneet käytännölliselle maanviljelykselle hyödyllisiä tuloksia. Geologisen komissionin agrogeologisella osastolla suoritetaan nämä tutkimukset seuraavalla tavalla. Tutkittavalta alueelta otetaan näytteitä näyfteitä sekä seka viljelemättömistä että viljellyistä viljelllstä maista. Viljellyistä maist,a maista otetaan kultakin paikalta kaksi näytettä. Ensimmäinen otetaan ruokamullasta 10 l0 sm syvyydeltä, toinen 50 sm syvyyedltä jankosta. Happamuus kootuista näytteistä näy'tteistä määrätään laboratoriossa Hel Hel- syvyysingissä sähkön avulla. Nykyään on kentällä ruvettu luottamaan myös kolorimetriseen tapaan. Tutkimukset, joita on suoritettu erilaisista maalajeista ja maanlaaduistlaad.uista kaikkialta maastamme rnäasf,a,mns kerätyistä näytteistä, ovat osoitta osoitta- maanneet melkein kaildrien kaikkien maidemme olevan happamia, vieläpä osan siinä määrin, että niiden nykyisessä tilassa on menestyksellinen kasviviljelys niillä mahdoton. Eri maalajeista ovat hiekkamaat harvoin sanottavasti happamia. Savimaissa sen sijaan tapaamme kaikkia happamuusasteita. On ole- ole kasvimassa savja savia neutra1isista, neutra,lisista, vieläpä heikosti emäksisistä, vahvasti happamiin, melkeinpä my'rkyllisiinkin myrkyllisiinkin saakka. Happamia savia ovat rannikon n. s. r54misavet, ryynisavet, joilla sen lisäksi on muitakin vahingollisia ominaisuuksia. T\rrve- Turve- ja multamaat ovat myös hyvin erilaisia Rahkasoidemme valkosamrnalturve valkosammalturve on yleensä hyvin hapanta, kun sitävastoin mutasuot, ja varsinkin ruskosammalta, heinää ja ruohoja kasvavat ovat vain heikosti happamia tai neutralisia. Multamaissa on sekä happamia, viljelykselle melkein kelpaamattomia kelpaaruattomia että neutra- neutralisia hyvin hedelmällisiä maita. Viljeltyjen maiden tutkimus on osoittanut, että muutamissa tapauksissa jankko on happamampi kuin ruokamulta, toisissa toisirsa taasen asen

14 päinvastoin ruokamulta on happamampi kuin Imin jankko', jankko. Jos jankko än on hyvin hapan, täytyy ensin alentaa pohjaveden pintaa, ennenkuin kallrriseminen kalkitseminen ja syvämuokkuus voi tulla kysymykseen' kysymykseen. Jos pohja- pohjaveden pintaa ei voida alentaa, eivät myöskään toimenpiteet maan happamuuden alentamiseksi voi vaikuttaa pitkää aikaa' aikaa. Vähän happamia neutralisia tai emäksisiä maita on helpompi muuttaa... Niissä on näet ruokamulta tavallisesti happamampi kuin jankko. Jos ero on huomattavampi, on se tavallisesti sopimattoman viljelyksen merkki. Kalkitseminen on tällöin paras parannuskeino. Maatayk"en Määräyksen aikana pellolla havaittu happamuusaste, jota sano- sanotaan n5rkyiseksi nykyiseksi (aktualiseksi) happamuusasteeksi, ilmaistaan kaa- kaavan mukaan,.rur'r -.ikorn, jossa 5 pienemmäü pienemmät luvut (n. s. vety-exponentit) merkit- merkitsevät hyui,n hyvin hapanta ja niin ollen viljelystarkoituksiin sopimatonta maata, luvut 5--{J 5-4 kesb'ilwynnta, keskihapanta, viljelysmahd.ollista, viljelysmahdollista, joskaan ei hyvää maata, lttvtt luvut 6-4.s 6--{J.5 acihän vähän ha'pa,nta, hapanta, yleensä jokseenkin tyy- tyydyttävää maata ja luvut 6.s-7.s neutralista ja tyydy'ttävää tyydyttävää maata' maata. Jos happamuus on määrätty maatiloilla, missä agrogeologisia erikoistutkimuksia on tehty, on maiden erilainen happamuus merkitty kartalle eri väreillä ja viirficituksella. viivoituksella. Happamuusaste ilmaistaan väreillä siten että tiilenpunainen merkitsee hyvin hapanta maata (vetyexponentti -5), karmininpunainen keskihapanta (5-6), violetti vähän vähan hapanta häpanta (6-6.5) (6-6.r) ja sininen neutralista maata ( ). (6.r-7's)' Jan Jan- väkon happamuus ilmaistaan erilaisella viivoituksella. Ruutuihinvii- viivoittamalla merkitään kaikkein happamin (-5), harvalla katkoviivoituksella neutralinen ja väliasteet ilmaistaan sitä tiheämmällä viivoi viivoi- katkoviivoituksella mitä happamampaa jankko on. Maanviljelijän llaanviljelijan on kuitenkin tiedettävä ei ainoastaan maidensa maid"ensa nykyinen happamuus, vaan myöskin miten suurella tai vähällä vaivalla se voidaan hävittää, toisin sanoen hänen on tunnettava happa happa- vaimien maidensa parannusmahdollisuudet. pararurusmahdollisuudet. Ne ovat eri maissa hyvin erilaiset. Joskus saattaa saatttaa vähäinen kalkitus muuttaa hyvinkin happaman maan sopivaksi, sopiyaksi, lmn kun sitävastoin paljoa vähemmän hapan maa tarvitsee kalkkia koko joukon enemmän. Tämän seikan selvittämiseksi tutkitaan myöskin maan kokonaishappamuutta (potentialista hap hap- happamuutta), joka lausutaan jonkun emäksisen en aineen esim. kalkin määränä, joka kuluu happaman maan reaktion reakbion neutraliseksi neul,raliseksi muutta - miseen. Näiden tutkimusten tulokset ovat murtolukuina mwtolukuina merkittynä happamuuskartoille. Osoittajan osoittajan kymmenmurtoluku ilmaisee tonneissa sen kalkkimäärän, joka tarvitaan ha:n alalie alalle 20 sm syvyy syvyy- merkitteen muuttamaan maan reaktion sopivaksi. Nimittäjä Nmittäjä ilmaisee vastaa- taavan IUVlm luvun jankkokerroksesea. jankkokerroksessa.

15 Edellä, sanottu ei tarkoita sitä että maan viljeltäväisyys johtuisi kokonaan tai edes suureksi osaksi sen happamuudesta. Kuitenkin saamme usein poistamalla tai vähentaimällä happamuutta, kelvottoman maan muuttumaan kunnolliseksi viljelysmaa'ksi, mutta usein myöskin tämä toimenpide ei maata paranna. Tiillöin vaikuttavat nbt happamuuden ohella muutkin tekijät hai&allisesti. Sellaisia ovat ravinnonpuute, huono fysikallinen tila j. n. e. 31utta joka tapauksessa saattaa happamuudella olla niin suuri merkitys, että maenviljelijhn t kannattaa ottaa sii&ä selkoa. Sellaisen tutkimuksen hyöty voidaan + koota seuraaviin lauseihin: Uutisvilj4yksiä suunniteltaessa miiärätiiän, saattaisiko luonnollisen maan happamuus olla menestyksellisen maanviljelyksen taloudafisena esteenä. Peltojen happamuusaste selittäii monien hyötykasvien epäonnistumiseri ja m&ättyjen kasvitautien esiintymisen. Sen kalkinhrve voidaan milaräta. Jankon happamuusaste saattaa vaikuttaa ojitukseen, syväkyneëön ja maan arvon m%ir&eirniseen. Muualla esim. Tanskassa on maan happiimuusasteen ja kalkintarpeen merkitys syöpynyt niin syvälle kansan tietoisuuteen, että maanviljelij2tt erittäin. runsaasti khyttiivät hyväkseen niitii mahdollisuuksia mitä maiden tieteelliselle tutkimukselle siellg on olemassa. Jaa11Bntarpeen meiäräyksiä tehdaankin siellä tuhansittain joka vuosi. Että saavutetut tulokset meilläkin tulisivat maataviljeleviln yieisön avuksi on Geologisen komissionin agrogeologinen osasto suunnitellut ensi syksystä alkaen ruveta ottamaan vastaan maanäytteitä tutkittavaksi kohtuullisesta maksusta. Toistaiseksi käsittäisi tutkimus vain:. 1) -Nykyisen happamuusasteen määräyksiä, osaksi uutisviljelysrnaissa, osaksi molmmulta- ja jankkokerroksissa. 2) Kokonaishappamuuden, ja liian happamien maiden parannukseen tarvittavien kawmä&rien määräyksiä. Bakteriologiset tutkimukset. Geologisen komislilionin agrogeolosella osastolla tutkitaan myöskin mikro-organisraien maassa aiheuttamia, hyötykasveille tärkeitä muutoksia. Namä tutkimukset, joita tdevaisuudessa aiotaan ynä, laajentaa, ovat etiupääsqa kosketelleet eri maiden salpietaria muodostama kykyä ja niiden kykyä sitoa yhdessä bakterien ja sienien avulla ilman vapaata typpeä. Tutkimukset on tehty yhdessä edelliikerrottujen maan happamuustutkimusten kanssa ja tulokseksi on saatu että liian väkevä happamuus vahingoittaa, ja viihempi happamuus hyödyt- -

16 -I tää näitä muutoksia. Tämä seikka yhä selittää maan happamuus- happamuusasteen vaikutuksesta sen satoisuuteen. Agrogeologisia erikoiskysymyksiä. Kartoistusten aikana on tutkittu tärkeitä erikoiskysymyksiä. Tutkimusten tulokset julkaistaan geologisen komissionin Geoteknil- Geoteknillisissä tiedonannoissa. Siten on Suomen maalajien jakaantumista käsitelty eri julkaisussa (Geoteknillisiä tied.onantoja tiedonantoja N:o l2).- 12). - Kah- Kahdessa muussa käsitellään maamme maanlaatutyyppeja (Geoteknilli- (Geoteknillisiä tied.onantoja tiedonantoja N:ot f 133 ja 1a). 14). Yhden tutkimuksen aiheena ol1 on maanesteeseen liuenneid.en liuenneiden rauta- ja humusyhdistysten saostuminen (Geoteknillisiä tied'onantoja tiedonantoja N:o 16). Toisessa tdtkitaan t'litkitaan järvimalmien muodostumista (Geotek- (Geoteknillisiä tiedonantoja N:o 20). Edelleen käsitellään savien konsistenssisuhteita ja osoitetaan ne eroavaisuudet, jotka ovat olemassa maaperäleikkauksen matalam- matalammissa ja syvemmissä osissa (Geoteknillisiä (Geotelmillisiä tiedonantoja N:ot 24 ja 25). Suomen maalajien kalkinpitoisuutta käsittelee yleissilmäykselli- yleissilmäyksellisesti Geoteknillinen tiedonanto N:o 27. Yleisimmistä jankkotyypeis- jankkotyypeis Iisissä tämme puhutaan Geoteknillisessä tied'onannoss& tiedonannossa N:o 30, ja yksipuolisen kauranviljelyksen kauranviljelvksen vaikutusta itäisellä Uudellamaalla maan ylei ylei- yksipuoseen kasvukykyyn kas'i'ukykyyn käsitellään kä,sitellään Geoteknillisessä tiedonannossa tiedonannoss& N:o 29. Kasvullisuuden suhdetta maaperään läntisen Uudenmaan ljud.enmaan maatyypeillä käsittelee Geotelmillinen Geotelcrillinen tiedonanto tied.onanto N:o 32. Agrogeologiset kenttäkokeet. Maaperäleikkauksien tutkimus on osoittanut että ett'ä maanlaadun eri osat ovat sekä fysikallisesti että kemiallisesti hyvin erilaisia Tämän vuoksi on tutkittu eri maanlaatutasojen viljelysarvoa. Sitä varten on valikoitu muutamia viljelysalueita, joissa on eri eri- maalaisia maanlaatumuunnoksia. Sen jälkeen jalkeen on eroitettu yhden yhd.en aarin suuruinen koemaa ja jaettu se neliömetrin suuruisiin ruutuihin. Joka toinen ruutu on sitten kaivettu 30 sm syväksi ja täytetty sen paikan maaperäleikkauksen eri kerroksista otetulla maalla. Tällöin on samaa sam&a, maata pantu neljään neljaan eri ruutuun koemaan eri osissa. Yhdessä näistä ruutusarjoista on siis pellon ruokamultakerrosta, toisessa rikastunutta kerrosta, kolmannessa ruosteenväristä pohjavesikerrosta ja neljännessä maanlaadun alla olevaa muuttumatonta maata. Koemaa on laitettu Iaitettu syksyllä, jolloin jokainen ruutu on lannoitettu 5 kg karjanlan karjanlan- neljäntaa. Keväällä KevääIlä on maa sitten käännetty ja kuhunkin ruutuun kylvetty 30 g kauraa. Kasvien kehityksestä kehit.vksestä on tehty sitten huomiota pitkin kesää.

17 Tällaisia kokeita on tähän mennessä järjestetty kaksi Inkoon pitäjään, missä toinen on pikimaanlaad.ulla pikimaanlaadulla ja toinen vahvalla glei- gleimaalla. Mustialan tilalla Tammelan pitäjässä on viisi koemaata ja Ruotsulan kylässä Valkealan pitäjässä on yksi koemaa tylpillisellä tyypillisellä kauramaalla. Nämä eri seud.uilla seuduilla olevat kokeet ovat osoittaneet että maanlaa- maanlaatukerrokset ovat kasvupohjina hyvin erilaisia. Inkoossa, Linkullan kartanossa on parhaan satotuloksen antanut vanha ruokamulta, k5rnnett5mä kynnettynä sm. syvy5rteen. syvyyteen. Melkein yhtä hyvää on tummanvärinen pikimaa, jokar on pellon jankkoker- jankkokerros. Huonointa on hyvin ruosteenvärinen pohjavesihorisontti. Jos ruokamultaan sekoitetaan jankkokerrosta, saadaan saad.aan paras tulos kun sekoitetaan vain tummaa pikimaata. Tulos o4 o~ koko joukon huonompi jos sekoitetaan pikimaan lisäksi vielä ruosteenväristä pohja- pohjavesihorisonttia. Brännbollstan syvään kuivatuilla, keveä savisilla ko la Inkoossa ovat ruostemaa ja pohjamaa antaneet jonhunverran jonkunverran huo huo- huonomman satotuloksen kuin kujn ruokamulta. Hyvän salaojituksen vuoksi ei erokuitenkaan oie ole niin suuri kuin edellä. Mustialan kokeet 0 osoittavat oittavat samaa. Rikastunut kerros antaa huonomman sadon kuin vanha ruokamulta. Pohjavesiruostemaa ja pohjamaa antavat huonoja satoja. Ruotsulan vanhoilla kauramailla, missä ä sato säännöllisesti on hyvin huono, on pohjavesimaanlaatuun kuuluvan ruostemaan, samaten Imin kuin pohjamaankin sato melkein nolla. Agrogeologisten tutkimusten tulokset. Geologisten ja agrogeologisten yleissilmäystutkimusten tulob:et: tulokset: sama- 1) l) suurinta osaa maastamme peittää kova, kivirikas sora, 2) helpommin muokattavat, rav'intorikkaammat ravintorikka,ammat mineralimaat ovat rannikkoseuduilla, 3) pelkillä soramailla on siksi runsaasti viljelyskelpoisia soita, että maanviljelyksellä on sielläkin edellytyksiä. 4) viljelyskelpoisen maan ala on maamme parhaitenkin viljellyillä seuduilla suurempi kuin viljelty ala. Parhaiten selviää tämä siitä että Uudenmaan ljudenmaan läänissä on vähintään 100,000 hehtaaria viljele viljele- viljelmätöntä savimaata. Agrogeologisten erikoiskartoitusten tulokset: 1) l) esiintyvät maanlaatumuunnokset johtuvat johtuval, maamme ilmastosta. Ne ovat etupäässä ravintoaineköyhiä, yleensä happamia ja vaativat runsa,sta runsasta kasviravintolisää ynnä 5rnnä huolellista muokkausta. ilmas-

18 _17_ ) hyvä luonnollinen kuivaus muod.ostaa muodostaa maanlaadun sellaiseksi seuaiseksi että siitä saadaan hyvää viljelysmaata. 33) ) huono luonnollinen kuivaus tekee maanlaadun kasveille epäed.ulliseksiedulliseksi. 4) maanviljelys t'äyt'y;r täytyy sovittaa maaperäleikkauksen mukaan ja epä silloin iuoin on otettava huomioon sekä maanlaatu että maalaji. 5) maan happamuus johtuu osaksi osa.ksi maanlaadusta, osaksi maa- maalajista. 6) maan happamuus void.aan voidaan usein poistaa maanparannustoi- maanparannustoimenpiteillä, mutta aina se ei ole oie mahdollista maan alkuperäisten omi- ominaisuuksien vuoksi. 7) oikean maanviljelyksen en on tunnettava maalajien ja maanlaa- maanlaatujen vaihtelut. Kivennäis raaka'aineet' raaka::aineet, joita käytetään maanviljelyksessä. Savi. Tiilen Ti,ilen valmistus. oalmistus. lviuuritiiliä Muuritiiliä valmistetaan osaksi savesta,, osaksi hiekast.a hiekasta ja kalkista tai sementistä. Savesta saadaan punaisia tiiliä, kalkki ja hiekka. seoksesta valkeita ja sementistä harmaita. harmaita' Maassamme Maassamne on kaikkia mainittuja raaka-aineita. Muuritiilisavi. Muuritiilisaai. Saven, jota käytetään muuritiilien valmistuk valmistuk- kalseen, pitää oua olla ennenkaikkea jonkun verran muovailtavaa. Saven muovailtavaisuus ilmaistaan n. k. plastillisuusluv'ulla plctstill,iswusluuull,a joka lasketaan juoksu- ja kieritysrajoista. Edellinen on saven vesipitoisuus, laskettuna 100 g kuivaa savea kohti, silloin kun se ei enää pysy koossa, vaan alkaa juosta; jälkimäinen on vesipitoisuus silloin kun savi, ohueksi i nauhaksi kiertitettynä kiertitetty'nä alkaa murtua. Plastilli Plastili- vesisuusluku on juoksu- ja kieritysrajalukujen ero. lviitä Mitä suurempi se on sitä muovailtavampaa savi sayi on. Saven muovailtavaisuudesta muovailtayaisuud.esta riippuvat sen ominaisuudet poltettaessa. lviitä Mitä plastillisempaa se on, or, sitä helpommin se kuivuessaan ja poltettaessa kutistuu. Hyvin muovailtaviin saviin tulee helposti kuivaus- ja polttorakoja ja sen vuoksi pitääkin niihin lisätä laihdu laihdu- poltusaineittu-*aineita (hiekkaa tai tiilimurskaa). Laihat s. o. vähän muovailtavat savet eivät poltettaessa sanottavasti muuta muotoaan, vaan tulevat vaalean värisiksi, huokoisiksi ja heikoiksi. 3

19 Lujin ja tasavärisin in polttotulos saadaan savesta, sayesta, jos sen yllämainitut ominaisuudet ominaisuud.et ovat äärimmäisyyksien keskivälillä. Jos savella luonnostaan ei näitä ominaisuuksia oie, ole, on sitä sopivalla tavalla käsiteltävä.. yllämai_ Hyvä HWä tiilisavi ei mjöskään mydskään saa poltettaessa ja lämpöwan lämpötilan kohotessa lüan liian helposti sulaa, sillä silloin ei saada kunnollista, tasaisesti palanutta tiilimassaa. Tavallisen muutitiilisaven muuritiilisaven punapolttolämpö punapolttolämpö- kohotila on noin o ja sulamislämpötila hiukan yh yli 1 I '. Tiheimmäksi se tulee noin 1 I 050, 050', jolloin väri myöskin muuttuu punaisesta punaisenruskeaksi tai ruskeanmustaksi. Savi savi on silloin sanontatavan mukaan rautapoltettu. Hyvässä muutitiilisavessa muuritiilisavessa ei saa olla liukenevia Ruoloja, suoloja, jotka punaisen- aiheuttaisivat poltetun tiilen pinnalle härmistyvän kerroksen. Saven kelpoisuus tiilentekoon saadaan selville tiilenpolttoanalyysistä, Iyysistä, siinä sünä määrätään ennen polttamista saven tärkeimmät omi omi- tiilenpolttoananaisuudet, kuten vesipitoisuus lyötynä, lyöty'nä, ilmakuivana ja 200o:een 0 kuivattuna. Näistä luvuista saadaan selvä saven kuivumisnopeudesta ja pitääkö mahdollisesti tutvautua turvautua mmikuivaukseen uunikuivaukseen n. s. smo smo- kuir,.umisnopeukaukseen ennen polttoa. Saven muovailtavaisuutta ilmaisee sekä sen pituuskutistuminen kuivana että ennen mainittu plastillisuusluku. Saven ominaisuudet ominaisuud.et poltettaessa saadaan selville siten, että ilmakuivia, yhden kokoisia koetiihä koetiiliä poltetaan koeuunissa lämpötilan kohotessa niin suuteksi, suureksi, että koekappale sulaa. Luonteenomaista poltetulle savelle on pituuskutistuminen, väri ja tiheys eri poltto- poltto ilmalämpötiloissa. Kotimninen Kotimainen saaia'inßs saviaines on teknillisiltä tehrillisiltä ominaisuuksiltaan hwin hyvin vaihtelevaa. ""ol?fjä'"soorrr"o Kaikki Suomen savet palavat punaisiksi. Se se johtuo johtuu rautayhdistysten runsaud.esta. runsaudesta. Savet jaetaan teknillisesti seuraaviin seutaaviin ryhmiin: ruorurnur.- 1) I ) Vähän kutistuvat eh eli laihat saaet, savet, 2) Jonkunverran kutistuvat eh eli tavalliset taaal,li,set saaet, savet, 3) Paljon kutistuvat eh eli lilmuat- lihava( sq,ael. savet. Lai,hat Laihat sa,uet savet ovat n. k. hleta- hieta- tai hiesusavia. Niiden Nüden pituuskutis- pituuskutistuminen 900o:ssa 0 on pieni, polttoväri on vaalea ja ne ovat huokoisia. Erikoisen pienen muovailtavaisuutensa r,'uoksi vuoksi ei niitä voi kä5,'tüää käyttää koneella lyötäessä. Käsinkin lyötäessä tulevat ne epätasaisiksi. Ne eivät sovellu astioiden eikä salaojaputkien valmistukseen. Tähän teknilliseen tyyapiin tyyppiin kuuluu suuri suuti osa Keski- ja Pohjois- Pohjois Suomen morenialueen savista. Näillä alueilla ei yleensä kunnollisia tiihsavia tiilisavia olekaan. Ta,aulli,set Tavalliset saaet savet tuntee tantee o/o % polttokutistumisesta 900o:ssa 0 Plastillisuusluku on Jo vähän yli :een tulevat ne helakan Plastillisuusluku on f l-16. Jo vähän yli 900o:een tulevat ne helakan

20 tiilenvärisiksi ja noin 1040o:ssa 0 ova,t ovat ne tiheimmillään. Muotonsa tiili menettää sulaessaan vasta 1 I 100 I00" vaiheilla. Nämä ovat parhaita muuritiilisaviamme. Ne sopivat sekä käsi- käsiettä konelyöntiin ja niistä void.aan voidaan valmistaa muuritiiliä, kattotiiliä, astioita ja salaojaputkia. Tavallisesti tarvitseva,t tarvitsevat ne plastillisuutensa mukaan laihdutusaineftu laihdutusaineita 1/4_1/3 t I n-t l, saven tilavuudesta. tilamudesta. Tähän ryhmään kuuluvat tavalliset kerralliset savemme, joissa hiesu- ja savikerrokset voi toisistaan eroittaa. Niitä on laajalla alu- alueella Etelä-Suomen savialueella, kauas sisämaahan saakka. Esimerkkeinä näistä voidaan void.aan mainita Ryttylän, Leppäkosken ja Oitin suurien tiilitehtaiden seuduilla olevat savikerrokset. Lihauat Lihavat santet savet ovat hyvin plastillisia (muovailtavia). via). Niiden polttokutistuminen 900o:ssa 0 on 4-9 o/o % kuivatun kappaleen pituu- pituudesta. Jos ei laihdutusaineita lisätä, saavat ne sekä kuivaus- että polttohalkeamia. Koska vesi niissä on säveen saveen lujasti sidottua ovat ne ennen polttamista smokattavat (uunissa Poltet- oä. lämmitettävät). Poltet Esitaessa saattavat tiilet kutistua aina 15 %. Rautapoltto R,autapoltto tapahtuu jo noin 1 I " ja tällöin tihenee usein vain pintakerros, joten saven vielä sisältämä sisäitämä vesi muuttuessaan kaasuksi turmelee tiilen tehden sen reikäiseksi. Tiilen valmistus näistä savista tulee kalliimmaksi kuin edellisistä. Ne tarvitsevat paljon laihdutusaineita, huolellisen valmistuksen ja kuivauksen. kuivauksen, Ya'l- Tätä lajia ovat ne kerralliset savet, joissa savikerros ros on hiesukerrosta paljon pa,ksumpi, paksumpi, sekä suuri osa alavien alayien rannikkojemme nuorista savikerrostumista. Kun viimemainitut sisältävät sisäitävät runsaasti humusta ja helpostiliukenevia suoloja, kutistuvat niiden polttotulok polttotulok- hiesuset paljon, sekä saavat pinnalleen kellanvalkoisen härmistymiskerroksen. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi pidetään rannikkojen savia huonoina tiiliteollisuudessa käytettäväksi~ kävtettäväksi'. härnistymiskerrok- Saven Saaen teknillinen t"kn;tttnen tutkimus. tutkin, Edellisestä selviää että saven tiiliteknilliset ominaisuudet ovat hyvin erilaiset ja että ulkonäöstä ei voi päättää sen teknillistä käyttökelpoisuutta. Savi on siis süs tarkoin tutkittava ennenkuin ryhdytään tiilitehdasta perustamaan. Sen määrä on laskettava ja eri syvyyksillä syv"yyksillä mahdolli mahdolli- käyttösesti esiintyvät esüntyvät vaihtelut tutkittava. Eri savikerrostumista suoritetut tutkimukset ovat näet osoittaneet että alemmat kerrokset sattavat olla aivan toisenlaisia kuin ylemmät. Edelleen on tarkastettava onko lähellä käyttökelpoista hiekkaa. Itse saviteknillinen tutkimus on suoritettava kuitenkin sitävarten järjestetyssä j laboratoriossa.

21 Sellainen tutkimusosasto on Geologisessa komissionissa. Maksua vastaan tehdään siellä näitä tutkimuksia. Näytteiden tulee painaa vähintään 5 kg. ja niitä pitää olla saven eri kerroksista. Kalkki. Kalkista; Kalkista,'sekoitettuna sekoitettuna muiden aineiden kanssa, valmistetaan rakennusaineita. Sitä käytetään maanparannusaineena sekä poltettuna että polttamattomana. Kalkkia saadaan saad.aan kalkkikivestä, joka on etupäässä kalkkisälpä kalkkisälpä- ranimistä kivennäistä sisältävä kivilaji. Kalkkisälpä on hiilihapon kalkkisuola. Kun kalkkisälpää kuumennetaan korkeaan lämpötilaan poistuu hiilihappo, ja kalsiumoksidi eli kalkki jää jälelle. Jos pol,tettrm poltettua kalkkia kastellaan vedellä, muuttuu se sammutetuksi sammutetulcsi kal kq,l- lämpötikiksilciksi. Kalkkihiekkatiili. Jos hiekkaa ja poltettua kalkkia, sopivasti sekoitettuina kovasti puristetaan, saadaan saad.aan kivenkovia, valkeita muuritiiliä. Valmistuksessa, a, joka tapahtuu erikoisessa koneessa, on hiekka pääaines. Kalkkihiekkatiilitehdas perustetaan sinne missä on paljon muu- tasaista, keskihienoa hiekkaa. Suomessa on monta kalkkihiekkatiilitehdasta. Valkoiset tiilet ovat täysin tävsin kelvollisia muuritiiliä. Koska niiden valmistus valrnistus on huokeampaa kuin punaisten tiilien, käytetään kä)-tetään kalkkihiekkatiili- niitä hyvin yleisesti maalla rakennusaineena. Sementtiä Bemenütiri saadaan kuumentamalla kalkin ja saven sekoitusta korkeaan lämpötilaan ja sen jäikeen jälkeen jauhamalla hienoksi. Maassamme on olemassa kaksi tehdasta, jotka valmistavat tätä tärkeätä rakennusainetta. Samat tehtaat myyvät m5r;rvät myös sammutettua ja sammutta sammuttamatonta, kalkkia. Maanparannusaineena voidaan käyttää sekä sammutettua että sammuttamatonta kalkkia. Kalkki on ennen kaikkea tärkeätä hap happamilla mailla. Kovin happamat maat tarvitseva,t tarvitsevat kg sam- sammutettua kalkkia hehtarille. Poltetun kalkin asemasta käytetään myöskin lml,klcilciaijauhoa, kalkkikivijauhoa, jos vain sitä saadaan kyllin hienoksi jauhettuna. Myöskin simpukan- simpukankuorista syntynyttä simpukkamaata käy'tetään käytetään kalkitukseen. Poltettua kalkkia saadaan maassamme kiteisestä kalkkiki- - vestä, jota esiintyy kerroksina liuskeisessa kallioperässä. Meillä on lukuisia kalkkikiviesiintymiä, joista otetaan kalkkia poltettavaksi. rakennus- Sdmpulclcam,aa,ta Simpukkamaata eli merilc'uonno, rnerikuonaa on toisinaan sorassa ja hiekassa useampia metrejä paksulta. Sitä on useissa paikoissa maamme eteläisellä ja lounaisella rannikkovyöhykkeellä. Kun kalkkipitoisuus on usein hyvin suuri ja simpukankuoret helposti hajoavat hienoksi, on tämä maalaji hyvin sopivaa maanviljelyskalkiksi. Useimpia maamme simpukkamaaesiintymiä ei toistaiseksi ole oie vielä ete käytetty.

22

23 Geoteknillisiä tiedonantoja. a. N:o 1. Lisiä savie~me gaviemme teknillisten felnilligfon ominaisunksien ominaisuukeien tnntemiseen. tuntemiseea. Benj. Benj, Frosternsterus, Hinta: Einta: 3:-. B: Fros- N:o 2. Lisiä Pitkänrannan -. malmikentän malmikentön historiikkaan. historükkaan. Otto Otüo Trüstedt. Hinta: Einta: 3: -. *N:o 3. Lou~ais-Suomen Lounaig-Suomen kalkkikivet ja ia kalkkiteollisuus. kal!:kiteollisuus. Benj. Frosterus. Hmta: Einta: 3:-. B: N:o 4. Suomen pohjavesi, -, esisztyminen, liikkoet. Sederholm. 'Eiäta sen esiytyminen, paljous ja liikkeet. J. J. Sederbolm. Hinta 3:-. B: N:o Orijärven Oriiärven malmikenttä. malmikonttä. -. Otto Trüstedt. trüstedt. Hinta: Einta: 3:-. B: N:o 6. 6' Suomen suomen saviaines geologisena geologicena muodostumana muodosüumana ja teknillisenä -. tuotteena. Benj. Frosterus. Frostorusl Hinta: Eiita; 5:-. N:o 7. Kovasunien Kovasimien valmistns valmistus Suomessa. Suomossa. -. Benj. Beni. Frosterus. Hinta: Einta: 3:-. B:-. N:o 8. Suomen graniittien granüttien teknillisistä teknillisisüä ominaisuuksista. J. J. Sederholm. Hinta: Einta: 5:-. N:o 9. Saviteknillisiä -. tutkimuksia: Saviemme vedenpitoisuus. - Kokeita lisäainekailla kohottaa suomalaisten suomalaieüen savien sulamispistettä. sulemispistettä. Benj. Fros Fros- lisäaineksillterusterug. Hinta: Einta: 4:-. N:o 10. Maanlaatujen syntyminen synüyminen.ja -. ominaisuudet. Benj. Bonj. Frosterus. Hinta: Ilinüa: 5:-. ö:-. *N:o 11. Zur Frage Frago nach der dör Eintellung Eintoilune Eintoilung der dor Böden Bödon in Nordwest-Enropas Nbrclwest-Eurooas Nbrclwest-Europas Moränengebietennongebieten. Benj. Frosterus (1) ti) und unil K. Glinka (U). (II). Hinta: Einta: 3: -. Morärr Frage.[raq9 -nach nach na0n der tler tl_ereiqteilung Einteilung -EJlnf,eUUng der Oer tl'er Böden I5OCen i. in ln Nordwest-Europaa Norddedt-Europas l\ordw Mo Mo- -. Morö- *N:o 12. Zur ränengebieten ränen{ebioten (lu). (III). Benj. Frosterus. Hinta: Einta: 3:-. *N:o *Nlo 13. Zur Frage FraEe nach naoh der-einteilüne Einteilung der dor Böden Bödon in Nordwest-Europas Nordwest-EurooasMoräneneobioten ränenfobioten (IV). (Ifl. Benj. Beni. Bonj. Frosterus. trrrosterus. Hinta: Tfinta: Einta: 3:-. N:o 14. Zur rr Frage- {_91 Ej -. -naah Moränengebieten nach der d_91 Einteilung Elntellqgrg der Böden Böclen in Nordwest-Europaa Nordwest-Europas MoränengebieteränonAobieten (V). Benj. Beni. Frosterus. Frbsterus. Hinta: Einta: 15: t5:--. Mo- '-. N:o Raudan RauclanlapettumisÄsteen hapettnmisasteen määrääminen rääärääminen humuspitoisissa aineissa. Eero Eoro Mäkinen. Mäkinenl Hinta: Einta: 3:-. N:o 16. Über die ilie Ausfällung Ausfälluns des -. Eisenoxyds Eisenoxvds und der cler 'l'onerde Tonerde in finnländischen Sand- Sand.- uncl und Grusböden. Grusüöden. B. B; Aarnio. Aainio. Hinta: 5:-. N:o 17. Iakttagelser rörande röranile gruf- och minaralindustrin mineralindustrin -. i Kanada och ooh För Förenta-staterna. J. J.-Seclerbolm. Sederholm. Hinta: Ilinta: 3:-. B:-. N:o 18. Eräiden harvinaisempien alkuaineiden esiintymisesüä esiintymisestä Suomessa. Eero Eoro Mäkinen. Hinta: Ilinta: ö:-. 8: N:o 19. Ekonomiset karttamme. -. B. Aarnio. Hinta Einta 3:-. N:o 20. Järvimalmit eräissä eröissö Pusulan, Pyhäjärven, Pvhäjärvon, Lopen, -. Someronienen Someroniemen ia ja Tammelan Tammolan järvissä. B. Aainioi Aarnio. Hinta: liinta: 10:-. i0: N:o 21. Suomen kalkkikivi. Ilackman, -^. 'Wilkman. kaikkikivi, P. Eskola, V. Hackman, Ä. A. Laitaka,ri' Laitakari' ja '!\r. W. W. Wilkman. Hinta: Einta: 15:-. N:o 22. Suomen vuorit:yöstä vuoritvöstä ia ja -. sen eclellvtvksistä. edellytyksistä. P. Eskola. Hinta: Einta: 1:-. N:o 23. Kvartssand i Fmland. Finlanil." L. Ir. H. II. Borgsström. Boräs"s636a1. Hinta: Tlinf6; 8:-. 3: -. N:o 24, 25. _ Lerornas Lororqas konsistensegenskapör. konsistensegenskaper. Benj. Frostorus. Frosterus T""f,?l:"ä,fl31?l'-1t,o" ooü sio, Eygroskopi- Hygroskopiciteten hos gelerna Fe,Os, Al,0S! och SiO. vid vi<r olika orika temperaturer. B. Aarnio. Hinta 6: -.. N:o 26. Tietoja Suomen minoraliteollisuualen mineraliteollisuuden nykyisestä tilasta ja kehitys- töperaür- :ä1:t"ä. mahdollisuuksista. Eero Mäkinen. Einia: Hinta: 1:-. l: N:o 27. Suomen meaperän maaperän kalkinpitoisuudesta. B. Aarnio. -. Hinta: Einta: 3:-. N:o Maalaiien Maalajien piita-ala pinta-ala Uutleimaan Uudenmaan lä,äniesä. läänissä. Beni. Benj. trbosterus. Frosterus. I{inta: Hinta: -. 2:-. N:o 29. 'Vanbätka-uramaat,.Ryöstövilielvstäsuomessä.» Vanbat kauramaat., Ryöstöviljelystä Suomessa. B.Aarnio. Einta:5:-. Hinta: N:o 30. Jankkomuodostumidta." Jankkomuodostumista. B. Aainiö. Aarnio. Einta: Hinta: 6:-. N:o Onkamon keltamulto keltamulta ia ja Kannuojärven Kannusjärven kehityshistoria. -. M. Sauramo. Hinta: 4:-. _. N:o 32. Studier över veeetationen vegetationen i en del dei av västra Nvlancl Nyland ooh och cless dess hällando bällande till m"arkbeska^ffenheten. markbeskaffenheten. W, W. Brennsr.- Brenner. Einta: Hinta: 8:-. N:o Suomon Suomen radioaktivista minoraloista. mineraleista. A. Laita,kari. Laitakari. Ilinta: Hinta: 8:-. N:o Suomen maaperä. Benj. Frosterus. Tlinta Hinta 6:-. 5:-. N:o Geologisen ßomissioniri Komissionin agrogoologisot agrogeologiset tutkimnkeet. tutkimukset. Benj. Frostet'ug. Frosterus. för-.einta Hinta 1:-. l: -. * Loppuun myyty.