Aleksandr Kuprin Theodore Dalrymple Katariina Vuorinen John Dolan Ville Hytönen 2/2010 4,00

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Aleksandr Kuprin Theodore Dalrymple Katariina Vuorinen John Dolan Ville Hytönen 2/2010 4,00"

Transkriptio

1 Aleksandr Kuprin Theodore Dalrymple Katariina Vuorinen John Dolan Ville Hytönen 2/2010 4,00

2 Kerberos on ärhäkkä ja asioihin perusteellisesti paneutuva kulttuurilehti. Puhumme aiheista joista muut lehdet vaikenevat: PÄÄKIRJOITUS julkaisukriteerejämme ovat laatu ja kiinnostavuus, eivät muodikkuus ja mediaseksikkyys. Emme piittaa poliittisesta korrektiudesta emmekä kumarra ketään. Lehti toimii vapaana keskustelufoorumina, jossa kirjoittajat vastaavat itse käsityksistään. Kirjoitusten sisältö ei sido julkaisijaa. SISÄLTÖ 2/2010 Pääkirjoitus... 3 John Dolan: Kuka haluaa jäämiehen?... 4 Ville Hytönen: Muutama runo kokoelmien ulkopuolelta... 8 Sami Liuhto: Minun tarinani Katariina Vuorinen: Kuinka sarvipää kaatui ja muita kertomuksia.. 16 Aleksandr Kuprin: Juhlat Pirjo Kotamäki: Iisalmen jälkeen körttiä Theodore Dalrymple: Totalitarismin arkkitehti Kirja-arvostelut Numeron henkilöt Kannen kuva: Rasmus Nora 10. vuosikerta Ilmestyy 4 kertaa vuodessa ISSN Painopaikka: Oy Nord Print Ab, Helsinki Irtonumerot: Akateeminen kirjakauppa Kestotilaus 16 / vuosi Määräaikaistilaus 17 / vuosi TOIMITUS Päätoimittaja: Timo Hännikäinen, sähköposti Toimitussihteeri: Aleksi Ahtola, sähköposti Toimitus, tilaukset ja osoitteenmuutokset: Kerberos Timo Hännikäinen Fallpakankuja 8 M Helsinki Puh sähköposti Kustantaja ja ilmoitusmyynti: Savukeidas Kustannus / Ville Hytönen Puh sähköposti Ilmoitushinnat: Kannatusilmoitus 20 Puoli sivua 40 Koko sivu 70 Ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 23 % / kerberos Suomentaessani tämänkertaiseen numeroon Theodore Dalrymplen ankaraa esseetä Le Corbusierin arkkitehtuurista ja sen tuhoisasta vaikutuksesta eurooppalaiseen kaupunkimaisemaan mieleeni tuli, että rationaalisuus saattaa olla parin viime vuosisadan väärinkäytetyin käsite. Le Corbusier ja hänen ajatuksistaan innoittuneet funktionalistiset arkkitehdit perustelivat ratkaisujaan nimenomaan järkevyydellä. Oli järkevää poistaa rakennuksista kaikki elementit, jotka eivät suoraan palvelleet käyttötarkoitusta. Koristelu oli irrationaalista, pöyhistelevää, tarpeetonta. Kaiken piti palvella perustarpeita: talot olivat asumiskoneita, tuolit istumiskoneita. Ongelma on vain siinä, että ihmisillä, jotka onnettomuudekseen joutuvat asumaan modernin arkkitehtuurin luomuksissa, on muitakin perustarpeita kuin puhtaan käytännöllisiä. Ornamentti ei suoraan liity asumiseen, mutta tyylikkäästi suunniteltuna miellyttää silmää. Teräsbetonista saa seinät asukkaan ympärille, mutta ankean, käsittelemättömän betonipinnan katseleminen ei luonnistu vuodesta toiseen ilman mielialalääkitystä. Niinpä funktionalismi ei käytännössä ole sen rationaalisempaa kuin barokki tai gotiikka. Valistuksesta periytynyt fantasia ihmisestä järkiolentona johti arkkitehtuurissa, politiikassa ja monella muullakin alueella suunnitelmiin, jotka kyllä olivat sisäisesti aukottoman loogisia, mutta joilla ei ollut mitään tekemistä todellisen maailman kanssa. Valitettavan usein järkevyys on täysin käyttäjästään riippuvainen käsite: kukin tarkoittaa sillä vain sitä, mitä itse pitää hyvänä. Niinpä järjestä tulee intohimojen ja toiveiden narri vähän samaan tapaan kuin John Dolanin esseessään käsittelemästä jäämies Ötzistä, jonka kaikki halusivat nähdä omien ihanteidensa silmikon läpi. Olen usein epämuodikkaasti puolustanut niin sanottua terveen järjen käsitettä, jota ankaran filosofisesti asennoituvat pitävät vähintäänkin epäilyttävänä. Terve järki kun perustuu paljon muuhunkin kuin päättelyyn: elämänkokemukseen, intuitioon, ihmistuntemukseen. Se on eräänlaista käytännön vaistonvaraista rationaalisuutta, joka ottaa huomioon senkin, että emootiot ohjailevat ihmistä paljon enemmän kuin harkinta. Ennen kaikkea se on kykyä erottaa omat toiveet ja todellisuus toisistaan. Terveen järjen käytössä kadunmiehet ovat usein taitavampia kuin tiedemiehet, joiden etäisyys ratkomistaan ongelmista mahdollistaa pelottavan laajan virhemarginaalin. Mellunmäessä, Timo Hännikäinen 2 3

3 KUKA HALUAA JÄÄMIEHEN? John Dolan (suomentanut Jussi Sivenius) Kun ajattelen 1990-lukua, muistan jäämiehen. Hänet löydettiin vuonna 1991 kasvihuoneilmiön sulattamalta itävaltalaiselta jäätiköltä. Aluksi viranomaiset pitivät häntä henkirikoksen uhrina (elettiin Uhrilampaiden aikaa). He irrottivat hänen ruumiinsa sohjosta piikkauskoneella, mutta alkoivat sitten epäillä ettei ruumis ollut Hannibal Lecterin jäljiltä. Hänen kenkänsä olivat karhun- ja kauriinnahasta ja täytetty kuivalla ruoholla; hänen viittansa oli ommeltu ruohosta. Hänellä oli mukanaan piikivinen veitsi, joka näytti taitetulta ja punoksella tikkuun sidotulta purkinkannelta. Tutkijoille alkoi valjeta, että mies oli vanha, sotaa edeltävältä ajalta (tai niin he ajattelivat). Turistit parveilivat hänen ympärillään, ja hänen rasvainen, kellertävä nahkansa alkoi kasvaa sientä (hänen ulompi ihokerroksensa oli kulunut pois kauan sitten) heidän innokkaista, rasvaisista kätösistään. Lopulta itävaltalaiset ilmoittivat, että hiilimittaus oli osoittanut ruumiin iäksi 5300 vuotta. Tässä vaiheessa Italia ja Itävalta yrittivät järjestää kiistan 1800-luvun tyyliin siitä, kuka omisti jäätikön ja siis myös ruumiin. Mutta Euroopassa elettiin 1990-lukua, vailla voimia kunniakkaaseen sotaan vähäpätöisestä syystä. Itävaltalaiset pitivät jäämiehen, ja aitoon 90-luvun tapaan ainoat taistelut käytiin oikeussalissa, jäämiehen löytäneiden retkeilijöiden ja hallituksen välillä, ja kysymys oli rahasta. Ensimmäiseksi hänet halusivat hipit. Jäämieshän oli pukeutunut kaikenlaisiin hamp- puvaatteisiin. Hän oli myös selvästi vaihtoehtohenkinen, koska hänellä oli tatuointeja, pieniä pistemuodostelmia alaselässään ja oikeassa polvessaan. Pilviveikot Amsterdamista Taosiin höyrystivät aivonsa kysymyksellä: mitä 5300 vuotta vanha New Age -veli oikein toimitti jäätiköllä? He käsittivät, että oli vain yksi selitys: (lumilautailu hylättiin ahistoriallisena selityksenä) vainaja oli ollut shamaani. Näkymatkalla. He tiesivät että heidän intiaaniesikuvansa (ainakin elokuvissa) lähettivät parhaiten tutkalla olevat miehensä asumiskelvottomille alueille, jotta paleltumavammat laajentaisivat näiden tajuntaa. Selvästi, ja huolimatta jäämiehen valitettavasti nahkaisista jalkineista, kyseessä oli vannoutunut Etsijä joka hakeutui vähän liian korkealle, vähän liian kylmään, ja nukahti pitkäksi aikaa. Yksi laajennetun tajunnan uhreista. Sitten saatiin ruumiinavauksen tulokset, ja äkkiä ruumis kuuluikin uudemmalle, vahvemmalle viiteryhmälle: jäämies olikin homo. Hänen jäätyneestä, rypistyneestä anuksestaan oli löydetty spermaa. Tällä oli ylivoimaisesti suurin vaikutus, jonka ruumis saattoi saada aikaan 90-luvun puolivälin populaarikulttuurissa. Se oli liian hyvää ollakseen totta. Julkkiksia tuli kaapista, ja nyt vielä jäämies. Raamattu jäi toiseksi aiooneilla. Ennen kuin levanttilaiset skitsofreenikot edes aloittivat ahdasmielisen, homofobisen sönköttämisensä, itävaltalaishomot pitivät hauskaa Alpeilla. Oli kuin olisi löydetty unohdettu uroteko, joka takasi tittelin nuorimmalle ja itsevarmimmalle hakijalle. Ilo oli suoraa ja jalostamatonta. Juuri tässä vaiheessa jäämies saapui Uuteen Seelantiin hapettomaan kauppakorkeakoulun luokkahuoneeseen, jossa opetin luovaa kirjoittamista. Joku kirjoitti ruumiista runon, joka ylisti sitä synkästi mutta ei maininnut homoaspektia se oli masentunut runo jossa haettiin jotain ilon aihetta ja löydettiin sellainen ruumiista, joka sentään ei mädäntynyt. Mutta se puoli ei herättänyt kiinnostusta. Homojen oikeuksien puolestapuhujat, tarkemmin sanoen Christy, omivat jäämiehen heti kun runo oli luettu luokassa: Kyllä, hän oli homo! Hänen peräsuolestaan löydettiin toisen miehen siemennestettä! Jäämies oli gay! Christy oli oma lesboaktivistimme. Jokaisessa kirjoituspiirissä 1990-luvulla oli yksi, ja Christy sopi rooliin täydellisesti. Hän oli noin puolitoista metriä pitkä, hänellä oli tuhkanvaalea kynitty tukka ja minimimäärä lihaa pienten terävien luiden päällä mutta mikä ääni. Christy ei koskaan puhunut alle 100 desibelin äänenvoimakkuudella, ja hänen äänensävynsä oli joko hyväksyvä tai tuomitseva. Olit joko hänen puolellaan tai häntä vastaan, riippuen kannastasi muutamassa avainkysymyksessä. Niistä tärkein oli homous. On hauskaa muistella, mitä gay tarkoitti 1990-luvulla. Sitä ajattelisi, että homomiehet olisivat omineet jäämiehen, mutta mitkä homomiehet? Minä kasvoin San Fransiscon alueella disco-aikaan; muistan kun gay-käsite määriteltiin. Mutta niiden seitsemän vuoden ajalta jolloin opetin luovaa kirjoittamista, , en muista ainuttakaan miespuolista opiskelijaa joka olisi julkituonut homoutensa. Heitä kyllä oli, mutta he pitivät hyvin matalaa profiilia. Mitä hyvänsä uusia vapauksia se vuosikymmen toikaan, se ei koskenut homomiehiä. Ehkä kyse oli anomaliasta, joka oli tyypillinen Uudelle Seelannille, jossa miesten täytyy olla hyviä jätkiä tai nollia, ja naisten niin, naisten täytyy myös olla hyviä jätkiä, elleivät he ole valmiita ottamaan vastaan naispuolisen heteroseksuaalin täydellisen epäkiitollista roolia rugby-kulttuurissa, jossa on enemmän misogyniaa kuin olin koskaan ennen nähnyt siellä päin tyttö on haukkumasana. Uusi Seelanti on hieno paikka olla lesbo, mutta pelkkä helvetti homomiehille. Puhumattakaan siitä, että urheimmat homot olivat jo kuolleita. Thom Gunn, ainoa urhea mies jonka tapasin Berkeleyssä hän ei tainnut olla vielä silloin kuollut, mutta teki kuolemaa. Joten kukaan ei sanonut vastaan, kun Christy julis- 4 5

4 ti jäämiehen homoseksuaaliseksi Aatamiksi. Muistan hänen äänensä jylinän luokkahuoneessa. Rakennuksen huoneet olivat koko yliopiston kalleimpia. Kauppakorkeakoulu oli uuden sukupolven akateemisten hallinnoitsijoiden pilalle hemmoteltu lemmikki. Olen kuullut, että se on nykyisin konkurssissa ja melkein tyhjillään. Ikkunoiden sijasta nämä luokkahuoneet oli varustettu oli metallisilla ikkunaluukuilla. Ikkunaluukkuja oli tusinoittain tusinoittain, ja kukin niistä oli varustettu omalla korvalappustereoiden kokoisella moottorillaan. Luukut oli kytketty rauhattomaan termostaattiin, niin että runoa luettaessa sen puolivälissä, yleensä runon sentimentaalisimmassa tai herkimmässä kohdassa, huone täyttyi valtavasta hurinasta luukkujen päättäessä avautua tai sulkeutua. Lopuksi ne päästivät valtavan imaisevan äänen ilmalukon sulkeutuessa. Se pilasi monta lausuntaesitystä, mutta Christy ei koskaan hämmentynyt. Hänellä oli valtaisa ääni; se otti haltuun ajan ja paikan. Se sopi juuri sinne. Ja hän sai vastaukseksi kunnioittavan hiljaisuuden. Kukaan ei ollut niin typerä, että olisi marissut yhtäkään homomyönteistä kannanottoa vastaan julkisesti. Sille oli paikkansa muualla; pubeissa, juhlissa. Uuden Seelannin kulttuuri pitää sisällään useampia tapoja vaieta, useampia reagoimattomuuden nyansseja, kuin inuiittien väitetyt 26 eri sanaa lumelle. Hiljaisuus joka seurasi Christyn ilmoitusta oli muodollinen, varovaisen tyydyttynyt; tilaisuus ilmaista korrektia ajattelua oli ilmennyt ja tullut hyväksytyksi. Ckristy toisti asiansa, ikkunaluukut toistivat äänekkään kertosäkeensä, ja siirryimme seuraavaan asiaan. Mutta Christyllä ei ollut aivan helppoa, koska vuotta myöhemmin hän oli kuollut. Hyvin epämääräisissä olosuhteissa. Dunedinissa tapahtui paljon epämääräisiä kuolemia. Sikäläinen suhtautuminen tuo mieleeni vanhempieni käsityksen kielestä: se on leikkiä ja Ja jos toisen miehen spermaa oli hänen perseessään, se ei ollut ystävällistä spermaa. Rooajanviettoa varten, mutta mistään tärkeästä ei ikinä, koskaan tule mainita. Joten Christy vain kuoli; onnettomuus, viina tai haaveri. Häntä oli käytetty lapsena hyväksi, sanottiin, ikään kuin se selittäisi miksi hän kuoli. Sitten kuoli mies, joka oli kirjoittanut runon jäämiehestä. Hän oli vanhempi kuin useimmat opiskelijat, pitkähiuksinen dunedinilainen joka ei ollut koskaan käynyt kovin kaukana kaupungin ulkopuolella. Amerikkalaisten on vaikea ymmärtää minun oli vaikea ymmärtää miten kulttuurissa joka ei palkitse itsekkyyttä, elämät voivat vain kutistua ja kuihtua olemattomiin. Kalifornialaiset, kuten minä, tapaavat laajentua kunnes puhkeavat piirroselokuvan ilmapallon tapaan. Uusiseelantilaiset, erityisesti miehet, vain pidättäytyvät kunnes eivät ole enää elossa. Vaikka tämä mies ei kuollut helposti, hän ei vain kuollut pois. Hän meni metsiin ja hirtti itsensä. Hän oli aina ollut hyvin ystävällinen ryhmässä, mutta hänessä oli jotain omituista. Depressio ei ole puoleensavetävää kuin elokuvissa; se on ärsyttävää. Hän oli ärsyttävä, kymmenen vuotta muita vanhempi pihalla oleva hippi, joka mielisteli kaikkia. Hän tarjoutui järjestämään lukuvuoden päättäjäisbileet talossaan. Juhla ei ollut menestys. Talo oli ankea jopa paikallisen mittapuun mukaan, ja Dunedinin kylmässä monsuunisateessa hänen hermostunut hymyilynsä ja mausteenhajuiset pysähtyneet huoneensa masensivat kaikkia. Talo oli sellainen, joka ansaitsisi tulla poltetuksi, hänen elämäänsä olisi helpottanut kiinnitys armeijaan, mihin armeijaan hyvänsä. Kuoltuaan hänestä tuli ystävällisemmän muistelun kohde. Oli selvää, miksi hän oli epätoivoisesti kutsunut meidät kurjaan sateensyömään taloonsa; hän yritti löytää syyn olla hirttämättä itseään. Siitä seurasi, että hän oli yrittänyt löytää ryhmästämme ystäviä ystäviä! Runoilijoiden joukosta! Ei ihme, että hän kuoli. Ja äkkiä oli selvää, miksi hän oli kirjoittanut jäämiehestä kertovan runonsa. Tietoisella tasolla kyse oli hippien kuolettavasta lööperistä hamppukengistä, shamanistisesta palturista kaikista niistä vesimiehen vetelistä valeista Leonard Cohenin sanoja lainatakseni jotka olivat syösseet hänen elämänsä surkeaan, sateen liottamaan umpikujaan. Ja pintapuolisen hippi-ideologian alla todellinen kiinnostuksen kohde: se että jäämies oli niin kuollut, satavarmasti vainaja. Mutta oli hankalaa tuntea sympatiaa kovin pitkään. Hän oli liian ärsyttävä, jopa kuollessaan; ilmeni että lähtiessään hirttämään itseään hän jätti ystävilleen viestin, jossa kehotti heitä lopettamaan tupakoinnin. Jäämies saattoi yhdeksänkymmentäluvun pois yhtä loistavasti kuin oli avannut vuosikymmenen. Hänellä oli jäljellä vielä yksi, kaikista suurin kuolemanjälkeinen yllätys. Se saatiin selville röntgenissä: he löysivät jäämiehen rinnasta koteloituneen nuolenpään. On hämmästyttävää, että tiedemiehiltä vei useita vuosia huomata nuolenpää maailman eniten ruumiinavatun ruumiin rinnassa. Melkein kuin he olisivat hölmöläisiä. Kaikki jäämieheen suunnatut miellyttävät unelmat pyyhkiytyivät äkkiä pois. Se pieni nuolenpää tappoi ne yhtä varmasti kuin se tappoi hänet. Hänet oli tapettu viimeisen päälle, mikä merkitsee että hän ei ollut shamaani joka oli liian tutkalla kääriytyäkseen turkkiin. Hän ei ollut vuoristojen vaelteleva Whitman. Hänen veitsessään ja nuolissaan oli jälkiä siitä, että hän oli itsekin tappaja. Hän oli tappanut useita ihmisiä ennen kuin hänet saatiin kiinni. He teilasivat hänet huolellisesti. Haava oli vakava; patologien mukaan se olisi ollut kohtalokas, vaikka hän olisi saanut 2000-luvun lääkärinhoitoa. Hän oli joutunut väijytykseen. malaisilla oli tapana toimia noin, kun he valloittivat kaupungin. Se muistuttaa häviäjille, kuka voitti. Kuka haluaa jäämiehen nyt? Sikäli kuin tiedän, hän on saatavilla. Hänet pitää vain haluta. Eli meillä ei ole hajuakaan. Emme tajua mistä on kyse, jos vain suinkin voimme välttää sitä. Kerroksittain inhottavia hokemia ja selviä valheita, juhlittuja ja varjeltuja, ja immuniteetti kaikille menneille valheille. Paitsi että pitkin matkaa ihmiset tapaavat kuolla sen puolesta, mihin uskovat. Kun miettii, miten kuolemme typerän, läpinäkyvän liturgian puolesta tulee mieleen että itsemurhapommittajat eivät ehkä sittenkään ole niin pahoja. Mikä on omituista, koska muistan että viimeisellä pitämälläni kirjoituskurssilla, vuonna 2002, kirjoitettiin kokonainen liuta runoja itsemurhapommittajien kauhuteoista. En vain voi käsittää heidän mentaliteettiaan, muistan jonkun sanoneen. 6 7

5 MUUTAMA RUNO KOKOELMIEN ULKOPUOLELTA Ville Hytönen Keskipäivän aurinko junaanmenijöiden laulut moskovanhajuisten miesten autoilla läpi pohjoisen Italian kahvojen, ketjujen ja punnusten tuoksussa näin sinut korjaamon ikkunassa. Oli lehdokin näköinen kukka. Aamutunnelma Emme puhuneet muuta. aistihurmion keskus, rikkiä ja ruusupunaa lumen alta nousevien appelsiinien kuorissa moottoripajojen vanhat mustalaiset siirtävät vuoret ympäriltään, kuuletko on aamu tykit ja lakanat, sydän ja rautavanteet sen ympäriltä, pisaroita, on kuin hyasintti minun salaisena tyttönäni, multaa & palaneita tahroja oliivipuissa itkevät lapsetkin vietiin pois. Kuinka edesmennyt olikaan keväisen päivän alku. Iltarusko Maailmanvalkoiset kasvot, punainen otsa kuin Japponian lippu heidän harteilleen heidän käsivarsilleen moittivasti kuin lapsi. kun noita sanoja ei ole. 8 9

6 On aika lähteä Sarastus yhä lisääntyvä valo auringontulehduttamien oliivien, värillisen lasin, sanotaan puun komposiitti tarttuu pavunruskeaan ihoon, kynttilänpätkien käryssä näen sinut toisen ihmisen kanssa on varmuus huomispäivän leivästä autonromujen ja palan makeaa minä haluan kuin yksinäisen koiran tai kissan vain yksinäisyyteensä verhottuna minä lisääntyvän valon minä haluan. läpi jätevalkeiden kuulaan palon on melu pysähtynyt kipsieläimiä nigerialaispäiden äärellä, toteemeja kun talosta tulee mies ja sytyttää auton palamaan läpi jätevalkeiden palon sitä kulkee väritettyjä puistokäytäviä greippi tai kirje taskussa tuollaiset pienet kädet sitä kävelee läpi palon kuin ääni soraa vasten olisi paikallaan ja tuli metelöisi

7 MINUN TARINANI Sami Liuhto Sarjassa tavalliset WC-pöntöt kertovat elämästään. Tunnetko sinä WC-pönttöä, jonka tarinan haluaisit kuulla? Ota meihin yhteyttä. Itäruotsalaiset juureni Olen syntynyt etelässä ja äidinkieleni on ruotsi. Siksi onkin miellyttävää, että olen päässyt elämään elämääni rajan tuntumaan. Tosin olisin mieluummin edelleen ruotsalaisrannikolla, kuin täällä moukkien kylässä, mutta elääkseen on ajateltava myönteisesti. Siitä on jo kolmattakymmentä vuotta kun minut tehtiin käsityönä keskisuuressa yrityksessä joka lienee kuollut mahdottomuuteensa. Olin aamupäivän tuote, vielä väsyneitten aamuvuorolaisten käsien rakkauden hedelmä, johon asennettu musta kansi irtosi jo varastossa, jossa eräs savukoskelainen työttömyyttä pakoon lähtenyt jääräpää istui minuun ja sytytti tupakan. Hänellä lieni peräpukamia, sillä hän hiersi persettään koko tupakallisen työtä pakoillessaan, noin kolme minuuttia, ja hänen noustuaan ja häivyttyään hyllykköjen pitkiin väleihin saatoin ilokseni huomata että ne kaksi kiinnitystappia, jotka pitävät kantta ja siihen liittyvää pyörylää paikoillaan, olivat murtuneet. Kun minut sitten, pari viikkoa myöhemmin, nostettiin FIN-lavalle ja kelmutettiin kiinni, huomattiin, että tuo musta kansi roikkui kyljessäni. Iltavuoron esimies, eri- tyisen vihattu Göran, jonka harrasteena oli kalastus puuveneellä, jossa oli kuudentoista hevosvoiman perämoottori, joka joka aamuvuorossa muisti mainita heränneensä jo kolmelta kalaan ja päivitteli päälle, että miten jotkut hänen vuorolaisistaan istuvat illat yöt juontiloissa, vaikka vastaus kysymykseen oli hänessä itsessään, kun Göran huomasi vioittumiseni, hän nosti metelin ja pisti erään inkoolaisen maatalon nuorimman pojan repimään minut irti kelmuista ja viemään takaisin sisään. Tuo maatalon nuorin poika oli neuvokas toimissaan, rokulipäiviäkään hänellä ei ollut kuin muutama kuukaudessa, mikä tässä vuorossa oli epäinhimillisen sietokykyistä, hän irrotti välittömästi viallisen osan, heitti sen roskalavaan ja haki minulle uuden kannen ja pyörylän. Nyt oli vain niin, että tämä uusi päälliseni oli vaalea, vaniljakermanvalkoinen, eikä musta niin kuin tuo alkuperäinen. Oli siis odotettavissa, että Göran saisi asiasta sätkyn niin kuin saikin saavuttuaan sisään ja nähtyään betonilattialla minut seistä törröttämässä vaniljakermanvalkoisine päällisineni. Kohtauksesta tuli ikävä, tuo harrastelijakalastaja sekä esimiehen käänteismalli toden totta repi Miranol-lippalakkinsa kalloltaan ja alkoi pomppia sen päällä niin että koko vuoro kerääntyi hänen ympärilleen ihmettelemään luonnonoikkua, joka ei ollut mikään oikku, vaan jokapäiväinen maksuton esitys tässä työpisteessä. Göran äännähteli voimakkaasti mutta niin ettei kukaan saattanut muodostaa noista äänteistä sanoja, joista olisi voinut tarkemmin päätellä mistä oli kysymys, sillä eihän kysymys nyt enää ollut minusta vaan jostakin muusta, kenties siitä hyllyköiden väliköissä kuiskitusta Göranin lapsuudenkokemuksesta, että Göran oli nähnyt isän kuurupiilosilla naapurin piian kanssa. Tuota kohtausta jatkui kolmatta minuuttia kunnes Göran rauhoittui ja kysyi kimeällä äänellään inkoolaiselta maatilan nuorimmalta pojalta, että olivatko mustat kannet loppu. Poika joutui myöntämään ja Göran alkoi uudestaan huutaa, nyt lähes ymmärrettäviä äänteitä päästellen: Mitäs nyt tehdään! Mitäs nyt tehdään! Tuossa mallissa pitää olla mustat kannet eikä spermanväriset! Kuka ton hajotti! Kukaan ei tiennyt kuka minut hajotti. Savukoskelainen työnkaartelija ei ollut Göranin vuorossa ja Göranin vuoron työnkaartelijat eivät muistaneet millä kaikilla kansilla olivat istuneet ja päätyivät olemaan hiljaa. Tilanne oli tuttu Göranille ja lopulta hän antoi periksi ja käski lastata minut uudestaan kuormaan ja homman hoiti tuo inkoolainen, joka itsekin mietti, oliko mahdollisesti istunut päälläni. Mutta ei hän ollut. Silti syyllisyyttä tuntien hän nosti minut takaisin lavalle, kelmutti minut ja työnsi koko lavan haarukalla kuorma-autoon, jonka kemiläinen kuljettaja oli sivupeilistä mielenkiinnolla seurannut tapahtumia ja päätti käydä heti ensimmäiseltä puhelinkopilta soittamassa 12 13

8 kotiin muijalle siitä mitä tällä kertaa oli tapahtunut. Pitkä matka uuteen kotiin Jo ensimmäisissä liikennevaloissa tavaratilan keskiosista joku hätähousu kysyi, että koska ollaan perillä. Minä olin aivan takalaudassa kiinni, koska äsken selostetun hässäkän vuoksi lastaukseni oli viivästynyt ja nyt näin edessäni pelkkää seinää ja ihmettelin ajaisiko tuo kemiläinen meidät suoraan pääteasemallemme vai malttaisiko pysähtyä edes Jyväskylässä. Kemiläinen mietti kuitenkin muita asioita, esimerkiksi sitä kun pääsi neitsyydestään Savukoskella Poikola-nimisessä talossa, jonka jo vähemmän ehtoisa emäntä oli johdatellut kylään tulleen pojan kaivolle, jossa talon vähemmän naimaton tytär väänsi kampea. Vesisangot köökkiin kannettuaan tytär, Ulpu, vei pojan ullakkokomeroonsa, jossa he suorittivat tuon maailman kauneimman kahden ihmisen välisen teon, jonka jälkeen tytär esitti maksukehoituksen, joka suinkaan ei ollut hänen tapaistaan. Mutta se olikin pelkkä vitsi ja lompakko kourassa poika joutui toteamaan että Ulpu oli tarkoittanut vallan muuta lompsaa. Heidän lopulta siirryttyään alakertaan oli pirttiin saapunut myös talon isäntä, joka paraikaa suunnitteli häipymistä Savukoskelta jonnekin hyvin pitkälle pois. Kävikin niin, että poika kuskasi rahaa vastaan Simo Nikolai Partanen-Takalan seuraavana arkipäivänä Kemijärvelle, josta Partanen-Takala siirtyi vaikuttamaan valtakunnan eteläisempiin osiin. Mutta tämä ei kuulu tähän. Klassista, muttei klassillista, fraasia käyttäen kemiläinen autorenki kurvasi Pihtiputaalla bensiiniasemalle jonka kahviossa tämä lommoposki pelasi pajatsoa meidän samaan aikaan palellessa auton tavaratilassa. Muuta- mat olivat kolhiutuneet toisiaan vasten kemiläisen huolimattoman ajotavan vuoksi mutta minä olin säilynyt ehjänä. Kemiläisen tullessa takaisin hätäisimmät löivät vetoa siitä, että matka päättyy viimeistään Piippolaan, mutta minä nukahdin ja heräsin vasta kun olimme perillä. Meidät vietiin varastoon, jossa vioittuneet pöntöt laitettiin nurkkaan ja esimiehen soitettua etelään ja saatua varmistuksen sille, että kaikki olivat olleet ehjiä lähtiessä, antoi potkut tuolle kemiläiselle paskapäälle joka ryyppäsi itsensä hengiltä kolmessa vuodessa. Mutta minä, vaikka kanteni olikin vääränvärinen, pääsin välittömästi näyteikkunaan ja minuun laitettiin nimenomaan kanteni vuoksi korkeampi hinta kuin muille, joiden mustat kannet olivat kansanvaltaista massaa. Eikä tarvinnut odottaa kuin kahdeksan kuukautta niin eräs osakehuijari osti minut ja vaihtoi eräässä yksiössään minut tuollaisen tylsän mustakantisen ja valuvikaisen pöntön tilalle WC:hensä, johon oli turhamaisesti asennettu kylpyamme. Elämäni on ollut täyttä Käyttäjieni suhteen minulla on ollut onnea, kolmea tai neljää poikkeusta lukuunottamatta. Viimeiset viisitoista vuotta minut on omistanut hyväntahtoinen ja älykäs ihminen, jonka vuokralaiset ovat järjestään olleet siivoja henkilöitä. Mukavin oli ensimmäinen vuokralainen, joka minulla olikin onni tuntea kymmenen vuotta, jona aikana pääsin seuraamaan hänen kehitystään ihmisenä. Tullessaan ensi kertaa luokseni hän oli juuri lukionsa läpäissyt nuori tyttö, joka haaveili taideopinnoista. Kaikki oli hyvin, paitsi se, että mitä hän täällä teki jos kerran haaveili taideopinnoista. Niin, mutta ne olivatkin haaveita, ns. oikeasti hän aikoi hankkia ammatin, jolla elättää itsensä ja tämän jälkeen voi sitten maalailla ja tehdä sommitelmia. Aivan niin. Hän oli ihastuttava. Poikaystäviä tosin oli aika paljon, ne saattoivat käyttäytyä minua kohtaan törkeästikin, mutta yleensä meillä ei ollut hankaluuksia. Iltaisin hän kävi kansalaisopiston taidekursseilla ja joulun alla pikkujouluissa sekä toukokuussa kurssien lopettajaisjuhlissa, joista hän aina, siis aina, toi mukanaan jonkun taiteilijan, jolla oli ollut vähintään kolme maakuntanäyttelyä. Se oli raja. Kerran yksi näistä sammui WC:hen ja herätessään alkoi piirtää minusta kuvaa WC-paperiin. Emäntäni ihastui tuohon kuvaan ja laittoi kuvan WC:n seinään kiinni, jossa se oli monta vuotta kunnes se yhtenä päivänä oli hävinnyt. Emäntäni oli siitä hermostuksissaan tovin, arasteli minua, mutta lauhtui pian. Seuraavaksi vuokralaiseksi tuli kaveri, josta en tiennyt edes nimeä. Hän kävi harvoin kämpässä ja oli silloin järjestään sekaisin. Sain sen kuvan että asunto oli hänelle jonkinlainen rauhoittumispaikka. WC:ssä hän kävi pääasiassa piikittämässä itseään käsivarteen, pöntölle hän istuutui ehkä kaksi kertaa. Kerran hänen luokseen tuli vanhempi nainen, jota ensin luulin hänen äidikseen, joka hän ei ilmeisesti kuitenkaan ollut, sillä nainen kutsui miestä kovakyrväkseen, sanonta, mitä en lainkaan ymmärtänyt. Mutta maailmassa on niin paljon muutakin, mistä minulla ei ole, jos sallitaan sanoa, mitään hajua. Tällaista pientä itseeni kohdistuvaa huumoria harrastan mielelläni. Kolmannesta vuokralaisesta en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, mutta öisin hän huutaa ja kiljuu, käsittääkseni unissaan. Minussa hän istuu pitkään, jos hyviä puolia kaivataan, ja useita kertoja päivässä. Mutta suloisen kissan haluaisin nähdä useammin. Ystävättäreni keittiöstä kertoo että on mukava seurata kissan toimia, miten se katselee ikkunasta ulos, syö, nukkuu, juoksentelee. Minä en tämmöisistä juuri pääse nauttimaan, kissankin olen nähnyt vain kerran, muuttopäivänä, kun kissa tuli ovesta minua nuuhkimaan ja nousi etukäpälillä reunalleni muttei sentään juonut pöntöstä niin kuin monet koirat. Ylipäänsä pidän kissoista enemmän kuin koirista. Koirat kääntyilevät ja törmäilevät, niiden häntä lyö minua, ne nuolevat minua ja lopulta juovat veteni. Useimpien mielestä nimenomaan minusta juominen on yököttävää, niin minustakin, mutta koirat suorastaan rakastavat vettäni, johon heidän isäntänsä tai emäntänsä on vastikään kussut ja paskantanut. Tehtyään tarpeensa turhan monet ihmiset kaiken lisäksi vetävät WC:n huonosti, jos yleensä vetävät, ja ei kulu kuin pari hetkeä niin tuo kammottava löntystelijä saapuu luokseni, käytännössä syöksyy minuun ja alkaa hörppiä vettä, jonka senhetkistä koostumusta en viitsi ajatella. Tämmöistä on siis elämäni. Ei mitään erityistä, mutta pitää sisällään niitä arjen pieniä iloja, joista onnellisuus koostuu. Putkiremontti oli kolme vuotta sitten, joten ei minulla ole siltäkään osin valittamista

9 KUINKA SARVIPÄÄ KAATUI JA MUITA KERTOMUKSIA Katariina Vuorinen Palaan kotiin I tyttö maiskuttaa, maiskuttaa ja maiskuttaa ja valaistu juna kohisee kaukana auringosta muisti lävistää etäisyyden kuoren kevyesti, heität haarukalla äidin ohi tapettiin kuopuksen ennätyksen, tumma metsä toistaa nimeä, juokse kuuset kohisevat pimeässä juokse tuuli pudottaa lumen oksilta, neulaset, neulat, hakaset, tyttö maiskuttaa ja paperi rapisee muisti lävistää etäisyyden, lusikoi rasvan keiton päältä kenen käskyjä äiti tottelee kuudenkymmenen watin huoneessa kuori peruna, voitele leipä, älä pese paitaa koskaan kiedo mustaan muovisäkkiin kaikki mikä muistuttaa kesästä perhoset, kotelot, verkkosiipiset sulje verhot, kesän valo muistuttaa niityistä, kumpupilvistä ja kellukoista niistä kerroista kun juokset niin kovaa että tie irtoaa penkereistä ja tyttö maiskuttaa, valkoiset karvat nousevat käsivarressa kylän laidassa kasvaa sietämättömiä lapsia kylän lapset vietiin leirille, et unohda hyvää osaasi koskaan kun pellavapää putoaa lattialle, palmikko jää kiisteleville ja sydämellä on aina väärä vuodenaika, linnut lepäävät etelässä kantavat kevään mustavalkoisen kuvan: kun syntyy vaalea lapsi toiveet eivät koskaan toteudu koulu lopu, hermot kiellä eri tavoin jaettua rakkautta, parempaa lasta väistät rystyset ja karkaat käsistä kun kuusikon varjo pitenee, yö ei pimene, peitä näkyvistä maisemaa johon juna piirtää nopean viivan tyttö maiskuttaa ja pudotat palavan paperin menneisyyden koriin, kaikilla matkoilla rakkaus taivuttaa loisteputken valoa hartiat ja leuka kertovat kuka istuu pöydän ääressä, maiskuttaa ja lapsi väsyy, juna saapuu maan keskustaan nikkeli- ja rautaytimeen, maan ja lehtien yöhön, sisämaassa metsästyskausi on kesken juurekset nostettu jo, silputtu kattilaan ja sarvet irrotettu otsaluusta, kun syön hirven silmät näen niillä kasvot jotka kuusi peittää kun söin kylmän kielen lakkasin puhumasta, kirosin keittiön, vaalijasta tuli vanki alistetusta vihan unia koteloista käpertyneitä, ohuita ruumiita, mitä pöydän ääressä sanottiin juokse mustat pilvet hengittävät Kaataja saa kielen ja sydämen, se on kunnia

10 Palaan kotiin II eli Vuorten kauneus Rautakone ravistaa unista aivokäyrää, piirtää vuoria Nonossa, ilman kiivaat massat heittävät untasi kauas iltaan ikävän kumpupilvi kohoaa sinisessä kivessä region Córdoban kylässä, yö valtameren yllä viipyy keltaisen kylmässä päässä sitruunoissa ja kirkon askelmissa ja stuertti laskee kämmenelle kaksi tablettia, ne saattavat sinut Pariisiin. Kenraalin kentällä matkalla pimeään rakennat pesoista huonoa puolustusta tämä raha ei kelpaa missään, vaihdu pulloksi tai leiväksi, taitat auki kirjeen: et kelpaa yksinäisten riviin. Varjon yhdistys ei puolla nimeäsi. Odotamme ja unohdamme. Tämä maa ei puolla väsymykseen tai kevääseen, otat laukun ja kävelet pois. Matkalla sorakuoppien ja taivaantulen maahan lennän kohti lasia lennän taas selästä, cauchon satulasta ja kaukaisessa ikkunassa nainen lohduttaa pelargonian terälehdillä kiipeän muistikirjan reunaa kengät kutistuen, jalat menettävät askeleen muodon talvi menettää puhdistavan unensa työnnän katajanoksan lähetystön porttiin ja kiedon takkiin koiran joka nojasi minuun yöllä, unen käyrässä vuoret pidättelevät iltaa ylhäällä Nonossa, unien pöly pyörteilee joen takana, pitkinä iltoina kova työ unohtuu, kovat kädet, hiilloksen rei ittämät paperit. Kova työ on nyt karjan paimentamista, karjan mieli on vakaa ja päättämätön ja tämä raha ei kelpaa missään hoitaja katoaa lasiovien taakse, etsit kentältä kulman jossa loisteputki, tekonahka ja superloni ovat rikki, kaksi tablettia kipuun, takin alla pitelet kasvoista jotka kaventuvat maali on poistettu, minä olen matkalla mykkien maahan nojaan pehmeään, vieraaseen naiseen käsinojan yli puheeseen joka rauhoitti lasinkirkkaina öinä. Vaihtuvan päivän yli kuume leimataan kahden päivän passiin, toiveeksi loppua tähän, unohtua tammikuussa ainavihantiin, autereisiin uniin kirjoittaa paperin alle talven nimi lupa lähettää minut pois silmistä, kirjoittaa neljä kirjainta jotka lopulta kuristavat minut kun puun alla satuloidut hevoset nojaavat puolikkaaseen uneen ja muutaman kolikon mittaiseen vapauteen kärpäset hurisevat kuin kuolemanpartiot ajan raukeassa kuvassa ja hame päällä joudun tyytymään seisomaan yhdellä jalalla kimon lapaan nojaten, viittomaan ilmaan pari surun kirjainta kampaamaan sormilla kovia otsia joista pilkottavat tähdet

11 JUHLAT Junkkerit -romaanin luku VIII Aleksandr Kuprin (suomentanut Mika Rassi) On kulunut noin kaksi kuukautta siitä, kun Aleksandrov astui sotakoulun valkoisten seinien sisään. Vaikka hän, nuoremman luokan junkkeri, kantaa vielä pitkään yleistä pilkkanimeä faarao (vanhemmalla luokalla ovat herra yliupseerit), hänestä muovataan jo oikeaa aleksanterilaista junkkeria. Hän on aina ryhdikäs, suoraselkäinen, vikkelä ja tarkka liikkeissään. Hän on ylpeä koulustaan ja puolustaa kiihkeästi sen kunniaa. Hän on auttamattoman vakuuttunut siitä, että kaikista Venäjän ja kenties koko maailman sotakouluista Aleksanterin sotakoulu on ylittämättömin. Ja hänestä tuntuu, että tämän vakaumuksen jakaa koko Moskova Moskova, joka virkamiesmäistä ja kylmää Pietaria piikitelläkseen niin puolueellisesti ja omistavasti rakastaa kaikkea omaansa: hurjastelijoitaan, arkkidiakonejaan, laulajiaan, näyttelijöitään, nyrkkeilijöitään, kauppiaitaan, professoreitaan, kuorolaisiaan, kokkejaan, piispojaan ja tietysti salskeita, nuoria, aina hyvin pukeutuneita ja kohteliaita Znamenkan junkkereitaan sekä heidän ihmeellistä ja verratonta orkesteriaan. Junkkereiden elämä on iloista ja vapaata. Opiskelu ei ole alkuunkaan työlästä. Opettajat ovat parhaita mitä Moskovasta löytyy. Taistelupalveluksen taito on hiottu loistavaan huippuunsa, mutta se ei ole uuvuttavaa; se lähentelee urheilukilpailua. Sen yksitoikkoisuus tosin hiukkasen tympii, mutta kotoisat musiikkiparaatit Mohovajan valtavalla maneesilla tuovat siihenkin hieman vaihtelua. Mutta sen ohella palvelusinnokkuutta ylläpitää Tsaari kulkee hänen ohitseen kolmen-neljän askeleen päässä, aivan näkyvillä ja miltei kosketusetäisyydellä. Aleksandrovin kuvitelmissa tsaari komeilee kultaisena, goottilainen kruunu päässään, hallitsija kirkkaan sinisenä ja hopeaisena, keisari mustana ja kultaisena, päässään kypärä, jossa on valkoinen sulka. Odotus on pitkä. Epätavallisen tilaisuuden vuoksi paikalle on tultu kahta tuntia etukäteen. Vielä koululla omat hihnajunkkerit 1 ja komppanian upseerit olivat tarkastaneet jokaisen yhtä huolellsiesti kuin äiti, joka pynttää tytärtään tämän ensitanssiaisiin. Nyt Kremlissä kurssiupseeri ei kelpaa vielä ollenkaan, oikoo takkinsa ryppyjä, suoristaa vyönsä metallista laattaa, johon on kuvattu liekehtivä kranaatti, vetää vielä jyrkemmin oikealle silmälle pyöreää karvalakkia, jossa on kiiltävä kaksipäinen kotka. Hallitsija tietysti huomaa kaiken yli-inhimillisellä katseellaan: niin riittämättömän hupunkärjen kuin vinossa olevan lakin ja pullottavan rypyn. Huomaa, muttei sano kenellekään, vain häpeää aleksanterilaisten puolesta. Kremlin yllä säihkyy kylmä sininen taivas. Auringon kulta on läikkynyt katedraalien kupoleihin, kyyhkyset kiertelevät korkealla. Syksyn tuoksu. Odotus ei uuvuta. Kaikki ovat iloisen ja leikkisän kiihdyksissään. Entuudestaan tutut nuoret kasvot tuntuvat aivan uusilta; niistä on tullut vereksiä, kuulaita ja tärkeitä, punaposkisia ja komistuneita purevassa syksyn säässä. On kuin päässä olisi samppanjaa. Yksi rauhaton ajatus pyörii hämäränä: nämä onnelliset hetket kuohuttavat niin tavattomasti ja tuskaisasti, että odotus tuntuu yhtäkkiä polttavan loppuun, yhtäkkiä kaikkein tärkeimpään ja suurimpaan ei enää ole voimaa. Ja sitten jokin äkillinen rauhattomuus, jokin nopea hätäännys viuhahtaa pitkin levottomia rivejä. Junkkerit järjestäytyvät ja ojentautuvat itse ilman käskyä. Korva kuulee, että jostain kaukaisuudesta oikealta kantautuu ja kohoaa erityinen, tähän asti erottumaton melu, kuin tuulessa humiseva metsä tai näkykaukainen, suloinen ja tarumainen unelma tsaarin tarkastuksesta tai tsaarin paraatista. Jokaisesta junkkerista tuntuu salaa epäoikeudenmukaiselta kohtalolta, että hallitsija ei asu Moskovassa, vaan Pietarissa. Mutta siitä ei puhuta. Lokakuussa vuonna 1888 Moskovassa liikkui huhu tsaarin junaonnettomuudesta lähellä Borkin asemaa. Puhuttiin hämärästi murhayrityksestä. Moskova oli hädissään. Myöhemmin lehdistä saatiin tietää, että katastrofissa oli kuin ihmeen kaupalla säästytty uhreilta. Kaikkialla pidettiin hartauksia, ja joka kadunkulmassa kirottiin ääneen insinöörejä ja rakennuttajia. Lopulta saapui viesti, että Moskova odottaa tsaaria ja hänen perhettään vierailulle: he tulevat kumartamaan vanhoille venäläisille pyhäinjäännöksille. Kaikki nämä huhut ja viestit ujuttautuvat sotakouluun. Junkkerit eivät itsekään tiedä, mitä uskoa ja mitä ei. On jotenkin naurettavan outoa ja irvokkaan epätodellista, että hallitsijaa, tuon Venäjäksi kutsutun mahtavan pyramidin ylintä yksinäistä huippua voi uhata vaara ja jopa itse kuolema jonkin junaonnettomuuden taholta. Sehän tarkoittaa, että kaikki olemassaolo niin äärettömän suurella, niin rajattoman mahtavalla Venäjällä voi riippua yhdestä löysästä rautatien pultista. Aamulla nimenhuudon jälkeen vääpeli Rukin lukee päiväkäskyn: Hallitsija keisarin käskystä häntä tervehtivien Moskovan varuskunnan osastojen on oltava aseettomia. Moskovan kaupungin komentajan määräyksestä sotajoukko järjestyy kahteen riviin Kurskin asemalta Kremliin. Aleksanterin sotakoulun paikka on Kremlissä Kultaiselta portaikolta Punaisille rapuille. Koulun johtajan komennosta pataljoona lähtee kasarmialueelta kello yksitoista. Tasan puoliltapäivin Aleksanteri Kolmannen sotakoulun neljän komppanian junkkerit järjestäytyvät keskellä Kremliä pitkin tammipuista, paksulla punaisella vaatteella peitettyä koroketta. Neljäsataa vuotiasta nuorukaista. Neljännen komppanian junkkeri Aleksei Aleksandrov seisoo ensimmäisessä rivissä. mätön hyrskyävä meri. Komennetaan asento. Suoristaudutaan. Taas asento. Sitten hetken päästä lepo. Taas asento. Annetaan notkistaa jalkoja paikalta liikkumatta. Samaa loputtomasti. Samaa se on aina paraateissa. Mutta tällä kertaa kukaan junkkereista ei närkästy. Millaisin sanoin junkkeri Aleksandrov saattaisi kuvata tätä hitaasti vellovaa ihmettä, jonka on kohta purkauduttava ankarana hurmiona, tätä sielun ankaraa ponnistusta, joka kasvaa yhdessä lähestyvän väkijoukon mylvinnän ja kellojen soiton kanssa. Koko Moskova huutaa ja soi riemusta. Koko valtava, väkirikas, vanha vankkumaton tsaarin Moskova. Niin Marian Ilmestyksen kuin Uspenskin katedraali ja ristikontakainen Spas, ja tuntuu siltä kuin Tsaarin kellokin olisi kumahtanut ja Tsaarin tykki jyrähtänyt. Ja kun rykmentin orkesteri punoo omat hilpeät vaskiäänensä tämän riemuitsevien äänten myrskyn sekaan, tuntuu että kuulolla on jo ähky, ettei korviin mahdu enempää. Mutta nyt oikealla sivustalla alkaa soittaa myös koulun kuuluisa orkesteri, Moskovan paras. Samalla hetkellä apposen avoimesta kultaisesta portista ilmestyy väkijoukon yläpuolelle kohoten tsaari. Hänellä on vaalea upseerin takki ja pyöreä matala karvalakki. Hän on majesteetillinen. Hän jättää kaikki ympärillään varjoonsa. Hän on niin täynnä epäinhimillistä mahtia, että Aleksandrov tuntee, miten korokkeen jykevä tammi taipuu hänen askeltensa alla. Tsaari tulee koko ajan lähemmäs Aleksandrovia. Makea pistävä hurmio valtaa junkkerin sielun ja kohottaa sitä vihurina kohti taivasta. Nopeat puistatukset juoksevat ympäri kehoa ja nostavat hiukset siilinpiikeiksi. Hän näkee ihmeellisen selväpiirteisesti tsaarin kasvot, tämän punertavan, tuuhean ja lyhyen parran, yhdistyneiden kulmakarvojen suurenmoiset haukansiivet. Hän näkee tsaarin silmät, jotka katsovat lempeästi suoraan häneen. Hänestä tuntuu, että heidän katseensa eivät erkane moneen minuuttiin. Rauhallinen suuri riemu, kuin vuolas kultainen virta, tulvii 20 21

12 hänen silmistään. Nuo autuaat, hartaat, unohtumattomat sekunnit! Kuin Aleksandrovia ei olisikaan. Hän on kadonnut kuin pölyhiukkanen monille miljoonille yhteiseen tunteeseen. Ja samalla hän ymmärtää, että koko hänen elämänsä ja tahtonsa, samoin kuin koko hänen monimiljoonaisen isänmaansa elämä ja tahto on kiteytynyt kuin taikaiskusta tuohon yhteen ihmiseen, jota hän yltäisi koskettamaan, kiteytynyt ja saanut järkkymättömän, yhtenäisen ja rautaisen vakuutuksen. Ja siksi hän tunteekin koko olemustaan ympäröivässä ilmanalassa taikavoiman, yliluonnollisen mahdollisuuden ja himon rajattomaan uhrautuvaan urotekoon. Tsaarin vierellä kulkee hänen perillisensä. Aleksandrov tietää, että perillinen on kokonaista vuotta häntä vanhempi, mutta isänsä vieressä kruununprinssi näyttää hintelältä pikkupojalta. Ruhtinaallinen, raskas ja miehekäs voima poikasen taipuvan voimattomuuden rinnalla lävistää hetkeksi junkkerin sydämen lämpimällä, miltei säälivällä hellyydellä. Nyt hän ei päästä hallitsijan selkää näkyvistään, mutta terävät vilkaukset nappaavat samalla kuvia omalla pettämättömällä kamerallaan. Tuossa on keisarinna. Hän on aivan pieni, mutta kuinka siro. Hän kumartaa nyökäten kumpaankin suuntaan, hänen tummat silmänsä ovat kosteat, mutta huulilla on vieno suloinen hymy. Aleksandrov näkee vielä kaksi suuriruhtinatarta. Toinen on vanhempi, toinen miltei pikkutyttö. Kummatkin ovat pukeutuneet valkoiseen. Molempien hatun alta pilkistää kulmakarvoille laskeutuva tasaiseksi leikattu otsatukka. Nuorempi nauraa silmät loistaen ja pitelee korviaan: kunniakkaan Aleksanterin sotakoulun junkkerit huutavat korviahuumaavasti. Mutta taianomainen unennäkö on nyt ohitse. Aivan liian nopeasti! Kaikkien junkkereiden kiihkeä jännitys vaihtuu hiljaiseksi, onnelliseksi väsymykseksi. Sielu ja ruumis vapautuvat miellyttävästi. Kotimatka taittuu rivakan ja kepeän marssin äänten alla. Joku rivissä sanoo: Tsaari katseli koko ajan minua ohi mennessään. Luulisin, että koko puolen minuuttia. Toinen vastaa: Ja minua varmaan koko minuutin. Aleksandrovkin tuumailee itsekseen: Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tsaari ei irrottanut katsettaan kahteen ja puoleen minuuttiin. Ja pieni ruhtinatarkin katseli nauraen. Että olikin suloinen! Koulun pihamaalla pataljoonankomentaja eversti Artabalevski, siis Pashanaama, pysäyttää junkkerien ruodun hetkiseksi. On tietenkin suuri onni nähdä hänen keisarillinen majesteettinsa hallitsija keisari, koko Venäjänmaan monarkki. Mutta siitä ei pidä ylpistyä eikä antaa sen vaikuttaa ojennukseen Hallitsija on myöntänyt meille kaksi päivää lomaa. Eläköön hänen keisarillinen majesteettinsa! 1 Junkkerit, jotka erityisen palveluksessa ansioitumisen vuoksi saivat hoitaa myös joitain upseeriston tehtäviä. He kantoivat myös upseeriston merkkiä, olkahihnaa

13 IISALMEN JÄLKEEN KÖRTTIÄ Pirjo Kotamäki Mansikat valvottavat, niiden reunamerkinnät, kypsyysasteet, niiden rönsyilevät utareet jotka juoksevat maata pitkin ja saavuttavat maratoonarin, poimin nopeasti, radan varrella on muutakin, pari lahoa tuolia, ruosteinen polkupyörä, revennyt kirves, puhki maa, kaivon paikka joka ei löytynyt, viisas kivi, myyrän juoksu joka ei jatkunut, ihminen tohkeissaan ravistelee kuumaa takkiaan, jähmettynyt auringon paiste, alasti ruumiit, seisovat, nousivat, repivät ihon irti, liian kuuma sielu, salaojat, suojaa, etsin taivasten valtakuntaa jossa aurinko ei paahda, kaakaon siemen minusta lähtee, saa poimia, mun juoksut jotka lähtee liikkeelle ihan itsestään, mualiman polut. Joskus se vain jatkuu, rautatie molempiin suuntiin, puupenkit ( joku muistaa entisen partioretken ), niiden jatkot, ruusut halkopinojen jälkeen, tässä valossa ruskettuvat silmät ja koko suku läsnä maankamaralla, sininen taivas posket lommolla, auringon keihäät, metsästetyt, eläimet, kettu jatkuu, sen häntä vilahtaa, tarinat, melkein kerrotut, hiljaa, kuiskaten ( sen poika kuoli ), junan ikkunasta putoilevat maisemat, 150 km tunnissa, kaupungit liikkuvat kuin huhu, trombi, pyörre, lasin takaa puhuvat edestakaiset kylkiluut, rautatien puupölkyt, siinä jonossa ne ovat, me olemme nukkuneet läpi Suomen, kaukovislaus, ( joku virkkaa lisää tietä, meno ) ja valmistujaiset: paluu ruusukuvio? / valkoluupöytäliina 24 25

14 Kuinka tarkkaan voisin määrittää maailman, Mikä maan korpi, ( ja siinä ihminen ) tämä on ammuntaa, ja haku, maailma on muualla, ja nuoli, ja vielä eteenpäin, aurinko laskeutunut lihaan kiinni, ei lehmääkään näy, ulpukka joka vajosi pohjaan, se irrotettiin yhteydestään maahan, ja vesi joka vajosi pohjaan, ja suonikohjut jotka tulevat pinnalle ( aukeamaisillaan ) kuin maisema, jota joku piirtää valokynällään, jossakin on raja, on iho on maa, ( oi ), jossakin on rajaton, ajaton sauna. luuttomat liikkuvat kadulla ja taistelevat, ennen ambulanssin tuloa ikkunat ovat auki, ujelluksen jäljet, tuhkat, viisaatkin suut puhuvat nyt kuin puhekuplat tuulessa, hikikarpalot, satoni, rastaat nuolevat ihoni, pihlaja tuo värin, armeijat kokoontuvat vihreissä haalareissaan, sytyttävät suuremman nuotion, ei hätää vielä, olkaa rauhassa, se on vain aurinko joka rikkoi ikkunaruudun, tulkaa lähemmäksi, nojautukaa toiseen ruumiiseen, avaruusbussi tulee kohta, pysäkit oikealle, siellä vasemmalla on aamu, valkeus, etteikö tuuli kahlaisi kuumuuden läpi pitkävartisilla nahkasaappaillaan, minulla on sandaalit kuten kunnon erämiehillä ainakin, ja pörssimeklarin ilme kun otan kirveen aurinkoa vastaan, säteet kuin luodit, ihossa kiinni, verhoudun, piiloudun tippuneen auringon sisään, rajuun valoon, sen rojua olen, sen sykettä, ihon jäännöserää, ( viimeinen otos: maanalainen kansa auringon valossa, tähystelemässä meren ja taivaan rajapintaa ) 26 27

15 TOTALITARISMIN ARKKITEHTI Theodore Dalrymple (suomentanut Timo Hännikäinen) Le Corbusier oli arkkitehtuurille samaa mitä Pol Pot oli yhteiskunnalliselle uudistamiselle. Tietyssä mielessä hänellä oli vähemmän verukkeita toiminnalleen kuin Pol Potilla: toisin kuin kamputsealainen, hän oli hyvin lahjakas, jopa nerokas. Valitettavasti hän käytti lahjojaan tuhoisiin tarkoituksiin, eikä ole sattumaa, että hän palveli auliisti sekä Stalinia että Vichyn hallitusta. Pol Potin tavoin hän halusi aloittaa vuodesta nolla: ennen minua ei mitään, minun jälkeeni kaikki. Hänelle pakkomielteeksi muodostuneet käsittelemättömällä betonilla päällystetyt suorakulmaiset tornit mitätöivät silkalla läsnäolollaan edeltävät arkkitehtuurin vuosisadat. Tuskin yksikään Britannian kaupunki (vain yhden kansakunnan mainitakseni) on säästynyt hänen ajatustensa innoittamilta arkkitehdeiltä ja suunnittelijoilta, jotka ovat tärvelleet sen rakenteen. Le Corbusier ta käsittelevät kirjoitukset alkavat usein ylistyspuheella hänen merkittävyydelleen, tähän tapaan: Hän oli 1900-luvun merkittävin arkkitehti. Ystävä ja vihollinen olisivat tästä yhtä mieltä, mutta merkittävyys on tietenkin moraalisesti ja esteettisesti moniselitteistä. Olihan Lenin loppujen lopuksi yksi 1900-luvun merkittävimmistä poliitikoista, mutta hänestä eivät tehneet sellaista hänen ansionsa vaan hänen vaikutuksensa historiaan. Sama pätee Le Corbusieriin. Ja aivan samoin kuin Leniniä kunnioitettiin vielä pitkään sen jälkeen kun hänen hirviömäi- Le Corbusier syntyi nimellä Charles-Édouard Jeanneret vuonna 1887 pienessä Sveitsin ranskankielisessä pikkukaupungissa nimeltä La Chaux-de-Fonds, jossa hänen isänsä oli kellokoteloiden kaivertaja ja äitinsä muusikko. Isä halusi hänen seuraavan jalanjälkiään, mutta nuorukaisena Le Corbusier osoitti varhaiskypsää taiteellista lahjakkuutta, kävi jonkin aikaa paikallista kaunotaiteiden koulua ja sitten vaelteli Euroopassa useita vuosia esteettisen itsesyytensä olisi pitänyt olla kaikille selvää, myös Le Corbusier ta kunnioitetaan yhä. Itse asiassa hänen liehakointinsa näyttää olevan elpymässä uudelleen. Nicholas Fox Weber on juuri julkaissut tyhjentävän ja pääosin ylistävän elämäkerran, ja Phaidon-kustantamolta on tullut jättimäinen ja kallis kirja, joka on rakkaudella omistettu Le Corbusierin työlle. Edelleen, Lontoossa ja Rotterdamissa oli hiljattain hagiografinen Le Corbusier -näyttely. Lontoossa näyttely oli osuvasti sijoitettu kaameaan 1960-luvulla rakennettuun rakennuskompleksiin nimeltä Barbican, jonka betonibrutalismi on kuin suunniteltu masentamaan, nöyryyttämään ja hämmentämään kenet tahansa ihmisen, joka onnettomuudekseen yrittää suunnistaa sen sisällä. Le Corbusier ei suunnitellut Barbicania, mutta sen innoittajana oli epäilemättä hänen ikioma sieluton arkkitehtuurityylinsä. Näyttelyssä antauduin keskusteluun kahden elegantisti kammatun rouvan kanssa, sellaisten jotka viettävät iltapäivänsä näyttelyissä. Ihmeellistä, eikö vain? toinen heistä sanoi minulle, mihin vastasin: Kammottavaa. Molempien silmät rävähtivät ammolleen, aivan kuin olisin kiistänyt Allahin olemassaolon Mekassa. Jos useimmat arkkitehdit kunnioittivat Le Corbusier ta, keitä olimme me maallikot, pelkät hänen rakennustensa inhimilliset taustaverhot, jotka eivät tiedä mitään rakentamisen ongelmista, arvostelemaan häntä? Ajatustani selventääkseni puhuin Le Corbusierin kauhistuttavasta suosikkimateriaalista, raudoitetusta betonista, joka ei vanhene arvokkaasti, vaan sen sijaan murenee, tahriintuu ja rapistuu. Yksi ainoa hänen rakennuksensa tai hänen innoittamansa rakennus saattoi pilata koko kaupunkimaiseman harmonian, minä vakuutin. Corbusierilainen rakennus on yhteensopimaton kaiken paitsi itsensä kanssa. Rouvat mainitsivat asuvansa pääosin 1700-luvulla rakennetussa kaupunginosassa, jonka ulkomuodon ja sosiaalisen ilmapiirin olivat täydellisesti tärvelleet kaksi massiivista betonitornia. Tornit muistuttivat heitä päivittäin heidän omasta kyvyttömyydestään tehdä asialle mitään, ja saivat heidät sekä surullisiksi että vihaisiksi. Ja kenen oletatte olleen noiden tornien innoittaja? kysyin. Niin, ymmärrän mitä tarkoitatte, toinen heistä sanoi, ikään kuin yhteyden löytäminen olisi ollut vaikeaa ja jopa vaarallista. Opastin rouvat näyttelyalueelle, joka oli omistettu Plan Voisinille, Le Corbusierin suunnitelmalle korvata suuri pariisilainen kaupunginosa olennaisesti samantyyppisillä rakennuksilla kuin ne, jotka komistivat Novosibirskin ja jokaisen muun neuvostoliittolaisen kaupungin esikaupunkeja (puhumattakaan itse Pariisista ja sen vieraantuneista lähiöistä). Jos suunnitelma olisi toteutettu, se olisi muuttanut, alistanut valtaansa ja omasta mielestäni tuhonnut koko kaupungin ulkomuodon. Näyttelyssä esitettiin 1920-luvun filmi, jossa Le Corbusier seisoi Pariisin keskustan kartan edessä ja suttasi suuren osan siitä paksulla mustalla väriliidulla aivan yhtä innokkaana kuin Pommittaja-Harris suunnitellessaan saksalaisen kaupungin hävittämistä toisen maailmansodan aikana. Le Corbusier korotti tällaisen tuhovimman mielikuvitukseksi ja rohkeudeksi vastakohtana sovinnaisuudelle ja kainoudelle, josta hän syytti kaikkia aikalaisiaan, jotka eivät langenneet polvilleen hänen edessään. Kertoo jotakin Euroopassa yhä elävästä tuhoamisen hengestä, että moisen filmin esittäminen ei herättänyt kauhua ja inhoa eikä edes naurua, vaan ihastusta. opiskelun merkeissä. Hänen poikkeukselliset kykynsä näkyivät selvästi hänen varhaisissa (ja sovinnaisissa) piirroksissaan ja akvarelleissaan. Hän valmisti myös hyvin elegantteja huonekaluja, ennen kuin älyllisen ja taiteellisen kumouksellisuuden kärpänen puraisi häntä. Le Corbusier omaksui taiteilijanimensä 1920-luvulla. Osaksi hän johti sen kaukaisen esi-isän, Lecorbésierin, nimestä. Mutta etunimen puuttuessa se viittaa yhtä paljon fysikaaliseen voimaan kuin ihmiseen. Se tuo mieleen verbin courber, taivuttaa, ja tietenkin Le Corbusier oli lahjakas taivuttamaan kaupunkimaisemat oman tahtonsa mukaisiksi. Se tuo mieleen myös le corbeaun, variksen tai korpin, linnun jonka höyhenpeite ja laulu eivät ole sovinnaisessa mielessä kauniita, vaan yksinkertaisia ja koruttomia, ja niinpä, vertauskuvallisesti puhuen, rehellisiä ja illuusiottomia, niin kuin Le Corbusier väitti arkkitehtuurinsakin olevan. Ranskan kielessä le corbeaulla on toinenkin merkitys: pahojen enteiden lintu ja kenties tämä on arkkitehdin pikku vitsi maailmalle. Hän oli epäilemättä paha enne Euroopan ja muun maailman kaupungeille. Le Corbusierin vaikutus perustuu suunnilleen yhtä paljon hänen kirjoituksilleen kuin hänen rakennuksilleen kenties enemmän. Hänen kirjoitustyylinsä on katkonaista, vailla selvää loogista rakennetta, aforistista, ja hän turvautuu usein sanaan täytyy, aivan kuin yksikään tietoinen olento, jonka älykkyysosamäärä on yli 50, ei väittäisi tai voisi väittää hänen sanojaan vastaan. Hänen kirjoitustensa yhteydessä on usein piirroksia ja valokuvia, mutta joskus niiden suhde tekstiin on niin salamyhkäinen, että lukija alkaa epäillä omaa käsityskykyään: hänet saadaan uskomaan, että hän lukee jonkun aivan toisella korkeammalla älyllisellä tasolla olevan kirjoittamaa kirjaa. Arkkitehtuurista tulee pyhä temppeli, johon hoi polloilla ei ole asiaa. Fondation Le Corbusier -säätiön André Wogenscky väittää Le Corbusierin kirjoituksista 28 29

16 kootun antologian esipuheessa, että hänen mestarinsa sanoja ei voi arvioida tavanomaisin keinoin: Emme voi vain ymmärtää hänen kirjojaan; meidän pitää antautua niille, antaa akustisessa mielessä vastakaikua niiden värähtelyille, hänen ajattelunsa vuorovesille ja virtaukselle. Katkelma tuo mieleen, mitä runoilija Tjutshev sanoi Venäjästä: siihen täytyy uskoa, sillä kukaan ei voi mitata sitä mielessään. Lähestyessään Le Corbusier ta tällä mystisellä tavalla Wogenscky käytännössä kumartaa merkillisen kostonhimoista jumalaa, nimittäin raudoitettua betonia, Le Corbusierin suosikkimateriaalia. Le Corbusier onnistui välittämään tämän elitistisen asenteen seuraajilleen, puolustajilleen ja selittäjilleen. Esimerkkinä katkelma häntä käsittelevästä arkkitehti Stephen Gardinerin kirjasta: Le Corbusier pysyy monille arvoituksena. Luultavasti tärkein syy on arkkitehtuurin valtavuus, mikä tarkoittaa että tätä taidemuotoa on vaikea käsittää. ( ) Ja kun rakennukset ovat suuria, kaupungit ovat vielä suurempia: tässä, meidän edessämme, on suunnattoman yksityiskohtainen tilkkutäkki, punottu lukemattomista säikeistä, jotka johtavat kaikkiin suuntiin. Aluksi näyttää aivan mahdottomalta saada selkeää kuvaa siitä, missä oikeastaan on järjestystä, muotoa ja jatkuvuutta; näemme vain sekasotkun. Kuitenkin juuri tässä vaiheessa voi huomata, ettei kuviota voi seurata, koska palapelistä puuttuu tärkeä pala. ( ) 1900-luvulla Le Corbusier on hankkinut palan käsiinsä. Onkohan kukaan seissyt katselemassa vaikkapa Venetsian kanavaa ja ajatellut: Ymmärtääkseni tämän tarvitsen puuttuvan palapelin palan, jonka vain arkkitehti voi toimittaa minulle, ja vasta silloin ymmärrän kaiken? Gardiner on aito Le Corbusierin oppipoika halussaan älyllistää käyttämättä älyä, kyvyttömyydessään tehdä perustavanlaatuisia erotteluja sekä ta- vassaan käyttää niin epämääräisiä sanoja, että on vaikea esittää lopullisia vastaväitteitä. Reiluuden nimissä voidaan esittää kolme lieventävää asianhaaraa Le Corbusierin kammottavalle elämäntyölle. Hän kasvoi aikuiseksi aikana, jolloin uudet teolliset materiaalit ja menetelmät mahdollistivat kaikesta aikaisemmasta täysin poikkeavan arkkitehtuurin. Pohjois-Ranskan tuhot ensimmäisessä maailmansodassa, samoin kuin sosiaaliset olot ylipäätään, tekivät välttämättömäksi suurisuuntaisen ja nopean jälleenrakentamisen, eikä kukaan muu ratkaissut tätä ongelmaa tyydyttävästi. Lisäksi hän oli kasvanut aikana, jolloin porvariskotien sekamelska raskaat, prameat, kullatut ja plyysiset huonekalut ja kaikkialta tunkeva koristekrääsä oli usein niin karmeaa, että sen vastainen inhoreaktio militantin paljauden ja koristeettomuuden muodossa oli ymmärrettävää, joskaan ei välttämättä ansiokasta (karmean suorasta vastakohdasta tulee todennäköisemmin myös karmea kuin ratkaisu karmeuteen). Oli miten oli, Le Corbusierin kieli paljastaa hänen häiritsevän totalitaarisen mielenlaatunsa. Esimerkiksi todennäköisesti vaikutusvaltaisimmassa kirjassaan, vuonna 1924 ilmestyneessä Kohti uutta arkkitehtuuria (itse kirjan nimi vihjaa, että maailma oli odottanut häntä), hän kirjoittaa runollisesti: Meidän täytyy luoda massatuotantomieli: Mieli massatuotantotalojen rakentamista varten. Mieli massatuotantotaloissa asumista varten. Mieli massatuotantotalojen suunnittelemista varten. Keitä ovat nämä me, joista hän puhuu niin keveästi, joiden vastuulla on, muiden asioiden ohella, universaalien mielentilojen luominen? Vain yksi vastaus on mahdollinen: Le Corbusier ja hänen opetuslapsensa (joita hän sai, surkeaa kyllä, paljon). Kenenkään muun sil

17 mät eivät näe, kuten hän asian niin suvaitsevaisesti muotoili. Tässä muutama pakko lisää: Meidän on huolehdittava standardien vakiinnuttamisesta, jotta voimme kohdata kavahtamatta täydellisyyden ongelman. Ihmisen on luotettava tähän (harmonian) akseliin, täydellisessä sovussa luonnon ja, luultavasti, maailmankaikkeuden kanssa. Meidän on löydettävä ja sovellettava uusia menetelmiä, selkeitä menetelmiä jotka sallivat meidän laatia käytännöllisiä kaavoja koteja varten, menetelmiä jotka lainaavat itsensä luonnostaan standardisoimisen, teollistamisen, taylorisaation käyttöön. Kaavan täytyy hallita. ( ) Kadun täytyy kadota. Minkä jälkeen tulee tämä vastaavanlainen julistus: Tiiliseinällä ei ole enää oikeutta olla olemassa. Le Corbusier halusi arkkitehtuurin olevan samanlaista kaikkialla maailmassa, koska hän uskoi, että oli olemassa oikea tapa rakentaa ja että vain hän tiesi, mikä se oli. Kansainvälisen modernin arkkitehtuurin kongressin, jonka taustavoima Le Corbusier oli, ohjelmassa sanotaan: Uudistukset ulotetaan samanaikaisesti kaikkiin kaupunkeihin, kaikkiin maaseutualueisiin, merten yli. Ei poikkeuksia. Oslo, Moskova, Berliini, Pariisi, Alger, Port Said, Rio tai Buenos Aires, ratkaisu on sama, Le Corbusier vakuutti, koska se vastaa samoihin tarpeisiin. Le Corbusierin käskylauseet koskevat muutakin kuin rakentamista tai edes kaupunkisuunnittelua, sillä mitäpä muutakaan hän oli kuin totalitaarinen filosofi, jonka näkemykset arkkitehtuurista juontuivat ainakin osittain hänen ise asettamastaan kaikkitietävästä näkökulmasta: Meidän on luotava maatiloja, työkaluja, koneita ja koteja, jotka edistävät siistiä, tervettä, hyvin järjestynyttä elämää. Meidän on organisoitava kylä täyttämään roolinsa keskuksena, joka täyttää maatilan tarpeet ja toimii sen tuotteiden levittäjänä. Meidän on tapettava vanha ahnas ja armoton raha ja luotava uusi, rehellinen raha, väline tyystin normaalin, tyystin luonnollisen tarkoituksen täyttämiseen. Le Corbusierin reseptejä ei pääse pakoon. Ainoa mahdollinen tie on innokkuuden tie ( ) innokkuuden, tuon inhimillisen tehtaan sähköisen voimanlähteen mobilisoiminen. Hänen kirjassaan Säteilevä kaupunki on kuva valtavasta väkijoukosta Venetsian Piazza San Marcolla, ja kuvatekstissä sanotaan: Vähä vähältä maailma liikkuu kohti ennaltamäärättyä tavoitettaan. Moskovassa, Roomassa, Berliinissä, USA:ssa valtavat ihmisjoukot kerääntyvät vahvan idean ympärille tämä idea on ilmeisestikin valtion absoluuttinen johtaja. Nämä sanat kirjoitettiin vuonna 1935, jolloin poliittinen ajattelu Moskovassa, Roomassa tai Berliinissä ei elänyt onnellista aikaa, ja olisi voinut toivoa kirjoittajan peruneen ne myöhemmin. Mutta julkaistuaan kirjan uudelleen englanniksi vuonna 1964, Le Corbusier oli kaikkea muuta kuin perumassa mitään, ja kirjoitti eräänlaisena loppukaneettina: Oletteko koskaan ajatelleet, kaikki te HERRA EIT!, että nämä suunnitelmat oli tehnyt täydellisen ja pyyteettömän intohimoinen mies, joka oli viettänyt koko elämänsä huolehtimalla kanssaihmisistään, huolehtimalla veljellisesti. Ja, juuri tästä syystä, mitä oikeammassa hän oli, sitä enemmän hän kumosi muiden sommitelmia tai suunnitelmia. Näihin veljellisiin suunnitelmiin kuului monen kokonaisen kaupungin tuhoaminen, muun muassa Tukholman. (Muita kaupunkeja, jotka hän suunnitteli tuhoavansa: Pariisi, Moskova, Alger, Barcelona, Rio de Janeiro, Montevideo, Buenos Aires, Antwerpen ja Geneve.) Säteilevässä kau- pungissa Le Corbusier esittää ilmakuvan Tukholmasta sellaisena kuin se oli, ällistyttävänä rakennusten kokoelmana, jonka hän näki vain kauhistuttavana kaaoksena ja masentavana yksitoikkoisuutena. Hän unelmoi kaupungin siivoamisesta ja puhdistamisesta, tyynen ja voimakkaan arkkitehtuurin maahantuonnista eli muka aidosta moninaisuudesta, jonka teräs, lasilevyt ja raudoitettu betoni hänen suunnitteleminaan toisivat mukanaan. Le Corbusier ei koskaan päässyt tuhoamaan Tukholmaa, mutta hänen oppiensa innoittamat arkkitehdit ovat suurelta osin tehneet niin. Kuten Säteilevän kaupungin takakansiteksti profeetallisesti asian ilmaisee, kirja sisältää nykyisyyden ja tulevaisuuden piirustukset se on arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun klassikko. Terminaalinen epäinhimillisyys jota voisi melkein kutsua ahumaanisuudeksi leimaa Le Corbusierin ajattelua ja kirjoittamista, huolimatta hänen ihmisten välisen veljeyden julistuksistaan. Se tuo itsensä ilmi monin tavoin, mukaan lukien hänen tuhannet arkkitehtoniset valokuvansa ja piirroksensa, joissa todella harvoin näkee ainuttakaan ihmishahmoa, ja silloinkin vain jonkinlaisena etäisenä muurahaisena, joka harmillisesti pilaa muuten tahrattoman, platonisen kaupunkimaiseman. Kiitos hänen korkealle kohoavien rakennustensa, Le Corbusier sanoo, 95 prosenttia kaupungin pinta-alasta muuttuu puutarha-alueeksi minkä jälkeen hän näyttää kuvan metsämäisestä puistosta, jossa ei ole läsnä ainuttakaan ihmishahmoa. Arvatenkin ihmiset ovat siellä missä heidän pitääkin, poissa silmistä ja poissa mielestä (arkkitehdin mielestä ainakin), asumiskoneissaan (niin kuin hän niin ihastuttavasti nimitti taloja), istumassa istumiskoneissaan (niin kuin hän määritteli tuolit). Tämä ahumaanisuus selittää Le Corbusierin usein ilmaiseman vihan katuja kohtaan ja rakkauden teitä kohtaan. Tiet olivat vaikuttavia kulkuväyliä, joita pitkin kiirehdittiin suurinta mahdollista nopeutta (hänellä oli pakkomielle nopeita autoja ja lentokoneita kohtaan), joilla näin ollen oli määritelty tarkoitus ja jotka eivät suoneet mahdollisuutta häiritsevälle inhimilliselle vuorovaikutukselle. Katu puolestaan oli ennakoimaton, laskelmoimaton ja syvästi sosiaalinen. Le Corbusier halusi olla kaupungille samaa kuin pastörointi oli juustolle. Kun muistelee Le Corbusierin huomautusta raudoitetusta betonista luotettava, ystävällinen betonini alkaa ihmetellä, olisiko hän saattanut kärsiä jonkinasteisesta Aspergerin syndroomasta: hän tiesi, että ihmiset puhuivat, kävelivät, nukkuivat ja söivät, muttei voinut kuvitella, että heidän mielessään tapahtui jotain, tai että mitä se saattaisi olla, ja sen vuoksi kohteli heitä kuin he olisivat olleet pelkkiä esineitä. Lisäksi Aspergerin syndroomasta kärsivillä ihmisillä on usein pakkomielle jotakin tavallista esinettä tai ainetta kohtaan, vaikkapa raudoitettua betonia. Le Corbusierin viha inhimillistä kohtaan meni tietenkin paljon sanoja pidemmälle. Se, mitä hän kutsui kuuluisan Marseillessa sijaitsevan betonisen asuinkorttelinsa, Unité d Habitationin, kattopuutarhaksi, koostuu litteästä betonipinnasta, josta törröttää useita raa asta betonista tehtyjä abstrakteja muotoja ja seiniä. Le Corbusier ei halunnut minkään muun laisia kattoja rakennettavan mihinkään, ja tuomitsi kirjoituksissaan intohimoisesti kaikki muut primitiiviset kattotyypit. Olisi voinut toivoa, että määritellessään tämän betonisen joutomaan puutarhaksi Le Corbusier olisi herättänyt pilkkanaurua; sen sijaan sitä esittävät kuvat on toisinnettu todisteiksi hänen luovasta neroudestaan. Ainoa Le Corbusierin koskaan rakentama kaupunki, Intian Chandigarh, on hänen kolkon visionsa toinen monumentti. Lontoon näyttelyssä sitä esittävät kuvat olivat esillä kauniin intialaisen klassisen musiikin soidessa, ikään kuin hienostuneen intialaisen sivilisaation ja rumien betonikimpaleiden välillä olisi jokin luontainen yhteys. Le Corbusierin hämmästyttävä taitamattomuus hänen 32 33

18 joustamattoman arroganssinsa luontainen tuote paljastui, epäilemättä tahattomasti, kuvissa jotka esittivät hänen Chandigarhiin rakennuttamaansa laajaa betoniaukiota, jossa ei ollut ainuttakaan varjoisaa paikkaa. Aivan kuin hän olisi halunnut auringon kärventävän ihmishyönteiset, jotka rohkenivat tahrata hänen suunnitelmiensa täydellistä geometriaa aiheuttamillaan epäsäännönmukaisuuksilla. Hänen ahumaanisuutensa näyttäytyy myös hänen asenteessaan menneisyyttä kohtaan. Hän puhuu toistuvasti menneisyydestä tyranniana, josta on välttämätöntä paeta, niin kuin kukaan ei olisi keksinyt tai tiennyt mitään ennen hänen saapumistaan. Ei niin, että olisimme perineet menneisyydeltä ongelmia, jotka meidän pitäisi parhaamme mukaan yrittää ratkaista; koko menneisyys, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on kammottava virhe, joka on parasta tuhota ja sitten unohtaa. Le Corbusierin halveksunta aikalaisiaan kohtaan, lukuunottamatta niitä jotka tukivat häntä varauksetta, on ehdotonta: mutta kävelyretken pariisilaisen Vincennesin lähiön läpi, vain yhden esimerkin mainitakseni, olisi pitänyt riittää saamaan hänet tai kenet tahansa vakuuttuneeksi siitä, että aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka arkkitehdit olivat kyenneet rakentamaan eri tavoin kuin kaikki edeltäjänsä, mutta kuitenkin sopusoinnussa heidän kanssaan. Nämä arkkitehdit eivät kuitenkaan olleet hulluja egomaanikkoja, joiden oli pakko iskostaa nimensä pysyvästi yleisön mieleen, vaan ihmisiä jotka tyytyivät kantamaan oman kortensa sivilisaationsa kekoon. Missään kohtaa Le Corbusier ei pohdi, miten uuden voisi saada sopusointuun jo olemassa olevan kanssa. Esimerkiksi tuomitessaan goottilaisen arkkitehtuurin Le Corbusier sanoo: Goottilainen arkkitehtuuri ei pohjimmiltaan perustu palloille, kartioille ja sylintereille. ( ) Juuri tämän takia katedraali ei ole kovinkaan kaunis. ( ) Katedraali kiinnostaa meitä etevänä ratkaisuna vaikeaan pulmaan, mutta pulman oletukset on asetettu huonosti, koska ne eivät juonnu merkittävistä primaarimuodoista. Nyt siis tiedämme, miksi ihmiset pitävät Chartresin ja Rheimsin katedraaleista! Ne ratkaisevat huonosti muotoiltuja ongelmia! Le Corbusier muistuttaa minua erään venäläisen ystäväni isästä, suurimmasta neuvostoliittolaisesta lasilevyjen asiantuntijasta, joka vieraillessaan Lontoossa ensimmäistä kertaa katsoi Corbusier-tyylistä modernistista korttelia, joka pilasi 1700-lukulaisen aukion, ja sanoi viitaten johonkin sen lasirakenteen puoleen: Tuossa on mielenkiintoinen ratkaisu ongelmaan. Tiedostamattomuutensa vuoksi rehellisimmän kunnianosoituksen Le Corbusierille ovat tehneet graffitien töhertäjät. Jos heidän toimintansa tuloksia lähestyy niin sanoakseni epidemiologisesti, huomaa pian, että siellä missä corbusiaanisen arkkitehtuurin lähettyvillä on hyvää arkkitehtuuria, vain corbusiaaniset pinnat ja rakennukset töhritään. Kuin vaistonvaraisesti nämä kouluttamattomat slummien asukit ovat ymmärtäneet virheettömästi sen, minkä ymmärtämisen välttämiseksi niin monet arkkitehdit ovat kuluttaneet valtavia älyllisiä voimavaroja: että Le Corbusier oli ihmiskunnan vihollinen. Le Corbusier ei niinkään kuulu arkkitehtuurin kuin totalitarismin historiaan, Euroopan sotienvälisen ajan henkiseen, älylliseen ja moraaliseen epämuodostuneisuuteen. Hän ei selvästikään ollut yksin: hän oli sekä Zeitgeistin luoja että sen oire. Hänen Tukholmaa koskeva suunnitelmansa oli loppujen lopuksi laadittu viralliseen ruotsalaiseen kilpailuun, jossa haettiin tapoja kauniin vanhan kaupungin uudelleenrakentamiseksi, joten moinen tuho oli jo suunnitteilla. On merkki totalitaarisen kiusauksen voimasta, kuten ranskalainen filosofi Jean-Francois Revel asian ilmaisi, että Le Corbusier ta edelleen pikemminkin ylistetään arkkitehtikouluissa ja muualla kuin herjataan maailmanlaajuisesti

19 KIRJA-ARVOSTELUT SISÄSIISTEJÄ PÄIVÄUNIA Timo Hännikäinen Moderni elämä tuottaa harvemmin yllätyksiä. Sen vuoksi on hyvä, että kirjoissa on takakansitekstit. Niitä lukemalla voi helposti rivien välistä päätellä, mitä on odotettavissa, ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä arvio osuu oikeaan. Kun Riie Heikkilän ja Anna K. Ahon eroottisten novellien valikoiman Seksin vai Adornon tähden takakannessa kerrotaan, että novelleissa perinteiset sukupuoliroolit ja valtarakennelmat sekoittuvat moneen kertaan ja luonnehditaan niitä perinteisiä fantasioita uudistavaksi pornoksi, tietää saman tien mitä on tulossa. Akateemista feminismillä ryyditettyä taidepornoa, joka ei toimi taiteena eikä pornona, aiheuta erektiota eikä esteettistä elämystä. Näin ajattelin kirjaan tarttuessani enkä yllättynyt nytkään, en vaikka pakotin itseni lukemaan sen kannesta kanteen. Mikä pahinta, tämä kuona on poliittisesti korrektia. Kirjoitustyyliltään Regina-lehden lukijoiden fantasioita muistuttavien novellien pääosassa on muodikkaasti (yleensä yliopistokoulutetun) naisen halu. Haluava nainen hankkii nuoremman rakastajan, pettää tylsää miestään rasvaisen duunarin kanssa, käyttää tyttöystävänsä kanssa miesprostituoidun palveluksia, jne. Miehillä seisoo aina, ainakin pienen esileikin jälkeen. Ja jottei oltaisi hete- ronormatiivisia, mukaan on laitettu pari lesboja homotarinaa. Vähemmistöerotiikkaa kokoelmassa edustaa mm. homoeroottinen kertomus, jossa maalausta opiskeleva tyttöystävästään eronnut mies ihastuu eksoottisen näköiseen alastonmalliin, jota kutsutaan nimellä E. Suhde on aluksi platoninen, mutta lopussa seuraa seksikohtaus, jossa E:n nimi muuttuu Erikiksi. Kirjoittajat luultavasti pitävät paljastusta nokkelana ja kohauttavana, vaikka tyhmempikin lukija on päätellyt loppuratkaisun viimeistään siinä vaiheessa, kun kerrotaan, että E ei koskaan poseeraa täysin alasti vaan pitää jonkinlaisen lannevaatteen päällään. Jossakin jo huomautettiin, että valikoiman niminovelli, jossa keski-ikäinen tutkijanainen viettelee 19-vuotiaan opiskelijapojan, olisi nykyaikana paljon radikaalimpi jos viettelijä olisi vanhempi mies ja vietelty teinityttö. Itsestäänselvää, mutta perin totta. Samaa asetelmien kääntämistä voi soveltaa moniin muihinkin kertomuksiin. Novellissa Risteilijät eronnut nainen hankkii itselleen hieromasauvan. Hänen nautintoaan varjostava häpeä hälvenee hänen opittuaan käytännössä, että hyvä masturbaatio on suttuista satunnaisseksiä parempaa. Olisiko tarina voinut kertoa miehestä, joka keinovaginan ostettuaan tekee samat johtopäätökset? Ei tietenkään, tekopimperon kanssa puuhaileva mies on säälittävä runkkari, jonka touhut eivät kiihota ketään. Ja kiihottaahan näiden novellien tarkoitus on, sen tekijät ovat itsekin sanoneet. Laatuerotiikkaa, ei inhorealismia. Kertomusten mieshahmot ovat paitsi kunnon panomiehiä, myös sopivan kohteliaita, herkkiä ja naiset huomioonottavia. Ainoa poikkeus on Se aika kesästä -novellin öykkärimäinen ja sovinistinen henkilöstöpäällikkö, joka sitten saakin mitä ansaitsee: hän kohtaa räävittömän ja aggressiivisen Venlan, joka antaa hänelle makuuhuoneessa raippaa. Kun ah- distunut henkilöstöpäällikkö pakenee tämän syöjättären asunnosta, hänet haukutaan vielä impotentiksi runkkariksi. Se aika kesästä -novellista pitäisi kirjoittaa versio, jossa tiedostava, emansipoitunut ja vaativa nykynainen on kyllästynyt länsimaisen miehen itsekkyyteen / avuttomuuteen / munattomuuteen ja hankkii partnerikseen ihanan eksoottisen arabin, joka sitten hakkaa hänet siniseksi ja anaaliraiskaa hänet. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos naispäähenkilö löytäisi lopulta sisäisen masokistinsa ja alistuisi mielihyvin osaansa machomuslimin kotiorjana ja nyrkkeilysäkkinä. Mutta kaikkein turhauttavimpia ovat pari miehen näkökulmasta kirjoitettua novellia. Niiden uskottavuustaso on vielä matalampi kuin miestenlehtiin naisten näkökulmasta kirjoitettujen juttujen. Isis -novellissa opiskelijanuorukainen saa vuoteensa lämmikkeeksi tyhjäpäisen yökerhoprinsessan. Seksi on kuitenkin jotenkin mekaanista ja erektio lopahtaa. Mutta aamulla mies alkaa tuntea hellyyttä nähdessään vieressään nukkuvan tytön, jonka ripsiväri on varissut tyynylle, ja sitten harrastetaankin aivan toisenlaista ja herkkää lempeä (lue: mies tyydyttää naisen sormillaan). Lopussa henkilöt vielä kertovat toisilleen nimensä. Tämän kaiken on tietenkin tarkoitus osoittaa, että miehilläkin on tunteet. Voi hyvä Jeesus. Minua etovat nämä akateemisten pimujen sisäsiistit päiväunet. Missä on Robert Crumb -tyylinen anarkismi ja räävittömyys? Crumbilla onkin muuan strippi, joka kuvaa hyvin koko kelvotonta valikoimaa. Siinä mies kysyy vaimoltaan: Pitääkö meidän taas harrastaa poliittisesti korrektia seksiä? Kyllä, vaimo vastaa, sytytä sinä tuoksukynttilät, niin minä haen hierontaöljyt. Seuraavassa ruudussa mies istuu nojatuolissa ja yrittää pornolehtiä selaamalla saada erektion, kun vaimon ääni kuuluu makuuhuoneesta: Tuletko vuoteeseen, George? Vanha kunnon porno onkin niin paljon rehellisempää, sympaattisempaa ja yksinkertaisesti toimivampaa kuin tällainen puolivillainen älykköerotiikka. Poliittisesti korrektin pornon suurin ongelma on sen yritys korjata tai selittää parhain päin eroksen ristiriitaisuus ja väkivaltaisuus. Tämä on sen olemassaolon ainoa syy, vaikkeivät sen tuottajat sitä koskaan tohtisi myöntää. Suhtautuminen ylipäätään kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään on tässä representaation lajissa niin toivottoman kompleksista, ettei irti päästäminen ja siekailemattomuus, koskettamisen ja kiihottamisen perusedellytys, koskaan toteudu. Korrektissa erotiikassa kukaan ei lopulta saa olla kaunis, ainakaan klassisella tavalla, ettei ulkonäöllä vain olisi liikaa merkitystä. Halujen pitää olla reiluja ja tasa-arvoisia, mitä ne eivät koskaan todellisessa elämässä ole. Seksin vai Adornon tähden ei sisällä edes mitään todella kipeää materiaalia, joka havahduttaisi lukijan hereille pöyristyttävyydellään. Toivottavasti seuraavasta tällaisesta yritelmästä löytyy raiskaus-, insesti- ja eläimiinsekaantumisfantasioita, tai salaisen ihailun tunnustuksia Peter Kürtenin kaltaisia seksuaalimurhaajia kohtaan omilla nimillä kirjoitettuna tietenkin. Riie Heikkilä ja Anna K. Aho: Seksin vai Adornon tähden (Basam Books, 2009) 36 37

20 Rasmus Nora NUMERON HENKILÖT Aleksi Ahtola on helsinkiläinen toimittaja. Theodore Dalrymple on englantilainen lääkäri ja kirjailija. John Dolan on yhdysvaltalainen kirjailija. Ville Hytönen on hämeenlinnalainen kirjailija ja kustantaja. Timo Hännikäinen on helsinkiläinen kirjailija ja suomentaja. Pirjo Kotamäki on helsinkiläinen runoilija. Aleksandr Kuprin ( ) oli venäläinen kirjailija. Sami Liuhto on turkulainen kirjoittaja. Rasmus Nora on espoolainen nero. Mika Rassi on tamperelainen suomentaja. Antti-Veikko Salo on ollut vuosien varrella vaikka mitä. Tällä kertaa hän ei ole mitään. Jussi Sivenius on helsinkiläinen toimittaja. Katariina Vuorinen on jyväskyläläinen runoilija

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni.

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni. Welcome to my life Kohtaus X: Vanhempien tapaaminen Henkilöt: Sari Lehtipuro Petra, Sarin äiti Matti, Sarin isä Paju (Lehtipurot ja Paju istuvat pöydän ääressä syömässä) Mitäs koulua sinä Paju nyt käyt?

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia.

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. LAUSEEN KIRJOITTAMINEN Peruslause aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. minä - täti - ja - setä - asua Kemi Valtakatu Minun täti ja setä asuvat

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

Bob käy saunassa. Lomamatka

Bob käy saunassa. Lomamatka Bob käy saunassa 1 Mitä sauna merkitsee suomalaiselle? 2 Mitä tehtäviä saunalla on? 3 Missä kertoja saunoi ensimmäisen kerran? 4 Kuka oli Leena? 5 Millainen Leena oli? 6 Mitä Leena teki saunassa? 7 Mitä

Lisätiedot

NIMENI ON: Kerro, millaisista asioista pidät? Minusta on mukavaa, kun: Jos olisin väri, olisin: Tulen iloiseksi siitä, kun:

NIMENI ON: Kerro, millaisista asioista pidät? Minusta on mukavaa, kun: Jos olisin väri, olisin: Tulen iloiseksi siitä, kun: Lapsen oma KIRJA Lapsen oma kirja Työkirja on tarkoitettu lapsen ja työntekijän yhteiseksi työvälineeksi. Lapselle kerrotaan, että hän saa piirtää ja kirjoittaa kirjaan asioita, joita hän haluaa jakaa

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6.

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6. MAAILMAN NAPA Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008 apa_mv_a7.indd 1 4.6.2007 22:32:08 Ketä sinä kosketit viimeksi? Miltä tuntui koskettaa? Miten

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible

Lisätiedot

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME MAA OLI AUTIO JA KYLMÄ I minä kävelin poispäin näistä päivistä jätin sudenjälkiä ettei minua etsittäisi polulla kohtasin tytön joka sanoi että on vapaus nauttia ei sitä kiinnostanut

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi?

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? KERTAUSTEHTÄVIÄ WS 05/06 A Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? 1. Juha käy aina lauantaina (TORI). 2. Juna saapuu (ASEMA). 3. Olemme (HELSINKI). 4. (MIKÄ KATU) te asutte?

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista M.J. Metsola Taimentukka Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista Taimentukka Mikko Juhana Metsola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-264-4 Auringossa

Lisätiedot

Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa

Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa Nettiraamattu lapsille Jeesus valitsee kaksitoista avustajaa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma NALLE PUH Olipa kerran Nalle Puh. Nalle Puh lähti tapaamaan veljeään. Nalle Puh ja hänen veljensä nauroi itse keksimäänsä vitsiä. Se oli kuka on Nalle Puhin veli. Vastaus oli puhveli. Sitten he söivät

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) 1 minä Minä olen. Minä laulan. Minä tanssin. Minä maalaan. Minä väritän. Minä piirrän. Minä otan. Minä myyn. Minä istun. = Olen. = Laulan.

Lisätiedot

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto.

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto. TEE OIKEIN Kumpi on (suuri), Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) kuin tuo. Minä olen (pitkä) kuin

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää Aikamedia 2 En voinut enää kieltää JUMALAN OLEMASSAOLOA n Vuosia sitten ajattelin, että elämässä ei ole mitään järkeä. Identiteettiongelmien keskellä minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuka minä olen, mistä

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä.

istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä. M istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä. Poika meni metsään. Hän katseli ympärilleen ja huomasi satuja

Lisätiedot

4.1 Samirin uusi puhelin

4.1 Samirin uusi puhelin 4. kappale (neljäs kappale) VÄRI T JA VAATTEET 4.1 Samirin uusi puhelin Samir: Tänään on minun syntymäpäivä. Katso, minun lahja on uusi kännykkä. Se on sedän vanha. Mohamed: Se on hieno. Sinun valkoinen

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Jeesus söi viimeisen aterian oppilaittensa kanssa. Aterialla Jeesus otti leivän, mursi siitä palan ja kiitti.

Jeesus söi viimeisen aterian oppilaittensa kanssa. Aterialla Jeesus otti leivän, mursi siitä palan ja kiitti. Viimeinen ateria Jeesus sanoi oppilailleen: - On tullut minun aikani mennä pois. Jeesus tarkoitti, että hän kuolee pian. Oppilailleen Jeesus lupasi: - Minä olen aina teidän kanssanne. Älkää olko surullisia.

Lisätiedot

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Kiperiä kysymyksiä Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Opetus Neljä jaksoa Vihasta ja riidasta (Matt. 5:21-26) Aviorikoksesta (5:27-32) Vannomisesta (5:33-37) Vihamiesten rakastamisesta (5:38-48) Matt.5:21-26

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat?

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat? GENETIIVI yksikkö -N KENEN? MINKÄ? monikko -DEN, -TTEN, -TEN, -EN YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian Minkä osia oksat ovat? puu

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Gideonin pieni armeija

Gideonin pieni armeija Nettiraamattu lapsille Gideonin pieni armeija Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei Tavallinen tyttö Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei minulla ei ollut edes mitään. - Noh katsotaanpa

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

Satu Lepistö 27.2.2009

Satu Lepistö 27.2.2009 PIRKANMAAN KIRJOITUSKILPAILU 2009 Marian oireyhtymä Runoja Satu Lepistö 27.2.2009 Tehdään tämä nyt, sidotaan silmät. Kävellään sokeina rakennustyömaan läpi, löydetään silmänpuhkioksat, kuran haju. Otsalla

Lisätiedot

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? kaunis pimeä viileä rauhallinen raikas virkistävä ikävä Viihdyn täällä. ruma valoisa lämmin levoton tunkkainen unettava kiinnostava Haluan pois täältä! CC Kirsi

Lisätiedot

Odpowiedzi do ćwiczeń

Odpowiedzi do ćwiczeń Odpowiedzi do ćwiczeń Lekcja 1 1. c 2. b 3. d 4. a 5. c Lekcja 2 1. ruotsia 2. Norja 3. tanskalainen 4. venäjää 5. virolainen 6. englantia 7. Saksa 8. kiina 9. espanjaa 10. Suomi 11. puolalainen 12. englanti

Lisätiedot

Kaija Jokinen - Kaupantäti

Kaija Jokinen - Kaupantäti Kaija maitokaapissa täyttämässä hyllyjä. Kaija Jokinen - Kaupantäti Kun menet kauppaan, ajatteletko sitä mitä piti ostaa ja mahdollisesti sitä mitä unohdit kirjoittaa kauppalistaan? Tuskin kellekään tulee

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeremia, kyynelten mies

Nettiraamattu lapsille. Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi.

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi. Juhan naapuri Juha tulee töistä kotiin puoli kahdelta. Pihalla on tumma mies pienen tytön kanssa. Tyttö leikkii hiekkalaatikolla. Mies istuu penkillä ja lukee sanomalehteä. Terve! Moi! Sä oot varmaan uusi

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot

Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Daniel vankeudessa

Nettiraamattu lapsille. Daniel vankeudessa Nettiraamattu lapsille Daniel vankeudessa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible for Children,

Lisätiedot

DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI

DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3 AJAN ILMAISUT AJAN ILMAISUT 1. PÄIVÄ, VIIKONPÄIVÄ 2. VUOROKAUDENAIKA 3. VIIKKO 4. KUUKAUSI 5. VUOSI 6. VUOSIKYMMEN, VUOSISATA, VUOSITUHAT 7. VUODENAIKA 8. JUHLAPÄIVÄT MILLOIN? 1. 2. 3. 4. maanantai, tiistai,

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Joosua johtaa kansaa

Nettiraamattu lapsille. Joosua johtaa kansaa Nettiraamattu lapsille Joosua johtaa kansaa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Paritreenejä. Lausetyypit

Paritreenejä. Lausetyypit Paritreenejä Lausetyypit Keskustele parin kanssa, kysy parilta! Omasta mielestäni olen Minun perhe on Minun suku on Minun äiti on Minun isä on Minun koti on Minun lempiruoka on Minun suosikkilaulaja on

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet Nettiraamattu lapsille Vakaan uskon miehet Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Mitä on tapahtunut? -Emme ymmärrä mitään. -Tunne-elämä on jäissä. -Pikkuinen on edessä, mutta niin kaukana. -Hoitajat hoitavat Jaakkoa ja vanhempia

Mitä on tapahtunut? -Emme ymmärrä mitään. -Tunne-elämä on jäissä. -Pikkuinen on edessä, mutta niin kaukana. -Hoitajat hoitavat Jaakkoa ja vanhempia Jaakon elämä Emme uskoneet, että selviät, Emme uskoneet, että saisimme pitää sinut, Sinua hoivattiin, puolestasi rukoiltiin, välillä rukousta ei voinut lopettaa, se jatkui herkeämättä, hiljaa mielessä.

Lisätiedot

Pikkuinen Amina istuu mutustelemassa leipää, äiti Safia korjaa tytön lettejä. Samalla Amila harjaa äitinsä paksua, mustia hiuksia.

Pikkuinen Amina istuu mutustelemassa leipää, äiti Safia korjaa tytön lettejä. Samalla Amila harjaa äitinsä paksua, mustia hiuksia. Käsikirjoitus ENSIMMÄINEN AVAINKOHTAUS INT. KEITTIÖ - AIKAINEN AAMU Pikkuinen Amina istuu mutustelemassa leipää, äiti Safia korjaa tytön lettejä. Samalla Amila harjaa äitinsä paksua, mustia hiuksia. Äiti,

Lisätiedot

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?"

Lisätiedot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän 5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,

Lisätiedot

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä:

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: Lapsen kanssa järjestetään kahdenkeskeinen arviointihetki 2 kertaa vuodessa: alkukartoitus ja seuranta puolen vuoden päästä. Tutustu

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Nooa ja vedenpaisumus

Nettiraamattu lapsille. Nooa ja vedenpaisumus Nettiraamattu lapsille Nooa ja vedenpaisumus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 2

Agricolan Monenlaista luettavaa 2 Helikopteri Jo 500 vuotta sitten italialainen keksijä Leonardo da Vinci suunnitteli helikopterin. Silloin sellaista ei kuitenkaan osattu vielä valmistaa. Vasta 70 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen toimiva

Lisätiedot

Nooa ja vedenpaisumus

Nooa ja vedenpaisumus Nettiraamattu lapsille Nooa ja vedenpaisumus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus)

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus) 14 E KYSYMYSPAKETTI Elokuvan katsomisen jälkeen on hyvä varata aikaa keskustelulle ja käydä keskeiset tapahtumat läpi. Erityisesti nuorempien lasten kanssa tulee käsitellä, mitä isälle tapahtui, sillä

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

Esi-kakkosen uutiset Helmikuu 2013

Esi-kakkosen uutiset Helmikuu 2013 Esi-kakkosen uutiset Helmikuu 2013 Me haastateltiin1a luokkaa, mikä on heidän lempitalviurheilulajinsa. Suosituin laji oli hiihto. Tekijät Kerttu,Iida,Veikka ja Bedran Haastattelimme apulaisrehtoria Katri

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu Jumalallinen kevätaika on koittanut... Kiiruhda kaiken luomakunnan edessä ylistämään Jumalasi nimeä ja kaiuttamaan hänen kiitostansa, niin että kaikki luodut virvoittuisivat ja uudeksi muuttuisivat. Bahá

Lisätiedot

Suomi toisena kielenä tehtäviä 2.-4. -luokkalaisille: Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku. 1. Kirjoita sanat oikein: turku

Suomi toisena kielenä tehtäviä 2.-4. -luokkalaisille: Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku. 1. Kirjoita sanat oikein: turku Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku Iso alkukirjain seuraaviin: nimet, maat, kaupungit Pieni alkukirjain seuraaviin: viikonpäivät, kielet, kuukaudet 1. Kirjoita sanat oikein: turku

Lisätiedot

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset:

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset: LAUSETREENEJÄ Kysymykset: Mikä - kuka - millainen? (perusmuoto) Mitkä ketkä millaiset? (t-monikko) Minkä kenen millaisen? (genetiivi) Milloin? Millainen? Minkävärinen? Minkämaalainen? Miten? Kenellä? Keneltä?

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita.

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita ovat: ilo, suru, pelko, viha, inho ja häpeä. Niitä on kaikilla ihmisillä. Ilo Ilon tunne on hyvä tunne.

Lisätiedot

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille Matt. 11:28-30 Väsyneille ja stressaantuneille Tulkaa minun luokseni.. ..kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.. Minä annan teille levon. Matt. 11:29-30..Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja oppikaa minusta:

Lisätiedot

Taivas, Jumalan kaunis koti

Taivas, Jumalan kaunis koti Nettiraamattu lapsille Taivas, Jumalan kaunis koti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU Toiminnallinen esiopetus on: Toiminnallinen esiopetus on tekemällä oppimista. Vahvistaa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, sekä

Lisätiedot

3. kappale (kolmas kappale) AI KA

3. kappale (kolmas kappale) AI KA 3. kappale (kolmas kappale) AI KA 3.1. Kellonajat: Mitä kello on? Kello on yksi. Kello on tasan yksi. Kello on kaksikymmentä minuuttia vaille kaksi. Kello on kymmenen minuuttia yli yksi. Kello on kymmenen

Lisätiedot