Minun Helsinkini. Mitt Helsingfors

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Minun Helsinkini. Mitt Helsingfors"

Transkriptio

1 Minun Helsinkini Mitt Helsingfors 2004

2 2 Toimitus: Rita Ekelund Helsingin kaupunginkanslia Graafinen ja verkkosuunnittelu: Raoul Charpentier, Guassi Oy Kuvat: Mika Lappalainen, Ari Leppä, Pertti Nisonen, Harald Reabiger, Juhani Seppovaara, Matti Tirri, Paul Williams, Raoul Charpentier Helsingin kaupunki 2004

3 3 Sisällys - Innehåll Alkusanat - Förord 3 1. Muutto ja juurtuminen 7 Merja Heikkinen 8 Jukka Hätinen 11 Aino Vastamäki 16 Ritva Linnasola 19 Kaarina Kronlöf 24 Rauno Kervinen 26 Raimo Toivonoja 29 Anneli Juntto 34 Pertti Araviita 37 Emma Huikari 40 Alfred Ermann 42 Ramlo Mahamud Koti kaupungissa - Hemma i Helsingfors 48 Auli Paattakainen 49 Sinikka Lepomäki 52 Camilla Tötterman 56 Eila Seppälä 59 Eeva Männistö Töölönlahti - Tölöviken 64 Anni Kivelä 65 Gurli Maunula Vuodenajat 70 Stella Nyman 71 Elsi Vertanen 71 Else Leppänen 72 Stella Nyman 72 (Kallion Tarinapajan 9-11-vuotiaiden ryhmän oppilaita) 5. Sota-aika - Krigets Helsingfors 73 Gunnar Schalin 74 Anto Leikola Helsingin tuoksut 79 Sirkka Rummukainen 80

4 4 7. Nuorten Helsinkiä - Ung i Helsingfors 82 Lauri Häme 83 Päivi Mörsky 85 Paltsa-Kai Salama 88 Alexandra Peth 91 Julia Cederqvist 93 Lari Riikonen 95 Laura Juselius & Ninni Rissanen 97 Laura Lahtinen 99 Anna Kangas & Miia Aroalho 101 Ronnie Borgström & Teemu Lipponen 105 Salla Hämäläinen & Virve Jäppinen 106 Taija Röynä 109 Tia Aitola Spårvagnsresor 113 Viktor Fagerudd 114 Max Sjöblom Stadin kundit 117 Kode Peltonen 118 Allan Ojala Koloniträdgårdens grönska 124 Inga-Lill Sveholm Nurkkatien tarinat 127 Nurkkatien ala-aste 6 A (Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä) Ville-Pekka Alalahti 128 Annikaisa Heikkilä 129 Juha Häkkänen 130 Pietari Jukarainen 130 Emmi Kosonen 131 Taneli Leppänen 132 Tuomas Meling 132 Aleksi Merilä 133 Nina Miettinen 133 Oona Mäkelä 134 Taru Nylund 134 Esa Peltonen 135 Toni Penttinen 136 Laura Pääkkö 136 Toni Pääkkönen 136 Tommi Rinne 137 Eemil Salomaa 138 Lauri Vainio 138 Jenni Väisänen 139

5 5 Minun Helsinkini Mitt Helsingfors Vuoden 2004 alkupuolella Helsingin kaupunki, Suomen Mielenterveysseura ja Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto HELKA järjestivät Minun Helsinkini -kirjoituskilpailun. Aloite tämäntyyppisen, Helsinkiin kotiseutuna liittyvän kirjoituskilpailun järjestämiseen tuli alun perin Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajalta Pirkko Lahdelta. Kilpailussa oli kaksi sarjaa, alle 20-vuotiaat (juniori-sarja) ja yli 65-vuotiaat (seniori-sarja). Kirjoittaa sai molemmilla kotimaisilla ja tarvittaessa muullakin äidinkielellä. Kilpailuun tuli yli 150 kirjoitusta, joista noin kolmannes edusti juniori-sarjaa ja kymmenisen prosenttia oli ruotsinkielisiä. I början av året 2004 arrangerade Helsingfors stad i samarbete med Förbundet för stadsdelsföreningarna i Helsingfors och Föreningen för Mental Hälsa i Finland skrivartävlingen Mitt Helsingfors. Tävlingen hade två klasser, seniorer (över 65 år) och juniorer (under 20 år). Av över 150 insända texter var tio prosent skrivna på svenska. I båda klasserna utdelades första, andra och tredje pris samt sex hedersomnämnanden (se nedan). Ett urval av texter publiceras på nätet. Svenskspråkiga bidrag ingår i kapitel med svensk eller tvåspråkig titel. Alla bidrag bevaras i Helsingfors stadsarkiv som värdefullt material för historieforskning. Minun Helsinkini -kirjoituskilpailun kummassakin sarjassa jaettiin ensimmäinen, toinen ja kolmas palkinto sekä kuusi kunniamainintaa. Lisäksi kaksi ryhmää sai kannustuspalkinnon. SENIORI -sarja/seniorklassen 1. Auli Paattakainen 2. Jukka Hätinen 3. Gunnar Schalin Kunniamaininnat: Kaarina Kronlöv, Sinikka Lepomäki, Ritva Linnasola, Gurli Maunula, Allan Ojala, Kode Peltonen

6 6 JUNIORI -sarja/juniorklassen 1. Merja Heikkinen 2. Anni Kivelä 3. Aino Vastamäki Kunniamaininnat: Alfred Ermann, Viktor Fagerudd, Harri Hertell, Emma Huikari, Lauri Häme, Alexandra Peth KANNUSTUSPALKINTO Kallion Tarinapajan 9-11-vuotiaiden ryhmä: Stella Nyman, Elsi Vertanen, Else Leppänen Nurkkatien ala-aste 6 A. Ville-Pekka Alalahti, Annikaisa Heikkilä, Juha Häkkänen, Pietari Jukarainen, Emmi Kosonen, Taneli Leppänen, Tuomas Meling, Aleksi Merilä, Nina Miettinen, Oona Mäkelä, Taru Nylund, Esa Peltonen, Toni Penttinen, Laura Pääkkö, Toni Pääkkönen, Tommi Rinne, Eemil Salomaa, Lauri Vainio, Jenni Väisänen Kaikki kilpailuun lähetetyt kirjoitukset arkistoidaan Helsingin kaupunginarkistoon, jossa ne palvelevat tutkijoita. Helsingin historian tutkimuksen näkökulmasta jokainen teksti on yhtä arvokas. Arkielämä eri kaupunginosissa eri aikoina tallentuu vain kaupunkilaisten henkilökohtaisten muistelusten ja muistiinmerkintöjen avulla. Tässä tekstikoosteessa on palkittujen kirjoitusten lisäksi valikoima kilpailuun lähetettyjä tekstejä, jotka omalta osaltaan monipuolisesti valottavat eri-ikäisten helsinkiläisten kokemusta ja muistoja omasta kaupungistaan. Kirjoitukset on ryhmitelty lukuihin aihepiirin mukaan. Ruotsinkielisiä kirjoituksia sisältyy lukuihin, joiden otsikointi on kaksikielinen tai ruotsinkielinen.

7 7 1. Muutto ja juurtuminen Merja Heikkinen 8 Jukka Hätinen 11 Aino Vastamäki 16 Ritva Linnasola 19 Kaarina Kronlöf 24 Rauno Kervinen 26 Raimo Toivonoja 29 Anneli Juntto 34 Pertti Araviita 37 Emma Huikari 40 Alfred Ermann 42 Ramlo Mahamud 46

8 8 Juniori-sarja 1. palkin- Merja Heikkinen Ensimmäinen kevätpäivä muuton jälkeen Hyvää huomenta, Helsinki. Taas tänä aamuna herään sylistäsi. Malminkartanon keväinen valo siivilöityy verhojeni lävitse ja kultaa lattialla olevat luentomonisteiden, maksamattomien laskujen ja lainakirjojen pinot, joita väistän hoippuessani opiskelija-asuntoni suihkuun vaimentamaan uneni viimeisen riekaleet. Nojaan kylpyhuoneen seinään veden kohinani keskellä ja päätän kerätä voimia joka-aamuiseen kuntourakkaani: junaan juoksemiseen. Siellä, missä asuin ennen, kuljin itse aina kaikkialle. Kesäisin viiletin mäkeä alas rahisevalla hiekkatiellä lammen poikki, talvisin taas tarvoin lumihangessa, jonka pinta oli pakotettu rikkoutumaan reitikseni. Nyt jouduin istumaan joka aamu kiskoilla eteenpäin suhahtavan metallikuoren uumeniin, urbaaniin säilyketölkkiin, jonka ikkunoiden ohi vilistävät kaupunginosat kohtelias naisääni nimeää kahdella kotimaisella kielellä. Kaiuttimet puhuvat, juna kohisee, matkustajat vaikenevat. Ne keskustelut, jotka täyttävät tilan, ovat kännykkäkorvaisten kansalaisten hajanaisia monologinrääpäleitä. Jos vierekkäin istuvat vanhat tuttavat rohkenevat käyttää äänielimiään, heidän puheeseensa ilmestyy tietynlainen junasävy: sitä vaimeampi ja hillitympi mitä mielenkiintoisemmista asioista ulkopuolisen mielestä on kyse. Joskus yleisissä kulkuneuvoissa on myös selostajia. Tänä aamuna he eivät ole paikalla tai ainakin pysyvät vaiti, mutta olen tavannut heistä aiemmin muutaman. Olen kohdannut miehen, jonka mielestä vapaamuurarit olivat maailman suurin rikollisjärjestö ja naisen, joka säälitteli suureen ääneen lähellään istuvan, ennestään hänelle tuntemattoman tytön silmälaseja. ( Lapsiparka, mitkä kamalat kidutusvälineet ne ovat antaneet sinulle? ) Olen tavannut Uskonjulistajan, Totuudentietäjän ja Laulavan Työttömän, joka keräsi kansalta esityksensä jälkeen kolehdin. Toisinaan mietin, minne nuo ihmiset menevät performanssiensa jälkeen: livahtavatko he väentungokseen, menevätkö he koteihinsa juomaan teetä vai etsivätkö he itselleen uuden kulkuvälineen jatkaakseen toimintaansa? Vai ovatko he ainoastaan hiljaisuuden tukahduttamien Kunnon Kansalaisten kollektiivisia hallusinaatiota, jotka haihtuvat tiehensä päätepysäkillä?

9 9 Havahdun matkanaikaisesta horroksestani Helsingin rautatieasemalla ja kävelen yliopistolle. Tiet kuhisevat ihmisiä ja kevättä; katusoittajat kartuttavat kassaansa kolmen sepän pronssipakaroiden juuressa ja Stockmann on muumioitunut keltaisten muovikääreiden alle odottamaan Hulluja Päiviä. Kaikilla on kiire jonnekin. Menen virran mukana, kuuntelen korkojeni ääntä asfaltilla ja imeydyn kohti yliopistoa. Tämän päivän ensimmäinen luento on onneksi vanhalla puolella siinä jumalaisessa auditoriossa, jossa on näköala Senaatintorille: toinen silmäni näkee piirtoheitinkalvot ja liitutaulun, toinen silmäni taas tuomiokirkon vihreät tähtikupolien alla päivää paistattelevat turistit. Kaksi viikkoa muuttoni jälkeen neuvoin eräälle heistä väärän reitin, mutta nykyään osaan kertoa kenelle vain, mistä voi löytää parhaan omenateen ja kauneimmat taideaarteet. Päivän pakollisen osuuden jälkeen olen vapaa menemään minne haluan. Kulkisinko Rikhardinkadun kirjaston mintun-, vadelman ja kaakaon väreillä maalattujen pylväiden lomassa lehteillen klassikoita vai lähtisinkö tapaamaan Ostrobotniatalolle niitä ihmisiä, jotka puhuvat minun murrettani? Sukeltaisinko Kiseleffin torille lasihelmikorujen välkkeeseen ja nukkekotien miniatyyrimaailmoihin vai lähtisinkö kiertelemään kaupunkia raitiovaunulla vailla päämäärää miettien, kuinka moni muu kanssamatkustajistani harrastaa salaa samaa, vaikka he kaikki aina tuntuvatkin tietävän minne mennä ja missä jäädä pois. Jos olisi maanantai, keskiviikko tai perjantai, voisin mennä Yrjönkadun uimahalliin. Voisin kadottaa ajantajuni saunassa tai uida alastomana merenvihreiden, arvonsa tuntevien kaakelikaarien alla. Ympärilläni polskisi valikoimaton otos Helsingin naisväestä; joukkoomme mahtuisi niin pullanpyöreitä kuin ruikkulaihojakin ladyjä, ryppyihoisia mummoja, odottavia äitejä ja linnunluisia pikkutyttöjä, kesätöitä ja ihmissuhteitaan puivia opiskelijaneitoja ja syövän päihittäneitä yksirintaisia naisia, maahanmuuttajia ja maassa-asujia. Tänään kuitenkin luovutamme vuoromme miehille, joiden saunakeskusteluista ja salaisuuksista meillä ei ole aavistustakaan. Kun ajattelen uimista ja vettä, muistan meren. Läikkyvätkö sen laineet jo sinisinä vai onko se vielä kohmettunut jään alle? Teen päätökseni ja kävelen kauppatorille ohittaen vappua odottavan Havis Amandan. Kyllä, meri on sula ja Suomenlinnan lautta lähtövalmis. Voisin astua kyytiin ja palauttaa mieleeni sen marraskuisen päivän, jolloin olin viimeksi Suomenlinnassa. Kuten tänään, sinä päivänä ilma oli myös merkillisen lämmin, vaikka valossa olikin viileämpi sävy, kauhtunut ruoho katkeili jalkojen alla ja pensaat vapisivat tuulessa. Sinä päivänä kuljin yksin savulle ja tuoreelle suolalohelle tuoksuvan torin läpi lautalle, kuljin yksin saaren kallioilla ja kummuilla, makasin selälläni maassa ja tiirailin suihkukonetta, joka jätti jälkeensä kaksi liituviivaa taivaankanteen. Tuijotin laivoja, jotka kulkivat melkein kaukana, melkein näkymättömissä; ne näyttivät olevan vain sinertävän usvan peitossa olevia horison-

10 10 tin muotoja. Kirjoitin muistivihkooni merkityksettömiä, auringon synnyttämiä lauseita, jotka unohdin myöhemmin. Talvisin Suomenlinna ei ole sama paikka kuin kesäisin. Kesäisin sinne täytyy mennä yhdessä: istua tykkien päällä, ottaa valokuvia ja juoda halpaa valkoviiniä kallioilla istuen. Ja koska nyt on kevät, en tiedä, pitäisikö minun mennä yksin vai odottaa jotakuta, joka haluaisi tulla mukaani. Aiemmin minulla oli keväisin ikävä. En tiedä, mitä tai ketä ikävöin, mutta niinä hetkinä, kun päivä pakeni horisonttiin verenväriseksi raidaksi ja tähdet syttyivät yksi kerrallaan, minä halusin lähteä pitkälle matkalle, joka polttaisi pois kaikki ajatukseni ja uneni. Nyt minulla ei ole kiire minnekään, enkä tiedä, onko syy minun vai Helsingin. Seison paikallani, katson lähteviä laivoja ja tulevia laivoja, ja lopulta havahdun liikkeelle. Minulla on liikaa valinnanvaraa, joten päätän sittenkin vain mennä kotiini tai sinne tilaan, jota minun on nyt kutsuttava kodikseni. Tiedän, että minun Helsinkini on vielä turisti-helsinki: kaupunki, jossa uudet ruokakaupat, divarit ja maisemataulumaisemat löytyvät sattuman ja harhailun kautta. Vielä kuuden ja puolen yhteisen kuukauden jälkeen olen kuin miehelään mennyt nuori morsian, joka katsoo vastavihityn puolisonsa unta aamuisin hellyydensekaisen omistushalun vallassa: tuo on kaikki minun. Kirkot, puistot, torit, jugendtalot, kuulaansinistä taivasta vasten syttyvät katulamput ne ovat helsinkiläisiä varten, ja minä olen nyt helsinkiläinen, vaikka olisin voinut valita helpomminkin. Minun Helsinkini on lähiöiden kasauma, ruuhkajuna ja liukuportaat, joissa seisotaan aina oikealla; minun Helsinkini on Kampin työmaasillalla keskiyöllä verta oksentava mies, kaikkea kivaa kaikille ostoskeskus ja takin alle iskeytyvä merituuli. Mutta minun Helsinkini on myös ulkoilmakonsertti ja metrotunnelien multainen kellarintuoksu, opiskelijahaalareihin pukeutuneiden riemunkiljaisujen kansoittama Tähtitorninmäki ja lauma uusia ystäviä. Sitä en vielä osaa sanoa, onko Helsinki minulle satama, päätepysäkki vai kiertotie johonkin toiseen kaupunkiin. Vastauksen Helsinki saa kertoa minulle itse, eikä haittaa, vaikka se tulisi viiden vuoden sijasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Minun Helsinkini nimittäin on kallio, jolta näkee meren taakse ja laiva, joka vie vieraisiin maihin. Mutta minun Helsinkini on myös juna, joka tulee aina takaisin, ja tällaisina kevätiltoina minulla on aikaa odottaa vastausta.

11 11 Seniori-sarja 2. palkinto Jukka Hätinen Minun Helsinkini Millainen olikaan Helsinki mielessäni, ennen kuin pari vuotta sitten muuttokuormamme päätyi Herttoniemenrantaan, aivan kivenheiton päähän merestä? Ensimmäiset muistot ja mielipiteet pääkaupungista muodostuivat toki jo aivan 50- luvun alussa, kun 17 vuotiaana nuorukaisena tietämättömän rohkeana olin pyrkimässä Ateneumiin Taideteolliseen korkeakouluun, joskaan en sitten päiväkouluun päässyt, mutta iltakouluun kyllä. Saattoi olla hyväkin asia, koska tullessani Helsinkiin vähine rahoineni ikään kuin kohtaloon luottaen, olisi minulta tainnut äkkiä loppua leipä ja asuminenkin ilman ansiotyötä. Iltakurssilaisena sain kyllä sopivasti alan koulutusta, mutta päivisin oli tarjolla monenlaisia palkkahommia. Pääasiassa olin ensimmäisen opiskelutalveni Tuko-nimisen yhtiön töissä auton apumiehenä. Siinäpä sitä oppi ensimmäisen kerran ainakin päällisin puolin tuntemaan myös kaupunkia, sen katuja, toreja ja taloja. Opinhan minä tuntemaan omalla tavallaan myös sen jakeluauton iäkkäänpuoleisen kuljettajankin, jonka kaveriksi minut oli pestattu. Siihen aikaan eivät poliisit puhalluttaneet autokuskeja eikä näinollen ollut juuri pelkoa rattijuoppoussyytteistäkään. Siksipä ja tietenkin miehen omien tottumuksien takia autonkuljettaja-esimieheni joka-aamuiseen ohjelmaan kuului, että hän latoi muutamia olutpulloja autonmoottorin kylkeen lämpenemään ja kävi sieltä tasaisin välein niitä tyhjentelemässä suihinsa. Hän tykkäsi siis juoda oluensa lämpöisenä. Joskus piti hakea aivan piilopaikka, missä kaljapullon saattoi avata turvallisin mielin. Niin sitä päivät huristeltiin pitkin Helsingin kivikatuja enkä osannut mitenkään edes pelätä, että jotakin sattuisi. Eikä sattunutkaan, koska kyllä kuski kuitenkin työnsä osasi ihan kunnolla. Sen myöskin muistan, että ruotsinkieli häneltä sujui paremmin kuin suomi, mutta ymmärrettävästi taipui sekin. Tottakai maaseudun rauhasta tulleena jo silloinen Helsinki tuntui kiireen läpitunkemalta ja myös kiviseltä, ihmiset vaikeasti lähestyttäviltä, jopa koppavilta. Erikoista olikin, että paras tuttavani iltakoulussa oli aivan syntyperäinen hesalainen, joka vei minua moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ennen kaikkea jaksoi keskustella kanssani asiasta kuin asiasta. Minulle tulikin sellainen käsitys, että monet kaupungissa asuvat olivat kääntyneet kuoriinsa sen vuoksi, etteivät olisi paljastaneet maalaisuuttaan. Lieneekö havainnossa perää tänäkin päivänä?

12 12 Helsingin kauneusarvoista jäi pohjoisen pojan mieleen tuolloin syksyn värikäs ruska-aika, kun kaikki kadunvarsien ja puistojen vaahterat leimusivat tulenkeltaisina ja punaisina. Se oli ja on edelleenkin jopa upeampi näky kuin paljon kehuttu Lapin ruska. Taiteilijalle Helsinki on ehtymätön aarreaitta varsinkin syksyisin. Asumapaikkani oli tuolloin Sörnäisissä Käenkujalla, vanhassa puutalossa, joka on jo aikoja sitten purettu. Asukkailla oli silloin mukavuuksina ulkohuussitkin, vaikka eihän se minulle maalaispojalle mikään outo asia ollut. Kahden muun nuoren miehen kanssa asuimme yhteisessä kämpässämme kohtuullisella hinnalla ja kävimme lähiruokalassa syömässä toisinaan vaikkapa paistetut makkarat munalla. Työväentalo ja pari muuta tanssipaikkaa tulivat myös tutuiksi. Saatuani parin vuoden opiskelun jälkeen itselleni mainosmiehen pätevyyden rupesi veri vetämään takaisin kotiseudulle ja sainkin työpaikan pohjoisen kaupungista. Aika pian kuvaan mukaan tuli myös elämäntoverini, joka lienee ollut hyvinkin tärkeä syy kotiseudun kaipuuseeni. Molemmilla oli töitä, perhe kasvoi ja tulipahan rakennetuksi kaksi omakotitaloakin siinä kaiken keskellä, jälkimmäinen nousi Kemijoen rantaan, kalamiehen ihannepaikalle. Lähellä olivat myös antoisat marjamaastot. Kunnes sitten ajan mittaan kävi niin kuin monille muillekin. Lapset tulivat siihen ikään, että läksivät kukin vuorollaan omille teilleen ja minnepä muuallekaan, kuin Helsinkiin! Täältä heille löytyivät koulutuspaikat ja muutamien mutkien kautta sopivat työpaikatkin ja ajan mittaan kuvioon tulivat tietenkin ne maailman suloisimmat lapsenlapset. Niiden kastetilaisuuksista lähtien meidän isovanhempien Helsingin -matkat alkoivat lisääntyä. Tokihan olin työni vuoksi aika usein matkustellut pääkaupungissa jo aiemminkin, joten jonkinlainen tuntuma oli sitä kautta säilynyt alueeseen. Aina niillä retkillä kuitenkin päällimmäisenä oli kiireen tunne. Tunsin itsekin kadulla kävellessäni tarvetta viuhtoa eteenpäin turhan nopeasti ja loikin suojateiden yli muiden mukana, vaikka punaiset valot vielä varoittivatkin. Jalatkin siinä hötäkässä kipeytyivät aivan selvästi. Kovin pintapuoliseksi ne työmatkat usein jäivät, koska ne sisälsivät usein vain hotelliasumista, kokouksia, messuilla käyntejä ja mikseipä myös ravintolailtoja. Siinäpä ei kaupungin todellisuuteen juuri ehtinyt tutustua. Eläkeikään päästyäni alkoi sitten alituinen pähkäily Helsinkiin muuttamisesta. Keskusteluissa ystävien kanssa tulivat useimmiten päällimmäisinä esiin kaikki ne pääkaupunkiseudun ikävimmät puolet. Helposti ne paisuivat niinkin ylimittaisiksi, että hyvät puolet meinasivat tyystin unohtua. Ajatusta ei liioin edistänyt ystäväpiirin varoitukset tapauksista, jotka olivat johtaneet pettymyksiin ja takaisinmuuttoihinkin. Olinhan toki kuullut itsekin kertomuksia vaikkapa saamenpojista, jotka eivät tuntureitten kasvatteina mitenkään voineet sopeutua Helsingin ahtauteen ja asumistapaan. Mutta eiväthän edes kaikki Lapista lähteneet sentään ole olleet näin

13 13 säikkyjä. Monesta heistä on tullut etelässä näkyvä julkisuuden henkilö tai kuuluisa taiteilija. Päätöksen sitten hitaasti kypsyttyä tuli ensimmäisenä eteen kotitalon myyminen, mikä lopulta taisi olla se eniten tunnekuohuja aiheuttanut asia. Kun oikea ostaja löytyi ja aikatauluista oli sovittu, oli aika ryhtyä hankkimaan kortteeria Helsingin seudulta. Nousin junaan vähän samanlaisella seikkailumielellä kuin aikoinaan opiskelijapoikana. Odotin, mitä kohtalo eteeni tuo. Jotenkin pidin kuitenkin parhaana ajatuksena lähteä heti paikan päälle selvittämään asuinmahdollisuudet yrittämättäkään haeskella niitä puhelimitse. Saattoi olla sinisilmäistäkin, mutta niin vain kävi, että onni oli mukanani ja parin hukkakäynnin jälkeen sain kuin sainkin jo tulopäivänäni bingo-osuman. Erään luotettavan eläkeyhtiön talosta Herttoniemenrannalta oli juuri vapautunut sopiva kolmio merinäköaloineen ja läheisine palveluineen. Päätös vain piti tehdä pelkkien pohjapiirustusten perusteella siltä istumalta, koska muuten kohde voisi mennä sivu suun. Vaimolle soitettuani pistin rohkeasti nimeni sopimuspaperiin ja siinä oli sitten sinetöitynä lähtö Helsinkiin ja äkkiä. Muuttaminen sujui suunnitelmien mukaan ja niinpä sitä kesän kynnyksellä oltiin hesalaisia. Takana olivat pakolliset omakotitalon kevätaskareet ja kalanpyydyksien kanssa värkkäykset. Viidennen kerroksen ikkunasta merenlahdelle katsottuna näytti kalamiehiä olevan veneiden kanssa liikkeellä kuitenkin täälläkin. Siitä vaan kiikaria käteen ja vakoilemaan. Kalamiehen vaistot rupesivat heti minulla heräämään, kun näytti, että jotakin siellä veneissä tapahtui. Ilmiselvästi jonkinsorttista saalista oli tulossa kaiken aikaa. Mieli teki päästä kokeilemaan edes mato-ongella, mitä anteja sillä Ahdilla olisi täällä tarjolla pohjoisen hyviin saaliisiin tottuneelle. Niinpä kiertelin lähirantoja onkivapani kanssa sen ensimmäisen kesän ja yllätyksekseni sain tosi runsaasti saalista. Tietenkin pääasiassa särkiä ja ahvenia, mutta sitten jo muutamia kilon painoisia lahnoja! Onkipelillä piti saalis vetää ilman haavia aika varovasti kuiville. Seuraavaksi kesäksi varustauduinkin jo tosi kalahommiin. Hommasin perämoottoriveneen ja sille tietysti laituripaikan Laivalahdenrannasta sekä pari kuhankalastukseen sopivaa verkkoa. Veneillessäni lähialueilla saatoin havaita, kuinka erämaan tuntu voikaan koskettaa ihmistä niin lähellä kaupunkia. Jos katsoi johonkin lahdelmaan, jossa näkyi vain puita, kiviä ja pensaita veden pintaan heijastuen, saattoi kuvitella olevansa ihan korpijärvellä. Pelkät veneretket ja kahvihetket nuotiotulilla antoivat ihan aidon erämaaelämyksen, vaikkakin toisinaan läheltä porhaltavat pikaveneet saattoivat hetkeksi rikkoa kuvitelmaa. Kuhanpyynnistä koituikin sitten se varsinainen yllätys! Heti ensimmäisestä verkonkokemisesta alkaen sitä arvokasta filekalaa alkoi nousta aivan kivenheiton päästä kerrostaloasunnostani niin, että pakastesäiliö alkoi täyttyä hyvää vauhtia ja sukulaiset ynnä tuttavatkin pääsivät osallisiksi saaliista. Lähettelin ylpeänä viestejä pohjoi-

14 14 sen kalakavereilleni ja kehotin heitä lähtemään kalaretkelle vaihteeksi tänne Helsinkiin tosi apajille! Pahin pelkoni hyvien kalastusapajien menettämisestä olikin vaihtunut suureksi iloksi. Toki muitakin luontoon liittyviä yllätyksiä sain kokea. Jäniksiä juoksenteli asuintaloni pihapiirissä syötävää hakien, tavanomaisten sinisorsien lisäksi rantapolulla saatoin törmätä isoon valkoposkihanhien parveen, jotka nypläsivät nurmikon ruohoa kaikessa rauhassa. Niidenhän piti kirjatietojen mukaan pesiä jossakin Jäämerellä, mutta nyt ne olivat huomanneet hyväkseen jäädä hieman leudommille seuduille. Naakkojakin näkyy Helsingin maisemissa ihan lähietäisyydellä eikä vain vanhojen kivikirkkojen katoilla. Entäpä sitten muut luonnonantimet kuhien lisäksi? Intohimoisena sienestäjänä löysin pikkuparatiiseja ihan läheltäkin. Herkullisia tatteja sai poimia ihan sydämen kyllyydestä, ja kahden hengen taloutta varten löytyi metsiköistä myös marjoja aivan riittävästi. Vain puolukkakankaita olisi pitänyt hakea jostakin kauempaa. Mutta olipahan tarjolla sitäkin enemmän vaikkapa vatukoita! Mielikuva kivierämaasta oli nopeasti muuttunut. Helsinkihän oli oikeastaan aivan luonnon keskelle kätkeytynyt suurenpuoleinen asumalähiö. Elämäni Helsingissä ei kuitenkaan ole pelkkää kalastamista ja luontopolkujen tallaamista. Olen innostunut uudelleen kuvataiteesta ja siinä on ollut apuna Työväenopisto pätevine opettajineen ja kiinnostavine kursseineen. Onpa tullut käydyksi useita kertoja katsomassa kuuluisia teatteriesityksiä, jopa oopperaakin. Kaiken lisäksi elokuvatkin ovat ruvenneet kiinnostamaan uudella tavalla. Vaimoni on löytänyt harrastuksekseen alueen kirkkokuoron ja lähetystyön, joten hänkään ei ole jäänyt pyörittelemään vain peukaloitaan. Tottahan toki myös Helsinkiin muuttamisen alkuperäinen idea on toteutunut. Yhteiset hetket lasten ja lastenlasten kanssa ovat useimmiten yhtä juhlaa. On todella kiinnostavaa seurata nuorimpien kehitystä ja menestymistä vaikkapa kouluelämässä, mikseipä myös heidän taiteellisissa harrastuksissaan. Joskushan voimme olla nuorillemme myös aivan oikeasti apuna, joko lastenhoitajina tai akuuteissa rahaongelmissa. Kiintymys ja läheisyys jälkipolveen on selvästi vahvistunut täällä ollessamme. Millainen siis onkaan minun Helsinkini tällä hetkellä? Vastoin kaikkia hyvien ystäviemme uskomuksia, minun ei teekään yhtään mieli muuttaa täältä takaisin entisille sijoilleni. Täällä ei asukaan pelkästään koppavia ja sulkeutuneita kaupunkilaisia, jotka vääntävät käsittämätöntä stadin slangiaan ja naureskelevat toisinkäyttäytyville. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä ovat vilpittömän ystävällisiä ja keskustelunhaluisia, aivan umpioudotkin. Onhan toki kiireinen elämänrytmi nähtävissä liikenteessä ja jalkakäytävillä, mutta nyt en enää itse läh-

15 15 de siihen mukaan. Ja kun katselen ympärilleni, niin huomaan, etteivät aivan kaikki muutkaan pidä turhaa kiirettä. Minun Helsinkini ei toki ole täydellinen eikä kovinkaan lähellä paratiisia. Se on kuitenkin nyt paikka, missä viihdyn ja haluan toimia. Kaikkihan on kuitenkin lopulta kiinni itse ihmisestä.

16 16 Juniori-sarja 3. palkinto Aino Vastamäki Minun Helsinkini Aleksanterin aukio, mansikat poljettuina kadunvarsilla. En kerro tarinaa niin kuin se tapahtui, vaan niin kuin minä sen muistan. Kun saavuin ensimmäisen kerran vieraaseen maailmaan, jossa rakennukset söivät pilvet ja maalasivat taivaan harmaaksi, jossa lämpiminkään takki ei riittänyt suojaamaan kaikenkaatavalta tuulelta, jossa äiti työnsi lastenvaunuja linja-autoon apua saamatta, olin yksin. Tunsin kenkieni alla mukulakivien pyöreyden, asetin kelloni Stockmannin aikaan ja katselin kaukaa, kun rakastuneet parit löysivät toisensa Tähtitorninmäellä. Kiersin käteni yhä tiukemmin ympärilleni, mutta ne eivät lämmittäneet. Olisin tarvinnut ulkopuolisen lämpöä, sellaista, joka huokui luokseni vain ohijuoksevista ihmisistä. Kukaan ei pysähtynyt. Alussa aikaa näytti riittävän loputtomiin, mutta pian lyhyempi viisari alkoi kulkea pidempää nopeammin. Se kiirehti jatkuvasti eteenpäin, kohti seuraavaa tuntia, seuraavaa päivää, tulevaa viikkoa. Tuijotin mustia viivoja valkoisella taululla ja toivon olevani kotona. Siellä kura ja loska eivät yltäneet eteisiin, jäätelöt eivät sulaneet ennen syömistä, eikä kulkuvälineitä tarvinnut sijoittaa maan alle. Siellä aamu alkoi auringosta ja päättyi turvalliseen pimeyteen, jota yksikään lamppu ei valaissut. Kun ei nähnyt, ei ollut mitään pelättävää. Asfaltin päällä kaikki muuttui. Kalenterilehtien mukana jouduin repimään jotakin pois myös itsestäni. Koivunlehdet laineettomalla järvenpinnalla, kuuma mehu ja vastapaistettu munkkirinkeli hiihtokilpailujen päätteeksi, ruskea poni odottamassa naapurin tallissa, mikään niistä ei kuulunut enää minun elämääni. Saatoin kaivata kotiin, mutta turhaan. Sitä ei ollut enää olemassa. Oli vain tuntematon avaruus, jonne minut oli heitetty. Paluulippuja entiseen ei myyty, niinpä nostin pääni muovilattioista ihmisen korkeudelle. Näin vanhuksia odottamassa vuoroaan lääkärin vastaanotolla, nuoria osoittamassa mieltään eduskuntatalon rappusilla, miehiä ripustamassa uusia tauluja näyttelyyn entisten tilalle, naisia neuvottelupöytien ääressä. Heitä oli monta samassa paikassa, samaan aikaan. Ja he olivat yhtä yksin kuin minä, pelokkaina rapistelemassa kauppakassejaan, puhumassa vierustovereilleen, vaikkei kukaan kuullut. Kesä päättyi, ja vaihdoin työvaatteeni tenniskenkiin ja mokkatakkiin. Kylmyys muistutti minua päivästä, jolloin

17 17 maatalon ovet olivat auki, vaikka ulkona satoi kaatamalla. Sinä hetkenä olin katsonut ikkunalasien murtumista ja ojanreunojen sortumista veteen, mennyt itsekin niiden mukana. Kun lähdin, ovet jäivät yhä auki. Sisältä kuului heikkoa valitusta, suljin korvani ja nousin junaan. Kylmyyden keskellä kiertelin valkoisia halleja ja luin lehtiä kirjahyllyjen varjossa. Harhailin tyhjän Kiasman päättymättömissä huoneissa ja kuulin propellin äänen katossa. Löysin itseni jonoista satojen muiden joukossa, penkeistä popcornien vieressä, kahviloista minttuteen äärellä, aina sieltä, missä oli muitakin. Huomasin tarvitsevani heitä yhä enemmän. Vähitellen kaupunki pieneni silmissäni. Se ei ollut enää valtava maa, jonka rajoja en tuntenut, vaan asuinpaikka, jonka pystyin hahmottamaan silmissäni. Tiesin, miten saatoin päästä nopeimmin sen laidalta toiselle ja takaisin, miten löytää etsimäni, mitä etsiä. Näin tyylikkäitä liikemiehiä pankkirakennuksen edustalla, kaatuilevia humalaisia Töölönlahden rannalla, nauravia ulkomaalaisia ryhmässään asematunnelissa. Eräänä iltana katsoin portaiden päässä nousevaa kirkkoa pidempään kuin aikaisemmin. Oli sumuista ja kiiruhtavien ihmisten kasvot, ne olivat vailla muotoa ja määränpäätä, samanlaisia kaikki. Sillä hetkellä maailmassa oli vain yksi väri, usvan väri. Olin kävellyt aukiolle läpi esplanadin, nähnyt syksyn merkit puissa ja autojen lokasuojissa, kuullut kesän pakoaskeleet. Mutta värejä minä en nähnyt. Tippuneet lehdet maassa, sinnikkäät puissa, kaikki sumun värjäämiä. Hiekkainen väylä tenniskenkieni alla, suihkulähteen kylmennyt vesi, Amandan huuruiset kasvot. Silloin kohtasin itseni toisen ihmisen hahmossa. Hän oli vaalea ja pitkä, ehkä minua hieman hoikempi. Hän oli pukeutunut pitkään takkiin ja saappaisiin, ja yhtäkkiä hänen kätensä tuntui hyvältä minun kädessäni. Pidin siitä lujasti kiinni, melkein puristin. Pelkäsin, että hän juoksisi pois, katoaisi usvaan niin nopeasti kuin oli tullutkin. Hän ei lähtenyt. Joonialaiset pylväät kohosivat vasemmalla puolellamme uneliaina. Aiemmin olin nähnyt kaiken ulkopuolelta, kohdannut sammuneita katseita ja tarkkaillut ihmisiä kaukaa. Sinä iltana olin kaiken sisäpuolella, osa huutavia lapsia vaunuissaan, osa keskeneräisiä rakennustyömaita, osa Kaivopuiston lakastunutta nurmea. Siinä maailmassa kaikki oli yhtä arvokasta, yhtä pyhää ja puhdasta. Se oli minun kotini. Puisella penkillä hänen vieressään minun ei ollut kylmä. Hänen luisevat sormensa, karanneet ajatuksensa, harkitsemattomat ehdotuksensa, kaikki ne olivat viestejä minulle. Hän näytti, millainen minä olin ja mitä pakenin. En tarvinnut siihen kuin yhden välittävän ihmisen, pienen hetken, jolloin en ollut yksin.

18 18 Siitä hetkestä lähtien näin enemmän kuin hemeenpalkoja kolera-altaassa, ravintoloiden suljettuja ovia, väsyneitä matkustajia raitiovaunuissa. Ymmärsin, että kaikella oli oma tarinansa ja oma menneisyytensä, aivan kuin minullakin. Lähtökohdat poikkesivat toisistaan, ehkä juonetkin, mutta Helsingissä ne kaikki saivat jatkua rajoituksetta, vapaasti.

19 19 Seniori-sarja Kunniamaininta Ritva Linnasola Minun Helsinkini Helsinkini, kuinka oletkaan minulle rakas! Omistat sydämeni, vaikka olen syntynyt Orimattilassa. Sinun syleilyssäsi olen viettänyt jo 50 vuotta. Pelkäsin sinua, kun pienenä tyttönä, äitini kanssa, saavuin Helsinkiin: Suuret kallionjärkäleet Pasilan radanvarren kummallakin puolella pelottivat minua. Sydän pamppaillen katselin vilkasta liikennettä ja totisia ihmisiä, kävellessäni, käsi äidin kädessä, Mannerheimintietä pitkin Sallin kadulle, jossa Anton setä asui Tekla vaimonsa kanssa. Raitiovaunut olivat kuin pieniä junia kiskoilla, tai sitten matoja. Nousimme hissillä Anton sedän luokse. Hississä oli penkki ja peili, ja verkkoovet. Halusin painaa nappia, jolla se lähti liikkeelle, se vasta oli jännää! Anton sedän asunto oli kummallisen pieni, vain yksi huone, mutta aina hän järjesti yösijan. Kaikista ihanin paikka oli Tempo. Odotin aina Tempoon pääsyä, kuin joulua, sain ostaa sieltä aina jotain pientä kotiin sisarille ja veljille vietäväksi, meitähän oli 8 lasta vuotiaana näin lehti-ilmoituksen, jossa haettiin myyjää Suomenlinnassa sijaitsevaan sekatavarakauppaan. Se oli Lehtosen kauppa, luvattiin myös asunto, innostuin ja vastasin. Olin ylpeä kun minut sitten valittiin suuresta hakijoiden joukosta. Innoissani pakkasin matkalaukkuni ja lähdin bussilla kohti Helsinkiä. Helsingissä minua oli vastassa vanhempi mies, kauppias Lehtonen. Oli talvi, sinä päivänä ei enää ollut lauttaliikennettä, joten kävelimme jäisen meren yli, mies laukkuani kantaen. Kauhistus oli suuri, perillä ukkolauma oli juopottelemassa, minulle ei ollutkaan huonetta, olisi pitänyt nukkua kauppiaan kanssa samassa huoneessa. Miehet yrittivät kähmiä minua, jolloin kauhuissani ja suutuspäissäni, potkaisin pöydän nurin. Pullot ja lasit kolisivat pirstaleiksi, ja viina virtasi lattialle. Onneksi joukossa oli nuorempi mies, joka halusi suojella minua. Hän neuvoi minulle huoneen, jossa voisin odottaa aamuun, jolloin hän lupasi saattaa minut lautalla kaupunkiin. Ikin itseni uneen.

20 20 Häntä koipien välissä soitin Anton-sedän ovikelloa. Kerroin mitä minulle oli tapahtunut. Oli tosi noloa palata seuraavana päivänä Orimattilaan. Helsinkini, et ottanut minua silloin hellään syleilyysi. Vuoden päästä halusin kuitenkin päästä Helsinkiin. Sain lastenhoitajan paikan kenraalin perheessä Pohjoisrannassa. Huoneeni oli upea erkkerihuone, näköalalla Tervasaareen. Lapset olivat jo suuria: 8- ja 14 -vuotiaita poikia, ja yksi 12 v. tyttö. Luisteltiin usein jäällä. Kenraali ei ollut mikään helppo mies, hermot olivat huonossa kunnossa. Ärsytti kun hän kurkki kylpyhuoneeseen, kun olin kylvyssä. Oven lukko oli rikki. Keittäjä Saima oli myös ärhentelevä vanha nainen. Vuoden opetin ja olin seurana lapsille. Vanhin pojista ihastui minuun kovasti Koulutoverini oli töissä Ekbergin kahvilassa. Minä sain sinne myös tarjoilijan paikan. Asuin koulutoverini luona Kaivopuistossa. Venäläissyntyinen rouva piti meille ankaraa kuria. Teetä sai keittää, pyykkiä ei saanut pestä, ainoastaan sukat. Tansseissa ei saanut juosta, ei ainakaan usein. Soittoja ei saanut tulla. Kenraalin poika kavereineen kerran soitti, ja siitäkös meteli syntyi. Soittoja ei saa tulla, tai on lähdettävä. Muutin Hietalahteen. Rouva oli iäkäs everstin leski. Vaikutti ystävälliseltä. Olin asunut muutaman päivän, kun rouva oli kuullut edelliseltä vuokranantajalta, että minulle soitellaan, ja sain luvan asua vain kuukauden. Istuin usein Hietalahden kalliolla ja harjasin hiuksiani. Joskus kävin Kestikartanossa ja Polilla tanssimassa. Hämis ja Työväentalo olivat huonomaineisia paikkoja, joten oli parasta pysyä sellaisista paikoista poissa. Vuokraemäntäni piti minusta, niinpä sain jatkaa asumista. Hänen peruukkinsa kylpyhuoneessa inhotti minua, rouva oli ihan kiva. Asuin rouvan luona vuoden verran. Uuden asunnon sain Mannerheimintieltä, Karelia apteekki sijaitsi samassa talossa. Asunto oli agronomiperheen koti. Rouva oli usein yksin, mies jossain muualla työssä, Perheessä oli kaksi vuokralaista. Minä sain sängylle paikan keittiön oven suusta, kun herra saapui kotiin. Muuten sain asua olohuoneessa. Jos rouvalle tuli vieraita, piti lähteä ulos, vieraathan eivät saisi tietää vuokralaisista mitään. Rouva Tabe Slior kävi silloin tällöin. Rouva kävi Tabe Sliorin mannekiinikoulussa. Kerroin rouvalle, että Tabe Sliorin entinen mies oli äitini pikkuserkku, ja sain kerran olla paikalla kun rouva Slior saapui. Tanskalaisen poikaystäväni kuva oli pöydällä, kerroin että hän asuu Tanskassa, ja on parhaillaan armeijassa. - Voi, sinähän olet kaunis, saat vaikka minkälaisen poikaystävän kun tulet minun mannekiinikouluuni. Ekbergin leipurilla oli häät, ja jatkoille mentiin Vanhalle. Sää oli sateinen, ja hiukset olivat kastuneet, mutta eipä haitannut. Tunnelma oli riemukas. Tumma, komea, monen mielestä Helsingin upein nuorimies, tanssitteli kauniita tyttöjä. Ihailin hänen mustaa kiharaa tukkaansa, ja syvänsinisiä silmiään, hän oli pitkä, hoikka ja ah,

21 21 aivan upea. Miten nyt saisin hänet tanssimaan kanssani, mietin. Sitten keksin: Kävelin ylpeän näköisesti, aivan läheltä, hänen ohitseen, ihme tapahtui, hän tuli minua hakemaan seuraavaan tanssiin. Liitelin kuin unessa... Olin onnesta melkein pyörryksissä! Tanssittiin loppu ilta yhdessä, ja haluttiin vielä jatkaa iltaa yhdessä. Haluan näyttää sinulle upean liinan jonka toin äidilleni Brasiliasta lahjaksi kun olin töissä laivalla, asun Mannerheimintiellä, sinne ei ole pitkä matka. Niin sitten onnellisina käveltiin hänen kotiinsa, liina oli paksua silkkiä ja kirjava. Kirjavaa oli myös elämäni hänen kanssaan. 17 vuotta olimme naimisissa. Isä oli alusta pitäen hankala, poika oli mennyt liian nuorena naimisiin, ja maalaistytön kanssa. Asuimme aluksi hänen vanhempiensa luona, mutta se oli hankalaa. Pojan synnyttyä vielä hankalampaa. Mies joutui pian armeijaan. Saimme väliaikaisen asunnon Vestendistä, se oli pieni kesämökki. Rouva kävi aina tarkastamassa oliko tuhkat tyhjennetty pesästä. Vuode oli kapea. Anottiin asuntoa Huoneenvuokrauslautakunnalta. Meille ehdotettiin asuntoa Kumpulankadulta nuori aviomieheni kävi katsomassa, hyväksyi innoissaan sen heti, olihan se kerrostalo Kumpulantiellä. Hän erehtyi, se oli puuröttelöx jossa lattia oli vino. Patterit piti hankkia lämmittämään, lapsi oli vasta vuoden, ja tarvitsi ainakin lämpöä. Patterit löytyivät romukaupasta. Ajateltiin jo muuttoa Kanadaan, mutta saimme tietää, että jos liitymme Svenska folkpartietiin, voimme anoa asuntoa Munkkivuoresta. Onni potkaisi, kun yksi oli perunut. Saimme 38 neliön kaksion. Kahdeksan vuotta asuttuamme Munkkivuoressa, jossa toinen lapsemme syntyi, vaihdoimme aravaan Kontulassa. Nyt oli tilaa, huoneissa oli eksyä, tilaa oli melkein 100 neliötä. Tilaa oli, mutta avioliitossa oli ongelmia. Kontula nousi kohisten. Perunapelto, lähellä taloamme, muuttui urheilukentäksi, ostoskeskus nousi, ja kirkko rakennettiin. 17 vuotta kestänyt avioliittomme ei kestänyt, erottiin. Jatkoin asumista lapsieni kanssa, koulutin ja kasvatin. Tein kahta työtä, että sain pitää asuntoni. Maksoin konkurssiin menneen mieheni velat, asunto oli panttina veloista. Asun nyt Kalliossa Helsinginkadun ja Harjutorin kulmassa. Keväisin seuraan erkkerini ikkunasta puutarhurien työskentelyä Harjupuistossa. Kuvittelen omistavani puiston, se on kuin minun puutarhani. Erkkerini alla on kaunis ruotsinpihlaja, jossa tilhet käyvät nauttimassa punaisia marjoja. Räkätit haluavat myös osansa. Tilhet ja räkätit lentävät suurina parvina ahmimaan herkullisia marjoja, välillä laskeutuen lehmuksiin. Upea näky! Keväällä sipulit nousevat puutarhassani, niiden kasvua on hauska seurata. Pian ne puhkeavat kukkaan yhdessä puiden lehtinuppujen kanssa. Katselen ulos puistoon, ja laulan: On jossakin kukkia niittyjen... Elokuvas-

22 22 sa tohtori Zivago oli upea kohtaus, jossa tulppaanipuisto puhkesi kukkaan. Ah, tulee niin romanttinen olo! Pitää saada hyvät pullakahvit. Niinpä kävelen Torkkelinmäelle Avikaisen leipomoon. Herkullinen pullantuoksu sieraimissani astun Avikaisen leipomoon, alittaen oven yläpuolella roikkuvan kultaisen rinkilän. Palaan tuttuun tunnelmaan. Vanha rouva, valkoisessa hilkassaan, hymyilee ystävällisesti. Vaihdetaan muutama sana, hänen pakatessaan marjapiirastani leivoslaatikkoon. Jugendtalot muodostavat kunniaparaatin kun tyytyväisenä marssin kotiin nautiskelemaan. Tällaista on vielä Kalliossa. On tunnelmaisia pikkukauppoja ja ystävällistä palvelua. Kallio ei ole aneeminen, on ihmisiä laidasta laitaan. Harjutorin ympärillä on hengellistä toimintaa. Hurstin leipäjonot ovat siirtyneet muualle. On vierekkäin seksiyrityksiä ja hengellisiä palveluja. Punaiset valot seksiyrityksissä ärsyttävät, saisivat siirtyä muualle, mutta ehkä nekin kuuluvat elämään... Tuolla kaksi mummelia kävelee käsikoukkua punaisissa pipoissaan. Takit ovat melkein samanlaiset Askel nousee verkkaisesti, saappaat näyttävät raskailta. Ovat kuulemme sisaruksia. Toisella puolella katua nuorisojoukko ilakoi, vihreät, punaiset ja keltaiset hiukset välkkyvät auringossa. Puistossa joku alkoholisoitunut mies pissaa lehmuksen juurella. Harmittaa, yksi lehmus piti kaataa. Siitä suuri oksa katkesi eräänä yönä. Se muodosti ikään kuin kainalon asumiselleni, kaartui ihan erkkerini eteen. Pian kaupungin puutarhurit joutuivat kaatamaan koko puun. Rakastin niin sitä puuta, sanoin eräälle naiselle, kun katselimme puun pois kuljetusta. Sellainen kusipaikka se oli kännikaloille, ei ole ihme, että puu kuoli, tokaisi hän. Suren edelleenkin sen puun kuolemaa. Nään puistossani kevään puhkeamisen, ja parhaan kukkimisajan, mutta sitten on kiire hypätä punaisen pyöräni selkään ja ajaa paratiisiini mökille Stansviikkiin, eli Stanariin. Poljen rinta riemua täynnä yli Kulosaaren sillan, läpi uuden Herttoniemen, läpi Laajasalon. Meri on jo vapaa kahleista, välkkyy ihanasti, laineiden liplattaessa. Klassinen musiikki soi. Pyörääni kiinnitetty, Kiinasta ostamani radio, herättää ainutlaatuisena ihmetystä ja ihastusta. Noin 55 min. rauhallisen polkemisen jälkeen ajan Stanarin vanhan tammikujan läpi. Ihana rauha täyttää aina sieluni, kun lähestyn Vanhaakylää. Huvimaja kalliolla, Tahvonlahden rannalla, odottaa jo kesän laulajia, soittajia ja kakkujuhlia. Huvimajalle on jo vuosikymmeniä sitten, annettu nimeksi : Onnen temppeli. Veneeni Sea Bird, odottelee reissua kauppatorille ja Tuopsuun. Joutsenet unelmoivat lahdenpoukamassa. Pöllöjä ei vielä näy. Pikku-tikka naksuttaa tolpan päässä, kosiome-

23 23 not ovat aluillaan. Lintujen konsertti on mahtava. Siniset vuokot ja tulppaanit nostavat jo päitään. Orava pyrähtää melkein etupyöräni alle. Mökeillä naapurit ovat jo puuhissaan. Halataan, on kiva tavata pitkän talven jälkeen. Jumbo, lastenlasteni elefantti, vartio oveni edessä, odottaa minua kärsä pystyssä, ottaen iloisesti vastaan. Kiitos sinulle, rakas Helsinkini. Kiitos myös niistä yhteistyön hetkistä. Teinhän 15 vuotta nuorisotyötä kaupungin nuorisokerhoissa. Taidekadun idean toin Tokiosta vielä eläkepäivilläni. Nuorisotoimenjohtaja otti sen innostuneesti vastaan, ja pian kansanedustaja Piha avasi Mikonkadun harrastelijataiteilijoille. W.A. Numminen lauloi ja soitti.kolmen vuoden ajan, joka lauantai, harrastajien esityksiä seurasi valtava joukko iloisia helsinkiläisiä. Minun Helsinkini, rakkauteni sinuun on rajaton...

24 24 Seniori-sarja Kunniamaininta Kaarina Kronlöf Minun Helsinkini Miten oikein ihme on tapahtunut, eli kuinka Helsinki on valloittanut Keski-Suomen sydänmailta lähteneen ujon maalaistytön. Kaikki alkoi 1950-luvun alussa, kun saavuin Helsinkiin rakkauden ja työn perässä. Olin jo hankkinut hyvän ammattikoulutuksen ja valmis astumaan työelämään. Työpaikka ja asunto odotti. Olin täynnä nuoruuden intoa ja voimaa sekä itseluottamusta. Kulttuurishokki oli kuitenkin aikamoinen. Muutaman päivän jälkeen tunsin itseni kaupungilla liikkuessani täysin nollaksi. Työpaikalla koin kyllä selviäväni kohtalaisesti, mutta asuntoni ulkopuolinen maailma oli kylmä ja tyly. Ei edes rakastettuni pystynyt häivyttämään tätä epämukavaa oloani. Muistan, kuinka typeräksi ja kömpelöksi tunsin itseni Stockmannin myyntitiskien ääressä, kun kopeat myyjättäret taalasivat keskenään svenskaa ja katsoivat minua pitkin nenän varttaan kysyessään: mitä saisi olla. Miksi tunsin näin? Mikä oli mennyt pieleen? Olinhan terve ja osaava työntekijä, jota työpaikkani tarvitsi kipeästi ja olinhan luotettava veronmaksaja Helsingille. Tuosta ankeasta alusta on kulunut yli 50 vuotta. Näiden vuosien aikana olen saanut kokea antoisan elämän nousuineen ja laskuineen. Helsinki on muuttunut mielestäni myönteisemmäksi ja minä olen itsenäistynyt ja vahvistunut. Sekä mieheni, että minä olemme viettäneet koko työelämämme Helsingissä, samoin kolme lastamme. Nyt me eläkeläiset nautimme Helsingin lukemattomista antimista niin paljon kuin pää ja jalat sekä kukkaro kestää. Olemme asuneet jo yli 40 vuotta Helsingin keskuspuiston reunalla rivitaloasunnossa vanhassa Maunulassa. Vihreä ja väljä ympäristömme kauniine ihmisen kokoisine rakennuksineen ja hyvin hoidettuine puistoineen on saanut olla muuttumattomana kokonaisuutena, jossa vain puut ja pensaat ovat kasvaneet. Niinpä Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto on ehdottanut alueen suojelua, koska se edustaa 50-luvun arkkitehtuuria puhtaimmillaan. Parasta täällä on ulkoilutie, Keskuspuistontaival, joka vie Helsingin keskuspuistoon. Siihen liittyy myös puolen kilometrin päässä Pirkkolan urheilupuisto uima- ja pallohalleineen, kuntosaleineen, luistinratoineen ja -halleineen. Upealla metsäalu-

25 25 eella ovat hyvin hoidetut kuntopolut ja -ladut. Komeampaa kuusikkoa tai koivikkoa saa hakea koko Suomesta, kuin mitä löytyy matkalla Maunulasta Laakson kentälle. Entä kävely keväisessä valkovuokkometsässä Maunulan majan ympäristössä tai pyöräily Haltialan alueelle ja Vantaanjoen rantaan. Monella naapurillani on omat salaiset sienialueensa. Maunulan asuinaluetta kiertää hieno luontopolku, jonka varrella on hyvin laadittuja opastustauluja juuri sen alueen luonnon erikoisuuksista. Polkuun ja sen nähtävyyksiin niin kuin moniin muihinkin sekä luonnon että Maunulan asioihin voi tutustua netin kautta Maunulan kotisivuilla. Uskomatonta, että vajaan 10 kilometrin päässä on pääkaupunkimme ydinkeskusta, jonne pääsee pyörällä. Tosin 60-luvulla keskuspuistosta löytyi vielä villiä luontoa, jossa hirvet, ketut, jänikset ja oravat liikkuivat. Sain nähdä niitä omin silmin. Sain kuulla, että metsässä oli nähty ilveskin. Linnusto oli rikasta, ja siitä bongaajilla olisi paljon kerrottavaa. Ikävä kyllä keskuspuistoa on vuosikymmenien aikana kavennettu ja jossain kohti miltei katkaistu. Meillä helsinkiläisillä onkin suuri huoli, kuinka nykyiset ja tulevat päättäjät ja suunnittelijat ymmärtävät huolehtia näistä Helsingin keuhkoista. Alue hoitaa ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Metsä suojelee ihmisen yksityisyyttä ja rauhaa, mutta se antaa myös mahdollisuuden keskittyneeseen keskusteluun ja avautumiseen. Moni tuntematon on kertonut minulle Keskuspuistontaipaleella oman elämänsä tärkeästä vaiheesta, mikä usein liittyy uurnalehdossa tai koirien hautausmaalla lepäävään läheiseen ja ystävään. Tottakai Helsingissä on upeaa luontoa muuallakin, on kauniit merenrantaalueet kävely- ja pyöräteineen ja monet ulkoilusaaret. Ensimmäisten syysmyrskyjen kohinassa on elämys juoda kuumaa kahvia Ursulan terassilla tai mennä lastenlasten kanssa Korkeasaareen tai etsiä heidän kanssaan joulumaailmaa Seurasaaresta. Olen onnellinen siitä, että luontoinnostus on tarttunut myös lapsenlapsiini. Kun nuorimmaiset, 5-vuotias Sirre ja 3-vuotias Juho tulevat kyläilemään mummolaan Maunulaan, kyllä he jo alle tunnissa tokaisevat: Mennään metsään Sieltähän löytyvät ne parhaat leikkikalut, kävyt, kivet ja kepit. Helsinki on varsinainen aarreaitta elämysten etsijöille. Ehkä rikkaimpia kokemuksia saa luonnosta ja milteipä ilmaiseksi. Hämärinä ja sateisina kaamospäivinä on aikaa tutustua lukemattomiin taidegallerioihin ja iltaisin konsertteihin ja teattereihin. Kirjastot ja museot sekä kansalaisopistot tarjoavat kaikkea mahdollista. Vaikeutena onkin tarjonnan runsaus. Paras ratkaisu ongelmaan usein onkin: Mennään metsään.

26 26 Seniori-sarja Rauno Kervinen Minun helsinkini ihmisten kaupunki Olisi liioiteltua sanoa, että Helsingin ensi kohtaaminen luokkaretkellä 1950-luvun puolivälissä johti suureen ihastumiseen. Tai että pääkaupunki otti maalaispojan avosylin vastaan. Itsepintainen sumu ja väliin puhjennut räntäsade värittivät Pohjolan valkeaksi kaupungiksi kutsutun meluisan kivikylän likaisenharmaaksi, eikä jalkakäytävien likainen sohjo kunnioittanut kuluneita kenkiäni. Ja jo asemalla vastaan tullut hiilen tai koksin haju ei tuntunut väistyvän mistään. Vain käynnit museoissa ja istuminen Kansallisen piippuhyllyn takarivissä Tauno Suuren ja muiden kuuden veljeksen elämöintiä katsomassa lämmittivät kastuneiden varpaiden lisäksi mieltä. Muutto Helsinkiin opiskelemaan muutamaa vuotta myöhemmin tapahtui aurinkoisena elokuun lopun aamuna, jolloin yöjunasta tulijaa odotti aseman edustalla kaupungin edustaja, risaista rannekelloa kaupitellut laitapuolen kulkija. Tavallinen helsinkiläinen tuli aamuruuhkassa nopeasti tutuksi, hänhän kävelee kiireisin askelin katsoen tiukasti vastaantulijan ohi tai hänen lävitseen. Mutta tulin ja jäin, ensin opiskeluajaksi ja sitten työelämään vajaaksi neljäksi vuosikymmeneksi. Ja sen jälkeen eläkkeelle. Näinä vuosikymmeninä olen löytänyt Helsingin ihmisten kaupunkina, kohdannut tuhansia helsinkiläisiä laidasta laitaan. Veikko Lavia vapaasti vääntäen voisi sanoa, että jokainen helsinkiläinen on tarinan arvoinen. Eräs heistä oli 1960-luvun alussa huoltoviraston kesätyöntekijänä Ruoholahden ränsistyneessä Villassa haastattelemani vanha leskirouva: Nilkkaan asti valahtanut sukka sekä peitti että paljasti. Makkaralle valahtaneesta sukasta peittyivät lähes kokonaan reiät, joita myös toisessa, polvessa kiinni roikkuvassa sukassa näkyi. Samalla se paljasti paksun, turvonneen säären ja ilmeisestikin leikkausta vaativat suonikohjut. Haalistunut mekko, kulunut esiliina, uurteiset kasvot, pyöreät metallisankaiset silmälasit, niiden takana naururyppyjen ja suru-uomien kirjo, harventunut harmaa tukka, vilkkaasti elehtivät kädet, sellaisena hän istui puutuolilla keittiön pöydän ääressä ja puhui. Oli puhunut jo tuntikausia. Minä istuin keinutuoliin sijoitettuna ja kuuntelin, yhtä helsinkiläistä elämäntarinaa.

27 27 Olin istunut jo lähes viisi tuntia. Olin aina väliin yrittänyt tehdä omia, työhöni liittyviä kysymyksiä, saanut niihin osittaisia vastauksiakin, mutta polveileva tarina oli taas jatkunut: Mies oli ollut nuorena komea, merimiehenä viipynyt paljon poissa kotoa, ryypännytkin jonkin verran, kuollut jokunen vuosi sitten eläkeläisenä. Poikakin heillä oli, hieno poika, nyt viisikymppinen, asui jossakin Kalliossa, kävi silloin tällöin äitiä katsomassa, useimmiten eläkkeen maksun aikoihin. Minussa oli kuulemma jotain samaa kuin Eemelissä, miesvainajassa, silloin nuorena. Siksi minun piti välttämättä istua keinutuolissa, odottaa välttämättä kahvin kiehumista, katsoa välttämättä vanhoja valokuvia ja sodan aikana saatua mitalia. Hääkuvan kehys oli kulunut, lasissa halkeama, mutta kuvassa ei ollut pölyä. Vanhuksen tarinoinnissa oli tuona iltapäivänä ja iltana jotain samaa kuin kissanpoikasen repimässä lankakerässä. Aina kun hän alkoi kiskoa juttua jostain päästä, siihen sekaantui muita aiheita ja se katkeili: Puutetta oli ollut, mutta nyt meni paremmin. Eikä hän tuntenut itseään yksinäiseksi, poikahan kävi silloin tällöin katsomassa, ja hänellä oli kissa. Ei hän tarvinnut huoltoapua, ei edes siivousapua tai kotiavustajaa. Eikä minulla nuorena sosiaalityöntekijänä ollut sydäntä sanoa hänelle, että huoneisto oli siivottomassa kunnossa, tavaroita nurkissa röykkiöissä, ruoanjätteet homeessa lämpimässä komerossa, savuttava hella korjauksen tarpeessa, suonikohjut ja ilmeisesti myös sydän tulisi tutkia, kun väliin näytti niin ahdistavan. Edes sitä en voinut sanoa, että hänen poikansa oli hulttio, käytti hänen niukkoja eläkerahojansa ryyppäämiseen, kuten haastattelutehtävän esitiedoista ilmeni. Sillä hän ei valittanut, ei pyytänyt apua, ei mielestään tarvinnut sitä. Sillä hänellä oli ollut omien sanojensa mukaan rikas elämä. Kello kävi jo yhdeksättä, kun lopulta lähdin, sekavin ajatuksin, epämääräisin lupauksin selvittää tilannetta. Naputtelin käynnistä vielä samana iltana esimiehilleni tavanomaisen raportin, jossa varsinainen elämäntarina taisi jäädä rivien väliin. Aika on vienyt rivit, mutta niiden väleistä osa on repaleisina muistikuvina vielä jäljellä. Tuona kesänä tutustuin helsinkiläiseen elämänmuotoon kotikäynneillä laajemminkin. Kuva, joka noilla käynneillä muodostui pääkaupunkilaisten elämästä, oli monitahoinen ja ravisuttava. Noina viikkoina minulle, maalta muuttaneelle, alkoi hahmottua kuva toisenlaisesta, ihmisläheisemmästä Helsingistä, sellaisesta kaupungista, jota en voinut löytää museoista enkä kadulla vastaantulevien katseista. Tuota kesää seuranneet työelämän vuosikymmenet toivat mukanaan paljon muuta, myös paljon toisenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin ja muoriin. Kenttätyö vaihtui aikanaan kaupungin organisaatiossa sisätyöksi ensin teollisuuspuolella ja sitten keskushallinnossa ja sosiaalitoimessa. Oman perheen ja kaupungin lenkkipoluil-

Aakkoset Aa Ii Uu Ss Nn Ee Oo Ll Rr Mm Tt Ää Pp Kk Jj Vv Hh Yy Öö Dd Gg Bb Ff Cc Ww Xx Zz Qq Åå Numerot 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuka on...? (adjektiivit) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Kenellä on...? (omistaminen)

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia.

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. LAUSEEN KIRJOITTAMINEN Peruslause aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. minä - täti - ja - setä - asua Kemi Valtakatu Minun täti ja setä asuvat

Lisätiedot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit!

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! LUONNOS Sukumuistelupeli Tärkeät paikat Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! Voit myös keksiä itse lisää kysymyksiä! Jokainen

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset:

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset: LAUSETREENEJÄ Kysymykset: Mikä - kuka - millainen? (perusmuoto) Mitkä ketkä millaiset? (t-monikko) Minkä kenen millaisen? (genetiivi) Milloin? Millainen? Minkävärinen? Minkämaalainen? Miten? Kenellä? Keneltä?

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ 1. TEE POSITIIVINEN JA NEGATIIVINEN IMPERFEKTI Hän lukee kirjaa. Me ajamme autoa. Hän katsoo televisiota. Minä rakastan sinua. Hän itkee usein. Minä annan sinulle rahaa.

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe Ilolan perhe 1 Pentti ja Liisa ovat Reinon, Jaanan ja Veeran isä ja äiti. Heidän lapsiaan ovat Reino, Jaana ja Veera. 'Pikku-Veera' on perheen nuorin. Hän on vielä vauva. Henry-vaari on perheen vanhin.

Lisätiedot

Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä. Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto

Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä. Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto Työpajan tavoite Tunnistetaan palvelukokemukseen lii4yvien

Lisätiedot

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja.

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja. Täytyy-lause Minun täytyy lukea kirja. Kenen? (-N) TÄYTYY / EI TARVITSE perusmuoto missä? mistä? mihin? milloin? miten? millä? Minun täytyy olla luokassa. Pojan täytyy tulla kotiin aikaisin. Heidän täytyy

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

Vnitřní lokální pády statický: inessiv ssa směr od: elativ sta směr do: illativ Vn, -hvn, -seen

Vnitřní lokální pády statický: inessiv ssa směr od: elativ sta směr do: illativ Vn, -hvn, -seen Vnitřní lokální pády statický: inessiv ssa směr od: elativ sta směr do: illativ Vn, -hvn, -seen Vytvoř elativ: Minä olen kotoisin Tšekistä (Tšekki). Hän on kotoisin Suomesta (Suomi). Oletko sinä kotoisin

Lisätiedot

VERBI + VERBI - LAUSE. -maan/-mään, -massa/-mässä, -masta/-mästä

VERBI + VERBI - LAUSE. -maan/-mään, -massa/-mässä, -masta/-mästä VERBI + VERBI - LAUSE -maan/-mään, -massa/-mässä, -masta/-mästä -maan/-mään, -massa/-mässä, -masta/-mästä MIHIN LIIA MENEE? LIIA MENEE RAVINTOLAAN SYÖMÄÄN. MISSÄ LIIA ON? LIIA ON RAVINTOLASSA SYÖMÄSSÄ.

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset.

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset. MAI FRICK KOMPARAATIO ELI VERTAILU 1. Komparatiivi -mpi -mpa, -mma monikko: -mpi, -mmi - Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville? - Joni on vanhempi kuin Ville. - Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on

Lisätiedot

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri Simo Sivusaari Simo Yrjö Sivusaari syntyi 26.10.1927 Vaasassa. Hän kävi kolmivuotisen puutarhaopiston ja on elättänyt perheensä pienellä taimi- ja kukkatarhalla. Myynti tapahtui Vaasan torilla ja hautausmaan

Lisätiedot

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi?

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? KERTAUSTEHTÄVIÄ WS 05/06 A Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? 1. Juha käy aina lauantaina (TORI). 2. Juna saapuu (ASEMA). 3. Olemme (HELSINKI). 4. (MIKÄ KATU) te asutte?

Lisätiedot

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3 AJAN ILMAISUT AJAN ILMAISUT 1. PÄIVÄ, VIIKONPÄIVÄ 2. VUOROKAUDENAIKA 3. VIIKKO 4. KUUKAUSI 5. VUOSI 6. VUOSIKYMMEN, VUOSISATA, VUOSITUHAT 7. VUODENAIKA 8. JUHLAPÄIVÄT MILLOIN? 1. 2. 3. 4. maanantai, tiistai,

Lisätiedot

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo:

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo: 13. kappale (kolmastoista kappale) SAMI RI N KOULUVII KKO 13.1. Samir kertoo: Kävin eilen Mohamedin luona. Hän oli taas sairas. Hänellä oli flunssa. Minä kerroin Mohamedille, että myös minulla on pää kipeä.

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

runo päivässä Kuvitukset: Mirkka Eskonen

runo päivässä Kuvitukset: Mirkka Eskonen Lue lapselle runo päivässä 2014 Kuvitukset: Mirkka Eskonen Maanantai Oravasatu Oli orava. Unessa hännällään se purjehti kauas etelään. Siis lenteli häntä purjeenaan. Siitä tässä nyt kerrotaan. Se saapui

Lisätiedot

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto.

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto. TEE OIKEIN Kumpi on (suuri), Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) kuin tuo. Minä olen (pitkä) kuin

Lisätiedot

4.1 Samirin uusi puhelin

4.1 Samirin uusi puhelin 4. kappale (neljäs kappale) VÄRI T JA VAATTEET 4.1 Samirin uusi puhelin Samir: Tänään on minun syntymäpäivä. Katso, minun lahja on uusi kännykkä. Se on sedän vanha. Mohamed: Se on hieno. Sinun valkoinen

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

Lucia-päivä 13.12.2013

Lucia-päivä 13.12.2013 Lucia-päivä 13.12.2013 Perjantai 13.12.2013 oli tapahtumarikas päivä: oli Lucia-päivä! Päivä alkoi klo 8.15 juhlasalissa, kun Luciat esiintyivät EKOn väen ja joulupuuroon kutsuttujen vieraiden edessä.

Lisätiedot

Menninkäisen majatalo

Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Menninkäisen majatalo runoja Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-224-8 Menninkäisen majatalohon, ovi auki aina on. Pääsee sinne

Lisätiedot

Brasil - Sempre em meu coração!

Brasil - Sempre em meu coração! Brasil - Sempre em meu coração! (Always in my heart) Pakokauhu valtasi mieleni, enhän tiennyt mitään tuosta tuntemattomasta latinomaasta. Ainoat mieleeni kumpuavat ajatukset olivat Rio de Janeiro, pienempääkin

Lisätiedot

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen?

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen? 5. Vastaa kysymyksiin (kpl1) Onko sinulla sisaruksia? Asuuko sinun perhe kaukana? Asutko sinä keskustan lähellä? Mitä sinä teet viikonloppuna? Oletko sinä viikonloppuna Lahdessa? Käytkö sinä usein ystävän

Lisätiedot

KADUILLA, PUISTOISSA. 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää

KADUILLA, PUISTOISSA. 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää KADUILLA, PUISTOISSA 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää 2. Omissa, vieraissa kämpissä yksin tai ystävän kanssa aamuun

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Kokeileva painanta ja värjäys

Kokeileva painanta ja värjäys Kokeileva painanta ja värjäys Elämys vastakarvaan Tekstiiliteosnäyttely 2012 Johanna Hytönen Mistä on kyse Saimme itse vaikuttaa kurssin sisältöön ja toiveenamme olikin tehdä taidetekstiilejä. Saimme idean

Lisätiedot

Arjen juhlaa MADEKOSKEN JA HEIKKILÄNKANKAAN KOULUILLA 2014

Arjen juhlaa MADEKOSKEN JA HEIKKILÄNKANKAAN KOULUILLA 2014 Arjen juhlaa MADEKOSKEN JA HEIKKILÄNKANKAAN KOULUILLA 2014 Arjen ilot Koulun jälkeen rättipoikki, kotiin laahustin tien poikki. Ajattelin: voisin mennä nukkumaan, ihan vain hetkeksi torkkumaan. Sitten

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) 1 minä Minä olen. Minä laulan. Minä tanssin. Minä maalaan. Minä väritän. Minä piirrän. Minä otan. Minä myyn. Minä istun. = Olen. = Laulan.

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin.

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin. Objektiharjoituksia Harjoitus 1 Pane objekti oikeaan muotoon. 1. Ensin te kirjoitatte... TÄMÄ TESTI ja sitten annatte... PAPERI minulle. 2. Haluan... KUPPI - KAHVI. 3. Ostan... TUO MUSTA KENKÄ (mon.).

Lisätiedot

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minut tekee onnelliseksi terveys! Minut tekee onnelliseksi sen oivaltaminen, että KIIRE on keksitty juttu eikä annettu, muuttumaton elämän muoto. Minut tekee onnelliseksi

Lisätiedot

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä!

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Nyt on jo kevät. Halusimme kertoa, kuinka kulunut talvi meillä sujui. Sää on ollut vaihteleva koko talven. Tällä hetkellä meidän pihalla on aika paljon lunta. Sää oli

Lisätiedot

TAPAN I BAGGE. Rannalla. Rannalla TAMMI

TAPAN I BAGGE. Rannalla. Rannalla TAMMI Kaisa TAPAN I BAGGE Rannalla Rannalla TAMMI TAPANI BAGGE Rannalla Kuvittanut Hannamari Ruohonen Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki Kaisa-sarjan kirjat: Pihalla, 2002 Ulkona, 2004 Kylässä, 2005 Yöllä, 2006

Lisätiedot

Tervetuloa mukaan Saunaseura SaunaMafia ry:n iloisiin tapahtumiin! Saunaseura SaunaMafia ry:n julkaisu SAUNASEURA 29.9.2013 2/10

Tervetuloa mukaan Saunaseura SaunaMafia ry:n iloisiin tapahtumiin! Saunaseura SaunaMafia ry:n julkaisu SAUNASEURA 29.9.2013 2/10 SAUNASEURA 29.9.2013 1/10 4. NUORGAMIN RUSKAPUNKKU AIKA: Su 8.9. pe 13.92013 PAIKKA: Nuorgam, Pulmankijärvi ja Norja SaunaMafia ry:n jäsenten yksityinen vierailu Jouni Tetrin mökille Nuorgamin Pulmankijärvelle

Lisätiedot

Kaija Jokinen - Kaupantäti

Kaija Jokinen - Kaupantäti Kaija maitokaapissa täyttämässä hyllyjä. Kaija Jokinen - Kaupantäti Kun menet kauppaan, ajatteletko sitä mitä piti ostaa ja mahdollisesti sitä mitä unohdit kirjoittaa kauppalistaan? Tuskin kellekään tulee

Lisätiedot

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.2010 Taito Helskyssä!

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.2010 Taito Helskyssä! Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.2010 Taito Helskyssä! Vaaleanvihreä patalappu asuu nyt Kruununhaassa Meritullinkadulla, vanhan jugendtalon sisäpihalle antavan huoneiston keittiössä. Lappu roikkuu kavereineen

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME MAA OLI AUTIO JA KYLMÄ I minä kävelin poispäin näistä päivistä jätin sudenjälkiä ettei minua etsittäisi polulla kohtasin tytön joka sanoi että on vapaus nauttia ei sitä kiinnostanut

Lisätiedot

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri Puuha- Penan päiväkirja by: Basil ja Lauri Eräänä päivänä Puuha-Pena meni ullakolle siivoamaan, koska hänen ystävänsä Plup- Plup tulee hänen luokse kylään ja Plup-Plup kutsuu Keke Keksin, joka on hyvin

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA

VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA 12. 16.8.2013 Olipa tosi mukava kurssi. Sopivan rauhallinen tempoltaan ja kuitenkin tarpeeksi jokaiselle sopivia aktiviteetteja ja paikka mitä loistavin! Lähdimme

Lisätiedot

VEIJOLLA ON LASTENREUMA

VEIJOLLA ON LASTENREUMA VEIJOLLA ON LASTENREUMA T ässä on Veijo ja hänen äitinsä. Veijo on 4-vuotias, tavallinen poika. Veijo sairastaa lastenreumaa. Lastenreuma tarkoittaa sitä, että nivelet ovat kipeät ja tulehtuneet. Nivelet

Lisätiedot

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

Koska naapurit olivat kaataneet puun meidän pihalle, he korjasivat sen pois.

Koska naapurit olivat kaataneet puun meidän pihalle, he korjasivat sen pois. JATKA LAUSETTA. PLUSKVAMPERFEKTI + IMPERFEKTI Kun minä olin syntynyt, olin pieni vauva. Kun me olimme kuorineet perunat, keitimme ne. Sitten kun perunat olivat kiehuneet, söimme ne kastikkeen kanssa. Koska

Lisätiedot

9.1. Mikä sinulla on?

9.1. Mikä sinulla on? 9.kappale (yhdeksäs kappale) 9.1. Mikä sinulla on? Minulla on yskä. Minulla on nuha. Minulla on kuumetta. Minulla on kurkku kipeä. Minulla on vesirokko. Minulla on flunssa. Minulla on vatsa kipeä. Minulla

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Hän oli myös koulullamme muutaman sunnuntain ohjeistamassa meitä. Pyynnöstämme hän myös naksautti niskamme

Hän oli myös koulullamme muutaman sunnuntain ohjeistamassa meitä. Pyynnöstämme hän myös naksautti niskamme Kiinaraportti Sain kuulla lähdöstäni Kiinaan 3 viikkoa ennen matkan alkua ja siinä ajassa en ehtinyt edes alkaa jännittää koko matkaa. Meitä oli reissussa 4 muuta opiskelijaa lisäkseni. Shanghaihin saavuttua

Lisätiedot

Tehtävä 1 2 3 4 5 6 7 Vastaus

Tehtävä 1 2 3 4 5 6 7 Vastaus Kenguru Ecolier, vastauslomake Nimi Luokka/Ryhmä Pisteet Kenguruloikka Irrota tämä vastauslomake tehtävämonisteesta. Merkitse tehtävän numeron alle valitsemasi vastausvaihtoehto. Jätä ruutu tyhjäksi, jos

Lisätiedot

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Lähdimme Kenian matkalle hyvin varautuneina kohdata erilainen kulttuuri. Olimme jo saaneet kuulla, mihin asioihin on syytä varautua, ja paikan päällä tuntuikin, että

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti. Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1. kaunis - ruma

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti. Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1. kaunis - ruma 1 Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1 kaunis - ruma kaunis joutsen ruma olio = ruma otus kaunis puutalo Suomessa on paljon kauniita puutaloja. ruma olio Oliolla on yksi silmä. Olio on sininen.

Lisätiedot

VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ

VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ EI taipuu tekijän mukaan + VERBI NUKU/N EI NUKU (minä) EN NUKU (sinä) ET NUKU hän EI NUKU (me) EMME NUKU (te) ETTE NUKU he EIVÄT NUKU (tekijänä joku, jota

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen

Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen Maanatai aamuna 2.11 hyppäsimme Ylivieskassa junaan kohti Helsinkiä, jossa olimme puolen päivän aikoihin. Lento Pariisiin lähti 16.05. Meitä

Lisätiedot

KÄYTTÖ 1. Kenellä? ON/EI OLE Mitä? Ketä?

KÄYTTÖ 1. Kenellä? ON/EI OLE Mitä? Ketä? MONIKON PARTITIIVI KÄYTTÖ 1. Kenellä? ON/EI OLE Mitä? Ketä? Minulla on kirjoja. Hänellä on koiria. Minulla ei ole levyjä. Hänellä ei ole ystäviä. 2. Missä? Mistä? VERBI Mitä? Ketä? Mihin? (yksikkö) Pöydällä

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Kymmenet käskyt. Miehille- K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kustantaja: «( to

Kymmenet käskyt. Miehille- K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kustantaja: «( to Kymmenet käskyt Miehille- «( to Kustantaja: K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kymmenen aroiokägkyä naineille miehille. Ensiinäinen käsky. Sinun tulee aina puheessasi osottaa että rakastat vaimoasi. Sinun pitää

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Raportti työharjoittelusta ulkomailla

Raportti työharjoittelusta ulkomailla Eevi Takala PIN10 12.5.2013 Raportti työharjoittelusta ulkomailla Opiskelen pintakäsittelyalan viimeisellä vuodella ja olin puolet (5vk) työharjoitteluajastani Saksassa töissä yhdessä kahden muun luokkalaiseni

Lisätiedot

AIKAMUODOT. Perfekti

AIKAMUODOT. Perfekti AIKAMUODOT Perfekti ???! YLEISPERFEKTI Puhumme menneisyydestä YLEISESTI, mutta emme tiedä tarkasti, milloin se tapahtui Tiesitkö, että Marja on asunut Turussa? Minä olen käynyt usein Kemissä. Naapurit

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Odpowiedzi do ćwiczeń

Odpowiedzi do ćwiczeń Odpowiedzi do ćwiczeń Lekcja 1 1. c 2. b 3. d 4. a 5. c Lekcja 2 1. ruotsia 2. Norja 3. tanskalainen 4. venäjää 5. virolainen 6. englantia 7. Saksa 8. kiina 9. espanjaa 10. Suomi 11. puolalainen 12. englanti

Lisätiedot

Voit itse päättää millaisista tavaroista on kysymys (ruoka, matkamuisto, CD-levy, vaatteet).

Voit itse päättää millaisista tavaroista on kysymys (ruoka, matkamuisto, CD-levy, vaatteet). Kirjoittaminen KESKITASO Lyhyet viestit: 1. Ystäväsi on lähtenyt lomamatkalle ja pyytänyt sinua kastelemaan hänen poissa ollessaan kukat. Kun olet ystäväsi asunnossa, rikot siellä vahingossa jonkin esineen.

Lisätiedot

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin.

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin. Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona TAMMI Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona Kuvittanut Hannamari Ruohonen Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki Kannen kuva: Hannamari Ruohonen Kannen ja typografian suunnittelu: Laura Lyytinen

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

suurempi valoisampi halvempi helpompi pitempi kylmempi puheliaampi

suurempi valoisampi halvempi helpompi pitempi kylmempi puheliaampi TEE OIKEIN Kumpi on (suuri) suurempi, Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) valoisampi kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) halvempi kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) helpompi

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

Satu Lepistö 27.2.2009

Satu Lepistö 27.2.2009 PIRKANMAAN KIRJOITUSKILPAILU 2009 Marian oireyhtymä Runoja Satu Lepistö 27.2.2009 Tehdään tämä nyt, sidotaan silmät. Kävellään sokeina rakennustyömaan läpi, löydetään silmänpuhkioksat, kuran haju. Otsalla

Lisätiedot

Tehtäviä. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

Tehtäviä. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi JULKAISIJA: Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh. (09) 3480 9350 fax (09) 351 3975 s-posti: opike@kvl.fi www.opike.fi

Lisätiedot

Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa

Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa Puutarhanaiset kävivät kylässä Vantaalla Juurakkokujalla S. G. Niemisellä. Paikkaan oli helppo löytää kehä III:lta, ja siellä

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS

KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS Maarit Tamminen-Sutac KASVAMISEN KIPEÄ KAUNEUS runoja Kasvamisen kipeä kauneus Maarit Tamminen-Sutac Kuvat: Maarit Tamminen-sutac, Mari Mäkelä, Teuvo Littunen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta,

Lisätiedot

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Kun isä jää kotiin Mikko Ratia, 32, istuu rennosti olohuoneen tuolilla, samalla kun hänen tyttärensä Kerttu seisoo tuolista tukea ottaen samaisessa huoneessa.

Lisätiedot

Mitä tämä vihko sisältää?

Mitä tämä vihko sisältää? Asuntotoiveeni Mitä tämä vihko sisältää? 1. Kuka minä olen? 4 2. Milloin haluan muuttaa omaan asuntoon? 5 3. Mihin haluan muuttaa? 5 4. Millaisessa asunnossa haluan asua? 6 5. Millaisella asuinalueella

Lisätiedot

Irlanti. Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village

Irlanti. Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village Irlanti Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village Lähdin Irlantiin 2.3.2015 suorittamaan työssä oppimistani. Lähteminen pois suomesta jännitti jonkun verran

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa Minä rupesin hakemaan toppipaikkaa muutama kuukautta ennen kun tulin Sloveniaan. Minulla on kavereita, jotka työskentelee mediassa ja niiden kautta

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Sunny Beach on upea rantalomakohde Mustanmeren rannikolla Bulgariassa. Kohde sijaitsee 30 kilometrin päässä Burgasista pohjoiseen. Sunny Beachin

Lisätiedot

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus 7.3.2011 17.4.2011 Joni Kärki ja Mikko Lehtola Matka alkoi Oulaisten rautatieasemalta sunnuntaina 16.3. Juna oli yöjuna, ja sen oli tarkoitus lähteä matkaan

Lisätiedot

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista M.J. Metsola Taimentukka Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista Taimentukka Mikko Juhana Metsola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-264-4 Auringossa

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä:

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: Lapsen kanssa järjestetään kahdenkeskeinen arviointihetki 2 kertaa vuodessa: alkukartoitus ja seuranta puolen vuoden päästä. Tutustu

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU 1. Apuverbi vaatii seuraavan verbin määrämuotoon. Lisää verbi luettelosta ja taivuta se oikeaan muotoon. Voimme Me haluamme Uskallatteko te? Gurli-täti ei tahdo Et kai

Lisätiedot

Tästä se alkoi Tiinan talli. 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina

Tästä se alkoi Tiinan talli. 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina Tästä se alkoi Tiinan talli 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina 2 Tässä se kauan odotettu kirjoitus, mitä joskus vuosia sitten lupasin ja itse asiassa jo aloitinkin. Eli mistä kaikki alkoi. Vuosi -85

Lisätiedot

Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014

Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014 Stephar Stephar Matkaraportti Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014 Tässä matkaraportista yritän kertoa vähän, että miten minulla meni lentomatka,

Lisätiedot