Minun Helsinkini. Mitt Helsingfors

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Minun Helsinkini. Mitt Helsingfors"

Transkriptio

1 Minun Helsinkini Mitt Helsingfors 2004

2 2 Toimitus: Rita Ekelund Helsingin kaupunginkanslia Graafinen ja verkkosuunnittelu: Raoul Charpentier, Guassi Oy Kuvat: Mika Lappalainen, Ari Leppä, Pertti Nisonen, Harald Reabiger, Juhani Seppovaara, Matti Tirri, Paul Williams, Raoul Charpentier Helsingin kaupunki 2004

3 3 Sisällys - Innehåll Alkusanat - Förord 3 1. Muutto ja juurtuminen 7 Merja Heikkinen 8 Jukka Hätinen 11 Aino Vastamäki 16 Ritva Linnasola 19 Kaarina Kronlöf 24 Rauno Kervinen 26 Raimo Toivonoja 29 Anneli Juntto 34 Pertti Araviita 37 Emma Huikari 40 Alfred Ermann 42 Ramlo Mahamud Koti kaupungissa - Hemma i Helsingfors 48 Auli Paattakainen 49 Sinikka Lepomäki 52 Camilla Tötterman 56 Eila Seppälä 59 Eeva Männistö Töölönlahti - Tölöviken 64 Anni Kivelä 65 Gurli Maunula Vuodenajat 70 Stella Nyman 71 Elsi Vertanen 71 Else Leppänen 72 Stella Nyman 72 (Kallion Tarinapajan 9-11-vuotiaiden ryhmän oppilaita) 5. Sota-aika - Krigets Helsingfors 73 Gunnar Schalin 74 Anto Leikola Helsingin tuoksut 79 Sirkka Rummukainen 80

4 4 7. Nuorten Helsinkiä - Ung i Helsingfors 82 Lauri Häme 83 Päivi Mörsky 85 Paltsa-Kai Salama 88 Alexandra Peth 91 Julia Cederqvist 93 Lari Riikonen 95 Laura Juselius & Ninni Rissanen 97 Laura Lahtinen 99 Anna Kangas & Miia Aroalho 101 Ronnie Borgström & Teemu Lipponen 105 Salla Hämäläinen & Virve Jäppinen 106 Taija Röynä 109 Tia Aitola Spårvagnsresor 113 Viktor Fagerudd 114 Max Sjöblom Stadin kundit 117 Kode Peltonen 118 Allan Ojala Koloniträdgårdens grönska 124 Inga-Lill Sveholm Nurkkatien tarinat 127 Nurkkatien ala-aste 6 A (Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä) Ville-Pekka Alalahti 128 Annikaisa Heikkilä 129 Juha Häkkänen 130 Pietari Jukarainen 130 Emmi Kosonen 131 Taneli Leppänen 132 Tuomas Meling 132 Aleksi Merilä 133 Nina Miettinen 133 Oona Mäkelä 134 Taru Nylund 134 Esa Peltonen 135 Toni Penttinen 136 Laura Pääkkö 136 Toni Pääkkönen 136 Tommi Rinne 137 Eemil Salomaa 138 Lauri Vainio 138 Jenni Väisänen 139

5 5 Minun Helsinkini Mitt Helsingfors Vuoden 2004 alkupuolella Helsingin kaupunki, Suomen Mielenterveysseura ja Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto HELKA järjestivät Minun Helsinkini -kirjoituskilpailun. Aloite tämäntyyppisen, Helsinkiin kotiseutuna liittyvän kirjoituskilpailun järjestämiseen tuli alun perin Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajalta Pirkko Lahdelta. Kilpailussa oli kaksi sarjaa, alle 20-vuotiaat (juniori-sarja) ja yli 65-vuotiaat (seniori-sarja). Kirjoittaa sai molemmilla kotimaisilla ja tarvittaessa muullakin äidinkielellä. Kilpailuun tuli yli 150 kirjoitusta, joista noin kolmannes edusti juniori-sarjaa ja kymmenisen prosenttia oli ruotsinkielisiä. I början av året 2004 arrangerade Helsingfors stad i samarbete med Förbundet för stadsdelsföreningarna i Helsingfors och Föreningen för Mental Hälsa i Finland skrivartävlingen Mitt Helsingfors. Tävlingen hade två klasser, seniorer (över 65 år) och juniorer (under 20 år). Av över 150 insända texter var tio prosent skrivna på svenska. I båda klasserna utdelades första, andra och tredje pris samt sex hedersomnämnanden (se nedan). Ett urval av texter publiceras på nätet. Svenskspråkiga bidrag ingår i kapitel med svensk eller tvåspråkig titel. Alla bidrag bevaras i Helsingfors stadsarkiv som värdefullt material för historieforskning. Minun Helsinkini -kirjoituskilpailun kummassakin sarjassa jaettiin ensimmäinen, toinen ja kolmas palkinto sekä kuusi kunniamainintaa. Lisäksi kaksi ryhmää sai kannustuspalkinnon. SENIORI -sarja/seniorklassen 1. Auli Paattakainen 2. Jukka Hätinen 3. Gunnar Schalin Kunniamaininnat: Kaarina Kronlöv, Sinikka Lepomäki, Ritva Linnasola, Gurli Maunula, Allan Ojala, Kode Peltonen

6 6 JUNIORI -sarja/juniorklassen 1. Merja Heikkinen 2. Anni Kivelä 3. Aino Vastamäki Kunniamaininnat: Alfred Ermann, Viktor Fagerudd, Harri Hertell, Emma Huikari, Lauri Häme, Alexandra Peth KANNUSTUSPALKINTO Kallion Tarinapajan 9-11-vuotiaiden ryhmä: Stella Nyman, Elsi Vertanen, Else Leppänen Nurkkatien ala-aste 6 A. Ville-Pekka Alalahti, Annikaisa Heikkilä, Juha Häkkänen, Pietari Jukarainen, Emmi Kosonen, Taneli Leppänen, Tuomas Meling, Aleksi Merilä, Nina Miettinen, Oona Mäkelä, Taru Nylund, Esa Peltonen, Toni Penttinen, Laura Pääkkö, Toni Pääkkönen, Tommi Rinne, Eemil Salomaa, Lauri Vainio, Jenni Väisänen Kaikki kilpailuun lähetetyt kirjoitukset arkistoidaan Helsingin kaupunginarkistoon, jossa ne palvelevat tutkijoita. Helsingin historian tutkimuksen näkökulmasta jokainen teksti on yhtä arvokas. Arkielämä eri kaupunginosissa eri aikoina tallentuu vain kaupunkilaisten henkilökohtaisten muistelusten ja muistiinmerkintöjen avulla. Tässä tekstikoosteessa on palkittujen kirjoitusten lisäksi valikoima kilpailuun lähetettyjä tekstejä, jotka omalta osaltaan monipuolisesti valottavat eri-ikäisten helsinkiläisten kokemusta ja muistoja omasta kaupungistaan. Kirjoitukset on ryhmitelty lukuihin aihepiirin mukaan. Ruotsinkielisiä kirjoituksia sisältyy lukuihin, joiden otsikointi on kaksikielinen tai ruotsinkielinen.

7 7 1. Muutto ja juurtuminen Merja Heikkinen 8 Jukka Hätinen 11 Aino Vastamäki 16 Ritva Linnasola 19 Kaarina Kronlöf 24 Rauno Kervinen 26 Raimo Toivonoja 29 Anneli Juntto 34 Pertti Araviita 37 Emma Huikari 40 Alfred Ermann 42 Ramlo Mahamud 46

8 8 Juniori-sarja 1. palkin- Merja Heikkinen Ensimmäinen kevätpäivä muuton jälkeen Hyvää huomenta, Helsinki. Taas tänä aamuna herään sylistäsi. Malminkartanon keväinen valo siivilöityy verhojeni lävitse ja kultaa lattialla olevat luentomonisteiden, maksamattomien laskujen ja lainakirjojen pinot, joita väistän hoippuessani opiskelija-asuntoni suihkuun vaimentamaan uneni viimeisen riekaleet. Nojaan kylpyhuoneen seinään veden kohinani keskellä ja päätän kerätä voimia joka-aamuiseen kuntourakkaani: junaan juoksemiseen. Siellä, missä asuin ennen, kuljin itse aina kaikkialle. Kesäisin viiletin mäkeä alas rahisevalla hiekkatiellä lammen poikki, talvisin taas tarvoin lumihangessa, jonka pinta oli pakotettu rikkoutumaan reitikseni. Nyt jouduin istumaan joka aamu kiskoilla eteenpäin suhahtavan metallikuoren uumeniin, urbaaniin säilyketölkkiin, jonka ikkunoiden ohi vilistävät kaupunginosat kohtelias naisääni nimeää kahdella kotimaisella kielellä. Kaiuttimet puhuvat, juna kohisee, matkustajat vaikenevat. Ne keskustelut, jotka täyttävät tilan, ovat kännykkäkorvaisten kansalaisten hajanaisia monologinrääpäleitä. Jos vierekkäin istuvat vanhat tuttavat rohkenevat käyttää äänielimiään, heidän puheeseensa ilmestyy tietynlainen junasävy: sitä vaimeampi ja hillitympi mitä mielenkiintoisemmista asioista ulkopuolisen mielestä on kyse. Joskus yleisissä kulkuneuvoissa on myös selostajia. Tänä aamuna he eivät ole paikalla tai ainakin pysyvät vaiti, mutta olen tavannut heistä aiemmin muutaman. Olen kohdannut miehen, jonka mielestä vapaamuurarit olivat maailman suurin rikollisjärjestö ja naisen, joka säälitteli suureen ääneen lähellään istuvan, ennestään hänelle tuntemattoman tytön silmälaseja. ( Lapsiparka, mitkä kamalat kidutusvälineet ne ovat antaneet sinulle? ) Olen tavannut Uskonjulistajan, Totuudentietäjän ja Laulavan Työttömän, joka keräsi kansalta esityksensä jälkeen kolehdin. Toisinaan mietin, minne nuo ihmiset menevät performanssiensa jälkeen: livahtavatko he väentungokseen, menevätkö he koteihinsa juomaan teetä vai etsivätkö he itselleen uuden kulkuvälineen jatkaakseen toimintaansa? Vai ovatko he ainoastaan hiljaisuuden tukahduttamien Kunnon Kansalaisten kollektiivisia hallusinaatiota, jotka haihtuvat tiehensä päätepysäkillä?

9 9 Havahdun matkanaikaisesta horroksestani Helsingin rautatieasemalla ja kävelen yliopistolle. Tiet kuhisevat ihmisiä ja kevättä; katusoittajat kartuttavat kassaansa kolmen sepän pronssipakaroiden juuressa ja Stockmann on muumioitunut keltaisten muovikääreiden alle odottamaan Hulluja Päiviä. Kaikilla on kiire jonnekin. Menen virran mukana, kuuntelen korkojeni ääntä asfaltilla ja imeydyn kohti yliopistoa. Tämän päivän ensimmäinen luento on onneksi vanhalla puolella siinä jumalaisessa auditoriossa, jossa on näköala Senaatintorille: toinen silmäni näkee piirtoheitinkalvot ja liitutaulun, toinen silmäni taas tuomiokirkon vihreät tähtikupolien alla päivää paistattelevat turistit. Kaksi viikkoa muuttoni jälkeen neuvoin eräälle heistä väärän reitin, mutta nykyään osaan kertoa kenelle vain, mistä voi löytää parhaan omenateen ja kauneimmat taideaarteet. Päivän pakollisen osuuden jälkeen olen vapaa menemään minne haluan. Kulkisinko Rikhardinkadun kirjaston mintun-, vadelman ja kaakaon väreillä maalattujen pylväiden lomassa lehteillen klassikoita vai lähtisinkö tapaamaan Ostrobotniatalolle niitä ihmisiä, jotka puhuvat minun murrettani? Sukeltaisinko Kiseleffin torille lasihelmikorujen välkkeeseen ja nukkekotien miniatyyrimaailmoihin vai lähtisinkö kiertelemään kaupunkia raitiovaunulla vailla päämäärää miettien, kuinka moni muu kanssamatkustajistani harrastaa salaa samaa, vaikka he kaikki aina tuntuvatkin tietävän minne mennä ja missä jäädä pois. Jos olisi maanantai, keskiviikko tai perjantai, voisin mennä Yrjönkadun uimahalliin. Voisin kadottaa ajantajuni saunassa tai uida alastomana merenvihreiden, arvonsa tuntevien kaakelikaarien alla. Ympärilläni polskisi valikoimaton otos Helsingin naisväestä; joukkoomme mahtuisi niin pullanpyöreitä kuin ruikkulaihojakin ladyjä, ryppyihoisia mummoja, odottavia äitejä ja linnunluisia pikkutyttöjä, kesätöitä ja ihmissuhteitaan puivia opiskelijaneitoja ja syövän päihittäneitä yksirintaisia naisia, maahanmuuttajia ja maassa-asujia. Tänään kuitenkin luovutamme vuoromme miehille, joiden saunakeskusteluista ja salaisuuksista meillä ei ole aavistustakaan. Kun ajattelen uimista ja vettä, muistan meren. Läikkyvätkö sen laineet jo sinisinä vai onko se vielä kohmettunut jään alle? Teen päätökseni ja kävelen kauppatorille ohittaen vappua odottavan Havis Amandan. Kyllä, meri on sula ja Suomenlinnan lautta lähtövalmis. Voisin astua kyytiin ja palauttaa mieleeni sen marraskuisen päivän, jolloin olin viimeksi Suomenlinnassa. Kuten tänään, sinä päivänä ilma oli myös merkillisen lämmin, vaikka valossa olikin viileämpi sävy, kauhtunut ruoho katkeili jalkojen alla ja pensaat vapisivat tuulessa. Sinä päivänä kuljin yksin savulle ja tuoreelle suolalohelle tuoksuvan torin läpi lautalle, kuljin yksin saaren kallioilla ja kummuilla, makasin selälläni maassa ja tiirailin suihkukonetta, joka jätti jälkeensä kaksi liituviivaa taivaankanteen. Tuijotin laivoja, jotka kulkivat melkein kaukana, melkein näkymättömissä; ne näyttivät olevan vain sinertävän usvan peitossa olevia horison-

10 10 tin muotoja. Kirjoitin muistivihkooni merkityksettömiä, auringon synnyttämiä lauseita, jotka unohdin myöhemmin. Talvisin Suomenlinna ei ole sama paikka kuin kesäisin. Kesäisin sinne täytyy mennä yhdessä: istua tykkien päällä, ottaa valokuvia ja juoda halpaa valkoviiniä kallioilla istuen. Ja koska nyt on kevät, en tiedä, pitäisikö minun mennä yksin vai odottaa jotakuta, joka haluaisi tulla mukaani. Aiemmin minulla oli keväisin ikävä. En tiedä, mitä tai ketä ikävöin, mutta niinä hetkinä, kun päivä pakeni horisonttiin verenväriseksi raidaksi ja tähdet syttyivät yksi kerrallaan, minä halusin lähteä pitkälle matkalle, joka polttaisi pois kaikki ajatukseni ja uneni. Nyt minulla ei ole kiire minnekään, enkä tiedä, onko syy minun vai Helsingin. Seison paikallani, katson lähteviä laivoja ja tulevia laivoja, ja lopulta havahdun liikkeelle. Minulla on liikaa valinnanvaraa, joten päätän sittenkin vain mennä kotiini tai sinne tilaan, jota minun on nyt kutsuttava kodikseni. Tiedän, että minun Helsinkini on vielä turisti-helsinki: kaupunki, jossa uudet ruokakaupat, divarit ja maisemataulumaisemat löytyvät sattuman ja harhailun kautta. Vielä kuuden ja puolen yhteisen kuukauden jälkeen olen kuin miehelään mennyt nuori morsian, joka katsoo vastavihityn puolisonsa unta aamuisin hellyydensekaisen omistushalun vallassa: tuo on kaikki minun. Kirkot, puistot, torit, jugendtalot, kuulaansinistä taivasta vasten syttyvät katulamput ne ovat helsinkiläisiä varten, ja minä olen nyt helsinkiläinen, vaikka olisin voinut valita helpomminkin. Minun Helsinkini on lähiöiden kasauma, ruuhkajuna ja liukuportaat, joissa seisotaan aina oikealla; minun Helsinkini on Kampin työmaasillalla keskiyöllä verta oksentava mies, kaikkea kivaa kaikille ostoskeskus ja takin alle iskeytyvä merituuli. Mutta minun Helsinkini on myös ulkoilmakonsertti ja metrotunnelien multainen kellarintuoksu, opiskelijahaalareihin pukeutuneiden riemunkiljaisujen kansoittama Tähtitorninmäki ja lauma uusia ystäviä. Sitä en vielä osaa sanoa, onko Helsinki minulle satama, päätepysäkki vai kiertotie johonkin toiseen kaupunkiin. Vastauksen Helsinki saa kertoa minulle itse, eikä haittaa, vaikka se tulisi viiden vuoden sijasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. Minun Helsinkini nimittäin on kallio, jolta näkee meren taakse ja laiva, joka vie vieraisiin maihin. Mutta minun Helsinkini on myös juna, joka tulee aina takaisin, ja tällaisina kevätiltoina minulla on aikaa odottaa vastausta.

11 11 Seniori-sarja 2. palkinto Jukka Hätinen Minun Helsinkini Millainen olikaan Helsinki mielessäni, ennen kuin pari vuotta sitten muuttokuormamme päätyi Herttoniemenrantaan, aivan kivenheiton päähän merestä? Ensimmäiset muistot ja mielipiteet pääkaupungista muodostuivat toki jo aivan 50- luvun alussa, kun 17 vuotiaana nuorukaisena tietämättömän rohkeana olin pyrkimässä Ateneumiin Taideteolliseen korkeakouluun, joskaan en sitten päiväkouluun päässyt, mutta iltakouluun kyllä. Saattoi olla hyväkin asia, koska tullessani Helsinkiin vähine rahoineni ikään kuin kohtaloon luottaen, olisi minulta tainnut äkkiä loppua leipä ja asuminenkin ilman ansiotyötä. Iltakurssilaisena sain kyllä sopivasti alan koulutusta, mutta päivisin oli tarjolla monenlaisia palkkahommia. Pääasiassa olin ensimmäisen opiskelutalveni Tuko-nimisen yhtiön töissä auton apumiehenä. Siinäpä sitä oppi ensimmäisen kerran ainakin päällisin puolin tuntemaan myös kaupunkia, sen katuja, toreja ja taloja. Opinhan minä tuntemaan omalla tavallaan myös sen jakeluauton iäkkäänpuoleisen kuljettajankin, jonka kaveriksi minut oli pestattu. Siihen aikaan eivät poliisit puhalluttaneet autokuskeja eikä näinollen ollut juuri pelkoa rattijuoppoussyytteistäkään. Siksipä ja tietenkin miehen omien tottumuksien takia autonkuljettaja-esimieheni joka-aamuiseen ohjelmaan kuului, että hän latoi muutamia olutpulloja autonmoottorin kylkeen lämpenemään ja kävi sieltä tasaisin välein niitä tyhjentelemässä suihinsa. Hän tykkäsi siis juoda oluensa lämpöisenä. Joskus piti hakea aivan piilopaikka, missä kaljapullon saattoi avata turvallisin mielin. Niin sitä päivät huristeltiin pitkin Helsingin kivikatuja enkä osannut mitenkään edes pelätä, että jotakin sattuisi. Eikä sattunutkaan, koska kyllä kuski kuitenkin työnsä osasi ihan kunnolla. Sen myöskin muistan, että ruotsinkieli häneltä sujui paremmin kuin suomi, mutta ymmärrettävästi taipui sekin. Tottakai maaseudun rauhasta tulleena jo silloinen Helsinki tuntui kiireen läpitunkemalta ja myös kiviseltä, ihmiset vaikeasti lähestyttäviltä, jopa koppavilta. Erikoista olikin, että paras tuttavani iltakoulussa oli aivan syntyperäinen hesalainen, joka vei minua moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ennen kaikkea jaksoi keskustella kanssani asiasta kuin asiasta. Minulle tulikin sellainen käsitys, että monet kaupungissa asuvat olivat kääntyneet kuoriinsa sen vuoksi, etteivät olisi paljastaneet maalaisuuttaan. Lieneekö havainnossa perää tänäkin päivänä?

12 12 Helsingin kauneusarvoista jäi pohjoisen pojan mieleen tuolloin syksyn värikäs ruska-aika, kun kaikki kadunvarsien ja puistojen vaahterat leimusivat tulenkeltaisina ja punaisina. Se oli ja on edelleenkin jopa upeampi näky kuin paljon kehuttu Lapin ruska. Taiteilijalle Helsinki on ehtymätön aarreaitta varsinkin syksyisin. Asumapaikkani oli tuolloin Sörnäisissä Käenkujalla, vanhassa puutalossa, joka on jo aikoja sitten purettu. Asukkailla oli silloin mukavuuksina ulkohuussitkin, vaikka eihän se minulle maalaispojalle mikään outo asia ollut. Kahden muun nuoren miehen kanssa asuimme yhteisessä kämpässämme kohtuullisella hinnalla ja kävimme lähiruokalassa syömässä toisinaan vaikkapa paistetut makkarat munalla. Työväentalo ja pari muuta tanssipaikkaa tulivat myös tutuiksi. Saatuani parin vuoden opiskelun jälkeen itselleni mainosmiehen pätevyyden rupesi veri vetämään takaisin kotiseudulle ja sainkin työpaikan pohjoisen kaupungista. Aika pian kuvaan mukaan tuli myös elämäntoverini, joka lienee ollut hyvinkin tärkeä syy kotiseudun kaipuuseeni. Molemmilla oli töitä, perhe kasvoi ja tulipahan rakennetuksi kaksi omakotitaloakin siinä kaiken keskellä, jälkimmäinen nousi Kemijoen rantaan, kalamiehen ihannepaikalle. Lähellä olivat myös antoisat marjamaastot. Kunnes sitten ajan mittaan kävi niin kuin monille muillekin. Lapset tulivat siihen ikään, että läksivät kukin vuorollaan omille teilleen ja minnepä muuallekaan, kuin Helsinkiin! Täältä heille löytyivät koulutuspaikat ja muutamien mutkien kautta sopivat työpaikatkin ja ajan mittaan kuvioon tulivat tietenkin ne maailman suloisimmat lapsenlapset. Niiden kastetilaisuuksista lähtien meidän isovanhempien Helsingin -matkat alkoivat lisääntyä. Tokihan olin työni vuoksi aika usein matkustellut pääkaupungissa jo aiemminkin, joten jonkinlainen tuntuma oli sitä kautta säilynyt alueeseen. Aina niillä retkillä kuitenkin päällimmäisenä oli kiireen tunne. Tunsin itsekin kadulla kävellessäni tarvetta viuhtoa eteenpäin turhan nopeasti ja loikin suojateiden yli muiden mukana, vaikka punaiset valot vielä varoittivatkin. Jalatkin siinä hötäkässä kipeytyivät aivan selvästi. Kovin pintapuoliseksi ne työmatkat usein jäivät, koska ne sisälsivät usein vain hotelliasumista, kokouksia, messuilla käyntejä ja mikseipä myös ravintolailtoja. Siinäpä ei kaupungin todellisuuteen juuri ehtinyt tutustua. Eläkeikään päästyäni alkoi sitten alituinen pähkäily Helsinkiin muuttamisesta. Keskusteluissa ystävien kanssa tulivat useimmiten päällimmäisinä esiin kaikki ne pääkaupunkiseudun ikävimmät puolet. Helposti ne paisuivat niinkin ylimittaisiksi, että hyvät puolet meinasivat tyystin unohtua. Ajatusta ei liioin edistänyt ystäväpiirin varoitukset tapauksista, jotka olivat johtaneet pettymyksiin ja takaisinmuuttoihinkin. Olinhan toki kuullut itsekin kertomuksia vaikkapa saamenpojista, jotka eivät tuntureitten kasvatteina mitenkään voineet sopeutua Helsingin ahtauteen ja asumistapaan. Mutta eiväthän edes kaikki Lapista lähteneet sentään ole olleet näin

13 13 säikkyjä. Monesta heistä on tullut etelässä näkyvä julkisuuden henkilö tai kuuluisa taiteilija. Päätöksen sitten hitaasti kypsyttyä tuli ensimmäisenä eteen kotitalon myyminen, mikä lopulta taisi olla se eniten tunnekuohuja aiheuttanut asia. Kun oikea ostaja löytyi ja aikatauluista oli sovittu, oli aika ryhtyä hankkimaan kortteeria Helsingin seudulta. Nousin junaan vähän samanlaisella seikkailumielellä kuin aikoinaan opiskelijapoikana. Odotin, mitä kohtalo eteeni tuo. Jotenkin pidin kuitenkin parhaana ajatuksena lähteä heti paikan päälle selvittämään asuinmahdollisuudet yrittämättäkään haeskella niitä puhelimitse. Saattoi olla sinisilmäistäkin, mutta niin vain kävi, että onni oli mukanani ja parin hukkakäynnin jälkeen sain kuin sainkin jo tulopäivänäni bingo-osuman. Erään luotettavan eläkeyhtiön talosta Herttoniemenrannalta oli juuri vapautunut sopiva kolmio merinäköaloineen ja läheisine palveluineen. Päätös vain piti tehdä pelkkien pohjapiirustusten perusteella siltä istumalta, koska muuten kohde voisi mennä sivu suun. Vaimolle soitettuani pistin rohkeasti nimeni sopimuspaperiin ja siinä oli sitten sinetöitynä lähtö Helsinkiin ja äkkiä. Muuttaminen sujui suunnitelmien mukaan ja niinpä sitä kesän kynnyksellä oltiin hesalaisia. Takana olivat pakolliset omakotitalon kevätaskareet ja kalanpyydyksien kanssa värkkäykset. Viidennen kerroksen ikkunasta merenlahdelle katsottuna näytti kalamiehiä olevan veneiden kanssa liikkeellä kuitenkin täälläkin. Siitä vaan kiikaria käteen ja vakoilemaan. Kalamiehen vaistot rupesivat heti minulla heräämään, kun näytti, että jotakin siellä veneissä tapahtui. Ilmiselvästi jonkinsorttista saalista oli tulossa kaiken aikaa. Mieli teki päästä kokeilemaan edes mato-ongella, mitä anteja sillä Ahdilla olisi täällä tarjolla pohjoisen hyviin saaliisiin tottuneelle. Niinpä kiertelin lähirantoja onkivapani kanssa sen ensimmäisen kesän ja yllätyksekseni sain tosi runsaasti saalista. Tietenkin pääasiassa särkiä ja ahvenia, mutta sitten jo muutamia kilon painoisia lahnoja! Onkipelillä piti saalis vetää ilman haavia aika varovasti kuiville. Seuraavaksi kesäksi varustauduinkin jo tosi kalahommiin. Hommasin perämoottoriveneen ja sille tietysti laituripaikan Laivalahdenrannasta sekä pari kuhankalastukseen sopivaa verkkoa. Veneillessäni lähialueilla saatoin havaita, kuinka erämaan tuntu voikaan koskettaa ihmistä niin lähellä kaupunkia. Jos katsoi johonkin lahdelmaan, jossa näkyi vain puita, kiviä ja pensaita veden pintaan heijastuen, saattoi kuvitella olevansa ihan korpijärvellä. Pelkät veneretket ja kahvihetket nuotiotulilla antoivat ihan aidon erämaaelämyksen, vaikkakin toisinaan läheltä porhaltavat pikaveneet saattoivat hetkeksi rikkoa kuvitelmaa. Kuhanpyynnistä koituikin sitten se varsinainen yllätys! Heti ensimmäisestä verkonkokemisesta alkaen sitä arvokasta filekalaa alkoi nousta aivan kivenheiton päästä kerrostaloasunnostani niin, että pakastesäiliö alkoi täyttyä hyvää vauhtia ja sukulaiset ynnä tuttavatkin pääsivät osallisiksi saaliista. Lähettelin ylpeänä viestejä pohjoi-

14 14 sen kalakavereilleni ja kehotin heitä lähtemään kalaretkelle vaihteeksi tänne Helsinkiin tosi apajille! Pahin pelkoni hyvien kalastusapajien menettämisestä olikin vaihtunut suureksi iloksi. Toki muitakin luontoon liittyviä yllätyksiä sain kokea. Jäniksiä juoksenteli asuintaloni pihapiirissä syötävää hakien, tavanomaisten sinisorsien lisäksi rantapolulla saatoin törmätä isoon valkoposkihanhien parveen, jotka nypläsivät nurmikon ruohoa kaikessa rauhassa. Niidenhän piti kirjatietojen mukaan pesiä jossakin Jäämerellä, mutta nyt ne olivat huomanneet hyväkseen jäädä hieman leudommille seuduille. Naakkojakin näkyy Helsingin maisemissa ihan lähietäisyydellä eikä vain vanhojen kivikirkkojen katoilla. Entäpä sitten muut luonnonantimet kuhien lisäksi? Intohimoisena sienestäjänä löysin pikkuparatiiseja ihan läheltäkin. Herkullisia tatteja sai poimia ihan sydämen kyllyydestä, ja kahden hengen taloutta varten löytyi metsiköistä myös marjoja aivan riittävästi. Vain puolukkakankaita olisi pitänyt hakea jostakin kauempaa. Mutta olipahan tarjolla sitäkin enemmän vaikkapa vatukoita! Mielikuva kivierämaasta oli nopeasti muuttunut. Helsinkihän oli oikeastaan aivan luonnon keskelle kätkeytynyt suurenpuoleinen asumalähiö. Elämäni Helsingissä ei kuitenkaan ole pelkkää kalastamista ja luontopolkujen tallaamista. Olen innostunut uudelleen kuvataiteesta ja siinä on ollut apuna Työväenopisto pätevine opettajineen ja kiinnostavine kursseineen. Onpa tullut käydyksi useita kertoja katsomassa kuuluisia teatteriesityksiä, jopa oopperaakin. Kaiken lisäksi elokuvatkin ovat ruvenneet kiinnostamaan uudella tavalla. Vaimoni on löytänyt harrastuksekseen alueen kirkkokuoron ja lähetystyön, joten hänkään ei ole jäänyt pyörittelemään vain peukaloitaan. Tottahan toki myös Helsinkiin muuttamisen alkuperäinen idea on toteutunut. Yhteiset hetket lasten ja lastenlasten kanssa ovat useimmiten yhtä juhlaa. On todella kiinnostavaa seurata nuorimpien kehitystä ja menestymistä vaikkapa kouluelämässä, mikseipä myös heidän taiteellisissa harrastuksissaan. Joskushan voimme olla nuorillemme myös aivan oikeasti apuna, joko lastenhoitajina tai akuuteissa rahaongelmissa. Kiintymys ja läheisyys jälkipolveen on selvästi vahvistunut täällä ollessamme. Millainen siis onkaan minun Helsinkini tällä hetkellä? Vastoin kaikkia hyvien ystäviemme uskomuksia, minun ei teekään yhtään mieli muuttaa täältä takaisin entisille sijoilleni. Täällä ei asukaan pelkästään koppavia ja sulkeutuneita kaupunkilaisia, jotka vääntävät käsittämätöntä stadin slangiaan ja naureskelevat toisinkäyttäytyville. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä ovat vilpittömän ystävällisiä ja keskustelunhaluisia, aivan umpioudotkin. Onhan toki kiireinen elämänrytmi nähtävissä liikenteessä ja jalkakäytävillä, mutta nyt en enää itse läh-

15 15 de siihen mukaan. Ja kun katselen ympärilleni, niin huomaan, etteivät aivan kaikki muutkaan pidä turhaa kiirettä. Minun Helsinkini ei toki ole täydellinen eikä kovinkaan lähellä paratiisia. Se on kuitenkin nyt paikka, missä viihdyn ja haluan toimia. Kaikkihan on kuitenkin lopulta kiinni itse ihmisestä.

16 16 Juniori-sarja 3. palkinto Aino Vastamäki Minun Helsinkini Aleksanterin aukio, mansikat poljettuina kadunvarsilla. En kerro tarinaa niin kuin se tapahtui, vaan niin kuin minä sen muistan. Kun saavuin ensimmäisen kerran vieraaseen maailmaan, jossa rakennukset söivät pilvet ja maalasivat taivaan harmaaksi, jossa lämpiminkään takki ei riittänyt suojaamaan kaikenkaatavalta tuulelta, jossa äiti työnsi lastenvaunuja linja-autoon apua saamatta, olin yksin. Tunsin kenkieni alla mukulakivien pyöreyden, asetin kelloni Stockmannin aikaan ja katselin kaukaa, kun rakastuneet parit löysivät toisensa Tähtitorninmäellä. Kiersin käteni yhä tiukemmin ympärilleni, mutta ne eivät lämmittäneet. Olisin tarvinnut ulkopuolisen lämpöä, sellaista, joka huokui luokseni vain ohijuoksevista ihmisistä. Kukaan ei pysähtynyt. Alussa aikaa näytti riittävän loputtomiin, mutta pian lyhyempi viisari alkoi kulkea pidempää nopeammin. Se kiirehti jatkuvasti eteenpäin, kohti seuraavaa tuntia, seuraavaa päivää, tulevaa viikkoa. Tuijotin mustia viivoja valkoisella taululla ja toivon olevani kotona. Siellä kura ja loska eivät yltäneet eteisiin, jäätelöt eivät sulaneet ennen syömistä, eikä kulkuvälineitä tarvinnut sijoittaa maan alle. Siellä aamu alkoi auringosta ja päättyi turvalliseen pimeyteen, jota yksikään lamppu ei valaissut. Kun ei nähnyt, ei ollut mitään pelättävää. Asfaltin päällä kaikki muuttui. Kalenterilehtien mukana jouduin repimään jotakin pois myös itsestäni. Koivunlehdet laineettomalla järvenpinnalla, kuuma mehu ja vastapaistettu munkkirinkeli hiihtokilpailujen päätteeksi, ruskea poni odottamassa naapurin tallissa, mikään niistä ei kuulunut enää minun elämääni. Saatoin kaivata kotiin, mutta turhaan. Sitä ei ollut enää olemassa. Oli vain tuntematon avaruus, jonne minut oli heitetty. Paluulippuja entiseen ei myyty, niinpä nostin pääni muovilattioista ihmisen korkeudelle. Näin vanhuksia odottamassa vuoroaan lääkärin vastaanotolla, nuoria osoittamassa mieltään eduskuntatalon rappusilla, miehiä ripustamassa uusia tauluja näyttelyyn entisten tilalle, naisia neuvottelupöytien ääressä. Heitä oli monta samassa paikassa, samaan aikaan. Ja he olivat yhtä yksin kuin minä, pelokkaina rapistelemassa kauppakassejaan, puhumassa vierustovereilleen, vaikkei kukaan kuullut. Kesä päättyi, ja vaihdoin työvaatteeni tenniskenkiin ja mokkatakkiin. Kylmyys muistutti minua päivästä, jolloin

17 17 maatalon ovet olivat auki, vaikka ulkona satoi kaatamalla. Sinä hetkenä olin katsonut ikkunalasien murtumista ja ojanreunojen sortumista veteen, mennyt itsekin niiden mukana. Kun lähdin, ovet jäivät yhä auki. Sisältä kuului heikkoa valitusta, suljin korvani ja nousin junaan. Kylmyyden keskellä kiertelin valkoisia halleja ja luin lehtiä kirjahyllyjen varjossa. Harhailin tyhjän Kiasman päättymättömissä huoneissa ja kuulin propellin äänen katossa. Löysin itseni jonoista satojen muiden joukossa, penkeistä popcornien vieressä, kahviloista minttuteen äärellä, aina sieltä, missä oli muitakin. Huomasin tarvitsevani heitä yhä enemmän. Vähitellen kaupunki pieneni silmissäni. Se ei ollut enää valtava maa, jonka rajoja en tuntenut, vaan asuinpaikka, jonka pystyin hahmottamaan silmissäni. Tiesin, miten saatoin päästä nopeimmin sen laidalta toiselle ja takaisin, miten löytää etsimäni, mitä etsiä. Näin tyylikkäitä liikemiehiä pankkirakennuksen edustalla, kaatuilevia humalaisia Töölönlahden rannalla, nauravia ulkomaalaisia ryhmässään asematunnelissa. Eräänä iltana katsoin portaiden päässä nousevaa kirkkoa pidempään kuin aikaisemmin. Oli sumuista ja kiiruhtavien ihmisten kasvot, ne olivat vailla muotoa ja määränpäätä, samanlaisia kaikki. Sillä hetkellä maailmassa oli vain yksi väri, usvan väri. Olin kävellyt aukiolle läpi esplanadin, nähnyt syksyn merkit puissa ja autojen lokasuojissa, kuullut kesän pakoaskeleet. Mutta värejä minä en nähnyt. Tippuneet lehdet maassa, sinnikkäät puissa, kaikki sumun värjäämiä. Hiekkainen väylä tenniskenkieni alla, suihkulähteen kylmennyt vesi, Amandan huuruiset kasvot. Silloin kohtasin itseni toisen ihmisen hahmossa. Hän oli vaalea ja pitkä, ehkä minua hieman hoikempi. Hän oli pukeutunut pitkään takkiin ja saappaisiin, ja yhtäkkiä hänen kätensä tuntui hyvältä minun kädessäni. Pidin siitä lujasti kiinni, melkein puristin. Pelkäsin, että hän juoksisi pois, katoaisi usvaan niin nopeasti kuin oli tullutkin. Hän ei lähtenyt. Joonialaiset pylväät kohosivat vasemmalla puolellamme uneliaina. Aiemmin olin nähnyt kaiken ulkopuolelta, kohdannut sammuneita katseita ja tarkkaillut ihmisiä kaukaa. Sinä iltana olin kaiken sisäpuolella, osa huutavia lapsia vaunuissaan, osa keskeneräisiä rakennustyömaita, osa Kaivopuiston lakastunutta nurmea. Siinä maailmassa kaikki oli yhtä arvokasta, yhtä pyhää ja puhdasta. Se oli minun kotini. Puisella penkillä hänen vieressään minun ei ollut kylmä. Hänen luisevat sormensa, karanneet ajatuksensa, harkitsemattomat ehdotuksensa, kaikki ne olivat viestejä minulle. Hän näytti, millainen minä olin ja mitä pakenin. En tarvinnut siihen kuin yhden välittävän ihmisen, pienen hetken, jolloin en ollut yksin.

18 18 Siitä hetkestä lähtien näin enemmän kuin hemeenpalkoja kolera-altaassa, ravintoloiden suljettuja ovia, väsyneitä matkustajia raitiovaunuissa. Ymmärsin, että kaikella oli oma tarinansa ja oma menneisyytensä, aivan kuin minullakin. Lähtökohdat poikkesivat toisistaan, ehkä juonetkin, mutta Helsingissä ne kaikki saivat jatkua rajoituksetta, vapaasti.

19 19 Seniori-sarja Kunniamaininta Ritva Linnasola Minun Helsinkini Helsinkini, kuinka oletkaan minulle rakas! Omistat sydämeni, vaikka olen syntynyt Orimattilassa. Sinun syleilyssäsi olen viettänyt jo 50 vuotta. Pelkäsin sinua, kun pienenä tyttönä, äitini kanssa, saavuin Helsinkiin: Suuret kallionjärkäleet Pasilan radanvarren kummallakin puolella pelottivat minua. Sydän pamppaillen katselin vilkasta liikennettä ja totisia ihmisiä, kävellessäni, käsi äidin kädessä, Mannerheimintietä pitkin Sallin kadulle, jossa Anton setä asui Tekla vaimonsa kanssa. Raitiovaunut olivat kuin pieniä junia kiskoilla, tai sitten matoja. Nousimme hissillä Anton sedän luokse. Hississä oli penkki ja peili, ja verkkoovet. Halusin painaa nappia, jolla se lähti liikkeelle, se vasta oli jännää! Anton sedän asunto oli kummallisen pieni, vain yksi huone, mutta aina hän järjesti yösijan. Kaikista ihanin paikka oli Tempo. Odotin aina Tempoon pääsyä, kuin joulua, sain ostaa sieltä aina jotain pientä kotiin sisarille ja veljille vietäväksi, meitähän oli 8 lasta vuotiaana näin lehti-ilmoituksen, jossa haettiin myyjää Suomenlinnassa sijaitsevaan sekatavarakauppaan. Se oli Lehtosen kauppa, luvattiin myös asunto, innostuin ja vastasin. Olin ylpeä kun minut sitten valittiin suuresta hakijoiden joukosta. Innoissani pakkasin matkalaukkuni ja lähdin bussilla kohti Helsinkiä. Helsingissä minua oli vastassa vanhempi mies, kauppias Lehtonen. Oli talvi, sinä päivänä ei enää ollut lauttaliikennettä, joten kävelimme jäisen meren yli, mies laukkuani kantaen. Kauhistus oli suuri, perillä ukkolauma oli juopottelemassa, minulle ei ollutkaan huonetta, olisi pitänyt nukkua kauppiaan kanssa samassa huoneessa. Miehet yrittivät kähmiä minua, jolloin kauhuissani ja suutuspäissäni, potkaisin pöydän nurin. Pullot ja lasit kolisivat pirstaleiksi, ja viina virtasi lattialle. Onneksi joukossa oli nuorempi mies, joka halusi suojella minua. Hän neuvoi minulle huoneen, jossa voisin odottaa aamuun, jolloin hän lupasi saattaa minut lautalla kaupunkiin. Ikin itseni uneen.

20 20 Häntä koipien välissä soitin Anton-sedän ovikelloa. Kerroin mitä minulle oli tapahtunut. Oli tosi noloa palata seuraavana päivänä Orimattilaan. Helsinkini, et ottanut minua silloin hellään syleilyysi. Vuoden päästä halusin kuitenkin päästä Helsinkiin. Sain lastenhoitajan paikan kenraalin perheessä Pohjoisrannassa. Huoneeni oli upea erkkerihuone, näköalalla Tervasaareen. Lapset olivat jo suuria: 8- ja 14 -vuotiaita poikia, ja yksi 12 v. tyttö. Luisteltiin usein jäällä. Kenraali ei ollut mikään helppo mies, hermot olivat huonossa kunnossa. Ärsytti kun hän kurkki kylpyhuoneeseen, kun olin kylvyssä. Oven lukko oli rikki. Keittäjä Saima oli myös ärhentelevä vanha nainen. Vuoden opetin ja olin seurana lapsille. Vanhin pojista ihastui minuun kovasti Koulutoverini oli töissä Ekbergin kahvilassa. Minä sain sinne myös tarjoilijan paikan. Asuin koulutoverini luona Kaivopuistossa. Venäläissyntyinen rouva piti meille ankaraa kuria. Teetä sai keittää, pyykkiä ei saanut pestä, ainoastaan sukat. Tansseissa ei saanut juosta, ei ainakaan usein. Soittoja ei saanut tulla. Kenraalin poika kavereineen kerran soitti, ja siitäkös meteli syntyi. Soittoja ei saa tulla, tai on lähdettävä. Muutin Hietalahteen. Rouva oli iäkäs everstin leski. Vaikutti ystävälliseltä. Olin asunut muutaman päivän, kun rouva oli kuullut edelliseltä vuokranantajalta, että minulle soitellaan, ja sain luvan asua vain kuukauden. Istuin usein Hietalahden kalliolla ja harjasin hiuksiani. Joskus kävin Kestikartanossa ja Polilla tanssimassa. Hämis ja Työväentalo olivat huonomaineisia paikkoja, joten oli parasta pysyä sellaisista paikoista poissa. Vuokraemäntäni piti minusta, niinpä sain jatkaa asumista. Hänen peruukkinsa kylpyhuoneessa inhotti minua, rouva oli ihan kiva. Asuin rouvan luona vuoden verran. Uuden asunnon sain Mannerheimintieltä, Karelia apteekki sijaitsi samassa talossa. Asunto oli agronomiperheen koti. Rouva oli usein yksin, mies jossain muualla työssä, Perheessä oli kaksi vuokralaista. Minä sain sängylle paikan keittiön oven suusta, kun herra saapui kotiin. Muuten sain asua olohuoneessa. Jos rouvalle tuli vieraita, piti lähteä ulos, vieraathan eivät saisi tietää vuokralaisista mitään. Rouva Tabe Slior kävi silloin tällöin. Rouva kävi Tabe Sliorin mannekiinikoulussa. Kerroin rouvalle, että Tabe Sliorin entinen mies oli äitini pikkuserkku, ja sain kerran olla paikalla kun rouva Slior saapui. Tanskalaisen poikaystäväni kuva oli pöydällä, kerroin että hän asuu Tanskassa, ja on parhaillaan armeijassa. - Voi, sinähän olet kaunis, saat vaikka minkälaisen poikaystävän kun tulet minun mannekiinikouluuni. Ekbergin leipurilla oli häät, ja jatkoille mentiin Vanhalle. Sää oli sateinen, ja hiukset olivat kastuneet, mutta eipä haitannut. Tunnelma oli riemukas. Tumma, komea, monen mielestä Helsingin upein nuorimies, tanssitteli kauniita tyttöjä. Ihailin hänen mustaa kiharaa tukkaansa, ja syvänsinisiä silmiään, hän oli pitkä, hoikka ja ah,

21 21 aivan upea. Miten nyt saisin hänet tanssimaan kanssani, mietin. Sitten keksin: Kävelin ylpeän näköisesti, aivan läheltä, hänen ohitseen, ihme tapahtui, hän tuli minua hakemaan seuraavaan tanssiin. Liitelin kuin unessa... Olin onnesta melkein pyörryksissä! Tanssittiin loppu ilta yhdessä, ja haluttiin vielä jatkaa iltaa yhdessä. Haluan näyttää sinulle upean liinan jonka toin äidilleni Brasiliasta lahjaksi kun olin töissä laivalla, asun Mannerheimintiellä, sinne ei ole pitkä matka. Niin sitten onnellisina käveltiin hänen kotiinsa, liina oli paksua silkkiä ja kirjava. Kirjavaa oli myös elämäni hänen kanssaan. 17 vuotta olimme naimisissa. Isä oli alusta pitäen hankala, poika oli mennyt liian nuorena naimisiin, ja maalaistytön kanssa. Asuimme aluksi hänen vanhempiensa luona, mutta se oli hankalaa. Pojan synnyttyä vielä hankalampaa. Mies joutui pian armeijaan. Saimme väliaikaisen asunnon Vestendistä, se oli pieni kesämökki. Rouva kävi aina tarkastamassa oliko tuhkat tyhjennetty pesästä. Vuode oli kapea. Anottiin asuntoa Huoneenvuokrauslautakunnalta. Meille ehdotettiin asuntoa Kumpulankadulta nuori aviomieheni kävi katsomassa, hyväksyi innoissaan sen heti, olihan se kerrostalo Kumpulantiellä. Hän erehtyi, se oli puuröttelöx jossa lattia oli vino. Patterit piti hankkia lämmittämään, lapsi oli vasta vuoden, ja tarvitsi ainakin lämpöä. Patterit löytyivät romukaupasta. Ajateltiin jo muuttoa Kanadaan, mutta saimme tietää, että jos liitymme Svenska folkpartietiin, voimme anoa asuntoa Munkkivuoresta. Onni potkaisi, kun yksi oli perunut. Saimme 38 neliön kaksion. Kahdeksan vuotta asuttuamme Munkkivuoressa, jossa toinen lapsemme syntyi, vaihdoimme aravaan Kontulassa. Nyt oli tilaa, huoneissa oli eksyä, tilaa oli melkein 100 neliötä. Tilaa oli, mutta avioliitossa oli ongelmia. Kontula nousi kohisten. Perunapelto, lähellä taloamme, muuttui urheilukentäksi, ostoskeskus nousi, ja kirkko rakennettiin. 17 vuotta kestänyt avioliittomme ei kestänyt, erottiin. Jatkoin asumista lapsieni kanssa, koulutin ja kasvatin. Tein kahta työtä, että sain pitää asuntoni. Maksoin konkurssiin menneen mieheni velat, asunto oli panttina veloista. Asun nyt Kalliossa Helsinginkadun ja Harjutorin kulmassa. Keväisin seuraan erkkerini ikkunasta puutarhurien työskentelyä Harjupuistossa. Kuvittelen omistavani puiston, se on kuin minun puutarhani. Erkkerini alla on kaunis ruotsinpihlaja, jossa tilhet käyvät nauttimassa punaisia marjoja. Räkätit haluavat myös osansa. Tilhet ja räkätit lentävät suurina parvina ahmimaan herkullisia marjoja, välillä laskeutuen lehmuksiin. Upea näky! Keväällä sipulit nousevat puutarhassani, niiden kasvua on hauska seurata. Pian ne puhkeavat kukkaan yhdessä puiden lehtinuppujen kanssa. Katselen ulos puistoon, ja laulan: On jossakin kukkia niittyjen... Elokuvas-

22 22 sa tohtori Zivago oli upea kohtaus, jossa tulppaanipuisto puhkesi kukkaan. Ah, tulee niin romanttinen olo! Pitää saada hyvät pullakahvit. Niinpä kävelen Torkkelinmäelle Avikaisen leipomoon. Herkullinen pullantuoksu sieraimissani astun Avikaisen leipomoon, alittaen oven yläpuolella roikkuvan kultaisen rinkilän. Palaan tuttuun tunnelmaan. Vanha rouva, valkoisessa hilkassaan, hymyilee ystävällisesti. Vaihdetaan muutama sana, hänen pakatessaan marjapiirastani leivoslaatikkoon. Jugendtalot muodostavat kunniaparaatin kun tyytyväisenä marssin kotiin nautiskelemaan. Tällaista on vielä Kalliossa. On tunnelmaisia pikkukauppoja ja ystävällistä palvelua. Kallio ei ole aneeminen, on ihmisiä laidasta laitaan. Harjutorin ympärillä on hengellistä toimintaa. Hurstin leipäjonot ovat siirtyneet muualle. On vierekkäin seksiyrityksiä ja hengellisiä palveluja. Punaiset valot seksiyrityksissä ärsyttävät, saisivat siirtyä muualle, mutta ehkä nekin kuuluvat elämään... Tuolla kaksi mummelia kävelee käsikoukkua punaisissa pipoissaan. Takit ovat melkein samanlaiset Askel nousee verkkaisesti, saappaat näyttävät raskailta. Ovat kuulemme sisaruksia. Toisella puolella katua nuorisojoukko ilakoi, vihreät, punaiset ja keltaiset hiukset välkkyvät auringossa. Puistossa joku alkoholisoitunut mies pissaa lehmuksen juurella. Harmittaa, yksi lehmus piti kaataa. Siitä suuri oksa katkesi eräänä yönä. Se muodosti ikään kuin kainalon asumiselleni, kaartui ihan erkkerini eteen. Pian kaupungin puutarhurit joutuivat kaatamaan koko puun. Rakastin niin sitä puuta, sanoin eräälle naiselle, kun katselimme puun pois kuljetusta. Sellainen kusipaikka se oli kännikaloille, ei ole ihme, että puu kuoli, tokaisi hän. Suren edelleenkin sen puun kuolemaa. Nään puistossani kevään puhkeamisen, ja parhaan kukkimisajan, mutta sitten on kiire hypätä punaisen pyöräni selkään ja ajaa paratiisiini mökille Stansviikkiin, eli Stanariin. Poljen rinta riemua täynnä yli Kulosaaren sillan, läpi uuden Herttoniemen, läpi Laajasalon. Meri on jo vapaa kahleista, välkkyy ihanasti, laineiden liplattaessa. Klassinen musiikki soi. Pyörääni kiinnitetty, Kiinasta ostamani radio, herättää ainutlaatuisena ihmetystä ja ihastusta. Noin 55 min. rauhallisen polkemisen jälkeen ajan Stanarin vanhan tammikujan läpi. Ihana rauha täyttää aina sieluni, kun lähestyn Vanhaakylää. Huvimaja kalliolla, Tahvonlahden rannalla, odottaa jo kesän laulajia, soittajia ja kakkujuhlia. Huvimajalle on jo vuosikymmeniä sitten, annettu nimeksi : Onnen temppeli. Veneeni Sea Bird, odottelee reissua kauppatorille ja Tuopsuun. Joutsenet unelmoivat lahdenpoukamassa. Pöllöjä ei vielä näy. Pikku-tikka naksuttaa tolpan päässä, kosiome-

23 23 not ovat aluillaan. Lintujen konsertti on mahtava. Siniset vuokot ja tulppaanit nostavat jo päitään. Orava pyrähtää melkein etupyöräni alle. Mökeillä naapurit ovat jo puuhissaan. Halataan, on kiva tavata pitkän talven jälkeen. Jumbo, lastenlasteni elefantti, vartio oveni edessä, odottaa minua kärsä pystyssä, ottaen iloisesti vastaan. Kiitos sinulle, rakas Helsinkini. Kiitos myös niistä yhteistyön hetkistä. Teinhän 15 vuotta nuorisotyötä kaupungin nuorisokerhoissa. Taidekadun idean toin Tokiosta vielä eläkepäivilläni. Nuorisotoimenjohtaja otti sen innostuneesti vastaan, ja pian kansanedustaja Piha avasi Mikonkadun harrastelijataiteilijoille. W.A. Numminen lauloi ja soitti.kolmen vuoden ajan, joka lauantai, harrastajien esityksiä seurasi valtava joukko iloisia helsinkiläisiä. Minun Helsinkini, rakkauteni sinuun on rajaton...

24 24 Seniori-sarja Kunniamaininta Kaarina Kronlöf Minun Helsinkini Miten oikein ihme on tapahtunut, eli kuinka Helsinki on valloittanut Keski-Suomen sydänmailta lähteneen ujon maalaistytön. Kaikki alkoi 1950-luvun alussa, kun saavuin Helsinkiin rakkauden ja työn perässä. Olin jo hankkinut hyvän ammattikoulutuksen ja valmis astumaan työelämään. Työpaikka ja asunto odotti. Olin täynnä nuoruuden intoa ja voimaa sekä itseluottamusta. Kulttuurishokki oli kuitenkin aikamoinen. Muutaman päivän jälkeen tunsin itseni kaupungilla liikkuessani täysin nollaksi. Työpaikalla koin kyllä selviäväni kohtalaisesti, mutta asuntoni ulkopuolinen maailma oli kylmä ja tyly. Ei edes rakastettuni pystynyt häivyttämään tätä epämukavaa oloani. Muistan, kuinka typeräksi ja kömpelöksi tunsin itseni Stockmannin myyntitiskien ääressä, kun kopeat myyjättäret taalasivat keskenään svenskaa ja katsoivat minua pitkin nenän varttaan kysyessään: mitä saisi olla. Miksi tunsin näin? Mikä oli mennyt pieleen? Olinhan terve ja osaava työntekijä, jota työpaikkani tarvitsi kipeästi ja olinhan luotettava veronmaksaja Helsingille. Tuosta ankeasta alusta on kulunut yli 50 vuotta. Näiden vuosien aikana olen saanut kokea antoisan elämän nousuineen ja laskuineen. Helsinki on muuttunut mielestäni myönteisemmäksi ja minä olen itsenäistynyt ja vahvistunut. Sekä mieheni, että minä olemme viettäneet koko työelämämme Helsingissä, samoin kolme lastamme. Nyt me eläkeläiset nautimme Helsingin lukemattomista antimista niin paljon kuin pää ja jalat sekä kukkaro kestää. Olemme asuneet jo yli 40 vuotta Helsingin keskuspuiston reunalla rivitaloasunnossa vanhassa Maunulassa. Vihreä ja väljä ympäristömme kauniine ihmisen kokoisine rakennuksineen ja hyvin hoidettuine puistoineen on saanut olla muuttumattomana kokonaisuutena, jossa vain puut ja pensaat ovat kasvaneet. Niinpä Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto on ehdottanut alueen suojelua, koska se edustaa 50-luvun arkkitehtuuria puhtaimmillaan. Parasta täällä on ulkoilutie, Keskuspuistontaival, joka vie Helsingin keskuspuistoon. Siihen liittyy myös puolen kilometrin päässä Pirkkolan urheilupuisto uima- ja pallohalleineen, kuntosaleineen, luistinratoineen ja -halleineen. Upealla metsäalu-

25 25 eella ovat hyvin hoidetut kuntopolut ja -ladut. Komeampaa kuusikkoa tai koivikkoa saa hakea koko Suomesta, kuin mitä löytyy matkalla Maunulasta Laakson kentälle. Entä kävely keväisessä valkovuokkometsässä Maunulan majan ympäristössä tai pyöräily Haltialan alueelle ja Vantaanjoen rantaan. Monella naapurillani on omat salaiset sienialueensa. Maunulan asuinaluetta kiertää hieno luontopolku, jonka varrella on hyvin laadittuja opastustauluja juuri sen alueen luonnon erikoisuuksista. Polkuun ja sen nähtävyyksiin niin kuin moniin muihinkin sekä luonnon että Maunulan asioihin voi tutustua netin kautta Maunulan kotisivuilla. Uskomatonta, että vajaan 10 kilometrin päässä on pääkaupunkimme ydinkeskusta, jonne pääsee pyörällä. Tosin 60-luvulla keskuspuistosta löytyi vielä villiä luontoa, jossa hirvet, ketut, jänikset ja oravat liikkuivat. Sain nähdä niitä omin silmin. Sain kuulla, että metsässä oli nähty ilveskin. Linnusto oli rikasta, ja siitä bongaajilla olisi paljon kerrottavaa. Ikävä kyllä keskuspuistoa on vuosikymmenien aikana kavennettu ja jossain kohti miltei katkaistu. Meillä helsinkiläisillä onkin suuri huoli, kuinka nykyiset ja tulevat päättäjät ja suunnittelijat ymmärtävät huolehtia näistä Helsingin keuhkoista. Alue hoitaa ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Metsä suojelee ihmisen yksityisyyttä ja rauhaa, mutta se antaa myös mahdollisuuden keskittyneeseen keskusteluun ja avautumiseen. Moni tuntematon on kertonut minulle Keskuspuistontaipaleella oman elämänsä tärkeästä vaiheesta, mikä usein liittyy uurnalehdossa tai koirien hautausmaalla lepäävään läheiseen ja ystävään. Tottakai Helsingissä on upeaa luontoa muuallakin, on kauniit merenrantaalueet kävely- ja pyöräteineen ja monet ulkoilusaaret. Ensimmäisten syysmyrskyjen kohinassa on elämys juoda kuumaa kahvia Ursulan terassilla tai mennä lastenlasten kanssa Korkeasaareen tai etsiä heidän kanssaan joulumaailmaa Seurasaaresta. Olen onnellinen siitä, että luontoinnostus on tarttunut myös lapsenlapsiini. Kun nuorimmaiset, 5-vuotias Sirre ja 3-vuotias Juho tulevat kyläilemään mummolaan Maunulaan, kyllä he jo alle tunnissa tokaisevat: Mennään metsään Sieltähän löytyvät ne parhaat leikkikalut, kävyt, kivet ja kepit. Helsinki on varsinainen aarreaitta elämysten etsijöille. Ehkä rikkaimpia kokemuksia saa luonnosta ja milteipä ilmaiseksi. Hämärinä ja sateisina kaamospäivinä on aikaa tutustua lukemattomiin taidegallerioihin ja iltaisin konsertteihin ja teattereihin. Kirjastot ja museot sekä kansalaisopistot tarjoavat kaikkea mahdollista. Vaikeutena onkin tarjonnan runsaus. Paras ratkaisu ongelmaan usein onkin: Mennään metsään.

26 26 Seniori-sarja Rauno Kervinen Minun helsinkini ihmisten kaupunki Olisi liioiteltua sanoa, että Helsingin ensi kohtaaminen luokkaretkellä 1950-luvun puolivälissä johti suureen ihastumiseen. Tai että pääkaupunki otti maalaispojan avosylin vastaan. Itsepintainen sumu ja väliin puhjennut räntäsade värittivät Pohjolan valkeaksi kaupungiksi kutsutun meluisan kivikylän likaisenharmaaksi, eikä jalkakäytävien likainen sohjo kunnioittanut kuluneita kenkiäni. Ja jo asemalla vastaan tullut hiilen tai koksin haju ei tuntunut väistyvän mistään. Vain käynnit museoissa ja istuminen Kansallisen piippuhyllyn takarivissä Tauno Suuren ja muiden kuuden veljeksen elämöintiä katsomassa lämmittivät kastuneiden varpaiden lisäksi mieltä. Muutto Helsinkiin opiskelemaan muutamaa vuotta myöhemmin tapahtui aurinkoisena elokuun lopun aamuna, jolloin yöjunasta tulijaa odotti aseman edustalla kaupungin edustaja, risaista rannekelloa kaupitellut laitapuolen kulkija. Tavallinen helsinkiläinen tuli aamuruuhkassa nopeasti tutuksi, hänhän kävelee kiireisin askelin katsoen tiukasti vastaantulijan ohi tai hänen lävitseen. Mutta tulin ja jäin, ensin opiskeluajaksi ja sitten työelämään vajaaksi neljäksi vuosikymmeneksi. Ja sen jälkeen eläkkeelle. Näinä vuosikymmeninä olen löytänyt Helsingin ihmisten kaupunkina, kohdannut tuhansia helsinkiläisiä laidasta laitaan. Veikko Lavia vapaasti vääntäen voisi sanoa, että jokainen helsinkiläinen on tarinan arvoinen. Eräs heistä oli 1960-luvun alussa huoltoviraston kesätyöntekijänä Ruoholahden ränsistyneessä Villassa haastattelemani vanha leskirouva: Nilkkaan asti valahtanut sukka sekä peitti että paljasti. Makkaralle valahtaneesta sukasta peittyivät lähes kokonaan reiät, joita myös toisessa, polvessa kiinni roikkuvassa sukassa näkyi. Samalla se paljasti paksun, turvonneen säären ja ilmeisestikin leikkausta vaativat suonikohjut. Haalistunut mekko, kulunut esiliina, uurteiset kasvot, pyöreät metallisankaiset silmälasit, niiden takana naururyppyjen ja suru-uomien kirjo, harventunut harmaa tukka, vilkkaasti elehtivät kädet, sellaisena hän istui puutuolilla keittiön pöydän ääressä ja puhui. Oli puhunut jo tuntikausia. Minä istuin keinutuoliin sijoitettuna ja kuuntelin, yhtä helsinkiläistä elämäntarinaa.

27 27 Olin istunut jo lähes viisi tuntia. Olin aina väliin yrittänyt tehdä omia, työhöni liittyviä kysymyksiä, saanut niihin osittaisia vastauksiakin, mutta polveileva tarina oli taas jatkunut: Mies oli ollut nuorena komea, merimiehenä viipynyt paljon poissa kotoa, ryypännytkin jonkin verran, kuollut jokunen vuosi sitten eläkeläisenä. Poikakin heillä oli, hieno poika, nyt viisikymppinen, asui jossakin Kalliossa, kävi silloin tällöin äitiä katsomassa, useimmiten eläkkeen maksun aikoihin. Minussa oli kuulemma jotain samaa kuin Eemelissä, miesvainajassa, silloin nuorena. Siksi minun piti välttämättä istua keinutuolissa, odottaa välttämättä kahvin kiehumista, katsoa välttämättä vanhoja valokuvia ja sodan aikana saatua mitalia. Hääkuvan kehys oli kulunut, lasissa halkeama, mutta kuvassa ei ollut pölyä. Vanhuksen tarinoinnissa oli tuona iltapäivänä ja iltana jotain samaa kuin kissanpoikasen repimässä lankakerässä. Aina kun hän alkoi kiskoa juttua jostain päästä, siihen sekaantui muita aiheita ja se katkeili: Puutetta oli ollut, mutta nyt meni paremmin. Eikä hän tuntenut itseään yksinäiseksi, poikahan kävi silloin tällöin katsomassa, ja hänellä oli kissa. Ei hän tarvinnut huoltoapua, ei edes siivousapua tai kotiavustajaa. Eikä minulla nuorena sosiaalityöntekijänä ollut sydäntä sanoa hänelle, että huoneisto oli siivottomassa kunnossa, tavaroita nurkissa röykkiöissä, ruoanjätteet homeessa lämpimässä komerossa, savuttava hella korjauksen tarpeessa, suonikohjut ja ilmeisesti myös sydän tulisi tutkia, kun väliin näytti niin ahdistavan. Edes sitä en voinut sanoa, että hänen poikansa oli hulttio, käytti hänen niukkoja eläkerahojansa ryyppäämiseen, kuten haastattelutehtävän esitiedoista ilmeni. Sillä hän ei valittanut, ei pyytänyt apua, ei mielestään tarvinnut sitä. Sillä hänellä oli ollut omien sanojensa mukaan rikas elämä. Kello kävi jo yhdeksättä, kun lopulta lähdin, sekavin ajatuksin, epämääräisin lupauksin selvittää tilannetta. Naputtelin käynnistä vielä samana iltana esimiehilleni tavanomaisen raportin, jossa varsinainen elämäntarina taisi jäädä rivien väliin. Aika on vienyt rivit, mutta niiden väleistä osa on repaleisina muistikuvina vielä jäljellä. Tuona kesänä tutustuin helsinkiläiseen elämänmuotoon kotikäynneillä laajemminkin. Kuva, joka noilla käynneillä muodostui pääkaupunkilaisten elämästä, oli monitahoinen ja ravisuttava. Noina viikkoina minulle, maalta muuttaneelle, alkoi hahmottua kuva toisenlaisesta, ihmisläheisemmästä Helsingistä, sellaisesta kaupungista, jota en voinut löytää museoista enkä kadulla vastaantulevien katseista. Tuota kesää seuranneet työelämän vuosikymmenet toivat mukanaan paljon muuta, myös paljon toisenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin ja muoriin. Kenttätyö vaihtui aikanaan kaupungin organisaatiossa sisätyöksi ensin teollisuuspuolella ja sitten keskushallinnossa ja sosiaalitoimessa. Oman perheen ja kaupungin lenkkipoluil-

Paritreenejä. Lausetyypit

Paritreenejä. Lausetyypit Paritreenejä Lausetyypit Keskustele parin kanssa, kysy parilta! Omasta mielestäni olen Minun perhe on Minun suku on Minun äiti on Minun isä on Minun koti on Minun lempiruoka on Minun suosikkilaulaja on

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi.

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi. Juhan naapuri Juha tulee töistä kotiin puoli kahdelta. Pihalla on tumma mies pienen tytön kanssa. Tyttö leikkii hiekkalaatikolla. Mies istuu penkillä ja lukee sanomalehteä. Terve! Moi! Sä oot varmaan uusi

Lisätiedot

LAUSESANAT KONJUNKTIOT

LAUSESANAT KONJUNKTIOT LAUSESANAT KONJUNKTIOT Ruusu ja Pampeliska ovat marsuja. Marja on vanhempi kuin Anna. Otatko teetä vai kahvia? JA TAI VAI (kysymyslause) MUTTA KOSKA (syy) KUN KUIN (vertailu) ETTÄ JOS SEKÄ Mari ja Matti

Lisätiedot

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni.

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni. Welcome to my life Kohtaus X: Vanhempien tapaaminen Henkilöt: Sari Lehtipuro Petra, Sarin äiti Matti, Sarin isä Paju (Lehtipurot ja Paju istuvat pöydän ääressä syömässä) Mitäs koulua sinä Paju nyt käyt?

Lisätiedot

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? kaunis pimeä viileä rauhallinen raikas virkistävä ikävä Viihdyn täällä. ruma valoisa lämmin levoton tunkkainen unettava kiinnostava Haluan pois täältä! CC Kirsi

Lisätiedot

Valitse jokaiseen lauseeseen sopiva kysymyssana vastauksen mukaan:

Valitse jokaiseen lauseeseen sopiva kysymyssana vastauksen mukaan: Kero, mitä menet tekemään. Malli: Menen yliopistoon Menen yliopistoon opiskelemaan. Menen kauppaan 5. Menen uimahalliin Menen kotiin 6. Menen kahvilaan Menen ravintolaan 7. Menen pankkiin 4. Menen kirjastoon

Lisätiedot

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri Simo Sivusaari Simo Yrjö Sivusaari syntyi 26.10.1927 Vaasassa. Hän kävi kolmivuotisen puutarhaopiston ja on elättänyt perheensä pienellä taimi- ja kukkatarhalla. Myynti tapahtui Vaasan torilla ja hautausmaan

Lisätiedot

SANATYYPIT PERUSOPINNOT 2 KOULUTUSKESKUS SALPAUS

SANATYYPIT PERUSOPINNOT 2 KOULUTUSKESKUS SALPAUS SANATYYPIT LÄMMIN TAKKI LÄMPIMÄT TAKIT KAUNIS NAINEN KAUNIIT NAISET SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen?

Lisätiedot

Mieletön mahdollisuus. Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti

Mieletön mahdollisuus. Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti Mieletön mahdollisuus Lasten ja nuorten omaistyön kehittämisprojekti Tukea. Toivoa. Mukana. Ilona. Tukea lapsille ja nuorille, joiden vanhempi on sairastunut psyykkisesti Mieletön Mahdollisuus -projektin

Lisätiedot

Missä sinä asut? Minä asun kaupungissa. Asuuko Leena kaupungissa vai maalla? Leena asuu maalla, mutta hän on työssä kaupungissa.

Missä sinä asut? Minä asun kaupungissa. Asuuko Leena kaupungissa vai maalla? Leena asuu maalla, mutta hän on työssä kaupungissa. ASUNTO JA ASUMINEN ASUMINEN 1. Missä sinä asut? Minä asun kaupungissa. Asuuko Leena kaupungissa vai maalla? Leena asuu maalla, mutta hän on työssä kaupungissa. 2. Missä kaupungissa sinä asut? Asun Lahdessa.

Lisätiedot

Kaija Jokinen - Kaupantäti

Kaija Jokinen - Kaupantäti Kaija maitokaapissa täyttämässä hyllyjä. Kaija Jokinen - Kaupantäti Kun menet kauppaan, ajatteletko sitä mitä piti ostaa ja mahdollisesti sitä mitä unohdit kirjoittaa kauppalistaan? Tuskin kellekään tulee

Lisätiedot

MONIKON GENETIIVI (MINKÄ? KEIDEN?)

MONIKON GENETIIVI (MINKÄ? KEIDEN?) MONIKON GENETIIVI (MINKÄ? KEIDEN?) Lintujen täytyy muuttaa talveksi etelään. MONIKON GENETIIVIN KÄYTTÖ 1. OMISTUS (KENEN, KEIDEN?) Nämä sukset ovat noiden koululaisten. Tuossa kaupassa myydään vain lasten

Lisätiedot

istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä.

istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä. M istä satuja saadaan Poika ihmetteli: Miten sadut syntyvät? Mistä satuja saadaan? Mene metsään, pojan isoäiti neuvoi. Etsi satuja metsästä. Poika meni metsään. Hän katseli ympärilleen ja huomasi satuja

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri Puuha- Penan päiväkirja by: Basil ja Lauri Eräänä päivänä Puuha-Pena meni ullakolle siivoamaan, koska hänen ystävänsä Plup- Plup tulee hänen luokse kylään ja Plup-Plup kutsuu Keke Keksin, joka on hyvin

Lisätiedot

käsivarresta 2 luuta meni poikki. Toinen huono asia oli, että 13 vuotta sitten sinä veit tytön kalastamaan veneellä, mutta et saanut kalaa ja tyttö, j

käsivarresta 2 luuta meni poikki. Toinen huono asia oli, että 13 vuotta sitten sinä veit tytön kalastamaan veneellä, mutta et saanut kalaa ja tyttö, j Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

Minä varoitan teitä nyt. Tarinastani on tulossa synkempi.

Minä varoitan teitä nyt. Tarinastani on tulossa synkempi. Viima Viima Teräs ei ole mikään paha poika, mutta ei hän kilttikään ole. Hänen viimeinen mahdollisuutensa on koulu, joka muistuttaa vähän akvaariota ja paljon vankilaa. Heti aluksi Mahdollisuuksien talossa

Lisätiedot

Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton.

Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton. AIKAMUODOT PLUSKVAMPERFEKTI JA AIKAMUOTOJEN KERTAUSTA Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton. PLUSKVAMPERFEKTIN KÄYTTÖ PLUSKVAMPERFEKTI kertoo, mitä oli tapahtunut,

Lisätiedot

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei Tavallinen tyttö Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei minulla ei ollut edes mitään. - Noh katsotaanpa

Lisätiedot

Kymmenet käskyt. Miehille- K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kustantaja: «( to

Kymmenet käskyt. Miehille- K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kustantaja: «( to Kymmenet käskyt Miehille- «( to Kustantaja: K. VALOVUORI Uusikaupunki. Kymmenen aroiokägkyä naineille miehille. Ensiinäinen käsky. Sinun tulee aina puheessasi osottaa että rakastat vaimoasi. Sinun pitää

Lisätiedot

Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa Työharjoittelu Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa Minä rupesin hakemaan toppipaikkaa muutama kuukautta ennen kun tulin Sloveniaan. Minulla on kavereita, jotka työskentelee mediassa ja niiden kautta

Lisätiedot

-mpi (komparatiivi) tuttu - tutun - tutumpi. siisti - siistin - siistimpi

-mpi (komparatiivi) tuttu - tutun - tutumpi. siisti - siistin - siistimpi MILLAINEN? vertailu -mpi (komparatiivi) tuttu - tutun - tutumpi kevyt - kevyen - kevyempi siisti - siistin - siistimpi iloinen - iloisen hidas hitaan - iloisempi - hitaampi -mpi (komparatiivi) KAKSITAVUISET,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä:

KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: KUVAJUTTU Lapsen nimi: Päivämäärä: Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: Lapsen kanssa järjestetään kahdenkeskeinen arviointihetki 2 kertaa vuodessa: alkukartoitus ja seuranta puolen vuoden päästä. Tutustu

Lisätiedot

K-market Erottajan valikoimat ovat monipuoliset ja kauppias on itse päässyt vaikuttamaan myymäläilmeeseen todella paljon.

K-market Erottajan valikoimat ovat monipuoliset ja kauppias on itse päässyt vaikuttamaan myymäläilmeeseen todella paljon. EROTTAJALLA KAUPAKSI KÄYVÄT KAIKKI 21.07.2015 K-market Erottaja luo Helsingin keskustaan rennon kyläkauppafiiliksen, jossa kuitenkin on keskikaupungin tunnelmaan sopivaa tyyliä ja laatua. Uuden kaupan

Lisätiedot

Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen

Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen Eibar Espanja 2.11 12.12.2015 Erja Knuutila ja Pirkko Oikarinen Maanatai aamuna 2.11 hyppäsimme Ylivieskassa junaan kohti Helsinkiä, jossa olimme puolen päivän aikoihin. Lento Pariisiin lähti 16.05. Meitä

Lisätiedot

Keski-Suomen luontomuseo

Keski-Suomen luontomuseo Keski-Suomen luontomuseo Tehtävät 0-1 lk. Tässä näet museon pohjapiirroksen. Se on meidän karttamme tällä kierroksella. Hei! Olen oppaasi Kalle. Kun teet ristikon saat tietää, mikä eläin minä olen. 1.

Lisätiedot

Reetta Minkkinen

Reetta Minkkinen 28.4.2016 Reetta Minkkinen Perhe Koska kertaus on opintojen äiti (minun) kirjani. (sinun) kirjasi. hänen kirjansa. (meidän) kirjamme. (teidän) kirjanne. heidän kirjansa. Muistatko: 5 perheenjäsentä 5 eläintä

Lisätiedot

Varissuon koulun joulujuhla Tervetuloa!

Varissuon koulun joulujuhla Tervetuloa! Varissuon koulun joulujuhla 2015 Tervetuloa! Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen. Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen. Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen. Pieni

Lisätiedot

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Sunny Beach on upea rantalomakohde Mustanmeren rannikolla Bulgariassa. Kohde sijaitsee 30 kilometrin päässä Burgasista pohjoiseen. Sunny Beachin

Lisätiedot

Timo Martikainen ICT, Varia. Matka Kiinassa

Timo Martikainen ICT, Varia. Matka Kiinassa Matka Kiinassa Reissu lähti liikkeelle 30.10.2016 Helsinki Vantaa -lentokentältä. Mukaan lähti 7 opiskelijaa ja ensimmäiseksi 1,5 viikoksi kolme opettajaa: Jarno, Arttu ja Heimo. Kaikkia vähän jännitti,

Lisätiedot

NIMENI ON: Kerro, millaisista asioista pidät? Minusta on mukavaa, kun: Jos olisin väri, olisin: Tulen iloiseksi siitä, kun:

NIMENI ON: Kerro, millaisista asioista pidät? Minusta on mukavaa, kun: Jos olisin väri, olisin: Tulen iloiseksi siitä, kun: Lapsen oma KIRJA Lapsen oma kirja Työkirja on tarkoitettu lapsen ja työntekijän yhteiseksi työvälineeksi. Lapselle kerrotaan, että hän saa piirtää ja kirjoittaa kirjaan asioita, joita hän haluaa jakaa

Lisätiedot

Oma käyttäytyminen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa

Oma käyttäytyminen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa Oma käyttäytyminen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa Ihminen käyttäytyy eri paikoissa eri tavalla. Olet varmasti huomannut, että julkisissa paikoissa käyttäydytään eri tavalla kuin yksityisissä paikoissa.

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Onnistut yrittämässäsi, mutta jokin täysin epäolennainen. vikaan.

Onnistut yrittämässäsi, mutta jokin täysin epäolennainen. vikaan. KYLLÄ, JA Onnistut yrittämässäsi ja saavutat enemmän kuin odotit, enemmän kuin kukaan osasi odottaa. KYLLÄ, MUTTA Onnistut yrittämässäsi, mutta jokin täysin epäolennainen asia menee vikaan. EI, MUTTA Et

Lisätiedot

Vihamiespiiras. kirjoittanut Derek Munson kuvittanut Tara Calahan King

Vihamiespiiras. kirjoittanut Derek Munson kuvittanut Tara Calahan King kirjoittanut erek Munson kuvittanut Tara alahan King Se oli täydellinen kesä, kunnes Juuso Rossi muutti parhaan kaverini, Santerin, naapuriin. En pitänyt Juusosta. Hän järjesti juhlat, eikä minua edes

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää Aikamedia 2 En voinut enää kieltää JUMALAN OLEMASSAOLOA n Vuosia sitten ajattelin, että elämässä ei ole mitään järkeä. Identiteettiongelmien keskellä minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuka minä olen, mistä

Lisätiedot

REIPPAAN TYTöN URAPOLKU. Evaitaä uraohjaukseen 9.10 Emilia Mahlio

REIPPAAN TYTöN URAPOLKU. Evaitaä uraohjaukseen 9.10 Emilia Mahlio REIPPAAN TYTöN URAPOLKU Evaitaä uraohjaukseen 9.10 Emilia Mahlio Olipa kerran reipas tyttö, joka oli niin reipas ettei hänestä tarvinnut huolta kantaa. Hän piti puolensa, ilmaisi asiansa, lunasti lupauksensa

Lisätiedot

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus 7.3.2011 17.4.2011 Joni Kärki ja Mikko Lehtola Matka alkoi Oulaisten rautatieasemalta sunnuntaina 16.3. Juna oli yöjuna, ja sen oli tarkoitus lähteä matkaan

Lisätiedot

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin.

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin. Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona TAMMI Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona Kuvittanut Hannamari Ruohonen Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki Kannen kuva: Hannamari Ruohonen Kannen ja typografian suunnittelu: Laura Lyytinen

Lisätiedot

Maanantai 14.7.2014 Heitä sitä valkoista palloa kohti!

Maanantai 14.7.2014 Heitä sitä valkoista palloa kohti! Maanantai 14.7.2014 Heitä sitä valkoista palloa kohti! Ensimmäinen kohteemme tällä viikolla oli Anttolan palvelukeskus. Aloitimme aamun reippaasti pihapeleillä. Yksi asukkaista ymmärsi petanquen idean

Lisätiedot

Kysely kotona asuvien vuotiaiden vammaisten henkilöiden asumisen tarpeista

Kysely kotona asuvien vuotiaiden vammaisten henkilöiden asumisen tarpeista Valitse kohde. 1 (13) 28.3.2014 Kysely kotona asuvien 15-35 -vuotiaiden vammaisten henkilöiden asumisen tarpeista A. Taustatiedot Syntymävuosi? Sukupuoli? nainen mies Äidinkieli? suomi ruotsi muu Postinumero?

Lisätiedot

Kaverini Eetu hukkasi pyöränavaimensa, kun oli kylässä meillä. Hän huomasi sen vasta illalla, kun oli jo pimeää.

Kaverini Eetu hukkasi pyöränavaimensa, kun oli kylässä meillä. Hän huomasi sen vasta illalla, kun oli jo pimeää. Papuri.papunet.net Kaverini Eetu hukkasi pyöränavaimensa, kun oli kylässä meillä. Hän huomasi sen vasta illalla, kun oli jo pimeää. Riku, pliis, auta mua etsimään niitä. Muuten mun täytyy kävellä kotiin,

Lisätiedot

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita.

Perustunteita. Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita Ihmisellä on paljon erilaisia tunteita. Osa niistä on perustunteita. Perustunteita ovat: ilo, suru, pelko, viha, inho ja häpeä. Niitä on kaikilla ihmisillä. Ilo Ilon tunne on hyvä tunne.

Lisätiedot

Keski-Suomen luontomuseo

Keski-Suomen luontomuseo Keski-Suomen luontomuseo Tehtävät 1-2 lk. Tässä näet museon pohjapiirroksen. Se on meidän karttamme tällä kierroksella. Hei! Olen oppaasi Kalle. Kun teet ristikon saat tietää, mikä eläin minä olen. 1.

Lisätiedot

Lähdetkö kahville minun kanssani? Uskallatko kertoa tunteistasi? Jaksatko valvoa yli puolenyön? Käytätkö mielelläsi lankapuhelinta?

Lähdetkö kahville minun kanssani? Uskallatko kertoa tunteistasi? Jaksatko valvoa yli puolenyön? Käytätkö mielelläsi lankapuhelinta? NOPEANNOKKELA NOSTATUS Kerro kiero kysymys, vedä villi vastaus Kysymyksissä on K-kirjain ja vastauksissa V-kirjain. Ne voi tulostaa myös eri sävyisille papereille. Leikkaa suikaleiksi. Yksi osallistuja

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

nopea hidas iloinen surullinen hauska vakava rauhallinen reipas kovaääninen hiljainen raju herkkä salaperäiset selkeät

nopea hidas iloinen surullinen hauska vakava rauhallinen reipas kovaääninen hiljainen raju herkkä salaperäiset selkeät nopea hidas iloinen surullinen hauska vakava rauhallinen reipas kovaääninen hiljainen raju herkkä salaperäiset sanat selkeät sanat CC Kirsi Alastalo 2016 Kuvat: Papunetin kuvapankki, www.papunet.net, Sclera

Lisätiedot

Suomen lippu. lippu; liputus, liputtaa, nostaa lippu salkoon

Suomen lippu. lippu; liputus, liputtaa, nostaa lippu salkoon Suomen lippu Suomessa on laki, miten saat liputtaa. Lipussa on valkoinen pohja ja sininen risti. Se on kansallislippu. Jokainen suomalainen saa liputtaa. Jos lipussa on keskellä vaakuna, se on valtionlippu.

Lisätiedot

ITSENÄISTYVILLE NUORILLE

ITSENÄISTYVILLE NUORILLE JO ITSENÄISTYNEILTÄ- ITSENÄISTYVILLE NUORILLE Talla.... vihkolla haluamme jakaa kokemuksiamme teille. Omilleen-toiminnan kokemusasiantuntijaryhmä on suunnitellut vihkon sisällön. Ryhmään on osallistunut

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

Emma ja Julija ovat ruvenneet huomioimaan Jennaa enemmän. He ovat hyviä ystäviä.

Emma ja Julija ovat ruvenneet huomioimaan Jennaa enemmän. He ovat hyviä ystäviä. Sakke aloittaa peruskoulun, Eetu ja Karim menee yhdeksännelle luokalle ja Julija, Emma ja Jenna aloittavat kahdeksannen luokan ja ovat siitä innoissaan. Emma ja Julija ovat ottaneet Jennan mukaan ja Jennakin

Lisätiedot

Ruut: Rakkauskertomus

Ruut: Rakkauskertomus Nettiraamattu lapsille Ruut: Rakkauskertomus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Kirjoita dialogi (yksi tai monta!)

Kirjoita dialogi (yksi tai monta!) Kirjoita dialogi (yksi tai monta!) Poliisilaitos Kela Posti Pankki Työvoimatoimisto Poliisiasema Trafi Katsastus Poliisilaitos Kela Posti Pankki Työvoimatoimisto Poliisiasema Trafi Katsastus Maistraatti

Lisätiedot

Millainen Pekka on? Kumpi on kauniimpi? Kuka on paras? Mikä on maailman korkein vuori?

Millainen Pekka on? Kumpi on kauniimpi? Kuka on paras? Mikä on maailman korkein vuori? MILLAINEN? vertailu Millainen Pekka on? Kumpi on kauniimpi? Kuka on paras? Mikä on maailman korkein vuori? Sää oli ihana viikonloppuna! Pekka on komea mies. Kumpi teistä haluaa tulla ensin? Kumpi on parempi,

Lisätiedot

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär.

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VÄLIKOHTAUS MATKALLA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui - Kapernaumissa b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin

Lisätiedot

Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola

Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola, syntyi 22.1.1922 Lappeella ja kävi kansakoulun 1928 1934 Lappeen Simolassa ja lyseon pääosin Viipurissa 1934 1939. Eila 13-vuotiaana Eila ja äiti Irene

Lisätiedot

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY 2007 Mary K. Rothbart, D. E. Evans. All Rights Reserved. Finnish translation: Professor Katri Räikkönen-Talvitie and the Developmental Psychology Research Group, University of Helsinki, Finland The Adult

Lisätiedot

Pauli Holmlund. Pauli, Varma ja Else Holmlund n. 1926.

Pauli Holmlund. Pauli, Varma ja Else Holmlund n. 1926. Pauli Holmlund Pauli Johansson Holmlund syntyy 17.10.1904 Porissa ja käy siellä koulunsa. 16- vuotiaana hän lähtee vapaaehtoisena vapauttamaan Karjalaa. Sisaret naureskelevat, kun Pauli luulee ottavansa

Lisätiedot

Kenguru 2015 Mini-Ecolier (2. ja 3. luokka) RATKAISUT

Kenguru 2015 Mini-Ecolier (2. ja 3. luokka) RATKAISUT sivu 1 / 10 3 pistettä 1. Kuinka monta pilkkua kuvan leppäkertuilla on yhteensä? (A) 17 (B) 18 (C) 19 (D) 20 (E) 21 Ratkaisu: Pilkkuja on 1 + 1 + 1 + 2 + 2 + 1 + 3 + 2 + 3 + 3 = 19. 2. Miltä kuvan pyöreä

Lisätiedot

KOMPARATIIVIN TAIVUTUS

KOMPARATIIVIN TAIVUTUS KOMPARATIIVIN TAIVUTUS YKSIKKÖ MONIKKO perusmuoto -mpi -mmat Millainen? isompi isommat Millaiset? -mma- -mpa- -mmi- -mpi- Millaista? isompaa isompia Millaisia? Millaisen? (gen./ obj.) isomman isompien

Lisätiedot

Kenguru Écolier (4. ja 5. luokka) ratkaisut sivu 1/5

Kenguru Écolier (4. ja 5. luokka) ratkaisut sivu 1/5 Kenguru Écolier (4. ja 5. luokka) ratkaisut sivu 1/5 3 pisteen tehtävät 1) Miettisen perhe syö 3 ateriaa päivässä. Kuinka monta ateriaa he syövät viikon aikana? A) 7 B) 18 C) 21 D) 28 E) 37 2) Aikuisten

Lisätiedot

Maaria Lappalainen SATUTETTU

Maaria Lappalainen SATUTETTU Maaria Lappalainen SATUTETTU Satutettu Maaria Lappalainen Kuvat: Maaria Lappalainen Ulkoasu: Lassi Kahilakoski Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN 978-952-235-404-4 Luovutus Piikit selässä, terävät kuin

Lisätiedot

Kulttuuria ja urheilua -reitti Tehtävien avulla opit suomea. Opettaja voi koulussa valita ryhmälle sopivat tehtävät.

Kulttuuria ja urheilua -reitti Tehtävien avulla opit suomea. Opettaja voi koulussa valita ryhmälle sopivat tehtävät. Ohjeet Kulttuurikuntoilun tehtäviä varten Kulttuuria ja urheilua -reitti Tehtävien avulla opit suomea. Opettaja voi koulussa valita ryhmälle sopivat tehtävät. TEHTÄVÄT ENNEN KÄVELYÄ TEHTÄVÄ 1 Lue kävelyn

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

Haastattelut e-kioskin käyttäjäkokemuksista. Mira Hänninen Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Haastattelut e-kioskin käyttäjäkokemuksista. Mira Hänninen Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Haastattelut e-kioskin käyttäjäkokemuksista Mira Hänninen Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Sukupuoli ja ikä Haastattelin Kirjasto 10:ssä 14 henkilöä, joista seitsemän oli naisia (iät 24, 25, 36, 36, 50,

Lisätiedot

Haluaisin mennä nukkumaan Verbi + verbi + verbi

Haluaisin mennä nukkumaan Verbi + verbi + verbi Verbien rektioita Haluaisin mennä nukkumaan Verbi + verbi + verbi Jos lauseessa on useita verbejä, missä muodossa 2. tai 3. verbi ovat? -Jos lauseessa on useita verbejä peräkkäin, 1. verbi taipuu normaalisti,

Lisätiedot

Asumisen suunnitelmani. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Asumisen yksilölliset tukimallit projektin tuottamaa aineistoa

Asumisen suunnitelmani. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Asumisen yksilölliset tukimallit projektin tuottamaa aineistoa Asumisen suunnitelmani Asumisen yksilölliset tukimallit projektin tuottamaa aineistoa Asumisen suunnitelmani Jos suunnittelet muuttoa, on hyödyllistä pohtia etukäteen, millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä

Lisätiedot

Twinning 2011 the real story UNCUTVERSION

Twinning 2011 the real story UNCUTVERSION Twinning 2011 the real story UNCUTVERSION 18. elokuuta kello 14.30 Hki- Vantaan kentällä alkoi tämän vuotinen Twinning vierailumme kaksoiskamariimme Stadeen. Lento lähti 17.30, mutta puheenjohtajamme Jarno

Lisätiedot

Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan.

Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan. Mitä tunteet ovat? Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä tunteet oikein ovat. Kuitenkin jokainen ihminen kokee tunteita koko ajan. Tunteet voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä ja ne muuttuvat ja vaihtuvat.

Lisätiedot

Vas. Tina ja keskellä Thaimaalaisia joita kävimme tapaamassa ja lahjoittamassa thaimaalaista ruokaa, jota oli tuotu Kirkolle jaettavaksi.

Vas. Tina ja keskellä Thaimaalaisia joita kävimme tapaamassa ja lahjoittamassa thaimaalaista ruokaa, jota oli tuotu Kirkolle jaettavaksi. Kaija Grundell Kaohsiung, Taiwan 29.04.2016 Terveiset kesäisen kuumasta Kaohsiungista! Päivälämpötila jo yli +30! Kielenopiskeluni päättyi helmikuun lopussa. Alla kuvassa opettajiani ja takarivissä opiskelutovereita,

Lisätiedot

Kohtaamisen taito lastensuojelussa/ Lasse-koulutukset : Kokemusasiantuntijoiden viestit

Kohtaamisen taito lastensuojelussa/ Lasse-koulutukset : Kokemusasiantuntijoiden viestit Kohtaamisen taito lastensuojelussa/ Lasse-koulutukset 2014-2015: Kokemusasiantuntijoiden viestit Kohtaamisessa tärkeää: Katse, ääni, kehon kieli Älä pelkää ottaa vaikeita asioita puheeksi: puhu suoraan,

Lisätiedot

adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa.

adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa. Adverbiaali adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa. Tänään (aika) koulussa (paikka) puhuttiin varovasti (tapa) vähän (määrä) vahingossa

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible

Lisätiedot

Työssäoppimassa Tanskassa

Työssäoppimassa Tanskassa Työssäoppimassa Tanskassa Taustatietoja kohteesta: Herning- kaupunki sijaitsee Tanskassa Keski- Jyllannissa. Herningissä asukkaita on noin. 45 890. Soglimt koostuu yhteensä 50 hoitopaikasta. Soglimtissa

Lisätiedot

BADALONA, ESPANJA 29.05. 16.07. 2013. Titta Lumiaho 25.07.2013

BADALONA, ESPANJA 29.05. 16.07. 2013. Titta Lumiaho 25.07.2013 BADALONA, ESPANJA 29.05. 16.07. 2013 Titta Lumiaho 25.07.2013 JOHDANTOA Minun yksi unelmista on ollut se, että pääsen ulkomaille työharjoitteluun. Tämä unelma toteutui, kun opettajani ilmoitti, että Espanjassa

Lisätiedot

Parisuhteen vaiheet. Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta.

Parisuhteen vaiheet. Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta. Parisuhteen vaiheet Yleensä ajatellaan, että parisuhteessa on kolme vaihetta. Parisuhteen vaiheet ovat seurusteluvaihe, itsenäistymisvaihe ja rakkausvaihe. Seuraavaksi saat tietoa näistä vaiheista. 1.

Lisätiedot

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN 1 TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN A) Sisältökysymykset: 1. Miksi pojan nimeksi tuli Peukaloinen? 2. Millainen Peukaloinen oli lapsena? 3. Miten Peukaloinen ohjasi hevosta oikeaan paikkaan? 4. Mitä vastaan

Lisätiedot

Miten asutaan? ASUMISNEUVONTAHANKE 2006-2008

Miten asutaan? ASUMISNEUVONTAHANKE 2006-2008 1 Miten asutaan? ASUMISNEUVONTAHANKE 2006-2008 2 Erilaisia asumismuotoja Vuokra-asumisessa vuokralainen maksaa joka kuukausi vuokraa vuokranantajalle. Asunnon voi vuokrata yksityisiltä omistajilta ja yleishyödyllisiltä

Lisätiedot

Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat

Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat Kummikirje 1-2016 3.5. 2016 Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat Olen uusi Venäjän alueen kummityön kordinaattori Ammi Kallio. Tämä on ensimmäinen kummikirje, jonka kirjoitan teille alueelta.

Lisätiedot

Tuuli-Tytti Sivusaari

Tuuli-Tytti Sivusaari Tuuli-Tytti Sivusaari Tuuli-Tytti ja tytär Sanna Tuuli Tytti Sivusaari syntyi 25.1.1964 Vaasassa. Hänellä on kaksossisar Päivi Piia. Kaksoset Vanhemmat Simo ja Liisa Sivusaari. Tuuli eli avoliitossa Matts

Lisätiedot

Kenguru 2016 Benjamin (6. ja 7. luokka)

Kenguru 2016 Benjamin (6. ja 7. luokka) sivu 1 / 8 NIMI LUOKKA Pisteet: Kenguruloikan pituus: Irrota tämä vastauslomake tehtävämonisteesta. Merkitse tehtävän numeron alle valitsemasi vastausvaihtoehto. Väärästä vastauksesta saat miinuspisteitä

Lisätiedot

Nyakaton Luterilainen Raamattuopisto. Mwanza, Tanzania VIKTORIAJÄRVEN ITÄISEN HIIPPAKUNNAN TYÖNTEKIJÄKOULUTUS. Nimikkohankeraportti 1/2014

Nyakaton Luterilainen Raamattuopisto. Mwanza, Tanzania VIKTORIAJÄRVEN ITÄISEN HIIPPAKUNNAN TYÖNTEKIJÄKOULUTUS. Nimikkohankeraportti 1/2014 VIKTORIAJÄRVEN ITÄISEN HIIPPAKUNNAN TYÖNTEKIJÄKOULUTUS Nyakaton Luterilainen Raamattuopisto Mwanza, Tanzania Nimikkohankeraportti 1/2014 Hankenumero 14106 115 Nyakato Luterilainen Koulutuskeskus perustettiin

Lisätiedot

JAKSO MITEN MATKA ALKAA?

JAKSO MITEN MATKA ALKAA? Otavan asiakaspalvelu Puh. 0800 17117 asiakaspalvelu@otava.fi Tilaukset Kirjavälitys Oy Puh. 010 345 1520 Faksi 010 345 1454 kvtilaus@kirjavalitys.fi 1. painos 2015 Kati Aavikko, Satu Arjanne, Sanna Halivaara

Lisätiedot

MUN MYRTSI -MOBIILISOVELLUSKOKEILU

MUN MYRTSI -MOBIILISOVELLUSKOKEILU MUN MYRTSI -MOBIILISOVELLUSKOKEILU 1.9. 30.11.2016 Alustava vastausraportti (28.11.2016) Vantaan kaupunkisuunnittelussa tehdään parhaillaan suunnitelmaa tulevaisuuden Myyrmäestä. Suunnitelmalla varmistetaan

Lisätiedot

TALLINNA (OSA 1)

TALLINNA (OSA 1) TALLINNA (OSA 1) 26.-29.5.2016 HOTELLI JA BALETTI SAVOY BOUTIQUE HOTEL VAKIOMESTAMME TALLINNASSA Saavuttuamme Pärnusta luksusbussilla (2 euroa/hlö) kävelimme reilun kilometrin päähän hotelliimme Savoy

Lisätiedot

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat Matkatyö vie miestä 5.4.2001 07:05 Tietotekniikka on helpottanut kokousten valmistelua, mutta tapaaminen on silti arvossaan. Yhä useampi suomalainen tekee töitä lentokoneessa tai hotellihuoneessa. Matkatyötä

Lisätiedot

1. pääministeri - Mari Kiviniemi tavata sunnuntai lyhyesti - Kiina pääministeri - Wen Jiabao

1. pääministeri - Mari Kiviniemi tavata sunnuntai lyhyesti - Kiina pääministeri - Wen Jiabao LAUSETYYPPIEN PIKAKERTAUS TEE LAUSE 1. pääministeri - Mari Kiviniemi tavata sunnuntai lyhyesti - Kiina pääministeri - Wen Jiabao Shanghai - vierailu yhteys 2. Yhdysvallat - avaruushallinto Nasa pitää torstai

Lisätiedot

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Mary-Anne S. Suomi Kertomus 27/60 www.m1914.org Bible for Children,

Lisätiedot

kielipassi Moduuli 1

kielipassi Moduuli 1 kielipassi Moduuli 1 minä ja lähipiiri MINÄ / IHMINEN / MODUULI 1 / A1.3 Osaan kertoa perustiedot itsestäni kirjallisesti ja suullisesti. Osaan vastata henkilötietokysymyksiin. Osaan täyttää henkilötietolomakkeen.

Lisätiedot

Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat KATSO YLLÄTYSTULOS!

Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat KATSO YLLÄTYSTULOS! TOIMITTAJAT PISTIVÄT KESÄN JÄÄTELÖT JÄRJESTYKSEEN SIVU 3 KATSO YLLÄTYSTULOS! Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat -Rasmus SIVU 2 Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. SIVU 6 KUINKA KAUPPA

Lisätiedot

Kenguru Cadet, ratkaisut (1 / 6) luokka

Kenguru Cadet, ratkaisut (1 / 6) luokka Kenguru Cadet, ratkaisut (1 / 6) 3 pisteen tehtävät 1. Mikä luvuista on parillinen? (A) 2009 (B) 2 + 0 + 0 + 9 (C) 200 9 (D) 200 9 (E) 200 + 9 Ainoa parillinen on 200 9 = 1800. 2. Kuvan tähti koostuu 12

Lisätiedot

Bulgaria, Pazardzhik 4.3.-15.4.2014

Bulgaria, Pazardzhik 4.3.-15.4.2014 Bulgaria, Pazardzhik 4.3.-15.4.2014 Janet Valliovuo ja Ramoona Rahja, Horaca11 Johdanto Lähdimme ulkomaille, koska halusimme kokeilla jotain erilaista ja kokeilla rajojamme. Halusimme lähteä Iso-Britanniaan,

Lisätiedot

Matkaraportti. Malta 4.1.-13.2.2013. Anniina Yli-Lahti Iida Toropainen

Matkaraportti. Malta 4.1.-13.2.2013. Anniina Yli-Lahti Iida Toropainen Matkaraportti Malta 4.1.-13.2.2013 Anniina Yli-Lahti Iida Toropainen Johdanto Anniina oli miettinyt jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien ulkomailla työssäoppimista ja viime hetkellä sai myös Iidan

Lisätiedot