Oppimisalustan valintaprosessi

Transkriptio

1 Oppimisalustan valintaprosessi Harjoitustyö Satu Huusko Koulutusteknologia Kokkolan yliopistokeskus Chydenius TIES462 Virtuaaliset oppimisympäristöt Tentaattori: Leena Hiltunen, Jaana Markkanen

2 Tiivistelmä Tällä hetkellä markkinoilla on runsaasti erilaisia oppimisalustoja, joista valitseminen on hankalaa. Oppimisalustan valinta on monimutkainen päätöksentekoprosessi, jota ei kannata tehdä huolimattomasti. Oppimisalustan valinnassa kannattaa kiinnittää huomioita sekä pedagogisiin että teknisiin ominaisuuksiin. Valinnassa on huomioitava organisaation oppimisnäkemys ja tavoitteet sekä kaikkien sidosryhmien tarpeet. Harjoitustyössä esitellään yksi mahdollinen valintaprosessi oppimisalustan valinnan tueksi. Valintaprosessin vaiheisiin kuuluvat suunnittelu, sidosryhmien tunnistaminen, arviointikriteerien tunnistaminen, tiedon keruu, tiedon analysointi lopuksi oppimisalustan valinta. Myös aiemmin tehtyjä vertailuja voidaan käyttää arvioinnin apuna, mutta niitä käytettäessä kannattaa muistaa, että ne vanhenevat todella nopeasti uusien alustaversioiden tullessa markkinoille nopealla tahdilla. Kun oppimisalustojen kehitys saavuttaa hieman seesteisemmän vaiheen, tulevat alustojen erot ja määrä vähenemään kilpailun takia. Sopivan oppimisalustan valitseminen on tällöin varmasti helpompaa. 2

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Virtuaalinen oppimisympäristö Oppimisalusta Valintaprosessi Suunnittelu Arviointitavan valinta, kerätyn tiedon analysointi ja arviointi Päätöksenteko-ohjelmistot Asiantuntijoiden käyttö Aiemmin tehtyjen vertailujen käyttö Sidosryhmien tunnistaminen Arviointikriteerien ja vaatimusten tunnistaminen Tiedon keruumenetelmien valinta ja tiedon hankinta Oppimisalustan valinta ja loppuraportti Pohdinta Lähteet

4 1. Johdanto Virtuaalisia oppimisympäristöjä käytetään entistä enemmän opetuksen tukena tai pääasiallisena opetuskanavana. Yhä useammat koulut, yliopistot ja yritykset tai organisaatiot yrittävät siirtyä perinteisistä opetuksen ja koulutuksen tavoista innovatiivisempiin koulutusmateriaalien jakamisen tekniikoihin verkkojen välityksellä (Moussiades & Iliopolou, 2006). Vaikka virtuaalisia oppimisympäristöjä voidaan nykyään rakentaa monenlaisten sosiaalisen median ja muiden kaikkien käytössä olevien työkalujen ympärille, esimerkiksi Wikipedian, Twitterin, YouTuben, GoogleDocsin tai Skypen, päädytään koulumaailmassa usein käyttämään jotain oppimisalustaa, joka toimii virtuaalisen oppimisympäristön luomisen pohjana. Oppimisalustoja on tarjolla monenlaisia moneen eri tarkoitukseen. Esimerkiksi englanninkielisestä Wikipediasta löytyi Virtual learning environment kategorian alta 103 sivua, jotka ovat pääosin erilaisten oppimisalustojen sivuja (Wikipedia, 2013). Tästä runsaasta valikoimasta voi olla hankalaa löytää juuri sopivin kutakin organisaatiota varten (Moussiades & Iliopolou, 2006). Oppimisalustoja myös syntyy uusia tiheään ja samoin jotkut poistuvat käytöstä. Internetistä löytää hakukoneen avulla helposti paljon eri oppimisalustojen vertailuja, mutta niiden ongelmana on se, että ne vanhenevat äkkiä uusien alustaversioiden myötä. Valmiit vertailut eivät myöskään voi ottaa huomioon yksilöllisiä tarpeita tai painotuksia. Oppimisalustan valinta on moniulotteinen ongelma, johon kannattaa perehtyä huolella. Usein oppimisalustan valinnan tekee kuitenkin vain joku osa organisaatiosta huomioimatta kaikkien sidosryhmien tarpeita tai todellisia hankinnan ja ylläpidon aiheuttamia kustannuksia (Hälinen, 2011). Valinnassa käytetään yleensä arviointitaulukoita, joiden avulla yritetään löytää oppimisalustojen eroja (Colace & Santo, 2011). Tämän lähestymistavan heikkoutena on monesti arvioiden subjektiivisuus ja vain muutaman valintakriteerin käyttäminen (Colace & Santo, 2011, Hälinen, 2011). Tässä harjoitustyössä kuvaillaan oppimisalustan valintaprosessi. 1.1 Virtuaalinen oppimisympäristö Virtuaalisella oppimisympäristöllä tarkoitetaan eri asiayhteyksissä hieman eri asioita. Pääsääntöisesti sillä kuitenkin tarkoitetaan tietoverkkoon toteutettua web-pohjaista 4

5 ympäristöä, jonka avulla voidaan jakaa oppimateriaalia ja kommunikoida opettajan ja opiskelijoiden kesken. Dillenbourg, Schneider ja Synteta (2002) määrittelevät virtuaalisen oppimisympäristön seuraavasti; Virtuaalinen oppimisympäristö on suunniteltu informaatiotila. Virtuaalinen oppimisympäristö on sosiaalinen tila, jossa tapahtuu koulutuksellista vuorovaikutusta. Virtuaalinen oppimisympäristö on virtuaalinen tila, joka on täsmällisesti esitetty, mutta sen muoto voi vaihdella tekstistä aina kolmiulotteiseen virtuaaliseen maailmaan. Opiskelijat osallistuvat aktiivisina toimijoina virtuaalisen tilan rakentamiseen. Virtuaalisia oppimisympäristöjä voidaan käyttää niin etäopetuksessa kuin perinteisen luokkaopetuksen rikastuttajana. Virtuaaliset oppimisympäristöt integroivat heterogeenisia teknologioita ja monia pedagogisia lähestymistapoja. Useimmat virtuaaliset oppimisympäristöt limittyvät fyysiseen ympäristöön. Joskus virtuaalisella oppimisympäristöllä viitataan myös ympäristön pelkkään tekniseen toteutukseen, jota tässä harjoitustyössä kutsutaan nimellä oppimisalusta. 1.2 Oppimisalusta Oppimisalusta tarkoittaa ohjelmistopakettia, jonka avulla kouluttajat voivat luoda ja jakaa kursseja tietoverkossa. Oppimisalusta mahdollistaa opiskeluresurssien luomisen nopeasti vähäisillä teknisillä taidoilla. Tyypillisesti oppimisalusta on toteutettu web-pohjaisena ja siihen on integroitu työkaluja mm. kurssin helppoon rakentamiseen, materiaalin helppoon lataamiseen, kommunikointiin ja kurssin ulkonäön muokkaamiseen. Näitä verkkoopiskelujärjestelmiä voidaan kutsua myös kurssinhallintajärjestelmiksi. (Hodhod ym., 2010) Oppimisalustoja ovat esimerkiksi Moodle ja Discendum Optima. Moodle on monipuolinen ja suosittu oppimisalusta, joka on luotu kokonaan avoimen lähdekoodin projektina (Moodle, 2013). Sitä voi käyttää ilmaiseksi GPL-lisenssin antamissa puitteissa (Moodle, 2013). Discendum Optima on Suomessa tehty maksullinen, joustava oppimisalusta (Discendum, 2013). 5

6 2. Valintaprosessi Oppimisalustan valintaan kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa, jotta saataisiin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Valintaprosessi kannattaa miettiä etukäteen. Valintaprosesseja on kuvattu kirjallisuudessa erilaisia ja erivaiheisia. Erilaisista prosesseista on kuitenkin helposti löydettävissä yhtäläisyyksiä, yleensä niistä löytyy ainakin seuraavat vaiheet; sidosryhmien tunnistaminen, arviointikriteerien valinta, arvioinnin suorittaminen ja oppimisalustan valinta. Tässä harjoitustyössä esitellään valintaprosessi Moussieadesin ja Iliopoloun (2006) esittelemää prosessia mukaillen. Prosessin vaiheet ovat; suunnittelu, sidosryhmien tunnistaminen, evaluointikriteerien tunnistaminen, tiedon keruu, tiedon analysointi ja valinnan tekeminen ja raportointi. Vaiheet on esitetty myös kuvassa 1. Suunnittelu Sidosryhmien tunnistaminen Arviointikriteerien tunnistaminen Tiedon keruu Tiedon analysointi Valinnan tekeminen ja loppuraportti Kuva 1. Oppimisalustan valintaprosessi. 2.1 Suunnittelu Oppimisalustan valinta on projekti, joka kannattaa aikatauluttaa, jakaa tehtäviin ja suunnitella kuten mikä tahansa muukin projekti. Suunnittelussa kartoitetaan käytettävissä olevat resurssit, oppimisalustan käyttökonteksti ja tavoitteet, joihin oppimisalustan käyttämisellä pyritään ja huomioidaan organisaation oppimisnäkemys (Hälinen, 2011). Suunnitteluvaiheessa selvitetään mm. minkälaisia arviointitapoja käytetään, käytetäänkö ulkopuolisia arvioijia, mitä tiedon keruumenetelmiä ja analysointitapoja käytetään ja käytetäänkö valmiita päätöksenteko-ohjelmistoja. Myös aiemmin tehtyjä vertailuja voidaan käyttää hyväksi arvioinnissa, kunhan muistetaan, että ne vanhenevat nopeasti. 6

7 2.2 Arviointitavan valinta, kerätyn tiedon analysointi ja arviointi On suositeltavaa yhdistellä erilaisia arviointitapoja. Oppimisalustojen arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi formatiivista ja summatiivista arviointia. Esimerkiksi opettaja voi tehdä formatiivista arviointia koko ajan kurssin luomisen aikana. Summatiivista arviointia tehdään opiskelijoiden näkemälle lopputulokselle. Käyttökelpoisia arviointitapoja voisivat olla myös havainnollistava (engl. illuminative) arviointi, integroiva (engl. integrative) arviointi tai toimintotutkimus (engl. Action Research). (Moussiades & Iliopolou, 2006) Arvioinnissa on huomioitava sekä pedagogiset että tekniset ominaisuudet. Pedagogiset tekijät ovat tärkeitä oppimisalustan valinnassa. Pedagogista arviointia varten on kehitetty omia arviointimenetelmiä. Esimerkiksi Britain ja Liber (1999) ovat kehitelleet pedagogisen arviointimallin virtuaalisten oppimisympäristöjen arviointiin yhdistelemällä aiemmin eri tarkoituksiin kehitettyjä malleja. Heidän arviointimallinsa huomioi pedagogisen monipuolisuuden ja innovatiivisuuden opettamisessa ja oppimisessa, verkko-oppimisen hallinnan ja opiskelijoiden oman oppimisen hallinnan (Britain & Liber, 1999). Myös tekniseen arviointiin on kehitelty monenlaisia erilaisia menetelmiä ja standardeja tietokoneohjelmistojen arvioinnin näkökulmasta (Hälinen, 2011). Tällaisia standardeja ovat esimerkiksi ISO/IEC 25010, jonka avulla voitaisiin verrata oppimisalustoja ohjelmistotuotteena toisiinsa. Tämä standardi ei kuitenkaan riitä yksin oppimisalustan arvioimiseen, koska siitä puuttuu pedagoginen näkemys. Standardeja voidaan käyttää myös esimerkiksi yksittäisten arviointikriteerien vertailuun. Esimerkiksi käytettävyyttä voitaisiin arvioida erikseen käytettävyyteen keskittyvän ISO standardin avulla. Oppimisalustan valinta on luonteeltaan monimutkaista päätöksentekoa, jonka apuna voidaan käyttää monikriteerisiä päätöksentekomenetelmiä (Arh & Balzic, 2007, Shee & Wang, 2008, Colace & De Santo, 2011). Oppimisalustojen arvioinnissa on huomioitava monia toistensa kanssa ristiriidassa olevia tavoitteita kuten sosiaalisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia tekijöitä (Arh & Balzic, 2007). Yksi useassa tieteellisessä oppimisalustan valintaan keskittyvässä artikkelissa hyväksikäytetty monikriteerinen päätöksentekomenetelmä on AHP (Analytic Hierarchy Process). AHP on hierarkkinen attribuuttipuu, jossa ensin päätökseen vaikuttavat attribuutit jaetaan 7

8 hierarkkisesti omiin ryhmiin, aliongelmiin. Kun hierarkia on rakennettu, vertaillaan sen elementtejä toisiinsa. Vertailut muutetaan numeerisiksi arvoiksi, joissa huomioidaan myös eri elementtien prioriteetit. Numeerisia arvoja voidaan käyttää päätöksenteon apuna. Esimerkiksi Hälinen (2011) on käyttänyt AHP:tä oppimisalustojen vertailuun, jossa huomioidaan sekä pedagogisia että teknisiä ominaisuuksia. 2.3 Päätöksenteko-ohjelmistot Tietokoneiden käyttö helpottaa suurenkin tietomäärän analysoinnin rutiinitehtävissä (Moussiades & Iliopolou, 2006). Rutiinitehtäviin voidaan käyttää erilaisia ohjelmistoja taulukkolaskenta-ohjelmistoista päätöksenteko-ohjelmistoihin. Yleisiä päätöksentekoohjelmistoja löytyy minkä tahansa päätöksen tekemiseen myös web-pohjaisina ja ilmaisina. Päätöksenteko-ohjelmien avulla voidaan arvioida oppimisalustoista haluttuja attribuutteja ja antaa niille omia painotuksia. Pelkästään oppimisalustojen valintaa varten on toteutettu myös omia päätöksentekoohjelmistoja. Esimerkkinä voidaan mainita EduTools Summative Decision Tool (EduTools, 2013b), joka löytyy web-pohjaisena internetistä. EduTools summatiivinen päätöksentekotyökalu on käyttökelpoinen työkalu siinä vaiheessa, kun jo tunnetaan oppimisalustoja ja ollaan tietoisia mitä ominaisuuksia halutaan vertailla. Työkalun tavoitteena on auttaa alustan valinnan päätöksessä. Työkalun avulla voidaan valita vertailtavat tuotteet, niiden ominaisuudet ja ominaisuuksien painotusarvot. Jokaiselle ominaisuudelle annetaan itse oma arvosana. Annettujen tietojen perusteella päätöksentekotyökalu laskee tulokset ja ehdottaa sopivinta alustaa. (EduTools, 2013b) 2.4 Asiantuntijoiden käyttö Oppimisalustojen arvioinnin ja valintapäätöksen apuna voidaan käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Ulkopuolisen asiantuntijan käytöstä voi olla hyötyä tai haittaa. Ulkopuolinen arvioija voi suorittaa puolueettoman tutkimuksen ja hänellä voi olla vankka kokemus arviontien tekemisestä, kun taas sisäiset arvioijat tuntevat organisaation ja sen tarpeet hyvin, mutta heiltä voi puuttua arvioimiseen tarvittava kokemus. Ongelmat voidaan ratkaista käyttämällä kussakin tilanteessa parhainta asiantuntemusta. Sisäistä arviointia voidaan käyttää sellaisten osien arvioimiseen, josta tietämystä on eniten ja ulkopuolista arvioijaa, kun oma 8

9 tietämys ja osaaminen loppuvat. Arviointitavaksi kannattaa valita sellainen, joka sopii myös ulkopuolisen arvioijan suoritettavaksi. (Moussiades & Iliopolou, 2006) 2.5 Aiemmin tehtyjen vertailujen käyttö Valmiita vertailutaulukoita voidaan käyttää hyväksi arviointia tehtäessä, mutta niitä ei pelkästään kannata käyttää valinnan perustana. Taulukoita on mahdotonta pitää ajan tasalla jatkuvien päivitysten ja muutosten takia. Suurista taulukoista on myös vaikeaa löytää itselle tärkeä tieto ja laadullisten ominaisuuksien vertailu taulukoista on vaikeaa esimerkiksi sisällön lataamisen helppoudesta. Lisäksi taulukot keskittyvät pääosin teknisiin ominaisuuksiin unohtaen pedagogiset ominaisuudet. (van den Brink & Dirckx, 2006) Valmiita vertailutaulukoita löytyy esimerkiksi EduTools-webbisivulta (EduTools, 2013a). EduTools on yhteisön ylläpitämä sivusto, jossa esitellään eri oppimisalustoja ja niiden arvioita. Sivulla annetaan myös mahdollisuus vertailla esimerkiksi kahta oppimisalustaa vierekkäin. Kuka tahansa voi lähettää oman arviointina jostain oppimisalustasta sivustolle. (EduTools, 2013a) Aiemmin tehdyistä vertailuista löytyy myös useita tieteellisiä artikkeleita, joita voi käyttää oman arvioinnin pohjana. Vertailu on tosin näissäkin tapauksissa saattanut olla vanhentunutta tietoa jo artikkelin ilmestymisen aikoihin. Esimerkiksi Al-Ajlan (2012) on vertaillut kymmentä eri oppimisalustaa Saudi-Arabiassa olevan Qassimin Yliopiston tarpeisiin. Hän päätyi valinnassaan Moodleen ja listaa kirjassaan monia Moodlen etuja. Myös toisessa tutkimuksessa on päädytty valitsemaan Moodle, kun vertailussa on ollut kolme virtuaalista oppimisalustaa (Hodhod ym., 2010). Dyson ja Campello (2003) ovat tutkineet tapoja arvioida virtuaalisia oppimisympäristöjä. Heidän metodinsa huomioivat sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset arviot ja eri näkökulmat virtuaalisiin oppimisympäristöihin. Tutkimuksessaan he pilotoivat kahta oppimisalustaa, kaupallista BlackBoardia ja sisäisesti toteutettua VirtusClassia ja vertailivat niitä sitoutuneisuuden, osallistumisen ja tavoitteiden saavuttamisen näkökulmista. Clements (2003) on vertaillut kolmea oppimisalustaa, Moodlea, Clarolinea ja ATutoria. Hän on tehnyt vertailun webbisivujen ominaisuusluettelojen perusteella ja kehottaa ennen päätöstä 9

10 demonstroimaan kutakin valinnan kohteena olevaa oppimisympäristöä. Clementsin suosikki näistä kolmesta vertaillusta oli ATutor. (Clements, 2003) 2.6 Sidosryhmien tunnistaminen On tärkeää tunnistaa kaikki sidosryhmät, joihin oppimisalustan valinta vaikuttaa jollain tavalla, jotta kakkien sidosryhmien tarpeet tulevat huomioiduksi valinnassa (Moussiades & Iliopolou, 2006). Sidosryhmiä voivat olla esimerkiksi johtajat, opettajat, ICT-henkilöstö ja opiskelijat (Hälinen, 2011). Jokainen ryhmä haluaa valinnan tukevan omia tavoitteitaan. Esimerkiksi johto voi olla kiinnostunut kustannuksista ja tehokkuudesta, opiskelijat puolestaan ajankäytöstä ja helppokäyttöisyydestä. 2.7 Arviointikriteerien ja vaatimusten tunnistaminen Oppimisalustojen vaatimukset tai ominaisuudet on kirjallisuudessa ryhmitelty niitä kuvaaviin ryhmiin vertailujen tekemisen helpottamiseksi. Yksinkertaisimmillaan vaatimukset voidaan jakaa pedagogisiin ja teknisiin. Nämä molemmat näkökulmat täytyy huomioida oppimisalustaa valittaessa (Colace & Santo, 2011). Tsinakos (2004) on jakanut virtuaalisten oppimisympäristöjen ominaisuudet kuuteen ryhmään; teknisiin ominaisuuksiin, opettajan työkaluihin, oppijan työkaluihin, kommunikointityökaluihin, järjestelmän ylläpito-ominaisuuksiin ja yleisiin ominaisuuksiin. Ryhmittely on edelleen ajankohtainen, vaikkakin esimerkiksi tekniset ratkaisut ovat muuttuneet paljon raportin kirjoittamisen jälkeen. Chin (2003) puolestaan jakaa ominaisuudet neljään ryhmään; teknisiin ominaisuuksiin, pedagogisiin ominaisuuksiin, helppokäyttöisyyteen ja instituutioiden välistä kommunikaatiota edistäviin ominaisuuksiin. Van den Brink ja Dirckx (2006) taas ovat jakaneet attribuutit viiteen kategoriaan; 1) koulutukselliseen näkemykseen (päätavoite, kohderyhmä), 2) didaktisiin toimintoihin (yhteistyömahdollisuuksiin, viestintälomakkeisiin, valmennus- ja tukimahdollisuuksiin, testaus- ja kyselyjärjestelmiin, kompetenssien ja taitojen hallintamahdollisuuksiin, sisällönlisäämismahdollisuuksiin) 3) koulutusorganisatorisiin tekijöihin (porftolio, opiskelijoiden tarkkailujärjestelmä) 4) toiminnalliseen rakenteeseen (käyttöliittymä, helppokäyttöisyys) ja 5) tekniseen infrastruktuuriin (tiedon vaihto, sisällönlisäämiskeinot, standardit, jne). 10

11 Oppimisalustan valintaan vaikuttavia kriteerejä voivat olla esimerkiksi; organisaation oppimisnäkemys ja työkalun pedagogiset ominaisuudet, modulaarisuus, kielivaihtoehdot, yleiset ominaisuudet (kuten käyttöliittymä, opettajan ja oppilaan työkalut, kommunikointityökalut, interaktiivisuus, reflektiivisyys, adaptiivisuus), tiedon säilytysmuodot, käytettävyys, kotimainen tuki ja kehitystyö, ylläpito, koulutus, yhteistyökumppanit, tekniset ominaisuudet (kuten suojaus, käyttäjähallinta, tietoturva, tekninen tuki) ja hinta. (Kalliala, 2002, Britain & Liber, 2004, Tsinakos, 2004) 2.8 Tiedon keruumenetelmien valinta ja tiedon hankinta Riippuen valitusta arviointimenetelmästä valitaan sopivia tiedon keruumenetelmiä. Tiedon keruumenetelmän valitsemiseen vaikuttaa käytössä oleva aika, tavoitteet ja arvioitava kohde. Tietoa voidaan kerätä haastattelemalla kaikkia sidosryhmiä, pyytämällä heitä täyttämään kyselylomakkeita, tarkkailemalla käyttäjiä, arvioimalla opiskelijoiden menestystä, lukemalla opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja, ryhmähaastattelulla, vertaisarvioinnilla, vertailevilla tutkimuksilla, demonstroimalla tai pilotoimalla vaihtoehtoisia alustoja. Tiedon keruulle kannattaa asettaa selkeä aikataulu ja kommunikoida se myös arvioijille. Arviointi kannattaa tehdä arvioijille mahdollisimman helpoksi tai jopa huomaamattomaksi toimenpiteeksi. Arviointi kannattaa jättää sellaiselle taholle, joka parhaiten tuntee arvioitavan kohteen. (Moussiades & Iliopolou, 2006) Kaikkia oppimisalustoja ei voida valita arvioitaviksi runsaan määrän takia. On hyvä kartoittaa mitä vaihtoehtoisia oppimisalustoja on markkinoilla (van den Brink & Dirckx, 2006). Listoja eri oppimisalustoista löytyy esimerkiksi EduTools-sivustolta (EduTools, 2013c). Näistä arvioitavaksi kannattaa valita sellaiset, joista tiedetään ennestään jo jotain (van den Brink & Dirckx, 2006). 2.9 Oppimisalustan valinta ja loppuraportti Oppimisalustan valinta tehdään analyysin perusteella. Arviointiprosessin tuloksella ja oppimisalustan valinnalla on yleensä suuri merkitys muun muassa koulutusympäristöön, sisältöjen esitysmuotoihin ja sidosryhmien asenteisiin. Loppuraportin luominen ja esittely on tärkeää, jotta tehty päätös on läpinäkyvää kaikille sidosryhmille ja he pääsevät toteuttamaan seuraavia vaiheita tehdyn valinnan mukaisesti. Loppuraportissa pitäisi esitellä tutkimustulokset perusteellisesti. Se voidaan esitellä esimerkiksi suullisesti PowerPoint- 11

12 kalvojen avulla, erilaisilla taulukoilla, tutkimusraporttina ja valintaa seuraavien vaiheiden kuvauksella. Loppuraportin tavoitteena on saada kaikki sidosryhmät sitoutumaan tehtyyn valintaan ja toimimaan valinnan toteutumiseksi. (Moussiades & Iliopolou, 2006) 3. Pohdinta Sopivan oppimisalustan valinta organisaatiolle ja kurssille riippuu monista eri tekijöistä, kuten organisaation ja kurssien tavoitteista, tarpeista ja toimintatavoista. Olennaista olisikin tunnistaa ensin kaikki sidosryhmät ja niiden tarpeet ja vaatimukset oppimisalustalle. Alustan valintaan kannattaa käyttää aikaa ja sekin kannattaa muistaa, että halvin ei aina loppujen lopuksi ole edullisin vaihtoehto. Oppimisalustan valintaan kannattaa siis perehtyä huolella ja käyttää siihen aikaa ja vaivaa. Oppimisalustat ovat melko tuore tuote markkinoilla, niissä on vielä menossa vilkas kehittelyaika. Jossain vaiheessa ominaisuuksien lisääminen alustoihin tulee vähenemään ja tuotteiden kehitysnopeus hidastumaan. Kun tämä tasaantumisvaihe saavutetaan, voisi olettaa, että oppimisalustojen tarjonta tulee pienenemään. Luulisin, että muutaman vuoden kuluttua tarjolla on muutama selvä markkinajohtajatuote. Nämä tuotteet ovat monipuolisia järjestelmiä, jotka täyttävät suurimman osan asiakkaiden tarpeet hyvin. Muutaman järjestelmän välillä valinnan tekeminen on jo helpompaa. 12

13 Lähteet Al-Ajlan, A. S. (2012). A Comparative Study Between E-Learning Features. Teoksessa Pontes E. (toim.), Methodologies, Tools and New Developments for E-Learning (s ). InTech. Haettu osoitteesta Arh, T., & Blazic, B. J. (2007). A multi-attribute decision support model for learning management systems evaluation. Teoksessa First International Conference on the Digital Society (ICDS'07). IEEE. van den Brink, A., Dirckx, P. (2006). Suggestions for choosing a VLE. Teoksessa Pentelényi, P. (toim.), Virtual Learning Environments training material. Ligatura Ltd., Budapest, (s ). Haettu osoitteesta Britain, S. & Liber, O. (2004). A Framework for Pedagogical Evaluation of Virtual Learning Environments. Educational Cybernetics: Reports. Haettu osoitteesta Chin, P. (2003). Virtual Learning Environments. Learning and Teaching Support Network Physical Science Centre. Clements, I. (2003). Virtual Learning Environment Comparison. Progress Through Training. Haettu osoitteesta Colace, F., & De Santo, M. (2011). Evaluation models for e-learning platforms and the AHP approach: a case study. The IPSI BgD Transactions on Internet Research, 7(1), Dillenbourg, P., Schneider, D., & Synteta, P. (2002). Virtual learning environments. Teoksessa 3rd Hellenic Conference'Information & Communication Technologies in Education (s. 3-18). 13

14 Discendum (2013). Optima joustava verkko-oppimisympäristö. Haettu osoitteesta Dyson, M. C., & Campello, S. B. (2003). Evaluating virtual learning environments: what are we measuring. Electronic Journal of E-learning, 1(1), EduTools (2013a). CMS: CMS Home. Haettu osoitteesta EduTools (2013b). CMS: Decision Tool. Haettu osoitteesta EduTools (2013c). ArchiveCMS: Product List. Haettu osoitteesta Hodhod, R., Ibrahim, M., Khafagy, M., & Abdel-Wahab, M. S. (2010). Issues of Choosing the Suitable Virtual Learning Environment. Research Journal of Information Technology, 2 (1), Hälinen, R. (2011). An Evaluation Method for Virtual Learning Applications. Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print. Tampere. Kalliala, E. (2002). Verkko-opettamisen käsikirja. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. Moodle (2013). About Moodle. Haettu osoitteesta Moussiades, L., & Iliopolou, A. (2006). Guidelines for evaluating e-learning environments. Interactive Technology and Smart Education, 3(3), Shee, D. Y., & Wang, Y. S. (2008). Multi-criteria evaluation of the web-based e-learning system: A methodology based on learner satisfaction and its applications. Computers & Education, 50(3), Tsinakos, A. (2004). The puzzle of Virtual Learning Environments: what criteria should be present in the ideal VLE?. Turkish Online Journal of Distance Education-TOJDE, 5(2),

15 Wikipedia (2013). Category:Virtual learning environments. Haettu osoitteesta 15