3/2004 4,00. Janne Nummela John Zerzan Lassi Kämäri Minna Tuovinen Rami Saari Jukka Naaranlahti

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "3/2004 4,00. Janne Nummela John Zerzan Lassi Kämäri Minna Tuovinen Rami Saari Jukka Naaranlahti"

Transkriptio

1 4,00 Janne Nummela John Zerzan Lassi Kämäri Minna Tuovinen Rami Saari Jukka Naaranlahti

2 Pääkirjoitus Aluksi muuan sitaatti: Halu vaikuttaa asioiden kulkuun on yksi propagandan tunnuspiirteitä ja sanomalehdet ovat sen työkaluja. Lehtien tärkeimmät propagoivat osat ovat pääkirjoitus ja lähetettyjen kirjoitukset. (Anne Fried: Muuan umpikuja: jatkuvuus; Parnasso 5/1976) Tämä on siis propagandaa. Pitäkää varanne. Pääkirjoitus... 3 Rami Saari: Runoja... 4 Lassi Kämäri: Äkkisyvää Janne Nummela: Edgar Allan Poe Kauhun ja etsimisen runoilija Jukka Naaranlahti: Neljä runoa Olli Hyvärinen: Kotia kohti Santtu Puukka: Huomenna olet jo kaiken unohtanut John Zerzan: Postmodernismin katastrofi (Osa I) Kirja-arvostelut Numeron henkilöt Kerberos on kulttuurilehti, jonka pääpaino on kirjallisuudessa, mutta joka käsittelee myös muita aiheita (esim. musiikki, elokuva, teatteri). Lehti toimii vapaana keskustelufoorumina, jossa kirjoittajat vastaavat itse käsityksistään. Kirjoitusten sisältö ei sido julkaisijaa. Lehti ei vastaa aineistosta, jota se ei ole erikseen tilannut. Lehti ei myöskään sitoudu kommentoimaan tilaamatonta aineistoa. 4. v u o s i k e r t a. I l m e s t y y 4 k e r t a a v u o d e s s a. I S S N J u l k a i s i j a : Kerberos-kustannus Ky P a i n o p a i k k a : Copy-Set Oy, Helsinki P ä ä t o i m i t t a j a : Timo Hännikäinen T o i m i t u s s i h t e e r i t : Esa Mäkinen Aleksi Ahtola K u s t a n t a j a : Antti-Veikko Salo T o i m i t u s, t i l a u k s e t j a o s o i t t e e n m u u t o k s e t : Kerberos / Timo Hännikäinen Kämnerintie 7 E Helsinki Puh Sähköposti Kestotilaus 16 / vuosi Määräaikaistilaus 17 / vuosi I r t o n u m e r o t : Akateeminen Kirjakauppa (Helsinki, Tampere, Turku) I l m o i t u s h i n n a t : Kannatusilmoitus 20 Puoli sivua 40 Koko sivu 70 Ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 22 % w w w. r o v i o. n e t / k e r b e r o s Katson varoituksen aiheelliseksi, sillä eräiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on vain 97. Näin tyhmän kansan ei pitäisi antaa lukea mitä vain. Varoitustarra lehden kannessa olisi aiheellinen, asiasta pitänee neuvotella Akateemisen Kirjakaupan kanssa. Jos koette olevanne vaikutteille alttiita, lukekaa vain sisällysluetteloa, sehän ei yllä olevan määritelmän mukaan kuulu propagandan piiriin. No joo, pelottelut sikseen. Ei Kerberos sentään niin vaarallinen ole. Tällä kertaa tarjoilemme teille kohtalaisen harmittoman kirjallisen sillisalaatin. Runoa, proosaa, esseitä, aforismeja ja kirjallisuuskritiikkiä. Sopii kaikenikäisille. Enemmän sopii huolestua siitä, että iltapäivälehtien levikki on niin laaja. Vaikka merkittävä osa väestöstä onkin älyllisesti melko rajoittunutta, en silti voi ymmärtää, miten joku normaali ihminen voi lukea niitä tosissaan. Kyseessä on varmasti jokin salaliitto. Janne Nummela kirjoittaa esseessään etsimisestä. Kirjallisuuden erottaa propagandasta se, ettei kirjallisuus tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan etsii ja tunnustelee. Tuloksia sillä ei voi olla mielessään etukäteen, toisin kuin propagandalla. Mutta toki mekin haluamme mielipiteisiin vaikuttaa, tai ainakin saada ihmiset pohtimaan ajattelunsa perustoja. Omasta puolestani olen John Zerzanin tavoin halukas kuoppaamaan viimeinkin postmodernismin ja alistumaan tosiasioiden tyranniaan, Haavikon termiä lainatakseni. Maailma on totta, kun se ei toimi niin kuin tahtoisimme. Helsingissä, Timo Hännikäinen kerberos 2 3

3 Rami Saari (suomentanut Minna Tuovinen) Runoja Identiteetti Kun kaikki muut jättivät minut, heprea jäi luokseni. Sanojen huimat näyt eivät hellittäneet, lauseet jatkoivat takaa-ajoaan. Niin minä yhä ajelehdin kaukaisissa paikoissa jotka elämä minulle kirjaa: joka puolella kuhisee, vaeltajan olemus levittää juuriaan. Minulla on passi korvien välissä: olen äidinkieleni ikuinen kansalainen. Suomi, 1980-luvun loppu Tämä on oikeaa elämää, kaukana kaikesta, täällä, paikassa jossa ei tapahdu mitään merkityksellistä, maassa jonka useimmat maut eivät maistu miltään, jos ei oteta lukuun yksinäisyyttä ja vuodenaikojen värejä, jossa seurana on joukko olemassaolon raaka-aineita: paljon taivasta, kiveä, kuu, vettä ja mäntyjä ennen kaikkea mäntyjä, koivujakin kyllä, mutta ei liikaa aurinkoa, ei edes riittävästi, siellä täällä kunnollisia ihmisiä, joista ei saa tehdyksi rabbia eikä ystävää itselleen, toimilleen omistautuneita työntekijöitä, joita on kummallista lähestyä, joiden kanssa on erilaista ystävystyä, jotka tunnollisesti hoitavat tehtävänsä myös silloin kun hallitus, tämä joka etenee varpaillaan koska paikallaan ei voi polkea, kieltäytyy ottamasta vastaan Transsilvanian unkarilaisia ja puhdistaa omantuntonsa maailman silmissä esittämällä epäröivän kutsun kolmellesadalle kurdipakolaiselle, tietämättä mitä siitä koituu sen omille alamaisille, niille jotka elävät metsissä oikeaa elämää ja vaikenevat saarimökeissään, sillä välin kun männyt tähyävät taivaalle, äidit keittävät kahvia ja kaukana Helsingissä, pääkaupungissa, avautuu Pandoran lipas. kerberos 4 5

4 Joka jonakin päivänä Hänen joka jonakin päivänä lähtee etsimään runojeni hedelmiä on tutustuttava ihmisiin joita minä olen tuntenut, rakastettava paikoissa joissa minä olen kärsinyt, elettävä maissa joista minä olen lähtenyt. Käsken ikuisuuden antaa hänelle kiehkuran ensimmäisen unkarin opettajani, neiti Révay Valérian hiuksista, rakastaa häntä synnyinkaupunkini sitruunantuoksuisille, autioille laitamille asti, koristaa hänen elämänsä minun aikani pituus- ja leveyskoordinaateilla. Vaikka hän kylminä öinä ei saa unta eikä kuumina päivinä rauhaa, näkee hän sanan valossa unten miesten kuihtuneen ruusun ja alakuloisten aamujen marmorisen nesteen. Niin ottavat nautinnot hänet valtaansa, rivinmittaiset lupaukset onnesta, sillä pimeys haluaa kietoutua häneen kuin kuoleman muurit vastahakoiseen sydämeen. Los Declarados Heillä on aina tämä katse silmissään, tämä katse joka kertoo kaiken busseissa, toreilla, pihoilla, kaduilla. Vilkkaissa risteyksissäkin etsiskelevä katse joka paljastaa julki tulleet: heidät jotka Teheranissa tuomitaan hirsipuuhun, Oradeassa kidutettaviksi, muualla elämään. Kaikesta huolimatta heidän vaelluksensa jatkuu. Yleensä he eivät synnytä, he tai te tai me, muuta kuin ehkä runoja, nämä julki tulleet pojat ja tytöt. Koko ajan heitä syntyy lisää, rotu ei häviä: he syntyvät tämä katse silmissään, violetti nälkä sydämissään. kerberos 6 7

5 Runoilija T. Konstantinos on lähdössä Vähän ennen kuin jätät minut sinähän et ole minun poikani etkä veljeni, et ystäväni, et rakastettuni, ja kuitenkin enemmän kuin vain vähän noita kaikkia tarttuu minun karhea käteni sinun käteesi, hyvään käteesi joka tunsi nautinnot, katkeruuden, ankarien tuulten yöt. Sillä enemmän kuin mitään muuta minä haluan (yhä, en taas) syleillä sinua tiukasti, niin että ainakin hetken aikaa olemme yhtä lihaa ja yhtä verta, yhtä siementä ja yksiä sanoja. Mutta siitä huolimatta, aivan niin, siitä huolimatta minä tartun sinun hyvään käteesi ja ohjaan sinut ovelle, lähetän sinut, Konstantinos, kuin kyyhkysen suureen maailmaan: sillä kaikissa ankarissa tuulissa jotka jo tunnet, katkeruudessa ja nautinnossa joita rintasi kantaa, veljeni, poikani, rakastettuni ja ystäväni, saattaa sinua minun rakkauteni, joskus huolissaan, joskus vilpillisenä, mutta iloisena kaikista iloistasi. Kunpa taivas sinun ylläsi, ihminen, olisi suopea ja hyvä tien loppuun asti. Vieläkö aukenee sinitaivas kuin et olisikaan mennyt? Kivetäänkö jälleen tie pimeään? Piilotteleeko tulevaisuus toivoa, vaaliiko odotuksiamme, vihjaako, etteivät matkat ja hyvästit olleet turhia? Olisiko mahdollista, että tulisit taas vain käymään, että kasvavat lapsesi lähtisivät paimeneen, katselisivat peltoja ja kylää ja onnen tuulta joka kaikuu sinertävässä horisontissa aivan kuin täällä ei olisi koskaan koettu murtumista ja menetystä? Sano, että niin on, että vielä ovat mahdollisia hellä himo ja illan nautinto vanhojen lehmusten varjossa, latvuston rauhassa, että keskustellessamme, makeisia syödessämme tuntisimme siunauksen ja puhtauden, hyväksyisimme epätäydellisen, senkin mikä meiltä on otettu pois. Ja niin tulee nuorukainen minun syntymättömän poikani sijasta ja tarjoaa minulle silmänsä, ojentaa kätensä. Rami Saari (s. 1963) on israelilainen runoilija, kääntäjä, kielitieteilijä ja kirjallisuuskriitikko. Saarelta on tähän mennessä julkaistu viisi omaa runoteosta. Hän on kääntänyt hepreaksi lähes kolmekymmentä kirjaa sekä runoutta että proosaa suomen, albanian, espanjan, kreikan ja unkarin kielistä. Suomesta hän on hepreantanut mm. seuraavia kirjailijoita: Eino Leino, Uuno Kailas, Veijo Meri, Timo K. Mukka, Eila Pennanen, Raija Siekkinen, Eeva Tikka ja Sirkka Turkka. Vuodesta 2002 lähtien Saari on toimittanut Israelin osastoa internetin kansainvälisellä runoussivustolla osoitteessa Työstään kirjallisuuden saralla hän on saanut vuosina 1996 ja 2003 Israelin valtion tunnustuspalkinnon. Tämän valikoiman runoista neljä ensimmäistä ovat teoksesta Gvarim ba-tsomet (Miehiä risteyksessä; Sifriat Poalim 1991), kaksi viimeistä vielä julkaisemattomia. kerberos 8 9

6 Lassi Kämäri Äkkisyvää Mitä luovaa siinä on, jos joku määrittelee rajat? Jos luovuus on nerojen ja jumalien etuoikeus, keitä ovat luovan kirjoittamisen opettajat? Miten vapaa on vapaa kirjailija? Lyönti lyönniltä kirjailija tulee vahvemmaksi. On vain yksi tapa kirjoittaa, paremmin. *** Onko sensuroidulle aineistolle parempaa mainosta kuin sensurointi? Minulla on ajatuksia, joista en voi kirjoittaa. Te ajattelette niitä juuri nyt. Ikuista on vain ikuisuuden tavoittelu. Ei valta demokratiassa toisinajattelijaa vainoa, se pyrkii syleilemään hengiltä. Paitsiostakin tehdään maaleja. Siirtyvätkö eläinaktivistit kuollessaan autuaammille metsästysmaille? Vaarallisimmat pedot elävät asfalttiviidakoissa. Onneksi ihmisen nahalla ei ole kysyntää. Suorakulma luonnossa, merkki ihmisen läsnäolosta. Älä koskaan heitä toivoasi, ainakaan kovin kauas. Petyit maailmaan ja pakenit itseesi. Entä jos petyt itseesi, minne sitten pakenet? Aina on tilaa vielä yhdelle, joka viihtyy marginaalissa. kerberos 10 11

7 Elämä ei ole golfia: se ei anna tasoitusta kenellekään. Jokainen vähemmistö on jossain enemmistö. Siellä sana vaarattomin, missä se on vapain. Se joka keksi ruudin, keksi paperinkin. Lahjojaan ei voi valita. Tämän lahjattomuuden keskelle oli pakko keksiä joulupukki. Ruman voi hetkeksi juoda kauniiksi. Kohtuus ei riitä, vain liikaa on tarpeeksi. *** Kun puhutaan rauhasta, puhutaan huomisesta. Tänäänkin. Arndt Pekurinen elää. Koska lapset alkavat leikkiä rauhaa? Kun sotaa kukkuva käkikello pysähtyi, menetti sotilaskansa hetkeksi sekä ajan- että suhteellisuudentajunsa. Lepää rauhassa, sotamies, rauhassa. kerberos 12 13

8 Janne Nummela Edgar Allan Poe Kauhun ja etsimisen runoilija Eräänä suojasäisenä uudenvuodenaatonaattona kävelin jostakin Moskovan lähiöstä aamuharmaalla autiolla sivukadulla. Vastaani tallusti tavallisen näköinen mies, homo sovjeticus, ehkä noin kuusissakymmenissä oleva. Kysäisenpä häneltä tietä, ajattelin, mutta hän ehti ensin. Hieman kumaraisessa asennossa hän osoitti minua sormella ja huudahti: Oscar Wilde! Mies alkoi innoissaan rupatella, mutta kun selvisi etten puhu venäjää, hän otti pari askelta taaksepäin. Sitten hän opasti minut kädestäpitäen metroasemalle. Tahtoisin muistaa tuon tapauksen niin, että hän huudahti Edgar Allan Poe! Mutta niin se ei ollut. Edgar Allan Poe kuvataan äärimmäisen komeaksi, pitkäksi ja notkeaksi mieheksi, jonka silmät ja kasvot herättivät kauhunsekaista ihastusta sekä palvovaa kunnioitusta. Hän nai nuorena kuolleen äitinsä kaksoisolennon, serkkunsa Virginian (Annabel Lee), joka mainitaan eniten Helenaa muistuttaneeksi tytöksi Amerikassa. He avioituivat, tyttö kolmetoista ja runoilija kahdenkymmenenviiden. Heidän Avioliitostaan on mahdotonta sanoa mitään meidän mahtipontisen sentimentaalisuuden ja pateettisen romatiikan kuvastoa vierovana aikanamme. Kirjallisuuden tutkija Maria Bonaparten mukaan se oli huojahtelua molemminpuolisesta palvonnasta molemminpuoliseen jumalointiin. Annabel Lee sairastui 19-vuotiaana vakavasti: laulaessaan hänen äänensä sanotaan olleen ambrosiainen, rinnoilleen valuvat mustat hiukset hyasinttiset hänen rinnastaan katkesi verisuoni. Poe valvoi kuusi vuotta vaimonsa vuoteen äärellä: hän piteli tyttöä kädestä kuolemaan asti. Annabel Leen viimeiset sanat: Ainoastaan tahtonsa heikkouden vuoksi ihmisen täytyy alistua kuolemaan! Tämä jälkeen runoilijalla oli jäljellä kaksi luomisen tuskaista vuotta. Hän vietti ne ooppiumunessa. Selvinä hetkinään hän kirjoitti parhaat runonsa. Hän kuoli aniharvinaiseen aivokuumeeseen, alkoholismin aiheuttamaan ylirasitukseen, jonka sanotaan johtuvan ylenmääräisestä palosta kauneuteen ja moraaliseen tunteeseen. Runoilijan viimeiset sanat kuuluivat: Jumala auttakoon sieluparkaani! Intohimona kauhu Poe on kauhun runoilija. Burtonin Melankolian anatomian (1648) mukaan ihmisen yksitoista intohimoa ovat rakkaus viha, halu kauhu, ilo suru, toivo epätoivo, ylpeys pelko ja raivo. Intohimoinen kauhu edellyttää astetta jyrkempää dramatiikkaa kuin jännitys. Kauhu on sietämätöntä jännitystä, murtuvaa terveyttä. Jännitys syntyy, ei siitä että olisi paljon voitettavaa, vaan siitä että on paljon menetettävää. Kauhukuva on jotakin, mitä ei voi ratkaista tai selittää; sen dramatiikka on ehdottoman painajaismaista. Tuomas Akvinolaisen Summa Theologiaen kappaleen 81:2: Kysymys aistillisuudesta, mukaan aistiva halu jakautuu mielivään ja kiivaaseen osaan. Tämä jaottelu saattaa juontua joltain varhaisemmalta ajalta jolloin jaottelulle varmaan oli tiedossa täsmällisemmätkin nimet: Eros ja Mars. Mielivä, eroottinen, osa pyrkii suoraan ja absoluuttisesti siihen mikä aisteja miellyttää. Kiivas, martiaalinen osa, puolestaan raivaa esteet mielivän tieltä. Tästä syystä Marsia sanotaan Eroksen isäksi. Kun ei olla paratiisissa joutuu Mars raivaamaan esteitä ja sotkeutumaan ikävyyksiin, mikä on Eroksen toiminnan edellytys. Eläinten kiivaat tappelut koskevat aina mieliteon kohteita: ravintoa ja suvunjatkamista. Toisaalta Marsin kiivautta kaivataan myös korkeampiin päämääriin: ilman arkkienkelinmiekkaa ei kukaan Poe tässä maailmassa luo nerokkaita taideteoksiaan. Aistillisen jaottelu mielivään ja kiivaaseen osaan tuo kirkastusta kysymykseen: mikä pakottaa meidät lykkäämään oikeudenkäyntejä rikollisia rakastettujamme vastaan silloin kun välitön mielihyvä on kyllin voimakas huumatakseen aistimme? Vastaus: mielivä osa. Entä mikä saa meidät raahaamaan suitsukkeilta tuoksuvan rakastettumme vuorokausiksi pimeään kosteaan kellariin, ripustamaan hänet kattokoukkuihin ja ruoskan sekä kynttilänliekin avulla kiduttamaan käärmeenkielisestä rikollisesta tunnustuksia kaikkein karmivimpiin rikoksiin. Vastaus: kiivas osa. Kun kauhukuva on tullut esiin, sitä ei voi kätkeä tai unohtaa. Sitä ei voi antaa anteeksi Tajunnan totena siltä ei voi sulkea silmiään nevermore. Se on ikuisesti läsnä, karmivana ja todellisena kuin maailma näkönsä saaneelle sokealle Andre Giden Pastoraalisinfoniassa. Siksi Edgar Allan Poe, Amerikan suurin taiteilija, on ennen muuta meidän aikamme loisteputkien kauhun runoilija, ei niinkään oman aikansa, häveliään kynttilänvalon. Ihan viimeöisiä tunnelmiani kuvaa parhaiten Poen runo Raven (Korppi). Sen ovat suomentaneet ainakin Niilo Idman ja O. Nousiainen. Kumpikaan suomennos ei välitä Poen ilmaisua. Tätä ainutlaatuista, ajatukseltaan hauraan eteeristä, pitkää ja musikaalista säettä ei liene mahdollista kääntää. Runon voi ottaa englanninkielen lukukurssina, ääneen, itsekseen lukien. Etsimistutkijan aarreaitta Poen tekstit voidaan jakaa niihin joissa etsitään ja niihin joissa ei etsitä. Nyt tämä Amerikan suurin taiteilija olen mieltynyt maistelemaan sanoja Amerikan suurin taiteilija on yksin koko nykyaikaisen rikoskirjallisuuden isä. Ja rikoskirjallisuudessa aina etsitään, eikö niin. Mutta myös toisenlaisessa kirjallisuudessa etsitään. Kertomus Kultakuoriainen on varsinainen etsimistut- kerberos 14 15

9 kijan kulta-aarre. Siinä piirtyy kuva siitä mitä on etsiminen mahdollisimman yleisessä, Jumalaa etsivässä mielessä. Kertomus on sukua Flaubertin Bouvard ja Pécuchetille (kts. arvostelu tässä lehdessä) sikäli, että päähenkilö Legrandilla on sitä mitä Flaubertin viisastenkiven etsijöiltä puuttuu. Legrand on vanhan hugenottisuvun vesa joka viettää yhteiskunnasta eristynyttä erakonelämäänsä maankolkassa, josta ei milloinkaan luulisi löytyvän ainakaan kultaaarretta: Uuden Englannin kaikkein läntisimmällä yksinäisellä saarella, joka kurottaa kouristuksenomaisesti yli Atlantin kohti Eurooppaa. Poen kertomus alkaa minäkertojan satunnaisesta vierailusta Legrandin luo. Vierailua on edeltänyt muutamia yhteensattumia. Legrand on löytänyt uuden ennen tuntemattoman kuoriaislajin, niin sanotun kultakuoriaisen. Kultalutikka, kuten Legrandin tummaihoinen palvelija Jupiter sitä nimittää, on koko kertomuksen läpikäyvä symbolinen tapahtumia toisiinsa sitova motiivi. Legrand on sattumalta lainannut kuoriaisen innokkaalle hyönteistutkijalle, läheisen varuskunnan upseerille, eikä voi esitellä löydöstään ystävälleen. Seuraavat alkuunpanevat yhteensattumat liittyvät pergamenttiin, jolle Legrand piirtää kultakuoriaisen. Legrand on sattumalta poiminut pergamentin jollain meren rannalle suuntautuneella retkellään. Pergamentti on tietysti aarrekartta, mutta se ei tässä vaiheessa tule tietoon. Mainittakoon että ylimys on järjestänyt elämänsä köyhyydessä ollakseen vapaa sinänsä päämäärättömiin lähiympäristöönsä suuntautuviin tutkimusmatkoihin. Francisco de Goya: Suuri teko! Kuolleilla! ( ) Viettäessään autiosaarella ikuista runoilijanpäiväänsä hänellä on mahdollisuus tarttua tilaisuuteen tai ajatukseen milloin sellaisen kohtaa, seuratakseen mielikuvituksen tai luonnon johtolankaa minne ikinä se viekään. Hän elää yhteensattumien ehdoilla, eräänlaisessa yhteensattumien hermeettisessä keräilytaloudessa. Sillä myös ilman tietoista ennakkomielikuvaa on mahdollista etsiä. Etsiä jotakin tietämättä mitä. Tällaisia kohteita ovat vaikea on tästäkin puhua meidän mahtipontisen sentimentaalisuuden ja pateettisen romatiikan kuvastoa vierovana aikana totuus, rakkaus, jumala, identiteetti, hyvä elämä, omatunto, ihanteet ja alkuperä. Ympärillekatselu ja maleksinta, täysin päämäärätön ja epäintentionaalinen, on sinänsä vaativaa työtä. Täydellisen intentiottomuuden ja näkökulmattomuuden saavuttaminen vaatii suuria ponnisteluja, tottumuksen orjia kun olemme. Olisi oltava kaikissa näkökulmissa yhtä aikaa. Tässä tilassa valmistaudutaan hetkeen, inspiroidutaan. Se on mitä tahansa, hyönteinen, siiven uusi hahmo, myös syötäväksi kelpaamaton motiivi. Päämäärättömässä hapuilussa on olennaista epävarmuus kohteen olemassaolosta. Kuten Jumalan etsiminen, hapuilu ei koskaan ole konkreettisen ja tunnetun etsimistä: Jumala ei taatusti ole kateissa samalla tavalla kuin kotiavaimet. Saatetaan etsiä jotakin, abstraktia, tiettyä hahmoa tai mielikuvaa. Mutta perusluonteeltaan Jumalan etsiminen on mitä suurimmassa määrin ennalta määrittämättömän etsimistä (ottaen huomioon, ettei ihminen kykene luettelemaan Jumalan ominaisuuksia tai selittämään mikä Jumala ylipäätään on). Silti Jumalaa etsitään. Juuri tämä etsimisen orientaatio edeltää Poen kertomuksessa aarteenetsintää. Ilman sitä ei hyönteistutkija eksy aarteen jäljille, eikä Legrand löytäisi enempää kultakuoriaista kuin pergamenttiakaan. Lisää yhteensattumia Samalla hetkellä kun kertoja katsoo Legrandin piirrosta hypähtää koira hänen polveaan vasten. Horjahduksen vuoksi pergamentti joutuu hetkeksi takkatulen lämpöön. Lämmön vaikutuksesta kartanpohjasta on tullut esiin sinihapolla kirjailtu kuvio jota kertoja pitää Legrandin piirtämänä. Hän ei ole uskoa silmiään: luonto on vetäissyt siveltimellään kuoriaisen selkään pääkallokuvion vai pilaileeko Legrand. Tehovaikutus on sukua Salvador Dalin maalauksille, joissa puu saattaa muistuttaa enemmän norsua, tai ihmisen päätä, vuoressa saattaa näkyä kasvot tai vartalo. Uneksijan näkökyvyllä mikä tahansa muuttuu miksi tahansa. Uneksija näkee ympäristössään mitä haluaa. Mutta Poen kertoja ei tahtoisi juuri nyt uneksia. Kun Legrand katsoo karttaa uudelleen, hän syventyy mietteisiinsä. Tämän jälkeen tapahtumat ovat sekä kertojalle että lukijalle, joka ei tiedä kertojaa enempää, käsittämättömiä. Kertomuksen tyylilaji alkaa tuntua arvoitukselta. Realismilta se ei vaikuta. Vielä samana iltana kertoja poistuu Legrandin luota, ja kuulee tästä seuraavan kerran kuukauden kuluttua kun palvelija-jupiter tulee hätääntyneenä hänen luokseen pyytämään tätä mukaansa Legrandin luo. Kuukauden aikana Legrand on lämmittämällä saanut esiin koko salakielisen aarrekartan. Hän tulkitsee karttaa, salakielistä dokumenttia jonka laatijasta hänellä ei juuri ole tietoja. Hän on löytänyt kartasta vuohen kuvan. Hän muistaa paikkakunnalta suullisen kertomuksen kapteeni Kidin kerberos 16 17

10 (engl. kili, vohla) aarteesta. Hän päättelee että kysymyksessä on aarrekartta, ja siitä, että legenda on säilynyt kollektiivisessa muistissa, ettei aarretta ole löydetty. Kartan tekstuaalisessa viittausmerkkien ja viittaussuhteiden todellisuudessa tuttuuden tunnistaminen on kertaluokkaa vaikeampaa. Sama ilmiö voidaan kuvata lukemattomin tavoin. Epämääräinen kuvaus voi viitata moniin erilaisiin ilmiöihin. Samoja sanoja, lauseita, kappaleita, kieliä voidaan kirjoittaa ja lukea monissa merkityksissä. Maailma jossa merkkien yhtäpitävyyteen ja ilmaisun ymmärrettävyyteen voidaan luottaa on yksinkertaisin mahdollinen maailma. Legrand ei elä siinä maailmassa. Kuitenkin käsitys entisajan merikapteenien sivistystasosta ohjaa hänet oikeille jäljille, ja salakirjoituksen ratkaisuun. Etsiminen Selvitettyään kaiken tarvittavan Legrand valmistautuu aarteen etsintään. Työn ja vaivan säästämiseksi etsintää on syytä rajata: aarteen täytyy löytyä maantieteellisesti pergamentin löytöpaikan läheisyydestä. Kaikkea ei voi läpikäydä, siihen kuluisi loputtomasti aikaa. Legrand ei tarkasti tiedä mistä pitäisi etsiä, siksi hän suuntaa tutkimusmatkoja todennäköisiin paikkoihin. Viimein kartta saa tukea maastosta. Varsinainen aarteenetsintä on kuitenkin mahdotonta ilman apureita. Etsimisen välineet ovat lankaan pujotettu kultakuoriainen, lapio, viikate ja soutuvene. Legrand toimii alusta loppuun itsenäisesti, omien aavistustensa varassa. Varmuutta ei ole aarteen olemassaolosta enempää kuin sen laadusta. Hän salaa apureiltaan toiminnan tarkoituksen koska tietää diletanttien kyvyttömyyden ottaa koko juttua todesta. Toisaalta hän ei halua nuolla ennen kuin tipahtaa. Apurit, eivät tiedä mitä ovat tekemässä. Siksi koko matka vaikuttaa heidän näkökulmastaan huuhaalta, järjettömältä. Minäkertoja pitää Legrandia mielisairaana, ja keskittyy tutkimaan mahdollisuuksia, jolla tämä voitaisiin saattaa psykiatrisen laitoshoidon piiriin. Sen sijaan, että uskoisi toiminnan tulokselliseen päämäärään, hän käy mielessään läpi tulevia terapiamuotoja. Hänellä on surumielinen varmuus siitä että Legrand on menettänyt järkensä. Uneksintaa ja kuvittelukykyä tarvitaan vainoharhaisuuden lisäksi myös aidossa etsimisessä joka vastaa kysymykseen: mitä todellisuudessa voidaan löytää. Jos emme osaisi uneksia, löytäisimme, erottaisimme vain sen mitä jo näemme, tiedämme, ennestään tunnetun ja saman. Laajennetun, sumean, riittävän tai riittämättömän, osittaisen tai epätäydellisen samuuden tunnistaminen olisi mahdotonta, varsinkin maail- Francisco de Goya: Järjen uni synnyttää hirviöitä (1797) massa jonka olennainen rakennusperiaate on samuuden niukkuus ja pienten erojen yltäkylläisyys. Olisi mahdotonta asennoitua etsimään jotakin uutta, tutkimaan maailmaa uuden ja tuntemattoman näkökulmasta. Vain kuvittelukyvyn kautta voi liikkua vapaasti niukkuudessa ja löytää uutta. Jupiter-ukko, vanha neekeripalvelija, kuvittelee ja uneksii hänkin. Hän uskoo kultakuoriaisen olevan jonkinlainen taikaesine. Puremalla tuo olento on saanut Legrandin houreeseen, joka nyt on kuljettamassa ryhmää jonkin mystisen tiedon äärelle. Hän pitää varmana että houreella on käsittämätön taikaperustansa, että ollaan todella etsimässä jotakin: taikakaluja, viisasten kiveä. Mutta mitään hän ei siitä ymmärrä. Etsimisen kestäessä tiedot karttuvat, ja sen mukaan lisääntyy optimismi tai pessimismi. Mitä enemmän matkalla tulee vaikeuksia, odottamattomia esteitä, kartan väärintulkintoja, virheitä, joista mukanaolijat voivat havaita Legrandin uskon hiipuvan, sen voimakkaammin toisaalta kertojan epäusko, toisaalta Jupiter-ukon taikauskoinen pelko, jarruttaa hanketta. Mutta ilman toivoa etsintöjä ei kannattaisi jatkaa. Legrandissa elää toivo. Hänen vaistonsa osuu kerta toisensa jälkeen, erehtymisten, korjausliikkeidenkin jälkeen, oikeaan. Mikä outo sattumankaltainen, mutta johdonmukainen onni häntä ohjaa? Vasta lapionkärjen kolahtaessa puuarkkuun, alkaa kertoja aavistaa Legrandin toiminnassa järkeä. Kertoja katselee silmät ymmyrkäisinä tajuamatta enää yhtään mitään: ensimmäistä kertaa hänen oma järkevä järkensä joutuu epäilyksen alaiseksi. Kulta-aarteen tullessa esiin hän ilahtuu järjettömästi, kun Legrand puolestaan pysyy tyynenä. Jupiter-ukko repii hiuksiaan ja suutelee taikakalu-kultakuoriaista: hänelle kaikki on pelkkää järjetöntä magiaa, kultakuoriaisen aikaansaannosta. Etsintä joka tapauksessa on päättynyt, löytämiseen. Kertomuksen lopuksi paljastetaan vielä inspiraatiopohjaisen unettomuuden logiikka: se joka on löytänyt kulta-aarteen ei voi vaipua tohtorinuneen ilta yhdeksältä. Koko yö täytyy löytäjien raataa, Kafkan lailla, hullun lailla, kuljettaa määrätön kulta kotiin sillä heillä totisesti on jotakin menetettävää antamatta satunnaiselle ohikulkijalle, joka tapauksessa näillä seuduilla hyvin epätodennäköiselle, edes teoreettista mahdollisuutta varastaa aarteesta. Legrandin demoni Poen kertomus paljastuu kauniiksi moraliteetiksi. Etsivä Legrand on hyvä. Hän ottaa aarteen etsintään tiedottomat kanssaihmisensä. Siitä huolimatta, että nämä lähinnä hangoittelevat vastaan ja yrittävät jarruttaa hänen työtään, hän aarteen löydettyään jakaa kaiken apuriensa kanssa. Aarteen aikoinaan kätkenyt merirosvokapteeni Kid on paha. Hän ryöstelee apureineen laivoja, ja kätkee maahan verisen kullan. Kun hän on saanut kaiken hyödyn pahanteossa ja kulta-aarteen piilottamisessa, hän tappaa apurinsa ja hautaa heidät aarteen kanssa omaan kuoppaansa. Noita lakaisee jälkensä, niin sanotusti. Kid laatii kartan, joka on riittävän käsittämätön tyhmille merimiehille, mutta riittävän selkeä hänelle itselleen, muita nokkelammalle ilkimykselle, palata ja jälkeenpäin noutaa aarre. Hänen lentotaitonsa ei ole aito, mutta se näyttää lentämiseltä taikatemppuihin ja magiaan uskovien silmissä. Vain vilpitön totuudenrakkaus, todellinen lentotaito joka Legrandilla on, paljastaa ja tulkitsee kapteeni Kidin lakaistut jäljet. kerberos 18 19

11 Ikkunasta nähtyä Lapsi eksyy vanhemmistaan, vanhemmat eksyvät toisistaan. Jukka Naaranlahti Neljä runoa Pieni mies pienellä kuokalla raapii maapallon kokkareista pintaa, ei yllä öljyyn saakka, luihin ehkä, nainen ilman katumuksen merkkejä taivaalla sillan kaiteen yli peilaa mustaan veteen, se jäätyy, kun tulee talvi. Puut kumartavat tuulen jumalaa, kompuroiva herra tavoittaa tuuleen karannutta hattua. Talvella tähdet näkyvät kirkkaimmin, tähdillä ei ole vastuuta, tähdet eivät pidä lupauksiaan. Talvi on nimi, joka hylkäsi ihmisen koleaan, murhaaja ilman ruumista, Tutut kadut ovat menettäneet liikuttavuutensa, risteilevät suunnattomasti, kartta käskee, jokaiselle kenkiensä arvon mukaan. Kun aurinko on tulittanut lippaansa tyhjäksi, pimeässä aistit aktivoituvat toisin. valkoinen lakana maan kasvojen yli, revontulien laskokset, täystuhon ornamentti itäisellä taivaalla. Talvi ajaa lapset yön selkään, talven polut vievät syvemmälle metsään, matkat, jotka on tehtävä yksin, koska on yksin. Talvella edes meri ei rajaa mitään, lumen valon nopeasti kaupunki kuin erämaa laajenee länteen ja itään. Kuuntelen yön kryptografista puhetta, kuinka hyllyillä kestämään aiotut esineet hitaasti alkavat särkyä, käteni vapisee kuin vanhenisi nopeasti. Kuolleen talon elämä jatkuu sen asukkaissa, muuttokuormat liukastelleet pohjoisesta halki kirkonkylien poltetun kumin tuoksun. Koneiden teräsaurat kääntäneet asvaltin takinvuoren nurin, mustat taskut. Minä katselen, miten taivaan rantaan tuuli pinoaa pilviä päällekkäin, linnaan rakennetaan muurit, minä katselen kaupunkia, maailmaa, joka on tyhjä kohta lasin ja taivaan välissä, se täyttyy. Sitä tähyilevät tuhannet revähtäneet silmät. kerberos 20 21

12 Olli Hyvärinen Kotia kohti Riikonen selasi almanakastaan muutaman lehden eteenpäin, varmisti ettei ollut unohtanut mitään. Hän pelasi hetken pokeria, siitä oli tullut tapa, rituaali päättää päivä. Hän potkaisi roskakorin syvemälle pöydän alle ja napsautti virran päätteestä. Ruutu pimeni kuin maailmankaikkeus. Varis istui vanhan vaahteran latvassa ikkunan tasalla, huojui puun mukana, keikutti päätään ja katsoi kohti. Aurinko paistoi. Taivas oli pilvetön kuin kesällä vaikka oltiin jo lokakuussa. Kadunvarren lehmukset vihersivät kuin keväällä. Erja oli kädestä pitäen vienyt hänet pihalle, tulppaanit tunkivat maasta uudestaan. Lämpöaaltoa oli jatkunut jo parisen viikkoa. Riika, viimeisen kerran, älä jätä meitä! Sini huusi sermin takaa, veti punaa huuliin käsipeilin avulla. Täytyyhän täällä edes yhdellä olla selkärankaa, Riikonen vastasi, vaikka mieli teki. Naiset olivat lähdössä läheiseen irlantilaispubiin jatkamaan Sinin syntymäpäiviä. Sini oli tarjonnut kakkukahvit ja kuohuviiniä, sitten jo viskiä. Keskus oli salaa kuunnellut linjalla kun Erja oli luetellut kauppalistaa ja siivousohjeita. Ne luulivat koko hyrisevän hilpeä akkalauma ettei hän tiennyt mistä Riikaksi kutsuminen oli alkanut. Eilisen jälkeen? Ei no pojalla on peli Pirkkolassa. Osaahan se yksinkin mennä! Ei se vielä, Riikonen valehteli. Olisihan sitä voinut soittaa, että isi jää ylitöihin, kun viski suhisi lupaavasti päässä ja pohjia oli eilisestä. Samaan putkeen tämäkin ilta, hän mietti ja katseli käytävän lattiaa, se kiilsi. Laitetoimittajan asentajat oli jätetty hänelle. Hän oli hakenut ne kentältä, vienyt hotelliin ja seuraavana aamuna firmaan, sönkännyt niille koulusaksaansa, kun kumpikaan ei puhunut englantia. Firma oli pieni perheyritys pienessä purkutuomion alla olevassa tiilihallissa. Uusi laminointikone kiilteli hämärän hallin keskellä kuin Jaguaari kaupungin vuokratalon pihalla. Hallin laidalla yksi kone kävi itsekseen, romuttunut ralliauto kallisteli trukin sarvien varassa, työkaluja, rättejä, pulloja, purnukoita, kanistereita oli pitkin lattioita. Aihiokoneen päässä oli levinnyt läjä makkelia, seassa palaneitakin arkkeja. Taukohuoneen lattiasta puuttui laattoja, se oli mustana liasta. Yksi työntekijä nuokkui rispaantuneella sohvalla, toinen istui jalat pöydällä ja puhui tympääntyneen näköisenä puhelimeen. Pojat olivat asiallisia, mutta isä kävi ylikierroksilla. Se tyrkytti heti aamusta asentajille kaljaa ja riistaryyppyä jääkaapista. Töiden jälkeen kun he kaikki lähtivät syömään, rupesi asentajillekin kalja maistumaan ja loppuilta kuluikin rattoisasti seksikapakassa Ratakadulla. Nuorempi pojista pantiin kyselemään jo huorien hintaa ja kun isä alkoi hoilaamaan pohjalaista kansanlaulua, hän oli alkanut ujuttaa asentajia ulos, saanut ne lopulta taksiin, antanut kuskille hotellin nimen. Kahvihuoneen pöydällä oli kakun rippeet ja tyhjä kuohuviinipullo, kaapin päällä naistenlehtiä, seinällä poikakalenteri ja sen alla postikortteja ulkomailta, lomilta, useimmat etelästä. Ei hän tänne jäisi; ei tällä koulutuksella, näillä veloilla, juoksupojaksi, juoppokuskiksi. Esimiesasemaa hänelle oli työhönotossa lupailtu. Mutta mitä siitä Riikan jäkeen tulisi, kahvinsakin hän useimmin joi ulkona tai oman pöytänsä ääressä. Riikonen nappasi uusimman Annan pöydältä, työnsi sen takin alle kainaloonsa. Kiusa se oli pienikin kiusa ja Erja luki naistenlehtiä mielellään, vaikka muuta väitti. Auto sai jäädä parkkiin pihalle. Oman olisi voinut myydä pois, mutta Erja ei suostunut. Täytyihän hänenkin päästä liikkeelle, Itäkeskuksen Työväenopistoon maalauskurssille, espanjaa lukemaan tai edes joskus yksin vanhempiensa mökille Sipooseen. Jyri oli ollut koliikkivauva, kaksi ensimmäistä vuotta oli ottanut tosi koville. Neljän, viiden vanhana sitä oli jouduttu raivokohtausten takia hakemaan kesken päivää tarhastakin pois. Sitten se rupesi heräilemään öisin, halusi itkien väliin nukkumaan, eikä suostunut puhumaan, tuijotti vain silmät mustina painajaistensa jälkikuvia. Vasta kun hän keksi viedä sen Käpylän pallon harjoituksiin Velon kentälle, se tuntui innostuvan jostain tosissaan. Ensimmäisen kerran saatuaan pelipaidan päälleen ja päästyään oikeassa ottelussa vaihdon jälkeen kentälle se oli niin vauhkona ettei osannut hetkeen muuta kuin juosta ympyrää. Kummaa totisuutta siinä oli vieläkin, se saattoi jäädä tuijottamaan omiaan kasvot huolestuneilla kurtuilla, kuin vanha mies. Pahimpaan aikaan hän oli yrittänyt ehdotella pojan käytämistä lastenpsykiatrilla, mutta Erja oli ehdottomasti kieltänyt, sanonut ettei kehtaisi sen jälkeen sukulaisten eteen mennä. Riikonen jäi raitiovaunusta, käveli remontin alla olevan Lasipalatsin editse, katseli sisään Jyrkin studioon. Se oli katutasossa ja täynnä kameraa, monitoria ja katosta riippuvia kuvaruutuja. Sieltä ne sinkoutuivat heiluvan käsikameran varassa kadulle heittämään läppää, kovaa meni ja seuraavat artistit seuraavaksi. Hän käveli rautatieaseman ohi torin toiselle puolelle, astui Vantaan linjan autoon, niissä oli ruuhka-aikana paremmin tilaa. Bussin kylki oli yhtä suurta värikästä jäätelömainosta, se ulottui ikkunoihinkin, peitti niitä pienisilmäisenä verkkona. Kuski oli niitä, jotka jarruttivat liian myöhään ja lähtivät pysäkiltä kuin Alastaron kiihdytyskilpailuissa, pieni, tiukkahuulinen nainen. Ihmiset huojuivat käytävällä. Riikonen nosti salkkumikron syliinsä ennenkuin se liukuisi jalkojen välistä pitkin lattioita. Auringon valo tulvi kaduilla, talojen seinissä pehmeän keltaisena. Jos kesä oli yhtä ja samaa myrkynvihreää, niin syksy toi värit esiin. Kaisaniemen puisto jäi taakse. Konetta ei kehdannut ruuhkabussissa avata, hän avasi Annan ja alkoi selailla. Tangokuningas ehti isännöidä komeaa kotiaan yksinään vuoden päivät ennen kuin rinnalle löytyi tarpeeksi aatelinen tyttöystävä. Heidi antaa mielellään Mikan olla tähti kotonakin. Naarmuuntumattomien parkettien, jykevien nahkasohvien ja uusantiikkisten tammihuonekalujen perusteella voisi luulla että talossa asuu vauras, keski-ikäinen toi- kerberos 22 23

13 mitusjohtaja puolisoineen. Mutta kun talon isäntä istahtaa pianon ääreen ja vetäisee ihokarvat nostattavalla voimalla ja paatoksella aarian oopperasta Tosca, ei jää epäselväksi, että talossa asuu Taiteilija. Riikonen katsoi tarkemmin kuvaa. Taiteilijalla on taaksepäin kammatut hiukset peittämässä alkavaa kaljua, pulleahko naama, hiukan viisto hymy, vatsaa. Punertavankeltainen lyhythihainen kauluspaita on sävytetty Heidin oranssiin puseroon ja koko asuntoa hallitsevaan sävyyn. Jokaiselle neliölle löytyy järkevä käyttötarkoitus. Työhuoneessa Mika viettää aikaa tietokoneen ääressä, tv-huoneessa voi rauhassa katsella telkkaria, takkahuoneessa vilvoitellaan saunan jälkeen ja kodinhoitohuoneesta löytyvät kaikki tarpeelliset mööpelit pesukoneesta kuivausrumpuun. Sitten on tietysti vielä mintunvihreään sävytetty hempeä makuuhuone, kiiltävän puhdas keittiö ja tilava, arvokkaan oloinen olohuone. Bussi hidastaa, pysähtyy risteykseen vaikka vihreät palavat. Ambulanssi tulee ulvoen alhaalta Rantatieltä jyrkkää katua ylös. Hiilikasa jää talojen taakse. Ulvonta vaimenee, häipyy ja bussi nytkähtää muun liikenteen mukana uudestaan liikkeelle. Omassa asunnossaan Heidillä oli kaksi undulaattia. Mika tunnustaa joskus miettineensä, mahtaako Heidi kaivata lintujaan. Siisteys ja järjestys ovatkin asioita, joihin Mikan ja Heidin taloudessa kiinnittää väkisinkin huomionsa. Mikan hyvin prässätyt housut riippuvat sotilaallisessa järjestyksessä yhdessä kaapissa ja tuuletetut puvuntakit toisessa, aikakauslehdet ovat viivasuorassa järjestyksessä sohvapöydän hyllyllä ja kaikkialla leijuu raikas pesuaineen tuoksu. Yksin asuessaan Mika pyöritti huushollia itse, mitä nyt äiti silitti paidat. Heidin mukaan Mika on ylenpalttisen pedantti, hänellä oli jopa maton hapsujen suoristamista varten oma harja. Kun Heidi muutti taloon, hän otti valtiattaren ottein ohjat käsiinsä. Kun Mika yritti imuroida, Heidi riisti imurin hänen käsistään. Riikonen hytkyi sisäänpäin, taisi tirskahtaa vahingossa ääneenkin, viereen istahtanut rouva ainakin vetäytyi aavistuksen verran käytävää kohti. Voisi alleviivata Jyrin väritusseilla painavimmat kohdat, hän myhäili, kunnes tajusi bussin laskevan jo alas mäkeä, ohittavan Paavalin kirkon, kohta jo siirtolapuutarhan. Hän kurkotti painamaan pysähtymisnappia ja pikaluki jutun loppua. Heidi linjaa että aviottomia lapsia hän ei halua tehdä. Mika paljastaa että hänellä on ollut elämässään kolme suurta haavetta: tiilitalo, Mersu ja Rolex, joista kaksi ensimmäistä on jo saavutettu. Neljättä haavettaan Mika ei suostu sanomaan ääneen, mutta vihjaa, että se liittyy vasemman käden nimettömään. Riikonen otti muutaman juoksuaskeleen, ehti vihreillä ylittää Lahdentien ja lähti kävelemään alasviettävää Kumpulanmäkeä kiertävää jalkakäytävää. Siirtolapuutarha alhaalla leimusi syksyn valossa, taivas oli sininen, horisontissa sitä rajasivat Itä-Pasilan kerrostalot. Hän riisui takkinsa ja heitti sen olkapäälleen. Kapea hiekkatie erkani sankan lehtipuumetsikön läpi ja näytti kiertyvän ylös mäelle. Päähänpistosta Riikonen lähti koiraa taluttavan pariskunnan perässä tielle. Hän tiesi että syvemmällä metsässä mäen päällä oli yliopiston kemian laitos ja hiukkaskiihdytinlaboratorio. Hän oli usein käynyt kävelemässä täällä, jo silloin kun he asuivat vielä opiskelija-asunnossa Itä-Pasilassa, mutta koskaan hän ei ollut noussut ylös mäelle. Seutu oli siistiytynyt, siirtolapuutarhan puoleiseen rinteeseen oli vähitellen ilmestynyt yliopiston kasvitieteellinen puutarha istutuksineen, hiekkakäytävineen, nimikyltteineen; vanha keltainen päärakennus oli remontoitu alkuperäiseen asuunsa ja sen alapuolelle oli rakennettu uusi huoltorakennus ja kasvihuone. Hän muisti hy- vin miten pienen syyskynnetyn koepellon paikalla oli ollut pelkkää villiä vadelmapensasta, ryteikköä, koiranputkea, horsmaa. Pieni punamultainen mökki oli puoliksi palanut, pihalla oli sisältä revittyä tuhoutunutta romua. Epämääräisen iljettävä, ällöttävä palaneen haju leijui ilmassa ja hän oli ollut varma, että joku oli palanut mökin mukana. Sen aisti muustakin kuin keltaisesta nauhasta, jota poliisi oli vetänyt ympäristöön. Pusikoista kuului spurgujen ja juopporemmien ääniä. Luonnonhelmaan mäelle ei ainakaan iltaisin olisi ollut järkeä mennä, eikä hän ollut uskaltautunut sinne päivälläkään. Pariskunta poikkesi tieltä metsään. Riikonen jatkoi hetken eteenpäin, mutta kääntyi takaisin ja lähti pariskunnan perään. Ne menivät jo pitkällä kallion päällä, hävisivät näkyvistä. Maa oli märkää, pikkukengät hörppäsivät mutaa, vaikka hän yritti hyppiä polkujen viertä kivien päällä. Kalliokin oli märkä ja liukas, notkopaikoissa kasvoi mehevää sammalta. Hän käveli kalliopläntin toiseen laitaan ja lähti polvet koukussa laskeutumaan alas kohti mustan koepellon laitaa, joka erottui puiden välistä. Hän oli salatussa metsässä ruskan värjäämien lehtipuiden alla. Valo pilkisteli oksien väleistä, polkuja kiemurteli sinne tänne ja hän tunsi hiipivänsä, kuunteli ja tarkkaili kaikki aistit valppaina, hymyili, olo oli kuin pikkupojalla. Kahden puunrungon väliin oli unohtunut suuri harmaanmustaksi lahonnut verkkokeinu, sen alla oli limittäin kaksi traktorinrengasta, hiukan sivummalla näkyi kiven vierellä laudanpätkiä ja maatunut täkki. Kallion juurella maa oli kovaksi tallattua, roskaista, siellä täällä lasinsirpaleita. Riikonen nousi kiertäen kalliolle, katseli ympärilleen, ketään ei näkynyt koloissa, notkelmissa eikä aukean laidoillakaan. Kallion laki oli kuin laakea kenttä korkealla keskellä metsää. Hän käveli valoisammalle laidalle, ohitti muutaman katajan, hipaisi niitä kädellä. Aurinko lämmitti, lähes kuumotti, hän istahti kallion reunalle, kaivoi taskusta eilisillasta jääneen puisen kotimaisen pikkusikariaskin, pani palamaan. Oli hiljaista. Muutama musta katto Kumpulan puolella näkyi puiden latvojen välistä. Ei olisi ikinä voinut kuvitella että Helsingin keskustaan ei ollut kuin viitisen kilometriä. Sivulla rasahti, katkesi oksa, vierähti kivi. Kaksi valoa vasten tummaa hahmoa lähestyi, käveli kohti. Riikonen näki rinteen allaan, oikealla ryteikön josta olisi päässyt pujahtamaan. Mikro käteen, takki harteille, ei olisi tarvinnut edes juosta, siellä kulkisi polkuja alas, mutta läpi meni kylmää, eikä hän pystynyt liikahtamaankaan. Mitä jätkä? nuorempi sanoi, tuli muitta mutkitta kyykkysilleen viereen. Musta kulunut nahkarotsi oli auki, hiukset ulottuivat olkapäille, jaloissa oli kärjistä vahvistetut bootsit. Kundi katsoi ohi. Ei ihmeempiä, hän vastasi, kuuli äänensä pään huminan läpi. Vanhempi jäi seisomaan taakse, sillä oli törkyinen pikkutakki, risuparta, jonka seasta näkyivät risat keltaisen hampaat. Sen silmäluomi nyki ja toinen käsi oli oudosti. Riikonen tuijotti kättä, kunnes huomasi kämmenselästä että käsi oli kuihtunut. Hieno keli, nuorempi sanoi. No on, Riikonen vastasi. Päässä takoi että iisisti, iisisti vaan, ei tässä mitään. Ei sull oo röökii tarjota? nuorempi kysyi. Riikonen näytti pikkusikariaskia kädessään ja tunsi hymyilevänsä typerästi. Käy noikin, kundi sanoi. Riikonen tarjosi laatikosta vanhemmallekin. Sille ei kelvannut. Se on lakossa. Tupakka on vaaraks terveydelle, nuorempi sanoi ja näytti toisella kädellä että tulta. Riikonen kaivoi tikkuaskin taskusta, epäröi hetken, ojensi sitten askin kundille. Jos hän olisi alkanut raapi- kerberos 24 25

14 maan tikkua itse, se ei olisi kuitenkaan syttynyt tai ainakin sammunut kesken. Kundi sytytti sigen ja ojensi tikut takaisin. Se veti muutaman syvän henkosen, pullautti savusta renkaita ja jäi hetkeksi katsomaan poispäin. No mitä muuta? Ei tässä mitään. Duunista tulossa. Se on oikein. Sull on hieno salkku, kundi sanoi ja Riikonen tunsi miten sydän alkoi hakata kurkussa. Kundi veti henkeen, irvisti ja stikkasi sigen menemään. Paskaa, se sanoi. Vanhempi seisoi edelleen paikallaan, räpytteli ja kaivoi kielellä hampaitaan. Siin taitaa olla tietsika, tommonen kannettava? Joo. Duunista. Mutta ei siellä mitään ole edes pelejä, Riikonen kuuli änkyttävänsä. Katotaan sitä vähän lähempää, kundi sanoi ja ojensi kättään. Ei me mitään katota, Riikonen sanoi, tarttui mikron kädensijaan, yritti nousta ja näki miten kivi ilmestyi käteen pikkutakin taskusta ja käsi tuli päätä kohti. Hän sai kättä eteen vähän ja samassa näki veitsen, mutta ei tajunnut mistä se oli ilmestynyt nuoremman käteen, povitaskusta, vyön alta, saappaan varresta. Kivi kumahti päässä, korvan päällä, kipu tulvahti ylhäältä alas. Veitsi oli kahvaa myöten mahassa, kynti ylöspäin mahaa halki kravatin vierestä. Voimat katosivat jaloista, ne olivat kuin makaronia ja hän näki kivien alhaalla tulevan kohti niin nopeasti ettei ehtinyt tehdä mitään. Hän haistoi märän maan ja mätääntyvät lehdet. Nielussa oli jotain, verta tai oksennusta, hengittäminen oli työlästä, huohottavan nopeaa, tykyttävä päänsärky sokaisi silmiä. Ilma oli viilentynyt, päivä painumassa, hän tajusi olleensa tajuton. Mä oon tyhmä, vittu mä oon tyhmä, hakkasi ajatus. Paita oli halki ja veren värjäämä. Hän huomasi makaavansa puolittain kyljellään pihlajanrungon ja kiven välissä. Suolet olivat valuneet ulos, ne näyttivät elävältä mytyltä, värisivät paidan päällä ja maassa. Kuvotti ja hän sylki ja nieli ja tunsi tukehtuvansa. Toista kättä pisteli, toinen oli jäykkä, ei totellut eikä liikkunut. Hän huusi kauhusta, mutta ääntä ei tullut, vain pientä pihinää. Hän huusi ja huusi, mutta ääntä ei tullut, viskoi terveellä kädellään maata ja ilmaa. Hän yritti kääntyä sen verran että näkisi alaspäin, alhaalla meni kuntopolku ja pyörätie, se ei voinut olla kaukana, korkeintaan sadan metrin päässä. Jalat olivat koukussa eivätkä totelleet, niissä ei tuntunut yhtään mitään, ei edes kipua, vaikka toinen jalkaterä oli luonnottomasti vääntynyt. Taivas oli tummunut, tuuli suhisi hiljaa puissa ja kun oikein kuunteli, saattoi kuulla liikenteen huminan. Pihlaja punersi ylhäällä, kivessä kiipesi värikästä jäkäläkuviota. Valtias oli kaikkialla, taivaalla, ilmassa ja mädäntyvien lehtien seassa; se oli, hän oli tiennyt sen aina. Mutta se valtias oli itseriittoinen, ei tarvinnut eikä kuunnellut sinua. Sait huutaa ja vaikeroida, mutta se ei vastannut, lensi vain mustien lintujen muuttoparvena ylitse. Oli Riikonen joskus rukoillut sitä, oikein nimeltä, pienenä kun painajaiset olivat riivanneet yö yön perään niin ettei hän ollut uskaltanut enää nukahtaa ollenkaan, mutta ei siltä mitään apua tullut. Ja nyt se antaisi toisen pienen pojan odottaa, seistä pelipaita päällä ja nappulakengät jalassa hämärtyvässä huonessa, ikkunan ääressä, josta ei näkynyt kuin tyhjää pihaa, tyhjyyttä, jota hän ei enää onnistuisi täyttämään, edes sen vertaa kuin tähän asti. Itketti niin että hän oli tukehtua. Hän manasi ja kirosi, sylki ja nieli, hikoili ja paleli jo niin että koko yläruumis tärisi. Ei mulle voi käydä näin, ei voi, tai voi kun mä olen niin helvetin hölmö ja tyhmä, mä voi- sin istua parhaillaan lämpimässä pubissa naisten kanssa Irish Coffee nenän alla ja useampi Kilkenny tai Guinessi päässä miellyttävästi suristen, jos mä en olis niin saatanan kunnollinen ja kiltti perheenisä. Mä voisin laskea pöydän alla käden Sinin reidelle, nostaa hotellihuoneessa sen hyvinsäilyneen nelikymppisen reidet olkapäille, se olisi saatana pitänyt tehdä jo silloin laivaseminaarissa kun se tanssilattialla huomasi mitä housuissani tapahtui, vaikka kuinka yritin peitellä sitä, pitää naista kauempana. Olisi tyssännyt kiusoittelu alkuunsa. Erjalla olisi pitänyt pyyhkiä muutaman kerran olohuoneen lattia. Yhtä kummallista kaupankäyntiä ja budjetintekoa se oli ollut alusta alkaen koko avioliitto. Kun Jyri vahingossa sai alkunsa, Erja oli laittanut hänet seinää vasten, joko avioliitto tai abortti. Kaiken piti mennä tasan. Kun hän kerran vuodessa kävi kaveriporukan kanssa, joka oli ollut kasassa jo kouluajoilta, Åressa laskettelemassa, niin Erjan piti päästä tyttöjen kanssa Espanjan aurinkorannikolle vähintään. Hän oli tullut äkkiä nousseen kuumeen takia kesken päivää kotiin, makasi puolinukuksissa makuuhuoneessa kun Erja tuli kotiin. Hän heräsi kunnolla vasta puhelimen pirinään, kuunteli posket peiton alla kuumottaen, kun Erja kuvaili jollekin, miten mukavaa Antonion kanssa oli ollut, kikatti välillä. Ja hän oli vain maannut, lamaantuneempana kuin nyt, teeskennellyt olevansa unessa, kun Erjan askeleet olivat pysähtyneet ovelle. Erja seisoi oviaukossa kauan, hiipi lähemmäs ja hän yritti pitää silmiä pinnistelemättä kiinni, hengitti tasaisesti niinkuin nukkuva hengittää. Nuori susikoira, melkein pentu vielä, katsoi suoraan silmiin, roikotti kieltään, läähätti. Riikonen katsoi syvälle sen silmiin, mutta ne olivat eläimen silmät, mustat ja tyhjät. Hän tärisi jo kuin horkassa. Hae isäntäs tai jos et hae niin tottele vaistojas, hyökkää, pure kaula poikki, hän manasi koiraa, heitti maata sen silmille. Koira uikahti ja väisti kauemmas. Kaukaa alempaa nainen kutsui koiraa nimeltä. Koira kääntyi ja lähti menemään pusikoiden läpi että ryskyi. Riikonen kuunteli ja odotti, hän odotti vieläkin kun taivas oli yönmusta eikä polulta kuulunut enää ihmisten ääniä. Kaukainen liikenne vain humisi ja kaupungin valot heijastuivat metsän ylle juuri sen verran ettei tähtiä kunnolla näkynyt. Hän ei palellut enää. Oli helpompaa. kerberos 26 27

15 Santtu Puukka Huomenna olet jo kaiken unohtanut metsä on loputon toivottaa sinut tervetulleeksi seisot suuren kiven edessä sinulle on kerrottu se on kivi pensaat hyräilevät kylmä tuuli puhkoo vartaloasi sammal on kosteaa ja puut kuin nuorallatanssijat huojuvat idästä länteen ok lähdetään liikkeelle kannat katsettasi pitkin askelten raapimaa katua kätesi varjo repii ovenkahvaa vaikka kotisi on kaukainen vitsi ja nälkäinen maa nielee jälkesi purematta missä sinä olit silloin kun lasipalatsit halkesivat kahtia naapurisi sytytti verhonsa tuleen eikä yölamppu narskuttanut hampaitaan luu käteen ja sulje mieli mikään kirjoittamaton laki ei päde enää yö mittaa jokesi syvyyttä mielikuvituksesi suljetulla osastolla huomenna olet jo kaiken unohtanut huudon joka lävisti rintasi äänen joka salakavalasti lausui nimesi kiven kerberos 28 29

16 vastaanotin sylkee sodan repimää varjokuvaa tapetoituun seinään tuhkaa ja timantteja raekuurona kuumeiseen tropiikkiin kohta murhaaminen on meidän jokapäiväinen koulutuksemme uutisankkuri hymyilee koneistetun esiripun edessä tämä on tinkimätöntä edistystä jota ruokitaan arkipäivisin kello 8 22 välisenä aikana vanhenemisen pelolla mietin miksi olohuoneet pimennetään sirkuksen saapuessa kaupunkiin kookkaita eläimiä pelätään koskaan ei ihmistä jos sillä on kaksi jalkaa kädet ja hatutettu pää seinien lisäksi ihmiset törmäilevät toisiinsa luulevat ettei mikään laki rajoita heidän elämäänsä paitsi ne jotka he itse ovat toisilleen salaa kirjoittaneet tuomittuna kahlaamaan peilisalissa valtateiden reunoilla ohi pysähtyneiden karusellien raivoamaan vapaudesta kyllästymiseen saakka mitä väliä sillä on kenen maata minä tuhlaan. tyttäret haluavat naida itsensä henkihieveriin minun mielessäni pyörii siveysopin abc mitä väliä sillä on mistä minä olen kotoisin. herrasmieheksi pukeutuneena barbaarina olen eksyttänyt itseni ulos maailmasta missä ihmiset rakentavat ansoja toisilleen ja ansoihin langenneet hoidattavat haavansa piikittämällä niihin heroiinia linnut mustat kuin maanantaiaamut tuijottavat tehtaita hehkuvaan horisonttiin täällä auringonlaskut ovat hallusinaatioita ovat auringonlaskuja kerberos 30 31

17 syntymän jälkeen kuolema on ainoa pakko kasvain päässä miten julmaa lujassa pakkasessa autoni ei käynnisty jäljelle jää raivoisa lumipyry huone on täynnä puheensorinaa ja yhtä hymyä paljaat luut voi juottaa toisiinsa kiinni herätessäni kuulin vain hengityksen kaikuja en ollut varma sijainnistani huone oli valaistu öljylampuilla kalteroidut ikkunat muistuttivat tekohampaita katso takanasi kulotettuja raunioita hiiltyneitä luita hiessä keitettyjä turisteja jalanjälkesi ovat tulenpalaneet vuosisatoja ja tuuli särkee upean kampauksesi harhauta lausumani sanat toistamalla ne minä olen pakaraasi iskeytynyt mustelma hämähäkki alusvaatteissasi olen rintasi alla pilaantuvaa lihaa ja tukehtunut huutosi sinun edessäsi minä olen kehää kiertävä hermorata muistionsa polttava liikemies korkeakoulutettu ihminen joka roikkuu rauta-aidassa pää alaspäin lohduta silloin kun minä iloitsen järjen tai kuvittelun rajalla kuhisee ruumiisi pieniä elukoita en vaadi muutosta hoitosuunnitelmaan sinun edessäsi minä olen partakoneenterällä tanssiva räsynukke jonka elämä riippuu köysissä joita sinä pitelet miksi täällä on näin likaista? olen nähnyt sekasotkua muuallakin miksi sinä et tee yhtään mitään? vuodatin yliaktiivisuuteni sinuun viime yönä miksi sinä valitat koko ajan? olen mykkä miksi sinä olet noin karvainen? esi-isämme olivat apinoita sitä on vaikea uskoa miten niin? koska me haluamme kostaa kenelle? en tiedä minä olen sinun kostosi en halua nähdä sinua enää minä olen kokonaan sinun voit tehdä minulla mitä haluat kerberos 32 33

18 John Zerzan (suomentanut Timo Hännikäinen) Postmodernismin katastrofi Osa I Madonna, Onko meillä jo hauskaa, supermarkettien mainoslehdet, Milli Vanilli, virtuaalitodellisuus, shop till you drop, PeeWeen suuri seikkailu, New Agen / tietokoneiden vallankumous, hypermarketit, Talking Heads, sarjakuvista tehdyt elokuvat, vihreä kuluttaminen. Päättäväisen kyynisyyden ja pinnallisuuden riemuvoitto. Toyotan mainos: Uudet arvot: säästäminen, välittäminen kaikkea sellaista; Details-lehti: Tyyli ratkaisee, Why ask why? Try Bud Dry ; katsoa loputtomasti televisiota pilkaten sitä samalla. Hajanaisuus, sirpaleisuus, relativismi koko merkityksen käsitteen särkymiseen asti (koska rationaalisuuden maine on ollut niin huono?); ylistää marginaalisuutta unohtaen samalla, kuinka helposti marginaalisesta tulee muodikasta. Subjektin kuolema ja representaation kriisi. Postmodernismi. Alunperin estetiikan termi, joka on Ernesto Laclaun mukaan vallannut aina vain laajempia alueita, kunnes siitä on tullut kulttuurisen, filosofisen ja poliittisen kokemuksemme uusi horisontti. Vahvistuva vakaumus, niin kuin Richard Kearney asian esittää, että inhimillinen kulttuuri sellaisena kuin olemme sen tunteneet lähestyy nyt loppuaan. Se on, etenkin USA:ssa, poststrukturalistisen filosofian ja paljon laajemman yhteiskunnallisen tilanteen leikkauspiste: sekä erikoistutta eetosta että, mikä tärkeämpää, sen saapumista mitä moderni teollistunut yhteiskunta on ennakoinut. Postmodernismi on samanaikaisuutta, kaikilla tasoilla lykättyjen ratkaisujen rämettä, epäselvyyttä, kieltäytymistä pohtimasta syitä ja seurauksia, kuten myös vastakohtaisuuksille perustuvien lähestymistapojen hylkäämistä, uutta realismia. Postmodernismi, joka ei allekirjoita mitään eikä päädy mihinkään, on nurinkurista millenarianismia, kansainvälisen pääoman teknologisen elämän tavan hedelmien poimimista. Ei ole sattumaa, että Carnegie-Mellonin yliopisto, joka 1980-luvulla oli ensimmäisenä vaatimassa, että kaikilla opiskelijoilla tulisi olla tietokoneet, on vakiinnuttamassa kansakunnan ensimmäistä poststrukturalistista opinto-ohjelmaa. Kuluttajanarsismi ja kosminen hälläväliä merkitsevät tuntemamme filosofian loppua ja maisemaetsausta, jossa Krokerin ja Cookin sanoin hajanaisuuden ja rappion taus- talta säteilee parodia, kitsch ja loppuunpalaminen. Henry Kariel toteaa, että postmodernisteille on liian myöhäistä vastustaa teollisen yhteiskunnan etenemistä. Pinnallisuus, uutuus, satunnaisuus kriisimme kritiikille ei ole pohjaa. Jos tyypillinen postmodernisti vastustaa lopullisia johtopäätöksiä ja puolustaa pluralismia ja perspektiivin avoimuutta, on myös järkeenkäypää (jos tällaisen sanan käyttö sallitaan) ennustaa, että jos ja kun me elämme täysin postmodernissa kulttuurissa, emme enää osaa ilmaista sitä. Kielen ensisijaisuus ja subjektin kuolema Systemaattisen ajattelun termein, yhä suurempi keskittyminen kieleen on avaintekijä selitettäessä posmodernia kaventuneen näkökulman ja vetäytymisen ilmapiiriä. Niin sanottu laskeutuminen kieleen tai lingvistinen käänne on herättänyt postmodernistisen ja poststrukturalistisen olettamuksen, että kieli rakentaa inhimillisen maailman ja inhimillinen maailma rakentaa koko maailman. Suurimman osan tästä vuosisadasta kieli on liikkunut kohti filosofian päänäyttämöä, niinkin erilaisten hahmojen kuten Wittgensteinin, Quinen, Heideggerin ja Gadamerin keskuudessa, samalla kun kasvava kiinnostus kommunikaatioteoriaan, kielitieteeseen, kybernetiikkaan ja ohjelmointikieliin osoittaa samanlaista mielenkiintoa tieteen ja teknologian piirissä useiden vuosikymmenten aikana. Tätä selvästi ääneen lausuttua käännettä kohti kieltä itseään Foucault tervehti ratkaisevana hyppynä kohti kokonaan uutta ajattelun muotoa. Vähemmän positiivisesti, se voidaan ainakin osaksi selittää pessismismillä, joka seurasi 60-luvun oppositioliikkeen heikentymistä. 70-luku näytti hälyttävän vetäytymisen siihen mitä Edward Said kutsui tekstuaalisuuden labyrintiksi, vastapainona usein kapinallisemmalle älylliselle toiminnalle edellisellä vuosikymmenellä. Ehkei ole paradoksaalista, että tekstuaalisen fetissi, kuten Ben Agger sanoi, viittaa aikaan, jolloin intellektuelleilta on riistetty heidän sanansa. Kieli on yhä rappeutuneempaa; merkityksistä tyhjentynyttä, etenkin julkisessa käytössä. Edes sanoihin ei voi enää luottaa, ja tämä on osa suurempaa antiteoreettista virtausta, jonka taustalla on paljon laajempi tappio kuin 60-luvun; koko valistusajan rationaalisuuden tappio. Me olemme luottaneet kieleen järjen äänenä ja läpikuultavana palvelusneitona, ja mihin se on johtanut meidät? Auschwitziin, Hiroshimaan, valtavaan psyykkiseen kärsimykseen, koko planeettaa uhkaavaan tuhoon, vain muutamia mainitakseni. Postmodernismi astuu esiin, näennäisen outoine ja sirpaleisine käännöksineen ja väännöksineen. Edith Wyschogradin Saints and Postmodernism (1990) ei ainoastaan vakuuta postmodernin lähestymistavan olevan läsnä kaikkialla ei ilmeisesti ole alueita sen vaikutuspiirin ulkopuolella vaan kommentoi vakuuttavasti myös uutta suuntaa: Post-modernismi ei hajanaisena filosofisena ja kirjallisena tyylinä voi vaikuttaa päättelytekniikoihin, itse teorian välineisiin, vaan sen on luotava uudet ja välttämättä epämääräiset keinot kaivaakseen perustukset hurskaan järjen alta. Postmodernismin / poststrukturalismin välitön edeltäjä, joka vallitsi 1950-luvulla ja paljolti myös 1960-luvulla, rakentui sen keskeisen roolin ympärille, jonka se antoi kielitieteelliselle kaavalle. Strukturalismi lähti siitä premissistä, että kieli rakentaa ainoat pääsytiemme objektien maailmaan ja kokemukseen ja sen karttumiseen, ja että merkitys kasvaa kokonaan erojen leikistä kulttuurin merkkijärjestelmissä. Levi- kerberos 34 35

19 Strauss esimerkiksi väitti, että antropologian avain piilee tiedostamattomien sosiaalisten lakien paljastamisessa (esim. niiden jotka säätelevät avioliittoa ja sukulaisuussuhteita), jotka ovat rakentuneet kielen tavoin. Sveitsiläinen lingvisti Saussure painotti, tavalla jolla oli suuri vaikutus postmodernismiin, ettei merkitys piile suhteessa asian ja siihen viittaavan ilmauksen välillä, vaan merkkien keskinäisissä suhteissa. Tämä saussurelainen usko kielen suljettuun, itseensä viittaavaan luonteeseen sisältää ajatuksen, että kaikki on määrätty kielen sisällä ja johtaa sellaisten vanhanaikaisten käsitysten kuten vieraantuminen, ideologia, tukahduttaminen jne. hylkäämiseen ja päätyy siihen, että kieli ja tietoisuus ovat käytännössä sama asia. Tältä pohjalta, joka hylkää käsityksen kielestä tietoisuuden kehittämänä ulkoisena välineenä, lähtee myös hyvin vaikutusvaltainen uusfreudilainen, Jacques Lacan. Lacanille ainoastaan tietoisuus ei ole täysin kielen läpitunkemaa ja vailla kielestä riippumatonta olemassaoloa, vaan jopa tiedostamaton on rakentunut kielen tavoin. Aiemmat ajattelijat, kaikkein huomattavimpina Nietzsche ja Heidegger, olivat jo vihjanneet, että erilainen kieli tai muuttunut suhtautumistapa kieleen saattaisi jotenkin tuoda uusia ja tärkeitä oivalluksia. Uudemman lingvistisen käänteen myötä jopa käsitys ajattelevasta yksilöstä tietoisuuden perustana alkaa horjua. Saussure oivalsi, että kieli ei ole puhuvan yksilön toiminto, kielen ensisijaisuus syrjäyttää sen joka antaa sille äänen. Roland Barthes, jonka ura liittyy strukturalistiseen ja jälkistrukturalistiseen periodiin, päätti että kieli puhuu, ei kirjailija, samansuuntaisesti Althusserin huomion kanssa, että historia on prosessi ilman subjektia. Jos subjekti koetaan olennaisesti kielen funktioksi, sen ja yleensä symbolisen järjestyksen tukahduttava välittäminen nousee esityslistan kärkeen. Niinpä postmodernismi tyrmää mahdollisuuden kommunikoida siitä mitä on kielen takana, esittää esittämätöntä. Sillä välin kun mahdollisuuttemme viitata kielen ulkopuoliseen maailmaan asetetaan radikaalin epäilyn alaiseksi, todellinen katoaa tarkastelun piiristä. Jacques Derrida, postmodernin eetoksen keskeinen hahmo, menettelee niin kuin kytkentä sanojen ja maailman välillä olisi mielivaltainen. Objektiivinen maailma ei esitä mitään osaa hänelle. Ennen kuin siirrymme Derridaan, vielä muutama kommentti edeltäjistä ja laajemmasta muutoksesta kulttuurissa. Postmodernismi herättää kysymyksiä kommunikaatiosta ja merkityksestä, niin että esteettisen kategoria muuttuu ongelmalliseksi. Modernismille, jolla oli aurinkoisempi usko representaatioon, taide ja kirjallisuus lupasivat edes jonkinlaista käsitystä täyttymyksestä ja ymmärryksestä. Modernismin päättymiseen asti korkeakulttuuri nähtiin moraalisen ja hengellisen viisauden varastona. Enää sellaista uskoa ei näytä olevan, kielikysymyksen läsnäolo kertoo kenties tyhjyydestä, joka syntyi muiden inhimillisen mielikuvituksen lupaavista lähtökohdista aloittaneiden yrittäjien epäonnistuttua. 60- luvulla modernismi näyttää saavuttaneen kehityksensä päätepisteen, sen maalaustaiteen ankara kaanoni (esim. Rothko, Reinhardt) näyttää antavan tietä poptaiteelle, joka kritiikittömästi omaksui kulutuskulttuurin mainoskielen. Postmodernismi, eikä ainoastaan taiteessa, on modernismia ilman toivoa ja unelmia, jotka tekivät moderniudesta siedettävän. Laajalle levinnyt pikaruoka -suuntaus näkyy visuaalisissa taiteissa, suunta on kohti helposti sulavaa viihdettä. Howard Fox oi- valtaa, että teatraalisuus saattaa olla kaikkein läpitunkevin postmodernin taiteen ominaisuus. Jokin dekadenssi tai kehityksen sammuminen on myös nähtävissä Eric Fischlin synkissä maalauksissa, joissa eräänlainen kauhu näyttää vaanivan aivan pinnan alla. Tämä ominaisuus kytkee Fischlin, Amerikan keskeisen postmodernin maalarin, yhtä pahaenteiseen Twin Peaksiin ja postmodernismin keskeiseen tv-persoonaan, David Lynchiin. Warholista lähtien kuva on tietoisen mekaanisesti monistettava hyödyke ja tämä on pohjimmainen syy sekä syvyyden puutteelle että yleiselle aavemaisuudelle ja pahaenteisyydelle. Postmodernin taiteen usein mainittu eklektisismi on mielivaltaista fragmenttien kierrättämistä kaikkialta, etenkin menneisyydestä, usein muoto otetaan parodiasta ja kitschistä. Demoralisoitua, derealisoitua, dehistorisoitua: taide ei voi enää ottaa itseään vakavasti. Kuva ei enää viittaa ensisijaisesti mihinkään alkuperäiseen, joka sijaitsee jossakin muualla todellisessa maailmassa; yhä enemmän se viittaa vain toisiin kuviin. Tällä tavoin se heijastelee sitä, kuinka hukassa me olemme, kuinka erkaantuneita luonnosta, yhä välittyneemmässä teknologisen kapitalismin maailmassa. Termiä postmodernismi sovellettiin ensimmäistä kertaa, 70-luvulla, arkkitehtuuriin. Christopher Jencks kirjoitti antisuunnitelmallisesta, pluralistisesta lähestymistavasta, modernismin puhtaan muodon unelman hylkäämisestä ja ihmisten moninaisten kielten kuuntelemisesta. Rehellisempiä ovat Robert Venturin Las Vegasin ylistys ja Piers Cough, joka myönsi, ettei postmodernistinen arkkitehtuuri piittaa ihmisistä sen enempää kuin modernistinenkaan. Modernien laatikoiden päälle asetetut holvit ja pylväät ovat leikkimielisyyden ja yksilöllisyyden ohut julkisivu, joka hädin tuskin peittää rahan ja vallan anonyymit keskittymät alleen. Postmodernit kirjailijat kyseenalaistavat kirjallisuuden perusteet sen sijaan että jatkaisivat ulkoisen maailman illuusion luomista. Romaani kääntää huomion itseensä; esimerkiksi Donald Barthelme kirjoittaa tarinoita, jotka tuntuvat aina muistuttavan lukijaa siitä, että ne ovat silmänkääntötemppuja. Protestoimalla väitteitä, näkökantoja ja muita representaation kaavoja vastaan, postmoderni kirjallisuus osoittaa vastenmielisyytensä kulttuurituotteita latistavia ja kesyttäviä muotoja kohtaan. Kun laajempi maailma muuttuu yhä keinotekoisemmaksi ja merkitys vähemmän hallittavaksi, uusi lähestymistapa voisi sen sijaan säilyttää illuusion jopa mitäänsanomattomuuden hinnalla. Tässä niin kuin muuallakin, taide kamppailee itseään vastaan, vastaan aiempia pyrkimyksiään auttaa meitä ymmärtämään maailmaa, joka haihtuu sa- René Magritte: Le soir qui tombe (1934) kerberos 36 37

20 malla kun jopa mielikuvituksen käsite menettää tehonsa. Joillekin tämä kertovan äänen tai näkökannan menetys vastaa sitä, että olemme menettäneet kyvyn paikantaa itsemme historiallisesti. Postmodernisteille tämä menetys on eräänlainen vapautus. Esimerkiksi Raymond Freeman hehkuttaa tulevaa fiktiota, joka tulee olemaan selvästi tyhjentynyttä kaikesta merkityksestä tarkoituksellisen epäloogista, irrationaalista, epätodellista, non sequitur, ja hajanaista. Fantasia, joka on ollut nousussa vuosikymmenten ajan, on yleinen postmodernin muoto, joka muistuttaa, että fantastinen uhmaa sivilisaatiota juuri niillä voimilla, jotka sivilisaation täytyy tukahduttaa selviytyäkseen. Mutta se on fantasiaa, joka yhdensuuntaisena dekonstruktion ja äärimmäisen yhteiskunnallisen kyynisyyden ja resignaation kanssa ei usko itseensä siinä määrin, että se juurikaan kommunikoisi tai ymmärtäisi. Postmodernit kirjailijat näyttävät tukehtuvan kielen poimuihin, ilmaisten tuskin muuta kuin ironisen asenteensa perinteisemmän kirjallisuuden totuus- ja merkitysvaatimuksia kohtaan. Tyypillinen on ehkä Laurie Mooren vuonna 1990 ilmestynyt romaani Like Life, jonka nimi ja sisältö ilmaisevat elämästä vetäytymistä ja käänteistä Amerikkalaista Unelmaa, jossa asiat voivat mennä vain huonompaan suuntaan. Kyvyttömyyden ylistys Postmodernismi kumoaa kaksi valistuksen humanismin perustavaa oppia: kielen voiman hahmottaa maailma ja tietoisuuden voiman hahmottaa minuus. Ja niin meillä on postmodernistinen tyhjyys, yleinen käsitys, ettei kaipuuta humanististen subjektiivisuusperiaatteiden lupaamaan emansipaatioon ja vapauteen voida tyydyttää. Postmodernismi tarkastelee itseä lingvistisenä koosteena; kuten William Burroughs asian ilmaisi, Your I is a completely illusory concept. On ilmeistä, että yksilöllisyyden juhlittu ihanne on ollut paineen alla pitkään. Itse asiassa kapitalismi on juhlistanut yksilöä täyttä häkää tuhotessaan häntä samalla. Ja Marxin ja Freudin teokset ovat nähneet paljon vaivaa paljastaakseen pitkälti harhaanjohdetun ja naiivin uskon suvereeniin, rationaaliseen, kantilaiseen itseen joka hallitsee todellisuutta, ja heidän myöhemmät strukturalistiset tulkitsijansa, Althusser ja Lacan, jatkavat ja päivittävät työtä. Mutta nyt paine on niin raju, että termi yksilö on hylätty vanhentuneena ja korvattu subjektilla, joka aina sisältää alamaisuuden aspektin (vanhassa englannissa to be subjected = tulla jnkn alamaiseksi; suom. huom.). Jopa jotkut libertariaaniset radikaalit, kuten Interrogations-ryhmä Ranskassa, yhtyvät postmodernistiseen kuoroon hylätessään yksilön arvojen määrittäjänä, koska tämä kategoria on historian ja ideologian pahoin tahraama. Postmodernismi siis paljastaa, että autonomia on pitkälti myytti ja hellimämme valtiuden ja tahdon myytit ovat yhtä harhaanjohtavia. Mutta mikäli meille täten luvataan uusi ja vakava yritys niiden auktoriteettien demystifioimiseksi, jotka piilevät porvarillis-humanistisen vapauden naamioiden takana, me saamme käytännössä niin hajonneen, kyvyttömän, jopa olemattoman subjektin, ettei se ole minkäänlainen toimija. Kuka tai mikä jää jäljelle vapautumaan, vai onko se vain jälleen uusi turha haave? Postmoderni kanta haluaa molemmat: pyyhkiä pois ajattelevan persoonan, samalla kun sen oman kritiikin koko olemassaolo riippuu huonomaineisista ajatuksista kuten subjektiivisuudesta. Fred Dallmayr myöntää nykyisen antihumanismin vetovoiman, mutta varoittaa että tärkeimmät asiat, jotka menetämme ovat syvällinen ajattelu ja arvojen taju. Väite, että olemme enimmäkseen katkelmia kielestä, ilmeisesti riisuu kykymme pitää kiinni kokonaisuudesta, aikana jolloin meitä kiihkeästi vaaditaan tekemään juuri niin. On pieni ihme, että joillekin postmodernismi on käytännössä pelkkää liberalismia ilman subjektia, samalla kun feministien, jotka vaativat autenttista ja itsenäistä naisidentiteettiä, pitäisi näemmä luopua kannastaan. Postmoderni subjekti, joka on oletettavasti jäänyt jäljelle subjektiudesta, näyttää lähinnä teknologisen pääoman itseään varten konstruoimalta persoonallisuudelta, joka marxilaisen kirjallisuustieteilijän Terry Eagletonin mukaan on hajanainen, keskittymätön himokkaiden mieltymysten verkosto, eettisestä substanssista ja fyysisestä sisällöstä tyhjentynyt, tämän tai tuon kulutustottumuksen, mediaelämyksen, sukupuolisuhteen, trendin tai muodin lyhytaikainen ilmentymä. Jos Eagletonin määritelmä tämän päivän epäsubjektista postmodernistien kuuluttamana ei noudattele heidän näkemyksiään, on vaikea nähdä missä ne eivät osu yksiin hänen murskaavan yhteenvetonsa kanssa. Postmodernismissa jopa vieraantuminen liukenee pois, koska enää ei ole subjektia, joka voisi vieraantua! Nykyistä sirpaleisuutta ja voimattomuutta voisi tuskin täydellisemmin julistaa, tai olemassaolevaa vihaa ja tyytymättömyyttä läpikotaisemmin jättää huomiotta. Derrida, dekonstruktio ja différance Nyt on sanottu tarpeeksi taustasta ja yleisistä piirteistä. Kaikkein vaikutusvaltaisin nimenomaisen postmoderni lähestymistapa on ollut Jacques Derridan, joka 60-luvulta saakka on tunnettu dekonstruktiona. Filosofiassa postmodernismi tarkoittaa ennen kaikkea Derridan kirjoituksia, ja tämä varhaisin ja äärimmäisin näkökanta on saanut vastakaikua filosofian ulkopuolelta, populaarikulttuurista ja sen ilmiöistä. Varmastikin lingvistinen käänne edistää Derridan esiinmarssia, saaden David Woon kutsumaan dekonstruktiota ehdottoman välttämättömäksi siirroksi nykyfilosofiassa, kun ajatus selvittää väistämättömiä pulmiaan kirjoitettuna kielenä. Kieli ei ole viaton tai neutraali, vaan kantaa mukanaan valtavasti ennakko-oletuksia, joita Derrida on urallaan keskittynyt purkamaan, paljastaen sen minkä hän näkee inhimillisen puheen pohjimmiltaan ristiriitaisena luonteena. Matemaatikko Kurt Gödelin Epätäydellisyyden teoreema väittää, että mikä tahansa formaalinen järjestelmä voi olla joko johdonmukainen tai valmis, muttei molempia. Melko samansuuntaisesti Derrida väittää, että kieli kääntyy jatkuvasti itseään vastaan, joten tarkassa analyysissä me emme voi joko sanoa mitä tarkoitamme tai tarkoittaa mitä sanomme. Mutta kuten semiologit ennen häntä, Derrida olettaa myös, että dekonstruktio voi samaan aikaan demystifioida kaikkien tekstien ideologisen sisällön, tulkiten kaikkia inhimillisiä toimintoja pohjimmiltaan teksteinä. Kielen metafysiikalle ominainen perusristiriita ja naamiointistrategia voitaisiin ehkä paljastaa ja tehdä henkilökohtaisemmaksi. Se mikä sotii jälkimmäistä väitettä vastaan, johon sisältyvästä poliittisesta lupauksesta Derrida jatkuvasti vihjailee, on juuri dekonstruktion sisältö; se näkee kielen koko ajan liikkuvana itsenäisenä voimana, joka ei salli merkityksen pysähtymistä tai rajoitettua kommunikaatiota, kuten edellä mainittiin. Tätä sisäsyntyistä virtausta hän kutsuu différanceksi ja juuri tämä on ajatus merkityksen romahtamisesta ja kielen itseensä viittaavasta luonteesta, joka, kuten aiem- kerberos 38 39

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi Nettiraamattu lapsille Jaakob, petturi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011 Bible

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja.

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja. Täytyy-lause Minun täytyy lukea kirja. Kenen? (-N) TÄYTYY / EI TARVITSE perusmuoto missä? mistä? mihin? milloin? miten? millä? Minun täytyy olla luokassa. Pojan täytyy tulla kotiin aikaisin. Heidän täytyy

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot

J. L. "T Ä M Ä U N I O N T A U T I"

J. L. T Ä M Ä U N I O N T A U T I J. L. "T Ä M Ä U N I O N T A U T I" (lauluja) Hajallani sata vuotta sitten maahan kaivettiin jotain mistä suvussamme aina vaiettiin aika painoi lasten piilotajuntaan epäselvän olosuhteen mädän hajun taa

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA. (Lyhytelokuva, draama komedia)

KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA. (Lyhytelokuva, draama komedia) KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA (Lyhytelokuva, draama komedia) 1. INT. Työpaikka, toimisto. Ilta klo.19.45. Kesto 30s. istuu yksin työpaikan suuressa toimistotilassa omassa työpisteessään. Yösiivooja tulee

Lisätiedot

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen.

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) ARKKI PYSÄHTYY Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Araratin vuorella. Sen sijaintia ei tarkkaan tiedetä.

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken Nettiraamattu lapsille Jumala loi kaiken Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: Bob Davies; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2008

Lisätiedot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän 5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,

Lisätiedot

Suosikkipojasta orjaksi

Suosikkipojasta orjaksi Nettiraamattu lapsille Suosikkipojasta orjaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Kiperiä kysymyksiä Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Opetus Neljä jaksoa Vihasta ja riidasta (Matt. 5:21-26) Aviorikoksesta (5:27-32) Vannomisesta (5:33-37) Vihamiesten rakastamisesta (5:38-48) Matt.5:21-26

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Menninkäisen majatalo

Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Menninkäisen majatalo runoja Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-224-8 Menninkäisen majatalohon, ovi auki aina on. Pääsee sinne

Lisätiedot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,

Lisätiedot

VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ

VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ VERBI ILMAISEE MYÖNTEISYYTTÄ JA KIELTEISYYTTÄ EI taipuu tekijän mukaan + VERBI NUKU/N EI NUKU (minä) EN NUKU (sinä) ET NUKU hän EI NUKU (me) EMME NUKU (te) ETTE NUKU he EIVÄT NUKU (tekijänä joku, jota

Lisätiedot

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä?

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Nimimerkki: Emajõgi I Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Jos olisin jäänyt veteen, olisin muuttunut kaihiksi, suomut olisivat nousseet silmiin, äitini olisi pimennossa evät pomppineet lonkista

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6.

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6. MAAILMAN NAPA Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008 apa_mv_a7.indd 1 4.6.2007 22:32:08 Ketä sinä kosketit viimeksi? Miltä tuntui koskettaa? Miten

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Tänään meillä on kaksi vertausta, joissa kutsutaan väkeä töihin viinitarhaan. 2. Itse kertomus Raamatusta rinnakkaispaikkoineen Kukin

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille Matt. 11:28-30 Väsyneille ja stressaantuneille Tulkaa minun luokseni.. ..kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.. Minä annan teille levon. Matt. 11:29-30..Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja oppikaa minusta:

Lisätiedot

Lajitekniikka: venyttely

Lajitekniikka: venyttely Alaraajat Etureiden lihakset Seiso ryhdikkäästi. Ota yhdellä tai kahdella kädellä kiinni nilkastasi. Pidä jalat samansuuntaisena ja lantio suorassa. Työnnä lantiota hiukan eteenpäin jännittämällä pakaralihakset.

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

4.1 Samirin uusi puhelin

4.1 Samirin uusi puhelin 4. kappale (neljäs kappale) VÄRI T JA VAATTEET 4.1 Samirin uusi puhelin Samir: Tänään on minun syntymäpäivä. Katso, minun lahja on uusi kännykkä. Se on sedän vanha. Mohamed: Se on hieno. Sinun valkoinen

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja linnut lauloivat. Anselmi keräili kukkia niityillä. Yhtäkkiä Anselmi näki peltohiiren ja säikähti niin, että juoksi

Lisätiedot

JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa. Saarna 12.10.2008 Ari Puonti

JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa. Saarna 12.10.2008 Ari Puonti JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa Saarna 12.10.2008 Ari Puonti Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään (abad) ja varjelemaan (shamar) sitä.

Lisätiedot

EEVA JA AADAM EDENISSÄ

EEVA JA AADAM EDENISSÄ Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) EEVA JA AADAM EDENISSÄ Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jumalan istuttamassa paratiisissa, joka

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia.

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. LAUSEEN KIRJOITTAMINEN Peruslause aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. minä - täti - ja - setä - asua Kemi Valtakatu Minun täti ja setä asuvat

Lisätiedot

Aakkoset Aa Ii Uu Ss Nn Ee Oo Ll Rr Mm Tt Ää Pp Kk Jj Vv Hh Yy Öö Dd Gg Bb Ff Cc Ww Xx Zz Qq Åå Numerot 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuka on...? (adjektiivit) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Kenellä on...? (omistaminen)

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 2

Agricolan Monenlaista luettavaa 2 Helikopteri Jo 500 vuotta sitten italialainen keksijä Leonardo da Vinci suunnitteli helikopterin. Silloin sellaista ei kuitenkaan osattu vielä valmistaa. Vasta 70 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen toimiva

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

Pöllönkankaan verkkokohina

Pöllönkankaan verkkokohina Pöllönkankaan verkkokohina 2011-2012 Ensimmäinen luokka Pöllöjä liikkeellä Pöllönkankaalla ... ihan joka puolella! Talvikaupunkeja Talvella Pipo päässä... lapaset kädessä! Lentävää grafiikkaa Kevättä

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN

PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jerusalemissa, temppelin lähellä, Ylimmäisen papin palatsin pihalla.

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME MAA OLI AUTIO JA KYLMÄ I minä kävelin poispäin näistä päivistä jätin sudenjälkiä ettei minua etsittäisi polulla kohtasin tytön joka sanoi että on vapaus nauttia ei sitä kiinnostanut

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma NALLE PUH Olipa kerran Nalle Puh. Nalle Puh lähti tapaamaan veljeään. Nalle Puh ja hänen veljensä nauroi itse keksimäänsä vitsiä. Se oli kuka on Nalle Puhin veli. Vastaus oli puhveli. Sitten he söivät

Lisätiedot

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ 1. TEE POSITIIVINEN JA NEGATIIVINEN IMPERFEKTI Hän lukee kirjaa. Me ajamme autoa. Hän katsoo televisiota. Minä rakastan sinua. Hän itkee usein. Minä annan sinulle rahaa.

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe Ilolan perhe 1 Pentti ja Liisa ovat Reinon, Jaanan ja Veeran isä ja äiti. Heidän lapsiaan ovat Reino, Jaana ja Veera. 'Pikku-Veera' on perheen nuorin. Hän on vielä vauva. Henry-vaari on perheen vanhin.

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista M.J. Metsola Taimentukka Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista Taimentukka Mikko Juhana Metsola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-264-4 Auringossa

Lisätiedot

Story 36 of 60. www.m1914.org

Story 36 of 60. www.m1914.org Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot Kääntäjä: Kati Hämäläinen Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Suomi Story 36 of 60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box 3, Winnipeg, MB R3C 2G1 Canada

Lisätiedot

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - pyhäkössä Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI

Lisätiedot

Mattijuhani Koponen VALKEUDEN LAPSET 1965

Mattijuhani Koponen VALKEUDEN LAPSET 1965 Mattijuhani Koponen VALKEUDEN LAPSET 1965 Mattijuhani Koponen 1965, 2005 1 2 On ahdasta ja sokeat ohjaavat täällä sokeita. On vaikeaa toimia vaikeaa työskennellä. Älä periksi anna, valitse kivisin tie;

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Siipirikko laululintu

Siipirikko laululintu Ismo Vuorinen Siipirikko laululintu runoja Siipirikko laululintu Ismo Vuorinen Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-170-8 SIIPIRIKKO LAULULINTU Siipirikko seassa sirpaleiden

Lisätiedot

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina EROKUMPPANIT Nalleperhe Karhulan tarina Avuksi vanhempien eron käsittelyyn lapsen kanssa Ulla Sauvola 1 ALKUSANAT Tämä kirja on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanhemmat eroavat ja asiasta halutaan keskustella

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 Eeva Iisakka Haapaniemen päiväkoti, Auli Siltanen Vaajakosken päiväkoti, Sanna Leppänen Linnan päiväkoti

TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 Eeva Iisakka Haapaniemen päiväkoti, Auli Siltanen Vaajakosken päiväkoti, Sanna Leppänen Linnan päiväkoti TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 Eeva Iisakka Haapaniemen päiväkoti, Auli Siltanen Vaajakosken päiväkoti, Sanna Leppänen Linnan päiväkoti Lopputyö: sosiodraama Tekijät: Auli Siltanen, Vaajakosken päiväkoti,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet Nettiraamattu lapsille Vakaan uskon miehet Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi?

Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? KERTAUSTEHTÄVIÄ WS 05/06 A Inessiivi, elatiivi, illativi, adessiivi, ablatiivi vai allatiivi? 1. Juha käy aina lauantaina (TORI). 2. Juna saapuu (ASEMA). 3. Olemme (HELSINKI). 4. (MIKÄ KATU) te asutte?

Lisätiedot

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi ESIINTYMINEN Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi Jännitys hyvä renki huono isäntä Kumpi kuvaa sinua? Jännitys auttaa minua. Jännitys lamaannuttaa ja vaikeuttaa esillä oloani. Jännitys

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VASKIKÄÄRME 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - Siinain erämaassa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Sen 40 vuoden aikana,

Lisätiedot

Joka kaupungissa on oma presidentti

Joka kaupungissa on oma presidentti Kaupungissa on johtajia. Ne määrää. Johtaja soittaa ja kysyy, onko tarpeeksi hoitajia Presidentti päättää miten talot on rakennettu ja miten tää kaupunki on perustettu ja se määrää tätä kaupunkia, Niinkun

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa Nettiraamattu lapsille Daniel vankeudessa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 27/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 27.5.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 27/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 27.5. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) HYVÄ PAIMEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesus kertoi tämän vertauksen parannettuaan sokean (=viime sunnuntain

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Taivas, Jumalan kaunis koti

Taivas, Jumalan kaunis koti Nettiraamattu lapsille Taivas, Jumalan kaunis koti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja Theodor Kittelsen Eräänä päivänä Tuhkapoika oli levittelemässä tulisijaan kertynyttä tuhkakasaa, kun siinä kytevät kekäleet vierähtivät esiin ja niistä muodostui

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(7) Luterilainen Kirkko 3. vuosi nro VT2 _2 /28 www.pyhäkoulu.fi lapsille@luterilainen.com 8.12.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(7) Luterilainen Kirkko 3. vuosi nro VT2 _2 /28 www.pyhäkoulu.fi lapsille@luterilainen.com 8.12. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(7) PALAVA PENSAS 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka Siinain erämaassa, Hoorebin vuoren juurella. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin

Lisätiedot

Simson, Jumalan vahva mies

Simson, Jumalan vahva mies Nettiraamattu lapsille Simson, Jumalan vahva mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin

Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin Punainen Risti on maailmanlaajuinen järjestö, jonka päätehtävänä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. Järjestön toiminta pohjautuu periaatteisiin, jotka

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti. Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1. kaunis - ruma

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti. Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1. kaunis - ruma 1 Oppitunti 11- Adjektiivien taivutus Audio osa 1 kaunis - ruma kaunis joutsen ruma olio = ruma otus kaunis puutalo Suomessa on paljon kauniita puutaloja. ruma olio Oliolla on yksi silmä. Olio on sininen.

Lisätiedot