Aikuisrippikoulussa on tilaa ajattelulle

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 2/ Oma kappeli omenapuun katveessa Pullia pyörittävät vapaa ehtoiset leipovat hyvää lähimmäisille Uhmaikä on tahtojen taistelua Aikuisrippikoulussa on tilaa ajattelulle Keskiaukeama 8 På eftis får man leka

2 2 3 Kirkon uusia avauksia arvioidaan julkisuudessa helposti hyötyhakuisina vastauksina jäsenkatoon ja strategioina pysäyttää tulojen menetys. Mitä tapahtui uskolle vilpittömiin tarkoituksiin? Siihen, että elämä ja toiminta voi olla myös aidosti hyvää tahtovaa? Onko hyödyntavoittelu jo ainoa ymmärrettävä syy? * * * Pieni vilkaisu seurakuntien viime vuoden toimintatilastoihin kertoo muun muassa, että diakonia kohtasi turkulaisia ja kaarinalaisia erityisesti toimeentulovaikeuksien keskellä, ihmissuhteiden kanssa kipuilevina ja sairauden kohdattua. Suurin diakonian asiakasryhmä olivat yksin asuvat, moni heistä työikäinen, mutta työelämän ulkopuolelle joutunut. Kerhot vetivät hyvien harrastusten äärelle 1200 lasta ja nuorta. Puolitoistatuhatta vuotiasta sai tilaisuuden syventää ajatuksiaan elämästä ripareilla. Omaishoitajat saivat ainakin viidessä ryhmässä vertaistukea haastavaan elämäntilanteeseensa. Vapaaehtoistoiminta tarjosi sadoille, jopa tuhansille, tilaisuuksia olla apuna pelkästään vanhusten ulkoiluavustajina toimi runsaat puolensataa kanssaihmistä. Hiljaisuudesta haettiin voimavaroja yhdeksässä työpaikkaretriitissä. Tässä vain pienenpieni osa kaikesta. Näissä kohtaamisissa ei kysytty kirkon jäsenkorttia. Ei edes uskontoa. * * * Kymmenyksen säästötavoite alkaneena vuonna merkitsee seurakuntayhtymässä Ei jäsenkatoa vaan ihmistä varten Mikä antaa sinulle pilkahduksen Jumalasta? SATTUVAT SANAT Jumala tulee vastaan menipä melkein minne tahansa: kirjakauppaan, taidenäyttelyyn, teatteriin, verkkokeskustelupalstoille tai sanomalehden kulttuurisivuille. Puhe Jumalasta, uskosta, uskonnosta, armosta ja elämän mielestä ei ole vain teologien puhetta, eikä se pysyttele erityisesti uskonnolle varatulla kulttuurisella alueella. Se voi olla kriittistä, haparoivaa ja yllättävää; kokemuksia ja ajatuksia, joista on totuttu vaikenemaan, tulee julkisen keskustelun piiriin. Jumala astelee reippaasti julkisessa tilassa." Arkkipiispa Kari Mäkinen piispainkokouksen avauspuheenvuorossaan Kumpi on nolompaa? Uusimpien nuorisovirtausten perässä säntäilevä keskivartalopulska nelikymppinen, joka ei myönnä olevansa nelikymppinen? Vaiko teini-iän tunnekuohuissa piehtaroiva nostalgikko, jonka mielestä nuoruuden kultaisten vuosien jälkeen musiikissa, kirjallisuudessa ja muodissa on tapahtunut pelkkää alamäkeä? Kirjailija, lakimies Jarkko Tontti, Helsingin Sanomat Jokainen voi tehdä virtuaalisen testamentin. Kuoleman jälkeen palvelu lähettää salasanat etukäteen sovitulle henkilölle. Facebookin ylläpidolle pitää lähettää lomake sekä kopio kuolintodistuksesta ja todistus salasanojen saajan sukulaisuudesta vainajaan. Virtuaaliantropologi Anna Haverinen, Henki ja elämä 17/2012 Ehkä oma hauraus olisi pitänyt tajuta aikaisemmin. Nyt mietin menneitä vuosia paljon ja kamppailenkin niiden kanssa. Elämässäni on ollut voimakkaita, traagisiakin värejä. Usein se on ollut kuin nuorallakävelyä. On ollut sellainen tunne, että olen selvinnyt nippanappa. Uhanalaisuuden tunne ulottuu nykypäiväänkin. Eläkkeellä oleva radiotoimittaja Leif Fredrikson, Vantaan Lauri 5/2013 KANNEN KUVAT Arki ja pyhä kohtaavat aikuisrippikoulussa. Kahdenkeskisissä keskusteluissa on mahdollisuus pysähtyä niihin aiheisiin, jotka omassa elämässä tuntuvat sillä hetkellä erityisen läheisiltä. Kaarinan seurakunnan kappalainen Tatu Kuoppala ei halua rippikoulussa vetäytyä opettajan roolin taakse. Kuva Timo Jakonen KUUKAUDEN SANA Nollavuosi monia isoja asioita. Vaikka säästöjä haetaan erityisesti mutkia oikomalla ja rönsyjä karsimalla, myös kipeitä ratkaisuja joudutaan tekemään. Aikuiseen elämään kuuluu toimintaympäristön muutosten arviointi ja toiminnan suuntaaminen tarvittaessa uudelleen. Mikä tämän päivän yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa elävälle ihmiselle on hyvää? Parhaimmillaan säästöt ovat kipinä löytää uusia näkökulmia, uusia painotuksia, jopa uusia toimintamuotoja. Parhaimmillaan ne tuovat mukanaan entistä tarkempaa pohdintaa siitä, millä tavoin antaa jotain myös hänelle, joka ei koe omakseen tämänhetkisiä toimintatapoja. Mitä se voisi olla? Kerro! Dancemessun tai sateenkaarimessun tai vaikkapa rukoushiljaisuuteen johdattavan meditaation tarkoitus on raivata eri tavoin elämää kokeville ihmisille mahdollisuus nähdä sellainen pilkahdus Jumalasta, jonka omasta elämäntavastaan käsin on osuvinta ymmärtää. Siihen pilkahdukseen Jumalasta elämän antajasta tiivistyy pyrkimys uudistaa kirkon toimintaa. Kirkon tärkein tehtävä ei ole reagoida jäsenmäärien muutoksiin. Tärkein tehtävä on yrittää elää rakkautta todeksi. Askel askeleelta ja teko teolta. * * * vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Uolevi Salonen, Aiju von Schöneman, Siv Skogman Päätoimittaja Paula Heino, paula.heino@evl.fi Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, mervi.sipila-koski@evl.fi Toimittajat Juho Niemelä, Minna Vesanto Seurakuntien ilmoitukset Pirjo Seppälä, pirjo.seppala@evl.fi Taitto ja kuvankäsittely Erkki Kiiski ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, puh , , jaana.mehtala@kotimaa.fi Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset puh T imo Jakonen ALUKSI Eletään paastonaikaa. Sen tarkoitus on kiinnittää huomiota elämän syviin merkityksiin. Seitsemän paastoviikkoa on osuva ajankohta pyrkiä vapautumaan näköalattomista ajatuksista. Paastonajan verran aikaa palauttaa uskoa hyvään tahtoon ja mahdollisuuksiin. Ja hakea tahtomiselle ja toiminnalle yhä uudestaan suuntaa siitä, mikä on ihmiselle hyväksi. Minna Vesanto minna.vesanto@evl.fi Viime aikoina on julkisuudessa kohtuullisen suurilla kirjaimilla keskusteltu Jeesus-joogasta ja vaihtoehtomessuista. Puolestapuhujat vetoavat tarpeeseen elää ajassa. Paheksujat vetävät yhtäläisyysmerkin perinteen ja pyhän välille. Siinä ajattelussa perinteeseen kajoaminen on pyhäinhäväistystä. Omaan sielunmaisemaani kirkkokäsikirjan mukainen, hyvin toimitettu messu, sopii parhaiten. Mutta kokemukseni kansan syvien rivien uskonnollisesta pohdinnasta pakottaa minut barrikadeille kaikkien uusien kokeilujen puolesta. Kirkon ja sen opit ohuesti tuntevalle, uskonnollisia asioita pohtivalle aikamme ihmiselle on uskallettava kertoa Jumalasta hänen omasta viitekehyksestään lähtien. Nollavuoden pohtiminen vapauttaa työn monimuotoisuuteen. Mikä on kirkon 0-vuosi? Se hetki, jolloin pyhä on lukittu yhteen ainoaan oikeaan muottiin, johon ei enää saa kajota? Onko se ensimmäinen suomalainen messu vai se, joka oli käytössä työrupeamani kirkossa noin 40 vuotta sitten aloittaessani, vai nykyinen? Minulle 0-vuosi on kaste- ja lähetyskäskyn antamisen hetki. Menkää ja tehkää. Kastamalla ja opettamalla. Jeesus antoi tehtävän, mutta jätti sen toteuttamisen muodot seuraajiensa keksittäviksi. Niinpä kirkon historia on kirjavien yritysten kokoelma. Apostoli Paavali meni Ateenan Areiopagille kuuntelemaan kreikkalaisten pohdintoja tuntemattomasta mutta todellisesta Jumalasta ja sanoi: Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan. Luostariveljet vetäytyivät maailmasta. Martti Luther valjasti kansanmusiikin kirkolliseen käyttöön ja irrotti ihmisen ansiot armosta. Bach täytti paperit nuoteilla Jumalan kunniaksi. Vaikea on kirkon historiasta yhtä ainoaa oikeaa ja koskematonta tapaa Jeesuksen käskyn noudattamiselle löytää. Kasvatusasiain keskus täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Nuorten kanssa työskennellessään keskuksen on läpi historiansa pitänyt tuntea toimintaympäristönsä. Olla turkulaisten ja kaarinalaisten nuorten kanssa heidän Areiopagillaan julistamassa sanomaa siitä Jumalasta ja uskosta, jonka varassa kansakunta läpi historiansa on elänyt. Kuulevin korvin on kuunneltu nuorten kysymyksiä ja vain Jeesuksen käsky rajana pyritty niihin vastaamaan. Kristinoppimme mukaan Pyhä Henki synnyttä meissä uskon. Meille riittää, että aikalaisiamme kuunnellen ja yhdessä heidän kanssaan kulkien, etsimme kullekin sopivalla tavalla vastauksia heidän kysymyksiinsä Taivaan Isästä. Parhaimmillaan yhteinen pohdinta päättyy Paavalin toteamukseen: Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdessäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Taivaan tiellä ulkoisia muotoja tärkeämpää on uskon sisältö. Hannu Hurme Kasvatusasian keskuksen johtaja Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi Kukkaronnyörit tiukemmalle Seurakuntayhtymä hakee säästöjä kevään aikana Alkanut vuosi on seurakunnille säästöjen aikaa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkollisverotuotto jäi viime vuonna odotettua pienemmäksi. Tuotto jäi arvioidusta liki kaksi miljoonaa euroa. Kirkollisverokertymä jäi 1,9 prosenttia ja yhteisöverokertymä peräti 17,8 prosenttia edellisvuoden kertymästä. Luvuissa näkyvät sekä vuoden 2010 eroamispiikki että talouselämän taantuma. Suuntaus kirkosta eroamiseen on kuitenkin nyt taittunut: viime vuonna yhtymän jäsenmäärän lasku oli matalin seitsemään vuoteen. Vuonna 2012 kirkosta erosi Turussa ja Kaarinassa 1696 ja kirkkoon liittyi 603 henkilöä. Jokainen ero kuitenkin kaventaa seurakuntien toimintamahdollisuuksia. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen diakoniatyön, perhetyön, erityisnuorisotyön tai muun henkilökohtaisen tukemisen kautta on erittäin tärkeää, mutta auttamistyö vaatii myös paljon resursseja. Talousarviovaje pyritään nyt kattamaan säästöillä, joita etsitään tänä keväänä. Seurakuntien ja yhtymän yksiköiden säästötavoite on kymmenen prosenttia. Kuitenkin esimerkiksi investoinneista pyritään löytämään tätäkin suuremmat säästöt. Säästöt etsitään harkiten ja seurakuntia ja yhtymän yksiköitä kuunnellen. Miinusmerkkisiä talousarvioita Seurakuntayhtymän talousarvio on ollut miinusmerkkinen jo kuutena vuonna peräkkäin. Yhtymän kiinteistöstrategiaehdotus on ollut lausuntokierroksella ja sitä käsitellään kirkkoneuvostossa keväällä. Erityistä huomiota on kiinnitetty kiinteistökustannusten alentamiseen. Kiinteistöstrategiaehdotuksessa pyritään yhdessä seurakuntien kanssa löytämään mahdollisuuksia kiinteistökannan keventämiseen. Kirkkoja tämä tarkastelu ei koske. Seurakuntatilojen tehokkaampi käyttö ja keskittäminen vähentäisivät kiinteistökuluja. Kiinteistöstrategiassa määritellään myös ne kiinteistöt, joista pidetään edelleen hyvää huolta. Tiukassakin taloustilanteessa kirkon perustyö turvataan. Turussa ja Kaarinassa kastetaan, konfirmoidaan, vihitään ja siunataan haudan lepoon aivan kuten ennenkin. Kulttuuriperinnöstä kuten kirkoista ja hautausmaista pidetään huolta. Sairaalasielunhoito ja perheasiain neuvottelukeskus jatkavat tärkeäksi koettua työtään. Diakoniatyöllä helpotetaan vähäosaisten ja syrjäytyneiden arkea ja lapsi- ja nuorisotyö tuo iloa perheiden elämään niin perhekerhojen, iltapäiväkerhojen, muskarien kuin rippikoulujen ja muun nuorisotyön myötä. Jumalanpalvelukset pidetään ja kaunis kirkkomusiikki soi tilaisuuksissa. Kaikki evankelisluterilaisen kirkon 430 seurakuntaa ovat ottaneet käyttöön kirkon valtakunnallisen jäsentietojärjestelmän, Kirjurin. Se on korvannut aikaisemmat seurakuntien paikalliset jäsentietojärjestelmät. Kirjuriin merkitään muun muassa seurakuntalaisten kasteet, rippikoulut, avioliiton esteiden tutkinnat ja vihkimiset. Tavoitteena on, että kirkolle tulee säästöjä yhteiseen jäsentietojärjestelmään siirtymisestä noin kolme miljoonaa euroa vuodessa. Jatkossa jäsentietojärjestelmässä ovat seurakuntalaisten nykyisten tietojen lisäksi myös vanhat, käsin kirjoitetut kirkonkirjojen tiedot. Ne digitoidaan vuoden 2014 loppuun mennessä Kirjuriin. Jo nyt voi kirkkoon liittyä sähköisesti. Sen sijaan esimerkiksi työn tehostamista työjärjestelyjen kautta joudutaan pohtimaan. Hallintojohtaja Hannu Kallion mukaan tässä tilanteessa auki tulevia työtehtäviä tai sijaisuuksia saatetaan jättää täyttämättä ja työnkuvia tarkastella uudelleen. Organisaatiomuutokset ja toiminnalliset muutokset yhteistoimintamenettelyn kautta ovat myös mahdollisia, mutta pöydällä ei ole vielä mitään konkreettisia suunnitelmia. Ihmisten tavoittaminen on meille jatkossakin ykkösasia. Emme halua käpertyä sisäänpäin säästöjen vuoksi, vaan toimimme edelleen ihmisten rinnalla heitä tukemassa. Työtä täytyy tehostaa esimerkiksi yhteistyötä lisäämällä. - Haluamme olla vierellä kulkeva, opettava ja kasvattava kirkko, mutta samalla meillekin on tärkeää miettiä toimintaympäristön muutosta. Talousarviosäästöt ja rakennetoimikunta Seurakunnille ja yhtymän yksiköille on annettu maaliskuun 12. päivään aikaa etsiä kymmenen prosentin verran säästöideoita, joista ehdotus jätetään johtoryhmälle ja sitä kautta yhteiselle kirkkoneuvostolle. Tämän vuoden talousarvion muutosehdotus käsitellään kirkkoneuvostossa 21. maaliskuuta. Ehdotuksesta pyydetään lausunnot seurakun- Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kasvatusasian keskus aloitti toimintansa puoli vuosisataa sitten. Juhlavuottaan päivänsankari viettää työn merkeissä. Aktiivisen perustyön lisäksi vuoden aikana järjestetään lukuisia erityistapahtumia. Vuoden pääjuhlaa vietetään 1.11., jolloin tulee kuluneeksi tasan viisikymmentä vuotta siitä, kun seurakuntien nuorisotoimisto, nykyinen kasvatusasian keskus aloitti toimintansa. Vuosikymmenien aikana kasvatusasian keskuksen toiminta on tullut jollain tavoin tutuksi useimmille kaupunkilaisille, sillä niin päiväkerhot, iltapäiväkerhot kuin rippikoulutyökin kuuluvat sen työsarkaan. Toki seurakunnissa on tehty lapsi- ja nuorisotyötä jo ennen kasvatusasian keskustakin, mutta sen myötä toiminta on saanut uusia muotoja. Nuorisotoimiston työ alkoi vaatimattomista puitteista, sillä sen palkkalistoilla oli johtajan lisäksi vain sihteeri ja seurakuntien leikkikoulujen toiminnanohjaaja. Vuosikymmenien aikana kasvatusasiankeskus on kasvanut seurakuntia ja kaupunkeja palvelevaksi asiantuntija- ja palveluorganisaatioksi, jossa työskentelee noin 130 kasvatusalan ammattilaista. Työala kattaa elämän ensimmäiset vuosikymmenet, sillä nuorimmat perhekerhoihin osallistujat ovat vain muutaman viikon ikäisiä, kun taas oppilaitospapit työskentelevät jo aikuisten opiskelijoiden parissa. Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että eri työmuotojen kautta kohdataan myös lasten ja nuorten vanhempia. Esimerkiksi perhekerhot ovat monille lapsia kotona hoitaville vanhemmille vähintään yhtä tärkeitä kuin heidän pienokaisilleen. Lasten ja nuorten maailma on muuttunut vuosikymmenten aikana, samoin myös kasvatusasian keskuksen toiminta. Myös yhteiskunnalliset Kirjuri siirtää kirkon jäsentiedot nykyaikaan Sähköiseen muotoon siirtyvät kirkonkirjat ja palvelut helpottavat asioiden hoitamista. Siirtymävaihe on vielä menossa. Kunhan digitointi saadaan seurakunnissa päätökseen, helpottuu esimerkiksi sukuselvityksien saaminen perunkirjoitusta varten huomattavasti koko maassa. Tarvittavat tiedot voi tilata yhdestä paikasta, sanoo kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksesta. Vaivaisukko Maarian kirkon kupeessa muistuttaa siitä, että yksi kirkon tärkeä tehtävä on auttaa heikoimmassa asemassa eläviä. Nykyisin tätä auttamistyötä tehdään kirkollisverojen tuotolla. Puoli vuosisataa lasten ja nuorten parhaaksi Kevään aikana voi olla siirtymävaiheesta johtuvia viivästyksiä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtajan Heikki Arikan mukaan siirtymävaiheesta huolimatta virkatodistuksen saa Eerikinkatu 3:sta käydessään mukaansa. Sukuselvitys toimitetaan seurakuntayhtymästä noin viikossa. muutokset ovat vaikuttaneet tarjottavaan toimintaan. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on vähentänyt päiväkerholaisten määrää, mutta sen sijaan perhekerhoilla ja koululaisten iltapäiväkerhoilla on valtavasti kysyntää, kun vanhemmat hoitavat pieniä lapsia kotihoidon tuella ja isommat ovat yksin iltapäivisin. Lapsiperheitä kohdataan myös virtuaalimaailmassa. Esimerkiksi kirkonrotta.fi-sivustolta löytyy tietoa eri-ikäisille lapsille järjestetystä toiminnasta sekä virikemateriaaleja. Sivuston kautta voi myös kätevästi ilmoittautua päiväkerhoihin ja muskareihin. Netin kautta pääsee lukemaan myös kasvatusasian keskuksen julkaisemaa Zookkonen-lehteä, joka juhlavuoden kunniaksi ilmestyy kuukausittain. Zookkosessa esitellään niin kasviksen historiaa kuin sen aktiivista nykytoimintaakin. Lehden nettiversion sivuilla voi tutkailla myös videoita eri vuosikymmeniltä. Eräs pieni helmi on sieltä löytyvä lyhyt videoklippi Tuomiokirkkosillan ylittävästä raitiovaunusta. Zookkosta voi lukea osoitteessa Diakoniavastaanotto Paakarlaan T imo Jakonen nilta ja yksiköiltä ja ne käydään läpi huhtikuussa. 16. toukokuuta yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa uuden talousarvion. Samalla kun mietitään välittömiä säästöjä, pidemmän tähtäimen suunnittelua varten perustettiin viime joulukuussa rakennetoimikunta. Siihen kuuluvat viranhaltijoista tuomiorovasti Heimo Rinne ja hallintojohtaja Hannu Kallio sekä luottamushenkilöistä asianajaja, varatuomari Merja Ainasoja Kaarinasta, valtiotieteen lisensiaatti Siv Sandberg Turusta ja pastori, teologian lisensiaatti Ari Suominen Piikkiöstä. Rakenteellista pohdintaa tarvitaan, jotta säästötoimet voitaisiin kohdistaa oikeudenmukaisesti ja niin, että toiminnan vaikuttavuus säilyisi korkeana. Tietojen keruuvaiheen jälkeen rakennetoimikunta antaa kirkkoneuvostolle väliraportin vapuksi. Lopullinen raportti saadaan marraskuun loppuun mennessä. Kirkolliskokous käsittelee Turussa toukokuussa uutta seurakuntayhtymämallia, jota suunnitellaan vastaamaan kunnallisen sektorin rakennemuutokseen. Turkulaisille ja kaarinalaisille seurakunnille uudistus todennäköisesti antaa mahdollisuuksia työvoiman joustavampaan käyttöön ja seurakuntien välisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Paula Heino Mikaelinseurakunta siirsi vuoden alusta kaksi diakoniatyöntekijäänsä keskustasta Pernon, Pansion ja Paakarlan alueelle. Tämä niin sanottu PPP-alue kärsii yli 30 prosentin työttömyysasteesta. Omat haasteensa tuovat myös alueella sijaitsevat Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskus ja STX:n telakka. Suurin osa Mikaelinseurakunnan diakoniatyön asiakkaista asuu juuri PPP-alueella. Diakoniatyöntekijät Hilkka-Helena Katainen ja Mertsi Ärling tuovat seurakunnat palvelut lähelle asukkaita. Työntekijöiden uusi toimistotila on Paakarlan seurakuntakodilla.

3 4 5 Kambodžassa kylvetään parempaa huomista Kaoottisen sisällissodan kokenut Kambodža, Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden ulkomaan avustuskohde, elää jälleenrakentamisen aikaa. Kaarinan seurakunnan kirkkoherra Pirjo Vahtola matkusti Thaimaan itäiseen naapuriin tutustumaan maan kehittämiskohteisiin. Kambodžan lähihistoriaa leimaavat vallankaappaukset ja äärimmäisestä julmuudestaan tunnettujen punakhmerien väkivalta. Pääkaupunki Phnom Penh joutui muukalaisvihaisten kommunistikhmerien valtaan 1970-luvun lopulla. Runsas miljoona ihmistä kuoli muutaman vuoden aikana, suurin osa nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Koulut, sairaalat ja buddhalaisluostarit hylättiin. Hirmuteot vaikuttavat suoraan tämän päivän Kambodžaan, sillä sen koko yhteiskuntarakenne tuhottiin täysin. Perheet hajosivat, kun kaupunkilaiset siirrettiin riisipelloille orjatyöhön, Vahtola kertoo. Levottomuudet päättyivät monien vaiheiden jälkeen vasta 1990-luvulla. Kambodžan talous on vähitellen elpynyt, ja infrastruktuurin rakentaminen on päässyt vauhtiin. Syvä hätä on läsnä myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta. Maa on toipumassa hyvää vauhtia, mutta edelleen riittää työnsarkaa. Tapasimme ihmisiä, jotka ovat saaneet erilaisista kyläohjelmista toivoa siitä, että asioihin voidaan vaikuttaa. Tuki turvaa tulevaisuuden Vahtola suuntasi Kambodžaan Kirkon Ulkomaanavun (KUA) järjestämälle opintomatkalle tammikuussa. Kirkkoherrakollegoista ja KUA:n työntekijöistä koostunut reissuporukka tutustui Kirkon Ulkomaanavun toimintaan ja sen kansainvälisiin kumppanijärjestöihin. Yksi niistä on Life With Dignity (LWD), joka muun muassa tähtää paikallisen väestön taloudellisen tilan kohentamiseen. Lähes 30 prosenttia kambodžalaisista sinnittelee alle dollarin päivätuloilla. Suurin osa maan yli 14 miljoonasta asukkaasta elää maaseudulla alkeellisissa oloissa. He yrittävät selvitä päivä kerrallaan, saada niukan toimeentulon pienillä pelloillaan ja kauppayrityksillään, käsitöillä tai kerjäten. LWD:n yhteistyöalueilla toimii kolmisenkymmentä kyläpankkia, niistä suurin osa Naisten Pankin tuella. Kyläläisten itsensä hallinnoimista pankeista myönnetään halpakorkoista lainaa esimerkiksi maataloustöihin ja pienyritysten perustamiseksi. Alkupääoman siemenistä kasvaa pikkuhiljaa komeita versoja. Osakkuus oli muuttanut kyläpankin jäsenten elämää moni tavoin, arkea kuvattiin valoisammaksi entiseen verrattuna. Varsinkin naiset pitivät tärkeänä sitä, että he voivat nyt lähettää lapsensa kouluun, Vahtola hymyilee. Vahtola kertoo kohtaamisestaan syrjäisen kylän riisipellolla koko nuoruutensa ahertaneen kambodžalaisnainen kanssa. Nainen haaveili ammatista, jossa voisi hyödyntää kädentaitoja ja luovuutta. Toive toteutui, kun hän opetteli kutomaan kangaspuilla kauniita huiveja Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulutusohjelmassa. Ensimmäiset kangaspuut tuleva pienyrittäjä rakennutti kyläpankilta saamallaan 150 dollarin lainalla. Nyt hän on jo työllistänyt kylänsä neljä muutakin naista, ja suunnitelmissa on laajentaa toimintaa edelleen. Tämä on elävä esimerkki siitä, että pienillä summilla saadaan aikaan paljon. Avustukset menevät ihan oikeiden ihmisten auttamiseen. Se, jos mikä, on rakkauden tekoja. Seksuaalinen väkivalta arkipäivää Matkalaiset eivät välttyneet karujen kohtaloiden kuulemiselta. He vierailivat naisten kriisikeskuksen turvatalossa (Cambodian Women s Crisis Center, CWCC), jonne hakeutuneet ovat usein kokeneet perheessään seksuaalista väkivaltaa: vuosittain käsitellään noin 150 raiskaustapausta. Naisiin ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleistä, vaikka Kambodžan lainsäädäntö kriminalisoi sen. Tapasimme 13- ja 15-vuotiaat tytöt, jotka odottivat isänsä ja isäpuolensa lapsia. Valitettavasti oikeus ei aina toteudu, sillä vain osa miehistä tuomitaan väkivaltarikoksistaan, Vahtola harmittelee. Vahtolan mukaan kaikki naiset eivät halua nostaa syytteitä miehiään vastaan. CWCC yrittää parhaansa mukaan auttaa vaimoja ymmärtämään, minkälaisia oikeuksia heillä on jo kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja lain nojalla. Turvatalo ei tarjoa ainoastaan turvaa vaan tähtää myös tulevaan. Kuulimme ja näimme, miten suojaan hakeutuneet voivat oppia uusia taitoja esimerkiksi ompelun ja ruuanlaiton parissa. CWCC auttaa naisia löytämään asunnon ja työpaikan heidän aloittaessaan elämäänsä uudessa ympäristössä. Miinakentät hyötykäyttöön Kambodžan sotainen historia näkyy konkreettisesti miinanraivauskentillä, joilla on edelleen suuri määrä räjähtämättömiä miinoja. Raivaustöillä turvataan lasten koulutie ja vapautetaan maata viljely- ja asuinkäyttöön. Työ on hidasta, ja alue puhdistuu pienissä erissä. Käytännön toteutuksesta vastaa Kirkon Ulkomaanavun yhteistyökumppani, brittiläinen Mines Advisory Group (MAG), jonka toimintaan Vahtola tutustui Battambangin maakunnan miinanraivausalueella. Koska miinoja on edelleen runsaasti, onnettomuuksilta ei vältytä. Viime vuonna maassa sattui kolme tuhoisaa onnettomuutta, joista yhdessä kuoli 14 ihmistä. Kylässä tien viertä kulki mies, jolla oli tekojalka polvesta alaspäin. Onnea onnettomuudessa, ajattelin. Aamuna, jolloin Vahtolan matkaseurue vieraili miinanraivauskentällä, oli jo löydetty kolme miinaa. Seurueessamme istui mies, joka oli ollut aikoinaan itse miinoittamassa raivattavia alueita, oli neuvonutkin raivaajat miinojen luo. Jäin pohtimaan, minkälaista on elää yhdessä, kun yksi on entisen hirmuvallan edustaja ja miinankylväjä, toinen miinaonnettomuuden uhri tai sotilaiden surmaamien jälkeläinen. Aleksi Rajamäki Yhteisvastuu vahvistaa koko yhteisöä Vuoden 2013 Yhteisvastuukeräyksen varoin tuetaan Kambodžan kyläyhteisöjen toimeentuloa ja koulutetaan niitä parantamaan itse elinolosuhteitaan. Kirkkoherra Pirjo Vahtolan mukaan avustus- ja kehitystoiminnassa on olennaista yhteistyö paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa sekä autettavien oma aktiivisuus; heille annetaan onki kalan sijaan. Kun pienet kyläyhteisöt toimivat yhteen ja tukevat hyviä aloitteita, ne ovat elinvoimaisempia ja vahvempia kuin yksin. Asukkaat saavat välineet itse tehdä työtä ja lisätä toimeentulon mahdollisuutta. Yhteistyössä on voimaa! Elinolojen kokonaisvaltaisella parantamisella pyritään helpottamaan erityisesti kambodžalaisvanhusten arkea. Maassa ei ole eläkejärjestelmää eikä vanhusten tukipalveluja. He joutuvat usein huolehtimaan itsensä lisäksi lastenlapsistaan, joiden vanhemmat ovat lähteneet siirtotyöläisiksi tai menehtyneet esimerkiksi aidsiin. Kaikki, mikä tukee kylien kehitystä ja vaurastumista, auttaa samalla myös vanhuksia. Keräysvaroin rahoitetun hankkeen työntekijät vierailevat kylissä tapaamassa heikoimmassa asemassa olevia vanhuksia. Kylissä järjestetään ihmisoikeuskoulutusta ja opetetaan varautumaan katastrofeihin. Lisäksi kyläyhteisöjä koulutetaan kehittämään vesi- ja jätehuoltoa, rakennustekniikkaa sekä viljelymenetelmiä. Yhteisvastuukeräys 2013 tukee syrjäisten ja köyhien maaseutualueiden kehityshanketta. Kylien elinolosuhteiden kokonaisvaltainen parantaminen helpottaa myös vanhusten arkea. Kambodžassa vieraillut Pirjo Vahtola näki omin silmin, miten pienilläkin summilla saadaan aikaan paljon. Avun perille viemisestä vastaa Kirkon Ulkomaanapu, ulkoministeriön kumppanuusjärjestö, joka vähentää köyhyyttä ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista yli 30 maassa. Lue lisää Yhteisvastuukeräyksestä: K U A / V i l l e A s i k a i n e n J u s s i V i e r i m a a Lähetystyö uusilla poluilla Lähetystyö nyt -päivä luotaa muuttuvaa työnkuvaa Tilaa Kotimaa Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden etuhintaan: Lähetystyö elää voimakkaan muuttumisen aikaa. Muun muassa elämän ja kehityksen edellytyksiin liittyvä kehitysyhteistyö sekä katastrofityö ovat tänään keskeinen osa lähetyskenttien arkea. Suomen Lähetysseura määrittelee lähetystyön globaalin kirkon arkityöksi, jota etelän ja pohjoisen kirkot tekevät yhdessä. Lähetystyön muuttunutta maisemaa luodataan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja Suomen Lähetysseuran järjestämässä ajankohtaispäivässä Lähetystyö nyt seurakuntien toimitalolla ja Tuomiokirkossa lauantaina 16. maaliskuuta. Ajankohtaispäivä alkaa toimitalolla (Eerikink. 3) klo 12. Lähetystyöstä muuttuvassa maisemassa alustaa muutoksia näköalapaikalta katsova Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen klo 13. Siitä, miten maiseman muutokset näkyvät lähetystyössä Etiopiassa, kertoo Etiopian lähetti Elisa Blomberg. Iltapäivällä lähetystyöhön otetaan erilaisia, ajassa eläviä näkökulmia. Seppo Rissanen ja TT Juho Sankamo kokoavat väkeä keskusteluun lähetysteologiasta. Etnomusiikin kanavaa vetävät hienot muusikot Antti Vuori ja Maria Laakso. Luovien menetelmien kautta lähetystyötä tarkastelevat Thaimaan lähetti Kirsi Mikkola ja gospeltanssija Laura Hellsten. Angolassa ja Namibiassa työskennellyt Kaija Pett sekä Etiopian lähetti Elisa Blomberg pitävät seurakuntien lähetystyössä toimiville ideoiden vaihtotorin. Salvadorilaispastori Blanca Irma Rodríguez de Herrera kertoo El Salvadorin luterilaisen kirkon, Turun arkkihiippakunnan kumppanuuskirkon, kuulumisia arkena ja juhlana. Näkökulmakanavat alkavat klo 15. Lauantai-illan messussa Tuomiokirkossa klo 18 on mukana Chorus Cathedralis Iuniorum. Iltaseitsemältä alkavissa iloisissa iltamissa nähdään musiikkiin kiedottu kertomus Jackson Ashipalan matkasta etelästä pohjoiseen. Iloisissa iltamissa on luvassa myös musiikkia ja gospeltanssia. Iltapalaa voi ostaa Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Ajankohtaispäivän ohjelma kokonaisuudessaan löytyy internetistä osoitteesta Lähetystyö nyt ajankohtaispäivään on ilmoittautuminen 8.3. mennessä sähköpostiin sls.turku@ suomenlahetysseura.fi tai puhelimitse Ajankohtaispäivän hinta on 25 euroa. Hinta sisältää ohjelman, lounaan ja kahvit. MV Tilauskortti Vastauslähetys Tunnus Helsinki 4 kuukaudeksi vain 29 (norm. 44 ) Tilaus on määräaikainen ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja maksetaan yhdessä erässä. Lisäksi osallistun automaattisesti euron arvoisen matkalahjakortin arvontaan! Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tarjous on voimassa saakka ja koskee vain uusia tilauksia. Tarjous koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia, ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Alle 18-vuotiaalla täytyy olla lupa lehden tilaamiseen. Osoitteita ja puhelinnumeroita voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti lähtien vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- tai aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Näytelmä kertoo kulttuurien kohtaamisesta Kotimaa maksaa postimaksun. Arvonnan säännöt: euron arvoisen matkalahjakortin arvotaan osallistuvat mennessä saapuneet tilaukset. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti kirjeitse. Arvonnan tulos julkaistaan Kotimaa- ja Askellehdissä. Kotimaa-yhtiöt maksaa arpajaisveron. Kotimaa-yhtiöiden henkilökunta ei voi osallistua arvontaan. Afrikkalainen mies matkaa Euroopan halki pohjoiseen Suomeen. Hän on Jackson Ashipala. Mies Namibiasta. Kaukainen palmupuuni, oi kerro, koska saan mä tulla tuttuun joukkoon varjoosi istumaan, ja kiivetä, kuin silloin taas latvaan huojuvaan. Täällä toisenlaista puuta ikkunasta katselen. Se on valkea ja kuulas. Lunta sataa ylle sen poimimatta jääneet jäiset omenat nuo peittäen. Palmu ja Omenapuu on värikäs fiktiivinen kertomus siitä, mikä sai Jackson Ashipalan lähtemään kotoaan ja mitä hän etsii elämässään. Koskettavasta tarinasta rakentuu Palmu ja Omenapuu -näytelmä, joka esitetään Lähetystyö nyt -ajankohtaispäivässä Turussa 16. maaliskuuta. Näytelmän toinen ohjaaja-käsikirjoittaja, Tansaniassa syntynyt Antti Sevanto tutustui Jacksoniin pitä- Tilaa lehti, josta saat voimaa ja uskoa tulevaisuuteen. J a n i L a u k k a n e n Palmu ja Omenapuu -näytelmässä kohtaavat yleisö, näyttelijä ja tulevaisuuden odotukset yli kulttuurirajojen. Kuva Lähetyskirkosta Helsingistä. essään teatterityöpajaa Namibiassa. Toinen ohjaaja-käsikirjoittaja pitkän linjan muusikko ja lähetti Sakari Löytty tapasi Jacksonin musiikkiryhmässä työskennellessään synnyinmaassaan Namibiassa musiikkityön tukihenkilönä luterilaisessa kirkossa vuosina Palmu ja Omenapuu -näytelmän musiikin on säveltänyt Sakari Löytty. Laulujen sanat ovat Jouko Mäki-Lohiluoman ja Jaakko Löytyn käsialaa. Palmu ja Omenapuu käsittelee kulttuurien kohtaamista yhden ihmisen näkökulmasta positiivisessa ja ymmärtävässä hengessä. Tulevaisuuden haaveet ja odotukset sekä toisaalta kaipuu ja koti-ikävä yhdistävät yli kulttuurirajojen. Esityksen loppu on jätetty auki. Sen päättää kulloinenkin yleisö, joka vaikuttaa Jacksonin kohtaloon ja tarinan loppuratkaisuun. Palmu ja Omenapuu -näytelmä on osa ajankohtaispäivän iloisia iltamia, joka alkaa päivän päätteeksi klo 19. MV Kotimaa on lämminhenkinen lehti tavalliselle arjen kristillisyyttä elävälle suomalaiselle. Haastatteluissa heikommat ja vahvemmat, julkkikset ja tavalliset ihmiset ovat samassa asemassa: omaa ainutkertaista tarinaansa jakamassa. Kotimaan arvoihin kuuluvat myötätunto ja elämänilo. Tilaa Kotimaa arkesi iloksia ja arvomaailmasi tueksi. Tilaa Kotimaa 4 2 Vain 29 (norm. 44 ) 29 kk Voit tilata myös puhelimitse: * tai sähköpostilla: tilauspalvelut@kotimaa.fi. Muista kertoa tilaustunnus Tku 2/13 Tai tilaa verkosta (Puhelun hinta lankaverkosta: 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelimesta: 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min.) Voita matka! Voita unelmiesi matka! Tilaa Kotimaa-lehti ja olet mukana euron arvoisen matkalahjakortin arvonnassa.

4 6 7 Omassa rauhassa Liedon Vanhalinnassa sijaitsee sympaattinen, neliön muotoinen pihapiiri, jonka keskellä kasvaa vanha, kippurainen omenapuu. Pulkkion torppa ympäröivine rakennuksineen on paitsi harvinainen umpipiha, myös koti yksityiselle kappelille. Pihan vanhimmat rakennukset ovat todennäköisesti peräisin 1700-luvun lopulta ja nykyisen muotonsa pihapiiri sai lukujen aikana. Koska Aurajoen rannat ovat suojeltua aluetta, torppakin on suojelukohde, jonka on säilyttävä ulkoisesti nykyisellään. Lähin vastaava susipiha eli piha, joka on voitu portilla sulkea kokonaan esimerkiksi villieläimiltä löytyy Laitilasta. Entisestä tallista kappeliksi Jouko Martikainen ja hänen vaimonsa Eeva-Kaisa Martikainen päätyivät Pulkkion torpan asukkaiksi monen sattuman kautta syksyllä Vielä silloin he eivät ajatelleet kappelin rakentamista, vaikka ajatus kotikappelista oli muhinut pappina ja muun muassa kahden arkkipiispan sihteerinä työskennelleen Jouko Martikaisen päässä vuosikymmeniä. Myös idea kappelia koristavista kirkkovuoden kuvista hänellä oli ollut jo kauan. Torppaa kunnostettiin pikku hiljaa yhteensä kymmenen vuotta. Nykyinen kappeli on entinen talli, jossa on viimeksi pidetty ravihevosia. Tässä oli huonokuntoinen betonilattia ja puinen kavioalusta. Keskellä oli pilttuiden välinen seinä, Jouko Martikainen näyttää. Tallin remontissa lattian raken- Kirkkovuoden kuvat kiertävät kappelin seiniä myötäpäivään, aikajärjestyksessä. Alttarista oikealle, Jouko Martikaisen takana ovat ensimmäisenä adventtitaulut. ne ja materiaali vaihdettiin, laudoitukset laitettiin uusiksi. Suurin osa 1800-luvun lopun hirsikehikosta voitiin onneksi säästää ja rakennuksen painunut harjakin saatiin jäykistettyä. Puumateriaalina käytettiin sattuman sanelemana espanjalaista mäntyä kyse oli rakennustyömaalta talteen saadusta jätepuusta, jota käytettiin lopulta omakotitalon verran. Himmeä ja vaalea seinä oli tavoitteena. Saunasuojan ja lateksimaalin avulla puun sävyt näkyvät hyvin. Puolen vuoden rakennusjakson aikana kappelissa pidettiin kolmet talkoot. Lähipiirin ihmisistä oli paljon apua. Vielä juuri ennen kappelin avajaisiakin moni naapuri ja tuttava tuli tarjoamaan apua, Eeva-Kaisa Martikainen sanoo. Sekä kappelin että torpan kunnostuksessa on pitänyt huomioida se, että ne ovat suojelukohteita. Museovirasto on hyväksynyt kaikki piirustukset, Jouko Martikainen kertoo. Kirkkovuosi seinällä Torpan kunnostaminen vei pitkään osaltaan siksi, että Jouko Martikainen työskenteli vuoteen 2001 asti Saksassa ja pääsi Lietoon remontoimaan ainoastaan loma-aikoina. Biologina työskennellyt Eeva-Kaisa Martikainen pääsi työnsä lomassa myös usein käymään Saksassa. Olin Göttingenin yliopiston itämaisen kirkkohistorian professorina. Työskentelin Saksassa yhteensä 22 vuotta, Jouko Martikainen sanoo. Idea kappelia koristavista kuvista virisi ensi kertaa jo 1963, kun Martikainen teologian ylioppilaana piti ensimmäistä kertaa rippikoulua. Siinä hän käytti apunaan Frithiof Dahlbyn kirkkokalenteria, jossa sunnuntait oli kuvitettu kirkkovuoden tapahtumien mukaan. Pulkkion torpan pihalta kappeliin johdattaa ovi, jota koristaa kopio Anttolan kirkon alttarirististä. Kesällä pihaa kaunistaa vanha omenapuu. Se toimi hyvin opetuksessa. Ajatus kirkkovuoden kuvaamisesta vastaavalla tavalla jäi elämään. Hanke alkoi edetä 1990, kun Jouko Martikainen ryhtyi yhdessä Suomen evankelisluterilaisen rukousveljestön kanssa etsimään taiteilijaa toteuttamaan kuvasarjaa kirkkovuodesta. Tähän tehtävään he löysivät ikonimaalari ja kansakoulunopettaja Liisa Kuninkaan. Mukana hankkeessa oli myös Kuninkaan puoliso Kalevi Mustonen. Taitelijaparin työtä helpottamaan rukousveljestö kokosi joka sunnuntaista motiivitekstejä, joista kuvien ideat syntyivät. Kuva-aiheiden työstämisen apuna käytettiin myös keskiajalta periytyvää, Jeesuksen elämästä kertovaa Köyhien Raamattua. Tauluja kertyi lopulta 71, yhtä monta kuin motiivitekstejä oli ollut. Joka kuvassa yhdistyi kolme toisiinsa viittaavaa aihetta: kaksi Vanhasta testamentista ja yksi Uudesta. Osa tauluista onkin kolmeen kenttään jaettuja, mutta monissa sama kuva-aihe mukailee jokaista Raamatun kohtaa. Viimeisetkin kuvat valmistuivat 1996 ja ne olivat esillä muun muassa Helsingin tuomiokirkossa. Taulut on toteutettu vesiväreillä ikonimaalaustekniikalla. Maalikerroksia töissä on yhteensä 15. Pohjalla on aina pinnalle tulevan värin vastaväriä, jolloin väreistä tulee lempeitä. Silloin syntyy sydämellinen, hoitava värimaailma. Osa kuvista myytiin ja osa jäi taiteilijapariskunnalle. He eivät voineet pitää kuvia itsellään, mutta tiesivät Jouko Martikaisen kotikappeli-ideasta ja päättivät lahjoittaa 32 kuvan luonnokset Lietoon. Yhdessä Martikaisten omien kuvien kanssa kokoelmasta tuli näin 38 kuvan suuruinen. Kappelin vaaleat, rauhalliset sävyt ja kuvien muotokieli luovat vanhaan talliin hartaan tunnelman, josta lukuisat kävijäryhmät ovat päässeet nauttimaan. Kuvat vetonaulana Kun arkkipiispa Jukka Paarma vihki Pulkkion kirkkovuoden kuvat -kappelin käyttöön kesäkuussa 2003, avajaisiin tuli 240 vierasta, vaikka sisälle kappeliin mahtui vain vajaat 40. Suuri juhla johtui nimenomaan kuvista, Jouko Martikainen pohtii. Kappeli on täynnä yksityiskohtia, joista jokaisella on oma tarinansa. Vaaleasävyiset kuvat etenevät seinillä kirkkovuoden kierron mukaan ja niitä valaisevat tilaan varta vasten suunnitellut led-valot. Alttarilla lepää vuoden 1905 Raamattu ja viereisessä nurkassa on pieni jouluseimi. Oven sisäpuolella on Göttingenin suomalais-saksalaisen seurakunnan lahjoittama puukaiverrus. Ulko-ovea koristaa sininen puuristi. Se on 3/4-kokoinen kopio Anttolan kirkon alttarirististä. Vajaan kymmenen vuoden aikana kappelissa on käynyt noin vierasta, vaikka tieto sen olemassaolosta on kulkenut lähinnä puskaradion kautta. Palaute on ollut positiivista. Ryhmien lisäksi kävijöitä on poikennut joskus yllättäenkin. Joku on tullut surun painaessa ja pyytänyt päästä kappeliin, Eeva-Kaisa Martikainen kertoo. Kappelissa on vuosien varrella pidetty kuusi jumalanpalvelusta ja kymmenkunta kastetilaisuutta. Siellä on vihitty myös muutama aviopari ja vierailijaryhmien hartaushetkiä on ollut parisensataa. Naapurustolle on myös säännöllisesti järjestetty adventin ja joulunajan hartauksia, Jouko Martikainen sanoo. Vaikka kyseessä on yksityinen kappeli, se toimii yhteistyössä Liedon seurakunnan kanssa. Kaikki on mennyt hienosti ja meillä on hyvä yhteys seurakuntaan. Me tulimme tänne muualta, mutta meidät on otettu hyvin vastaan, Eeva-Kaisa Martikainen hymyilee. Minna Uusivirta J u s s i V i e r i m a a Yhdessä hyvää tehden Kahvi ja pulla ovat olennainen osa suomalaisia tapaamisia. Mitä olisi yhdistyksen kokous tai ryhmän kokoontuminen illanviettoon ilman kahvikuppia ja ainakin jonkin sortin leipomuksia? Ja minkälainen ryhmä voikaan syntyä kahvitteluja hoitamaan? Tuomiokirkkoseurakunnassa moni tapahtuma saa nauttia tarjoiluista, jotka valmistaa noin 30 hengen ryhmä vapaaehtoisia. He ovat seurakunnan puuharyhmä, joka täyttää tänä vuonna jo 15 vuotta. Ryhmän toiminta alkoi syksyllä Seurakunnan sinkkutoimintaa oli aiemmin järjestetty kahvilassa, mutta tapaamiset päätettiin siirtää seurakunnan omiin tiloihin. Näin syntyi tarve kahvituksen järjestämisestä aktiiviselle kävijäjoukolle. Vapaaehtoisjoukkoa alkoi koota Tuomiokirkkoseurakunnan diakoni Raija Eeva, joka sai kerättyä mukaan ensin kymmenkunta ihmistä. Pikku hiljaa toiminta alkoi muotoutua ja Eeva sai avukseen ensin Pirkko Ahlströmin ja sittemmin Seija Jangerin, joka on pitkään ollut ryhmän vapaaehtoisena vetäjänä. Hän tekee käytännön työn ja minä pyöritän byrokratiaa sekä esimerkiksi rekrytoin uusia ihmisiä mukaan. Seija tekee ryhmässä paljon hommia, Eeva kertoo. Aiemmin hän osallistui itsekin puuharyhmän tapahtumien käytännön järjestelyihin, mutta vuosien saatossa ryhmän toiminta on hioutunut hyväksi kokonaisuudeksi ja Eeva voi luottaa siihen, että asiat hoituvat sovitusti. Tämä ryhmä on minulle hyvin merkityksellinen. Pyrin luomaan heille mahdollisuuksia tehdä eri asioita. He myös mahdollistavat paljon toimintaa, esimerkiksi nuorekkaita eläkeläisiä kahvittamalla. Ajattelun avartamista Osa ryhmän jäsenistä on ollut mukana sen toiminnassa koko 15 vuoden ajan. Monet mukana olijat ovat eläkeläisiä, mutta työikäisiä ja nuoria aikuisiakin löytyy. Vaikka jokunen mieskin on käynyt mukana ryhmässä, pääosin se on ollut naisporukka. Täällä on aina paljon puhetta ja intoa. En osaisi lähteä tästä pois. Saamme aina myös kiitoksia tapahtumiin osallistujilta, sanoo Seija Janger kertoo. J u s s i V i e r i m a a Eevan mukaan ryhmään tullaan usein joko Kirkko ja me -lehden ilmoitusten innoittamina tai jonkun mukana olevan tutun mukana. Kaikki ryhmäläiset eivät suinkaan ole Tuomiokirkkoseurakunnan jäseniä, vaan tulijoita on eri puolilta. Ryhmässä on hyvin erilaisia ihmisiä. Moni tulee esimerkiksi Maarian seurakunnasta ja on meillä yksi ortodoksisenkin seurakunnan jäsen. Erilaisista taustoista huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ryhmässä on uudenkin tulijan helppo olla. Työtaustalla ei ole merkitystä, vaan tänne voi tulla tekemään yhteisiä juttuja. Ryhmästä pidetään myös huolta, täällä ei pelkästään huhkita hiki hatussa, kertoo puuharyhmässä viime syksystä asti mukana ollut Anneli Leppänen. Nykyisin puuharyhmä hoitaa säännöllisesti kahvitukset niin sinkkuiltoihin kuin nuorekkaiden eläkeläisten ja Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron tapaamisiinkin. Lisäksi he valmistavat tarjoiluja seurakunnan 70-, 75- ja 80-vuotiaille järjestettäviin juhliin. Ryhmältä luonnistuvat sekä 30 hengen kahvitilaisuudet että sadan osallistujan ruokajuhlat. Vapaaehtoiset pääsevät myös osallistumaan erilaisiin koulutuksiin ja he juhlistavat kevät- ja syyskauden päättymistä menemällä vaikkapa konserttiin tai elokuviin. Yhteisiä tekemisiä ideoidaan ryhmässä ja niihin halutaan myös saada vaihtelua. Ajatuksena on saada uusia kokemuksia ja avartaa omaa elämää mahdollisimman paljon niin kulttuurikokemusten kuin toisten ihmisten ymmärtämisen kautta, Eeva kertoo. Toiminnallaan ryhmäläiset keräävät varoja Kirkon Ulkomaanavulle, diakoniatyölle tai Yhteisvastuukeräykseen. Erilaisia tempauksia ja myyjäisiä on lisäksi vuosittain. Tapahtumia on vuosittain noin 85, vaikka ryhmä on kesälomalla kolme kuukautta vuodesta. Jonain vuosina tapahtumia on ollut jopa yli 90. Ryhmän ideana on hyvän kierrättäminen. Viime vuoden viimeisenä tempauksena ryhmä toimitti Sillankorvan ensisuojan kävijöille puhtaita kalsareita. Se oli pysähdyttävä kokemus, joka kosketti. Saimme hyvän selostuksen ensisuojan toiminnasta ja näimme, että ihmisiä kunnioitetaan siellä. He ovat arvokkaita, vaikka olisivat minkälaisessa kunnossa, Leppänen sanoo. Eevan mukaanä vapaaehtoiset saavat valita, mihin tehtäviin tahtovat osallistua. Pidempään mukana olleet opastavat uusia tarpeen mukaan eri tehtäviin. Joku voi esimerkiksi haluta tehdä pelkästään kattauksen tai siivota, joku taas leipoa. Sopivasti töitä Kerran kuukaudessa ryhmän jäsenet kokoontuvat sopimaan Eevan johdolla tulevasta työnjaosta. Jos sovittuun tapahtumaan ei pääse, sijainen löytyy yleensä helposti. Tehtäviä saa ottaa vastaan juuri sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Osallistua saa oman tilanteen mukaan ja välillä voi huilatakin, Eeva muistuttaa. Helmikuun palaverissa jokaiseen tehtävään löytyy äkkiä tarvittava määrä ihmisiä. Kätensä teloneelle ryhmän jäsenelle löytyy sijainen nopeasti, sillä kipsin kanssa ei pullien teko onnistu. Vapaaehtoistyön valtakunnalliseen neuvottelupäivään osallistujat on arvottu jo aiemmin ja kevätretki päätetään siirtää syksylle yksimielisen äänestyksen tuloksena. Täällä äänestetään usein, olemme demokraattisia ja kysymme mielipiteitä, Eeva kertoo. Ryhmässä on mukana myös uusi jäsen, jolle löytyy heti tehtäviä. Eeva käy läpi helmikuun ohjelmaa ja luettelee kuhunkin tapahtumaan töihin ilmoittautuneiden nimiä. Samalla käydään läpi käytännön järjestelyjä. Kuka laittaa ystävänpäiväpullia pusseihin ja mitä leivotaan sinkkuiltaan? Seuraavaa tempaustakin suunnitellaan. Jos teillä on rohkeutta, voitte tulla minun kanssani myös lipaskerääjäksi, Eeva ehdottaa. Lopuksi sovitaan virkistyspäivästä ja seuraavan kokouksen pitämisestä. Sen jälkeen osallistujista osa lähtee kotiin ja ennalta sovittu ryhmä jää leipomaan illalla pidettävää sinkkuiltaa varten. Samalla valmistuvat myös seuraavan päivän kuorolaisten sekä eläkeläisten syötävät. Ryhmän imu Eeva arvelee, että yhteisöllisyys on se juttu, joka vetää puuharyhmän jäseniä mukaan viikko toisensa jälkeen. Hyvän tekeminen on sekin tärkeää. Työtä tekemällä tutustuu helposti. Ryhmän jäsenet ovat myös ystävystyneet keskenään ja jotkut tapaavat myös muulloin. Ryhmäläiset myöntävät, että ystävät ja hyvä porukka ovat tärkeitä syitä siihen, että vapaaehtoistyö vetää mukaansa. Myös tekemisen ilo ja tarpeellisuuden tunne vaikuttavat, samoin ystävällinen palaute. Keittiössä häärivät Arja Aaltonen, Eira Salminen, Marjatta Toivonen ja Sirkka-Liisa Trast ovat samoilla linjoilla. Täällä on hyvä henki, juttuja höystetään huumorilla. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Meidät myös huomataan seurakunnassa ja jopa kirkossa, naiset pohtivat. Katja Kurvinen haluaa painottaa myös Raija Eevan merkitystä ryhmän vetäjänä. Ryhmässä on hyvä tunnelma hänen ansiostaan, samoin on ollut muissakin ryhmissä, joita Raija on vetänyt. Hän on myös hyvä organisoimaan ja osaa auttaa tarvittaessa. Kerran kuukaudessa Raija Eevan johdolla pidettävässä palaverissa jaetaan tehtävät. Tällä kertaa sovittiin muun muassa ystävänpäiväpullien pussituksesta. Puuharyhmän toiminnan vaihtelevuus on sekin plussaa. Janger kertoo pitävänsä erityisesti syntymäpäiväjuhlien järjestämisestä, kun taas Leppänen nauttii erilaisten tempausten suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Yhdessä on myös mahdollista auttaa enemmän kuin yksin. Viime vuonna keräsimme yhteensä 7000 euroa Yhteisvastuukeräykselle, yksin se ei olisi onnistunut, Leppänen sanoo. Minna Uusivirta Puuharyhmässä kaikki voivat valita mieleisiään hommia. Sirkka-Liisa Trastilla ja Arja Aaltosella on jauhopeukalot kohdillaan.

5 8 9 Eftermiddagar fyllda med lek A n n a P u s a T imo Jakonen I Åbo svenska församlings församlingshem Aurelia samlas varje vardag Eftermiddagsklubben. Barnen i årskurs 1-2 får möjlighet att lugna ner sig efter skoldagen samt leka och pyssla. Det är fredag eftermiddag på eftis och handeln är i full gång inplastade pengar och gamla använda mobiltelefoner byter ägare och har man tur kan man få sig en (osynlig) glass. Uppståndelsen är stor kring en gammal kassaapparat som Åbo stad har donerat som leksak till eftis. Le- Pastor Mia Bäck hjälper barnen hitta rätt psalm. daren Päivi Leinola understyker att det är just det här man vill sätta fokus på i eftis att barnen får leka utan hinder och att det finns olika sorts leksaker till hands, allt från gamla elektronikapparater för moderna lekar till material för att bygga kojor. Vi skapar utrymme och tillfälle för lek, och det uppskattar både föräldrar och barn. Gott om utrymme Eftermiddagsklubben håller till i andra våningen i Aurelia och har till sitt förfogande både sitt eget eftisrum, ett pysselrum och en myshörna. Bakom den långa raden med fönster syns den stora lugna innergården som eftis aktivt använder. Ledaren Maija Pursiainen, som har jobbat på eftis de senaste sju åren, är glad över att klubben har kunnat använda dessa utrymmen ända sedan Aurelia färdigställdes. Före det samlades eftis i Cygnaeus skola, och fortfarande kommer alla 19 barn som deltar i eftermiddagsverksamhet från Cygnaeus. Däri-från har de en kort väg att gå efter skoldagens slut till Aurelia, där de får leka, pyssla, äta mellanmål, göra läxor och vila. Den trevliga gården är i aktivt bruk varje dag, om än inte vid alltför dåligt väder. På tisdagar hålls andakt, även om barnen denna vecka undantagsvis ska få gå på en andakt denna fredagseftermiddag som handlar om dopet. För dig utgiven Vad väcker ordet fasta för associationer hos dig? Det är kanske inte de allra gladaste tankarna och det är kanske något man helst skulle hoppa över. Man kan fasta från en mängd olika saker. Mat, nöje, musik, TV, internet... Våra tankar cirkulerar väldigt mycket runt oss själva: Jag är hungrig, vad skall jag äta? Vad tycker andra om mig? Vad skall jag göra för roligt idag? Det är så synd om mig osv. En snabb titt på Facebooks statusuppdateringar visar på hur speciellt många unga människors har ett otroligt behov av bekräftelse. Vi lever i en självcentrerad värld där människor försöker fylla ett tomrum som bara vår skapare kan fylla, med olika sorters konsumtion. Fastetidens budskap torde vara mera aktuellt nu än någonsin. Det är som en väckarklocka som väcker oss ur vår bekvämlighet. Det skulle kanske vara allra trevligast att ignorera fastan och stänga in sig i sig själv eller dränka fastans budskap i ännu mer ljud. Men om man gör det går man miste om en viktig och värdefull del av livet, något som hjälper oss att finna livet. Fastan ger oss större perspektiv. Det är som att klättra upp i ett utsiktstorn. Vi kan inte imponera på Gud eller samla poäng genom fastan. Idén är inte heller att imponera på andra människor. Fasta fostrar till disciplin som vi behöver här i livet. Vi får en förståelse av hur det är att leva utan något som för oss själva är självklart men inte är självklart för alla andra. Vad skulle du kunna frånvara? Vi mår själva bättre av fasta. Det stärker oss som människor. Det ger oss utrymme för viktigare saker i livet. Vad är de viktigaste sakerna i ditt liv? Fastan får oss att se hur mycket vi tänker på oss själva. Det får oss att inse hur mycket vi fokuserar på oss själva. Då vi firar nattvard säger vi: för dig utgiven. Här är det centrala budskapet i fastetiden. Kyrkan är inte de fullkomliga människornas klubb. Kyrkan består av människor som lever av Guds nåd och ger det vidare. Slösa inte bort ditt liv genom att leva det bara för dig själv. God fastetid! Jonathan Westergård Församlingspastor Eftisbarnen är ivriga att delta i andakten. Pyssel och lek Leken fortsätter ivrigt vid den gamla kassaapparaten. Den är relativt ny och spänningen har inte lagt sig än. Vi har haft den sedan måndag, berättar Minna ivrigt. Och jag har rusat fram till den genast när jag har kommit till eftis varje dag, fyller Mikael glatt i. I det andra rummet är ett Coronaspel i full gång. Alexander, Robert, Valter och Patrik tycker om att vara på eftis. Här brukar de pyssla och bygga kojor. Och leka agent!, hojtar Alexander. På fönsterbrädet står en stor samling glasburkar fyllda med vätska i alla världens färger. Robert och Alexander visar ivrigt upp sina egna kreationer. Burkarna, som kommer att användas som ljushållare, skall sprida stämning i söndagens familjemässa i Domkyrkan. Det skall även eftis egna altartavla, som barnen har pysslat ihop tillsammans. Den är fylld med handavtryck i olika storlekar. Tradition med läsning Leinola och Pursiainen berättar om en tradition som Eftis har haft sedan ungefär två år tillbaka; högläsning under mellanmålet. Den ena av dem delar ut mat medan den andra läser högt. För tillfället håller de på och läsa Gamla testamentet ur Barnens bibel samt Kalevala, och måltiderna är tysta och lugna. Metoden har visat sig fungera och även andra eftermiddagsklubbar på finskt håll har nappat på idén. Bidrag till Gemensamt Ansvar Barnen lyssnar väldigt noggrant på på de spännande berättelserna i Gamla testamentet. För en tid sedan hade ett barn tyckt så mycket om historien om då Jesus går på vattnet, så då läste vi den på nytt en annan dag, berättar Leinola. På frågan om han tycker om historierna som de får höra under mellanmålet svarar Patrik genast ja. Det var jättespännande att höra om pojken som blev kastad i en brunn och som sedan blev en fånge, säger han. De andra pojkarna ljög ju att han blivit dödad av ett vilddjur! Hur historien slutar vet Patrik inte ännu, så långt har de inte kommit med högläsningen. Kanske pojken blir räddad till slut, funderar han. Det har blivit dags för andakt och barnen tågar ner till Aurelias festsal där pastor Mia Bäck väntar. Hon berättar om dopet och avbryts med jämna mellanrum av barnen som ivrigt vill berätta något som anknyter till det de hör. Barnen får på olika sätt delta i andakten, de får hjälpa till med förberedelserna genom att bära fram psalmböcker och tända ljus, och i samband med att Bäck berättar hur dopet går till får allihopa säga alla sina namn. Efteråt bär det av tillbaka till andra våningen där mellanmål och ännu en högläsningsstund väntar. Kanske barnen denna gång får höra historien om hur det egentligen gick för Josef i brunnen. Anna Pusa Du kan ge ditt bidrag till årets Gemensamt Ansvar genom följande riksomfattande insamlingskonton. Referensen gäller Åbo svenska församling. Nordea FI Pohjola Pankki FI Danske Bank FI Handelsbanken FI Aktia FI Ålandsbanken FI Referens Tack för Ditt bidrag! Rippikouluun ehtii vielä aikuisenakin Kiikarissa kirkkohäät tai kunniatehtävä kummina? Elämänarvojen ja uskon uudelleen puntarointia? Jos aikoinaan käymättä jäänyt rippikoulu harmittaa, aikuisenakaan ei ole liian myöhäistä. Aikuisrippikoulussa on mahdollisuus pohtia omaa elämää ja sen valintoja, siellä on lupa kysellä ja kyseenalaistaa.