EROPERHEEN LAPSEN TUKEMINEN PÄIVÄKODISSA

Transkriptio

1 EROPERHEEN LAPSEN TUKEMINEN PÄIVÄKODISSA Heidi Kajava Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulun yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Kajava, Heidi. Eroperheen lapsen tukeminen päiväkodissa. Päiväkodin henkilökunnan näkemyksiä vanhempien eron vaikutuksista lapsen käyttäytymiseen ja päiväkodin mahdollisuuksista tukea lasta. Oulu, kevät 2009, 40 s., 3 liitettä. Diakoniaammattikorkeakoulu. Diak Pohjoinen. Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön aiheena on eroperheen lapsen tukeminen päiväkodissa. Tavoitteena oli selvittää päiväkodin henkilöstön näkemyksiä vanhempien eron vaikutuksista lapsen käyttäytymiseen, päiväkodin henkilöstön keinoja tukea eroperheen lasta ja työntekijöiden lisäkoulutus tarpeet eroperheiden lasten tukemiseksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä Kyselylomakkeet vietiin kahteen Oulussa sijaitsevaan päiväkotiin. Vastaajat olivat kasvatusvastuussa olevia päiväkodin työntekijöitä, lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Opinnäytetyön tulokset osoittivat vanhempien eron herättävän lapsessa monenlaisia tunteita ja sen näkyvän lapsen käyttäytymisessä päiväkodissa esimerkiksi kehityksen taantumisena, vetäytymisenä ja aggressiivisena käyttäytymisenä. Päiväkodin työntekijät pystyivät tukemaan lasta luomalla päiväkotiin lämpimän ja turvallisen ympäristön sekä antamaan lapselle keinoja käsitellä tunteitaan. Tärkeä osa lapsen tukemista olivat päiväkodin arjen toiminnot ja erilaiset toiminnalliset hetket, kuten satu-, musiikki- ja askarteluhetket, sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Eroperheen lapsen tukemisen esteenä voivat olla päiväkotien liian suuret ryhmäkoot ja vanhempien haluttomuus kertoa erosta henkilökunnalle. Päiväkodin työntekijät tunsivat tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten ja vanhempien kohtaamiseen. Opinnäytetyön tuloksista nousivat mahdollisiksi jatkotutkimuksen aiheiksi päiväkodin toiminnalliset tukitoimet osana päiväkodin arkea, työntekijöiden ja eronneiden vanhempien välinen yhteistyö ja käytännön järjestelyt ja huomioon otettavat asiat päiväkodissa vanhempien erotessa. Asiasanat: avioerolapset, päiväkodit, kriisi, tunne-elämä, tukeminen, kvalitatiivinen tutkimus, varhaiskasvatuksen ammattilainen

3 ABSTRACT Kajava, Heidi. Supporting a divorced family s child in day care center. The views of day care center staff about the effect on parents divorce on a child s behavior and day care center s opportunities to support a child. Oulu, spring 2009, 41 pages, 3 attachments. Diaconia University of Applied Sciences. Diak North. Oulu. Social field training program, social and education field orientation option, Bachelor of Social Services. The subject of the thesis is supporting a divorced family s child in day care center. The goal was to find out the views of day care center staff about parents divorce s effect on child s behavior, the ways of day care center staff to support divorced family s child and staff s need for further education in supporting a divorced family s child. The material of the thesis was collected in spring Questionnaires were taken to two day care centers in Oulu, Finland. Answerers were educationally responsible staff in day care center, kindergarten teachers and child day care nurses. The result of the thesis show that parents divorce brings many kinds of feelings to a child s mind and it appears in child s behavior in day care center for example as regression, abstraction and aggressive behavior. Day care center staff could support the child by creating a warm and safe environment and giving the child a way to deal with his/her feelings. Important parts on supporting a child were day care center s basic activities and different kinds of activities like fairy tales, music and craft moments and cooperation with parents. Obstructions for supporting a divorced family s child can be day care center s too large group sizes and parents unwillingness to tell about their divorce to staff. Day care center s staff felt they needed further education in facing divorced families children and parents. As further research subjects rose up a day care center s supporting actions as a part of a day care center s weekday, cooperation between staff and divorced parents and things to consider when parents divorce. Keywords: divorced family s child, day care centers, crisis, feeling, supporting, qualitative research

4 SISÄLTÖ JOHDANTO VANHEMPIEN ERON VAIKUTUKSET ALLE 6-VUOTIAASEEN LAPSEEN Lapsen elämä muuttuu Eron herättämät tunteet ja käytöksen muutos Tutkimuksia vanhempien eron vaikutuksista lapseen PÄIVÄKOTI TUKIJANA Lapsen tunne-elämän normaali kehitys Vuorovaikutus päiväkodissa Toiminnalliset menetelmät lasta tukemassa Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö TUTKIMUKSEN TOTEUTUS OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Eron vaikutukset käyttäytymiseen Lapsen tukeminen päiväkodissa Lisäkoulutuksen tarve JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA Opinnäytetyön eettisyys Opinnäytetyön luotettavuus...30 LÄHTEET...33 LIITTEET...37

5 JOHDANTO Opinnäytetyön aihe, eroperheiden lasten tukeminen päiväkodissa, syntyi sosionomin opintoihin sisältyviä harjoitteluja ja sijaisuuksia tehdessä. Eroperheiden lasten määrä päiväkodeissa havahdutti siihen tosiasiaan, kuinka yleisiä pienten lasten vanhempien erot ovatkaan. Tilastojen mukaan joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Avioliitot kestävät keskimäärin 11 vuotta, pääkaupunkiseudulla 7 vuotta. Joka vuosi hajoaa noin perhettä. Näistä arviolta 60 prosenttia on perheitä, joilla on pieniä, korkeintaan ala-asteikäisiä, lapsia. (Poijula 2007, 235.) Näissä luvuissa ei ole mukana avopareja, joten hajonneiden perheiden luku on vieläkin suurempi. Opinnäytetyössä tutkitaan päiväkoti ikäisten eli alle 6-vuotiaiden lasten reagoimista vanhempien eroon ja päiväkodin mahdollisuuksia tukea lasta. Vanhempien ero on kriisi lapselle. Hän voi joutua muuttamaan uuteen kotiin ja vaihtamaan päivähoitopaikkaa. Lapsi ikävöi pois muuttanutta vanhempaa, sekä kamppailee monien eri tunteiden, kuten surun, vihan ja syyllisyyden kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda julki päiväkodin työntekijöiden huomioita siitä, kuinka ero vaikuttaa lapsen käytökseen. Päiväkodin työntekijät viettävät lapsen kanssa paljon aikaa ja pystyvät näin seuraamaan tiivisti lapsen kehitystä. Työntekijät tulkitsevat lapsen käytöstä ammatillisesti ja voivat huomata jopa vanhempia herkemmin lapsen oireilun. Vanhemmat joutuvat käsittelemään eroprosessin aikana omia vaikeita tunteitaan, jonka vuoksi lapsi jää vähemmälle huomiolle. Lapsi voi myös yrittää peitellä tunteitaan kotona ja esittää iloista ja reipasta saadakseen vanhemmat paremmalle mielelle (Ayalon & Flasher 1997, 39). Päiväkodissa lapselle syntyy luottamuksellinen suhde päiväkodin työntekijöihin ja he ovat tärkeä osa lapsen tukiverkostoa. Opinnäyteyön tarkoitus on kartoittaa, millaisia keinoja päiväkodin työntekijöillä on tukea lasta ja tuntevatko työntekijät tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten tukemiseksi.

6 6 1 VANHEMPIEN ERON VAIKUTUKSET ALLE 6-VUOTIAASEEN LAPSEEN Suurin osa lapsista sopeutuu ajan myötä vanhempiensa eroon. Yleensä ero aiheuttaa lapselle lyhytaikaisen kriisin, jonka jälkeen lapsi palaa hiljalleen arkeen ja sopeutuu uuteen tilanteeseen. (Sinkkonen 2008, 70.) Eri lapset kokevat eron erilailla. Siihen vaikuttavat esimerkiksi lapsen ja vanhempien persoonallisuus, aikaisemmat kokemukset, senhetkiset olosuhteet, lapsen valmistaminen eroon sekä lapsen tukiverkoston laajuus. (Jarasto & Sinervo 2001, 186.) Merkittäviä tekijöitä ovat myös vanhempien ja lasten välisen suhteen laatu, vanhempien keskinäinen suhde ja konfliktit, sekä taloudellinen tilanne (Thompson 1999, 112). Erityisen tärkeää on, että suhteet molempiin vanhempiin säilyvät. Tämä edesauttaa myös lapsen sopeutumista uusvanhempaan. (Robison 1991, 115.) 1.1 Lapsen elämä muuttuu Ennen vanhempien eroa kodissa on usein jännittynyt tunnelma. Vanhemmat eivät halua huolestuttaa lapsiaan kertomalla heille eron mahdollisuudesta. Eropäätöksenkin jälkeen vanhemmat voivat venyttää asian kertomista lapsille. Lapset ovat kuitenkin herkkiä aistimaan kodin tunnelman ja puhumattomuus aiheuttaa lapsissa epävarmuutta ja hämmennystä. Eroamassa olevat vanhemmat käyvät läpi huoltajuuteen, elatusmaksuihin ja tapaamisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Valitettavasti hyvin usein nämä asiat johtavat kiistoihin vanhempien välillä. (Ayalon & Flasher 1997, 38.) Eron jälkeen vanhempien ajatukset pyörivät eron aiheuttaman ahdistuksen ympärillä, jolloin lasten tarpeet voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Voi käydä niin, että lapset eivät enää näe usein vanhempaa, joka muuttaa pois kotoa. Vanhempi, jonka luona lapset asuvat, kohtaa yksinhuoltajana monia uusia vaatimuksia. (Ayalon ja Flasher 1997, 39.) Juuri nyt, kun lapsella on vaikeinta, vanhemmat ovatkin kauimpana. Lapset pitävät paljon sisällään huolta, vihaa ja surua. (Edvall 2001, 146) Kaikenlisäksi voi jopa käydä niin, että lapset kokevat tarvetta huolehtia vanhemmistaan, jolloin lapset ottavat liikaa vastuuta pienille hartioilleen. (Ayalon & Flasher 1997, 39.)

7 7 Vanhempien erotessa heistä toinen muuttaa pois kotoa. Koti ei ole enää entisensä. (Mäkijärvi 1995, 32.) Koko perhe joutuu muuttamaan käsitystä itsestään ja perheestään, ja jopa muodostamaan uudenlaisen käsityksen perheestä yleensä. (Robinson 1991, 69.) Vaikka lasten koti ja päivähoito pysyisivätkin entisellään, muuttuu lasten viikkorytmi toisen vanhemman tapaamisten vuoksi. Lapset viettävät juhlapyhät ja lomat erilailla kuin ennen. Jos matka äidin ja isän kodin välillä on pitkä, sen kulkeminen saattaa väsyttää lasta. Lapsella on nyt kaksi eri kotia. Kodeissa voi olla erilaisia tapoja ja sääntöjä, joihin lapsien tulee tottua. Lapset ikävöivät vanhempaa, josta joutuvat olemaan erossa. (Mäkijärvi 1995, 33,35, 44.) Erotessa vanhemmat jakavat omaisuutensa. Mikäli huoltajaksi nimetyllä vanhemmalla on heikot tulot, se saattaa vaikuttaa perheen elintason laskuun. Myös lasten sosiaalinen asema muuttuu. Lapset voivat kokea olevansa poikkeavia ja he saattavat joutua pilkan kohteiksi. (Ayalon & Flasher 1997, 39.) Lasten vanhemmista toinen tai molemmat voivat löytää uuden kumppanin. Uudella puolisolla saattaa olla ennestään omia lapsia tai he voivat saada yhteisiä lapsia. Uusperheeseen sopeutuminen vie sekä aikuisilta että lapsilta aikaa. (Mäkijärvi 1995, 127.) Yleensä lapset haluavat pitää perheen koossa, eivätkä halua vanhempien eroavan. Kuitenkin katkeroitunut ja ristiriitojen hallitsema avioliitto rasittaa lapsia kohtuuttomasti. Lapsi hyötyy erosta, mikäli vanhemmat pystyvät toimimaan parempina vanhempina eron jälkeen, kuin onnettomina puolisoina. Lapselle on tärkeintä, että hän on rakastettu ja vanhemmat kunnioittavat toisiaan. (Poijula 2007, 235, 236.) 1.2 Eron herättämät tunteet ja käytöksen muutos Lapsen tunteet erosta ovat yleensä hyvin ristiriitaisia. Lapsi saattaa tuntea vihaa, pelkoa, pettymystä, syyllisyyttä, häpeää ja helpotusta. Pieni lapsi on hyvin minäkeskeinen ja uskoo vielä asioiden tapahtuvan hänen tahdostaan tai hänen takiaan. Siksi lapsi herkästi syyttää itseään vanhempien erosta ja voi luulla esimerkiksi, ettei ole ollut tarpeeksi kiltti. (Jarasto & Sinervo 2001, 187.)

8 8 Pienten lasten ensimmäinen reaktio vanhempien erotessa on yleensä surullisuus (Poijula 2007, 236). Lisäksi lapsen perusturvallisuuden tunne järkkyy vanhojen rutiinien ja kodin olosuhteiden muuttuessa. Lapsi kantaa mukanaan huolta vanhemmistaan ja tulevaisuudestaan. (Niemelä & Kääriäinen 2008, 42.) Koska pienen lapsen keinot ilmaista psyykkistä pahaa oloaan ovat vähäiset, ilmenevät ne usein ruumiillisina vaivoina (Pihlaja & Viitala 2004, 20). Yleisimpiä pikkulasten oireita ovat takertuvuus, pimeän pelko ja univaikeudet. Lapsi ei halua jäädä päivähoitoon, hänen kehityksensä voi taantua hetkellisesti ja hän saattaa haluta, että häntä hoidetaan kuin pientä vauvaa. (Edvall 2001, 150.) Lapsella voi esiintyä unettomuutta, sillä nukkuminen saattaa pelottaa häntä. Lapsi väsyy ilman kunnon unta, jonka vuoksi hän saattaa masentua. Masennuksen oireita ovat esimerkiksi arkuus, apaattisuus, alemmuuden tunteet, ruokahaluttomuus, itkuisuus, ärtyisyys, aggressiivisuus, pelokkuus ja psykosomaattiset oireet. (Edvall 2001, 188.) Pienet lapset näyttävät kuitenkin sopeutuvan isompia lapsia paremmin vanhempiensa eroon. Lapsi tottuu nopeammin asumaan vain toisen vanhemman kanssa ja hän hyväksyy helpommin vanhemman uuden puolison. Lapsi voi piankin unohtaa, millaista oli asua äidin ja isän kanssa yhdessä. (Edvall 2001, 149, 150.) Viisivuotiaat lapset pystyvät jo pienempiä lapsia paremmin näyttämään pahan olonsa ja puhumaan tunteistaan. He surevat tilannetta ja ikävöivät sitä, kun perhe oli vielä yhdessä. Etenkin pojat kaipaavat poismuuttanutta isäänsä kovasti, elleivät saa tavata tätä riittävästi. (Edvall 2001, 150.) Isän kaipuu saattaa ilmetä pojassa machoiluna, jolloin hän voi pahimmillaan käyttäytyä aggressiivisesti ja väkivaltaisesti (Lapsen maailma, Marianna Laiho 2002, 43). Lapset, jotka eivät osaa ilmaista ikäväänsä puhumalla, saattavat oirehtia olemalla äkäisiä tai aggressiivisia, rikkomalla tavaroita ja uhmaamalla jatkuvasti sääntöjä. Lapsi voi ripustautua vanhempaan, eikä päästä häntä viemään edes roskapussia tai lapsi voi sulkeutua, eikä suostu puhumaan lainkaan tunteistaan. Myös keskittymisvaikeudet ovat yleisiä. (Lapsen Maailma, Laiho 2002, 38.) Lapsella saattaa olla ikävän lisäksi valtava huoli vanhemmistaan. Hän näkee, etteivät vanhemmat ole onnellisia ja voi jopa yrittää pitää huolta vanhemmistaan. (Jarasto & Sinervo 2001, 187.) Lasta voi myös pelottaa, että äiti tai isä kuolevat silloin, kun he eivät ole läsnä (Mäkijärvi 1995, 49).

9 9 Vanhempien erotessa lapsi saattaa kokea tulleensa hylätyksi. Toinen vanhempi muuttaa kotoa pois ja toinen voi olla niin kiinni omassa eroprosessissaan, ettei osaa antaa aikaa lapselle. (Jarasto & Sinervo 2001, 188.) Lapsi voikin joutua selviytymään itsenäisesti ikäisiään aikaisemmin. Se voi olla positiivista kasvamista, mutta myös sitä, että lapsi joutuu aikuistumaan liian varhain. (Edvall 2001, 159.) Lapsi saattaa olla myös vihainen vanhemmilleen siitä, että he eroavat. Lapsi usein myös haaveilee jopa vuosikausia siitä, että vanhemmat palaisivat taas yhteen (Edvall 2001, 157.) Tilanne on huono, jos lapsi joutuu kuulemaan toisen vanhemman suusta sitä, kuinka arvoton ja kelvoton hänen toinen vanhempansa on. Lapset voivat tällöin kokea vanhempien eron kahden joukkueen väliseksi otteluksi, jossa lasten tulisi valita puolensa. Jos he asettuvat jommankumman vanhemman puolelle, heistä tuntuu, että he pettävät toisen vanhemman. Jos he eivät asetu kummankaan puolelle, heistä tuntuu, että he pettävät molemmat vanhemmat. (Wallerstein & Blakeslee 1991, 39.) Lapsi käyttää tällaisissa tilanteissa erilaisia suojautumiskeinoja. Lapsi saattaa puolustaa vanhempaansa, joka ei ole paikalla. Alistuneempi lapsi saattaa puolestaan satsata vain toiseen vanhempaansa ja pyyhkiä toisen vanhemman mielestään. Lapsi voi myös jakaa minänsä kahtia. Äidin luona hän on äidin lapsi ja isän luona isän lapsi. Näin hän ei satuta kumpaakaan. (Edvall 2001, 147.) Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan roolimalleikseen. Erityisesti tyttö tarvitsee äitiä kasvaakseen naiseksi ja poika isäänsä kasvaakseen mieheksi. Jos toinen vanhemmista mustamaalaa toista, joutuu lapsi samalla myös torjumaan osan itsestään. Hänestä voi tuntua siltä, kuin hänen naiseuttaan tai miehisyyttään väheksyttäisiin, jos samaa sukupuolta olevasta vanhemmasta puhutaan vain kielteisiä asioita. (Edvall 2001, 162.) Pari ensimmäistä vuotta ovat yleensä lapselle vaikeimpia, mutta sen jälkeen eroperheiden lapset voivat suunnilleen samalla lailla kuin muutkin lapset. Ero ei aiheuta yleensä pitkäaikaisia henkisiä jälkivaikutuksia lapsille, eikä vain toisen vanhemman kanssa asumisesta ole todettu olevan haittaa. Lapselle saattaa muodostua entistäkin läheisemmät välit vanhempiinsa viettäessään kaksinkeskistä aikaa vanhempiensa kanssa. Tärkeintä lapsen kannalta on se, kuinka hyvin vanhemmat toimivat eron jälkeen vastuullisina vanhempina, kuin se, asuvatko he yhdessä vai eivät. (Edvall 2001, 159, 160.) Kun lapsi saa riittävästi tukea ja häntä lähellä olevat aikuiset ymmärtävät lapsen kriisin, lapsi selviää eron tuomista ongelmista ja on entistä vahvempi ja kypsempi. Lapsi näkee, että

10 10 ongelmat osataan selvittää ja ihminen pystyy vaikuttamaan vaikeisiin elämän olosuhteisiin. (Jarasto & Sinervo 2001, 188.) 1.3 Tutkimuksia vanhempien eron vaikutuksista lapseen Yhdysvaltalaiset tutkijat, Kelly ja Wallerstein, ovat tutkineet avioeron vaikutusta lapsiin eri ikävaiheissa. Tutkimuksessa keskityttiin aluksi eron aiheuttamiin välittömiin vaikutuksiin ja tutkimusta laajennettiin myöhemmin seurantatutkimukseksi. Tutkimuksessa kaikki lapset oireilivat vanhempiensa eron jälkeen. Nuorempien leikki-ikäisten eli 2-4- vuotiaiden oireina olivat siistiksi oppimisen hidastuminen, ärtyvyys, itkuisuus, pelokkuus, eroahdistus ja univaikeudet. Osa lapsista yrittävät miellyttää vanhempiaan käyttäytymällä hyvin ja antamalla heille pieniä lahjoja. Lasten leikit olivat useimmiten ilottomia ja rajoittuneita, ja heillä oli pakonomainen tarve sovittaa yhteen leikkikaluja. (Terveydenhuollon psykologit ry 1990, ) Vanhemmilla leikki-ikäisillä lapsilla eli neljästä viiteen ikävuoteen todettiin, että viidelläkymmenellä prosentilla esiintyi taantumista ja monilla itkuisuutta, eroahdistusta ja pelkoa. Selkeitä oireita olivat myös vihaisuuden ja aggressiivisuuden lisääntyminen. Lapset kaipasivat paljon läheisyyttä ja heillä ilmeni itsesyytöksiä. Lapset saattoivat ajatella, että toinen vanhemmista lähti heidän huonon käytöksensä ja tottelemattomuuden vuoksi. Lasten hämmennykseen ja surullisuuteen vaikuttivat heidän uskon väheneminen ihmissuhteiden pysyvyyteen. Tutkimuksen mukaan lapsen iällä eron tapahtuessa ei näyttänyt olevan merkitystä lapsen selviytymiseen, vaan lopputulokseen vaikuttivat kolmen tekijän yhteisvaikutus: suhde vanhempaan, jonka luona lapsi asui, suhde pois muuttaneeseen vanhempaan ja vanhempien väliset ristiriidat. (Terveydenhuollon psykologit ry 1990, 27-28, ) Hanna-Riikka Linnavuori on tehnyt väitöskirjan lasten kokemuksista vuoroasumisesta. Hänen tutkimustuloksena perustuvat 20 vuoroasuvan lapsen haastatteluun ja heidän tekemiinsä perhepiirustuksiin. Lähes puolet lapsista olisivat halunneet vanhempien asuvan edelleen yhdessä, mutta kokivat vuoroasumisen olevan toiseksi paras vaihtoehto. Vuoroasumisen huonoiksi puoliksi lapset kokivat tavaroiden pakkaamisen ja ikävän toi-

11 11 sen vanhemman luokse. Hyviä puolia olivat suhteen säilyminen molempiin vanhempiin, uudet tavarat ja kaverit. Puolet lapsista kertoivat vanhempiensa riitelevän, joka harmitti heitä. (Linnavuori 2007, ) Kristiina Väyrynen on tutkinut lisensiaattityössään neljän nuoren aikuisen haastattelun avulla lapsen ääntä vanhempien huoltoriidan aikana. Tutkimus osoitti oikeustaisteluiden aiheuttavan lapsessa yksinäisyyden, pelon, ahdistuksen ja masentuneisuuden tunteita. Nuoret kokivat olleensa lapsina pelinappuloita vanhempiensa pelilaudalla. Huoltoriitaprosessi levittyi lapsen elämässä moniin arjen tilanteisiin jo ennen huoltoriidan alkua, sen aikana ja vielä sen päättymisen jälkeenkin. Tutkimuksen mukaan huoltoriita vaikeuttaa lapsen selviytymistä vanhempien erosta ja on riski lapsen mielenterveydelle. (Väyrynen 2008.) Eeva Lassila on tehnyt pro-gradu työn aiheesta Opiksi vai taakaksi: mitä jälkiä lapsuudessa koettu vanhempien avioero jättää? Tutkimuksessa on tarkoitus kuvata, mitä tunteita, kokemuksia ja ajatuksia lapsessa herää vanhempien erotessa. Tutkimuksessa on haluttu myös selvittää vanhempien avioeron vaikutusta lapsen aikuisuuteen. Aineisto on saatu 39 aikuisen kirjoittaman elämänkerrallisen kirjeen perusteella. Tutkimuksen perusteella vanhempien eroon liittyy menetystä, elämää helpottavia tekijöitä ja vastuunkantamisen muutoksia. Vanhempien erotessa lapset tuntevat turvattomuutta, pelkoa, häpeää, huojentuneisuutta ja kaipuuta. Osalle vastaajista vanhempien ero oli vaikuttanut aikuisuudessa perheen perustamisratkaisuihin, osalle ei. (Lassila 2008.)

12 12 2 PÄIVÄKOTI TUKIJANA Päiväkodin varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Päiväkodin toiminta on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. Lasten leikkiä pidetään keskeisessä asemassa. Toiminta pohjautuu laaja-alaiseen tietoon lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. (Tiensuu 2007, 19.) Päiväkodin tulee tarjota erityistä tukea lapsille, jotka tarvitsevat sitä kehityksen ja kasvun turvaamiseksi. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueille. Varhaiskasvatuksen kuntouttavia elementtejä käytetään suunnitelmallisesti lapsen arjessa päiväkodissa. (Lastensuojelun käsikirja, i.a.) Päivähoitolaki määrittelee päivähoidon tavoitteeksi tukea lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja edistää yhdessä kotien kanssa lapsen tasapainoista persoonallisuuden kehitystä. Päivähoidon tulee tarjota lapselle hänen kehitystä tukevaa toimintaa ja kehitykselle suotuisa kasvuympäristö. Päivähoidon tehtävänä on edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä. (Päivähoitolaki 304/1983.) Avioero vie vanhemmilta voimia, joten olisi tärkeää, että lapsella olisi joku ulkopuolinen aikuinen, jonka kanssa keskustella mieltä askarruttavista asioista. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka jaksaa olla kiinnostunut lapselle tärkeistä asioista ja jonka avulla lapsi saa äänensä kuuluviin. (Niemelä & Kääriäinen 2008, 46.) Kun perheessä on ongelmia, lapsi käyttäytyy herkästi joko pienemmän lapsen oloisesti tai ottaa ikätasoonsa kuulumatonta vastuuta. Kaksi keskeisintä asiaa lapsen auttamiseksi ovatkin arjen eheyttäminen ja lapsen saattaminen omalle ikätasolleen. (Niemelä & Kääriäinen 2008, 61, 62). Lapsi tarvitsee kasvuympäristöksi sellaisen ympäristön, jossa hän saa turvallisen ja hyväksyvän perushoidon. Lasta suojellaan vääriltä ärsykkeiltä ja hänen tarpeensa tyydytetään. Lasta autetaan olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja muodostamaan itsestään ja ympäristöstään realistinen kuva, sekä ilmaisemaan itseään. Lapsi tarvitsee lämpöä ja tukea, sekä kuria että valvontaa. (Poijula 2007, 148.) Lapsen tukeminen päiväkodissa vaatii koko työyhteisön yhteistyötä. On tärkeää, että tuki saadaan ulottumaan tavallisiin kasvatuspalveluihin, jolloin se tulee sinne, missä lapsi on.

13 13 Varhaisella tuella pyritään ennaltaehkäisevään työhön, jolloin lapsen kasvun ja kehityksen riskitekijöiden tunnistaminen on merkittävää. Jotta varhainen tuki saadaan lapsen päivittäiseen toimintaan, edellyttää se henkilökunnalta riittävää perusosaamista ja sitoutumista. Sen oikea ajoitus ja muoto ovat avainasemassa. Tuen antaminen tulee toteuttaa lasta ja perhettä kunnioittavasti ja avoimesti. (Heinämäki 2005, 8-9, 11.) 2.1 Lapsen tunne-elämän normaali kehitys Tunteet ovat tärkeä osa elämää. Ne ohjaavat käyttäytymistä ja ovat huomattavassa asemassa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunteet näkyvät ihmisten ilmeissä, silmien ja pään liikkeissä, asennoissa, eleissä, äännähdyksissä ja puheessa. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruopila 2006, ) Lapsen tunne-elämän kehitykseen vaikuttavat lapsen biologinen perimä ja vuorovaikutus toisiin ihmisiin (Pihlaja & Viitala 2004, 81). Vauva oppii vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa, miten saa vanhempien huomion, lohtua ja turvaa. Aikuisten toimintojen perusteella vauva tuntee, onko hän hoivan arvoinen ja voiko ihmisiin luottaa. Vauva oppii, onko heidän käyttäytymisensä ennakoitavissa ja miten tunteita tulisi ilmaista, jotta niihin vastataan. (Nurmi, Ahonen ym. 2006, 29.) Kokemus ymmärretyksi tulemisesta muodostaa pohjan kehittyvälle eläytymiskyvylle. Eläytymiskykyiset ja oikealla tavalla lastaan stimuloivat vanhemmat edesauttavat lapsen aivojen kehitystä, joka puolestaan edesauttaa lapsen itsesäätelyn kehittymistä. Lapsi saa valmiuksia omien tunteiden säätelyyn ja muokkaamiseen. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, 21.) Lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde kehittyy tiiviissä vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa. Läsnä oleva vanhempi vahvistaa lapsen positiivista kuvaa itsestään, kun puolestaan välinpitämätön vanhempi saa lapsen tuntemaan itsensä arvottomaksi. (Nurmi, Ahonen ym. 2006, 30.) Lapsen perusturvallisuuden tunne rakentuu niistä kokemuksista, miten häntä hoivaavat aikuiset vastaavat hänen tunteisiinsa. Lapselle jää muistijälki siitä, vastataanko hänen tarpeisiinsa asianmukaisesti vai ovatko aikuiset reagoinnissaan arvaamattomia. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, )

14 14 Niin sanotussa taaperoiässä lapsi harjoittelee erillisyyttä ja tahtomista. Lapsi ei oikein itsekään tiedä tahtooko hän vai eikö tahdo. Lapsen täytyykin oppia käsittelemään vihan ja kärsimättömyyden tunteita. (Pihlaja & Viitala 2004, ) Uhmaikäisen lapsen kiukulle ja uhmalle tulee antaa kasvatuksessa tilaa, ja erotella voimakkaat tunteet huonosta käyttäytymisestä. Se, miten lapsen vihamielisiin tunteisiin vastataan vaikuttaa lapsen persoonallisuuden kehitykseen ja itsetuntoon. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, 26.) Lapsille on pettymys huomata, etteivät aikuiset voikaan suojella häntä kaikelta pahalta. Lapsen on tärkeää kohdata ja oppia käsittelemään pettymyksiä. (Pihlaja & Viitala 2004, ) Myönteinen käsitys itsestä eli hyvä itsetunto koostuu siitä, tunteeko lapsi olevansa sekä fyysisesti että henkisesti hyvä. Lapsi saa palautetta omista taidoistaan ja positiivinen palaute antaa mielihyvän tunteen ja madaltaa kynnystä yrittää jotain uutta ja vaikeampaa. (Pihlaja & Viitala 2004, 27.) Yleensä lapset oppivat kymmeneen ikävuoteen mennessä tunteiden käsittelyn keinoja. He osaavat käyttää hyödykseen ongelmanratkaisutaitojaan, etsiä tukea muilta ihmisiltä ja suunnata ajatteluaan uudelleen. Lapsi osaa myös miettiä asioita monipuolisesti ja käyttää apuna mielikuvitustaan. Ristiriitatilanteissa lapsen ratkaisuyrityksiin vaikuttaa lapsen kielellisten taitojen, toiminnan, itsesäätelyn, empatian ja sosiaalisten taitojen kehitys. Myös normit ja niiden valvonta auttaa tunteiden säätelyn kehitystä. Aikuisen tehtävä on keskustella lapsen kanssa omista ja lapsen tunteista. (Nurmi ym. 2006, 106.) 2.2 Vuorovaikutus päiväkodissa Lapsen emotionaalisesta hyvinvoinnista päiväkodissa kertoo se, tunteeko lapsi olonsa päiväkodissa kotoisaksi, voiko hän olla oma itsensä ja vastataanko hänen tunteisiinsa. Aikuisten on tärkeää miettiä, kuinka he voivat kannustaa ja antaa positiivista huomiota emotionaalisesti huonosti voiville lapsille. Laadukkaan varhaiskasvatuksen tärkein kriteeri on henkilökunnan ja lasten välinen kanssakäyminen. Vuorovaikutuksen tulisi olla lämmintä ja lasta arvostavaa. Lapsi tarvitsee myönteistä palautetta ja henkilökunnalla tulisi olla herkkyyttä vastata lapsen reaktioihin. (Kalliala 2008, 66, 67.)

15 15 Työntekijän on tärkeää pystyä myötäelämään lapsen tunteita. Näin hän voi todella ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu. Lapsen täytyy saada puhua vaikeista asioista, jotka ovat hänellä mielessä. Jos lapsi ei saa tukea ja ymmärrystä läheisiltään, hän voi oppia, ettei vaikeista asioista kannata puhua. (Poijula 2007, ) Työntekijän tulee kuitenkin välttää lapsen yliymmärtämistä, jotta hän ei ymmärtämisellään tue ja hyväksy lapsen oirekäyttäytymistä. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, 61). Sensitiivinen aikuinen on herkkä aistimaan lapsen tunnetiloja ja pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin. Aikuinen ei asetu lapsen yläpuolelle, vaan kohtaa hänet kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. (Kalliala 2008, 68.) Lapsen täytyy saada näyttää tunteensa, mutta tekoja rajoitetaan. Lapsen on tärkeää tietää, että aikuiset eivät hylkää häntä vaikka hän välillä suuttuu. (Sinkkonen, Brotherus, Kuosmanen, Lehto, Komi & Kukkonen 1998, ) Aikuisen on yritettävä tunnistaa, mikä tunnetila on lapsen käyttäytymisen takana ja reagoitava siihen sen mukaisesti (Sinkkonen 2009, 144). Aikuisen tehtävä on ottaa lapsen tunteet vastaan ja opettaa lasta sietämään ja nimeämään tunteitaan. Vahva aikuinen luo turvallisuuden tunnetta lapselle. (Pihlaja & Viitala 2004, 22.) Lapsi tarvitsee rajoja. Rajoja laitetaan pääasiassa, jotta lapsi ei vahingoittaisi itseään tai muita, eikä rikkoisi esineitä eikä ympäristöä. Rajat voidaan ilmaista lapselle puheella, eleillä ja ilmeillä. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, 62.) Rajojen lisäksi lapsi tarvitsee paljon positiivista palautetta. Positiivisen palautteen saaminen tuntuu hyvältä ja merkitsee paljon itsetunnon kehitykselle. (Vehkalahti 2007, 116.) Eroperheiden lasten on erityisen tärkeää kuulla positiivisia asioita itsestään, sillä heillä esiintyy usein omanarvontunteiden heikentymistä (Niemelä & Kääriäinen 2008, 46). Lapsen kaikkia tekemisiä ei tule hyväksyä, mutta lapsen täytyy saada tietää, että hän on arvokas ja hyvä sellaisena, kuin hän on (Sinkkonen & Brotherus 1998, 20). Vuorovaikutus lapsen kanssa on hyvä olla suoraa ja selkeää (Niemelä & Kääriäinen 2008, 64). Lapsen ei ole helppoa puhua vaikeista asioista ääneen. Lapsi on asioiden käsittelyprosessissa yleensä jo pitkällä, kun hän juttelee niistä. Aikuisen tulisi löytää lapsen kanssa keskusteluun sellainen kieli, jota lapsi ymmärtää. Vertauskuvat ja luokittelukysymykset on yksi keino lapsen kanssa keskusteluun. (Niemelä & Kääriäinen 2008, 62, 63.) Aikuisen tulisi keskittyä lapsen kuuntelemiseen, antaa hänelle aikaa pukea ajatuksensa sanoiksi ja tarkistaa, ymmärsikö lapsen kertoman oikein (Vehkalahti 2007,

16 16 17). Aikuisen on tärkeää arvostaa lapsen tunteita ja kokemuksia, ja suhtautua niihin vakavasti. Lapsi tarvitsee lohtua ja hänellä tulisi olla tunne, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. (Vehkalahti 2007, ) Päiväkodin lapsiryhmässä toimiminen kehittää lapsen sosiaalisia taitoja, jotka edesauttavat lasta pärjäämään elämässä ja sopeutumaan muutoksiin. Lapsen hyvät vuorovaikutussuhteet toisten lasten kanssa kehittävät ja ylläpitävät sinnikkyyttä stressiä vastaan, ja lapsi pystyy paremmin hyväksymään epäonnistumiset. (Poijula 2007, 154.) 2.3 Toiminnalliset menetelmät lasta tukemassa Lapsi kaipaa elämäänsä rutiineja, joiden avulla hän voi ennakoida tulevaa. Vanhempien ero tuo muutoksia lapsen elämään, joten mahdollisimman tasainen arki auttaa lasta selviytymään. Lapsen tulisi saada elää tavallista lapsen elämää ja saada siihen apua aikuisilta. (Niemelä & Kääriäinen 2008, 50,51.) Mielikuvitus on lasta suojaava tekijä (Niemelä & Kääriäinen 2008, 57). Leikki kehittää lapsen sosiaalis-emotionaalisia taitoja sekä tunteiden säätelyä. Leikki on lapselle vapaaehtoista ja siinä toteutuvat säännönmukaisuus ja kuvitteellisuus. Leikki on tärkeää lapsen aivojen kehitykselle. Leikkiessä lapsi tutustuu ympäröivään maailmaan ja harjoittelee ihmissuhdetaitoja. Leikki mahdollistaa erilaisten roolien ja uusien toimintatapojen kokeilemista. (Tiensuu 2007, 38.) Lapsen leikistä heijastuu asiat, jotka ovat hänen elämässä ja kehityksessä kulloinkin meneillään (Sinkkonen 2008, 224). Päiväkodin työntekijöiden tulisi tarjota lapsille mahdollisuus leikkiin järjestämällä riittävästi tilaa. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta, jos hän kohtaa leikin aika ylitsepääsemättömän esteen esimerkiksi ei osaa aloittaa leikkiä tai leikki muuttuu kaoottiseksi tai pakonomaiseksi. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, ) Leikin avulla aikuinen voi luoda luottamuksellista suhdetta lapseen ja lapsi voi leikkiessään helpommin rohkaistua puhumaan aikuiselle. (Nurmi, Ahonen ym. 2006, ) Leikki kehittää lapsen kielellisiä taitoja, ongelmanratkaisutaitoja ja todellisuuden erottamista leikistä. Leikin päämäärä on leikki itsessään. Siinä ei pyritä pääsemään mihinkään lopputulokseen. (Tiensuu 2007, 38.)

17 17 Askartelu, käsityöt ja piirtäminen antavat lapselle mahdollisuuden luoda uutta. Piirtämällä ja maalaamalla lapsi voi tuoda esiin, mitä hän kokee ja mitä hän tuntee. Aikuisen ei ole tarvista määritellä, onko lapsen tuotos hyvä vai huono, vaan ennemminkin nostaa työn sisällöstä keskustelua. (Sinkkonen & Pihlaja 2000, ) Musiikki, tanssi ja draama ovat hyviä keinoja ilmaista itseään ja purkaa tunteitaan. Musiikkia voidaan käyttää hyvin eri tavoin. Yleisiä tapoja ovat musiikin kuuntelu, improvisaatio soittimin, laulaminen, laulujen tekeminen ja liikkuminen musiikin tahdissa. (Ahonen 1993,32.) Musiikkia voi käyttää itseilmaisun muotona. Se herättää mielikuvitusta ja on luovaa toimintaa. Musiikilla on rentouttava vaikutus ja se vähentää stressiä ja ahdistusta. Musiikillisen toiminnan on havaittu myös kasvattavan lapsen itseluottamusta. (Erkkilä, Holmberg, Niemelä & Ylönen 2003, ) Sadut on tarkoitettu lasten viihdyttämiseksi, rohkaisemiseksi ja lohduttamiseksi, sekä hyvän käytöksen ja moraalin opettamiseksi. Satuja kuunnellessa lapsi oppii keskittymään kuuntelemiseen ja ymmärtämään kuulemaansa. Sadut kehittävät lapsen sanavarastoa ja hän oppii niistä uusia asioita. (Ylönen 2000, 27.) Satujen avulla lapsi voi käsitellä tunne-elämän ongelmia. Satujen henkilöiden vaikeuksien ja menetysten avulla lapsi voi löytää yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiinsa. Ongelmat eivät kuitenkaan tule liian lähelle, koska ne tapahtuvat kuvitteellisille hahmoille. (Ylönen 2007, 7,8.) Samaistumisen kohde ei saa olla täysin muiden ohjailtavana ja autettavana, vaan hänen omalla toiminnallaan tulee olla merkitystä tapahtumiin ja loppuratkaisuun. Se toimii lapselle esimerkkinä siitä, että omaan elämään pystyy vaikuttamaan. Saduissa olennaista on, että ne päättyvät vaikeuksien kautta voittoon, joka voi antaa lapsellekin toivoa arkielämään. (Ylönen 2000, 64.)

18 Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö Varhaiskasvatuksen olennainen asia on lasten, henkilöstön ja vanhempien välinen vuorovaikutus ja kasvatuskumppanuus (Tiensuu 2007, 19). Päivähoidon työntekijät ja vanhemmat huolehtivat yhteisvoimin lasten hyvinvoinnista. Päivähoidossa panostetaan yhä enemmän perhetyöhön, jonka tarkoituksena on tukea vanhempia lasten kasvatuksessa ja perheitä heitä kohdanneissa kriiseissä kuten avioeroissa. Tavoitteena on löytää perheen voimavaroja, joita he voivat käyttää selviytyäkseen ongelmistaan. (Keskinen & Virjonen 2004, 20, 45.) Jokainen perhe on erilainen, joten kunkin perheen kohdalla täytyy miettiä, mitä kodin tukeminen lapsen kasvatustehtävässä tarkoittaa. Tukeminen voi olla esimerkiksi kasvatukseen liittyvien asioiden puhumista, yhteisten käytäntöjen sopimista tai perheen ohjaamista erilaisiin palveluihin. Perhelähtöisessä työskentelyssä on tärkeää, että vanhemmat ja ammatti-ihmiset työskentelevät yhdessä lapsen hyväksi. Se tarkoittaa tiedon ja vastuun jakamista, perheen asiantuntijuuden kunnioittamista, vanhempien mielipiteiden kysymistä ja koko perheen hyvinvoinnin huomioimista. (Pihlaja & Viitala 2004, 98-99, 101.) Päiväkodin ja kodin yhteistyön muotoja ovat mm. vanhempainillat, joulu- ja kevätjuhlat, päivittäiset keskustelut vanhempien tuodessa ja hakiessa lapsiaan sekä lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvät keskustelut. (Pihlaja & Viitala 2004, ) Perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön tulisi työntekijöillä olla riittävästi teoria ja käytännön tietoa. Päivähoidossa kaivataankin lisää koulutusta uudenlaiseen työotteeseen. (Pihlaja & Viitala 2004, 109.)

19 19 3 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS Opinnäytetyön tavoite on kartoittaa päiväkodin työntekijöiden kokemuksia siitä, kuinka vanhempien ero vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen, millaisia keinoja työntekijöillä on tukea lasta ja tuntevatko työntekijät tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten tukemiseksi. Opinnäytetyön tarkoitus on tuoda päiväkoteihin lisää tietoa vanhempien eron vaikutuksista lapseen ja päiväkodin mahdollisuuksista tukea lasta. Päämääränä on, että päiväkotien henkilökunta kehittäisi omaa toimintaansa vastaamaan eroperheiden lasten tukemisen tarpeisiin. Tutkimusongelmat: 1. Millaisia muutoksia päiväkodin työntekijät näkevät lapsen käyttäytymisessä päiväkodissa lapsen vanhempien erotessa? 2. Miten työntekijät voivat mielestään tukea päiväkodissa lasta, jonka vanhemmat ovat eronneet? 3. Millaista lisäkoulutusta päiväkodin työntekijät mielestään tarvitsisivat eroperheiden lasten tukemiseen?

20 20 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusta varten anottiin Oulun sosiaali- ja terveystoimen päivähoidon johtajalta kirjallinen lupa tutkimuksen tekemiseen. Tutkimus tehtiin kahdessa Oulussa sijaitsevassa päiväkodissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusotetta käyttäen. Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus pyrkii kuvaamaan todellista elämää ja tutkimaan sitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Siinä tutkija ei pysty sanoutumaan täysin irti arvolähtökohdista, eikä tekemään täysin objektiivista tutkimusta. Kvalitatiivisella tutkimuksella saadut tulokset ovat aina ainutlaatuisia. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006, 152.) Aineisto kerättiin antamalla päiväkodin varhaiskasvattajille kyselylomakkeet, joissa on avoimia kysymyksiä. Lomakekysely mahdollistaa sen, että jokainen työntekijä voi vastata kyselyyn, kun hänellä on itsellään aikaa ja hän saa rauhassa miettiä vastauksia. Avointen kysymysten tarkoitus on antaa vastaajien kertoa aiheesta omin sanoin ja kaikki, mitä heillä on siitä mielessään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006, 190.) Kyselylomakkeet vietiin henkilökohtaisesti päiväkodin jokaiseen osastoon. Näin haluttiin motivoida mahdollisimman moni päiväkodin työntekijä vastaamaan kyselyyn. Jokaiselle työntekijälle oli varattu oma kirjekuori, johon hän sai laittaa lomakkeen täytettyään sen. Lomakkeen täyttämiseen oli varattu aikaa neljä päivää, jonka jälkeen kirjekuoret tuli palauttaa johtajan toimistoon. Päiväkoteihin jätetyistä 31 lomakkeesta palautui täytettynä 24. Tutkimus analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Sisällön analyysillä voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Tarkoituksena on saada tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysillä halutaan muodostaa tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Aineisto käsitellään tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 93,97.) Aineisto luettiin läpi ja siitä poimittiin tutkimukseen liittyvät olennaiset asiat paperille. Tämän jälkeen esiin tulleita asioita yhdisteltiin ja niistä muodostettiin alaluokkia. Alaluokkia yhdistämällä saatiin yläluokkia ja näistä edelleen kolme pääluokkaa; eroperhei-

21 21 den lasten käyttäytymisen muutokset, eroperheiden lasten tukeminen päiväkodissa ja aiheita lisäkoulutusta varten. Analyysiä ohjasivat tutkimustehtävän kysymykset, joihin haluttiin löytää vastauksia.

22 22 5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Kyselyyn vastanneista päiväkotien varhaiskasvattajista koulutukseltaan 13 oli lastenhoitajia, 7 lastentarhanopettajia, 2 sosionomia, 1 kasvatustieteen maisteri ja 1 erityislastentarhanopettaja. Työntekijöillä oli työkokemusta viidellä alle viisi vuotta, neljällä 3-9 vuotta, neljällä vuotta ja 11 yli 20 vuotta. Suurimmalla osalla vastaajista oli siis takanaan jo pitkä työura ja paljon kokemusta. 5.1 Eron vaikutukset käyttäytymiseen Alaluokka Yläluokka Pääluokka Sopuisat vanhemmat helpottavat, riitaisat vanhemmat vaikeuttavat Kehityksen taantuminen, nukahtamisvaikeudet, arka, vetäytynyt, hiljainen, sulkeutunut, itkuisuus Rajojen hakeminen, aggressiivisuus, väkivaltainen käyttäytyminen Pelko, viha, suru, ikävä, huoli, epävarmuus, hämmennys Vanhempien välinen vuorovaikutus vaikuttaa lapsen selviytymiseen Regressio Aggressio Kielteiset tunteet pintaan Työntekijöiden huomiot eroperheiden lasten käyttäytymisen muutoksissa Kuvio 1. Työntekijöiden huomiot eroperheiden lasten käyttäytymisen muutoksista Tutkimuksessa kysyttiin ovatko päiväkodin työntekijät huomanneet vanhempien eron vaikuttaneen lapsen käyttäytymiseen päiväkodissa. Vastanneista 19 vastasi vanhempien eron vaikuttavan lapsen käyttäytymiseen. Yksi vastaajista ei ollut huomannut vanhempien eron vaikuttavan lapsen käyttäytymiseen. Vastaajista neljä oli sitä mieltä, että joidenkin lasten käyttäytyminen muuttui, mutta kaikkien ei. Merkittävä tekijä oli vanhempien välinen vuorovaikutus.

23 23 Se, miten ero tapahtuu, vaikuttaa myöskin lapsen reagointiin. Isot riidat ja tappelut aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin rauhallisemmin ja lapsen etu huomioon ottaen tehty ero. Kyselyyn vastanneita pyydettiin kertomaan, miten he ovat huomanneet eron vaikuttaneen lapsen käyttäytymiseen. Vanhempien eron nähtiin vaikuttavan lapsen käyttäytymiseen monin eri tavoin. Lapsilla saattaa ilmetä taantumista kehityksessä ja käyttäytymisessä. Lapsi voi uppoutua omiin oloihinsa, josta saattaa seurata toisten lasten leikkejä. Lapsen olemus voi muuttua hiljaiseksi, vaisuksi ja sulkeutuneeksi, ja hän voi olla itkuinen. Väsynyt, ruokahalu heikkenee, takapakki esim. kuivana olemisessa ja omatoimisuudessa. Lapset muuttuvat syrjäänvetäytyviksi. Olen myös huomannut erään lapsen vetäytyvän mielikuvitusmaailmaan, jota on helpompi hallita ja kestää, kuin kovaa todellisuutta. Lapset saattavat vetäytyä syrjään, josta seuraavat muitten lasten leikkejä, ovat ajatuksissa ja mielikuvitusmaailma saattaa tulla leikkeihin mukaan. Päiväkodin työntekijät ovat havainneet eroperheiden lasten reagointiin liittyvän rajojen ja sääntöjen jatkuvaa uhmaamista, aggressiivisuutta, väkivaltaista käyttäytymistä, riidanhalua ja toisten lasten kiusaamista. Lapset voivat olla levottomampia, eivätkä pysty keskittymään mihinkään. Lapsi voi olla tasapainoton ja saada selittämättömiä kiukunpuuskia. He voivat käyttäytyä takertuvasti vanhempia ja päiväkodin henkilökuntaa kohtaan. Lapset voivat haluta keskustella vanhempien eroon liittyvistä asioista, olla lähellä, sylissä ja hakea lohtua. Lapsi voi yrittää saada aikuisen huomiota keinolla millä hyvänsä, käyttäytymällä huonosti tai päinvastoin mielistelemällä. Lapsi kokeilee paljon rajoja, on hämmentynyt, ei hallitse tunteita eikä käytöstään. Lapsi käyttäytyy levottomasti, on rauhaton ja hänelle tulee helposti konflikteja toisten lasten kanssa. Hän kapinoi helposti päiväkodin työntekijöitä vastaan, eikä tahdo noudattaa sääntöjä. 3,5vuotias lapsi alkoi leikkiessä olemaan aggressiivinen, puri ja löi kavereita. Hän kuunteli mielellään kirjoja ja hän varmisti aina paikan aikuisen viereen, halusi olla tutun aikuisen lähellä.

24 24 Hän oli pelokas ja varmisti usein että ethän jätä mua koskaan, hoidathan mua aina. näh- Lapsi voi vaikuttaa hakutilanteissa epävarmalta tai surumieliseltä esim. äidin dessään lapsi muistaa että on ikävä isää. Päiväkodin varhaiskasvattajat toivat vastauksissaan esiin tunteita, joita eroperheiden lapset käyvät läpi. Lapset voivat vaikuttaa surullisilta ja tuntevat ikävää. Lapsi voi tuntea itsensä epävarmaksi ja hämmentyneeksi ja hänellä voi olla huoli vanhemmistaan ja tulevaisuudestaan. Lapsille voi tulla myös pelko vanhempien tai hoitajien menettämisestä. Osalla lapsista näkyy esim. menettämisen pelkona ( kuka hakee tänään/muistaako isi hakea ). Yhdellä lapsella (erityislapsi) puheissa oli myös kuolemanpelkoa. 5.2 Lapsen tukeminen päiväkodissa Alaluokka Yläluokka Pääluokka Positiivinen palaute, huomion antaminen, keskustelut Arjen rutiinit, selkeät rajat, läsnäoleminen, tunteiden käsittely, turvalliset ihmissuhteet Leikkiminen, sadut, pelit, kädentaidot, musiikki, roolileikit Keskustelut, vanhempien tukeminen, tietojen vaihto lapsen tilanteesta Vuorovaikutus Perusturvallisuus Toiminta Yhteistyö vanhempien kanssa Työntekijöiden mielipiteitä siitä, kuinka lasta voidaan tukea päiväkodissa Kuvio 2. Päiväkodin työntekijät ja lapsen tukeminen päiväkodissa. Päiväkodin työntekijät voivat mielestään tukea monin eri keinoin eroperheen lasta. Työntekijät kuitenkin kokevat päiväkotien ryhmäkokojen olevan liian suuria, jolloin aikaa lasten yksilölliselle huomioimiselle on liian vähän. Lapsen tuen saannin kannalta olisi myös tärkeää, että vanhemmat kertoisivat mahdollisimman pian erotilanteesta.

25 25 Päiväkodin työntekijät pitivät tärkeänä lapsen tukemisessa lapsen ja työntekijän välistä vuorovaikutusta. Lapsi tarvitsee positiivista palautetta, huomiota ja keskusteluita työntekijöiden kanssa. Lapsella tulee olla mahdollisuus puhua ja käsitellä eroon liittyviä asioita. Lapsen täytyy saada näyttää tunteensa. Työntekijän tehtävä on ottaa nämä tunteet vastaan ja auttaa lasta nimeämään ja käsittelemään tunteitaan. Työntekijöiden mielestä erityisesti erokriisin aikana lapsi tarvitsee jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet, jolloin työntekijöiden nopea vaihtuvuus on haitaksi. Päiväkodin arjen rutiinien uskottiin myös tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta ja auttavat huomaamaan, että elämä jatkuu vanhempien eron jälkeenkin. Voin tukea lasta antamalla hänelle enemmän aikaa, syliä, ymmärrystä. Voin kuunnella ja sanoa, että ymmärrän hänen pahaa oloaan eli vuorovaikutusta lisää. Lapsi tarvitsee tiedon, että välitän hänestä, vaikka hänen käyttäytymisensä muuttuu. Voin vakuuttaa hänelle ettei ole lapsen syy kun vanhemmat ovat eronneet. Yritän vakuuttaa, että molemmat vanhemmat silti rakastaa omaa lastaan. Mikäli lapsi haluaa istua sylissä, jätän muut työt sivuun. Olisi tärkeää, että lapsella olisi päiväkodissa edes yksi läheinen aikuinen (omahoitajuus). Aikuisen tulisi auttaa lasta nimeämään ja tunnistamaan lapsen kokemia tunteita, koska lapsen kyvyt käsitellä isoa kriisiä ei ole kehittyneet riittävästi. Erilainen toiminta, kuten leikit, sadut, pelit, kädentaidot, musiikki ja roolileikit auttavat lasta vanhempien erosta selviytymiseen. Mielekäs toiminta antaa lapselle onnistumisen kokemuksia ja hetkeksi pakopaikan todelliselta maailmalta. Toiminnan avulla lapsi voi myös käsitellä vaikeita tunteita ja puuhailu yhdessä työntekijän kanssa voi helpottaa lapsen kynnystä alkaa puhua. Erilaiset pelit lapsen kanssa ovat hyviä. Pelatessa lapsi kertoo usein asioita, jotka painavat hänen mieltään. Erilaiset välineet työstää tapahtunutta; kädentaidot, musiikki, sadut, roolileikit jne. Keksiä toimintaa, jossa lapsi saa unohtaa pahanolonsa. Tarjota toimintaa, jossa lapsi saa käsitellä tapahtumia. Useat työntekijät pitivät tärkeänä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Vanhempien kanssa on hyvä vaihtaa tietoja lapsen käyttäytymisestä ja voinnista. Vanhempien kanssa

26 26 on tärkeää keskustella eroon liittyvistä asioista ja tukea heitä, jotta he jaksaisivat olla tukena lapselleen. Vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan olisi hyvä keskustella, kuinka vanhempien eroa käsitellään päiväkodissa lapsen kanssa. Voin päivittäin kertoa vanhemmille lapsen mieltä askarruttaneista asioista. Keskustelemalla avoimesti asioista vanhempien kanssa. Kertomalla heille mahdolliset muutokset lapsen käyttäytymisessä. 5.3 Lisäkoulutuksen tarve Alaluokka Yläluokka Pääluokka Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen, tunnepurkauksiin reagoiminen, asiankäsittely ryhmän kanssa Asioiden esille ottaminen, välineitä asioiden käsittelyyn Keinoja lapsen tukemiseen Keinoja vanhemmuuden tukemiseen Päiväkodin työntekijöiden mielipiteitä siitä, millaista lisäkuolutusta he tarvitsisivat eroperheiden lasten tukemiseksi Kuvio 3. Päiväkodin työntekijöiden mielipiteitä siitä, millaista lisäkoulutusta he tarvitsisivat eroperheiden lasten tukemiseksi. Vastaajista 15 tunsi tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten tukemiseen. Kahdeksan vastaajista ei tuntenut tarvitsevansa aiheeseen liittyvää koulutusta ja yksi vastaajista oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Suuri osa päiväkodin työntekijöistä halusi lisää tietoa lapsen mahdollisista käytöksenmuutoksista erokriisin aikana ja keinoista tukea lasta. Erästä vastaajaa mietitytti sellaisen lapsen kohtaaminen, jonka perheessä on ollut esimerkiksi huumeiden käyttöä tai väkivaltaa. Kuinka tukea lasta, joka on menettänyt luottamuksen toiseen vanhempaansa, eikä voi tavata häntä. Yksi vastaajista piti tärkeänä, että jokaisen työntekijän tulisi käydä VAVU eli varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen koulutus. Päiväkodin henkilöstö halusi myös konkreettista tietoa siitä, kuinka lapsen tunnepurkauksiin tulisi reagoida ja kuinka ryhmän muiden lasten kanssa tulisi käsitellä asiaa silloin, kun yhden lapsen käyttäytyminen muuttuu huomattavasti.

27 27 Päiväkodin työntekijät kokivat haasteellisena vanhempien kohtaamisen ja vanhemmuuden tukemisen erokriisin aikana. Työntekijät haluaisivat neuvoja siihen, mistä asioista ja miten vanhempien kanssa tulisi keskustella ja välineitä näiden asioiden käsittelemiseen. Lisää välineitä eron käsittelemiseen lapsen ja vanhempien kanssa (asian esille ottaminen) esim. huoltajuus asiat, mahdolliset uudet uusioperheet ja jäsenet.

28 28 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Vanhempien ero herättää lapsessa monenlaisia tunteita ja se näkyy lapsen käyttäytymisen muutoksena päiväkodissa. 2. Päiväkodin työntekijät voivat tukea eroperheen lasta luomalla lämpimän ja turvallisen ympäristön ja antamalla lapselle keinoja käsitellä tunteitaan. 3. Eroperheen lapsen tukemisen esteenä voivat olla päiväkotien liian suuret ryhmäkoot ja vanhempien haluttomuus kertoa erosta henkilökunnalle. 4. Päiväkotien työntekijät kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta eroperheiden lasten ja vanhempien kohtaamiseen.

29 29 7 POHDINTA 7.1 Opinnäytetyön eettisyys Eettisesti hyvä tutkimus pyrkii rehellisyyteen, tarkkuuteen ja käyttää eettisesti hyviä työmenetelmiä. Tutkimuksen on tärkeää olla avoin ja siinä kunnioitetaan ja huomioidaan muita tutkijoita ja heidän töitänsä. Tutkimus tulee suunnitella, toteuttaa ja raportoida huolellisesti, sekä siinä tulee ilmoittaa rahoituslähteet. Eettisesti hyvässä tutkimuksessa tutkija esittää kohteena olevan asian siitä itsestään lähtien. Tämä edellyttää tutkijalta avointa mieltä, jolloin hän kohtaa asian ilman ennakkoluuloja kuin ensikertaa. (Hirvonen 2006, 31, 44.) Tutkimusaiheen valinta on eettinen kysymys ja tutkijan tuleekin tarkoin miettiä, miksi kyseinen aihe valitaan. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 126.) Tutkimukseen on haettava tarvittaessa asiallinen tutkimuslupa (Eskola & Suoranta 1998, 53). Eroperheiden lasten tukeminen on aiheena ajankohtainen ja tärkeä. Aihe nousi esiin käytännön työelämästä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda uutta tietoa päiväkodin mahdollisuuksista tukea lasta. Aihe on arkaluontoinen. Päiväkodin työntekijöiden mielipiteet muodostuvat heidän asiakkaidensa tapauksista sekä omasta henkilökohtaisesta elämästä. Koska kysely tehtiin kunnallisen päivähoidon työntekijöille, tutkimuksen tekemiseen pyydettiin kirjallinen lupa päivähoidon johdolta. Tutkimukseen osallistuvia tulee suojata. Tärkeää on, että tutkimukseen osallistuville selvitetään tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja mahdolliset riskit. Osallistuminen tulee olla vapaaehtoista ja osallistujalla olla tieto, mistä tutkimuksessa on kyse. Osallistujille ei saa aiheuttaa vahinkoa ja heidän identiteettiään ei saa paljastaa elleivät he ole antaneet siihen lupaa. Tutkimustiedot on pidettävä salassa ulkopuolisilta ja tutkijan on noudatettava lupaamiaan sopimuksia. (Tuomi & Sarajärvi 2003, ) Tutkimukseen osallistuvat ovat saaneet kyselylomakkeen yhteydessä saatekirjeen, jossa opinnäytetyön aiheesta kerrottiin lyhyesti. Päiväkodin työntekijät ovat saaneet itse päättää vastaavatko he kyselyyn vai eivät. Opinnäytetyöstä ei selviä, missä päiväkodeissa kysely on tehty eikä keidenkään osallistujien nimiä paljasteta. Kyselylomakkeet säilytetään niin, ettei ulkopuolisilla ole mahdollisuutta saada niitä.