Hoitovalmennusprojektin loppuraportti

Transkriptio

1 , TUKEA HUUMERIIPPUVASILLE MUUTOSVAIHEESSA Hoitovalmennusprojektin loppuraportti Arja Talja, Milja Ilkka ja Tuula Immonen

2 2 Sisällys 1. Johdanto Hoitovalmennusprojektin päämäärä, tavoitteet ja kohderyhmä Päämäärä Tavoitteet ja työmuodot Kohderyhmä Projektin organisointi Resurssit Ohjausryhmä Hankkeen toteutus Toimintasuunnitelman muutokset Jalkautuminen ja ryhmätoiminnat Kumppanuus Kumppanuustalo Harjula Projektin arviointi Lähtökohdat Tavoittamisen ongelmallisuus Uudelleen suuntautuminen Projektin onnistuneisuus Lähteet Liitteet Liite 1 Hoitovalmennus - tukea huumeriippuvaisille muutosvaiheessa Liite 2 Raportti Hoitovalmennusprojektin, Helsingin kaupungin jälkikuntoutusyksikön ja Suojatie ry:n kumppanuudesta Kumppanuustalo Harjulassa

3 3 1. Johdanto Projektin käynnistämisen taustalla oli huumeiden käytön merkittävä lisääntyminen luvulla Suomessa. Ns. toisessa huumeaallossa käyttö nousi korkeammalle tasolle kuin koskaan aiemmin, vaikka eurooppalaisesti vertaillen käyttäjämäärä pysyi edelleen alhaisena. Käytön nopea kasvu nosti uudella tavalla keskusteluun hoitojärjestelmään ja haittojen ehkäisyyn liittyvät kysymykset. Myös kansalaiset alkoivat tiedostaa huumeongelmat arkipäivän elämän yhdeksi huolenaiheeksi, jopa ylimitoitetusti suhteessa esimerkiksi alkoholin aiheuttamiin haittoihin. (Hakkarainen & Tigerstedt 2002.). Sittemmin huumeiden käyttöä koskevat tutkimukset ovat osoittaneet kasvun tasaantuneen, mutta kattavasta käytön vähenemisestä ei näytä olevan kyse. Viimeaikaiset tilastot kertovat esimerkiksi siitä, että nuorten keskuudessa käyttö näyttäisi vähentyneen, mutta toisaalta nuorten aikuisten miesten keskuudessa kasvaneen (Hakkarainen & Metso 2007). Huumeiden käytön lisääntyessä ns. kovat huumeet vahvistivat asemiaan ja käytöstä seuranneet yhteiskunnalliset haitat vakavoituivat. Moniongelmaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden huumeiden käyttäjien määrä alkoi kasvaa ja hoidontarve lisääntyi. (Hakkarainen & Tigerstedt 2000, 253). Suomalaiselle huumeongelmalla näyttää olevan tyypillistä syrjäytyneisyys ja useiden erilaisten päihteiden sekakäyttö. Päihdehoitojärjestelmä oli rakentunut vahvasti alkoholiongelmien käsittelyyn eikä soveltunut sellaisenaan huumeongelmaisille. Huumeongelman hoito on vaatinut nimenomaan huumeongelmaisille suunnattujen palvelujen rakentamista ja ammatillisen osaamisen kehittämistä. (Hakkarainen ym. 2000). Palveluiden ja hoidon kehittämistä on tehty sovittelemalla yhteen keskenään ristiriitaisia viranomais- ja asiantuntijanäkemyksiä. Suomessa päädyttiinkin muihin Pohjoismaihin verrattuna poikkeukselliseen huumepolitiikkaan, jossa samanaikaisesti pyritään sekä kontrollin lisäämiseen että haittojen vähentämiseen. Jälkimmäisen linjauksen tuloksia ovat injektiovälineiden vaihto- / terveysneuvontapisteet sekä korvaushoitojen yleistyminen. (Koivisto 2007). Huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa kehittäneen työryhmän toteamista (STM 2001) hoidon järjestämisen ongelmista monet ovat edelleen ajankohtaisia; esimerkiksi kielteiset asenteet huumausaineiden käyttäjiä kohtaan, vakiintumattomat hoitokäytännöt, alueelliset erot hoitopalvelujen saatavuudessa, sektoreiden välisten rajojen ja yhteistyökäytäntöjen selkiintymättömyys sekä hoitoonohjausjärjestelmän toimimattomuus. (STM 2003). Monet apua tarvitsevat jäävät hoitojärjestelmän ulkopuolelle. Inkeroisen ja Partasen selvityksen mukaan päihdepalveluiden asiakasryhmistä kaikkein huono-osaisimmat ovat palvelujärjestelmässä heikoimmilla. Heidän osaltaan palveluihin pääsylle näyttää olevan rakenteellisia esteitä eivätkä näiden asiakkaiden tarpeet ja palvelujärjestelmän tarjonta tunnu vastaavan toisiaan. Mikäli hoitopaikkaan pääsyn kynnykset onnistutaan ylittämään, erityisesti huono-osaisimmilla asiakkailla on usein edessä hoidosta putoaminen, paluu takaisin kadulle ja uusi yritys toiseen yksikköön. (Inkeroinen & Partanen 2006). Huumeriippuvaisten hoidossa suurimpia haasteita ovat asiakkaiden kiinnittyminen hoitoon, heidän syrjäytymiskehityksensä pysäyttäminen sekä lääkkeettömien psykososiaalisten ja lääkkeellisten hoitojen yhteistyön kehittäminen. Hoitovalmennusprojekti suunniteltiin vastaamaan omalta osaltaan näihin tarpeisiin. Tavoitteena oli rakentaa matalan kynnyksen

4 4 palvelu niille hoidon ja tuen tarpeessa oleville, joiden hoidot ovat keskeytyneet päihteiden käytön uudelleen alkamisen tai jonkin muun syyn takia. Matalan kynnyksen tukitoimintaa huumekuntoutujille kehitettiin Kalliolan kehittämisyksikössä toimineen Hoitovalmennusprojektin, Helsingin kaupungin päihdehuollon jälkikuntoutusyksikön ja Suojatie ry:n kumppanuushankkeena. Kumppanuuden lähtökohtana ja strategisena haasteena oli kolmen erilaisen organisaation pyrkimys kehittää yhdessä toimiva tukipalvelujatkumo huumeriippuvuudesta toipumiseen. Kumppaneiden kesken vallitsi yksimielisyys projektin tarpeellisuudesta. Pääkaupunkiseudulla palveluiden kehittämistarpeet olivat ja ovat erityisen suuret, sillä alueella huumeiden käyttö oli ja on sekä lukumääräisesti että väkilukuun suhteutettuna yleisempää kuin muualla Suomessa. Projektin toteuttamista varten tehtiin kumppanuussopimus Kalliolan kehittämisyksikön, Helsingin kaupungin päihdehuollon jälkikuntoutusyksikön ja Suojatie ry:n kanssa talvella 2004 aloitettujen yhteistyöneuvottelujen tuloksena. Yhteistyön tavoitteena oli rakentaa yhteisiin tiloihin kumppanuuteen perustuva matalan kynnyksen tukitoiminta huumeriippuvuudesta kuntoutuville. Toimipiste sai nimekseen kumppanuustalo Harjula. Hoitovalmennustoimintaa kehitettiin Kalliolan setlementissä ja käytännön toteutuksesta sekä ohjauksesta on vastannut Kalliolan kehittämisyksikkö. Hoitovalmennusprojektin kehittämistyö on nojautunut setlementtiarvoihin, joita ovat: Erilaisuuden hyväksyminen Luottamus ihmisen ja yhteisön kykyyn ratkaista itsenäisesti ongelmia Tasa-arvoisuus Yksilön oikeuksien kunnioittaminen Tämä Hoitovalmennusprojektin loppuraportti sisältää kolme osiota. Ensimmäisenä on hankkeen toteutusta kuvaileva ja arvioiva raportti. Sen liitteinä ovat projektissa kehitetyn hoitovalmennusmallin kuvaus sekä kumppanuuden toteutumista kuvaava ja arvioiva raportti. Loppuraportin ovat laatineet Hoitovalmennusprojektin työntekijät kokemustensa, projektissa tuotettujen dokumentointien, asiakastietojen ja -palautteiden sekä päiväkirjojensa pohjalta. Raportin työstämiseen ovat osallistuneet myös työntekijöiden esimies sekä Kalliolan kehittämisyksikön kehittämissuunnittelija. Hankkeen arviointi on toteutettu jatkuvana itsearviointina sekä osittain kehittämissuunnittelijan tekemänä sisäisenä arviointina, jolloin aineistona ovat olleet hankkeessa tuotetut dokumentit. 2. Hoitovalmennusprojektin päämäärä, tavoitteet ja kohderyhmä 2.1 Päämäärä Hoitovalmennusprojektin päämääränä oli hoitoa tarvitsevien, mutta hoidon ulkopuolella olevien huumeiden käyttäjien tavoittaminen ja tuen antaminen hoitoon valmentaumisessa. Lisäksi projekti tarjosi tukeaan asiakkaille, jotka olivat irrottautumassa lääkkeellisistä hoidoista sekä niille, jotka jonottivat korvaushoitoon pääsyä ja joiden jononaikainen tuki oli

5 5 puutteellista tai sitä ei ollut lainkaan. Hoitovalmennusprojekti toteutettiin Kumppanuustalo Harjulassa. 2.2 Tavoitteet ja työmuodot Alkuperäisen projektisuunnitelman mukaisesti projektin tavoitteina olivat: 1. Hoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltaminen. 2. Asiakkaan kiinnittäminen hoitoon ja/tai muuhun tukeen. 3. Hoidon ja tuen tarpeen arvioiminen. 4. Huumeriippuvaisten motivointi ja ohjaaminen hoitojärjestelmän ja / tai vertaistuen piiriin. 5. Syrjäytymisvaarassa olevien huumeriippuvaisten sosiaalisen aseman parantaminen sekä syrjäytymiskehityksen pysäyttäminen. 6. Matalan kynnyksen hoitovalmennusmallin kehittäminen hankkeessa kertyvän tiedon ja kokemusten pohjalta. Mallia voidaan soveltaa tuettaessa syrjäytymisvaarassa olevia huumeriippuvaisia hoitoon kiinnittymiseen. Projektin työmuotoja olivat: Asiakastyö yksilötasolla Ryhmämuotoinen tuki korvaushoitoon jonottajille Ryhmämuotoinen tuki korvaushoidosta ja lääkkeistä irrottautujille Työparityöskentely Jalkautuva työ 2.3 Kohderyhmä Hoitovalmennusprojekti suunnattiin huumeiden käyttäjille: joiden kuntouttava hoito on keskeytynyt aineiden uudelleen käytön alkamisen tai muiden syiden vuoksi joilla on kiinnostusta ja halua itsensä hoitamiseen ja motivaation ylläpitämiseen muuttuvassa elämäntilanteessaan, mutta jotka kokevat tarvitsevansa siihen tukea ja apua. Hankkeen alkuperäisessä suunnitelmassa kohderyhmäksi määritettiin huumeriippuvaiset, jotka hoitojen ja kuntoutusten keskeytymisten vuoksi olivat vaarassa jäädä hoitojärjestelmän ulkopuolelle ja siten myös syrjäytymisvaarassa. Projektin edetessä kohderyhmä tarkennettiin käsittämään myös korvaushoitoon jonottavat sekä korvaushoidosta irrottautumassa olevat. Muiksi hyödynsaajiksi määriteltiin huumeriippuvaisten läheiset ja päihdehoitopaikat. Huumeriippuvaisilla ei tässä tarkoiteta aktiivivaiheessa olevia huumeiden käyttäjiä, vaan niitä henkilöitä, jotka ovat erinäisistä muista syistä jäämässä hoitojärjestelmän ulkopuolelle tai heidän hoitonsa on puutteellisesti järjestynyt. Asiakkaiden haastatteluissa antamien tietojen perusteella voidaan hahmotella projektin keskivertoasiakkaan muotokuva:

6 6 Korvaushoitoon jonottava asiakas on avoliitossa elävä, n. 27-vuotias työtön henkilö ja päihteiden sekakäyttäjä. Päihteiden käyttö on yleistä myös hänen läheistensä piirissä. Hänellä on joku luotettava ystävä ja läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin sekä avopuolisoon ja lapsiin. Aktiivikäyttövaiheissa välit ovat kuitenkin olleet huonot. Asiakas on tyytymätön sosiaaliseen, ja erittäin tyytymätön työ- ja koulutustilanteeseensa. Peruskoulun jälkeisiä opintoja ei ole tai, mikäli niitä on aloitettu, ne ovat jääneet kesken. Asiakas on saanut hepatiittitartunnan ja käynyt HIV-testissä, jonka tulos on ollut HIVnegatiivinen. Hän sairastaa tai on sairastanut vakavaa masennusta, hänellä on tai on ollut vakavaa ahdistuneisuutta ja keskittymisvaikeuksia. Psykiatrisessa hoidossa hän ei ole ollut. Haastatteluajankohtana hän pitää psyykkistä terveydentilaansa kuitenkin kohtuullisen hyvänä, mutta on melko tyytymätön fyysiseen terveyteensä. Hänestä on hyvin tärkeää saada hoitoa ongelmiinsa. Päihteistä buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit ovat ongelmallisimmat, molempien käyttö on päivittäistä. Näiden lisänä hän käyttää useimmiten alkoholia, mutta myös muita aineita; ei kuitenkaan niin usein kuin edellä mainittuja. Päihteiden injektiokäyttöä on ollut tai on; tällöin piikityksiä useita kertoja vuorokaudessa. Hänellä on ollut lääkkeiden/huumeiden yliannostus. Laitos- ja avohoitokertoja, erityisesti vieroitukseen liittyviä, on useita, mutta hoidot ovat jääneet kesken. Hän on kuitenkin erittäin huolestunut päihdeongelmastaan ja pitää hoidon saamista erittäin tärkeänä. Eniten tukea hän arvioi tarvitsevansa yleensä päihteiden käyttöä ja erityisesti piikitystä koskeviin ongelmiin ja toimeentuloasioihin. Korvaushoitoon päässeillä taustat ovat samantyyppiset kuin jonottajilla, mutta huumeiden käyttö näyttää oleva paremmin hallinnassa. Oma käyttö ei ole enää yhtä suuri huolenaihe, mutta retkahtamista pelätään. Hoidon saaminen on edelleen erittäin tärkeää. Omaan fyysiseen ja psyykkiseen tilaan ollaan kohtalaisen tyytyväisiä. Huumeista irrottautumisen lisäksi pitäisi pystyä ratkomaan muitakin ongelmia ja päättämään, mitä elämälleen tekisi. 3. Projektin organisointi Hoitovalmennusprojektia hallinnoi Kalliolan kehittämisyksikkö. Kehittämisyksikön johtaja toimi projektivastaavana vastaten virallisten yhteistyösopimusten tekemisestä sekä talouden seurannasta yhteistyössä Kalliolan setlementin taloushallinnon kanssa. Projektityöntekijät vastasivat yhdessä muusta projektin toteutuksesta. 3.1 Resurssit Projekti toteutettiin RAY:n rahoituksella. Kalliolan kehittämisyksikön osalta hanketta toteutti projektivastaava ja kaksi projektityöntekijää edellä kuvatun vastuujaon mukaisesti. Projek-

7 7 tin molemmilla työntekijöillä on pitkä työhistoria päihdetyössä. Lisäksi toinen työntekijöistä on ollut korvaushoitoa toteuttavan yksikön palveluksessa. Muut resurssit muodostuivat kumppanuusosallisten yhteistyöpanoksesta ja toimitiloista, jotka olivat projektityöntekijöiden käytössä Harjulassa. Harjulassa yhteisiä materiaalisia resursseja olivat kopiokone, keittiövälineet sekä yhteiset ryhmä- ja kokoustilat, joiden käytöstä sovittiin talotoimikunnassa. Projekti sitoutui kumppanuussopimuksen mukaan maksamaan koko talon sähkölaskun korvaukseksi käyttämistään työtiloista. Suojatie ry hoiti omana osuutenaan puhtaanapidon ja jälkikuntoutusyksikkö huolehti koko Harjulan vuokrasta. 3.2 Ohjausryhmä Hoitovalmennusprojektia ohjasi ja seurasi projektivastaavan ja työntekijöiden yhdessä valitsema ohjausryhmä. Ryhmä piti projektin toiminta-aikana yhteensä kahdeksan kokousta. Ohjausryhmän tehtävänä oli seurata ja arvioida projektin kokonaisuuden toteutumista, käsitellä ja hyväksyä projektin suunnitelmat, hyväksyä muutokset projektin tavoitteisiin, ohjata ja jakaa asiantuntemustaan, tukea projektityöntekijöiden työtä, pitää yhteyttä, tiedottaa sekä edistää projektin yhteistyö- ja verkostosuhteita. Ohjausryhmä sai tehtäväänsä varten tiedoksi projektisuunnitelman, vuosittaiset toimintasuunnitelmat, työstetyt mallit sekä väliraportin. Ohjausryhmän jäseninä olivat: Mari Aalto (Eteläinen A-klinikka), Hanna Ahokas (Kettutien A-poliklinikka), Mia-Veera Koivisto (OHJAT-projekti, A-klinikkasäätiö), Jaana Novitskij (Omaiset huumetyön tukena ry) ja Stefan Piesnack (S-asunnot). 4. Hankkeen toteutus Hoitovalmennusprojekti aloitti toimintansa kumppanuustalo Harjulassa keväällä Aluksi täsmennettiin projektisuunnitelmaa ja tehtiin tarkennuksia tavoitteisiin. Todettiin, että tavoitteena ollutta hoidon tarpeen arviointia ei ollut mahdollista toteuttaa projektin toimintana, vaikka hoidon tarpeista keskusteltaisiinkin asiakkaiden kanssa. Sen sijaan tuen tarpeen arvioinnin tavoite soveltui hyvin toimintaan ja sitä tehtiin sekä ammatillisesti että asiakkaiden omana arviointina. Asiakkaiden esiin tuomiin avun tarpeisiin vastattiin ohjaamalla heidät saatavilla olevien palveluiden piiriin silloin, kun projektin tarjoama apu ei ollut riittävä. Alkuperäisen suunnitelman mukainen syrjäytymisvaarassa olevien huumeriippuvaisten sosiaalisen aseman parantamisen sekä syrjäytymiskehityksen pysäyttämisen tavoite todettiin liian mittavaksi toteuttaa lyhyen projektin puitteissa; tämäntyyppisten tavoitteiden toteutumisen osoittaminen on myös erityisen hankala tehtävä. Tämän vuoksi tavoite tältä osin painottui hoitoon kiinnittymisen tukemiseen ja elämänhallinnan lisäämiseen. Projektisuunnitelman tarkennusten ohella laadittiin työsuunnitelma sekä aloitettiin yhteistyön rakentaminen. Projekti keskittyi toimintansa alkuvaiheessa, reilun vuoden ajan, yhteistyökumppaneiden etsimiseen, erilaisten yhteistyöpalavereiden pitämiseen ja projektista

8 8 tiedottamiseen. Keskusteluja käytiin Helsingin terveysneuvontapiste Itä-Vinkin, Kettutien A-poliklinikan, Omaiset huumetyön tukena ry:n, Sillanpirtin pienyhteisön, OHJAT-projektin sekä Malmin sosiaalityöryhmän kanssa. 4.1 Toimintasuunnitelman muutokset Alkuperäisen projektisuunnitelman määritykset projektin kohderyhmästä olivat ymmärrettävissä siten, että toimintaan yritettiin tavoittaa nimenomaan psykososiaalisen hoidon keskeyttäneitä asiakkaita. Näiden asiakkaiden löytämiseen keskityttiinkin projektin alkuvaiheissa. Lukuisat yhteydenotot päihdepalvelujärjestelmän eri toimipaikkoihin osoittivat, että niissä oltiin kiinnostuneita projektin toiminnoista. Odotettua tulosta, psykososiaalisen hoidon keskeyttäneiden asiakkaiden tavoittamista ja projektiin ohjautumista, ei kuitenkaan saavutettu. Projektin kohderyhmän tavoittaminen osoittautui odotettuakin vaikeammaksi. Tämä käynnisti alkuvuoden 2006 aikana keskustelut projektin toiminnan tarkennusten tarpeesta. Harjulan yhteisillä kehittämispäivillä pohdittiin, miten projektia tuettaisiin löytämään hoitovalmennuksen tarpeessa olevat asiakkaat. Päädyttiin toimintamalliin, jonka mukaan Hoitovalmennusprojekti voisi toimia ennakkomotivoijana korvaushoitoon jonottajille ja tavoitettuja hoidon keskeyttäjiä voitaisiin ohjata projektin asiakkaiksi. Tällöin vertaiset ja hoitovalmennuksen työntekijät järjestäisivät ensimmäisen tapaamisen yhdessä luottamuksen synnyn helpottamiseksi. Lisäksi todettiin, että kaikki Harjulan toimijat voisivat järjestää asiakkaan asiassa yhteisen pikapalaverin, jossa sovittaisiin alustavasta työnjaosta asiakkaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Kaikista ideoista ja yhteistyösuunnitelmista huolimatta Harjulan sisäinenkään yhteistyö ei tuottanut asiakkaita hoitovalmennuksen piiriin. Monien pohdiskelujen ja kehittämispäivien ideoiden mukaisesti projektia tarkennettiin vastaamaan korvaushoidon ja terveysneuvontapisteiden asiakkaiden tarpeisiin. Työn painopiste siirtyi korvaushoitoon pyrkiviin ja siitä irtautuviin sekä terveysneuvontapisteiden asiakkaisiin. Vuoden 2006 aikana yhteistyötä rakennettiin Arabianrannan päihdeklinikan ja Vantaan ja Itä-Helsingin Vinkkien (terveysneuvontapisteet), Munkkisaaren huumekatkaisuyksikön sekä Päihdepsykiatrian poliklinikan kanssa. Viimeksi mainitun pääasiallinen tehtävä on hoidon tarpeen arviointi ja hoidon suunnittelu. 4.2 Jalkautuminen ja ryhmätoiminnat Yllä mainitut yhteistyösuhteet osoittautuivat hyödyllisiksi, mutta odotettua ja toivottua määrää yksilöasiakkaita ei tätäkään kautta saatu mukaan toimintoihin. Projektin toimintaan osallistui kaksikymmentä yksilöasiakasta. Näistä kaksi oli lähinnä akuutin katkaisuhoidon tarpeessa, molemmille saatiin nopeasti katkaisuhoitopaikka. Kahden asiakkaan kanssa tapaamiskertoja oli kolmesta kuuteen, jolloin toinen siirtyi kuntouttavaan hoitoon ja toinen katkaisi valmennussuhteensa kesken prosessin. Muut tarvitsivat lähinnä neuvoja tai muuta tukea.

9 9 Työntekijät jalkautuivat sekä terveysneuvontapiste Itä-Vinkkiin että Vantaan molempiin Vinkkeihin kohtaamaan asiakkaita. Vinkeissä tavatuista asiakkaista ei ole pidetty kirjaa. Vinkeissä kartoitettiin myös kiinnostusta ryhmämuotoiseen tukeen. Korvaushoitoon jonottajien ryhmä Vinkeissä työskentelyn sekä yhteistyöneuvonpitojen tuloksena projekti aloitti ryhmämuotoisen tuen antamisen Vinkeissä asiakkaina oleville korvaushoitoon jonottaville asiakkaille. Ryhmä järjestettiin Kalliolan kehittämisyksikön tiloissa kerran viikossa. Vantaan alueella korvaushoitoon jonottaville järjestettiin oma ryhmä Myyrmäen Vinkin tiloissa. Jonottajien ryhmätoimintaan osallistui toimikauden aikana kymmenen asiakasta. Osallistuminen vaihteli asiakkaiden elämäntilanteen mukaan. Korvaushoitoon jonottajien ryhmäntuen tavoitteena oli: Lisätä asiakkaiden tietoisuutta omasta tilastaan ja päihteiden käytöstään. Tukea asiakkaita löytämään niitä ristiriitaisuuksia, joihin tarvitsee muutosta aloittaessaan hoidon. Auttaa ryhmässä miettimään samassa tilanteessa olevien kanssa päihteettömyyttä tukevaa arvomaailmaa ja minäkuvaa. Tarjota tietoa ja antaa vertais- ja ryhmänohjaajien ammatillista tukea hoitoon valmistautumisessa. Korvaushoidosta vieroittautujien ryhmä Arabianrannan päihdeklinikan kanssa pohdittiin ryhmätoiminnan aloittamista korvaushoidosta irrottautujille. Asiakastapaamisten lisäksi työntekijöiden kanssa kartoitettiin mahdollisia lääkkeellisestä hoidosta irrottautujia sekä suunniteltiin ja ideoitiin ryhmämuotoista toimintaa irrottautumisen tueksi. Korvaushoidosta/lääkkeistä irrottautujien ryhmä toteutettiin Kumppanuustalo Harjulassa, ajankohtana, jolloin siellä ei ollut muuta toimintaa. Ryhmään osallistui sen aloittamisvaiheessa kahdeksan korvaushoidossa olevaa asiakasta. Ryhmät kokoontuivat joka toinen viikko ilta-aikaan. Osa asiakkaista oli työelämässä ja opiskelemassa, joten iltaisin toteutettu ryhmä soveltui heidän sen hetkiseen elämäntilanteeseensa. Osallistuminen vaihteli myös tämän asiakaskunnan kohdalla opiskelu- tai työtilanteen mukaan. Korvaushoidosta vieroittautujien ryhmän aiheet rakentuivat: Itsetunnon pohdiskelusta Suuttumuksen hallinnasta Muutoksen ylläpitämisestä Tunnetilojen tunnistamisesta Lääkkeettömän elämän hallinnasta

10 10 Teemat oli mietitty yhdessä korvaushoitoa toteuttavien työntekijöiden kanssa. Aiheet olivat nousseet työntekijöiden toteamista ongelmakohdista, joita asiakkailla oli eniten hoidon alussa. Ryhmät aloittivat toimintansa elokuussa 2006 ja toimivat kokeiluna lokakuuhun Ryhmiin valittiin asiakkaat haastattelujen pohjalta. Haastattelulomake muokattiin EuroPasilomakkeesta vastaamaan hoitovalmennuksen tarpeita. Jonottajien ryhmään haastateltiin seitsemän asiakasta, toimintaan osallistui kuitenkin kymmenen. Vieroittautujien ryhmään haastateltiin kuusi, mutta osallistujia oli kuitenkin kahdeksan. Ryhmäläisistä ei pidetty muuta rekisteriä kuin laskennallinen. Molemmat ryhmämuotoisen tuen ideat tulivat sekä toimipaikkojen henkilökunnalta että asiakkailta. Tarkennettu kuvaus ryhmätoiminnasta löytyy Hoitovalmennusmallista, joka on tämän raportin liitteenä. (Liite 1) Käytäntö osoitti, että odotukset asiakkaiden tavoitettavuudesta olivat olleet aivan liian suuret. Valmius liikkua ja kohdata asiakkaita muuallakin kuin Harjulassa oli kaiken aikaa esillä. Sitä korostettiin erilaisissa tiedotustilaisuuksissa, joita oli toiminnan aikana 30 Helsingin ja Vantaan alueella. Tiedottamisen runsaudesta huolimatta kysyntä jäi odotettua vähäisemmäksi. Puhelimitse tapahtuneita keskusteluja asiakkaiden kanssa ei kirjattu. 5. Kumppanuus 5.1 Kumppanuustalo Harjula Kumppanuustalo Harjula syntyi Kalliolan kehittämisyksikön, Helsingin kaupungin päihdehuollon jälkikuntoutusyksikön ja Suojatie ry:n kanssa talvella 2004 aloitettujen yhteistyöneuvottelujen tuloksena. Tavoitteena oli rakentaa yhteisiin tiloihin kumppanuuteen perustuva matalan kynnyksen tukitoiminta huumekuntoutujille. Harjulaa koskeva kumppanuussopimus allekirjoitettiin yhteisesti järjestetyssä Harjula-päivässä. Kumppanuustalon toiminta-ajatuksena oli päihdekuntoutujan toipumisen edistäminen ja päihteettömän elämäntavan tukeminen. Ajatuksena oli, että yksilön toipumista ja elämäntavan kokonaisvaltaista muutosta voidaan parhaiten tukea yhdistämällä toimintaan matalakynnyksisyys, vertaisapuun perustuva kansalaistoiminta ja ammattityön menetelmät. Nähtiin, että jokaisella toimijalla on sama kohderyhmä, jolloin yhdessä työskennellen voidaan hyödyntää osapuolten erilaiset mahdollisuudet auttaa päihdekuntoutujaa ja että Harjula on saumaton kokonaisuus, jossa ei ole rajoja vertaistuen ja ammattityön välillä. Yhdessä tekemisen ajateltiin vahvistavan kumppanuutta ja toiminnan olevan demokraattista. Harjulan kumppanuustalon henkilökunta koostui ammattilaisista, palkatuista vertaistyöntekijöistä, vapaaehtoistyöntekijöistä sekä kuntouttavaan työtoimintaan ja yhdyskuntapalveluun osallistujista. Päätöksenteko ja vastuunjako määriteltiin tarkemmin kumppanuussopimuksessa. Kumppanuustalo Harjulan toimintaa johti yhteinen talotoimikunta, joka kokoontui pääsääntöisesti kerran viikossa. Jokaiselta toimijalta oli toimikunnassa vähintään yksi edustaja, lukuun ottamatta jälkikuntoutusyksikköä, jonka johtaja toimi kokouksen puheenjohtajana ja toimistoesimies sihteerinä.

11 11 Harjulan toimintaa kehitettiin talotoimikunnan kokousten lisäksi yhteisillä kehittämispäivillä. Projektin toiminnan aikana järjestettiin viisi kehittämispäivää, joissa kussakin oli oma teemansa. Kehittämispäivillä työskenneltiin toiminta-ajatuksen, arvojen ja vision parissa. Lisäksi käsiteltiin yhteisössä esiin tulleita kriisejä ja eri osapuolten toimintojen erilaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Kolmen osapuolen kumppanuutta kumppanuustalo Harjulassa on kuvattu ja arvioitu raportin liitteessä Projektin arviointi Projektia arvioitiin työntekijöiden suorittamana toteutusprosessin itsearviointina sekä sisäisenä arviointina. Sisäinen arviointi voidaan ymmärtää projektin työntekijöiden tekemäksi arvioinniksi, jolloin se on lähellä itsearviointia. Tässä tapauksessa sillä tarkoitetaan kuitenkin projektin toimintaan nähden ulkopuolisen, mutta kuitenkin toteutusorganisaatiossa toimivan henkilön suorittamaa arviointia. (Hyttinen 2006). Sisäisen arvioinnin toteutti Kalliolan kehittämisyksikön kehittämissuunnittelija. Projekti oli loppuvaiheessa suunnittelijan työsuhteen alkaessa, joten hän ei ole osallistunut millään tavoin projektin toimintoihin. Arviointi on tehty projektissa tuotettujen materiaalien, asiakkaiden haastattelulomakkeiden ja palautteiden sekä projektityöntekijöiden haastattelujen pohjalta. Itsearvioinnissa projektin toteutusprosessi kohteineen, tavoitteineen ja menetelmineen oli jatkuvan arvioinnin ja muokkaamisen kohteena. Projektin etenemistä ja muutostarpeita käsiteltiin säännöllisesti työntekijöiden kesken sekä keskusteluissa projektivastaavan ja ohjausryhmän kanssa. Uudelleen suuntaamisen tueksi arvioivia keskusteluja käytiin myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiakkailta kerättiin palautetta ja heidän kanssaan keskusteltiin siitä, millaiset tukitoimet voisivat olla heidän tilanteessaan avuksi. Arvioinnin tehtävänä oli tukea projektin toteutusta ja seurata tavoitteiden / tuloksien saavuttamista, mikä tuleekin esiin edeltävässä projektin suuntaamista ja muutoksia kuvaavassa raportoinnissa. Sisäisen arvioinnin tavoitteeksi asetettiin itsearvioinnin syventäminen, jolloin arvioinnissa keskityttiin siihen millaisin ja millä tavoin perustelluin toimenpitein / menetelmin asetetut tavoitteet / tulokset on saavutettu tai miksi jääneet saavuttamatta osittain tai kokonaan. Arviointi jakautuu projektikokonaisuuden ja erikseen projektissa toteutetun kumppanuuden arviointiin. Jälkimmäinen on kumppanuuden kuvauksen yhteydessä liitteessä Lähtökohdat Hoitovalmennusprojektin lähtökohtana oli tutkimuksissakin todettu tieto siitä, että päihdepalveluiden asiakasryhmistä huono-osaisimmat ovat kaikkein heikoimmilla ja jäävät usein palveluiden ulkopuolelle. Palvelun matalakynnyksisyys voi osaltaan auttaa ainakin hoidon alkuun pääsemistä, mutta haasteena on edelleen apua tarvitsevien tavoittaminen, etenemisen varmistaminen ja hoitoon kiinnittyminen. Projekti suunniteltiin toteuttamaan matalan kynnyksen periaatetta. Toiminnan tarkoituksena oli ratkoa hoitoon pääsemisen ja siihen kiinnittymisen ongelmia ympäristössä, jossa oletettiin voitavan yhdistää ammatillista

12 12 osaamista, vertaistukea erilaisin muodoin sekä hyödyntää kumppaniosapuolten erilaiset verkostot. Hankkeessa kertyvien tietojen ja kokemusten pohjalta tuli tuottaa matalan kynnyksen hoitovalmennusmalli. Projektityöntekijöiden työskentely perustui setlementtiarvoihin eli tasa-arvoisuuden, kunnioituksen ja ihmiseen luottamisen periaatteille. Tämän mukaisesti projektiin osallistuneiden huumeiden käyttäjien ajateltiin olevan itsestään vastuussa olevia yksilöitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea omien kykyjen ja resurssien vahvistamiseen elämäntilanteessaan ja sen muutosvaiheessa. 6.2 Tavoittamisen ongelmallisuus Projektin kohderyhmän tavoittaminen osoittautui odotettuakin vaikeammaksi. Tavoittamisen ongelmallisuus tiedettiin etukäteen. Toisaalta oletuksena oli, että asettuminen kumppanuussopimuksen mukaisesti jo valmiina olevaan toimintaympäristöön, Harjulaan, helpottaisi tavoittamista. Näin ei kuitenkaan käynyt ja projektiin osallistuvien määrä jäi odotettua vähäisemmäksi. Yksilötapaamisiin osallistui projektin toiminnan aikana kaksikymmentä ja ryhmätoimintoihin yhteensä kahdeksantoista henkilöä. Kohderyhmän tavoittamisessa kohdatut vaikeudet ovat varmasti monin tavoin selitettävissä, mutta tässä yhteydessä tarkastellaan vain projektin sisäisiä tekijöitä. Edellä mainittu oletus valmiista paikasta, johon projektin asiakkaiden olisi helppo tulla, ei käytännössä toiminut. Tämä johtui mm. siitä, että alun perin kaikkien yhteiseksi kohderyhmäksi nimeämä päihdekuntoutujat ymmärrettiin eri tavoin. Kumppanuustoimijoiden kuvausten mukaan kukin osapuoli toimi sinänsä hyvin omassa tehtävässään. Lisäksi Helsingin kaupungin päihdehuollon jälkikuntoutusyksikön ja Suojatie ry:n yhteistyölle oli toimijoiden mukaan luotu toimiva perusta. Hoitovalmennusprojektin kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan sopineet tämän kokonaisuuden osaksi, sillä Harjulan toimintoihin voivat osallistua vain kaksi viikkoa päihteittä olleet ja projektin asiakkaille ei oltu asetettu käyttöön liittyviä osallistumisesteitä. Kynnystä nosti myös se, että retkahduksen ja/tai keskeytyneen hoidon jälkeen oli vaikea tulla paikkaan, jossa saattoi törmätä paremmin pärjänneisiin tuttuihin. (Kumppanuuteen liittyvistä asioista enemmän liitteessä 2). Paikan korkeakynnyksisyydestä johtuen osaa asiakkaista täytyi tavata muissa tiloissa. Yksilötapaamisia järjestettiin esimerkiksi kahviloissa ja korvaushoitoon jonottajien ryhmä kokoontui Kalliolan tiloissa. Harjulassa kokoontumisia järjestettiin iltaisin aikoina, jolloin muuta toimintaa ei ollut. Voidaan olettaa, että nämä järjestelyt saattoivat herättää asiakkaissa tuntemuksia kolmannen luokan kansalaisuudesta eikä ajatus asiakkaiden mahdollisuudesta osallistua erilaisiin Harjulan toimintoihin myöskään toteutunut. Edelleen voi olettaa, että toiminnan pirstoutuminen eri paikkoihin ja keskittyminen pääosin keskusteluihin vaikeutti luottamuksellisten suhteiden rakentumista työntekijöiden ja kohderyhmään kuuluvien välillä laajemmin kuin projektiin osallistujien osalta. Maine luotettavuudesta rakentunee vähin erin ennen muuta puskaradion kautta, mutta nyt radiolle ei ollut tarjottavana riittävästi sisältöä (vrt. alkuperäinen ajatus Harjulasta toimintoineen ja olohuoneena ). Muutoinkin tämän ryhmän luottamuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä.

13 13 Ryhmän tavoittamista vaikeutti myös se, että alkuperäisen projektisuunnitelman ajateltiin määrittävän kohderyhmäksi vain lääkkeettömän hoidon keskeyttäneet ja sen vuoksi syrjäytymisvaarassa olevat. Työntekijät keskittyivät aluksi tämän ryhmän löytämiseen neuvotellen erilaisten palvelujärjestelmän toimijoiden kanssa näiden henkilöiden projektiin löytymisestä. Tämä suuntautuminen ei tuottanut tulosta, ei myöskään Harjulassa yhteisesti mietityt ongelman ratkaisukeinot. Kohderyhmän tavoittamiseen liittyvät vaikeudet suuntasivat projektia siten, että projektin toiminnoista hyötyvien ihmisten etsiminen ja toisaalta uusien toimintamuotojen hakeminen muodostuivat projektin keskeiseksi sisällöksi. Tämä puolestaan avasi mahdollisuuksia viedä projektia eteenpäin uusilla tavoilla, jotka suunnitteluvaiheessa eivät olleet tulleet esille. 6.3 Uudelleen suuntautuminen Alkuperäistä projektitoimintaa kohdennettiin uudelleen laajentamalla kapeasti ymmärrettyä kohderyhmää. Työntekijät suuntautuivat kohtaamaan terveysneuvontapisteiden asiakkaita ja korvaushoidossa olevia potilaita jalkautumalla ja käynnistämällä ryhmätoimintoja sekä muokkaamalla tekemänsä asiakasprosessikuvauksen vastaamaan tarkennetun asiakasryhmän tarpeita. Terveysneuvontapisteet ja korvaushoitoa toteuttavat tahot lähtivät mukaan yhteistyöhön hyvin aktiivisesti ja toivat mukanaan ideoita toiminnan kehittämiseen. Nämä yhteistyötahot muodostuivat erittäin arvokkaiksi projektin toteutuksessa. Jalkautuvasta työstä tuli yksi projektin toiminnoista ja siitä oli hyötyä kaikille osapuolille. Asiakkaita kohdattiin Helsingin ja Vantaan terveysneuvontapisteissä (Vinkit) sekä Arabianrannan päihdeklinikalla ja Helsingin Diakonissalaitoksen huumekuntoutuspoliklinikalla. Jalkautuvaa työtä tehtiin säännöllisesti viikoittain ja annettiin näin projektin resursseja käyttöön (asiakastapaamisten määrää ei kirjattu). Samalla näillä kohtaamisilla pyrittiin luomaan luottamuksellisia suhteita sekä työntekijöihin että asiakkaisiin. Asiakkaiden tavoittamisen kannalta suuntautuminen Vinkkeihin oli oikeaan osunut päätös. Projektin asiakkaiden haastattelujen mukaan kaikilla oli takanaan hoitokokeiluja ja epäonnistuneita hoitoyrityksiä, useilla myös psykososiaalisen hoidon yksiköistä. Kokemusten perusteella avun tarpeessa olevia, myös alkuperäisen kohderyhmään kuuluvia, tavoitetaan parhaiten matalan kynnyksen palvelupisteistä sekä korvaushoidon piiristä. Vinkeistä on muodostunut kohtaamispaikka käyttäjille, mutta vaihtoehtojen puuttuessa myös heille, joilla on jo suuntautumista päihteistä irrottautumiseen. Yhteistyö terveysneuvontapisteiden ja korvaushoitoa toteuttavien tahojen työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa tuotti kaksi ryhmämuotoista toimintaa, joista toinen oli suunnattu korvaushoitoon jonottaville, toinen korvaushoidoista / lääkkeistä irrottautujille. Projektin työntekijät olivat pohtineet ryhmätoiminnan käynnistämistä myös aiemmin, mutta lopullisen muotonsa sekä kohderyhmän että sisältöjen osalta ajatus sai yhteistyön tuloksena. Näin projektiin saatiin mukaan vertaisuuteen perustuva ulottuvuus. Vertaisuuden mahdollistamisessa tosin jouduttiin tinkimään etenkin toiminnallisista sisällöistä, joille ei ollut toteuttamispaikkaa alun perin suunnitellulla tavalla. Ryhmien toiminnasta kerrotaan Hoitovalmennusmallin kuvauksessa liitteessä 1. Toiminnan kohdentaminen korvaushoitoon jonottajiin ja korvaushoidosta / lääkkeistä irrottautujiin on hyvin perusteltavissa niillä tuen tarpeilla, joita näillä ryhmillä on ja ne olivat

14 14 luonnollisesti sekä projektin työntekijöiden että yhteistyötahojen tiedossa. Korvaushoitoon jonotusajat ovat pääkaupunkiseudulla kohtuuttoman pitkiä. Jonottajille ei ole tarjolla riittävästi sellaista tukea, jonka varassa he voisivat pysytellä hoitoon hakeutumisen päätöksessä ja vähentää jo tuossa vaiheessa usein monien päihteiden sekakäyttöä. Projektin asiakkaiden haastattelujen perusteella jonottajat korostivat päihteiden käytön vähentämiseen liittyviä tuen tarpeita. Ryhmässä vahvistui myös se työntekijöiden oletus, että jonottajilla on tarve saada tietoa siitä, mitä korvaushoito oikeastaan on ja mitä siihen ryhtyvältä edellytetään. Valmistautuminen hoitoon on myös päihteettömän elämän mahdollisuuksien etsimistä ja ristiriitaisten tuntemusten käsittelyä. Korvaushoidossa ja siitä irrottautumassa olevilla käyttöongelmat eivät korostuneet samalla tavoin, vaikka retkahdukset olivat pelon aiheita. He olivat mitä sitten tilanteessa, kun esimerkiksi koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat olivat ratkaistavina. Huumeiden käyttö aiheuttaa vuosia jatkuttuaan myös terveydellisiä haittoja. Monenlaisten (kauan pidäteltyjen) tunteiden käsittelyyn tarvitaan tukea, samoin identiteetin rakentamiseen käyttäjästä minäksi. (Asiakkaiden haastattelut, Knuuti 2007). 6.4 Projektin onnistuneisuus Projektin toteutuksen osalta voidaan sanoa, että vastaan tulleisiin ongelmiin vastattiin sellaisilla tavoilla, jotka ohjasivat tavoittamaan avun tarpeessa olevia huumeiden käyttäjiä alkuperäistä suunnitelmaa osuvammalla tavalla. Etsiydyttiin yhteyksiin niiden palveluiden kanssa, joista myös alkuperäinen kohderyhmä oli todennäköisimmin tavoitettavissa ja kohderyhmää laajentamalla vastattiin niihin tuen tarpeisiin, joita lääkkeellisten hoitojen yleistyminen on tuonut mukanaan. Samalla kehitettiin työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa yhteistyössä ryhmätoimintoja tuen tarpeisiin vastaaviksi. Projektin toimintojen monipuolistamista haittasivat edellä kuvatut ongelmat ja tältä osin toteutus jäi vajaaksi. Projektin tuloksia ovat tuotetut dokumentit. Näistä keskeisin on malli hoitovalmennuksesta, joka on tuotettu huumeiden käyttäjien hoitoa koskevan tietoaineksen sekä projektissa koottujen tietojen ja kokemusten pohjalta. Hoitovalmennusmalli on tarkoitettu sovellettavaksi työskentelyyn huumeriippuvaisten kanssa, jolloin sitä on mahdollista myös edelleen kehittää. Mallista on erityisesti syytä mainita sen osana oleva, projektissa ideoitu ja kehitetty ryhmämuotoinen tukitoiminta korvaushoitoon jonottajille ja siitä irrottautujille. Tällaista tukimuotoa ei tuolloin saatujen tietojen perusteella ollut käytössä ainakaan pääkaupunkiseudulla. Toimintamalli onkin herättänyt myös varsinaisten päihdepalveluiden ulkopuolella toimivien kiinnostusta. Yhteyttä on otettu mm. asumispalveluista ja lastensuojelusta. Viime mainitun huolena oli, miten autettaisiin niitä perheitä, joissa raskaana olevat naiset tai pienten lasten äidit ovat jo hoidon piirissä, mutta (tulevat) isät ovat vielä hoidon ulkopuolella. Projektissa toteutettu kumppanuus on kuvattu ja arvioitu erillisessä raportissa (liite 2) pyrkimyksenä kiinnittää huomiota kumppanuuden rakentamisen haasteisiin. Tässä tapauksessa huomio kiinnittyy erityisesti kumppanuuden hyvän valmistelun merkitykseen. Muita projektin tuotoksia ovat tiedotussuunnitelma, esitteet, asiakasprosessikuvaus sekä väli- ja loppuraportti. Lisäksi tuotettiin haastattelulomake ryhmätoimintaan valittaville, palautelomake, kirjallinen ryhmäsitoumus, ryhmätoiminnassa käytetyt kirjalliset tehtävät sekä asiak-

15 15 kaille suunnattu arviointilomake omasta tuentarpeesta ryhmän alkaessa ja päättyessä. (Lomakkeet ovat liitteenä 1 olevan Hoitovalmennusmallin liitteinä). Projektille asetetuilla tavoitteilla pyrittiin asiakkaita koskeviin vaikutuksiin ja lisäksi toiminnan mallintamisen kautta tätä yleisemmälle tasolle. Projektiin osallistuneiden haastattelujen perusteella tavoitettiin monin tavoin erittäin huonossa asemassa olevia henkilöitä, kuten oli tarkoitus. Tyypillistä oli matala koulutustaso, työttömyys, heikko tulotaso, fyysiset sairaudet sekä nuorena aloitettu ja jo pitkään jatkunut huumeiden käyttö. Miltei kaikki kertoivat olevansa / olleensa masentuneita ja ahdistuneita, mutta yksikään ei ollut saanut psykiatrista hoitoa. Projektin asiakastyön käynnistymisen viivästyminen edellä kuvatuista syistä, johti siihen, että ryhmämuotoisia tukitoimia ei ehditty toteuttaa riittävän pitkään. Toiminnoista saatiin kuitenkin siinä määrin kokemuksia ja palautetta, että toiminta voitiin mallintaa. Asiakkaiden tilanteet jäivät enimmäkseen avoimiksi, esimerkiksi jonotus hoitoon jäi jatkumaan tai irrottautumista ei ehditty viedä loppuun. Seurantaa asiakkaiden myöhemmistä vaiheista ei ole voitu tehdä. Ryhmätoiminnoista saadun kirjallisen ja suullisen palautteen perusteella osallistujat arvostivat sitä, että tapasivat toisia samanlaisessa tilanteessa olevia ja jonottajat vielä erityisesti tiedon saamista korvaushoidosta. Tyytyväisyyttä tunnettiin myös siitä, että oli mahdollisuus puhua asioistaan ja peloistaan ja saada tietoa elämään liittyvistä muutoksista. Ryhmä oli ihan mukava. Oli kiva tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja saada etukäteen informaatiota korvaushoidosta. En ehtinyt olla ryhmässä kauaa, mutta enemmän olisin kaivannut konkreettista tietoa korvaushoidon säännöistä ja käytännöistä, millaista hoidossa oleminen on. Muuten ryhmä oli todella hyvä idea. Toivottavasti projekti jatkuu. Tavoitteena ollut hoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltaminen voidaan nähdä paitsi asiakaskohtaisesti, myös yleisesti siten, että Hoitovalmennusprojektin ideana oli ikään kuin madaltaa seuraavaa kynnystä antamalla tietoa ja tukea hoitoon valmentautumiseen. Toisaalta pyrittiin helpottamaan siirtymistä tavalliseen elämään huumevuosien jälkeen. Projektissa luotiin pohjaa näihin tarpeisiin suuntautuville tukitoiminnoille, joita voi soveltaa Hoitovalmennusmallia hyödyntämällä. Projektin toteutustapa toi esiin myös jalkautuvan työn merkityksen yhteistyösuhteiden luomisen, asiakkaiden tavoittamisen ja heidän luottamuksensa saavuttamisen kannalta. Projektityöntekijöiden näkemysten mukaan ryhmä kerran viikossa oli riittämätöntä varsinkin korvaushoitoon jonottajille. Kokoontumiskertojen tihentäminen ei kuitenkaan olisi sinänsä ratkaissut ongelmaa, vaan olisi pitänyt olla lisäksi muuta toimintaa eli tila toiminnoille ja olohuoneena toimimiselle. Tällaisena paikkana Harjulan oli ajateltu toimivan. Myös asiakkaat esittivät toiveen omasta paikasta, johon voisivat tulla päihteiden käyttäjätkin (tilassa käyttö ja välitys kuitenkin kielletty) ja jossa olisi mahdollista olla rauhassa tai osallistua aktiviteetteihin niin halutessaan. Projektin aikana ajatus kiteytyi paikaksi ja toiminnoiksi, joissa yhdistettäisiin hoitovalmennusajattelua, muuta ammatillista osaamista ja vertaistukea. Vertaistuki saisi kuitenkin ryhmiä laajemmat toteutumismahdollisuudet, kun käytön ja hoidon eri vaiheissa olevat ihmiset voisivat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

16 16 Lähteet Hakkarainen, Pekka. & Tigerstedt, Christoffer (2002) Ristiriitojen huumepolitiikka huumeongelman normalisaatio Suomessa. Teoksessa Heikkilä, Matti.& Kautto, Mikko. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi Stakes. Hakkarainen, Pekka & Metso, Leena (2007) Huumekysymyksen muuttunut ongelmakuva. Vuoden 2006 huumekyselyn tulokset. Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007):5 Hyttinen, Nina K. (2006) Arviointi avuksi projektityöhön. Sininauhaliitto. Helsinki. Inkeroinen, Tiia & Partanen, Airi (2006) Päihdepalvelujen tila Stakes. Työpapereita 7 / Helsinki. Koivisto, Mia-Veera (2007) Korvaushoitojen kehittämiseksi tarvitaan tavoitteiden ja käsitteiden selkeyttämistä. Tiimi 2/2007. A-klinikkasäätiö. Knuuti, Ulla (2007). Matkalla marginaalista valtavirtaan? Huumeiden käytön lopettaneiden elämän tapa ja toipuminen. Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia 1/2007. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaali- ja terveysministeriö (2003). Kartoitus opioidiriippuvaisten lääkekorvaushoidon hoitojonoista. Monisteita 2003:16. Helsinki Sosiaali- ja terveysministeriö (2001). Huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa kehittäneen työryhmän muistio. Työryhmämuistioita 2001:8. Helsinki. Liitteet Hoitovalmennusmalli Raportti kumppanuudesta

17 17 Liite 1 HOITOVALMENNUS Tukea huumeriippuvaisille muutosvaiheessa Arja Talja & Milja Ilkka

18 18 Sisällys 1. Johdanto Hoitovalmennus Toiminta-ajatus ja arvot Perusperiaatteet Työskentelytavan kuvaus Asiakasprosessit Asiakkaaksi hakeutuminen Asiakkuuden alkaminen, asiakkaan kohtaaminen Kokonaistilanteen arviointi Muutostyö ja motivointi Muutoksen vaihemallin kuvaus Motivointi Asiakastyön käytännöt Jalkautuminen Lääkkeettömissä psykososiaalisissa hoidoissa olleet huumeiden käyttäjät Korvaushoitoon jonottavat Toteutus Korvaushoidosta/lääkkeistä irrottautujat Toteutus Resurssit Henkilöstö, toimintaympäristö ja yhteistyö Lopuksi Lähteet Liitteet... 30

19 19 1. Johdanto Kalliolan setlementin kehittämisyksikössä toteutetun Hoitovalmennusprojektin ( ) tavoitteena oli kehittää hoitovalmennusohjelma toipumisen muutosvaiheessa olevien huumekuntoutujien tukemiseksi. Muutosvaiheessa olevilla tarkoitetaan niitä huumekuntoutujia, joiden hoito on keskeytynyt, joko lyhyempiaikaisen päihteidenkäytön tai muun syyn takia sekä niitä huumeriippuvaisia, jotka jonottavat lääkinnälliseen hoitoon tai ovat irrottautumassa siitä. Hoitovalmennuksen tarkoituksena on luoda paremmat mahdollisuudet kiinnittyä uudelleen hoitoon tai muuhun tukiverkostoon. Tämä malli on kehitetty huumeiden käyttäjien hoitoa koskevan tietoaineksen sekä Hoitovalmennusprojektissa koottujen tietojen ja kokemusten pohjalta. Mallissa on kaksi erillistä tukilinjaa: 1. Yksilövalmennus kuntouttavan hoitonsa keskeyttäneille, joiden on keskeytyneiden hoitojen vuoksi vaikea kiinnittyä uudelleen kuntouttavaan hoitoon tai muuhun tukeen. 2. Ryhmämuotoinen valmennus lääkinnälliseen hoitoon jonottaville, joiden jononaikainen tuki on joko puutteellista tai sitä ei ole lainkaan sekä lääkinnällisestä hoidosta irrottautuville, jotka kokevat tarvitsevansa tukea irrottautuessaan hoidosta. Mallissa kuvataan niitä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan helpottaa heikoimmassa asemassa, ja siten myös syrjäytymisvaarassa olevien huumeriippuvaisten hoitoon tai muuhun tukeen kiinnittymistä.

20 20 2. Hoitovalmennus 2.1 Toiminta-ajatus ja arvot Hoitovalmennuksen tehtävänä on auttaa ja tukea huumeriippuvaista ihmistä ammatillisen tuen keinoin muutosvaiheessa. Hoitovalmennustoimintaa on kehitetty Kalliolan setlementissä ja käytännön toteutuksesta sekä ohjauksesta on vastannut Kalliolan kehittämisyksikkö. Kehittämistyö on nojautunut setlementtiarvoihin joita ovat: Erilaisuuden hyväksyminen Luottamus ihmisen ja yhteisön kykyyn ratkaista itsenäisesti ongelmia Tasa-arvoisuus Yksilön oikeuksien kunnioittaminen 2.2 Perusperiaatteet Hoitovalmennusmallin kehittämisessä pyrittiin huomioimaan mahdollisimman käytännöllisesti asiakaskunnan elämäntilanne sekä tuen ja avun tarve. Työtä ohjasivat seuraavat periaatteet: Palvelu on helposti saavutettavissa ilman asiakkaan päihteettömyysvaatimusta Asiakas kohdataan inhimillisesti ja ammatillisesti Tarjotaan konkreettista tukea tarkoituksenmukaisen hoitopaikan tai muun tuen löytymiseksi Tarjotaan tiedollista tukea ja yhteistyötä muutostyöskentelyyn Mahdollistetaan lähimmäis- ja vertaistuki Pyritään pysäyttämään syrjäytymisvaarassa olevien syrjäytymiskehitys 3. Työskentelytavan kuvaus Työmenetelmä on tarkoitettu hoitoon kiinnittymisen tueksi ja se rakentuu kahdesta eri toiminnasta, yksilötyöstä ja ryhmämuotoisesta tuesta. Se on tarkoitettu työvälineeksi päihdetyöntekijöille ja avuksi niille huumeiden käyttäjille, jotka ovat aiemmin olleet hoidon piirissä, mutta ovat jäämässä syystä tai toisesta hoitojärjestelmän ulkopuolelle, joko keskeytyneiden hoitojen tai muiden syiden vuoksi ja ovat siten vaarassa syrjäytyä. Yksilövalmennukseen asiakkaat tulevat joko ohjattuina tai hakeutuvat suoraan saatuaan tiedon esim. kavereiltaan (puskaradio). Hoitovalmennuksen työntekijät jalkautuvat paikkakunnalla oleviin eri yhteistyökumppaneiden toimipisteisiin, joita ovat terveysneuvontapisteet ja korvaushoitoa tarjoavat toimipaikat. Säännöllisten tapaamisten ja asiakkaisiin tutustumisen tuloksena asiakkaat tulevat ryh-

21 21 mämuotoisen tuen piiriin näistä toimipisteistä. Idea ryhmämuotoisesta tuesta on saatu ryhmätoimintaan haluavilta asiakkailta, yhteistyökumppaneiden työntekijöiltä sekä eri toimipaikoissa tehdyistä asiakkaiden tarpeita koskevista selvityksistä. Ryhmämuotoiseen tukeen on tarkentunut kaksi tukilinjaa toinen korvaushoitoon jonottaville ja toinen korvaushoidon piirissä oleville lääkkeistä / korvaavasta lääkkeestä irrottautujille. Alla olevassa kaaviossa kuvataan tiivistetysti hoitovalmennuksen työmuotoja ja niiden hyödyntämisen mahdollisuuksia erilaisiin huumeiden käytön vaiheisiin liittyvissä tuen tarpeissa. Etsivätyö Korvaushoitoon jonottavat Lääkkeistä vieroittautuvat Yksilötapaamiset Asiakaskuvaus Tuen tarve Hoitovalmennuksen rooli Käyttää terveysneuvontapisteiden palveluita. Aktiivinen päihteiden käyttäjä. Lääkitys kadulta ja A- klinikoilta. Käyttää terveysneuvontapisteiden palveluita. Lääkkeellisen hoidonpiirissä. Vieroittautuminen lääkkeistä ja hoitopaikasta. Integroituminen yhteiskuntaan. Retkahtanut, pudonnut pois hoidonpiiristä Tulla kohdatuksi ja kuulluksi ihmisenä. Tietous, mahdollisuus muutokseen. Tulla kuulluksi. Tuki muutokseen. Samassa tilanteessa olevien kohtaaminen. Muutoksen tukeminen. Itsetunnon kasvattaminen. Kokemus yksinäisyydestä. Tieto lääkkeellisen hoidon jälkeisestä tuesta. Avun, tuen ja informaation tarve. Jalkautuminen, kohtaaminen, säännöllisyys, tavoitettavuus. Ryhmät jonottajille, valmistautuminen hoitoon, infon jakaminen Ryhmät vieroittautujille, toisen toipuvan kohtaaminen. Valmistautuminen hoidosta irrottautumiseen. Minäkuvan tukeminen. Kuunteleminen, ohjaaminen ja motivointi tarkoituksenmukaisen hoidon ja tuen piiriin Taulukko 1: Hoitovalmennuksen työmuodot ja niiden hyödyntäminen eri huumeenkäyttövaiheissa

22 Asiakasprosessit Tässä mallissa hoitovalmennuksen tehtävänä on valmentaa hoidon ja muun tuen piiriin: 1. Kuntouttavissa hoidoissa olleita huumeiden käyttäjiä, jotka ovat jättäneet hoitonsa kesken ja ovat etsimässä itselleen tarkoituksenmukaisempaa hoitoa tai muuta tukea. 2. Korvaushoitoon jonottavia henkilöitä, joiden jononaikainen tuki on joko puutteellista tai sitä ei ole lainkaan. 3. Itsenäiseen elämään suuntaavia lääkkeistä/lääkkeellisestä hoidosta irrottautujia, joita tuetaan itsenäistymisprosessissa ja motivoidaan lääkkeettömien hoito- tai tukipalvelujen piiriin. Tukea tarjotaan arkipäivisin virka-aikana sovitusti ja päivystysluonteisesti yksilökeskusteluina sekä ryhmämuotoisena tukena. Korvaushoitoon jonottajille ja lääkkeistä / lääkkeellisestä hoidosta irrottautujille ryhmät toteutetaan sovitusti. 3.2 Asiakkaaksi hakeutuminen Asiakkaan on mahdollista tulla palvelun piiriin ohjattuna, varata aika puhelimitse tai tulla suoraan tapaamaan työntekijöitä. Asiakkaaksi voi hakeutua nimettömänä, sillä asiakkaista ei pidetä rekisteriä. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä tarkistetaan olemassa olevat hoitokontaktit ja mahdolliset hoitoon liittyvät suunnitelmat, joita hoitovalmennuksen aikana ei muuteta. Asiakasta tuetaan ammatillisesti käyttämään jo olemassa olevaa suunnitelmaa ja hoitokontaktia. Lisäksi arvioidaan asiakkaan tilanne ja avun tarve. Mikäli asiakas on voimakkaasti päihtynyt, varataan uusi aika tapaamiselle. Asiakkaita tavataan joko omassa työpisteessä, terveysneuvontapisteissä tai muussa yhdessä sovitussa paikassa. 3.3 Asiakkuuden alkaminen, asiakkaan kohtaaminen Ensimmäiseen tapaamiseen varataan riittävästi aikaa, yhdestä kahteen tuntiin. Tällöin kartoitetaan asiakkaan elämäntilanne ja suunnitellaan yhdessä jatkotoimenpiteitä. Yhteistyössä asiakkaan kanssa tunnistetaan ja poistetaan mahdollisia muutoksen esteitä sekä tarkastellaan erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Hoitovalmennuksen aikana asiakas kohdataan empaattisesti, ymmärtävästi ja arvostavasti. Työtä tehdään ammatillisesti ja jokainen asiakas huomioidaan yksilönä.

23 Kokonaistilanteen arviointi Ensimmäisellä tapaamiskerralla kerrotaan asiakkaalle hoitovalmennuksen toimintaperiaatteista. Lisäksi sekä yksilövalmennukseen että ryhmätoimintaan osallistuvista täytetään EuropAsi-lomakkeesta hoitovalmennuksen tarpeisiin muokattu lomake. (Liite 1). Kokonaistilanteen arviointi tehdään motivoivan haastattelun periaatteella. Pääsääntöisesti työntekijät toimivat itsenäisesti, mutta tarvittaessa kokonaistilanteen arviointi voidaan tehdä myös työparityöskentelynä. Arvioinnin pääkohdat ovat: - nykyinen päihteiden käyttötilanne - aiemmat hoidot - keskeytyneet hoidot ja keskeytysten syyt - mahdolliset olemassa olevat hoitokontaktit - fyysinen terveys ja mahdolliset lääkitykset - psyykkinen terveys (masennus, mielenterveys ym.) sekä mahdolliset lääkitykset - ihmissuhteet - tukiverkosto - työ / opiskelu - taloudellinen tilanne - asuminen - harrastukset ja vapaa-ajanvietto 3.5 Muutostyö ja motivointi Tässä mallissa perustan työskentelylle antaa muutoksen vaihemalli, jonka avulla tarkastellaan missä vaiheessa asiakkaat ovat osallistuessaan hoitovalmennuksen tarjoamaan toimintaan riippumatta siitä ovatko he yksilöasiakkaita vai osallistuvatko he ryhmätoimintaan Muutoksen vaihemallin kuvaus Yhdysvaltalaiset tutkijat Prochaska ja DiClemente käynnistivät 1980-luvulla tutkimusprojektin, jossa analysoitiin muutoksen vaiheita itsehallinnan lisäämisessä tai addiktiivisen käyttäytymisen lopettamista. William Miller ja Stephen Rollinik ovat kehittäneet muutoksen vaihemallia osana motivoivan haastattelun menetelmää ja se on perustana tämän mallin asiakastyössä. Esiharkintavaiheelle on tyypillistä se, että asiakas ei vielä tiedosta ongelmaansa ja sen laajuutta, vaikka muut saattavat sen havaita. Tästä huolimatta asiakkaalla saattaa olla toiveita jonkin tasoisesta muutoksesta. Vaiheelle ominaista on ongelman vähättely ja kieltäminen. Harkintavaiheessa asiakas tiedostaa muutoksen tarpeellisuuden, mutta ongelmakäyttäytymisen lyhyen tähtäimen edut merkitsevät vielä paljon. Tässä vaiheessa hoitoon lähteminen mahdollistuu. Oman tilanteen uudelleen arviointi ja voimakkaat tunne-elämykset voivat