SYDÄMEN ASIALLA Ohjausmateriaali

Transkriptio

1 Leena Pekonen ja Riikka Väisänen SYDÄMEN ASIALLA Ohjausmateriaali sydänterveyden edistämiseen sydänystävällisen ravinnon ja terveysliikunnan keinoin Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Huhtikuu 2007

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Leena Pekonen Riikka Väisänen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma Nimeke Sydämen asialla Ohjausmateriaali sydänterveyden edistämiseen sydänystävällisen ravinnon ja terveysliikunnan keinoin Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä ohjausmateriaali Saimaan sydänpiiri ry:lle Savonlinnaan. Ohjausmateriaalin tavoitteena on edistää sydänterveyttä sydänystävällisen ravinnon ja liikunnan avulla. Ohjausmateriaali on suunnattu kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Käytimme opinnäytetyön menetelmänä tuotekehittelyä, jonka vaiheiden mukaan etenimme ohjausmateriaalin tekemisessä. Tuotekehitysprosessin alkuvaiheessa teimme ohjausmateriaalin raakaversion, jota olimme suunnitelleet yhteistyössä Saimaan sydänpiiri ry:n toiminnanjohtajan kanssa. Raakaversion arviointimenetelmänä käytimme kyselyä. Kyselystä saatujen kehittämisideoiden pohjalta kehitimme ohjausmateriaalin viimeistellyn version. Viimeistelty ohjausmateriaali on kalvoilla, ja lisäksi se on tallennettu CD-ROM-muotoon. Ohjausmateriaalia voidaan käyttää Saimaan sydänpiirin työntekijöiden antaman ohjauksen runkona. Ohjausmateriaali on suunniteltu ryhmäohjaukseen, mutta se soveltuu myös käytettäväksi yksilöohjaukseen. Ohjausmateriaalia ei tarvitse välttämättä aina käydä läpi kokonaan, vaan siitä on helppo poimia kulloiseenkin ohjaustilanteeseen sopivat sivut ja silti se on yhtä toimiva. Jatkokehittämisehdotuksena meillä on ohjausmateriaalin hyödyntäminen ryhmäohjauksessa siten, että koottaisi ryhmä, mikä kokoontuisi esimerkiksi kerran kuukaudessa kolmen kuukauden ajan. Ryhmältä otettaisi ensimmäisellä tapaamiskerralla erilaisia mittauksia, esimerkiksi verenpaine, kolesteroliarvot ja paino. Lisäksi tapaamiskerroilla käytäisi läpi, ohjausmateriaaliamme hyödyntäen, kuinka sydänterveyttä voidaan edistää ruokavalion ja liikunnan avulla. Viimeisellä tapaamiskerralla ryhmältä otettaisi samat mittaukset kuin ensimmäisellä kerralla ja verrattaisi tuloksia keskenään. Näin pystyttäisi tutkimaan, saadaanko ohjausmateriaalin avulla tuloksia käytännössä. Lisäksi meillä on kehittämisehdotuksena ohjausmateriaalimme laajentaminen käsittelemään muita sydänterveyteen vaikuttavia elämäntapoja, kuten tupakointia ja alkoholin käyttöä. Asiasanat (avainsanat) sydänterveys, sydänterveyden edistäminen, sydänystävällinen ravinto, terveysliikunta, ryhmäohjaus, ohjausmateriaali, tuotekehittely Sivumäärä Kieli URN 36 s. + liitteet 11 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Tarja Turtiainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Saimaan sydänpiiri ry:n toiminnanjohtaja

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Leena Pekonen Riikka Väisänen Degree programme and option Degree programme in Nursing Name of the bachelor's thesis Heartbeat The guidebook to advance the health of heart with heartfriendly food and healthexercise Abstract The aim of this diploma work was to make a guidebook for the Saimaan sydänpiiri ry of Savonlinna (a local society of the Finnish Heart Association). The goal of the guidebook was to give an information on the health of heart and how to advance it. The guidebook was directed to the clients of the Saimaan sydänpiiri ry. The method of our work was the research and development process and we proceeded using the phases of the method. At the beginning of the research and development process, we made the first version of the guidebook. We made co-operation with the managing director of the Saimaan sydänpiiri ry of Savonlinna. We used a questionnaire to evaluate our first version of the guidebook. The improved version, transparencies and CD-ROM-form, were made on the basis of the feedback. The guidebook can be used in guidance among Saimaan sydänpiiri ry workers. The guidebook is planned to be used in group guiding but it can also be used in personal guiding. It is not always necessary to go through the whole guidebook, but it is easy to pick out the most suitable pages to match each guidance situation. As an idea for further prosessing we suggest to use the guidebook in group guidance. We gather a group which would meet e.g. once a month during three months period. We would measure different values for example blood pressure, cholesterol values and weight. In every group meeting we could go through how to provide the health of heart by eating heartfriendly food and doing exercise using the advice of the guidebook. During the last group meeting we would measure the same values as we took at the first meeting and we could compare those values. This way it would be possible to study the results of using the guidebook. We have also an idea to make a guidebook which deals with other manners of living, e.g. smoking and drinking. Subject headings, (keywords) health of heart, advance the health of heart, heartfriendly food, healthexercise, group guidance, guidebook, research and development process Pages Language URN 36 p. + app. 11 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Tarja Turtiainen Bachelor s thesis assigned by The managing director of the Saimaan sydänpiiri ry

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO SYDÄNTERVEYDEN EDISTÄMINEN SYDÄNYSTÄVÄLLINEN RAVINTO Ravitsemussuositukset Sydänystävällisen ravitsemuksen perusteet Ruokavaliomallit käytännön tueksi Energian tarve Rasvat Kuidut Sokeri Suola TERVEYSLIIKUNTA RYHMÄOHJAUS OHJAUSMATERIAALI KEHITTÄMISTEHTÄVÄ OHJAUSMATERIAALIN KEHITTÄMINEN Tuotekehitys kehittämistyön jäsentäjänä Kehittämisprosessi Ideavaihe Luonnosteluvaihe Testaus ja kysely luonnosteluvaiheen apuna Kyselyn tulokset kehittämisvaiheen runkona Tuotteen viimeistely POHDINTA Opinnäytetyöntekoprosessi Jatkokehittämisehdotukset LIITTEET

5 1 JOHDANTO 1 Sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys ja näistä johtuva kuolleisuus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmenien aikana huomattavasti elämäntapojen parantumisen myötä. Vaikka sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt, niin siitä huolimatta joka toinen suomalainen kuolee niihin aivan turhaan. (Koskenvuo 2003, 40.) Teoriassa olisi mahdollista poistaa kokonaan sydän- ja verisuonitaudit väestöstä kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin. Elämäntapoja parantamalla pystytään edistämään sydänterveyttä. Haasteena on vain saada ihmiset ymmärtämään sydänterveyden edistämisen merkitys käytännössä. (Sydänliitto 2005.) Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa Saimaan sydänpiiri ry:lle Savonlinnaan ohjausmateriaali sydänterveyden edistämisen avuksi. Sydänpiirin työntekijöillä on ollut tarvetta tämänkaltaiselle materiaalille ohjaustilanteissa. Ohjausmateriaalissa käsittelemme opinnäytetyömme tilaajan toivomuksesta sydänystävällistä ravintoa ja terveysliikuntaa. Ohjausmateriaali on suunniteltu käytettäväksi ryhmäohjauksissa, mutta se soveltuu myös yksilöohjaukseen. Se on suunnattu kaikenikäisille henkilöille. Ohjausmateriaalia ei tarvitse välttämättä aina käydä läpi kokonaan, vaan siitä on helppo poimia kulloiseenkin ohjaustilanteeseen sopivat sivut ja silti se on yhtä toimiva. Opinnäytetyömme menetelmänä on tuotekehittely, jonka vaiheiden mukaan etenimme ohjausmateriaalin tekemisessä. Jokisen (2001, 9) mukaan tuotekehityksellä ymmärretään toiminta, jonka tarkoituksena on kehittää uusi tai paranneltu tuote. Tuotekehitys on monivaiheinen prosessi, joka käsittää ongelman tai kehittämistarpeen havaitsemisen, tuotekehitysprosessin käynnistämiseen tarvittavien tietojen selvittämisen, varsinaisen tuotteen luonnostelun ja kehittelyn sekä viimeistellyn tuotteen varsinaisen valmistamisen. Käytimme opinnäytetyömme arviointimenetelmänä kyselyä, josta saadun palautteen avulla viimeistelimme ohjausmateriaalin. Ohjausmateriaali on sekä kalvoilla että CD-ROM-muotoon tallennettuna, jolloin se on helposti päivitettävissä.

6 2 SYDÄNTERVEYDEN EDISTÄMINEN 2 Sydänterveyttä on se, että ihminen ei ole sairastunut sydän- ja verisuonitauteihin. Ihmisten sydänterveys on pitkälti riippuvainen heidän omasta terveyskäyttäytymisestään. Silti noin puolet väestöstämme kuolee sydän- ja verisuonitauteihin. (Kuopion yliopisto 2005.) Suomalaisten sydänterveys on kuitenkin siitä huolimatta kehittynyt myönteisesti viimeisten 30 vuoden aikana (Kansanterveyslaitos 2006). Myönteistä kehitystä selittävät väestön elintavoissa tapahtuneet muutokset, kuten esimerkiksi ruokatottumuksissa. Terveyden edistäminen on yksilöiden ja yhteisöjen terveydentilan parantamista (Ewless 1995, 19). Terveys voi heikentyä muun muassa arjen olosuhteiden, elintapojen ja ihmisen omien valintojen perusteella. Terveyteen vaikuttaa esimerkiksi ihmisen arkiympäristö. Myös elämänhallintataidot, sosiaaliset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat terveyteen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006.) Kuopion yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa (Fuentes 2003) selviää, että sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy tulisi aloittaa jo lapsuudessa ja sitä tulisi jatkaa läpi elämän. Tähän kuuluu terveellisten ruokatottumusten edistäminen, lihavuuden ja poikkeavien rasva-arvojen välttäminen sekä verenpaineen pitäminen normaalilla tasolla. (Fuentes 2003, ) Elintapamuutoksia on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa, kun taudin alkuoireet ilmestyvät. Terveellisillä elämäntavoilla voi hyvin ansaita lisää elinvuosia itselleen. (Kuopion yliopisto 2005.) Terveelliset elintavat, kuten sydänystävällinen ravinto ja terveysliikunta, ovatkin sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn ja hoidon perusta (Ravinto sydänterveyden edistämisessä 2002, 3). 3 SYDÄNYSTÄVÄLLINEN RAVINTO Ravinnossa merkittävimmät muutokset tähän mennessä ovat olleet kovan rasvan tuntuva kulutuksen pienentyminen ja tuoreiden hedelmien sekä kasviksien käytön lisääntyminen ruokavaliossa (Kuopion yliopisto 2005). Lisäksi suolan saanti on vähentynyt (Ravinto sydänterveyden edistämisessä 2002, 3). Aivan viime vuosina myönteinen kehitys on jonkin verran hidastunut ruokatottumusten ja terveyden alueella. Ravitsemussuosituksilla tahdotaan edistää ja tukea ravitsemuksen sekä terveyden myönteistä

7 3 kehitystä. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 4.) Myönteinen kehitys jatkuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että ruokatottumukset paranevat entisestään, eivätkä vain jää tälle nykyiselle tasolle (Kansanterveyslaitos 2006). 3.1 Ravitsemussuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin suosituksiin (Aro ym. 2005, 54). Ravitsemussuositukset kertovat ravitsemuksen kehittämistavoitteet. Jokaisella valtiolla on omat ravitsemussuosituksensa. Tämä johtuu siitä, että jokaisella valtiolla on hieman erilaiset ravitsemukselliset ja terveydelliset ongelmakohdat. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 88.) Ravitsemussuositukset ovat laadittu terveille ja kohtalaisesti liikkuville ihmisille. Lisäksi ne sopivat hyvin esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn sekä hoitoon. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 7.) Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa korostetaan ensisijaisesti ruokavalion kokonaisuutta. Yksittäinen elintarvike ei yksin selvästi heikennä tai paranna ruokavalion ravitsemuksellista laatua. Muita keskeisiä tavoitteita suomalaisten ravitsemuksen parantamiseksi ja hyvän terveyden ylläpitämiseksi ovat esimerkiksi tasapainoinen ja riittävä ravintoaineiden saanti. Myös energian saannin ja kulutuksen tasapainottaminen on tärkeää. Lisäksi tavoitteena on kuitupitoisten hiilihydraattien saannin lisääminen ja sokerin sekä suolan eli natriumin saannin vähentäminen. Tavoitteena on myös kovan rasvan saannin vähentäminen ja osittainen korvaaminen pehmeillä rasvoilla. Tavoitteeksi on asetettu myös alkoholin kulutuksen pitäminen kohtuullisena. (Aro ym. 2005, 55.) 3.2 Sydänystävällisen ravitsemuksen perusteet Sydänterveyttä edistävä sydänystävällinen ravinto kootaan ravitsemussuositusten mallin mukaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998, 15). Sydänystävällinen ravinto on kaikenikäisille suositeltavaa monipuolista ravintoa. Se on vähärasvaista, vähäsuolaista ja kasvisvoittoista, mutta se ei sisällä pelkästään kasviksia. (Ravinto ja liikunta sydänterveyden edistämisessä 2004, )

8 4 Monipuoliseen ruokavalioon päästään käyttämällä päivittäin vaihtelevasti erilaisia ruoka-aineita. Näin saadaan riittävästi kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Käytännössä riittää, että ravinto muutaman viikon aikavälillä sisältää keskimäärin riittävästi kaikkia tarpeellisia ravintoaineita. Monipuolinen ruokavalio voidaan koota monin eri tavoin. Se voidaan esimerkiksi valmistaa kokonaan itse suoraan raaka-aineista tai voidaan käyttää puolivalmisteita tai valmisruokia. Ruoka-aineet voivat olla joko halpoja tai kalliita laadun siitä kärsimättä. (Kylliäinen & Lintunen 1996, ) Hyvän ruokavalion energiasisältö ja suojaravintoainepitoisuus ovat keskenään tasapainossa. Paljon tai yksipuolisesti energiaa sisältäviä ruoka-aineita kannattaa välttää. Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi ravintorasvat, sokeri ja vaaleat vehnäjauhot sekä näitä runsaasti sisältävät valmisteet. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 91.) Ruokaa tulee lisäksi syödä kohtuudella. Tällä tarkoitetaan sitä, että syöty ruokamäärä vastaa kulutusta. Liiallinen energiansaanti johtaa lihomiseen. (Aro ym. 2005, 56.) Ruoan nautittavuus on yhtä tärkeä osa ravitsemuksessa kuin monipuolisuuskin (Aro ym. 2005, 58). Ravitsemuksellisesti laadukkainkaan ruoka ei täytä tehtäväänsä, jos sitä ei tee mieli syödä. Ruoan laatuun vaikuttavat esimerkiksi ruoan haju, maku, rakenne, muoto, koko ja lämpötila sekä värit. Maistuva ruoka on nautinto ja tuottaa mielihyvää. On tärkeää, että ruokailun tuomasta mielihyvästä voi nauttia ilman pelkoja, epäilyjä tai syyllisyydentuntoja. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 92.) Hyvässä ruokavaliossa arki- ja juhlaruoka erotetaan toisistaan. Juhlapäivinä saa syödä myös normaaliin ruokavalioon kuulumattomia herkkuja. Usein toistuvat, arkiset valinnat vaikuttavat ruokavalion kokonaisuuteen. (Aro ym. 2005, 58; Niemi 2006, 132.) Lisäksi myös kiireetön ruokailu antaa tilaisuuden nauttia ruoasta ja ruokaseurasta (Aro ym. 2005, 58). Terveellinen ruokavalio perustuu säännölliseen ateriarytmiin. Säännöllisyydellä tarkoitetaan sitä, että päivittäin syödään lähes yhtä monta kertaa ja samoihin aikoihin. Säännöllinen ateriarytmi ehkäisee jatkuvaa napostelua ja auttaa painonhallinnassa. Säännöllisen ateriarytmin avulla myös energiansaanti saadaan helpommin pidettyä sopivana ja tasaisena. Suosituksena on, että aterioita syötäisiin noin kolmen tai neljän tunnin välein. Käytännössä tämä tarkoittaa neljästä kuuteen ateriaa päivässä. (Niemi 2006, ; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 39.)

9 3.3 Ruokavaliomallit käytännön tueksi 5 Käytännön tueksi sydänystävällisen ruokavalion havainnollistamiseen ja koostamiseen sopivat erilaiset ruokavaliomallit. Tällaisia ruokavaliomalleja ovat esimerkiksi ruokaympyrä, ruokakolmio ja lautasmalli. Ne sopivat eri käyttötarkoituksiin ja täydentävät toisiaan ohjauksessa. (Aro ym. 2005, 58.) Ruokaympyrässä ruoka-aineet on ryhmitelty kuuteen erikokoiseen lokeroon. Ravintosisällöltään samanlaiset elintarvikkeet ovat ryhmitelty samoihin lokeroihin. Lokeroiden koko kuvaa eri elintarvikeryhmien keskinäistä suhdetta ruokavaliossa. Ruokaympyrän avulla kuvataan ruokavalion monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Siinä on lisäksi kuvattu peruselintarvikkeiden ohella ruokia sellaisina kuin kuluttaja ostaa ne kaupasta. Ruokaympyrässä on esimerkiksi puolivalmisteita ja eineksiä, joista voidaan rakentaa ateriakokonaisuuksia tai joita voidaan käyttää apuna ateriaa koostettaessa. Täysipainoisen aterian saa, kun syö päivittäin jotain jokaisesta lohkosta ja vaihtelee ruokaaineita. (Aro ym. 2005, 58.) KUVA 1. Ruokaympyrä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2006) Ruokakolmio on jaettu neljään tasoon. Ruokakolmion kanta kuvaa ruokavalion perustaa. Siinä ovat viljatuotteet ja peruna, joista viljavalmisteita on hyvä syödä jokaisella aterialla. Kolmion toisella tasolla ovat kasvikset, hedelmät ja marjat, joita tulisi syödä päivittäin runsaasti. Huippua kohti edetessä tulevat liha- ja maitotuotteet, joita käytetään kohtuullisesti ja valiten rasvattomia sekä vähärasvaisia vaihtoehtoja. Kolmion huipulla ovat runsaasti energiaa mutta vain vähän suojaravintoaineita sisältävät tuot-

10 teet, kuten esimerkiksi rasvat, virvoitusjuomat ja makeiset, joita käytetään vain vähän. (Aro ym. 2005, 58.) 6 KUVA 2. Ruokakolmio (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2006) Lautasmallista on apua oikeanlaisen aterian koostamisessa. Ruokalautasesta puolet täytetään kasviksilla, esimerkiksi raasteilla, salaatilla tai lämpimällä kasvislisäkkeellä. Neljännes on varattu perunalle, riisille tai pastalle ja loppu neljännes kala-, liha- tai munaruoalle. Ruokajuomaksi sopii rasvaton tai vähärasvainen maito, piimä tai vesi. Lisäksi ateriaan kuuluu energian tarpeen mukaan yksi tai kaksi palaa leipää, jonka päälle sipaisu pehmeää rasvaa. Marjat tai hedelmät jälkiruokana täydentävät aterian. (Aro ym. 2005, 59; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 35.) KUVA 3. Lautasmalli (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2006)

11 3.4 Energian tarve 7 Aikuisen energian tarve on se määrä energiaa, joka pitää kehon painon, koostumuksen ja fyysisen aktiivisuuden hyvää terveyttä ylläpitävällä tasolla. Aikuisena energian saannin tulisi olla kulutukseen nähden tasapainossa normaalipainon ja terveyden ylläpitämiseksi. Yksilöiden energian tarpeesta ei kuitenkaan voida antaa tarkkoja suosituksia, sillä perusaineenvaihdunnassa ja kehon koostumuksessa sekä fyysisessä aktiivisuudessa on yksilöiden välillä suuria eroja. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 10.) Tarvetta alempi energian saanti johtaa aikuisella muun muassa laihtumiseen pitkällä aikavälillä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 10). Kulutukseen nähden liiallinen energian saanti ja vähäinen fyysinen aktiivisuus johtaa taas lihomiseen (Ravinto sydänterveyden edistämisessä 2002, 8). Energian saannin ja kulutuksen välinen epätasapaino onkin suomalaisten ravitsemuksen suurimpia ongelmia, mikä näkyy myös lihavuuden jatkuvana yleistymisenä. Lihavuudella tarkoitetaan yleisesti kehon rasvakudoksen liian suurta määrää. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 9; Iivanainen ym. 2006, 54.) Ihminen tarvitsee energiaa perusaineenvaihduntaan ja ruoan aiheuttamaan lämmöntuottoon sekä fyysiseen aktiivisuuteen. Suurin osa energian kulutuksesta, aikuisilla noin prosenttia, kuluu perusaineenvaihduntaan. Perusaineenvaihdunnalla tarkoitetaan välttämättömien elintoimintojen tarvitsemaa energiaa levossa. Tällaisia välttämättömiä elintoimintoja ovat esimerkiksi sydämen ja verenkiertoelimistön toiminta, hengittäminen sekä lämmönsäätely. Perusaineenvaihdunnan suuruuteen vaikuttaa eniten rasvattoman kudoksen määrä eli lihasmassa, mutta myös esimerkiksi ikä, sukupuoli, perintötekijät, hormonit ja fyysinen kunto vaikuttavat siihen. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 10; Niemi 2006, 9.) Ruokailun jälkeen kehon energiankulutus lisääntyy muutamaksi tunniksi. Tätä prosessia kutsutaan ruoan aiheuttamaksi lämmöntuotoksi. Ruoan aiheuttaman lämmöntuoton osuus energian kulutuksesta on noin 10 prosenttia. Fyysinen aktiivisuuden aiheuttama energian kulutus käsittää kaiken fyysisen toiminnan arkitoimista liikuntaan. Liikunnan osuus on noin prosenttia energian kulutuksesta. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 10; Niemi 2006, 9.)

12 3.5 Rasvat 8 Rasvat jaetaan rakenteensa perusteella tyydyttyneisiin ja transrasvahappoihin sekä kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Tyydyttyneet ja transrasvat luokitellaan yleisesti koviksi rasvoiksi, sillä ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Kerta- ja monityydyttymättömiä rasvoja kutsutaan taas pehmeiksi rasvoiksi, sillä ne ovat huoneenlämmössä nestemäisessä muodossa. (Niemi 2006, 32 33, 35; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 14.) Runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät esimerkiksi rypsiöljy ja oliiviöljy. Monityydyttymättömiä rasvahappoja on taas paljon esimerkiksi rasvaisissa kaloissa, margariineissa ja erilaisissa kasviöljyissä, kuten auringonkukka-, soija-, rypsi- ja pellavaöljyissä. (Niemi 2006, 32.) Kerta- ja monityydyttymättömistä rasvoista saadaan elimistölle välttämättömiä rasvahappoja. Elimistö ei pysty tuottamaan niitä itse, sen vuoksi niitä on saatava ravinnosta. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 15.) Tyydyttyneitä ja transrasvahappoja saadaan esimerkiksi lihavalmisteista, voista ja maitotuotteista (Niemi 2006, 32). Elimistömme tuottaa itse tarvittavan määrän kolesterolia. Muuta kolesterolilisää emme tarvitsisi eikä ravinnon kolesterolimäärän pitäisi ylittää ainakaan 300 mg päivässä. Kolesterolia on pelkästään eläinkunnan ruoka-aineissa. Suomalaiset saavat ravinnon kolesterolia erityisesti maksasta, kananmunasta ja rasvaisista eläinkunnan tuotteista. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 30.) Rasvan laatu vaikuttaa merkittävimmin veren kolesterolipitoisuuteen. Tyydyttyneet ja transrasvahapot sekä kolesteroli kohottavat veren LDL (low density lipoprotein)- kolesterolipitoisuutta, mikä on sydän- ja verisuonitautien merkittävä riskitekijä. Kertaja monityydyttymättömät rasvahapot puolestaan alentavat veren kokonais- ja LDLkolesterolipitoisuutta. (Iivanainen ym. 2006, 55.) LDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia kudoksiin ja verisuonten seinämiin, jolloin verisuonet ahtautuvat. Sen vuoksi LDLkolesteroli lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, etenkin sepelvaltimotautiin. HDL (high density lipoprotein)-kolesteroli taas kuljettaa kolesterolia verisuonten seinämistä poistettavaksi maksaan. HDL-kolesteroli on siis niin sanottu hyvä kolesteroli, joka ehkäisee sydän- ja verisuonitautien syntyä. (Niemi 2006, 36; Iivanainen ym. 2006, 55.)

13 9 Tyydyttyneiden ja transrasvahappojen saantia tulisi vähentää, ja kerta- ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta kulutuksessa olisi syytä lisätä. Lisäksi rasvan kokonaiskulutusta tulee vähentää nykyisestään. (Aro ym. 2005, 61; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 14.) Suositeltava rasvan määrä ruokavaliossa on 30 prosenttia energiasta. Naisen päivittäinen rasva-annos olisi siten noin 60 grammaa ja miehen noin 80 grammaa. (Niemi 2006, 39.) Tyydyttyneiden ja transrasvahappojen osuuden tulisi olla alle 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiansaannista. Suomalaiset saavat edelleen liikaa tyydyttyneitä ja transrasvahappoja ravinnostaan, noin 14 prosenttia kokonaisenergiansaannista. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen suositeltava osuus on noin prosenttia kokonaisenergiansaannista. Monityydyttymättömien rasvahappojen osuudeksi taas suositellaan 5 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista. (Niemi 2006, 33; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 14, 16.) Finravinto 2002-tutkimuksessa, jossa tutkittiin suomalaisen aikuisväestön ruokavaliota, selvisi muun muassa ruokavalion rasvan määrä. Miesten ruokavalio sisälsi noin 90 grammaa rasvaa ja naisten noin 60 grammaa rasvaa vuorokaudessa. Rasva-annoksen määrä on melko hyvä, mutta huomiota onkin kiinnitettävä rasvan laatuun. Rasvasta suurin osa saatiin liharuoista, ravintorasvoista ja maitotuotteista, jotka olivatkin keskeisimmät tyydyttyneen rasvan lähteet. Kasvirasvalevitteet olivat merkittävin tyydyttymättömien rasvahappojen lähde. (Männistö ym. 2003, 5, 84.) Käytännössä suomalaiset saavat energiastaan suuremman kuin suosituksen mukaisen osan rasvoina. Rasvojen kokonaismäärää voidaan vähentää valitsemalla piilorasvaa sisältävistä elintarvikkeista mahdollisimman vähärasvaisia vaihtoehtoja. (Männistö ym. 2003, 87.) Piilorasva on siis rasvaa, jota saamme usein tietämättämme elintarvikkeiden mukana. Tavallisesti piilorasvasta suurin osa on kovaa rasvaa. Piilorasvaa paljon sisältäviä elintarvikkeita ovat esimerkiksi maitovalmisteet, lihavalmisteet ja leivonnaiset. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 32; Niemi 2006, ) Näkyvän rasvan määrän voi arvioida helposti, esimerkiksi leivälle voi sipaista rasvaa vain ohuelti tai paksumman kerroksen. Myös piilorasvan määrän voi tarkistaa helposti useiden elintarvikkeiden pakkausselosteesta. Tarkistamalla pakkausselosteet huolellisesti löytää kevyet ja vähärasvaiset sekä terveelliset elintarvikkeet. Rasvan laadun

14 10 parantaminen onnistuu pienillä valinnoilla. Elintarvikkeet vaihdetaan vähärasvaisempiin vaihtoehtoihin ja suositaan ruoanvalmistuksessa pehmeitä rasvoja, erityisesti rypsiöljyä. Lisäksi tulisi välttää rasvaisia ruoanvalmistusmenetelmiä, kuten paistamista. (Niemi 2006, 34.) 3.6 Kuidut Suomalaisten ravintokuidun saannin suositus on noin grammaa päivässä. Käytännössä saamme kuitenkin aivan liian vähän ravintokuitua, vain keskimäärin 20 grammaa päivässä, siksi sen saantia tulisi lisätä. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 24; Niemi 2006, 23.) Kuidun saannin lisäämiseksi suomalaisten tulisi kasvattaa ruis- ja sekaleipien, puurojen ja kasvisten sekä hedelmien käyttöä (Männistö ym. 2003, 85). Kuitua on vain kasvikunnan tuotteissa. Kuitu voi olla vesiliukoista eli geeliytyvää tai veteen liukenematonta eli geeliytymätöntä. Käytännössä samoissa ruoka-aineissa on kuitenkin sekä liukenemattomia että liukenevia kuituja. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 23; Niemi 2006, 23.) Kuiduista saadaan runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja (Sydänliitto 2006). Liukenevat kuidut, kuten pektiini, kasvikumit ja kauran glukaani, muodostavat hyytelömäisen seoksen eli geelin nesteen kanssa. Liukenevat kuidut vaikuttavat glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaan. Kuidut hidastavat mahalaukun tyhjenemistä ja tasaavat siten aterian jälkeistä verensokerin nousua ja insuliinivastetta. Kuidut alentavat lisäksi veren kokonais- ja LDL-kolesterolin määrää vähentämällä suolessa sappihappojen ja kolesterolin imeytymistä sekä auttamalla niiden poistumista ulosteen mukana. Liukenevaa kuitua saa, kun valitsee kaura- ja ruistuotteita, marjoja ja hedelmiä, herneitä, linssejä sekä papuja. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 23; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 18.) Liukenemattomilla kuiduilla, kuten kasvien selluloosalla ja ligniinillä, on erityisesti vaikutusta vatsan toimintaan. Ne lisäävät ulosteen massaa, pehmentävät sen rakennetta ja lisäävät massan kulkeutumisnopeutta suolistossa. Toisin sanoen liukenemattomat kuidut edistävät suoliston terveyttä. Liukenemattomia kuituja on esimerkiksi täysjyväviljoissa, leseissä ja kasvien siemenissä. (Kylliäinen & Lintunen 1996, 23; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 18.)

15 11 Finravinto 2002-tutkimuksessa selvisi, että suomalaisten tärkeimmät kuidun lähteet ovat ruis- ja sekaleivät. Miehillä yli 50 prosenttia kuidusta tulee leivistä ja naisilla yli 40 prosenttia. Muita kuidun lähteitä ovat hedelmät, marjat ja kasvikset. Hedelmät ja kasvikset olivat tärkeämpiä vesiliukoisen kuidun lähteitä kuin kokonaiskuidun lähteitä. (Männistö ym. 2003, 85.) Kuopion yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa tutkittiin kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön yhteyttä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että kohtuullinenkin kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö voi alentaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että tavallinen ja monipuolinen sekaruokavalio on hyväksi sydämen terveydelle. (Rissanen 2003, 49 50, 54, 57.) 3.7 Sokeri Ravinnon runsas sokeripitoisuus huonontaa ruoan ravintoainetiheyttä. Sokerissa on paljon energiaa, mutta ei juurikaan muita ravintoaineita. Sokeri kohottaa vain nopeasti verensokeripitoisuutta. Lisäksi ravinnon runsas sokeripitoisuus lihottaa ja altistaa siten sydän- ja verisuonitaudeille. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 18, 38.) Sokerin ja paljon sokeria sisältävien elintarvikkeiden runsasta käyttöä olisikin syytä välttää. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi makeiset, suklaa, virvoitusjuomat ja hillot sekä makeat leivonnaiset. Arkiaterioilla suositaan vain vähän sokeria ja rasvaa sisältäviä jälkiruokia sekä välipaloja. Makeilla elintarvikkeilla herkuttelu tulisi kuulua vain juhlapäiviin. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 18, 38.) 3.8 Suola Suositeltu suola-annos vuorokaudessa on enintään naisilla 6 grammaa ja miehillä 7 grammaa. Saamme suolaa kuitenkin enemmän kuin suositeltavan määrän. Haitallista suolassa eli natriumkloridissa on sen sisältämä natrium. Natriumin runsas saanti kohottaa verenpainetta ja altistaa siten sydän- ja verisuonitaudeille. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, )

16 12 Finravinto 2002-tutkimuksessa selvisi, että noin puolet suolan vuorokaudessa suositellusta määrästä saadaan ruoasta, joka on valmistettu kotona tai teollisesti. Muita tärkeitä lähteitä ovat leipä- ja muut viljavalmisteet, lihavalmisteet ja juustot. Suolan saantia voidaankin vähentää valitsemalla vähäsuolaisia elintarvikkeita. Etenkin huomion kiinnittäminen yllä mainittujen elintarvikkeiden suolamerkintöihin on kannattavaa. (Männistö ym. 2003, ) Kannattaa myös kiinnittää huomiota kivennäisvesien kulutukseen, sillä niistä saadaan paljon suolaa. Lisäksi suolan saantia voi pienentää vähentämällä suolan käyttöä ruuan valmistuksessa. Vähäsuolaisen ruoan valmistamisen voi aloittaa esimerkiksi jättämällä pois puolet ruokaohjeiden neuvomasta suolamäärästä. Ruokia voi maustaa suolan sijasta esimerkiksi erilaisilla yrteillä ja pippureilla. Makuaisti tottuu ajan myötä yhtä hyvin niin suolattomaan kuin suolaiseenkin ruokaan. (Ravinto sydänterveyden edistämisessä 2002, 10 11, 21; Niemi 2006, 76.) 4 TERVEYSLIIKUNTA Riittävä liikunnan määrä auttaa ennaltaehkäisemään monia elintapoihin liittyviä ongelmia, kuten sydän- ja verisuonitauteja. Kuopion yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa (Barengo 2006) selvisi, että liikuntaa harrastavilla on pienempi riski sairastua sydänja verisuonitauteihin verrattuna vain vähän liikuntaa harrastaviin. (Barengo 2006, 79, ) Liikunta vaikuttaa useissa tapauksissa samalla tavoin kuin hyvä ruokavalio. Liikunta alentaa LDL-kolesterolin määrää ja kasvattaa suotuisan HDL-kolesterolin määrää sekä alentaa verenpainetta. Lisäksi se auttaa pitämään painon kurissa. Liikunta parantaa myös psyykkistä hyvinvointia. (Barengo 2006, 16 17; Iivanainen ym. 2006, 193.) Terveysliikunnan nimi määräytyy suoraan tavoitellun tuloksen perusteella. Tavoitteena on edistää terveyttä liikunnan avulla. Terveysliikunta voi olla tietoisesti terveyteen pyrkivää tai liikunta voi sivutuotteena tuoda terveyttä. (Huovinen & Leino 2000, 50.) Terveysliikunnaksi voidaan ymmärtää liikunta, joka on kaikenikäisille mahdollista ja suositeltavaa. Sen on tarkoitus edistää fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista terveyttä. (Norén 2005, 11.) Terveysliikunta ei ole pelkästään vapaa-aikana tapahtuvaa tavoit-

17 teellista liikuntaa, vaan kaikenlainen liikkuminen niin työssä kuin kotonakin on terveyttä edistävää (Ravinto ja liikunta sydänterveyden edistämisessä 2004, 33 34). 13 Tehokas liikunta tuottaa suurimman osan liikunnan terveyshyödyistä. Nykyisin tiedetään kuitenkin, että myös kohtuullisen tehokkaalla liikunnalla on suotuisa vaikutus sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyssä. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 43.) Terveysvaikutusten kannalta tärkeintä on liikunnan kokonaisenergiankulutus ja säännöllisyys eikä sen erityispiirteet, kuten teho, yhden kerran kestoaika tai toistotiheys (Ravinto ja liikunta sydänterveyden edistämisessä 2004, 33). Terveysliikunnan suosituksissa esitetään liikunnan määräksi minimitavoiteannos, jolla saavutetaan huomattavia terveyshyötyjä aikuisille, jotka liikkuvat hyvin vähän tai eivät lainkaan. Lisäksi tavoiteannos on riittävän suuri vähentämään liikkumattomuudesta johtuvaa sairastumisen riskiä. Tavoiteannos tarkoittaa päivittäin kohtuullisella teholla toteutettavaa liikuntaa, jonka energiankulutus on noin 150 kcal. Tätä suuremmasta energiankulutuksesta saadaan lisähyötyä. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 43; UKK-instituutti 2006.) Tavoiteannos voidaan saavuttaa jo tavallisella arkiliikunnalla. Arkiliikunnassa joku muu tekeminen kuin liikkuminen on päämotiivina, kuten esimerkiksi kävely töihin, koti- ja pihatyöt sekä portaiden nousu. Arkiliikunta vaikuttaa suotuisasti etenkin yleiseen terveyteen ja painonhallintaan. Vastaavanlainen terveysvaikutus saadaan tehokkaammalla mutta lyhytkestoisemmalla liikunnalla, jonka energiankulutus on sama. Tehokkaampi liikuntamuoto eli kuntoilu kehittää terveyskunnon tiettyä osa-aluetta, esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä. Tällaisia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi juoksu, hiihto ja kuntosali sekä pyöräily (kaavio 1). (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 43 45; UKK-instituutti 2006.) Ihanteellisimpana liikunnan määränä pidetään näiden kahden osa-alueen, kuntoilun ja arkiliikunnan, yhdistämistä. Tehokasta kuntoilua joka toinen päivä, yhteensä viikossa 2 3 tuntia. Lisäksi päivittäin arkiliikuntaa, yhteensä viikossa noin 3 4 tuntia. Nämä suositeltavat määrät liikuntaa vastaavat yhdessä yhteensä noin 2000 kcal:n viikoittaista energiankulutusta. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 43 45; UKKinstituutti 2006.)

18 14 Kuntoilu 2-3 tuntia viikossa joka toinen päivä Esim. reipas kävely, juoksu, pyöräily, tanssi & kuntosali Arkiliikunta 3 4 tuntia viikossa mielellään päivittäin Esim. kävely, siivoaminen, pihatyöt & leikkiminen Ota ainakin toinen pallo! KAAVIO 1. Terveysliikuntasuositus (UKK-instituutin liikuntapiirakkaa mukaillen) Terveysliikunnan suosituksen keskeisenä päämääränä on alentaa kynnystä liikkumiseen erityisesti niillä, joita kuntoliikunta ei kiinnosta tai joille se esimerkiksi terveydellisistä syistä on liian rasittavaa. Terveysliikunnan suositus on aiheuttanut ongelmia siinä, että ihmiset tulkitsevat usein kaiken mahdollisen liikkumisen terveysliikunnaksi. Ihanteena olisi kuitenkin liikkua enemmänkin kuin tavoitteessa suositellaan. (UKKinstituutti 2006.) Suomalaisessa aikuisväestön terveyskäyttäytymisen-seurantatutkimuksessa selvisi, että suomalaisten kuntoilun määrä on lisääntynyt, sitä harrastettiin vähintään puoli tuntia 2 3 kertaa viikossa. Miehistä yli 60 prosenttia ja naisista lähes 70 prosenttia ilmoitti kuntoilevansa suosituksen mukaisesti. (Helakorpi ym. 2007, 10 11, 15.) Kuopion yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa (Barengo 2006) todettiin, että väestön liikuntatottumuksissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka ovat myös yhteydessä muutoksiin sosioekonomisissa tekijöissä. Vaikka kuntoilu on lisääntynyt 25 vuoden aikana, työmatka- ja työn yhteydessä tapahtuva liikunta ovat vähentyneet sekä miehillä että naisilla. (Barengo 2006, 77.) Kuntoilu on siis pitkällä aikavälillä lisääntynyt suomalaisten keskuudessa, mutta samalla arkiliikunnan määrä on vähentynyt. Tämän vuoksi onkin tärkeää edelleen jatkaa ohjausta liikunnan lisäämiseksi.

19 5 RYHMÄOHJAUS 15 Ohjaamisella tarkoitetaan yleensä henkilökohtaista, ammatillista ohjausta ja neuvontaa, jonka avulla asiakasta kannustetaan itse löytämään oikeat ratkaisut. Ohjauksessa painottuu siis asiakkaan oma-aloitteisuus. Ohjaustilanteessa suullisen ohjauksen rinnalla voidaan käyttää kirjallista materiaalia. (Munnukka & Kiikkala 1996, ) Ohjauksen onnistumisen ehtona on hyvä ja luottamuksellinen asiakassuhde. Ohjaustilanteen on hyvä olla hyvin suunniteltu ja valmisteltu. Ohjaaja vaikuttaa omalla käyttäytymisellään ja sanattomalla viestinnällään ohjaustilanteen onnistumiseen. Mikäli ohjaaja vain käy ohjausmateriaalin läpi kaavamaisesti ja välittämättä lainkaan, ymmärtääkö asiakas, ohjaus epäonnistuu. (Torkkola ym. 2002, 26 27; Kääriäinen 2003, 14.) Hoitotyössä on monia ohjaustilanteita, joihin ryhmäohjaus soveltuu. Sitä käytetään muun muassa neuvonnassa ja terveyskasvatuksessa. Se soveltuu hyvin esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn ja sydänterveyden ohjaamiseen. Ryhmäohjauksessa hyödynnetään osanottajien kokemuksia. Ohjauksen avulla on tarkoitus syventää jonkin asian ymmärtämistä ja sisäistämistä, esimerkiksi sydänystävällisen ruokavalion omaksumista omaan elämään. Asiakasta tuetaan samalla luottamaan omiin kykyihinsä ja ottamaan vastuuta oman terveytensä hoidosta. Ohjauksen tavoitteena on, että ryhmäläiset osaavat soveltaa saamiaan tietoja ja taitoja sekä osaavat tukea toisiaan käytännössä. (Torkkola ym. 2002, 26 27; Kääriäinen 2003, 13.) Ryhmäohjauksessa on mahdollista hyödyntää monipuolisesti eri ohjausmenetelmiä. Näitä ovat esimerkiksi luennot, erilaiset ohjeet ja neuvot, havainnollistaminen sekä palautteen antaminen. Ryhmäkeskustelut ja erilaiset harjoitukset tuovat ohjaustilanteeseen monipuolisuutta ja vaihtelua. (Kääriäinen 2003, 14.) Ohjauksen tulisi herättää ryhmäläisten mielenkiintoa opittavaa asiaa kohtaan ja lisätä heidän motivaatiota terveyden hoitamiseen. Havainnollistaminen on koettu toimivaksi keinoksi tehostaa opittavan asian ymmärtämistä. Voidaan havainnollistaa, kuinka esimerkiksi suolan käyttöä voidaan käytännön toimilla vähentää. Lisäksi visualisointi on myös hyvä keino havainnollistaa. Ohjausmateriaaliin liitetyt kuvat helpottavat opitun asian mieleen palauttamista. (Torkkola ym. 2002, 28.)

20 6 OHJAUSMATERIAALI 16 Ohjausmateriaali voi olla joko kirjallinen materiaali tai esimerkiksi CD-ROMmuotoon tallennettu materiaali. Tietoa on usein kätevämpi päivittää digitaaliseen, CD- ROM-muotoon kuin kirjalliseen. (Kanala & Levy 1999, 4 5.) Toisaalta usein tarvitaan myös kirjallista materiaalia digitaalisen materiaalin rinnalla, sillä joka paikassa ei ole tietotekniikkaa käytettävissä. Lisäksi on varauduttava myös siihen, että nykyaikainen tekniikka ei aina toimi. Ohjauksessa saavutetaan tietotekniikan avulla enemmän kuin perinteisin menetelmin ohjaamalla. Tietotekniikkaa hyödyntäen ohjausmateriaalin sisältö jopa ymmärretään ja omaksutaan nopeammin sekä paremmin. Tämä perustuu siihen, että vaikutetaan useampiin aisteihin samanaikaisesti. (Kanala & Levy 1999, 4 5.) Ohjausmateriaaliin voidaan liittää tietotekniikan avulla liikkuvaa kuvaa ja ääntä, mikä tekee niistä aiempaa informatiivisempia ja havainnollisempia (Torkkola ym. 2002, 28). Ohjausmateriaalin on oltava helposti ymmärrettävää. Tähän päästään, kun vältetään käyttämästä liikaa ammattisanastoa ja käytetään yleiskielisiä sanoja ja käsitteitä. (Munnukka & Kiikkala 1996, 65.) Lisäksi on hyvä perustella ohjausmateriaalissa esittämä asia. Perustelut tietäessään lukijan ei tarvitse seurata neuvoja sokeasti vaan hän myös itse tietää, miksi niin kannattaa tehdä. (Torkkola ym. 2002, 38.) Ohjausmateriaalissa tärkeitä ovat otsikot. Hyvä ohjausmateriaali alkaa otsikolla, joka kertoo sen aiheen. Otsikon tarkoitus on herättää lukijan mielenkiinto. Pääotsikon lisäksi tärkeitä ovat myös väliotsikot, jotka jakavat tekstin sopiviin pätkiin. Hyvä väliotsikko kertoo alakohdan tärkeimmän asian. Lisäksi väliotsikot auttavat lukijaa lukemaan tekstin loppuun saakka. (Torkkola ym. 2002, ) Ohjausmateriaalissa on hyvä olla looginen esitysjärjestys. Lisäksi selkeä kappalejako lisää tekstin ymmärrettävyyttä. Yhdessä kappaleessa kerrotaan vain yksi asiakokonaisuus. (Torkkola ym. 2002, ) Lauserakenteissa on myös tärkeää pitää mielessä, että vain yksi asia esitetään yhdessä lauseessa (Munnukka & Kiikkala 1996, 65). Ohjausmateriaalissa tärkeää ovat myös kuvat. Hyvin valitut, tekstiä täydentävät ja selittävät kuvat ja piirrokset lisäävät ohjausmateriaalin luettavuutta ja kiinnostavuutta sekä ymmärrettävyyttä. Kuvatekstit ohjaavat kuvien luentaa, eikä sen vuoksi kuvia

21 17 tulisikaan jättää ilman kuvatekstejä. (Torkkola ym. 2002, 40.) Kuvien käyttöön vaikuttavat lisäksi tekijänoikeudet. Kuvat ja piirrokset on usein suojattu tekijänoikeuslailla, jonka mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijänoikeudet kuuluvat teoksen luojalle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuvien käytölle on kysyttävä lupa kuvan tekijältä. (Torkkola ym. 2002, ) Ohjausmateriaalissa viimeisenä voisi esimerkiksi olla yhteystiedot, tiedot ohjeen tekijöistä sekä viitteet lisätietoihin. Kaikkiin kysymyksiin yksi ohjausmateriaali ei pysty vastaamaan; sen vuoksi ohjausmateriaalissa voisikin olla mukana vinkkejä lisätiedoista. Tällaisia vinkkejä voisi olla esimerkiksi erilaiset kirjat, artikkelit tai www-sivut. (Torkkola ym. 2002, 44.) 7 KEHITTÄMISTEHTÄVÄ Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa Saimaan sydänpiiri ry:lle Savonlinnaan ohjausmateriaali sydänterveyden edistämisen avuksi. Sydänpiirin työntekijöillä on ollut tarvetta tämän kaltaiselle ohjausmateriaalille. Ohjausmateriaalin tarkoituksena on kehittää sydänpiirin työntekijöiden antamaa ohjausta sydänterveydestä. Ohjausmateriaali sisältää tietoa sydänystävällisestä ravinnosta, kuten rasvasta, kuidusta ja sokerista sekä suolasta. Lisäksi käsittelemme ohjausmateriaalissa lyhyesti terveysliikuntaa. Ohjausmateriaalia voidaan käyttää sydänpiirin työntekijöiden antaman ryhmäohjauksen runkona. Lisäksi se soveltuu myös käytettäväksi yksilöohjaukseen. Ohjausmateriaali on suunnattu kaikenikäisille sukupuolesta riippumatta. Saimaan sydänpiiri ry:llä on Savonlinnassa eri-ikäisiä asiakkaita, ja sen vuoksi on tärkeää, että ohjausmateriaali sopii kaikille ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti. Ohjausmateriaalin toteuttamismuotona ovat kalvot ja CD-ROM, johon ohjausmateriaali tallennetaan. CD-ROM-muodossa ohjausmateriaalia on kätevä päivittää tarvittaessa.

22 8 OHJAUSMATERIAALIN KEHITTÄMINEN Tuotekehitys kehittämistyön jäsentäjänä Tuotteella tarkoitetaan yleensä sekä tavaraa että palvelua. Se voi olla lisäksi tavaran ja palvelun yhdistelmä. (Jämsä & Manninen, 2000, 13.) Tavaraa ja palvelua kutsutaan yhteisesti hyödykkeeksi. Tavara on aineellinen hyödyke, joka on silmin havaittavissa ja käsin kosketeltavissa, toisin sanoen tavara on fyysinen tuote. Palvelu taas on aineeton hyödyke. Tuotteeksi voidaan kutsua kaikkea, jota pystytään tarjoamaan markkinoilla ostettavaksi, huomattavaksi, käytettäväksi tai kulutettavaksi. (Lahtinen & Isoviita 1998, 132.) Tuote on monen tekijän yhteisvaikutuksen tulos. Yleensä tuote koostuu itse hyödykkeestä ja sitä täydentävistä osista. Hyödyke muodostuu tuotteen fyysisestä osasta, esimerkiksi pakkauksesta, tuotenimestä, tavaramerkistä ja ulkoasusta sekä tuotekuvasta. Täydentäviä tuotteen osia ovat esimerkiksi rahoitus, takuu, huolto, varaosapalvelu ja käyttöohjeet. (Anttila & Iltanen 1998, ) Tuotteen tulee olla hyvin rajattavissa, hinnoiteltavissa ja sisällöltään täsmennettävissä (Jämsä & Manninen, 2000, 13). Sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotteet ovat usein palveluja. Palvelu voi olla esimerkiksi toiminta tai suoritus. (Ylikoski 1998, ) Tuote voi olla myös materiaalinen, esimerkiksi ohjausmateriaali. Lisäksi tuote voi olla materiaalin ja palvelun yhdistelmä. Tuotteen tulee olla hyvin rajattavissa, hinnoiteltavissa ja sisällöltään täsmennettävissä. Tuotteen keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollossa lisäksi se, että tuote tehdään terveyden ja hyvinvoinnin sekä elämänhallinnan edistämiseksi. Tuotteeseen sisältyy lähes aina sitä tukeva vuorovaikutustilanne. Tämä näkökohta on tärkeä ottaa huomioon tuotetta kehitettäessä. (Jämsä & Manninen, 2000, ) Tuotekehitys tarkoittaa yleensä toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa täysin uusi tuote tai palvelu. Lisäksi voidaan parannella jotakin vanhaa tuotetta paremmaksi. (Jokinen 2001, 9-10.) Tuotekehitysprosessin käynnistymisen edellytyksenä on, että on olemassa tarve tuotteelle ja mielikuva sen toteuttamismahdollisuuksista. Tarve voi nousta esiin esimerkiksi asiakaspalautteesta, henkilökunnan kokemuksista tai erilaisista toimintatilastoista. (Jämsä & Manninen 2000, )

23 19 Tuotekehitysprosessi voidaan jaotella erilaisiin toimintavaiheisiin (kuvio 1). Tuotekehityksen ensimmäinen vaihe on usein ongelman tai kehittämistarpeen havaitseminen. Ensimmäistä vaihetta seuraa toinen vaihe, joka on ideointi ratkaisujen löytämiseksi. Näitä vaiheita seuraavat taas muut vaiheet, kuten tuotteen luonnostelu-, kehittely- ja viimeistelyvaiheet. Toimintavaiheet voivat olla käynnissä osittain myös päällekkäin. (Jämsä & Manninen 2000, 28.) Ohjausmateriaalin Raakaversion Testaus, kyselyn Valmis ohjausma- tarpeen havaitse- luonnostelu kautta kehittelyyn teriaali minen & ideointi KUVIO 1. Ohjausmateriaali tuotekehittelyprosessissa (mukaillen Jämsä & Manninen 2000; Jokinen 2001) 8.2 Kehittämisprosessi Tuotekehitysprosessi alkaa sillä, että tunnistetaan tarpeet ja todetaan ongelmat. Toisin sanoen varmistetaan, että on olemassa ongelma tai tarve, johon tuotekehityksestä on hyötyä. (Jämsä & Manninen 2000, 29, 85.) Uuden tuotekehitysprosessin aloittamisen tärkeimpänä edellytyksenä on, että tuotteen tarve ja sen toteuttamismahdollisuudet kohtaavat. Tarpeiden ja toteuttamismahdollisuuksien huomaaminen voi tapahtua aivan yllättäen tai tarkan haun perusteella. (Jokinen 2001, 18.) Saimaan sydänpiiri ry:n toiminnanjohtaja havaitsi tarvitsevansa työnsä tueksi uutta ohjausmateriaalia. Hän teki Mikkelin ammattikorkeakouluun Savonlinnan yksikköön tarjouksen opinnäytetyön aiheesta. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa ohjausmateriaali, joka käsittelisi jollain tavalla sydänteemaa. Vastasimme sydänpiirin tekemään tarjoukseen opinnäytetyöstä. Sovimme toiminnanjohtajan kanssa tapaamisen, jossa aloitimme ohjausmateriaalin ideoinnin.

24 8.3 Ideavaihe 20 Ideavaihe käynnistyy, kun on päästy yhteisymmärrykseen kehittämistarpeesta. Siitä taas alkaa ideointi erilaisten vaihtoehtojen löytämiseksi. (Jämsä & Manninen 2000, 35.) Ideavaiheessa hyödynnetään erilaisia luovan ongelmanratkaisun keinoja ja käytetään eri tahoilta tullutta tietoa. Ideavaiheen tuloksena päädytään ratkaisuun, jolla on mahdollista korjata havaittu ongelma tai vastata tunnistettuun tarpeeseen. (Jämsä & Manninen 2000, 85.) Tässä vaiheessa otetaan selvää myös esimerkiksi tuotteen mahdollisesta kehittämisestä aiheutuvista kuluista ja markkinoinnista. Toisin sanoen selvitetään, kannattaako tuote valmistaa, ennen kuin tehdään tuotteen toteuttamispäätös. Ideavaihe päättyy siis parhaimmillaan kehityspäätökseen. (Jokinen 2001,14.) Tapasimme Saimaan sydänpiiri ry:n toiminnanjohtajan, hänen kanssaan ideoimme opinnäytetyön aihetta. Saimme rajattua opinnäytetyön aiheen hyvin ja siitä tulikin selkeä. Näkökulmaksemme muotoutui sydänterveys. Sovimme, että käsittelemme työssä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyä ja sydänterveyden ylläpitämistä ravitsemuksen keinoin. Ravitsemuksen osalta tärkeiksi asioiksi muodostui rasvan käyttö, kuidun saanti ja sokerin sekä suolan saanti. Lisäksi käsittelemme hieman terveyden ylläpitämistä liikunnan keinoin. Nämä osa-alueet valitsimme toiminnanjohtajan toivomuksesta, koska hän on käytännössä havainnut ihmisten tarvitsevan kertausta ravinnon ja liikunnan merkityksestä sydänterveyteen. Päätimme tehdä tästä aiheesta ohjausmateriaalin tuotekehittelymenetelmällä. 8.4 Luonnosteluvaihe Tuotteen luonnosteluvaihe alkaa päätöksestä, millainen tuote on tarkoitus suunnitella ja valmistaa (Jokinen 2001, 21-22). Luonnosteluvaiheelle ominaista on analyysi, jolla selvitetään se, mitkä eri tekijät ja näkökohdat toimivat punaisena lankana tuotteen suunnittelussa ja valmistamisessa. Luonnosteluvaiheessa siis täsmentyy se, mitä ollaan tekemässä. Samalla päätetään, kuinka tuote toteutetaan. (Jämsä & Manninen 2000, 43, 85.) Tuotteen sisällön selvittäminen edellyttää aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta. Tässä vaiheessa selvitetään myös tuotteen kehittämisestä ja valmistamisesta aiheutuvat kustannukset. (Jämsä & Manninen 2000, 47, 51.)

25 21 Luonnosteluvaiheessa tapasimme uudestaan Saimaan sydänpiiri ry:n toiminnanjohtajan. Suunnittelimme yhdessä hänen kanssaan ohjausmateriaalin tarkan sisällön ja täsmensimme, millaisen ohjausmateriaalin kehitämme. Laadimme pöytäkirjan, jotta voimme tarvittaessa tarkistaa siitä, mitä on sovittu (liite 2). Tapaamisessa sovimme, että ohjausmateriaalilla ei ole erityistä kohderyhmää, vaan se tulee sopimaan kaikille. Tähän päädyimme, koska sydänterveyden edistäminen on tärkeää kaikenikäisille sukupuolesta riippumatta. Ohjausmateriaalin näkökulmana onkin sydänterveyden edistäminen. Sovimme, että ohjausmateriaalissa käsiteltäviä aihealueita ovat rasva, kuitu ja sokeri sekä suola. Lisäksi sovimme, että ohjausmateriaalissa käsitellään lyhyesti terveysliikuntaa. Ohjausmateriaalin tulisi herättää ryhmäläisten mielenkiintoa opittavaa asiaa kohtaan ja lisätä heidän motivaatiotaan elintapojen parantamiseksi. Havainnollistaminen on huomattu hyväksi keinoksi tehostaa oppimista. Kuvien avulla voidaan helposti havainnollistaa opittavia asioita. (Torkkola ym. 2002, 28.) Ohjausmateriaali alkaa ajatuksia herättelevillä kuvilla eri aihealueista. Ryhmäläisille esitetään aiheeseen liittyen kysymyksiä, joihin he pohdiskelevat yhdessä vastauksia pienryhmissä. Tämän jälkeen ohjaaja voi keskustella ohjattavan ryhmän kanssa siitä, mitä heille on noussut keskusteluissa esille. Vastaukset käydään yhdessä läpi ja perustellaan tutkittuun tietoon pohjautuen (kuvio 2). Ohjausmateriaali tulee olemaan keskustelupainotteinen. Herättelevä Kysymyksiä & Teoria tieto, Perustelut Käytännön kuva keskustelua vastaukset vinkkejä kysymyksiin KUVIO 2. Ohjausmateriaalin ideoiminen Valitsimme toteutustavaksi sekä kirjallisen että CD-ROM-muotoon tallennettavan ohjausmateriaalin. Näihin muotoihin päädyimme, koska esimerkiksi CD-ROMmuotoisena ohjausmateriaali on käytännöllinen toteuttaa. Lisäksi ohjausmateriaalia on CD-ROM-muodossa helppo päivittää ja täydentää uusimmalla tiedolla (Kanala & Levy 1999, 4 5). Päivitetystä ja täydennetystä CD-ROM-tallenteesta on helppo tulostaa

26 22 uutta materiaalia kirjalliseen ohjausmateriaaliin. Lisäksi valintaamme vaikutti se, että nämä muodot ovat myös helppokäyttöisiä sydänpiirin työntekijöille. Teemme ohjausmateriaalin PowerPoint-ohjelmalla, sillä siihen asiat pystytään kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä parantaa tekstin luettavuutta ja asian ymmärrettävyyttä. Saimme vapaat kädet ohjausmateriaalin ulkoasun toteuttamiseen. Halusimme, että ulkoasusta tulee selkeä ja asiallinen. Värien tulisi lisätä mielenkiintoa ja parantaa ymmärrettävyyttä. Värit eivät saa kuitenkaan häiritä tiedonkäsittelyä. Miellyttävä ulkoasu helpottaa ymmärtämistä ja kokonaisuuksien hahmottamista. (Wiio 2000, 96.) Väreiksi valitsimme sinisen eri sävyt, koska ne kuvaavat Mikkelin ammattikorkeakoulun tunnusvärejä, jotka esiintyvät myös koulun logossa ja Internet-sivuilla. Halusimmekin värien avulla mainostaa kouluamme. Värit toistuvat jokaisella sivulla, ja ne ovat mielestämme hyvät sekä sopivan neutraalit PowerPoint-tyyliseen työhön. Näin myös kuvat ja fontti on helpompi saada selkeästi esille taustan olematta häiritsevä. Varminta onkin valita taustaväriksi vaalea ja hillitty väri ja tekstiväriksi tummempi väri (Kanala & Levy 1999, 56). Käytämme ohjausmateriaalissa päätteetöntä kirjaisinlajia. Kirjaisinlajeja on sekä päätteellisiä että päätteettömiä. Pääte tarkoittaa kirjaimen alussa ja lopussa olevaa pientä kaarevuutta. Päätteettömät tyypit ovat suoraviivaisempia. Halusimme lisäksi tehostaa ja erottaa aihealueet toisistaan laittamalla otsikot sinisiksi muun tekstin ollessa mustaa. Tehosteet lisäävät luettavuutta, jos niitä käytetään harkiten. (Wiio 2000, 84, ) Kuvasimme itse ohjausmateriaaliin valokuvat digitaalisella kameralla, koska siten meidän ei tarvinnut miettiä tekijänoikeuksia. Lisäksi näin pystyimme itse suunnittelemaan aiheeseen sopivat kuvat ja saimme niistä mieleiset. Valitsimme kuvaamisen jälkeen sopivimmat ja onnistuneimmat kuvat ja muokkasimme ne Photoshopkuvankäsittelyohjelmalla. Kuvista muutimme lähinnä taustaväriä. Kuva ei saa olla pelkkä koriste tai sivun täytettä, vaan sillä tulisi olla jokin viesti, joka halutaan välittää lukijalle. (Loiri & Juholin 1998, 54.) Otimme kuvat aikaisemmin laatimamme kuvaussuunnitelman mukaisesti. Teimme kuvaussuunnitelman teoriatiedon ja sydänpiirin toiminnanjohtajan esille nostamien toiveiden sekä ehdotuksien pohjalta. Kuvaussuunnitelman ohella valmistelimme ohja-