Mari Rantasilan. elämän kirjat ja kirjastot. s. 3. Tilastot kertovat. Kirjallisuuskeskustelu SuomiAreenalla s. 6

Transkriptio

1 2/2013 atakirjastot Tietoa, taitoa, tarinoita Julkinen tiedote Tilastot kertovat erot kuntien kirjastojen rahoituksessa s. 14 Kirjallisuuskeskustelu SuomiAreenalla s. 6 Mari Rantasilan elämän kirjat ja kirjastot s. 3

2 Pääkirjoitus Kirjasto vaikuttaa Asko Hursti, kirjastotoimenjohtaja Porin kaupunginkirjasto Satakunnan maakuntakirjasto Julkinen talous on kuralla. Kuntien luottamushenkilöt joutuvat miettimään entistä tarkemmin, mihin vähenevät rahat käytetään. Kaikki haluavat tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä. Kunnalla palvelujen ylläpitäjänä on vastuu palveluista ja niiden laadusta. Päättäjille ei ole yhdentekevää se, miten kuntalaiset kokevat kirjaston merkityksen. Monissa kansalaisille suunnatuissa kyselyissä ihmiset ovat voineet arvioida kirjaston vaikutusta elämässään. Uusin valtakunnallinen kysely tehtiin viime keväänä. Kirjaston vaikutukset käyttäjien elämään ovat moninaiset ja ulottuvat lähes kaikille elämän osa-alueille. Kun tiedetään, että yli 70 prosenttia suomalaisista käyttää kirjastopalveluja, vaikutukset korostuvat. Satakuntalaiset ovat sangen yksimielisiä siitä, että kirjastot lisäävät sivistystä. Kirjasto on tiedon talo ja valtaosa kansalaisista katsookin, että kirjaston palvelut ovat auttaneet löytämään heidän tarvitsemaansa tietoa. Kirjastoja pidetään myös erittäin tärkeinä opiskelun kannalta. Kirjaston palvelujen katsotaan yleisesti tarjoavan virikkeitä vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Kirjaston käytön katsotaan myös li- Kirjaston vaikutukset käyttäjien elämään ovat moninaiset ja ulottuvat lähes kaikille elämän osa-alueille. säävän muiden kulttuuri- ja sivistyspalvelujen käyttöä. Enemmistön mielestä kirjasto on hyödyllinen työelämän kannalta. Suurimman osan mielestä kirjasto lisää henkistä hyvinvointia. Kun vielä lähes kaikki vastaajat ovat sitä mieltä, että kirjaston palvelut ovat parantaneet heidän elämänlaatuaan, on selvää, että kirjasto tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Kirjaston ja ylipäätään kulttuuripalvelujen vaikutuksesta ihmisten terveyteen puhutaan edelleen liian vähän. Jo kymmenen vuotta sitten Ruotsissa tutkittiin kirjaston käytön ja terveyden välistä yhteyttä. Tutkimuksen tulos yllätti kaikki: kirjaston käyttö lisää terveyttä ja pidentää ikää! Silloin tutkimukselle hieman naureskeltiin, mutta ei enää. Neurologi, tutkija Markku T. Hyyppä on tutkimuksissaan osoittanut viitaten myös moniin kansainvälisiin tieteellisiin tutkimuksiin, että kirjaston käyttö todellakin lisää terveyttä. Tiedonjano ja aktiivisuus, jotka yhdistävät kirjastonkäyttäjiä, ovat terveyden edistämisessä tärkeämmässä roolissa kuin on tiedetty. Rahaa meillä kirjastoissa on niukasti, mutta kehitämme palveluitamme tehtävä! Kirjastossa toimitaan pienillä pienestä suurta. Satakuntalaiset kaaseen, määrät ovat huimia. lisääntymisenä. Kirjan kanssa koko elämä Eeva Sinerjoki, Satakirjastot -lehden päätoimittaja Opin lukemaan ekaluokkalaisena ja lukutaidon hankkimisen kunniaksi hankittiin kirjastokortti. Tuohon aikaan kortti oli kirjastokohtainen, eli lähin kirjasto oli Käppärän sivukirjasto. Muistan lainanneeni ensimmäisenä päivänä Hanhiemon satuaarre-kirjan ja toisen, jonka nimi on jäänyt unohduksiin. 7-vuotiaan ajatus oli palauttaa kirja takaisin heti luettua, vaikka kirjastonhoitaja Nykyihmisen kiireinen elämänmeno vaatii hetken hiljentymistä tietokoneruutuun tuijottamisen sijaan. Kirja on arjen ylellisyyttä. ohjeisti kuukauden laina-ajan hyödyntämiseen täysimääräisesti. Tilalle lainasin todennäköisesti heti uutta, koska lukemisen nälkä oli suuri. Kirja on pysynyt mukanani näistä ajoista saakka. Satujen ääneen lukemisen tärkeyttä lapselle tuskin kukaan kiistää. Oman lapsuuteni tapoihin ääneen lukeminen ei kuulunut, sillä sen ajan koululaiset oppivat lukemaan omassa tahdissaan. Toiset innostuivat lukemaan, toiset eivät. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Itse olen kokenut omaehtoisen lukemisen toimivan. Satukirjat sai itse valita joko Joel Lehtosen Tarulinnan pelottavista saduista tai tunnetuista Grimmin saduista, joiden molempien kuvitus oli ajatuksia herättävää. Vanhemmat ovat tänä päivänä yhä suuremmassa roolissa lasten ajankäytön ohjaajina. Joillakin lapsilla harrastuksia ja tekemistä on liikaa, joillakin ei juuri mitään koulun ulkopuolella. Suomalainen tapa painottaa harrastukset arki-iltoihin, irti kouluympäristöstä sitoo vanhempia kuljetuksiin ja vähentää ehkä mahdollista lukemiseen käytettävää aikaa. Illat ovat ajankäytön kannalta sirpaleiset. Omassa lapsuudessani sai harrastaa, vaikkapa jumppaa 180 metrin päässä kotoa olevassa koulussa. Mutta jäipä aikaa lukemiseen, myöhemmin opiskeluun ja kirjoittamiseen. Kirja on kiva kaveri - lienee kultaisen 70-luvun iskulauseita. Kirjan kanssa ei tarvinnut pelätä olevansa yksin, vaikka kavereitakin suuressa kerrostalossa riitti. Pihaleikit, keinut ja karuselli tarjosivat sosiaalisuuden ja liikunnan. Ulkoilun jälkeen uni tuli kirjan kanssa, kun television myöhäisimmät ohjelmat oli suunnattu aikuisille. Nykyihmisen kiireinen elämänmeno vaatii hetken hiljentymistä tietokoneruutuun tuijottamisen sijaan. Kirja on arjen ylellisyyttä. Älä pelkää kysyä tyhmiä kysymyksiä. Niitä on helpompi käsitellä kuin tyhmiä virheitä. William Wister Haines Satakirjastot 2/2013 Satakirjastot-lehti on Satakirjastojen yhteinen asiakaslehti. Lehti ilmestyy nyt toista kertaa ja jaetaan seuraavissa kunnissa: Pori, Rauma, Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Siikainen, Säkylä ja Ulvila Kannen kuva: Harri Virta Toimituskunta: Päivi Almgren, Tea Aula, Asko Hursti, Sarianna Koivisto, Leena Purhonen, Anna Riihiluoma Päätoimittaja: Eeva Sinerjoki Taitto: Satakunnan ammattikorkeakoulun medianomi-opiskelijat Aliisa Jussila, Mira Metsälä, Marika Tossavainen Paino: Sanoma Oyj Forssa, Hämeen paino Jakelu: taloutta Itella Oyj 2 Satakirjastot 2/2013

3 Kulttuurin käyttäjästä kulttuurin lähettilääksi Mari Rantasila kulttuurin moniosaaja Teksti: Eeva Sinerjoki Kuva: Heikki Tyynysniemi Kirjastojen pitäisi olla monen eri kulttuurin kohtauspaikkoja Porilaissyntyisen Mari Rantasilan ensikosketus kirjastoon oli kirjastoauto, joka kävi hänen kotikylässään Hyvelässä. Mari sai sinne kirjastokortin vuonna 1967 ollessaan jo lukutaitoinen 4-vuotias. Kirjasto/kirjastoauto merkitsi minulle todella paljon. Hain sieltä lohtua, kun tuntui yksinäiseltä, tietoa erilaisista asioista sekä pakoa arjesta mielikuvituksen maailmaan. Hain kirjoista myös tukea omille ajatuksilleni ja tunteilleni. Myöhemmin rinnalle tuli myös musiikkikirjasto, joka tuli minulle tärkeäksi väyläksi musiikkiin, hän kertoo. Kirjasto on elävän kulttuurin kohtauspaikka 1970-luvun puolivälissä rakennetussa Porin uudessa kirjastotalossa oli myös työväenopisto, jossa toimi elokuvakerho ja Porin teatterinuoret. Mari kuului molempiin, joten talosta tuli hänelle sosiaalisen elämän keskus teini-iässä. Kirjastot ovat yhä enemmän monen kulttuurinalueen kohtauspaikkoja. Myös musiikkia ja elokuvia voi lainata ja kuunnella kirjastoissa. Kirjailijoiden luennot ovat myös tärkeitä. Kirjastojen pitäisi olla monen eri kulttuurin kohtauspaikkoja. Porin kirjasto ja työväenopisto samassa rakennuksessa olivat tavallaan edelläkävijöitä tässä asiassa. Vielä nykyään Mari käy Helsingissä kirjastossa edelleen tietenkin kirjojen takia, mutta myös hyvän palvelun ja luentojen vuoksi. Sieltä saa myös parasta nettiopastusta. Mari uskoo vakaasti, että kirjastolla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Kirjastoissa kirjallisuus tavoittaa myös heidät, joilla ei ole varaa ostaa kirjoja. Suomalainen kirjallisuus leviää laajemmalle lukijakunnalle kirjastojen kautta. Kirjailijat saavat myös korvauksia tästä käytöstä, joten se tuo heille palkkatuloja kirjoittamisesta. Kirjallisuuden pitää koskettaa Porin kaupungilla on kaksi kulttuurilähettilästä, joista ensimmäinen on koreografi, tanssitaiteilija Jorma Uotinen ja toinen näyttelijä, muusikko ja elokuvaohjaaja Mari Rantasila. Uotinen nimitettiin tehtävään syyskuussa 2010 ja Rantasila joulukuussa Nykyisin Mari lukee paljon ja koko ajan jotakin. Kirjallisuutta käytetään työhön, mutta myös vapaa-aika täyttyy kirjoista. Luen monenlaista kirjallisuutta, mutta tavalla tai toisella sen pitää koskettaa. En mielelläni jätä kirjoja kesken, mutta joskus on sitäkin tapahtunut. Luen erityisesti kotimaista kirjallisuutta, koska se peilaa sitä yhteiskuntaa, missä elän, kertoo Mari. Mitkä ovat olleet Marin sykähdyttävimmät lukukokemukset? Vaikea sanoa, niitä on ollut niin paljon. Tavallaan ne kirjat, joista olen tehnyt elokuvan tai teatteriesityksen kuten Annikka Idströmin Isäni, rakkaani, Simone de Beauvoirin Kutsuvieras, Mari Mörön Kiltin yön lahjat tai Risto Räppääjä -sarja. Ne kaikki ovat kulkeneet kanssani niin pitkän matkan. Lapsena Peppi Pitkätossu teki suuren vaikutuksen. Pinokkio ja Kymppi juksauksessa -kirjat saivat minut itkemään, koska olin kova tyttö narraamaan ja ne saivat minut tuntemaan syyllisyyttä asiasta. Kymppi juksauksessa kyllä myös lohdutti. Tietokirjoista Marjo Nurmisen Tiedon tyttäret oli avartava lukukokemus. Satakirjastot 2/2013 3

4 Menneisyyden varjoja valottamassa Teksti: Tapio Koivukari Kuva: Veikko Somerpuro Tapio Koivukarin (raumalainen kirjailija, s.1959) historialliset romaanit: Saaristolaissaaga: Luodetuulen maa (2002) Missä aallot murtuvat (2005) Sumun lokikirja (2009) Sodan varjoista -sarja: Meren yli, kiven sisään (2007) Käpykaartilaiset (2013) Islannista: Ariasman kertomus valaanpyytäjistä Kirjailijana minulle kiehtovimmaksi ja luontaisimmaksi lajityypiksi on osoittautunut historiallinen romaani. Onhan sitä kirjoittanut varsinkin lyhyempiä kertomuksia nykyajasta tai jopa scifiin vivahtavia vaihtoehtoisen maailman kuvauksia, mutta useimmat kirjat vain pakkkaavat syntymään historiallisina romaaneina. Joskus minulta on kysytty syytäkin siihen. Ehkä jonkinlainen selitys löytyy lapsuudestani. Olen ainut lapsi, vietin lapsena pitkiä aikoja sukulaisten mökillä ja kuulin paljon kertomuksia siitä, millaista oli ennen. Opin lukemaan ennen kouluunmenoa ja löysin isäni historiankirjat. Tiesin Thermopylain tai Salamiin taistelut, Hannibalin ja Caesarin sotaretket. Ja olin tietysti usein pienemmän ja heikomman puolella, gallialaisten tai myöhemmin intiaanien. Kaikki se kiehtoi ja kiinnosti, mikä poikkesi myöhemmästä, voittajien ehdoilla rakennetusta maailmasta. Halusin tietää enemmän, yrittää kuvitella, millaista elämä oli ollut ennen. Ja yhtä lailla maailmaani vaikutti se, että mainittu mökki oli meren saaressa. Kasvoin paatissa, isäni tekoisessa, joka minulla on vieläkin. Meri on puolet isänmaasta, kuuluu islantilainen sanonta. Minulle se oli lapsena ja nuorena enemmän totta kuin milloinkaan sen jälkeen. Olin julkaissut jo pari Raumalle ja Rauman saaristoon sijoittuvaa sukusaagan nidettä, kun muuan lukija otti yhteyttä. Kertoi jatkosodan aikaisista käpykaartilaisista. Joukosta, joka nälissään ja lopullisesti ulkopuolisina lähti varkaisiin, murtautui aittoihin ja puoteihin kolmen pitäjän alueella. Haki lanttuja, perunoita ja kaalia toisten pelloista, nuottasi särkiä metsäjärvistä. Aihe tuntui heti kiinnostavalta, kului vain vuosia, ennen kuin ennätin siihen tarttumaan. Aineistoa kokoamaan ja ihmisten ratkaisuja ihmettelemään. Ja ihmeteltävää riitti. Miksi joku vanhemman ikäluokan mies, joka oli jo talvisodassa ollut huoltotehtävissä, valitsi kuitenkin metsään piiloutumisen, kun perhe jäi ilman sotapalkkaa ja koko joukkoa katsottiin kylällä pitkin nokanvartta? Näkisin, että kirjallisuuden tehtävä on osaltaan kirjoittaa auki menneisyyden varjopaikkoja, antaa ääni heille, joiden tarinaa ei ole kuultu, ja kertoa myös hävetyistä asioista. Uskoivatko miehet, että sota olisi pian ohi vai pelkäsivätkö he rintamalle joutumista niin paljon? Mikä oli aatteen ja vakaumuksen osuus heidän valinnoissaan? Mikseivät toiset kyläläiset antaneet heitä ilmi jo paljon aiemmin? Muunmuassa tällaiset kysymykset nousivat mieleen aineistoa kootessa. Ja rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, että Luodetuulen maahan sisältyvää kansalaissota-jaksoa tehdessäni minun oli suhteellisen helppo samaistua vuoden 1918 punakaartilaisiin. Mutta käpykaartilaisuus, karkuruus on jotain jo niin äärimmäistä änkyrää, että siihen piti oikein asiakseen asettua. Ja kirjoittaa romaaniin vastapainoksi vielä virallisen Suomen mies, joka tietysti virkansa puolesta oli rintamapalveluksesta vapaa. Tässä yritin säilyttää jonkinlaisen tolkun, kohtuuden ja tasapuolisuuden. Eli yritin tehdä käpykaartilaisten valinnat ymmärrettäviksi. Lukija myös hyväksyttävää vai ei. Ja kysyä voi, missä määrin on sitten edes tarpeellista tai mahdollista hyväksyä tai tuomita menneitten sukupolvien tekoja. Ja nimismiehestä halusin kirjoittaa inhimillisen hahmon, en mitään pyhimystä enkä irvikuvaa. Vaan laillisuuteen uskovan isänmaallisen miehen omine kipuineen. Karkuruus on ollut monille vaikea asia ja saattaa kuohuttaa tunteita vieläkin. Samoin monien haaveet Suur-Suomesta olivat nekin jotain, joista häveliäästi vaiettiin sodan jälkeen. Näkisin, että kirjallisuuden tehtävä on osaltaan varjopaikkoja, antaa ääni heille, joiden tarinaa ei ole kuultu, ja kertoa Menneisyydestä voi oppia, sanotaan. Paras oppi on uskoakseni saatavissa menneisyyden vaikeista asioista ääni, yltiöisänmaallinen nimis- päättäköön, onko ymmärrettävä kirjoittaa auki menneisyyden myös hävetyistä asioista. ja toisenlaisista näkökulmista. Kirjasto lähestyy lähiötä Tapahtumapäivä Porin kaupunginkirjastossa järjestettiin Kirjasto lähestyy lähiötä - hankkeeseen liittyvä tapahtumapäivä. Lapsille suunnatusta ohjelmasta vastasivat mm. Rokkiritari-yhtye (kuvassa) sekä Porin Teatterinuorten improvisaatioteatteri ja lukukoira Topi. Kuva: Marja Luukkonen. Kirjasto lähestyy lähiötä - hankkeen tapahtumapäivä ja Kirjastoauto 10 vuotta- näyttely Väinölän liikekeskuksen pihassa Oikealla projektityöntekijä Päivi Salminen. Kuva: Taina Kankaansivu!! 4 Satakirjastot 2/2013

5 Kansan syviä rivejä hyvin palvelevaa kirjastolaitosta ei saa ajaa alas, toteavat kansanedustajat Anssi Joutsenlahti ja Sampsa Kataja. Kirjasto on kaikkien yhteinen tietolähde ja aineistopankki Teksti ja kuva: Eeva Sinerjoki Kirjaston merkitys tulisi nähdä laajasti myös talouden taantuman aikana. Kysyimme heinäkuisen Suomi Areenan yhteydessä kansanedustajien mielipiteitä lukemisesta, kirjallisuudesta ja kirjaston tulevaisuudesta. Haastateltavina ovat tällä kertaa kansanedustajat Sampsa Kataja ja Anssi Joutsenlahti. Miten kuvailisitte suhdettanne kirjastoon ja/tai kirjallisuuteen? Kataja: Kirjasto on lähes jokaviikkoinen ystävä. Kun kotiin tulee vain Hesari, Länsi-Suomi ja Satakunnan Kansa, löytyvät muut lehdet lukusalista. Samalla käyn sitten vaihtamassa kirjat, joiden parissa on hyvä päästä irti työstä. Toisaalta työhönkin liittyvät kirjat löytyvät usein kirjaston hyllyiltä. Eniten perheessämme lainataan kuitenkin lastenkirjoja ja poikien harrastuksiin liittyviä lehtiä. Joutsenlahti: Kirjakauppiaan poikana suhteeni kirjoihin on aina ollut läheinen. Siksi omakotitalossanikin on kirjahyllyjä lähes jokaisessa mahdollisessa paikassa ja kirjojen määrä on valtava. Mökilläkin on satoja kirjoja. Luen nykyisin tehtäväni vuoksi politiikkaan liittyviä kirjoja sekä elämäkertoja ja uskonnollista kirjallisuutta. Läheisimpiä kirjailijoita ovat vanhat suomalaiset mestarit Aleksis Kivestä ja Eino Leinosta alkaen. Pentti Haanpää on suosikkikirjailijani. Kirjastoja en nykyisin paljoakaan ehdi käyttämään, poikkeuksena eduskunnan kirjasto, josta lainaan jotain uutuuksia, joita en aio ostaa omaan hyllyyn. Ehdittekö tällä hetkellä työpaperien lisäksi lukea muuta kirjallisuutta tai kirjallisia tekstejä ja jos niin minkälaista? Tämän voi myös esittää kuvitteellisena, eli mitä lukisitte, jos siihen olisi riittävästi aikaa? Kataja: Aiemmin hain enemmän toimintaa esimerkiksi Dan Brownin ja Ilkka Remeksen kirjoista. Huumoripläjäyksetkin kuten Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen piristävät silloin tällöin. Viimeksi suurimman vaikutuksen on kuitenkin tehnyt Paulo Coelhon tuotanto ja elämän olemuksen tutkinta. Joutsenlahti: Kirjahyllyni ovat täynnä lukemattomia kirjoja, haaveena on joskus saada niin paljon aikaa, että voisin lukea niitä mahdollisimman paljon. Lukemisen tapa muuttuu, tutkimukset tukevat tätä väitettä. E-kirja ja e-lehdet muuttavat käsitystämme lukemisesta ja silmäilevän lukemisen pelätään osittain korvaavan syventyvän, perinteisenä pidetyn lukemisen. Mitä ajatuksia nämä ajatukset teissä herättävät? Kataja: Yksi ei ole toiselta pois. Suurin osa meistä omaksuu molemmat, mutta toisille sopii toinen. Silmäily toimii aina sisäänheittäjänä kiinnostaviin aiheisiin. Joutsenlahti: Printtilehtien häviämisestä verkkolehtien tieltä puhutaan paljon. Lehtien lukeminen vie ajan tasalla pysymiseksi suuren osan ajasta. En kuitenkaan kirjojen osalta usko e-kirjojen syrjäyttävän painettuja kirjoja. Itse esimerkiksi kustannan juuri 70-vuotispäiväkseni blogikirjoituksistani kootun 300-sivuisen opuksen. Haaveena saada niin paljon aikaa, että voisin lukea mahdollisimman paljon. Mikä on mielestänne kirjaston merkitys tiedonsaannin ja sivistyksen tarjoajina nyt ja tulevaisuudessa? Onko kirjastolaitoksella odotettavissa uhkia? Kataja: Kirjasto on kaikkien yhteinen tietolähde ja aineistopankki oli kyse kaunokirjallisuudesta tai tiedosta. Kirjaston on seurattava aikaansa ja ihmisten muuttuvia tarpeita. Uskon, että näin myös tapahtuu. Näytöt ovat hyvät. Joutsenlahti: Kustannuskehitys eli budjettivajeet ovat uhka kaikilla aloilla. Kankaanpäässä jouduttiin lopettamaan suositut ja todella tarpeelliset kirjastoauton palvelut. Toivottavaa on, ettei nykyistä kansan syviä rivejä hyvin palvelevaa kirjastolaitostamme ajettaisi alas. Onko mielessänne kirjaa, joka muutti maailmankuvanne tai muuta merkittävää teosta, joka ansaitsee tulla mainituksi? Kataja: John Steinbeck: Vihan hedelmät. Joutsenlahti: Tietysti Raamattu on ykkössijalla. Herännäisyyteen tutustutti Olavi Kareksen viisiosainen Heränneen kansan vaellus, Paavo Ruotsalaiseen Aukusti Oravalan Erämaan profeetta. Thomas Wilcoxin Kallis hunajan pisara opastaa kristilliseen nöyryyteen. Mainitsen myös Haanpään 10-osainen kootut teokset. Satakirjastot 2/2013 5

6 Onko kirjallisuus kesytetty? Teksti: Eeva Sinerjoki Kuva: Tarja Puodinketo Kirjailija Tuula-Liina Varis, asiantuntija Pauli Aalto-Setälä ja kustantaja Timo Ernamo käyttivät puheenvuoroja Suomi Areenan heinäkuisessa keskustelutilaisuudessa Porin kaupunginkirjastossa otsikolla Onko kirjallisuus kesytetty? Suomi on lukija- ja kirjoittajakansaa Hyväntuulista ja rentoa keskustelua luotsannut kirjailija Taina Teerialho viettää 25-vuotisjuhlavuottaan kirjailijana ja on eräänlainen satakuntalaisuuden tulkki. Runsaslukuinen yleisö johdateltiin lukemisen, kirjoittamisen ja kustantamisen kautta kirjan monivivahteiseen ja osittain raadolliseenkin maailmaan. Suomalaiset lukevat paljon ja tämän lisäksi arvellaan joka neljännen suomalaisen kirjoittavan itse tekstejä pöytälaatikkoonsa. Esikoiskirjailijoita nousee kaikista ikäryhmistä, kuten kirjailija, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis, joka itse kirjoitti esikoisromaaninsa yli 50-vuotiaana. Puheenvuoroissa nousi esiin talouden realiteetit. Kirjallisuus ei taloudellisesti ole kannattavaa yhdessäkään Euroopan maassa, kun taas muilla mittareilla arvioituna kirjallisuus voi hyvin. Timo Ernamo toi esille asiaproosan merkityksen nykylukijalle. Tietokirjallisuuden ja populäärin kirjallisuuden yhdistelmä vetoaa myös Pauli Aalto-Setälään, jonka mukaan kaikista uusista kirjoista 70 prosenttia edustaa tietokirjallisuutta. Hyvin kirjoitettu on yleensä hyvin ajateltu, kertoi Aalto-Setälä. Kirjallisuus ei taloudellisesti ole kannattavaa yhdessäkään Euroopan maassa, kun taas muilla mittareilla arvioituna kirjallisuus voi hyvin. Myydyimmät ovat muutamien nimekkäiden kirjoittamat kaunokirjalliset teokset. Kirjailijat tekevät kirjoittamisen lisäksi kaikenlaista muuta alaan liittyvää työtä tullakseen toimeen, sillä kirjailijan työtulo Suomessa on keskimäärin 2000 euroa vuodessa. Lukeminen on taloudellisessa kriisissä sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäveron nousun myötä. Pitkällä tähtäimellä tämä vaikuttaa vääjäämättä lukemisen volyymiin ja kiinnostavuuteen. Kirja on kestävä mutta melko kallis hankinta, todettiin keskustelussa. Kirjailija kaipaa kritiikkiä Kirjallisuus on kansakunnan muisti. Kirjailija tarvitsee julkisuutta, mutta joko sitä on liikaa tai liian vähän. Tietyt kirjailijat nousevat mediassa muiden ohi. Kirjallisuuskritiikki olisi erittäin tärkeä kirjailijalle, mutta kritiikkejä julkaistaan sanomalehdissä liian vähän. Tuula-Liina Varis kokee tärkeäksi lukijoidensa tapaamisen. Suora palaute auttaa kirjailijaa näkemään sen, miten lukija kokee tekstin, väittää Varis. Lukupiirit koetaan myönteisenä, lukemista tukevana mutta samalla vahvasti sosiaalisena toimintana. Mistä kirjailija Suomessa uskaltaa kirjoittaa? Suomessa kirjallisen sisällön tuottaminen on vapaata, todettiin yhdestä suusta. Muualla maailmalla valta on saattanut kesyttää kirjallisuuden, mutta meillä saa kirjoittaa periaatteessa mistä vaan. Kaupallisuuden ja näkyvyyden varmistamiseksi on kirjailijan joskus tehtävä myönnytyksiä, tabuja ei kuitenkaan ole. Kuten kirjailija Veijo Meri on todennut, kirjallisuus lisää maailmaa. Kirjallisuuskeskustelun vieraat jakoivat omakohtaisia lukuvinkkejä. Tuula-Liina Varis suositteli Tommi Melenderin esseekokoelmaa Yhden yön orgiat. Timo Ernamo mainitsi Kjell Askildsenin tuotannon ja Pauli Aalto-Setälä löysi suosikikseen myös tähän hetkeen sopivan Dostojevskin Idiootin. Kirjallisuuden ytimessä Taina Teerialho (vas.), Pauli Aalto-Setälä, Tuula-Liina Varis ja Timo Ernamo. 6 Satakirjastot 2/2013

7 Kirjaston lukuvinkit Leena Purhonen kirjastotoimenjohtaja Nakkilan kunnankirjasto Tok Kilmoori ja Mirabella Markus Nummen Karkkipäivä käsittelee vakavaa ja ajankohtaista aihetta. Kirjan ympäristö on tavallinen kerrostalolähiö. Romaania kirjoittava Ari kohtaa kaupassa Tomin, joka takertuu häneen. Tilanhallintasuunnittelija Paula tekee uraa. Katri työskentelee lastensuojelussa. Tarina etenee päähenkilöiden vaihtuvien näkökulmien kautta. Mielikuvitusleikeissään Tomi on Tok Kilmoori, jonka tehtävänä on pelastaa prinsessa Mirabella. Mutta mikä on totuus, millaisia salaisuuksia elementtitalot kätkevät sisuksiinsa? Loppua kohti kirjan juonesta tulee niin jännittävä, ettei sitä malta laskea käsistään. Lukemisen jälkeen kirja ei unohdu, vaan jää vaivaamaan mieltä. Aikamoinen reissu takana. Avaruudesta tuotu käsittämätön lapsenusko ja suoraviivaisuus. Pieni helmi Hernán Rivera Letelierin kirja Elokuvankertoja sijoittuu Chileen. Pienessä köyhässä kylässä asuvan Marían perheellä ei ole varaa ostaa elokuvalippuja jokaiselle, joten María lähetetään katsomaan, kun kylän elokuvateatteriin tulee kuuluisa elokuva. María kertoo näkemästään niin, että pian hänen kuvauksiaan tulevat kuuntelemaan perheenjäsenten lisäksi koko kylän väki. Kirja on sivumäärältään pieni, mutta siinä tapahtuu paljon, myös rivien välissä. Taustalla on perheen tragedian lisäksi Chilen todellisuus. Kirjassa on lumoavan kaunis tunnelma, vaikka tarina on hyvin surullinen. Nuorille ja aikuisille Marja-Leena Tiaisen kirja Kahden maailman tyttö ilmestyi samana syksynä kuin Jari Tervon Layla, mutta koska kyseessä on nuortenkirja, se ei saanut ollenkaan samanlaista julkisuutta. Päähenkilö Tara on kurdityttö aivan kuin Laylakin. Hän elää kirjan nimen mukaisesti kahdessa maailmassa, toisaalla ovat perhe ja sukulaiset sääntöineen ja rajoituksineen, toisaalla suomalaisten teinien tavallinen elämä. Kirja sopii sekä nuorten että aikuisten luettavaksi, se on realistinen ja ajankohtainen. Suomi on nykyään oikeasti monikulttuurinen, tällaista tapahtuu silmiemme alla, mutta näemmekö me? Pidin kirjasta enemmän kuin Jari Tervon teoksesta, jossa pyritään käsittelemään valtavan paljon asioita yksien kansien sisällä ja Laylan tarina jää lopulta sivurooliin. Tara on elävä ja todellinen. Junamatkalla Rosa Liksomin Hytti nro 6 voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011, eikä syyttä. Suomalainen tyttö matkustaa junalla Siperian halki Mongoliaan vuoden 1986 kevättalvella. Hyttikumppaniksi hän saa keski-ikäisen venäläisen rakennusmiehen. Kirjaan sisältyy koko laaja Venäjänmaa, Neuvostoliiton todellisuus, nuoren tytön unelmat ja pettymykset. Kertomus on samalla kertaa absurdi ja tosi. Siinä tuntuu matkan liike, mahorkan ja sipulin hajut, menneisyys ja tulevaisuus. Kirja on julkaistu myös Pertti Sveholmin erinomaisesti lukemana äänikirjana. Lukeminen toi tekstin esille tytön kannalta, mutta kuunteleminen antoi enemmän ääntä miehelle. Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset. Lukuromaani Ruotsalainen Majkull Axelssonin kirjan Huhtikuun noita luin aikoinaan yhteen menoon aurinkoisen kesälomapäivän aikana. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut jättää käsistään. Kirja kertoo laitoksessa asuvan vaikeavammaisen Desirèen kautta neljästä naisesta ja heidän äidistään, tarina on maaginen, yhteiskuntakriittinen ja mielikuvituksellinen. Odotukseni olivat siis korkealla, kun kesälomalla tartuin hänen juuri suomennettuun romaaniinsa Kuparienkeli. Enkä pettynyt. Syysmyrsky ajaa joukon ihmisiä suojaan Minnan pitämään tienvarsikuppilaan. Suljetussa tilassa jokainen joutuu käymään läpi elämäänsä ja paljastamaan sisintään, valheet paljastuvat. Myrsky puhdistaa ilmaa ja kaikkia odottaa lopussa uusi alku. Mansikkamäen Elina Teksti: Leena Falttu, Eurajoki kirjastoautonkuljettaja-virkailija Eurajoen Kuivalahdella kesällä 2012 esitettyyn samannimiseen näytelmään perustuva Mansikkamäen Elina on romaani, jonka kirjoittajat Marja Hiltunen ja Leena Falttu halusivat kertoa Elinasta ja kuvitteellisesta Sammaliston kylästä enemmän kuin puolitoistatuntiseen näytelmään mahtuu. Tuloksena oli lähes 400-sivuinen kirja. Kaikki vuoropuhelut käydään kirjassa Eurajoen murteella ja mukana on myös karjalan murretta. Eurajoen murre on kirjoittajien oma arkimurre, karjalan murre taas on yleiskarjalaa, jossa on käytetty kirjailijan vapautta. Elinan sota-aika Sammaliston kylässä Eurajoella eletään 1940-lukua ja jatkosota alkaa. 17-vuotiaan Elinan sulhanen, Osku, joutuu lähtemään rintamalle ja katoaa. Elinan on mentävä naimisiin ison talon isännän, Juuselan Markun kanssa, selvitäkseen tukalasta tilanteesta, sillä pian Oskun lähdön jälkeen hän huomaa odottavansa lasta. Avioliitto osoittautuu kuitenkin pettymykseksi molemmille ja tarvitaan useita vuosia ja molempien henkistä kasvua, ennen kuin yhteiselo alkaa sujua. Sittenkään kaikki ei ole selvää, vaan elämällä on vielä yllätys tarjottavana. Elinan ja Markun tarinan lisäksi kirja kertoo kyläläisten elämästä ja kuvailee kotirintaman tunnelmia. Eletään pula-aikaa säännöstelyineen ja Kansanhuollon tarkastuksineen. Juuselaan on myös sijoitettu Poskiparran perhe Säkkijärveltä. Karjalaisperheen erilainen elämänasenne ja murre rikastuttavat Juuselan talon ja koko kylän elämää. Eletään pula-aikaa säännöstelyineen ja Kansanhuollon tarkatuksineen. Myös muutama oikeasti Eurajoella elänyt ihminen on kirjassa mukana. Rovasti Suojamaa vihkii parin, kätilö Kerttu Kivi auttaa Elinan lapset maailmaan ja kunnanlääkäri Leikkaa vierailee talossa kirjan lopussa. Kirjassa kuvataan sodan otetta ihmisiin, rakkautta ja luopumista, mutta myös ihmisistä löytyvää voimaa vaikeissa tilanteissa ja sitä, miten ihminen loppujen lopuksi on oman onnensa seppä. Elina kasvaa tarinan aikana nuoresta ja arasta torpan tytöstä, ison talon emännäksi, joka uskaltaa vähitellen tehdä itsenäisiä päätöksiä, sen sijaan että vain mukautuisi toisten tahtoon. semiin kotiseutukirjoihin, joita taas Leena on ollut si Eurajoella kirjastoauto konsulttina että yhdessä miehensä kanssa heidän lästä ja isän puolelta hän on karjalainen, Räisälän pitäjästä. Leenan juuret Yhdessä kirjoittaminen Kirjoittajat tutustuivat toisiinsa kirjoittamisen merkeissä: Marja on kirjoittanut Eurajoen kotiseutuyhdistyksen julkai- mukana toimittamassa. Leena tunnetaan lisäk- Kirjakravun kuljettajavirkailijana ja Marja työskentelee sekä ihonhoito- omistamassaan puusepänyrityksessä. Kirjoittajat ovat syntyperäisiä eurajokelaisia ja halusivat sijoittaa romaanin omaan kotipitäjäänsä. Marjan äidin suku on Koivunimen ky- ovat Eurajoen Mullilan kylässä. myös jatkuu: Elinan ja hänen tyttärensä Maijan tarina on saamassa jatkoa. Satakirjastot 2/2013 7

8 Kirjasto tervehdyttää palvelua mielenterveyskuntoutujille Teksti: Johanna Jyrkinen, projektityöntekijä, Porin kaupunginkirjasto Kuva: kuvapankki sxc.hu Vuoden 2013 alusta on Porin kaupunginkirjastossa ollut käynnissä mielenterveyskuntoutujille suunnattu Kirjasto tervehdyttää -projekti, joka on yksi kirjaston opetus- ja koulutusministeriön rahoituksella toteutettavista projekteista. Projektissa tehdään yhteistyötä sosiaali- ja terveysalojen kanssa sekä suunnitellaan ja toteutetaan kirjastopalveluja, joissa otetaan huomioon erityisryhmien tarpeet. Koska kyseessä on kirjastolle uusi aluevaltaus palvelutarjonnan saralla, päätettiin kokeilu aloittaa pienesti, yhdellä kohderyhmällä, kertoo projektityöntekijä Johanna Jyrkinen. Yhteistyökumppaniksi projektiin pyydettiin Porin kaupungin aikuissosiaalityön lisäksi Klubitalo Sarastus, joka on työpainotteinen kuntoutumispaikka psyykkisesti sairastuneille henkilöille. Räätälöityä saavutettavuutta Saavutettavuus on jo pitkään ollut tärkeä osa kirjastopalvelujen suunnittelua, mutta usein sen katsotaan tarkoittavan vain fyysistä saavutettavuutta. Porissa haluttiin tarjota räätälöityä palvelua ja keskittyä fyysisen saavutettavuuden lisäksi Klubitalo Sarastus on työpainotteinen kuntoutumispaikka psyykkisesti sairastuneille henkilöille. myös sisältöjen ja toimintojen saavutettavuuteen. Kesäkuun alussa järjestimme ensimmäiset kirjastovierailut kah- delle Sarastuksen ryhmälle. Ryhmille järjestettiin yleisesittely kirjastotalosta ja sen palveluista. Vaikka monet vierailuille osallistuneista olivatkin aktiivisia kirjastonkäyttäjiä, vierailulla ilmeni uusia asioita Porin kaupunginkirjastosta. Palaute oli Jyrkisen mukaan erittäin positiivista. Vierailuja aiotaan jatkaa syksyllä erilaisin sisällöin. Suunnitteilla on esimerkiksi palautus- ja lainausautomaattien käyttöä opettava vierailukerta. Osaaminen lisääntyy yhteistyöllä Vierailujen lisäksi syksyllä aloitetaan lukupiiri-pilotti sarastuslaisten kanssa. Lukupiiri ei ole aivan perinteinen, vaan siihen yhdistetään myös kirjavinkkausta. Tarkoituksena on, että paikalla olisi sekä kirjastonhoitaja että mielenterveystyön ammattilainen. Idea tämäntyyppiseen pilottiin virisi projektiryhmässä kirjaston ja sosiaali- ja terveysalojen edustajille yhteisesti järjestelystä kirjallisuus- ja leffaterapiakoulutuksesta. Näin saamme yhdistettyä sekä kirjaston osaamisen sekä mahdollisuuden pienimuotoiseen kirjallisuusterapiaan, koska tätä osaamista kirjaston henkilökunnalla taas ei ole. Lukupiirissä käsitellään esimerkiksi pieniä mietelauseita, runoja tai novelleja ja niistä kumpuavia tunteita. Tämän lisäksi vinkataan muita samantyyppisiä tekstejä, projektityöntekijä Jyrkinen kertoo. Kirjastovierailujen ja lukupiirin lisäksi on projektissa luvassa syksyllä vielä koulutusta kirjaston henkilökunnalle. Asiakaspalvelussa henkilökunta kohtaa haastavia tilanteita esimerkiksi uhkaavasti käyttäytyvän asiakkaan kanssa. Tietoja ja taitoja tällaisiin tilanteisiin haetaan koulutuspäivässä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Kyllä täällä pidetään huolta Teksti: Jaana Saherma Kuva: Eeva Sinerjoki Kovin moni ei tiedä, että sairaalassakin voi olla kirjasto. Porissa keskussairaalan tiloissa on palvellut kaupunginkirjaston toimipiste jo 50 vuotta. Kirjaston tarkoituksena on auttaa potilaita tervehtymään, mutta virkistystä, elämyksiä ja tietoa jaetaan myös henkilökunnalle ja muillekin paikalle saapuneille. Sairaanhoitopiirin kirjastomyönteisyys näkyy aineiston hankintaan myönnettyinä varoina sekä kirjaston 90-luvulla rakennettuina, valoisina tiloina. Kirjaston kokoelmat ovat laajat, mutta aineistoa voidaan tilata tarpeen mukaan koko Satakirjastojen alueelta. Samoin on palautuksen laita eli lainat voi palauttaa vaikka kotipaikkakunnan kirjastoon. Monelle on uutta se, että toimimme samoin kuin muutkin Satakirjastot. Hoitoajat ovat nykyisin sen verran lyhyet, että kovin tuhtia teosta ei tahdo sairaalassaoloaikana saada luettua loppuun. Potilaita helpottaa, kun ei tarvitse kaiken sairaalajännityksen lisäksi jännittää, ehtiikö saada murhaajan selville, toteaa kirjastonhoitaja Jaana Saherma. Ja toisin kuin luulisi, sairaalassa tosiaan luetaan paljon sairaalaympäristöön sijoittuvaa jännityskirjallisuutta... Kirjaston kirjakärry kiertää osastoilla säännöllisesti, mutta luettavaa voi hyvin tilata vaikka etukäteen ennen leikkausta. Jos lukuhalut heräävät vasta sairaalassa, eikä kärry osu kohdalle, kirjastoon soittamalla toimitamme kirjat suoraan potilashuoneeseen, kertoo kirjastonhoitaja. Kirjojen lisäksi lehdet ja äänikirjat ovat kysyttyjä potilaiden keskuudessa. Äänikirjoja meillä onkin mukava kokoelma. Kirjaston tiloissa on yleisölle tarkoitettu tietokone, jolla voi hoitaa sähköpostiasiat tai vaikkapa laskujen maksamisen. Sairaalassa käy myös paljon väkeä potilaiden saattajina tai erilaisissa kokeissa. Kun aika käy pitkäksi, kirjasto tarjoaa tilan, jossa voi selata päivän sanomalehdet tai syventyä lukuisiin aikakauslehtiin, kirjastonhoitaja vinkkaa, ja toivottaa samalla sairaalassa kävijät tervetulleiksi. Faktaa Keskussairaalan kirjastosta Satakunnan keskussairaalan N-siivessä, 0-kerroksessa talvipuutarhaa vastapäätä Avoinna arkisin klo Kirjoja, äänikirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä musiikkia ja dvd-levyjä Osastoilla kiertävä kirjakärry Potilaskierrosta valmistelevat Jaana Saherma ja juuri eläkkeelle siirtynyt Ritva Hirvonen. 8 Satakirjastot 2/2013

9 Palkintoina arvotaan kolme 30 :n lahjakorttia kirjakauppaan oman valinnan mukaan! Tunnetko elokuvia -tietokilpailu Mikä suomalainen klassikko anagrammiin kätkeytyy? Kilpailussa on mukana elokuvia 1940-luvulta tähän päivään, niin kirjallisuuteen kuin käsikirjoitukseenkin perustuvia ja pääosista löytyy monta pitkän linjan näyttelijää. 1. Kotiseudun hajua Vihje: unelma rintamamiestalosta 4. Sormen esipuhe Vihje: aikansa Salatut elämät 3. Sen vuoksi jäin Vihje: Vatasen pako Demokratian hankaluus 2. Talonmies tontusta Vihje: todellinen klassikko Uros ivaa Vihje: lähiöelämää Vihje: suomalainen murhenäytelmä 7. Kivun kurssilla Vihje: Ansa ja Tauno 8. Veltto mato Vihje: parinvaihtoa 9. Vastuuton Antero ui Vihje: metsätöissä 10. Armas lue Vihje: Eeva-Kaarinan bravuuri Ratkaise anagrammit. Palauta kuponki kirjastoosi mennessä! Nimi Puhelinnumero Sähköposti Satakirjastot 2/2013 9

10 KANSALAIS- ALOITTEET uusi palvelu kirjastoissa Terveiset Sastamalasta Teksti: Tea Aula, Kuva: Ulla Tuukkanen Karri Hara, kirjastopalveluiden johtaja, Rauman kaupunginkirjasto iedotuspisteenä toimiminen on asetettu useimpien yleisten kirjastojen tehtäviksi. Kaikille avoimena ja ilmaisena palveluna kirjasto on ihanteellinen paikka kansalaisten ja päättäjien välisen vuoropuhelun mahdollistamiseksi. Puhelun tulisi olla nimenomaan vuoropuhelua, ei ainoastaan viranomaisten tiedotusten vastaanottamista. Kuntalaisilla tulee olla mahdollisuus kommentoida, ehdottaa ja antaa palautetta. Kansanvallassa kansalaiset voivat vaikuttaa päätöksiin ja lakeihin. Suomessa on viime vuoden maaliskuussa tullut voimaan kansalaisaloitelaki. Tämä tarkoittaa, että kenen tahansa äänioikeutetun Suomen kansalaisen tekemä lainsäädäntöaloite tulee eduskunnan käsittelyyn, mikäli se saa kansalaisilta kannatusääntä puolen vuoden sisällä. Kansalaisaloite on merkittävä demokraattisen osallistumisen laajennus. Tarkoitus on siis vaikuttaa lainsäädäntöön, joten mikä tahansa jos saan tykkäystä, niin ajan rollaattorilla Kilpisjärvelle -tyyppinen aloite ei ole sallittu, täsmentää Karri Hara. Viralliset aloitteet löytyvät sivulta joiden kautta voi myös sähköisesti lähettää Koska kaikilla kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta tai halua käyttää nettiä, tarvitaan kirjastoa. aloitteiden kannatusilmoituksia. Koska kaikilla kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta tai halua käyttää nettiä, tarvitaan kirjastoa. Eräät kirjastot mahdollistavat kannatusilmoitusten lähettämisen postitse yhteistyössä Avoin ministeriö ry:n kanssa. Avoin ministeriö on vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, joka tuo kansalaisaloitteita tunnetuksi ja organisoi kannatusilmoitusten keräämistä. Sen sivuilta löytyvät eniten kannatusta saaneet aloitteet, joilla kannatusilmoitusten keruu on käynnissä. Ilmoitusten määrän karttumista voi seurata sivustolla. Kansalaisaloitemappeja löytyy osassa Satakirjastoja. Raumalla mappi on pääkirjaston lukusalissa. Jos haluat antaa kannatuksen vaikkapa ruotsin kielen opetuksen valinnaisuutta ajavalle aloitteelle, täytät kannatusilmoituslomakkeen ja laitat sen mapin vieressä tolpassa kiinni olevaan lukittavaan postilaatikkoon. Ilmoitus on virallinen lomake, joten siinä kysytään myös jättäjän henkilötiedot. Kirjaston henkilökunta huolehtii lomakkeesi eteenpäin Avoimeen ministeriöön ja osaksi kerättäviä viittäkymmentätuhatta kannatusilmoitusta. Ota selville, tarjoaako oma kirjastosi tämän palvelun ja vaikuta! Kirjoittaja Tea Aula filosofisen pohdinnan pyörteissä. Vanhan kirjallisuuden päivät on vähän niin kuin Pori Jazz: sillä on saman verran tekemistä vanhojen kirjojen kanssa kuin ympäri Poria levittyvällä festivaalilla afroamerikkalaisen musiikin kanssa. Sastamalassa on bongattava julkkiksia, nautittava buffet-pöydän antimista ja harrastettava small talkia muiden bibliofiilien kanssa. Sitä vanhaa löytyy mm. kirjahuutokaupasta, antikvaaristen myyntipisteiden hyllyiltä ja perinteisen avajaispuheenvuoron kirjalöydöistä. Viimeisin kuuluukin päivien parhaimpaan antiin eli asiantuntijoiden esitelmiin ja keskusteluihin. Moraalin tuolla puolen Kirjaa ja melkein elämääkin suurempia aiheita käsiteltiin lauantaina, kun puhujapönttöön nousivat vuorollaan Kari Enqvist, Yrsa Stenius ja Panu Rajala esittämään näkemyksensä uskon, faktan ja fiktion yhteenliittymistä. Päivien teemana oli moraali ja Enqvist aloitti Dostojevskin sitaatilla Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua. Tämä kuuluu hänen mukaansa kirjallisten tokaisujen typerimpään top 5:een ja esitys laventuukin käsittelemään uskoa ja moraalittomuutta. Moraalin perusta ei ole tuonpuoleisessa eikä tieteellisestäkään maailmankuvasta ole johdettavissa tieteellistä moraalioppia, väittää Enqvist. Tukka vähän laskeutuu, kun Stenius ryhtyy pohtimaan, kuinka paljon taiteelliseen vapauteen vedoten kirjailija saa sepittää omiaan tehdessään ihmisistä tunnistettavia teoksessa, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat. Ainakaan kirjailijalla ei ole vapautta olla toiselle ihmiselle epäinhimillinen, pohtii Stenius. Rajalan kaunopuheisemmassa esityksessä vertaillaan Sillanpään ja Waltarin eettisiä pyrkimyksiä: kun Sillanpää halusi paljastaa ihmisten köyhäksi luultuun elämään sisältyvää kauneutta, Waltari halusi enemmän löytää ylimaallisen, taivaallisen kauneuden. Arvokkaan kirjallisuudenhistoriamme vastoinkäymisiä käydään tässäkin läpi ja Rajalan sanoin ihmiset väijyvät kirjailijain moraalisia halkeamia edelleen. Kirjailijalla ei ole vapautta olla toiselle ihmiselle epäinhimillinen. Enqvistin teokset Tyhjästä syntynyt, Olemisen porteilla ja Uskomaton matka uskovien maailmaan kokoavat heränneitä ajatuksia yhteen. Lauantaina ajatusten sulatteluun ei ollut aikaa, sillä kohta estradille nousivat Jaakko Hämeen-Anttila, Tarmo Kunnas ja Kari Kuula keskustelemaan Jukka-Pekka Pietiäisen vetämänä ja videotykin toistamana aatteiden ja maailmankatsomuksen moraalista. Tukka nousee uudestaan pystyyn. Ensi vuonna Sastamalassa vietetään 30-vuotisjuhlavuotta. Suunnittelijoilla on edessään vaikea tehtävä, jos tarkoitus on ylittää menneiden vuosien asiantuntijavieraat ja järjestelyt. Viereisen kuvan kirjastonhoitaja kertoo siitä, mikä hänestä on kirjallisuuspäivissä parasta; Sylvään koulun juhlasalin muovituolissa on täytynyt keskittyä nauttimaan myös vuoden 2011 puheista. 10 Satakirjastot 2/2013

11 Kirjan monet reitit Teksti ja kuva: Eeva Sinerjoki Porin kaupunginkirjaston logistiikkaosastolla kirjoja ja muuta lainattavaa aineistoa kulkee maakunnan muihin kirjastoihin seutulainoina ja lähikirjastolainoina. Seutulainoilla tarkoitetaan Satakirjastojen 20 kunnan alueella tapahtuvia lainoja. Porin pääkirjastosta kuljetetaan useita kertoja viikossa kymmeniä aineistolaatikkoja seutu- ja lähikirjastoihin ja vastaavasti niistä toiseen suuntaan. Porin lähikirjastoja on yhteensä seitsemän. Kirjastojen välillä on jatkuva, keskeytymätön liikenne. Aineiston siirtely omille paikoilleen tapahtuu käsityönä eikä sitä voi koneellistaa. Työ on näkymätöntä ja kun Aineistoja siirtelemässä Pertti Lehdontie (vas.) ja Elias Sinervo. kaikki sujuu, asiakas huomaa ainoastaan nopeuden, millä varattu kirja saapuu kotikirjastoon, kertoo Minna Kataja. Tekniikan paraneminen nopeuttaa kirjan kiertoa Kuhunkin kirjaston toimipisteeseen Aineiston siirtely omille paikoilleen tapahtuu käsityönä eikä sitä voi koneellistaa. hankitaan oma kokoelma, mutta Satakirjastojen aineisto on varausjärjestelmän ansiosta kaikkien saatavilla. Yhteisjärjestelmä nopeuttaa huomattavasti aineiston siirtymistä lainaajalle ja sen varaaminen maksaa yhden euron. Uudesta, kirjastoon saapuvasta aineistosta poimitaan varaukset erilleen ja vasta kun viimeinen varaaja on palauttanut, siirtyy kirja tai muu lainattava teos kirjaston omaan kokoelmaan omalle paikalleen. Yhteinen varausjärjestelmä laskee tämän ansiosta kustannuksia, koska aineistojen siirtyminen joustavasti vähentää kirjastojen ostoja. Lähikirjastokuljetukset ostetaan kouluvirastolta, seutulainoja kuljettaa Itella. Seutulainojen paluu pääkirjastoon aiheuttaa etenkin perjantaisin melkoisen suman. Myös peräkkäisten pyhäpäivien jälkeen aineistoa palautuu paljon. Vuoden 2012 kiireisimmät päivät olivat pääsiäispyhien jälkeiset arkipäivät, jolloin päivässä purettavien laatikkojen määrä nousi yhteenlaskettuna jopa kahdeksaankymmeneen. Jatkuvan aineistokierron vuoksi on purettava aineisto käsiteltävä tietokoneen läpi viipymättä. Rytmi on pidettävä tasaisena ja sitoo tämän vuoksi työntekijöitä päivän mittaan. Muovilaatikoiden siirtely on myös fyysisesti raskasta. Lainassa olleet palautuvat kotikirjastoonsa Satakirjastojen yhteisjärjestelmä kertoo, missä aineistoa on saatavilla. Tilastojen mukaan on seutulainojen määrä kappaletta vuodessa ja on muistettava liikenteen kulkevan kahteen suuntaan, eli myös takaisin kotikirjastoon. Kesämökkiasutus ja muu paikkakuntien välinen liikkuminen maakunnan sisällä aiheuttaa kiirettä kirjastoille. Aineisto palautuu lainaamisen jälkeen aina kotipisteeseen, eli sinne minne se alun perin on hankittu. Hyllyvaraus tehdään asiakkaan kotitietokoneelta. Hyllyvaraus on siis paikan päällä heti, kunhan se on poimittu sieltä erilleen. Hyllyvaraukset nähdään kirjaston koneelta, etsitään viipymättä asiakkaalle ja ilmoitetaan lainausmahdollisuuden alkamisesta. Asiakkaalle ilmoittamiseen voidaan käyttää myös sähköpostia tai tekstiviestiä. Kirjastojen elokuvatarjonta Laatua ja klassikoita Teksti: Johanna Vento, kirjastonhoitaja Porin kaupunginkirjastosta Kuva: Tarja Puodinketo Kirjaston elokuvakokoelma on vaihtoehto kaupallisille markkinoille. Kirjastot tarjoavat laatua ja klassikoita. Kokoelmaan hankitaan eri maiden, tyylilajien ja aikakausien elokuvia. Kirjastossa on kotimaisia ja ulkomaisia elokuvia, tv-sarjoja, dokumentti- ja opetuselokuvia sekä Yleisradion tallenteita. Kirjasto voi hankkia vain sellaisia elokuvia, joita kirjastolla on oikeus lainata eteenpäin ja joista kirjasto on maksanut tekijänoikeusmaksut. Elokuvat ovat kalliita Uudet elokuvat eivät tule kirjastoon samaan aikaan kuin kauppoihin, vaan lainausoikeudet saadaan yleensä muutaman kuukauden viiveellä. Elokuvien hankinta kirjas- toon on huomattavasti kalliimpaa kuin yksityiskäyttöön. Kotimaisesta elokuvasta joutuu usein maksamaan enemmän kuin ulkomaisesta. Tekijänoikeusmaksuineen kirjaston hankkimalle elokuvalle voi tulla hintaa jopa lähes 100 euroa. Kirjastot eivät voi tekijänoikeuskorvausten vuoksi ottaa asiakkailta elokuvatallenteita lahjoituksina. Asiakas ei myöskään voi korvata rikkomaansa tai kadottamaansa DVD-levyä tuomalla vastaavaa tuotetta tilalle, koska lainausoikeudesta maksettava maksu on tallennekohtainen. Elokuvia ei voi ostaa markettien tai nettikauppojen tarjouksista, vaan kirjastoilla on omat hankintakanavansa. Elokuvien ikärajat Elokuvien lainauksessa kirjasto noudattaa vuoden 2012 alussa voimaan tulleita kuvaohjelmalain ikärajamääräyksiä. Ikärajan tehtävänä on suojella lasta ja nuorta aineistolta, joka voi olla haitallista hänen terveydelleen tai kehitykselleen. Lapsen kehitykselle haitallisiksi voidaan arvioida elokuvan sisältämä väkivalta, seksi, ahdistavuus tai päihteiden käyttö. Nykyiset ikärajat ovat: kaikille sallittu, 7, 12, 16 ja 18 vuotta. Satakirjastojen tietojärjestelmä estää liian nuorta lainaajaa lainaamasta tietyllä ikärajalla merkittyä kuvatallennetta. Uudet elokuvat hankitaan DVD- tai Blu-ray -levyinä, mutta myös vanhoja VHS-kasetteja on edelleen lainattavissa. Elokuvien laina-aika on kaksi viikkoa. Satakirjastot 2/

12 Valoisan merellinen Luvian kirjasto Teksti ja kuva: Eeva Sinerjoki uvian kunnan asukkaiden ja kesälomailijoiden kelpaa asioida avarassa ja valoisassa kirjastossa. Neljä vuotta sitten kunnan keskustaan rakennettu kirjastotalo palvelee monipuolisesti. Luvian kirjasto toimii pilottina Älyhylly -hankkeelle ja oppilaitosten kanssa yhteistyönä syntyvät mobiilisovellukset ovat edelleen kehitteillä. Kirjasto elää vahvasti nykyhetkessä. Tilava kirjasto mahdollistaa kattavammat valikoimat Kirjasto on kohtaamispaikka, jonne pääsee esteettömästi kulkemaan myös pyörätuolilla, kertoo kirjastonjohtaja Helena Kuivasniemi-Lehti. Merellinen Luvian kunta saa kesäisin vieraakseen runsaasti kesämökkiläisiä, joista osa viettää kunnassa useampia kuukausia. Uusien tilojen myötä kirjasto voi tarjota asiakkailleen vajaan kirjaniteen lisäksi entistä paremman valikoiman myös muuta materiaalia, esimerkiksi elokuvia, äänikirjoja ja musiikkiaineistoa. Langaton verkko mahdollistaa oman tietokoneen käytön ja nettikoneita on sekä lapsille että aikuisille. Uuden kirjaston hyödyt on huomattu paitsi kävijämäärien lisääntymisenä, myös asiakkaiden viihtyvyytenä. Luvian kirjasto on arkkitehtonisesti näyttävä. Hyvä yhteistyö arkkitehdin kanssa mahdollisti onnistuneen tilaratkaisun sekä asiakkaille että henkilökunnalle. Erillinen kokoustila omalla sisäänkäynnillä on varattavissa edulliseen hintaan. Käytettävissä on myös tutkijanhuone sekä parvella sijaitseva näyttelytila. Kesäaikaan on mahdollisuus istua ulkona pergolassa lehtiä lukemassa. Tilattavien lehtien määrää on uudessa kirjastossa voitu lisätä ja nykyisin luettavissa on 50 aikakauslehteä ja 10 sanomalehteä. Kirjasto toimii hyvässä yhteistyössä koulun ja sen opettajien kanssa. Kotipalvelutoiminta on pienimuotoista. Se on suunnattu asiakkaille, jotka eivät itse pääse asioimaan kirjastossa. Luvian kirjaston kortti on sirullinen. Lainausautomaatti lukee pinon kirjoja kerralla, esittelee kirjastonjohtaja modernia lainaus- ja palautusautomaattia. Luvian kirjasto oli vuosikausia opetusministeriön budjettilistalla ja on nyt valmistuttuaan täyttänyt sekä kuntalaisten että henkilökunnan toiveet. Kukaan ei ole kaivannut vanhaa kirjastoa takaisin, naurahtaa kirjastonjohtaja tyytyväisenä. Kirjastonjohtajan näkymät ovat valoisat. Kukaan ei ole kaivannut vanhaa kirjastoa takaisin. itä etsit mitä löysit? Kirjasto pidentää elinikää Teksti: Eeva Sinerjoki iksi tulit tänään kirjastoon? ulin siskoni seuraksi. aitko, mitä hait? öysin Suomen lasten Kalevalan änikirjana. uvassa: Petri Joensuu, oormarkku Kirjaston klassinen ydintehtävä on tarjota inhimillistä pääomaa ja samalla se seuraa tietoyhteiskunnan kehittymistä tarkemmin kuin monet muut julkista tilaa edustavat laitokset. Neurologi, kirjailija ja ylilääkäri Markku T. Hyyppä on perehtynyt kirjastoihin meillä ja muualla teoksissaan Kulttuuri pidentää ikää ja Me-hengen mahti. Kirjastojen yleishyödyllisyydestä on kokemuksia Suomen lisäksi muun muassa Brittein saarilta ja Japanista. Julkisen tilan tarjoaja Hyypän mukaan kirjastolla on ehkä vieläkin merkittävämpi rooli kulttuuripääoman kannattelijana. Kirjasto on yhtä aikaa yleinen tila ja kulttuurilaitos. Kulttuurilaitoksena sen erikoisuus on yhteisöllisyydessä, tasa-arvossa ja demokratiassa. Kirjasto ei ole tietenkään pelkästään lainaamo, vaan äärimmäisen monipuolinen harrastus- ja kokoontumistila. Arkkitehdit ja maantieteilijät puhuvat Hyypän käsityksen mukaan julkisesta tilasta, joka tarkoittaa kaikille kansalaisille avointa tai suljettua aluetta. Jo Antiikin ateenalaiset kävivät kansalaiskeskustelunsa julkisessa tilassa ja tämä johti demokratian ensi askeleisiin. Julkinen tila tarjoaa asetelman, joka tekee kansalaistoiminnan mahdolliseksi. Julkisen tilan näivettyminen johtaa tämän vuoksi kansalaisten tapaamismahdollisuuksien vähenemiseen. Kirjaston merkitystä voidaan perustella sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden lisääntymisellä. Tutkimukset osoittavat kansalaisten arvostavan kirjastoa vaikka eivät itse sitä käyttäisikään. Japanissa on tutkittu kirjastojen terveysvaikutuksia Japanissa on voitu tutkimuksin osoittaa, että kirjastolaitokseen panostavissa kunnissa ihmiset elivät pidempään kuin niissä kunnissa, joissa kirjastoja ei tuettu. Kirjastolaitoksen toimintaa mitattiin asukaslukuun suhteutettujen lainojen määränä, kirjojen lukumääränä kirjastoissa, kirjastokorttien lukumääränä sekä kirjahankintojen suhteellisena osuutena kunnan budjetista. Japanilaiset ovat osoittaneet paikallisten hallinnollisten alueitten vertailussa kirjastojen merkityksen eloonjäämiselle. Kun erilaisten yhteiskunnallis-taloudellisten tekijöiden vaikutusta kuolleisuuteen vertailtiin alueiden välillä, kirjastokorttien ja kirjojen lukumäärä, lainaamistiheys ja kirjaostosten suhteellinen osuus ennustivat eloonjäämistä aivan itsellisenä tekijänä. Toisin sanoen kirjastojen käyttöaktiivisuus pitää kansalaiset hengissä riippumatta muista terveystekijöistä. Samanlaisia tuloksia on Brittein saarilta. Kirjastolaitoksen horisontaalinen, maanläheinen luonne perustuu kansalaisten keskinäiseen luottamukseen ja yhteenkuuluvuuteen. Kirjasto on niin ikään viranomaisten valvoma universaalisuuteen perustuva laitos, johon kansalaiset voivat luottaa. Kaikki sosiaalisen pääoman parhaat ominaisuudet kasaantuvat kirjastoon. Kansalaisten yhteisöllisyys, yhteinen päämäärä, ryhmien ja yksilöiden yhteistyö ja viranomaisten antama tuki ovat tarpeen sosiaalisen pääoman kartuttamisessa. Kaikilla kansalaisilla tulee olla mahdollisuus päästä tietoverkkoihin. Kirjastossa on se kaikki. Kulttuuri pidentää ikää Kustannus Oy Duodecim, Markku T. Hyyppä PL Helsinki Bookwell OY Porvoo Satakirjastot 2/2013