VAPAAVAHTI FRIVAKT. Personalen trivs på m/s Misana. Nordic Open i Mariehamn. PM valokuvauskilpailu. ForMare hanke käynnissä 1/ / 2014

Transkriptio

1 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT 1/2014 Personalen trivs på m/s Misana Nordic Open i Mariehamn PM valokuvauskilpailu ForMare hanke käynnissä 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 1

2 VAPAAVAHTI 1/14 Pääkirjoitus 3 Pohjoismainen valokuvauskilpailu 4 Meriturvan uusi palotalo 10 Viikingit Karibialla 12 Merenkulkija järvipelastajana 18 Oslon merimuseo 22 Merihistorioitsija Vårdön saarelta 25 Lassen merenkulkumuseo 27 Vuosaaren satamakuljetukset 32 Laiva-apteekkien tarkastukset 34 Väki viihtyy m/s Misanalla 38 Sylvänne 46 Merimiestapaamisia 48 Milja Nitovuori eläkkeelle 50 Kirjakatsaus 52 Työhyvinvointia 58 Merimiesurheilua 66 Seabook sarjakuva 75 Kuvia MEPAn kursseilta 76 Laitureilla ja lankongeilla 77 Ristikot 78 Tulevia kursseja 83 FRIVAKT 1/14 Ledare 3 Nordiska fototävlingen 7 Nytt hus för brandutbildningen invigt i Obbnäs 11 Easysailing Live Slow Sail Fast 15 Sjöfararen tillbringar fritiden som sjöräddare 20 De fyra maritima museernas Oslo 24 Fartygshistoriekännaren från Vårdö 26 Lasses sjöfartsmuseum 30 Kostnadsfria transporter för sjöfarare i Nordsjö hamn 33 Påfyllning av läkemedel i fartygsapoteken 36 Personalen trivs på m/s Misana 42 Sjömanskväll i Nordsjö hamn 48 Sjömännen fyllde sjömansrestaurang Salve 49 Milja Nitovuori gick i pension 51 Ny DVD på SSB: Captain Phillips 53 Lars-Erik Erikssons fina bok: På minnets redd 57 Arbetshälsa 59 Sjömansidrott 67 Bilder från SSB s kurser 76 Korsord 79 Kannen kuva Pärmbild: Tomas Wikström, m/s Laura Takakansi Baksida: Mikko Aulanko, m/s Aila Milja Nitovuori jäi eläkkeelle, s. 50 M/s Misanan puikoissa kapteeni Risto Lintunen, s. 38 Hippie Pettersson i farten i Mariehamn, s Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

3 Hyvät merenkulkijat VAPAAVAHTI FRIVAKT Uusi vuosi on alkanut ja edessämme on uusia haasteita. Suurin uhka sekä merenkululle, että Suomen taloudelle, on varmasti lähialueiden epävarma tilanne. On kuitenkin suunnattava katse eteenpäin ja todettava, että toimenpiteet joita on tehty merenkulun hyväksi, ovat ainakin pitäneet tonniston ja työpaikat siedettävällä tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriö on myös hiljattain julkistanut meristrategian, jolla voidaan edistää klusteriajattelua ja tiivistää yhteistyötä eri merenkulun toimijoiden välillä. Merimieskirjastotoimintaa aloitettiin Suomessa 1928 ja on näin ollen vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut toimintamuoto Merimiespalvelutoimistolla. Maailman muuttumista kuvastaa hyvin, että kun toiminta aloitettiin, hankittiin kirjastoon 25 suomenkielistä ja 175 ruotsinkielistä kirjaa. Alku oli hankala ja kaikki toteutettiin vapaaehtoispohjalla ja lahjoitusvaroilla. Alussa koko merimieskirjasto mahtui 25 puulaatikkoon, kun tänä päivänä Mepan kirjasto sisältää noin kirjaa. Vastuu kirjastotoiminnasta oli Suomen Merimiesunionilla, kunnes Kauppalaivaston huoltoneuvosto perustettiin Vuodesta 1973 kirjastosta on vastannut Mepa. Mainittakoon myös tässä yhteydessä, että 1940 perustettu Ålands Sjömansbibliotek toimi aina 1980-luvun loppupuolelle, kunnes se sulautettiin Mepaan. Mainitsin edellisessä pääkirjoituksessa, että kirjastopalvelusta tulisi interaktiivisempi. Tämä kehitys tulee lähtemään käyntiin vuoden 2014 aikana ja uskomukseni on, että tulevaisuudessa meillä on kirjasto, joka myös toimii netin välityksellä. Tässä kirjastossa merenkulkijat voivat selailla ja tilata kirjoja suoraan tietokoneelta ja tämä tulee myös mahdollistamaan sähköisen aineiston sisältämistä tietokantaan. Tällä kehityksellä voidaan, toivon mukaan, turvata hyvin toimivan elokuvien, kirjojen ja lehtien toimituksen aluksille. Lopuksi haluan vielä mainita, että Milja Nitovuoren jäädessä hyvin ansaitulle eläkkeelle hän on myös se henkilö, joka on hoitanut Mepan kirjastoa pisimmän ajan. Keväterveisin Niklas Rönnberg Bästa sjöfarare Vi har börjat ett nytt år och nya utmaningar ligger framför oss. Det osäkra läget i våra närområden är ett av de mest betydande hoten för både den finländska ekonomin och sjöfarten. Trots detta bör vi se framåt och konstatera att de åtgärder som gjorts för sjöfarten, i vårt land, i alla fall lyckats bibehålla tonnaget och arbetsplatserna på en skälig nivå. Kommunikationsministeriet har också i dagarna publicerat sjöfartsstrategin, som kanske kan hjälpa oss framåt med klustertänkande och möjliggöra ett brett samarbete mellan de olika aktörerna inom sjöfarten. Sjömansbiblioteketsverksamheten startade i Finland 1928 och är således den längsta sammanhängande verksamhetsformen hos Sjömansservicebyrån. Hur världen har förändrats genom åren kan beskrivas med att 1928 införskaffades 25 finskspråkiga och 175 svenskspråkiga böcker. Starten var trög och allt skedde på frivillig basis, med donerade medel. I början inrymdes sjömansbiblioteket i 25 st. trälådor, vilket kan jämföras med de ca volymer som idag finns i Sjömansservicebyråns bibliotek. Finlands sjömansunion ansvarade för biblioteket, tills Handelsflottans välfärdsråd bildades 1960 och efter att Sjömansservicebyrån kom till 1973 har biblioteket skötts av oss. I detta sammanhang kan också nämnas att Ålands skeppsbibliotek, som hade bildats 1940 fanns kvar ända till slutet av 1980-talet, då det införlivades med SSB. Jag nämnde i senaste ledare att biblio- teksservicen skulle gå i ett mer interaktivt koncept. Denna utveckling kommer att inledas under år 2014 och min förhoppning och målsättning är att vi i framtiden har ett system,där Sjömansservicebyrån har ett bibliotekssystem som via nätet är tillgängligt för alla fartyg och sjöfarare. Detta skall också medföra att vi enkelt kan integrera mer material i elektronisk form samt trygga en välfungerande förmedling av filmer, böcker och tidningar till fartygen. Till sist vill jag ännu nämna att Milja Nitovuori som nu lämnar sin syssla som bibliotekarie hos oss, för att gå i välförtjänt pension, är den som längst skött detta uppdrag på SSB. Med vårhälsningar Niklas Rönnberg 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 3

4 Islanti jyräsi merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvakilpailun finaalissa Islantilaiset pääsivät viime vuonna voiton makuun. Tällä kerralla pohjoisen saarivaltion merenkulkijat miehittivät myös toisen ja neljännen sijan. Suomeen ei tänäkään vuonna tullut palkintoja. Finaali pidettiin tänä vuonna Johannisborgin merimiesklubilla Norrköpingissa Ruotsissa. Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten edustajat toivat kustakin maasta esiraatien valitsemat 15 kuvaa. Loppukilpailun 75 kuvasta valinnat suorittivat näyttelypäällikkö Johanna Haverlind (Arbetets Museum) sekä freelance valokuvaaja Fredrik Schlyter. Mielestäni tuomariston asiantuntemus on laaja, ja he myös täydentävät toisiaan, totesi Ruotsin Merimiespalvelun edustaja Jimmy Eriksson, joka vastasi järjestelyistä. Tuomarit alkoivat siirtää kuvia sivuun siten, että parhaat jäivät pöydälle. Kuten yleensä, työ alkaa vaikeutua loppua lähestyttäessä. Fredrik Schlyterin mielestä viimeisen kymmenen kuvan luokittelu paremmuusjärjestykseen oli jo varsin haastava tehtävä. Voittajakuvasta ei epäselvyyttä 1. Davíð Már Sigurðsson Voittajaksi valikoitunut kuva on useana vuonna herättänyt paljon keskustelua. Tällä kerralla yksimielisesti parhaaksi valittu otos ei sitä tehnyt. Kaikkien mielestä islantilaisen Klakkur -aluksen matruusina työskentelevän Davíð Már Sigurðssonin kuva Hiv litt mere opp oli loistava. Tuomaristo luonnehti sitä teknisesti korkeatasoiseksi kuvaksi, johon on onnistuttu vangitsemaan sekä valo että henkilö. Islantiin meni myös kakkospalkinto. Hlynur Ágústsson oli ottanut hienon toimintakuvan tilanteessa, jossa harvalla on kamera mukana. Se on ammattilaisluokkaa, samoin kuin kolmanneksi tulleen tanskalaisen Stefan Olssonin pelkistetty, hieman surrealistinenkin kuva. Suomesta oli ilahduttavasti mukana useita uusia merenkulkijoita, 25 osallistujaa lähetti 149 kuvaa. Viidestä Pohjoismaasta osallistui yhteensä 157 merenkulkijaa 1030 kuvalla. Suomalaisten otoksista Laura Pyytövaaran yksi, sekä Aku Kaikkosen kaksi kuvaa olivat käsittelyssä vielä kalkkiviivoilla. Muut suomalaiset finalistit olivat Jukka Lindell, 4 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

5 Taina Laitinen, Pertti Raasu, Riho Kolpakov, Klaus Dahl, Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi Falck, Markus Jokinen ja Tomas Wikström. Viime vuodesta saatiin selvästi parannettua. Uusia merenkulkijoita tuli mukaan, ja kuvien kirjo oli varsin laaja, finaalissa mukana ollut MEPAn opintosihteeri Sirpa Kittilä kertoi. Moni merenkulkija, varsinkin pidempään harrastanut, on myös päivittänyt kuvauskalustoaan. Mukana oli runsaasti jo puoliammattilaisten kameroilla otettuja kuvia, vähemmän enää kännykkäkuvia. Tosin niidenkin tekninen taso on noussut. Kotimainen esiraati valitsi finaalikuvat Kuvaajat olivat hyvin pysyneet merenkulussa. Tarjolla oli paljon merellä otettuja sääkuvia sekä komeita maisemia rannoilta ja satamista. Työkuvia oli myös ilahduttavan paljon. Korjausmies Tomas Wikström m/s Lauralta oli ottanut hienoja jääkuvia varmasti olisivat menestyneet kansainvälisemmässä kilpailussa. Aikaisemminkin hyvin menestynyt m/s Kristina Katarinan päällikkö Aku Kaikkonen voitti Suomen kilpailun, toiseksi tuli Taina Laitinen ja kolmanneksi Pertti Raasu. Kotimaan esikarsinnan suorittivat valokuvaajat Heikki Nilanen ja Reino Havumäki. Silja Linelta eläkkeelle jäänyt Nilanen on toistaiseksi ainoa suomalaismerenkulkija, joka on voittanut Pohjoismaisen valokuvakilpailun. Havumäki puolestaan toimii opettajana MEPAn valokuvauskursseilla. Kiitokset kaikille kuviaan lähettäneille merenkulkijoille - tänä vuonna uudestaan! Kannattaa yrittää, kotimaisten ja pohjoismaisten palkintojen yhteisarvo on n euroa. Kiitokset myös palkintoja lahjoittaneille yrityksille; Finnlines, Merimieseläke kassa ja Rajala Pro Shop! teksti: Pekka Karppanen Tomas Wikström, M/v Laura Taina Laitinen Esa Raatikainen, Neste Shipping 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 5

6 Tulokset: 1. Davíð Már Sigurðsson, Islanti (Den maritime fond, Danmark DKR) 2. Hlynur Ágústsson, Islanti (Sjøfartsdirektoratet, Norge NKR) 3. Stefan Olsson, Tanska (Sjöfartstidningen, Sverige SKR) 4. Guðmundur St. Valdimarsson, Islanti (Rederiet Eimskip, Island 400 EUR) 5. Tim Ruttledge, Ruotsi (Finnlines, Finland 300 EUR) Aku Kaikkonen Kunniamaininnat Martin Jensen, Tanska Atle Sachs, Norja Torkil Hansen, Norja Magnus Henrysson, Ruotsi Suomen kilpailu: 1. Aku Kaikkonen (MEK 200 EUR lahjakortti) 2. Taina Laitinen (Rajala 150 EUR lahjakortti) 3. Pertti Raasu (Rajala 100 EUR lahjakortti) Atle Sachs 6 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

7 Island tog hem potten i den nordiska fototävlingens final Island fick i fjol blodad tand då det gällde att vinna. Den här gången ockuperade sjöfararna från den nordliga östaten också andra och fjärde plats. Finland fanns inte heller i år bland vinnarna. I år arrangerades finalen på Johannisborg Seamen s Club i Norrköping i Sverige. De nordiska sjömansserviceorganisationernas representanter hade från sina respektive länder med sig 15 bilder som sållats fram av de nationella juryerna. Utställningschef Johanna Haverlind från Arbetets Museum och frilansande fotografen Fredrik Schlyter valde ut vinnarna av finalens 75 bilder. Jag tycker att juryn har en bred sakkunskap och att medlemmarna kompletterar varandra bra, konstaterade representanten för Sveriges Sjömansservice, Jimmy Eriksson, som ansvarade för arrangemangen. Domarna började med att sålla ut bilder så att de bästa blev kvar på bordet. Som vanligt blev uppdraget svårare ju närmare slutet kom. Fredrik Schlyter tyckte att det var en verklig utmaning att placera de sista tio bilderna i rangordning. Inget tvivel om vinnande bild Under flera år har den vinnande bilden väckt mycket diskussion. Den här gången var man helt eniga om vilken bild som var bäst. Alla var eniga om att bilden Hiv litt mere opp som tagits av Davíð Már Sigurðssonin, matros på den isländska trålaren Klakkur, var strålande. Juryn karaktäriserade den som en tekniskt högklassig bild som fångat både ljuset och personen. Andra pris gick också till Island. Hlynur Ágústsson hade tagit en fin actionbild i en situation där man sällan har kameran till hands. Den är av professionell klass, liksom den rena och lätt surrealistiska bilden som blev trea, tagen av dansken Stefan Olsson. Från Finland hade ett glädjande stort antal nya sjöfarare deltagit i tävlingen; 25 deltagare skickade in 149 bilder. Från de fem nordiska länderna skickade sammanlagt 157 sjöfarare in 1030 bilder. Av finländarna hade 3. Stefan Olsson 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 7

8 2. Hlynur Ágústsson Laura Pyytövaara en bild och Aku Kaikkonen två bilder med i slutspurten. Övriga finländska finalister var Jukka Lindell, Taina Laitinen, Pertti Raasu, Riho Kolpakov, Klaus Dahl, Jan-Fredrik Hemmälin, Ossi Falck, Markus Jokinen och Tomas Wikström. Vi bättrade klart från senaste år. Nya sjöfarare kom med, och bildmaterialets mångfald var bred, berättade studiesekreterare Sirpa Kittilä som deltog från SSB. Många sjöfarare, speciellt de som varit med länge, har förnyat sin fotoutrustning. En del bilder är redan tagna med halvt professionella kameror, allt färre med mobiltelefonkameror. Också för dem har den tekniska nivån visserligen stigit. Nationell jury valde finalbilderna Fotograferna har väl begränsat sig till sjöfartsmotiv. Ett stort antal bilder visade väder till havs, vackra landskap från stränder och hamnar. Ett glädjande stort antal bilder visade arbetet ombord. Reparatör Tomas Wikström från m/s Laura hade tagit fina bilder av is de skulle säkert ha haft framgång i en mera internationell tävling. M/s Kristina Katarinas befälhavare Aku Kaikkonen, som också tidigare varit framgångsrik, segrade i den finländska tävlingen, tvåa blev Taina Laitinen och trea Pertti Raasu. Den finländska juryn bestod av fotograferna Heikki Nilanen och Reino Havumäki. Nilanen som gått i pension från Silja Line är hittills den enda finländska sjöfarare som vunnit i den nordiska fototävlingen. Havumäki har för sin del fungerat som lärare på SSB:s fotograferingskurser. Ett varmt tack till alla sjöfarare som skickat in sina bilder kom med igen i årets tävling! Det lönar sig att försöka, det sammanlagda värdet av de inhemska och nordiska prisen är c:a 3000 euro. Ett tack också till donatorerna; Finnlines, Sjömanspensionskassan och Rajala Pro Shop! text: Pekka Karppanen 8 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

9 Resultat: 1. Davíð Már Sigurðsson, Island (Den maritime fond, Danmark DKR) 2. Hlynur Ágústsson, Island (Sjøfartsdirektoratet, Norge NKR) 3. Stefan Olsson, Danmark (Sjöfartstidningen, Sverige SKR) 4. Guðmundur St. Valdimarsson, Island (Rederiet Eimskip, Island 400 EUR) 5. Tim Ruttledge, Sverige (Finnlines, Finland 300 EUR) Hedersomnämnande: Martin Jensen, Danmark Atle Sachs, Norge Torkil Hansen, Norge Magnus Henrysson, Sverige Finlands tävling: 1. Aku Kaikkonen (MEK 200 EUR presentkort) 2. Taina Laitinen (Rajala 150 EUR presentkort) 3. Pertti Raasu (Rajala 100 EUR presentkort) Christoffer Eriksson M/v Misida Torkil Hansen 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 9

10 Upinniemessä avattiin uusi palotalo Meriturvan palokoulutusyksikkö vietti avajaisia tammikuussa, mutta uusi rakennus on ollut käytössä jo syyskuusta lähtien. Tilat on siis jo testattu ja hyviksi havaittu. Vapaavahti vieraili yksikössä viimeksi muutama vuosi sitten. Palokoulutusyksikkö ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan toimintaa ja tiloja on uudistettu. Alkuperäinen simulaattori vanha rouva, sekä ahtaaksi käynyt toimistorakennus on purettu. Koulutusohjelmia päivitetään koko ajan STCW -säännösten mukaisesti, Meriturvan johtaja Heikki Hyyryläinen kertoo. Muutos vanhaan on melkoinen. Ennen oli seitsemälle kouluttajalle vain yksi toimisto ja yksi luokkahuone. Nyt ovat tilat asianmukaiset ja koulutukseen voidaan ottaa kaksi entistä suurempaa ryhmää kerralla. Alemmassa kerroksessa ovat varusteiden huoltotilat, sekä pukuhuoneet. Tallissa on Suomenlahden Meripuolustusalueen paloautoja sekä muuta kalustoa ja kuntoiluvälineitä. Rakennus on yhteiskäytössä Upinniemessä toimivan Puolustusvoimien yksikön kanssa. Yhteistyö alkoi jo suunnitteluvaiheessa, mihin oma väki pääsi hyvin mukaan, selvittää Meriturvan Palokoulutusyksikön johtaja Leif Johansson. Hanketta käynnisteltiin jo vuonna Puolustusvoimien mukaan tulo antoi lisävauhtia, ja tiloihin päästiin muuttamaan elo-syyskuun vaihteessa. Koulutettavien määrä on kasvussa Upinniemessä on vuodesta 1976 lähtien annettu palokoulutusta :lle merenkulkijalle. Toki moni on käynyt laitoksella useampaan kertaan saaden esimerkiksi miehistölle ja päällystölle suunnattua koulutusta. Uusien, STCW -yleissopimuksen Manila-muutosten mukaan merenkulkijat tarvitsevat kertauskursseja. Manila -muutosten ja TRAFIn määräysten mukaan merenkulkijan on käytävä yksipäiväinen kertauskurssi kerran viidessä vuodessa, Leif Johansson kertoo. Palokoulutusyksikössä koulutetaan vuosittain noin 1500 merenkulkijaa. Kertauskurssien myötä koulutettavien määrän arvellaan lisääntyvän useilla sadoilla vuosittain. Asiakkaita saattaa tulla myös merenkulun ulkopuolelta pelastuslaitokset ovat jo kouluttaneet väkeään Upinniemessä. Leif Johanssonin vetämällä esittelykierroksella nähdään, että tilojen lisäksi on uusittu myös varusteita ja niiden huoltotiloja. Kouluttajien mielestä on ollut suuri etu, että he ovat suunnitteluvaiheessa päässeet vaikuttamaan ratkaisuihin. Esimerkiksi savusukelluslaitteistojen pesutilassa kouluttaja voi helposti valvoa, että työ tehdään oikein. Niin, ja paineilmapullojen täytössä käytettävä kompressori on niin hiljainen, että kännykän soittokin kuuluu. Joskus asia voi olla tärkeä, Johansson kehuu. Palokoulutusyksiköstä löytyy lisää kuvia ja tietoja kotisivuilta teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 10 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

11 Nytt hus för brandutbildningen invigt i Obbnäs Meriturvas brandutbildningsenhet invigde de nya lokalerna i januari, men byggnaden har använts sedan i september. Lokalerna har alltså redan testats och godkänts. Senast Frivakt besökte enheten var för några år sedan. Brandutbildningsenheten har dock inte legat på latsidan, utan både verksamheten och lokalerna har förnyats. Den ursprungliga simulatorn gamla frun och den alltför trånga kontorsbyggnaden har rivits. Utbildningsprogrammen uppdateras kontinuerligt enligt STCWbestämmelserna, säger Meriturvas direktör Heikki Hyyryläinen. Det har skett väsentliga förändringar. Tidigare fick de sju utbildarna samsas om ett kontor och ett klassrum. Nu är lokalerna mera ändamålsenliga och man kan utbilda två större grupper samtidigt. På nedre våningen finns serviceutrymmen och omklädningsrum. I garaget står brandbilar som tillhör Finska vikens marinkommando samt annan utrustning och motionsredskap. Byggnaden delas med försvarsmaktens enhet i Obbnäs. Samarbetet började redan i planeringsstadiet, då vår egen personal var mycket delaktig, förklarar Leif Johansson, chef för Merituvas brandutbildningsenhet. Projektet drogs igång redan Enligt försvarsmakten saknades det resurser innan projektet fick vind i seglen och man kunde flytta in i lokalerna i månadsskiftet augustiseptember. Ökat behov av brandutbildning Sedan 1976 har sjöfarare fått sin brandutbildning i Obbnäs. Många har dock besökt institutionen flera gånger för att gå en utbildning anpassad för exempelvis besättningar eller befäl. Enligt den reviderade STCW-konventionen, Manilaändringarna, ska sjöfararna gå repetitionskurser. Enligt Manilaändringarna och Trafis bestämmelser måste alla sjöfarare gå en repetitionskurs på en dag vart femte år, berättar Leif Johansson. Brandutbildningsenheten utbildar årligen cirka sjöfarare. I och med repetitionskurserna förväntas antalet utbildningsdeltagare öka med flera hundra per år. Det kan också komma kunder från andra håll än sjöfarten räddningsverken har redan utbildat sin personal i Obbnäs. Under Leif Johanssons rundtur ser vi att inte bara lokalerna, utan också utrustningen och serviceutrymmena har moderniserats. En stor fördel är enligt utbildarna att de har fått vara med och påverka lösningarna i planeringsstadiet. Till exempel har de gjort det enkelt för utbildaren att övervaka arbetet i rökdykningsanläggningarna, så att det går rätt till. Och kompressorn som används för att fylla på tryckluftsbehållarna är så tyst att man hör om mobilen ringer. Det kan vara nog så viktigt ibland, påpekar Johansson. Flera bilder och mer information om brandutbildningsenheten finns på www. meriturva.fi. text och bilder: Pekka Karppanen Under Leif Johanssons rundtur ser vi att inte bara lokalerna, utan också utrustningen och serviceutrymmena har moderniserats. Jessica Troberg kom med Finlands Sjömans-Unions hälsning till Leif Johansson 1 / 2014 Frivakt Vapaavahti 11

12 Easysailing Live Slow Sail Fast Lisätiedot: Lennot: American Airlinesilla Hewanorra, St. Luciaan (Miamin ja New Yorkin/Lontoon kautta) Purjehdus: Sesongista riippuen kuudelta hengeltä (käytettävissä kolme kahden hengen hyttiä) Lämpöasteet: + 30 celsiuksen molemmin puolin Vaatetus ja pakkaus: Suositeltavaa on putkikassi, joka menee pieneen tilaan. Kevyt pakkaus jossa tärkeimpänä bikinit/uimasortsit, t-paita, mekko, aurinkorasva ja pahoinvointilääkkeet. Valuutta: Itä-Karibian dollari ja US dollari. Ruoka: Perinteinen Saint Lucian ruoka sisältää paljon hiilihydraatteja, joita saadaan jamssista, taarosta ja sen sukulaisesta eddoesta, banaaneista ja leipäpuun hedelmistä. Sen kanssa syödään liha- tai kalakastiketta. Itse ruoka ei ole kovin mausteista, mutta sen kanssa tarjotaan aina chilikastiketta. Ruoka on saanut paljon vaikutteita ranskalaiskreolilaisesta keittiöstä. Fast facts St Lucia: Saint Lucia on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienillä Antilleilla, Saint Vincent ja Grenadiinien pohjoispuolella ja Martiniquen eteläpuolella. Asukkaita on noin Sokerinviljelyn lakkauttamisen ja banaanikaupan kutistumisen jälkeen turismi on saaren tärkein elinkeino. Matkailukohteina on hiekkarantoja, vuoria ja eksoottisia kasveja sekä Qualiboun tulivuori rikinhajuisine kuumine lähteineen. Saint Lucia kuuluu Kansainyhteisöön, mutta ranskalaiset ovat jättäneet jälkiään paikannimistöön, ja varsinkin maaseudulla puhutaan englannin lisäksi myös ranskan kreolimurretta. KARTTA matkaohjelmasta Viking Linen entinen operatiivinen johtaja Harri Winter ehdotti alkusyksystä kokeilemaan hänen uusinta talvenviettotapaansa eli lähteä purjehtimaan Karibialle Easysailingin kanssa. Lyhyen pohdinnan jälkeen aloin tiedustelemaan ystäväpiiristäni kiinnostuneita lähtijöitä. Purjehdusreissu entisen lähimmän esimiehen kipparoimana hieman jännitti, mutta oli yksi vuoden 2013 parhaimmista päätöksistä. Matka oli huikean hieno ja muistoja jäi vielä tulevillekin sukupolville. Lähdimme matkaan Helsingistä American Airlinesin lennoilla yhden päivän ja kahden yön shoppauspysähdyksellä Miamissa. MATKAOHJELMA perillä: St Lucia, Rodney Bay Saavuimme lauantai-iltapäivänä puolisen tuntia myöhässä Hewanorran lentokentälle ja aloimme selvittämään miten edetä Rodney Bayhin jossa yöpyisimme veneellä ja josta lähtisimme seuraavana aamuna merille. Noin puolentoista tunnin taksimatka maksaa dollaria ja oli itsessään näkemisen arvoinen. Matkasimme saaren poikki nähden suurimmat kylät ja kaupungit sekä sademetsää ja muuta luontoa - ja hieman hurjempaa ajotyyliä. Perillä treffit oli Bo- 12 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

13 Harri kapu ja crew Santa Claus Man Harri kapu ja crew Vesiputous a la Wallilabou Perämies Leo ardwalk baarissa. Siellä tulikin myöhemmin illalla purettua matkaväsymystä aitojen St Lucia-rommikolajuomien kera Rodney Bay Vieux Fort Aikaiset herätykset tulivat matkalla tutuiksi. Tänä aamuna selvittelimme viranomaisasioita, jotta luvat poistua St Vincentin ja Grenadiinien suuntaan olivat kunnossa. Päädyimme matkaamaan saaren kaakkoisnurkkaan St Lucian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Vieux Fortiin, jossa on alle asukasta. Ensimmäisestä etapista väsyneinä mutta onnellisina kävelimme uinuvan 1 / 2014 Vieux Fortin läpi ja söimme karibialaisen illallisen paikallisessa bistrossa. Ruokalistalla oli muun muassa ruokabanaania Vieux Fort Grenadiinit ja Bequia Lähdimme matkaan ennen kahdeksaa syötyämme aamiaisen. Onneksi valmistimme lounaan valmiiksi jääkaappiin sillä näillä tuulilla ei suuremmin tehnyt mieli mennä kajuuttaan ruokaa valmistelemaan. Joka satamassa lähestyi eri fruit man, bread man, santa claus man, joten tuoreet hedelmät sun muut yhdistettynä pastasalaattiin olivat parasta antia lounaaksi veneellä samanaikaisesti matkaa taittaessa. Tuulet suosivat ja parhaimmillaan etenimme täydestä auringonpaisteesta sateeseen ja puolipilviseen ilmaan vaihtelevassa säässä jopa 10 solmun vauhdilla. Ennen pitkää näimme St Vincentin ja tervetulokomitean eli parikymmentä delfiiniä veneen kyljessä. Päätimme tehdä reissun pisimmän, noin yhdeksän tunnin purjehduksen, eli purjehtia Grenadiineille asti. Iltaohjelmassa oli Bequia kylä ja bonuksena Xmas Party on the beach. Loppuillasta etsiskelimme eksyneitä christmas partyn jatkuessa ja tutustuimme mm Frivakt Vapaavahti 13

14 Rastafa Poiju Man Ode kapuna Katukuvaa Pitonsista paikallisen poliisin tehokkuuteen ja harjoitimme lavakarismaa entisen pomon kanssa... se siitä, what happens in the Caribbean, stays in the Caribbean Bequia St Vincent ja Wallilabou Bay Seuraava ihana päivä merillä oli edessä ja suuntasimme nokan takaisin St Vincentiä kohti. Kohteena tällä kertaa oli Wallilabou, jossa myös näyttelijä Johnny Depp on kuvannut Pirates of the Caribbean -elokuvaa. Matkalla näin ensimmäistä kertaa elämässäni Tappajahai-elokuvista tuttua tunnelmaa kun kahden hain evät uivat ohi. Iltapäiväohjelmassa oli muun muassa mukavaa snorklausta, käynti vesiputouksella ja kylmien oluiden nauttimista rannalla. Viihdepäällikölle hauska yksityiskohta oli se, että rannalla sijaitsevassa baarissa tunnettiin Jukka Poika ja hänen musiikkiaan soitettiin siellä Wallilabou Bay St Lucia ja Pitons Jatkoimme matkaa takaisinpäin ja teimme stopin St Lucian saarelle Pitons-nimiseen paikkaan, jonka tunnistaa Gros Pitons- ja Petite Pitons-nimisistä tulivuorinyppylöistä. Korkeutta tulivuorilla on 770 metriä. Saarella on myös mahdollista vierailla drive in -tulivuoressa Pitons St Lucia ja Marigot Bay Marigot Bay oli purjehduksemme ylivoimaisesti kaunein ja hienoin kohde. Heti satamassa meitä tervehtimässä oli hauskan rastafa-poijumiehen lisäksi valtava kilpikonna. Halukkaille olisi löytynyt täältä myös hienompia hotelleja tai kylpylöitä. Harri oli kehunut kahden ja kolmen ruokalajin illallisia tarjoilevaa Rainforest Hideaway-ravintolaa maagisen hyväksi, joten odotimme iltaa innolla. Odotuksemme palkittiin. Ravintola oli ihana ja jopa romanttinen. Laguunamaiseen ympäristöön matkattiin matalan sillan alta dingillä, pienellä kumiveneellä. Ruoka oli ensiluokkaista ja seura loisteliasta - puhumattakaan juomista Marigot Bay St Lucia ja Rodney Bay Viimeinen etappi taittui osittain moottorilla sillä skuttin kiinnitysosa rikkoontui matkalla. Meidän onneksemme tämä tapahtui vasta tässä vaiheessa matkaa sillä uutta ei löytynyt edes purjehtijoiden suosimassa Rodney Bayssa Rodney Bay Castries, Deep Sea Fishing Viimeisenä matkapäivänämme vietimme yötä Harmony Suites-nimisessä paikassa, maa hieman vielä keinuen. Yllätysohjelmaksi olin varannut syntymäpäiväsankarille Odelle lahjaksi Deep Sea Fishing -kalastusretken. Kuvista voitte päätellä mikä kruunasi matkan yli satakiloinen Blue Marlin, joka joutui potkurin töytäisemänä iltamme ruokalistalle. Illalla nautimme tuoreinta syömääni, omasta kalasta valmistettua sushia ja illallista ruotsalaiskokin luomana. Unohtumaton ja ihana reissu - suosittelen! Lotta Bergman, Entertainment Manager Viking Line 14 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

15 Easysailing Live Slow Sail Fast Mer information: Flyg: euro med American Airlines till Hewanorra, Saint Lucia (till Miami och New York/via London). Seglats: Beroende på säsong euro för sex personer (i tre hytter med två bäddar). Temperatur: Ca + 30 C. Klädsel och packning: En sportbag som ryms i ett litet utrymme är att rekommendera. Lätt packning där det viktigaste är badkläder, t-shirt/klänning, solkräm och läkemedel mot sjösjuka. Valuta: Östkaribisk dollar och amerikansk dollar. Mat: Den traditionella maten på Saint Lucia innehåller mycket kolhydrater i form av jams, taro och dess släkting eddoe, bananer och frukter från brödfruktträdet. Till detta äter man en kött- eller fiskgryta. Själva maten är inte så kryddstark, men den serveras alltid med en chilisås. Maten har många influenser från det franskkreolska köket. Fast facts Saint Lucia: Saint Lucia är ett örike i Karibiska havet. Ön ingår i Små Antillerna och är belägen norr om Saint Vincent och Grenadinerna och söder om Martinique. Saint Lucia har cirka invånare. Efter 1 / 2014 att sockerodlingarna lades ner och handeln med bananer minskade, har turismen blivit öns viktigaste näring. Sevärdheterna består av sandstränder, berg, exotiska växter och vulkanen Qualibou med sina svavelosande varma källor. Saint Lucia tillhör Samväldet, men fransmännen har lämnat spår i ortnamnen, och framför allt på landsbygden pratar man förutom engelska också kreolfranska. KARTA över reseprogrammet Harri Winter, före detta operativ chef på Viking Line, föreslog i början av hösten att jag skulle testa hans senaste vintersysselsättning med andra ord följa med på en kryssning till Karibien med Easysailing. Efter en kort betänketid började jag höra mig för i min vänkrets om det fanns andra intresserade. Jag var en aning nervös inför seglatsen med min tidigare närmaste chef som kapten, men det var ett av mina bästa beslut under Resan var oerhört vacker och jag fick minnen att dela med mig av till kommande generationer. Den 12 december 2013 flög vi med American Airlines från Helsingfors och gjorde ett shoppingstopp på en dag och två nätter i Miami. RESEPROGRAM på resmålet: Saint Lucia, Rodney Bay På lördag eftermiddag landade vi en halvtimme försenade på Hewanorra flygplats. Vi började genast undersöka hur vi skulle ta oss till Rodney Bayh, där vi skulle övernatta på båten för att sedan ge oss ut till havs morgonen därpå. En taxiresa på ungefär 1,5 timmar kostar dollar och bara den i sig var en sevärdhet värd sitt pris. Vi åkte tvärs över ön och fick se de största byarna och städerna liksom regnskog och annan natur och uppleva en något vild biltur. Väl framme hade vi bestämt träff på baren Boardwalk. Senare på kvällen var det också där vi piggade upp oss efter resan med rom och cola i sann Saint Lucia-anda Rodney Bay Vieux Fort Tidiga morgnar blev rutin under resan. Denna morgon ägnade vi åt myndighetsärenden Frivakt Vapaavahti 15

16 Life is hard... för att få tillstånd att segla i riktning mot Saint Vincent och Grenadinerna. Vi bestämde oss för att åka mot öns sydostspets och Saint Lucias näst största stad Vieux Fort, med sina knappt invånare. Efter den första etappen promenerade vi trötta men glada genom ett slumrande Vieux Fort och intog en karibisk middag på en lokal bistro. På meny fanns det bland annat matbanan. Ode och en blå marlin på hundra kilo Vieux Fort Grenadinerna och Bequia Redan innan klockan åtta hade vi ätit frukost och var redo att ge oss av. Som tur var förberedde vi lunch och ställde in i kylen, för man var knappast sugen på att ställa sig i kajutan och laga mat under rådande vindförhållanden. I varje hamn möttes vi av en fruit man, bread man och santa claus man, så den bästa lunchen var en pastasallad med färsk frukt och annat gott, som intogs på båten under resans gång. Vindarna var gynnsamma och som bäst höll vi en fart på upp till 10 knop där vi for fram i det omväxlande vädret: från gassande sol till regn och småmulet. Ganska snart skymtade vi Saint Vincent och en välkomstkommitté bestående av ett tjugotal delfiner vid sidan av båten. Vi bestämde oss för att göra resans längsta seglats på cirka nio timmar och segla ända till Grenadinerna. På kvällsprogrammet stod byn Bequia och som bonus Xmas Party on the beach. Mot slutet av kvällen letade vi efter försvunna personer medan christmas partyt fortgick och fick bland annat inblick i den lokala polisens 16 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

17 Enjoying life Santa Claus Harri effektivitet. Vi övade också på scenkarisman med den forne chefen... men nog om det, what happens in the Caribbean, stays in the Caribbean Bequia Saint Vincent och Wallilabou Bay Ytterligare en härlig dag på havet låg framför oss och vi styrde kosan tillbaka mot Saint Vincent. Denna gång var målet Wallilabou, där skådespelaren Johnny Depp har spelat in filmen Pirates of the Caribbean. På vägen dit fick jag för första gången i livet uppleva stämningen i Hajen-filmerna, när två hajfenor simmade förbi. På eftermiddagsprogrammet stod bland annat snorkling, ett besök vid ett vattenfall och en stund på stranden som avnjöts med ett par kalla öl. Rolig kuriosa för mig som underhållningsansvarig var att personalen i strandbaren kände till Jukka Poika och spelade hans musik där Wallilabou Bay Saint Lucia och Pitonerna Vi fortsatte vår resa tillbaka och gjorde ett stopp vid Saint Lucia och Pitonerna: de 1 / 2014 vulkaniska pluggarna Gros Piton och Petite Piton, varav den ena är 770 meter hög. Här kan man också besöka en drive in-vulkan Pitonerna Saint Lucia och Marigot Bay Marigot Bay var det överlägset vackraste resmålet under vår seglats. I hamnen välkomnades vi av en rastafa-bojman och en enorm sköldpadda. Här hade man kunnat ta in på ett finare hotell eller spa, men det intresserade ingen i sällskapet. Harri hade rekommenderat två- och trerättersmiddagarna på restaurang Rainforest Hideaway och sagt att de smakade magiskt, så vi såg fram emot kvällen med stor entusiasm. Och våra förväntningar blev definitivt infriade. Restaurangen var underbar och riktigt romantisk. För att ta oss dit åkte vi i en liten gummibåt genom lagunlandskapet och under en låg bro. Maten var förstklassig och sällskapet strålande för att inte tala om dryckerna Marigot Bay Saint Lucia och Rodney Bay Den sista etappen avklarade vi delvis med motor, eftersom skotets fäste gick sönder på vägen. Som tur var skedde detta först så här långt på resan, för vi hittade inga reservdelar ens i Rodney Bay som rekommenderades av andra seglare Rodney Bay Castries, Deep Sea Fishing Den sista dagen på resan övernattade vi på hotell Harmony Suites, med känslan av att marken fortfarande gungade under våra fötter. Som en överraskningspresent åt födelsedagsbarnet Ode hade jag bokat in fisketuren Deep Sea Fishing. På bilderna ser ni resans höjdpunkt en blue marlin på över hundra kilo, som blev knuffad av propellern och hamnade på kvällens meny. På kvällen avnjöt vi den färskaste sushi och kvällsmat jag någonsin ätit, vår fisk tillagad av en svensk kock. En oförglömlig och underbara resa kan verkligen rekommenderas! Lotta Bergman, Entertainment Manager Viking Line Frivakt Vapaavahti 17

18 Ere Puruskainen pukee varsin usein vapaa-ajallaan ylleen meripelastusseuran varusteet. Työ ja vapaat veden päällä Merenkulkijan vapaa-aika kuluu järvipelastajana. Joensuulainen Ere Puruskainen saa keväällä päätökseen merikapteenin opintonsa Kotkassa. Harjoittelujaksojen aikana tehdyt vikaeeraukset Containerhips VII -konttilaivalla johtivat vakituiseen pestiin puolimatruusina. Perämiehenkirjansa hän saa ulos loppukeväästä. Nuoren merenkulkijan ura on hyvällä alulla myös hänen omasta mielestään. -Voisi sanoa, että hyvin on käynyt. Omalta luokalta vain muutamalla on alan töitä tällä hetkellä, Ere pohtii. Vesillä liikkuminen on kuulunut tulevan merikapteenin elämään jo lapsesta. -Pienestä asti olen liikkunut vesillä. Alussa tietysti perheen kanssa veneillen. Omalla optimistijollalla purjehdin kilpaa muutaman vuoden ajan jo alle 13 vanhana. Harrastuksesta ammattiin Tutuksi ovat viime vuosina tulleet niin Pohjanmeren talviset myrskyt kuin vastapainona avovesikauden aikaan liikkuminen järvialueella vapaaehtoistyön merkeissä. Meripelastusseuran Joensuun järvipelastajien joukkoihin Ere liittyi yhdeksän vuotta sitten, 16-vuotiaana. -Huomasin lehtijutun, joka kertoi meripelastusseurasta ja innostuin siitä. Viime vuodet olen vastannut Joensuun järvipelastajien koulutuksesta. Pari vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen Ere päätti hakeutua merenkulkualalle. Laivastossa suoritettu armeija sinetöi ammatinvalinnan ja vesillä liikkumiseen painottuvan elämäntavan. Hyötyä ja huvia vesiltä Meripelastusharrastuksesta Ere kertoo olleen hyötyä ainakin koulun penkillä istuessa. Laivatyössä ja harrastuksessa on kaikeksi onneksi riittävästi eroa. Harrastukseensa Erellä on monta lähestymiskulmaa. -Ainakin ajan saa kulumaan. Pääsee vesille huippukalustolla. Ja onhan se ihmisten auttaminenkin tietysti palkitsevaa. Vapaaehtoistyölle antautumisen motiivia hän ei osaa eritellä, mutta korostaa, ettei oman ajan kuluttaminen yhteiseksi hyväksi ainakaan harmita. -Koen harrastuksen kuitenkin tärkeäksi. Se on monen asian summa. On mahdollisuus kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Haastaa itseään oppimaan uutta. Järvipelastajien kouluttajana hänellä on mahdollisuus myös jakaa oppimaansa muille. Etsintöjä ja avustusta Joensuun järvipelastajien aktiivisessa tiimissä toimii nykyisin kymmenkunta miehistön jäsentä. Pelastustehtävät ovat usein yllättäviä, kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu. Usein on keksittävä paikan päällä uusia ratkaisuja, miten tilanteesta selvitään. Pe- 18 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

19 Uponneen veneen nostossa saivat järvipelastajat käyttää kaiken kekseliäisyytensä. Marraskuisessa illassa Joensuun järvipelastajat evakuoivat Pyhäselällä karille ajaneen risteilyaluksen matkustajat. Ere Puruskainen toimi tehtävässä pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Kuva: Harri Mäenpää lastustehtävä on usein myös vuoropuhelua luonnon kanssa. Ere harrastaa myös sukellusta ja kertoo, että sukeltaminen tuo ymmärrystä myös vedenalaisen maailman lainalaisuuksiin. Vuosittain Joensuun järvipelastajat suorittavat pelastus- tai avustustehtävää. -Noin puolet niistä on avustustehtäviä, hinauksia, jonkin verran maastopaloja saarissa, etsintöjä ja joskus ihmisen pelastamista vedestä. Vaativia pelastustehtäviä Edelliskesänä Joensuun järvipelastajilla oli parikin vaativaa pelastustehtävää. -Alkukesästä upposi haverissa katettu moottorivene, jonka ylösnosto oli vaativaa touhua. Siihen meni useampi päivä. Marraskuun alussa järvipelastajat hälytettiin apuun kun pieni risteilyalus ajoi pyhäinpäivän iltana karikolle Pyhäselällä. Aluksessa oli parisenkymmentä matkustajaa, aikuisia 1 / 2014 ja lapsia. Järvipelastajat evakuoivat tiukasti karille juuttuneen aluksen matkustajat pimeältä järvenselältä. -Harvoin tulee todellisia evakuointitehtäviä. Eikä niitä pääse oikein harjoittelemaankaan riittävästi. Pelastustehtävä, evakuointi marraskuisella pimeällä järvenselällä onnistui erinomaisesti. Ere Puruskainen toimi tilanteessa pelastusalus Pyörteen päällikkönä. Tiukasti karille jääneen risteilyaluksen irrottaminen vei sekin vielä oman aikansa ja vaati paitsi aikaa myös ajatustyötä. -Mieleenpainuvia keikkoja, pohtii Ere. Meriltä makeille vesille -Kun tulee töistä mereltä on usein on ensimmäinen asia, että haluaa heti lähteä järvelle. Kesällä voi käydä niin, että kun on ollut vapaat järvellä on mukava taas lähteä merelle. Oman veneensä Ere ehtii viedä vesille parisen kertaa kesässä. Järvipelastajilla on kaksi alusta, joilla harjoitellaan avovesikauden aikaan ahkerasti. Myös talvikaudella harjoitellaan säännöllisesti. Viime syksynä pelastusalus Pyörre nostettiin talviteloille vasta joulukuun alussa. Avovesikaudella toukokuun alusta marraskuun lopulle on järvipelastajien miehistö hälytysvalmiudessa koko ajan. -Reilut sata päivää vuodessa päivystystä. Viime kaudella oli pelastusalus liikkeellä keskimäärin alle 20 minuutissa, siitä kun miehistö saa hälytyksen kotiin. Ere on viime vuosina aloittanut myös järvipelastusta palvelevan uuden harrastuksen. -Gopro-kamera on ollut usein mukana vesillä ja aika paljon on videota tullut kuvattua. Pienillä leffapätkillä voi järjestön toimintaa esitellä hyvin. Uusia jäseniä kun kaivataan järvipelastajiinkin koko ajan. Teksti: Sirpa Sutinen, Kuvat: Aapo Väänänen (paitsi kuva evakuointitehtävä pimeässä: Harri Mäenpää.) Frivakt Vapaavahti 19

20 Ere Puruskainen tar ofta på sig sjöräddningssällskapets mundering på fritiden. Arbete och ledighet till sjöss Sjöfararen tillbringar fritiden som sjöräddare Till våren blir Ere Puruskainen från Joensuu klar med sin sjökaptensutbildning i Kotka. Hans vikariat på containerfartyget Containerships VII under praktikperioderna ledde till en fast anställning som halvmatros. I slutet av våren får han ut sitt styrmansbrev. Den unge sjöfararen har haft en bra start på sin karriär, det tycker även han själv. Man kan väl säga att det har gått bra. I min klass är det bara ett fåtal som har jobb inom branschen i nuläget, konstaterar Ere. Den blivande sjökaptenen är van vid livet till sjöss sedan barnsben. Jag har färdats till sjöss sedan jag var liten. I början var jag förstås ute med båten tillsammans med familjen, men innan jag fyllde 13 hade jag redan hunnit tävlingssegla med optimistjolle i flera år. Från fritidsintresse till yrke De senaste åren har Ere vant sig vid att vara ute till sjöss under såväl vinterstormarna på Nordsjön som under säsongen med öppet vatten, då han ägnar sig åt frivilligarbete. För nio år sedan, när Ere var 16 år, gick han med i sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajat. Jag läste en tidningsartikel om sjöräddningssällskapet och blev intresserad. De senaste åren har jag ansvarat för utbildningarna som Joensuun järvipelastajat anordnar. Ett par år efter att Ere började ägna sig åt detta fritidsintresse beslöt han sig för att söka sig till sjöfartsbranschen. Värnplikten i flottan var avgörande för yrkesvalet och livsstilen där han vistas mycket till sjöss. Vattnet både nytta och nöje Ere berättar att han har haft nytta av sitt intresse för sjöräddning i skolbänken. Skillnaderna mellan fartygsarbetet och fritidsintresset är tack och lov tillräckliga. Ere betraktar sitt intresse på flera olika sätt. Dels är det ett tidsfördriv, dels får jag möjligheten att åka med fartyg i toppklass. Men självklart är det också meningsfullt att hjälpa andra människor. Han kan inte specificera varför man ska hänge sig åt frivilligarbete, men påpekar att det åtminstone inte skadar att använda sin egen tid till något som kommer allmänheten till nytta. 20 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

21 Sjöräddarna fick ta till all sin uppfinningsrikedom för att få upp båten som sjunkit. Jag anser att mitt intresse är viktigt av flera anledningar. Det bidrar till min självutveckling och ökar mina kunskaper, samtidigt som jag utmanas att lära mig nya saker. Som sjöräddningsutbildare får han också möjlighet att dela med sig av sina lärdomar till andra. Spaningar och assistans Sjöräddningssällskapet Joensuun järvipelastajats aktiva team består i dagsläget av ett tiotal besättningsmedlemmar. Räddningsuppdragen innehåller ofta överraskningsmoment, då allt inte alltid går som planerat. Många gånger måste man på plats hitta på nya lösningar för hur en situation ska redas ut. Under räddningsuppdraget krävs dessutom att man samspelar med naturen. Ett annat av Eres fritidsintressen är dykning och han berättar att dykningen skapar förståelse även för undervattenvärldens lagbundenhet. Joensuun järvipelastajat utför räddnings- eller assistansuppdrag varje år. Ungefär hälften av dem är assistansuppdrag, bogseringar, i någon mån markbränder på öar, spaningar och ibland handlar det om att rädda människor ur vattnet. Krävande räddningsuppdrag Förra sommaren hade Joensuun järvipelastajat ett par krävande räddningsuppdrag. I början av sommaren sjönk en motorbåt 1 / 2014 med ruff vid ett haveri och det var inte lätt att få upp den. Arbetet tog flera dagar. I början av november larmade man efter sjöräddarna när ett litet kryssningsfartyg gick på grund i Pyhäselkä på allhelgonadagens kväll. På fartyget fanns ett tjugotal passagerare, både barn och vuxna. I mörkret evakuerade sjöräddarna passagerarna från fartyget som kört hårt på grund i insjöfjärden. Det är sällan vi får faktiska evakueringsuppdrag, och det går inte riktigt att öva på dem i tillräcklig omfattning. Evakueringen på den novembermörka insjöfjärden förlöpte dock utmärkt. Ere Puruskainen tilldelades uppgiften som befälhavare för räddningsfartyget Pyörre. Det tog också sin tid att få loss kryssningsfartyget som fastnat rejält och förutom tid krävdes en hel del tankearbete. Dessa är uppdrag jag sent kommer att glömma, konstaterar Ere. Från hav till sötvatten Det första jag vill göra när jag kommer hem från jobbet till havs är inte sällan att ge mig ut på sjön. På sommaren kan jag ha tillbringat ledigheten på sjön och då känns det roligt att fara till havs igen. Ett par gånger varje sommar hinner Ere åka ut med sin egen båt. Sjöräddarna har två fartyg som man övar flitigt med under säsongen med öppet vatten, men man övar också regelbundet under vintern. Förra hösten lades Pyörre upp för vintern först i början av december. Under säsongen med öppet vatten, från början av maj till slutet av november, står sjöräddningsbesättningen i larmberedskap dygnet runt. Vi har drygt hundra dagar jourtjänst per år. Förra säsongen tog det i genomsnitt mindre än 20 minuter för räddningsfartygen att komma i väg från det att besättningen larmades. De senaste åren har Ere skaffat sig ytterligare en hobby som kommer till nytta inom sjöräddningen. Jag har ofta med mig min GoPro-kamera till sjöss och har filmat en hel del. Det är perfekt att presentera sjöräddningssällskapets verksamhet med korta filmer. Vi behöver ju ständigt rekrytera nya sjöräddare. Text: Sirpa Sutinen. Bilder: Aapo Väänänen (förutom bilden på evakuering i mörkret: Harri Mäenpää.) Frivakt Vapaavahti 21

22 Merihistorian harrastajan Eldorado: Neljän merimuseon Oslo Sain hyvän opetuksen siitä, että asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä. Tilasin näet kiireesti viimeisen tarjouspäivän halvat lentoliput ja vasta sen jälkeen otin yhteyden Osloon kertoakseni, että tulen tekemään juttua merenkulkumuseosta. Tietenkin apulaisjohtaja Eyvind Bagle toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja lupasi opastuksen. Mutta samalla hän ilmoitti, että kaksi kerrosta on täysremontissa. Jos olisin ottanut yhteyttä ennen lentolippujen tilaamista, olisin lykännyt käyntiäni siihen asti, kunnes uusitutkin tilat ovat paraatikunnossa. Ja museo on paraatikunnossa syksyllä 2014 nimenomaan juuri tänä vuonna, koska nyt vietetään Norjan itsenäisyyden 200-vuotisjuhlavuotta. Mutta ei Oslon reissu hukkaan mennyt, päinvastoin. Bygdøyn huvilakaupunginosassa suoran bussiyhteyden päässä sijaitsevat merenkulkumuseon lisäksi Viikinkimuseo, Kon-Tiki-museo ja Fram-museo. Jo nuo kolme erikoismuseota olivat matkan arvoiset; ne ovat niin ainutlaatuiset ja asiapitoiset, että pelkästään niille on syytä varata yksi päivä ja toinen päivä merenkulkumuseolle. Muuten tulee tietoähky. Onni Raumalta Merenkulkumuseossa historiaa ja laivojen pienoismalleja esittelevät osastot olivat auki, mutta niihin palaan myöhemmin. Erään käytävän seinällä oleva puinen, kultakirjaiminen nimilaatta on kuitenkin pakko esitellä: ONNI * RAUMA. Suomalaisen purjelaivan parimetrinen nimikyltti! Miksi se on täällä? Eyvind ei osannut vastata, eikä kyltin vieressä ollut mitään selittävää tekstiä. Niinpä kotiin palattuani otin yhteyttä laivapostikortin mieheen Juhani Merasvuohon. Tiesin, että hän löytää selityksen omasta käsikirjastostaan. Juhani vastasi, että vuonna 1889 rakennetusta aluksesta Tenho Halla kertoo kirjassaan Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä seuraavasti: Kuunarilaiva ONNI (269,19 rt) rakennettu Raumalla rakennusmestari Emanuel Urnbergin johdolla laivuri John Helinin lukuun. Alus oli huono-onninen, sillä jo vuonna 1891 lokakuussa se tuhoutui haaksirikossa Norjan rannikolla. Aluksen päällikkönä oli toiminut Johan Söderlund. Olen välittänyt tiedot Oslon merenkulkumuseolle, ja luvassa on tekstitaulu nimikyltin viereen. Ensimmäinen löydetty (1904) viikinkilaiva oli tämä, sittemmin täysin kunnostettu ns. Oseberg-laiva. Tosimiesten tosielämän extreemiä Kun käy läpi Viikinkimuseon, Kon-Tiki museon ja kiertelee Fram-kuunarille rakennetussa talossa ja aluksen sisätiloissa, niin tietää, mitä entisaikojen merenkulku ja tutkimusmatkailu olivat. Ne olivat tosimiesten tosielämän extreemiä. Viikinkimuseon kolmea alkuperäistä, rantamudasta löydettyä alusta katsellessaan tulee hepnaadilla hakatuksi. Miten ihmeessä tuollaisilla 25 metriä pitkillä, avoimilla puuveneillä mentiin 32 airomiehen ja yhden purjeen vauhdittamina Atlantin yli Islannin ja Grönlannin kautta Newfoundlandiin, paineltiin Venäjän jokia pitkin Välimerelle ja perustettiin Sisiliaan kuningaskunta tai pidettiin koko Pohjois-Ranskaa rautaisessa otteessa? Museossa saa oivan käsityksen viikinkien jokapäiväisestä elämästä. Taiteellisilla kaiverruksilla koristetut vaunut (ainoat löydetyt) 22 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014

23 Onnistuneen, kilometrin pituisen purjehduksen ( ) jälkeen miehistö päätti polttaa sotatoimialueelle päätyneen Tigriksen. kertovat, että viikinkiajan Norjassa oli jo teitä. Näytteillä on myös rekiä, kirstuja, työkaluja, koruja, kenkiä, tekstiilejä, kampoja, talousastioita ja muita pöytätarvikkeita. Museo on laivojen ohella kansatieteellinen aarreaitta. Kuunari Fram on merenkulun ja tutkimusmatkailun merkittävimpiä aluksia. Ankarimpiakin jääolosuhteita kestämään rakennettu 408-tonninen ja 39 -metrinen pitkä kuunari palveli vuosina Fridtjof Nansenia tämän pohjoisnavalle suuntautuneella tutkimusmatkalla ja vuosina Roald Amundsenia tämän 1 / 2014 Etelämantereen retkellä. Framin ympärille rakennettu museo ei ainoastaan esittele Nansenia ja Amundsenia; rakennuksen sisäseiniä kiertää useassa kerroksessa näyttely, joka kertoo kaiken mahdollisen napapurjehduksista. On niiden historiaa, tutkimusvälineitä ja muuta esineistöä, valokuvia ja pienoismalleja. Kaiken kruunaavat taidokkaasti suunnitellut ja toteutetut audiovisuaaliset esitykset sekä satojen teosten kirjakauppa. Nykyajan kuuluisin löytöretkeilijä on Thor Heyerdahl norjalainen, kuinkas muuten. Hän ei etsinyt uusia maita eikä mantereita, mutta hän haki ja löysi vastauksia moniin kysymyksiin, jotka olivat askarruttaneet maapallon asutushistoriaa ja kulttuurivaikutteiden kulkua tutkineita tiedemiehiä. Vuonna 1947 balsapuisella lautalla purjehdittu 101 päivää kestänyt kilometrin pituinen matka Tyynellä valtamerellä Callaosta Tahitiin pyrki todistamaan, että alkuperäiset Polynesian asukkaat saapuivat Etelä- Amerikasta. Vanha tahitilainen tarina näet kertoo, miten päällikkö Con-Tiki Viracocha ajettiin Perun rannikolta maanpakoon balsapuisella lautalla. Heyerdahl näytti toteen, että kansantaru saattaa olla faktaa eli balsapuisella lautalla matka onnistuu. Ra ja Ra II -lautoillaan Heyerdahl halusi todistaa, että muinaiset egyptiläiset saattoivat olla kaislalaivoillaan yhteydessä Amerikkaan. Vuonna 1970 hänen onnistuikin purjehtia Marokosta Karibianmerelle Barbados-saarelle. Kolmas kaislalautta oli Tigris. Sen onnistunut purjehdus Persianlahdelta Pakistanin kautta Djiboutiin Punaisenmeren suulle todisti, että Mesopotamian (nykyistä Irakia), Indus-laakson (nykyistä Pakistania) ja Egyptin korkeakulttuurit olivat saattaneet saada toisistaan vaikutteita myös meritse kiitos kaislalautoilla tehtyjen purjehdusten. Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen Frivakt Vapaavahti 23