PS2 Ihmisen psyykkinen kehitys

Transkriptio

1 PS2 Ihmisen psyykkinen kehitys 1. Elämänkaaripsykologia 1.1. Ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus 1.2. Kehityksen tutkiminen 1.3. Syntymää edeltävä kehitys 2. Vauvasta kouluikään sekä KEHITYSTEORIAT 2.1. Fyysinen ja motorinen kehitys 2.2. Kognitiivinen kehitys 2.3. Sosiaalinen kehitys 2.4. Minän muotoutuminen 3. Nuoruudesta vanhuuteen 3.1. Nuoruusikä 3.2. Aikuisuus ja vanhuus 1. ELÄMÄNKAARIPSYKOLOGIA 1.1 Ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus Ihminen kehittyy läpi elämän (kohdusta viimeiseen henkäykseen) Ihmisen kehitys on holistista, kokonaisvaltaista - johon liittyy yhtäaikaa psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kehittyminen Kehityksen osa-alueet: - 1) fyysinen ja motorinen kehitys (fyysinen kasvu, vanheneminen, motoriset taidot) - 2) kognitiivinen kehitys (ajattelun ja kielen kehitys, oppiminen, muisti) - 3) sosioemotionaalinen kehitys (sosiaalinen kasvu, persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys) Kehityksen muutosvoimat: - KYPSYMINEN = perintötekijöiden ohjaama prosessi (geenien määräämää, esim.

2 valmius kävelemään oppimiselle) - OPPIMINEN = ympäristön virikkeistä, kokemusten pohjalta tapahtuva kognitiivinen ja sosiaalinen prosessi, joka muovaa käyttäytymistämme herkkyyskausi on kypsymisen kautta muodostunut kehitysvaihe, jolloin jonkin taidon oppimiskyky on nopeinta (perustuu hermosolujen välisten synapsien muodostumiseen ja vähenemiseen) kehityksen edellytys aikaisempi valmius, jolle uusi taito rakentuu Kaksi kehitystä ohjaavaa tekijää: 1. PERIMÄ eli GENOTYYPPI - määräytyy jo hedelmöityksessä, geenien säätelemä kokonaisuus 2. YMPÄRISTÖ - (a) lähiympäristö eli perhe, sukulaiset, koulu, leikkikaverit, (b) etäympäristö eli asuinpaikka, kulttuuri, media jne. => FENOTYYPPI, ilmiasu (perimän ja ympäristön yhteistulos) 3. IHMISEN OMA TOIMINTA - omat elämänvalinnat, kokemukset, motivaatio, kehittäminen jne. Ihminen syntyy aina sosiaalisiin kehyksiin, perheeseen. Ihmisen on vaikea tulla toimeen ilman toisia ihmisiä (vrt. susilapset, joita löydetty mm. Intiasta; ja erakot) 1.2 Kehityksen tutkiminen Kehityspsykologisessa tutkimuksessa käytetään yleisiä psykologisia tutkimus- ja tiedonhankintamenetelmiä - kyselyt, haastattelut, havainnointi, psykologiset testit jne. Pitkittäistutkimus - samoja koehenkilöitä tutkitaan eri-ikäisinä kaksi tai useampia kertoja - selvitetään yksilön elämässä tapahtuvia muutoksia pitemmällä aikavälillä (esim. puheen kehittyminen symbolifunktion heräämisestä nuoruuteen) - voidaan verrata kehitykseen vaikuttavia tekijöitä eri koehenkilöiden kasvuilmapiiri ja elämän muutokset/kokemukset huomioiden - koehenkilöiden määrä on tavallisesti rajallinen ja tutkimus kestää useampia vuosia - esim. Jyväskylän yliopiston prof. Lea Pulkkisen tutkimus, jossa seuratiin vuodesta 1968 (8-vuotiaina) yhteensä n. 350 tytön ja pojan elämää aina vuoteen 2001 asti (n. 42 vuotiaaksi). Poikittaistutkimus - kertatutkimus, johon osallistuu useita ryhmiä eri-ikäisiä ihmisiä (esim. 7-,10-,13-,15- ja 18-vuotiaita) - selvitetään ikäryhmien välisiä eroja 1.3 Syntymää edeltävä kehitys Syntymää edeltävät kehitysvaiheet: 1. Soluvaihe - kaksi ensimmäistä viikkoa hedelmöityksestä - munasolu kiinnittyy kohdun seinämään 2. Alkiovaihe - 3. viikosta 11. viikkoon

3 - sydän alkaa toimia, verenkiertoelimistö muodostuu, raajat muodostuvat jne. 3. Sikiövaihe viikosta syntymään - lapsi alkaa liikkua Syntymä on uuspsykoanalyytikkojen mukaan ihmisen traumaattisin kokemus Lapsi on altis fyysisiin epämuodostumiin ja kehityshäiriöihin erityisesti 3. raskausviikosta 3. kuukauteen (ns. prenataaliset häiriöt) Häiriöitä aiheuttavat: - äidin ravitsemustila, lääkitys, päihteet, stressi, ahdistuneisuus - sairaudet raskauden aikana, esim. vihurirokko - vaikeudet synnytyksen yhteydessä (hapenpuute) FAS = Fetal Alcoholic Syndrome johtuu äidin raskauden aikaisesta runsaasta alkoholin käytöstä, oireina mm. pään ja kasvojen poikkeavuus sekä pienipäisyys, ärtyisyys, ylivilkkaus, kehityksen jälkeenjääneisyys jne. AD/HD = Attention Deficit and Hyperactivity Disorder, joka ilmenee mm. tarkkaamattomuutena, yliaktiivisuutena ja impulsiivisuutena. Syynä mahdollisesti perintötekijät sekä aivojen hapen puute. CP = Cerebral Palsy (motorisia häiriöitä aiheuttanut aivovaurio) Mongoloidilapset ts. 21 trisomia eli Downin syndrooma = 21. kromosomi kolminkertaisena. 2. VAUVASTA KOULUIKÄÄN sekä KEHITYSTEORIAT 2.1 Fyysinen ja motorinen kehitys Lapsi oppii aluksi tottumalla ja ehdollistumalla ja myöhemmin myös matkimalla - tätä oppimista on tapahtunut jo sikiökaudella; esim lapsi on tottunut (habituaatio) erilaisiin ääniin (äidin sydämenlyönnit, jotka myöhemminkin rauhoittavat) Mielikuvia tutuista esineistä ja ihmisistä muodostuu AISTIT - 1. Tuntoaisti tärkein; lapsi kokeilee kaikkea suullaan, joka on herkkä kosketukselle - 2. Näköaisti: erottaa pimeän, valoisan ja värejä, hahmottaa kokonaisuuksia ja myöhemmin myös osat - 3. Kuuloaisti toimii jo sikiövaiheessa; lapsi reagoi rytmisiin ääniin (äidin sydänääni) ja puheen sävyyn - 4. makuaisti: vauva erottaa karvaan ja makean ja perusmaut parissa viikossa - 5. hajuaisti toimii heti, oppimistuloksena lapsi erottaa kulttuurinsa suosimat ja vieroksumat hajut REFLEKSIT eli heijasteet ovat tahattomia synnynnäisiä hermotoimintoja, useimmat suojaliikkeitä - lapsella aluksi ns. primaareja eli ensisijaisia heijasteita, joista useat häviävät ensimmäisen ikävuoden aikana keskushermoston (aivojen) kehittyessä - 1. imemisrefleksi laukeaa suuta kosketettaessa - 2. tarttumisrefleksi, käsissä ja jalkapohjissa - 3. kävelyrefleksi, tuettaessa vauvaa kainaloista jalkojen koskettaessa lattiaa, alkavat jalat liikkua

4 - 4. Babinskin refleksi, jalkapohjaa kutitettaessa varpaat nousevat ulos- ja ylöspäin - 5. mororefleksi eli ns. säikähdysrefleksi. Jos vuodetta lyödään nyrkillä tai lapsen tuetun pään annetaan pudota > vauva levittää kätensä ja sormensa haralleen Kehitys on kefalokaudaalista eli päästä jalkoihin tapahtuvaa sekä proksimodistaalista eli kehon keskeltä sivuille tapahtuvaa - kefalokaudaalinen: lapsi kykenee ensin kohottamaan päätään, sitten hallitsee selän lihakset, istuu ja vasta lopuksi kykenee seisomaan ja kävelemään (jalan motoriikka) - proksimodistaalinen: ensin lapsi hallitsee käsivarren liikkeet, sitten ranteen ja käden, lopulta sormien hienomotoriikan Kosketuskontaktit ovat tärkeitä vauvalle oman kehon hahmottamisessa 2.2 Kognitiivinen kehitys Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottamiseen (havaitsemiseen), tiedon käsittelyyn ja muokkaamiseen (ajatteluun ja kieleen) sekä tiedon varastointiin (muistiin) liittyviä toimintoja. Lev Vygotskyn sosiokulttuurinen näkökulma ajattelun kehitykseen: - ympäristön tuki edistää lapsen kehitystä (kehitys tapahtuu "ulkoa sisälle") - kehitys aluksi interpsyykkisellä tasolla ts. sosiaalisella tasolla vuorovaikutussuhteissa - myöhemmin kehitys tapahtuu intrapsyykkisellä tasolla ts. lapsen omana ajatteluna - ns. lähikehityksen vyöhyke: lapsen nykyisen kehitystason (itsenäinen suoriutuminen) ja potentiaalisen kehitystason (toisen ihmisen avulla suoriutuminen)välinen alue Jean Piaget ( ) sveits. lapsipsykologi loi teorian ajattelun kehittymisestä Ajattelun perusmekanismit: 1) assimilaatio eli sulauttaminen, uusi tieto tai kokemus sulautetaan entisiin malleihin eli skeemoihin, jotka tarkentuvat (esim. lapsi assimiloi eli yhdistää ensikertaa näkemänsä villakoiran jo aiemmin omaksumaansa koiran käsitteeseen) 2) akkommodaatio eli mukauttaminen, olemassa olevia malleja muunnellaan uusien ongelmien ratkaisemiseksi, jolloin syntyy uusi skeema (esim. lapsi muuttaa vanhan käsityksensä nelijalkaisista karvaisista eläimistä siten, että ne eivät ole kaikki koiria, vaan on myös kissoja) PIAGET'N TEORIA - ajattelun kehitys etenee vaiheittain 1. Sensomotorinen kausi (0-2v) - lapsi yhdistää aisti- ja liiketoiminnot toisiinsa - syntyy skeemoja eli toimintakaavioita (avaamis-, kierittämis-skeemat) - mielikuvien kehitys alkaa: kuvan tajuaminen kuvaksi, kaikkivoipaisuus ajattelu, käsitteet kohteesta, tilasta, ajasta "tässä ja nyt" 2. Esioperationaalinen kausi (2-6/7v) - lapsen ajattelutoiminnot (operaatiot) eivät ole vielä johdonmukaisia - oppii ymmärtämään ja käyttämään symboleja a) esikäsitteellinen (2-4v) - yleiskäsitteet vaillinaisia tai virheellisiä - kuvitteellisuus kehittyy (lapsi piirtää, kertoo, esittää jne.) - virheellisiä analogioita (eli yhdenmukaistuksia) - egosentrisyys, maagisuus, joissa tarpeet ja toiveet ohjaavat ajattelua

5 b) intuitiivinen (4-7v) - lapsi ajattelee, mutta ei tiedosta ajattelutoimenpiteitään - välittömät havainnot ohjaavat ajattelua (vesilasikoe) - egosentrisyys ja analogiat vähenevät 3. Konkreettisten operaatioiden kausi (6/7-11/12v) - ajattelu sidottu konkreettisiin kokemuksiin - induktiivinen ja deduktiivinen päättely alkavat kehittyä (induktiivinen = yksityisestä tapauksesta yleiseen sääntöön tai olettamukseen etenevä päättelyn muoto, deduktiivinen päättely, jossa johdetaan yleisestä säännöstä yksittäinen tapaus) 4. Formaalisten operaatioiden kausi (11/12v-) - looginen päättely onnistuu myös abstraktilla tasolla - maailmankatsomuksen pohdinta (uskonto, filosofia) Kielen ja puheen kehittyminen - pohjana biologinen kypsyminen ja ympäristön mallien omaksuminen (oppii jäljittelyn, mallioppimisen, ehdollistumisen ja harjaantumisen kautta) - edellytyksenä aivojen riittävä kypsyystaso ja puhe-elinten normaali kehittyminen - Vygotskyn puheen kehityksen vaiheet: 1) sosiaalinen puhe (vaikutetaan läheisiin ihmisiin), 2) egosentrinen puhe (mm. ääneen komennetaan itseään) ja 3) sisäinen puhe (äänetöntä ajattelua) - KEHITYSVAIHEITA: - syntymä: symptomit eli ääntely - n. 2kk: signaalit (hihkumista, kiljuntaa, vaatimushuutoja) - n. 4kk: jokeltelu (signaalivaihetta) kk: jokeltelu jatkuvia tavusarjoja - 1v loppu-1,5v: symbolifunktio herää (sanoja käytetään esittävinä merkkeinä) - 1,5-3v: ensimmäinen kyselykausi: Mikä? - 3-6v: toinen kyselykausi: Miksi? myös lauserakenne ja peruskielioppi kehittyy - 6-vuotiaana lapsi käyttää jo n sanaa - PUHEENKEHITYKSEN HÄIRIÖITÄ - änkytys (1) lapsen opetellessa puhumaan, (2) kouluun mennessä, (3) murrosiässä - afasia on aivotoiminnan häiriöstä aiheutuva puhehäiriö; motorinen ja sensorinen afasia 2.3 Sosiaalinen kehitys Harry Harlowin emodeprivaatiokokeet apinoilla 1950 ja 60-luvuilla: apinavauva erotettiin heti syntymän jälkeen emosta ja tilalle tarjottiin esim. rautalankaemo tai turkisemo. - emonsa menettäneistä apinoista tuli esim. apaattisia, syrjäänvetäytyviä, kykenemättömiä sosiaaliseen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, kykenemättömiä hoivaamaan omia poikasiaan jne. - kokeet osoittivat, miten tärkeää emon läheisyys oli apinoille Uuspsykoanalyytikko Erik H. Eriksonin ( ) sosialisaation teoria - sosiaalisella kehityksellä tarkoitetaan yksilön kehittymistä sosiaalisen yhteisön jäseneksi (sosiaalistuminen, sosialisaatio) Ehjä persoonallisuus on tulos onnistuneesta kriisivaiheiden läpäisystä ERIKSONIN PSYKOSOSIAALISEN KEHITYKSEN KRIISIT:

6 1. Perusluottamus - epäluottamus (1.v) - lapsi oppii tuntemaan itsensä, aistimuksensa, kehonsa - erottaa äidin vieraista ihmisistä, syntyy kestävä tunnesuhde läheisiin ihmisiin - alle puolivuotias ei erota itseään erilliseksi äidistään - kokee kodin ja maailman turvallisena ja oppii luottamaan myös itseensä (tai sitten päinvastoin) 2. Itsenäisyys - häpeily (2.v) - siisteyskasvatuksen ja uhmaiän vaihe - tässä vaiheessa lapsi ymmärtää, että hän voi itse päättää toiminnastaan. Hän tahtoo tavaroita pelkän tahtomisen vuoksi. Lapsen moraalitaju: käsitys oikeasta ja väärästä sisäistyy kasvatuksen myötä. - lapsi touhuaa paljon - palaute onnistuneesta toiminnasta vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen; epäonnistuminen johtaa häpeilyyn ja riittämättömyyteen 3. Aloitteellisuus - syyllisyys (leikki-ikä: 3.-6.v) - lapsi on oppimishaluinen ja kokeilee toimintansa rajoja - ankarat kiellot ja rangaistukset vaikuttavat lapsen itsekontrolliin (> tiukka superego saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä) - itsehillintä kehittyy - oppii normikäyttäytymistä; siksi oikea syyllisyys on hyvä ympäristöön sopeutumisen kannalta 4. Ahkeruus - alemmuus (kouluikä: v) - lapsi oma-aloitteinen ja kiinnostunut uusista virikkeistä (ympäristö on haaste) - alkaa itsenäistyminen perheestä (joka luo myös turvattomuutta) - ahkeruutta tulisi kannustaa, jotta lapsesta ei tule alemmuudentuntoinen ja passiivinen - opettaja ja koulutoverit tuovat uusia malleja (rooleja) - lapsi omaksuu erilaisia rooleja ja pyrkii samastumaan kavereihin - n. 12 v. ns. paras kaveri -kausi - hyvin arka itseensä kohdistuvasta kiusoittelusta 5. Identiteetti - roolien hajaannus (nuoruus) - voimakkaat fyysiset ja psyykkiset muutokset: Kuka minä olen? - etsitään tarkoitusta, paikkaa maailmassa, ihmisenä, työssä jne. - subjektiivisen ja objektiivisen identiteetin tasapainottelu: Mitä olen omasta mielestäni? Mitä muut minusta ajattelevat? - halu itsenäistyä, mutta samalla riippuvuus kodista - vastauksia haetaan: ikätovereilta, jengistä, idoleista, seurustelusuhteista 6. Läheisyys - eristäytyminen (varhaisaikuisuus) - intiimit ystävyyssuhteet kiintymyksen ja rakkauden tarpeiden toteuttamiseksi (avioliitto) - identiteettikriisin vaikeudet saattavat näkyä pelkona antautua läheiseen ihmissuhteeseen (minän menettämisen pelko) 7. Luomiskyky - lamautuminen (aikuisuus) - luomiskyvyn toteuttaminen työssä, perheessä, harrastuksissa jne. luo tyytyväisyyttä 8. Minän eheys - epätoivo (vanhuus) - järjestyksen ja tarkoituksen löytäminen - realistinen suhtautuminen menneeseen elämään ja tulevaan kuolemaan

7 - elämäntyytyväisyys vs. kuoleman pelko Leikin vaikutus sosiaalistumisessa - aluksi leluja käsitellään mielivaltaisesti - kuvitteelliset leikit saavat sijaa iän myötä (4-vuotiaana 75%:sti) Leikin muodot: 1. yksinleikki (2 v.) 2. rinnakkainleikki (3 v.) - lapsi leikkii omaa leikkiään, toisen lapsen läsnäolo tajutaan, mutta yhteyttä ei ole 3. sivuava leikki (4 v.) - lapsi lainaa tavaroitaan ja välineet jaetaan toisen kanssa. 4. yhteis- ja ryhmäleikit (5 v. -) - kouluiän myötä - ala-asteelta lähtien tytöt ja pojat leikkivät omissa ryhmissään Mallista oppiminen keskeistä Leikin myötä lapsi purkaa tunteita, oppii itsehillintää, sosiaalistuu, harjoittelee: esim. lorut, esineiden heiluttelu 2.4 Minän muotoutuminen Ydinminästä kiintymyssuhdemalliin - YDINMINÄ eli perustunne omasta itsestä muotoutuu 0-3 kk:n aikana ja siihen sisältyy mm. - 1) kehonkaava, jolloin vauva tunnistaa kehonsa rajat - 2) kokemukset omista tunteista (ilo, inho, hämmennys, kiinnostuneisuus, paha olo jne.) - 3) käsitys toisesta ihmisestä (tunnistaa läheiset ihmiset, kasvojen piirteet, äänen jne.) - VUOROVAIKUTUKSELLINEN MINÄ syntyy 3-6 kk:n iässä. - vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu ihmisiin - Daniel Sternin mukaan on tärkeää, että vanhemmat kykenevät lukemaan vauvan sanattomia viestejä ja vastaamaan niihin oikealla tavalla > ns. tunteiden säätelyä - vastaavuuden periaate: vanhempi ymmärtää, mitä vauva eleillään ja ääntelyillään viestii - sosiaalinen mallintaminen: vauva mallintaa aikuisen viestimää tunnetilaa ja palautteen perusteella tulkitsee omia sisäisiä kokemuksiaan - ITSEN EROTTUMINEN MUISTA (6-8 kk) - lapsi haluaa jakaa huomion esim. innostuessaan jostakin lelusta > näin hän osaa erottaa oman sisäisen kokemuksensa muiden kokemuksista - vierastaminen osoittaa, että lapsi erottaa tutut vieraista - KIINTYMYSSUHDEMALLIT (8-12 kk), Engl. psykiatri John Bowlby ( ): vuorovaikutussuhteista muodostunut sisäinen malli - 1) turvallisesti kiintyneet: ilmaisee todelliset kokemuksensa ja luottaa saavansa huomiota - 2) välttelevästi kiintyneet: välttää negatiivisten tunteiden ilmaisua ja käyttäytyy kiltisti - 3) ristiriitaisesti kiintyneet: ei luota saako huolenpitoa vai ei ja ilmaisee itseään erittäin voimakkaasti Margaret Mahlerin ( ) lapsen eriytymis-yksilöitymisprosessi - symbioosi = lapsen ja äidin psyykkinen sulautuminen - separaatio = irtautuminen, symbioosin purkautumiseen johtava sisäinen kasvuprosessi

8 - yksilöityminen = yksilöllisten piirteiden löytäminen, minäkuvan muodostaminen Esivaiheet -Normaali autismi (0-2 kk): psyykkisen toiminnan aktiivinen ylläpito vähäistä -Symbioosivaihe (2-5 kk): lapsi kokee olevansa yhtä hoitajan kanssa Separaatio-individuaatio -prosessi (5-36 kk) 1. eriytymisvaihe (5-8/10 kk) - asteittainen irtautuminen symbioosista alkaa - kehonkaava muodostuu - äidin menettämisen pelko 2. harjoitteluvaihe (8/10-15 kk) - ulkoinen käyttäytyminen: lapsi aurinkoisimmillaan, liikkuu ympäristössä tarvitsematta äitiä vierellään - lapsi palaa ajoittain äidin luo "tankkaamaan turvallisuutta" - lapsen tulisi saada riittävästi ihailua osakseen - lapsi harjoittelee minätoimintoja - muistaa hetken aikaa asioita - kaikkivoipaisuuskuvitelmia 3. uudelleen lähentymisen vaihe (15-24 kk) - ns. sisäsyntyisen eroahdistuksen vaihe - ulkoinen käyttäytyminen: äidin varjostaminen, äitiä pakottavat leikit, lisääntynyttä ahdistuneisuutta ja turhauma- alttiutta - lapsi menettää aiemman turvallisuuden vaikutelman huomatessaan että äiti ja äidin mielikuva (ajatus) eivät ole sama asia. Ajatuksena äiti ei olekaan läsnä. - tärkein persoonallisuutta muokkaava kehitystapahtuma: lapsi ymmärtää erillisyytensä äitiinsä nähden - ns. erillisyyden tiedostamisen kriisi - lapsi palaa takaisin "äidin helmaan" - uhmaikä 4. yksilöitymisvaihe (3. vuosi) - ulkoinen käyttäytyminen: uhmakohtauksia, vanhempien poissaollessa kiukuttelua, vanhempien palatessa voimakasta protestointia - lapsen on ymmärrettävä, että lohdutusta ja turvaa tuottava äiti saattaa tuottaa myös pettymyksiä. Nämä on sulautettava yhtenäiseksi mielikuvajärjestelmäksi. Lapsen opittava tekemään kompromisseja - patologia: maailma jaetaan yksinomaan hyviin tai pahoihin ihmisiin tai koetaan sama kohde eri aikoina pelkästään pahana tai hyvänä, ns. rajatilapsykoosit - tunteiden ja toimintojen sääteleminen - minäkuvan sisäistäminen LISÄYS: Sigmund Freud (itävalt ): psykoseksuaalisuuden kehitys Oraalinen vaihe (0-1 vuotiaana) - erityinen nautinto suun kautta imetyksen yhteydessä Anaalinen vaihe (1-3 vuotiaana) - ulostaminen tuottaa nautintoa, itsenäisyys lisääntyy ja suolen hallinta onnistuu Fallinen vaihe (3-5 vuotiaana) - sukupuolielinten koskettelu tuottaa nautintoa, lapsi oppii sukupuolten väliset erot

9 - oidipaalivaihe (3-6 vuotiaana), jolloin lapsi on kiinnostunut vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta (vrt. tarina Oidipuksesta) Latenssivaihe (6-10 vuotiaana) - psykoseksuaalisen kehityksen lepotila ennen murrosiän kriisiä - tässä vaiheessa alkaa irtaantuminen perheestä Genitaalivaihe (murrosikä) - seksuaaliset halut heräävät ja tämä vaihe kestää loppuelämän 3. NUORUUDESTA VANHUUTEEN 3.1 Nuoruusikä Transitio- eli siirtymävaihe lapsesta aikuiseksi Perinteiset nuoruusiän vaiheet: 1. Varhaisnuoruus ( ikävuoteen) - murrosikä eli puberteetti alkaa - kuohuntavaihe - fyysinen kypsyminen aikuisuuteen alkaa - emotionaalinen irrottautuminen vanhemmista - uudet kaikkivoipaisuuskuvitelmat - tukena ystävät ja nuorisokulttuuri - uusi uhma (näkyy mm. tunteiden projisoimisessa vanhempiin, opettajiin jne.) 2. Nuoruusiän keskivaihe ( v) - oman identiteetin etsintä - nuoruuden kriisit: ihmissuhteet, uranvalinta - tovereiden sosiaalinen normipaine - tavoitteena identiteetin löytäminen sukupuolisuudessa, ammatissa, kulttuurissa - nuori ei ole enää holhottava, vaan aktiivinen osallistuja 3. Myöhäisnuoruus ( v) - identiteetti vakiintuu - tunne-elämä tasoittuu - tulevaisuus tärkeää uusi irtautumisen vaihe Protestivaiheessa (1) nuori kapinoi eron ahdistuksen ja toisaalta erohalun vuoksi Hajoamisen vaiheessa (2) lapsuuden ihmissuhteiden tilalle tarvitaan uusia ihmisiä Uudelleenmuokkautumisen vaiheessa (3) yksilöidytään, löydetään uudet ihmiset ja turvallisuus Oman käsityksen itsestä tulisi olla tasapainossa muiden käsityksen kanssa - ts. subjektiivinen ja objektiivinen identiteetti - narsismin käsite = itserakkaus (kreikkalainen taru: kertomus Narkissos-nuorukaisesta, joka eläisi vanhaksi, ellei koskaan näkisi itseään. Hänestä kasvaa nuori komea mies, johon kaikki naiset rakastuvat. Mm. Echo niminen nymfi, Narkissos ei näe häntä. Echo suuteli Narkissosta, mutta tämä pakeni huutaen, ettei voi sietää häntä suutelevia naisia. Rakkauden jumalatar Afrodite rankaisi N:a sallimalla hänen nähdä oma kuvansa veden pinnasta, N rakastui omaan kuvaansa ja ei voinut enää poistua kuvansa luota vaan turhautuneena tappoi itsensä. Apollo jumala muutti kuolleen Narkissoksen narsissiksi).

10 Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen teoria (ks. FI2 muistiinpanot) 3.2 Aikuisuus ja vanhuus Vähän yli 20-vuotiaana ihminen on fyysisen kehityksensä huipulla Biologisesti paras aika lasten hankkimiseen on n. 20-vuotiaana Pysyvä parisuhde - seurustelun ja avioliiton perusta luodaan jo varhaislapsuudessa (perusturvallisuus) - rakastumisen regressio: paluu vauvaiän kaltaiseen symbioosiin suhteessa rakastettuun - seksuaalisuuden muovautuminen osaksi persoonallisuutta tapahtuu parhaiten turvallisessa, läheisessä ja pysyvässä parisuhteessa Erilaisia kriisejä - avioero (Suomessa vuosittain n ) - lapset lähtevät kotoa, omat vanhemmat kuolevat - elimistössä muutoksia, voimat heikkenevät, naisilla vaihdevuodet n. 50-vuotiaana - eläkeikä: toverisuhteet muuttuvat, harrastusten löytäminen vaikeaa, puolison kuolema - elämän rajallisuuden tiedostaminen Vanhuuden vaiheita: 1. Nuoret vanhukset (65-74 vuotiaat) 2. Varsinaiset vanhukset (75-84) 3. Vanhat vanhukset (85-) Vanheneminen: - keskushermosto rappeutuu - vanhuuden dementia (osalla) - ruumin rakenne muuttuu - sairaudet lisääntyvät - vastustuskyky heikkenee - osalla masentuneisuutta - luonteenpiirteet korostuvat Vanhuuden yleisimpiä sairauksia: - sydän- ja verisuonisairaudet - tuki- ja liikuntaelinsairaudet (reuma, osteoporoosi) - syöpä - diabetes Sosiaalisia ja psykologisia muutoksia: - puolison ja läheisten kuolema - muistin heikkeneminen - lastenlapset riemuna - eläkkeellä aikaa harrastuksiin Postformaalinen ajattelu, jossa aikuinen ihminen ymmärtää ajattelunsa rajoittuneisuuden ja tietonsa ja päätelmiensä epätäydellisyyden