PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTINEN OHJELMA Ohjelman ohjausryhmä , Maakuntahallitus ,10.5.

Transkriptio

1 PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTINEN OHJELMA Ohjelman ohjausryhmä , Maakuntahallitus , SEURANTARAPORTTI Ohjelman ohjausryhmä Maakuntahallitus

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO VALTAKUNNALLINEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA KESKEISIÄ VALTAKUNNALLISEEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKAAN LIITTYVIÄ MUUTOKSIA, STRATEGIOITA JA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Maahanmuuton tulevaisuus strategia Laki kotoutumisen edistämisestä MAAHANMUUTON KASVU JA RAKENNE HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO Kiintiöpakolaisten vastaanotto Turvapaikanhakijoiden vastaanotto ETNISTEN SUHTEIDEN EDISTÄMINEN VALTAKUNNALLINEN SEURANTA Maahanmuuttajabarometri Palvelukysely PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN LAADINTA JA NYKYTILANNE MAAHANMUUTTAJAT PÄIJÄT-HÄMEESSÄ Vastaanotto Päijät-Hämeessä Asuminen ja ympäristö Vapaa-aika- ja kulttuuripalvelut PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN TOIMENPIDE-EHDOTUSTEN SEURANTA PÄIJÄT-HÄMEEN OHJELMAN TOTEUTUS, SEURANTA JA PÄIVITYS PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN TIIVISTELMÄT ABSTRACT KOKKUVÕTE LIITTEET LIITE 1: PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN TYÖRYHMÄT LIITE 2: PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN OHJAUSRYHMÄ LIITE 3: PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN SEURANTAKYSELY TEEMARYHMÄ 1. Työllisyys ja yrittäjyys TEEMARYHMÄ 2. Aikuiskoulutus TEEMARYHMÄ 3. Kotouttaminen ja etnisten suhteiden edistäminen TEEMARYHMÄ 4. Sosiaali- ja terveydenhuolto TEEMARYHMÄ 5. Lapset ja nuoret LIITE 4: TILASTOT LIITE 5: MAAHANMUUTTOON LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ LIITE 6: MAAHANMUUTTOASIOIHIN LIITTYVÄÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ

3 1. JOHDANTO Päijät-Hämeessä oli yhteensä noin ( ; ) asukasta. Yli 65-vuotiaiden osuus oli noin 20 % koko väestön määrästä. Ulkomaan kansalaisten osuus oli noin 2 % ( ; n. 3 %). Ulkomaan kansalaisten ikärakenne poikkeaa selvästi valtaväestön ikärakenteesta. Työikäisten, erityisesti vuotiaiden määrä on huomattavasti suurempi kuin valtaväestössä ja vanhusten määrä puolestaan on hyvin pieni. Väestönkehitysarvioiden mukaan Päijät-Hämeen väestö on ikääntymässä eikä syntyvyys tulevaisuudessa enää riitä vastaamaan esim. alueen työvoimatarpeisiin. Pelkästään yksityisen sektorin työvoiman eläkepoistuman korvaamiseen tarvittaisiin arvioiden mukaan kaikki työmarkkinoille tulevat, nyt maakunnassa asuvat nuoret 1. Väestön ikääntyminen tarkoittaa myös, että tulevaisuudessa yhä pienempi joukko työssäkäyviä elättää entistä suuremman määrän työvoimaan kuulumattomia eli ns. huoltosuhde heikkenee. Huoltosuhde kuvaa lasten ja eläkeikäisten lukumäärän suhdetta työikäisen väestön lukumäärään eli miten monta työssä käymätöntä on sataa työikäistä kohden. Uhkana on myös, että maakunnan väestömäärä vähenee. Yksi keino työvoiman riittävyyden turvaamiseen, väestömäärän kasvuun ja huoltosuhteen parantamiseen olisi lisääntyvä maahanmuutto. Maahanmuuton aktiivinen kasvattaminen on myös yksi valtakunnan tason linjauksissa esitetyistä tavoitteista. Maahanmuuttajien määrä on viime vuosina lisääntynyt niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja samalla siirtolaisuudesta on tullut yksi ajankohtaisimmista kansainvälisistä ilmiöistä. Ulkomaalaisten määrä on noussut voimakkaasti myös Päijät-Hämeessä, mikä yhdessä tulevina vuosina mahdollisesti uhkaavan työvoimapulan kanssa loi tarpeen tarkastella ja kehittää koko maakunnan kattavia maahanmuuttopoliittisia rakenteita. Tämän tarkastelun yhteydessä todettiin, että alueelle tarvitaan maahanmuuttopoliittinen ohjelma maahanmuuttajien ja heidän osaamisensa saamiseksi maakunnan voimavaraksi. Maahanmuuttajien määrät vaihtelevat suuresti Päijät-Hämeen eri kunnissa. Suurella osalla Päijät-Hämeen kuntia ei ole kuntakohtaista kotouttamisohjelmaa tai niiden sisältö ei vastaa nykyisen toimintaympäristön tarpeita. Edellä mainituista syistä päätettiin alueelle laatia ensimmäinen maakunnallinen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka korvaa tai täydentää kuntakohtaisia tai seudullisia kotouttamisohjelmia. Ohjelma laadittiin Päijät-Hämeen liiton johdolla vuosille ja se valmistui vuoden 2009 lopussa. Ohjelmaa täydennettiin keväällä Ohjelman tavoitteena on kehittää maakuntaan aktiivista ja yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa, jotta voidaan esimerkiksi parantaa alueella jo asuvien sekä tänne muuttavien maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia sekä edistää työperusteista maahanmuuttoa. Lisäksi tavoitteena on kehittää palveluja, edistää maahanmuuttajien kotoutumista ja hyviä etnisiä suhteita sekä lisätä alueen kuntien työntekijöiden osaamista maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimista ohjasi ohjausryhmä. Valmistelussa pyrittiin avoimuuteen ja eri tahojen näkemysten huomioimiseen. Käytännössä tämä tehtiin siten, että ohjelman sisältö tuotettiin eri teemojen ympärille kootuissa työryhmissä, joissa oli edustettuina alueen keskeisiä asiantuntijatahoja. Jokaisessa ryhmässä oli mukana myös henkilöitä, joilla itsellään on maahanmuuttajatausta. Lisäksi näkemyksiä maahanmuutosta pyrittiin kartoittamaan toteuttamalla valmistelun yhteydessä kolme kyselyä: yksi kaikille maakunnan asukkaille, toinen ainoastaan maahanmuuttajataustaisille asukkaille ja kolmas alueen kunnille. Lopuksi ohjelmaluonnoksesta pyydettiin myös lausuntoja eri tahoilta. Maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa huomioitiin kaikki maahanmuuttajaryhmät riippumatta maahan muuton perusteesta tai Suomessa asumisajasta. Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä erilaisine koulutustaustoineen ja tarpeineen ja vaikka esimerkiksi pakolaistaustaisten osuus ulkomaalaisista on valtakunnallisesti pieni (alle 10 %), ymmärretään maahanmuuton usein tarkoittavan vain pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimisessa otettiin huomioon kansallinen ja kansainvälinen maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö, Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma ja muut valtakunnalliset linjaukset. Lisäksi ohjelma noudattaa Päijät-Hämeen liiton maakuntasuunnitelmaa ja strategiaa. Ohjelmassa määritellään maahanmuuton toimenpidetason yhteisiä linjauksia ja sillä on myös liityntäpintoja ja yhteisiä tavoitteita valmisteilla olevan Päijät-Hämeen turvallisuussuunnitelman kanssa. Lisäksi ohjelma noudattelee mm. Lahden alueen kilpailukyky- ja elinkeinostrategian painopisteitä ja tavoitteita. Kotouttamispalvelujen kehittäminen, etnisten suhteiden edistäminen, suvaitsevaisuus ja yhdenvertaisuus kulkevat ohjelmassa punaisena lankana. 1 Päijät-Häme 2035 Maakuntasuunnitelma. Päijät-Hämeen liitto. Maakuntahallitus Maakuntavaltuusto

4 Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittinen ohjelma hyväksyttiin maakuntahallituksessa Sen jälkeen maahanmuuttopolitiikassa ja maahanmuuton rakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Maahanmuuton määrä on kasvanut huomattavasti ja maahanmuuttoasioiden painopiste on muuttunut uuden hallituksen aikana. Seurantaraportin tarkoituksena on tarkastella keskeisempiä maahanmuuttopolitiikan muutoksia. Lisäksi raportoidaan Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman 112 toimenpide-ehdotuksen toteutuminen. Sovitaan ohjelman toimenpide-ehdotusten toimeenpanosta, aikataulusta, seurannasta ja resursseista. 2. VALTAKUNNALLINEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimisessa huomioitiin keskeiset maahanmuuttopolitiikkaa säätelevät kansainväliset ja kansalliset linjaukset sekä voimassa oleva lainsäädäntö. Lisäksi pyrittiin ennakoimaan tulevia lainsäädännössä tapahtuvia muutoksia. 2.1 KESKEISIÄ VALTAKUNNALLISEEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKAAN LIIT- TYVIÄ MUUTOKSIA, STRATEGIOITA JA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa. Hallituksen tavoitteena on maahanmuuttopolitiikan linja, joka tukee suvaitsevan, turvallisen ja moniarvoisen Suomen rakentamista sekä lisää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Hallitusohjelman painotuksen ollessa maahanmuuttajien työllistäminen, siirtyivät kotouttamisasiat vuoden 2012 alusta alkaen sisäasiainministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Työ- ja elinkeinoministeriön resursseja ollaan lisäämässä. Ministeriöön ollaan perustamassa maahanmuuton osaamiskeskus. Sen tehtäviksi on suunniteltu kerätä, tuottaa ja analysoida tietoa maahanmuuttoasioita koskevan poliittisen päätöksenteon ja viranomaistoiminnan tueksi. Tietoa tarvitaan sekä säädösvalmisteluun että kansallisen kannan muodostamiseen EUsäännösten valmistelua varten. Lisäksi osaamiskeskuksen tehtävänä olisi tuottaa asiantuntevia, mutta käytännönläheisiä selvityksiä. Samalla tuotettu tieto voitaisiin tarjota myös esimerkiksi tutkijoiden, median ja kansalaisten käyttöön. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti on laadittu ministeriöiden välisen kotouttamisen yhteistyöryhmän toimesta Valtion kotouttamisohjelma vuosille (Valtion kotouttamisohjelma). Se on lakisääteinen ja siihen kirjataan hallituksen painopisteet jokaisella eduskuntakaudella. Valtion kotouttamisohjelmalla tehostetaan valtakunnallisen tason suunnittelua, toimeenpanoa ja seurantaa. Ohjelman tavoitteena on mm. maahanmuuttajien osallisuuden tukeminen ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen. Ohjelman painopisteenä on maahanmuuttajien työllistymisen edistäminen työhallinnon palveluita ja kotoutumiskoulutusta kehittämällä sekä työelämän monimuotoisuutta tukemalla. Ohjelmassa painotetaan lisäksi perhelähtöistä, yhteisöllistä kotoutumista, jossa maahanmuuttajaperheitä tuetaan varhaiskasvatusta, koulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluja kehittämällä. Maahanmuuttajien asettuminen kuntalaiseksi on kotoutumisen tärkeä perusta. Maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluja kehitetään. Maahanmuuttajaperheiden lisäksi panostetaan nuorien kotouttamiseen. Asunto-, liikunta- ja kulttuuripalvelujen avulla edistetään kotoutumista. Lisäksi kotouttamisohjelmassa painotetaan kansainvälistä suojelua saavien sujuvaa ja hallittua ohjautumista ja esitetään toimenpiteitä kuntiin sijoittamisen edistämiseksi. Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimenpide-ehdotukset ovat yhteneviä hallitusohjelman maahanmuuttolinjauksien kanssa. Kotoutumisen edistämiseksi laadittiin uusi laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) sekä Valtioneuvoston asetus kotoutumisen edistämiseen liittyvästä alkukartoituksesta (570/2011). Turvapaikanhakijoita varten säädettiin oma laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (746/2011), koska heidän asioidensa käsittely jäi sisäasiainministeriön alaisuuteen. 4

5 Valtioneuvosto asetti hankkeen ajalle Maahanmuuton tulevaisuus strategian laatimiseksi. Strategia perustuu hallitusohjelman kirjaukseen. Tavoitteena on laatia kokonaisvaltainen Maahanmuuton tulevaisuus strategia (Maahanmuuton tulevaisuus työryhmän ehdotus), jossa pyritään ennakoimaan Suomeen kohdistuvan maahanmuuton määrää sekä laatua ja niiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan Maahanmuuton tulevaisuus strategia Kansainvälistyvässä Suomessa arvostetaan moninaisuutta. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille. Maahanmuutto edistää väestön hyvinvointia ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä. Maahanmuuttajat voivat hyödyntää osaamistaan ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Maahanmuutto on ennakoitua ja hallittua. Maahanmuuton tulevaisuus strategian tavoitteena on viitoittaa tietä aktiivisemmalle ja ennakoivammalle maahanmuuttopolitiikalle. Strategia luotsaa kohti tulevaa vuosikymmentä tilanteessa, jossa liikkuvuus lisääntyy, väestörakenne muuttuu ja moninaisuus yhteiskunnassamme lisääntyy. Asettaessaan suuntaviivat tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikalle strategia pyrkii nostamaan maahanmuuttokysymykset asemaan, joka niille yhteiskuntapolitiikassamme kuuluu. Tämä on elintärkeää, kun lähivuosina ratkomme esimerkiksi maan taloutta, kilpailukykyä ja huoltosuhdetta koskevia kysymyksiä. Suomi tarvitsee osaavia työntekijöitä, mutta se ei yksin riitä. Maassa jo olevien maahanmuuttajien työllisyysastetta on kyettävä nostamaan. Heidät on otettava mukaan rakentamaan yhteistä tulevaisuuttamme. Työryhmä ehdottaa Suomen maahanmuuttopolitiikalle seuraavia suuntaviivoja: 1. Suomi on turvallisesti avoin, 2. Jokainen löytää paikkansa ja 3. Moninaisuus on arkea. Ehdotukseen sisältyvän vision mukaan kansainvälistyvässä Suomessa arvostetaan moninaisuutta, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille, maahanmuutto edistää väestön hyvinvointia ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä, maahanmuuttajat voivat hyödyntää osaamistaan ja osallistua yhteiskunnan rakentamiseen sekä maahanmuutto on ennakoitua ja hallittua. Strategian toimeenpanon seurantaa ja raportointia koordinoi sisäasiainministeriö. Strategian tueksi valmistellaan toimenpideohjelma, jossa määritellään asetettujen tavoitteiden edellyttämät toimenpiteet, niiden toimeenpanosta pääasiallisessa vastuussa olevat tahot ja toimeenpanon aikataulu. Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien palveluihin liittyvistä taloudellisista voimavaroista päätetään vuosittain kehys- ja budjettiprosessin yhteydessä. Maahanmuuttopolitiikan suuntaviivojen pohjana on nykytila- ja kehitysanalyysi. Maahanmuuttajien määrä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja monimuotoistunut. Maahanmuuttajien määrän kasvu asettaa uusia haasteita maahanmuuttopolitiikalle. Lainsäädäntöä on uudistettu. Maahanmuuton tulevaisuus työryhmän ehdotuksessa esitetään parannusehdotuksia nykyisiin epäkohtiin. Maahanmuuttajien työttömyysaste on edelleen kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Maahanmuuttoon suhtaudutaan edelleen varautuneesti. Työryhmän ehdotuksien toteuttamiseen tarvitaan riittäviä resursseja, jotta maahanmuutto on Suomelle mahdollisuus. Ehdotuksessa korostetaan maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien ja työperusteisen maahanmuuton edistämistä, maahanmuuttajien yrittäjyyden tukemista, kotimaisten kielten taitoa, koulutuksen merkitystä, alkuvaiheen ohjauksen tärkeyttä kotoutumisessa, lasten ja nuorten opiskeluvalmiuksien tukemista ja maahanmuuttajayhteisöjen sekä kantaväestön myönteistä kanssakäymistä. Työryhmän ehdotuksessa sanotaan, että kotimaisten kielten opetusta ja muuta työvoimapoliittista koulutusta sekä koulutuksen vaikuttavuutta on lisättävä. Lisäksi mainitaan, että mahdollisuuksia opiskella kotimaisia kieliä kehitetään sekä työnantajia rohkaistaan tukemaan maahanmuuttajia opiskelemaan kotimaisia kieliä työsuhteen aikana. Työryhmän ehdotuksessa ei ole otettu kantaa rahoituskysymyksiin, mutta maahanmuuttajien kieli- ja muuhun koulutukseen tulisi ohjata resursseja ja selkeyttää vastuunjakoa eri ministeriöiden, kuntien, työnantajien ja muiden tahojen välillä. Kotoutumiskoulutuksen riittämättömyys on tällä hetkellä suuri ongelma ja hidastaa työllistymistä. Kielikoulutuksen ulkopuolelle jäävät erityisesti naiset ja vanhukset, jotka ovat syrjäytymisvaarassa. 5

6 Työryhmän ehdotuksessa on otettu esille tärkeitä seikkoja maahanmuuttajien työllistymisessä ja sen edellytyksistä. Maahanmuuttajien työllistymistä voidaan edistää luomalla joustavia polkuja työelämään ja kehittämällä maahanmuuttajien aikaisemman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Tämä pätee myös työperusteisesti Suomeen muuttaviin. Työllistymistä edistetään myös kehittämällä yleistä asenneilmapiiriä. Väestörakennemuutoksesta johtuvan mahdollisen työvoimapulan vuoksi edellytyksiä ja ammattitaitoa rekrytoida maahanmuuttajia tulee kehittää. Suomi on jo tässä vaiheessa jäänyt jälkeen monesta Euroopan maasta. Työryhmän ehdotuksesta ei käy ilmi, miten työperusteisesti Suomeen muuttaneiden tilannetta aiotaan parantaa, esimerkiksi työttömyyden kohdalla, kun sosiaaliturvalainsäädännön tulkinnassa eri maiden välillä on epäselvyyksiä. Pahimmassa tapauksessa jo vuosia Suomessa asunut ja tänne asettunut perhe joutuu palaamaan kotimaahan. Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille tärkeitä maahanmuuttoon toisinaan liittyviä tekijöitä, joihin on kiinnitettävä erityishuomiota; ihmiskauppa, ilman maassaolo-oikeutta Suomessa olevat ihmiset, nuorten syrjätyminen, työelämän ja samalla usein yhteiskunnan ulkopuolella olevat sekä asuinalueiden eriytyminen. Toiselle asteelle siirtymistä olisi tuettava erikseen järjestettävällä valmistavalla koulutuksella. Asuinalueiden suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös eri kulttuuritaustaisten henkilöiden tarpeet. Työryhmä ehdottaa myös maahanmuuttoa koskevan tilasto- ja tutkimustiedon kehittämistä. Maahanmuuttopoliittisten toimien valmistelu ja vaikutusten seuranta edellyttää nyt kunta- ja maakuntatasolla paljon omaa tilastointia. Tutkimustietoa on toistaiseksi aluetasolla vähän. Kotouttamisesta on säädetty lainsäädännössä, mutta kotouttamistoimintaan ei ole kunnille varattu taloudellisia resursseja. Kunta on kehittänyt kotouttamistoimintaa Euroopan sosiaalirahaston tuella, mutta tämä ei ole pysyvä ratkaisu. Kuten työryhmä esittää, hankelähtöisestä rahoituksesta on päästävä pysyvimpiin ratkaisuihin. Taloudellisiin resursseihin tullaan toivottavasti kiinnittämään erityistä huomiota. Maahanmuuton tulevaisuus strategiatyöryhmän ehdotus lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. Lausuntoja tuli noin sata ja niistä laadittiin lausuntoyhteenveto (Maahanmuuton tulevaisuus 2020; lausuntoyhteenveto). Lausunnon antoivat mm. Päijät-Hämeen liitto ja Lahden kaupunki. Lahden kaupunki toteaa, että työryhmän ehdotuksessa on linjattu kattavasti Suomen maahanmuuttopolitiikan kehityssuunnat ja tavoitteet. Työryhmän ehdotuksen suuntaviivat vastaavat hyvin Lahden kaupungin linjauksia, painottaen mm. maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia ja työperusteisen maahanmuuton edistämistä. Päijät- Hämeen liitto toteaa, että maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat ovat hyvin linjassa Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman kanssa. Erityisesti Päijät-Hämeen liitto kiinnittää huomiota rahoituskysymyksiin sekä maahanmuuttajien osaamisen tunnustamiseen sekä Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien koulutuksen ja työllistämisen edistämiseen. Monet lausunnon antajat kannattavat eettisesti kestävää rekrytointia. Työntekijän tulee jo lähtömaassaan saada mm. riittävästi tietoa tulevasta työpaikasta, työtehtävistä, kieli- ja ammattipätevyysvaatimuksista sekä suomalaisesta yhteiskunnasta. Lahden kaupungin mukaan pakolaisten runsas sosiaali- ja terveydenhuollon tarve tulisi ottaa huomioon resursoinnissa. Lisäksi kaivattaisiin valtakunnallista ohjeistusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi kaivataan kotimaisten kielten opetuksen lisäämistä ja riittävää resursointia. Kielikoulutuksen ulkopuolelle jää ryhmiä, kuten naisia ja vanhuksia, jotka ovat syrjäytymisvaarassa. Nuorten ja lasten huomioiminen on erittäin tärkeää. Valmistavaa koulutusta tulisi järjestää toiselle asteelle siirtymistä varten. Esimerkiksi lukioon uskaltautuu todella harva ulkomaalaistaustainen nuori, mutta heitä tulisi kannustaa valitsemaan myös akateemiselle uralle tähtäävä opiskelupolku, jotta he olisivat paremmin edustettuina yhteiskunnan eri tasoilla. Lopuksi Lahden kaupunki toteaa, että kunnan kannalta on tärkeää, että toimenpide-ohjelmassa, jossa määritellään asetettujen tavoitteiden edellyttämät toimenpiteet, niiden toimeenpanosta pääasiallisessa vastuussa olevat tahot ja toimeenpanon aikataulu, kuullaan kunnan mielipidettä. Kunnan vastuulla olevien toimenpiteiden järjestämiseksi tulee turvata riittävät resurssit. 6

7 2.1.2 Laki kotoutumisen edistämisestä Suomen ensimmäinen kotouttamista koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuonna Vuonna 2009 aloitettiin lain kokonaisuudistus, ja uusi kotoutumislaki tuli voimaan syyskuun alussa Kotoutumislaissa säädellään kunnalle kuuluvia tehtäviä ja niihin on tullut useita muutoksia verrattuna aikaisempaan lakiin. Tärkeimpiä muutoksia uudessa kotolaissa ovat: soveltamisala koskee kaikkia maahanmuuttajia alkuvaiheessa johdonmukainen yksilöllisten toimenpiteiden kokonaisuus Osallisena Suomessa -kokeilu perusta kotoutumiskoulutuksen kehittämiselle ja tarvittaville lainsäädäntömuutoksille nuorten, kotiäitien, työelämän ulkopuolella olevien asemaan erityishuomio kotoutumisen edistäminen kaikkien politiikan sektoreiden vastuulla, mutta koordinointi korostuu Kotoutumislain tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien kesken. Laissa tarkoitetaan: 1) kotoutumisella maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen; 2) kotouttamisella kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla; 3) maahanmuuttajalla Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle on myönnetty oleskelukortti; 4) sosiaalisella vahvistamisella maahanmuuttajalle suunnattuja toimenpiteitä hänen elämäntaitojensa parantamiseksi ja syrjäytymisensä ehkäisemiseksi; 5) monialaisella yhteistyöllä eri toimialojen viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyötä; 6) erityisiä toimenpiteitä tarvitsevalla maahanmuuttajaa, joka tarvitsee tehostettuja kotouttamistoimenpiteitä erityisesti sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi alentuneen toimintakyvyn, iän, perhetilanteen, luku- ja kirjoitustaidottomuuden tai muun vastaavan syyn perusteella. Kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja tulee järjestää osana kunnallisia peruspalveluja ja työ- ja elinkeinohallinnon palveluja sekä muina kotoutumista edistävinä toimenpiteinä. Kunnan, työ- ja elinkeinotoimiston sekä muiden viranomaisten on annettava maahanmuuttajalle asianmukaista ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista sekä työelämästä. Alkukartoitus on yksi kunnan ja/tai työ- ja elinkeinotoimiston tehtävistä. Alkukartoituksessa arvioidaan alustavasti maahanmuuttajan työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarpeet. Alkukartoituksessa selvitetään tätä tarkoitusta varten tarvittavassa laajuudessa maahanmuuttajan aikaisempi koulutus, työhistoria, kielitaito sekä tarvittaessa muut työllistymiseen ja kotoutumiseen vaikuttavat seikat. Alkukartoituksesta ja sen järjestämisestä säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella (Valtioneuvoston asetus kotoutumisen edistämiseen liittyvästä alkukartoituksesta 570/2011, Laki kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta 919/2012). Työ- ja elinkeinotoimisto käynnistää alkukartoituksen maahanmuuttajalle, joka on työtön ja rekisteröity työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Kunta käynnistää alkukartoituksen maahanmuuttajalle, joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea. 7

8 Työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta voi käynnistää alkukartoituksen myös sitä pyytäneelle muulle maahanmuuttajalle, jos tämän arvioidaan sitä tarvitsevan. Alkukartoitus käynnistetään kahden kuukauden kuluessa asiakkuuden alkamisesta tai alkukartoitusta koskevasta pyynnöstä. Työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta, joka on järjestänyt alkukartoituksen, ohjaa maahanmuuttajan tarvittaessa saamaan muun viranomaisen tai palvelujen järjestäjän palveluita. Ohjaamisessa on tehtävä yhteistyötä palvelujen järjestäjän kanssa. Alkukartoituksen perusteella työ- ja elinkeinotoimisto tai kunta arvioi, tarvitseeko maahanmuuttaja kotoutumissuunnitelman. Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan. Suomen kielen opiskelun lisäksi kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia maahanmuuttajan oman äidinkielen opetuksesta, yhteiskuntaan perehdyttävästä opetuksesta, luku- ja kirjoitustaidon sekä perusopetusta täydentävästä opetuksesta, kotoutumiskoulutuksesta ja muista kotoutumista yksilöllisesti edistävistä toimenpiteistä. Kunnan ja muiden paikallisten viranomaisten kotoutumisen edistämisen tavoitteena on tukea paikallisesti tai seudullisesti kansainvälisyyttä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä edistää myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien välillä. Tavoitteena on lisäksi edistää hyviä etnisiä suhteita ja kulttuurien välistä vuoropuhelua ja maahanmuuttajaryhmien osallisuutta sekä tukea mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Maahanmuuttajaväestön tarpeet ja kotoutumisen edistäminen on otettava huomioon kunnan ja muiden paikallisten viranomaisten yleisessä suunnittelussa, toiminnassa ja seurannassa. Kunnan tehtävät Kunnalla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämisestä sekä sen suunnittelusta ja seurannasta paikallistasolla. Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että maahanmuuttajille tässä laissa tarkoitetut toimenpiteet ja palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Maahanmuuttajille tarkoitettuja toimenpiteitä ja palveluja voidaan järjestää myös kuntien välisenä yhteistyönä. Kunnan on huolehdittava oman henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä kotouttamisessa Paikallisten viranomaisten on kehitettävä kotouttamista monialaisena yhteistyönä. Yhteistyöhön osallistuvat kunta, työ- ja elinkeinotoimisto ja poliisi sekä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestävät järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt. Kunta tai useampi kunta yhdessä voi asettaa yhteistyössä paikallisten työmarkkina-, yrittäjä- ja kansalaisjärjestöjen kanssa kotouttamisen suunnittelun ja toimeenpanon kehittämistä sekä etnisten suhteiden edistämistä varten paikallistason neuvottelukunnan. Kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto vastaavat yhdessä kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä, niihin ohjaamisesta sekä niiden seurannasta. Ne voivat lisäksi laatia paikallisia tai seudullisia yhteistyösopimuksia toimenpiteiden ja palvelujen järjestämisestä alueellaan. Kunnan kotouttamisohjelma Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava kotoutumisen edistämiseksi ja monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi kotouttamisohjelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja jota tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Ohjelma otetaan huomioon kuntalain (365/1995) 65 :n mukaista talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, työ- ja elinkeinotoimiston, Kansaneläkelaitoksen ja muiden kunnan alueella toimivien viranomaisten on kunnan aloitteesta osallistuttava oman toimialansa osalta ohjelman laadintaan, toteutukseen ja toimeenpanon seurantaan. Paikalliset maahanmuuttaja-, kansalais-, työntekijä- ja työnantajajärjestöt sekä uskonnolliset yhteisöt voivat tarvittavassa laajuudessa osallistua kotouttamisohjelman laadintaan, toteutukseen ja sen toimeenpanon seurantaan. 8

9 Kunnan kotouttamisohjelman sisältö Kunnan kotouttamisohjelma voi sisältää: 1) selvityksen siitä, miten ohjelma kytkeytyy kunnan strategiseen suunnitteluun ja seurantaan; 2) suunnitelman siitä, miten kunnan yleiset palvelut toteutetaan maahanmuuttajille soveltuvina sekä suunnitelman erityisesti kotoutumista edistävistä ja tukevista toimenpiteistä; 3) tiedon kotouttamisen yhteensovittamisesta vastaavasta kunnan viranomaisesta sekä eri toimenpiteistä vastaavista tahoista; 4) suunnitelman lasten ja nuorten kotoutumisen sekä sosiaalisen vahvistamisen edistämisestä; 5) suunnitelman työvoiman ulkopuolella olevien ryhmien kotoutumisen ja sosiaalisen vahvistamisen edistämisestä; 6) monivuotisen suunnitelman 2 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä; 7) suunnitelman hyvien etnisten suhteiden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisestä; 8) suunnitelman kunnan kotouttamisohjelman seurannasta ja ajan tasalla pitämisestä. 2.2 MAAHANMUUTON KASVU JA RAKENNE Maahanmuutto Suomeen kasvaa ja moninaistuu. Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan (3,6 % väestöstä) ulkomaan kansalaista vuoden 2012 lopulla. Väkiluku kasvoi vuoden 2012 aikana henkilöllä. Äidinkieleltään vieraskielisten määrä kasvoi henkilöllä, mikä oli 87 prosenttia väkiluvun kasvusta. Vieraskielisten määrä oli vuoden 2012 lopussa , mikä oli 4,9 prosenttia väestöstä. Suurin vieraskielisten ryhmä oli venäjää äidinkielenään puhuvat, joita oli henkilöä. Seuraavaksi suurimmat vieraskieliset ryhmät olivat vironkieliset (38 364), somalinkieliset (14 769), englanninkieliset (14 666) ja arabiankieliset (12 042). Eri väestöennusteiden mukaan ulkomaan kansalaisten osuus kasvaa Suomessa vuoteen 2030 mennessä puoleen miljoonaan ulkomaan kansalaiseen (TEM, Kuntaliitto ). Siirtolaisinstituutin johtaja Söderlind (Kotoforum ) esitti arvioita muuttoliikkeen vaikutuksesta väestön kasvuun. Erilaisten arvioiden mukaan väestön kasvu voi vaihdella 0,7 miljoonasta aina 1,4 miljoonaan henkilöön. Jos Suomessa on vuonna 2050 n. 1 miljoona maahanmuuttajataustaista, olisi kotimaisten kielien lisäksi venäjänkielisiä , viron , somalin , arabian , kurdin , kiinan ja muiden kielien puhujaa. Taulukko 1. Väkiluvun muutos äidinkielen mukaan Lähde: Tilastokeskus 9

10 Maahanmuuton rakennetta voidaan tarkastella seuraavassa kaaviossa esitetyllä tavalla. Kaaviossa on ryhmitelty Suomeen vuonna 2012 muuttaneet ulkomaalaiset siten, että EU- ja ETA-alueelta muuttaneet Euroopan kansalaiset, henkilöä. EU-kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa vaan he voivat rekisteröidä oleskelunsa Suomessa kolmen kuukauden kuluttua muutosta. Kolmansien maiden kansalaisia, jotka tarvitsevat oleskeluluvan, saapui Suomeen noin henkilöä. Taulukko 2. Suomeen vuonna 2012 muuttaneiden oleskelulupien perusteet 4,1 % perheside 29,4 % 30,6 % 0,7 % suomalainen syntyperä, paluumuuttaja työnteko kv-suojelu opiskelu 8,5 % 26,6 % muu peruste Lähde: Maahanmuuttovirasto Perheside on suurin syy muuttamiseen. Opiskelu on seuraavaksi yleisin syy. Työnteon perusteella Suomeen muuttaneita ovat myös elinkeinonharjoittajat, erityisasiantuntijat, harjoittelijat ja asiantuntijat. Kansainvälisen suojelun vuoksi lupia on myönnetty noin 8 % tapauksista ja suomalaista syntyperää oleville noin 1 % tapauksista. 2.3 HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO Suomi on sitoutunut maahanmuuttopolitiikassaan erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Ihmisoikeuksien toteuttaminen on maahanmuuttopolitiikan keskeisiä periaatteita. Ihmisoikeudet koskevat lähtökohtaisesti kansalaisuudesta riippumatta jokaista. Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa hallitus sitoutuu kunnioittamaan ihmisoikeussopimuksiin sisältyviä sitoumuksia. 2 Vainon kohteeksi joutuneen yksilön oikeus saada kansainvälistä suojelua on yleismaailmallisesti hyväksytty periaate. Periaate on ilmaistu ihmisoikeuksien julistuksen 14. artiklassa. Pakolaisten oikeudesta saada kansainvälistä suojelua säädetään YK:n vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (myöhemmin pakolaissopimus) sekä siihen liittyvässä vuoden 1967 lisäpöytäkirjassa. Pakolaissopimus ja sen sisältämä palautuskiellon periaate on kansainvälisen suojelujärjestelmän kulmakivi. 3 Useat pitkään jatkuneet pakolaistilanteet ovat pysyneet muuttumattomina. Syyrian tilanne on lisännyt pakolaisten määrää. YK:n pakolaispäävaltuutetun UNHCR:n (United Nations High Commissioner for Refugees), arvion mukaan pelkästään vuonna 2012 oli noin 10,2 miljoonaa pakolaista, joista 4,8 miljoonaa on rekisteröity. Suurin osa maailman pakolaisista asuu kaukana EU:sta. Heitä on lähtömaansa naapurimaissa tai samalla alueella kuin missä lähtömaa sijaitsee: Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Vastaanottajamaat ovat usein kehitysmaita, joilla on rajalliset resurssit ja jotka eivät voi integroida suuria pakolaismääriä. Puolet asuu Aasiassa tai Afrikassa. Pakolaisia odottaa uudelleen sijoittamista 60 pakolaisleirillä. Uudelleen sijoittamista odottavista noin puolet asuu kaupunkialueilla. Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten siirtoa ensimmäisestä vastaanottajamaasta toiseen maahan, jossa he voivat aloittaa uuden elämän ja saada pysyvää suojelua. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut, suurin syy on sota. Pelkästään Syyriasta on lähtenyt noin 1,5 miljoonaa pakolaista. Vuonna 2012 jätettiin turvapaikkahakemusta. Euroopassa turvapaikkahakemuksia jätettiin mm. Saksassa , Ranskassa ja Ruotsissa Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Työhallinnon julkaisu 2006/3. 3 Brysselin toimiston tiedote 25/2009. Kuntaliitto

11 Paluu lähtömaahan olisi paras vaihtoehto useimpien pakolaisten kohdalla. Uudelleensijoittaminen katsotaan viime käden ratkaisuksi silloin, kun pakolainen ei voi palata kotimaahansa tai jäädä turvallisesti kolmanteen maahan. Monet näistä pakolaisista ovat heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä, kuten lapsia, yksinhuoltajaäitejä lapsineen, traumatisoituneita tai vakavasti sairaita ihmisiä. UNHCR on pyrkinyt löytämään uusia ratkaisuja pakolaisongelmaan. Yhtenäistä lainsäädäntöä ja tulevaisuudessa uusia ratkaisuja etsitään myös EU:n piirissä. Komissio on ehdottanut EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman perustamista. Tällä hetkellä 10 jäsenvaltiota osallistuu vuosittain uudelleensijoittamiseen, kun taas eräät muut jäsenvaltiot sijoittavat pakolaisia uudelleen tapauskohtaisesti. EU:n jäsenvaltiot eivät juuri konsultoi tässä asiassa toisiaan tai koordinoi uudelleensijoittamistoimia keskenään. 3 Ohjelman tavoitteena on kehittää uudelleensijoittamista EU:ssa niin, että siitä tulee tehokas väline pakolaisten suojelussa. Tarkoituksena on myös tiivistää jäsenvaltioiden välistä poliittista ja käytännön yhteistyötä. Aloite koskee pakolaisten uudelleensijoittamista kolmansista maista EU:n jäsenvaltioihin. Ohjelmassa otetaan huomioon uudelleensijoittamisen humanitaarinen ja strateginen vaikutus. Ohjelman puitteissa määritetään yhteiset uudelleensijoittamista koskevat vuotuiset painopistealueet. Lisäksi tavoitteena on tehostaa Euroopan pakolaisrahaston kautta jäsenvaltioille myönnettävän rahoitusavun käyttöä. 3 Tarkoituksena on, että jäsenvaltiot toteuttavat monia uudelleensijoitettavien pakolaisten kartoittamiseen liittyviä toimintoja yhdessä. Näitä toimintoja tukee tulevaisuudessa perustettava Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti päättää, haluavatko ne osallistua uudelleensijoittamiseen, ja jos haluavat, kuinka monta pakolaista ne haluavat vastaanottaa Kiintiöpakolaisten vastaanotto Suomeen otetaan pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia uudelleen sijoitusta varten. Eduskunta päättää vuosittain budjetin yhteydessä pakolaiskiintiön suuruuden ja valtioneuvosto päättää pakolaiskiintiön kohdentamisesta. Vuodesta 2001 lähtien Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä vuodessa. Taulukko 3. Kiintiöpakolaisten vastaanotto Suomessa vuosina (Migri) Vuosi Kiintiö Yhteensä Lähde: Maahanmuuttovirasto Kiintiöpakolaisena maahan muuttavalla on jo YK:n pakolaistoimiston myöntämä pakolaisasema, joten Suomen tai Euroopan unionin viranomaiset eivät enää tutki hänen pakolaisuutensa syytä. Kiintiöpakolaisia vastaanottavat maat voivat myös hylätä hakemuksia, mikäli perheet kärsivät vakavista lääketieteellisistä ongelmista ja ehkä tarvitsevat kallista hoitoa ja yhteiskunnan tukea tai eivät ehkä kykene kotoutumaan nopeasti. Maahanmuuttovirasto myöntää oleskeluluvat pakolaiskiintiössä otettaville pakolaisille. 3 Brysselin toimiston tiedote 25/2009. Kuntaliitto

12 Perusteet oleskeluluvan myöntämiselle Suomen pakolaiskiintiössä ovat: o ulkomaalainen on kansainvälisen suojelun tarpeessa kotimaahansa nähden o ulkomaalainen on uudelleensijoituksen tarpeessa ensimmäisestä turvapaikkamaasta o vastaanoton ja kotoutumisen edellytykset Suomeen on arvioitu o oleskeluluvan myöntämiselle ei ole esteitä, kuten yleinen järjestys ja turvallisuus tai Suomen kansainväliset suhteet Kiintiöpakolaiset sijoitetaan ELY-keskusten toimesta kuntiin, joiden kanssa on laadittu pakolaisten vastaanottosopimus. Kuntaan muutettaessa on tärkeää, että neuvonta, ohjaus ja koulutus aloitetaan viipymättä ja huomioidaan, että humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden kotouttamisessa on yleisten kotouttamisperiaatteiden lisäksi otettava erityisesti huomioon pakolaisuudesta johtuvat erityistarpeet. Kunnissa tulee varautua yksilölliset tarpeet huomioon ottavien erityistoimenpiteiden järjestämiseen sekä riittävän pitkään kotoutumisaikaan. Useilla luku- ja kirjoitustaidottomina maahan tulleilla aikuisilla on tarve saada kotoutumista edistäviä toimenpiteitä kauemmin kuin kolme vuotta, erityisesti monilapsisten perheiden äideillä tulee kotoutumiskoulutuksessa katkoja. Humanitaarisista syistä maahan tulleiden joukossa on myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevia. Pakolaiset ovat kohdanneet stressitilanteita jo ennen maahantuloa. He ovat joutuneet yleensä lähtemään kotimaasta äkkiä ja suunnittelematta eikä määränpäästä ole ollut tietoa. He ovat joutuneet jättämään omaisuutensa, ammattinsa, sukulaisensa ja ystävänsä. Perheet ovat usein hajonneet ja osa perheenjäsenistä on kuollut tai kateissa. Pakolaisten joukossa on henkilöitä, jotka ovat olleet pitkään pakolaisleireillä sekä yksin tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Tilanne jatkuu usein pitkään epävarmana myös uudessa asuinmaassa, jossa pitäisi kuitenkin samaan aikaan selviytyä suurista haasteista, esimerkiksi oppia uusi kieli ja kulttuuri. Aikaa ja tilaa menetysten läpikäymiselle ja surulle ei juuri ole. Myös syrjintä ja rasismin kohtaaminen on tavallista. Psyykkinen stressi altistaa psykiatristen häiriöiden puhkeamiselle ja pahenemiselle. Pakolaisilla näyttää esiintyvän myös paljon psyykkiseen stressiin liittyviä somaattisia oireita ja vakavia sairauksia Turvapaikanhakijoiden vastaanotto Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrät ovat vaihdelleet vuosittain ja ovat edelleen alhaisemmat kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Turvapaikanhakijoiden määrä lähti kasvuun vuonna 2008, mutta on laskenut sen jälkeen. Vuoden 2013 ensimmäisenä neljänneksenä Suomeen on tullut noin1 000 turvapaikanhakijaa. Ruotsiin on samana aikana tullut lähes turvapaikanhakijaa. Taulukko 4. Turvapaikanhakijoiden määrät ja tehdyt päätökset vuosina Vuosi Turvapaikanhakijoiden määrä Myönteiset päätökset Yhteensä Kielteiset päätökset Kielteiset yhteensä Rauennut Turvapaikka Human. tai toissij.* Muu syy Muu syy** Dublin yht * suojeluntarve, oleskelulupa inhimillinen syy, oleskelulupa perheenjäsen ** kielteinen päätös, turvallinen alkuperämaa, ilmeisen perusteeton Lähde: Maahanmuuttovirasto 4 Tapio Halla. Psyykkisesti sairas maahanmuuttaja. Aikakauskirja Duodecim 2007;123(4):

13 Taulukkoa tarkastellessa tulee ottaa huomioon, että turvapaikkahakemusten käsittelyaika vaihtelee. Lyhyimmässä ajassa käsitellään suojeluntarpeessa olevien hakemukset. Seuraavaksi nopeimmin käsittely tapahtuu, jos alkuperämaa on turvallinen. Dublin-asetuksen piiriin kuuluvien turvapaikanhakijoiden asian käsittely tapahtuu myös melko nopeasti. Normaalin menettelyn mukainen turvapaikkapäätöksen käsittely, jolloin henkilölle on myönnetty turvapaikka, kestää keskimäärin noin vuoden. Dublin-asetuksen mukaan se Euroopan unionin jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa, on velvollinen käsittelemään hakemuksen. Siinä tapauksessa, että joku toinen jäsenvaltio on jo käsitellyt turvapaikkahakemuksen tai aloittanut sen käsittelemisen, sitä voidaan vaatia ottamaan takaisin toisessa jäsenvaltiossa ilman lupaa oleskeleva turvapaikanhakija (Dublin II -asetus). Oleskelulupa myönnetään, jos hakijaa uhkaa hänen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai rangaistus. Samoin lupa myönnetään, jos hakija ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa joutumatta vakavaan henkilökohtaiseen vaaraan siellä vallitsevan aseellisen selkkauksen vuoksi. Jos turvapaikan tai toissijaisen suojelun edellytykset eivät täyty, kansainvälistä suojelua hakevalle voidaan kuitenkin myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella. ( Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (746/2011) säätää turvapaikanhakijalle annettavista palveluista. Turvapaikkaa hakenut henkilö majoitetaan vastaanottokeskukseen, jossa hän saa asua odottaessaan hakemuksensa ratkaisemista. Hakija voi järjestää majoituksensa myös itse vastaanottokeskuksen ulkopuolella yksityismajoituksessa, mutta silloin hänen asumiskustannuksiaan ei korvata. Vastaanottokeskustoimintaa harjoittavat valtio, kunnat sekä Suomen Punainen Risti, joka on tehnyt valtion kanssa sopimuksen toiminnasta. Vastaanottokeskusten lukumäärä riippuu hakijatilanteesta. Keskuksia on ympäri Suomea eri paikkakunnilla. Vastaanottokeskusten lisäksi toimii alaikäisyksikköjä, joihin majoitetaan ilman huoltajaa tulleita alle 16-vuotiaita turvapaikanhakijalapsia sekä tukiasumisyksiköitä, joissa asuu yksin olevia vuotiaita turvapaikanhakijoita.( Hakemusprosessin aikana turvapaikanhakijan perustarpeista huolehditaan. Keskeisiä palveluita ovat majoitus, toimeentulotuki sekä välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tarvittaessa hakija saa hakemuksen käsittelyyn liittyvää oikeusapua ja tulkkauspalveluja. Keskukset järjestävät myös opinto- ja työtoimintaa. Tavoitteena on tukea turvapaikanhakijoiden toimintakykyä ja ehkäistä syrjäytymistä hakuprosessin aikana. Työnteko keskuksen ulkopuolella on mahdollista, kun turvapaikkahakemuksen jättämisestä on kulunut kolme kuukautta.( Oleskeluluvan pitkän käsittelyajan ja epävarman tilanteen vuoksi turvapaikanhakijoitten tilanne on erityisen vaikea. Heillä on kaikkien muiden stressitekijöiden lisäksi jatkuva huoli siitä, mitä heille lähitulevaisuudessa tapahtuu. Saavatko he jäädä Suomeen vai käännytetäänkö heidät takaisin usein hengenvaarallisiin olosuhteisiin, joita he ovat lähteneet pakoon. Monet turvapaikanhakijoista ovat olleet vangittuina ja heitä on kidutettu ja pahoinpidelty. Turvattomuus ja tulevaisuuden epävarmuus pahentavat psyykkisiä oireita. 4 Myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneet turvapaikanhakijat voivat valita asuinkuntansa Suomessa. Oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija voi muuttaa omaehtoisesti mihin tahansa Suomen kuntaan, jos henkilö pystyy hankkimaan itselleen asunnon. Vastaanottokeskukset voivat myöntää vuokravakuuden asumiseen harkinnanvaraisena toimeentulotukena. Suuri osa sijoittuu pääkaupunkiseudulle. Lahteen, Heinolaan ja vähemmässä määrin muualle Päijät-Hämeeseen muuttaa itsenäisesti myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita muista kunnista sekä suoraan vastaanottokeskuksista. Kunnat voivat saada korvauksia omaehtoisesti muuttaneista henkilöistä, mikäli kunnalla on laadittu kotouttamisohjelma ja sopimus ELY-keskuksen kanssa. 4 Tapio Halla. Psyykkisesti sairas maahanmuuttaja. Aikakauskirja Duodecim 2007;123(4):

14 2.4 ETNISTEN SUHTEIDEN EDISTÄMINEN Hyvät etniset suhteet ovat edellytys etnisten vähemmistöjen sekä muun väestön keskinäiselle sopusoinnulle, yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumiselle ja monipuolisen osaamisen hyödyntämiselle yhteisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Etniset suhteet ovat toimivia silloin, kun eri ryhmien väliset kulttuuriset, uskonnolliset ja toimintatapoihin liittyvät näkemyserot eivät kehity ristiriidoiksi, vaan ne ratkaistaan sovittujen vuoropuhelumekanismien puitteissa. Hyviä etnisiä suhteita kehittämällä edistetään koko yhteiskunnan turvallisuutta. 5 Hyvät etniset suhteet edellyttävät vastavuoroista perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei hyväksytä kenenkään harjoittamaa syrjintää; ei valtaväestön etnisiin vähemmistöihin kohdistamaa tai etnisten vähemmistöjen keskuudessaan harjoittamaa sen enempää kuin näiden vähemmistöjen valtaväestöön kohdistamaakaan. Sekä valtaväestön että etnisten vähemmistöjen asenteisiin tulee tältä osin kiinnittää huomiota ja 5 vuorovaikutusta lisätä valtaväestön ja etnisten vähemmistöjen välillä monensuuntaisesti, myös etnisten vähemmistöjen kesken. 5 Tiedon lisäämisessä median aktiivinen rooli on keskeinen. Kaikkien osapuolten tulee kiinnittää huomiota käytettävään terminologiaan ja välttää ryhmien leimaamista ilmiöistä puhuttaessa. Ryhmien nimittely, yleistykset ja muuten leimaava kielenkäyttö vahvistavat ennakkoluuloja. 5 Päijät-Hämeellä on edustus (varajäsen) sekä Valtakunnallisessa että Etelä-Suomen alueellisessa Etnisten suhteiden neuvottelukunnassa. Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on valtioneuvoston asettama laajapohjainen asiantuntijaelin, jonka tarkoituksena on mm. kehittää vuorovaikutusta viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja eduskunnassa edustettuna olevien puolueiden sekä maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen välillä niin valtakunnallisella, alueellisella kun paikallisellakin tasolla. Lisäksi ETNO avustaa maahanmuuttopolitiikan asiantuntijana ministeriötä etnisesti yhdenvertaisen ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittämisessä. 2.5 VALTAKUNNALLINEN SEURANTA Työ- ja elinkeinoministeriö on vastuussa kotouttamispolitiikan ja hyvien etnisten suhteiden edistämisen valtakunnallisesta kehittämisestä, arvioinnista ja seurannasta. Valtion kotouttamisohjelman yhtenä painopisteenä on kotouttamisen seuranta. Kototuttamisen, kotoutumisen ja hyvien etnisten suhteiden seurantajärjestelmää kehitetään. Sen avulla tarkastellaan maahanmuuttajien elinolosuhteita ja maahanmuuttajien omia kokemuksia kotoutumisesta sekä julkista palvelujärjestelmää suhteessa maahanmuuttajaväestön palvelutarpeisiin. Maahanmuuttajien tilanteesta kerättiin tietoa Maahanmuuttajabarometrin 2012 (TEM raportteja 11/2013 ) avulla ja kunnille sekä TE-toimistoille lähetettiin Palvelukysely (TEM raportteja 12/2013) Maahanmuuttajabarometri Laki kotoutumisen edistämisestä antaa puitteet kotoutumista edistävien palvelujen järjestämiselle, mutta paikallistasolla palveluja voidaan järjestää eri tavoin. Paikalliset viranomaiset voivat kehittää ja järjestävää kotoutumista edistäviä palveluja myös yhteistyössä järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa. Maahanmuuttaja on kotoutumisessa kuitenkin aina toimija. Maahanmuuttajabarometrin (Maahanmuuttajabarometri) avulla kerätiin tietoa valittujen maahanmuuttajaryhmien subjektiivisista näkemyksistä ja kokemuksista kotoutumisesta ja viihtymisestä Suomessa. Maahanmuuttajabarometrin 2012 kohderyhmän muodostivat Suomessa asuvat Viron, Venäjän, Somalian, Thaimaan, Kiinan, Irakin ja Turkin kansalaiset, jotka ovat muuttaneet Suomeen vuosina ja olivat vastaushetkellä vuotiaita. Kotoutumislain tultua voimaan eivät laajentunut soveltamisala ja uudet toimenpiteet ole koskeneet tähän maahanmuuttajabarometriin vastanneita. Koska kohderyhmä on ollut rajattu, ei tuloksia voida myöskään yleistää koskemaan kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaisia. 5 Hyvien etnisten suhteiden edistäminen ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuden parantaminen. Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmisteluun osallistuneen asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sisäasiainministeriö

15 Barometrikyselyyn oli mahdollista vastata joko postitse, lähetetyn omakielisen paperikyselyn tai TEM:n sivuilla ( olleen sähköisen kyselyn kautta. Kriteerit täyttäneitä vastauksia saatiin lopulta 584. Maahanmuuttajabarometrin tulokset Kaikkien kansalaisuuksien osalta tärkeimmiksi kotoutumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi koettiin työ, kielitaito, turvallisuus, terveyspalvelut sekä itselle ja perheelle sopiva asunto. Palveluiden osalta parhaiten vastaajien tarpeisiin vastasivat lasten päivähoito, neuvola ja nuorten harrastustoimintaan liittyvät palvelut sekä kirjasto-, liikunta- ja kulttuuripalvelut. Vastaajista kuitenkin 59 % koki saaneensa melko vähän, vähän tai ei lainkaan tietoa tarjolla olevista palveluista. Työssäkäyvistä vastaajista 73 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämästä, että he viihtyvät työssä hyvin. Vastaajista 74 % oli osallistunut tai osallistui parhaillaan suomen tai ruotsin kielen opetukseen. Vastaajista 67 % arvioi ymmärtävänsä puhuttua suomea tai ruotsia melko tai erittäin hyvin. Vastaajista peräti 78 % arvioi lukevansa suomea tai ruotsia melko tai erittäin hyvin ja 49 % arvioi kirjoittavansa suomea tai ruotsia melko tai erittäin hyvin. Lisäksi 61 % arvioi suullisen suomen tai ruotsin taitonsa melko tai erittäin hyväksi. Vastaajista 29 % arvioi kuitenkin saaneensa liian vähän suomen tai ruotsin opetusta. Vastaajista 43 % arvioi, että opetuksen laatu on erinomaista tai hyvää. Vastaajista 21 % ei tiennyt onko heille tehty kotoutumissuunnitelma vai ei. Niistä vastaajista, jotka tiesivät heille laaditun kotoutumissuunnitelman, vain noin 40 % oli sitä mieltä, että suunnitelma oli auttanut heitä. Vastaajista noin 96 % tunsi olonsa turvalliseksi tai melko turvalliseksi. Vastaajista noin 24 % oli kokenut syrjintää viimeisen 12 kk aikana. Vastaajista 22 % oli epätietoinen äänioikeudestaan. Vastaajista noin 85 % on suomalaisia tuttavia Palvelukysely Kunnille ja TE-toimistoille suunnatuissa palvelukyselyissä (Palvelukyselyiden tulokset) kunnille ja TE-toimistoille lähetetyissä kyselyissä kartoitettiin viranhaltijoiden näkemyksiä kunnan ja TE-toimistojen maahanmuuttajille tarjoamien kotouttamis- ja peruspalveluiden kattavuudesta, vastaavuudesta maahanmuuttajaväestön tarpeisiin sekä onnistuneisuudesta. Lisäksi vastaajat arvioivat maahanmuuttajien osallistumista kunnan päätöksentekoon sekä kuntien kotouttamisohjelman laadintaa ja tilaa kunnassa. Palvelukyselyissä huomioitiin myös uuden kotoutumislain muutoksia. Kuntien palvelukysely lähetettiin sähköpostitse ELY-keskusten kautta kaikille Manner-Suomen kunnille. Vastauksia saatiin 106, jolloin vastausprosentiksi muodostui 33 %. TE-toimistoille suunnattuun kyselyyn vastasi yhteensä 60 TE-toimistoa (yhteensä toimistoja oli syksyllä 2012, 81). Vastausprosentiksi muodostui siten 74 %. Palvelukyselyiden toimijoiden itsearvioinnin kautta muodostuva kuva on hienojakoisempi. TE-toimistojen sisällä nähdään sekä paremmin että huonommin toimivia palveluita, kuten tietysti myös kuntien sisällä. Kiinnostavaa TEtoimistojen näkemysten yhteydessä on erityisesti se, että kotoutumissuunnitelmia pidetään kokonaisuudessaan melko toimivina, mutta maahanmuuttajabarometrin tuloksissa kaikista niistä vastaajista, jotka tiesivät, että heille on laadittu suunnitelma, noin puolet ei osannut sanoa, oliko kotoutumissuunnitelman teko varsinaisesti auttanut heitä. Noin 40 % näistä vastaajista arvioi, että kotoutumissuunnitelma on auttanut heitä ja 12 % arvioi, ettei kotoutumissuunnitelman tekemisestä ole ollut hyötyä. Kunnille lähetetty palvelukysely Kuntavastaajat arvioivat kunnan tarjoamien peruspalveluiden vastaavan keskimäärin hyvin maahanmuuttajien tarpeisiin. Parhaat arviot annettiin neuvola- ja terveyskeskuspalveluille, heikoimmiksi arvioitiin kulttuuri- ja mielenterveyspalvelujen vastaavuus. Keskimäärin suuret, yli asukkaan kunnat arvioivat oman kuntansa peruspalvelujen vastaavuutta kriittisemmin kuin muut kyselyyn vastanneet kunnat. Useissa kunnissa on kehitetty toimivia toimintatapoja, joiden avulla peruspalvelujen vastaavuutta maahanmuuttajien tarpeisiin on pyritty parantamaan. Monessa kunnassa myös koetaan, että hyvä käytäntö on ollut oman, hyväksi havaittu palvelun yhtäläinen ja tasapuolinen tarjoaminen kaikille kuntalaisille. Tyypillisesti suurissa kunnissa joissa maahanmuuttajien suhteellinen osuus on korkea, on pieniä kuntia runsaammin erityisesti maahanmuuttajien tarpeisiin räätälöityjä palveluita. 15

16 Maahanmuuttajien osallistumiseen kunnallisen päätöksentekoon on säännöllisiä käytäntöjä vain harvassa kunnassa. Myös maahanmuuttajataustaisten osuus valtuutetuista ja lautakunnan jäsenistä on alhaisempi kuin vieraskielisten tai ulkomaan kansalaisten osuus vastaajakuntien kuntalaisista keskimäärin. Yhteinen kotouttamisohjelma useamman kunnan kanssa on tehty vain 46 % tapauksessa. Kotouttamispalveluista parhaiten saatavilla oleviksi palveluiksi arvioitiin TE-toimiston järjestämä alkukartoitus, jonka lisäksi myös tulkkausja kielipalvelujen sekä ohjaus- ja neuvontapalvelujen riittävyyden katsottiin olevan hyvä. Heikoimmaksi saatavuus arvioitiin perusopetusta täydentävän opetuksen (10. luokka) sekä aikuisten luku- ja kirjoitustaidon opetuksessa. TE-toimistoille lähetetty kysely Vastaajista puolet piti työnjakoa ja yhteistyötä kunnan/kuntien kanssa alkukartoituksen osalta melko tai erittäin toimivana. Kotoutumissuunnitelmia piti melko tai erittäin toimivina 85 % vastaajista, 10 % piti niitä melko huonosti toimivina ja 5 % ei osannut arvioida asiaa. Useat vastaajat, jotka pitivät kotoutumissuunnitelmaa melko huonosti toimivana, totesivat, että se on vain väline, jonka toimivuus riippuu sopivien kurssien sekä työ- ja harjoittelupaikkojen tarjonnasta. Noin 60 % vastaajista arvioi kielikoulutuksen riittävyyden alueellaan melko hyväksi. Yli 60 % kaikista vastaajista arvioi maahanmuuttajien työvoimapoliittisen koulutuksen riittävyyden melko tai erittäin hyväksi alueellaan. Vastaajat ottivat myös kantaa kotoutumistuella tuettavaan omaehtoiseen koulutukseen alueellaan. Vastaajista noin 20 % oli omaehtoiseen koulutukseen erittäin tyytyväisiä ja vajaa 60 % melko tyytyväisiä. Kaikista vastaajista noin kolmannes piti omaehtoisen opiskelun tukemisen toimivuutta kotoutumistuella erittäin hyvänä ja noin puolet melko hyvänä oman TE-toimistonsa tai toimipisteensä näkökulmasta. Tyytyväisimpiä yhteistyöhön maahanmuuttaja-asioissa oltiin koulutuksen tarjoajiin ja kuntien sosiaalihuoltoon. Palvelukyselyt antavat kattavan kuvan kuntien ja TE-toimistojen omista näkemyksistä koskien maahanmuuttoa, kotoutumista ja etnisten suhteiden tilaa. Kuva on sinänsä sisällöllisesti heterogeeninen, koska maahanmuutto on Suomessa vahvasti keskittynyttä suurempiin kaupunkeihin (erityisesti pääkaupunkiseudulle). Kuntien ja TE-toimistojen tarpeet ja haasteet vaihtelevat läpi Suomen. Maahanmuuttajabarometrin tulosten perusteella 3 5 vuotta maassa olleiden suurimpien maahanmuuttajakansalaisuuksien vastaajat arvostavat erityisesti useita kuntien tarjoamia palveluita, kuten kirjastoa, liikuntapalveluita, neuvolaa, lasten päivähoitoa, kulttuuripalveluita, perusopetusta ja nuorten harrastustoimintaa. Vastaajat olivat merkittävästi vähemmän tyytyväisiä työnhakupalveluihin. Tämä on sinällään ymmärrettävää jo johtuen palvelujen erilaisesta luonteesta sekä erityisesti maahanmuuttajien kantaväestöä vaikeammasta tilanteesta työmarkkkinoilla ylipäätänsä. Palvelukyselyjen toimijoiden itsearvioinnin kautta muodostuva kuva on hienojakoisempi. TE-toimistojen sisällä nähdään sekä paremmin että huonommin toimivia palveluita, kuten tietysti myös kuntien sisällä. Maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvien palvelujen järjestäminen on käytännössä verkostomaista yhteistyötä usean eri toimijan välillä. Kuntien näkökulmasta TE-toimistot näyttäytyvät keskimäärin melko hyvänä yhteistyökumppanina, kun taas toisin päin tarkasteltuna näyttää löytyvän useita yhteistyötä vaikeuttavia kysymyksiä, kuten työnjaon ja roolituksen täsmentäminen eri maahanmuuttajaryhmien välillä (usein liittyen kysymykseen, miten käytännössä määritellään työmarkkinoille suuntautuvat eli TE-toimiston asiakaskunta) yleisesti sekä uuden lain mukaisia toimenpiteitä, esimerkiksi alkukartoituksen järjestäminen. Palvelukyselyjen tuloksista on vaikeaa muodostaa yksiselitteistä kuvaa siitä, kuinka huonosti tai hyvin maahanmuuttajiin kohdistuvat palvelut nähdään toimivan. Yksittäisestä poikkileikkauskuvasta on kuitenkin jo pääteltävissä, että saataessa useampia tarkastelukertoja ajassa, syntyy kiinnostava ja päätöksenteon kannalta relevantteja aikasarjoja, joita on tulkittava suhteessa kuntien ja TE-toimistojen toimintaympäristöjen kehitykseen, esimerkiksi huomioiden maahanmuuton määrien ja rakenteen muutokset. 3. PÄIJÄT-HÄMEEN MAAHANMUUTTOPOLIITTISEN OHJELMAN LAADINTA JA NYKYTILANNE Päijät-Hämeen maakuntahallitus päätti kokouksessaan käynnistää Maahanmuuttopoliittisen ohjelman laadinnan ja asetti sitä ohjaamaan ohjausryhmän, johon pyydettiin edustajat seuraavista organisaatioista: Hämeen TE-keskus (nyk. ELY-keskus), Päijät-Hämeen TE-toimisto (nyk. Hämeen TE-toimisto), Päijät-Hämeen koulutuskonserni, Päijät-Hämeen Yrittäjät, Hämeen Kauppakamari, ALIPI-hanke (nyk. Alipi-hanke), Maahanmuut- 16

17 tajien kotouttamisohjelman seurantatoimikunta sekä edustaja jokaisesta Päijät-Hämeen kunnasta. Lisäksi maakuntahallitus päätti nimetä ohjausryhmän puheenjohtajaksi Marja Koivulan Päijät-Hämeen liitosta. Euroopan sosiaalirahaston tuella on käynnissä Lahden kaupungin hallinnoima mm. alueen maahanmuuttajia palveleva ALIPI-hanke (nyk. Alipi, Alueellinen integraatiopalvelupiste). Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana Peruspalvelukeskukset Oiva ja Aava sekä Heinolan kaupunki. Hankkeessa palvellaan koko Päijät-Hämeen maahanmuuttajia. ALIPI-hankkeen ja muun maahanmuuttajia koskeneen toiminnan kokemuksista syntyi esitys, että Päijät-Hämeessä tarvitaan maahanmuuttopoliittisten rakenteiden vahvistamista. Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimi ja ALIPIhanke esittivät maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimista. Päijät-Hämeen liitto oli samanaikaisesti tekemässä maakuntasuunnitelmaa ja siinä työssä tarkasteltiin myös maahanmuuttoa. Tämän strategisen tason lisäksi tarvittiin toimenpideohjelmatason yhteisiä linjauksia kuntien työntekijöiden tietotaidon lisäämiseksi maahanmuuttoasioissa. Sekä maakuntasuunnitelman strategiatyö että maahanmuuttopoliittinen ohjelma aikataulutettiin valmistumaan vuoden 2009 lopussa. Käytännössä maahanmuuttopoliittisen ohjelman kokoamisesta ja laatimisesta vastasi ALIPI-hanke. Maahanmuuttopoliittisen ohjelman keskeiset tavoitteet ovat: o kehittää toimenpiteitä, joiden avulla parannetaan jo alueella asuvien sekä alueelle muuttavien maahanmuuttajien kotoutumista riippumatta maahanmuuton syystä o parantaa maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia ja edistää työperusteista maahanmuuttoa o kehittää suomen kielen ja ammatillista koulutusta sekä määrällisesti että laadullisesti o parantaa etnisiä suhteita sekä lisätä suvaitsevaisuutta Kaikkiaan asiantuntijaryhmiä koottiin viiden teeman ympärille: 1. Työllisyys ja yrittäjyys 2. Aikuiskoulutus 3. Kotouttaminen ja etnisten suhteiden edistäminen 4. Sosiaali- ja terveydenhuolto (mielenterveystyöryhmä perustettiin myöhemmin) 5. Lapset ja nuoret (jakaantui kahteen työryhmään: varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus -työryhmä sekä maahanmuuttajanuoret -työryhmä) 3.1 MAAHANMUUTTAJAT PÄIJÄT-HÄMEESSÄ Maahanmuuttajien määrä Päijät-Hämeessä on noussut voimakkaasti vuodesta 1990 lähtien, jolloin alueella asui alle 700 ulkomaan kansalaista. Vuoden 2012 lopussa ulkomaan kansalaisten määrä oli 5 595, noin 3 % koko alueen väestöstä. He edustivat kaikkiaan yli sataa eri kansallisuutta. Suurin maahanmuuttajaryhmä alueella ovat entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneet, joita on yli puolet alueen maahanmuuttajista. Vieraskielisen väestön määrä on vuodesta 2003 lähtien ollut korkeampi kuin ulkomaan kansalaisten, koska tuolloin Suomen kansalaisuuslaki muuttui ja mm. mahdollisti kaksoiskansalaisuuden. Vuoden 2012 lopussa Päijät- Hämeessä asui yli henkilöä (n. 4 % väestöstä), jotka olivat ilmoittaneet äidinkielekseen jonkin muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielen. Eri äidinkieliä alueella oli vuonna 2008 kaikkiaan 79 ja vuoden 2012 lopussa noin 85. Vieraskielisen väestön rakenne on muuttunut siten, että vuonna 1990 suurimmat kieliryhmät muodostivat englannin ja saksan kielet ja vuonna 2012 puolestaan venäjän ja eestin kielet. Suomen valtio on kansainvälisillä sopimuksilla sitoutunut vastaanottamaan vuosittain tietyn määrän poliittisesti, uskonnollisesti tai etnisen taustansa vuoksi vainottuja pakolaisia. Vuodesta 2001 lähtien Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä. Kaikkiaan pakolaistaustaisten osuus ulkomaalaisista on Suomessa alle 10 %. Päijät-Hämeen kunnista vain Lahti on tehnyt sopimuksen kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja sitoutunut ottamaan vastaan vuosittain 20 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolaisten määrä on jäänyt vuosittain alle 20, mutta myönteisen oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden muutto Päijät-Hämeeseen on kasvanut viime vuosina. He saavat valita vapaasti kunnan, johon he muuttavat asumaan. Suurin osa heistä on muuttanut Lahteen ja jonkun verran Heinolaan. Paluumuuttojärjestelmä on ollut voimassa jo vuodesta Entisen Neuvostoliiton alueella asuneet inkerinsuomalaiset saivat 1990-luvun alussa mahdollisuuden muuttaa takaisin Suomeen. Näillä nk. paluumuuttajilla tulee 17

18 oleskeluluvan saadakseen olla joko suomalaiset sukujuuret tai muuten läheiset yhteydet Suomeen. Venäjällä käytössä oleva paluumuuttojono suljettiin Paluumuuttojonoon ilmoittautunut voi hakea oleskelulupaa Suomeen mennessä. Suurimmalta osalta paluumuuttajista vaaditaan suoritettu kielitesti ja tiedossa oleva asunto Suomessa. Paluumuuttojonon sulkeuduttua paluumuuttajien määrä on kasvanut Lahdessa yli 100 henkilöön vuodessa. Maahanmuuton rakenne onkin 2000-luvulla moninaistunut ja muuttunut. Esimerkkinä on vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Henkilöt eivät enää muuta pysyvästi toiseen maahan asumaan. Kolmansien maiden kansalaiset tarvitsevat oleskeluluvan muuttaakseen Suomeen. Suurimmalle osalle, 31 % myönnettiin oleskelulupa perhesiteen perusteella, seuraavaksi suurin ryhmä oli opiskelijat ja 27 % luvista myönnettiin työnteon perusteella. Ainoastaan 8 % oleskeluluvista myönnettiin kansainvälisen suojelun perusteella. Päijät-Hämeen tilastot poikkeavat hieman valtakunnallisista tilastoista, koska tänne on muuttanut runsaasti työikäisiä paluumuuttajia. Taulukko 5. Ulkomaan kansalaisten määrät kunnittain Päijät-Hämeessä Kunta Väkiluku Ulkomaan kansalaiset Ulkomaan kansalaisten määrä kunnan asukasluvusta % Päijät-Hämeen ulkomaan kansalaisten määrästä % Lahti ,8 70,2 Heinola ,1 7,5 Hollola ,5 6,0 Nastola ,9 5,2 Orimattila ,5 4,4 Asikkala ,3 1,9 Kärkölä ,9 1,6 Sysmä ,9 0,9 Hartola ,7 0,7 Padasjoki ,8 0,8 Hämeenkoski ,6 0,6 Yhteensä ,8 100 Lähde: Tilastokeskus 18

19 Taulukko 6. Vieraskielisten määrä kunnittain Päijät-Hämeessä Kunta Väkiluku Vieraskielisten määrä kunnassa Vieraskielisten määrä kunnan asukasluvusta % Päijät-Hämeen ulkomaan kansalaisten määrästä % Lahti ,3 72,1 Heinola ,6 7,0 Hollola ,0 5,8 Nastola ,4 4,8 Orimattila ,9 4,1 Asikkala ,4 1,6 Kärkölä ,0 1,9 Sysmä ,4 0,8 Hartola ,6 0,7 Padasjoki ,6 0,7 Hämeenkoski ,9 0,5 Yhteensä ,7 100 Lähde: Tilastokeskus Ohjelman liitteenä on ajankohtaisia tilastotietoja Vastaanotto Päijät-Hämeessä Päijät-Hämeessä maahanmuuttajat ovat saaneet erityyppisiä palveluja riippuen siitä, mille paikkakunnalle he muuttavat ja mikä on heidän maahantulonsa peruste. Maahanmuuttajat asioivat normaalisti peruspalveluissa, jos heillä on kunnallisten palvelujen tarvetta. Jotkut maahanmuuttajaryhmät ovat voineet jäädä ilman ohjaus- ja neuvontapalveluja. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi työperusteisesti tai puolisoina kuntaan muuttaneet. Tästä syystä haettiin hankerahoitusta maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluihin. Kaikki päijäthämäläiset maahanmuuttajat ovat voineet asioida Alipi-palvelupisteessä (Alipi-hanke). Palvelupiste on antanut ohjaus- ja neuvontapalveluja myös viranomaisille, yhteistyötahoille, työnantajille sekä kantaväestölle maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Maahanmuuttajien työttömyys on kantaväestöä korkeampi, joten tästä syystä Alipi-palvelupisteessä haluttiin neuvoa työperusteisesti maahan muuttavia ja työnantajia esim. työlupa-asioissa sekä antaa työhönvalmennusta kaikille maahanmuuttajille. 19

20 Taulukko 7. Alipi-palvelupisteessä annetut ohjaus- ja neuvontapalvelut ajalla Yhteydenottojen määrä yhteensä viranomaiset 828, 12 % - asiakkaat 6092, 88 % Lomakkeiden täyttäminen (1200) Poliisi- ja oikeusasiat (85) Yhteydenotto viranomaiseen tai muuhun tahoon (879) Paluumuutto/maahanmuuttoasiat (502) Lupa-asiat, rekisteröityminen, kansalaisuus (646) Sosiaaliturva (sosiaalitoimi 738, Kela 404, yht. 1143) Terveydenhuolto (637) Asuminen (1648) Perhe-elämä, koulu, päivähoito (596) Talous, laskut, velat, verotus jne. (771) Muut arkipäivän tilanteet (1688) Työllistymiseen ja koulutukseen liittyvät asiat (2567) Kriisitilanteet (85) Harrastukset ja vapaa-aika (434) Päätösten ja prosessien selventäminen (1091) Joku muu (121) Lähde: Alipi-hanke Taulukko 8: Yhteydenotot paikkakunnittain ajalla % 15 % Lahti 69 % muu Päijät-Häme muut Lähde: Alipi-hanke 20