kotoutunut? Milloin ihminen on sosiaalialan riippumaton ammattilehti

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti irtonumero 7,50 e Luottamushenkilö Antti Lavanti, Kirkkonummi Helsingin Maunulassa lastensuojelun asiakkailta ei pimitetä tietoa Ammattikäytännöt mullistanut tutkimus Tarja Sassi Valopilkku 2010 Sosiaalihuollon asiakkaan palvelusuunnitelma Ismo Söderling: Ei paluuta monokulttuuriseen Sauna-Suomeen Milloin ihminen on Miten VERKossa auttaa maahanmuuttajaa Äänestä vuoden kotoutumaan? valopilkkua! Kerro mielipiteesi! kotoutunut?

2 π Huoltaja-säätiö π 2 11 Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Alpo Komminaho, puheenjohtaja Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja Marja Heikkilä Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaalitieto on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 99. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi on kaksoisnumeroa. Toinen linja 14, Helsinki puhelinvaihde faksi sähköposti: toimisto@sosiaalitieto.fi vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) toimituspäällikkö Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaalitieto.fi toimituspäällikkö Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaalitieto.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva istockphoto / Heikki Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaalitieto.fi Tilaushinnat euroa/12 kk 60 euroa/kestotilaus 12 kk 30 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus 12 kk Irtonumerot 7,50 euroa kappale yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % myytävänä toimituksessa Mediakortti osoitteessa Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. ISSN-L ISSN pääkirjoitus Voidaanko palvelurakenteilla edistää hyvää elämää? Marja Heikkilä 4 6 ajankohtaiset valopilkkuäänestys, köyhyys plussat ja miinukset luottamushenkilö vastaa uutisia lyhyesti 6 7 laina ja palaute Epäoikeudenmukaisuus ja epäonni, ei laiskuus Mikko Mäntysaari & Johanna Hietamäki KÄRKITEEMA Milloin ihminen on kotoutunut? näkökulma kolumni lukijakolumni lukijalta pinnan alta KÄRKITEEMA Miten mieli sopeutuu maahanmuuttoon? Koska ihminen on kotoutunut? Millaista tukea uusi kotoutumislaki tarjoaa? Erja Saarinen Maahanmuutto on aina sankaritarina Erja Saarinen Kaikille maahanmuuttajille perustietoa Suomesta 17 muut teemat Lastensuojelua ajan hengessä Nimimerkki: Aikamatkalainen muut teemat avoin kirjaustapa parantaa asiakassuhdetta Minna Tarvainen 20 muut teemat Kaakkois-Suomi antaa mallia omaisyhteistyöhön Margit Tepponen juristin nurkkaus Millainen juridinen merkitys on palvelusuunnitelmalla? Tapio Räty tutkimusta käytäntöön Riippuvuus mediassa ja todellisuudessa Jari Salonen oma ura kuva: istockphoto / Heikki Pälviä 2 sosiaalitieto 2 I11

3 Marja Heikkilä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia valmistelevan työryhmän jäsen, Sosiaalitietoa julkaisevan Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen Pitääkö nykyinen palvelu- ja rahoitusjärjestelmä ihmiset omissa luokissaan? Pääkirjoitus 15. helmikuuta 2011 Voidaanko palvelurakenteilla edistää hyvää elämää? Sosiaalipolitiikka pyrkii antamaan kaikille kansalaisille mahdollisuuksia hyvään elämään ja luomaan sosiaalisesti eheän yhteiskunnan. Tässä tavoitteessa olemme epäonnistuneet, jos on uskominen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tuoretta tutkimusta. Viime laman lapsia koskevan tutkimuksen ennakkotiedot ovat synkkää luettavaa. THL:n Oulun alueyksikön tutkimukseen on koottu yhteen vuonna 1987 syntyneiden ikäluokasta saadut rekisteritiedot. Tutkimus antaa kuvan luokkayhteiskunnasta, jossa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden perheiden nuorille kasautuvat vaikeimmat ongelmat. Monet heistä kärsivät nyt mielenterveys- ja toimeentulo-ongelmista ja ovat vailla koulutusta. Luutuneet toimintakäytäntömme ja toimimattomat palvelurakenteemme estävät tukemasta aidosti niitä ihmisiä, joiden elämäntilanne on kaikkein vaikein. Nyt on pysähdyttävä miettimään, millaisia palvelurakenteita synnytämme. Pitääkö nykyinen palvelu- ja rahoitusjärjestelmä ihmiset omissa luokissaan? Terveydenhuoltojärjestelmästä tämä on jo todettu. Se turvaa työssäkäyville, hyvätuloisille ja koulutetuille kolmentasoiset palvelut: kunnalliset, työterveyshuollon ja yksityiset. Sosiaalihuollon palveluiden kohdistumisen oikeudenmukaisuusselvityksiä ei ole tehty. Tosin viimeaikainen keskustelu lapsilisän huomioimisesta tulona toimeentulotukiasiakkailla on osoitus tämänsuuntaisesta ajattelusta. Uusi tutkimustieto kannustaa syventämään sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, mutta mukaan tarvitaan myös koulutointa, asuntoasioista vastaavaa hallintokuntaa, työvoimahallintoa ja muita hallinnonaloja. Näitä kysymyksiä on pohdittu myös sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka valmistelee lakia sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä, kehittämisestä ja valvonnasta tulevaa hallitusohjelmaa varten. Työryhmä linjasi väliraportissaan vuoden vaihteessa keskeisiksi uudistamisen periaatteiksi muiden muassa demokraattisen päätöksenteon turvaamisen, sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja yhteyden muuhun kunnalliseen palvelutuotantoon sekä palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun pitämisen samassa organisaatiossa. Koska nykyistä kunta- ja palvelurakennetta säätelevä puitelaki on määräaikainen, uutta eduskuntaa odottaa vaativa lainsäädäntötehtävä. Ohjataanko, järjestetäänkö ja rahoitetaanko sosiaali- ja terveyspalveluita valtion vai kuntien tasolta? Kannustaako järjestelmä kuntia taloudelliseen osaoptimointiin vai asiakkaan kokonaistilanteen parantamiseen? Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen, rahoituksen ja tuottamisen järjestelmä on vuosikymmenien saatossa muodostunut niin monimutkaiseksi, että sen korjaaminen vaatii runsaasti taustaselvityksiä ja tutkimuksia. Terveydenhuollon rahoituksen ongelmista on ilmestynyt sekä Kelan että THL:n raportit ja ehdotukset. Kelan raportissa ehdotetaan vakuutuspohjaista valtakunnallista terveydenhuollon rahastoa ja ohjausta. THL:n raportissa suositellaan verorahoituspohjaista vähintään asukkaan väestöpohjille rakentuvaa järjestelmää. Varsinkin THL:n raportissa puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edistämisestä mutta tietopohja perustuu lähes yksinomaan terveydenhuoltoon. Vain vanhustenhuollon rahavirtoja on käyty läpi. Missä ovat laskelmat päivähoidon, työllistämisen, toimeentulotuen, vammaishuollon ja lastensuojelun rahoituksen kokonaisuuksista? Jos lähtökohtana ja tavoitteena on asiakkaalle mahdollisimman toimiva järjestelmä palveluita integroimalla, myös sosiaalihuollon osuus on selvitettävä. Ilman perusteellista taustatyötä ja tietopohjaa ei voida parantaa nykyistä, epäoikeudenmukaiseksi todettua järjestelmää. Toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet turvaavat kaikille ihmisille myös vaikeimmissa elämäntilanteissa eläville mahdollisuuksia, tukea, apua, palveluita ja hoitoa silloin, kun niitä tarvitaan. seuraavassa numerossa 3 11 Kärki I Palvelusetelit Ajoissa apua lähisuhdeväkivaltaan Millä eväin sosiaalityöntekijä jaksaa lastensuojelussa? Ylijohtaja Aki Kangasharju VATT:sta paljastaa Pinnan alta -palstalla, että virallinen totuus vanhustenhuollon tuottavuudesta on väärässä. Sosiaalitieto 3/11 postitetaan lukijoille 15. maaliskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille sosiaalitieto 2 I11 3

4 ajankohtaista Plussat Oikeaa tietoa + Sosiaaliturvan tarkistuslista auttaa tukiviidakossa. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Finin laatiman listan avulla on helppo varmistaa, että asiakas osaa hakea niitä tukia ja palveluita, joihin hänellä on oikeus. Tukiviidakossa auttaa myös useamman järjestön tekemä Sosiaaliturvaopas pitkäaikaissairaille ja vammaisille Julkaisut verkossa + Suomalaisesta lastensuojelusta tehdään selkoa maahanmuuttajille seitsemällä kielellä. Uusi verkkopalvelu tarjoaa tietoa siitä, mihin lastensuojelu Suomessa perustuu ja minkälaisia palveluja perheet voivat saada. Lastensuojelua leimaa kuva huostaanotoista, vaikka perheitä autetaan etupäässä aivan muilla keinoilla. Lastensuojelun Keskusliiton julkaiseman verkkopalvelu karsii huhuja ja oikoo vääriä käsityksiä. Miinukset Väärää tietoa Kotihoidon kustannuksista ei ole kunnollista käsitystä. Mahdollisimman pitkään kotona on vanhustenhuollon ylin tavoite. Sitä pidetään edullisena ja inhimillisenä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä tai kunnilla ei ole kunnollista käsitystä kotihoidon kokonaiskustannuksista. Ilman perustietoja kustannusvaikuttavuutta on vaikeaa arvioida. Lapsilisien ja toimeentulotuen kytköksestä keskustellaan hatarilla tiedoilla. Lapsilisät on leikattu toimeentulotuesta vuodesta 1994, jolloin lasten toimeentulotuen perusosia korotettiin. Viime laman suuressa perhetukiuudistuksessa poistettiin myös lapsiperheiden verovähennykset ja tehtiin muutoksia lapsilisiin. Muutosten kokonaisvaikutuksia köyhimpien lapsiperheiden taloudelliseen asemaan on vaikea arvioida ilman päteviä laskelmia, joissa otetaan huomioon myös toimeentulotuen lasten perusosien leikkaukset 1998 sekä toimeentulotuen perusosiin 1990-luvulla tekemättä jätetyt indeksikorotukset. VALOPILKKUÄÄNESTYS Tarja Sassi on pioneeri alalla, joka on ollut Suomessa täysin hoitamatta! Hän on nostanut esiin vankien lapset. Näin perustellaan vankiperhetyötä tekevän Tarja Sassin valintaa sosiaalialan vuoden 2010 valopilkuksi Sosiaalitiedon nettiäänestyksessä. kuva: Juhani Ikala HIENO IHMINEN, HEIKKOJEN PUOLELLA Valopilkkuäänestäjät toteavat Tarja Sassin tehneen valtavan työn vankien ja heidän perheidensä tilanteen parantamiseksi. Tällaisella työllä saadaan ehkäistyä rikollisuutta pitkällä aikavälillä. Tarja Sassi työskentelee projektikoordinaattorina Kriminaalihuollon Tukisäätiön Ehjä perhe -hankkeessa. Se on tehnyt näkyväksi vankilassa olevien vanhempien noin lapsen tilanteen. Vuosina toiminut hanke perusti Vankiperhetyön verkoston, joka on koonnut ja levittänyt vankiperhetyön osaamista. Sassi on koordinoinut työtä. Vankiperhetyö vakinaistettiin tämän vuoden alussa. Sassi ja vankiperhetyö oli valopilkkuäänestyksen ylivoimainen voittaja. Valintaa perustellaan muun muassa näin: Vangin lapsi on ollut kuin Muumipeikon Ninni. Näkymätön, jonka Sassin työ on tehnyt näkyväksi. Olen itse aikuinen vangin lapsi ja kokenut kaiken ilman minkäänlaista yhteiskunnan tuke/apua ja nyt kärsinyt siitä aikuisena erilaisin vaikeuksin. Tarja Sassin työ on ollut vaikuttavaa ja enää kenenkään lapsen ei Suomessa tarvitse kokea kohtaloani. Kiitos tästä Sassille. Hieno persoona ja tärkeää työtä! Äänestyksessä toisen sijan jakavat Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo ja asunnottomien elämästä valokuvanäyttelyn organisoineet valokuvaajat Liisa Söderlund ja Arto Timonen. Hiilamoa luonnehditaan tuotteliaaksi, energiseksi ja arvopohjaiseksi tutkijaksi, joka pitää köyhien ja syrjäytyneiden asemaa esillä ja on saavuttanut asiantuntemuksellaan ja selkeillä kommenteillaan yleisönsä. Liisa Söderlundin ja Arto Timosen työskentelyä asunnottomien kanssa pidetään tärkeänä osallistavana työnä. Tällöin sisältö on heidän näköistään ja auttaa ja tukee heitä paremmin kuin ulkoapäin ohjattu työ. Kolmanneksi äänestyksessä sijoittui Kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämishanke ja Assi Liikasen työ asian hyväksi. Liikasta kiitetään pitkäjänteisestä, tutkimukseen perustuvasta työstä kulttuurin huomioimiseksi hyvinvoinnin edistämisessä. Monissa perusteluissa kehuttiin ehdokaslistaa monipuoliseksi, josta oli vaikea valita hyvien ehdokkaiden välillä. Ehdokkaina oli paljon kulttuurin edustajia, jotka ovat tuoneet töissään kuuluvillen vähempiosaisten ihmisten ääntä. Äänestäjät pitivät tärkeänä heikoimpien puolella olemista ja heidän oman äänensä kuulumista. Ääniä annettiin yli Kiitos kaikille äänestäneille! Erja Saarinen 4 sosiaalitieto 2 I11

5 Luottamushenkilö vastaa Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä kunnissa ja uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. Kirkkonummelainen Antti Lavanti (kok.) toimii toista kautta kunnanvaltuutettuna. Hän on Kirkkonummen perusturvalautakunnan puheenjohtaja. Viime vaalikaudella hän toimi sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajana ja sitä ennen puheenjohtajana. Lavanti työskentelee työ- ja organisaatiopsykologina. Aiemmin hän on työskennellyt myös työterveyspsykologina. Onko kunta- ja palvelurakenneuudistus vaikuttanut lähes asukkaan Kirkkonummella? Kävimme keskusteluja kuntaliitoksesta Siuntion ja Inkoon kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään. Olemme vasta nyt tekemässä kunnan perusturvan palveluverkkoselvitystä. Sosiaali- ja terveyslautakunnat yhdistettiin tämän valtuustokauden alusta ja se on ollut hallinnollisesti iso muutos, mutta palveluissa se ei vielä näy. Paljon on tekemistä, että tieto saadaan kulkemaan sosiaali- ja terveyspuolen välillä, mutta sehän se tarkoitus on, jotta asiakkaita pystytään palvelemaan entistä paremmin. Nyt virkamiehet jo keskustelevat keskenään, kun ollaan samassa lautakunnassa ja on yhteinen johtoryhmä. Nykytrendin mukaisesti päivähoito siirrettiin koulutoimeen, vaikka itse en sitä kannattanutkaan. Kolmevuotias ei ole vain sivistyksen ja kasvatuksen kohde. Päivähoidosta hukkuu nyt sosiaalinen aspekti kokonaan ja siitä kärsivät huono-osaiset. Aika paljon uudistuksia viedään eteenpäin keskiluokan ehdoilla. Perusturvalautakuntaakin puhuttaa kaikkein eniten lääkäreiden saatavuus. Niin vasemmalta kuin oikealta tätä perustellaan sillä, että jokainen kuntalainen tarvitsee lääkäripalveluita. Sosiaalityö jää taka-alalle. Päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat Kirkkonummen akilleen kantapää: ne on kaikkein heikoimmin resursoitu suhteessa tarpeeseen. Miten Kirkkonummella suhtaudutaan yksityisiin palveluihin? Kasvavana kuntana omat palvelumme eivät riitä, joten käytämme aika paljon ostopalveluita. Sen sijaan tilaaja-tuottajamallia emme ole ottamassa vaan pysymme perinteisessä hallintomallissa. Palveluseteleiden hyödyntämisessä Kirkkonummi on ollut eturintamassa, sillä palvelusetelimallia luotiin jo 90-luvulla. Seteleitä käytetään ikäihmisten ja lapsiperheiden palveluissa, vaikkei se ihan ongelmatonta olekaan. Esimerkiksi siivous on aika kallista eikä pientä eläkettä saavilla ole varaa siivouspalveluihin setelistä huolimatta. Onko kuntaan saatu päteviä työntekijöitä? Pääkaupunkiseudun isojen kaupunkien läheisyys vaikuttaa: työvoimasta kilpaillaan jo nyt. Nostimme juuri lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden palkkausta, jotta saimme vakanssit täytettyä. Onko mielessäsi muuta? Kirkkonummen talous on kunnossa, vaikka kireää onkin. Sosiaaliset ongelmat on kuitenkin lakaistu maton alle. Ne eivät näy julkisuudessa ja poliittisessa päätöksenteossakin ne tahdotaan unohtaa. On pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttömyyttä. Onneksi nuorisotyöttömyyteen on nyt yritetty löytää lääkkeitä: olemme mukana Kaste-hankkeissa ja sitä kautta on saatu henkilöstöä. Ja vielä yksi asia: Kirkkonummella on liian vähän maahanmuuttajia. Tässä Kirkkonummi voisi kantaa enemmän vastuuta. Lapsia ja nuoria odottaa joka tapauksessa kansainvälinen maailma ja kasvatuksellisesti olisi tärkeää saada kokemuksia monikulttuurisuudesta jo lapsuudessa. Tietenkin on viime kädessä maahanmuuttajista kiinni, mihin he haluavat asettua. Lea Suoninen-Erhiö UUTISIA LYHYESTI Uusi valtakunnallinen sosiaali- ja terveysjärjestö aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta, kun Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ja Terveyden edistämisen keskus siirtävät toimintansa tammikuussa perustetulle uudelle keskusjärjestölle SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:lle. Uuden järjestön puheenjohtaja on Suomen Sydänliiton pääsihteeri Tor Jungman ja varapuheenjohtaja Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Leena Rosenberg-Ryhänen. Jyväskylässä alkaa uudestaan päihdeongelmaisten äitien kuntoutus avopalveluyksikkö Ainossa. Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -hoitojärjestelmään kuuluneet ensikoti Aliisa ja avopalveluyksikkö Aino lopettivat toimintansa lokakuussa rahoitustilanteen epävarmuuden vuoksi. Avopalveluyksikkö on nyt voitu avata uudestaan, kun valtakunnallinen Pidä kiinni -hoitojärjestelmä sai valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen yhteisrahoituksen tälle vuodelle. Jyväskylän lisäksi hoitoyksiköitä on Espoossa, Helsingissä, Turussa, Kuopiossa, Kokkolassa ja Rovaniemellä. Kela alkaa maksaa takuueläkettä maaliskuun alusta. Kelan laskelmien mukaan siihen oikeutettuja on noin Takuueläke korottaa Suomen vähimmäiseläkkeen 687,74 euroon kuukaudessa. Takuueläkkeen hakeminen on helppoa: pelkkä puhelinsoitto riittää. Kelan palvelunumero eläkeasioissa: Asiointi Kelassa uuvuttaa etenkin niitä, joiden asiointivalmiudet ovat tavanomaista heikommat, toimeentulo riippuu olennaisesti Kelan etuuksista ja joiden elämäntilanteet muuttuvat usein ja vaikuttavat näin etuuksiin. Asiointia monimutkaistavat sosiaalilainsäädännön vaikeaselkoisuus, toimeentuloturvan tarveharkintaisuus ja sen toimeenpanon byrokratialoukut. Heinonen H-M, Tervola J ja Laatu M. Haastavat asiakkuusprosessit Kelassa. Tutkimus haastavista asiakasryhmistä ja sosiaaliturvan (toimeenpanon) ongelmista. Helsinki: Kela, Nettityöpapereita 20, 2011 (pdf). Sosiaalityöntekijä, terveydenhoitajat ja psykiatrinen sairaanhoitaja neuvovat nuoria Facebookissa. Sivut on suunnattu vuotiaatille nuorille ja ne löytyvät yhteisöpalvelusta nimellä Teinihelpperi ja Verkkoterkkarit. Sivuja ylläpitävät Helsingin sosiaaliviraston Lasten ja nuorten verkkososiaalipalvelut -hankkeen ja terveyskeskuksen Verkkoterkkari -hankkeen työntekijät. sosiaalitieto 2 I11 5

6 KÖYHYYS Köyhyysteemavuosi 2010 piti köyhien asiaa esillä EU-maissa. Tällä vuosikymmenellä EU pyrkii nostamaan 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä. EU-kansalaiset ovat hyvin tietoisia varsin laajasta köyhyydestä maassaan ja katsovat köyhyyden lisääntyneen kolmen viimeisen vuoden aikana. Näin kertoo 2009 tehty Eurobarometri-kysely köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Tietoisuutta lisäsi entisestään EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemavuosi Suomessa se näkyi lukuisina tapahtumina ja seminaareina, jotka poikivat laajan näkyvyyden mediassa. Teemavuodesta jäi käteen muun muassa lupaavia käytäntöjä, jotka edistävät osallisuutta ja torjuvat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Kolme käytäntöä palkittiin teemavuoden lopuksi: Oulusta palkittiin lähidemokratian kehittäminen. Toinen palkittu on Liikkuva laguuni, grillikahvilaksi kunnostettu bussi, josta saa vertaistukea ja joka tuo erilaisissa tapahtumissa esille vaikeassa asemassa olevien ihmisten tilanteita. Toiminnan taustalla on Vailla vakinaista asuntoa ry. Kolmas palkittu on naantalilainen Tullin joulu, useita päiviä kestävä tapahtuma niille, jotka eivät pysty kokemaan joulutunnelmaa omassa kodissaan. Sen taustalla on Waihtoehto ry eli Naantalin Seudun Päihdenongelmaisten tuki ry. Teemavuoden jälkeen EU-maat ovat päättäneet lähteä vähentämään köyhyyttä. Köyhyys koskettaa EU:ssa 80 miljoonaa ihmistä ja talouskriisi on edelleen pahentanut tilannetta. Viime kesäkuussa hyväksytyn uuden talous- ja työllisyysstrategian mukaan vuoteen 2020 mennessä köyhien ja syrjäytyneiden määrää vähennetään EU-maissa ainakin 20 miljoonalla. Suomelle Eurooppa strategian tavoite merkitsee köyhien määrän vähentämistä hengellä. Suomessa on virallisten lukujen mukaan köyhää ihmistä. Uusimpien EU-mittareiden mukaan määrä kuitenkin ylittää ihmistä. Erja Saarinen KÖYHYYS Suurin osa vaikeavammaisista kehitysvammaisista joutuu elämään koko elämänsä 584 euron työkyvyttömyyseläkkeellä kuukaudessa. Uusi takuueläkekään ei välttämättä paranna heidän toimeentuloaan. Maaliskuun alusta takuueläke nostaa eläkkeen 687 euroon. Vaikka summaan lisätään Kelan myöntämät hoitotuet ja asumiseen saatava tuki, ei työkyvyttömyyseläkkeellä eläville juuri jää rahaa pakollisten menojen jälkeen. Kehitysvammaisen työtoiminnasta ja ns. avotyöstä tavallisella työpaikalla saama toiminta-avustus, ns. työosuusraha, ei aina kata edes työpaikkalounaan kustannuksia. Monet joutuvat hakemaan toimeentulotukea ja takuueläke huomioidaan siinä tulona. Voikin käydä niin, että eläkkeen korotus vähentää toimeentulotukea ja asumistukea. Kehitysvammaisten ihmisten valtakunnallinen yhdistys Me itse julkisti köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan ohjelmansa Puheista tekoihin Tampereella joulukuussa pidetyssä Matti kukkarossa -seminaarissa. Yhdistyksen hallituksen varajäsen Jukka Kaukola totesi seminaarissa, että pelkällä työkyvyttömyyseläkkeellä elävä on köyhä. Suurimmalla osalla kehitysvammaisista ihmisistä köyhyys kestää koko eliniän. Mitään ulospääsyä siitä ei ole. Seminaariin osallistunut EU:n Köyhyyden ja syrjäytymisen vuoden lähettiläs, Kalle Könkkölä esittikin, että eläkkeeseen tulisi saada korotus esimerkiksi joka kymmenennen vuoden jälkeen. Vaikka köyhyys rajoittaa elämää, se ei silti määritä kaikkea. Se ei esimerkiksi sulje pois kaikkia harrastuksia. Erityisesti kirjastolaitoksen merkitys on Jukka Kaukolan mukaan merkittävä. Kehitysvammaisuuteen liittyvä köyhyys on kuitenkin syrjäyttävää. Ihmiset syrjäytyvät työelämästä, opiskelusta ja rahattomuuden vuoksi myös sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hyvän kuvan siitä, miten pienillä marginaaleilla ihmiset elävät, saa Kaukolan tosielämän esimerkistä: Jos olisin rikkaampi, kävisin uudelleen kylpylässä ja ostaisin kissalle uuden hihnan. Kerjääminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta pullojen keräys kuuluu. Pullojen keräämisestä saadut rahat menevät kehitysvammaisilla jopa peruselintarvikkeiden hankintaan. Isommat hankinnat, kuten talvitakki, voidaan tehdä vasta pitkän suunnittelun jälkeen. Sairaalakäynnit ja kodinkonehankinnat johtavat nopeasti toimentuloasiakkaaksi. Tosin kaikki eivät osaa toimeentulotukea edes hakea Aila Kantojärvi Tästä puhutaan Suomalaiset sosiaalityöntekijät pitävät pohjoismaisia kollegoitaan useammin sosiaalituen hakijaa syyllisenä omiin vaikeuksiinsa, selviää Yhteiskuntapolitiikkalehdessä (6/2010) julkaistusta tutkimuksesta. Suomalaisista sosiaalityöntekijöistä jopa lähes viidennes pitää avun hakijoita laiskoina tai moraaliltaan arveluttavina, kun Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa vain muutama prosentti sosiaalityöntekijöistä katsoo yksilölliset syyt merkittäväksi toimeentulovaikeuksien aiheuttajaksi. LAINA Helsingin Sanomien pääkirjoitus Jos sosiaalityöntekijät pitävät toimeentulovaikeuksia suurelta osin tuen hakijan omasta laiskuudesta johtuvina, asenne voi ohjata työntekijää palvelemaan tilapäistä toimeentulotuen hakijaa paremmin kuin pitkäaikaistyötöntä tai syrjäytynyttä päihdekuntoutujaa. Sosiaalityössä avuntarvitsijoita ei kuitenkaan saa lokeroida eriarvoisiin ryhmiin sen mukaan, millaiset asenteet työntekijällä on eri ryhmiä kohtaan. 6 sosiaalitieto 2 I11

7 laina ja palaute palaute Epäoikeudenmukaisuus ja epäonni, ei laiskuus Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta Helena Blombergin, Johanna Kallion ja Christian Krollin artikkelista noussut keskustelu sosiaalityöntekijöiden köyhyyden syitä koskevista mielipiteistä on ollut kiinnostavaa seurattavaa. Pohjoismaiseen aineistoon nojautuen tekijät esittävät, että suomalaiset sosiaalityöntekijät eroavat pohjoismaisista kollegoistaan yksilön vastuuta korostavilla asenteilla. Tätä yhtä tulosta on esitelty useaan otteeseen julkisuudessa eri yhteyksissä. Kun tiedotusvälineissä toistetaan samaa tulosta, tulkinnat yksiviivaistuvat ja kärjistyvät. Johanna Korhonen väittää Helsingin Sanomien kolumnissaan ( ) jo, että suuri osa suomalaisista sosiaalityöntekijöistä katsoo, että köyhyys on itse aiheutettua. Myös Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki katsoo sosiaalityötä tehtävän Suomessa ankarin asentein ( ). Paljon keskustelua herättänyt tutkimus on ammattitaitoista työtä, emmekä halua kiistää tutkimuksen tuloksia. Niitä pitää kuitenkin lukea maltti mielessä ja riittävällä varovaisuudella. Tulee mieleen valtio-opin professori Matti Wibergin kritiikki toimittajien tilastollista lukutaitoa kohtaan. Ensiksi haluamme kysyä, antaako mittari riittävän kuvan suomalaisten sosiaalityöntekijöiden köyhyyden syitä koskevista mielipiteistä. Tutkimuksessa esitettiin neljä väittämää, joista ensimmäisen mukaan maassamme elää ihmisiä köyhyydessä, koska he ovat laiskoja eikä heillä ole tahdonvoimaa (köyhyyden syynä laiskuus ). Toinen väittämä kuului: Maassamme elää ihmisiä köyhyydessä, koska yhteiskunnassamme on suuria epäoikeudenmukaisuuksia ( sosiaalinen syytös ). Kolmannen väittämän sanamuoto oli: Maassamme elää ihmisiä köyhyydessä, koska heillä on ollut epäonnea ( yksilöllinen kohtalo ). Neljäs väittämä maassamme elää ihmisiä köyhyydessä, koska se on väistämätön osa modernia kehitystä selitti köyhyyttä sosiaalisella kohtalolla. Vastausvaihtoehtoja oli kuusi (täysin eri mieltä täysin samaa mieltä, ei osaa sanoa). Ne tiivistettiin analyysissa kolmeen luokkaan: eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, samaa mieltä. Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden tiukkoja asenteita moittivassa keskustelussa ei ole pohdittu, kuvaako yksi väittämä riittävällä tarkkuudella tutkittua ilmiötä eli laiskuutta köyhyyden syynä. Useinhan mittari muodostuu monista toisiaan tukevista asenneväittämistä. Väittämän sanamuoto on suomeksi tulkinnanvarainen, koska väittämässä ei tule esille laiskuuden yleisyysaste. Tarkoittaako väittämään yhtyminen sitä, että vastaaja ajattelisi kaikkien köyhien olevan laiskoja vai sitä, että joku köyhistä on laiska? Myöskään väittämään annetut vastausvaihtoehdot eivät sisällä yleisyysastetta. Yleisyyttä kuvaavat vastausvaihtoehdot (esim. ei koskaan aina) tekisivät tulkinnan helpommaksi. Väittämään ja vastausvaihtoehtoon liittyvien pulmien takia voi käydä niin, että tehdään johtopäätöksiä asioista, joiden mittauksessa on epätarkkuutta. Julkisuudessa on viljelty käsitystä, jonka mukaan suomalaiset vastaajat syyllistivät köyhiä tilanteestaan. Millä tavalla kolmas epäonnea kuvaava väittämä ( köyhyys yksilöllisenä kohtalona ) syyllistää köyhää? Helsingin Sanomissa ( ) sanotaan, että erityisesti Tanskassa ja Norjassa sosiaalista kohtaloa pidetään syynä ongelmiin. Tulosten mukaan kuitenkin suomalaiset kokevat epäonnen useammin köyhyyden syyksi kuin tanskalaiset ja norjalaiset. Julkisessa keskustelussa ei ole kiinnitetty huomiota tilastollisen merkitsevyyden ja ilmiön yleisen merkittävyyden väliseen eroon. Koska vastanneita on yli 5 000, pienetkin erot ovat tilastollisesti merkitseviä. Tutkijoiden logistinen regressioanalyysi tuottaa mallin, jossa yksilöllisen syytöksen (ns. laiskuus ) vaihtelua selitetään viidellä tekijällä: sukupuolella, koulutuksella, työtehtävällä, työkokemuksella ja maalla. Malliin valitut muuttujat selittävät yhteensä 10 prosenttia laiskuus - muuttujan arvojen vaihtelusta. 90 prosenttia vaihtelusta ei siis selity näillä tekijöillä. Suomalaiset kannattivat yksilöllistä kohtaloa muita pohjoismaalaisia vastaajia useammin köyhyyden selitysperusteena. Mallin selitysaste oli 13,3 prosenttia eli korkeampi kuin julkisuudessa esillä olleen yksilöllisen syytöksen, jonka selitysaste oli 10 prosenttia. Tarkoituksenamme ei ole väittää, etteikö pohjoismaisten sosiaalityöntekijöiden köyhyyttä koskevien mielipiteiden välillä olisi eroa. Suomalaiset katsovat toisia ryhmiä enemmän köyhyyden johtuvan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta ja epäonnesta. Jostakin syystä nämä tulokset eivät ole olleet esillä julkisuudessa. Jatkotutkimusta tarvitaan sosiaalityöntekijöiden asenteista ja mielipiteistä. Sen sijaan suomalaisia sosiaalityöntekijöitä syyllistävät ja heidän ammattitaitoaan epäilevät tulkinnat olisi syytä jättää tekemättä. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari Jyväskylän yliopisto Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa epäilevät tulkinnat olisi syytä jättää tekemättä. Tutkija Johanna Hietamäki Jyväskylän yliopisto Antaako mittari riittävän kuvan suomalaisten sosiaalityöntekijöiden köyhyyden syitä koskevista mielipiteistä? sosiaalitieto 2 I11 7

8 kärki Erja Saarinen Kotimaan jättäminen ja uuteen maahan muuttaminen on ihmiselle koe. Toiveet ja menetykset, sisu mennä eteenpäin ja kaipuu koettelevat sielun eheyttä. Maahanmuutto on aina sankaritarina Levas Kovarskis ei koskaan ajatellut jäävänsä Suomeen. Kovarskis tulee Suomeen helmikuussa 1990 vaimonsa ja puolitoistavuotiaan tyttärensä kanssa. Hän on psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapiakeskuksen ylilääkäri Liettuan pääkaupungista Vilnasta. Liettua kuuluu Neuvostoliittoon, jossa ei voi opiskella psykoanalyytikoksi. Viisi liettualaista psykiatria tulee tänne viisivuotiseen analyytikkokoulutukseen. Kovarskis tuntee silkkaa riemua uudenlaisessa maailmassa. Hän on päässyt opiskelemaan psykoanalyysia ensimmäisten joukossa koko Neuvostoliitosta edessä on innostavia opiskeluvuosia. Tämä matka on kolmas ulkomaanmatka rautaesiripun takaa länteen miten täällä lännessä eletään? Opiskelijat otetaan hyvin vastaan. Kovarskis ihailee sitä, että Suomessa yksittäiset ihmiset voivat järjestää tällaisen koulutuksen hyvästä tahdostaan. Valtiojohtoisessa Neuvostoliitossa kukaan ei tekisi niin. Kovarskista häiritsevät vain arjen pienet asiat: Miten smetana voi maksaa seitsemän markkaa? Mitä kaikkea sillä saisikaan kotona? Hän tunkee bussiin väärästä ovesta. Pankkiautomaatilla pitää keskittyä, koska numerotaulu on erilainen kuin Liettuassa. Opiskelu on kiinnostavaa innostuneessa pienessä ryhmässä. Kovarskis tekee töitä kahdessa työpaikassa opiskelun ja siihen kuuluvan oman psykoanalyysin rinnalla. Vaimo hoitaa tytärtä kotona. Pienet vaikeudet tuntuvat tilapäisiltä. Kolmevuotiaana tytär menee tarhaan ja vanhemmat alkavat jakaa aamuisin lehtiä. Kun lehdet on jaettu, vaimo hoitaa kotia ja Kovarskis tekee työtä sairaalassa ja opiskelee. Edelleen elämä tuntuu hyvältä. Kaiken jaksaa, kun ajattelee, että opintojen jälkeen palaa kotiin. Idealisoin Suomea. Vaimoni näki tilanteemme selvemmin. n n n Tunsin itseni iloiseksi ja energiseksi. Minulla oli innostusta siihen ja tähän. Jaksoin tehdä pitkää päivää. Nyt se näyttää aika maaniselta, Kovarskis kertoo parikymmentä vuotta myöhemmin vastaanotollaan Helsingin Töölössä. Vastaanottohuoneen yhdellä seinustalla on divaani ja sillä seeprakuvioitu tyyny. Divaanin yläpuolella on ryijy. Työhuoneeseen astutaan kadulta muutama porras alaspäin. Sen hämärä valaistus ja ruskeat värit rauhoittavat, samoin täsmällisesti ja rauhallisesti puhuva analyytikko. Luulisi, että Suomeen muutto on ollut melko helppo korkeasti koulutetulle ja nyt hyvin suomea puhuvalle lääkärille, joka on tullut tänne kouluttautumaan ja jolla on koko ajan ollut täällä töitä. Tällä erää hän toimii psykiatrina Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä, kouluttaa psykoterapeutteja ja ottaa vastaan yksityispotilaita. Silti hän sanoo, että maahanmuutto on aina ihmiselle elinikäinen kriisi. Se merkitsee häpeän kanssa elämistä. n n n Maahanmuuttaja tulee lapseksi jälleen. Hänen on opeteltava kaikki asiat uudelleen, mikä on aikuiselle nöyryyttävää. Oma identiteetti haurastuu, kun ympäröivä kulttuuri ei tue sitä. Muuttaja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, erilaiseksi, pieneksi ja heikoksi. Hän ei kykene olemaan sellainen kuin haluaisi olla aikuinen, jolla on asiat hallinnassa. Hänen on rakennettava identiteettiään uudelleen aikuisena. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen peiliksi tunnistaakseen itsensä. Kun puhun jonkun kanssa, näen, miten hän reagoi minuun. Hänen reaktionsa kertoo, tunnistaako hän minut sellaisena kuin itse toivon vai näkeekö hän minut jotenkin toisenlaisena. Joskus ystävänikin naurahtaa ilmaisuilleni. Se ei loukkaa, mutta koen aina pienen piston: en osaa. Huonompi tunne jää, jos emme naura asialle yhdessä, vaan pelkästään huomaan toisen ilmeestä, että sanoin hassusti. Tämä rikkoo täydellisen vastavuoroisuuden. Minua ei tunnistettu, ihmispeili ei toimi. Kovarskis sanoo, että tällaiset pienet epäsuhdat voi jättää huomioimatta, mutta alitajuisesti ne rikkovat ihmisessä hyvin varhaisia psyykkisiä mekanismeja. Vauva hakee koko ajan sitä, että äiti tunnistaa hänet. Rakkauden ansiosta äiti näkee lapsen hyvänä ja vielä parempana kuin tämä onkaan, koska hän näkee myös lapsen tulevaisuuden mahdollisuudet. Samaa hakee jokainen aikuinen aika ajoin ja etenkin, jos hän joutuu vieraaseen ympäristöön. Jos peiliä ei ole toisissa ihmisissä, ihminen tuntee itsensä riittämättömäksi ja kelpaamattomaksi, vääränlaiseksi. Vieraassa kulttuurissa on hyväksyttävä peilin puute ja etsittävä jotain sen tilalle. On onnellista, jos maahanmuuttajalla on oma perhe ja samataustaisia ihmisiä, jotka tunnistavat hänet oikein. Kovarskis kertoo syvästi masentuneesta maahanmuuttajapotilaastaan: Kerran hän tuli terapiaan niin hyvissä tunnelmissa ja energisenä, että olin ihmeissäni: olenpa hoitanut häntä hyvin, kun hän noin parantui vai onko diagnoosini väärä ja hänellä on sittenkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oliko hän tullut sen maaniseen vaiheeseen? Syy ihmeparantumiseen selvisi: potilaan serkku kotimaasta oli tullut vierailulle. He eivät olleet tavanneet useaan vuoteen. He puhuivat 8 sosiaalitieto 2 I11

9 LAPSELLE LUPA KOTOUTUA Vanhempi on kotoutunut, kun hän antaa lapselleen luvan ja tuen kotoutua ja lapsi pärjää uudessa maassa, Levas Kovarskis sanoo ja iloitsee tyttärestään, jolle Suomi on oma maa. lapsuudesta ja sukulaisista siitä, mitä kumpikin muisti. Potilas kertoi, että hänellä oli serkkunsa kanssa koko ajan hyvä olla, samanlainen olo kuin joskus lapsuudessa, kun serkukset olivat yhdessä isovanhempien luona. Kaikki oli tuttua, serkku aloitti lauseen, hän lopetti sen. Toinen oli peili, josta hän tunnisti itsensä. Syvät emotionaaliset ja kulttuuriset merkitykset eivät ihmisessä muutu, vaikka hän olisi elänyt vuosia toisessa kulttuurissa. Lääkäri ja potilas oppivat paljon: Potilas ymmärsi, mitä hän kaipaa. Nyt hän etsii aktiivisesti täältä sellaisia ihmisiä, joiden peilistä hän tunnistaa itsensä. Hän voi hyvin heidän seurassaan. Aiemmin hän tuskaili yksin elämäänsä. Nyt hän menee porukoihin, joihin ei aiemmin mennyt. n n n Vastikään maahan tullut ihminen suhtautuu maanisesti tai masentuneesti uuden elämän aloittamiseen. Tässä kumpikaan ei tarkoita psyykkistä sairautta vaan suhtautumistapaa. Maanisuus on yritystä ottaa oma elämä uudestaan hallintaan. Ihminen hoitaa asioita, oppii uutta ja menee eteenpäin. Hän uskoo, että kaikki järjestyy. Hän idealisoi uutta kotimaataan tämä on hieno maa, hyvinvointivaltio, jossa kaikki toimii ja kaikki on mahdollista. Maa on hyvä ja minä olen hyvä. Ihminen näkee kaiken hyvässä valossa aivan kuten rakastuessaan toiseen ihmiseen. Masentuneesti suhtautuva taas suree menetettyä elämää eikä lähde itse muuttamaan tilannettaan. Kieli on aarre. Sen osaaminen ja hallitseminen merkitsee niin paljon. sosiaalitieto 2 I11 9

10 Oma identiteetti haurastuu, kun ympäröivä kulttuuri ei tue sitä. Jos maanisuus johtaa tuloksiin tulija työllistyy ja pystyy hallitsemaan elämäänsä tuskaista vaihetta ei ehkä tule. Asiat järjestyvät ja omaan menneisyyteen ja kotimaahan pystyy pitämään suhdetta yllä: pääsee käymään kotimaassaan ja sukulaisia tulee vierailulle. Jos kaikki ei mene hyvin, tulee valtava pettymys eikä ihminen jaksa pitää ihmissuhteita yllä eikä solmia uusia suhteita. Se pahentaa tilannetta edelleen. n n n Kolme, neljä vuotta on mennyt Suomessa. Kovarskis päivystää Nikkilän sairaalassa. Hän käy auttamassa potilasta ja palaa yksin kansliaan. Hän katsoo ikkunasta sairaalan öistä karua pihaa ja miettii, mitä hän tekee täällä. Kaikki tuntuu äkkiä vieraalta. Hän vakuuttaa itselleen, että koulutus pitää suorittaa loppuun ja sitten perhe lähtee maasta. Alkoi tuskainen kaipuu, kaikilla opiskelijaryhmämme jäsenillä. Valtavaa murrosta läpikäyvä kotimaamme muuttui kovalla vauhdilla. Tajusin, että olen menettämässä koko kotimaani. Alkoi pitkä ja syvä suruaika, vaikka periaatteessa kaikki oli hyvin: oli perhe, työtä, ystäviä, tuttavia ja apua kaipaavia potilaita, joita pystyi auttamaan. Maahanmuutto on kriisi. Kaikki muuttajat käyvät surun läpi jollain tavalla: tuskana, ahdistuksena, kaipuuna, somaattisina sairauksina. Jotkut ovat kriittisiä, katkeria ja vihamielisiä uutta maata kohtaan. Jotkut vetäytyvät vaalimaan suhdetta kotimaahansa. Minulla Suomen idealisointi alkoi murtua. Kun asuu maassa pitempään, näkee tarkemmin, mikä täällä on hyvää ja mikä ei. Suurin suru syntyi kielestä. Minusta leikattiin jotain olennaista irti. Se oli kuin itsekastraatio, Kovarskis sanoo ja pyytää heti anteeksi sitä, että käyttää psykoanalyyttistä ammattikieltä. 10 sosiaalitieto 2 I11 Liettuassa Kovarskis oli aktiivinen kirjoittaja ja luennoitsija. Kielellisesti lahjakkaana hän luuli, että puhuisi muutamassa vuodessa täydellistä suomea. Kaksikymmentä vuotta on mennyt enkä puhu täydellistä suomea. Tämä on ollut suuri pettymys. Kieli on aarre. Sen osaaminen ja hallitseminen merkitsee niin paljon. Kotimaassaan yhteiskunnallisesti aktiivinen kirjoittaja on Suomessa voimaton ilman oikeita sanoja. Jos minua kohdellaan kaupassa huonosti, kotimaassani sanon myyjälle suorat sanat. Täällä en sano, koska en tiedä ymmärretäänkö minut oikein, osaanko sanoa sanomiseni sopivan painokkaasti vai menenkö suomalaisella mittapuulla liiallisuuksiin. Välillä uskon, että olen sanonut jonkin asian hyvin selvästi, mutta näen kuulijan katseesta, että hän joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen. Tämä elementti on alitajuisesti koko ajan läsnä vuorovaikutuksessa, vaikka ihmiset eivät suoraan kiinnittäisi kielen puutteisiin huomiota. Koko ajan tulee virheitä, joita häpeää. Kovarskisin mielestä maahanmuuttajat pitää velvoittaa kielen, maan kulttuurin ja historian opiskeluun. Ihmiselle ei saa syntyä luuloa, että hän voi tulla vieraaseen maahan ilman että hän opettelee maan kielen ja yrittää sopeutua. Vanhempien ei pidä viestiä lapsille, että heidän mielestään tässä maassa ei tarvitse opetella maan kieltä. n n n Liettua itsenäistyi kolme kuukautta sen jälkeen, kun Kovarskisin perhe oli tullut Suomeen. Maassa muuttui kaikki. Ensin Kovarskisin vaimo menetti työpaikkansa suuren kustantamon kustannustoimittajana, vaikka työtä oli luvattu riittävän. Kovarskis menetti ylilääkärin virkansa eikä yliopisto-opettajan palkkioilla olisi pystynyt elämään. Kun Kovarskis valmistui psykoanalyytikoksi 1995, Liettua kärvisteli köyhyydessä Venäjän saarron vuoksi. Edes lämpöä ei riittänyt asuntoihin. Hän kävi jatkuvasti Liettuassa opettamassa psykoanalyysia. Hänen sairas isänsä odotti häntä kotiin, mutta sanoi kuitenkin, että älä tuo lasta tänne, jos ei ole pakko. Perhe päätti jatkaa vielä muutaman vuoden Suomessa. Aluksi ajattelin, että kotiinpaluun mahdollisuus takaporttina nykyisestä elämästä on ihmiselle voimavara. Nyt näen, että oli valheellista ajatella, että viiden vuoden jälkeen pystyisimme palaamaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kotimaa oli ihan eri maa kuin lähtiessämme ja ihmisten ajattelukin oli muuttunut. Elimme liian kauan epävarmuudessa. Jos olisimme heti päättäneet jäädä tänne, olisimme tehneet monta asiaa eri tavalla. Jos ihminen tulee maahan sillä mentaliteetilla, että täällä hän nyt elää elämänsä, se helpottaa kotoutumista. Hän tietää heti, että hänen täytyy sopeutua tähän maahan, ei ole muuta vaihtoehtoa. n n n Perhe päättää jäädä Suomeen kahdeksan täälläolovuoden jälkeen. Vanhemmat haikailevat paluuta, mutta koulun aloittanut tytär sanoo, ettei hän muuta enää minnekään. Liettualaisista kollegoista, viisihenkisestä opiskeluryhmästä, yksi palaa kotimaahan, yksi muuttaa Yhdysvaltoihin, yksi kuolee tapaturmaisesti ja kaksi jää Suomeen. Lapset näyttävät sopeutuvan uuteen muuttoon melko huonosti. He selviävät psyykkisistä vaikeuksistaan, mutta esimerkiksi yksi lapsi unohtaa suomen kielen vuodessa. Lapsi kävi mielessään aikamoista sopeutumisprosessia: valtava sopeutumistarve aiheutti valtavan torjunnan, jonka myötä hänen hyvin

11 hallitsemansa suomen kieli unohtui vuodessa Kovarskisit eivät halua aiheuttaa moista lapselleen. Hänen ei tarvitse taas vaihtaa kieltä ja kulttuuria. Tyttärellä on hyvä olla Suomessa. Tämä on hänen maansa, mutta hän nauttii olostaan myös Liettuassa ja pitää kahta kulttuuria suurena rikkautena. Hän vie ylpeänä ystäviään käymään Liettuaan. Tämä tekee vanhemmat onnellisiksi, vaikka heidän tilanteensa on erilainen. Omista ristiriitaisista tuntemuksistaan huolimatta he varovat välittämästä tyttärelleen sellaista ajatusta, että kaikki on tehty hänen vuokseen ja hänellä on ikään kuin velvollisuus olla onnellinen. Lääkärinoikeuksien menetys ei helpota Kovarskisin oloa. Näin käy, kun Suomi liittyy Euroopan unioniin Hän suorittaa Tampereen yliopistossa täydentäviä opintoja, mutta ei pysty irrottautumaan työpaikastaan terveyskeskusharjoitteluun. Hän tekee kymmenen vuotta lääkärin työtä määräaikaisilla luvilla. Hän saa lääkärinoikeutensa takaisin, kun Liettua liittyy Euroopan unioniin n n n Kovarskisin saksalainen ystävä on sanonut, että hän on onnellinen lähinnä lentokoneessa matkalla joko Suomeen tai Saksaan. Kovarskis ymmärtää tunteen: Kun menen Liettuaan, minulla on lähes maaninen olo: ajatukset juoksevat nopeasti, olen koko ajan hyvällä tuulella, iloitsen kaikesta, en väsy, osaan nauttia elämästä, itsestä ja muista ihmisistä. Se johtuu siitä, että voin käyttää omaa kieltäni ja muut ymmärtävät minut oikein. Mutta muuten maa ja ihmisten ajattelu ja arvot ovat muuttuneet. Suomessa elämme arkea ja monet asiat ovat hyvin, mutta seurana on tietynlainen ulkopuolisuus, epävarmuus ja häpeä. Koko ajan miettii, tekeekö oikein. Maahanmuuttajalle on tärkeää, että hänellä on suhteita valtaväestöön; hänet esimerkiksi kutsutaan juhliin, hän on haluttu. Ja kuitenkin vaikkapa perhejuhlissa oma vieraus kirkastuu: Ihmiset ottavat alkoholia ja heittelevät vitsejä, joita ei aina pysty seuraamaan. He viittaavat Jos ihminen tulee maahan sillä mentaliteetilla, että täällä hän nyt elää elämänsä, se helpottaa kotoutumista. Lasse Virenin kaatumiseen olympialaisissa tai Juicen lauluihin. Sillä hetkellä taas tuntee itsensä vieraaksi, vaikka kutsujat saattavat kokea, että olen lähes perheenjäsen. Mutta jos nauraa vitseille sisältöä ymmärtämättä, itsellä on aika tyhmä olo. Maahanmuutto on tavallaan aina sankaritarina: Samoin kuin pieni lapsi lähtee äidin helmoista, muuttaja lähtee uusille vesille. Hän on epävarma, mutta sen vastapainona hän arvostaa omaa määrätietoisuuttaan ja rohkeuttaan ja toivoo muuttavansa elämäänsä paremmaksi. Jossain vaiheessa hän huomaa, ettei hänellä kaikesta saavutetusta huolimatta olekaan sitä ehjää, rauhallisen onnellisuuden tunnetta, jota hän lähti hakemaan. Ponnistus oli arvokas, mutta onnellista sinusta ei tullut. n n n Kun maahanmuutto aiheuttaa kriisin ja syviä psyykkisiä muutoksia, kuinka kukaan ylipäänsä voi sopeutua elämään uudessa maassa? On syytä muuttaa alle 25-vuotiaana, jos haluaa todella sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin. Tuon iän jälkeen se ei täysin onnistu, kertovat tutkimukset sekä Kovarskisin kokemukset omasta elämästä ja potilastyöstä. Lapset sopeutuvat erinomaisesti ja murrosikäisetkin melko hyvin. Ja vanhemmatkin voivat kotoutua kohtuullisesti, jos he tiedostavat, millaisia sopeutumisprosesseja heillä on edessään. Ihmisen pitäisi ymmärtää, kuinka paljon hän kaipaa omaa maataan ja kulttuuriaan, kuinka iso muutos on ja kuinka ristiriitaisia tunteita maahanmuuttoon sisältyy. Lapsen vanhemmat ovat kotoutuneet, jos he ovat antaneet lapselleen luvan ja tuen kotoutua uuteen maahan ja lapsella menee elämässään hyvin. Aikuinen on hyväksynyt sen vaikean asian, että hän ja hänen lapsensa ovat eri maan kansalaisia. Kovarskisin mielestä maahanmuuttajille olisi hyvä järjestää ryhmiä, joissa käydään läpi sitä, miten mieli sopeutuu maahanmuuttoon: mitä ihminen menettää, mitä odottaa ja mikä jää saavuttamatta. Tämä on hyvä tuoda ihmisen tietoisuuteen ja kun sitten vaikea vaihe tulee, hän tunnistaa, että tämä on se juttu, josta puhuttiin. Tuska ja ahdistus eivät tule yllätyksenä. Vasta kun tietää, mistä on kyse, sen pohjalta voi oppia uutta. Vaikka Kovarskis puhuu maahanmuutosta koko elämän kriisinä, hän sanoo, että hänelle itselleenkin on ollut yllätys, kuinka harvat maahanmuuttajat tarvitsevat terapiaa. He hakeutuvat terapiaan harvemmin kuin kantaväestö eikä se johdu pelkästään sopivien palveluiden puutteesta vaan hyvästä maanisuudesta, energisestä halusta ratkaista ongelmia itse ja saada oma elämä hallintaansa. n n n Myös maahanmuuttajien kanssa työskentelevien ammattilaisten pitää tuntea maahanmuuton aiheuttamat psyykkiset prosessit, se, miten toinen ihminen kokee asiat. Arvokkuuden tunne merkitsee asiakkaalle paljon: se, että häntä ymmärretään ja hänet otetaan vakavasti. Monilla maahanmuuttajilla on sellainen kuva Suomesta, että yhteiskunta on täällä pitkälle mietitty ja hyvin toimiva. Eri palveluiden asiakkaana hänen pitäisi voida tuntea, että hän on osa tällaista hyvää yhteiskuntaa. Jos työntekijä tuntee, että hyvinvointimalliimme kuuluvia arvoja on käytännön työssä esimerkiksi talouspaineiden vuoksi lähes mahdotonta toteuttaa, hänen ahdistuksensa näkyy suhteessa asiakkaaseen. Jos työntekijällä ei ole turvallisuuden tunnetta, sitä on vaikeaa välittää asiakkaille. Tästä seuraa pahalaatuinen kierre, jossa molemmat sekä asiakas, että työntekijä menettävät omanarvontunnetta, mikä taas johtaa kyyniseen suhtautumiseen systeemiä, muita ihmisiä ja koko yhteiskuntaa kohtaan. Johdolla on vastuunsa siinä, että työntekijät pystyvät uskomaan työhönsä ja hyvinvointivaltioon. Kovarskis näkee merkkejä siitä, että usko olisi uhattuna. n n n Levas Kovarskisin mielestä sopeutumisen vaikeus on elämään kuuluva asia. Elämä on joskus vaikeaa. Ei ole täydellistä elämää ja ihmistä. Emmekö me kaikki ole aika vieraita toisillemme paitsi ihan läheisimmillemme? Kun nuori tulee Joensuusta Helsinkiin, myös hän on täällä vieras murteineen ja tapoineen. n n n Yhtenä marraskuisena päivänä syksyllä 2010 Levas Kovarskis on kouluttamassa koko päivän ryhmää, jonka jäsenet ovat hänelle tuttuja. Syntyy hyviä keskusteluja. Illalla kokoontuu kerran kuussa koolla oleva ystäväseurue syömään hyvin ja puhumaan kaikesta taivaan ja maan välillä. On mielenkiintoisia puheita ja sovitaan, että kuukauden päästä taas jatketaan. Tuona päivänä hän tuntee, että hän voi elää täälläkin ihan yhtä hyvin kuin Liettuassa. Hän ei kaipaa enää minnekään. Jossain jokin kalvaa, mutta hän jättää sen omille sijoilleen. sosiaalitieto 2 I11 11

12 kärki Erja Saarinen Uusi laki kotoutumisen edistämisestä tulee voimaan ensi syyskuussa. Vastaisuudessa kotoutuminen lähtee liikkeelle kaikille oleskeluluvan saaneille jaettavasta suomalaisen yhteiskunnan perustietopaketista. Maahanmuuttajille perustietoa Suomesta kuva: istockphoto / Heikki Pälviä Ensi syyskuusta lähtien kaikki Suomeen muuttavat saavat tietoa yhteiskunnasta ja palveluista, kun he saavat oleskeluluvan tai rekisteröivät oleskeluoikeutensa. Tietoa jaetaan sekä painettuna että verkkopalvelun kautta. Uusi laki tekee kaikista maahanmuuttajista kotouttamistyön kohderyhmää. Aiemmin, jos henkilö ei ilmoittautunut työnhakijaksi tai hakenut toimeentulotukea, häntä ei välttämättä tavoitettu kotouttamistyössä lainkaan. Maahanmuuttajat 2009 Suomessa asui Suomen kansalaista, jotka olivat syntyneet ulkomailla ja ulkomaiden kansalaista. 12 sosiaalitieto 2 I11 Suurimmat ryhmät olivat Venäjän (28 210), Viron (25 510), Ruotsin (8 506) ja Somalian (5 570) kansalaiset. Alkukartoitus on uusi käytäntö Tietopaketti ohjaa kaikkia muuttajia hakeutumaan alkukartoitukseen, jossa arvioidaan, mitä kotouttamistoimia, kuten kielikoulutusta, hän tarvitsee. Työttömille maahanmuuttajille kartoituksen tekee työ- ja elinkeinotoimisto ja muille kuin työttömiksi ilmoittautuneille kunta. Uusi laki tuo tehoa ja johdonmukaisuutta maahanmuuton alkuvaiheeseen, sanoo neuvotteleva virkamies Meri-Sisko Eskola. Hän työskentelee sisäasiainministeriön maahanmuutto-osastolla. Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli eli 3,9 prosenttia väestöstä. Kunnat vastaanottivat 747 kiintiöpakolaista, oleskelu luvan saanutta turvapaikanhakijaa ja 577 perheenyhdistämisen perusteella maahan tullutta. Kotoutumista edistävistä toimista syntyy järkevä jatkumo: perustietopaketti alkukartoitus kotoutumissuunnitelma niille, jotka sitä tarvitsevat. Sisäasiainministeriö arvioi, että alkukartoitus tehdään vuodessa sellaiselle maahanmuuttajalle, jolle ei ole aiemmin tehty kotoutumissuunnitelmaa kunnassa tai TE-toimistossa. Suurin osa maahanmuuttajista hakeutuu työnhakijaksi TE-toimistoon ja alkukartoitus tehdään siellä. Kartoitusta voivat pyytää myös ennen lain voimaantuloa Suomeen tulleet. Vuodenvaihteessa jokaisessa kunnassa asui vähintään yksi ulkomaalainen. Ulkomaiden kansalaisten osuus väestöstä oli 2,9 prosenttia. Se oli Euroopan unionin jäsenvaltioista seitsemänneksi pienin.

13 Puolisot halutaan tavoittaa Tähänkin asti kuntien on pitänyt tehdä kotoutumissuunnitelma niille maahanmuuttajille, jotka eivät ole työnhakijoita. Tämä ei ole selvitysten mukaan aina toteutunut. Joko suomalaisen tai maahanmuuttajan puolisona Suomeen tulevilla on suurin riski jäädä ilman neuvontaa ja kotoutumissuunnitelmaa. Erityisesti heidät halutaan tavoittaa uuden lain avulla, Eskola kertoo. Maahanmuutto on 2000-luvulla lisääntynyt ja muuttanut muotoaan. Pakolaisten ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttavien määrä on suhteessa vähentynyt. Yhä enemmän Suomeen muutetaan perhesiteen ja työn perusteella. Kotoutumissuunnitelma tarvitseville Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajalle laadittava henkilökohtainen suunnitelma niistä toimista, joita hän tarvitsee oppiakseen kielen ja voidakseen opiskella ja työllistyä sekä ylipäätään asettua Suomeen. Se tehdään niille, joiden arvioidaan tarvitsevan sitä alkukartoituksen perusteella. Kunnan tai TE-toimiston on ryhdyttävä laatimaan suunnitelmaa viimeistään kahden viikon kuluttua alkukartoituksen valmistumisesta. Maahanmuuttajat halutaan ohjata nykyistä nopeammin ja tehokkaammin kotoutumiskoulutukseen. Se sisältää kieliopintoja ja yhteiskunnallista opetusta. Maahanmuuttaja saa koulutusta kotouttamistyöhön osoitettujen määrärahojen rajoissa. Koulutusta kehitetään kokeilulla Valtioneuvosto antoi vuonna 2008 eduskunnalle selonteon kotouttamislain toimeenpanosta. Sen mukaan kotouttamisen tavoitteena tulisi olla maahanmuuttajien työttömyyden vähentäminen, kouluttautumisedellytysten lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy sekä kotoutumiskoulutuksen lisääminen. Kotoutumisen seurannan ja arvioinnin katsottiin vaativan tehostamista. Lasten ja nuorten kulttuuristen ja kielellisten valmiuksien kehittäminen tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon esi- ja perusopetuksessa ja resursoinnissa. Peruskoulun, ammatillisten opintojen ja lukion keskeyttäminen on tavallista maahanmuuttajanuorilla. Maahanmuuttajia asuu eniten suurilla kaupunkiseuduilla. Noin 80 prosenttia asuu Tampere-Turku -linjan eteläpuolella, ja lähes puolet pääkaupunkiseudulla. Vieraskielinen väestö on keskimäärin vähemmän koulutettua kuin suomen- ja ruotsinkielinen väestö. Huomiota pitäisi kiinnittää myös erityisessä syrjäytymisvaarassa oleviin, kuten maahanmuuttajanaisiin. Heidän työttömyytensä on selvästi suurempaa kuin maahanmuutajamiesten. Uusi kotoutumislaki vastaa näihin tarpeisiin Osallisena Suomessa -kokeilulla. Siitä säädetään osana lakia. Kokeilulaki tuli voimaan jo vuoden alusta. Kokeilussa kehitetään uusia malleja eri ryhmien kotoutumiskoulutukseen. Noin 20 kuntaa on hakenut rahoitusta kokeiluille. Valtion ja kuntien laadittava ohjelmat Uuden lain mukaan valtioneuvoston pitää laatia valtion kotouttamisohjelma neljäksi vuodeksi kerrallaan. Aiemmin tällaista ohjelmaa ei ole tehty. Kuntien pitää laatia yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa kotouttamisohjelma, kuten aiemmankin lain mukaan. Sen tarkoitus on tukea kotouttamisen suunnittelua kunnassa ja sovittaa yhteen eri hallintokuntien ja muiden alueen toimijoiden kotoutumista edistäviä toimia. Ohjelmien vaikuttavuus varmistetaan kytkemällä ne muuhun kunnan strategiseen ja talousarviosuunnitteluun. Uutta lakia on edeltänyt maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettu laki. Nyt kotouttamista koskevaa sääntelyä selkiytetään niin, että on erikseen säädetty laki kotoutumisen edistämisestä ja eduskunnan käsittelyssä on uusi laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta eli ns. turvapaikanhakijoiden vastaanottolaki. Koska ihminen on kotoutunut? Uusi laki tarkoittaa kotoutumisella maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Sisäasiainministeriö kehittää parhaillaan seurantavälineitä kotouttamistoimien vaikuttavuuden arvioimiseksi. Se on luomassa maahanmuuttajaväestön kotoutumista kuvaavia indikaattoreita. Ne ilmentävät muun muassa osallis- Helmikuun lopussa 2010 ulkomaan kansalaisten työttömyysaste oli arviolta 24 prosenttia. Siinä on suuria eroja kansalaisuusryhmien välillä. Uudet lait TEMPUILLA EI KOTOUDU Kotoutumista ei saavuteta yksittäisillä tempuilla vaan se on pitkäaikaista asettumista suomalaiseen yhteiskuntaan, oman elämän rakentamista täällä, Meri-Sisko Eskola sanoo. tumista työmarkkinoille, kielitaitoa ja terveyttä. Viime vuonna tehtiin myös maahanmuuttajabarometri, johon kysyttiin Kiinasta, Thaimaasta, Turkista ja Venäjältä tulleiden ihmisten näkemyksiä kotoutumisesta. Siihen vastaajat olivat sitä mieltä, että kotoutumiselle tärkeintä on työn saaminen. Työpaikka on myös paikka solmia suhteita muihin ihmisiin. Erittäin tärkeänä pidettiin myös turvallisuutta, terveyspalveluja ja kielitaitoa. Meri-Sisko Eskola on ollut pitkään kehittämässä kotouttamistyötä. Hänen kokemuksensa mukaan ihminen on kotoutunut silloin, kun hän itse niin tuntee hän tuntee osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Työssäkäynti ei ole aina riittävä osoitus kotoutumisesta. Työstä huolimatta voi kokea suurta ulkopuolisuutta. Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta HE 185/2010 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta HE 266/ sosiaalitieto 2 I11 13

14 näkökulma kuva: Pan Yi Kolumni Jorma Sipilä on palkkatyöstä vapautunut professori, jonka mielestä demokratia on ihmisen historian paras saavutus. Miten käyttää arviointia julkisen palvelun tuhoamiseksi? Kun sinut on kutsuttu arvioijaksi, noudata tarkoin seuraavia ohjeita: Älä kysy, mitä varten organisaatio on olemassa. Älä luule, että joku itse ymmärtäisi, mitä on tekemässä. Usko, että kaikki on mitattavissa. Jos hyviä mittareita ei löydy, käytä huonoja. Jos et keksi mittaria, ilmiötä ei ole olemassa. Tietojärjestelmän ulkopuolella ei ole mitään. Jos tulosta ei näy tänään, sitä ei ole. Mikään toiminta ei ole riittävän läpinäkyvää. Jos työntekijä ajattelee itse, se ei ole läpinäkyvää. Jos organisaatio ajattelee, mitä tahansa voi tapahtua. Kontrolli on aina riittämätöntä. Informaatio on aina riittämätöntä. Kommunikaatio on aina riittämätöntä. Älä perehdy aiempiin arviointeihin. Aloita uusi arviointi ennen kuin organisaatio on ehtinyt mukautua edellisen arvioinnin tuloksiin. Mitä enemmän arviointeja, sitä parempi. Jokainen ihminen tavoittelee vain omaa etuaan, paitsi arvioitsija. Jos joku alkaa puhua professionalismista tai etiikasta, voit lukea sähköpostiasi kännykästä. Kaikki organisaation olemassaolosta hyötyvät ovat jäävejä eikä heitä kannata kuulla ei ainoastaan johto ja työntekijät, vaan myös palvelun käyttäjät ja heidän omaisensa. Hallinnollisten muutosten kustannukset on oletettava nollaksi. Sama koskee arvioinnin kustannuksia. Ei ole mitään syvällisempää kuin ulkopuolisen silmäys. Arviointiryhmä koostuu hienoista nimistä. Hienoin on se, joka ei ehdi ollenkaan mukaan. Näillä neuvoilla voit lakkauttaa vaikka Suomen peruskoulun, jos rahoittaja sitä tahtoo. En tosin tiedä, tarvitsetko tätä ohjeistoa. Tuntuu siltä, että neuvoni on jo omaksuttu. lukijakolumni satakunta sanaa sanottavana Mikä mieltäsi askarruttaa? Mitä haluaisit jakaa muiden kanssa? Kirjoita lukijakolumni sana on vapaa, kunhan tiivistät asiasi noin sataan sanaan. Ota yhteyttä Marika Salovaara-Nguyen työskentelee toiminnanohjaajana Kalliolan setlementin neuvontapiste Ne-Råssa, jossa ihmisiä neuvotaan sosiaalipalveluihin liittyvissä kysymyksissä. Matalan kynnyksen periaatteella toimiva neuvontapiste sijaitsee Helsingin Kalliossa. Maksuton palvelu on kaikille avoin. Vaatiiko toimeentulotuen kirjallinen hakeminen sosiaalijargonin hallintaa? Toimeentulotukihakemuksessa käytetty kieli näyttää toisinaan vaikuttavan päätökseen. Näin uskovat jotkut Neuvontapiste Ne-Rån asiakkaat perustellusti. Asiakkaan kirjoitettua lyhyesti ja ytimekkäästi hakemukseen tarvitsen silmälasit, edelliset monta vuotta vanhat päätöksessä ilmoitettiin, että silmälasit eivät sisälly toimeentulotuen perusosaan. Hakiessaan laseja uudelleen asiakas kirjoitti neuvontapisteemme opastuksella hakemukseen haetaan täydentävää toimeentulotukea silmälaseihin ja perusteluihin edelliset lasit jo useita vuosia vanhat, näkö heikentynyt, perustoimentulotuella ei ole mahdollista hankkia uusia. Nyt asiakas sai lasinsa. Lieneekö taikasana ollut täydentävä? Hakemus oli ohjattu etuuskäsittelystä sosiaaliohjaajalle. Yksittäistapauksen perustella ei tietenkään kannata vetää hätäisiä johtopäätöksiä. Vastaavia tapauksia on kuitenkin ollut muitakin, ja asiakkaat pyytävät yhä useammin apua toimeentulotukihakemuksen tekoon: Kirjoittakaa te tai ainakin sanokaa mitä kirjoitan, jotta se menee läpi! 14 sosiaalitieto 2 I11

15 LUKIJALTA Sosionomit hakoteillä? Sosiaalitieto 12/2010 julkaisi lukijan mielipiteenä kirjoituksen hakoteillä olevasta kuntien sosiaalityöstä. Sen mukaan sosiaalityö on hakoteillä nimenomaan siksi, että sosiaalityöntekijöiden töitä tekevät sosionomit. Kirjoittaja oli tyytymätön lastensuojelupäätöksiin ja toimintatapoihin, ja kirjoittajan mukaan sosiaalityöntekijän tehtäviin tulee palkata vain ammattinsa osaavaa koulutettua henkilökuntaa. Siis: sosionomit ovat pahiksia, tekevät huonoja päätöksiä ja ratkaisuja, koska eivät ole koulutettuja eivätkä osaa ammattiaan. Sosionomien puolesta on pakko puolustautua: lastensuojelussa sosionomit eivät saa tehdä päätöksiä. Valitettavasti monessa etenkin pienemmässä kunnassa tilanne on se, että sosiaalityöntekijöitä ei saada ja näin ollen pitää tyytyä sosionomeihin. Huom! Sosionomin 3,5-vuotisen koulutuksen saaneisiin! Tällöin heille ei kuitenkaan tule päätösvastuuta, vaan kaikki päätökset menevät esimiehen kautta ja esimiehellä tulee olla riittävä koulutus, ammatillinen lainmukainen pätevyys. Ja kuten kirjoittajakin toteaa, sosiaalijohtaja antoi tässä tapauksessa vastaukseksi vain ylimalkaisia kliseitä oliko tämäkin sosionomien vika? Itse olen työskennellyt sosionomina sosiaalityöntekijän toimessa, hoitanut niin lastensuojelu- kuin aikuissosiaalityötäkin. Työstäni en saanut moitteita en asiakkailta enkä esimiehiltä tai työyhteisöltä. Sosiaalityöntekijänä en ollut kouluttamaton enkä ammattitaidoton, vaan vahvan sosiaalialan koulutuksen saanut ammattilainen. Lainmukainen pätevyys sosiaalityöntekijänä puuttui, mutta työni hoidin parhaani mukaan esimiehen valvonnassa ja hänen antamissaan raameissa. Siinäkin kunnassa, jossa työskentelin, oli kaksi sosionomia ja yksi pätevyyden omaava sosiaalityöntekijä ja valitettavasti yksi johtaja, joka ei osannut ottaa vastuuta tai neuvoa alaisiaan käytännön työssä. Sosiaalityössä esimiehen rooli on hyvin merkittävä jo alaisten palkkausvaiheessa, mutta etenkin vaativan asiakastyön prosessin kokonaisuuden hallinnassa. Siinä työssä, joka näkyy asiakkaille. Hyvä johtaja ottaa vastuun oikeassa paikassa ja auttaa ja tukee niitä alaisia, jotka on tehtäviin valittu. Niin sosiaalityöntekijöitä pätevyydellä kuin ilmankin. Hyvä johtaja myös vastaa asiakkaille asianmukaisesti ja on vastuussa myös asiakkaiden suuntaan siitä, miten on alaisiaan neuvonut, ohjannut ja valvonut. Kyllä, olen samaa mieltä, että sosiaalityö kunnissa voi monin paikoin olla hakoteillä, mutta ei sosiaalialan ammattilaisten, sosionomien tai sosiaalityöntekijöiden, vaan johdon puutteiden vuoksi. Ja ihmisinähän me sitä työtä teemme, koulutus antaa raamit. Toivon kaikille kaikesta huolimatta rakentavaa tätä vuotta. Toivon, että ne, jotka kovaäänisesti puhuvat valesosiaalityöntekijöistä ja sosionomien epäpätevyydestä katsoisivat peiliin ja miettisivät, mitä hyvää sosiaalialan yhteiselle työlle saadaan aikaan sillä, että toista ammattiryhmää alennetaan. Sosionomit, nostakaa päänne ja puskekaa eteenpäin osaavina sosiaalialan ammattilaisina vielä meidänkin ammattitaitoamme arvostetaan oman koulutuksemme kautta eikä aina niinä epäpätevinä. Sosionomi ylempi AMK THL julkaisee Julkaisujen tilaukset Asiakaspalvelusta puhelimitse ( klo 9-12) Marja Vaarama, Pasi Moisio, Sakari Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010 Espoossa Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan! Julkaisu tarjoaa ajantasaisen kokonaiskuvan hyvinvoinnin, elämänlaadun ja hyvinvointierojen kehityksestä Suomessa. Artikkeleissa paneudutaan mm. köyhyyteen ja toimeentulo ongelmiin, palveluja ja etuuksia koskeviin mielipiteisiin, ikäihmisten palvelutarpeisiin sekä alueellisiin hyvinvointieroihin s. 35 Johtaminen tukee hyvinvoivaa ja tervettä kuntaa Tukiaineistoa kuntajohdolle Opaskirjassa esitetään ratkaisuja kuntien, yhteistoiminta alueiden ja sairaanhoitopiirien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamiseen ja toimeenpanorakenteisiin. Mallien lisäksi kuvataan esimerkkejä erilaisista ratkaisuista s. 14

16 pinnan alta Mitä tapahtuu todella? Maahanmuuton pitää yhdistää eikä erottaa. Pentti Kananen, ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Ismo Söderling, Siirtolaisuusinstituutin johtaja, Turku; sosiaalipolitiikan ja väestöpolitiikan dosentti Paluuta monokulttuuriseen Sauna-Suomeen ei ole Turun Sanomissa julkaistiin kaksisivuinen väestöllistä tulevaisuuttamme käsittelevä suurartikkeli. Siinä esitettiin raflaavia otsakkeita tyyliin Uhkaako työvoimapula? ja Työvoima kuilun partaalla. Artikkelin aikajänne ulottui tämän vuosikymmenen loppuun luvulla suuret ikäluokat ovat kuitenkin vasta siirtymässä niin sanottuun aktiiviseen kolmanteen ikävaiheeseen ja surffailevat eläkeläisinä Thaimaassa ja Teneriffalla vielä tämän vuosikymmenen. Varsinainen miettimisen paikka koskee vasta 2020-lukua. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua maamme väestörakenne on muuttunut huomattavasti: tuolloin 85 vuotta täyttäneitä on henkeä nykyistä enemmän. Nyt 85 vuotta täyttäneen väestön osuus on 2,1 prosenttia, mutta vuonna 2030 se lienee kaksinkertainen eli 4,2 prosenttia. Miten pystymme tulevaisuudessa rekrytoimaan pienenevistä ikäluokistamme nykyistä enemmän hoitajia? Suomessa on noin maahanmuuttajaa. Muihin läntisiin maihin verrattuna työvoiman maahanmuutto koko muutosta on vähäistä. Esimerkiksi viime vuonna myönnetyistä oleskeluluvista vain viidennes myönnettiin työn vuoksi. Miten kohtaamme tulevaisuuden? Mikä voisi olla maahanmuuton merkitys siihen? Jo maassa olevat siirtolaiset täytyy saada tuottavaan ja heidän koulutustaan vastaavaan työhön. Tämä merkitsee paitsi maahanmuuttajien työllisyysasteen nostamista, myös heidän koulutuksensa parempaa hyödyntämistä. Maahanmuuttajalääkäri taksinkuljettajana ei liene kenenkään etu niin kunniakas kuin kuljettajan tehtävä onkin. Tulemme todennäköisesti aktivoimaan maahanmuuttoa kolmansista maista. Kirjoitin jo kymmenen vuotta sitten nin sanotuista Maghreb-maista Marokosta, Tunisiasta, Algeriasta ja Libyasta tyyliin: Maiden väestöstä lähes puolet on alle 15-vuotiaita. Takana Sahara, edessä Välimeri, mitä tehdä. Kun mitään ei tehty, ovat sikäläiset nuoret ottaneet aloitteen omiin käsiinsä. Eikö Turkin ohella hieman useampikin islamilainen maa voisi olla EU:hun assosioituneena? Sosiaali- ja terveysalan Paras-hankkeessakin kuntia patistellaan yhteen sen mukaan, millaisia toiminnallisia kokonaisuuksia ne muodostavat. Jos Maghrebmaista on tullut EU:n alueelle varovaisestikin laskien 7 10 miljoonaa siirtolaista, niin emmeköhän muodosta aikamoisen yhteisen talousalueen. Oletan, että tulevaisuudessa Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa hoitoalalle esimerkiksi Filippiineiltä ja Thaimaasta. Tässä ja muutossa yleensäkin olisi toimittava inhimillisesti: jos perheen keskeinen elättäjä tulee maahamme, myös muulla ydinperheellä on oltava oikeus tulla mukana. Maahanmuuton pitää yhdistää eikä erottaa. Toisaalta kokemus on osoittanut, että lähtömaiden viranomaisten korruptoituneisuus on osa muuttoliikettä. On suuri haaste saada muuttoliike tapahtumaan ilman siihen liittyviä rikollisia elementtejä. Suomessa lienee muutama sata paperitonta maahanmuuttajaa. On oletettavaa, että heidän määränsä kasvaa maahanmuuton lisääntyessä. Paperittomat, en käytä termiä laittomat, maahanmuuttajat ovat maan alla vailla terveydenhuoltoa, koulutusta, sosiaaliturvaa. Kansalaistoiminta heidän olojensa parantamiseksi on Suomessa aika laimeaa. Yleisinhimillisyyden nimissä heille olisi tarjottava ainakin hoitoa ja heidän lapsilleen koulutusta. Esimerkiksi Göteborgissa Ruotsissa lääkärit hoitavat paperittomia tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Tosin nyt on uutisoitu, että Suomeenkin on tulossa salainen klinikka paperittomille. Pääkaupunkiseudulle perustettava klinikka toimisi vapaaehtoisten lääkärien voimin. Jatkosodan jälkeen Suomi asutti muutamassa kuukaudessa Karjalan pakolaista. Selvisimme 1960-luvulla kansalaisemme Ruotsiin muutosta. Kansallisessa muistissamme ja kokemusmaailmassamme on saagoja selviytymisestä. Kansana olemme pragmaatikkoja suomalaisille maahanmuuton ja toisaalta demografisten haasteiden hoitaminen on järjestelykysymys, jos niin tahdomme. Mutta mikään ei tule itsestään. Eduskuntavaalit lähestyvät ja niistä on povattu maahanmuuttoväritteisiä vaaleja. Vielä olisi aikaa kutsua koolle maahanmuuttopoliittinen Korpilampi-seminaari, jossa johtavat poliitikot sekä talous- ja kulttuurielämän vaikuttajat keskustelisivat rakentavasti Suomen väestöllisestä tulevaisuudesta. Maahanmuuttopolitiikalla voidaan edesauttaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä. Tämä kuitenkin edellyttää ennakkoluulotonta suhtautumista työvoiman maahanmuuton lisäämiseen. Samalla on huolehdittava maahanmuuttajien inhimillisistä perusoikeuksista: kaikilla tulijoilla on oltava oikeus perheeseen ja hyvinvointiin. Suomi on eriarvoistumassa kovaa vauhtia jo nyt. Kasvava maahanmuutto lisää tätä ilman selkeitä lisäpanostuksia kotouttamiseen. Sosiaalitiedon Pinnan alta -palstalla nimekkäät tutkijat ja ajattelijat pohtivat sosiaalipolitiikan suuntaa ja haasteita. Heidän näkemyksiään voi nyt tutkailla yhdessä paikassa, kun sarjan kirjoituksia on koottu lehden verkkosivuille. Uusimmat jutut löytyvät edelleen lehdestä. 16 sosiaalitieto 2 I11

17 Lastensuojelua ajan hengessä Käsitykset hyvästä vanhemmuudesta, lapsen edusta ja sosiaalityön toimintatavoista ovat muuttuneet ja muuttuvat vastakin. muut teemat Viisikymmentä vuotta sitten kirjoitti eräs sosiaalitarkkailija lastensuojeluasiapapereihin merkinnän: Äiti käynnillä miehensä kanssa. Hän sanoo, ettei halua ottaa luokseen tytärtään, koska perheessä on miehen kanssa kolme yhteistä lasta. Äidin aviottomalle tyttärelle ei ole tilaa eikä äiti myöskään ole kiintynyt tähän tyttäreensä. Minä velvoittaisin äidin ottamaan tyttären luokseen. Parin viikon päästä sosiaalitarkkailija kirjaa uuden merkinnän: Äiti käymässä miehensä kanssa. Hän kertookin ottavansa tyttären heille asumaan, etteivät ihmiset pääse sanomaan. Tytär sijoitettiin äidilleen. Äiti voitiin velvoittaa ottamaan tyttärensä luokseen, mutta entä tyttären tarve saada rakkautta äidiltään? Toisaalla samoissa papereissa lukee, että tytön isä määrättiin pakkotyölaitokseen, jotta elatusapu saataisiin häneltä perityksi. Tuolloin kenellekään ei tullut mieleen kysyä, voisiko isä ottaa tyttären luokseen, velvoittamisesta puhumattakaan. piirros: Pixmac Neljäkymmentä vuotta sitten kirjoitti toinen sosiaalitarkkailija papereihinsa merkinnän: Koti epäsiisti. Äiti jättänyt kolmikuisen tyttärensä naapurin hoitoon mennäkseen ansiotyöhön. Äiti keittänyt maidonvastiketta valmiiksi viikon tarpeiksi ja jättänyt sen eteisen kylmätilaan. Vauva itkee öisin, vastike saattaa olla pilaantunutta. Kehotettu äitiä jättämään ansiotyö ja hoitamaan vauvansa itse. Vastike kehotettu keittämään päivittäin, eikä sitä enää saa pitää päiväkausia eteisessä säilytyksessä. Tehtaassa työssä olevasta isästä ei ollut mitään mainintaa. Samaan aikaan kirjoitti eräs lastenkodin johtajatar papereihinsa: Äiti kävi katsomassa tytärtään. Tytär itki kovasti äitinsä perään. Kielletty äidin käynnit, koska aiheuttavat lapsessa itkua ja lapsi ollaan sijoittamassa isän uuteen perheeseen. Äiti kertoi, että voisi käydä siellä katsomassa tytärtään. Sanottu äidille, ettei hän mitenkään voi mennä uuden perheen elämää sekoittamaan, vaan hänen on jätettävä lapsi rauhaan. Huomautettu äidille samalla siitä, että tällä käy miehiä yökylässä, mistä syystä lasta ei voida antaa äidille viikonloppuhoitoon. Äiti lakkasi pitämästä yhteyttä useiksi vuosiksi. Isän uusi perhe hajosi, eikä isäkään pystynyt ottamaan tytärtään luokseen asumaan. Aikanaan tytär perusti oman perheen ja päätti pitää tiiviisti kiinni pienestä pojastaan. Avioerolta hän ei kuitenkaan välttynyt. Isä tuomittiin maksamaan elatusmaksua, jota hän ei kuitenkaan maksanut. Yhteiskunta maksoi äidille elatustukea. Isä sai luonapito-oikeuden joka toinen viikonloppu perjantai-illasta kello sunnuntai-iltaan kello Samaan aikaan lama runteli Suomea ja yksinhuoltajien helpompi B-verotaulukko poistettiin ja yksinhuoltajia alettiin verottaa yhtä ankarasti kuin muitakin. Menetys luvattiin korvata korotetuilla lapsilisillä, mutta inflaatio söi korotuksen. Neljätoista vuotta sitten kirjoitti sosiaalityöntekijä papereihinsa merkinnän: Äiti käymässä. Hän valittaa, ettei voi antaa yksivuotiasta lastaan isän hoitoon viikonlopuksi isän alkoholin käytön vuoksi. Kutsuttu isä käymään toimistolla. Hän kieltää käyttäneensä alkoholia lapsen läsnä ollessa. Selitetty äidille, ettei hän voi kieltäytyä viemästä lasta isälleen. Äiti oli kuitenkin jättänyt lapsen viemättä isänsä hoitoon. Isä valittanut asiasta. Äidille määrätty uhkasakko, minkä jälkeen hän suostui viemään lapsen isän hoitoon. Viikon päästä uusi merkintä: Eräs naishenkilö, joka ei halua mainita nimeään, tekee ilmoituksen isästä, joka on nähty kerrostalon rappukäytävässä toikkaroimassa humalaisena ja arviolta noin vuoden vanha lapsi oli itkenyt vähäpukeisena rapussa isän perässä ryömiessään. Tänä päivänä kirjoittaa sosiaalityöntekijä papereihinsa merkinnän samasta lapsesta: Äiti ei saa kotona rajoja pysymään nuorella. Nuori ei käy koulussa. Hän valvoo yöt tietokoneella, eikä jaksa aamulla herätä ylös. Viikonloput nuori viettää kaupungilla, eikä vastaa äidin soittoyrityksiin. Äiti ei tiedä, missä kaveripiirissä nuori liikkuu. Lähetetään perheeseen perhetyöntekijä. Perhetyöntekijä tuo sosiaalivirastoon tietoa perheen taloudellisista ongelmista. Äiti on ylivelkaantunut ja valvoo öitä, koska ei tiedä, miten saisi sähkölaskun maksettua. Vuokran ja verojen jälkeen äidille jää käteen euron kuukausipalkasta 700 euroa, mutta velkojen lyhennykseen menee joka kuukausi 200 euroa. Tätä summaa ei huomioida toimeentulotukilaskelmassa, joka jää plussalle, kun lapsilisätkin lasketaan tuloksi eikä käytettäväksi lasten vaatetukseen, kuten parikymmentä vuotta aiemmin ajateltiin. Isä puolestaan siunailee, miten saisi työmarkkinatuella maksettua asuntonsa vuokran, kun lasten takia on pakko pitää kaksiota, eikä Kela maksa asumistukea lapsista, jotka eivät ole isän luona kirjoilla. Puolen vuoden päästä tulee lastensuojeluilmoitus nuorisopoliklinikalta. Nuorelle vaaditaan sijoituspaikkaa, jotta elämässä säilyisi struktuuri. Nuori on rajojen eikä psykiatrisen hoidon tarpeessa. Perheessä rajojen asettaminen ei onnistu. Kahdeksanvuotiaana lapsi uhkasi muuttaa isälleen asumaan, kun äiti komensi läksyjä tekemään. Isä puolestaan pyysi poikaansa vakoilemaan, keiden miesten seurassa äiti liikkui ja keitä heillä oli yökylässä. Äiti varoi sekä kieltämästä poikaansa että pitämästä yövieraita. Myöhemmin häntä syytettiin liiallisesta takertumisesta poikaansa. Toinen nuori puolestaan valittaa, ettei jaksa reissata viikosta toiseen kahden kodin väliä ja ettei hänellä oikeastaan ole enää kotia ollenkaan, kun kumpaankin kotiin on muuttanut hänelle vieras henkilö ja sisarpuolia, joita hän ei ennen kolmentoista vuoden ikää ollut edes nähnyt. Viidenkymmenen vuoden kuluttua kirjoittaa taas joku sosiaali mikä sitten loppuosa nimikkeestä onkaan merkinnän papereihinsa, mutta millaisen? Varmaa on se, että se mitä tänä päivänä asiapapereihin kirjoitetaan, kuulostaa silloin yhtä vanhentuneelta ja väärältä aikalaistensa silmissä kuin neljän-viidenkymmenen vuoden takaiset tekstit kuulostavat nyt. Ei ole absoluuttisesti oikeaa tai väärää vanhemmuutta tai sosiaalityön toimintatapaan vaan ne määrittelee tuo mystinen, outo ja alati muuttuva ilmiö nimeltä Ajan henki. Nimimerkki: Aikamatkalainen sosiaalitieto 2 I11 17

18 muut teemat Minna Tarvainen Avoin kirjaustapa parantaa asiakassuhdetta Moni lastensuojeluasiakas joutuu arvailemaan, mitä viranomainen hänestä ja perheestä koneen syövereihin kirjoittaa. Helsingin Maunulassa asiakkaan ei tarvitse arvailla. Hän tietää sen. Printteri suhisee, ja asiakas saa tuoreen dokumentin luettavakseen toimistossa tai posteljoonin kantamana kotiinsa. Maunulan lastensuojelutiimissä työntekijät luovuttavat jokaisen tapaamisesta tekemänsä kirjauksen asiakkaalle saman tien. Siten nämä voivat tarkistaa heti, vastaako dokumentti sitä, mitä tapaamisessa puhuttiin. Jos asiakas kokee tulleensa väärinymmärretyksi, hän voi esittää dokumenttiin korjauksia. Korjaamme muistiinpanoja ja neuvottelumuistioita, jos niissä on asiavirheitä, sosiaalityöntekijä Helena Kuronen kertoo. Omaa näkemystämme emme kuitenkaan korjaa paitsi tietysti silloin, jos mielipiteemme on muuttunut. Maunulan työtapa tarjoaa asiakkaalle avoimuutta huomattavasti enemmän kuin lastensuojelulaki velvoittaisi. Lain mukaan ainoastaan lastensuojelutarpeen selvitys ja suunnitelma-asiakirjat on annettava asiakkaalle tiedoksi ilman erillistä pyyntöä. Muut dokumentit hän voi saada pyynnöstä. Liittoudutaan asiakkaan kanssa! Uusi työtapa sai kipinän 1990-luvun lopulla alkaneesta lastensuojelun juridisoitumisesta. Yhä useammin kiukkuiset vanhemmat vaativat muistiinpanoja itselleen. Asiakassuhteita sävytti epäluottamus. Vanhemmat kuvittelivat työntekijöiden pimittävän heiltä tietoa. Hallinto-oikeudessa huostaanottoa käsiteltäessä asiakkaat saattoivat väittää, että papereissa oleva tieto ei pidä paikkaansa. Maunulan tiimissä ryhdyttiin miettimään, onko järkevää puida hallinto-oikeudessa vuosia sitten tapahtuneita asioita. Voisiko kiistat käydä yhdessä läpi silloin, kun ne ovat ajankohtaisia? Asiakirjathan eivät ole asiakkaalle salaisia. Onko nokittelu tarpeellista? Lastensuojelun tehtävähän on auttaa lasta. Etumme eivät ole vastakkaiset vanhempien etujen kanssa. Tavoitteemme on pikemminkin liittoutua asiakkaan kanssa ongelmia vastaan. Aloimme miettiä, voisiko dokumentointi ollakin väline luoda yhteinen näkemys siitä, miten 18 sosiaalitieto 2 I11 lasta voidaan auttaa, johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoo tiimin pohtineen. Uudistukselle löytyi myös muita hyviä syitä. Neuvotteluissa tulee usein asiaa tuutin täydeltä, joten niissä tehdyt sopimukset ja annettu informaatio lipsahtivat helposti asiakkaiden mielestä. Lastensuojelun tapaamiset ovat usein emotionaalisesti latautuneita. Ensimmäisellä tapaamisella asiakas voi olla niin peloissaan, että hänelle jää mieleen ainoastaan: Voi kamala, nimetön lastensuojeluilmoitus! Kukahan sen teki, naapuriko?, sosiaalityöntekijä Minna Makkonen kuvailee. Ajateltiin, että kotiin lähetetty dokumentti toimii hyvänä tarkistus- ja muistilistana. Asiakkaan hallinnan tunne kasvaa Asiakirjojen reaaliaikainen lähettäminen asiakkaille vakiintui Korjauspyyntöjä ei kuitenkaan tule tulvimalla. Usein asiakkaan pyytämä täsmennys johtuu erilaisista tulkinnoista. Voi olla, että esimerkiksi kouluneuvottelussa työntekijät ja vanhemmat kuulevat opettajan sanat eri tavoin. Vanhemmat voivat soittaa jälkeenpäin ja pyytää oikaisua työntekijän kirjaamaan tekstiin. Aiemmin kirjattuja tekstejä ei kuitenkaan muuteta, vaan työntekijä tekee jatkoksi uuden kirjauksen vaikkapa näin: isä soittaa ja pyytää lisäämään, että hänen mielestään opettaja sanoikin näin ja näin... Siten ulkopuolinenkin lukija ymmärtää, miten asiat ovat tekstiin päätyneet. Yleensä tapaamisen aluksi työntekijä lukee edellisen neuvottelun asiakirjat ääneen. Tällöin asiakas voi kertoa korjausehdotuksensa. Asiakirjan kertaaminen myös jäntevöittää työskentelyä. Pääsemme saman tien asian ytimeen. Siinä tulee käytyä lävitse se, mitä olemme edellisellä kerralla puhuneet ja sopineet. Samalla selviää, mistä nyt on tarkoitus jatkaa, sosiaaliohjaaja Katja Sonck listaa. Luulen, että tämä lisää myös luottamusta asiakassuhteessa. Asiakkaan hallinnan tunne neuvottelussa kasvaa, kun hän tietää, miten asiat etenevät. Hänen ei tarvitse jännittää, mitä seuraavaksi pompahtaa esille, Pyykönen jatkaa. Asiakirja luo vuoropuhelua Vähitellen avoin ja läpinäkyvä dokumentointitapa on heijastunut kirjauksien sisältöön muutenkin kuin asiakkaiden tekeminä korjauksina. Se on vahvistanut asiakkaan ääntä. Asiakkaalla on oikeus olla sitä mieltä, mitä hän on. Hän tulee kuulluksi oman mielipiteensä kanssa ja mielipide kirjataan, sosiaalityöntekijä Leena Lindström kertoo. Dokumenteissa keskustelevat ihmiset opettaja, tytär-milla, poika-ville, isä ja äiti eivät asiantuntijat, asiakkaat tai hallintoalamaiset. Eikä kirjaajakaan häivytä omia näkemyksiään. Parhaimmillaan asiakirjat ovatkin tasavertaista vuorovaikutusta ja -puhelua. Asiakkaan mielipide näkyy dokumenteissa, mutta myös työntekijöiden, Minna Makkonen summaa. Työntekijät kirjaavat entistä herkemmin myös neuvotteluiden tunnelmia ja omia havaintojaan. Ne nostavat erityisesti lapsen äänen kuuluviin. Niinpä asiakirjoista voi lukea, jurottiko nuori lippalakin alla vai katsoiko hän silmiin, hakiko lapsi turvaa äidistä, isästä vai työntekijästä, oliko lapsi rauhallinen vai levoton. Yhteiseen elokuvaan Asiakirjat ovatkin alkaneet muistuttaa entistä enemmän tarinoita. Nämä jatkokertomukset eivät kuitenkaan pohjaa fiktioon. Sen sijaan niissä kiteytyy asiakkaan ja työntekijöiden yhdessä keräämä tieto perheen ja lapsen elämästä. Siten asiakirjat voivat olla väline päästä sellaiseen todellisuuteen, joka vastaa niin asiakkaiden kuin työntekijöiden näkemystä. Jos todellisuudet eivät kohtaa ollenkaan, asiat ovat heikosti. On tärkeää, että asiakas kokee olevansa samassa elokuvassa sosiaalityöntekijän kanssa, Pyykönen sanoo. Tunne samassa tarinassa olemisesta parantaa yhteistyötä lapsen parhaaksi. Ensimmäinen askel yhteistyöhön on se, että vanhemmat tietävät lastensuojelun asiakkuuden syyt. Maunulassa tehdyn asiakaskyselyn mukaan 80 prosenttia asiakkaista tiesikin hyvin,

19 Kirjoita meille vapaaehtoistyöstä sosiaalialalla. Osallistu Sosiaalitiedon kirjoituskilpailuun. kuva: Minna Tarvainen AVOIMUUS LISÄÄ LUOTTAMUSTA Maunulan lastensuojelutiimin asiakirjat ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän jatkokertomuksia, joissa kiteytyy asiakkaan ja työntekijöiden yhdessä keräämä tieto perheen ja lapsen elämästä. Kuvassa takana Helena Kuronen (vas.), Katja Sonck, Johanna Alijoki, Anneli Pekkarinen, Riikka Pyykönen, Jaana Tolvanen, edessä Minna Makkonen (vas.) ja Leena Lindström. Maunulan lastensuojelutiimi kuuluu Helsingin kaupungin lapsiperhepalveluiden Pohjoiseen perhekeskukseen neljä sosiaalityöntekijää, kolme sosiaaliohjaajaa ja johtava sosiaalityöntekijä Maunulan alueella asuu kuntalaista, joista 0 18-vuotiaita on dokumentointihanke vuosina ja vakiintuminen käytännöksi 2009 uudessa hankkeessa tiimi kehittää tapoja saada lapsen ääni entistä paremmin kuuluviin lastensuojelussa miksi sosiaalityöntekijä oli huolissaan lapsen hyvinvoinnista. Suurin osa myös jakoi huolenaiheen työntekijän kanssa. Avoimuus vaatii rohkeutta Asiakirjan naputtelu ei aina suju helposti. Toisilta kirjaaminen luistaa luontevammin kuin toisilta. Ja toisaalta on asioita, joista kenen hyvänsä on hankala kirjoittaa. Lastensuojelussa joudutaan olemaan tekemisissä ihmisille häpeää tuottavien asioiden kanssa. Työntekijät ovatkin joutuneet keräämään rohkeutta pitääkseen kiinni avoimuudesta: Miten kirjoittaa loukkaamatta siitä, että kotikäynnillä oli vastassa likainen asunto ja typötyhjä jääkaappi? Miten esittää sosiaalialan ammattilaisen tilannearvio lapsen laiminlyönnistä siten, että ei tule kolhaisseeksi vanhempien arvokkuutta? On eri asia sanoa kuin kirjoittaa siitä, mistä on huolissaan. Kirjattu kun on ja pysyy; sitä ei voi enää pehmentää ilmeillä, eleillä tai lieventävillä lauseilla. Leena Lindström on kuitenkin vakuuttunut, että avoimuus kannattaa. Sosiaalialan ammattilainen voi tuoda kirjatessaan toivoa häpeälliseen asiaan. Ongelman määritteleminen ja todeksi tekeminen ovat ainoa tie muutokseen. Jos ongelmaa ei näe, muutosta ei voi tapahtua. Kun työntekijä naputtelee havainnoistaan mustaa valkoiselle, hän ulkoistaa salatut asiat ja asettaa ne tarkastelun kohteeksi. Vasta silloin voidaan kysyä: mitäs me tälle voidaan tehdä? Mutta pelkkä ongelman määrittely ei riitä muutokseen. Siksi Maunulan tiimissä korostetaan sitä, että asiakkaan voimavarat muistetaan nostaa esiin ja kirjata ylös. Arvokas kohtelu muuttaa mieltä Toisinaan vanhemmilla ei riitä voimia tehdä elämässään muutoksia, joita lapsen hyvinvointi vaatisi. Joka viides asiakkuus päätyy Suomessa huostaanottoon niin myös Maunulassa. Uusi työtapa ei ole poistanut huostaanottoja, mutta se on vähentänyt niiden vastentahtoisuutta. Asiakkaan kanssa yhdessä läpikäyty prosessi ja arvokas kohtelu muuttavat ihmisen mieltä. Alun perin vanhemmat ovat saattaneet olla huostaanottoa vastaan, mutta jotenkin se mieli muuttuu tässä prosessissa, Lindström sanoo. Vuosi 2011 on EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi. Sosiaalitiedon vuoden 2011 kirjoituskilpailun aiheena on Vapaaehtoinen sosiaalialan ammattilaisen rinnalla Miten sujuu ammattilaisen ja vapaaehtoisen yhteispeli? Toinen toistaan tukien vai toisiaan kyräillen? Onko sinulla sosiaalialan ammattilaisena kokemuksia voimien yhdistämisestä vapaaehtoisten kanssa tai teetkö myös itse vapaaehtoistyötä? Oletko havainnut, että vapaaehtoisten harteille sysätään liian vaativia tehtäviä? Toimitko vapaaehtoisena? Millaisena näet yhteistyön ammattilaisten kanssa? Voit kirjoittaa nimelläsi tai nimimerkillä. Kirjoituksen pituus saa olla korkeintaan merkkiä eli noin kaksi A4-arkillista. Kirjoituksen voit otsikoida itse. Palkinnot 1. palkinto 500 euroa 2. palkinto 400 euroa 3. palkinto 300 euroa Palkinnot ovat verollisia. Lähetä kirjoituksesi 1. kesäkuuta 2011 mennessä joko sähköpostitse toimitus@sosiaalitieto.fi tai postitse Sosiaalitiedon toimitus, Toinen linja 14, Helsinki. Lisätietoja Sosiaalitiedon toimituksesta: Erja Saarinen , erja.saarinen@sosiaalitieto.fi Lea Suoninen-Erhiö , lea.suoninen-erhio@sosiaalitieto.fi Palkitut kirjoitukset julkaistaan 16. elokuuta ilmestyvässä Sosiaalitiedossa 7 8/2011ja kaikki kirjoitukset lehden verkkosivuilla sosiaalitieto 2 I11 19

20 muut teemat Margit Tepponen Asiakaspalautekeskustelumalli rohkaisee vanhuksen omahoitajaa ottamaan aktiivisemmin yhteyttä tämän omaisiin ja kehittämään omaa vuorovaikutusosaamistaan. Tavoitteena on välttää omaisten tahaton vetäytyminen läheisensä elämästä. Kaakkois-Suomi antaa mallia omaisyhteistyöhön piirros: Pixmac Maakunnallinen vanhustyön kehittämisverkosto Asiakaspalautekeskustelumallin loi Kaakkois-Suomessa toimiva vanhustyön kehittämisverkosto, jota vetää osaamiskeskus Socomin vanhustyön kehittämissuunnittelija Marko Raitanen. Verkoston toiminta on työryhmätyöskentelyä, työkokouksia, koulutuksia ja kokeiluita. Verkoston moniammatillinen työryhmä ryhtyi ratkomaan erilaisia vuorovaikutustilanteiden haasteita. Työryhmässä oli kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluntuottajien edustajia. Asiakaspalautekeskustelumallin kokeiluun valittiin kolme yksikköä: Kotkan Jokivarren kotihoitotiimi, Lappeenrannan Selman kodin tehostettu palveluasumisyksikkö ja Kouvolan Valkealakodin vanhainkotiyksikkö. Kaakkois-Suomen vanhustyön kehittämisverkosto: Opas asiakaspalautekeskusteluun. Hoitoja palvelusuunnitelman päivittäminen asiakaspalaute-keskustelun avulla. (toim. Marko Raitanen ja Pia Ruuskanen). Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja B. 12: 2010 Ohjeita ja neuvoja vieraileville omaisille. Kaakkois-Suomen vanhustyön kehittämisverkosto Julkaisut verkossa >Julkaisut Perhe on valtava voimavara, jota tulisi osata hyödyntää hoitotyössä ottamalla se mukaan koko hoitoprosessiin ja päätöksentekoon. Usein omaisten on oltava itse aktiivisia, jos he haluavat olla yhteydessä omahoitajaan. Tutkimusten mukaan hoitajat eivät yleensä itse pyri kontaktiin omaisten kanssa, vaikka pitävätkin yhteistyötä tärkeänä. Sosiaali- ja terveysalan valvonta- ja lupavirasto Valvira nosti tuoreessa raportissaan yhdeksi vanhustyön laadun mittariksi hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen sekä sen päivittämisen yhdessä asiakkaan ja omaisen kanssa. Samasta raportista käy ilmi, että liian harva hoitokoti tarkistaa suunnitelmaa saati kuulee asiakasta tai hänen omaistaan. Yhtenä ratkaisuna epäkohtaan on kehitetty asiakaspalautekeskustelumalli. Sen kehittelystä on vastannut Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom yhdessä paikallisten vanhustyön toimijoiden kanssa. Tapa päivittää hoito- ja palvelusuunnitelma Kyse ei ole vain asiakaspalautteen keräämisestä, vaikka mallin nimi viittaa siihen. Omahoitaja järjestää keskustelutilaisuuden, jossa hän käy asiakkaan ja omaisen kanssa läpi asiakkaan tilannetta ja omaisten osallistumista vanhuksen arkeen. Säännöllisten keskustelujen perusteella päivitetään hoito- ja palvelusuunnitelma. Mallin perusta on asiakkaan, omaisen ja omahoitajan jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja osapuolten tasavertaisessa kuulemisessa. Keskustelut luovat luottamusta ja takaavat hoidon ja palvelun laadun. Lappeenrantalainen tehostetun palveluasumisen yksikkö Selman koti on ottanut asiakaspalautekeskustelumallin vakituiseen käyttöön. Toimitusjohtaja Kirsi Salonen on malliin tyytyväinen se ylläpitää palvelun laatua. Selman kodin toiminnanohjaajan Anne Luodon mielestä malli ei ole lisännyt hoitajien työmäärää. Se on otettu osaksi arjen työtä. Tämä on herättänyt kehittämisideoita. Kun kirjaustapa muuttui intiimimmäksi ja yksilöllisemmäksi, muutamat omaiset alkoivat lukea hoito- ja palvelusuunnitelmaa ajatuksen kanssa. Saimme myös kielteistä palautetta, mikä taas saa meidät kehittämään toimintaamme. Omaisille vinkkejä yhteiseen ajanviettoon Mallin yhteydessä kehitettiin omaisten opas, joka sisältää pieniä arkipäiväisiä vinkkejä yhteiseen ajanviettoon. Se auttaa tekemään vierailuista mukavia tapahtumia, jolloin omaiset tekevät asioita läheistensä kanssa, eivät heidän puolestaan. Opas kannustaa esimerkiksi herättelemään rakkaita muistoja, tuomaan vanhoja valokuvia katseltavaksi sekä lähtemään pienille retkille läheisten kanssa. Myös kampaajalla käyttäminen voi tuoda vaihtelua vanhuksen arkeen. Asiakaspalautekeskustelumalli on osa Kaste-hanketta. Kirjoittaja on yht. yo., joka työskenteli Socomilla harjoittelijana. 20 sosiaalitieto 2 I11