Opinnäytetyöopas. Perustutkinto

Transkriptio

1 Opinnäytetyöopas Perustutkinto

2 Sisällys 1 MIKÄ ON HUMAKIN OPINNÄYTETYÖ? IDEASTA VALMIIKSI TYÖKSI Aiheenvalinta Opinnäytetyön ideapaperi ja yhteistyösopimus Opinnäytetyösuunnitelma Opinnäytetyöseminaari OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN Tukeva tietoperusta Kehittämistyön menetelmien hyödyntäminen Opinnäytetyön kirjoittaminen Kirjoittamisen ongelmien voittaminen Opinnäytetyön rakenne OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI Arviointiperusteet Kypsyysnäyte Arvioinnin oikaiseminen ULKOASU JA LÄHTEET Ulkoasu Lähdeviitteet Lähdeluettelo... 24

3 sivu 3 Saatteeksi Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden oppimistavoitteet ja muotovaatimukset ovat yhteneväiset kaikissa koulutusohjelmissa. Tämä opinnäytetyöopas antaa opinnäytetöiden toteutukselle ja arvioinnille yleiset linjaukset, joita käytännön tilanteissa sovelletaan. Opas on tarkoitettu sekä opinnäytetyötä tekevälle opiskelijalle että ohjaavalle opettajalle. Opas tarjoaa informaatiota myös Humakin työelämäkumppaneille, jotka toimivat opinnäytetöiden tilaajina ja työelämäohjaajina. Oppaan keskeisenä tausta-aineistona ovat kehittämistyön menetelmiä käsittelevä kirjallisuus sekä ammattikorkeakoululaki (351/2003), ammattikorkeakouluasetus (352/2003) ja tekijänoikeuslaki (404/1961) sekä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden laatusuositukset (opetusministeriö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu ), tietosuojavaltuutetun ohjeistus opinnäytetöiden tietosuojaperiaatteista ( ), tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistus hyvistä tieteellisistä käytännöistä (2013), opetusministeriön kirje opinnäytetöiden julkisuudesta (Dnro 3/500/2004) sekä Humakin opinnäytetyöprosessin kuvaus. Opinnäytetyöhön liittyvien käytänteiden yhtenäistämiseksi tässä oppaassa käytetään kaikille koulutusaloille soveltuvia laatusuosituksen mukaisia termejä, kuten opinnäytetyö, opinnäytetyön tekijä, opinnäytetyön tilaaja, opinnäytetyöseminaari, ideapaperi, opinnäytetyösuunnitelma, opinnäytetyön yhteistyösopimus, opinnäytetyön arviointi, ohjaava opettaja, työelämäohjaaja, vertaisarvioija ja tietoperusta. Näitä termejä on syytä käyttää johdonmukaisesti opinnäytetöihin liittyvissä asioissa, jotta yhteinen kielenkäyttö ja yhteinen ymmärrys ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden luonteesta vahvistuvat niin opiskelijoiden, ohjaavien opettajien kuin työelämäohjaajien kesken. Työryhmä: Arto Lindholm, Merja Kylmäkoski, Päivi Rainò ja Reijo Viitanen Opas on hyväksytty , vararehtori Eeva-Liisa Antikainen

4 sivu 4 1 MIKÄ ON HUMAKIN OPINNÄYTETYÖ? Ammattikorkeakouluasetuksen 7. pykälän mukaan opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) tämä vaatimus osoitetaan siten, että opinnäytetyö on tilaustyönä suoritettava työelämän kehittämistehtävä. Kehittämistyön tavoitteista sovitaan kirjallisesti opinnäytetyön tekijän, tilaajan ja työn ohjaajan ennen työn aloittamista. Opinnäytetyöllään opiskelija osoittaa ammatillisen kypsyytensä sekä kykynsä pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen työelämän kehittämiseen yhteistoiminnassa tilaajan kanssa. Opinnäytetyö on osoitus kehittämistyön menetelmien soveltamistaidoista, korkealaatuisen sekä sujuvan asiantuntijatekstin kirjoittamisesta ja ylipäänsä kyvystä suoriutua rajatusta, mutta vaativasta asiantuntijatehtävästä. Humakin opinnäytetyö tuottaa tilaajalle jotain konkreettista se ei siis ole pelkkä paperi. Konkreettinen tuotos voi olla käyttökelpoinen toimintamalli, tuote, opas tai palvelu. Tuotos voi olla työskentelytavan uudistaminen, arviointi tai soveltaminen uuteen toimintaympäristöön. Se voi olla myös suunnitelma, mutta usein suunnitelman toimeenpaneminen on parempi tavoite kuin pelkkä suunnittelu. Hyvä opinnäytetyö on tulevaisuusorientoitunut eli opinnäytetyö on tilaajalle tärkeä toiminnan kehittämisen kannalta. Konkreettinen tuotos voidaan sisällyttää opinnäytetyön liitteeksi tai tekijä voi kuvata sen toteutusta opinnäytetyössään. Opinnäytetyö on laajuudeltaan 15 opintopistettä (op), ja se on osa 30 op:n laajuisia työelämän kehittämisopintoja. Toiset 15 op koostuvat opintojaksoista Kehittämistyön menetelmät 1 (5 op) ja Kehittämistyön menetelmät 2 (10 op). Kehittämistyön menetelmät 1:ssa opiskellaan menetelmiä teoriassa ja tutustutaan Humakin opinnäytetyön periaatteisiin. Kehittämistyön menetelmät 2:ssa työn kehittämistä harjoitellaan käytännössä sopivan yhteistyökumppanin toimeksiannosta ja tehdään opinnäytetyösuunnitelma. Opinnäytetyön suositeltava pituus on noin sivua. Periaate on, että opinnäytetyö kirjoitetaan opetuskielellä. Opinnäytetyön voi perustelluista syistä kirjoittaa muullakin kielellä. Perusteltu syy voi olla esimerkiksi tilaajan työkieli. Muulla kuin opetuskielellä kirjoittaminen edellyttää ohjaavan opettajan ja arvioitsijan suostumusta sekä heidän esimiehensä myöntämää työaikaresurssia vieraalla kielellä työskentelemiseen. Arviointilausunto kirjoitetaan aina suomeksi. Opinnäytetyö tehdään ryhmä-, pari- tai yksilötyönä. Työn kehittäminen ryhmässä on luonteva tapa toimia, koska käytännön työelämässä kehittämistyötä tehdään vain harvoin yksin. Ryhmässä tehtävältä työltä odotetaan enemmän syvyyttä kuin yksin tehtävältä työltä, mutta opinnäytetyön kirjallinen osa voi olla samanpituinen kuin yksilötyössä. Toimivan ryhmätyön edellytys on, että

5 sivu 5 kaikki ovat vastuussa kokonaisuudesta, mutta jokaiselle on määrätty oma päävastuualue. Ryhmä voi tuottaa myös useita rinnakkaisia töitä samasta aihepiiristä. Opinnäytetyön arvosana ja lausunto ovat samoja ryhmän kaikille jäsenille, mikäli ryhmän tuotos on yksi yhteinen opinnäytetyö. Tässä oppaassa puhutaan opiskelijasta yksikössä, mutta kaikki esitetyt ohjeet ja määräykset sopivat myös opiskelijaryhmän jäseniin. Opinnäytetyöt voidaan karkeasti jaotella toiminnallisiin ja tutkimuksellisiin töihin, mutta hyvässä opinnäytetöissä on aineksia molemmista. Toiminnallinen työ painottuu uuden tuotoksen konkreettiseen tekemiseen, mutta silloinkin siihen liittyy myös uuden tiedon tuottamista. Tutkimuksellisessa opinnäytetyössä pääasia on uuden tiedon tuottaminen, mutta kyseisellä uudella tiedolla tulee olla välitöntä sovellusarvoa uuden tuotteen tai menettelytavan kehittämisessä. Toteutustavan yleiset periaatteet sovitaan tilaajan, opinnäytetyön tekijän ja ohjaavan opettajan kesken opinnäytetyön yhteistyösopimuksella. Toteutusta tarkennetaan opinnäytetyösuunnitelmassa. 2 IDEASTA VALMIIKSI TYÖKSI Opinnäytetyöprosessi etenee yleensä seuraavasti: 1. Opiskelija tai opiskelijaryhmä laatii alustavan opinnäytetyön ideapaperin Kehittämistyön menetelmien opetuksen yhteydessä. Opintojakson opettaja hyväksyy idean. 2. Opinnäytetyölle nimetään ohjaava opettaja. 3. Solmitaan opinnäytetyön yhteistyösopimus työpaikalla tilaajan, ohjaajan ja tekijän kesken. 4. Opiskelija laatii opinnäytetyösuunnitelman ja lähettää sen hyväksyttäväksi ohjaajalle ja tilaajalle. 5. Opiskelija tekee opinnäytetyötään ohjaavan opettajan sekä työelämäohjaajan valvonnassa ja avustamana. 6. Opiskelija esittelee lähes valmiin työn opinnäytetyöseminaarissa, joka järjestetään 1-2 viikkoa ennen kuin opinnäytetyöt jätetään arvioitaviksi. 7. Opiskelija jättää opinnäytetyön arvioitavaksi, kirjoittaa kypsyysnäytteen ja suorittaa opinnäytetyön palautukseen liittyvät toimenpiteet (perustietojen tilastointi Humak- Prossa, Urkund ja Theseus).

6 sivu Aiheenvalinta Humakin valmennuspedagogiikkaan luontevasti sopiva vaihtoehto on, että opinnäytetyö tehdään rahoitusta saaneessa Humakin tutkimus- ja kehityshankkeessa (TKI-hankkeessa). Humakin omissa hankkeissa tuleekin suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon opiskelijoiden osuus. TKI-päälliköiden tulee toimittaa tietoa hankkeen opinnäytetyömahdollisuuksista yksiköiden opinnäytetyövastaaville. Jos opiskelija aloittaa opinnäytetyönsä Humakin TKI-toiminnassa, on kyseisestä toiminnasta vastaava henkilö (esim. projektipäällikkö) tilaajan edustaja, jolloin yhteistyösopimus tehdään hänen kanssaan. Toisinaan opiskelijalle tarjotaan harjoittelun tai palkkatyön yhteydessä mielenkiintoista tehtävää, joka sopii opinnäytetyöksi. Joskus aihe löytyy opinnäytetöistä vastaavan lehtorin aihepankista, jota hän ja muut lehtorit kartuttavat yhteyksillään työelämään. Opinnäytetyötilauksia saadaan jonkin verran myös Humakin verkkosivuilla olevan Tilaa opinnäytetyö -painikkeen kautta. Opinnäyteopintojen alkuvaiheessa tutustutaan myös alan kehittämishankkeisiin ja mahdollisuuksien mukaan pyydetään työelämäedustajia esittelemään toimintaansa ja opinnäytetöiden ideoita. Opiskelija voi itsekin aktiivisesti etsiä ja tunnistaa työelämän kehittämistarpeita ja tarjota ratkaisuun tähtäävää työtä opinnäytetyöksi. Opiskelijaa tulee kannustaa ottamaan opinnäytetyöasia esille viimeisissä syventävissä harjoitteluissa, jos näihin liittyy kehittämisnäkökulma. Yhdistämällä kehittävän tason harjoittelu opinnäytetyöhön voidaan tehdä vaativiakin työelämän kehittämistehtäviä. Aiheenvalintavaiheessa ohjaajan on tärkeintä kannustaa opiskelijaa juuri kehittämistarpeen tunnistamiseen. Tilaajan toiminta on saattanut jäädä vanhanaikaiseksi, organisaatiossa on uudistamistarpeita, halutaan ehkä kokeilla uutta toimintatapaa tai joltakin toiminnalta puuttuu ohjeistus. Kehittämistarve ei kuitenkaan saa olla vain opinnäytetyön tekijän mielessä, sen tulee olla myös toimeksiantajan tunnistama. Tällöin itse opinnäytetyön tekeminen onnistuu hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri osapuolten kesken. 2.2 Opinnäytetyön ideapaperi ja yhteistyösopimus Opinnäytetyön ideapaperi voi olla vapaamuotoinen, mutta siitä on hyvä selvitä kenen toimintaa kehitetään, mitä kehitetään, miksi kehitetään, miten kehitetään ja mitä konkreettista työ tuottaa. Ohjaava opettaja voidaan nimetä, kun em. asiat ovat selvät tai viimeistään opinnäytetyön suunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Opinnäytetyöopinnoista vastaava opettaja vastaa aikataulutuksesta ja työnjaosta. Ohjaukseen varattu opettajien työaikaresurssi voidaan jakaa ohjaajan ja

7 sivu 7 opinnäytetöistä vastaavan lehtorin kesken tarkoituksenmukaisella tavalla. Usein opinnäytetöistä vastaava opettaja osallistuu myös työn ohjaamiseen ja se tapahtuu yhteistyössä muiden opinnäytetöitä ohjaavien opettajien kanssa. Opinnäytetyön yhteistyösopimus on suositeltavaa solmia kasvokkain työpaikalla tai videoyhteyden kautta, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät varmasti toisiaan. Sopimus laaditaan TOLAsta löytyvälle mallipohjalle. Tilaaja voi olla Humakin tutkimus- ja kehittämishanke, Humakin yhteistyökumppaneiden hanke tai muu työelämätaho. Opinnäytetyö voi liittyä myös tekijänsä omaan liiketoimintaan tai sen suunnitteluun. Tässä tapauksessa opinnäytetyön yhteistyösopimusta ei solmita, koska tekijän ei tarvitse tilata työtä itseltään. Opiskelija tulostaa sopimuspohjat kolmena kappaleena ja täyttää lomakkeeseen tarvittavat yhteystiedot valmiiksi. Opinnäytetyön yhteistyösopimusta solmittaessa on hyvä tähdentää sitä sopimustekstin kohtaa, jonka mukaan opinnäytetyöt julkaistaan Theseus-verkkokirjastossa. Mahdolliset lupa-asiat ja salassapitovelvoitteet tulee selvittää neuvottelussa. Kaikki työelämän tilaukset eivät sellaisenaan sovi opinnäytetöiksi. Joskus työ voi olla liian rutiininomainen ollakseen arviointiperusteluissa mainittu ajankohtainen, kiinnostava ja ammattialalle tärkeä työ. Toisinaan tilaajan toivomus voi olla liian laaja. Ohjaavan opettajan tehtävä on varmistaa, että työlle asetetut tavoitteet ovat realistisia ja työn tekemiseen käytettävissä olevan ajan tai muiden resurssien rajoissa. Useimmiten aihetta voidaan rajata tai laajentaa yhteistyösopimusta solmittaessa. 2.3 Opinnäytetyösuunnitelma Opinnäytetyösuunnitelma tehdään kolmea tahoa varten: tekijälle itselle, työn tilaajalle ja oppilaitokselle. Suunnitelma auttaa hahmottamaan työtä kokonaisuutena sekä kannustaa pohtimaan, mitkä ovat aiheeseen liittyvät tärkeimmät asiat. Tilaaja pystyy puolestaan varmistamaan, että osapuolet ovat ymmärtäneet toisiaan ja että työn tavoitteet vastaavat tilaajan odotuksia. Suunnitelmalla varmistetaan, että työ täyttää oppilaitoksen asettamat hyväksyttävän opinnäytetyön aiheen ja toteuttamistavan kriteerit. Suunnitelma esitellään myös suullisesti. Opinnäytetyösuunnitelma konkretisoi kehittämistehtävän sekä työn toteuttamistavan. Suunnitelma osoittaa myös opinnäytetyön yhteyden ammattialan ajankohtaiseen tietoon ja alan kehittämiseen. Suunnittelulla varmistetaan, että kyseinen opinnäytetyö on mahdollista toteuttaa käytössä olevilla ajallisilla tai taloudellisilla resursseilla. Suunnitelman teko aloitetaan kartoittamalla, mitä tietoa aiheesta on jo olemassa. Tämä vaatii aina tutustumista lähdekirjallisuuteen. Monesti on syytä myös selvittää, mitä käytännön toteu-

8 sivu 8 tuksia aiheesta on jo olemassa sekä seurata aiheeseen liittyvää ajankohtaista keskustelua. Taustakartoituksen perusteella pohditaan idean rajausta, työn toteutustapoja ja opinnäytetyön merkitystä työelämän kehittämisessä. Jos opinnäytetyö on osa laajempaa tutkimus- ja kehitysprojektia, suunnitelmassa kuvaillaan projektia ja osoitetaan opinnäytetyön yhteys siihen. Suunnitelmasta tulee selvitä, mitä kehittämätyön menetelmiä työssä sovelletaan, miten kehittämistyön onnistuminen arvioidaan ja miten työn tulokset jalkautetaan tilaajan toimintaan. Opinnäytetyösuunnitelma (vähintään 8 sivua) sisältää: opinnäytetyön työnimen perustelut, miksi kehittämistyö tarvitaan opinnäytetyön tavoitteet kuvauksen työhön liittyvästä olemassa olevasta tiedosta (tietoperusta) käytettävät menetelmät eli miten kehittämistyö tehdään kuvauksen siitä, mitä konkreettista työ tuottaa suunnitelman työn onnistumisen arvioinnista työn tulosten jalkauttamissuunnitelman ryhmätöissä eri tekijöiden päävastuualueet hahmotelman sisällysluettelosta kustannusarvion, mikäli tarpeellista aikataulun. Opinnäytetyöprosessin edetessä suunnitelmaa voidaan joutua muuttamaan. Suunnitelmaa ei tarvitse kirjoittaa ja hyväksyä uudelleen, mutta muutoksista on sovittava ohjaavan opettajan ja tilaajan kanssa. Lisäksi olennaiset suunnitelman muutokset on hyvä kirjoittaa auki opinnäytetyöhön. Usein ne kuvaavat hyvin työskentelyprosessin etenemistä ja kehittymistä. Jos opinnäytetyön aihepiiri vaihtuu kokonaan, on tällöin opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kirjoitettava uusi suunnitelma. 2.4 Opinnäytetyöseminaari Ennen opinnäytetyön arvioitavaksi jättämistä järjestetään Humakin TKI-keskuksessa tai kampuksella opinnäytetyöseminaari, jonka puheenjohtaja on opinnäytetöistä vastaava opettaja tai

9 sivu 9 joku muu Humakin opettajista. Opinnäytetöistä vastaava opettaja huolehtii seminaarin aikataulusta ja muista järjestelyistä. Ohjaavan opettajan tulee olla seminaarissa läsnä, kun hänen ohjaamaansa työtä käsitellään. Seminaari on myös hyvä, ja usein viimeinen, mahdollisuus antaa työstä palautetta ennen arviointia. Opiskelijan arvosanatavoitetta on toisinaan järkevää tiedustella ja pyrkiä mitoittamaan palaute sen mukaan. Seminaarissa ei pidä antaa arvosanalupauksia eikä - vihjauksia. Sopiva ajankohta seminaarille on 1-2 viikkoa ennen opinnäytetöiden viimeistä jättöpäivää. Tällöin työt ovat riittävän lähellä valmista, jotta ohjaajat saavat töistä kokonaiskuvan. Aika on kuitenkin riittävän pitkä tarvittavien muutosten tekemiselle. Seminaarissa jokaisen työtä myös vertaisarvioidaan. Opiskelijoille tulee lähettää vertaisarviointiohje hyvissä ajoin ennen seminaaria. Vertaisarvioinnin tarkoitus on harjaannuttaa opiskelijoita rakentavaan kommentointiin ja tuoda yksi näkökulma aihepiiriin lisää. Opiskelijalle tulee tarjota mahdollisuutta kutsua opinnäytetyöseminaariin työn tilaajan edustaja, joka yleensä on opinnäytetyön yhteistyösopimuksen allekirjoittanut henkilö. Mikäli tilaaja ei pääse seminaariin, voidaan häneltä pyytää vapaamuotoinen lausunto siitä, miten käyttökelpoinen työ on ollut tilaajalle. Tilaajan lausunto voidaan ottaa huomioon, kun arvioidaan työn sovellusarvoa tilaajalle. Opinnäytetyöseminaariin osallistuminen on hyvä määrätä oppimistehtäväksi opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Seminaarissa käsiteltävien töiden ohjaajien lisäksi myös muiden opettajien läsnäolo opinnäytetyöseminaarissa on suositeltavaa. Näin muutkin kuin ohjaavat opettajat tietävät, minkälaisia opinnäytetöitä Humakissa tehdään. 3 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN Kaikki opinnäytetyöt ovat ainutlaatuisia ja omaperäisiä työelämän kehittämistehtäviä. On kuitenkin muutamia asiakokonaisuuksia, joihin kaikkien opinnäytetyön tekijöiden on hyvä kiinnittää huomiota. Näitä ovat tukeva tietoperusta, kehittämismenetelmien yhdisteleminen ja tuottelias kirjoittaminen. 3.1 Tukeva tietoperusta Toiminnan kehittämiseen tähtäävissä tilaustöissä onnistuminen edellyttää opinnäytetyön tekijältä hyvää perehtymistä ammattikirjallisuuteen ja näkemystä siitä, mikä tieto tai taito alalla on puutteellista. Usein opinnäytetyön tekijän on tutustuttava vastaaviin hankkeisiin sekä Suomessa että ulkomailla. Ennen työn aloittamista tulee ymmärtää, mitä aiheesta jo tiedetään. Olemassa

10 sivu 10 oleva tieto, kuten tutkimukset ja selvitykset, muodostavat opinnäytetyön tietoperustan. Lukeneisuus ja kyky soveltaa lukemaansa ovat keskeisiä asioita korkea-asteen opinnäytetyössä. Parhaassa tapauksessa opiskelija kykenee esittämään, miten hänen toimintansa avulla saatu uusi tieto kartuttaa oman ammattialan osaamis- ja tietovarantoa. Teoria on sitä ymmärrystä aiheesta, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Teorian avulla tunnistetaan kehittämistarve ja saadaan vihjeitä siitä, miten kehittämistyö käytännössä suoritetaan. Useimmissa ammattikorkeakouluissa, Humak mukaan lukien, on ryhdytty käyttämään sanaa tietoperusta teorian sijasta, jotta tiedon käytännöllinen luonne tulisi paremmin ilmi. Tietoperusta viittaa myös siihen, että tiedon ei tarvitse olla pelkkää tutkimuskirjallisuutta, vaan myös erilaiset strategiapaperit, dokumentit ja kirjoittamaton kokemusperäinen tieto voivat auttaa toiminnan kehittämisessä. Tietoperusta ei kuitenkaan saa nojautua pelkkään kokemusperäiseen tietoon eli ns. hiljaiseen tietoon. Jos hiljaiseen tietoon viitataan, tulisi sekin dokumentoida jollain tavalla. Usein opiskelijat arastelevat lähdekirjallisuudessa olevan tekstin muokkaamista. Kokematon kirjoittaja saattaa pelätä vääristävänsä lähteen sanomaa. Opinnäytetyö tulee kuitenkin kirjoittaa omin sanoin ja omin ajatuksin ja yhdistelemällä eri lähteitä. Näin tietoperustasta muokkautuu ainutlaatuinen teksti, joka välittää juuri tämän opiskelijan näkökulman. Jos taas opiskelija on liian sidoksissa yhteen lähteeseen, tietoperusta jää väistämättä referaatinomaiseksi. Opinnäytetyön tavoitteet tarkentuvat usein vasta, kun opiskelija on päässyt perehtymään työnsä aihepiiriin riittävän monipuolisesti. Mistä sitten opiskelija löytää oikeat lähteet? Ohjaaja toki voi suositella lähteitä, mikäli hänen lukeneisuutensa tähän riittää. Opiskelija tulisi osata etsiä lähteitä ainakin seuraavista paikoista: HURMA-aineistotietokanta Kaupunginkirjaston kokoelmatietokanta Frank-monihaku tai Linda-tietokanta Humakin käytössä olevat elektroniset tietokannat Google Scholar Nykyisin monet ovat tottuneet googlaamaan tarvitsemansa tiedon luottaen siihen, että lähes kaikki olennainen tieto löytyy hakukoneilla. Pelkästään tällaiseen tietoon luottaminen on kuitenkin jättäytymistä vain helpoimmin löydettävän tiedon lähteille. Opiskelijalta voidaan vaatia vaivan näkemistä tärkeiden lähteiden löytämiseksi. Wikipedian toistuminen lähdeluettelossa ei ainakaan paranna työn arvoa. Sen sijaan alkuperäislähteen löytämisessä Wikipedian kautta ei tietenkään ole mitään vikaa. Apua hakukoneiden käyttöön ja lähteiden löytämiseen voi pyytää kirjaston henkilökunnalta.

11 sivu Kehittämistyön menetelmien hyödyntäminen Menetelmä tarkoittaa ammattikorkeakoulussa osin eri asiaa kuin akateemisissa oppilaitoksissa. Monissa yliopistojen tiedekunnissa empiiriset tutkimusmenetelmät viittaavat joko määrällisiin (esimerkiksi kyselytutkimukset) tai laadullisiin (muun muassa haastattelu- ja havainnointitutkimukset) tutkimuksiin. Akateeminen tutkimuskin voi olla soveltavaa tutkimusta, mutta yliopistoissa tehdään enimmän perustutkimusta, jonka tavoitteena on vain harvoin toiminnan kehittäminen tutkimus päättyy tulosten esittämiseen ja keskusteluun teorian, ei työelämän kanssa. Tutkimustulosten mahdollinen soveltaminen käytäntöön jää muiden tehtäväksi. Akateemisesta tutkimuksesta kannattaa siis tutkimusmenetelmien sijaan ottaa mallia lähteiden huolellisesta käytöstä ja täsmällisestä merkitsemisestä. Humakin opinnäytetyön tavoite on kehittää tilaajan toimintaa. Tutkimusmenetelmien sijasta on osuvampaa puhua kehittämistyön menetelmistä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset yhteisölliset ideointimenetelmät, aivoriihet, prosessianalyysit, vertaisarvioinnit ja tulevaisuusverstaat. Näihin tutustuminen kannattaa aloittaa esimerkiksi Katri Ojasalon ym. teoksesta Kehittämistyön menetelmät (2009). Menetelmäkysymyksiä käsitellään Kehittämistyön menetelmät 1 ja 2 -opinnoissa ennen opinnäytetyön aloittamista. Kehittämistyön menetelmille on ominaista, että monia eri menetelmiä yhdistellään päämäärän saavuttamiseksi. Opinnäytetyön tekijä voi esimerkiksi aloittaa kehittämistyönsä ryhmähaastattelulla, jonka avulla tunnistetaan kehittämistarve. Tämän jälkeen voidaan yhteisöllisesti ideoida aivoriihen avulla erilaisia ratkaisumalleja. Vertaisarvioinnin (benchmarking) avulla voidaan etsiä hyviä käytäntöjä kotimaasta ja ulkomailta. Kehittämistyön konkreettisen suorittamisen jälkeen voidaan kerätä palautetta esimerkiksi sähköpostikyselyllä. Kehittämistyötä tehdään yleensä yhdessä työyhteisön kanssa. Vaikka ideat ja ratkaisumallit olisikin kehitelty yhteisöllisesti, voi opiskelija hyödyntää niitä täysimääräisesti opinnäytetyössään. Kyky kehittää työtä ennakkoluulottomasti yhdessä toisten kanssa valmistaa opiskelijaa opintojen jälkeiseen tiimi- ja verkostotyöskentelyyn, jota työelämässä arvostetaan. Sitä kirjallista materiaalia, jota kehittämistyössä tuotetaan, kutsutaan aineistoksi. Ammattikorkeakouluissa ei yleensä käytetä sanaa tutkimusaineisto eikä kuvaavampi sana kehittämisaineisto ole vakiinnuttanut paikkaansa siksi puhutaan lyhyesti aineistosta. Aineisto tulee dokumentoida huolellisesti, mutta usein opiskelijan tarmo kuluu haastatteluista tms. suoriutumiseen ja dokumentointi pyrkii unohtumaan. Haastattelut ja yhteisöllisin ideointimenetelmin hankittu aineisto on syytä tallentaa ja litteroida tavoitteen kannalta riittävällä tarkkuudella. Konkreettisessa työn

12 sivu 12 kehittämisessä on usein välttämätöntä pitää opinnäytetyöpäiväkirjaa, koska muuten iso osa tärkeistä havainnoista yksinkertaisesti unohtuu. Aineistoa ei tarvitse laittaa työn liitteeksi. Kehittämistyössä on erittäin tärkeää työn onnistumisen huolellinen arviointi ja jatkokehittämisen tarpeen tunnistaminen. Kehittämistyöhön liittyy pragmatistinen käsitys tiedosta: mitä paremmin jokin asia toimii, sitä lähempänä ollaan oikeaa tietoa. Työn toimivuuden arviointi unohtuu opiskelijoilta liian usein. Palautteen kerääminen työn tilaajalta ja muilta asianosaisilta on yksi keino arvioida onnistumista. Toinen on työn sovellusmahdollisuuksien tunnistaminen jossakin toisessa kohteessa. Joskus työn onnistumista voidaan arvioida ennalta määrätyillä objektiivisilla kriteereillä. Pääasia on, että kriittinen arviointi on syvällisempää kuin oman ylimalkaisen mielipiteen esittäminen. Ohjaajan on myös syytä tähdentää, että arvioinnissa ei tarvitse pelkästään kehua omaa työtään: epäonnistumisten huolellinen analyysi ja monitahoinen pohdinta onnistuneenkin työn kehittämistarpeista ovat tärkeä osa arviointia. Aina kehittämistyössä ei tarvita monia menetelmiä ja aineistoja. Kehittämistyö voi joissakin tapauksissa perustua yhteen aineistoon, kuten haastatteluun tai kyselyyn. Tällöin aineiston analyysiltä tulee vaatia enemmän kuin jos haastattelua tai kyselyä käytetään esimerkiksi palautteen keräämistä varten. Vähimmäisvaatimus määrällisessä analyysissa voidaan asettaa ristiintaulukoinnin tasolle eli siihen, että selityksiä asioille etsitään helpompien menetelmien avulla. Pelkkä prosenttijakaumien luetteleminen riittää vain harvoin toiminnan kehittämiseen. Haastattelututkimuksen minimitaso voidaan asettaa siihen, että litteroitu aineisto ryhmitellään mielekkäästi tai asiantuntijahaastatteluissa uutta faktatietoa etsitään systemaattisesti. Opiskelijan yleisin aineistoon liittyvä kysymys ohjaajalle on, mistä tietää, että aineistoa on kerätty riittävästi. Laadullisia menetelmiä käytettäessä aineiston riittävyyttä arvioidaan usein aineiston kyllääntymisen eli saturaation käsitteen avulla. Usein kuitenkin resurssit loppuvat ennen saturaatiopistettä. Hyvä nyrkkisääntö on, että viisi haastattelua on hyvä määrä, kun haastattelut ovat keskeinen kehittämistyön aineisto. Kyselyissä aineiston edustavuus on tärkeämpää kuin määrä tämän vuoksi ohjaajan on syytä tarkistaa otannan satunnaisuus. Jos kyselyaineisto kerätään Webropol-ohjelmalla, on hyvä varautua siihen, että keskimäärin vain prosenttia vastaa kyselyyn. Siltä varalta, että aineiston kerääminen epäonnistuu, on hyvä olla varasuunnitelma. Silloin kun tehdään haastattelu- tai kyselytutkimuksia, on muistettava, että päämääränä on viime kädessä toiminnan kehittäminen. Opinnäytetyö ei saa päättyä tulosten esittämiseen. Minimivaatimuksena voidaan pitää, että opinnäytetyön tekijä esittää tilaajalle suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Monissa tapauksissa opiskelija pääsee esittämään työnsä tulokset ja kehittämisehdotukset tilaajalle tähän tarkoitukseen varatussa palaverissa ja kertomaan tästä opinnäytetyössään. Parhaassa tapauksessa tekijä pääsee soveltamaan opinnäytetyönsä tuloksia palkattuna työntekijänä.

13 sivu Opinnäytetyön kirjoittaminen Opinnäytetyö kirjoitetaan hyvää tieteellisen kirjoittamisen tapaa noudattaen. Vaativalta kuulostavaa tavoitetta ei pidä säikähtää, sillä hyvän tieteellisen kirjoittamisen ohjeet pätevät minkä tahansa asiantuntijatekstin tuottamiseen. Hyvän opinnäytetyön teksti on selkeää, pohdiskelevaa ja helppolukuista: selkeästi kirjoitettu on myös selkeästi ajateltu. Tyylillisesti opinnäytetyössä kirjoitetaan hyvää ja vivahteikasta asiatekstiä, ei puhekieltä. Asiallinen tyyli ei ole kuivaa ja tylsää, vaan aiheeseen vihkiytyneen mielestä hyvinkin kiinnostavaa ja vakuuttavaa. Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa miettiä tekstiä lukijan näkökulmasta. Opinnäytetyötä ei kirjoiteta pelkästään tilaajalle eikä varsinkaan ohjaajalle, vaan laajemmalle lukijakunnalle. Erityisesti oman pitkäaikaisen työpaikan kehittämistehtävistä tulee helposti sisäpiirimäistä, jolloin sekä ohjaajan että muun ulkopuolisen lukijan on vaikea saada juonen päästä kiinni. Yksi keino välttää likinäköistä kirjoitustapaa on kuvitella lukijaksi kaukana toisessa kaupungissa asuva oman alan sivistynyt henkilö ja kirjoittaa hänelle. Opiskelijoiden olisikin hyvä antaa työ luettavaksi organisaation ulkopuolisille henkilöille. Sana raportti on monin tavoin ongelmallinen opinnäytetyön yhteydessä. Raportointi viittaa siihen, että ensin tehdään ja sitten raportoidaan. Opinnäytetyötä edeltävissä opinnoissa tämä strategia voi vielä toimia: esimerkiksi Humakin harjoittelu- ja projektiraportit yleensä kirjoitetaan työn päätyttyä. Opinnäytetyö on kuitenkin liian suuri työ, jotta se voitaisiin tällä tavalla raportoida. Kirjoittaminen ei ole pelkkä menetelmä siirtää päässä olevia ajatuksia paperille, vaan se myös yksi tärkeimmistä menetelmistä tuottaa ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä idea kirjoittaa alinomaa. Vähintäänkin tulisi huolehtia siitä, että käytännön tekemisen lomassa pidetään opinnäytetyöpäiväkirjaa. Raskassoutuisuus ei ole hyve opinnäytetyössä. Ylipitkinä polveilevat virkkeet ja vaikeaselkoinen kapulakieli eivät kuulu opinnäytetyöhön. Byrokraattiselle tekstille ominaista substantiivitautia tulee välttää: esimerkiksi ilmaisut "tehdä tutkimusta", "suorittaa analyysi", "toteuttaa haastattelu" jne., voidaan ilmaista tutkia, analysoida ja haastatella. Lyhenteitä käytetään säästeliäästi; yleensä hyvässä tekstissä on lyhenteitä vain sulkumerkkien sisällä. Virkkeiden ylimääräiset johdannot ( On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että ) ovat useimmiten turhia. Mene suoraan asiaan ja kirjoita konstailemattomasti on hyvä kirjoittamisen yleisohje. Passiivin liiallista käyttöä on syytä varoa, koska se saattaa hämärtää kuka oli tekijä missäkin asiassa. Ilmaisut aineisto kerättiin ja aineisto analysoitiin herättävät mielikuvan siitä, että tekijällä on taustallaan salaperäinen aineistonkeruu- ja analysointiryhmä. Opinnäytetyön voi kirjoittaa pääsääntöisesti aktiivissa eikä minä-muodon runsaskaan käyttäminen ole kiellettyä. Subjektiivisuuden esiintuominen ei kuitenkaan tarkoita, että opinnäytetyö olisi mielipidekirjoitus. Lukijalla on oikeus tietää, mihin tekijän näkemykset perustuvat.

14 sivu 14 Huolellinen lähdeviitteiden ja -luettelon merkitseminen lisäävät lukijoiden luottamusta työhön, samoin kuin ohjeiden mukainen siisti ja yhdenmukainen muotoilu. Lähteet kannattaa merkitä täydellisesti heti, koska puuttuvien lähteiden etsiminen jälkikäteen voi olla erittäin työlästä. Syytä on myös varmistaa, että työn alkupuolella esitettyihin kysymyksiin on vastattu viimeistään johtopäätösluvussa. Opinnäytetyössä kunnioitetaan oikeakielisyyttä. Opinnäytetyön lopullisessa versiossa ei saa olla mitään, mitä opiskelija ei itse täysin ymmärrä. Ennen lopullisen työn jättämistä arvioitavaksi opiskelija syöttää työnsä plagioinninesto-ohjelmaan. Kaikki Humakissa tehtävät opinnäytetyöt lähetetään Urkundiin tarkistettavaksi. Opiskelija lähettää itse oman opinnäytetyönsä Urkundiin sähköpostin liitetiedostona. Opinnäytetyön ohjaaja kertoo, missä vaiheessa työ kuuluu lähettää Urkundiin sekä antaa opiskelijoille oman Urkund-sähköpostiosoitteensa, johon työ lähetetään. Tarkemmat Urkund-ohjeet opiskelijoille ovat Humakin tietohallinnon kotisivuilla. Tiivistelmä kirjoitetaan yleensä viimeiseksi, mutta siihen tulee silti panostaa, koska lukija usein päättää tiivistelmän perustella, kannattaako työhön tutustua tarkemmin. Hyvästä tiivistelmästä tulisi ilmetä seuraavat asiat: Miksi tilaajan toimintaa tuli kehittää? Mitkä olivat työn tavoitteet? Miten kehittämistyö tehtiin? Mitä konkreettista työ tuotti tilaajalle? Miten tavoitteet täyttyivät? Mitä uutta tietoa saatiin selville? Mikä uutta työ tuotti koko ammattialalle? 3.4 Kirjoittamisen ongelmien voittaminen Kirjoittamisen ongelmat ovat melko yleisiä. Liian voimakas itsekritiikki voi estää prosessin käynnistymisen, epäonnistumisen pelko voi lamauttaa, ja keskinkertaisuuden pelko voi pakottaa hiomaan tekstiä loputtomiin. Kirjoittamisen alkuvaiheessa ei kannata olla liian ankara itselleen; lopulliseen versioon jää kuitenkin vain murto-osa ensimmäisistä luonnoksista. Kirjoittamisessa alkuun pääseminen edellyttää, että määrä on laatua tärkeämpi. Hataratkin havainnot ja pohdinnat kannattaa mieluummin saattaa tekstimuotoon kuin pyöritellä niitä loputtomasti ajatuksissaan. Yksikin sivu tekstiä on paljon enemmän kuin tyhjä sivu, jonka ylälaidassa lukee johdanto. Epä-

15 sivu 15 onnistumisen pelko on mahdollista kääntää onnistumisen tavoittelemiseksi ja aikataulun kunnioittaminen asettaa takarajat hiomiselle. Kirjoittamisen alkuun voi päästä piirtämällä käsitekarttoja, listaamalla kirjoitettavaan lukuun kuuluvia asioita paperille tai kirjoittamalla niitä post it -lapuille. Kannattaa päättää etukäteen, milloin ja miten kauan kirjoittaa. Kirjoittamiseen varattu aika on hyvä merkitä omaan kalenteriin ja pitää kiinni tästä päätöksestä. Yksi hyvä tapa päästä vauhtiin kirjoittamisessa on aloittaa työskentely lukemalla ja muokkaamalla edellisellä kerralla kirjoitettua tekstiä. Kirjoittaminen kannattaa myös aina lopettaa ajatukseen siitä, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Kirjoittamiseen liittyy monia myyttejä. Usein väitetään, että kirjoittamiseen tarvitaan pitkiä täysin rauhallisia hetkiä. Mieluiten kirjoittaminen tapahtuisi yksin erämaamökissä aamuyön tunteina erityisen luovassa olotilassa. Tämän kaltaiset myytit on hyvä häivyttää mielestään. Johtavat kirjoittamisen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaa voi parikymmentä minuuttia päivässä muiden kiireiden ja hälyn keskellä. Aloittaa voi laskemalla kädet näppäimistölle ilman, että tuntuisi olevan mitään erityistä uutta sanottavaa. Kokenut ohjaaja arvostaa alkuvaiheessa enemmän tekstin määrää kuin laatua. Entäpä jos tekstiä ei ole syntynyt tarpeeksi, ja työ tuntuu liian lyhyeltä? Liian tiukkaa tekstiä ei pidä yrittää laventaa keinotekoisesti sisällyksettömällä tekstillä. Oikea tapa laajentaa tekstiä on vertaileminen, soveltaminen, asioiden yhdisteleminen, analysoiminen sekä väitteiden esittäminen puolesta ja vastaan. Tällöin teksti pysyy tiiviinä, mutta aiheen käsittely syvenee. 3.5 Opinnäytetyön rakenne Opinnäytetyöt voivat olla rakenteellisesti hyvinkin erilaisia, mutta kaikista voidaan erottaa kolme keskeistä kokonaisuutta: johdanto, sisältöosa ja loppuluku. Opinnäytetyön johdannossa lukijan mielenkiinto viritetään ja hänet johdatellaan työn aihepiiriin. Johdannossa selvitetään, miksi tilaajan toimintaa tulee kehittää, mitkä ovat työn tavoitteet ja mitä konkreettista työn on tarkoitus tuottaa. Työn rakenne kannattaa pitää yksinkertaisena. Sopiva määrä päälukuja on noin kuusi: johdanto, opinnäytetyön näkökulma ja tietoperusta, 2 3 toiminnan kuvausta sisältävää lukua ja johtopäätösluku. Kahden otsikkotason rakenne on huomattavasti lukijaystävällisempi kuin kolme otsikkotasoa. Neljättä otsikkotasoa ei kannata edes harkita. Luvuista ei pidä myöskään tehdä liian lyhyitä, ja niiden on hyvä olla suurin piirtein samanpituisia. Opinnäytetyön sisältöosassa esitellään työn aihetta lähdekirjallisuuden perusteella monipuolisesti. Sen jälkeen tutkimuksen tai toiminnan vaiheet kuvataan niin yksityiskohtaisesti, että lukija

16 sivu 16 pystyy seuraamaan, miten päätelmiin on päädytty. Asioita tarkastellaan käytössä olevien aineistojen, käytännön ammatillisen kokemuksen ja alan kirjallisuuden näkökulmien valossa. Loppuluvussa arvioidaan kehittämistyön onnistumista ja kuvataan työn tulosten jalkauttamista tilaajan toimintaan. Lopussa palataan vielä alussa esiteltyyn näkökulmaan ja kuvataan tehdyn kehittämistyön yleistä merkitystä. Perustellut ideat ja rohkeat toimintakokeilut voivat jopa kyseenalaistaa aikaisemman ymmärryksen tai ainakin monipuolistaa sitä. Loppulukua ei siis pidä ajatella sellaisena yhteenvetona, jossa pelkästään kerrataan sisältöluvuissa mainittuja asioita. Opinnäytetyö ei ole irrallisista osiosta koostuva kirjallinen tuotos. Otsikot eivät saisi liittyä ainoastaan luvun sisältöön vaan myös toisiinsa. Käytännössä on kuitenkin viisainta ajatella lukuja suhteellisen itsenäisinä kokonaisuuksina onhan norsukin helpompi syödä pala kerrallaan kuin kokonaisena. Punaista lankaa voidaan ja pitääkin kirkastaa työn myöhemmissä vaiheissa. Vaikka kirjoittaminen aloitetaan yleensä johdannosta, sen voi aloittaa myös siitä kohdasta, mikä tuntuu helpoimmalta. Usein on kuitenkin järkevää palata vielä kerran johdantoon ja kirjoittaa se osittain uudelleen, kun opinnäytetyön päätelmät ja kehittämisehdotukset on kirjoitettu. 4 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI Opinnäytetöitä otetaan arvioitavaksi neljä kertaa vuodessa: kaksi kertaa syyslukukaudella ja kaksi kertaa keväällä. Humakin pedagoginen yliopettaja tiedottaa lukuvuoden alussa päivämäärät, jolloin opinnäytetyöt jätetään arvioitavaksi. Nämä aikarajat ovat samat kaikille opiskelijoille tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Ennen varsinaista arviointia opinnäytetyö esitellään seminaarissa, jossa opiskelija saa palautetta työstään ohjaavalta opettajalta ja vertaisarvioijilta. Työn viimeistelemiseksi myös tilaajalta saatu palaute on syytä ottaa huomioon. Seminaarin jälkeen työtä voi vielä korjata siten, että opiskelija saa työnsä hyväksytyksi tai voi mahdollisesti yltää parempaan arvosanaan. Saatuaan täydennetyn version ohjaava opettaja päättää, voidaanko opinnäytetyö ottaa arvioitavaksi eli täyttääkö se Humakin vähimmäisvaatimukset. Kun opiskelija saa tiedon työn hyväksymisestä, hän tallentaa opinnäytetyönsä Theseus-verkkokirjastoon sekä toimittaa ohjeistetun määrän paperiversioita (tai muussa muodossa olevan opinnäytetyön kappaleet) sovittuna ajankohtana opintosihteerille. Tämän jälkeen työtä ei voi enää täydentää eikä muokata. Opinnäytetyöllä on kaksi arvioijaa, joista toinen on yleensä ohjaava opettaja. He kirjoittavat työstä noin sivun mittaisen lausunnon ja antavat arvosanaksi joko suoritettu tyydyttävästi (1-2), suoritettu hyvin (3 4) tai suoritettu kiitettävästi (5). Opinnäytetyöt ovat luonteeltaan erilaisia, mutta työt arvioidaan tasavertaisesti. Opinnäytetöiden arviointi perustuu työn kirjalliseen osuu-

17 sivu 17 teen. Töissä, jotka sisältävät myös tuotteen, ei välttämättä arvioida ja painoteta tuotteen onnistumista. Onnistuminen toki vaikuttaa opinnäytetyön sovellettavuuteen ammattialalla, mutta myös epäonnistuminen tuottaa arvokasta kokemusta ja tietoa. 4.1 Arviointiperusteet Seuraava arviointikehys on tarkoitettu helpottamaan arvioijien tehtävää. Työn kokonaisarvosana ei aina ole yksittäisten kohtien keskiarvo, koska töiden erilaisten tavoitteiden vuoksi arviointiperustelujen painotus voi vaihdella. Opinnäytetyö voi olla erityisen ansiokas joltakin tietyltä osaltaan, vaikka toiset osa-alueet jäisivätkin heikommiksi. Tällöin arvioinnissa on mahdollista korostaa työn erityisiä vahvuuksia. I. Työn tärkeys ammattialalle 1. Aiheen ajankohtaisuus ja kiinnostavuus Oman aihepiirin kehittämistarpeiden tunnistaminen Työn sovellusarvo tilaajalle Työn merkitys ammattialalle Työn kriittinen arviointi Ensimmäisessä arviointiosassa opinnäytetyötä tarkastellaan työn tilaajan ja koko ammattialan näkökulmasta. Usein aiheenvalinta ratkaisee, onko työllä edellytyksiä kehittää toimintaa ja palvella koko ammattialaa. Oman ammattialan kehittämistarpeiden tunnistaminen on uteliasta perehtymistä alan kirjallisuuteen ja verkostoitumista ammattialalle. Sovellettavuus voi olla välitöntä tai myöhemmin tapahtuvaa: tärkeintä on huolellinen työn hyödynnettävyyden arviointi. Kriittinen arviointi tarkoittaa tekijän kykyä luotettavasti arvioida työn merkittävyyttä tilaajalle ja laajemmalle lukijakunnalle. Parhaassa tapauksessa työ sekä palvelee konkreettisia tavoitteita että kartuttaa ammattialan tieto- ja osaamisperustaa. Joskus opinnäytetyön tuote saattaa epäonnistua ainakin osittain, mutta epäonnistumisen syiden huolellinen analyysi voi tuottaa arvokasta tietoa

18 sivu 18 ja sen myötä onnistuneen opinnäytetyön. Merkitys ammattialalle on kiitettävää (5), jos aiheenvalinta on tulevaisuusorientoitunut ja rohkea. Lisäksi kiitettävällä työllä on hyvä sovellusarvo tilaajalle, ja se on erityisen kiinnostava koko ammattialan näkökulmasta. Merkitys ammattialalle on hyvä (3), jos työ on tilaajalle sinänsä tärkeä, mutta työn arvo koko ammattialalle jää epäselväksi. Merkitys ammattialalle on tyydyttävä (1), jos kyse on rutiininomaisesta tehtävän suorittamisesta eikä työn hyödynnettävyyttä juurikaan arvioida tai pystytä osoittamaan. II. Tiedon ja taidon tuottaminen 6. Tietolähteiden monipuolinen hyödyntäminen Tehtävänasettelun selkeys ja onnistuminen rajaamisessa Menetelmällinen osaaminen Tässä osiossa arvioidaan opinnäytetyön tekijän kykyä suoriutua vaativasta tehtävästä itsenäisesti ja omaperäisesti. Tietolähteiden monipuolinen hyödyntäminen tarkoittaa tiedon muokkaamista tiedon luettelemisen sijasta. Hyvä menetelmällinen osaaminen on kykyä soveltaa tutkimusmenetelmiä ei pelkästään menetelmäoppaiden siteeraamista. Toiminnallisuuteen painottuvissa töissä arvioidaan kykyä hyödyntää esimerkiksi opinnäytetyöpäiväkirjoja ja ylipäänsä kykyä tuottaa luotettavaa tietoa toiminnan kriittisen arvioinnin avulla. Tutkimuseettisten periaatteiden noudattaminen kuuluu menetelmälliseen osaamiseen. Tiedon ja taidon tuottaminen on kiitettävää (5), jos tietolähteet on laitettu keskustelemaan keskenään, on muodostettu oma näkökulma ja kyetty soveltamaan tätä näkökulmaa käytännön tehtävissä. Tiedon ja taidon tuottaminen on hyvää (3), jos lähteet ovat relevantteja ja niitä on käytetty monipuolisesti, mutta tietoa on pikemminkin lueteltu kuin muokattu ja sovellettu. Tyydyttävässä (1) työssä kirjalliset lähteet jäävät sisällöstä irrallisiksi, työ on hajanainen ja työn tavoitteita ei ole ilmaistu selvästi.

19 sivu 19 III. Työn ulkoasu ja luettavuus 9. Työn ulkoasun ja rakenteen selkeys sekä muotoilun huolellisuus Kyky kirjoittaa hyvää ja selkeää asiantuntijatekstiä Tässä osassa arvioidaan työn sisäistä ja ulkoista toimivuutta. Kyse ei ole pelkästään muotoseikoista, vaan myös työn käyttöarvosta työelämässä. Kiitettävä (5) työ on kielellisesti moitteeton, sisällöllisesti vakuuttava ja rakenteellisesti lukijaystävällinen. Hyvässä (3) työssä sallitaan ulkoasuun ja rakenteeseen kohdistuvia huomautuksia, jos teksti sinänsä on sujuvaa ja asiantuntijan ottein kirjoitettua. Lisäksi kuviot, taulukot ja kuvat ovat tarkoituksenmukaisia ja siististi muotoiltuja. Lähdeviitteet ja -luettelo on laadittu huolellisesti. Tyydyttävä (1) työ ei ole ulkoisesti kovin houkutteleva, esitystapa on kankea ja tekijällä on selviä vaikeuksia kirjoittaa sujuvaa asiatekstiä. 4.2 Kypsyysnäyte Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Kypsyysnäyte kirjoitetaan äidinkielellä, mikäli se on suomi tai ruotsi. Jos opiskelija on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, ohjaava opettaja päättää kypsyysnäytteen kielen. Kypsyysnäytteen tehtävänä on kirjoittaa tiedote tai muu opinnäytetyötä edelleen edistävä tuotos. Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa, miten syvällisesti hän on oppinut tutkimansa asian. Tiedote voidaan kirjoittaa atk-luokassa suoraan Humakin mallipohjaan. Hyväksytty tiedote on laadittu ammattimaisesti. Opiskelijalle voidaan tarvittaessa jakaa hyvän tiedotteen laatimista koskevat ohjeet. Tekstin tulee noudattaa hyvän asiatyylin vaatimuksia ja olla rakenteeltaan, kieliasultaan sekä ulkoasultaan selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Kypsyysnäytteeseen ilmoittaudutaan ohjaavalle opettajalle, kun opinnäytetyö on hyväksytty arvioitavaksi. Kypsyysnäyte kirjoitetaan pääsääntöisesti yleisenä tenttipäivänä tai muulloin sovittuna ajankohtana. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kieliasun osalta. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan suoritettu täydennettävä -periaatteella. Arviointi

20 sivu 20 on annettava viikon kuluessa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta. Mikäli suoritus annetaan täydennettäväksi, opiskelijalle annetaan palautetta ennen uusintayritystä. 4.3 Arvioinnin oikaiseminen Opinnäytetyöstä annetaan kirjallinen arviointi, johon opiskelijalle varataan tilaisuus tutustua viipymättä arvioinnin valmistuttua. Halutessaan opiskelija voi keskustella arviointiperusteista arvioijien kanssa. Mikäli opinnäytetyön tekijä ja opinnäytetyön arvioijat eivät ole yhtä mieltä opinnäytetyön arvioinnista, menetellään seuraavasti: 1. Opiskelija pyytää oikaisua opinnäytetyönsä arvioinnista joko kirjallisesti tai suullisesti opinnäytetyön ohjaajalta. Oikaisupyyntö tehdään opinnäytetyön ohjaajalle kahden viikon kuluessa siitä, kun opinnäytetyön kirjallinen arviointi on annettu opiskelijalle tiedoksi. 2. Jos opiskelija on tyytymätön saamaansa ratkaisuun, hän hakee toista oikaisua kirjallisesti Humakin tutkintolautakunnalta. Kirjallinen pyyntö on tehtävä viikon kuluessa siitä, kun edellinen ratkaisu on saatettu opiskelijan tietoon. 3. Humakin tutkintolautakunta käsittelee oikaisupyyntöä tutkintolautakunnan puheenjohtajan valmistelemana. Lautakunnalla ei ole käsittelyaikataulua. Lautakunta toimittaa tiedon päätöksestään opiskelijalle. 5 ULKOASU JA LÄHTEET Kaikissa julkaisusarjoissa vaaditaan, että teosten ulkoasu on yhteneväinen. Humakin opinnäytetöissä noudatetaan oppilaitoksen ulkoasuohjeita sekä tapaa merkitä lähdeviitteet ja -luettelo. Lähdeviitteiden avulla lukija tietää, mikä on tekijän omaa tekstiä ja mikä kirjallisuudesta lainattua. Lähdetietojen avulla lukija saa aiheesta lisätietoa ja voi halutessaan tarkistaa lainatun tiedon oikeellisuuden. Lisäksi lähdeviitemerkinnät kunnioittavat alkuperäisen tiedon haltijan tekijänoikeuksia. Puutteellisia viitemerkintöjä pidetään tutkijan eettisenä rikkeenä. Niissä tapauksissa, joissa ei tästä ohjeistuksesta löydy riittää tietoa, sovelletaan ensisijaisesti teoksen Hirsjärvi, Remes & Sajavaara Tutki ja kirjoita -teoksessa annettuja ohjeita. 5.1 Ulkoasu Humakilla on käytössään TOLAsta löytyvä opinnäytetyön mallipohja, jossa on valmiina oikeat

21 sivu 21 asetukset. Opinnäytetyön voi kirjoittaa suoraan mallipohjaan tai lopuksi kopioida pohjaan muotoilemattomana tekstinä. Lopuksi on syytä varmistaa, että asetukset ovat säilyneet oikein. Opinnäytetyön ulkoasun yleiset asetukset: - ylä- ja alamarginaali 2,5 cm - vasen marginaali 3 cm ja oikea marginaali 2 cm - riviväli 1,5 - kirjasinlaji ARIAL - kirjasinkoko 12 pt - teksti tavutetaan ja molemmat reunat tasataan - kappaleet erotetaan toisistaan jättämällä niiden väliin yksi tyhjä rivi - sivunumerointi sivun oikeaan ylälaitaan - lähdeluettelo ja liitteet aloitetaan aina omalta sivulta Opinnäytetyön alkuun tulee kansilehti, tiivistelmät suomeksi ja englanniksi ja sisällysluettelo. Kansilehdelle kirjoitetaan: - opinnäytetyön nimi - tekijän tai tekijöiden nimet - missä työ on tehty (Humanistinen ammattikorkeakoulu) - koulutusohjelma ja tutkinnon laajuus - kuukausi ja vuosi, jolloin työ on jätetty arvioitavaksi Sivunumerointi aloitetaan kansilehdestä alkaen, mutta kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo ja johdannon ensimmäinen sivu jätetään ilman numeromerkintää (tekstinkäsittelyohjelmassa tämä voi vaatia osanvaihdot-toiminnon alkusivujen erotukseksi). Numerointia jatketaan juoksevana myös lähdeluettelon ja liitteiden läpi. Otsikot numeroidaan, ja ne alkavat vasemmanpuoleisesta marginaalista. Pääotsikot kirjoitetaan isoilla ja alaotsikot pienillä kirjaimilla. Työssä voidaan käyttää myös muita tyylejä, kuten pääotsikoiden lihavointia tai valmiita otsikkotyyppejä ohjaavan opettajan kanssa sovitulla tavalla. Samaa tyyliä on kuitenkin käytettävä johdonmukaisesti läpi koko työn. Pääotsikot erotetaan tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Alaotsikot erotetaan edeltävästä tekstistä myös kahdella, mutta ot-

22 sivu 22 sikkoa seuraavasta tekstistä yhdellä rivivälillä. Tekstin tehostekeinoja, kuten lihavointia, kursivointia ja alleviivausta, kannattaa käyttää säästeliäästi tai ei ollenkaan. Kolmea riviä pidemmät suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan rivivälillä 1. Tiivistelmät kirjoitetaan niitä varten tehtyyn lomakepohjaan (ks. TOLA opinnäytetyön mallisivut). Heti kansilehden jälkeen sijoitetaan opinnäytetyön kielellä kirjoitettu tiivistelmä ja englanninkielinen tiivistelmä. Jos opinnäytetyö on kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä, tulee työn sisältää myös suomenkielinen tiivistelmä. Tiivistelmään kirjataan työn tarkat bibliografiset tiedot ja opinnäytetyön keskeiset asiasanat tiedonhakua varten. Tiivistelmään ei merkitä lähteitä eikä sivunumeroa. Tiivistelmän enimmäispituus on rivivälillä 1 kirjoitettuna yksi sivu. Tiivistelmän persoonamuoto on passiivi. Aikamuoto on imperfekti, paitsi selostettaessa yleispäteviä tuloksia ja päätelmiä, jotka kirjoitetaan preesensissä. Tiivistelmän laatuun kannattaa panostaa, koska lukija usein päättää tiivistelmän perusteella, kannattaako työhön perehtyä tarkemmin. Sisällysluettelo sijoitetaan tiivistelmien jälkeen ja otsikoksi kirjoitetaan sisällys tai sisältö. Sisällysluettelosivulle ei merkitä sivunumeroa. Tiivistelmä mainitaan sisällysluettelon alussa isoin kirjaimin ennen varsinaista sisältöä. Jos opinnäytetyöhön kuuluu liitteitä, tulee sisällysluettelon loppuun liitteet isoin kirjaimin ja se sivunumero, josta liitesivut alkavat. Kuviota ja taulukoita kannattaa käyttää harkiten ja tekstiä havainnollistavassa tarkoituksessa. Ne nimetään ja numeroidaan. Kuvioiden nimi ja numero sijoitetaan niiden alapuolelle ja taulukoiden yläpuolelle. Molemmilla on oma juokseva numerointinsa. Valokuvissa tulee olla kuvateksti, jonka tulee täydentää muuta informaatiota eikä toistaa tekstissä esitettyä asiaa. 5.2 Lähdeviitteet Lähteiden monipuolinen käyttäminen on onnistuneen opinnäytetyön edellytys. Lähdeviitteet tulee merkitä huolellisesti, mutta tarkoitus ei ole siteerata lähteitä sanasta sanaan. Lähteestä otetaan olennaiset asiat soveltaen niitä omaan aiheeseen. Tämä pätee myös vieraskielisiin lähteisiin, joita ei ole tarkoitus suomentaa sanatarkasti. Opinnäytetyöhön ei pidä kirjoittaa mitään, mitä tekijä itse ei ole täysin ymmärtänyt ja sisäistänyt. Lähdeviitteet merkitään tekstissä sen virkkeen tai kappaleen perään, jossa on viitattu jonkun muun ajatuksiin, referoimalla tai lainaamalla niitä suoraan. Lähdeviitemerkinnässä mainitaan tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivu tai sivut, joista ajatus on peräisin, esimerkiksi (Heikkinen 2009, 123). Jos teoksella on tekijöitä enemmän kuin kaksi, eikä ole tietoa, mikä osa teoksesta on kenenkin kirjoittama, viitteessä mainitaan ensimmäisen kerran viitattaessa kaikki kirjoittajat: (Heikkinen, Tolonen, Moilanen & Seppänen 2002, 123). Seuraavilla kerroilla riittää, että mainitaan ensimmäinen nimi, jonka perään liitetään ym.: (Heikkinen ym. 2002, 123). Mikäli

23 sivu 23 viitataan koko teoksen tai artikkelin läpäisevään ajatukseen, ei sivunumeroa merkitä. Kun viitataan toimitetussa kokoomateoksessa olevaan artikkeliin, merkitään tekijäksi artikkelin kirjoittaja, ei teoksen toimittaja. Suullisiin lähteisiin viitattaessa sivunumeroa ei tietenkään ole, jolloin viite päättyy vuosilukuun: (Liimatainen 2009). Jos samalta tekijältä on useampia samana vuonna julkaistuja teoksia, artikkeleita tai muita kirjoituksia, ne erotetaan toisistaan lähdeviitteissä ja -luettelossa lisäämällä julkaisuvuoden loppuun aakkosjärjestyksessä pieni kirjain, jonka eteen ei tule välilyöntiä: (Heikkinen 2007a, 123), (Heikkinen 2007b, 10). Jos kyseessä on kaksi samannimistä tekijää samalta vuodelta, lähdeviitteeseen kirjoitetaan tekijän sukunimi ja etunimen ensimmäinen kirjain: (Frondelius, I. 2000). Kun lähteeseen viitataan vain yhdessä virkkeessä, lähdeviite sijoitetaan virkkeen sisään ja piste tulee sulkeen jälkeen: Gallialaisten sitkeys oli roomalaisten keskuudessa tunnettua (Heikkinen 2009, 123). Jos lähteeseen viitataan useammassa virkkeessä, lähdeviite toimii ikään kuin itsenäisenä virkkeenä ja piste sijoitetaan sulkeiden sisään: Gallialaisten sitkeys oli roomalaisten keskuudessa tunnettua. Se jos mikä kiihdytti paikallisen sotilasvirkamiehen mieltä. (Heikkinen 2009, ) Viitattaessa useamman kerran peräkkäin samaan lähteeseen ensimmäisellä kerralla viitteeseen tulee tekijä, vuosi ja sivut. Jatkossa riittää viittaus edellä mainittuun teokseen: Gallialaisten sitkeydessä oli omat harmittavat puolensa (mt., ). Lähteeseen voidaan viitata myös tekstin yhteydessä käyttäen kirjoittajakeskeistä viittausta. Kirjoittajakeskeinen viittaus tähdentää tulkinnan esittäjää ja viestittää, että joku toinen saattaisi päätyä erilaiseen tulkintaan. Kirjoittajakeskeistä viittausta kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, koska liikaa käytettynä tekstin sujuvuus alkaa kärsiä. Matti Lindin (2006, 13) mukaan gallialaisten sitkeydessä ei ole mitään harmittavaa. On suositeltavaa käyttää pelkästään alkuperäisiä lähteitä. Toisinaan alkuperäislähdettä ei ole saatavilla tai sen hankkiminen on kohtuuttoman vaikeaa. Viitattaessa toissijaisen lähteen kautta alkuperäiseen lähteeseen on viitemerkinnässä oltava molemmat lähteet. Tämä onnistuu esimerkiksi seuraavasti: Virtanen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itsepäisyydestä (Heikkinen 2009, 124). Viittauksen vakuuttavuutta lisää, jos sama asia löytyy useammasta eri lähteestä. Monen lähteen viitteessä kirjoittajien nimet tulevat peräkkäin ajalliseen tai aakkoselliseen järjestykseen samojen