Suomalaisen sikatalouden ympäristövaikutukset ja tilojen ympäristövaikutusten mittausjärjestelmä

Transkriptio

1 Suomalaisen sikatalouden ympäristövaikutukset ja tilojen ympäristövaikutusten mittausjärjestelmä 19. joulukuuta 2012 Toimeksiantaja: Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK Laatinut: Bionova Consulting

2 Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO SIKATALOUDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET UUSI TILOJEN YMPÄRISTÖSUORITUSKYVYN PISTEYTYSJÄRJESTELMÄ Tausta ja tarve Mittaaminen on kehitystyön perusta Sisältö ja tavoitteet Esimerkki viiden tilan menestymisestä järjestelmässä PISTEYTYSJÄRJESTELMÄN OSA-ALUEIDEN ESITTELY Energia ja ilmasto Ravinteet ja rehut Ympäristötuki ja monimuotoisuus LÄHTEET Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 2

3 1 Sikatalouden ympäristövaikutukset Toimenpiteitä sikatalouden ympäristöystävällisyyden tehostamiseksi kehitetään jatkuvasti sekä viranomaisten että teollisuuden toimesta. Esimerkiksi voimassaolevassa ympäristötukijärjestelmässä tiloille maksetaan korvausta lainsäädännön vaatimukset ylittävistä hyvän ympäristönhoidon toimenpiteistä. Teollisuus puolestaan pyrkii vähentämään hävikkiä ja resurssien, kuten rehun ja energian, kulutusta. Maatiloista yli 90 % on sitoutunut maatalouden ympäristötuen edellyttämiin ympäristönhoidon toimenpiteisiin. EU-rahoitteinen maatalouden ympäristötuki on ELY-keskusten hallinnoima ja valvoma järjestelmä, jonka avulla tavoitellaan sekä maataloudesta aiheutuvan ympäristökuormituksen vähentämistä että luonnon monimuotoisuuden ja maisemanhoidon lisäämistä. Järjestelmä uudistetaan lähivuosina osana EU:n yhteistä maatalouspoliittista uudistusta. Lihatuotannon ympäristövaikutuksista suurin osa aiheutuu alkutuotannossa (Penttilä ym. 2012). Ympäristövaikutusten osalta tärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi maanviljely ja rehuntuotanto sekä lannan käsittely (Forsman-Hugg ym. 2009), joista aiheutuu päästöjä mm. ilmakehään ja vesistöihin. Lisäksi ympäristövaikutuksia aiheutuu kasvatuksen aikana mm. tuotannon vaatimista energiapanoksista. Rehuntuotannolla on suuri merkitys sikatuotannossa niin taloudellisesti kuin ympäristön ja ilmaston kannalta. Huomiota on kiinnitettävä alkutuotannon lisäksi myös eläinten ruokintasuunnitelmaan, ruokinnan panos-tuotos -tehokkuuteen ja kuolleisuuden pienentämiseen. Myös ravinteiden panos-tuotos - tehokkuudella on merkitystä. Ravinteiden ylimääräinen valmistus, kuljetus ja levitys aiheuttavat ympäristövaikutuksia sekä ilmastoon että vesistöön, minkä vuoksi ravinnetehokkuus on huomioitava sekä alkutuotannon aikana rehunviljelyssä että elinkaaren muissa toiminnoissa, erityisesti lannankäsittelyssä ja lannan ravinteiden hyödyntämisessä. Kokonaisuutena tuotannon tehokkuutta aktiivisesti kehittämällä tilalla on mahdollisuuksia vähentää toiminnan resurssien kulutusta ja näin vähentää ympäristövaikutuksia. Samalla kun ympäristövaikutukset pienenevät, myös tilojen taloudellinen suorituskyky ja kannattavuus paranevat, koska usein näillä kahdella tekijällä on yhteys toisiinsa etenkin resurssitehokkuuden parantumisen kautta. Tässä raportissa esitellään Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen toimeksiannosta kehitetty pisteytysjärjestelmä, jolla tilojen ympäristösuorituskykyä voidaan sekä mitata että edelleen kehittää. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 3

4 2 Uusi tilojen ympäristösuorituskyvyn pisteytysjärjestelmä 2.1 Tausta ja tarve Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK:n toimeksiannnosta Bionova Consulting on kehittänyt sikatilojen ympäristötehokkuuden mittaamiseen soveltuvan pisteytysjärjestelmän. Järjestelmä on kehitetty osana Suvali2-hanketta ajalla kesäkuu-joulukuu 2012 hankkeen ajallisten ja taloudellisten reunaehtojen asettamissa puitteissa. Järjestelmä kannustaa sikatiloja kehittämään ympäristösuorituskykyään erityisesti energiatehokkuuden, rehu- ja ravinnetehokkuuden sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen osa-alueilla. Järjestelmä voidaan helposti laajentaa myös muille tuotantosuunnille kuin sikatalouteen. Kuluttajat ja muut sidosryhmät ovat toistuvasti nostaneet esille, että lihaketjun ympäristövastuullisuudessa tärkeää ovat erityisesti ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä rehevöitymisen ehkäiseminen (Forsman- Hugg ym. 2009). Uusi pisteytysjärjestelmä vastaa muun muassa näihin haasteisiin. Järjestelmässä korostuvat myös tilojen energiatehokkuuteen ja ravinteiden tehokkaaseen hyödyntämiseen liittyvät asiat. 2.2 Mittaaminen on kehitystyön perusta Kehitetyssä pisteytysjärjestelmässä olennainen elementti on tilojen ympäristöystävällisyyden mittaaminen eri osa-alueilla. Mittaaminen on hyvin tärkeää, koska mittaaminen on perusedellytys kehitystoiminnalle. Sikatilojen ympäristösuorituskyvyn pisteytysjärjestelmä on kehitetty, jotta saadaan lisää konkreettista ja mitattua tietoa päätöksenteon tueksi, jotta tuotantoa voidaan kehittää entistä ympäristöystävällisemmäksi. Mittaamalla saadaan selville, kuinka hyvin kukin tila menestyy ympäristöasioissa, ja toisaalta kuinka tehokkaasti tilalla hyödynnetään tärkeitä resursseja, kuten energiaa ja ravinteita. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 4

5 2.3 Sisältö ja tavoitteet Järjestelmä on kaikilta osin lain vaatimukset ylittävä. Laissa säädetyistä ympäristönsuojelua tai resurssienkäyttöä edistävistä toimista viljelyssä tai kasvatuksessa ei saa yhtään pistettä. Muita lähtökohtia pisteytykselle ovat kriteeristön Edustavuus: edustaa todellisia ja merkityksellisiä ympäristövaikutuksia luotettavasti Tehokkuus: tietoa on saatavilla ja se on tehokkaasti koostettavissa tilan käytössä olevilla tiedoilla ja ajalla Ei-sattumanvaraisuus: kriteerin muutokset eivät ole olennaisesti ulkoisista tekijöistä johtuvia tai satunnaisia Ymmärrettävyys ja hyväksyttävyys: käyttäjät ja toimialan osapuolet ymmärtävät, mistä indikaattorissa on kysymys, miksi sitä tarvitaan ja mihin sitä käytetään. Kehitteillä olevan järjestelmän tavoitteena on, että tilat tekevät aktiivisesti taloudellisesti kannattavia toimia, jotka samalla vähentävät siankasvatuksen elinkaaren ympäristövaikutuksia. Järjestelmä pisteyttää tilat siten, että mahdollisimman ympäristövastuullinen tila voi saada 100 pistettä. Jos tila saa yli 40 pistettä, se saa ympäristöluokituksen siten, että A-luokassa ovat parhaat tilat ja E-luokassa heikoiten menestyneet tilat (muut luokat asettuvat näiden välille). Ympäristövaikutukset ja samalla pisteytettävät osa-alueet jaetaan kolmeen luokkaan: 1. energia ja ilmasto, 2. ravinteet ja rehu, 3. ympäristötuki ja monimuotoisuus Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 5

6 Jos tila on mukana ELY:n hallinnoimassa ja valvomassa ympäristötukijärjestelmässä ja se on hyväksytty tuensaajaksi, se saa 10 pistettä. Loput 90 pistettä on kerättävissä seuraavasti: 1. tila toteuttaa ympäristötuen valinnaisia lisätoimenpiteitä ja erityistukisopimuksia (max 30 pistettä) 2. tila toteuttaa muita uuden järjestelmän tunnistamia ympäristöä ja ilmastoa edistäviä toimia, jotka eivät sisälly maatalouden ympäristötukijärjestelmään (max 60 pistettä). Näitä toimia on erityisesti energiatehokkuuden, uusiutuvan energian käytön ja rehu- ja ravinnetehokkuuden osa-alueilla. Pisteytettävät toimet ja tiedonkeruu tiloilta on luokiteltu tilan toimintojen mukaisesti: tuotanto, ruokinta ja rehut, lannan käsittely ja lannoitus, ja viljely. Pisteytysjärjestelmä on laadittu siten, että se on samalla myös tiloille kannustava. Kun tilat pienentävät toiminnan ympäristövaikutuksia, myös niiden taloudellinen suorituskyky paranee. Taloudellinen kannustavuus tilalle syntyy siksi, että useat järjestelmässä pisteytettävät asiat vaativat tiloja kehittämään esimerkiksi energia-, rehu- ja ravinnetehokkuuttaan, jolloin tiloille tulee konkreettisia säästöjä. Lisäksi toteuttamalla lisää ympäristötuessa tunnistettuja ja korvattavia toimia eli ympäristötuen lisätoimenpiteitä ja erityistukitoimenpiteitä tila saa lisää tukea. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 6

7 Järjestelmä kannustaa tiloja myös vertailujen kautta. Järjestelmän toteutuksen ja tietojen syöttämisen jälkeen tila voi verrata oman toimintansa energia-, rehu-, ja ravinnetehokkuutta ja näihin liittyviä kustannuksia per tuotettu yksikkö muiden tilojen keskiarvotietoihin. Heikommin menestyvillä tiloilla on suuri kannuste parantaa toimintansa ympäristötehokkuutta myös taloudellisista syistä. Parhaiten menestyvät tilat näkevät, kuinka paljon ne säästävät suhteessa keskitasoon tai heikoiten menestyviin tiloihin, ja voivat tunnistaa niitä osa-alueita, joissa heillä on mahdollisuus kehittyä. 2.4 Esimerkki viiden tilan menestymisestä järjestelmässä Pisteytysjärjestelmä ei aseta tiloille yksittäisiä ehdottomia vaatimuksia eikä siinä ole osa-aluekohtaisia minimipistemääriä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kokonaissuorituskyky on ratkaiseva asia, ei se miten hyvin tila menestyy jollakin kapealla osa-alueella. Alla oleva kuva esittää viiden esimerkkituottajan menestymisen ja pistekertymän järjestelmässä. Tuottaja 1: E-luokka Tuottaja 2: F = hylätty. Tuottaja ei saa ympäristöluokkaa Tuottaja 3: D-luokka Tuottaja 4: A-luokka Tuottaja 5: B-luokka olematta mukana ympäristötukijärjestelmässä Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 7

8 3 Pisteytysjärjestelmän osa-alueiden esittely 3.1 Energia ja ilmasto Energiatehokkuus ja uusiutuva energia Energian ja ilmaston osalta tiloja kannustetaan energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian käyttöön ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Energiatehokkuudella tarkoitetaan sitä, että sama tuotos aikaansaadaan pienemmällä määrällä energiaa. Uusiutuvan energian käytöllä pyritään siihen, että tilat hyödyntävät energialähteitä, jotka aiheuttavat vähemmän tai eivät lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna perinteisiin fossiilisiin energialähteisiin. Tilojen toiminnasta hankitaan tietoa erilaisten kysymysten muodossa. Tiloja kannustetaan kuluttamaan mahdollisimman vähän energiaa per tuotettu yksikkö. Tila saa pisteitä, jos se on mukana maatilojen energiaohjelmassa. Suomi on ainoa EU-maa, jossa maatilojen energiaohjelmaa toteutetaan yhtä systemaattisesti ja vastaavassa laajuudessa (Penttilä ym. 2012). Pisteitä saa myös, jos tila on energiakatselmoitu viimeisen 3 vuoden aikana. Mahdollisimman suuri osa kulutetusta energiasta on tuotettava uusiutuvilla energialähteillä. Turve ei ole uusiutuva energianlähde. Tila saa pisteitä, jos käytössä on lämpöpumppuja, lämmön talteenottoa ilmanvaihdosta, tai jos tilalla käytetään tarkat kriteerit täyttävää vihreää sähköä Kuljetukset Kuljetuksilla voi olla merkittävä vaikutus rehuravinnon kasvihuonekaasupäästöihin (Van der Werf ym. 2005, viitattu Penttilä ym. 2012). Tiloilta tiedustellaan, kuinka kaukaa vilja hankitaan. Tiloja kannustetaan hankkimaan rehuvilja mahdollisimman läheltä. Viljelijän omilla tai lähialueen pelloilla omavaraisesti tuotettu rehu pienentää teollisesti valmistettujen rehujen tarvetta ja vähentää erityisesti kuljetusten kasvihuonekaasupäästöjä. Myös lannan kuljetusetäisyys peltoon vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Tiloja kannustetaan ajamaan lanta peltoon mahdollisimman lähelle. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 8

9 3.1.3 Valkuaisrehun kotimaisuus Tiloja kannustetaan käyttämään kotimaista valkuaisrehua, kuten härkäpapua ja sinilupiinia. Rehuproteiinina käytetty soija aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä soijantuotantomaissa. Soijan viljely vaatii hiilidioksidia sitovan metsän raivaamista viljelysmaiksi, mikä nopeuttaa ilmaston lämpenemistä. Metsille syntyvää vahinkoa soijan tuotannosta hillitään esimerkiksi vastuullisesti tuotetulla soijalla, jolle asetetaan tiukat kriteerit Lannankäsittely Lannan käsittelytavalla on suuri merkitys ilmastovaikutusten kannalta. Jos tilan lanta biokaasutetaan energiaksi, jolla korvataan ostoenergiaa, ilmastovaikutus on pienin (vertaa Pipatti ym. 2000). Tästä tilalle myönnetään korkeimmat pisteet pisteytysjärjestelmässä. Muista käsittelytavoista lannan käsittely lietteenä on kuivajärjestelmiä parempi. Biokaasutus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä huomattavasti (esim. Penttilä ym. 2012). Kansainvälisessä vertailussa Euroopan tasolla Suomi sijoittuu korkealle biokaasutetun ja separoidun lannan käsittelyssä (Penttilä ym. 2012). Lannan käsittelyn osalta yleisesti Suomessa ei ole monia ympäristöongelmia, joita esiintyy intensiivisen eläintuotannon maissa. Lietejärjestelmät ovat merkittävästi yleisempiä kuin kuivajärjestelmät, ja lantaa ei synny suhteessa peltoalaan keskimäärin yhtä paljon. Kasvihuonekaasupäästöt pienenevät sekä korvaamalla lannasta tuotetulla tai siitä lämpöpumpuilla otetulla energialla ostoenergiaa että vähentämällä käsittelytavan aiheuttamaa lannan typen haihtumista ilmakehään Lannoitteiden käytön vähentäminen Tiloja kannustetaan käyttämään väkilannoitteita mahdollisimman tehokkaasti siten, että tuotos aikaansaadaan mahdollisimman pienellä määrällä typpeä ja fosforia. Suomessa eläinten lanta käytetään tehokkaasti rehukasvien ja viljan lannoitteena, mikä vähentää merkittävästi teollisesti valmistettujen väkilannoitteiden tarvetta. Väkilannoitteiden valmistaminen ja kuljettaminen lisää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä (esim. Davidson 2012). Lisäksi fosfori on uusiutumaton luonnonvara. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 9

10 3.1.6 Viljely ja maanmuokkaus Maanmuokkaus- ja viljelytavoilla on merkitystä ilmastovaikutuksen kannalta. Mitä enemmän käytetään maata vähän rikkovia menetelmiä, kuten suorakylvöä ja kevennettyä maanmuokkausta, sen parempi. Suorakylvössä uusi kasvusto perustetaan edellisen kasvuston sänkeen ilman maanmuokkausta ja jopa yhdellä ajokerralla, mikä on hyväksi maaperälle ja vesistölle ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Kevennetty muokkaus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, koska voimakas muokkaaminen hajottaa kasvijätteitä nopeammin ja vapauttaa ilmaan hiilidioksidia (Maaperää säästävä maatalous 2012, Chatskikh ym. 2008, viitattu Lepsämänjoki LTSER 2012). Kevyempi muokkaus säästää energiaa Järjestelmän ulkopuolelle rajatut osa-alueet YK:n Ilmastosopimuksen raportointisektoreista LULUCF eli maankäyttöön muutoksiin liittyvät päästöt aiheuttavat noin 50 % maatalouden kokonaispäästöistä Suomessa (Bionova 2008). Eloperäisten maiden pelloiksi raivaamisen ja viljelemisen aiheuttamat päästöt ovat kuitenkin päästöjä, joihin yksittäinen tilallinen ei voi omilla toimillaan vaikuttaa, paitsi jos tila on aktiivisesti raivaamassa uusia peltoaloja. Järjestelmä keskittyy käytännön toimenpiteisiin, joihin tilanomistaja voi ryhtyä pienentääkseen ympäristövaikutusta jo perustetuilla viljelylohkoilla ja eläinten kasvatuksen eri vaiheissa. Tämän vuoksi pellon raivaaminen metsästä ja siihen liittyvät ympäristö- ja ilmastovaikutukset, kuten metsien hiilivaraston pienentyminen, on rajattu järjestelmän ulkopuolelle. Näin myöskään eri maaperällä toimivia tiloja ei kohdella ja pisteytetä keskenään eri tavoilla. Maaperän päästöt on huomioitu järjestelmässä vain edellä mainittujen jo käytössä olevien peltolohkojen muokkaus- ja viljelytapojen myötä. Maaperän suoria päästöjä ei ole huomioitu, koska sikatuottaja ei voi käytännössä vaikuttaa tilansa maaperän laatuun, ja näin ollen tämän mittaaminen ei ole toiminnan kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaista. Lisäksi maaperän päästöihin liittyvät mekanismit ovat suhteellisen monimutkaisia ja aiheen tutkimus vielä laajasti perustutkimuksen tasolla, mikä asettaa rajoitteita mittareihin perustuvan ohjauksen käytölle. Itämeren rehevöitymiseen vaikuttavat tekijät huomioidaan järjestelmässä muiden osa-alueiden vesistöjen rehevöitymistä ehkäisevien toimien kautta. Erityisesti pyritään vähentämään ravinnehuuhtoutumia peltolohkoilta vesistöihin rehuviljan viljelyn aikana ja lannan käsittelytoimenpiteiden vaikutuksesta. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 10

11 3.2 Ravinteet ja rehut Resurssitehokkuus ruokinnassa ja viljelyn ravinteiden käytössä Viljelyn ravinnetalouden ja eläinten ruokinnan osalta tiloja kannustetaan hyödyntämään resurssit tehokkaasti. Maaperän, vesistön ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja talouden näkökannalta on parasta, jos sama tuotos aikaansaadaan mahdollisimman pienin tuotantopanoksin. Rehuntuotannosta aiheutuu mm. kasvihuonekaasupäästöjä ja vesistöjen rehevöitymistä (Penttilä ym. 2012). Tämän vuoksi on tärkeää, että ravinteita käytetään mahdollisimman tehokkaasti rehunviljelyssä, ja että tuotettuja rehuja käytetään mahdollisimman tehokkaasti eläinten ruokinnassa. Rehutehokkuus eli kuinka paljon rehuja syötetään eri-ikäisille sioille niiden kasvun aikana suhteessa tuotoksen määrään on hyvin merkityksellinen tieto sekä tuottajalle että ympäristön näkökannalta. Tuotantovaiheen mukaisen ruokintasuunnitelman noudattaminen on tärkeää, koska näin voidaan varmistaa oikeanlaisen ravinnon päätyminen eläinten kasvun hyväksi. Oikeanlaisella ravinnolla voidaan vähentää eläinten sairauksia ja kuolleisuutta. On lisäksi hyvä, jos tila hyödyntää ruokinnassa elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, niiltä osin kuin niitä voidaan hyödyntää ja niitä on saatavilla. Jos ravinteita on käytetty enemmän kuin on tarpeellista, ravinteiden ylijäämä, joka ei sitoudu kasvien kasvuun, huuhtoutuu vesistöihin tai haihtuu ilmakehään. Tämän vuoksi tiloja kannustetaan tekemään lohkokohtainen ravinnetase typen ja fosforin osalta vuosittain. Samoin tilan olisi tiedettävä, mikä on typen ja fosforin hyväksikäyttöaste (%), eli kuinka paljon ravinteita on pellossa (kg) jaettuna sadon määrällä (kg) viimeisen 3 vuoden keskiarvona Lannan separoiminen Lannankäsittelyssä tiloja kannustetaan separoimaan lanta, koska näin lannassa olevat ravinteet saadaan ohjattua oikean suuruisissa määrissä oikeaan paikkaan ja oikea-aikaisesti viljakasvien kasvun tehostamiseksi ilman, että ne päätyvät vesistöihin tai haihtuvat ilmakehään. Lannan separoimiseen johtavista toimista tiloille myönnetään pisteitä. Euroopan tasolla Suomi sijoittuu suhteellisen korkealle lannan ravinteiden separoimisessa hyötykäyttöön (Penttilä ym. 2012). Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 11

12 3.3 Ympäristötuki ja monimuotoisuus Maatalouden ympäristötuen osalta järjestelmän ulkopuolella olevia tiloja kannustetaan liittymään tuen piiriin ja tuen piirissä olevia tiloja kannustetaan toteuttamaan lisää sekä ympäristölle että tiloille hyödyllisiä valinnaisia toimenpiteitä. Ympäristötuen osa-alueet kannustavat tiloja monipuolisesti edistämään viljelyn hyviä käytäntöjä maaperän, vesistön ja ilmakehän sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidossa. Uudessa pisteytysjärjestelmässä tilalle myönnetään pisteitä kaikista niistä valinnaisista lisätoimenpiteistä, jotka tilan on mahdollista toteuttaa. Jos tilan ei ole mahdollista toteuttaa toimenpidettä, joka liittyy esimerkiksi toiseen maakunnalliseen alueeseen, tämä ei vaikuta tilan pistemäärään. Samoin jos tila suorittaa toimenpiteen, joka on vaativampi kuin jokin toinen toimenpide, tila saa automaattisesti pisteet myös vähemmän vaativasta toimenpiteestä. Pisteytysjärjestelmä on kehitetty tavanomaista tuotantoa ajatellen ja siinä ei ole aktiivisesti suunniteltu luonnonmukaisen tuotannon pisteyttämistä. Luonnonmukaiselle tuotannolle on määritelty oma sisältönsä ja valvontajärjestelmänsä lainsäädännössä, ja luonnonmukaista tuotantoketjua jo valvotaan ja arvioidaan monin tavoin. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 12

13 4 Lähteet Bionova Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokas vähentäminen. Maa- ja metsätalousministeriö. Forsman-Hugg, S., Katajajuuri, J.-M., Paananen, J., Pesonen, I., Järvelä, K. & Mäkelä, J Elintarvikeketjun vastuullisuus. Kuvaus vuorovaikutteisesta sisällön rakentamisen prosessista. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Davidson, E. A Representative concentration pathways and mitigation scenarios for nitrous oxide. Environmental Research Letters. Lepsämänjoki LTSER < ymparisto-ja-ilmastonmuutoksen-lieventaminen#chatskikh2008>, haettu Maaperää säästävä maatalous < haettu Penttilä, K., Kotro, J., Berninger, K., Lehtinen, K., Rahkio, M., Salonen, J., Jalkanen, L. & Timonen, A Lihaketjun vastuullisuuden läpinäkyvyys ja jäljitettävyys - esimerkkinä sianlihan tuotantoketju. Katsaus nykytilaan ja tulevaisuuteen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Pipatti, R., Tuhkanen, S., Mälkiä, P. & Pietilä, R Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. VTT Julkaisuja 841. Sikatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen ja niiden järjestelmällinen pienentäminen 13