Väestöliitto Vanhemmuus. Pieni lapsi tarvitsee kasvurauhaa Se paiskoo ovia, riehuu ja mököttää murkku kasvattaa

Transkriptio

1 Väestöliitto Vanhemmuus Professori Liisa Keltikangas-Järvinen: Pieni lapsi tarvitsee kasvurauhaa Se paiskoo ovia, riehuu ja mököttää murkku kasvattaa Presidentti Tarja Halonen seksuaaliterveyden ja -oikeuksien puolestapuhuja Vanhemmuus kahden kulttuurin perheissä Sugar Daddy kertoo nuorten houkuttelusta seksiin 1

2 Tarpeeksi hyvä vanhempi Miten minua helpottaisi tieto jota en voi koskaan saada: että jonkin salaperäisen erehtymättömän biologisen lain mukaan olen ollut paras mahdollinen äiti juuri näille pojille, virheistä huolimatta. Näin kirjoitti runoilija Eeva Kilpi. Runon sanomaan on helppo yhtyä. Kaikki haluavat olla hyviä vanhempia. Julkisuudessa on käyty keskustelua kotihoidon tuesta. Jälleen kerran äitejä on syyllistetty. Juhlapuheissa vanhemmuutta arvostetaan, mutta käytännössä työvoiman saanti ja kestävyysvaje ovat tärkeämpiä asioita. Lähes kaikki äidit jäävät joksikin aikaa hoitamaan lastaan vanhempainvapaajakson päätyttyä. Heidän mielestään alle vuoden ikäinen pienokainen ei ole vielä valmis päivähoitoon. Kotihoidon tuki mahdollistaa pikkulapsen kotihoidon, jos tyytyy pieneen korvaukseen, ottaa riskin syrjäytyä työmarkkinoilta ja kärsiä valinnoistaan vielä eläkevuosinaankin. Useimmiten tuon valinnan tekee äiti. Sen sijaan, että äitejä syyllistetään, tulisi kysyä, missä on isä ja missä yhteiskunta. Jos yhteiskunta arvostaisi vanhemmuutta myös käytännössä, se näkyisi kotona hoitotyötä tekevän lompakossa ja olisi näin houkuttelevampi vaihtoehto myös isälle. Jos työelämä arvostaisi vanhempia seuraavan sukupolven kasvattajana, se näkyisi halukkuutena joustaviin työaikoihin, etätyömahdollisuuksina ja osa-aikatyön tarjoamisena. Jos päivähoito tukisi koteja niiden kasvatustyössä, osa-aikainen päivähoito olisi edullista ja helposti tarjolla myös kotilapsille. Kotihoidon tuen korotus ja joustavat työajat ovat Väestöliiton perhebarometrin mukaan vanhempien eniten toivomia perhepoliittisia asioita. Perhepolitiikkaan ei kaivata leikkauksia tai etuuksien kiristämistä eikä kotiäitien ja uraäitien vastakkainasettelua. Niin kauan kuin naiset saadaan pidettyä toistensa kimpussa, päättäjät saavat tehdä rauhassa poliittisia päätöksiä, jotka eivät tue lapsen kehitystä, toteaa professori Liisa Keltikangas-Järvinen lehdessämme. Perheet, lapset, äitien ja isien työmahdollisuudet ja uratavoitteet ja perheiden taloustilanteet ovat erilaisia. Kunnioittakaamme toistemme valintoja. Hyvä vanhemmuus ei ole siitä kiinni, valitseeko lapselleen päivähoidon tai kotihoidon. Eikä vanhemmuus lopu siihen, kun lapsi täyttää kolme vuotta tai kun hän menee kouluun tai pääsee sieltä. Vanhemmuus, kaikkine vaikeuksineenkin, on etuoikeus. Täydellisiä vanhempia ei ole. Riittää, kun on tarpeeksi hyvä äiti tai isä, juuri näille lapsille. Rauhallista Joulua lukijoillemme toivottaen! Päätoimittajalta Helena Hiila-O Brien KUVA Timo Raunio Väestöliitto 2012 PÄÄTOIMITTAJA Helena Hiila-O Brien TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Ritva Åberg ULKOASU Pekka Niemi / Rhinoceros Oy TOIMITUSNEUVOSTO Helena Hiila-O Brien (pj) Anna Kokko Lassi Lainiala Jaana Syrjälä Juulia Ukkonen Ritva Åberg TOIMITUKSEN OSOITE Kalevankatu 16 A PL 849, Helsinki Puh etunimi.sukunimi vaestoliitto.fi pari.perhe vaestoliitto.fi KANSIKUVA Shutterstock KUSTANTAJA Väestöliitto ry. TILAAJAPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Kaarina Rautelin, puh kaarina.rautelin vaestoliitto.fi PAINOS kpl Ilmoitustilan myynti Media-q, Tuija Saarimäki puh tuija.saarimaki@media-q.fi Puh./faksi ISSN X (Painettu) ISSN (Verkkolehti) Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kuudes vuosikerta. Aikakauslehtien Liiton jäsen. PAINOPAIKKA Vammalan Kirjapaino Oy Sastamala Painotuote Seuraava Pari&Perhe-lehti ilmestyy teemalla Perheet ovat erilaisia. Väestöliitto Facebookissa 2 Pari&Perhe

3 KUVA Timo Raunio Nuoret Sugar Daddy ravistelee nuoria ajattelemaan Tuhannet nuoret kohtaavat arjessaan seksiin houkuttelua. Mitä nuoret haluavat tietää seksuaaliterveydestä? Kehon muuttuminen kohti aikuisuutta hämmentää. 1 Sugar Daddy on kouluille suunnattu puhutteleva näytelmä ja draamatyöpaja nuorten houkuttelusta seksiin. Vanhemmuus Perhe ja vanhemmuus Pieni lapsi tarvitsee kasvurauhaa Professori Liisa Keltikangas-Järvinen perää lapsille laadukasta päivähoitoa. Murkku kasvattaa Vanhempien on aika hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Kuinka kasvattaa bébé suomalaisella reseptillä? Ranskalaisella ja suomalaisella kasvatustyylillä on eroja. Uusiin vanhemmuuden ulottuvuuksiin Perhearki vaikeavammaisen lapsen kanssa koettelee jaksamista. Vanhempana kahden kulttuurin perheissä Erilaiset tavat olla isä ja äiti haastavat kaksikulttuurisen parisuhteen. Abortintorjuntaa ennen ja nyt 1950-luvulla abortti myönnettiin tiukoilla perusteilla. KUVA Timo Raunio KUVA Tuula Ainasoja Ajankohtaista Palstat Maija Ritamolle Vuoden Kukkahattu -tunnustus Rakkauden rasvaprosentti romantiikkaa valkokankaalla Väestöliitto: sijaissynnytyksille ei täyskieltoa Vuoden isät palkittiin Poikien ympärileikkauksille kaivataan lakia tai ohjeita Koulutusta Uutuudet Julkaisuja 30 Kolumni: Ihan tavallisia asioita Tuomas Kurttila Piirros Otto Paakkanen Maailma ja me Presidentti Tarja Halonen uudessa tehtävässä: Jokaisella oikeus päättää itse omasta isyydestä ja äitiydestä. Kapua 2013 Guatemala -kampanja lisää suomalaisten tietoutta nuorten ja naisten asemasta kehitysmaissa. KUVA presidentti Tarja Halosen toimisto/leena Louhivaara 3 Pari&Perhe

4 Perhe Teksti Tiina Kirkas Kuva Timo Raunio Pieni lapsi tarvitsee kasvurauhaa Päivähoidon on tuettava lapsen ikätasoista kehitystä. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen kehottaakin vanhempia vaatimaan lapsilleen laadukkaita ja joustavia päivähoitopalveluita. Kehityspsykologinen tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa lapsen varhaiskehityksestä. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen haluaisi, että se vaikuttaisi myös lasten päivähoitojärjestelyihin. Alle kolmevuotiaille lapsille hän tarjoaisi nykyistä enemmän kodinomaista hoivaa. Se ei tarkoita, että lapsen pitäisi välttämättä viettää päivänsä kotona äidin, isän tai muun ensisijaisen kiintymyssuhteensa hoivassa. Ulkopuolinen hoitaja tai perhepäivähoitokin toimii hyvin. 1 Yhä huonommin alle kolmevuotiaan lapsen kehitys sopii nykyaikuisen riippumattomuuden, itsensä toteuttamisen ja työhön kiinnittymisen maailmaan. Pieni lapsi vaatii aikuiselta kuitenkin valtavaa sitoutumista ja yhdessäoloa, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo. 4 Pari&Perhe

5 Tärkeintä on, että hoitaja on pysyvä, jotta lapsi oppii häneen luottamaan. Hoitajan on myös tunnettava lapsi sen verran hyvin, että hän osaa tulkita lapsen reaktiot oikein, Keltikangas-Järvinen sanoo. Ihanteellisessa tilanteessa taaperoikäisen ympärillä ei ole enempää kuin neljä muuta lasta. Hoitajan tavoin myös lapsiryhmän tulisi olla pysyvä. Pienen lapsen kehityksen avainsana on pysyvyys, ei virikkeet. Vanhempien, hoitajan, ystävien ja ympäristön pysyvyys luo lapselle turvaa. Virikkeitä riittää lapsen elämässä muutenkin. Liika on liikaa Jatkuvasti muuttuva päiväkotiryhmä sitä vastoin haittaa alle kolmevuotiaan lapsen kognitiivista ja sosiaalista kehitystä, Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo. Lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet hallitsemaan useita ja vaihtuvia sosiaalisia kontakteja. Kyse ei ole hoitajien ammattitaidon puutteesta vaan tilanteesta, jota lapsi ei vähäisen kognitiivisen kykynsä takia vielä hallitse. Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että pieni lapsi ei omaksu sosiaalisia taitoja ilman luotettavan aikuisen ohjausta. Vertaisryhmässä alle kolmevuotias selviytyykin lähinnä ikäkaudelleen tyypillisellä tavalla eli aggressiolla. Lapsi tönii, heittää hiekkaa ja repii leluja toisten käsistä. Hänellä ei ole vielä kykyä käyttää oikeita sosiaalisia taitoja eli neuvotella, perääntyä, kuunnella muita ja tehdä kompromisseja. Ne lapsi oppii vasta vanhempana, kun hänen aivonsa ovat riittävästi kehittyneet. Päiväkodin suuri ja vaihtuva lapsijoukko myös stressaa pientä lasta. Tutkimukset osoittavatkin, että ryhmässä vietetyn kuuden tunnin jälkeen fysiologista stressiä ilmentävän kortisolihormonin määrä nousee lapsen veressä. Jatkuvat kymmentuntiset ryhmäpäivät taas muuttavat lapsen luontaista vuorokausirytmiä siten, että hänen stressitasonsa pysyy korkeana eikä ennätä tasaantua yön aikana. Pitkäkestoinen ja toistuva stressi muokkaa pysyvästi pienen lapsen aivoja. Hän herkistyy jo lapsena reagoimaan fysiologisesti itselleen haastaviin tilanteisiin. Keltikangas-Järvinen kehottaakin vanhempia lyhentämään eri järjestelyin päiväkodissa hoidettavien lasten työpäivää. Jokainen tuntikin auttaa. Lapsella tulisi olla päivän aikana myös riittävä lepohetki, mieluiten kunnon päiväunet. Lisäksi lepopäivät tasoittavat lapsen kortisolirytmiä. Kesä- ja joululomat ovat aivan välttämättömiä. Yhdessä lasten hyväksi Pienellä viilauksella Suomen päivähoitojärjestelmä tukisi nykyistä paremmin niin lasten ikätasoista kehitystä kuin vanhempienkin työntekoa. Liisa Keltikangas-Järvinen kaipaakin joustavuutta ja mielikuvitusta erilaisten päivähoitomallien kehittämiseen. Samalla säästyisi rahaa. Hän muistuttaa, että Suomessa on jo monia lakisääteisiä vaihtoehtoja, joita ei vain riittävästi hyödynnetä. Fakta Liisa Keltikangas-Järvinen (66) on toiminut Helsingin yliopiston psykologian professorina vuodesta Hän johtaa laitoksellaan persoonallisuutta ja hyvinvointia selvittävää tutkimusryhmää. Tutkimustyönsä ohella Keltikangas- Järvinen on julkaissut useita tietokirjoja, joissa hän kansantajuisesti käsittelee muiden muassa itsetuntoa, lasten aggressiivisuutta ja temperamenttia. Vuonna 2011 hänen teoksensa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot sai Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnon. Vuonna 2008 Professoriliitto valitsi Keltikangas-Järvisen Vuoden professoriksi. Väestöliitto myönsi vastikään hänelle Tirkistys tulevaisuuteen -tunnustuspalkinnon. Kotihoidontuella voidaan palkata lapselle kotiin hoitaja. Vanhemmat voivat tehdä osapäivätyötä, ainakin periaatteessa. Perheiden arki myös helpottuisi ja lasten hoitopäivä lyhenisi, jos päivähoito järjestyisi vanhempien työpaikan yhteydessä. Tutkijana Keltikangas-Järvinen perää julkiselta keskustelulta käsitteellistä tarkkuutta ja toiminnalta älyllistä rehellisyyttä. Nyt hän hämmästelee säännöllisin väliajoin kärjistyvää lasten päivähoitokeskustelua, jossa koti- ja uraäidit kiistelevät keskenään valintojensa oikeutuksesta sen sijaan, että he kunnioittaisivat ja tukisivat toistensa ratkaisuja. Keltikangas-Järvinen toivoisikin näkevänsä suomalaisvanhemmat yhdessä vaatimassa niin kotihoidontukea, erilaisia ja joustavia päivähoitopalveluita kuin laadukkaita päiväkotejakin, joissa olisi riittävästi ja kunnollisesti palkattua henkilökuntaa. Toisaalta niin kauan kuin naiset saadaan pidettyä toistensa kimpussa, päättäjät voivat rauhassa tehdä poliittisia päätöksiä, jotka eivät tue lasten kehitystä. Kyse on myös yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Varakkaat perheet eivät välttämättä tarvitse yhteiskunnan suomia valinnanmahdollisuuksia vaan pärjäävät omillaan. Toisin on köyhien sekä monien ihan tavallisten ja tunnollisten työtätekevien perheiden laita. Miten heidän käy, jos yhteiskunta ei enää tarjoa vaihtoehtoja? Keltikangas- Järvinen kysyy. Monet heistä elävät jo nyt jaksamisensa äärirajoilla. Poliittisilla päätöksillä on kuitenkin seurauksensa, joista päättäjät eivät välttämättä kanna vastuuta. Viime vaiheessa vastuu on helpointa siirtää aina vanhemmille. Kaikki ei lähde kotoa. Myös yhteiskunta voi olla syypää lasten ongelmiin, jos kaikki ratkaisut on tehty vastoin kehityspsykologista tietoa, Keltikangas- Järvinen sanoo. 5 Pari&Perhe

6 Vanhemmuus Teksti Vuokko Hurme Piirrokset Otto Paakkanen Se paiskoo ovia, riehuu ja mököttää murkku kasvattaa Haastavinta murrosikäisen vanhemmille on löytää itsestään kyky muuttua. Se paiskoo ovia, riehuu ja mököttää. Kun sen kanssa yrittää jutella, se murisee: Häivy. Kun suora ja kirkassilmäinen lapsi muuttuu murrosikäiseksi, kaikki menee uusiksi. Vanhempien on aika hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Nyt, jos koskaan, tarvitaan aikuisia hermoja, jaksamista ja hyviä neuvoja. Väestöliitto on julkaissut Maija Lehtikankaan kirjoittaman Murkkumanuaalin, jossa tuetaan ja opastetaan murkkuikäisten vanhempia. Murkun kanssa -nettipalvelusta kootuista kysymyksistä ja vastauksista koostuva kirja antaa käytännönläheisiä neuvoja ja vertaistukea murrosikäisten perheille. Kirjan kysymykset liittyvät perheeseen, kouluun, seurusteluun ja riskikäyttäytymiseen. Ovatko murrosikäisten vanhemmat sitten jotenkin erityisen hukassa? Miten murkkujen vanhemmat yleisesti ottaen voivat ja pärjäävät? Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore on luottavainen: Suurin osa vanhemmista pärjää erinomaisesti. Usein vanhemmat kokevat palkitsevaksi sen, että lapsi kasvaa, että hän on elinvoimainen ja kykenevä ja virheistä huolimatta oppii kokoajan uusia taitoja. Cacciatoren mukaan osa vanhemmista on kuitenkin ällistynyt lapsessa tapahtuvan muutoksen voimakkuudesta ja murrosiän kestosta siitä, että vuodesta toiseen lapsi jaksaa hiiltyä, synkistellä tai löysäillä. Vanhemmat tarvitsevatkin tietoa siitä, mikä on normaalia ja ikään kuuluvaa, milloin taas tarvitaan puuttumista. 6 Pari&Perhe

7 Näin meillä Jälkikäteen muistaa elävästi sen uskomattoman laumasieluisuuden, joka siihen aikaan liittyi. Välillä tunsi olevansa totaalisen yksin, vaikka ystäviä olikin. Ei myöskään uskaltanut kertoa omia mielipiteitään vaan koko ajan oli aistittava, mikä oli kaveriporukan tunnelma. Samoin oli erotettava, mikä oli turvallinen keskitie niin hölmöilyissä, omissa kiinnostuksenkohteissa kuin puheenaiheissakin. Muistan, että välillä oli hyvä ottaa lomaa kavereista ja jäädä kotiin. Vesku, 33 Paras ystäväni oli koulun kaunein. Seitsemännellä luokalla kaikki ysiluokkalaiset olivat ihastuneita häneen oma ihastukseni mukaan lukien. Kun aloin seurustella ensimmäistä kertaa kahdeksannella luokalla, silloinen poikaystäväni kommentoi valintaansa: Valitsin sut, koska sulla on paremmat tissit ja sä oot fiksumpi, vaikka Annalla onkin kauniimmat kasvot. Kommentti tuntui epäreilulta, mutten sanonut mitään. Olinhan vihdoin saanut poikaystävän. Jenni, 27 Rajoja ja kuulemista Murrosikäisen vanhempana oleminen on muuttunut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kasvatus perustui nykyistä enemmän rajoittamiseen. Kontrolloivassa ympäristössä murrosikänsä poteneet eivät ehkä halua siirtää kokemiaan kasvatuskäytäntöjä eteenpäin. Nykyään pyritään tukemaan lapsen itseilmaisua. Keskusteleva kasvatus versoo kuitenkin myös lieveilmiöitä: kaveri- tai curlingvanhemmuutta. Rajojen asettaminen saattaa tuntua vaikealta. Cacciatoren mukaan monissa perheissä ei osata napakkaa, mutta joustavaa, puuttumista. Viime kädessä aikuinen on vastuussa alaikäisestä lapsesta ja näin ollen myös päätöksistä. Rajojen asettamisen rinnalla tarvitaan kuitenkin myös kannustusta. Myönteisten asioiden näkeminen nuoressa ja niistä ääneen puhuminen auttaa lasta kasvamaan hyvinvoivaksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Murrosikäinen kaipaa omaa tilaa ja kokemuksen omasta päätäntävallasta ja pärjäämisestä. Esimerkiksi kodin säännöstä on hyvä neuvotella yhdessä lasten kanssa, niin että jokainen perheenjäsen kokee tulleensa kuulluksi. Keskusteluyhteyttä nuoreen on helpompi ylläpitää, kun välillä toteutetaan sellaista yhdessäoloa, johon ei liity vaatimuksia. Silloin kommunikointi perheenjäsenten välillä ei liity pelkästään patistamiseen tai rajojen asettamiseen. Lököttelytiistai, jolloin vietetään mukavaa aikaa yhdessä tai hetket, jolloin toteutetaan patistamiskieltoa, voivat tarjota nuoren kaipaamaa rauhaa vaativalta koulutyöltä, harrastuksilta tai nuorten keskinäisiltä sosiaalisilta suhteilta. 7 Pari&Perhe

8 10-vuotiaan tyttäremme murrosikä on juuri alkanut. Rinnat kasvavat ja välillä silmät leiskuvat vihaa, kun äiti on kuulemma pilannut hänen elämänsä. Kyllähän tämä uusi elämänvaihe hämmentää. Uskon kuitenkin, että toisinaan vanhemmat voivat katsoa myös itseään peilistä, kun lapsi hilluu. Ehkä välillä lapsen on syytäkin vähän tuuletella, kun ei aina väsyneenä kuuntele tätä tai tulee mäkätettyä jostain samoista teemoista päivästä toiseen. Tiia, 38 Olin dramaattinen murrosikäinen. Muistan itkeneeni ja olleeni epätoivoinen hyvin usein. Välillä päätin tieten tahtoen itkeä ja rypeä, koska tiesin sen helpottavan. 14-vuotiaana pukeuduin uimapukuun, hain keittiöstä kaikki löytämäni veitset ja sulkeuduin huoneeseeni itkemään. En ollut todellakaan aikeissa satuttaa itseäni. Halusin todennäköisesti vain huomiota. Olen aina ollut hyvä kuvailemaan ja erottelemaan tunteitani ja ajatuksiani analyyttisesti. Nykyään pienen lapsen äitinä tunnen jonkinlaista hellyyttä sitä pientä epävarmaa tyttöä kohtaan, jonka tunne-elämä oli täynnä ääripäitä ja joka koki kaikki hetket joka solullaan. Samalla tunnistan hänet myös nykyisessä itsessäni. Käsittelykeinotkin ovat yhä jossain määrin samankaltaisia. Olen yhä herkkä itkemään ja eheydyn keskusteluissa ystävieni kanssa. Sanni, 32 Innokkaasti kohti muutoksia Murrosikäisen vanhempana joutuu kasvamaan. Uudenlainen rinnakkainelo aikuistuvan lapsen kanssa ei ole mahdollista ilman molemminpuolista kipuilua. Lapsi tekee irtiottoa lapsuuden perheestä rankkojen ja haasteellisten tunteiden avulla. Nuori asettaa usein kaverinsa etusijalle, halveksuu vanhempiaan ja kyseenalaistaa hänelle asetetut rajat. Aikuinen taas joutuu kohtaamaan ne kipeät tunteet, joita liittyy luopumiseen mutkattomasta yhdessäolosta. Tärkeimmät taidot murrosikäisen vanhemmalle ovat suhtautuminen innolla lapsessa tapahtuvaan muutokseen, oman murrosiän palauttaminen mieleen ja kannustavasti ja rohkaisevasti lapselle puhuminen vaikka samalla ajoittain epäileekin tämän pärjäämistä ja on huolissaan, Cacciatore kuvailee. Jos nuorella on kavereita, hän syö ja nukkuu tarpeeksi, hymyilee ainakin joskus ja hoitaa koulutyönsä kohtalaisesti, ei syytä huoleen useinkaan ole. Cacciatore kannustaa vanhempia kuuntelemaan omaa tunnettaan. Usein vanhemmat aavistavat, jos on syytä huolestua oikeasti. Silloin kannattaa hakea ammattiapua. Nuoren masennus on siinä mielessä kiitollinen hoidettava, että se paranee yleensä hyvin. Usein raastavat tunteet on vain elettävä. Oma murrosikä meni niin, että en pahemmin vanhemmilleni haistatellut, vaikka vihan tunteita paljon olikin. Peitin ne ja käänsin itseeni. Yhteenottoja syntyi, kun patoutuneet tunteet välillä purkautuivat. Nyt kun olen jo muuttanut omilleni ja saanut kaipaamaani vapautta, välit vanhempiin ovat selvästi parantuneet. Murrosikäisen pikkusisareni haistattelu huvittaa ihan valtavasti. Vanhemmat ovat vielä suuremmassa suossa sisareni kanssa, vaikka aikanaan uskoivat, ettei tuolle nyt ainakaan murrosikää tule. Hah. Tuli kuitenkin. Kaisla, 18 Lisää aiheesta: Maija Lehtikangas. Murkkumanuaali. Tietoa ja vastauksia teinin vanhemmille. Väestöliitto Pari&Perhe

9 Vanhemmuus Teksti Suvi Laru ja Anja Saloheimo Kuvat Rhinoceros Oy Kuinka kasvattaa bébé suomalaisella reseptillä? Amerikkalainen toimittaja Pamela Druckerman kuvaa kirjassaan Kuinka kasvattaa bébé humoristisella asenteella ranskalaisten lasten kasvatusta ja ranskalaisten vanhempien vanhemmuutta. Ranskalaisella ja suomalaisella kasvatustyylillä on eroja. Kuinka kasvattaa bébé suomalaisella reseptillä? Pamela Druckerman on perustanut perheen asuessaan Pariisissa. Hänellä on brittimiehensä kanssa tytär ja kaksospojat, jotka kaikki ovat syntyneet Ranskassa. Kirjassaan Kuinka kasvattaa bébé Druckerman vertailee ranskalaisten lasten kasvatusta ja ranskalaisten vanhempien vanhemmuutta amerikkalaiseen malliin. Kirjassa tuodaan mahdollisia kasvatustyylien eroja esiin hauskasti, mutta suorasukaisesti. Kirja kutsuukin pohtimaan suomalaisen äidin ja kasvattajan näkökulmaa. Mitä meillä Suomessa ajatellaan kasvatuksesta, vanhemmuudesta, perhe-elämästä ja parisuhteesta nykypäivänä? Vahva vanhemmuus Druckerman korostaa vahvasti ranskalaisen kasvatuksen peruspilarina olevaa vahvaa vanhemmuutta. Kun lapsi tulee kahden aikuisen maailmaan ja uuden perheen jäseneksi, lapsi on osa kokonaisuutta. Hän ei kuitenkaan täytä täysin kahden aikuisen elämänpiiriä. Mies ja nainen pysyvät edelleen miehenä ja naisena, kumppaneina, joilla molemmilla on myös omat tarpeet ja toiveet. Lapsen kasvatuksen ohella vanhemmat tarvitsevat myös omaa aikaa, lepohetkiä pikkulapsiperheen arjen hyörinästä. Kumpikin aikuinen tarvitsee omia harrastuksia ja ystäviä. Vanhemmilla on myös aikaa pitää itsestään huolta, jotta he jaksavat olla vanhempana ja säilyttää oman minuutensa. Pariisilaiset vanhemmat eivät tunnu kantavan minkäänlaista syyllisyyttä halustaan säilyttää oma minuutensa. Minuus ja omana itsenä toimiminen ovat olennainen osa vanhemmuutta. 9 Pari&Perhe

10 Huolehtimalla omasta hyvinvoinnistaan ranskalaiset vanhemmat myös konkreettisesti osoittavat arvostavansa itseään ja omaa vanhemmuuttaan. Ranskalaiset vanhemmat pitävät Druckermanin mukaan huolta parisuhteestaan. Sille varataan aikaa ja sitä huolletaan. Tämä tapahtuu sekä arjessa että irtiottoina arjesta. Parisuhteen kaikki osatekijät, kumppanuus, ystävyys ja seksuaalisuus pyritään pitämään kunnossa kaikissa parisuhteen eri vaiheissa, niin raskauden aikana kuin lasten ollessa pieniä. Myös Suomessa vanhemmuutta huolletaan Ranskalaisen vanhemmuuden perusasiat vaikuttavat olevan pitkälti sellaisia, mitä nykypäivän vanhemmuudesta ja parisuhteesta ajatellaan myös meillä koti-suomessa. Perhevalmennuksissa korostetaan, miten tärkeää vanhempien on vastata lapsen tarpeisiin kuitenkaan unohtamatta itseään ja omaa minuuttaan. Myös meillä painotetaan parisuhteen ja tukiverkostojen merkitystä, jotta vanhemmat jaksavat toteuttaa vanhemmuuttaan. Druckermanin mukaan ranskalaisessa kasvatuksessa lapsia arvostetaan ja heille sallitaan vapauksia. Tämä tarkoittaa, että lapsilla on vapauksia selkeiden rajojen sisällä. Kirjassa kuvataan monta hetkeä, jossa ranskalaisäiti osoittaa olevansa jämäkkä lapselle, eikä pelkää tuottavansa pettymystä tai turhautumista. Välillä tuntuu uskomattomalta, että ranskalaisvanhemmat onnistuvat tässä niin hyvin. Toki luulisi tämän vaativan lukuisia toistoja samasta tilanteesta. Onkohan niin, että ranskalaisvanhemmat ovat erityisen sinnikkäitä ja johdonmukaisia? Hyvin käyttäytyvät lapset Ranskalaislapsilta odotetaan myös hyvää käytöstä. Kasvatuksessa korostetaan, että muita tulee kohdella kunnioittavasti. Tämä näkyy muun muassa kohteliaana puhetyylinä. Jo pienetkin lapset opetetaan tervehtimään aikuisia, kiittämään ja pyytämään anteeksi. Tässä kohtaa herää kysymys, kuinka paljon me suomalaiset aikuiset muistamme kiinnittää käytöstapoihin huomiota. On suuri merkitys sillä, kuinka kohtelemme ja puhuttelemme toista ihmistä, oli tämä minkä ikäinen tahansa. On ehkä hyvä joskus pysähtyä pohtimaan, miten me annamme koko ajan lapsillemme malleja omilla vuorovaikutustaidoillamme. Ranskalaisessa kasvatuksessa ei vastata vauvojenkaan tarpeisiin juuri sillä sekunnilla, kun lapsi parkaisee. Vanhemmat kuulostelevat hetken, onko lapsella oikeasti hätä vai tarvitseeko hän esimerkiksi hetken aikaa itsekseen rauhoittuakseen. Tämä on ilmeisesti avaintekijä siinä, että vauvat oppivat jo varhain säännöllisen uni- ja ruokailurytmin. Erossa vanhemmista Ranskalaisvanhemmat vievät vauvansa jo melko varhain seimeen, pienten lasten päiväkotiin. Seimi-nimitys oli meilläkin käytössä muutama vuosikymmen sitten! Lapset ovat siis jo melko varhain pitkiä päiviä erossa vanhemmistaan. Tämä on hiukan ristiriidassa sen kanssa, mitä tutkimustulokset puhuvat pienten lasten suotuisasta kehityksestä. Toisaalta, kirjasta saa sen kuvan, että seimessä työskentelevät hoitajat ovat todella ammattitaitoisia ja työlleen omistautuneita. Ranskalaisvanhemmat tuntuvat puoltavan suhteellisen varhaista itsenäisyyttä suhteellisen varhain ja erossa oloa vanhemmasta. Meille suomalaisille ranskalaisten tahti tuntuu aika nopealta ja suoraviivaiselta. Itsenäistymistä voi harjoittaa ja opettaa kyllä pikkuhiljaa. Nopeat harppaukset, eivät välttämättä kaikille lapsille sovi. Toisaalta se, että lapsi oppii tyynnyttämään itseään ja tulemaan toimeen itsekseen, on tavoittelemisen arvoista. Tärkeää on, että aina on turvallinen aikuinen saatavilla tarvittaessa. 10 Pari&Perhe

11 Täydellistä vanhemmuutta tavoitellaan. Siksi on hyvä pohtia, mikä on hintana sille, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja vanhemmat unohtavat tai laittavat syrjään omat tarpeensa. Täydellinen vanhemmuus Druckerman kirjoittaa melko kriittiseen sävyyn amerikkalaisesta kasvatuskulttuurista, jossa lapset ovat pääroolissa ja perheen vanhemmat elävät lasten ehdoilla. Jotakin amerikkalaisesta mallista on varmaan rantautunut Suomeenkin. Täydellistä vanhemmuutta tavoitellaan. Siksi on hyvä pohtia, mikä on hintana sille, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja vanhemmat unohtavat tai laittavat syrjään omat tarpeensa. Toisaalta Druckermanin kuvauksessa ranskalaisvanhemmuudesta huomio kiinnittyi siihen, että äidit tuntuivat olevan keskeisessä roolissa. Meillä isät ovat ehkä tasavertaisemmin läsnä lasten elämässä tänä päivänä. Ranskalaisvanhemmilta jää myös kaipaamaan lämpöä ja leikkisyyttä. Kuinka kasvattaa bébé? -kirja on virkistävä lukukokemus. Druckerman on tehnyt perusteellista työtä ja haastatellut asiantuntijoita. Näin hän saa lukijan helposti vakuuttuneeksi monien ranskalaisten kasvatuskäytäntöjen mielekkyydestä. Voimme kuitenkin hyvällä syyllä olla ylpeitä siitä, mitä me suomalaiset pidämme tärkeinä kasvatuksessa. Aina voi kuitenkin oppia jotain uutta ja kehittyä, myös siinä, että arvostaa itseään vanhempana ja kasvattajana. Lue lisää: Pamela Druckerman. Kuinka kasvattaa bébé. Siltala Artikkelin kirjoittaneet Suvi Laru toimii psykologina ja Anja Saloheimo parija seksuaaliterapeuttina Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksessa. 11 Pari&Perhe

12 Vanhemmuus Teksti ja kuvat Tuula Ainasoja Perhearki vaikeavammaisen lapsen kanssa koettelee vanhempien jaksamista usein äärirajoille. Syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet saattavat jäytää alati mieltä. Hämeenlinnalainen Teija Halonen selvisi alkuvuosien aallonpohjasta vertaistuen ja terapian avulla. Nyt hänellä on voimia auttaa myös muita vammaisten vanhempia etsimään uusia ulottuvuuksia elämäänsä. 2 Topi-poika osaa näyttää ilonsa, kun äiti tulee noutamaan häntä koulusta kotiin. Teija Halonen kiittelee kehitysvammaisten koulua. Topi on hänen mukaansa oppinut koulussa valtavan paljon käytännön asioita omatoimisesta syömisestä pukeutumiseen. Kaikilla opettajilla ja avustajilla on oikeasti tavoitteita jokaisen lapsen kanssa. Aallonpohjasta uusiin vanhemmuuden ulottuvuuksiin 12 Pari&Perhe

13 Kun Halosen perheen vähän alle kaksivuotiaalle Tialle syntyi kymmenen vuotta sitten pikkuveli, jäi onni kymmenen pisteen vauvasta hetkelliseksi. Pienokaisella todettiin aivoverenvuoto, josta seurasi aivojen osa-alueiden tuhoutuminen. Ensimmäisenä pinnalle nousi hillitön syyllisyydentunne siitä, että ikäni oli ehkä vaikuttanut Topin vammautumiseen. Olin silloin jo nelikymppinen, Teija Halonen sanoo. Kun Topi pääsi vihdoin kuuden viikon ikäisenä sairaalasta kotiin, Teija ajatteli, että pahimmasta olisi nyt selvitty. Halosen perheen arki muuttui kuitenkin todella rankaksi. Topille kehittyi tuntoyliherkkyys, minkä seurauksena hän kieltäytyi syömästä kiinteää ruokaa ja lakkasi koskemasta esineisiin. Puolentoista vuoden ikäisenä hän ei sietänyt enää edes ottamista syliin. Jouduimme laittamaan hänet liivillä tuoliin kiinni ja syöttämään väkisin. Se oli meille kaikille järkyttävää. Teija muistelee, kuinka jopa hänen äidin roolinsa alkoi vähitellen hälvetä. Hän tunsi olevansa lähinnä ympärivuorokautinen huoltojoukko yhdessä persoonassa. En ollut enää pääsääntöisesti äiti vaan minusta tuli sairaanhoitaja, lakimies ja kuski, terapeutti ja välinehuoltaja. Rankinta oli jatkuva univaje, kun Topi saattoi valvoa yöllä tuntikausia. Ylös suosta Topin ympärivuorokautinen hoito, epätietoisuus lapsen mahdollisuuksista kehittyä ja jatkuva yhteydenpito viranomaisten kanssa uuvuttivat Teijan täysin. Masennus alkoi pitää Teijaa yhä vahvemmin otteessaan. Lopulta hän jaksoi hankkia apua itselleen, kun Topi oli kolmevuotias. Rankkoja kokeneelle äidille järjestyi pikaisesti aika terveyskeskuksen psykologille. Keskustelut psykologin kanssa nostivat minut ylös suosta, johon olin syvälle uponnut. Mutta sitten jäin siihen rannalle, olin jotenkin kuin eksyksissä. Ei se riitä, että ihminen pelastetaan sieltä akuutista pahasta, jos jälkihoito puuttuu. Teijan elämä alkoi kuitenkin mennä hiljalleen parempaan suuntaan. Isona positiivisena askeleena hän koki osallistumisensa Elämä pelissä -tv-ohjelmaan neljä vuotta sitten. Elämä pelissä valmennus näytti minulle tietä mihin lähteä kulkemaan. Se ei ollut pelkkää tv-ohjelman tekoa, vaan minua todella kannustettiin. Kaikkiaan se oli kokemuksena hyvin terapeuttista ja mieltä avaavaa. Perhelomitus pelasti Vertaistuki ja kokemusten vaihto muitten vammaisten lasten vanhempien kanssa auttaa pitämään toivoa yllä lapsen tilasta ja omasta jaksamisesta. Halosen pariskunta myös oivalsi jo varhaisessa vaiheessa, että parisuhteesta on pidettävä huolta. Kannattaa ottaa selvää, miten vanhemmat pääsevät ihan kunnolla irti arjesta, edes vuorokaudeksi tai kahdeksi. Me ollaan Jarkon kanssa koluttu Etelä- Suomen kaupunkeja. Pitkälle ei siis ole tarvinnut lähteä, mutta on tärkeätä, että me ollaan saatu välillä olla kahdestaan. Haloset ovat saaneet useaan otteeseen hoitajan kotiin, eli heille on myönnetty niin sanottua perhelomitusta. Teija huomauttaa, että muissakin kunnissa vammaisen lapsen perheet saavat varmasti väliaikaishoitoa tai vastaavaa palvelua, jos vain osaavat pyytää. 4 Elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa saattaa olla perheelle yhtä vuoristorataa masennuksen kuilusta toivon huipulle ja taas toivottomuuden ryteikköön. Keskusteluterapia nosti Teija Halosen masennuksen suosta, mutta hän ei silti pystynyt pitkään aikaan tarttuman mihinkään ilolla ja energialla. Jotkut perheet vähättelevät omaa uupumistaan tai eivät ehkä kehtaa pyytää apua. Siitäkin tulee joillekin syyllisyyttä, kun yhteiskunnan varoja käytetään heidän hyvinvointiinsa. Yllättäviä ilonaiheita Topi tulee tarvitsemaan toisten ihmisten apua läpi elämänsä, mutta poika on oppinut paljon enemmän asioita kuin asiantuntijat osasivat odottaa ja vanhemmat uskalsivat toivoa. 13 Pari&Perhe

14 Pelkäsimme että Topi olisi lopun elämäänsä sidottuna pyörätuoliin, mutta hän oppi kolmevuotiaana kävelemään. Topi on motorisesti jopa taidokas ja ketterä, vaikka moni hänen kävelyään katsellessa arvelee, että eihän tuo poika voi kiivetä sinne tai keikkua tuolla. Äidille ikimuistoinen ilonhetki oli, kun Topin hoitotiimiin kuulunut henkilö kehui poikaa aivan erityisin sanavalinnoin. Tuntui tosi hienolta kuulla, että meidän kehitysvammainen poika on jonkun mielestä nerokas. Se nerokkuus näkyy siinä, että Topi osaa hoksata pienistä asioista ja eleistä, mitä tulee tapahtumaan. Vaikka Topi ei tiettävästi ymmärrä puhetta, hän osaa kuitenkin ilmaista tunteitaan ja olla aika vekkuli. Joskus hän näyttää selvästi nauravan jotain päässään muhivaa jekkua. Topin kohdalla paljon on ehkä kiinni siitä, että kommunikaation puute estää älykkyyden ulostulon. Mutta kyllä tässäkin suhteessa tulee vielä varmaan tapahtumaan kehittymistä, Teija-äiti arvelee. Luovuuden energialähteillä Ammattiavun ja vertaistuen sekä omien ponnistusten avulla perheen hätä ja hämmennys helpottivat. Teija on nyt 4 Mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten lasten äideille pidetyllä korukurssilla jokainen nainen ikuistettiin korunsa kera valokuvaan oman elämänsä kuningattarena. Samalla pystytettiin Kuningattaren käädyt -näyttely. Teija Halonen on vakuuttunut, että rankkojenkin aikojen keskellä jokaisen elämästä löytyy aina myös jotain positiivista, josta voi ammentaa energiaa. löytänyt uudelleen elämänilonsa. Jossakin vaiheessa hän oivalsi, että oman lapsen vammaisuus ei pidä olla koko elämää täyttävä asia. Viitisen vuotta sitten Teija palasi osa-aikaisesti työelämään hopeasepän ammattiinsa. Hän on osannut etsiä väyliä oman ja perheensä hyvinvoinnin pönkittämiseksi. Kirjoittaminen on ollut yksi juttu, millä olen purkanut pahaa oloani. Ja käsillä tekeminen minulla on ollut aina varsinainen henkireikä. Olen pitänyt yhdessä Tia-tyttären kanssa lukuisia näyttelyitä. Kaikki alkoi Tian ihan pienenä tekemistä piirroksista, joita maalasin paitoihin. Nyt Teija on kypsä tukemaan kohtalotovereitaan. Hän on saanut juuri päätökseen kahden muun naisen kanssa pitämänsä kurssin kehitysvammaisten lasten omaishoitajaäideille. Lähde lentoon -projektissa avattiin omaa luovuutta ja tehtiin itselle merkityksellisistä esineistä koruja. Ennen muuta naiskolmikko halusi, että äidit oppivat valamaan uskoa itseensä ja löytävät uusia ulottuvuuksia elämäänsä. Kurssilla lähdettiin Teijan mukaan siitä, että ensin heitettiin murheet huolisilppuriin, jotta saatiin raivattua luovuudelle tilaa. Asioita ei kannata murehtia kahteen kertaan, ensin ennakkoon ja sitten kun se tapahtuu. Totta kai siitä joutuu jatkuvasti muistuttamaan itseään. Joskus tulee väistämättä aallonpohjia, mutta kyllä sieltä pääsee taas ylöskin. 14 Pari&Perhe

15 Vanhemmuus Teksti Minna Säävälä ja Lassi Lainiala Kuvat Rhinoceros Oy Kiistoista sovitteluratkaisuihin Vanhemmuus kahden kulttuurin perheissä Vanhempien erilaiset tavat olla isä ja äiti haastavat kaksikulttuurisen parisuhteen. Useimmilla lastenkasvatus ei kuitenkaan aiheuta ristiriitoja. Arjessa tarvitaan silti halua ja taitoa tehdä kompromisseja tavallista enemmän. Perheessä juhlitaan myös sulassa sovussa ramadania sekä joulua. Joulukuusesta jouduin käymään pitempää vääntöä mutta sain lopulta periksi. Lasten on tärkeää tuntea molempien vanhempien kulttuuritaustoja. Vuoden 2012 Väestöliiton perhebarometrissa tutkittiin kaksikulttuurisia avioliittoja eli kotimaankielisten solmimia liittoja vieraskielisten kanssa. Yksi näissä liitoissa askarruttavista asioista on vanhemmuus ja lastenkasvatus: miten erilaiset kulttuuritaustat sovitetaan yhteen kasvatuskysymyksissä? Kasvatustavat poikkeavat eri puolilla maailmaa Kulttuurierot kasvatustavoissa liittyvät muun muassa vauvan tai lapsen käsittelyyn, kommunikointiin hänen kanssaan ja vanhempien ja lasten väliseen auktoriteettisuhteeseen. Toinen haluaa vaikkapa kantaa vauvaa koko ajan sylissään, toisen mielestä käytäntö on lapsen opettamista huonoille tavoille. Toisen mielestä lapsen kuuluu muuttaa omilleen täysi-ikäistyttyä ja toisen mielestä lapsen on asuttava vanhempiensa kanssa ainakin omaan avioitumiseensa saakka. Kun lapsia kasvatetaan hyvinkin erilaisiin ihanteisiin perustuen ja erilaisin käytännön tavoin, ajatellaan vanhemmuuden kaksikulttuurisissa liitoissa johtavan herkästi riitoihin. Kasvatus miinakenttänä? Monissa tapaustutkimuksissa onkin esitetty juuri lastenkasvatuksen olevan kompastuskivi monissa kahden kulttuurin liitois- 15 Pari&Perhe

16 sa. Esimerkiksi Larissa Remmenickin tutkimilla venäläis-israelilaisilla pareilla oli jatkuvia riitoja siitä, millaisia arvoja heidän lastensa pitäisi omaksua. Venäläiset vaimot halusivat opettaa lapsilleen hyviä käytöstapoja, aikuisten kunnioittamista ja pidättäytymistä suuttumuksen ilmauksista. Israelilaispuolisot puolestaan kokivat tällaisen kasvatustavan liian ehdottomaksi ja halusivat korostaa itseilmaisua ja auktoriteettivastaisuutta. Tavallisia kiistoja aiheuttavia aiheita vanhempien kesken olivat myös ruokailutavat, television katsominen, tietokoneen käyttö, yökyläilyt kavereilla ja taskurahat. Myös perhebarometri kyselytutkimuksen vastaajat pohtivat mahdollisia lastenkasvatukseen liittyviä ongelmia. Neuvoksi kaksikulttuurisia liittoja solmiville esimerkiksi ehdotettiin, että heidän pitäisi keskustella ja sopia kasvatuskysymyksistä jo ennen kuin lapset syntyvät. Monet korostivat sitä, ettei pidä sännätä nopeasti lapsia tekemään, vaan ensin on hyvä tutustua toiseen kunnolla: Eläkää yhdessä muutama vuosi ja tutustukaa toisiinne ennen lasten hankkimista. Lastenkasvatuksesta nousevia ongelmia pidettiin lähes itsestäänselvyytenä. Naiset (397) Miehet (391) Perhebaro 2008: suom-suom liitossa Naiset (122) Miehet (103) Perhebaro 2012: Kaksikult. liitossa Tyytyväinen vanhemmuuteensa 0,89 0,91 0,81 0,92 0,08 0,11 0,09 0,19 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Tyytymätön vanhemmuuteensa 4 Kaksikulttuurisissa liitoissa elävät suomalaismiehet ovat tyytymättömämpiä vanhemmuuteensa kuin tavanomaisessa liitossa elävät suomalaismiehet. (Lähde: Perhebarometri 2012) Kasvatusko riidanaihe? Tutkimuksessa tiedusteltiin muiden aiheiden ohella, kuinka usein vastaajalla on ristiriitoja lastenkasvatuksesta. Kävi ilmi, että kaikista vastaajista 29 prosentilla oli näitä riitoja. Suomalaisia liittoja koskevassa tutkimuksessa (Perhebarometri 2007) sama osuus vastaajista ilmoitti riitelevänsä kasvatuksesta. Pintaa hieman raaputtaessa käy kuitenkin ilmi, että suomalaisnaiset kahden kulttuurin liitoissa kokevat jonkin verran enemmän riitoja kasvatuksesta kuin suomalaisvaimot keskimäärin. Erityisesti ne naiset, joiden puoliso on syntynyt Afrikan mantereella, kokevat kasvatuskiistoja muita enemmän. Kyselytutkimuksen tuloksista riippumatta osalla kaksikulttuurisista pareista voi toki olla vakaviakin kiistoja kasvatuksesta. Ne eivät kuitenkaan ole niin yleisiä näiden parien elämässä kuin usein ajatellaan. Useimmat näyttävät kykenevän sovittelemaan erilaiset näkemyksensä arjen sovitteluratkaisuissa. Eri kulttuuritaustoja on vain helppo syyttää riitojen ilmetessä. Isät tyytymättömämpiä vanhemmuuteensa Olipa ristiriitoja kasvatuksesta puolison kanssa tai ei, tyytymättömyys omaan vanhemmuuteen voi viitata kasautuviin vaikeuksiin perheessä. Näyttää siltä, että kaksikulttuurisessa avioliitossa elävät suomalaisisät ovat muita suomalaisisiä tyytymättömämpiä vanhemmuuteensa. Heistä 19 prosenttia ilmaisee tyytymättömyyttä. Suomalais-suomalaisissa avioliitoissa elävistä miehistä tyytymättömiä on 11 prosenttia. Tämä tyytymättömyys voi liittyä siihen, että kaksikulttuurisissa lapsiperheissä on runsaasti uusperheitä. Lisäksi taustalla voi olla kulttuurieroja, joiden vuoksi miehen on ehkä vaikeaa löytää itseään tyydyttävää tapaa olla isä. Olisi tärkeää, että perhepalveluissa huomioitaisiin myös kaksikulttuuristen liittojen isät entistä paremmin. Tilastokeskuksen mukaan kaksikulttuuristen liittojen jälkeläisiä on nyt jo yli ja heistä suurin osa on alle 15-vuotiaita. On parien ja lasten etu, että isyydestä tulisi näissä liitoissa entistä tyydyttävämpi kokemus. Kaksikulttuurisuus on parien mielestä lapsille ennen kaikkea antoisaa: Pitäkää molempien kulttuuria/kieltä esillä. Lapsista kasvaa suvaitsevaisia, ulospäin suuntautuneita, sosiaalisia, positiivisia maailmankansalaisia (nimimerkillä Kokemusta on). Kaksi kulttuuria on rikkaus, ei taakka! Minna Säävälä ja Lassi Lainiala Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot. Perhebarometri Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E 46/ Lainaukset Perhebarometri 2012 kyselyvastauksista. Kirjoittajat Minna Säävälä on erikoistutkija ja Lassi Lainiala perhetutkija Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksessa. 16 Pari&Perhe

17 Perhe Teksti Miina Keski-Petäjä Kuvat Väestöliiton kuva-arkisto Abortintorjuntaa ennen ja nyt 1950-luvulla abortti myönnettiin tiukoilla perusteilla Suomessa raskaudenkeskeytyksen voi nykyisin saada, jos lapsen synnyttäminen ja hoito on kohtuuton rasitus. Samoin se on mahdollista, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta, nainen on alle 17- tai yli 40-vuotias, naisella on jo neljä lasta tai lapsen epäillään olevan vammainen. Nykyinen aborttilainsäädäntömme tuli voimaan vuonna Tätä ennen Suomen ensimmäinen aborttilaki vuodelta 1950 oli sallinut raskaudenkeskeytyksen vain tiukoin perustein. Abortti oli mahdollista saada terveydellisistä syistä kahden laillistetun lääkärin luvalla. Eugeenisin perustein abortti oli myönnettävissä, jos lapsella epäiltiin olevan jokin synnynnäinen vika tai sairaus. Eettisin perustein abortin saattoivat saada alle 16-vuotiaana raskaaksi tulleet sekä raiskauksesta raskaaksi tulleet naiset. Raiskaus vaati kuitenkin rikosilmoituksen tekoa ja syytteen nostamista, usein myös tuomiota. Sosiaalinen aborttiperuste ei lukeutunut vuoden 1950 lakiin. Lääkäreiden oli kuitenkin mahdollista huomioida sosiaalisia syitä, kun aborttia saattoi suositella terveydellisistä syistä. Vuoden 1950 aborttilaki luotiin ratkaisemaan laittomien aborttien ongelmaa. Oikeushistorioitsija Kaijus Ervastin arvion mukaan laittomia abortteja tehtiin ja 1940-luvuilla vuosittain Tiukalla aborttilailla pyrittiin minimoimaan sekä laittomat että lailliset abortit ja näin kohottamaan sotien jälkeistä syntyvyyttä. Väestöliitto, joka vuonna 1941 oli perustettu turvaamaan maan väestönkasvua, oli aktiivisesti vuoden 1950 lain takana. Liitto otti Lääkintöhallituksen alaisena vastuun abortintorjunnasta ja perusti tätä työtä varten sosiaalineuvoloita Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Neuvoloiden tehtävänä oli vastaanottaa raskautensa vuoksi vaikeuksissa olevia naisia ja avun ja valistuksen keinoin kannustaa heitä synnyttämään ja kasvattamaan lapsensa. Neuvolat vastaanottivat vuosittain naista. Aiemmasta neuvolatoiminnasta poiketen myös yksinäiset naiset saattoivat saapua näiden kolmen neuvolan vastaanotolle. 17 Pari&Perhe

18 Potilasarkistot tutkimuskäyttöön Kun Väestöliitto 2010-luvulla avasi Tampereen sosiaalineuvolan potilasarkistot tutkimuskäyttöön, hahmottui potilasasiakirjoista satojen aborttia toivoneiden suomalaisnaisten elämäntarinoita. Vuosina 1955 ja 1968 neuvolassa asioineet naiset olivat lähes poikkeuksetta alempaa sosiaaliluokkaa, työläisnaisia ja maataloustyöväkeä. Suurin osa naisista oli naimisissa, ja etenkin vuonna 1955 heidän lapsilukunsa oli suuri. Naiset huolehtivat yksin lapsista ja kodista, jopa elannosta. Miehet olivat usein tavalla tai toisella poissa: menehtyneet sodassa, sairaita, työlaitoksissa, vankilassa, alkoholisoituneita tai väkivaltaisia. Neuvolassa naisten tilanteita ymmärrettiin, mutta heitä kannustettiin jaksamaan. Aborttia hakeneista naisista 26 prosenttia vuonna 1955 ja 37 prosenttia vuonna 1968 sai pyyntöönsä myönteisen päätöksen Väestöliiton sosiaalineuvoloista. Osa naisista myöntyi vastaanottamaan yhden lapsen vielä. Kaikki kielteisen päätöksen saaneet naiset eivät kuitenkaan välttämättä alistuneet osaansa. Aikalaisselvitysten mukaan Helsingin sosiaalineuvolan alkuaikoina vain 60 prosenttia kielteisen päätöksen saaneista naisista synnytti lapsensa. Vuoden 1968 aborttilakikomitean mietinnössä puolestaan arvioitiin, että vuonna 1966 tehtiin laitonta aborttia. Eriarvoisuutta abortinhakijoiden kesken Tiukasta laista huolimatta osa naisista löysi siis keinot pysyä päätöksessään. Neuvolassa tämä näkyi 1960-luvulla jopa siten, että sitkeimmät saivat tarpeeksi vaadittuaan lääkäreiltä aborttipuollon. Lääkärien harkintavalta oli suurta, mikä jätti naiset aborttitoiveineen keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan. Erityisesti tasa-arvo jäi toteutumatta eri sosiaaliluokkien välillä: Rikkaimmilla oli todennäköisesti varaa kalliimpien yksityislääkäreiden aborttilausuntoihin tai suorittaa laittomat abortit vähävaraisia naisia turvallisemmin. Väestönkasvun tavoite jäi köyhempien harteille. Heillä oli vaihtoehtoja vähemmän. Kaikki lait ovat aikansa tuotteita. Vuoden 1950 aborttilaki johti epäonnistuttuaan uuteen lainsäädäntöön, jonka syntymistä 1960-luvun muuttunut aateilmasto edesauttoi. Abortin sosiaalisin perustein salliva laki tuli voimaan kesäkuussa Yli 40 vuotta myöhemmin sama aborttilainsäädäntö on edelleen voimassa. Käytännössä abortin saa nykyisin aina. Suomessa keskeytykselle täytyy kuitenkin esittää peruste toisin kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, joissa abortti voidaan suorittaa pelkästä naisen pyynnöstä. Arka ja haasteellinen kysymys Aborttikysymys on arka ja haasteellinen, sillä siinä asettuvat vastakkain yksilön ja yhteiskunnan intressit, ja lisäksi siinä otetaan kantaa eettiseen kysymykseen sikiön ihmisarvosta. Sotien jälkeisessä Suomessa keskiöön nostettiin väestöpoliittinen tavoite, joka ei mahdollistanut naisen oikeutta päättää luvun muuttuneessa kulttuurisessa ilmastossa aborttilain katsottiin epäonnistuneen naisten itsemääräämisoikeuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Anglosaksinen keskustelu on paneutunut suomalaista keskustelua enemmän naisen oikeuteen päättää syntymättömän lapsen elämästä. Lähi-idässä, suuressa osassa Afrikkaa ja osassa Etelä-Amerikkaa abortti on tänä päivänä laiton, ellei äidin henki tai terveys ole vaarassa. Olemme kuluvana vuonna saaneet lukea aikomuksista kaventaa naisten oikeutta vapaaseen aborttiin myös Itä- ja Etelä-Euroopassa. Aborttilainsäädännön kiristämisen taustalla on edelleen väestöpolitiikkaa sekä näkemyksiä sikiön ihmisarvosta. Argumentointi muistuttaa hämmästyttävän paljon Suomen aborttilakeja edeltäneitä keskusteluita. Raskauden keskeytystä toivoville naisille lainsäädännön perusteluilla ei kuitenkaan ole merkitystä: Kuten monet suomalaisnaiset muutama vuosikymmen sitten, vähemmän kehittyvien maiden naiset ovat köyhiä ja vailla ehkäisyä ja vaihtoehtoja. Kirjallisuutta: Miina Keski-Petäjä. Aborttitoiveet ja abortintorjunta. Raskaudenkeskeytyksen hakeminen lukujen Suomessa. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E 45/2012. Kirjoittaja on tutkinut abortin sosiaalihistoriaa Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksessa. 18 Pari&Perhe

19 Nuoret Teksti Sirpa Kurvinen Kuvat Timo Raunio Sugar Daddy rankka tarina nuorten houkuttelusta seksiin Kouluille suunnattu puhutteleva näytelmä ja draamatyöpaja pohjautuvat nuorten todellisuuteen. Seksiin houkuttelua kohtaavat tuhannet nuoret arjessaan. -vuotias tyttö ihastuu itseään kymmenen vuotta vanhempaan mie- 14 heen. Aluksi juodaan vain kahvit, mutta hiljalleen tapaamisten luonne muuttuu. 14-vuotias poika juttelee netissä toisen pojan kanssa niitä näitä, kunnes toinen osapuoli haluaakin kuvia ja kokeilla yhdessä juttuja eikä olekaan teini. Esimerkit ovat nykynuorten todellisuutta ja asetelmana myös nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevässä Sugar Daddy -näytelmässä sekä draamatyöpajoissa. Sugar Daddy esitettiin marraskuun lopulla kahtena iltana Kansallisteatterin Willensaunassa ja on suunniteltu kiertäväksi esitykseksi koului- 19 Pari&Perhe

20 hin, nuorten kanssa toimiviin yhteisöihin ja asiantuntijoille. Kovia lukuja nuorten häirinnästä Tuhannet teinit joutuvat kohtaamaan seksuaalisia ehdotuksia, houkuttelua seksuaalisiin tekoihin, seksin ostoyrityksiä tai seksin vaihtamista tavaroihin. Kyseessä ei ole vain arvio. Vuoden 2011 kouluterveyskyselyssä on yli yläaste-, lukio- ja ammattioppilaitosnuoren vastaukset, ja niiden mukaan viidestä yhdeksään prosentille tytöistä ja kahdesta kolmeen prosentille pojista oli tarjottu rahaa tai jotain muuta vastineeksi seksistä. Tulos tarkoittaa useita tuhansia nuoria, joille aikuiset ehdottavat tai tekevät sopimattomia asioita. Ostoehdotusten lisäksi nuoret törmäävät myös netissä seksuaaliseen häirintään, suoriin seksipuheisiin ja ehdotuksiin kuvista tai live-esityksistä. Samaisen kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalista häirintää nimittelyä, härnäystä, koskettelua oli kokenut yläasteikäisistä tytöistä 49 prosenttia, pojistakin 40 prosenttia. Luvussa on mukana kaikenlainen koettu häirintä, niin toisten nuorten kuin aikuistenkin tekemänä. Nuorille voimaa selättää todellisuuden sugardaddyt Karuista faktoista sai alkunsa nuorten teatteri- ja media-alan osaajien sekä Väestöliiton yhteistyö, jonka tuloksena syntyi puhutteleva ja rankkaa aihepiiriä avoimesti käsittelevä Sugar Daddy. Väestöliiton Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksen seksuaaliterapeutti Kirsi Porras sanoo, että tosielämän sugardaddyt ovat sekä miehiä että naisia. He ovat yleensä tavallisen tuntuisia aikuisia. Nuori saattaa tuntea kyseisen henkilön ainakin välillisesti. Nettikontaktit tekeytyvät muuksi, mitä ovat. Jos nuori on suostunut rahaa ja tavaroita vastaan seksiin tai katsomaan aikuisen puuhia, hän saattaa ajatella, että eihän tuo nyt mitään haittaa, saan helposti kaikkea kivaa. Nuori ei välttämättä tajua, että aikuinen tekee rikoksen. Vaihtokauppaa ei osata mieltää seksin myymiseksi. Paha olo iskee myöhemmin. Suomen lain mukaan seksin ostaminen alaikäiseltä, oston yritys tai seksin vaihtaminen tavaroihin on rikos. Se on rikos myös silloin, kun nuori itse on ollut aloitteellinen tai jotenkin provosoinut aikuista. Esityksen luojat, teatteripedagogit Timo Raita ja Hanna Lekander opettavat teatteri-ilmaisua yläaste- ja lukioikäisille nuorille. Hanna Lekander kertoo, että alun perin idea näytelmään lähti hänen tekemistään havainnoista, kuinka tyttöjen pukeutumis- ja ulkonäkökulttuuri on muuttunut kovin rohkeaksi ja provosoivaksi. Tyttöjen täytyy olla tietynlaisia. Samaan aikaan uutisoitiin myös nuorista tytöistä, jotka kauppakeskuksissa suostuvat seksiin vaatteita ja tavaroita vastaan. Taustatyö tehtiin huolellisesti. Keskustelut asiantuntijoiden kanssa avasivat tekijöille todellisuuden koko laajuudessaan, muun muassa tosiasian, että myös pojat joutuvat uhreiksi. Materiaalin pohjalta syntyi fiktiivinen tarina, jossa aihetta pyritään käsittelemään mahdollisimman totuudenmukaisesti. Vastuu itsestä, vastuu toisista Näytelmän tarkoitus on tekijöidensä mielestä toimia ennen kaikkea keskustelun avaajana. Siksi näytelmässä ei ole loppua, vaan se päättyy tilanteeseen, jossa kukin voi valita monesta tiestä. Loppuratkaisu herätti myös tekijöissä paljon keskustelua ja pohdintaa. Näytelmässä liikutaan vaikeilla rajapinnoilla, joihin ei ole valmiita vastauksia. Erilaisten näkemysten ja pohdintojen ja ristiriitaisten viestien tuoma tunne oli hieno ja liikuttava hetki myös meille tekijöille, Timo Raita sanoo. Raidan mukaan näytelmän taustalla on yhteisvastuun ajatus. Ajatus siitä, että kouluissa, työpaikoilla, nuorten omissa joukoissa, kavereiden kesken, voidaan käsitellä vastuun ajatusta vastuuta itsestä, vastuuta kavereista, vastuuta lähimmäisistä. 3 Hanna Lekander kertoo, että alun perin idea näytelmään lähti hänen tekemistään havainnoista, kuinka tyttöjen pukeutumis- ja ulkonäkökulttuuri on muuttunut kovin rohkeaksi ja provosoivaksi. 20 Pari&Perhe

21 2 Näytelmässä liikutaan vaikeilla rajapinnoilla, joihin ei ole valmiita vastauksia. Erilaisten näkemysten ja pohdintojen ja ristiriitaisten viestien tuoma tunne oli hieno ja liikuttava hetki myös meille tekijöille, Timo Raita sanoo. Moni nuori ajattelee, että tapahtunut oli oma moka. Näinhän asia ei ole, vaan aikuinen on aina vastuussa, Lekander muistuttaa. Draaman avulla oppimista Teatteri-ilmaisu on nuorille hyvä väylä oppia sosiaalisia taitoja ja käsitellä vaikeita asioita. Halusimme tehdä tästä pidempiaikaisen projektin ja viedä kouluille jotain, joka laajentaisi nuorten käsitysmaailmaa. Tämä on haastava ja vaikea aihe, mutta meistä teatterilla on tässä hyvä rooli, sillä näin nuoret pääsevät kohtaamaan ja työstämään asian turvallisessa ympäristössä, Timo Raita perustelee. Työpajaan osallistuu kerrallaan parisenkymmentä nuorta. Esityksen pohjalta käydään aihetta ja tilanteita läpi, tehdään kohtauksia uudelleen ja tutkitaan, mitä henkilöt ajattelevat. Jokainen voi osallistua sen verran kuin haluaa tai pystyy. Voi myös vain seurata, mitä tapahtuu. Mahdollisesti työpajoissa on läsnä myös asiantuntija vastaamassa nuorten kysymyksiin. Hanna Lekander pitää hankkeessa tärkeimpänä sitä, että asiasta puhutaan. Että nuoret voivat käsitellä aihetta ja kohtaamiaan tilanteita voivatko he sanoa EI. Samoin he joutuvat pohtimaan, mikä on heidän oma vastuunsa ja mikä on aikuisen vastuu. Meistä tekijöistä olisi tosi tärkeää, että näytelmä pääsisi mahdollisimman moniin kouluihin, jotta mahdollisimman monet nuoret sen näkisivät. Jos on nähnyt näytelmän ja ehkä osallistunut työpajaankin, voi tositilanteessa muistaa helpommin, mitä voi tehdä. Samalla näytelmä on myös opettajille hyvä apuväline keskusteluun. Sugar Daddy, lisätiedot ja esitystiedustelut: sdprojekti.blogspot.fi ja facebook.com/sdprojekti Hyväksikäytettyä nuorta ei saa syyllistää Seksuaaliterapeutti Kirsi Porras sanoo, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi koitua nuorelle huomattavan pitkäkestoisia seurauksia. On pieni voitto, kun nuori uskaltaa tulla juttelemaan ongelmistaan. Kirsi Porras painottaa voimakkaasti, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aina mahdollista eheytyä ja toipua. Apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea. Matalan kynnyksen netti- ja puhelinpalvelut auttavat alkuun. Ensin nuori saattaa yrittää kieltää mielessään tapahtuneen tai vähätellä sitä. Sitten hänelle saattaa tulla ahdistusta, unihäiriöitä tai keskittymiskyvyttömyyttä. Myöhemmin häpeän tunne voi nousta esiin monella tavoin. Voi tuntea itsensä arvottomaksi. Ihmiseen voi kehittyä kiltteyden syndrooma, jolloin on vaikea pitää omia rajoja, ja silloin helposti suostuu kaikkeen, mitä kumppani vaatii. Hyväksikäytön teema ikään kuin jatkuu. Saattaa olla vaikea sitoutua yhteen ihmiseen. Hyväksikäytetty ihminen saattaa tuntea olevansa jonkinlainen magneetti, vetävänsä puoleensa tietynlaisia tyyppejä. Hän saattaa pohtia, näkyykö hänestä päällepäin jotain viestiä. Kirsi Porras huomauttaa, että myös päihteistä haetaan helpotusta selittämättömään pahaan oloon. Nuori arvostaa kuuntelevaa ja ymmärtävää aikuista, joka tukee eikä syyllistä. Kiitä nuorta aina, kun hän osoittaa luottamusta ja uskaltaa tulla selvittämään ongelmaa, on Kirsi Portaan neuvo. Lisätietoja: Väestöliiton Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskus, puh Pari&Perhe

22 Nuoret Teksti Tuija Rinkinen Kuvat Rhinoceros Oy Mitä nuoret haluavat tietää seksuaaliterveydestä? Nuoruuden yksi keskeinen kehitystehtävä on seksuaalisuuden haltuunotto. Murrosiässä nuori kokee seksuaalisuuteen liittyvät asiat ensimmäistä kertaa omakohtaisesti. Kehon muuttuminen lapsesta kohti aikuisuutta herättää hämmennystä ja epävarmuutta. Nuori alkaa kiinnostua ikätovereistaan sekä ihastua näihin. Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena oli kuvata seksuaaliterveyteen liittyviä nuorten kysymyksiä Väestöliiton Internet-palvelussa. Tutkimusaineistoni koostui vuosina 2002, 2004 ja 2008 julkaistuista 1 015:sta nuorten lähettämästä viestistä. Nämä viestit sisälsivät erilaista kysymystä seksuaaliterveydestä. Kysyjistä noin puolet oli tyttöjä, neljännes poikia ja yhdessä neljäsosassa viesteistä ei käynyt ilmi kysyjän sukupuoli. Nuorin kysyjä oli 11- ja vanhin 17-vuotias. Oireet ja ongelmat kiinnostavat eniten Valtaosa nuorten kysymyksistä käsitteli seksuaalista toimintaa, mieheksi ja naiseksi kasvamista ja raskautta. Seksitaudeista, seurustelusta ja seksuaalisuudesta terveystarkastuksissa kysyttiin huomattavasti vähemmän. Nuoria kiinnosti muun muassa seksin tekeminen (erilaiset seksitavat), seksiin valmistautuminen, murrosiän kehitys, kehon ja erityisesti sukupuolielimien ulkonäkö, raskauden ehkäisy, raskaaksi tuleminen ja sen varmistaminen. 22 Pari&Perhe

23 Yllättävää nuorten kysymyksissä oli kova tarve saada tietää ongelmista ja oireista. Erityisen paljon nuoret kuvasivat erilaisia seksuaalielämään sekä omaan kehoon liittyviä pulmia. Seksikysymykset käsittelivät esimerkiksi vaikeuksia itsetyydytyksessä, kiihottumisessa, orgasmin saamisessa ja yhdynnässä. Kehoon ja sen toimintaan liittyvissä ongelmissa huomattava osa kysymyksistä käsitteli sukupuolielimiä. Hankaluuksia kuvattiin myös raskaudenehkäisyn käytössä, kuten hormonaalisen ehkäisyn aiheuttamia sivuvaikutuksia. Erilaisia vaikeuksia ennakoitiin, vaikka nuori ei olisi vielä edes aloittanut seksielämäänsä tai käyttänyt mitään ehkäisymenetelmää. Oireet tulivat erityisesti esille raskauden ja seksitautien varmistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Nuoret toivoivat, että oireista tai niiden puuttumisesta voisi päätellä seksitaudin tarttumisen tai raskaaksi tulemisen. Vaikuttaa siltä, että osalle perustiedot näistä aiheista olivat hyvin puutteellisia. Osalle tuntui olevan hyvin epäselvää se, millaisissa tilanteissa voi tulla raskaaksi tai seksitauti voi tarttua. Toisaalta, osalla nuorista perustiedot raskaudesta, sen ehkäisystä sekä seksitaudeista olivat hallinnassa, ja he toivoivat vieläkin syvällisempää ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Fakta Väestöliitossa on toiminut nuorille suunnattu Internet-palvelu vuodesta Palvelussa nuoret ovat voineet esittää seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä ja käydä kahdenkeskisiä keskusteluja Väestöliiton asiantuntijoiden kanssa. Palvelu on anonyymi ja siinä on vastattu yli 3 000:een nuorten esittämään viestiin. Eritasoista tiedon tarvetta Kysymyksiä esittäneet nuoret olivat eriikäisiä ja seksuaalisen kehityksen eri vaiheissa, joten tiedon tarve seksuaaliterveysaiheista oli luonnollisesti eritasoista. Nuorten tiedontaso seksuaaliterveydestä paranee iän myötä ja on myös yhteydessä koulumenestykseen. Nuoret osoittivat kysymyksissään hyvin monipuolisia ja monitasoisia tiedon tarpeita. Osa nuorista tarvitsi vielä perustietoja seksuaaliterveysasioista, kun taas osa toivoi vieläkin seikkaperäisempää tietoa. Yhteistä kaikille viesteille oli se, että nuoret toivoivat kysymyksissään erilaisten käsitteiden määrittelyä, ilmiöiden tarkkaa kuvaamista sekä tietoa asioiden normaalisuudesta, hyväksyttävyydestä sekä aikuisten suhtautumisesta nuorten asioihin. Seksuaalikasvatusta tarvitaan eri menetelmin Kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten mukaan nuorten näkökulmaa seksuaalikasvatuksessa on painotettu hyvin vähän. Usein kasvatuksen kriteerit ja sisällöt ovat aikuisten tuottamia. Aikaisemmasta tutkimuksesta on selvinnyt, että nuoret kokevat seksuaaliaiheiden käsittelyn monilta osin ongelma- ja riskikeskeisenä: Kasvatuksessa on keskitetty liiaksi negatiivisten seurausten välttämiseen, siinä painotetaan liikaa biologista näkökulmaa, eikä siinä huomioida nautintoa. Nuorten omien tiedontarpeiden tunnistaminen seksuaalikasvatuksessa on tärkeää, jotta kasvatus koettaisiin motivoivaksi. Nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen tarvitaan monipuolisia seksuaalikasvatuksen menetelmiä kuten kampanjoita, seksuaaliopetusta koulussa sekä seksuaalineuvontaa niin kasvotusten kuin Internetissä. Seksuaalivalistus- ja opetus soveltuvat yleisen tiedon tarjoamiseen. Seksuaalivalistusmateriaaleissa, esimerkiksi informaatiolehtisissä, on hyvä käsitellä niin perusasioita kuin yksityiskohtaista tietoa seksuaaliterveydestä nuorille ymmärrettävällä kielellä sekä käsitteillä. Myös luokkaopetuksessa on hyvä käsitellä niitä teemoja, jotka ovat nuorille merkityksellisiä. Haasteellista luokkatilanteessa on kuitenkin se, että oppilaiden seksuaalinen kehitys on eriaikaista: toinen oppilas toivoisi jo tietoa seksiin valmistautumisesta ja tekemisestä, kun taas toinen ei halua edes ajatella vielä seksiä jonkun toisen kanssa. Siksi aiheiden käsittely vaatii sensitiivisyyttä. Enimmäkseen intiimejä asioita Suurin osa nuorten esittämistä kysymyksistä Internet-palvelussa olivat hyvin omakohtaisia ja intiimejä. Tällaisten henkilökohtaisten asioiden käsittely julkisessa tilanteessa ei ole suotavaa. Näitä kysymyksiä tulee käsitellä kahdenkeskisessä seksuaalineuvonnassa ammattilaisen kanssa. Nuoret eivät välttämättä ota oma-aloitteisesti puheeksi mieltä askarruttavia seksuaaliterveysasioista, joten ammattilaisen kannattaa niistä kysyä aktiivisesti. Tuija Rinkinen. Nuorten kysymyksiä seksuaaliterveydestä Väestöliiton Internet-palvelussa. Väestöliiton Väestöliitontutkimuslaitoksen julkaisusarja D 54/ Kirjoittaja on Väestöliiton Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskuksen päällikkö. 23 Pari&Perhe

24 Maailma ja me Teksti Hilkka Vuorenmaa Kuva presidentti Tarja Halosen toimisto/leena Louhivaara Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten oikeudesta omaan seksuaalisuuteen, seksuaaliidentiteettiin ja -olemukseen, kertoo presidentti Tarja Halonen Pari&Perhe-lehdelle antamassaan haastattelussa. Hänet ja Mosambikin entinen presidentti Joaquim Chissano on nimitetty rinnakkaispuheenjohtajiksi seksuaaliterveys ja -oikeuskysymyksiin keskittyvään korkean tason toimikuntaan (High-Level Task Force for ICPD). Tämä vasta-asetettu toimikunta antaa presidentti Haloselle mahdollisuuden edistää näitä asioita. Toimikunta lanseerattiin virallisesti New Yorkissa, YK:n yleiskokouksen yhteydessä Sen tarkoitus on edistää seksuaaliterveys- ja -oikeuskysymyksiä osana kestävän kehityksen suunnittelua. Maailman väestömäärä on nyt 7 miljardia. Lisää suita tulee ruokittavaksi joka vuosi. Ennusteen mukaan vuonna 2050 meitä on jo 9 miljardia. Toimikunnan tehtävä ei ole vain vanhakantainen perhesuunnittelun edistäminen ja syntyvyyden säännöstely, presidentti Halonen korostaa. Jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja lasten hankinnasta 24 Pari&Perhe

25 Useimpien naisten ja miesten tavoitteena on tulla isiksi ja äideiksi, mutta se on asia, joka tulee olla kunkin ihmisen omassa päätösvallassa. Lasten tulee saada syntyä tähän maailmaan toivottuina ja nimenomaan lapsina eikä esimerkiksi poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi. Mikäli lapsia ei haluta, tiedot ja keinot raskauden ehkäisemiseksi tulee olla kaikkien saatavilla, Halonen muistuttaa. Totuus kuitenkin on, että tämän aihealueen sopimuksia on vaikea saada aikaan. Tuntuu, että kehitys on siltä osin pysähtynyt, ellei jopa mennyt taaksepäin, Halonen harmittelee. Ei saada keskustelua aikaiseksi, vaan osapuolet inttävät oman mielipiteensä puolesta. Tämän toimikunnan voimin pyritään purkamaan tätä tilannetta ja selvittämään, voitaisiinko löytää keskustelevampi ja sitä kautta tuloksellisempi ilmapiiri edistää asioita väestönkehityksen alueella. Aktiivinen joukko maita Toimikunnan perustamisen takana on ollut aktiivisia maita, joiden joukossa Suomi yhdessä muun muassa Tanskan ja Hollannin kanssa. Kansainvälisistä järjestöistä aloitteentekijöinä ovat olleet YK:n väestörahasto, UNFPA ja Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestöjen liitto, IPPF. Toimikunta on itsenäinen, mutta sillä on YK:n tunnustus. Toimikunta on laaja, noin 20 henkilöä käsittävä neuvottelukunta, joka on maantieteellisesti edustava. Jäseninä on päättäjiä, asiantuntijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajia, nuoria aktivisteja. Kaikkien jäsenten edellytetään edistävän aktiivisesti toimikunnan ajamia asioita niin globaalilla, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla. Tarja Halosen vetämän toimikunnan tavoitteena on vahvistaa poliittista sitoutumista ja saada yhteiskunnallista tukea seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutumiselle kaikkien kohdalla. Samoin tarkoitus on saada ne sisällytettyä vahvasti mukaan uusiin kehitystavoitteisiin. Miksi juuri nyt? Syitä toimikunnan perustamiselle juuri nyt on kaksi: kestävän kehityksen yksi tärkeä osa-alue, eli väestönkehitys, ei ole saanut riittävästi huomiota kehityskysymyksiä käsiteltäessä ja vuosituhattavoitteet tulevat takarajalleen vuonna Silloin astuvat voimaan uudet kestävän kehityksen tavoitteet. Niitä alkaa laatia sitä varten asetettava eri maiden edustajista koottu työryhmä. YK:n kansainvälinen väestöja kehityskonferenssi sai vuonna 1994 Kairossa aikaan edistyksellisen toimintaohjelman. Siinä väestönkehitystä tarkasteltiin lähtökohtana ihmisoikeus ja painotettiin yksilöiden oikeutta itse päättää omasta seksuaalisuudesta ja omien lasten hankinnasta. Keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi pitää maailmanlaajuisesti taata kaikille tarvittava tieto, palvelut ja ehkäisymenetelmät. Usein tapahtuu niin, että kun kansainvälinen kokous onnistuu, niin sitä seuraa usein myös vastustusta, Halonen toteaa. Näin kävi Kairon väestö- ja kehityskonferenssin sekä Pekingin naisten asioiden (1995) kokousten jälkeen. Kokousten teema on sensitiivinen ja näiden lähes kahden vuosikymmen aikana keskusteluyhteys asian puolestapuhujien ja vastustajien kesken on kadonnut, Halonen kiteyttää. Monia globaaleja prosesseja Tällä hetkellä on meneillään monia globaaleja prosesseja: YK:n kestävän kehityksen huippukokous kokoontui kesäkuussa. Kairon väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma saavuttaa 20-vuotisen takarajansa vuonna Pekingin naisten asiain konferenssin toimintaohjelma tekee samoin vuonna Vuosituhattavoitteet tulevat takarajalleen myös Näihin prosesseihin vaikuttamiseksi on perustettu useita muitakin aloitteita, jotka suuntaavat katseensa vuoteen 2015 ja sen yli. Halosen ja Chissanon toimikunnan tavoitteena on yhteistyö. Presidentti Halonen tuntee paljon vaikuttajia, muun muassa erityisen hyvin YK:n korkeantason post-mdg-paneelin rinnakkaispuheenjohtajista Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleafin. On sovittu, että keskusteluissa pidetään yhteyttä, Halonen vakuuttaa. Myös Suomessa presidentti Halonen on jo tavannut alan toimijoita, kuten Väestöliittoa ja muita järjestöjä ja tahoja, jotka aktiivisesti toimivat seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi. Hän toivoo, että suomalaiset olisivat aktiivisia edistämässä niitä myös maailmanlaajuisesti, ei vain Suomessa. Vuosituhattavoitteet yhä kehityksen kivijalka Presidentti Halonen korostaa, että vuosituhattavoitteet ovat yhä edelleen kehityksen kivijalka, jolle kestävän kehityksen pitää rakentua. Ne ovat ainoa globaali ohjelma, jossa sosiaalinen ulottuvuus on olemassa. Se malli näyttää myös toimivan, vaikka ei olekaan täydellinen, hän painottaa ja lisää, että virheistä pitää ottaa oppia. Kun laaditaan uusia kestävän kehityksen tavoitteita, on tärkeää, että ne ovat koskevat kaikkia maita ja kaikki ovat vastuussa niiden saavuttamisesta. Ajattelu, jonka mukaan pohjoinen olisi yksinään vastuussa kehityksen eteenpäin menosta, on jäänyt taakse. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä, yleensä korostetaan, että pohjoisessa on luovuttava liikakulutuksesta ja etelässä hillittävä väestön liikakasvua. Asia ei ole niin yksinkertainen. Maiden ajattelutapa, kulttuuri ja kehitysaste ovat erilaisia. Keskiluokkaisten kehitysmaiden, kuten Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan, on yhä enemmän otettava vastuuta omasta lisääntyvästä kulutuksestaan. Kun puhutaan ihmisten seksuaaliterveydestä ja erityisesti seksuaalioikeuksista, jako ei silloinkaan ole pohjoisen-etelälinjalla. Eri puolilla maailmaa on ihmisiä, jotka uskovat yksilön oikeuteen päättää seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista ja seksuaalikasvatuksen ja ehkäisyn saatavuuden merkityksestä. Samoin on niitä, jotka eivät tätä hyväksy myös täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Kirjoittaja on kehityspolitiikan koordinaattori Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä. 25 Pari&Perhe

26 Maailma ja me KAPUA 2013 Guatemala -kampanja on käynnistynyt Kuva Nuppu Stenros KAPUA 2013 Guatemala -kampanjan tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoutta nuorten ja naisten asemasta kehitysmaissa, sekä samalla kerätä varoja heidän asemansa parantamiseksi tehtävään työhön Guatemalassa, Nepalissa ja Keski-Aasiassa. Huhtikuussa 2013 suomalaisryhmä matkustaa Guatemalaan kokemaan kehitysmaan arkea ja tavoittelemaan Väli-Amerikan korkeimman vuoren, Tajumulcon (4 223 m) huippua. Sitä ennen heidän tavoitteenaan on kerätä euroa kehitysmaiden nuorten ja naisten tukemiseksi. Viidettä kertaa toteutettavassa KAPUA -kampanjassa ovat mukana Väestöliitto, Taksvärkki ry ja Kynnys ry KAPUA Guatemala -ryhmä koostuu 14 tavallisesta suomalaisesta. Ryhmään voi tutustua tarkemmin netissä Kapuan kautta kehitysmaiden nuoria ja naisia voi tukea lahjoittamalla tilille: FI Viite: 110. Saaja: Väestöliitto ry tai soittamalla lahjoituspuhelimeen: (10,18 euroa/puhelu+pvm). YK:n väestörahaston, UNFPAn, uusi raportti Tahdolla, ei tuurilla perhesuunnittelu, ihmisoikeudet ja kehitys 3 TAHDOLLA, EI TUURILLA - perhesuunnittelu, ihmisoikeudet ja kehitys Tiivistelmä YK:n väestörahaston vuosiraportista State of the World Population 2012 Maailmassa on noin 222 miljoonaa naista, jotka eivät halua tulla raskaaksi seuraavan kahden vuoden aikana. Heillä ei siitä huolimatta ole käytössään mitään ehkäisymenetelmää. Kehitysmaissa 80 miljoonan naisen arvioidaankin tulevan tänä vuonna suunnittelemattomasti raskaaksi ehkäisyvälineiden, terveyspalveluiden ja seksuaalikasvatuksen puutteen takia. 40 miljoonaa näistä raskauksista päättyy aborttiin. Maailman väestöraportissa selitetään, miksi perhesuunnittelu on ihmisoikeus ja mitä se tarkoittaa yksilöille niin kehittyvissä kuin kehittyneissäkin maissa. Raportissa kartoitetaan eriarvoisuutta perhesuunnittelupalveluiden saatavuudessa ja väestöryhmien eritystarpeita. Seksuaalinen käyttäytyminen ja perhemallit muuttuvat ja nämä muutokset vaikuttavat palvelutarpeisiin. Väestöliiton toimittaman raportin suomenkielinen tiivistelmä sopii kansainvälisyyskasvatuksen tueksi lukioihin ja ammattikorkeakouluihin sekä kaikille kiinnostuneille. Raportin lopusta löytyvät uusimmat väestötilastot. Julkaisun voi tilata netissä: tai sähköpostitse: elina.korhonen@ vaestoliitto.fi, puh Väestöliitto Facebookissa 26 Pari&Perhe

27 Kolumni Tuomas Kurttila kirjoittaja on hallintotieteiden ja teologian maisteri, Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja, Väestöliiton hallituksen jäsen Ihan tavallisia asioita Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään ja selviämään yksin. Tarvitsemme toisiamme. Elämämme ovat keskinäisessä riippuvuudessa. Minun päätökseni vaikuttavat moneen. Sanani kantavat kauas. Sukupolvissa. Tekoni näkyvät pitkään. Lapsissani, heidän lapsissaan. Tasavallan presidentti Niinistö osoitti arkijohtajuuttaan nostamalla yhteiskunnassamme keskusteluun kunkin meistä vastuun toisistamme ja teoistamme. Tavoitteena on pitää jokainen kärryillä ja tolkussa kansalaiskunnossa. Ajattelemme, että syrjäytymisen ehkäisy ei ole yksistään ammattilaisten rakettitiedettä. Vaan myös arkisia tekoja äitinä, isänä, naapurin setänä, talonmiehenä, fudisvalmentajana, bussikuskina ihan vain ihmisenä. Kun nämä ajatukset oli esitelty, tuli nopeasti Imperiumin vastaisku. Oikeistolaista! Törkeää! Aliarvioivaa! Julkisten palveluiden karsimisretoriikkaa! Kylmää kyytiä! Lopun alku! Huutajina oli korostetusti nuoria poliitikon alkuja. Nuoria, joiden ikäluokasta noin joka viides on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta tai työpaikkaa. Sellaista sukupolvisolidaarisuutta. Niinistön keskusteluavaus ja erityisesti sen herättämä reaktio alleviivaavat tarpeen muuttaa tapaamme ajatella. Näivetymme kansakuntana ja ihmisinä, mikäli jatkamme toistemme ohi kävelemistä. Tämä kulttuurimme on lopun alku. Tätä loppua olemme kulkeneet jo liiaksi. Elämä ei ole vain itsestä kiinni. Tämän ymmärryksen juurruttaminen on armollisuutta itseämme ja elämää kohtaan. Vaikeudet kuuluvat arkeen ja niistä voi selvitä. Tämä armollisuus tarkoittaa velvollisuutta tukea toista. Kaveria ei saa jättää. Jolla on kyky auttaa, pystyy pahan päivän tullen ottamaan tukea vastaan. Jolla on kyky tulla autetuksi, pystyy auttamaan. Itse uskon ja luotan kasvatuksen voimaan. Lapsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään. Siksi näiden asenteiden, ihan tavallisten asioiden, juurruttaminen versoviin, kasvaviin lapsiimme on tärkeintä. Sitä ennen meidän aikuisten on toki tehtävä työtä itsemme kanssa. Jotta lapsi osaisi aikuisena pysähtyä apua tarvitsevan kohdalle, antaa kiitoksen sanan opettajalle tai hellän kosketuksen puolisolle, meidän aikuisten on ollut tarpeen tehdä tämä ennen häntä. Opimme näkemällä, kokemalla, tuntemalla. Ja yllättävästi esimerkki ja tekijä on voinut olla muukin kuin vanhempi. Ehkä juuri Sinä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa. Tässä onnistuaksemme tarvitaan kahta latua; toimivia, todellisia, oikein ajoitettuja palveluita ja hyvää arkea tukevaa lainsäädäntöä, jossa kärkeen nousee taistelu energiajuomia, alkoholimainontaa ja muuta panimoteollisuuden ihmistä rampauttavaa kekseliäisyyttä kohtaan sekä välittämistä toisistamme. Muutoin emme pärjää. Muutoin elämme viidakossa nimeltä Suomi, joka on tuskainen niin menestyjille kuin yhteisestä kelkasta tippuville. Tässä ajassa, jossa menestyvät nuoret ovat valmiita leikkaamaan lapsilisät heikommalta ainekselta ja toiset nuoret näkevät kaiken oman vastuunoton ahdistavana pakkopaitana, tarvitaan uutta otetta yhteiskunnan rakentamiseen, tapaan keskustella ja elää ihmisiksi. Tarvitaan ihan tavallisia asioita. Vanhemmuus lapsi parisuhde Väestöliiton paripsykoterapiakoulutuksen ensi kevään avoimet koulutuspäivät Koulutusta Aika: Paikka: MJK, Iso Roobertinkatu 22, Helsinki Seminaarin hinta: 300 euroa (sis. alv. 23 %) Ilmoittautuminen: Paula Jääskeläinen, puh , mennessä, jonka jälkeen ilmoittautuminen on sitova. Lisätietoja: Koulutuspäällikkö Vuokko Malinen, puh , , Katso koulutuspäivien ohjelma: Kuva Shutterstock 27 Pari&Perhe

28 Ajankohtaista Maija Ritamolle Vuoden Kukkahattu -tunnustus Väestöliitto palkitsi marraskuussa Maija Ritamon Vuoden Kukkahattu -tunnustuksella työstään nuorten seksuaaliterveyden edistämiseksi Suomessa. Uudella Kukkahattutädillä on pitkä perinne seksuaaliterveyden edistäjänä. Hän itse löytää siitä mahdollisuuksia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Maija Ritamo on pitkän linjan perusseksiarvojen puolustaja. Hän on toiminut monissa tärkeissä työryhmissä ja verkostoissa asiantuntijana ja tuottanut useita julkaisuja. Häntä voidaan syystä pitää seksuaaliterveyskoulutuksen, -palvelujen ja seksuaaliopetuksen asianajajana ja nuorten seksuaaliterveyden ja neuvonnan vankkumattomana tukijana. Ritamo on omalla elämäntyöllään kehittänyt nuorten seksuaaliterveyden edistämistä, viimeisenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Seksuaali- ja lisääntymisterveysyksikön päällikkönä, josta hän jäi tänä vuonna eläkkeelle. KUVA Ritva Åberg KUVA Hannele Majaniemi Väestöliitto on yhteistyökumppanina mukana joulukuussa ensi-iltansa saavassa Rakkauden rasvaprosentti -elokuvassa. Siinä Timo Stigu Mertala (Mikko Nousiainen) on vannoutunut sinkku, palkittu ja juhlittu mainosmies. Hänet tunnetaan kaupungin yössä. Ella Sadeoja (Miina Maasola) on tavaratalon vaatemyyjä, jonka parisuhdekomedia yhteistyössä Väestöliiton kanssa pitkäaikaisena haaveena on perustaa oma vaateliike. Se on hänen ainoa päämääränsä eikä mikään saa estää häntä toteuttamasta unelmaansa. Kun Stigu ja Ella tapaavat kuntosalin kahvilassa, Stigu ihastuu korviaan myöten. Ellakin vaikuttaa kiinnostuneelta. Mutta Stigu yllättyy, kun Ella haluaa parisuhteelta vain hyvää ja säännöllistä seksiä. Ei sitoutumista eikä edes Facebook-kaveruutta. Stigu on hämillään, mutta lähtee leikkiin mukaan. Tämä johtaa heidät samaan työprojektiin suunnittelemaan Väestöliitolle mainosta kestävän parisuhteen puolesta. Ella ei usko aiheeseen ja Stigu taas ei tiedä siitä mitään. He päätyvät syvälle Savoon, maailmankuuluihin Eukonkantokisoihin. Rakkauden rasvaprosentti on Mikko Kuparisen ohjaama suomalainen romanttinen komedia. Elokuvan ensi-ilta on Väestöliitto ei kannata sijaissynnytysten täyskieltoa Väestöliitto pitää tärkeänä, että sijaissynnytysten sallimista ryhdytään selvittämään ja ei-kaupalliset sijaissynnytykset sallittaisiin yksittäisissä tapauksissa. Väestöliitto ei kannata sijaissynnytysten täyskiellon jatkamista tai ei-kaupallisten sijaissynnytysten täydellistä vapauttamista. Tämä ilmenee Väestöliiton oikeusministeriölle antamasta lausunnosta. Oikeusministeriö puolestaan perustelee keinohedelmöityshoitoon perustuvan sijaissynnytyksen täyskiellon jatkamista lapsen ja sijaissynnyttäjän oikeuksien suojaamisella. Väestöliitto pitää kuitenkin selvänä, että sijaissynnytyksiä tehdään jatkossa joka tapauksessa ja että kielto vain siirtää ne ulkomaille. Väestöliiton mielestä sijaissynnytys tulee mahdollistaa yhtenä lapsettomuuden hoitovaihtoehtona, mutta vain tietyissä, tarkoin rajoitetuissa tapauksissa. Näin mahdolliset ongelmatilanteet voidaan minimoida. Väestöliitolla on tietoa ja kokemusta sijaissynnyttäjien käytöstä Suomessa vuodesta 1991 aina hedelmöityshoitolain voimaantuloon asti. Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikalla on toteutettu sijaissynnytysjärjestelyt 17 parille. Niistä on syntynyt yhteensä 10 lasta. 28 Pari&Perhe