Osallistavan opetuksen EASPD-barometri valituissa Euroopan maissa

Transkriptio

1 Osallistavan opetuksen EASPD-barometri valituissa Euroopan maissa EASPD-Barometer of Inclusive Education in Selected European Countries Yhteenveto

2 Members of the Project group pathways to inclusion (p2i): Goedele Avau, European Association of Service Providers for Persons with Disabilities (EASPD), Belgium, Phil Madden, European Association of Service Providers for Persons with Disabilities (EASPD), Belgium, Franz Wolfmayr, Chance B / Die Steirische Behindertenhilfe, Austria, Karel Caesar, Vlaams Verbond van het Katholiek Buitengewoon Onderwijs (VVKBuO), Belgium, Annemie Jennes, Vlaams Verbond van het Katholiek Buitengewoon Onderwijs (VVKBuO), Belgium, Sisko Rauhala, Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities (FAIDD), Finland, Jenni Sipila, Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities (FAIDD), Finland, Henna Kara, Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities (FAIDD), Finland, Veli-Pekka Sinervuo, Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities (FAIDD), Finland, Dr. Yannick Lucas, Institute d Education Motrice Charlemagne -Mutualité Française Indre et Loire (IEM Charlemagne, France), Dr. Johannes Schädler, Zentrum für Planung und Evaluation Sozialer Dienste (ZPE), University of Siegen, Germany, Prof. Dr. Albrecht Rohrmann, Zentrum für Planung und Evaluation Sozialer Dienste (ZPE), University of Siegen, Germany, Dr. Carmen Dorrance, Faculty of Education, Catholic University of Eichstätt, Germany, Beata Orosz, Association for Lifelong Learning (ALLL) Hungary, Zoltan Varkonyi, Association for Lifelong Learning (ALLL) Hungary, Brian ODonnell, National Federation of Voluntary Bodies (NFVB) Ireland, Miguel Valles, Centro de Educação para o Cidadão Deficiente (CECD), Portugal, Marianne Denotter, Fontys Opleidingscentrum Speciale Onderwijszorg (Fontys OSO), The Netherlands, Jacques Fanchamps, Fontys Opleidingscentrum Speciale Onderwijszorg (Fontys OSO), The Netherlands, Ronald Haccou, Fontys Opleidingscentrum Speciale Onderwijszorg (Fontys OSO), The Netherlands, Valerija Bužan, Draga Training, Occupation and Care Center (CUDV), Slovenia, Barbara Hegeduš, Draga Training, Occupation and Care Center (CUDV), Slovenia, Kamila Hollá, Draga Training, Occupation and Care Center (CUDV), Slovenia, Citation This paper should be cited as EASPD (2011): Dissemination Executive Summary Paper: EASPD-Barometer of Inclusive Education in Selected European Countries, Brussels/Siegen, ZPE, University of Siegen All p2i-project documents:

3 SISÄLTÖ OSA I OSALLISTAVAN OPETUKSEN BAROMETRIN KÄSITE JA MENETELMÄT 1.1 Normatiivinen perusta: Salamancan julistus ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (UNCRPD) Asteittain etenevä toteutus kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen turvin Barometrin arvioinnin käsitteellinen ajatus ja rakenne 3 OSA II BAROMETRIN TULOKSET Arvioinnin osa A: Lainsäädäntö ja määräykset Arvioinnin osa B: Osallistava opetus käytössä Arvioinnin osa C: Edistyminen kohti osallistavaa opetusta 7 OSA III PÄÄTÖS: YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 10 Tämä hanke on rahoitettu Euroopan komission antaman tuen turvin. Asiakirja heijastelee ainoastaan tekijöittensä näkemyksiä. Komissio ei voi olla vastuussa sisällön tietojen käyttämisestä.

4 1. Käsite ja menetelmät Osallistava (inklusiivinen) opetus saa täyden tuen UNESCOn Salamancan julistuksessa vuodelta 1994 ja YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta Euroopan unioni ja useimmat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toteuttamaan tarvittavat muutokset kaikilla tasoilla osallistavan opetuksen luomiseksi. Tässä yhteydessä eurooppalaisen EASPD:n (European Association of Service Providers for Persons with Disabilities) koordinoiman Pathways to Inclusion (p2i) -hankkeen yleinen tavoite on antaa oma panoksensa kansallisille ja eurooppalaisille prosesseille osallistavan opetuksen järjestämiseksi vammaisille henkilöille, joilla on erityisopetustarpeita (SEN). P2i-hanke pyrkii kasvattamaan tietoisuutta vammaisista oppilaista ja kehittämään tapoja varmistaa se, että he voivat nauttia korkealaatuisesta opetuksesta osallistavassa ympäristössä, jossa erityistarpeet otetaan huomioon ja jossa oppilaat eivät koe syrjintää vammaisuutensa vuoksi. Ryhmittymä koostuu kumppaneista kymmenestä EU-maasta (Itävalta, Belgia, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Irlanti, Alankomaat, Portugali ja Slovenia). Kaksi kumppaneista on yliopistoja (Fontys-Oso, Alankomaat, ja Siegenin yliopisto, Saksa), ja muut kahdeksan kumppania ovat kansallisten palveluntuottajien edustajia 1. Tämä Osallistavan politiikan ja osallistavan opetuksen toteutumisen barometri on tulosta laajamittaisesta tutkimustyöstä osallistavan opetuksen tilanteesta kansallisella tasolla kymmenessä EU:n kumppanuusmaassa. Se esittää yhteenvedon suuresta määrästä tietoa, joka koskee osallistavaa opetusta ja viimeisimpiä politiikan käänteitä tällä alalla sekä antaa kattavan kuvan sen toteutumisesta kymmenessä kumppanuusmaassa. P2i-barometri kiinnostaa kaikkia, jotka ovat mukana opetustoimessa kaikilla tasoilla: vammaisia henkilöitä, perheitä, opettajia, politiikantekijöitä, palveluntuottajia jne. Toivomme, että se luo pohjan ja antaa keinot keskusteluille kaikkien niitten kanssa, jotka ovat päätöksentekijöitä näissä asioissa. Se voi myös olla alkuna laajempialaiselle eurooppalaiselle toiminnalle, joka laajentaa barometrin arviointiprosessin kaikkiin EU-maihin. 1.1 Normatiivinen perusta: Salamancan julistus ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (UNCRPD) Salamancan julistuksen 2 (1994) myötä osallistavasta opetuksesta on tullut kansainvälisen yhteistön virallinen vaikkei sitova ohjelmatavoite ihmisoikeuksien puitteissa. Julistus sanoo selkeästi, että 1 P2i-ryhmittymä koostuu seuraavista: European Association of Service Providers for persons with Disabilities (EASPD, BE), Fontys Opleidingscentrum Speciale Onderwijszorg (Fontys OSO, NL), Association for Lifelong Learning (ALLL, HU), Vlaams Verbond van het Katholiek Buitengewoon Onderwijs (VVKBuO, BE), National Federation of Voluntary Bodies (NFVB, IE) Die Steirische Behindertenhilfe (AT), Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities, Kehitysvammaliitto (FAIDD, FI), CUDV Draga Training, Occupation and Care Center (SI), Zentrum für Planung und Evaluation Sozialer Dienste, University of Siegen (ZPE, DE), Institut d Education Motrice Charlemagne -Mutual ité Française Indre et Loire (I EM Charlemagne, FR), Centro de Educação para o Cidadão Deficiente (CECD, PT) 2 Espanjan Salamancassa 1994 pidetyn UNESCOn erityisopetuksen maailman konferenssin tulokset, ks. de/fileadmin/medien/dokumente/bildung/salamanca_declaration.pdf,

5 [t]avalliset koulut... ovat tehokkain keino syrjivien asenteiden voittamiseksi. Niiden avulla... rakennetaan kaikille avoin [osallistava] yhteiskunta ja tarjotaan koulutusmahdollisuuksia kaikille... (2. artikla, Salamancan julistus). ja sanoo, että koulujen pitäisi [huolehtia siitä, että] kaikki lapset voisivat saada koulutuksen yksilöllisistä eroista tai vaikeuksista riippumatta [ja] ottamaan käyttöön laillisena tai poliittisena tekijänä kaikille avoimen [osallistavan] koulutuksen periaat[e]... (3. artikla, Salamancan julistus) Se oli alkuna intensiivisille kansainvälisille ponnisteluille kehittää osallistava opetus sinne, missä se vain oli mahdollista. Kun YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (UN CRPD) 3 vihdoin hyväksyttiin vuonna 2006 (13. joulukuuta), siinä sanottiin, että kaikille avoin [osallistava] [opetus] on yksi vammaisten henkilöitten oikeuksien keskeisistä ulottuvuuksista. YK:n yleissopimuksen artiklassa 24 sanotaan: Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden koulutukseen. Toteuttaakseen tämän oikeuden syrjimättä ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien pohjalta sopimuspuolet varmistavat osallistavan koulutusjärjestelmän [opetuksen] kaikilla tasoilla sekä elinikäisen oppimisen... Vaikka artikla 24 keskittyy paikoin ensimmäisen ja toisen asteen opetukseen, se myös sanoo, että kaikki koulutasot on otettava mukaan ja säännösten on viitattava myös esikouluun, kolmannen asteen koulutukseen ja elinikäisen oppimisen muotoihin. UN CRPD:n 24. artiklan säädöksiä pidetään järjestelmällisesti normatiivisena pohjana tässä barometriarviossa ja ne tulkitaan kriteereiksi arvioitaessa lainsäädännön, toimeenpanon ja muutosten nykytilannetta. 1.2 Asteittain etenevä toteutus kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen turvin On tärkeätä huomata, että opetus kansainvälisessä laissa nähdään osana yleisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Mikäli yhteiskunnan käytännöt eivät ole suoranaisesti syrjiviä, UN CRPD ei edellytä välitöntä vaan asteittain etenevää syrjivien järjestelmien korjaamista, joita on jonkin valtion opetusjärjestelmissä. 4 Siitä huolimatta UN CRPD:n artiklassa 4 sanotaan, että valtioitten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja toteutettava täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa puitteissa yleissopimuksen osallistavan opetuksen vaatimukset. Edistymisen seuraamiseksi sovittiin seurantajärjestelmästä, joka pystyy tunnistamaan kunkin valtion ottamat askeleet. Valtiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ovat velvolliset raportoimaan YK:lle kahden vuoden välein nykytilanteesta sekä edistymisestä kohti täysimääräistä täytäntöönpanoa Gewerkschaft für Erziehung und Wissenschaft (GEW 2008: 34) 2

6 1.3 Barometrin arvioinnin käsitteellinen ajatus ja rakenne Orientoituminen avoimeen koordinointimenetelmään (OMC) Se, onko vammaisten lasten osallistava opetus toteutettu ja missä määrin, riippuu poliittisesta tahdosta ja hallitusten ja muitten poliittisten toimijoitten koulutuspolitiikasta. Lakeja, rakenteita ja menettelytapoja on muutettava, voimavaroja on tarjottava tai siirrettävä, ristiriitatilanteita on ratkottava jne. Euroopan politiikassa on selvinnyt, että jäsenvaltioitten järjestelmällinen vertailu ja raportonti sovittujen kriteereitten perusteella voi herättää julkista ja poliittista huomiota. Avoin koordinointimenetelmä (OMC) pyrkii luomaan poliittista dynaamisuutta ja kehittämään keskinäistä oppimisprosessia, johon liittyy ajatus tietyn politiikan, ohjelmien ja tiettyjen järjestelyjen tarkastelusta hyvinä käytänteinä kansallisissa strategisissa raporteissa. Se on poliittinen kehys kansallisen strategian kehittämiselle sekä politiikan koordinoimiselle EU-maitten välillä kysymyksissä, jotka liittyvät köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, terveydenhoitoon sekä pitkäaikaiseen hoivaan ja eläkkeisiin. Avoin koordinointimenetelmä on vapaaehtoinen poliittisen yhteistyön prosessi, joka perustuu sopimiseen yhteisistä tavoitteista ja yhteisistä indikaattoreista, jotka kertovat siitä, miten edistymistä kohti näitä tavoitteita voi mitata. (Euroopan komissio ). Tähän liittyy ajatus osallistavan opetuksen eurooppalaisesta barometrista, joka on kehitetty ja jota käytetään arvioitaessa ja verrattaessa eri kansallisia tilanteita. Arviointimenetelmät Barometriväline noudattaa käsitteellisesti ajatusta vammaisten henkilöitten osallistavan opetuksen ja/tai erityisopetustarpeitten tietoihin perustuvasta arvioinnista mukana olevissa Euroopan maissa. Tavoitteena on käyttää saatavilla olevia tietoja suuntausten tunnistamiseksi ja politiikan tekijöille ja muille sidosryhmille tärkeän tiedon kartuttamiseksi osallistavan opetuksen toteuttamisprosessin edistämiseksi. 6 Laadittiin kyselylomakkeita, jotka keskittyvät kansalliseen tasoon kussakin maassa. Täydelliset versiot kansallisista kyselylomakkeista ja täydellinen versio barometrin tuloksista viitteineen löytyvät hankkeen nettisivulta 7. Barometriarvio jakautuu kolmeen osaan: Lainsäädäntö ja määräykset (A), Käytännön tilanne (B) ja Täytäntöönpanon edistyminen (C). Siegenin yliopiston kehittämä kyselylomake kattoi nämä kolme osaa, ja niistä keskusteltiin syvällisesti hankekokouksissa. P2i-hankeryhmittymän kansalliset kumppanuusasiantuntijat täyttivät kyselylomakkeet koottujen tietojen perusteella. Heitä pyydettiin ottamaan tutkimusprosesseihinsa mukaan muita kansallisia asiantuntijoita ja listaamaan pääsuosituksia ja antamaan kommentteja. Tietolähteinä palvelivat viralliset valtion raportit, viralliset tilastot, tieteelliset tutkimukset tai muut sellaiset lähteet kuten Special Needs Report of the European Agency for Special Educational Needs. 8 Lopuksi P2i-hankeryhmittymän kansallisia kumppaneita pyydettiin antamaan arvio 5 Ks.: P2i-hankkeen mallina oli Saksan SOVD:n esittelemä Inklusionsbarometer vuonna 2010, ks.:

7 osallistavan opetusjärjestelmän tilanteesta heidän maassaan. Arviointimalli perustuu saatavilla olevien, osallistavaa opetusta koskevien tietojen erittelevään analyysiin. Se osoittautui käyttökelpoiseksi välineeksi, joka perustuu perusteltuihin ja hyväksyttyihin menetelmiin, ja siten siitä on tulossa tieteellisten mittapuitten mukainen. Sen tulokset paremminkin synnyttävät tai tukevat keskustelua osallistuvissa maissa paremmasta osallistavan opetuksen toteuttamisesta kuin välittävät selkeän diagnoosin ja esittävät parannusehdotuksia. 2. Barometrin tulokset Alla olevasta kartasta näkyy erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten osallistavan opetuksen erot ympäri Euroopan. Tiedot on otettu vastikään ilmestyneestä European Agency for Development in Special Needs Education 2010 (European Agency 2011) raportista. Sellaisten lasten ja nuorten, joilla on erityiskoulutustarpeita ja joita ei ole sijoitettu tavallisiin kouluihin, prosenttimäärät vaihtelevat alle 1%:sta 6%:iin. Kuten edellä esitetystä kävi ilmi, näitten erojen syyt ja selitykset ovat moninaisia ja niitä on tarkasteltava osittain erilaisten tilastojärjestelmien ja erityiskoulutusta tarvitsevien oppilaitten erilaisten määritelmien valossa. Tietenkin niitten henkilöitten prosenttimäärä, jotka eivät ole mukana osallistavassa opetuksessa, heijastelee myös koulutusperinteitä ja sitä politiikkaa, joka liittyy erityiskoulutustarpeisiin maan koulutusjärjestelmässä. Kun otetaan eritoten huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen hyväksyneet ja ratifioineet jäsenvaltiot, on tärkeätä analysoida tarkemmin, kuinka osallistavaan opetukseen liittyvää lainsäädäntöä voi arvioida ja kuinka käytäntö ja täytäntöönpaino kehittyvät. Kaikkien niitten lasten prosenttimäärä, jotka ovat erityiskouluissa 4

8 2.1 Arvioinnin osa A: Lainsäädäntö ja määräykset Kaikissa Euroopan maissa koulutusjärjestelmä on hyvin tarkoin säädelty yhteiskunnan sektori. Lainsäädäntö ja määräykset luovat koulutusjärjestelmän rakenteen ja tarjoavat kehyksen osallistavan opetuksen toiminnalle ja kehitykselle. Tämä kehys säätelee voimavarojen kohdentamista, sitä ympäristöä, missä koulut ja muut koulutuslaitokset toimivat, niitten käsitteellistä suuntautumista, opettajakoulutusta ja monia muita institutionaalisia edellytyksiä, jotka voivat olla joko myönteisiä tai haitallisia osallistavan opetuksen kannalta. Kyselylomakkeen osassa A (jossa on 18 kysymystä), P2i-hankkeen kansallisia kumppaneita pyydettiin arvioimaan osallistavan opetuksen oikeusperusteita heidän maassaan. Tulokset osoittavat, että lainsäädännön muutoksista huolimatta kaikissa maissa, jotka ovat tukeneet osallistavaa opetusta, monet erityiskoulutusta tarvitsevat koululaiset voivat kirjoittautua tavalliseen kouluun vain tiettyjen järjestelyjen ja taloudellisten poikkeusmenettelyjen turvin. Miltei kaikissa osallistuvissa maissa vammaisilla oppilailla ei ole mahdollisuutta päästä mukaan osallistavaan ensimmäisen tai toisen asteen kouluun yhtä helposti kuin yhteisön muilla jäsenillä on. Useimmissa kumppanuusmaissa lainsäädäntö ei ole johdonmukaista eikä riittävää. Maissa, joissa on pitkät erityiskoulutuksen perinteet, lainsäädännön on nivottava erityiskoulujen vanha järjestelmä uusiin osallistavan opetuksen muotoihin. Toisissa maissa osallistavaan opetukseen tähtäävän lainsäädännön rinnalle ei ole allokoitu tarvittavia voimavaroja, jotta kaikille erityiskoulutusta tarvitseville henkilöille tavallisissa kouluissa tai muissa koulutuslaitoksissa voitaisiin tarjota osallistavia järjestelyjä. Ponnistelut saada uusia voimavaroja käyttöön tai siirtää voimavaroja erityiskoulutuksesta valtavirtakoulutusjärjestelmään ovat osoittautuneet tuloksiltaan vaatimattomiksi tähän asti. Tämän johdosta sekä epäjohdonmukaisen lainsäädännön että käytännön vuoksi vammaisilla henkilöillä ei ole monissa tapauksessa pääsyä osallistaviin opetuspalveluihin yhteisössään tasavertaisesti muitten kanssa. Tämä ei merkitse sitä, etteikö edistystä olisi tapahtunut. Joissakin maissa koulutusjärjestelmän lainsäädännössä on tullut voimaan myönteisiä muutoksia, jotka ovat muuttaneet käytänteitä. Seuraavassa taulukossa kerrotaan, kuinka kansalliset kumppanit arvioivat 9 lainsäädäntöä ja määräyksiä heidän maassaan: Tässä taulukossa vihreä pylväs viivan yläpuolella osoittaa kysymyksiin annettujen myönteisten vastausten määrän. Punainen pylväs viivan alapuolella osoittaa kysymyksiin annettujen kielteisten vastausten määrän 9 Kaikki kysymykset olivat kyllä/ei-kysymyksiä; vihreä tarkoittaa kyllä-vastausten prosenttimäärää; punainen tarkoittaa eivastausten määrää. Myönteinen tarkoittaa UN CRPD:n myönteistä toimeenpanoa. 5

9 Barometriarvioinnin tulokset, osa A: Lainsäädäntö ja määräykset Kahdeksaantoista kysymykseen annettujen myönteisten ja kielteisten vastausten määrä osassa A (jotka edustavat kumppanuusasiantuntijoitten mielipiteitä) positive = myönteinen negative = kielteinen 2.2 Arvioinnin osa B: Osallistava opetus käytössä Kyselylomakkeen osassa B (jossa on 19 kysymystä) P2i-hankkeen kansallisia kumppaneita pyydettiin arvioimaan osallistavan opetuksen toimivuutta heidän maassaan. Tulokset osoittavat, että vaikka on ollut havaittavissa myönteisiä muutoksia kohti vähemmän syrjivää koulutusjärjestelmää kaikissa osallistuvissa maissa, osallistava opetus ei kuitenkaan ole vielä prioriteettiasemassa. Kaikkien vammaisten tai muitten erityiskoulutusta tarvitsevien tavallisesta koululaitoksesta poissuljettujen koululaisten prosenttimäärä on edelleen sangen korkea, kun sitä verrataan UN CRPD:n odotuksiin. Syrjimisprosentti vaihtelee kuitenkin melkoisesti osallistuvien maitten välillä ja ja poikkeaa myös koulutusjärjestelmien ikätasojen mukaan kaikissa maissa. Tärkeätä on myös se, että vaikka on tapahtunut verkkaisaa osallistavan opetuksen kasvua, siihen ei ole liittynyt erityiskoulutusta tarvitsevien oppilaitten määrän yleistä laskua erityiskouluissa tai muissa heitä syrjivissä oppilaitoksissa. Päinvastoin erityisesti niissä maissa, joissa on perinteinen erityiskoulutusjärjestelmä, erityiskouluissa olevien lasten ja nuorten määrä on itse asiassa kasvussa. Tämä koskee erityisesti vaikeavammaisempia ja niitä, joilla on suurempia erityistarpeita. Uudistusmallia voi luonnehtia paremminkin edistykseksi lisäyksen kautta kuin edistykseksi (rakenteellisen) muutoksen kautta. 6

10 Seuraavassa taulukossa kerrotaan, miten P2i-asiantuntijat arvioivat 10 osallistavan opetuksen nykykäytäntöä maassaan. Barometriarvioinnin tulokset, osa B: Osallistavan opetuksen käytäntö Yhdeksääntoista kysymykseen annettujen myönteisten ja kielteisten vastausten määrä osassa B (jotka edustavat kumppanuusasiantuntijoitten mielipiteitä) positive = myönteinen negative = kielteinen 2.3 Arvioinnin osa C: Edistyminen kohti osallistavaa opetusta Kyselylomakkeen osassa C (jossa on 22 kysymystä) P2i-hankkeen kansallisia kumppaneita pyydettiin arvioimaan osallistavan opetuksen kehittymistä ja edistymistä heidän maassaan. On olemassa tärkeitä indikaattoreita eri tasoilla, jotka antavat aihetta olettaa, että koulutusjärjestelmä osallistuvissa maissa muuttuu vähemmän syrjiväksi ja enemmän osallistavaksi vuoteen 2015 mennessä. Ensiksikin, yhteiskunnassa ymmärretään paremmin ihmisoikeuskysymyksiä, mikä johtuu tehokkaasta kampanjoinnista vammaisten henkilöitten syrjimättömyyden ja tasavertaisten oikeuksien puolesta. Toiseksi, erityiskoulujärjestelmä on asetettu kyseenlaiseksi sen jälkeen, kun YK:n vammaisten henkilöitten oikeuksien yleissopimus on hämmästyttävän innostuneesti otettu vastaan monissa Euroopan maissa. Kolmanneksi, ammattiväen mielipiteet ovat saaneet vahvistusta, kun he ovat esittäneet argumenttinaan, että osallistava opetus tuottaa parempia tuloksia erityiskoulutusta tarvitsevissa koululaisissa kuin syrjivä 10 Kaikki kysymykset olivat kyllä/ei-kysymyksiä; vihreä tarkoittaa kyllä-vastausten prosenttimäärää; punainen tarkoittaa ei-vastausten määrää. Myönteinen tarkoittaa UN CRPD:n myönteistä toimeenpanoa. 7

11 lähestymistapa. Neljänneksi, väestörakenteen kehitys luultavasti edistää opetuksen osallistavuutta, koska lasten kokonaismäärän lasku absoluuttisin termein johtaa parempiin kouluihin ja luokkaolosuhteisiin. Joissakin osallistuvissa maissa on lisäksi otettu käyttöön konkreettisimpia järjestelyjä erityiskoulujen sulkemiseksi tai uudistamiseksi, ja viranomaisten konkreettiset aloitteet erityiskoulujen osalta lisäävät taloudellisia kannustimia tavallisille kouluille, jotka ovat valmiita inkluusioon. Paikallishallintokin on yhä halukkaampi muuttamaan erityiskoulutusta tarvitsevien lasten koulutusjärjestelmäänsä. On silti realistista olettaa, että kehityskulku kohti osallistavaa opetus on jatkuva ja suuremmaksi osaksi hidas kehityskulku. Seuraavassa taulukossa kerrotaan, kuinka kansalliset kumppanit arvioivat 11 osallistavan opetuksen kehitystä maassaan. Barometriarvioinnin tulokset, osa C: Edistyminen kohti osallistavaa opetusta Kahteenkymmeneenkahteen kysymykseen annettujen myönteisten ja kielteisten vastausten määrä Osassa C (jotka edustavat kumppanuusasiantuntijoitten mielipiteitä) positive = myönteinen negative = kielteinen 11 Kaikki kysymykset olivat kyllä/ei-kysymyksiä; vihreä tarkoittaa kyllä-vastausten prosenttimäärää; punainen tarkoittaa ei-vastausten määrää. Myönteinen tarkoittaa UN CRPD:n myönteistä toimeenpanoa. 8

12 Kartta: Yhteenveto osallistavasta opetuksesta kymmenessä Euroopan P2i-maassa EASPD-barometrin arvioinnin tulosten pohjalta. Yhteenveto osallistavasta opetuksesta kymmenessä Euroopan P2i-maassa EASPD-barometrin arvioinnin tulosten pohjalta. A: Lainsäädäntö ja määräykset B. Osallistava opetus käytössä C. Edistyminen kohti osallistavaa opetusta Myönteisten vastausten prosenttimäärät osissa A B C 9

13 3. Päätös: Yhteenveto ja suositukset Yhteenveto P2i-arvioinnista erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten osallistavan opetuksen tilanteesta ja näkymistä kymmenessä Euroopan maassa voidaan tehdä seuraava yhteenveto: Kasvava tietoisuus On selkeitä merkkejä siitä, että kaikissa osallistuvissa maissa tietoisuus sekä erityiskoulutusta tarvitsevien lasten koulutuksellisesta potentiaalista että heidän kansalaisoikeuksistaan on kasvamassa. Se käy ilmi myönteisistä osallistavaa opetusta tukevista lausunnoista, joita ovat antaneet hallitukset, vanhempain järjestöt, opettajien ammattiliitot sekä muu asiaan liittyvät julkiset toimijat. Se käy ilmi myös osallistavaa opetusta ja lakeja tukevan lainsäädännön kehityksestä. Oikeudet osallistavaan opetukseen ilman oikeuksia tarvittaviin voimavaroihin Arvointitulokset osoittavat, että viimeksi kuluneina vuosina kaikissa osallistuvissa maissa on tapahtunut muutoksia koulutukseen, nuorten hyvinvointiin ja sosiaalitukeen liittyvissä laiessa, jotka tukevat ajatusta siitä, että erityiskoulutusta tarvitsevat lapset voidaan kouluttaa osallistavissa ympäristöissä. Kahdessa kymmenestä osallistuvasta maasta (Suomessa, Ranskassa) lainsäädäntö arvioitiin osallistavan opetuksen kannalta täysin tukevaksi. Kaikissa muissa maissa lainsäädännön tukena ei ole ollut tarvittavia voimavaroja, joilla toteutettaisiin järjestelyt kaikkien erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten saattamiseksi osallistavien järjestelyjen piiriin tavallisissa kouluissa tai muissa koulutuslaitoksissa. Ponnistelut uusien voimavarojen saamiseksi käyttöön tai voimavarojen siirtämiseksi erityisjärjestelmiltä valtavirtajärjestelmään ovat tähän asti olleet menestykseltään vaatimattomia. Näin ollen sekä UN CRPD:n arvojen kanssa ristiriitainen lainsäädäntö että joskus myös käytäntö johtavat siihen, etteivät vammaiset henkilöt pääse mukaan osallistavaan opetukseen valvavirtajärjestelmässä yhteisössään tasavertaisina muitten kanssa. Luokittelun ja diagnostisten menettelyjen merkitys Kaikissa osallistuvissa maissa on institutionaalisia menettelytapoja, joitten perusteella lapset, joilla on heidän oppimistaitoihinsa vaikuttavia kehitysongelmia, tulevat leimatuiksi vammaisiksi lapsiksi tai lapsiksi, joilla on erityiskoulutuksellisia tarpeita. Henkilölle, jolla on oppimisvaikeuksia, tämä on tärkeätä, koska tämä status avaa tien tukitoimiin, joita muut lapset eivät saa. Koulutusjärjestelmälle luokitteluprosessi on tärkeä, koska se perinteisesti ohjaa lapsen sijoitusta. Maissa, joissa on vahva erityiskouluperinne, diagnoosi ja luokittelu ovat edelleen mekanismeja, joita käytetään sijoitettaessa lapsia erilaisiin erityiskouluihin, jotka profiloituvat lasten ensisijaisen vamman perusteella (esim., kuulovammainen, näkövammainen, fyysisesti vammainen, kehitysvammainen, tunnevammainen, puhevammainen jne.) Muissa maissa luokittelua käytetään enemmän lasten sijoittamiseksi erityisyksikköihin tavallisissa kouluissa tai lisätuntien myöntämiseksi normaaliluokkatyöskentelyn tueksi. Yksi näkemys on se, että oppilaitten luokittelu on lopetettava sen aiheuttaman ilmeisen leimatuksi tulemisen vuoksi, ja se on korvattava yleisillä koulun talousarvioilla ja ehkäpä lisätalousarvioilla, joitten kautta tarjotaan toimia luokkittelutarpeen estämiseksi. Vaihtoehtoinen näkemys on se, että arviointi- ja luokitteluprosessit hyvinvointivaltion käytännöissä ovat vääjäämättömiä voimavarojen portinvartijoita. 10

14 Näin osallistavaan opetukseen johtavan edistymisen on pakko löytää järkeviä luokittelukeinoja ilman syrjiviä ja leimatuksi tulemista aiheuttavia luokittelun vaikutuksia. Siksi on sitäkin tärkeämpää löytää hyviä käytänteitä, jotka liittyvät luokittelun syrjimistä ehkäiseviin muotoihin. Polusta riippuvainen kehitys Arviointitulokset osoittavat, että kehitys osallistavassa opetuksessa on riippuvainen valituista poluista, so., sen vaihtoehtoja ja nopeutta rajoittavat yleisen koulutusjärjestelmän ja erityiskoulutuksen perinteet kussakin maassa. Nämä perinteet ovat johtaneet tiettyihin institutionaalisiin rakenteisiin koulutusjärjestelmissä, valta- ja intressirakenteissa, pidetään itsestään selvänä olettamuksissa sekä rutiineissa, jotka nyt asetetaan kyseenalaisiksi, mutta jotka siitä huolimatta ne tekevät melkoista vastarintaa muutoksille. Osallistavan opetuksen toteuttamisen koulutukselliset ja poliittiset haasteet on voitettava erilaisista rakenteellisista taustoista ja lähtökohdista lähtien. Yksi tähän asiaan liittyvä tärkeä seikka on se, kuinka kansalliset koulutusjärjestelmät kohtelevat erityiskoulutusta tarvitsevia lapsia, joilla on käytösongelmia tai jotka ovat hitaita oppijoita. Perinteisesti Saksassa, Belgiassa ja Unkarissa tämä on johtanut spesifisisten erityiskoulujen mittavaan rakennelmaan, jollaisia ei ole useimmissa Euroopan maissa. Mitä pitempi ja mitä vakiintuneempi erityiskoulutuksen perinne maassa on, sitä vaikeampi ja ristiriitoja herättävämpi on uudistusprosessi, joka tähtää osallistavaan opetukseen. Mitä yleismaailmallisempi ja kattavampi koulutusjärjestelmä on, sitä helpompaa on kehitys kohti osallistavaa opetusta. Sekä hajautettu säännöstely että koulutusjärjestelmien yksityistäminen eivät sinällään tue osallistavaa opetusta. Ne tarvitsevat vahvat lainsäädännölliset puitteet, joihin erityiskoulutusta tarvitsevat henkilöt ja paikalliset toimijat voivat viitata tietyissä tilanteissa oikeuksiensa takaamiseksi. Lisääntyvä osallistavuus ja lisääntyvä syrjivyys ( edistyminen lisäämisen kautta ) Tiedot kaikista osallistuvista maista osoittavat erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten määrän kasvua osallistavassa opetuksessa kaikilla ikätasoilla. Osallistava opetus toteutuu parhaiten esiasteen kouluissa, missä opetukseen osallistuu enemmän erityiskoulutusta tarvitsevia lapsia osallistavissa kouluissa kuin erityiskouluissa. Ala-asteen kouluissa erityiskoulutusta tarvitsevien oppilaitten määrä tavallisissa kouluissa kasvaa hämmästyttävän nopeasti kaikissa osallistuvissa maissa, mutta erot voivat olla suuria (noin 10-50%) riippuen lähtökohdista ja perinteistä. Toisen asteen kouluissa osallistavan opetuksen kehittyminen on hitaampaa. Yleinen osallistavan oeptuksen kasvu ei ole aiheuttanut erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten määrän laskua erityiskouluissa tai muissa syrjivissä laitoksissa. Päinvastoin eritoten maissa, joissa on perinteinen erityiskoulutusjärjestelmäperinne, erityiskoulussa olevien lasten ja nuorten määrä on myös kasvussa. Näkyviin tulee uudistusmalli, joka noudattelee edistyminen lisäämisen kautta periaatetta eikä niinkään edistymistä (rakenteellisen) muutoksen kautta. Enemmän ihmisiä on mukana erityiskoulutusta tarvitsevien järjestelmissä ja sen seurauksena henkilöt, joilla on vakavia koulutuksellisia tarpeita, suljetaan pääsasiassa osallistavan opetuksen ulkopuolelle. Voimavaraongelmat osallistavan opetuksen esteenä Arviointitulokset osoittavat, että kaikissa maissa on osallistavan opetuksen tiellä yhä hyvin alkeellisia esteitä voitettavina. Joissain maissa suurin osa valtavirtakoulun rakennuksista ei täytä esteettömän 11

15 pääsyn standardeja. Sen lisäksi kuljetuksia järjestetään pelkästään erityiskouluihin. Usein on ongelmia apuvälineitten mukauttamisessa. Varoja ei ole riittävästi tarjota toiminnallista apua ja hoivaa, vaikkakin jotkin osallistuvat maat raportoivat myös myönteisestä kehityksestä. Arviointimenetelmät kehitteillä Kaikissa kumppanuusmaissa prosessi kohti osallistavampaa opetusta on johtanut arviointimenetelmien kritiikkiin ja useimmissa maissa arviointimenetelmien käsitteellisiin muutoksiin. Perinteisesti arviointiprosessit toimivat erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten sijoittamisessa erityiskouluihin, kun taas uudet arviointikäsitteet korostavat henkilöä ja hänen sosiaalis-ekologista viitekehystään ja pyrkivät luomaan koulutuksellisia järjestelyjä osallistavassa ympäristössä ja korostavat tarpeitten tunnistamista, tukitoimia ja yksilöllisen suunnitelman ehtoja. Vanhempien osallistuminen päätöksentekoon Päätöksentekoprosessit erityiskoulutuksen tarjoamisessa on avattu vanhempien osallistumiselle. Vanhemmille on annettu enemmän mahdollisuuksia osallistua heidän lastensa koulunkäyntiä koskevaan päätöksentekoon. Mutta voimavaroja ei usein ole saatavilla, kun vanhemmat valitsevat osallistavan koulunkäynnin. Käsitteelliset puolet ja opetusmallit Arviointitulokset osoittavat, että kaikissa maissa on tapahtunut paljon syvääluotavaa kehitystä opetusmalleissa, jotka tähtäävät osallistavaan opetukseen. Niihin on kuulunut erityiskoulun henkilökunnan mukaan saaminen tukemaan osallistavaa koulunkäyntiä valtavirtakouluissa tai estämään syrjäyttämistä tapauksissa, joissa lapset ovat alttiita syrjäyttämiselle. Kouluviranomaiset eivät ole pienentäneet luokkakokoja osallistavassa ympäristössä. osallistuvissa maissa. Väestörakenteen muutosten vuoksi joissakin maissa, eritoten väestön vähenemisen vuoksi maaseudulla, luokkahuoneet esikouluissa ja ala-asteen kouluissa ovat pienentyneet kooltaan ja sen myötä luoneet suotuisammat olosuhteet osallistavalle opetukselle. Adaptiivisen ja kommunikoivan teknologian saatavuus osallistavassa opetuksessa Kyselylomakkeen arviointitulokset kertovat, että kaikissa maissa adaptiivinen teknologia ei ole täysin rajoittunut erityiskouluihin ja sitä on saatavissa myös osallistavaa ympäristöä varten. Sama koskee myös vaihtoehtoista ja vahvistavaa kommunikaatioteknologiaa. Vaikka erityisosaamiskeskusten ja valtavirtakoulujen välisen tuen uusia malleja on kehitetty, usein on kuitenkin vaikeata löytää tietoa, osaamista ja luovuutta uuden teknologian soveltamisessa ja käytössä osallistavassa opetuksessa. Opettajakoulutus ilman (riittävää) osallistavaa perehdyttämistä On olemassa eroja opettajakoulutukseen liittyvässä perehdyttämisessä kumppanuusmaissa. Maissa, joissa on vahvat erityiskouluperinteet, suurin osa akateemisen opettajakoulutuksen opetussuunnitelmasta edelleen erottaa valtavirta- ja erityisopetussektorit. Erityiskoulutusta tarvitsevien lasten opettajienkoulutusta hallitsee edelleen erityiskoulujen näkökulma. Näissä maissa osallistava opetus ei ole vielä muodostunut pakolliseksi oppiaineeksi valtavirtaopettajakoulutuksessa. Muissa maissa ollaan huolestu- 12

16 neita osallistavan opetuksen opettamisen merkityksellisyydestä ja laadusta, varsinkin opettajakoulutuksen alkuvaiheissa. Osallistavan opetuksen kehityksen seuranta Vaikka joissakin kumppanuusmaissa on useita lakiperusteisia tai virallisia laitoksia, jotka järjestelmällisesti seuraavat osallistavan opetuksen edistymistä ja säännöllisesti julkaisevat tietoja, joissakin muissa maissa ei järjestelmällisesti seurata erityiskoulutusta tarvitsevien oppilaitten lukumääriä valtavirtakouluissa tai muissa koulutuslaitoksissa. Tietojenkeruun vähyys ja vaihtelevaisuus vakavasti vaikeuttaa tehokasta seurantaa, jota vaaditaan UN CRPD:n artiklassa 24. Edistyminen kohti osallistavaa opetusta Hankkeen alussa kaikki kumppanit oli sitä mieltä, että suuntaus lisätä osallistavuutta jatkuisi ja ehkäpä kiihtyisi. Mutta kun hanke on edennyt, on oltu yhä huolestuneempia siitä, voidaanko myönteistä kehitystä ylläpitää taloudellisen kriisin paineitten alla. Suositukset poliittiselle toiminnalle Seuraavat suositukset perustuvat P2i-hankkeen piirissä suoritettujen tutkimus- ja arviointitoimien tuloksiin, mukaan lukien paikalliset osallistavan opetuksen tilanteeseen ja kehitykseen keskittyvät tutkimukset osallistuvissa maissa. Suositukset kertovat siitä näkemyksestä, että osallistavan opetuksen toteuttaminen koskettaa kaikkia poliittisia tasoja ja monia sosiaalisen ja kulttuuriin liittyvän elämän alueita. Vastaavasti osallistavien palvelujen tarjonta tarvitsee monitasoista ja sektorit ylittävää strategiaa voidakseen tehokkaasti saattaa kaikki vammaiset henkilöt osallistavan opetuksen piiriin ja voidakseen eritoten selviytyä menestyksekkäästi haasteesta ylläpitää muutosta tilanteessa, jossa on yhtä paljon ristiriitoja kuin yhteisymmärrystäkin. Euroopan taso Euroopan komission tulisi jatkaa ja lisätä ponnistuksiaan käyttää avointa yhteiskoordinaation menetelmää edistääkseen osallistavan opetuksen toimeenpanoa UN CRPD:n 24. artiklan mukaisesti. Barometriväline on yksinkertainen ja helppokäyttöinen työkalu, jolla edistää avoimen koordinaation menetelmää. P2i-verkosto suosittaa, että olisi tarpeen käyttää standardoitua työkalua ja metodologiaa, kuten esimerkiksi barometriä, säännöllisesti kaikissa maissa, jotta voitaisiin verrata osallistavan opetuksen kehittymistä, seurata sosiaalisen koheesion ja syrjimättömyyden edistämistä alkeiskoulutuksessa, toisen asteen koulutuksessa, kolmannen asteen koulutuksessa ja ammattikoulutuksessa. Euroopan tasolla toimivien politiikantekijöitten tulee kehitellä edelleen myönteistä lähestymistapaa osallistavaa opetusta kohtaan osana EU:n ja Euroopan neuvoston strategioita ja ottaa eritoten huomioon Elinikäinen oppiminen, Sosiaalinen inkluusio, Syrjimättömyys, Kansalaisuus. Euroopan komission tulee ryhtyä konkreettisiin toimiin uuden EU:n vammaisstrategian osalta osallistavan opetuksen edistämiseksi. 13

17 Euroopan komission korkean tason vammaisuusryhmän tulee erityisesti keskittyä osallistavaan opetukseen. Maat Kansallisten jäsenvaltioitten tulee jatkuvasti kehittää tehokasta lainsäädäntöä, joka koskee vammaisten ja erityiskoulutusta tarvitsevien henkilöitten oikeuksia osallistavaan opetukseen. Tätä lainsäädäntöä tulee tarkistaa UN CRPD:n 24. pykälän määräysten mukaan. Siihen on kuuluttava vammaisten henkilöitten oikeus käyttää kaikkia tarvittavia voimavaroja ja arviointimenettelyjen tarkistus, jotta niistä on tukea osallistavalle opetukselle. Kansallisille jäsenvaltioille tai federaatioille siellä missä koulutuksesta vastaa federaatiotaso, suositellaan, että ne harjoittaisivat tehokasta osallistavan opetuksen politiikkaa ja etsisivät tukea ja muokkaisivat liittoutumia. Kansallisen politiikan tulee sisältää toimeenpanostrategiasuunnitelma. Hallituksen osallistavan opetuksen suunnitelman on oltava spesifinen, välitön ja strateginen. Sen tulee olla top-down, mutta sen on myös rohkaistava ja koottava paikallisia aloitteita. Siihen kuuluu ryhtyminen tarvittaviin toimiin sen takaamiseksi, että kaikki oppilaat pääsevät osallistavaan opetukseen ja että otetaan käyttöön henkilökeskeinen, holistinen ja Universal Design -lähestymistapa. Tähän sisältyy strategia, jonka tavoitteena on auttaa nykyisiä erityiskouluja selviytymään siirtymisestä kohti voimavarakeskuksia ja auttaa niitten henkilökuntaa omaksumaan uusi tehtävä tukea valtavirtakouluja erityiskoulutusta tarvitsevien koulutusohjelmissa. Muutosprosessi on toteutettava Euroopan vammaistrategian puitteissa ja se on toteutettava osallistuvana oppimisprosessina, joka on läpinäkyvä ja perustuu ammattimaiselle tiedolle osallistavasta opetuksesta ja muutoksenhallinnasta. Muutosprosessin tulee pyrkiä tavoitehakuisesti tekemään tavallisesta koulutusjärjestelmästä täysin osallistava. Lakisääteiset komiteat, työryhmät tai muut instituutionaaliset rakenteet kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, joilla on tekemistä erityiskoulutuksen kanssa, tulee korvata uusilla osallistavuuteen keskittyvillä rakenteilla. Koulutusohjelmasta vastuussa olevien hallitusten tulee laatia suunnitelma voimavarojen uudelleenjakamiseksi sen varmistamiseksi, että lopputuloksena on huippulaatuinen, yksilöllinen osallistava opetus. Koulutusohjelmasta vastuussa olevien hallitusten tulee perustaa neuvoa-antavia työryhmiä tukemaan paikallista osallistavaan opetukseen tähtäävien suunnitelmien kehittämistä ja toimeenpanoa kansallisen osallistavuusstrategian toteuttamiseksi. Hallitusten tulee uudistaa opettajakoulutusjärjestelmä, jotta tulevat opettajat ja koulun henkilökunta täyttävät osallistavan opetuksen vaatimukset. 14

18 Hallitusten tulee järjestää ja kehittää riittävää tukea kaikille sidosryhmille, mukaan lukien: -- osallistavaan opetukseen liittyvät yhteiset koulutustilaisuudet ja seminaarit -- avustavan teknologian kommunikointimenetelmät -- pedagoginen/psykologinen ja muu tuki Hallitusten tulee tarjota myönteisiä kannustimia osallistaville kouluille. Hallitusten tulee järjestää tietoisuudenkasvattamiskampanjoita korostaakseen vammaisten henkilöiden potentiaalia ja tarpeita koulutusjärjestelmässä. Paikallinen taso Paikallishallinnon tulee kehittää strategia osallistavan opetuksen toteuttamiseksi kaikissa kouluissa ja muissa koulutuspalveluissa osallistavalla tavalla ottamalla kaikki sidosryhmät aktiivisesti mukaan. Tämän osallistavan opetuksen strategian on sovittava kokonaissuunnitelman yleisiin tavoitteisiin ja siinä on oltava sekä välittömiä, lyhyeen aikaväliin liittyviä että strategisia tavoitteita. Sen tulee sisältää toimenpiteitä ja merkkipaaluja, jotka johtavat muutosprosessiin kohti osallistavaa opetusta Euroopan vammaisstrategian määrittelemässä ajassa. Paikallishallinnon tulee nimittää työryhmiä auttamaan erityiskouluja ja tavallisia kouluja matkalla kohti osallistavaa opetusta. Paikallishallinnon tulee varmistaa se, että kaikki lapset huolimatta heidän vammaisuutensa laadusta ja määrästä pääsevät mukaan korkealaatuiseen koulutukseen osallistavassa oppimisympäristössä yhteisössään. Vammaisjärjestöjen, palvelutuottajien ja muitten sidosryhmien tulee aktiivisesti osallistua toimeenpanoprosessiin ja toimia prosessin ja sen edistymisen kriittisinä ystävinä ja vahtikoirina. 15

19 Barometer of Inclusive Education in Selected European Countries Layout : EASPD, Mario Kaiser, Christopher Bahl Printing: UniPrint Siegen This publication can be ordered at: ZPE University of Siegen Adolf-Reichweinstr Siegen Germany website:

20 Where to find more information: EASPD -European Association of Service Providers for Persons with Disabilities Oudergemselaan / Avenue d Auderghem 63, B-1040 Brussels Tel: Fax: goedele.avau@easpd.eu Website: This project has been funded with support from the European Commision