Tässä lehdessä: KOMPLEKSI 3/2013. Päätoimittaja Vilja Helminen. Taitto ja ulkoasu Vilja Helminen. Kansi K O M P L E K S I

Transkriptio

1 kompleksi 3/2013 1

2 KOMPLEKSI 3/2013 Päätoimittaja Vilja Helminen Taitto ja ulkoasu Vilja Helminen Kansi Eino Uotila Kirjoittajat: Vilja Helminen Iivo Koirikivi Riina Kujanpää Heidi Kuvaja Ilkka Muukkonen Varpu Palkki Emma Talvitie Maija Vasala Kuvitus ja valokuvat: Vilja Helminen Iivo Koirikivi Riina Kujanpää Maija Vasala Markku Verkasalo Eino Uotila Painettu Solver palvelut oy Painosmäärä 200 Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n lehtituen avulla. Julkaisun ISSN-tunnus: ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Tässä lehdessä: Pääkirjoitus & Toimitus 3 Säläpalsta 4 Fuksiesittely 6 Hupsy-risteily 11 Iivo avautuu 13 Ilkan vastauspalsta 14 PJ-palsta 15 Ihailijakuva: Markku Verkasalo 16 Kysely kompleksilaiseten arvoista 19 Tunnustuksia 22 Rorschach-testin tieteellisyydestä ja kliinisestä käytöstä 23 Kompleksi kyläilee: Planeettaenergisointiryhmän kokoontuminen 23 Psykologista astrologiaa 27 Horoskoopit 28 Kompleksi tutkii 30 Palautetta, juttuideoita ja ihailijapostia päätoimittajalle voit lähettää osoitteeseen: kompleksilehti@gmail.com 2 K O M P L E K S I

3 Pääkirjoitus Selasin vanhoja Kompleksi-lehtiä etsiessäni inspiraatiota pääkirjoitukseen. Vuonna 2009 syksyn ensimmäisessä numerossa Ville Rantalainen kirjoitti Rorschach-musteläiskätestistä ja sitä ympäröivästä keskustelusta. Näin neljä vuotta myöhemmin Ro ei näytä yhtään vähemmän kiistanalaiselta. Kahvihuoneen ilmapiiri on lievästi ilmaistuna Ro-kriittinen, mutta kentällä testiä kuitenkin käytetään ahkerasti. Myönnän, todellisuudessa en tiedä paljoakaan Rosta ja luultavasti pitäisi tietää enemmän (menköön tämä kategoriaan päätoimittajan nolot tunnustukset ). Suurimmalta osin mielikuvani testistä perustuu kahvihuoneella käytyhin keskusteluihin ja luentosaleissa kuultuihin yksittäisiin mielipiteisiin. Kuulun itse niihin ihmisiin jotka jahkailevat ikuisuuden joidenkin kysymysten parissa ja haluavat kuulla vähintään kaksikymmentä mielipidettä ennen kuin muodostavat omansa. Lähes yhtä tärkeää kuin kritiikki, on myös vastakritiikki. Siksi kaipaisinkin välillä myös niitä puheenvuoroja, joissa tuotaisiin esiin erilaista näkökulmaa Rohon, ei vain testiin epäilevästi suhtautuvien mielipiteitä. Tällaista hieman erilaista näkökulmaa löytyy sivulta 23. Se ei välttämättä vakuuta sinua Rosta, tai muuta suhtautumistasi testiin, mutta ainakin sen lukemisen jälkeen sinulla on taas yksi näkökulma enemmän mielipiteesi taustalla. Vilja Toimitus Mitä pelkäät? VILJA HEIDI IIVO ILKKA MAIJA Ajan loppumista. Ja hämähäkkejä. Pimeää ja kalenteriani. Kämppistäni. Kuolemaa. Autolla ajamista. 3

4 Iivon vinkit opiskelijaelämään, osa I: H a u ta j a i s p l ay l i s t : M. Ward - Transfiguration #2 The Smiths - Asleep Joy Division - Digital (live at Birmingham University 1980) Maurice Ravel - Pavane pour une infante défunte (solo piano) Tom Waits - Take It With Me Nick Drake - From the Morning Eels - Things The Grandchildren Should Know Muuttuiko ilta jo aamuksi itäisessä kantakaupungissa? Ei hätää, ravintola Populus Aleksis Kiven kadulla tarjoaa karaokea jo kello yhdeksän alkaen. Linkkivinkki: Maria Pettersson: Salaliittoteoriat Miksi salaliittoteoriat ovat niin suosittuja? Kuka niihin uskoo? Mikä on psykologia niiden taustalla? Mitä WTC:ssa todella tapahtui? Vieraina ohjelmassa päätoimittaja Janus Putkonen sekä sarjakuvapiirtäjä ja skeptikko Pertti Jarla. YlePuheen keskusteluohjelma Areenassa: TOIMITUS SUOSITTELEE: Eikö syksy ja vesisade ole tarpeeksi masentavaa? Kaipaatko lisää ahdistusta ja kuolemaa elämääsi? Toimitus kokosi listan kuolemaa käsittelevistä kirjoista synkentämään iltojasi. Jeffrey eugenides: Virgin Suicides Kirja kietoo poikaporukan kaipuun naapuriperheen tyttöjä kohtaan käsittämättömään järkytykseen, kun tytöt vuorotellen tappavat itsensä. Joonas Konstig: Kaikki on sanottu Isän kuolema vaikuttaa eri taval la perheen kaikkiin kolmeen varhaisaikuisikäiseen lapseen. Curzio Malaparte: Kaputt Curzio Malaparten Kaputt on verisin kirja, mitä toisen maailmansodan itärintamalta on kirjoitettu. Suomessakin sotakirjeenvaihtajana toiminut italialainen kirjoittaa myös Kannaksen sotaa järveen paenneiden hevosten jäätymisestä sijoilleen ja Heinrich Himmleristä rovaniemeläisessä saunassa. Terry Pratchett: Viikatemies Terry Pratchetin Viikatemies kertoo siitä, mitä tapahtuu kun kuolema saa potkut. 4 K O M P L E K S I

5 Iivon vinkit opiskelijaelämään, osa II: Repesivätkö haalarisi sepaluksesta? Ei hätää, jesarilla teet kätevästi muodikkaan haarakiilan joka kestää taas muutaman appron ajan. O m i t u i n e n e t y m o l o g i a fa k ta : IN: Intuitio ja oma kokemus OUT: P-arvot ja repeated double cross validation Intiaanikielissä liike on tärkeää; esimerkiksi navahoilla ei ole paljoa substantiiveja, vaan asiat kuvataan verbeillä, adjektiiveilla ja liikkeellä. Amerikkalaiset käyttivät navahoa toisessa maailmansodassa koodikielenä ja pyysivät jotain navahoa keksimään kieleen sanan panssarivaunulle. Vähiten huonoimman vaihtoehdon suora käännös kuuluu: ympäriinsä mönkivät vaunut, joiden päällä on iso asia jolla tehdään pamauksia, ja jonka sisällä ne (=ihmiset) istuu. Lopulta älyttiin kutsua panssarivaunuja kilpikonniksi. Kosmospoliitti -ilmon missaaminen Dinosauruserotiikka AVAUTUMIS- PUHELIN : Tiesittekö, että tekstiviestit eivät tule perille jos puhelin on pitkiä aikoja kiin ni? En minäkään! Tästä huolimatta puhelimen uumenista löytyi yksi jul kaisematon helmi Vapulta: Kaikki näkyy perseestä T. Julius 1.5. klo 21:44 Nyt kun olemme kaikki oppineet jotain uutta ja Avautumispuhelin-parka on kaivettu laatikosta pölyyntymästä, on aika täyttää se tekstiviestein! Siis purkakaa ahdistuksenne ja avatkaa emotionaaliset lukkonne, Avautumispuhelin kuuntelee silloin kun kukaan muu ei kuuntele. Avautumispuhelin on ihana. Anteeksi, että unohdin sinut, Avautumispuhelin. Anteeksi. 5

6 esittelyssä: Fuksit 2013 IIVO KOIRIKIVI ILKKA MUUKKONEN Mistä on pienet fuksti tehty? Kompleksi-lehti selvitti syksyn uusien tulokkaiden taustat. Kokosimme monimutkaisen ja varsin epätieteellisen prosessin kautta vastaukset yhteen jotta Penkereen konkarien uteliaisuus tulisi tyydytettyä. Toimituksen epäselvimmäin käsialan palkinto menee ehdottomasti Ilkka Muukkoselle. Päätoimittaja ei ota vastuuta mahdollisista tulkintaongelmista johtuvista virheistä. Kaikki valitukset voi toimittaa kirjallisesti Ilkalle osoitteeseen: Ilkka Muukkonen, pieni vaaleanpunainen laatikko, Kahvihuone. Sakari Helsinki. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Vantaa. Anna Jyväskylä. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Pienenä pyörryin jätskialtaaseen. Anna Jyväskylä. MIkä on salainen paheesi? En pidä eläimistä. Eino Helsinki. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Bussivarikolta aamuyöllä. Elias Jenkit-Espoo-Helsinki. Mikä on salainen paheesi? Paramoren Misery Business. Emma Espoo. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Matlun klusteri. 6 K O M P L E K S I

7 Eve Turku. Kerro hätävalhe! En mä oikeesti Turusta oo. Erno Jämsä. Mikä on toteemieläimesi? Richard Feynman. Heidi Tornio. Mikä on toteemieläimesi? Albiinoriikinkukko, mieluummin urospuolinen. Iida Oulu. Mikä erottaa sinut muista? Olen auttanut ihmisiä löytämään Nemon. Jade Helsinki. Mikä on toteemieläimesi? Ahma, sillä syön niin paljon että makaan lattialla sen jälkeen. Jasmiina Espoo. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Auton takakontista. Joonas Oulu. Mikä on salainen paheesi? Kompulsiivinen omenansyönti. Julia Kerava. Mikä on salainen paheesi? En ole ikinä nähnyt Star Warsia. Julia Helsinki. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Järvenpää. 7

8 Laura Porvoo. Mikä on salainen paheesi? Pesen hampaita vain 1,5 min. Linda Pori. Mikä on toteemieläimesi? Mopsi. Milla Pietarsaari. Mikä on toteemieläimesi? Laiskiainen. Olga Helsinki. Mikä on toteemieläimesi? Siili, koska olen pieni ja piikikäs. Otso Espoo. Mikä on toteemieläimesi? Ihmissusi. Laura Otaniemi Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Joka aamu ihmettelen mistä herään. Erica Helsinki. Mikä on salainen paheesi? Pelaaminen. Annika Helsinki. Mikä on toteemieläimesi? Mangusti. Kira Espoo. Kerro hätävalhe! I don t speak english. 8 K O M P L E K S I

9 Minna Espoo. Mikä on salainen paheesi? Välillä nuuskaan. Satu Espoo. Mikä on toteemieläimesi? Salamanteri. Seela Helsinki. Mikä on salainen paheesi? Katson salkkarit ennakkoon actionsalkkarit-sivuilta. Heini Turku. Mikä on salainen paheesi? Hääohjelmien katselu. Mimmi Pääkaupunkiseutu. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Leffateatterin valkokankaan takaa, biljardipöydältä. Pia Helsinki. Mikä on salainen paheesi? Kaikki paheet on julkisia, ei salattavaa. Pinja Espoo. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Kaverin mökin katolta. Roosa Helsinki. Mikä erottaa sinut muista? Ei mikään. Anastasia Helsinki. Mikä on toteemieläimesi? Se syvämeren kala jolla roikkuu päästä lamppu. 9

10 Salli Kerro hätävalhe! Odotin sitä lööppikysymystä, joten en miettinyt etukäteen mitä vastaan. Sara Munkkiniemi. Mikä on toteemieläimesi? Seepra, minulla on telepaattinen yhteys hevoseläimiin. Siiri Kerava. Mikä on salainen paheesi? Koen olevani 7 kuolemansyntiä samassa paketissa. Silja Helsinki. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Oman koulun kynnysmatto. Taiga Olen maailmankansalainen. Mikä on salainen paheesi? Etelä-Afrikka. Tessa Kajaani. Mikä on oudoin paikka, mistä olet herännyt? Bussipysäkki jossain Pohjois- Helsingissä, en vieläkään tiedä missä. Tiia Lohja. Mikä on salainen paheesi? Pakonomainen järjestelmällisyys. Tiina Espoo. Mikä on salainen paheesi? Suurin pudottaja. Verna Tampere. Mikä on salainen paheesi? Kauhuelokuvilla mässäily ja herkuttelu. 10 K O M P L E K S I

11 psyko paatti merellä kertomus Hupsy-risteilystä Keväällä 2013 kompleksilaisten sähköpostilaatikoihin al koi kolahdella viestejä, jotka sisälsivät lupauksia jostakin aivan ennenkuulumattomasta. Syyskuulle kerrottiin olevan luvassa laatuaan ensimmäinen Hupsy-risteily, jon ka takapiruina puuhastelivat kuten nokkelimmat jo saat toivat arvata Helsingin ja Uudenmaan psykologiyhdistykset, Hepsy ja Upsy. Käytännössä homman nimi olisi lastata Silja Europa yhteensä parillasadalla paikallisyhdistysten jäsenellä ja risteillä Tallinnaan ja takaisin. Ajatus herkkuja notkuvista buffet-pöydistä, antoisasta se mi naariohjelmasta ja kollegoiden laadukkaasta seuras ta opiskelijaystävälliseen hintaan vietteli yhden jos toisenkin psykalaisen täyttämään ilmoittautumislomakkeen Silja Linen tunnusmusiikkia vienosti hyräillen. Tuskin kukaan meistä tiesi vielä tuolloin, minkälaiselle kaleerille sitä olikaan tullut pestauduttua. Mutta Siperia opettaa, ja Siperian puutteessa sen tekee myös Itämeri. Ensimmäisen kosketuksen karuun todellisuuteen koim me juuri ennen laivan lähtöä Länsiterminaalissa, missä risteilyn osallistujille jaettiin tarpeelliset tilpehöörit pur relle nousemista ja siellä pysymistä varten. Saimme nimit täin kauloihimme pujotettaviksi kauniin kirkkaanvih reät Hupsy-avainnauhat, joihin oli risteilyn ajaksi määrä ripustaa kullekin henkilökohtaisesti kustomoidut nimikyltit. Ajatus sinänsä oli paitsi käytännönläheinen, myös kaunis, mutta valitettavasti risteilyn jär jes täjät olivat tehneet kohtalokkaan virheen: nimikylttiin painettavan moton keksiminen oli jätetty kunkin osallis tujan itsensä tehtäväksi. Kaikki ne vitsit, joita olim me keväthuumassamme ilmoittautumislomak keen Mottosi? -kohtaan vääntäneet, olivat syyskuuhun mennessä auttamattomasti vanhentuneet, jos nyt koskaan oli vat kovin hyviä olleetkaan. Kaulanauhojemme ansiosta olimme nyt siis paitsi tunnistettavissa, myös kiusaantuneita. Esimerkkejä motoista, joita jälkeenpäin aja tel len taisimme soveltaa risteilyn toimintastrategioina, ovat alkuiltaan sopiva Vauhti korjaa virheet ja puolestaan myöhäisempää yötä kuvaava Jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Noloudesta viis, laivaan siis. Harva meistä oli muutoin huippuun hiotussa risteilystrategiassaan ottanut huomioon sen tosiasian, että buffet hen meillä olisi asiaa vas ta kello 21. Ensimmäiseen seminaariin vaelsi siis joukko vaihtelevassa määrin nälkäisiä opiskelijoita, joiden tyypillisesti raudanluja keskittymiskyky saattoi olla hieman järkkynyt totutulta tasoltaan. Seminaarin puhujat toki kunnon psykologeina aistivat heti yleisönsä mie len tilan (jota ei ollut vaikeaa päätellä esimerkiksi erään nimeltämainitsemattoman bilevastaavan kasvojen akuutista Bitchy Resting Face-kohtauksesta). He tekivätkin parhaansa aktivoidakseen meitä ja kasvolihaksiamme: tämän huipentumana saimme kokea välijumppana tanssisession, jonka koreografia oli erityisen kuu maa kamaa illemmalla risteilyn diskossa. Varmaa oli se, ettei Eye of the Tiger risteilyn jälkeen enää koskaan kuulostaisi entiseltään. Niin, siitä seminaarin sisällöstä. Meille luennoivat Satu Kaski, joka on erikoistunut muun muassa työ- ja organisaatiopsykologiaan sekä urheilupsykologiaan, ja Marja Blatter, jonka erityisalaa on etenkin kriisi- ja traumapsykoterapia. Luentojen teemana oli psykologin työhyvin vointi: erityisesti keskiössä olivat asiakastyötä teke vän psykologin keinot tiedostaa ja tunnistaa asiakas kohtaamisen itsessään herättämiä tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Psykologin työhyvinvoinnin edis tämisen työkaluina luennoitsijat esittelivät muun muassa omien, työtilanteissa syntyvien reaktioiden aktiivisen tiedostamisen sekä pyrkimisen kehon levollisen olotilan palauttamiseen työn lomassa. Seminaarisalista poistuessamme niin mielemme, ruumiimme kuin ammatilliset orientaatiommekin tuntuivat lähes uudestisyntyneiltä. Nälän ja yleisen hysteerisyyden asteetkaan eivät olleet entisellään, vaan pahenivat koko ajan uhkaavasti - edellä mainitusta Bitchy Resting Facesta puhumattakaan. Seminaarin päätyttyä oli todellakin vihdoin vuorossa illan odotetuin ohjelmanumero, buffet-illallinen. Odotteluhan ei suinkaan loppunut tähän, sillä näky ravintolassa oli kuin rekkajonossa Vaalimaalla. Opiskelijoista 11

12 ovelimmat (tai epätoivoisimmat) jekuttivat systeemiä hakemalla ensimmäisenä jälkiruokaa, pateettisimmat puolestaan kiiruhtivat kaksi lasia tanassa viinihanoille. Iloisen kupliva nousu- ja sokerihumalan yhdistelmä ei välttämättä ole niitä otollisimpia lähtölaukauksia hienostuneelle illastamiselle kollegoiden kesken, mutta mulla on nälkä ja mistä v***sta tätä jengiä sikiää ja väistäkää nyt helvetti kun mä leikkaan tätä kääretort tua, perkele. Tasattuamme verensokerimme ja juotuamme itsemme muutenkin mukaviksi olimme valmiita kohtaamaan päävastustajamme, risteilylaivan yöelämän. Sitä ennen kierimme kuitenkin hytteihimme lääkitsemään pinkeitä vatsojamme yrttiviinalla korkeatasoisella keskustelulla. Kun vaatteiden pingotus vyötärön seudulla alkoi helpottaa ja muukin kireys oli huuhdottu kurkusta alas, suuntasimme määrätietoisesti kohti Ocean Baria. (Sille, joka onnistuu keksimään vieläkin kliseisemmän nimen risteilylaivan baarille, voisi melkein jo myöntää kunniamitalin.) Aikaisemmin illalla hyttikäytävällä koh taa mamme nuorukaiset olivat mainostaneet orkesterinsa esiintyvän kyseisessä lafkassa, ja säälittävinä wannabe-bändäreinä parkkeerasimmekin seurueemme tanssilattian ytimeen. Yhtyeen soittama viihdemusiikki osoittautui cover-painotteiseksi ja skaalaltaan hyvin laajaksi, vaihdellen Wiz Khalifasta Karri Koiran kautta aina Rage Against the Machineen. Viimeksi mainitun soidessa muutama reikäpää joukostamme pisti pystyyn jopa pienimuotoisen moshpitin, joka sopikin Silja Europalle kuin nyrkki pers.. noh, niin. Ocean Bar sai aamukolmen aikoihin myös kunnian palvella erään hyvin kiusallisen kollegiaalisen kohtaa misen näyttämönä. Nuori naisopiskelija jonotti baaritiskillä pahaa-aavistamattomana pääsyä tilaamaan kurkunkostuketta, kun paikalle toikkaroi mies vihreine kaulanauhoineen. Kun neidin opiskeluvuosien vielä vähäinen lukumäärä paljastui miekkoselle, sönkötti tämä sulavasti: ARVAA KUINKA MONTA VUOTTA MÄ OON OLLU JO VALMISTUNU?!? Jo siinä on tarpeeksi arvuuttelemista, kuinka kyseinen casanova oli onnistunut valmistumaan ylipäätään. MÄ OON SUA YKSTOISTA VUOTTA VAN- HEMPI! Epäilemättä, ja henkiseltä iältäsi selkeästi enem mänkin. Ennen poistumistaan tämä psykologien Don Juan ilmoitti vielä, että jäisi kyllä muuten hyvin mielellään nuorten naisten seuraan, ellei tuntisi itseään vanhaksi sedäksi. Jonkinlaiseen (alkoholi) de mentiaan miehen toiminnassa viittasikin ainakin se, että hänelle piti kädellä osoittaa suunta, johon perääntyä. Tarinan opetus: muistisairaudet ja muut aivotoiminnan häiriöt vaanivat myös nuoria psykologian alan ammattilaisia ja nämä ammattilaiset puolestaan alan opiskelijoita yön pikkutunneilla. Ennen pitkää aamu valkeni myös Itämerellä. Teräskuntoisimmat risteilyohjukset pyyhälsivät aamupalapöydän kautta maihin Tallinnaan ostamaan kuka mi tä kin, voipuneemmat puolestaan palasivat lepuuttamaan silmäluomiaan hyttien pimentoon. Kunnioitettavan suuri osa opiskelijoista ryhdistäytyi viimeistään iltapäivän puolella ja löysi tiensä lauantain semi naariin, jossa jo tutuksi tulleet luennoitsijat vetivät workshopit edellisiltana käsittelemistään aiheista. Esiintyjät tuntuivat ennustaneen yleisönsä vireystilan vielä perjantaitakin ylioptimistisemmin, sillä erilaiset harjoitukset ja aktiviteetit painottuivat voimakkaasti rentoutumisen, meditaation ja muun yleisen vetelöitymisen puoleen. Allekirjoittaneen mielestä nukahtaminen meditaatioharjoituksen aikana oli olosuhteet huo mioon ottaen hyvin inhimillistä, mutta olisihan sen voinut muuallakin kuin salin eturivissä tehdä. Erilaiset kehonkieleen ja sen tulkitsemiseen liittyvät harjoitukset puolestaan herättivät paatuneimmatkin unikeot ja synnyttivät keskustelua villeimpien huhujen mukaan saattoi käydä jopa niin, että kaksi toisilleen ennalta tuntematonta psykologia uskaltautui puhumaan (!) keskenään. Laivan hipoessa kotisatamaa uskalsimme jo todeta, ettei Silja Europa ollut paljastunut Titaniciksi valeasussa ja ettei Bermudan kolmio ehkä sittenkään sijainnut Helsinki-Tallinna-laivareitin varrella. Itänaapuristakaan ei vielä lehden painoon mennessä ollut kuulunut syytteitä merirosvouksesta. Kaikkien ennakko-oletusten vastaisesti olimme kuin olimmekin siis selvinneet hengissä ja hyvissä ( ) voimissa ihka ensimmäisestä Hupsy-risteilystä. Jälkipolville ja muille rannalle jääneille voimme tuskin muuta kuin suositella kokemusta, jos mahdollisuus siihen vielä tulevaisuudessakin vain tarjoutuu. Tahdikkaana lopetuksena mainittakoon vielä risteilyn harvat, mutta sitäkin harmillisemmat miinuspuolet: 1. Ei aikuisten pallomerta; 2. Risteilyemäntämme sanat mikä tapahtuu risteilyllä, jää risteilylle olivat räikeää valetta. Se, mikä olisi tapahtunut pallomeressä, olisi totta vieköön myös jäänyt pallomereen. 12 K O M P L E K S I

13 Iivo avautuu kuolonkankeudesta Kun käännymme Tranekaerin linnan puiston parkk i paikalle Langelandin saarella Tanskassa, alkaa taivas jo punertaa ilta-auringosta. Olemme kesäisellä automatkalla isäni ja viisitoistavuotiaan pikkuveljeni kanssa; jälkimmäinen on enemmän tai vähemmän pakotettu mukaan. Aina erehtymätön Lonely Planet suosittelee tällä saarella katsastamaan linnan puistossa sijaitsevan TICKONin (Tranekaer International Centre for Art and Nature). Sen pitäisi olla auki joka päivä auringonnoususta auringonlaskuun. Ruhtinaalliset ajat selittää portille päästessämme se, ettei kukaan ole puistoa vahtimassa. 25 kruunua pyydetään pistämään pääsymaksuksi puiseen lo veen portissa, jonka vieres sä on teline karttoineen. Kokonaisuudessaan puisto on myös autio, kuin hylätty. Polkujakaan ei ole merkitty kunnolla, saatika hoidettu jos puistossa ei kävisi vierailijoita niin ne kasvaisivat nopeasti umpeen. Ihmisten tekemän aidan läpi kuljemme, sillä alueella laiduntaa lampaita. Ne makaavat ilta-auringossa kuin emme olisikaan vieressä. Karttaan merkittyjen taideinstallaatioiden löytäminen osoittautuu vaikeaksi. Olen mielestäni aivan varmasti samassa puusaarekkeessa kuin ensimmäisen taideteoksen pitäisi olla. Emme löydä teoksesta jälkeäkään, edes merkintää, missä sen tulisi sijaita. Isänikin mielestä olen suunnistanut oikein, ja hän sentään ajaessa luottaa Tomtom-navigaattoriinsa enemmän kuin minun kartanlukutaitooni. Emme halua kääntyäkään, joten jatkamme suoraan niityn yli. Nokkoset pistävät isääni jalkoihin. Melkein kompastumme kiveen, joka tarkemmin katsottuna näyttää hautapaadelta. Siinä on linnun siluetti, ja teksti Astra et Aves. Kartan yhteydessä olevia kuvia tutkimalla saamme todeta, että kyseessä on Jussi Heikkilän teos Migration Avium (1993). Yhden suuremmista installaatioista näemme nyt Heikkilän teokselle. Se näyttää suurelta veneeltä, jopa yllättävän hyväkuntoiselta. Huomaamme myös, että kolme pienehköä kiveä, jaotka olivat suorassa linjassa puolivälissä metsikköä ja hautapaatta, olivat myös erittäin pienimuotoinen visio eräältä taiteilijalta. Nyt kun olemme saaneet kiinni pelin hengestä, emme turhaudu seuraavaan kivimuodostelmaa tai maasta työntyvvää kiiltävää kelopuuta etsiessämme. Silloin, kun näemme jotain helpos ti, puusta riippuvan t-paidan tai pahvisia mehiläispesiä, joudumme toteamaaan, etteivät ne varsinaisesti ole osa näyttelyä ja että ne tuskin tulevat kovin pitkään pysymään paikallaan. Steven Siegelin Squeeze :n (1997) kohdalla olemme taas epävarmoja: tämähän on täysin lahonnut ja ränsistynyt kyhäelmä, eikä näytä yhtään siltä, miltä kuvassa. Mutta toisaalta, nämä teokset ovat olleet maastossa jo kymmenestä kahteenkymmeneen vuotta. Aika on tehnyt tehtävänsä monillekin näyttelyn töistä. Katoavaa taidetta joka puolella ja isäni keskittyy kännykällään tekstaamaan työprojekteistaan. Kaukana lammen takana siintää linna, joka ei ole usein auki yleisölle. Sama tanskalainen kreivisuku on asunut sitä jo neljäsataa vuotta. Kai sekin on jokin saavuts, ja sitten kuitenkin alle kaksikymmentä sukupolvea. Minä hädin tuskin tiedän yhden tuolloin eläneen esi-isän, ja hänkin oli metsärosvojen jälkeläinen. Jonain päivänä tuokin linna varmaan raunioituu, ja liittyy näin osaksi puiston kokoelmaa. Tuleeko luonto jonain päivänä olemaan tällaista kuin TICKONin? Villiintynyt, ilman isäntää 13

14 ja silti kukoistava ja elävä. Muutama satunnainen jäänne, koko ajan entistä katoavampi muisto ihmisestä. Puisto toimii näin memento morina koko ihmissuvulle. Ja samalle se on sen rigor mortis, tai vielä yksi seisokki, jolla siittää muistoa itsestään. Puolet teoksista ja neljänneksen puistosta nähtyämme ehdotan, että voimme palata suorinta tietä takaisin autollemme, jos isäni ja pikkuveljeni haluavat jo jatkaa hotellille Odenseen. Et sinäkään halua koko puistoa enää näin myöhään kiertää, isäni vastaa. Olen yllättnyt, kuinka oikeassa hän on, enkä vastaa enää mitään. Paluumatkalla näemme alkupuolen veneen, nyt toisesta näkökulmasta. Heikkilän teoksen suunnasta vankalta näyttänyt rakennelma paljastuu rikkinäiseksi muotopuoleksi. Sen sisuksista ryöppyää kiviä. Autossa Tanskan Novalla alkaa soida Coldplayn Viva la Vida. Pyydän isääni kääntämään radiota kovemmalle. Onks tää se kappale, jota Iivo aina laulaa?, pikkuveljeni kysyy. Kyllä on, ja useinkaan se ei mene nuotilleen. Lupaan olla tällä kertaa laulamatta mukana. Tyydyn ilmaviulun dramaattiseen rokkaamiseen tanskalaisen maalaiskylän läpi. Ilkka vastaa Palsta, jossa Ilkka Muukkonen vastaa kompleksilaisten visaisimpiin kysymyksiin, rakkauskirjeisiin ja muuhun häirikköpostiin. Ilkalle voit jättää postia kahvihuoneelle vaaleanpunaiseen laatikkoon. Tällä kertaa joudumme hieman hyysäävään sävyyn muistuttamaan teitä, arvon lukijamme, kysymysten soveliaasta laadusta. Kuten tiedätte, kysyä voi aivan mistä tahansa. Joten varmasti myös ymmärrätte, ettei aivan mistä tahansa tarkoita samaa kuin aivan mistä tahansa. Frans, tämä koskee etenkin sinua. Kompleksi-lehti on tunnettu laadukkaasta journalismistaan, joka paljastaa yhteiskunnan syvimmät salaisuudet ja takoo terävimpäänkin päähän uusia, unohtumattoman uljaita ajatuksia. Siispä sellaiset seikat kuten seksi, seksi tai seksi eivät kuulu ansiokkaamme aviisimme artikkeleihin. Sitäpaitsi hei nyt c mon, eikö teidän päässä liiku mikään muu? Surullista, perin surullista. Ilkka! Miksi et hoida asiota ajoissa? Arvon kysyjä, vastasit juuri omaan kysymykseesi. Kyllä. Siitä puuttuu i-kirjain. Toivottavasti häpeä viiltää nyt sydäntäsi kuin hesen bonuskortti teinitytön rannetta. Entä jos olisit etuotsalohkokirurgi? Toki jo tästä virheestäsi, sekä käsialasta, josta sai selvää, pystymme päättelemään, ettet ole. Mikä naurettava ajatuskin. Yrittäkäämme nyt kuitenkin pitää se mielessämme, huvittipa se kuinka paljon tahansa. Siis: entä jos olisit sydänontelokirurgi? Olisit luultavasti hyvin rikas. Voitko kuvailla oman dinosauruserotiikkaan perustuvan fantasiasi? Hyvä kysyjä! Kuinka sattuikaan, dinot, nuo vanhat saurusystävämme, olivatkin juuri mieleni päällä. Tiesitkö muuten, etten lapsena kummemmin pitänyt dinoista? Tiesin nimittäin jotain paljon hermosoluja hivelämpää, nimittäin junat. Tarkemmin sanoen höyryveturit. Nuo raiteiden raskastekoiset rakkauden ruumiillistumat. Niin, ajattele itsesi raiteille makaamaan, odottamaan ottajaasi. Kuulet kuinka se jyskyttää eteenpäin, näet sen säkenöivän silhuetin, taivaisiin asti ulottuvan savupiipun puksuttaessa paksua pilveä kohti taivaankantta. Ei silloin dinosauruksella paljoa murahdeltavaa enää ole.. 14 K O M P L E K S I

15 PJ-palsta JAAKKO TÄHKÄ Jahas, taas tuli aika kirjoittaa PJ-palsta. Aikaa deadlineen enää pari päivää ja ei minkäänlaista aihetta mietittynä. Sittenpähän voisi kirjoittaa aikaa ajankäytöstä (varsinkin omastani) Törmään nykyään tasaisin väliajoin kysymykseen Miten sulla riittää aika kaikkeen?. Rupesin itsekin pohtimaan asiaa. Taustaksi niille jotka eivät tiedä, niin puuhastelen opiskelujen, töiden ja puheenjohtajan pestin lisäksi HYY:n edustajistossa ja joku on joskus kommentoinut siihen suuntaan, että olisin muka lähes jokaisessa tapah tumassa paikalla. Ja mun opiskeluthan eivät edes ole pahasti myöhässä, mitä nyt asevelvollisuus sekoitti vähän kuvioita opiskelujen alussa. Tämän kaiken päälle tulee vielä vaihtelevasti soitettua rumpuja yksin ja seurassa ja vanhempia kavereitakin on silloin tällöin kiva nähdä. Niin, kuulostaahan tämä kaikki aika paljolta näin paperille kirjoitettuna. Hassuahan tässä on se, että en omasta mielestäni ole kovin hyvä käyttämään aikaa tehokkaasti. Melko monet asiat tulee tehtyä juuri ennen deadlinea, kuten tämä palstakin (annettu deadline 1.10, aika tätä kirjoittaessa klo 22:39), muutama tunti voi helposti mennä ohi puhtaan aikaansaamattomuuden takia ja tehokkuus laskee heti jos kerkeän nukkua alle 7,5 tuntia yössä. Mistä sitä aikaa sitten riittää kaikkeen? Onko jotain joutunut väistymään tämän kaiken järjestöhassuttelun tieltä? Treeneissä käyntiä vaativan säännöllisen liikunnan olen kyllä jättänyt tauol le, mutta sekin taitaa johtua enemmän vain omasta laiskuudestani. Aiemmin syksyllä olleessa Time Management työpajassa (Kiitos Ville ja Ewelina!) mainittiin periaate, että 80 % tuloksista johtuu 20 % syitä (Parieton periaate, kiinnostuneille). Ajankäytön kontekstissahan tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa työstä saadaan aikaan verrattain lyhyessä ajassa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että lisähommien ottaminen ei oikeastaan vaadi suurta lisäystä aikaresursseihin! Vaikka asia ei nyt ihan näin yksinkertaista oikeasti ole, on siinä kuitenkin paljon perää. Jos tällä kirjoituksella olisi joku pointti, niin se voisi olla, ettei kannata turhaan vältellä mielenkiintoiselta tuntuvia asioita vain niiden viemän ajan takia. Pelko ajan riittämisestä voi toki joskus olla ihan aiheellista, mutta kaiken ohittaminen sillä syyllä että se vie liikaa aikaa on tehokas tapa olla kokematta mitään uutta. Itsekin pohdin loppukesästä, löytyykö aikaa aloittaa bändin kanssa soittaminen pitkästä aikaa. Lähdin mukaan yrittämään ja löytyi hän sitä. Nyt olen sitä mieltä, että onneksi heitin lusikkani siihenkin soppaan ja aion mahduttaa sen jatkossakin elämääni. Heitelkää kaikki muutkin rohkeasti niitä lusikoita, jos törmäätte mielenkiintoisiin soppiin! (Kirjoitus valmistui klo 23:55. DL oli ja meni, mutta onneksi se ei ollut oikeasti niin tarkka) 15

16 kuva: MARKKU VERKASALO 16 K O M P L E K S I

17 KOMPLEKSI 17Markku Verkasalo

18 Kuvan takana Kompleksi-lehden keskiaukeaman julistesarjaa jatkaa Markku Verkasalo. Valokuvausta harrastava Verkasalo kertoo ajatuksesta julistekuvan takana: Olemme julkaisseet artikkelin tutkimuksesta, jossa kuvasin 30 naista ja 30 miestä. He esittivät kaikki Big Five -teorian mukaisten piirteiden ääripäät (siis 10 kuvaa). Noin 400 ihmistä arvioi ihmisten persoonallisuuden. Arvioijat näkivät 13 kuvaa jokainen ja yhden henkilön vain esittämässä yhtä piirrettä. Arvioijille ei sanottu, että he esittävät tiettyjä piirteitä, eivätkä arvioijat tunteneet arvioitavia. Otin tarkoituksella itsestäni sellaisen kuvan, joka esittää ihmistä jolla on korkea avoimuus uusille asioille ja haaveileva mielenlaatu. Eli tällä tavalla suuri osa tutkimuksen kuvissa olleista ihmisistä esitti korkeaa avoimuutta ja haaveilevaa mielenlaatua. Samoin arvioijat arvioivat tällaisessa asennossa olevan ihmisen keskimääräistä selvästi avoimemmaksi. Tuossa kuvassa on myös tahatonta osuutta. Hiukset eivät ole ihan järjestyksessä ja se taas kuvaa matalaa tasoa tunnollisuusfasetin siisteyttä kuvaavassa alafasetissa. Lisää tutkimuksesta: Leikas, S., Verkasalo, M., Lönnqvist, J. E. (2012). Posing personality: Is it possible to enact the Big Five traits in photographs? Journal of Research in Personality, 47, KUULTUA lähetä omasi: Mä en kestä, täällä soi parempi musa kuin mun kotona! Toimituksen jäsenellä ei ole enää mitään syytä olla muuttamatta asumaan Kustaa Vaasaan. Miks te ette haluais että mä hedelmöittäisin teidät? Nimeltämainitsematon miespuolinen opiskelija lähestyy naisia fuksisuokin jatkoilla. Suomessa on 51 lerssiä Konnarit on meidän autistinen savant-serkku Psykologian opiskelijan näkemys psykojen ja konnarien suhteesta Me ollaan teidän Helinä-keiju! Kognitiotieteen opiskelijoiden näkemys psykojen ja konnarien suhteesta. Jonkin ajan päästä se vaihdekeppi ei vaan enää tunnu samalta kädessä Opettaja valaisee parisuhteen kehityskaarta ammattikäytännön kurssilla 18 K O M P L E K S I

19 Kysely kompleksilaisten arvoista ilkka muukkonen Kaikkihan tiedämme, että sosiologit ovat vasemmistohippejä, kauppislaiset kokoomusnuorten olemassaolon välttämätön ja riittävä ehto, ja ettei humanisteja vain kiinnosta. Entä psykologian opiskelijat? Mielikuvan muodostaminen on selvästi vaikeampaa. Toisaalta psykologia tarjoaa porvarin ilahdukseksi varman ja suhteellisen hyvätuloisen työpaikan toisaalta vihervassaria miellyttänee huono-osaisten auttaminen ja ihmisläheisyys. Entäs sitten liberalismi-konservatismi-akseli? Psykologin työtä ei ole helppo nähdä maailman suuria linjoja muuttavana, voisipa sen jopa sanoa pyrkivän normaaliudesta ja siten onnellisuudesta sivuun joutuneiden nostamiseen takaisin tavallisen elämän pariin. Kuitenkin yliopisto-opiskelijat ovat leimallisesti hyvin liberaalia väkeä, joten voisi olettaa psykalaistenkin mahtuvan tämän yleistyksen rajojen sisäpuolelle. Vastaajia oli ilahduttavat 146 (miehiä 22%), ja jokainen vuosikurssi oli edustettu tasaisesti (18-25 vastaajaa jokaisesta, n:s lasketaan yhdeksi vuosikurssiksi). Näihin, ja vähän muihinkin kysymyksiin, pyrimme saamaan vastaukset tällä kyselylle. Data puhukoon puolestaan. Jos Suomen kansa koostuisi pelkistä psykologian opiskelijoista (just dreaming), näyttäisi eduskunta varsin erilaiselta kuin nyt. Vihreät olisi suurin puo lue. Tämä tuskin yllättää ketään. Näin valtava etumatka sen sijaan yllätti ainakin minut. Aivan yksin eivät Vihreät vakaata hallitusta kykenisi silti muodostamaan, mutta Vasemmistoliiton tai Kokoomuksen kanssa enemmistö ylittyy jo kevyesti. Mutta kumpi olisi mielekkäämpi hallituskumppani? Se selviää seuraavalta sivulta. Puolueiden kannatus prosentteina. 19

20 Läheisimmät opiskelijatoverimme, kognitiotieteilijät, saattoivat järkyttää joitakuita järjestämällä sitsit jumalanpilkka-teemalla. Tällaista tuskin koskaan on psykalla nähty tai tullaan näkemään, mutta varsin vahvoja mielipiteitä uskonnosta löytyy meiltäkin (ks. s. 22). Ehkä ne selittävät sen, miksi kristityistä selvästi suurempi osuus (46%) välttää uskonnollisen vakaumuksensa esiin tuomista yliopistolla kuin ateisteista (27%) tai agnostikoista (15%). Sillä vaikka uskonnolliset ovatkin oppiaineessamme vähemmistönä, ovat he varsin suuri vähemmistö (ks. kuvaaja). Eri vakaumusten osuudet sukupuolen mukaan. Huomaa ero miesten ja naisten välillä: miehistä ateisteja tai agnostikkoja on 86%, naisista 61%. Vertailun vuoksi vuotiaista suomalaisista 22% pitää itseään ateisteina ja 41% kristittyinä (lähde: Kirkon tutkimus keskus). HS:n mukaan vain kolmannes suomalaisista tietää kaikki hallituspuolueet (HS ). Sivistyneinä yliopisto-opiskelijoina psykologian opiskelijoilta voisi odottaa parempaa suoritusta. Iloksemme näin myös on, joskin jokainen päättäköön itse, onko se, että kaksi kolmasosaa tunnisti kaikki hallituspuolueet hyvä vai huono suoritus. Hallituspuolueiksi vastatut puolueet, luvut prosentteina. Haastetta lisätäksemme kysyimme myös muutaman lisäkysymyksen. Pääministerin, kuten myös Venäjän presidentin, tiesivät käytännössä kaikki, muutama oli tosin jäänyt vielä Medvedevin aikakaudelle. Sen sijaan valtioinvarainmininisterin (Jutta Urpilainen) kohdalla hapuiltiin jo hieman (85% vastasi oikein), kuten myös Helsingin suurimman puolueen (Kokoomus, 77%). Hieman epäselvästi määritelty ulkoministeri (kiitos kommentoijalle tarkennuksesta) sai vastaukseksi sekä ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojaa (58%) että EU- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia (22%) - Selvästi haastavinta oli kuitenkin Keskustan uuden puheenjohtajan, Juha Sipilän löytäminen muistin perukoista (55%). Kompakysymys (täysin tarkoituksellinen, tietenkin) Euroopan presidentistä herätti odotettua kummastusta tällaisen pestin olemassaolosta. Kaikkiin näihin kysymyksiin, poislukien EU:n presidentti-kompa, vastasi oikein 27% 20 K O M P L E K S I

21 Keskustan puheenjohtajaksi oli tarjolla monenlaista hahmoa: Se keski-ikäinen rauhallinen lestamies Yh. Mari Kiviniemi Se mies jonka nimessä on S- ja ehkä M-kirjain Eero Heinäluoma Se mies, tosi perus niminen Matti tai Juha Ville Niinistö (jopa kaksi ääntä)... toivottavasti Paavo palaa ;-) Mauri Pekkarinen Urpilainen Mari tyyppi Joku Antti? [Kuivaniemi? toim. huom.] Kompleksin eduskunnan suurimman puolueen, Vihreiden, sijoittuminen vasemmisto-oikeisto-akselilla hämmentää ja herättää kiivaita mielipiteitä. Puoluetta on haukuttu toisaalta vihervassarihipeiksi, toisaalta Kokoomuksen puisto-osastoksi. Ainakin psykalaisotoksessa Vihreät ovat kuitenkin selvästi lähempänä Vasemmistoliittoa, kuten oheisesta taulukosta voi nähdä. Vasemmistoliitto Vihreät Kokoomus Tuloerot ovat nyky-suomessa liian suuret 4,24 3,74 2,81 Olen enemmän vasemmistolainen kuin oikeistolainen 4,72 4,05 1,94 Markkinataloutta tulisi säännellä nykyistä enemmän 3,96 3,39 2,56 Opintotuen tulorajat tulee poistaa 2,96 2,9 3,81 Olen feministi 4,04 3,56 2,06 Homopareilla tulisi olla oikeus avioliidoon Olen enemmän (arvo)liberaali kuin (arvo)konservacivi Olen enemmän vasemmistolainen kuin oikeistolainen Tuloerot ovat nyky- Suomessa liian suuret Piirretyn lapsipornon tulee olla kielledyä Olen kiinnostunut policikasta Eläkeikää tulisi nostaa Yleinen asevelvollisuus tulisi lakkaudaa Opintotuen tulorajat tulisi poistaa Kannatan perustuloa Olen feminisc Feminismi saa nykyään aikaan enemmän hyvää kuin pahaa Kannabis pitäisi laillistaa MarkkinatalouDa tulisi säännellä nykyistä enemmän Seksin ostamisen tulee olla kielledyä Ydinvoimassa on enemmän hyvää kuin pahaa Markkinatalous on huono järjestelmä Suomen tulisi Cukentaa maahanmuudopolicikkaansa Nykyinen hallitus on suoriutunut hyvin tehtävästään Ympäristönsuojeluun panostetaan nykyään liikaa Samaa mieltä EOS Eri mieltä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 21

22 Tunnustuksia HEIDI KUVAJA Minä uskon Jumalaan. Olen kristitty: hihhuli, jos niin haluaa sanoa. Käyn kirkossa säännöllisen epäsäännöllisesti, toimin aktiivisesti kristillisissä järjestöissä ja uskon jopa ihmeisiin. Uskallan väittää, että tämä, jota kutsun uskoksi, on elämäni suurin voimavara ja ilon lähde. Tiedän olevani vähemmistössä suomalaisten, opiskelijoiden ja psykologien joukossa, eikä se minua useimmiten häiritse. Tämän tunnustuspuheenvuoron tarkoituksena ei ole käännyttää ketään minua on koitettu käännyttää ateismiin niin usein, että koen syvää vastenmielisyyttä kaikkea tuputtamista kohtaan. Tarkoituksena ei ole myöskään väittää, että uskovilla menisi Suomessa tai yliopistolla jotenkin huonosti. Meillä menee ihan hyvin. Miksi sitten kirjoitan tätä? Muistan opiskeluajan alkumetreiltä tilanteen, jossa ihmiset bileissä nauroivat kristittyjen psykologien järjestölle. Mitä ne semmoiset tekevät, lukevat Raamattua? Joku kommentoi, että eihän sellaiseen kai kukaan meistä usko. Mehän olemme järkevämpiä, nykyaikaisempia, tieteellisempiä ja opiskelemme sentään Helsingissä! En jaksanut sanoa mitään mietin vain, että jos sellainen järjestö on, voisin haluta siihen mukaan. Varsinkin, jos ne lukevat Raamattua. Mietin, olinko tosiaan ainoa, jolle lause särähti korvaan. On varmaan hirveän helppo ajatella, ettei kukaan meistä usko yliluonnolliseen tai ainakaan minkään sortin Jumalaan. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele niin kuin suurin osa ihmisistä. Luulisi tämän olevan meille tuleville psykologeille itsestään selvää, mutta eihän se aina ole. Toisinaan jonkun pitää sanoa asioita ääneen. Kaikki eivät pidä ajatuksistaan ja uskomuksistaan kovaa meteliä. Ymmärrän sen hyvin. Aina kun ei jaksaisi esittää poikkeavaa näkemystä, jos tietää jäävänsä yksin muita vastaan. Aina ei myöskään ole tarjota selkeää kristityn näkemystä jokaiseen moraaliseen ongelmaan, vaikka ilmeisesti pitäisi. Uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa ja entäs sitten? Mielestäni on hieman absurdia syyttää uskovia tai edes uskontoja kaikesta, mitä historian aikana on jumalien nimeen tehty. Vaikeneminen on siis joskus viisautta, mutta minulle ei ole suotu sellaista luonnetta, että pitäisin mielipiteeni omana tietonani. Yleensä se ei edes harmita. Silloin, kun bileiden viimeisillä tunneilla joku tulee kysymään, eikö minun uskovana pitäisi olla absolutisti ja eikö ole tekopyhää etten ole, harmittaa vähän. Joskus koen suurta vierauden tunnetta, moraalisia risririitojakin. Toisinaan en ymmärrä muiden ihmisten ajatuksia ja vielä useammin en usko muiden ymmärtävän minua. Mutta eikö tämä päde jossain määrin kaikkiin ihmisiin, uskosta ja maailmankatsomuksesta huolimatta? Enemminkin on niin, että ihmisillä on omituisia stereotypioita siitä, millainen minun pitäisi uskovana olla. Näin ainakin koen. Ystäväni on sanonut minulle, ettei olisi halunnut tutustua minuun jos olisi tiennyt uskostani tavatessamme. Hyvä siis, että ei tiennyt, mutta jatkossakaan en aio tarkoituksellisesti piilotella sitä kuka olen. Olen kuullut lukemattomia kysymyksiä siitä, miten ylipäätään sovitan yhteen tieteellisen, psykologian tarjoaman maailmankuvan sekä uskovan maailmankatsomuksen. Tämä keskustelu on historian saatossa käyty moneen kertaan ja monet minua viisaammat uskovat ja ateistit ovat vastanneet siihen varsin kattavasti: tässä yhteydessä riittänee, kun sanon että minulle ongelmaa ei ole. Pidän itseäni älykkäänä ihmisenä. Uskon voivani halutessani olla pätevä tutkija siinä kuin kuka tahansa muukin. Uskon voivani myös toimia psykologina kliinisessä työssä. Sitäkin on epäilty, ja se loukkaa. Lisää tunnustuksia: nautin suunnattomasti siitä kohteliaasta kiusaantumisesta, jonka voi saada aikaan sanomalla sanan Jumala. Kohteliaisuus on hyvä asia, mutta silti toivoisin, että ihmiset olisivat hieman rohkeampia keskustelemaan myös uskonnosta: keskustelemaan, ei aina väittelemään. Vilpitön hämmästely ei loukkaa ketään, ei myöskään se, että asioista ollaan eri mieltä. Eihän? 22 K O M P L E K S I

23 Ruusukaalien höyryttämistä Rorschach-testin tieteellisyy des tä ja kliinisestä käytöstä iivo koirikivi Rorschachin musteläikkätesti, tuttavallisemmin Ro, on yksi kansainvälisesti käytetyimpiä persoonallisuuden tutkimusmenetelmiä. Samalla se saa osakseen paljon kritiikkiä ja epäluuloja, niin kansanmiesten kuin psykologienkin taholta. Kompleksi-lehti päätti selvittää, mikä Rorschach-tutkimuksen tilanne on ja miksi sitä käytetään kliinisessä työskentelyssä. Haastateltavinamme oli PST, psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti ja Suomen Rorschach-yhdistyksen varapj. Emiliano Muzio, sekä HYKS Psykiatriakeskuksen kliininen psykologi Katariina Stark. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että käsittelemme lähinnä John Exnerin kehittämää ns. Comprehensive System-koodausjärjestelmää (lyhennettynä CS ), joka on tällä hetkellä selvästi käytetyin järjestelmä Rorschach-vastausten tulkitsemiseen. Miten tutustuit Rorschachiin? Emiliano Muzio: Opiskelin Ranskassa, Pariisin yliopistossa, jossa opetti professori Anne Andronikof, joka mm. käänsi Exnerin käsikirjat ranskaksi. Sitä kautta kiinnostuin menetelmästä, ja tein väitöskirjani Andronikofin ohjauksessa Rorschachin neurokognitiivisista korrelaatioista. Rorschach perustuu siihen, että tarkkailemme ihmisen suoritusta ja toimintaa. Esitetään ärsyke, jota tutkittavaa kehotetaan tulkitsemaan instruktion mukaan. Tällöin tutkittava alkaa toimia hänelle tavanomaisella tavalla järjestää havaintoja, ja tätä kautta myös antaa informaatiota mielen sisäisistä prosesseista, joista tutkittava ei välttämättä itse ole tietoinen. Esimerkiksi kysymyslomakkeiden käyttö persoonallisuuden tutkimuksessa vertautuu siihen, että kognitiivisia toimintoja arvioitaessa kysyttäisiin tutkittavalta, että onko sulla hyvä muisti? : se kertoo vain tutkittavan omasta arviosta. Millaista tutkimusnäyttöä Rorschach CS:n toimivuudesta on? EM: Samantyyppistä kuin monista muistakin psykologisista suoriutumista mittaavista testeistä, kuten neuro-kognitiiviset testit. Tutkimuksissa katsotaan suoriutumista eri potilasryhmien välillä, tutkimustulosten korrelaatioita muiden tehtävien tai diagnoosin kanssa, yms. Väitöskirjassani esimerkiksi tutkin, miten Alzheimer-potilaiden suoriutuminen Rorschachissa erosi terveistä vanhuksista. Yhteyksiä suoriutumisen ja diagnoosin välillä löytyi, sillä Alzheimer-potilaan tapa prosessoida informaatiota ja havainnoida asioita on luonnollisesti erilainen kuin terveen vanhuksen. Dataa on todella paljon, ja erityisesti CS on tieteellisesti vahvin ja tutkituin ja myös käytetyin systeemi. Tuoreessa meta-analyysissä Mihura ym. (2013) tarkastelivat ainoastaan vertais-arvioituja tutkimuksia, jotka käsittelivät juuri CS:ää. He kävivät läpi yhteensä noin 2500 tutkimusta. Onko Rorschachin inter-rater reliabiliteetti huono? EM: Aiheesta on paljon tutkimuksia (hyvä lähde ns. White Paper (2005)). Inter-rater-reliabiliteetti on yhtä hyvä kuin muissa toimintaan perustuvissa testeissä. Arkipäivän vertailukohtana voisit kuvitella, jos kysyt yhdeltä lääkäriltä somaattisesta vaivastasi ja sen jälkeen kysyt asiasta vielä toisella lääkärillä he useinkin antavat erilaisen mielipiteen. Reliabiliteetti on lääketieteessä samaa luokkaa kuin psykologiassa noin keskimäärin. White Paper:issa on hyviä esimerkkejä tästä. Toki Rorschachissa erilaisten koodausten välillä on vaihtelua reliabiliteetissa. Esimerkiksi se on todella luotettavaa koodattaessa Ihmissisältö-vastauksia: aha, siinä on kaksi ihmistä tekemässä jotain, koodataan ihmissisältö. Joissain toisissa koodauskategorioissa reliabiliteetti saattaa olla haastavampaa. CS:n idea on ollut juuri ottaa mukaan vain ne koodauskategoriat, jotka ovat tarpeeksi reliaabeleita: tavoitteena siis on ollut rakentaa järjestelmä, 23

24 jossa kaksi eri koodaajaa antaisi samat koodit. Kannattaako Rorschachia käyttää ilman laajaa koulutusta tai tutkimukseen perehtymistä? EM: En suosittele. Tutkimusta on niin paljon, että on epäeettistä käyttää menetelmää, mistä ei testaajalla itsellään olisi ajantasaista tutkimustietoa. On totta, että jotkut kentällä toimivat psykologit perustelee menetelmän käyttöä pitkästä kokemuksesta saamallaan tatsilla. Parempi tapa on kuitenkin kouluttautua ajantasaisen tiedon tasalle. Rorschachin asiantuntematonta käyttöä valitettavasti tapahtuu kentällä, ja se vaikuttaa menetelmän huonoon maineeseen joiden lääkärien ja psykologien keskuudessa. Suomessa on esi mer kiksi psykoterapia niin hyvin säädelty Valviran toimesta, ettei ilman koulutusta pysty toimimaan psykoterapeutin ammattinimikkeellä. (Toisin on esimerkiksi Ranskassa, jossa kuka tahansa putkimies voi pistää kyltin oveen, että tarjoan psykoterapiaa.) Ideaalimaailmassa myös Rorschachin käyttö olisi vastaavasti valvottua, että ilman asianmukaista kou lutusta ei menetelmää voisi käyttää. Mitä itse ajattelet siitä, että Rorschach on joi denkin mielestä tieteellisesti epäpätevä tutkimusmenetelmä? EM: Rorschachissa on vahvempia muuttujia ja heikompia muuttujia, sekä reliabiliteetin että validiteetin kannalta. Rorschachin asiantuntija on tietoinen näistä ja osaa suhtautua kriittisesti tuloksiin, ja eri varmuusasteilla. (Mihura ym kertoo tarkemmin, mistä on hyvin dataa, ja mistä välttämättä ei.) Jos Rorschachissa moni kriittinen muuttuja näyttää selkeää tulosta, voi sen perusteella jo vetää varmempia johtopäätöksiä. Mihin suuntaan Rorschachin kehitys on tällä hetkellä menossa? EM: Mihura ja muut Exnerin entiset työtoverit ovat alkaneet kehittämään Exnerin kuoltua uutta järjestelmää, nimeltään R-PAS. Tällä hetkellä ei ole olemassa auktoriteettia, joka voisi määrittää, mitkä muuttujat pitäisi lisätä Exnerin CS:n ja mitkä ei, joten uusi järjestelmä on kehittämisen kannalta välttämätön. Myös CS:n pohjalta julkaistaan vielä uutta tutkimusta, ja mm. vähän aikaa sitten Suomessa luen noinut kansain välisen Rorschach-yhdistyksen puheenjohtaja Bruce L. Smith sanoi, että aikoo jatkaa toistaiseksi CS:n käyttöä, sillä sille on tällä hetkellä paras tutkimusnäyttö. Suomen Rorschach-yhdistys pyrkii integroimaan CS-koulutukseensa myös R-PAS:in liittyvää materiaalia. Rorschachin maailma ei siis ole pysähtynyt, vaan se elää ja kehittyy koko ajan. Vielä jotain, mitä haluat sanoa psykologian opiskelijoille? EM: Bruce L. Smith sanoi viisasti näin: Tests don t think. Ei ole mitään menetelmää, jota voitaisiin käyttää keittokirjamaisesti, vaan aina tarvitaan ajatteleva psykologi, jolla on kliininen arvostelukyky ja jokin teoreettinen viitekehys. Miten Rorschach tuli osaksi kliinistä työskentelyäsi? Katariina Stark: Harjoittelussani Lapinlahden sairaalassa toinen työnohjaajistani, Eila Kallio, oli erittäin hyvä Rorschach-tulkitsija: hän pystyi sanomaan pöytäkirjoista yllättäviä asioita, jotka syvensivät kuvaa potilaasta. Suhtauduin aluksi kriittisesti tuloksiin, mut ta huomasin että potilaat olivat Rorschach-tuloksista kertoessani usein vaikuttuneita, joten aloin nostamaan tuloksia myös osaksi lausuntojani. Valmistuttuani otin Rorschachin mukaan poliklinikkatyöskentelyyn ja heti tilaisuuden tullessa menin pitkään Exnerin CS:n mukaiseen Rorschach-koulutukseen. Hämmästyksekseni löysin myös Eila Kallion samasta koulutuksesta: hän oli tullut siihen tulokseen, että Rorschach oli kyllä hyvä testi, mutta hän halusi pystyä käyttämään sitä myös tavalla, joka olisi perusteltua. Me psykologit olemme ammattikuntana sisällöllisesti kunnianhimoisia. Exner-koulutus antaa pohjan työskennellä Rorschachin kanssa vertaisarvioitujen tieteellisten tutkimustulosten pohjalta. Mitä Rorschach antaa sellaista, mikä ei muilla testeillä kävisi ilmi? KS: Haastattelulla ja kyselylomakkeilla saatu vaikutelma asiakkaan persoonallisuudesta on usein pinnallinen ja potilaan kannalta hallittu. Rorschachissa tutkittava ei voi tietää, mitä testillä haetaan. Tieto tulee eri rekisteristä, vähemmän tietoisesti, vähemmän tietoista vaikutelmaa luoden. Rorschachin tehdessään saa kuvan potilaan kokonaispersoonallisuudesta ihan toisella tavalla. Joskus pyydetään pelkkää kognitiivista testausta, ja silloin tutkimuksista jää vaikutelma, että kuva tutkittavasta on kovin ohut. Projektiivisiin testeihin verrattuna Rorschach on paljon tutkitumpi: tosin TAT:ia (Thematic Apperception Test) käytän välillä sellaisten potilaiden kanssa, joille Rorschach-taulujen hajanaisuus on aivan liikaa. Mitä itse ajattelet siitä, että Rorschach on joidenkin mielestä epäpätevä tutkimusmenetelmä? KS: Erityisesti koulutusaikana perehtyessäni syvällisesti Rorschachista tehtyyn tutkimukseen vaikutti se todella korkeatasoiselta ja laajalta ja kliinisessä käytössä luotet- 24 K O M P L E K S I

25 tavalta, ja kliinisessä käytössä testi on osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi. Tosin itse olen käyttänyt testiä sen verran kauan, että mielelläni korvaisin sen vaihtelun vuoksi jollakin muulla testillä, mutta mitään korvaavaa ja yhtä luotettavaa ja tutkittua menetelmää ei ole kehitetty. Kun tekee gratiinin, on pakko höyryttää ensin ruusukaalit niin se menee persoonallisuudenkin testauksessa. Kannattaako Rorschachia käyttää ilman laajaa koulutusta? Mitä nuori psykologi voi saada irti Rorschachista? KS: Ei. Ei ainakaan ilman hyvää työnohjaajaa, joka suos tuu kovasti auttamaan tulkinnassa, mutta sittenkin täytyisi osata ottaa pöytäkirja oikein. Kurssi on intensiivinen ja aikaa vievä ja vaatii töitä, mutta se on sen arvoista, jos psykologina aikoo tehdä yksilötutkimuksia. Meidän kurssi perusti aikoinaan opintopiirin. Kurssin jälkeen tarvitsi nimittäin vuosien jälkityöskentelyn, että sai nivottua Rorschachin osaksi kliinistä käytäntöä. Opintopiirimme jatkoi myös nuo vuodet, ja toimme sinne esiteltäväksi ja pohdittavaksi omia tapauksiamme. Oli tosi antoisaa päästä muiden nuorten psykologien kanssa tekemään ajatustyötä. Rorschachin iso miinus on se, että se ei todellakaan ole mikään kirjekurssi. Mutta jos vaivautuu menemään koulutukseen, niin tutustuu muihin yhtä kunnianhimoisiin ja tarkasti ja huolellisesti työskenteleviin psykologeihin. Kun teemme lausuntoja, joilla on vaikutusta potilaan elämään, on hyvä että vaadimme menetelmien perinpohjaista tuntemista. Itselleni kliinikkona on tyydyttävää, että lausunnointi ei ole vain arvailua, vaan Ro antaa varmuutta ja itseluottamusta seisoa johtopäätösten takana. Viitteet: Mihura, J. L., Meyer, G. J., Dumitrascu, N., & Bombel, G. (2012, August 27). The Validity of Individual Rorschach Variables: Systematic Reviews and Meta-Analy ses of the Comprehensive System. Psychological Bulletin. Advance online publication. doi: /a Society for Personality Assessment (2005). The Status of the Rorschach in Clinical and Forensic Practice: An Official Statement by the Board of Trustees of the Society for Personality Assessment. Journal of personality Assesment, 85:2, Lisätietoa myös osoitteista ja personality.org/ 25