Mikä oikeasti tekee kiitolliseksi? Onko se markkinoiden

Transkriptio

1

2 Kiitollisuus on kauas kantava ele Sonja Backlund Grown Graffiti Kuva: Malin Rönn Cata Ahlbäck Counting my blessings Paula Blåfield Tuhkauurna Mikä oikeasti tekee kiitolliseksi? Onko se markkinoiden uusin älypuhelin tai täysautomaattinen espressokone? Vai sittenkin ne viikonlopun maalaustalkoot, pitkästä aikaa vietetty yhteinen tempaus ystäväporukan kanssa, jossa saatiin myös jotain hyödyllistä aikaan? Yhdessä vietetty hetki, ystävät, koti, perhe Kun pysähtyy ajattelemaan, kiitollisuuden aiheita on monia, joka päivä. Niksi on vain siinä, että huomaisi tiedostaa ne ja antaa kiitollisuuden tunteelle tilaa itsessään. Päivätietoisuutemme pyörii yleensä niiden asioiden ympärillä, mitä meiltä puuttuu ja murehdimme asioita mitä meillä ei ole. Mutta entä jos pysähtyisimmekin ajattelemaan sitä mitä meillä on. Mustasaarelainen kuvataiteilija Cata Ahlbäck sai idean Counting my blessings teokseen niin kuin taiteilijat usein saavat ideansa se vain tulla tupsahti mieleen. Hän oli pidemmän aikaa pyöritellyt ajatusta kiitollisuuden tärkeydestä elämässään ja nyt visio ristissä olevista käsistä syntyi. Vaasassa asuvan ja työskentelevän keraamikko/taiteilija Paula Blåfieldin tuotantoon kuuluvat mm. tuhkauurnat ja kaksikko päätti toteuttaa installaation jossa yhdistyisivät Ahlbäckin valokuvat ja Blåfieldin uurnat tilassa, joka pysäyttäisi katsojan hiljentymään kiitollisuuden äärelle. Kuolema on pysäyttävä kokemus. Vaikka se on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntyminen niin ajatus omasta tai itselle läheisen ihmisen kuolemasta on pelottava ja epämiellyttävä asia. Blåfield on kohdannut oman kuolevaisuutensa tekemällä itselleenkin uurnan. Ele toimii myös hänen lastensa siedättämiseen ajatukseen äitinsä kaukaisesta, mutta vääjäämättömästä kuolemasta. Teoksen sijoittaminen ostoskeskukseen puhuttelee vierailijoita monella tasolla. Monille nykypäivän ihmisille shoppailu on korvannut ennen vanhaan sunnuntaille pyhitetyn sapatinvieton, eli levon ja yhdessäolon, jota osoitettiin mm. käymällä kirkossa. Ostoskeskus on noussut nykyisessä kulutuskulttuurissamme miltei Mekan asemaan koska sieltä saa yhden katon alta kaikkea halvalla. Harva pysähtyy kysymään itseltään tarvitsemmeko me loppujen lopuksi kaikkea sitä mitä ostamme GW Galleria, Vaasa (Kivihaka) Maanviljely maalauksellisena yhteisötaiteena Tervetuloa Bothnia Biennaleen - Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ensimmäiseen omaan nykytaiteen festivaaliin! Bothnia Biennale on Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan toimipisteen vuonna 2012 käynnistämä hanke. Hankkeen tarkoituksena on antaa nostetta alueen monipuoliselle taide-elämälle ja edistää toimijoiden välistä yhteistyötä kokoamalla useamman tilan ja toimijan voimin toteutettu ohjelma yhden kokonais- Tavoitteena on profiloitua poikkitaiteellisena ja kansainvälisenä biennaalina valtaisen sateenvarjon alle. Tavoitteena on profiloitua poikkitaiteellisena ja kansainvälisenä biennaalina. Tämä tarkoittaa sitä, että tuodaan yhä enemmän paikallisia taiteen tekijöitä yhteen sekä toistensa että ulkomaisten kutsuvieraiden kanssa yhteisiin, uutta luoviin projekteihin. Ensimmäinen Bothnia Biennale 2014; Matkalla, on kutsunut taiteilijoita tulkitsemaan matkalla oloa ja sen eri käsitteitä visuaalisten taiteiden, esittävien taiteiden, musiikin ja sanataiteen kautta. Vuoden 2014 pääpainotus on akselilla Vaasa-Seinäjoki-Uusikaarlepyy-Kokkola. Seuraavissa tapahtumissa (2016/2018/..) pyritään siihen, että eri paikat ympäri kolmea maakuntaa olisivat vuorollaan keskiössä. BB2014 levittäytyy sekä sisä- että ulkotiloihin ja jopa Vaasan ja Uumajan välillä matkaavalle Wasalinen matkustajalaivalle. Yhden viikonlopun kestävässä ohjelmanumerossa BB2014 törmää yhteen Uumajassa samaan aikaan tapahtuvan Survival Kit -performanssifestivaalin kanssa. Lisäksi BB2014 on saanut ystäväbiennaaliksi Brittein saarilla tapahtuvan Bristol Biennialin. Ensimmäinen Bristol Biennial järjestettiin kesäkuussa Suurilta osin talkoovoimin toteutettu yhteisötaidefestivaali esittelee paikallisia tekijöitä yhdessä kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa. Bristolissa nähdään tänä vuonna Nordiska konstskolanin opiskelijoiden töitä. Kiitokset tukijoillemme ja yhteistyötahoillemme: Veljekset Gröndahlin säätiö, Alavuden kaupunki, Etelä- Pohjanmaan liitto, KulturÖsterbotten, Kuntsin modernin taiteen museo, Kuula-opisto, Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan tanssin aluekeskus, Seinäjoen taidehalli ja Seinäjoen kulttuuripalvelut, Tikanojan taidekoti, Uudenkaarlepyyn Kulttuuri & Vapaa-aika, Vaasan kaupungin kulttuurikeskus ja WATT ry Jännittäviä taidekokemuksia Bothnia Biennalen matkassa toivottaen,, kansainvälisen yhteistyön läänintaiteilija, TAIKE Sonja Backlund Grown Graffiti Kuva: Malin Rönn Kulttuurin alkuperä johdetaan etymologisesti sanasta (lat.) cultura, joka viittaa myös suoraan maanviljelykseen (agriculture). Kaiken kulttuurin jalostaminen perustuu lähtökohtaisesti vuosisatoja sitten syntyneeseen maanviljelykseen; paikalleen pysähtymiseen ja maaperän hyödyntämiseen, rikastamiseen, hoitamiseen ja oman kulttuurin perustan luomiseen. Edelleen konkreettinen viljely on hyvin perustavaa laatua olevaa ihmisen toimintaa, joka tuottaa henkisen ravinnon ohessa ensisijaisesti myös syötävää. Kulttuurin syvä merkitys on ihmiskunnan henkinen jalostaminen tieteissä ja taiteissa. Kun maalauksen materiaaliksi muuntuvat väripigmenttien sijasta keltaiset auringonkukat, oranssit kehäkukat, punaiset unikot, vihreät herneet, salaatit, pavut, yrtit, moniväriset tomaatit, ja edelleen pinaatti, kesäkurpitsa ja peruna kaupunkitilassa ei olla enää ensisijaisesti taidemuseon valkoisten seinien sisällä. Kaupunkitilan käyttö erilaisissa taideprojekteissa on nykytaiteen keskeisiä toimintatapoja ja -paikkoja. Joitakin vuosia sitten niin kutsutut epäpaikat kiinnostivat taiteilijoita osana esteettisesti kiinnostavaa ympäristöä ja sen luovaa tarkastelutapaa. Hylätyt kulmaukset, parkkipaikkojen reunustat ja käyttämättömät maatilkut toimivat maalauskankaana ja kasvit väreinä prosessiteoksessa, joka on taiteilija Sonja Backlundin johtama yhteisötaiteellinen projekti. Vaasalainen taiteilija, taidepedagogi ja lavastaja Sonja Backlund osallistuu Bothnia Biennaleen moniosaisella teoksella, jossa yhteisöllisyys, prosessinomaisuus ja dokumentaatio seuraavat toisiaan. Hän työskentelee kollektiivisesti nuorten kanssa, jotka osallistuvat workshoptyöskentelynä teoksen toteuttamiseen ja konkretisoimiseen. Kaupunkitilan positiivinen haltuunotto on varsin vastakkainen reaktio taiteen anarkismin kanssa, joka niin ikään toimii ja luo esteettisiä interventioita yhteiseen olohuoneeseemme, kaupunkitilaan. Backlundin projekti ilmenee luvallisena toimintana ja tuottaa konkreettisesti hyödyn ja ilon sekaista värimaalausta kasvit materiaalina. Sen asenne on vastakkainen kaupunkikulttuurina ilmenevälle graffitille, joka perustuu kaupunkitilan luvattomaan haltuunottoon. Backlundin luoma projekti Grown Graffiti pyrkii nostamaan valittujen paikkojen merkitystä ja arvoa vieläpä yhdessä toimien. Grown Graffiti -projektissa kaupunkitila otetaan taiteen hyötykäyttöön sekä Vaasan että Seinäjoen kaupunkialueilla. Projektiin osallistuvat nuoret vastaavat maanviljelyksestä, sen hoidosta ja ylläpidosta kesän 2014 aikana. Prosessitaiteen dynaaminen luonne tallennetaan yleisölle dokumentoituina valokuvina ja videodokumentaatiota käyttäen. Projektia voi seurata Facebookissa: pages/grown-graffiti/ ?fref=ts 2 3

3 Paluu takaisin - Uusikaarlepyy taiteen keskuksena Nykarleby recall a Retrospective ja Coming back Physical Journey Matka 1700-luvun Irlantiin O Carolanin jalanjälkiä seuraten Coming home Kuva: Albert Braun Ghislain Amar (FRA/NLD), Robert Back (FIN), Eva Baumert (DEU), Lionel Biermann (FRA), Matei Bejenaru (ROU), Kathrin Borer (CHE), Albert Braun (FIN), Lorenzo Casali & Micol Roubini (ITA/NLD), Beate Daniel (DEU), Inga Darguzyte (LTU), Adam Davies (USA), Boris Duhm (DEU/SWE), Roland Farkas (SVK), FinnFem- Fel (FIN), Heike Hamann (DEU), Hermann Hiller (DEU), Sven Hoffmann (DEU), Anneli Holmström (GBR), Jürgen Huber (DEU), Alison Hunter (USA), Bernd Krauß (DEU/SWE), Susan Leask (GBR), Inga Liljestrom (AUS), Gerwin Luijendijk (NLD), Vera Maglioni (ITA), Thomas May (DEU), Peter Morse (AUS), René Odermatt (CHE), Nika Oblak & Primoz Novak (SVN), Timothy Perkins (FRA), Cesare Pietroiusti (ITA), Dorota Podlaska (POL), Randomroutine Krisztian Kristof & Tamas Kaszas (HUN), Thomas Rau (DEU), Beatrix Reinhardt (DEU/USA), Raimund Reiter (DEU), Valentin Rothmaler (DEU), Maja Rohwetter (DEU), Susanne Schär & Peter Spillmann (CHE), Pirko Schröder (DEU), Katharina Sevic (SRB), Tony Stallard (GBR), Barbara Stefan (DEU), Nina Svensson (SWE), Kata Tranker (HUN), Florian Tuercke (DEU), Stephan US (DEU), Martijn van Berkum (NLD), Hidde van Schie (NLD), Julia Vescei (HUN), Paul Wiedmer (CHE), Jürgen Winderl (DEU). Nykarleby recall Kuva: Albert Braun Vuosien välisenä aikana kansainväliset nykytaiteilijat ovat matkustaneet Uudenkaarlepyyn taidekoulun yhteydessä toimineeseen residenssiin. Ajatusten ja kokemusten vaihtuminen on ollut dialogista paikan ja taiteilijoiden kesken. Näitä taiteilijoita on kaikkiaan yli 80, joiden kokemukset pienestä perifeerisestä paikasta ovat yhteisiä ja kulkevat kokemuksina kaikkialle globaaliin taidemaailmaan. Matkat lukuisista maista yhteen pisteeseen Pohjanmaan rannikolle muodostavat verkoston ja samalla maatieteellisen kiintopisteen moniosaiselle projektille Coming Back (2014). Taiteilija Albert Braun yhdessä sveitsiläisten taiteilijakollegoiden Susanne Schärin ja Peter Spillmannin kanssa muodostavat projektin ytimen sekä taiteilijoina että kuraattoreina. Heidän pitkäaikainen yhteistyö kulkee taiteellisesti paralleeleina. Kolmikolle projektin ytimessä virtaa sen assosiatiivinen ja käsitteellinen prosessi, jossa ongelmat eivät ole yksisilmäisesti ongelmia, vaan hedelmälliseksi koettu lähtöasetelma. Coming Back terminä viittaa paluuseen, joka teoksen sisällä jakautuu useampaan osaan. Ensimmäisen osan muodostaa mentaalinen paluu kaikkien niiden taiteilijoiden teosten muodossa, jotka ovat kokeneet residenssin ja tahtovat nyt palata. Kuva: Susanne Schär Tämä ns. retrospektiivinen osa noudattaa lähimpänä taiteen traditionaalista esittämistapaa näyttelynä näyttelytilassa, vieläpä fyysisten taideteosten muodossa. Piirustuksina, videoteoksina ja objekteina kansainvälisesti suuntautuneet taiteilijat palaavat Uuteenkaarlepyyhyn, Raatihuoneen galleriaan. Mutta Coming Back tarkoittaa myös sen toisessa osassa paluuta paikkaan fyysisemmin ja kokonaisvaltaisemmin; kaupunkitilaan palautettuina projekteina taiteilijat tekevät invaasion julkiseen tilaan, keskelle sen asukkaiden arkipäivää. Kaikki teokset ankkuroituvat tähän paikkaan ja toimivat siten paikkasidonnaisesti - ja antavat takaisin saatua. Albert Braun on toteuttanut 2000-luvun aikana näyttelyprojektia Me, Myself, Nykarleby [the World] and Friends sekä Suomessa että kansainvälisesti. Se toimii eräänlaisena taustana myös Bothnia Biennalen yhteydessä toteutuvalle uudelle projektille. Paikan merkitys on subjektiivinen, vaikka sen perifeerisyys saattaa vaikuttaa hallitsevalta. Uusikaarlepyy on osoittautunut tärkeäksi paikaksi, yllättäväksi taiteen keskiöksi taidekoulun ajan vuoteen 2012 saakka. Paikkana se kulkeutuu residenssitaiteilijoiden subjektiivisina kokemuksina eteenpäin keskusteluihin New Yorkissa, Saksassa, Ruotsissa, Hollannissa tai Romaniassa. Paikan merkitys muuntuu, vaihtuu, korostuu, alleviivautuu tai unohtuu. Matka jonnekin on kuitenkin tehty, se on todellinen ja koettu. Sen ilmentäminen taiteena assosioituu kollektiivisesti kun kohteena on ollut sama: Uusikaarlepyy. Dokumentaationa projekti jatkuu myös kolmanteen vaiheeseen ja säilyy yhä vahvemmin osana residenssikauden historiaa. Hibernia on klassisessa latinan kielessä Irlannille annettu nimi. The Hibernian Muse oli 1700-luvulta peräisin olevan irlantilaisen nuottikokoelman nimi, joka koostuu Turlough O Carolanin ( ) ja hänen aikalaistensa säveltämistä aarioista. Kappaleet on kirjoitettu cembalolle, sellolle ja huilulle tai viululle. Niitä olisi esitetty ihmisten omissa kodeissa, sillä 1800-luvulla musikaaliset tapahtumat kotona olivat yleisiä ja merkittävä sosiaalisen elämän muoto. Juuri tässä hengessä The Hibernian Muse yhtye haluaa nykypäivänäkin esittää musiikin yleisölleen. Palauttaen intiimin ja epämuodollisemman ilmapiirin ja rytmittäen kappaleita puheella ja kertomuksilla, he luovat jatkumoa tälle oivalle perinteelle. Turlough O Carolan ( ) oli sokea irlantilainen säveltäjä ja harpisti. Noin 50 vuoden ajan hän matkusti ympäri Irlantia säveltäen ja esittäen musiikkiaan. Hän yöpyi matkoillaan erinäisten ihmisten luona ja kiitokseksi vieraanvaraisuudesta O Carolan sävelsi emännälleen tai isännälleen kappaleen. Monet hänen sävellyksistään on nimetty näiden henkilöiden mukaan. The Hibernian Musen konsertissa kuullaan näitä pieniä, suloisia kappaleita yhdistettynä niihin liittyviin tarinoihin ja dialogeihin, jotka on kirjoitettu talteen. Kaikki tekstit ovat englanniksi. Matkalla: Ei-Missään, Nyt-Täällä Andrea Gabriela Hackl Solo kuva: Alexandre Iseli Our journeys expand our life s horizon and let us step beyond borders and structures that we are living in. On our journeys we might get lost and, because of that, find ourselves. On our journeys, we collect the stories of people who we meet along the way. Those encounters can show us what, eventually, is connecting all of us, all human beings, no matter where we might go. Andrea Gabriela Hackl Evoluutioteorian mukainen kehitystarina alkupisteestä kasvun ja kukoistuksen kautta päätepisteeseen on matkatematiikan yhdenlainen tulkinta. Ellei elämänmatka ole lineaarinen, se voi kulkea myös ympyröinä. Ympyrän kierteisyys, pyörteen dynaaminen liike on lähtökohta kokonaisvaltaiseen liikkeeseen perustuvaan installaatioon NO-WHERE / NOW-HERE (2014). Sen on toteuttanut itävaltalainen taiteilija, tanssija ja performatiiviseen ilmaisuun keskittynyt Andrea Gabriela Hackl. Performatiivinen piirustusinstallaatio The Hibernian Muse on irlantilaiseen 1700-luvun musiikkiin erikoistunut yhtye. Siihen kuuluvat Emma Elkinson (traverso), Eimear Reidy (barokkisello) ja Anna Savelainen (cembalo). Lisätietoa yhtyeestä: Esitys: klo 15 Kuntsin modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Liput: 7/5 Bothnia Biennalea varten toteutettu teos NO-WHERE / NOW-HERE (2014) leikittelee sanoilla samanaikaisesti kun se viittaa poissaolon ja läsnäolon olotiloihin. Taiteilijalle matka on metaforinen, universaalinen, yhteinen, joka kutsuu tilaan ilman menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Moniaistinen installaatio yhdistää kuvaa ja ääntä ja muuntuu kokonaisvaltaiseksi tilataideteokseksi ja toteutuu läpinäkyvässä tilallisessa ympäristössä. Taiteilijaa kiinnostaa pohjalaisen maiseman tilallisuus, sen suuruus ja laajuus avarana ja aukeavana maisemana. Rannikon ihmiset, meren äärellä asuvat asukkaat toimivat konkreettisena lähtökohtana tarinoille, haastatteluille, kohtaamisille ihmisten välillä. Vesi on elämää ylläpitävä, tärkeä elementti taiteilijalle. Taiteilija kulkee rannikkoa seuraten, kerää tarinoita paikallisilta asukkailta ja tuottaa installaation tämän materiaalin pohjalta. Andrea Gabriela Hackl (1982) on opiskellut tanssia sekä Salzburgin että Münchenin tanssiakatemioissa, samoin kuin Arnhemin tanssiakatemiassa. Hän on myös suorittanut erilaisia kursseja valokuvauksen, klassisen laulun, näyttelemisen ja joogan alueilla. Hän asuu ja työskentelee Amsterdamissa Varikko galleria Kuortaneentie 6 B, Seinäjoki ke-su Albert Braun (1958) on sekä taiteilija, kuraattori että Uudenkaarlepyyn taidekoulun opettaja vuodesta Hän kuuluu myös taiteilijaryhmään FinnFemFel. Susanne Schär (1967) ja Peter Spillmann (1964) ovat työskennelleet yhdessä vuodesta He asuvat ja työskentelevät Baselissa. Lukuisten kansainvälisten näyttelyiden ohessa he ovat työskennelleet useassa residenssissä Suomessa: Uudessakaarlepyyssä, Tampereella ja Helsingissä Raatihuoneen galleria Kirkkokatu 4, Uusikaarlepyy ja paikkasidonnaisia installaatioita julkisilla paikoilla ympäri Uudenkaarlepyyn kaupunkia. Gallerian aukioloajat: ti-pe 17-20, la-su Lisätiedot: Projektia ovat tukeneet: Svenska kulturfonden, Svensk-Österbottniska Samfundet r.f., Taiteen edistämiskeskus / Pohjanmaan aluetoimipiste, Uudenkaarlepyyn kaupunki ja sen asukkaat, NOVIA University of Applied Sciences and Arts, Department of culture Basel-Stadt, kulturelles.bl (Canton of Basel-Landschaft). Erityiskiitokset: Kovjoki Element Oy, FURMARC Snickeriprodukter, Jakobstads Byggnadstjänst Ab, Svarvars Trävaruhandel Oy Ab, Vasa Andelsbank, Nykarleby Kraftverk Ab. Non-verbaalinen kommunikaatio ilman sanoja ja kirjoitusta on yksi lähtökohta tarkastella Sylvia Javénin ja Cora Wöllensteinin piirustusinstallaatiota, jossa he kommunikoivat keskenään tilallisella piirustuksella. Kuvan ilmaisuvoima tavoittelee kommunikaatiota yhtäältä taiteilijoiden välillä ja toisaalta katsojien suuntaan. Mutta taiteilijat ilmaisevat kuvissaan tarinoita, joita he ovat kertoneen toisilleen vuoden ajan; samanikäiset ja samaa taiteilijuuden todellisuutta toteuttavat nuoret naiset pyrkivät porautumaan ystävyyteen saakka kertoen tarinoita subjektiivisesta maailmastaan. Kokemukset koskettavat toisiaan, kulkevat rinnakkain, leikkaavat toisiaan yhtä luontevasti kuin ovat fyysisesti etäällä toisistaan. Miten muisti muistaa, vääristyykö totuus? Kanadalaislähtöinen taiteilija Cora Wöllenstein ja suomenruotsalainen kuvataiteilija Sylvia Javén tapasivat Berliinissä, nykytaiteen keskeisessä kohtaamispisteessä. Ajatus yhteisestä projektista syntyi Bothnia Biennalen teemaa mukaellen; olla yhteisellä matkalla, kohdata keskenään. Narratiivisuus kuuluu kuvataiteen traditioihin aivan samoin kuin verbaaliseen kommunikaatioon ja sanoista muodostuvaan kirjalliseen perinteeseen. Tarinat kulkevat ihmiseltä toiselle, muuntuvat kulkiessaan, mutta ovat suoraa kommunikaatiota. Kuvien dominanssi kirjoituksen suhteen on sulkeutumassa suureen ympyrään. Ennen lukutaidon yleistymistä kuvat kertoivat tarinaa ja toimivat opetuksen välineenä. Nyt valtavan visuaalisen informaation aikakaudella on palattu takaisin kuvan voimaan. Visuaalinen lukutaito on muidenkin kuin kuvataiteilijoiden arkipäivää. Nuoret taiteilijat yhdistävät mutkattoman monimediaaliseksi installaation, jota puhutut ja kirjoitetut tarinat säestävät. Installaation nimi Did I tell you about the summer I was riding a motorbike with a cowboy? on itsessään kerronnallinen, täysimittainen lause joka sysää mielikuvan liikkeelle tarinasta. Se avaa samanaikaisesti hyvin subjektiivisen kokemusmaailman, joka on ominaista erityisesti X- ja Y -sukupolville ja yhä enemmän nykyisin nuoruuttaan elävälle Z-sukupolvelle. Minän subjektiivisuus on luonnollisin tapa tarkastella maailmaa, eikä sen kokemiseen pyydetä hyväksyntää muilta. Keskinäisen jakamisen aspekti sen sijaan on merkityksellistä räjähdyksenomaisen sosiaalisen median yleistyttyä. Bothnia Biennallessa työpari Wöllenstein/Javén käyttää dokumentaarista, nauhoitettua keskustelua keskinäisestä dialogista kuluneen vuoden ajalta. Ääni-installaatiot ovat yleistyneet nykytaiteessa viime vuosina, joskin tässä kontekstissa ääni pikemminkin täydentää visuaalista ja tilallista kokonaisuutta. Seinien suuruisina taiteilijat työstävät seitsemän päivän ajan tilallista live-piirustusta laajassa mittakaavassa. Seinäpinnat täyttyvät paikan päällä tapahtuvana työskentelynä kahden taiteilijan dialogisena visuaalisuutena - ja jäävät dokumentaationa kuvallisesta keskustelusta yleisön nähtäville Bothnia Biennalen ajaksi Vaasan Taidehalli Vaasan kaupungintalo, Senaatinkatu 1 D ti-to 12-18, pe-su 12-16, ma suljettu 4 5

4 Tapahtumataidetta julkisessa tilassa Piirtäjä, tanssija ja muusikko luovat happeningin Äänitaiteen kuuluma, kuvataiteen maisema Taiteilijoille työprosessi on matka Kuvataiteilija Marja Kolu toimii nykytaiteilijan välinein. Hän luo tapahtumaluonteista taidetta, joka on poistunut taidemaailman perinteisestä ja konventionaalisesta ympäristöstä valkoisten seinien hiljaisesta ja staattisesta maailmasta. Tämä taide törmäytyy yleisön kanssa, mikäli olet matkalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtäältä happeningiin pohjautuva taideteos on yhtäaikaisesti performatiivinen ja visuaalinen, jonka dynaaminen luonne on altis sattumalle, muutokselle ja vuorovaikutteiselle dialogille tekijöiden ja yleisön välillä. Toisaalta se ottaa ratkaisevan askeleen ulos taiteen norsunluutornista ja lähestyy taiteen ja elämän vuorovaikutteista kohtaamista. Bothnia Biennaleen osallistuva teos Matkauhrit (2014) pohjautuu venäläisen säveltäjän Igor Stravinskyn ( ) venäläisen kauden pääteokseen Kevätuhri, jonka hän sävelsi Sergei Djavilevin Ballet Russes -baletille. Sen kantaesitys 1913 Pariisissa on taidemaailman tunnetuimpia skandaaleja. Säveltäjän pyrkimykset rajoja rikkovaan, energiseen esitykseen käytti ensisijaisesti alkuvoimaista rytmiä, jossa lyömäsoittimet hallitsivat melodian sijasta. Tämä primitivismi yhdistyy Matkauhreissa dadaistien 6 Kuva: Roope Kolu yllätyksellisyyteen ja siten tavoittelee taiteen avautumista yleisön ja yhteiskunnan suuntaan. Matkauhrit -teos keskittää katseensa matkateeman käänteiseen puoleen. Romanttishenkisen matkan metaforan sijasta projekti tarkastelee sitä, kun matka epäonnistuu, keskeytyy, eikä pääse edes liikkeelle. Keskiössä on monitaiteellisuus; se miten kolmiulotteinen tanssin toiminta, liike, ilmeet ja eleet muuntuvat kaksiulotteisiksi nopeasti toteutetuiksi piirustuksiksi. Tanssijan liikettä rytmittää elävä musiikki, mukaelma alkuperäisestä Kevätuhrista. Tapahtumaluonteinen taideteos sijoittuu matkustamisen risteyskohtiin: lentokentille, rautatieasemille, matkakeskuksiin, missä todelliset matkustajat tekevät lähtöä tai palaavat kotiin. Mielentila näissä ympäristöissä on odottava, avoin, jännittynyt, kaipaava, jopa sentimentaalinen. Matkauhrit -teosta esitetään Bothnia Biennalen aikana Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa. Piirtäjä Marja Kolun nopea croquis-tekniikka toteuttaa silmän ja käden saumatonta ja nopeasti reagoivaa yhteistyötä. Materiaalina hän käyttää tussia, jonka notkeus soveltuu nopeatempoiseen työskentelyyn. Tanssijana projektissa esiintyy Soile Voima ja Stravinskyn musiikkia soveltaa viulisti Maano Männi. Kuvataiteilija Marja Kolu on toteuttanut erilaisia julkisen tilan pysyviä ja tilapäisiä teoksia aina 1980-luvulta lähtien. Hän on taiteen monitoiminainen, joka oman taiteen tekemisen ohessa on kuratoinut näyttelyitä ja toiminut läänintaiteilijana sekä Keski-Suomessa että Pohjanmaalla. Vaasan matkakeskus tarkemmat aikatiedot ja mahdolliset muut paikat Biennalen blogissa Rakkaus ja tuska tuntuvat samalta ympäri maailman Sirpa Seppelin Eksyksissä Kuva: Martin Saar Kun kuvataiteilija ja muusikko Sirpa Seppelin ja kuvanveistäjä Alli Alho tapasivat, he tajusivat pian puhuvansa samaa kieltä. Molemmat ovat kokeneet toistuvan asuinpaikasta toiseen muuttamisen, yksi Suomen maan sisällä, toinen useamman hyvinkin erilaisen maan välillä. Heidän taiteellinen työskentelynsä ammentaa ainesta näistä henkilökohtaisista kokemuksista ja kuvailee elämän sekä rankkoja että iloisia puolia. Taiteilijat ovat huomanneet kuinka, paikasta ja maanosasta huolimatta, samat asiat toistuvat, samat käyttäytymismallit, samat pelot, ilot, rakkaus, kipu, syntymä ja kuolema. Alho vietti lapsuutensa Etiopiassa ja on kokenut siellä sodan todellisuuden jokapäiväisessä elämässä. Silti hän kokee olevansa sama ihminen sekä Suomessa että Afrikassa; nainen, äiti, sisko, ystävä, taiteilija. Hänen arvoitukselliset puuveistoksensa istuvat lattialla kuin siipirikot. Niitä on ammuttu rujosti haulikolla ja valeltu lempeästi maidolla. Alholle maito on elämän ylläpitäjänä kansainvälinen symboli. Näyttelyn nimi, Minulla oli kaksi kotimaata, on suoraan Alhon kirjoittamasta runosta, joita hän on kirjoittanut useampiakin. Alhon kädestä syntyy myös kertomuksia. Seppelin nostaa maalauksissaan esiin kysymyksen miksi monilla on kaksi kotimaata, tai enemmänkin; minkä takia? Monien on pakko lähteä, koska heidän kotimaansa on Kuva: Francesco Scavetta paha. Toiset lähtevät, koska he eivät tiedä minne he kuuluvat. Näitä Seppelin kuvaa haamumaisina hahmoina. Paluu juurilleen, entiselle kotiseudulle, monen kymmenen vuoden jälkeen voi osoittaa, että se koti jonka muistamme on enää vain päässämme, muistoissamme, eikä sinne pääse takaisin. Silti, voimme kantaa sitä mukanamme sillä koti ei ole ainoastaan fyysinen paikka. Näyttelyssä kuullaan myös projektia varta vasten toteutettu äänimaailma. Seppelinin, muusikko Leena Havu-Erhien ja säveltäjä Petri Judinin yhteistyössä toteutettu ääniteos toimii kokonaisuuden yhteensitovana elementtinä. Tarkoituksena on ollut luoda ympäristö, joka tunnelmallaan tukee veistoksia ja maalauksia ja jonka ansiosta katsomistapahtuma syvenee. Mikään näyttelyssä ei ole liian kirjaimellista tai perinteisellä tavalla kertovaa; kaikelle halutaan jättää tulkinnanvaraa. Taiteidenvälisestä dialogista nousee uusia tasoja Black Wall Gallery Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6, Vaasa ke pe 13 18, la su Kuva: Katja Ojaniemi Termi Unsound (2014) tarkoittaa monenlaista; täydentymätöntä, keskeneräistä, osittaista, puolivalmista, luonnosmaista, fragmentaarista. Taideprojektissa, jonka työnimi on Unsound työskentelevät yhdessä kolme taiteilijaa: hollantilainen kuvataiteilija Bas Ketelaars ja suomalaiset äänitaiteilijat Simo ja Tuike Alitalo. Heille taiteellinen työskentely on matka sinänsä, alati liikkeessä. Piirustus ilmaisuvälineenä on visuaalisen taiteen perusta ja yksi spontaaneimmista välineistä ajatuksen ja käden suorassa yhteydessä toisiinsa. Bas Ketelaarsin keskeinen työväline on piirustus, mutta hyvin laajassa merkityksessä. Hänelle piirustus on käsitteellistä ja arkkitehtonista, jossa viiva muodostuminen voi merkityksenä syntyä myös lähtökohtaisesti ilman kynää. Ketelaarsin käyttämässä metodissa piirustus jota voi mittakaavansa vuoksi kutsua installaatioksi on selkeässä vuorovaikutuksessa tilaan. Se saattaa sulautua siihen huomaamattomaksi, mutta säilyttää oman piirustuksellisen autonomiansa. Hän on aiemmissa teoksissaan käyttänyt läpinäkyvää teippiä ikkunassa, josta viivasto tulee näkyväksi vasta valon ja varjon välityksellä silti se on läsnä oleva, staattisesti olemassa pelkästään omaehtoisesti. Bas Ketelaars on työskennellyt kahdesti residenssitaiteilijana Suomessa, jolloin hän on siirtänyt suomalaisen metsän luoksepääsemätöntä olemusta monitasoisiksi piirustuksiksi. Häntä kiinnostaa suomalaismetsän hallitsematon tekstuuri, joka tuottaa monitasoisia, jopa 5-kerroksisia piirustuksen viivastoja. Valokuvapohjainen prosessi tuottaa jäljen, joka samanaikaisesti reflektoi ja etääntyy kohteestaan. Ketelaars on valmistunut Antwerpenin taideakatemiasta vuonna Hän asuu ja työskentelee Rotterdamissa. Kuulumia 1 ( ) on Simo ja Tuike Alitalon äänitaideteos, joka on käynnissä oleva yhteisöllis-taiteellinen projekti. Se on koonnut yhteen erilaisia, myös katoavia äänimaailmoja pohjoisen Lapista yhtälailla kuin Pohjanmaalta tai Sherwoodin metsistä, Englannista. Myös Bothnia Biennaleen taiteilijat toteuttavat ensisijaisesti pohjalaisia äänimaailmoja kuten Kuortaneella kaikuvia perinteisiä vellikelloja. Äänen monipuolinen tallentaminen ja arkistointi kuuluvat taiteilijoiden pioneeriseen toimintaan tämän taidelajin osalta Suomessa. Heille taiteellisen prosessin materiaali on auditiivistä, se kulkeutuu kuuloaistin välityksellä ja muokkautuu monikanavaiseksi ääni-installaatioksi. Äänitaiteen asema nykytaiteessa on kasvanut viime vuosien aikana; se sulautuu yhtäältä kokeelliseen musiikkiin ja toisaalta arjen äänien rekisteröinteihin. Ääneen perustuvat teokset ovat merkittäviä kansainvälisessä nykytaiteessa, kuten Cardiffin & Bures Millerin teoksissa. Simo Alitalo toimii laajasti äänitaiteen parissa sekä kansainvälisesti että Suomessa. Aurajokisinfonia (2011) ja 16-kanavainen Carta de Ausculto (2011) ovat huomionarvoisia teoksia, jotka toivat hänelle Taiteen valtionpalkinnon Tuike Alitalo toimii myös kuraattorina, tuottajana ja journalistina. Yhdessä he ovat toteuttaneet lukuisia kansainvälisiä äänitaiteen näyttelyitä Suomessa. 1 Äänitaiteilijoiden Simo ja Tuike Alitalo käyttämä käsite kuuluma on oivallinen vastine vakiintuneelle, kuvalliselle termille maisema. He ovat nauhoittaneet erityisesti katoavia kuulumia kuten esimerkiksi englantilaisen lehtometsän äänimaailmaa, sen kuulumaa itä-englanin Lincolnshiressä, Sowing Seeds -residenssiohjelmassa Tikanojan pihakappeli Tikanojan taidekoti, Hovioikeudenpuistikko 4, Vaasa ti-su Maanantaisin suljettu Monitaiteellinen installaatio kutsuu luokseen, päästämättä syliin Matka toisen ihmisen luo voi olla pitkä, vaikka etäisyys olisi lyhyt. Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin ja tunne kotiin pääsemisestä, toisen ihmisen sylistä on monen, ellei kaikkien tavoitteena. Yksinäisyyden valitseminen ei kuitenkaan ole merkki epäonnistumisesta. Maaseudulla asuvat yksinäiset elävät omissa oloissaan myös tietoisena valintana ja kaupungissa yksinäisyys ihmisten keskellä voi olla syvempää ja viiltävämpää. Valokuvaaja Esko Keski-Vähälä on koonnut yhteen taideprojektin, jonka keskiössä on kotiinkutsu, sylin löytäminen. Syli instalaatio, Laulun paikka Kuva: Esko Keski-Vähälä Esko Keski-Vähälän valokuvat tallentavat Keski-Pohjanmaan maaseudun todellisia ihmisiä; sekä miehiä että naisia dokumentoiden sitä todellisuutta, missä nämä ihmiset elävät. Hänen kuvansa yhdistyvät sisällöllisesti ja lähtökohtaisesti valokuvataiteilija Esko Männikön 1995 läpimurtosarjaan Naarashauki, joka ilmentää samankaltaista aikamiespoikien todellisuutta. Keski-Vähälän kuvat laajentuvat interiööreistä keskelle luontoa sattumanvaraiseen Vastaantulijaan (2014) tai Tuuren tyttöön (2014). Nämä ihmiset katsovat suoraan kameraan rehellisesti itsensä hyväksyen. Yksinäisyyden symboliikka tarkoittaa myös jonkin poissaoloa. Valokuva Ferdinand von Wrightin Taistelevien metsojen (1886) reproduktiosta on tuhannen palan palapeli seinällä aikaa sen tekemiseen on ollut. Sen symboliikka on liitetty Suomen ja Venäjän väliseksi historialliseksi taisteluksi, mutta yksinäisyyden metaforana sen ilmeinen viesti on myös suora kamppailu naaraasta ja eläimellinen taistelu reviiristä. Kokonaisuudeksi projekti muuntuu useiden taiteilijoiden yhteistyönä. Kuvanveistäjä Seppo Kalliokosken puuveistos Syli (2010) muodostaa installaation keskuksen, jonka luo kutsu kuuluu. Syli sanana viittaa kahteen rinnakkaiseen käsitteeseen. Konkreettisen sylin lisäksi se on vanha mittayksikkö, jonka historia ulottuu aina Posidoniuksen syvyysmittaan ennen ajanlaskun alkua, mutta meillä keskeisemmin Ruotsin vallan aikaiseen mittayksikköön syli, joka oli yhtä kuin 3 kyynärää tai 6 jalkaa. Universaali mitta esiintyy myös anglosaksisena (engl. fathom) ja on kaksi jaardia esiintyen myös Taru Sormusten herran Minas Tirithin valkoisessa tornissa. Syli ulottuu moneen. Yhteinen ulottuvuus löytyy levitettyjen käsien välisestä etäisyydestä, avoimesta sylistä, joka kutsuu luokseen, toivottaa tervetulleeksi. Kalliokosken puuveistoksessa sylin mittana toistuu 178 cm jokaiseen suuntaan, mutta aiheuttaa samalla paradoksin syli on sulkeutunut, sen sisään ei pääse. Symbolisesti tämä muoto ilmentää sitä vaikeutta, joka ihmisten välisissä kontakteissa ilmenee. Kaipuu toisen syliin on universaalia, mutta usein saavuttamatonta. Veistoksen sisälle on installoitu kokonainen äänimaailma, jonka on koottu useiden musiikin, äänitaiteen, kansanmusiikin ja perinteisen karjan kutsuman muodoissa. Hilja Mikkolan ( ) karjan kutsuma on Vesa Tapio Valon äänite vuodelta 1974 ja edelleen perinnemusiikkiin linkittyy halsualaisen mestaripelimanni Voitto Isosaaren kanteleen soitto. Nykyaikaan johdattaa Hannu Sahan teos Mahla (2000). Luupattu äänimaisema kutsuu Syliin, mutta se on suljettu Varikko galleria Kuortaneentie 6 B, Seinäjoki ke-su

5 OHJELMA Vaasa Arktinen odotushuone Gunnar Bäckman & Kyösti Linna Mikolan akvarellisali Raastuvankatu 21 (Wasaborgin talon sisäpiha), Vaasa ke 14-18, la-su Counting my blessings Cata Ahlbäck & Paula Blåfield GW Galleria Vaasa (Kivihaka) Did I tell you about the summer I was riding a motorbike with a cowboy? Sylvia Javén & Cora Wöllenstein Vaasan Taidehalli Vaasan kaupungintalo, Senaatinkatu 1 D ti-to 12-18, pe-su 12-16, ma suljettu Grown Graffiti Sonja Backlund projektia voi seurata Facebookissa: Grown-Graffiti/ ?fref=ts Kehä Soivi Nikula Kasarmialue, Vaasa Matkalla Vaasan taidekerho ja Ateljé Torni Pitkäkatu 66, Vaasa ti-to 12-18, la-su Matkalla maailmalla Kuula-opisto & TaiKon klo 18 Toivo Kuula-sali Kuula-opisto, Laivakatu 16, Vaasa Matkauhrit Marja Kolu, Soile Voima & Maano Männi Vaasan matkakeskus Tarkemmat aikatiedot ja mahdolliset muut paikat Biennalen blogissa: Minulla oli kaksi kotimaata Sirpa Seppelin, Alli Alho Leena Havu-Erhie & Petri Judin Black Wall Gallery Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6, Vaasa ke-pe 13-18, la-su Satuja aikuisille Nina Vana, Tiina Lehtimäki & Kaarina Heikinheimo Pohjanmaan museo Museokatu 3, Vaasa ti, ke, to 12-18, pe, la ja su 12-16, maanantaisin suljettu STORMO Matteo Lanfranchi Työpajat Vaasa Esitys Vaasan tori Tarkemmat paikka- ja aikatiedot Biennalen blogissa: The Hibernian Muse klo 15 Kuntsin modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Tracing Places Britt Kootstra & Arvid van der Rijt Vaasan Taidehalli Vaasan kaupungintalo, Senaatinkatu 1 D ti-to 12-18, pe-su 12-16, ma suljettu Unsound Bas Ketelaars, Tuike ja Simo Alitalo Tikanojan pihakappeli Tikanojan taidekoti, Hovioikeudenpuistikko 4, Vaasa ti-su Maanantaisin suljettu Yksin(i)äisyys Minna Lindblad, Afa Vuotila, Olli Kiviluoto, Anne Lähdesmäki & Julianna Lutala klo 15 Toivo Kuula-sali Kuula-opisto, Laivakatu 16, Vaasa Oheisohjelma, Vaasa Med andra ögon KulturÖsterbotten Ritz, Kirkkopuistikko 22 A, Vaasa On The Road Again Susanna Paavola-Lehtinen & Harri Lehtinen Galleria Wasaborg, Puoti*Boden Vaasanpuistikko 14, Wasaborginkuja, Vaasa ma-pe , la Tabula Rasa interaktiivinen sanataidenäyttely Helena von Schoultz Käsityöntalo Loftet Raastuvankatu 28, Vaasa ma-pe 10-17, la Toisenlainen maisema Fanny Carinasdotter Valokuvagalleria Ibis Senaatinkatu 1 / Kaupungintalo, Vaasa ke-pe 12-18, la-su Erikoisohjelma, Vaasa Bothnia Biennale & Maskinen Art Boat present Sea Stories yhteistyössä Wasalinen kanssa Uumaja on Euroopan kulttuuripääkaupunki Matkustajalaiva Wasa Express, Vaasan ja Uumajan välillä, muuttuu yhden viikonlopun ajaksi kelluvaksi taidekeskukseksi. Bothnia Biennale & Maskinen Art Boat present Sea Stories tapahtuu jolloin laivalla törmää monen-muotoisiin taidekokemuksiin live performansseista taide-elokuva- ja musiikkiesityksiin. People -Tanssillinen kamarimusiikkiteos puhallinkvintetille Malviniemi Company & Wasa Quintet 24.9 ja 26.9 klo Vaasan kaupunginkirjaston Draama-Sali, Kirjastonkatu 13, Vaasa Liput: 18/10 Puh / Watt tai / Malviniemi Company / Seinäjoki Grown Graffiti Sonja Backlund projektia voi seurata Facebookissa: Grown-Graffiti/ ?fref=ts Matkalla ajassa Liisa Malkamo, Vilija Lioranciené, Antje Pehle Laina Koskela & Taina Valkonen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnäväntie 23, Seinäjoki ke 12-18, to, pe, su NO-WHERE / NOW-HERE Andrea Hackl Varikko galleria Kuortaneentie 6 B, Seinäjoki ke-su Syli Esko Keski-Vähälä, Seppo Kalliokoski & Hannu Saha Varikko galleria Kuortaneentie 6 B, Seinäjoki ke-su Erikoisohjelma, Seinäjoki Määränpää: Seinäjoki / Destination: Seinäjoki Seinäjoen taidehalli Upankatu 3, Seinäjoki ke (ilmainen), to 11-17, pe 11-16, la-su Kokkola Money, money, money - taide ja talous Nordiska konstskolan Galleria VISU Pormestarinkatu 2, Kokkola ti-ke 12-16, to 16-20, pe-la Oheisohjelma, Kokkola Kulttuuri-karavaani Kulttuuriosuuskunta Oravan Pyörä Kokkolan keskusta pop up -henkinen poikkitaiteellinen taidetapahtuma kaikille taiteen ystäville Erikoisohjelma, Kokkola People -Tanssillinen kamarimusiikkiteos puhallinkvintetille Malviniemi Company ja Wasa Quintet Tarkemmat aikatiedot Biennalen blogissa: Keski-Pohjanmaan Konservatorio Pitkänsillankatu 16, Kokkola Liput: 18/10 Puh / Watt tai / Malviniemi Company / Uusikaarlepyy Coming Back Albert Braun, Susanne Schär & Peter Spillmann yhteistyössä Robert Backin kanssa Raatihuoneen galleria Kirkkokatu 4, Uusikaarlepyy ti-pe 17-20, la-su ja paikkasidonnaisia installaatioita julkisilla paikoilla ympäri Uudenkaarlepyyn kaupunkia. Preview N , E Prelude to the project Coming Back Raatihuoneen galleria Kirkkokatu 4, Uusikaarlepyy ti-pe 17-20, la-su Sirius Teatern Peter Lüttge, Paul Olin, Frank Skog, Paul Holländer & Niklas Groundstroem Esitykset Uudessakaarlepyyssä syyskuussa Lisätiedot ja tarkat ajankohdat Bothnia Biennalen blogissa: Yksin(i)äisyys Minna Lindblad, Afa Vuotila, Olli Kiviluoto, Anne Lähdesmäki & Julianna Lutala klo 18 Ahlbeck-Sali Seminaarikatu 17, Uusikaarlepyy Kristiinankaupunki Matkalla maailmalla Kuula-opisto ja TaiKon klo 15 Kulttuuritalo DUX Merikatu 21 Kristiinankaupunki Alavus Arktinen odotushuone Gunnar Bäckman & Kyösti Linna Taidekeskus Harri Harrintie 10, Alavus ti-su Koskenkorva Oheisohjelma The Journey kahden lasitaiteilijan teoksia Eva Juneblad & Minna Tuohisto-Kokko Lasiateljee Tuohistonkuja 141, Koskenkorva ma-pe 12-18, la-su 12-16

6 Subjektiivinen reitti piirtyy maahanmuuttajana Arktinen odotushuone Chongqing-Vaasa osa installaatiosta Tracing Places Minkälainen reitti piirtyy maahanmuuttajan matkasta? Mihin hän lähtee silloin, kun hän haluaa mennä kotiin? Milloin siirtolaisuus päättyy vai päättyykö se lainkaan? Maahanmuuttaja vastoin tahtoaan tai siirtolainen omasta halustaan, reittejä ja karttoja matkoista maasta toiseen on lukemattomia, nyt myös tilataideteoksen Tracing Places muodossa. Bothnia Biennaleen tuotettu uusi teos Tracing Places (2014) on lyhyesti sanottuna kolmiosainen installaatio, joka käsittelee sisällöllisesti siirtolaisuutta, mutta ulottuu koskettamaan myös niitä, jotka eivät sitä reittiä ole kulkeneet. Paikallaan pysyminen on mahdollista fyysisesti, mutta mieli matkustaa ja opettelemme karttoja, joissa siniset viivat tarkoittavat jokia tai lämpötilan kuumuus muuntuu yhä punaisemmaksi kartalla, mitä lähemmäksi päiväntasaajaa saavumme. Maailmankartan voi piirtää muistista kuten Emma Kay ja subjektiivisia karttoja voi piirtää askelista omassa huoneistossa kuten Ella Tahkolahti Nuorten näyttelyssä Reitti keittiöstä kylpyhuoneeseen on minimaalinen verrattaessa esimerkiksi Afrikasta matkaansa tehnyttä siirtolaista kohti toisia mantereita. Maahanmuutto puhuttaa poliitikkoja ja siirtolaisuus aiheuttaa kiihkeän tunnepitoisia debatteja myös niille, joita se ei henkilökohtaisesti koske. Kuvataiteilija Britt Kootstra ja audiovisuaalinen taiteilija Arvid van der Rijt ovat työstäneet moniaistisen installaation, joka jakautuu varsinaisesti kolmeen osaan, mutta sisältää paljon enemmänkin ulottuvuuksia; sekä subjektiivisia että universaaleja. Installaation osat sisältävät videomateriaalia, joista muodostuu monikanavainen loopattu filmi, teokseen kollaasinomaisesti nivoutuva äänimaisema sekä piirustusinstallaatio piirretystä kartoista, kuljetuista reiteistä. Yhdessä ne muodostavat kokonaistaideteoksen, jonka perusmateriaalina ovat toimineet todelliset tarinat ja oikeat maahanmuuttajat, joiden kanssa taiteilijapari on työskennellyt. Teoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ns. prosessitaideteos tai dokumentaarinen filmi näiden ihmisten kokemuksista, vaan ne toimivat laajentuneena kuvana siitä, mitä kaikkea maahanmuutto todellisuudessa tarkoittaa ja miten monenlaisia siirtolaisia on olemassa. Ihmislauma yllättää urbaanissa tilassa Matteo Lanfranchi ohjaa massaperformanssin kulkua Britt Kootstra ja Arvid van der Rijt reflektoivat teoksessaan myös omia reittejään, joita on ollut lukuisia. Edellinen on syntynyt Al Khobarissa, Saudi-Arabiassa, käynyt koulua Enschedessä ja Amsterdamissa, mutta nämä reitit linjaavat vain muutamia suuria linjoja hänen liikkeissään maasta toiseen, paluusta takaisin ja yhä eteenpäin. Jälkimmäisen juuret liittyvät historialliseen kolonialismiin, Hollannin siirtomaahan Indonesiaan, missä Arvid van der Rijtin äiti on syntynyt. Kadonneen kulttuurin jäljet tuntuvat taiteilijan perimässä yhä, vaikka pakkomuutto oli kaikkien hollantilaisten kohtalo Indonesian itsenäistyttyä toisen maailmansodan jälkeen. Hän itse on syntynyt Länsi-Saksassa, jota myöskään ei todellisuudessa enää ole olemassa. Nyt molemmat taiteilijat asuvat ja työskentelevät Suomessa, Maalahdessa - jo vuodesta Molemmat ovat valmistuneet kuvataiteen maistereiksi Hollannissa ja he ovat osallistuneet lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kiitokset monikulttuurikeskus Miratalolle Vaasan Taidehalli Vaasan kaupungintalo, Senaatinkatu 1 D ti-to 12-18, pe-su 12-16, ma suljettu Kuva: Gunnar Bäckman Uhka pakottaa liikkeelle. Pelko sekä omasta hengestä että luopuminen läheisistä jatkaa liikettä, vie eteenpäin. Matka, jonka hinta ylittää inhimillisyyden ja jonka kanssamatkustajaksi kysymättä viereen istuu sama pelko. Määränpää on tuntematon, pääsenkö koskaan perille? Tämän todellisuuden kanssa elävät pakolaiset, jotka joutuvat jättämään kaiken taakseen ja aloittamaan matkan ensisijaisesti pois. Norjan Vadsjössa, aivan pohjoisessa on pakolaiskeskus, mihin ovat päätyneet myös afganistanilainen runoilija ja poliittinen pakolainen Gulabuddin Sukhanwar, somalialainen kampaamon perustamisesta vainottu Asli Soleiidi ja sudanilaislähtöinen Muhammad Amin. He ovat osa Bothnia Biennalen matkaajista ja joiden reaalinen, dokumentaarinen tila, status quo muodostavat todenmukaisen perustan kokonaisuudelle Arktinen odotushuone. Projekti on syntynyt yhteistyössä kuvataiteilija Kyösti Linnan ja valokuvaaja Gunnar Bäckmanin kanssa. seinän välissä; hän ei voi jäädä Norjaan eikä palata Somaliaan. Jonnekin on silti lähdettävä. Muhammedin olemus viestii sekä mietteliäästä odotuksesta että positiivisesta toiveikkuudesta uuden elämän mahdollisuuden edessä. Sivuhenkilöt kuvittavat Finnmarkin maisemaa ja arkea, jossa yksi on viettänyt jo seitsemän vuotta odottaen, toinen on asettunut arktiseen odotushuoneeseen kasvattaen kukkia ikkunalaudalle, ripustaen tauluja kotoisasti seinille ja kuunnellen häkkilintujen viserrystä. Yllättäen tämä Norjan Finnmark heijastaa suomalaisten maahanmuuttajien positiivista vaikutusta julkisena taiteena keskellä Vadsjön kaupunkia, missä lukee: Tämä muistomerkki pystytettiin 1977 tunnustukseksi siitä merkityksestä, mikä suomalaisilla maahanmuuttajilla on ollut Finnmarkin läänin kehitykselle. Milloin pystytetään muistomerkki Gulabuddinille, Aslille ja monelle muulle tämän päivän maahanmuuttajalle, pakenemaan pakotetulle pakolaiselle? Kyösti Linnan maalaukset heijastelevät näiden matkaajien sisäistä atmosfääriä ja niitä vaikutelmia, tunnelmia, tunteita ja kohtaamisia non-verbaalisti. Maalauksia yhdistää kokemus veden ylityksestä pimeässä, pelkojen saattelemana pakolaiset ovat kulkeneet yli vetten. Maalausten tummanpuhuva värillisyys antaa vihjeitä siitä, miten pakolaiset ovat kokeneet niin matkan Norjaan kuin siellä paikalleen pysähtyneen ajan. Muotojen sijasta subjektiivinen ja psykologinen maalaustapa on taiteilija Kyösti Linnan lähtökohta, joka ilmenee abstraktioina. Gunnar Bäckmanin valokuvat merkitsevät täysin toisella tapaa muistiin todellisia paikkaan ja aikaan sidottuja kokemuksia. Tässä olimme, tätä maisemaa ja näitä laakeita vuorten silhuetteja katselimme ja odotimme. Bäckman on kuvissaan tallentanut nimenomaan 2014 odottajia pakolaiskeskuksen todellisuudessa, ihmisten virta kun keskuksessa on lakkaamaton. Nuoren, vain 24-vuotiaan naisen kasvoissa heijastuu myös kipu, mikä odottaa matkan takana, onko lapseni turvassa? Pohjoisen maiseman yllä lepää harmaa harso, taloryhmiin kuuluvat myös ne kolme rakennusta, joissa pakolaiset elävät odottaen. Negatiivisen ratkaisun jälkeenkin he yrittävät uudelleen ja ehkä joutuvat palaamaan takaisin alkupisteeseen juuri tämän sillan ylittäen - henkensä uhalla Mikolan akvarellisali Raastuvankatu 21 (Wasaborgin talon sisäpiha), Vaasa ke 14-18, la-su Taidekeskus Harri Harrintie 10, Alavus ti-su Kolmen pääosan esittäjän matkat yhtäältä todellisena ja monivuotisena ja toisaalta kuvitteellisena ja psykologisena omasta kotimaasta pakolaiseksi Norjaan konkretisoituvat visuaalisiksi kuviksi. Gulabuddinin aktiivisuus poliittisesti ja luovuus runoilijana heijastuu hänen kasvoistaan. Aslin matka on täyttä totta; maaliskuussa 2014 hän on kahden Kuva: Gunnar Bäckman Ihmisten normatiivinen käytös seuraa toisia ihmisiä, haemme hyväksyntää sosiaalisessa kanssakäymisessä ja poikkeamat rekisteröidään erilaisin mittarein. Luonnossa massiivista laumakäytöstä esiintyy esimerkiksi sopulilaumojen vaelluksina, sokeana toisten seuraamisena tai kalaparvien liikkeessä kohti yhteistä päämäärää, jota vaisto ohjaa. Osana Bothnia Biennalen ohjelmistoa taiteilija, näyttelijä, ohjaaja Matteo Lanfranchi työskentelee työryhmänsä kanssa toteuttaen työpajan STORMO revolution (2013), jonka tavoitteena on luoda paikkasidonnainen, urbaanissa kaupunkitilassa tapahtuva massaperformanssi Pohjanmaan alueella. Julkisen tilan interventiot taiteen tapahtumina luovat yllätyksellisiä tilanteita ja kokemus tutusta ympäristöstä muuttuu toisenkaltaiseksi. Massaperformanssit ovat luonteeltaan avoimen sosiaalisia, jossa osallistujien ei tarvitse olla itse taiteilijoita. Performanssissa liike ja toiminta perustuvat normaaliin ihmisen käytökseen; istumiseen, kävelemiseen tai yksinkertaisesti kaikkien yhteiseen liikkeeseen samaan suuntaan. Mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat kaikista mahdollisista sosiaalista ryhmistä ja taustoista mitä suurempi joukko ihmisiä on, sitä vaikuttavampi ja todellisempi performanssista syntyy. Massasta kasvaa sen voima ja intensiteetti. Suuren joukon käyttäytymismallina se reflektoi nimenomaan luonnon ilmiönä tapahtuvaa joukkokäyttäytymistä, joskin sen suunnitelmallisuus on ammattitaiteilijan, tapahtumaa ohjaavan tekijän käsissä. Suomessa on toteutettu erilaisia massaperformansseja esimerkiksi tanssija Reijo Kelan suunnittelemana Jyväskylässä tai Helsingin rautatietorin tapahtumana Freeze. Italialainen Matteo Lanfranchi on perehtynyt puhdasoppisen teatteritaiteen ohessa performatiivisiin projekteihin. Hänen taustansa on vahvasti kiinni teatteri-ilmaisussa, esiintyvän taiteilijan roolissa. Hän on valmistunut näyttelijäksi Milanon Paolo Grassin teatterikorkeakoulusta vuonna Hänet on palkittu työskentelystään performatiivisen taiteen alalla esimerkiksi: Venetsian biennalen Filmlab Biennale College (2012), Lia Lapini (2011) ja Italian parhaimmasta tuotantoprojektista Lasciateci perdere (2010). Hänen työskentelynsä sisältää lukuisia projekteja sekä Italiassa että kansainvälisesti. Lanfranchi asuu ja työskentelee Milanossa. Lisätietoja: Työpajat Esitys Vaasan tori tarkemmat aikatiedot Biennalen blogissa Matka omaan itseen Yksinäisyydellä on monia puolia eikä yksin olo suinkaan ole aina pahasta. Kun sen kuorii kaikista negatiivisista yhteyksistään, yksinäisyys voi olla hyvinkin voimauttava kokemus. Se on omaa aikaa ja tilaa, jota kuvastaa hyvin esimerkiksi lapsi uppoutuneena omiin leikkeihinsä. Tämä on sanoma, jota muusikko Minna Lindblad halusi lähteä kertomaan useita taiteenlajeja yhdistävän teoksen välityksellä. Kaikki kuitenkin alkoi musiikista.. Lindblad on itse lahjakas pianisti, joka on aina tiedostanut klassisen musiikin fyysisyyden ja teatraalisiakin puolia sisältävän ulottuvuuden. Näitä voisi hänen mielestään tuoda enemmänkin ja eri tavoin esille. Perinteisesti vakavasti otettavaan musiikkiin voisi välillä suhtautua myös leikkimielisemmin. Projektiin kutsuttiin mukaan muita eri alan taiteilijoita tulkitsemaan Lindbladin soittamia kappaleita; kuvataiteilija/ sirkustaiteilija, valotaiteilija, tanssija ja näyttelijä. Musiikki antoi lähtölaukauksen ja sai viedä omaan tunnetilaan. Valomiehenä pitkään toiminut Afa Vuotila koki kappaleissa yksinäisyyden tuoman vapauden, kun taas kuvataiteilija Olli Kiviluodon kädestä syntyi animaationa esitettäviä vignettetyylisiä mielikuvia. Ajatuksia alkuun antaa näyttelijä Anne Lähdesmäki ja tanssija Julianna Luhtala esittää oman musiikista nousseen koreografiansa. Keskusteluja käytiin, prosessi sai edetä rauhassa ja yhteistyö tuotti tulosta; syntyi Yksin(i)äisyys, visuaalinen pianokonsertti. Kuten Vuotila asian muotoilee, yhteistyö toimii kun jokaisella on oma tonttinsa eikä tekijöiden välille siten synny kilpailua. Kaikki elementit tukevat toisiaan ja pieni salaperäisyys säilyy. Konsertissa musiikin maalaama tarina punotaan visuaalisin keinoin esille. Tämä ei kuitenkaan vähennä musiikin mielikuvitusta puhuttelevaa voimaa. Esityksen taiteellinen tulkinta on vain yksi lukemattomista tarinoista mitä kappaleet pitävät sisällään klo 18 Ahlbeck-Sali Seminaarikatu 17, Uusikaarlepyy klo 15, Kuula-opiston Toivo Kuula-Sali Laivakatu 16, Vaasa 10 11

7 Viiden taiteilijan historiallinen matka nykytaiteena Kieli on myös kuva Liisa Malkamo Määränpää: Seinäjoki / Destination: Seinäjoki Antje Pehle Alajärvi 2 Laina Koskela Globe trotters home Keitä ovat Seinäjoella asuvat, näiltä seuduilta kotoisin olevat tai täällä asuneet ja vaikuttaneet nuoret taiteilijat? Millainen on Seinäjoen taidekenttä? Millaisena kaupunkina Seinäjoki näyttäytyy taiteilijoiden silmissä? Seinäjoen taidehalli järjestää syksyllä 2014 kahdentoista nuoren taiteilijan ryhmänäyttelyn Määränpää: Seinäjoki / Destination: Seinäjoki, jossa seinäjokisuutta ja matkalla olemista pohditaan taiteiden keinoin. Seinäjoen taidehallin seinien ulkopuolelle kaupungin keskustaan ja aina Ilmajoelle pienelle neva-aukiolle asti matkaavan näyttelyn kuraattorina on Sanna Karimäki-Nuutinen. Näyttelyyn liittyy runsas yleisötyö: työpajoja, taidekeskusteluita muun muassa Unelmien Taidekeskuksesta ja yhteisötaideprojekteja eri-ikäisille seinäjokelaisille. Työpajojen satoa on esillä Taidehallin kokoelmatilassa näyttelyn aikana. Seinäjoen Kansan Näyttämö esittää Taidehallilla Arto Juurakon Parisuhteen patolokian yhdentoista esityksen voimin oman näkökulmansa matkalla olemiseen ja Seinäjokeen määränpäänä, ensi-ilta Määränpää: Seinäjoki - Destination: Seinäjoki taiteilijat Samuli Alonen, Minna Bengs-Shrestha, Ville Hautaluoma, Johanna Havimäki, Heli Keski-Huikku, Olli Kiviluoto, Petra Koivisto, Katri Kokkinen, Hanne Kontiola, Piia Koski, Toni Lehtola ja Elina Lind. Päivi Takala Näyttelykoordinaattori, Seinäjoen taidehalli Seinäjoen taidehalli Upankatu 3, SEINÄJOKI ke (ilmainen), to 11-17, pe 11-16, la-su Vilija Lioranciene R.W.2, Raul Wallenberg sarja, 2012 Kuvataiteilija Liisa Malkamo on koonnut yhteen viiden taiteilijan ryhmän, joista jokainen ilmaisee yksilöllisesti matkalla olemisen teemaa. Viiden suomalaisen ja kansainvälisen taiteilijan eri näkemykset esittelevät laajan näkökulman teemaan eri mediumein. Kun yksi kulkee pikemminkin hiljaista subjektiivista matkaa ihmisyyden sisällä, konkretisoi toinen matkustamista konkreettisena siirtymänä paikasta ja maasta toiseen. Seinäjoen maakuntamuseo näyttelypaikkana edustaa aikaperspektiiviltään historiallisuutta, joka ei aivan ensisijaisesti mielly nykytaiteeseen. Tämä historiallisuus tarjoaa oivallisen alustan nykytaiteellisen ilmaisun esiintuomiseen, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Ilman menneisyyttä ei ole nykyisyyttä, matka taaksepäin on osa tätä päivää. Liettualaissyntyinen taiteilija Vilija Lioranciené käsittelee ruotsalaisen diplomaatin ja humanistin Raoul Wallenbergin ( ) tarinaa historiallisena ja dokumentaarisena. Nykyisin Ruotsissa asuva Lioranciené kokee henkilöhistoriassa kiintopisteitä sattumaan, miten ihmisten tarinat ja matka elämässä voi muuttua kuin wallenbergiläisittäin kohtalon sanelemana. Vuonna 1944 Wallenbergin toimesta kymmeniätuhansia juutalaisia pelastettiin holokaustilta Ruotsiin. Tampereella työskentelevän Laina Koskelan Toivomuspuu on kiertänyt projektina maailmalla laajasti ja hänen Globe Trotters Home -matkalaukku ylläpitää hyvin konkreettista ilmaisua lähtemisestä, saapumisesta, palaamisesta. Historiallista matkaa tekevät kuvataiteilija Liisa Malkamo ja performanssitaiteilija Taina Valkonen, jotka palaavat alkulähteille, aina varhaisiin kulttuureihin. Edellinen rinnastaa kielen ja kuvan käyttäen muinaiskieliä sekä nykykieliä siten, että sanat ovat kuvanrakentamisen perusta ja logiikka, kuten sarjassa Unohdetut kielet. Seinäjoella työskentelevä kuvataiteilija Liisa Malkamo on monikielinen. Hänen tietonsa ja taitonsa ei pitäydy ainoastaan länsimaisiin ja käytössä oleviin kieliin, vaan ulottuu glagolisiin kirjoitusmerkkeihin, edelleen kyrillisiin kirjaimiin ja riimukirjoitukseen. Jälkimmäinen matkaa primitiivisyyteen shamanistisissa performansseissaan, jotka kutsuvat myös katsojat ja läsnäolijat syviin mielenmatkoihin tässä ja nyt. Taina Valkonen on tehnyt performansseja vuodesta 2001, jotka usein perustuvat liikkeeseen tilassa, kuten performanssi Shamaanimatka. Taiteilijoiden työskentelyyn sisältyy osittain myös yleisön osallistaminen, sillä avajaisten ja näyttelyn aikana on interaktiivisia tapahtumia Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnäväntie 23, Seinäjoki ke 12-18, to, pe, su Kengänkärjet kohti kehää Tie/Camino Soile Nikula Kengät kuuluvat ihmisille, niiden tehtävä on suojata jalkoja, mutta ne ilmentävät myös paljon käyttäjänsä persoonallisuudesta; sukupuolesta, iästä, yhteiskuntaluokasta yhtähyvin kuin esteettisistä mieltymyksistä. Kuluneet kengät toimivat myös eletyn elämän, matkan metaforana monista askelista ja pitkästä tiestä. Taiteilija Soivi Nikula toteuttaa Bothnia Biennaleen installaation Kehä, jonka ydinmateriaalina on kenkä, tai monikollisesti kengät. Taiteilijan omaa identiteettiä symboloiva kenkä on kuluneen näköinen, maskuliininen nahkakenkä ikään kuin kulkuri Charlie Chaplinin jalanjäljissä. Hänen kenkänsä on esiintynyt pääroolissa taiteilijan videoteoksissa, joissa yhtäältä kengän staattinen olemus maakerroksiin hautautuneena ilmentää pysähtymistä ja toisaalta kulku Barcelonan kävelykadulla ilmentää matkan yhä dynaamisesti jatkuvan nykypäivässä. Suomessa 2014 toteutettavassa projektissa kenkä on taiteellisen ilmaisun päämateriaali, mutta sen tekijäksi ei asetu enää yksin taitelija Soivi Nikula, vaan teos on kollektiivinen. Projektiin osallistuvat ihmiset - kuka tahansa vapaaehtoinen ikään, sukupuoleen tai muihin sosiaalisiin määritteisiin katsomatta - tuo installaatioon yhden oman kengän. Sen tehtävänä on reflektoida materiaalin, muodon ja värin keinoin sitä, kuka kengän on installaatioon asettanut. Yhteisön muodostavat yksilöt ja jokainen saa ilmentää omaa itseään. Installaation ympyrämäinen muoto on perusmuoto, jossa yhteisöllisyys tukee myös tätä puolustuksellista formaattia. Kehän sisimmässä suojellaan heikompia ja vahvat suuntaavat kehän uloimmalle alueelle. Kollektiivisuus on keskeistä. Tämän tyyppinen työskentelytapa yhteisön kanssa on mitä ilmeisin nykytaiteen ilmiö, joka nousee esiin taiteellisena metodina monilla sellaisillakin taiteilijoilla, jotka eivät ensisijaisesti ole yhteisötaiteilijoita. Taiteilija, lavastaja, graafinen suunnittelija Soivi Nikula on työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella. Hän on kulkenut jatko-opintojen vuoksi Belgian kautta Espanjaan, missä hän on asunut vuodesta Hänen teoksiaan on Suomen, Belgian ja Espanjan lisäksi nähty esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa Kansainvälisyys monina maina ja eri kulttuureissa työskentelynä on tarkoittanut taiteilijalle omaa henkilökohtaista matkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Yhteistyössä Jupiter-säätiö, Ikäkeskuksen (Vaasa) ja Keski-Pohjanmaan kansanopiston Erihyvä-kuvataideryhmien kanssa Kasarmialue, Vaasa. Aikatiedot Biennalen blogissa: Rahaa, rahaa, rahaa! Taiteen ja talouden liitto Matkalla maailmalla liikkuvin kuvin ja sävelin Kuva: Annika Bergvik-Forsander Taidekentän yksi ydinkysymyksistä on keskuksen ja periferian suhde. Yhtä merkityksellistä on raha, taiteen ja talouden kompleksinen liitto. Miten ne määrittyvät suhteessa toisiinsa; missä keskus sijaitsee, kuka hallitsee taiteen taloutta ja miten raha vaikuttaa taiteen sisältöön. Pohjanmaata voi maantieteellisesti määrittää perifeeriseksi, mikäli haluaa myöntyä vallankäyttöön ja sopeutua taidetalouden globalisaatioon. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Pohjanmaa on äärialuetta ja sen nykytaide on marginaalista. Traditionaalisesti aluetta pidetään vauraana, toteutuuko täällä siis taiteen ja talouden yhtälö? Kokkolassa sijaitsevat taiteen toimijat Pohjoismainen taidekoulu ja Galleria Visu kääntävät näkökulman ja haluavat avata keskustelun talouden vallasta taiteessa. Keskustelun aiheeksi he haluavat nostaa rahan merkityksen epäkaupalliseksi mielletyssä taidemaailmassa otsikolla Money, money, money taide ja talous. Taiteen globalisoitumisen johdosta sen tekeminen, toteuttaminen ja aktiivisena säilyminen on taloudellisesti toisarvoista vai onko? Suomessa apurahajärjestelmä perustuu lähtökohtaisesti taloudellisen turvan luomiseksi taiteen tekemiseen ilman kaupallisuutta. Vaikuttaako taiteen laatuun ja sisältöön se, että sitä toteutetaan taloudellisesti riippumattomana. Vaatimus taiteilijuuden ja yrittäjyyden rinnastamisesta toisiinsa kasvaa ja taiteilijalta vaaditaan tuloksellisuutta, myyntiä, tuotteistamista, kokonaisvaltaista brändäystä. Miten nämä vaatimukset sopivat taiteen ydinajatteluun - taiteelliseen työskentelyyn sen omaehtoisuuden vallitessa. Osana Bothnia Biennalen ohjelmaa Pohjoismainen taidekoulu järjestää yhdessä nykytaiteen esittämiseen keskittyneen galleria Visun kanssa teemaan liittyvän työpajan, seminaarin ja näyttelyn, joissa taiteen ja talouden liittoa pohditaan alustuksin ja keskusteluin, työstetään työpajoissa ja esitetään näyttelynä. Teema Money, money, money on pohjana kaksiviikkoiselle työpajalle, jota ohjaa provokatiivisista ja taloutta kriittisesti arvottavista projekteistaan tunnettu islantilainen Ósk Vilhjálmsdóttir. Pohjoismaisessa seminaarissa keskustellaan asiasta yhä syväluotaavammin ja sen tavoitteena on informatiivinen ja ajatuksia herättävä sisältö. Pohjoismaiset luennoitsijat edustavat taidemaailmaa kattavasti ja mukana ovat niin taidekoulutus, galleriat, taidemuseomaailma, teoreettinen tieteenala kuin taiteilijat. Seminaari on tiistaina 23. syyskuuta Kokkolassa ja se jatkaa sisällöllisesti 2012 toteutettua DEEDS -seminaaria, jossa pohdittiin taiteen moraalia yleisemmin. Pohjoismainen taidekoulu on 2-vuotinen taidekoulu, jonka koulutusmuoto perustuu vierailevien luennoitsijoiden taiteelliseen ammattitaitoon, on Pohjoismaissa ainutlaatuinen. Opetus keskittyy erityisesti nykytaiteen muotoihin ja koulun aiemmista oppilaista on kehittynyt merkittäviä alan ammattilaisia. Galleria Visu on toiminut Kokkolassa vuodesta Se on taiteilijavetoinen yhdistys, jonka ensisijaisena tarkoituksena on edesauttaa nykytaiteen arvostusta ja esittämistä Keski-Pohjanmaan alueella Galleria VISU Pormestarinkatu 2, Kokkola ti-ke 12-16, to 16-20, pe-la Kollaasi TaiKonin kuvataideoppilaiden töistä Vaasalaisten Kuula-opiston ja TaiKonin oppilaille poikkitaiteellisuus on nykyään tuttu juttu. Oppilaitokset ovat viimeiset kaksi vuotta tehneet yhteistyötä edustamiensa taiteenlajien, musiikin ja kuvataiteiden, yhdistämisen merkeissä. Opettajat Sirpa Seppelin ja Maija Minni puhuvat innokkaasti taidemaailman kokonaisuuden hahmottamisen tärkeydestä; kuinka soitto-oppilaita aktivoidaan kuvamaailman puoleen ja kuvataide-oppilaita puolestaan musiikilliseen ilmaisuun. Yhteistyö on kasvattavaa, siinä opitaan kuuntelemaan ja katsomaan uudella tavalla. Vuoden 2014 yhteishankkeen aiheeksi tuli matka-teema, jota lähdettiin suunnittelemaan ensisijaisesti olemassa olevan musiikin ja nuottimateriaalin pohjalta. Tavoitteena oli kattaa mahdollisimman monta maailman kolkkaa useamman soittokokoonpanon voimin. Lisäksi, skaala pitää sisällään oppilaita aina aloittelijoista opinnoissaan pitkälle ehtineille. TaiKonilla AV- ja kuvataiteen oppilaat aloittivat pitkäkestoisen prosessin kuuntelemalla valikoituja kappaleita ja muodostamalla näistä mielleyhtymiä. Tarinat lopullisiin animaatioihin ja videoteoksiin alkoivat kehkeytyä ja ovat pikemminkin tunnepohjaisia tulkintoja kuin maantieteellisiä esittelyjä. Toki prosessin aikana tutustuttiin eri maiden kulttuureihin ja varsinkin esineistöön, mutta musiikki itsessään ja sen luoma tunnelma oli alullepaneva voima ja inspiraation lähde. Edustettuja maita on yli 12, joista mainittakoon Unkari, Argentiina, Japani ja Sisilia. Lisäksi luvassa on intiaani- ja eskimomusiikkia. Opiston aulaa koristavat opettaja Alli Alhon oppilaiden koko maapallolle, jollekin tietylle mantereelle tai maapallon osalle suunnitellut liput klo 18 Kuula-opiston Toivo Kuula-Sali Laivakatu 16, Vaasa klo 15 kulttuuritalo DUX Merikatu 21, Kristiinankaupunki 12 13

8 Kaksi näyttelyä Matkalla -teeman ympärillä Sirius Teatern Kuva: Mika Putro Vaasan Taidekerho on toiminut yli 60 vuotta ja yhdistyksellä on tänään noin 240 jäsentä. Muun yhdistystoiminnan lisäksi Taidekerho pyörittää taidegalleriaa, jossa näyttelyt vaihtuvat joka kolmas viikko. Vuodessa galleria Ateljé Tornissa järjestetään yhteensä 14 eri näyttelyä Valokuvanäyttely Matkalla Taidekerho ei ole aikaisemmin järjestänyt valokuvanäyttelyä. Nyt tähän innosti Bothnia Biennalen toivomus poikkitaiteellisuudesta ja kerhonjäsen Mika Putro, jolla on ammattimaista kokemusta valokuvauksesta. Putro osallistuu omilla suurikokoisilla valokuvilla Kiinan matkaltaan, muut ryhmän jäsenistä osallistuvat Putron johdolla Matkalla teemaan liittyvillä valokuvilla Taidenäyttely Matkalla Toinen Ateljé Tornin BB2014 -näyttely Matkalla on perinteinen, eri tekniikoilla toteutetuista maalauksista koostuva näyttely. Lisäksi muutama nuori taiteilija esittäytyy Ateljé Tornin erillisessä tilassa omilla taideteoksillaan ja performanssilla. Pyrkimyksenä on tarjota kaiken ikäiselle Biennale -yleisölle jotakin kiinnostavaa taiteen ja kulttuurin tiimoilta. Sirius Teatern on ollut matkalla vuodesta 1992 lähtien. Tien päällä yhden ainoan tekstikatkelman kanssa - saksalais-ruotsalaisen kirjailijan Peter Weissin 1963 kirjoittama Vandring för tre röster ( Kävely kolmelle äänelle ). Peter Lüttge, Sirius Teaternin saksalaissyntyinen ohjaaja löysi tekstin opiskellessaan kirjallisuutta Tübingenin yliopistossa 80-luvulla. 90-luvun alussa hän muutti Turkuun, tämä merkillinen teksti matkalaukussaan. Sittemmin hän asui jonkin aikaa Vaasassa, missä hän tapasi neljä näyttelijäopiskelijaa, Paul Olinin, Frank Skogin, Paul Holländerin ja Niklas Groundstroemin; Sirius Teatern syntyi. A walk for three voices PEOPLE tarjosi impulssin ryhmän syntymiselle, alun perin itse tekstin ympärille. Mitään ei ole muutettu ja teksti esitetään juuri niin kuin se on kirjoitettu: kävelynä ympäri nimetöntä kaupunkia. Ja yleisö seuraa mukana. Esitykset Uudessakaarlepyyssä syyskuussa Lisätiedot ja tarkat ajankohdat Bothnia Biennalen blogissa: Tanssillinen kamarimusiikkiteos puhallinkvintetille Kuva: Jan Ericsson Marianne Kanckos Puheenjohtaja, Vaasan Taidekerho ja Ateljé Torni, Pitkäkatu 66, Vaasa : ti-to 12-18, la-su Tuntemattoman naisen matkassa ( ) maalaukset Rothmanin pariskunnasta ovat toimineet lähtökohtana päivitetyille arkkityypeille miehen ja naisen olemuksesta. Sarvipäisen miehen treenattu six-pack kuuluu pikemminkin nykykuvastoon kuin vuosisatojen taakse, vaikka lähtökohtana onkin ruotsalaisen Lucas van Bredan ( ) maalaus. Simpukka symbolina viittaa mitä ilmeisimmin rokokoon aikaan, nimenomaan 1700-luvun taiteeseen, jonka Tiina Lehtimäki on niin ikään linkittänyt nykymuotokuvaksi. Kaarina Heikinheimon lumouksellisissa metsissä piilevät myös pahat henget, seireeniset lumoattaret. Unelma englantilaisesta puutarhasta kääntyy pahaenteiseksi, lumotuksi metsäksi, missä elää myös varjojen puoleinen maailma. Rajut, kuolemaa syleilevät tarinat ilmenevät Nina Vanan kokeellisessa ilmaisussa, jonka sadunomaisuus on nyt suunnattu nimenomaan aikuisille. Energioita ylläpitävä seksuaalisuus piileskelee vuosisataisen pukin hahmossa tai kätkeytyy englantilaista puutarhaa mallintavaan kuvastoon. Tuntematon nainen kulkee kohti kohtaloaan matkallaan menettää, katoaa, rakastaa aivan kuten nykyajassa. Kolme vaasalaistaiteilijaa Kaarina Heikinheimo, Tiina Lehtimäki ja Nina Vana ovat luoneet historiallisesti monikerroksisen ja taiteellisesti moniulotteisen kokonaisuuden Satuja aikuisille (2014). Projekti sisältää kunkin taiteilijan vapaata taiteellista ilmaisua, mutta yhteisenä, faktuaalisena lähtökohtana on Karl Hedmanin taidekokoelma ja erityisesti Emanuel Thelningin ( ) maalaus Tuntematon nainen (1798). Tilalliseksi installaatioksi kurottuva kokonaisuus sisältää useita taiteenlajeja ja kuvataiteen genren sisältä useita, toisiaan täydentäviä ilmaisumuotoja. Historiallinen maalaus kohtaa nykyilmaisun ja tekstiilitaide taipuu lumoukselliseksi installaatioksi. Staattisen kuvan täydentää dynaaminen tilassa virtaava esitystaide, joka puolestaan käyttää liikeilmaisua tanssista fyysiseen teatteriin, musiikkiin ja liikkuvaan kuvaan. Mitä Tuntemattoman naisen matkassa kulkeminen tarkoittaa? 1700-luvun maailma ei ole nykyisyyden kaltainen, mutta ihmisen muuttumattomuus on universaalia. Kuvataiteilija Tiina Lehtimäen maalaukset päivittävät historiallisia Hedmanin kokoelmiin kuuluvia teoksia ja osoittavat proportioiden visuaalisia samankaltaisuuksia ennen ja nyt. Ihmissuhteiden kirjo peilautuu rakkaustarinoissa yhtä konkreettisesti vuosisatoja sitteen ja nykyajassa; rakkaus, mustasukkaisuus, pettymys ja ilo toistuvat ja vuorottelevat. Ruotsalaisen Johan Henrik Sheffelin Taiteilijoiden yhteisprojekti toteuttaa Bothnia Biennalen poikkitaiteellista ja taiteidenvälistä ilmaisua monisuuntaisesti. Kuvataiteesta klassiset piirustus ja maalaus ovat keskeisiä ilmaisuvälineitä, joissa Tiina Lehtimäki luo syvän aikaperspektiivin kuroen 1700-luvun kuvaston nykytaiteeksi. Edelleen kuvanveisto, tekstiilitaide ja installaation perusta tilallisuus ovat työvälineitä Kaarina Heikinheimon tunnetuksi tulleessa käsialassa. Nina Vanan visuaalinen teatteri-ilmaisu esityksessä Baiser de la Mort puolestaan sisältää sekä performatiivisia taiteita, joiden synteesi tuo yhteen visuaalisten elementtien ohessa ääntä, musiikkia - ja ensisijaisesti teatraalista liikettä installaation sisällä Pohjanmaan museo, Museokatu 3, Vaasa ti, ke, to 12-18, pe, la ja su 12-16, maanantaisin suljettu Mitä tapahtuu musiikkiteoksen tauoilla? Viisi muusikkoa sekä tanssija valmistautuvat neliosaisen musiikkiteoksen esittämiseen. Neljä osaa kuvaa elämää eri vaiheissa lapsuudesta vanhuuteen. Mitä musiikkiteoksen alussa ja tauoilla tapahtuu? Muusikot astuvat sisään, virittävät soittimensa, lämmittävät suukappaleen, puhaltavat, hengittävät ja kokoavat ajatuksiaan ennen esityksen alkua. Yleisö odottaa. Muusikot odottavat. Mutta mitä? PEOPLE täyttää nämä tyhjiöt aktiviteetilla sekä liikkeellä. Sen voi tulkita arjen kuvauksena tai taiteilijan henkilökohtaisten tunteiden ja työn kuvauksena. Saamme nähdä ihmiset soittimien takana, persoonia jotka jakavat elämän kohtaloita. Esitys venyttää konservatiivista kuvaa perinteisestä kamarimusiikkikonsertista. Se rakentuu muusikoiden ja tanssijan läheiseen suhteeseen. Teoksen ensi-ilta oli vuonna 2010 Wasa Teaterissa. Teoksen uusinta esitykset tuottaa Watt Waasan alueen tanssitaiteilijat ry, Malviniemi Company ja Vaasan kaupunginorkesteri/wasa Quintet. Lisäksi Wasa Quintet esittää: Six Bagatelles for Wind Quintet, Györgi Ligeti Eleanor Rigby säv. Paul McCartney, sovitus Ralf Nyqvist SÄVELLYS: Ralf Nyqvist KOREOGRAFIA JA TANSSI: Mia Malviniemi WASA QUINTET: Eva Hillebrandt huilu, Panu Sivonen oboe/englannintorvi, John Alén klarinetti, Samuli Pataila fagotti, Vesa Ania käyrätorvi Esitykset: Keski-Pohjanmaan Konservatorio Ajankohta Bothnia Biennalen blogissa: ja klo Vaasan kaupunginkirjaston Draama-Sali Liput: 18/10 Puh / Watt tai / Malviniemi Company

9 Veljekset Gröndahlin säätiö Kiitokset tukijoille ja yhteistyötahoille: