NÄKÖKULMIA KANSAINVÄLISIIN FINANSSIMARKKINOIHIN

Transkriptio

1 NÄKÖKULMIA KANSAINVÄLISIIN FINANSSIMARKKINOIHIN Tiivistelmä seitsemästä opinnäytetyöstä 1. Konsernirakenteella kannattavuutta finanssimarkkinoille?, Sappinen Matti 2. Kasvurahoituksen tarjonta aikaisen vaiheen innovaatioyrityksille Suomen pääomamarkkinoilla, Kiviranta Jukka 3. Säästäminen kotitalouksissa, Sjöholm Minna 4. Sijoitusrahastot Suomessa ja Euroopassa, Suni Hanni 5. Basel III: Capital Positioning on European Banks, Laisi Jani 6. Vapaaehtoinen eläkesäästäminen Suomessa ja Ruotsissa, Kääriäinen Simo 7. Vahinkovakuutukset ja korvaukset, Kinnunen Jusa ja Partanen Aarne

2 1 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin Sisällysluettelo 1 Konsernirakenteella kannattavuutta finanssimarkkinoille?, Sappinen Matti Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Tulokset Päätelmät Finanssialan näkemys Kasvurahoituksen tarjonta aikaisen vaiheen innovaatioyrityksille Suomen pääomamarkkinoilla, Kiviranta Jukka Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Tulokset Päätelmät Finanssialan näkemys Säästäminen kotitalouksissa, Sjöholm Minna Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Tulokset Päätelmät Finanssialan näkemys Sijoitusrahastot Suomessa ja Euroopassa, Suni Hanni Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Tulokset Päätelmät Finanssialan näkemys Basel III: Capital Positioning on European Banks, Laisi Jani Abstract Scope of the research European financial markets Results Conclusions Finanssialan näkemys Vapaaehtoinen eläkesäästäminen Suomessa ja Ruotsissa, Kääriäinen Simo Johdanto Vapaaehtoinen eläkesäästäminen Suomessa ja Ruotsissa... 23

3 2 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 6.3 Vapaaehtoisen eläkesäästämisen yleisyys Yhteenveto Finanssialan näkemys Vahinkovakuutukset ja korvaukset, Kinnunen Jusa ja Partanen Aarne Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Tulokset Päätelmät Finanssialan näkemys Opinnäytetöiden tekijät, ohjaajat ja tutorit... 32

4 3 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin ESIPUHE Vuoden 2012 aikana perustettu Kansainväliset finanssimarkkinat -hanke kokosi yhteen HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijoita, opettajia sekä Finanssialan Keskusliiton asiantuntijoita pohtimaan suomalaisen finanssialan ominaispiirteitä sekä sitä, miten ne poikkeavat muista maista. Hankkeen teemaryhmään valittiin seitsemän opiskelijaa tekemään opinnäytetyönsä finanssialan eri liiketoiminta-aloilta. Opinnäytetöihin liittyvä teemaryhmätyöskentely on HAAGA-HELIAn menestyksekäs toimintamalli yhdistää samasta teemasta kiinnostuneet opiskelijat, opettajat ja yhteistyökumppanit tutkimaan ja kehittämään korkeakoulua sekä työelämää paremmin palvelevaa tietoa, osaamista ja uusia ratkaisuja. Kyseessä olevien töiden teemat liittyvät kiinteästi pankkitoimintaan ja vakuuttamiseen. Jokainen opiskelija sai vastuullisen ohjaajan HAAGA-HELIAsta sekä tutorin Finanssialan Keskusliitosta. Työn aikana olemme kokoontuneet useisiin seminaareihin, joissa opiskelijat ovat esitelleet työn etenemistä ja tuloksia sekä saaneet palautetta työstään. Yhteiset tapaamiset ovat olleet innostavia, olemme kaikki saaneet yhdessä oppia finanssialan laaja-alaisuudesta ja merkittävyydestä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Hanke on myös erinomainen esimerkki koulutuksen ja työelämän yhteistyöstä. Ala on saanut uutta tietoa markkinoista ja opiskelijat ovat tehneet käytännönläheistä tutkimusta. Opinnäytetöistä koostettu julkaisu tiivistää yhteen seitsemän opinnäytetyön tulokset ja antaa kansainvälisen katsauksen kuhunkin teemaan. Olemme liittäneet jokaisen työn oheen myös finanssialan näkemyksen siitä, miksi aihe on tärkeä koko alalle. Toivomme, että tutkimusten ja tulosten tämänkaltainen koostaminen tarjoaa helposti luettavalla tavalla uutta tietoa finanssialan yrityksille, opiskelijoille sekä kaikille kansainvälisistä finanssimarkkinoista kiinnostuneille. Suuri kiitos töiden aikataulussa valmistumisesta sekä innostavasta teemaryhmän työskentelystä kuuluu opiskelijoille, töiden ohjaajille ja tutoreille. Yhteistyömme on toiminut erinomaisesti ja kannustavasti. Lopputöiden päättymisen myötä toivomme onnea ja menestystä kaikille uusille valmistuville tradenomeille. Helsingissä Tarja Kallonen, Finanssialan Keskusliitto ja Annika Sandström, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

5 4 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 1 Konsernirakenteella kannattavuutta finanssimarkkinoille?, Sappinen Matti 1.1 Tiivistelmä 1990-luvun alun pankkikriisin seurauksena Suomen pankkirakenne muuttui voimakkaasti. Pankkikonttoreiden määrä ja henkilöstö vähenivät rajusti, kaksi Suomen suurinta liikepankkia fuusioituivat ja pankki- ja vakuutustoimintaa alettiin harjoittaa samassa konsernissa. Näiden muutosten seurauksena pohjoismaissa on syntynyt suuria rajat ylittäviä finanssikonserneja, mutta jäljellä on edelleen myös vain pankki- tai vakuutustoimintaa harjoittavia yksittäisiä toimijoita. Tämä opinnäytetyö keskittyy tutkimaan tarkemmin finanssimarkkinoiden toimijoiden rakenteellisia eroavaisuuksia. Pääpaino tutkimuksessa on finanssikonsernien ja markkinoilla toimivien yksittäisten toimijoiden välisissä eroissa niin toiminnan laajuudessa kuin kannattavuudessakin. Opinnäytetyön tavoitteena on vastata kysymykseen onko finanssimarkkinoilla kannattavampaa toimia finanssikonsernina kuin yksittäisenä toimijana. Lisäksi tavoitteena on selvittää, onko työntekijöiden määrä suoraan verrannollinen yrityksen tulokseen ja kannattavuuteen. Tutkimuksen hypoteesin mukaan finanssikonsernien työntekijäkohtainen liikevoitto on suurempi kuin yksittäisten toimijoiden työntekijäkohtainen liikevoitto. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen. Määrällinen tutkimusmenetelmä soveltuu hyvin aineiston tarkkaan ja numeeriseen mittaukseen ja tutkimuksen tuloksia havainnollistettiin määrälliselle tutkimukselle tyypillisesti taulukoilla ja kuvaajilla. Tutkimus saavutti sille asetetut tavoitteet ja finanssikonsernien toiminta vertailujaksolla oli kannattavampaa kuin yksittäisten toimijoiden. Lisäksi tutkimukselle asetettu hypoteesi osoittautui todeksi. 1.2 Aineisto ja menetelmät Suomen finanssitoiminnalle on tyypillistä pankki- ja vakuutustoiminnan läheinen yhteys. Tässä opinnäytetyössä käytetään termejä finanssikonserni ja konserni kuvamaan ryhmää, joka tarjoaa pankki-, vakuutus- ja sijoituspalveluja. Oleellista termissä on juuri monipuolisten finanssialan tuotteiden ja palveluiden tarjoaminen asiakkaille. Luonnollisesti konserni terminä kuvaa myös tilannetta, jossa kahdella erillisellä yhtiöllä on sama omistaja ja yhtiöillä on keskinäisiä saamisia ja velkoja, jolloin yhtiöt tekevät yhteisen konsernitilinpäätöksen. Suomen finanssimarkkinoilla on lisäksi monia erilaisia toimijoita, jotka ovat keskittäneet liiketoimintansa johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Yksi toimija harjoittaa ainoastaan pankkitoimintaa, toinen vakuutustoimintaa ja kolmas saattaa olla vaikkapa rahastoyhtiö. Tällaisesta yhteen osa-alueeseen keskittyneestä toimijasta käytetään tässä opinnäytetyössä nimitystä markkinoiden yksittäinen toimija. Olen valinnut tutkimuksen mittareiksi henkilöstön määrän, liikevoiton ja oman pääoman tuottoprosentin. Näiden mittareiden avulla pystytään arvioimaan toimijoiden kannattavuutta ja toiminnan laajuutta sekä vertaamaan toimijoita keskenään. Kyseisistä tunnusluvuista liikevoitto kertoo kuinka paljon voittoa tai tappiota yritys on ennen veroja ja korkokustannuksia tehnyt. Verot ja korkokustannukset ovat laskelmassa mukana, sillä tällöin voimme luotettavasti vertailla eri veroalueilla toimivia ja eri pääomarakenteilla varustettujen yritysten kannattavuutta. Oman pääoman tuottoprosentti on valittu tutkimukseen koska tulosprosenttityyppiset mittarit soveltuvat saman toimialan yritysten keskinäiseen kannattavuusvertailuun. Lisäksi toimijoiden liikevoitto on suhteutettu henkilöstömäärään, jolloin saadaan selville yhtiön työntekijäkohtainen liikevoitto, jonka avulla erikokoisten toimijoiden vertaaminen keskenään on mahdollista. Näin saatuja lukuja verrataan toimijoiden välillä toisiinsa ja tehdä päätelmiä siitä, onko konsernin toiminta kannattavampaa kuin yksittäisen toimijan. Tutkimukseen valittiin kuusi toimijaa, joista kolme edustaa finanssikonserneja ja kolme

6 5 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 1.3 Tulokset yksittäisiä toimijoita. Tutkimukseen valitut finanssikonsernit ovat ruotsalainen Nordea Bank AB, tanskalainen Danske Bank A/S ja suomalainen OP-Pohjola-ryhmä. Yksittäisiä toimijoita tutkimuksessa edustavat pankkitoimintaa harjoittavat Ålandsbanken ja S-pankki sekä vakuutustoimintaan erikoistunut Fennia. Tutkimukseen valitut mittarit on kerätty toimijoiden vuosikertomuksista ja tilinpäätöstiedoista viiden vuoden ajalta vuodesta 2007 vuoteen Valittujen mittareiden kerääminen pidemmältä viiden vuoden ajanjaksolta mahdollistaa kunkin toimijan kehityksen analysoinnin ja tasoittaa yksittäisten keskiarvosta selkeästi poikkeavien vuosien vaikutuksen tutkimustuloksiin. Tutkimukseen valittu viiden vuoden tarkastelujakso vuodesta 2007 vuoteen 2011 oli epävakaan taloudellisen tilanteen seurauksena finanssimarkkinoiden toimijoille haasteellinen. Vuonna 2007 kansainvälisillä finanssimarkkinoilla alkanut häiriötila paheni viimeistään vuoden 2008 loppupuolella kriisiksi, joka jatkui vaihtelevalla voimakkuudella aina tarkastelujakson loppuun asti. Vertailtavien toimijoiden tilinpäätöstietoja analysoitaessa huomataan selkeästi kriisin vaikutukset erityisesti toimijoiden kannattavuudessa. Vuoden 2007 lukuihin kriisi ei vielä vaikuttanut, mutta vuodesta 2008 eteenpäin suuret vaihtelut vertailuun valituissa mittareissa selittyvät ainakin osittain epävakaalla taloudellisella tilanteella Keskiarvo OP-Pohjola-ryhmä 13,7 4,1 5,9 6,8 6,5 7,4 Nordea 19,7 15,3 11,3 11,5 10,6 13,68 Danske Bank 18,5 0,5 3 6,5 2,9 6,28 Fennia 11,7-38,6 23,8 17,9-2,6 2,44 S-Pankki -7,2-11,2 2,8 7,7 4,4-0,7 Ålandsbanken 16,4 10,7 17,8-1,8-3,9 7,84 Taulukko 1 Oman pääoman tuottoprosentti Oman pääoman tuottoprosentin kehitystä tarkasteltaessa huomataan, että vuonna 2007 kaikilla toimijoilla S-Pankkia lukuun ottamatta oman pääoman tuottoprosentti oli omaa tarkastelujakson keskiarvoa korkeampi. Vuonna 2008 kaikkia toimijoita yhdisti oman pääoman tuottoprosentin merkittävä lasku, mikä tarkoittaa sitä että puhjennut finanssikriisi vaikutti toimijoiden kannattavuuteen toimijan koosta huolimatta. Kaikki finanssikonsernit onnistuivat säilyttämään oman pääoman tuottoprosenttinsa positiivisena, mutta yksittäisistä toimijoista ainoastaan Ålandsbankenin oman pääoman tuotto oli positiivinen kun taas S- Pankin ja Fennian oman pääoman tuotto oli selvästi negatiivinen. Liikevoiton kehityksessä tilanne vuonna 2008 oli tismalleen sama kuin oman pääoman tuoton kehityksellä. Tästä voimme päätellä, että finanssikriisin puhkeaminen vaikutti selvästi voimakkaammin yksittäisten toimijoiden kannattavuuteen aiheuttaen jopa merkittäviä tappioita. Finanssikonsernien toimintaan kriisin puhkeamisen vaikutus ei ollut yhtä radikaali ja konsernien liiketoiminta pysyi voitollisena.

7 6 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin Kuvaaja 1 Työntekijäkohtaisen liikevoiton (t ) kehitys 1.4 Päätelmät Tarkastelujakson edetessä talouden epävakaa tilanne jatkui niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Vuosien 2009 ja 2011 välillä yksittäisten toimijoiden liikevoitto ja oman pääoman tuotto vaihtelivat rajusti vuodesta toiseen, ollen välillä selvästi positiivisia ja välillä selvästi negatiivisia. Vastaavana aikana kaikki finanssikonsernit esittävät positiivista liikevoittoa ja positiivista oman pääoman tuottoa vuodesta toiseen. Finanssikonsernit selvisivät siis yksittäisiä toimijoita paremmin myös pitkittyneestä talouden epävakaudesta ja suhdanteiden vaihtelusta. Tätä väitettä tukee ero finanssikonsernien ja yksittäisten toimijoiden välisessä koko tarkastelujakson keskimääräisessä oman pääoman tuotto prosentissa ja keskimääräisessä työntekijäkohtaisessa liikevoitossa. Tarkastelujakson keskimääräinen oman pääoman tuotto finanssikonserneilla oli 9,1 % ja yksittäisillä toimijoilla 3,2 % Tarkastelujakson keskimääräinen vuotuinen työntekijäkohtainen liikevoitto puolestaan oli finanssikonserneilla noin euroa ja yksittäisillä toimijoilla noin euroa. Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli vastata kysymykseen; onko finanssimarkkinoilla kannattavampaa toimia finanssikonsernina kuin yksittäisenä toimijana. Tarkastelujakson keskimääräisen työntekijäkohtaisen liikevoiton ja oman pääoman tuottoprosentin perusteella finanssimarkkinoilla on kannattavampaa toimia finanssikonsernina kuin yksittäisenä toimijana. Asetin tutkimukseni tueksi hypoteesiin, jonka mukaan finanssikonserneilla työntekijäkohtainen liikevoitto on yksittäisiä toimijoita korkeampi ja näin ollen hypoteesi toteutui. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää onko toimijan työntekijöiden määrä suoraan verrannollinen liikevoittoon ja kannattavuuteen. Verrattaessa työntekijöiden määrän vaikutusta työntekijäkohtaiseen liikevoittoon hajontakuvion avulla havaittiin, että näillä muuttujilla on kohtalainen positiivinen riippuvuus. Tämä tarkoittaa sitä, että on todennäköistä että henkilöstön kasvaessa myös työntekijäkohtainen liikevoitto kasvaa, mutta nämä kaksi muuttujaa eivät ole täysin suoraan verrannollisia. Kun henkilöstön määrän vaikutusta verrattiin oman pääoman tuottoon, havaittiin myös näillä muuttujilla olevan kohtalainen positiivinen riippuvuus. Hajontakuvio sisälsi kuitenkin tässäkin tapauksessa poikkeuksia eikä henkilöstön määrän voida katsoa näin ollen olevan suoraan verrannollinen myöskään oman pääoman tuottoon. Tutkimukseen valittujen mittarien antamien tulosten tarkkuus riippuu mittarien validiteetista ja reliabiliteetista. Validiteetilla tarkoitetaan mittarien kykyä mitata sitä ominaisuutta, jota on tarkoitus mitata eli mittarin voidaan sanoa olevan validi kun sen antamat tulokset ovat keskimäärin oikeita. Reliabiliteetilla puolestaan tarkoitetaan mittarin kykyä antaa eisattumanvaraisia tuloksia. Tutkimuksen tiedot ja mittarit on kerätty yhtiöiden virallisista vuosikertomuksista ja tilinpäätöstiedoista, jotka on laadittu yleisesti hyväksyttyjä

8 7 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin tilinpäätösstandardeja noudattaen. Tästä syystä pidän mittareiden antamia tuloksia keskimäärin oikeina ja mittarit ovat mielestäni valideja. Suomen pankkimarkkinat ovat tällä hetkellä hyvin keskittyneitä ja kolmen suurimman finanssikonsernin osuus markkinoista on yli 80 prosenttia. Suurimpien finanssikonsernien vahva asema ei kuitenkaan ole mikään itsestään selvyys ja tulee muistaa, että finanssimarkkinoita kohtaavilla kriiseillä on aina ollut vaikutus myös markkinoiden ja toimijoiden rakenteisiin luvun alun pankkikriisin seurauksena pankkien konttoreiden ja henkilöstön määrät vähenivät merkittävästi ja fuusiot muokkasivat toimijoiden kokoa ja rakennetta luvun alussa Euroopassa finanssikonserneilla oli nykyistä huomattavasti merkittävämpi rooli, mutta teknokuplan puhkeamisen seurauksena finanssikonserneja purettiin ja pankki- ja vakuutustoiminta erotettiin eri yhtiöihin. Muutos ei välttämättä tapahdu välittömästi kriisin aikana vaan vaikutukset näkyvät toimijoiden rakenteissa vuosien kuluessa. Viimeisimmästä finanssikriisistä ei ole vielä päästy yli ja on mahdollista, että sen vaikutukset näkyvät talouden epävarmana tilanteena vielä vuosia. Mielenkiintoista on jäädä odottamaan, miten viimeisin kriisi tulee vaikuttamaan finanssimarkkinoiden toimintaan ja sen seurauksena toimijoiden rakenteisiin ja liiketoimintamalleihin. Pidän tutkimukseni tärkeimpänä havaintona finanssikonsernien ja yksittäisten toimijoiden välistä merkittävää eroa oman pääoman tuottoprosentissa ja työntekijäkohtaisessa liikevoitossa. Finanssikriisin puhkeamisen seurauksena vuonna 2008 kaikkien tutkimukseen osallistuneiden toimijoiden kannattavuus aleni merkittävästi, mutta finanssikonsernit onnistuivat säilyttämään oman pääoman tuottonsa positiivisena koko tarkastelujakson ajan. Yksittäisten toimijoiden oman pääoman tuotossa vaihtelu oli suurempaa ja epävakaa talouden tilanne näytti vaikuttavan yksittäisiin toimijoihin voimakkaammin. Mielenkiintoista olisi suorittaa vastaava tutkimus vakaamman taloudellisen tilanteen aikana ja verrata tuolloin saatuja tutkimustuloksia finanssikriisin jälkeisen ajan tuloksiin. 1.5 Finanssialan näkemys Suomalaisen finanssialan vahvuutena on sen monipuolinen rakenne ja kattavat palvelut. Suomessa finanssikonserneihin kuuluu niin pankki-, vahinko- henki- kuin eläkevakuutustoimintaakin harjoittavia toimijoita. Useimmissa muissa Euroopan maissa pankki- ja vakuutusalan yritykset toimivat enemmän erillään kuin Suomessa. Suomalainen finanssisektori on säilynyt vakavaraisena ja kannattavana. Kansainväliset finanssi- ja velkakriisit eivät ole merkittävästi vaikuttaneet alan toimijoihin, eivätkä toimijat ole aiheuttaneet ongelmia yhteiskunnalle. Suomalainen finanssijärjestelmä toimii kustannustehokkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että suomalaisten asuntolainojen ja yrityslainojen korot ovat selkeästi eurooppalaista tasoa edullisempia. Hyvin ja vakaasti toimivat finanssimarkkinat ovat talouskasvun edellytys. Finanssialan rooli asiakkaiden kumppanina, taloudellisena päätöksentekijänä, huomattavana veronmaksajana sekä työllistäjänä ovat kasvua tukevia tekijöitä. Näiden tekijöiden merkitys tulee korostumaan entisestään myös tulevaisuudessa, kun kansainvälinen kilpailutilanne yhä vain kiristyy. Tutkimuspäällikkö Tarja Kallonen, Finanssialan Keskusliitto

9 8 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 2 Kasvurahoituksen tarjonta aikaisen vaiheen innovaatioyrityksille Suomen pääomamarkkinoilla, Kiviranta Jukka 2.1 Tiivistelmä Opinnäytetyö käsittelee kasvurahoituksen tarjontaa ja saatavuutta Suomessa aikaisen vaiheen yritystoiminnan näkökulmasta. Lähtökohta työssä on se, että Suomessa on ja syntyy verrattain vähän innovatiivisia kasvuyrityksiä vaikka monet edellytykset kasvuyritysten synnylle ovat Suomessa olemassa. Työn tavoitteena on selvittää aikaisen vaiheen kasvurahoituksen saatavuuden ja tarjonnan osuutta kasvuyritysten vähäiseen määrään ja harkitusti valituilla kansainvälisillä vertailukohdilla selvittää mahdollisia puutteita ja eroavaisuuksia sekä pohtia syitä eroavuuksien takana. Aikaisen vaiheen yrityksiksi on rajattu työssä siemen-, start-up-, ja aikaisen kasvun vaiheen yritykset. Aineiston osalta työ on jaettu osakokonaisuuksiin, joita ovat julkinen rahoitus, yksityinen pääomasijoittaminen sekä luotto- ja rahoituslaitokset. Näitä osakokonaisuuksia käsitellään tutkimus- ja tilastotiedon avulla yksittäisinä vertailtavina segmentteinä. Työn tavoite saavutettiin tyydyttävästi. Kattavan ja vertailukelpoisen tilastotiedon puutteellisuus rajoitti vertailumahdollisuuksia tietyiltä osin mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti. Työn tuloksena syntyi aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja tilastotietoa yhteen kokoava kokonaiskatsaus aikaisen vaiheen yritysten kasvurahoituksen tarjontaan Suomessa. 2.2 Aineisto ja menetelmät Julkisten yritystukien kohdalla vertailu suoritettiin yleisesti EU-tasolla sekä tarkemmin Ruotsin kanssa. Vertailutiedot haettiin Suomen julkisia yritystukia koskevista tutkimuksista sekä EU-komission EU-alueen yritystukia koskevista tilastoista. EU:n taholta valtiollisia yritystukia on pyritty ohjaamaan toimialakohtaisista tuista kaikille EU-maille yhteisiin, niin sanottuihin vaakatason tavoitteisiin, joita tukemalla pyritään parantamaan koko EU-alueen pitkän tähtäimen hyvinvointia ja kilpailukykyä. Kokonaisuutena Suomen teollisuus- ja palvelualoille myöntämät yritystuet asettuvat kansantuotteeseen suhteutettuna EU-maiden keskiarvon alapuolelle. Ruotsissa julkisten tukien määrä teollisuus- ja palvelualoille on Suomeen verrattuna yli kaksinkertainen suhteessa kansantuotteeseen. Tukien painotuksissa maiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Suomessa tukia myönnetään laajasti kaikkiin tukikategorioihin, kun taas Ruotsissa peräti 86% kaikista julkisista yritystuista kohdistuu ympäristönsuojelu- ja energiansäästöhankkeisiin muiden tukimuotojen jäädessä selkeästi vähemmälle. Eroja valtioiden välisissä tukipainotuksissa voidaan selittää sekä toisistaan erottuvilla politiikkapainotuksilla, kulttuurieroilla että pääomamarkkinoiden toisistaan eroavilla kehittymisasteilla. Yksityisiä pääomasijoitusmarkkinoita työssä vertailtiin Israeliin, koska pääomasijoitusala kärsii koko Euroopassa samantyyppisistä ongelmista eikä vertailu toiseen Euroopan maahan siten ollut mielekästä. Vertailutiedot saatiin Suomen pääomasijoitusyhdistykseltä sekä Israeli Venture Capital Research Centeriltä. Israeliin on viime vuosikymmenten aikana julkisen sektorin toimenpiteillä synnytetty melkein tyhjästä yksi maailman suurimmista aikaisen vaiheen pääomasijoituskeskittymistä. Suomessa toimii tällä hetkellä kymmenkunta aikaisen vaiheen pääomasijoitusyhtiötä, Israelissa noin 70. Alan markkinat ovat Israelissa noin kuusinkertaiset Suomeen nähden sijoitetulla pääomalla mitattuna. Syy markkinoiden kehittymisasteiden eroon on 90-luvun alussa Israelissa toteutettu julkinen ohjelma, jossa asymmetristen, sijoittajia eriarvoisesti sijoituksista irtautumistilanteessa kohtelevien, pääomasijoitusrahastojen avulla maahan houkuteltiin kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ohjelman alkaessa Israelissa toimi yksi aikaisen vaiheen pääomasijoitusyhtiö. Kymmenen vuotta ohjelman alkamisen jälkeen maassa toimi jo 60 aktiivista pääomasijoittajaa.

10 9 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 2.3 Tulokset Tämän katsauksen perusteella näyttäisi siltä, että suurin ongelma yksityisen rahoituksen saatavuudessa aikaisen vaiheen kasvuhakuisille yrityksille on ammattimaisten pääomasijoitusmarkkinoiden kehittymättömyys. Suomalaiset innovaatioyritykset ovat tasokkaita teknologian ja tuotekehityksen saralla, mutta liiketoiminta- ja kansainvälistymisosaamisen puutteet vaikeuttavat menestyvien kasvuyritysten syntyä. Kokeneet, ammattimaiset pääomasijoittajat tuovat kohdeyrityksiinsä merkittävästi juuri näitä taitoja rahoituksen lisäksi. Ongelma juontaa juurensa Eurooppalaisesta yritysrahoituskulttuurista, jossa velkaraha on perinteisesti ollut omaa pääomaa merkittävämpi yritysten rahoituskeino. Amerikkalaisessa rahoituskulttuurissa osakemarkkinoilla on aina ollut merkittävämpi rooli yritysten rahoituksessa ja siten pääomasijoittaminen myös kulttuurillisesti luontevampaa. Tehokkaat ja toimivat pääomamarkkinat parantavat yritysten menestys- ja kasvumahdollisuuksia ja kasvavat, menestyvät yritykset tuottavat pääomamarkkinoille vaadittavia tuottoja ja helpottavat siten pääomasijoitusyhtiöiden varainhankintaa. Vallitseva tilanne, jossa aikaisen vaiheen pääomamarkkinat kärsivät toimijoiden puutteesta ja varainhankinnan vaikeudesta ei edesauta kasvuyritysten syntyä tehokkaalla tavalla, mistä syystä myöskin tuotot jäävät mataliksi tai negatiivisiksi. Yksi Israelin julkisen, kansainvälisten pääomasijoitusmarkkinoiden luomiseen tähdänneen ohjelman menestyksen avaimista oli sen vaikutus pääomasijoitusyhtiöiden tuoton ja riskin suhteeseen. Alkuvaiheen pääomasijoittaminen on voimakkaasti hittivetoista, joka tarkoittaa, että pääomasijoittajan rahaston tuotto muodostuu harvojen portfolioyritysten menestyksestä, jolla korvataan tuottamattomien sijoitusten menetykset. Israelin asymmetristen rahastojen mallissa julkinen taho otti vastuulleen puolet aikaisen vaiheen korkeasta sijoitusriskistä samalla rajoittaen omia tuottomahdollisuuksiaan yksityisen osapuolen hyväksi. Tämä paransi yksityisten sijoittajien tuoton ja riskin suhdetta merkittävästi ja houkutteli siten maahan merkittävästi uusia toimijoita ja pääomia. Suomessa julkinen taho kannustaa pääomamarkkinoiden kehitystä sijoittamalla pääomasijoitusyhtiöihin äänettömän yhtiömiehen ominaisuudessa rahastojen rahasto -toimintatavalla, mikä auttaa rahastojen keruun vaikeudesta kärsiviä pääomasijoittajia ja siten parantaa markkinoiden toimivuutta, mutta ei paranna tuoton ja riskin suhdetta eikä siten houkuttele uusia kotimaisia ja kansainvälisiä toimijoita pääomasijoitusmarkkinoille. Yksityisen pääomamarkkinan puutteiden korvaamiseksi luotu yritystukijärjestelmä ja yritystukien määrä koetaan Suomessa yleisessä keskustelussa suureksi ja mittavaksi, mikä ei tämän katsauksen perusteella näyttäisi Eurooppalaisessa vertailussa pitävän paikkaansa. Vaikka on totta, että yritystoiminnan tukia Suomessa jaetaan laaja-alaisesti, ei tukien rahallinen määrä ole kuitenkaan yleisen käsityksen vastaisesti kovin suuri esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Toisaalta tietyillä osa-alueilla julkisten tukien määrä on suuri suhteessa yksityisen pääoman määrään. Näin on erityisesti aikaisen vaiheen yritysten pääomasijoitusmarkkinoilla, joissa julkisten toimijoiden osuus on peräti 50% kaikista sijoituksista. Sen sijaan yleinen käsitys niin sanotusta tukiviidakosta näyttäisi pitävän paikkansa. Erilaisia tukia jakavia instituutioita ja tukimuotoja on suuri määrä ja pelkästään erilaisten tukimuotojen selvittäminen, varsinaiseen hakuprosessiin puuttumatta, on mittava tehtävä. Sekava ja monimutkainen tukijärjestelmä aiheuttaa ylimääräistä kitkaa ja jäykkyyttä tukien toimintaan, yritysten resurssien kohdentumista epäolennaiseen selvittelyyn sekä resurssihukkaa erilaisten tukimuotojen pyörittämiseen vaadittavassa byrokratiassa. Lisäksi on aiheellista kyseenalaistaa tukien kohdentumisen tehokkuutta tilanteessa, jossa suurimpia tukia saavat miljardiluokan monikansalliset pörssiyhtiöt. Tukia saavat jatkuvasti

11 10 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 2.4 Päätelmät myös yritykset, jotka vuodesta toiseen nautittavista tuista huolimatta eivät kykene kannattavaan liiketoimintaan ja liiketoiminnan kasvuun. Erilaisten tukiorganisaatioiden karsiminen, tukimuotojen yhtenäistäminen, tukien hakuprosessien sekä myöntämisehtojen selkeyttäminen ja rajaaminen sekä myönnettyjen tukien vaikutusten valvonnan tehostaminen vapauttaisivat huomattavan määrän tukiresursseja ja tehostaisivat niiden kohdentumista. Kasvuyritysten rahoitusolosuhteet ovat tärkeä kehittämiskohde Suomessa kasvuyritysten kansantalouteen tuomien positiivisten ulkoisvaikutusten takia. Innovatiiviset kasvuyritykset vaikuttavat kansantalouteen suotuisasti monilla tavoin. Ne luovat markkinoille kilpailua ja kiihdyttävät talouden rakennemuutosta. Lisääntynyt kilpailu johtaa tuottavuuden parantumiseen ja talouskasvuun, koska kilpailun puristuksessa myös muut alan toimijat joutuvat innovoimaan ja panostamaan tuottavuutensa kasvattamiseen. Tämä johtaa koko toimialan parempaan kilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla ja sitä kautta koko kansantalouden korkeampaan suorituskykyyn. Finanssialan kannalta aikaisen vaiheen kasvurahoitusmarkkinoiden kehittäminen tuo pitemmällä tähtäimellä yleisen taloudellisen kehityksen lisäksi myös muita hyötyjä. Menestyvien kasvuyritysten listautumiset julkisen kaupankäynnin kohteiksi elävoittäisivät nykyään hitaasti kuihtuvaa Helsingin pörssiä, toisivat Suomeen kansainvälisiä pääomia ja innostaisivat tavallisia kansalaisia sijoittamaan pankkitileillä makaavia varojaan. Lisäksi kotimaisten pääomasijoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen ja kehittyminen, sen johtaessa julkisten pääomien väistymiseen yksityisen tieltä, on pelkästään positiivinen asia sekä finanssialan että koko kansantalouden dynamiikan kannalta. Ongelma opinnäytetyön laatimisessa on ehkä sen ajankohta. Vallitseva taloustilanne on monin tavoin poikkeuksellinen ja se on vaikuttanut erityisesti finanssialaan Euroopassa merkittävästi. Tästä syystä tilanne myös aikaisen vaiheen yritysten kasvurahoituksen kohdalla on normaalia heikompi ja voi muuttua merkittävästikin mahdollisen elpymisen alkaessa. Lisäksi hankaluuksia tietyin kohdin aiheuttivat ajantasaisen ja vertailukelpoisen tilastotiedon saatavuusongelmat. Aikaisen vaiheen yritysten kasvurahoituksen ongelmat ja puutteet Suomessa eivät kuitenkaan ole täysin taloustaantuman aiheuttamia ja työn lopputulemana tehdyt havainnot ja päätelmät antavat kelvollisen yleiskuvan alan rakenteesta ja puutteista Suomessa. 2.5 Finanssialan näkemys Suomen yritysrahoitusjärjestelmä nojaa muun Euroopan tapaan voimakkaasti pankkeihin. Tilanne poikkeaa tältä osin olennaisesti Yhdysvalloista, jossa markkinarahoituksen rooli on keskeinen. Käynnissä olevat suuret pankkialan sääntelyuudistukset erityisesti Basel III ovat kuitenkin muuttamassa myös Euroopan yritysrahoitusjärjestelmää enemmän suoran markkinarahoituksen suuntaan, sillä uudistusten myötä pankkien mahdollisuudet ja kyky kilpailla yritysten rahoittajina heikkenevät aiempaan nähden. Käynnissä oleva velkakriisi ja sen aikaansaama pankkien varainhankinnan kallistuminen osaltaan vie kehitystä tähän suuntaan. Suomi ei ole poikkeus tässä suhteessa, vaan myös meillä on käynnissä vastaavantyyppinen muutos. Onkin tärkeää huolehtia siitä, että markkinarahoitus toimii Suomessa hyvin ja että yrityksillä on sekä halua että kykyä käyttää erilaisia markkinarahoituslähteitä. Pankkien rooli aikaisen vaiheen yritysten rahoittajana on perinteisesti ollut Suomessa ja muualla vähäinen. Tämä johtuu kyseisten yritysten rahoitustarpeiden luonteesta ja rahoittamiseen liittyvistä riskeistä. Pankkien uusi vakavaraisuussääntely osaltaan vähentää

12 11 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin pankkien mahdollisuuksia ottaa tämäntyyppisiä riskejä. Tämä korostaa entisestään muiden rahoituslähteiden kehittämisen merkitystä. Julkisten rahoittajatahojen ohella on tärkeää, että aikaisen vaiheen yrityksille on tarjolla myös erilaisia markkinarahoituslähteitä. Tällaisten kehittäminen voi edellyttää mm. verotuksellisia keinoja, joista yhtenä esimerkkinä ovat pääomasijoitustoiminnan verohelpotukset. Pääekonomisti Veli-Matti Mattila, Finanssialan Keskusliitto 3 Säästäminen kotitalouksissa, Sjöholm Minna 3.1 Tiivistelmä Työn tarkoituksena oli tutkia säästämistä kotitalouksissa ja selvittää miten varallisuuden kasvu ja suhdanteet vaikuttavat rahoitusvarallisuuden muutoksiin. Rahoitusvarallisuus kattaa pankkitalletukset, pörssiosakkeet, noteeraamattomat osakkeet, joukkovelkakirjat, sijoitusrahasto-osuudet, eläkevakuutukset ja käteisvarat. Lähtökohtana oli löytää suomalaisen säästämisen ja sijoittamisen tunnusmerkkejä ja vertailla niitä muiden eurooppalaisten kotitalouksien ominaissijoitussalkkujen kesken. Työhön rajattiin mukaan 21 Euroopan maata, Suomi mukaan lukien. Maiden kotitalouksien rahoitusvarallisuuden jakaumaa tutkittiin vuosien 2006 ja 2010 välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta; tutkimusmateriaali koottiin Eurostat-tilastotoimiston tietokannasta. Tutkimuksesta ilmenee, että Euroopassa on huomattavissa riskiin kohdistuvan epävarmuuden lisääntymistä. Pörssiosakkeista, rahastoista ja joukkovelkakirjoista virtaa rahaa muun muassa helposti käytettäväksi otettaviin pankkitalletuksiin. Syitä tähän ovat esimerkiksi sijoittajien pettymys rahastojen tuottoihin, rahan arvon lasku, väestön ikääntyminen ja välittäjien käytön lisääntyminen tarkoittaen esimerkiksi rahastojen omistamista eläkevakuutusten kautta. 3.2 Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineisto perustuu Euroopan komission alaisen tilastotoimisto Eurostatin ylläpitämään tietokantaan. Aineisto keskittyy 21 Euroopan maahan, joita ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liettua, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Tsekki ja Viro. Kun lasketaan aineistossa käsiteltyjen Euroopan maiden kotitalouksien rahoitusvarallisuudet yhteen, saadaan yhteensä yli 25 biljoonaa euroa. Asukasta kohden se on keskimäärin euroa. Jokaista suomalaista kohden rahoitusvarallisuutta oli euroa eli vain noin 4 prosenttia yhteissummasta. Ruotsalaisilla ja norjalaisilla rahoitusvarojen osuus oli 7 prosenttia lähes kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Tutkimuksessa mukana olleista valtioista eniten rahoitusvarallisuutta henkeä kohti oli tanskalaisilla ja hollantilaisilla kotitalouksilla. Ne yhdessä muodostivat viidesosan maiden rahoitusvarallisuuksista. Vähiten rahoitusvaroja löytyi vastikään vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyneiltä Baltian mailta sekä Puolalta ja Tsekiltä. Ne muodostivat yhteensä noin viiden prosentin siivun maiden rahoitusvaroista. Mitä tulee nettovarallisuuteen varat vähennettynä veloilla suomalaisilla on vielä viime vuosikymmenen alussa ollut keskimääräistä vähemmän velkaa. Vuodesta 2008 lähtien suomalaisilla kotitalouksilla on ollut enemmän velkaa kuin varoja. Vuonna 2010 unionin asukkailla oli keskimäärin euroa nettovaroja kun Suomen kotitalouksilla vastaava lukema oli vain euroa. Nettovarallisuuden laskun syynä voidaan nähdä osakekurssien lasku ja kotitalouksien lainanoton kasvu. Ruotsissa nettovarallisuutta oli yli euroa asukasta kohden kun Norjassa luku oli alle euroa. Vaikka Ruotsissa ja Norjassa varallisuutta on lähes yhtä paljon, niin norjalaisten kotitalouksien korkea velkaantuminen laskee maan nettovarallisuutta merkittävästi.

13 12 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 3.3 Tulokset Suomalaisten kotitalouksien kohdalla rahoitusvarallisuuden määrää laskee julkiseen sektoriin perustuva eläkejärjestelmä sekä reaalivarallisuuden suosio omaisuuslajina. Työeläkelaitosten rahastoimia eläkevaroja ei lasketa suomalaisten kotitalouksien vakuutussaamisiin toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, joissa kotitalouksilla on pitkät perinteet AP rahastoihin säästämiseen. Nämä niin sanotut puskurirahastot koostuvat neljästä valtion eläkerahastosta, joissa osa rahoitusriskistä on siirretty valtiolta yksilöille. Eri rahoitusvarallisuusmuodoista pankkitalletuksia ja käteistä pidetään turvallisimpina sijoituskohteina. Tutkimukseen kuuluvista maista eniten käteis- ja talletusvarallisuutta henkeä vuonna 2010 kohti oli irlantilaisilla, itävaltalaisilla ja belgialaisilla kotitalouksilla (kuvio 1). Voidaan olettaa, että kyseisissä maissa sijoittajat karttavat riskinottoa. Pankkitalletusten huono puoli on niiden matala tuotto. Varsinkin kun rahan arvon lasku otetaan huomioon, talletusten tuotto on usein negatiivinen. Ahkerimpia riskinottajia tutkimuksen mukaan löytyy Ruotsista ja Suomesta. Vastoin yleistä uskomusta, suomalaisilla kotitalouksilla on suhteellisen vähän varallisuutta käteisenä ja pankkitileillä. Vuonna 2010 käteisen ja talletusten osuus rahoitusvaroista oli 34 prosenttia eli euroa per asukas. Itä-Euroopan maiden lisäksi vain Ruotsissa ja Portugalissa kotitalouksilla oli käteistä ja talletuksia tätä vähemmän. Päinvastoin suomalaisilla oli Ruotsin, Tanskan ja Belgian ohella eniten korkeampiriskisiä osakkeita ja osuuksia sijoitussalkuissaan. Samaan aikaan kun Kreikassa, Espanjassa, Latviassa, Italiassa ja Belgiassa osakkeiden ja osuuksien määrä laski samassa järjestyksessä jopa 80, 36, 33, 28, ja 25 prosenttia vuoden 2006 jälkeen, Suomessa osakkeiden ja osuuksien määrä kasvoi. Muutokset riippuvat merkittävästi osakemarkkinoiden kehityksestä ja tuotosta. Kuviossa 1 osakkeisiin ja osuuksiin on kattaa sijoitusrahasto-osuuksien ja pörssissä vaihdettujen osakkeiden lisäksi noteeraamattomat osakkeet. Rahasto-osuuksien omistaminen oli vuonna 2010 suosituinta Tanskassa, Belgiassa ja Ruotsissa, osuudet sijoitussalkuista olivat 13, 12 ja 10 prosenttia. Yleinen suuntaus rahastojen osalta on finanssikriisin aikana ollut laskeva. Syitä tähän on osaltaan arvonalentuminen ja osaltaan rahasto-osuuksien poismyynti. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2009 rahasto-osuuksien laskusta puolet oli arvonalentumista euroa asukasta kohti - ja puolet osuuksien poismyyntiä euroa. Seuraavana vuonna kotitaloudet lisäsivät uusia rahasto-osuuksia 370 eurolla asukasta kohti. Syy osuuksien poismyyntiin on sijoittajien pettymys rahastojen tuottavuuteen. Ikääntyvä väestö näkee syyn siirtää varoja rahastoista henki- ja eläkevakuutuksiin jotka kylläkin yleensä välillisesti perustuvat rahastoihin; mikä luo tilastollista harhaa. Eläkerahastojen kulut ovat lisäksi merkittävästi pienempiä kuin rahastojen hoitomaksut. Henki- ja eläkevakuutukset ovat nähtävissä kuviossa 1 vakuutussaamisina. Suomalaisten kotitalouksien sijoitukset joukkovelkakirjoihin ovat hyvin pieniä, vain yksi prosentti koko sijoitussalkusta. Suuri syy tähän löytyy siitä, ettei bondeilla ole tarjontaa. Toisin on maissa, joissa julkinen sektori on pahasti velkaantunut ja joukkovelkakirjojen tarjonta suurta. Näin oli vuonna 2010 Kreikassa, Belgiassa, Itävallassa, Maltalla ja Italiassa, joissa osuudet olivat samassa järjestyksessä 8,9,9,14 ja peräti 20 prosenttia. EU-maiden keskiarvo-osuus on viime vuosina pysynyt 6 prosentissa, lukuun ottamatta vuotta 2008, jolloin se nousi hetkellisesti 7 prosenttiin. Kuviossa 1 muihin rahoitusvarallisuusmuotoihin on lyhyt- ja pitkäaikaisten joukkovelkakirjojen lisäksi laskettu mukaan johdannaiset.

14 13 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin Tanska Alankomaat Belgia Iso-Britannia Ruotsi Norja Irlanti Ranska Itävalta Italia Saksa EU 27 Suomi Espanja Malta Portugali Kreikka Viro Tsekki Puola Liettua Latvia Kotitalouksien rahoitusvarojen jakauma vuonna 2010 Käteinen ja talletukset Osakkeet ja osuudet Muut Vakuutussaamiset Kuvio 1 Kotitalouksien rahoitusvarallisuuden jakauma Euroopassa (Lähde: Eurostat) 3.4 Päätelmät Euroalueen sijoitusala on muuttunut perin pohjin kaksituhatluvun alussa. Vaikka kotitalouksien kokonaisvarallisuus kasvaa, rahoitusvarallisuus laskee. Eurooppalaiset siirtävät varojaan osakkeista, osuuksista ja joukkovelkakirjoista pankkitileille ja ottavat lisää velkaa ostaakseen asuntoja. Rahoitusvarallisuus laskee entisestään, kun inflaatio syö pankkitilien korkojen tuotot. Aiheeseen on tärkeää tarttua, sillä Y-sukupolvi, joka ei tunne markkinoita ja joka luottaa vain matalariskisiin säästämisinstrumentteihin, tulee menettämään rahaa. Konservatiivisuus kostautuu pitkällä aikavälillä, sillä väestön ikääntymisen johdosta julkisen sektorin eläkerahastojen varat hupenevat hurjaa vauhtia X- sukupolven eläkkeisiin. Finanssialan kannalta positiivisena huomiona voidaan nähdä se, että kaikesta huolimatta ihmisillä on luontainen tarve säästää. Tutkimuksessa huomataan esimerkiksi, että heti huonompien aikojen jälkeen säästö- ja sijoitusasteet lähtivät taas nousuun. Asenteet säästämistä kohtaan eivät ole täysin romuttuneet, vaikka varovaisuus onkin lisääntynyt. Edistääkseen eläkerahastojen ja muiden sijoitusmuotojen myyntiä, valtion ja alan yritysten on palautettava kotitalouksien luottamus.

15 14 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 3.5 Finanssialan näkemys Kotitalouksien riskinsietokyky laskee yleisesti, mitä alhaisempi on kotitalouksien varallisuustaso kyseisessä maassa. Suomalaisilla kotitalouksilla on suhteellisen vähän varallisuutta käteisenä ja pankkitileillä. Osakkeita ja osuuksia suomalaisilla on kuitenkin enemmän kuin EU-kotitalouksilla keskimäärin. Kotitalouksien riskinsietokyky on euroalueella taantuman johdosta vähentynyt. Epävarmoina aikoina kotitaloudet ovat siirtyneet turvallisiin ja likvideihin kohteisiin kuten pankkitalletuksiin ja välttävät riksipitoisia kohteita kuten osakesijoituksia ja rahastoja. Varovaisuus on ymmärrettävää, mutta pitkällä tähtäimellä vähätuottoiset sijoituskohteet syövät rahoitusvarallisuutta, mikäli kehitys jatkuu pitkään. Väestön ikääntymisen johdosta lakisääteisten eläkevarojen riittämättömyys luo yhä enemmän paineita kotitalouksien varallisuuden kasvattamiseen ja yksilölliseen säästämisen. Tässä tilanteessa eri sijoitustuotteiden ominaisuuksien tuntemus on kuluttajille oleellista. Tärkeää on tuntea erityisesti säästö- ja sijoitustuotteisiin liittyvän riskin ja tuoton suhde. Tuotteiden läpinäkyvyyden huomioiminen on finanssialan kannalta oleellista. Rahoitusasiantuntija Ulla Halonen, Finanssialan Keskusliitto 4 Sijoitusrahastot Suomessa ja Euroopassa, Suni Hanni 4.1 Tiivistelmä Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli sijoitusrahastoalaa koskevan materiaalin koostaminen eri Euroopan maista. Taustamateriaalina tutkimukselle toimi European Fund and Asset Management Association:in (EFAMA) tuottama Trends in European Investment Funds julkaisu, jossa kuvaillaan Euroopan maiden sijoitusrahastomarkkinoiden viimeaikaisia tapahtumia. Julkaisun ongelmana on kuitenkin se, että se tuottaa vain lukuja eikä kerro lainkaan markkinoista lukujen takana. Tutkimuksen tavoitteena olikin tiedon koostaminen sellaisista aihealueista, jotka EFAMA:n julkaisussa jäävät pimentoon. Lisäksi kerätyn tiedon pohjalta tehtiin vertailua Suomen ja vertailumaiden sijoitusrahastomarkkinoiden ominaispiirteistä sekä pyrittiin muodostamaan kehitysideoita Suomen sijoitusrahastomarkkinoille. Tutkittaviksi maiksi valittiin viisi maata; Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa sekä Sveitsi. Maiden valinnassa tärkeimmäksi kriteeriksi nousi maan yhteiskuntarakenteellinen samankaltaisuus Suomen kanssa, jota erityisesti pohjoismaat edustavat. Vaarana kuitenkin oli, että markkinoilta ei ole löydettävissä tarpeeksi eroja, joten mukaan valittiin myös suuria, kehittyneitä sijoitusrahastomarkkinoita, joita edustavat Saksa ja Sveitsi. Tarkasteltaviksi markkinoiden osatekijöiksi sen sijaan valittiin markkinoiden keskittyneisyys ja suurimmat rahastoyhtiöt, rahastojen toimintamuodot, verotus sekä rahaston että sijoittajan näkökulmasta ja edunvalvontajärjestöjen rooli markkinoiden kehittäjänä. Tutkimuksen perusteella Suomen sijoitusrahastomarkkinat vaikuttavat pieniltä kansantalouden kokoon suhteutettuna verrattaessa niitä muihin tutkimuksen maihin. Suomen sijoitusrahastomarkkinat myös omaavat yksinkertaisemman rakenteen, esimerkiksi verotuksessa ja tuoterakenteissa, kuin muut vertailun maat. Yksi keskeisimmistä löydöistä oli myös se, että muissa tutkimuksen kohteena olevissa maissa sijoitusrahastoalan edunvalvontajärjestöt olivat aktiivisia tiedonjakajia, erityisesti kuluttajille suunnattuun materiaaliin oli panostettu. Kaiken kaikkiaan tutkimus vastasi sille asetettuihin tavoitteisiin tarjoamalla koostetun tietopaketin tiettyjen Euroopan maiden

16 15 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin sijoitusrahastomarkkinoiden osatekijöistä, niiden eroista verrattuna Suomeen sekä antamalla hieman ideoita Suomen sijoitusrahastomarkkinoiden kehittämiseen. 4.2 Aineisto ja menetelmät Pohjana koko tutkimukselle voidaan käyttää sitä, miten Suomen sijoitusrahastomarkkinat vertautuvat kooltaan vertailun muihin maihin, sillä näin saadaan kuva siitä mihin Suomen sijoitusrahastomarkkinat sijoittautuvat eurooppalaisella mittakaavalla. Vertailun perusteella Suomen sijoitusrahastomarkkinat ovat muihin maihin verrattuna pienemmät, sillä vain Norja omaa alhaisemman suhdeluvun kuin Suomi. Suurimmaksi rahastomaaksi tämän perusteella muodostuu Sveitsi ja suurin Pohjoismaa on Tanska. Asukasluku, milj. BKT, mrd. Rahastojen nettopääomat, mrd. Nettopääoma / BKT Sveitsi 7, ,7 0,66 Tanska 5,5 234,3 135,9 0,58 Ruotsi 9, ,1 0,46 Saksa 81, ,3 0,45 Suomi 5,4 180,3 61,5 0,34 Norja 4, ,8 0,2 Taulukko 1 Rahastomarkkinoiden koko suhteessa bruttokansantuotteeseen Sijoitusrahastomarkkinoiden markkinaosuuksien perusteella Suomi on vertailun kärkipäässä markkinoiden keskittyneisyydessä. Vain Tanskassa sijoitusrahastomarkkinat ovat keskittyneemmät viiden suurimman toimijan kesken. Hajautuneimmat sijoitusrahastomarkkinat löytyvät sen sijaan Saksasta. K U V AKuvio 1 Sijoitusrahastomarkkinoiden keskittyneisyyden vertailu u Suurimpien rahastoyhtiöiden rakenteita tarkastelemalla sen sijaan selviää, että lähes kaikissa maissa sijoitusrahastomarkkinoita hallitsevat suurien finanssikonsernien omat rahastoyhtiöt. Ainoa maa, missä suurin rahastoyhtiö ei kuulu mihinkään finanssikonserniin on Norja, jonka suurin toimija SKAGEN, keskittyy vain sijoitusrahastotoimintaan. Tuotteita tutkittaessa suomalaisista erikoissijoitusrahastoista on löydettävissä joitakin hedge-rahastoja sekä raaka-aineisiin sijoittavia rahastoja, mutta pääasiallisesti erikoissijoitusrahastot voidaan luokitella tavallisiin rahastoluokkiin. Saksassa sen sijaan erikoissijoitusrahastoista on luotu institutionaalisille sijoittajille houkutteleva tuote, sillä maan lainsäädäntö sallii erikoissijoitusrahaston luomisen vaikka vain yhden suuren institutionaalisen sijoittajan tarpeisiin. Tämä luultavasti osaltaan selittää erikoissijoitusrahastojen suurta osuutta Saksan sijoitusrahastomarkkinoilla sekä sen, miksi näiden sijoituskohteista ei ole saatavilla tarkempaa informaatiota. Saksassa on tarjolla

17 16 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin myös muita non-ucits-luokkaan kuuluvia sijoitusrahastoja, esimerkiksi infrastruktuurirahastoja. Tanskassa sen sijaan on tuotevalikoimassa maan asuntolainamarkkinoihin liittyviä kiinnitystodistusrahastoja. Rahastojen keskimääräisiä TER-lukuja tarkastelemalla selviää, että osakerahastoissa Suomen sekä keskimääräinen että mediaani TER-luku ovat vertailumaiden korkeimmat. Luvut ovat myös hieman korkeampia kuin Euroopan keskimääräiset luvut. Pienimmät osakerahastojen kulut ovat Sveitsissä. Yhdistelmärahastoissa sen sijaan Suomen TERluvut ovat hieman alhaisempia kuin Euroopan keskimääräiset luvut. Joukkovelkakirjarahastoissa Suomen TER-luvut ovat jopa Euroopan alhaisimpien joukossa ja selkeästi alle Euroopan keskimääräisten lukemien. Pienimmät kulut joukkovelkakirjojen suhteen ovat Norjassa ja yhdistelmärahastoissa Tanskassa. Vaikka yleisesti osakerahastot ovat kalliimpia kuin joukkovelkakirjarahastoissa, näyttäisi kuitenkin siltä, että osakerahastojen kulut ovat erityisen korkeita Suomessa. Tämä viittaisi siis siihen, että rahastojen hallinnointi- ja säilytyskulut sekä mahdolliset tuottosidonnaiset kulut, ovat suurempia Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. TER Osakerahastot Yhdistelmärahastot JVK-rahastot keskiarvo mediaani keskiarvo mediaani keskiarvo mediaani Suomi 1,76 1,8 1,38 1,3 0,67 0,62 Ruotsi 1,44 1,5 0,99 0,75 0,57 0,6 Norja 1,57 1,55 1,33 1,34 0,45 0,35 Tanska 1,49 1,43 0,94 0,93 0,74 0,64 Saksa 1,63 1,61 1,47 1,42 0,78 0,74 Sveitsi 1,01 0,87 1,39 1,37 0,55 0,43 Eurooppa 1,74 1,72 1,37 1,22 0,99 0,9 Taulukko 1 Yhteenveto sijoitusrahastojen kulurakenteesta vertailumaissa Yksi selkeimmistä eroista Suomen ja vertailumaiden välillä on se, että vertailtavissa maissa edunvalvontajärjestöt tiedottavat aktiivisesti rahastosijoittamisesta, erityisesti kuluttajien suuntaan. Neljässä viidestä vertailumaasta on luotu faktaan, ei myyntiin, perustuvia tietosivustoja rahastosijoittamisesta kuluttajien käyttöön. Suomessa rahastosijoittamisesta tarjottava informaatio pohjautuu lähinnä Pörssisäätiön tarjoamaan sijoitusrahastooppaaseen sekä rahastoyhtiöiden tarjoamiin sivustoihin. Kenties syy tähän löytyy edunvalvontajärjestöjen järjestäytymisessä. Kaikissa muissa vertailun maissa sijoitusrahastoalaa edustivat alakohtaiset järjestöt, vain Suomessa on käytössä koko finanssialan kattava edunvalvontamalli. Aktiivinen markkinoiden edistäminen muissa maissa voi johtua myös yksinkertaisesti järjestöjen erilaisista rooleista. Kenties muissa vertailun maissa edunvalvontajärjestöt keskittyvät sijoitusrahastomarkkinoiden kehittämiseen laajalla skaalalla sisältäen myös sijoitusrahastotuotteiden asiakkaat kun taas Suomessa keskitytään lähinnä toimintaympäristön kehittämiseen, esimerkiksi lainsäädännön kautta. Tutkitun materiaalin pohjalta voidaan sanoa, että ainoa yhtäläisyys eri maiden verotuskäytännöissä oli se, että jokainen maa pyrki edes jossakin määrin noudattamaan läpinäkyvyyden periaatetta verotuksessaan. Periaatteen mukaan verotuksen ei pitäisi vaikuttaa sijoittajan sijoituskohteen valintaan eli suoraan itse arvopaperiin sijoittavalla ja rahaston kautta sijoittavalla pitäisi olla sama verotuskohtelu. Läpinäkyvyyden periaatteen mukaisesti useimmissa maissa onkin poistettu rahastojen verovelvollisuus ja verot siirretty sijoittajien harteille. Suomen verotuskäytäntö vaikuttaa vertailun maista selkeimmältä, sillä Suomessa ei ole käytössä esimerkiksi sijoitusrahastosta osuudenomistajalle jaettavan tuoton jaottelua erikseen myyntivoitoista saaduiksi tuloiksi tai tuottotuloksi esimerkiksi

18 17 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 4.3 Tulokset 4.4 Päätelmät osingoista. Tämä malli on käytössä useimmilla muilla, etenkin suuremmilla sijoitusrahastomarkkinoilla. Jokaisessa maassa on vain maalle ominaisia piirteitä ja Suomen erikoisuudeksi voidaan luokitella hankintameno-olettama, jonka kaltaista mallia ei tutkitun materiaalin perusteella löytynyt muista maista. Ruotsista esiin voisi nostaa uuden rahastoveron ja Norjasta yksityisille sijoittajille käytössä olevan suojausvähennyksen. Saksassa sen sijaan on käytössä osakevoiton ja väliaikaisen voiton mallit, joilla voidaan vähentää verotaakkaa. Muihin vertailumaihin verrattuna Suomen sijoitusrahastomarkkinat näyttäytyvät suhteellisen yksinkertaisina. Osittain tämä yksinkertaisuus voi johtua siitä, että rahastomarkkinamme ovat melko nuoret. Suomessa rahastot tulivat markkinoille vasta 1980-luvulla, kun esimerkiksi Ruotsissa rahastomarkkinat olivat tuossa vaiheessa jo saavuttaneet suosiota sijoituskohteena. Edellä mainittu yksinkertaisuus ilmenee erityisesti tuotevalikoimassa, sillä Suomen markkinoilta ei ole löydettävissä yhtä erikoistuneita tuotteita kuin esimerkiksi rahastopääomiltaan vertailun suurimmalta maalta Saksalta ja näin ollen Suomen rahastotuotteita voidaan pitää melko tavallisina. Suomen rahastotuotteet, jopa erikoissijoitusrahastotuotteet, kuuluvat yleisesti pääluokkiin; osake- korko- tai yhdistelmärahastoihin. Kerätyn materiaalin pohjalta voidaan todeta, että maan sijoitusrahastomarkkinoiden tuotteet usein kuvastavat myös sijoitusrahastomarkkinoiden kokoa. Saksalla on valikoimissaan hyvinkin erikoistuneita tuotteita, sen sijaan Norjassa, jonka sijoitusrahastomarkkinat näyttäisivät olevan vertailun maista pienimmät, erikoissijoitusrahastot sallittiin vasta vuonna Erikoissijoitusrahastotuotteiden valikoima näyttäisi myös kuvastavan maan yleisiä rahoitusmarkkinoita ja niiden perinteitä, kuten esimerkiksi Tanskassa, missä maalle ominaisista kiinnitystodistuksista on luotu rahastotuote. Kenties nämä perinteisiin nojaavat erikoissijoitusrahastotuotteet ovat Tanskassa edesauttaneet niiden nousua jopa tavallisia UCITS-rahastojakin suositummaksi tuotteeksi. Suomen suurimpien toimijoiden yhtiörakenne seuraa muissa vertailun maissa olevia malleja. Suurien finanssikonsernien rahastoyhtiöt hallitsevat markkinoilta lähes kaikilla markkinoilla. Suurimpien rahastoyhtiöiden liittyminen esimerkiksi markkinoilla toimiviin pankkeihin voisi siis viitata siihen, että niin Suomessa kuin muuallakin vertailun maissa, asiakkaat hankkivat sijoitusrahasto-osuuksia lähinnä oman pankkinsa välityksellä. Kenties lukujen perusteella voidaankin vetää johtopäätös, että kuluttajat suosivat helppoutta ja turvallisuutta rahastosijoituksissaan, jonka vuoksi suuri osa sijoittajista valitsee suurten toimijoiden ja kenties oman pankkinsa tuotteita. Lukujen perusteella näyttäisi siltä, että mitä suuremmat markkinat, sitä hajautuneemmat ne ovat rahastoyhtiöiden kesken. Poikkeuksen tästä muodostaa Tanska, jonka rahastomarkkinat ovat talouden kokoon nähden Pohjoismaista suurimmat. Yleisesti voidaan todeta, että suuri kansantalouden sekä sijoitusrahastomarkkinoiden koko tuovat myös kehittyneemmät sijoitusrahastomarkkinat. Saksa on vertailumaista suurin molemmissa kategorioissa ja sen markkinoita voidaan pitää kaikista kehittyneimpinä. Tämä ilmenee erityisen hyvin maan verotuksen rakenteessa, tuotevalikoimassa sekä markkinoiden hajautuneisuudessa. Huomattavaa on myös se, että Euroopan Unionin ulkopuoliset maat Sveitsi ja Norja ovat molemmat muokanneet lainsäädäntöään UCITSdirektiiviä myötäileviksi, mikä osittain johtunee myös sijoitusrahastomarkkinoiden kansainvälistymisestä. Sijoittajia tulee myös muista valtioista, ja nämä suosivat säädeltyjä UCITS-tuotteita. Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista, kenties tulevaisuuden kasvun kannalta tärkeistä tekijöistä, ovat erot edunvalvontajärjestöjen rooleissa, erityisesti informaation jakamisessa.

19 18 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin Muiden maiden järjestöt ajavat aktiivisesti markkinoiden suosiota. Tietoa esimerkiksi aikaisemmin mainittujen infosivustojen laatimisajankohdasta ei ole, mutta eräs pohdinta nousi mieleeni. Onko muissa maissa kenties jo havahduttu siihen, että kuluttajien luottamus rahastotuotteita kohtaan ei ole riittävällä tasolla ja kenties tämän vuoksi rahastosijoittamisen tietoutta pyritään vahvistamaan? Tähän viittaa esimerkiksi Saksan informaatiosivusto, jossa sijoitusrahastoista halutaan kertoa yksinkertaisesti ja samalla muistuttaa, että sijoitusrahastot ovat kaikille sopivia sijoitustuotteita, ja niissä ei itse asiassa ole mitään pahaa. Mielestäni myös suomalaisella sijoitusrahastoalalla kannattaisi pohtia sijoitusrahastojen imagoa kuluttajien näkökulmasta. Se, että Finanssialan Keskusliiton tutkimuksen mukaan lähes yhtä suuri määrä kuluttajia harkitsee sijoittamista rahastoihin ja pörssiosakkeisiin, kuvastaa suomalaisten hieman vinoutunutta kuvaa sijoitusrahastoista. Kenties lisääntyneen tiedon avulla myös Suomen sijoitusrahastomarkkinoille voitaisiin saada uusia sijoittajia. Mielestäni tutkimuksessa pystyttiin kuvaamaan eri maiden sijoitusrahastomarkkinoiden oleellisia tekijöitä hyvällä kattavuudella. Ongelmiakin toki muodostui, ja niistä yksi suurimmista oli verotus-kappaleen muodostaminen vieraskielisestä materiaalista, useille muissa maissa käytössä oleville verotusrakenteille ei ollut olemassa suomenkielistä vastinetta. Samalla ongelmia aiheutti myös se, että alkuperäisiä verosäännöksiä ei ollut löydettävissä, ja materiaalissa piti tukeutua KPMG:n laatimiin koosteisiin kunkin maan verotuskäytännöistä. Tutkimuksessa kerätyn materiaalin pohjalta saatiin kuitenkin kerättyä suuri määrä materiaalia, jota ei aikaisemmin ole koostettu yhteen pakettiin ja joka kuvaa jokaisen maan sijoitusrahastomarkkinoita. 4.5 Finanssialan näkemys EU-sääntelyn myötä sijoitusrahastot ovat yksi helpoiten rajan yli tarjottava sijoitusmuoto. Suomen sijoitusrahastolainsäädäntö on osoittautunut toimivaksi pohjaksi rahastotoiminnan harjoittamiselle. Finanssialan Keskusliiton näkökulmasta vertailu muihin keskeisiin rahastomaihin on tärkeä lähtökohta sääntelyn ja toiminnan kehittämiselle. Valtaosa rajan yli myytävistä sijoitusrahastoista on perustettu Luxemburgissa tai Irlannissa. Ne jätettiin kuitenkin pois tämän tutkimuksen piiristä, sillä tutkimuksessa käytetyt vertailut mm. kansantalouden kokoon toimivat huonosti näiden maiden kohdalla. Toimivan sääntelyn lisäksi mm. sijoittajien tietämys, tottumukset ja verotus ohjaavat tehtäviä sijoituspäätöksiä. Finanssialan Keskusliitto edustaa suomalaista finanssialaa kokonaisuutena ja pyrkii edistämään sijoittajien tietämystä taloudesta ja finanssimarkkinoiden toiminnasta. Niin ikään tavoitteena on, että eri sijoitustuotteista olisi saatavilla mahdollisimman selkeää ja vertailukelpoista tietoa. Tältä pohjalta sijoittajat voivat tehdä oman valintansa oman sijoituksen riskitason ja sijoitusmuodon suhteen. Sijoitusrahastoilla on tässä prosessissa paikkansa ja niiden ehkä keskeisin ominaisuus on rahastoon automaattisesti kuuluva riskien hajautus. Johtava lakimies, Jari Virta, Finanssialan Keskusliitto 5 Basel III: Capital Positioning on European Banks, Laisi Jani 5.1 Abstract Banks have been at the centre of the financial crisis since Thus the European Commission introduced proposals to change the behaviour of European banks and they decided to translate the Basel III regulation to form a new directive in Europe, CRD IV. As part of this the European Banking Authority published on December 8 th the formal recommendation related to banks recapitalisation needs. The banks in the sample were

20 19 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin required to strengthen their capital positions and meet the target of 9% Core Tier 1 capital ratio. The main purpose of this research is to present the current capital positioning of European banks and analyse the development under the Basel regulations. The study also presents the development of the Basel Committee s regulations and the Committee s from the onesize fits-all to a tailor-made approach mind-set behind the development. The objective was also to analyse the requirements and the results of EBA s capital exercise. Therefore deeper analysis was performed on risk-weighted assets as a part of the actions required in the capital exercise and also on the impacts of Basel III. During six month period the information was collected through qualitative research. The theory was based on relevant academic publications. Quantitative data was acquired from the EBA s and IMF s reports. A couple of bank and financial authority representatives were also interviewed to provide a deeper analysis and to support the quantitative data. The findings indicated that Basel III will have a clear impact on declining the capital ratios. Also, almost all the banks in the sample of the EBA s capital exercise achieved the required target with a few exceptions. The Finnish banks proved to be on a sound basis with a slight advantage due to the current market situation. It was also indicated that with some exceptions European banks are quite wealthy and have a good capital adequacy situation. Hence, this will not be a problem when the implementation of new regulations begins. 5.2 Scope of the research The data was collected from publications of Bank of International Settlements, European Banking Authority and International Monetary Fund. To support this data and as the empirical part of the research three case companies were analysed. To support existing data found on the case companies and to get a supervisory aspect was organised two structured interviews. For the deeper case company analysis was interviewed Mikko Laukka, the First Vice President of Regulatory & Economic Capital unit on Danske Group. Also two analysts of Finnish Supervisory Authority were interviewed. The objective of this research was to create a comprehensive package of capital regulations of the banking sector by combining existing data about the Basel frameworks. To understand the differences on capital positioning of European banks was analysed the specific sample of the banks on the European Banking Authority s (EBA) recommendation and the specific capital ratios. The only Finnish bank included in the sample, OP-Pohjola Group, was above the required 9% CT1 ratio. Also Nordea and Danske Bank met the requirements beforehand. One of these banking groups was compared to Commerzbank and Deutsche Bank as these two banking groups needed to take some actions to meet the target by the end of June The analysis was conducted by the end of September 2012 and thus includes only the preliminary results of the Capital exercise. 5.3 European financial markets Since 1974 the Basel Committee has generated few broad supervisory guidelines, standards and recommendations of best practices. These have developed the financial markets during the past. The objective has been to create a financial system in which is not any foreign banking institution that could escape supervision and that the supervision has to be adequate. The most of these regulations are devoted to improve capital adequacy regulations. The direction of the development process has been to create regulations from the one-size fits-all to a tailor-made approach. This has encouraged and empowered banks to create internal systems for risk management approaches and leaded to more accurate systems in risk management.

21 20 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin 5.4 Results The European financial market is in fragile situation. The banks have lost trust to each other s and supervisory institutions have taken actions to recover the trust to the markets. The recent of these actions has been the European Banking Authority s recommendation related to banks recapitalisation needs. The recommendation demanded banks to strengthen their capital positions by establishing an exceptional and temporary buffer by the end of June These measures are part of broader package to restore stability and confidence in the markets in the EU and this is a really important act during the fight against the sovereign debt crisis in Europe. EBA preferred that the banks should first use private sources of funding to create the capital buffer, including retained earnings, reduced bonus payments, new issuances of common equity and suitably strong contingent capital, and other liability management measures. The reductions in risk-weighted assets due to validation and roll-out of appropriate internal models to additional portfolios were not allowed unless the changes were already planned and under consideration by the competent authority. The sample of 71 EEA banks took part in the capital exercise, of which 31 banks, excluding Greek banks, had a shortfall to a 9% CT1 ratio. Also 3 banks were excluded due to the deep restructuring processes. The current report recognised shortfall of 76 billion euros reported by 27 banks. According to the preliminary results the banks have followed the schedule of the EBA s recommendation. As of 30 June 2012, the 27 banks reported that they had reached a recapitalisation amount of 94.4 billion euros. Figure 1: Final recap amount against the initial shortfall The recapitalization amount included the implementation of capital measures and the capital released through the implementation of limited RWA measures. 76% of the total recap amount was collected by implementing capital measures and thus increasing eligible own funds. The execution of RWA measures released a capital that amounted for 24%. The backstop measures mainly consisted of new issuance of capital instruments. The governments directly or through the support of the European Financial Stability Facility underwrote these backstop instruments.

22 21 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin Since September 2011 the 27 banks had increased their core capital by issuing new ordinary shares, payment of dividends in shares, retained earnings and conversion of hybrids into common capital. Also ordinary capital had increased taking into account the scheduled conversion into shares of hybrid instruments. The banks had also issued Buffer Convertible Capital Securities which complied with the EBA s Common Term sheet. The division of these measures are presented on figure 2. Figure 2: Direct capital impact measures, percentage of the recap amount The capital impact of RWA measures accounted for 24%. For a few banks some deleveraging actions were allowed in specified agreements with EU and international organisations. The actions included also disposals of non-core assets. Also some other mitigating measures were used e.g. improvements in collaterals and guarantees. In some cases more detailed calculations on the implementation of CRD III led to a reduction on the RWA figures. The division of measures is presented in figure 3. Direct capital impact 76 % Disposal of assets 8 % EU State Aid deleveraging 3 % New advanced models 8 % Changes of existing advanced models 2 % Other mitigating measures 3 % Figure 3: Capital impact of RWA measures, percentage of Recap amount

23 22 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin The public backstops contributed to an injection of fresh capital by 9.5 billion euros. The few banking groups had complied with the EBA s recommendation and the Core Tier 1 capital requirements with these capital increases. Already before the financial crisis European banks were required to implement Basel II guidelines due to Capital Requirements Directive, the smaller countries were following Basel I regulation while countries in the Asia with large financial sectors followed Basel II. Only the largest international US banks were required to implement Basel II regulation by 2012 while rest of US banks continue to follow Basel I. It indicates that these regulatory differences in RWAs are higher for the US and the Asian banks and lower for European banks. These factors explain the differences on the levels of RWA among the different regions. European banks have had lower RWA as a share of total assets than the US and Asian banks, even after controlling the differences in the business model and regulatory regime. The impact of the risk-weighted assets to banks stock returns during the crisis period has been researched by couple researchers. The studies indicate that stock returns are lower for the banks with higher risk-weighted assets. The relationship between the RWAs and the stock returns is remarkable and the banks with a one percentage point higher RWAs to tangible assets ratio have a 0.06 percentage points lower stock return. Banks with higher stock returns usually can achieve e.g. more stable funding opportunities and more liquid assets. The strong statistical relationship with the stock returns can be seen only on the liquidity of the assets and the accounting return on assets. The relationship can be seen as a sign that investors may use risk-weighted assets as an indicator of banks portfolio risk. 5.5 Conclusions The Basel Committee has presented its recommendation for new regulation a while ago. European Authorities are trying to restore the confidence by implementing these regulations and also at the same time by implementing target capital ratios for European banks. The regulations have developed significantly to direction that allows banks to use more detailed approaches on risk measurement. The banks have to increase the quantity, quality and transparency of capital in order to restore the confidence on the banking sector. The market confidence is not completely restored and the work continues when the implementation of the newest regulations begins. CRD IV will certainly have impact to capital ratios as the regulation of capital quality tightens. The impacts are hard to measure as the differences rises from the structural differences among the countries and even on the banks in the same country. There is a lot of new regulation in Europe coming in the future and it will require a lot from banks. The Capital exercise showed positive signs on this process. The banks were able to respond to tightened requirements despite of the current market situation. The recapitalisation process indicated that banks are able to create capital buffers and improve the ability to absorb shocks arising from financial and economic stress and to reduce the risk of spill over from the financial sector to the real economy. On this matter European banks are mostly quite wealthy and have good capital adequacy situation, so this will not be a problem when the implementation of new regulations phase in. The comparison of Finnish financial markets to rest of Europe shows that banks operating in Finland are in stable condition and even get advantage of current market situations. The situation is a quite different in the Southern European countries. The confidence is not completely restored to European financial markets but the direction is right. Despite the

24 23 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin market situation Finnish banks seem to stand for high confidence. They are well prepared for future regulation and constantly up to date. Recently the regulators have concentrated their reform action to improve the numerator of capital ratios. The Basel Committee has announced that it will start working on RWAs. This is the right next step as the future research should concentrate more to development of denominators of capital ratios. 5.6 Finanssialan näkemys Finanssikriisin myötä pankkien vakavaraisuuteen kohdistuu yhä enemmän paineita. Niin sanottu Basel 3 kehikko ja siitä johdettu CRD4 direktiivi tulevat kiristämään pankkien vakavaraisuusvaatimuksia Euroopassa lähivuosina. Euroopan pankkivalvoja EBA toetutti vuoden 2011 lopulla pääomavaatimuslaskelmia, joiden perusteella tietyiltä pankeilta vaadittiin omien pääomien vahvistamista. Pääomien vahvistamisella pyrittiin palauttamaan luottamus pankkien riksinkantokykyyn. Suomessa toimivat pankit pärjäsivät hyvin ja ylittivät pankkivalvojan vähimmäisvaatimukset kirkkaasti. Suomessa toimivat pankit ovatkin finanssikriisistä huolimatta pysyneet rahoittamaan reaalitaloutta ongelmitta, mikä on hyvin tärkeää investointien ja taloudellisen kasvun turvaamiseksi. Suomalaisten pankkien vakavaraisuus ja luotettavuus ovatkin toimineet kriisin aikana Suomen talouden vakauden vahvistajina. Tästä syystä Finanssialan Keskusliitto pitää tärkeänä, että suomalaiselle finanssisektorille annettaisiin jatkossakin mahdollisuus toimia reaalitalouden tukena ja talouden vahvistajana, eikä alaa rasitettaisi ylimääräisillä veroilla ja maksuilla. Analyytikko Elina Salminen, Finanssialan Keskusliitto 6 Vapaaehtoinen eläkesäästäminen Suomessa ja Ruotsissa, Kääriäinen Simo 6.1 Johdanto Tavoitteenani on selvittää vapaaehtoista eläkesäästämistä Suomessa ja Ruotsissa, kuvaamalla vapaaehtoisten eläkejärjestelmien ominaispiirteitä ja eroja näissä maissa. Raportissa vastaan kysymyksiin: 1) Mitkä ovat suomalaisen vapaaehtoisen eläkejärjestelmän ominaispiirteet? 2) Miten ne eroavat Ruotsin järjestelmästä? 3) Mihin suuntaan suomalaista järjestelmää ollaan viemässä? Tässä selvityksessä vapaaehtoisella eläkesäästämisellä tarkoitan sidottua vapaaehtoista pitkäaikaista säästämistä eläkeikää varten, jota kannustetaan verotuksellisin keinoin. Sidotulla säästämisellä tarkoitetaan sellaista säästämistä, jossa varoja ei voi nostaa ennen aikojaan. Olen rajannut selvitykseni koskemaan sidottua vapaaehtoista eläkesäästämistä Suomessa ja Ruotsissa. Käsittelen raportissani pelkästään yksityisiä, kotitalouksille suunnattuja malleja vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen. 6.2 Vapaaehtoinen eläkesäästäminen Suomessa ja Ruotsissa Suomessa verotuksellisesti tuettuja pitkäaikaissäästämisen malleja ovat nykyisin eläkevakuutukset ja PS-sopimukset. Yksilölliset vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat henkivakuutusyhtiöiden tarjoama periteinen tapa säästää lisäeläkettä. Eläkevakuutukset eivät ole pelkästään yksityishenkilöiden käyttöön, vaan myös yritykset voivat tehdä niitä työntekijöilleen. Eläkevakuutuksia on olemassa kolmea tyyppiä: korkosidonnaisia, sijoitussidonnaisia ja näiden kahden yhdistelmiä. Korkosidonnaiset ja sijoitussidonnaiset eläkevakuutukset eroavat toisistaan muun muassa tuoton kertymistavan ja vastaavasti

25 24 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin tuotto-odotuksen sekä säästettävän pääoman ja sille kertyneiden tuottojen säilymisen riskin osalta. PS-sopimus on Suomessa uusin tapa säästää eläkettä varten. PS-lyhenne tulee suoraa sanasta pitkäaikaissäästäminen. PS-sopimuksia on ollut tarjolla vuodesta 2010 lähtien. PSsopimuksen keskeinen elementti on niin sanottu PS-tili, jonka kautta rahat ohjautuvat säästäjän valinnan mukaan osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, erilaisiin sijoitusrahastoihin tai talletustilille. PS-tili-säästäminen on tarkoitettu pelkästään luonnollisten henkilöiden säästämismuodoksi eli yritys ei voi tehdä PS-sopimusta työntekijänsä hyväksi. Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä säätelee, kenellä on oikeus tarjota PS-sopimuksia. Laissa määriteltyjä palveluntarjoajia ovat: talletuspankit, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt tai niihin rinnastettavat Suomessa toimivat ulkomaiset yritykset, joilla on Suomessa kiinteä toimipaikka. Ruotsissa yksilölliset vapaaehtoiset eläkejärjestelyt jakautuvat kolmeen eri päälajiin: perinteiset eläkevakuutukset (traditionell pensionsförsäkring), sijoitussidonnaiset eläkevakuutukset eli rahastoeläkevakuutus (fondförsäkring) ja IPS-järjestelmä (Individuellt pensionssparande). Näistä kaksi ensimmäistä vastaavat Suomen markkinoilla tarjolla olevia vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. IPS- järjestelmä taas on hyvin samankaltainen kuin suomen PS-sopimus. Ruotsissa IPS-vaihtoehto otettiin käyttöön vuonna Suomen ja Ruotsin järjestelmät ovat perusidealtaan hyvin samankaltaiset. Niiden erot löytyvät, kun aletaan tarkastella järjestelmien ominaispiirteitä tarkemmin. Seuraavaan taulukkoon (taulukko 1.) olen koonnut Suomen ja Ruotsin eläkejärjestelmien ominaispiirteet. On syytä huomioida, että taulukkoon kootut tiedot koskevat tällä hetkellä uusia otettuja yksityisiä vapaaehtoisia eläkeratkaisuita. Eläkeikä Suomi Tyel:n mukainen alin mahdollinen (tällä hetkellä 63 v.) Ruotsi 55 v. Verovähennysoikeus max 1500 eur/v max kr/v Verotusmalli EET* ETT** Verotus nostettaessa pääomatulovero 30 % (tai 32 % jos pääomatuloja yli euroa.) Nostoaika min 10 v. min 5 v. Taulukko 1 Suomen ja Ruotsin eläkejärjestelmien ominaispiirteet 15 % tuottovero (p.a.) ja nostettaessa tulovero * EET = Säästöistä saa verovähennyksen. Tuotot saa verottomana, mutta nostettaessa maksetaan veroa. ** ETT = Säästöistä saa verovähennyksen, mutta tuotoista ja nostoista maksetaan veroa. Tällä hetkellä ruotsalainen IPS-säästäjä saa nostaa rahansa pois jopa 8 vuotta aikaisemmin kuin suomalainen PS-säästäjä. Kaiken lisäksi Ruotsissa säästöt saa nostaa ulos vain viiden vuoden aikana eli oikeastaan IPS-säästäjän on mahdollista nostaa säästönsä kokonaisuudessaan ulos ennen kuin suomalainen PS-säästäjä pääsee aloittamaan 10 vuoden nostoaikansa. Säästöjen verotuskohtelu on kuitenkin Ruotsissa hieman tiukempaa kuin Suomessa. IPS-säästäjä saa vähentää verotuksessaan enintään

26 25 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin kruunua (noin 1390 euroa kurssilla 1EUR=8,6262SEK) vuodessa. Ruotsissa IPS-säästöjä myös verotetaan hieman tiukemmin kuin PS-säästöjä, sillä Ruotsissa on käytössä niin sanottu ETT-verotusmalli, joka tarkoittaa sitä, että säästöjen tuotot verotetaan 15 prosentin tuottoverolla. 6.3 Vapaaehtoisen eläkesäästämisen yleisyys Ruotsissa IPS-säästäjien määrä on lähes kahdeksankertaistunut sen perustamisvuoden luvuista. Samalla eläkevakuutukseen säästäneiden määrä on kääntynyt lievään laskuun. Vuonna 2010 Ruotsissa noin 2 miljoonaa ihmistä säästi vapaaehtoista eläkettä vuotiaista noin 45 prosentilla oli yksityinen eläkevakuutus. Kokonaisuudessaan IPSsäästämisen myötä eläkesäästämisen suosio on kuitenkin kasvanut Ruotsissa koko ajan. Samaa ei voi todeta Suomen tilanteessa. Vaikka PS-tilejä onkin avattu tasaiseen tahtiin, noin kappaletta vuosittain vuodesta 2010 lähtien, on kokonaisuudessaan sidottujen eläkesäästötuotteiden uusmyynti romahtanut viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Seuraavassa kuviossa (kuvio 1.) havainnollistuu uusien aloitettujen eläkevakuutuksien ja PS-tilien lukumäärän romahtaminen. Kuvio 1 Uusien aloitettujen yksityisten eläkevakuutuksien ja PS-tilien lukumäärät Suomessa 6.4 Yhteenveto Kuviossa on laskettu yhteen sekä korkosidonnaiset että sijoitussidonnaiset yksityiset eläkevakuutukset. Vuodesta 2008 tultaessa vuoteen 2011 yksityisten eläkevakuutusten uusmyynti on romahtanut lähes 93 prosenttia. Vapaaehtoisia eläkesäästövaihtoehtoja vertailtaessa Suomen ja Ruotsin järjestelmät ovat siis hyvin samankaltaiset. Nostoaika ja eläkeikä ovat Ruotsissa säästäjän kannalta edullisemmat, mutta verotuksellisesti ehdot ovat taas hieman Suomea tiukemmat. Merkittävimmät erot Suomen ja Ruotsin järjestelmien välillä löytyvätkin säästömuotojen suosiosta. Vertailua haittaa hieman se, että eri järjestelmät ovat eri-ikäisiä ja siksi eri asemassa. Siltä osin kun vertailua on mielekästä tehdä, voidaan todeta, että siinä missä Ruotsin IPS-järjestelmä saa koko ajan merkittävämpää jalansijaa Ruotsissa, on Suomen PS-järjestelmä epäonnistunut tehtävässään. Vuoden 2010 alussa voimaan tulleen PS-lain tarkoituksena oli laajentaa aikaisemmin vain eläkevakuutuksiin liittynyt säästämisen

27 26 Näkökulmia kansainvälisiin finanssimarkkinoihin verokannuste myös muunlaisiin säästämisinstrumentteihin ja siten kannustaa kansalaisia omaehtoiseen varautumiseen vanhuuden varalle. Tilastot kuitenkin kertovat aivan muuta. Vapaaehtoinen eläkesäästäminen on kokenut Suomessa niin paljon muutoksia viimeksi kuluneiden vuosien aikana, että tavallisen säästäjän motivaatio varautua omaan vanhuusikäänsä vapaaehtoisen eläkesäästämisen keinoin on käytännössä kadonnut kokonaan. Juuri nämä useat lakimuutokset ovat syynä sidotun eläkesäästämisen aloittamisen romahtamiseen (ks. kuvio 1). Vapaaehtoinen eläkesäästäminen vaatii useiden kymmenien vuosien säästöajan, ja sen vuoksi on kohtuutonta, että siihen liittyviä lakeja muutetaan koko ajan. Jotta eläkesäästäminen olisi mielekästä, järjestelmän pysyvyyteen pitäisi voida luottaa. Pitkäaikaissäästämiseen on jälleen tulossa muutoksia. Hallituksen esityksessä 90/2012 ehdotetaan, että vapaaehtoisen eläketurvan eläkeikää muutetaan siten, että eläke-etua voi saada vasta eläkeiän yläikärajasta eli 68 vuodesta lähtien. Muutos koskee vuonna 2013 otettuja uusia eläkevakuutuksia ja PS-tilejä. Esityksessä todetaan, ettei ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ole syytä suosia verokannustimin. Esitetyt muutokset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan vapaaehtoisen eläkesäästämisen suosioon edelleen alentavasti. Ehdotus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta kun se ensi vuoden alussa astuu voimaan, suomalaisten varautumista omaan eläkeaikaan ei kannusteta käytännössä enää millään tavoin. 6.5 Finanssialan näkemys Julkisen talouden kestävyysvaje johtuu pääasiassa yli 80-vuotiaiden määrän kasvusta. Heitä on vuonna 2012 vielä alle , mutta vuonna 2040 jo yli Meneillään oleva ikärakenteen muutos aiheuttaa suuria paineita sekä lakisääteiselle työeläketurvalle että kuntien vastuulla olevien terveydenhuolto- ja hoivapalveluiden rahoitukselle. Näitä paineita on mahdollista keventää, jos kansalaiset ottavat aikaisempaa suuremman osan eläkeajan palveluiden rahoitusvastuusta itselleen. Tätä omaa täydentävää rahoitusta voi hankkia etukäteen lisäeläkevakuutuksilla tai muulla eläkesäästämisellä tai sitä voi hankkia vielä eläkeaikana esimerkiksi käänteisellä asuntolainalla. Suomi ja Ruotsi ovat luultua erilaisempia pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia. Ruotsin vanhushuoltosuhde on paljon Suomea suotuisampi ja ruotsalaisen kotitalouden varallisuus on keskimäärin kaksi kertaa niin suuri kuin suomalaisen kotitalouden. Suomen ja Ruotsin vertailu hyvinvoinnin rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä on huoltosuhde- ja varallisuuseroista huolimatta tärkeää. johtaja Timo Silvola, Finanssialan Keskusliitto 7 Vahinkovakuutukset ja korvaukset, Kinnunen Jusa ja Partanen Aarne 7.1 Tiivistelmä Opinnäytetyö käsittelee vahinkovakuutusyhtiöiden kannattavuutta pohjoismaissa ja sijoitustoiminnan merkitystä. Työssä käydään läpi vahinkovakuutusalan tilaa pohjoismaissa poislukien Islanti. Maavertailun lisäksi työssä käydään lyhyesti läpi eri vakuutusluokkien korvaussuhteita 11 yrityksen näkökulmasta.