Kolmanteen polveen. Alex Masi David Magnusson Farzana Wahidy Meeri Koutaniemi Sara Hornig Tatiana Vinogradova Tuomas Linna

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kolmanteen polveen. Alex Masi David Magnusson Farzana Wahidy Meeri Koutaniemi Sara Hornig Tatiana Vinogradova Tuomas Linna"

Transkriptio

1 Kolmanteen polveen Alex Masi David Magnusson Farzana Wahidy Meeri Koutaniemi Sara Hornig Tatiana Vinogradova Tuomas Linna Suomen valokuvataiteen museossa Galleria Kontupisteessä Galleria Kammarissa

2 Teksti: Tiina Rauhala Sisällysluettelo ESIPUHE PVF:n tavoitteita ja taustaa. 2 FARZANA WAHIDY KUVAA NAISTEN ARKEA AFGANISTANISSA 3 Teksti Tiina Rauhala. MIKSI 14-VUOTIAS TYTTÖ KANTAA KÄSILAUKUSSAAN PISTOOLIA? 4 Teksti Tiina Rauhala. VALOKUVAN POLIITTINEN VOIMA Kuvat ja suhtautuminen toisten hätään. 5 Teksti Noora Kotilainen. VALOKUVA IHMISOIKEUKSIEN JA POLITIIKAN VÄLISSÄ 6 Teksti Anna-Kaisa Rastenberger SATEENKAAREN SAMEITA SÄVYJÄ Tatiana Vinogradovan aiheena seksuaali- 7 vähemmistöt Venäjällä. Teksti Sanni Seppo. KENELLE KUVAT OVAT TOTTA? David Magnussonin Purity-sarja siveys- 8 ihanteiden äärellä. Teksti Tiina Rauhala. SARA HORNIG KUVAA LEIPÄJONOJEN KANTAMUKSIA 9 Teksti Heikki Pölönen. VALOKUVILLA NAISTEN ONNELLISEMMAN SEKSUAALISUUDEN PUOLESTA 10 Teksti Anna-Kaisa Rastenberger. METSÄN HARHAKUVA Teksti Sanni Seppo. 12 ALEX MASI KUVAA BHOPALIN KAASUKATASTROFIN SEURAUKSIA KOLMANTEEN POLVEEN 13 Teksti Svetlana Bachevanova ja Outi Korhonen. TAIDE YHTEISKUNNASSA VÄKEVÄMPI KUIN MYKORRITSASIENI? 14 Koonnut Outi Korhonen. HARMAATA ON KAIKKIALLA Oskari Onnisen näkemys taiteilijoiden 15 keskustelusta. OHJELMISTO Festivaalin ohjelmisto. 16 Kolmanteen polveen -näyttely Valokuvaajat: Alex Masi, David Magnusson, Farzana Wahidy, Meeri Koutaniemi, Sara Hornig, Tatiana Vinogradova, Tuomas Linna Näyttely esillä Suomen valokuvataiteen museossa (Tallberginkatu 1G, Helsinki) Galleria Kontupisteessä (Keinulaudankuja 4, Helsinki) Galleria Kammarissa (Kaarlenkatu 15, 00530, Helsinki) Rahoittajat ja yhteistyökumppanit Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen valokuvataiteen Poliittisen valokuvan festivaali kiittää rahoittajia ja yhteistyökumppaneita saamastaan tuesta. Poliittisen valokuvan festivaali Työryhmä SANNI SEPPO valokuvataiteilija, festivaalin taiteellinen johtaja, sanni@pvf.fi ANNA-KAISA RASTENBERGER valokuvataiteen tutkija, Suomen valokuvataiteen museon intendentti, annara@fmp.fi TIINA RAUHALA amanuenssi, Suomen valokuvataiteen museo, tiina@pvf.fi Poliittisen valokuvan festivaalin Kolmanteen polveen lehti TOIMITTAJAT Sanni Seppo ja Anna-Kaisa Rastenberger TOIMITUSSIHTEERI Outi Korhonen outikor@gmail.com GRAAFINEN ILME JA TAITTO Leo Karhunen mail@leokarhunen.com Poliittisen valokuvan festivaali POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI on nimi kolme vuotta kestävälle valokuviin liittyvälle tutkimushankkeelle. Se ei ole viikkoon tai viikonloppuun tiivistetty tapahtuma, vaan tarkoittaa kantaaottavien valokuvien esittämistä ja aktiivista keskustelua niistä. Samalla pyrimme määrittelemään mitä sana poliittinen valokuvan yhteydessä nykyään merkitsee. Mikä tekee valokuvasta poliittisen ja miten valokuvilla voi vaikuttaa? Kaikilla taiteen aloilla on viime aikoina voimistunut halu herättää keskustelua ja haastaa näkemään asiat vailla mustavalkoisuutta. Valokuvataiteella on dokumentaarisuutensa vuoksi aivan erityinen mahdollisuus olla kantaaottavan taiteen kärjessä. Taidekontekstissa valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat ja kuva vaikuttaa katsojaan moniulotteisella tavalla. Valokuvataiteen ja kuvajournalismin välinen rajapinta voi olla lähes näkymätön. Väliin mahtuu tuntematon harmaa alue, paljon uudenlaiseen katsomiseen haastavia teoksia. Siksi on syntynyt Poliittisen valokuvan festivaali. Kun valokuvafestivaali määritellään poliittiseksi, painotetaan valokuvien yhteiskunnallista ulottuvuutta. Antiikin kreikan kielen sana politikos merkitsee kansalaisia koskevaa". Politiikka merkitsee siis vaikuttamista toisiin ihmisiin yksilöllisellä, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Yhä useammin jokanaisen ja -miehen valokuvat leviävät ja vaikuttavat verkossa. Ne ovat todisteita ja todistajia tapahtumissa, joiden syitä ja seurauksia emme läheskään aina ymmärrä. Poliittisissa valokuvissa yhteiskunnallinen kontekstualisoiminen ja kuvien paikantaminen on olennaista. Sillä mitä monimutkaisempia asioiden syy- ja seuraussuhteet ovat, sitä suuremman painoarvon valokuvat saavat ja sitä tärkeämpää on tietää, miksi ne on kuvattu ja millaisia taustoja kuviin liittyy. Tässä ensimmäisessä Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyssä keskitymme valokuvaajiin, jotka haluavat paitsi vaikuttaa valokuvillaan myös tuoda esiin kuvaamiseen liittyneet motiivit. Mitä valokuvaaja uskoo valokuvilla saavuttavansa? Millaista työ käytännössä on? Valokuvan poliittisuus on sidoksissa sekä esitettyihin asioihin että katsomisen kontekstiin. Venäjällä nähdään poliittisena kuvasarja, joka kertoo myötäeläen laittomien siirtolaisten elinoloista ja kotiseuduista. Se tuo näkyväksi humaanin asenteen, joka vallitsevasta keskustelusta puuttuu. Suomessa samat kuvat saattavat kytkeytyä etnografiseen kuvastoon vailla yhteiskunnallista ulottuvuutta. Provokatiiviset alastonkuvat totalitaarisessa, ilmaisuvapauden kieltävässä valtiossa ovat radikaalia arvokapinaa, täällä ne näyttävät puhki katsotuilta. Kuva on kohteen, kuvaajan ja katsojan erilaisten kulttuurien ja asenteiden lävistämää vuoropuhelua. KOLMANTEEN POLVEEN Ensimmäisen Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyn teemana on Kolmanteen polveen. Näyttelyyn kutsuttujen valokuvaajien kuvasarjat esittävät aiheita, joiden tarkasteluun sukupolven tai sukupolvien ketjun käsite avaa olennaisen näkökulman. Näyttely asettaa valokuvat politiikan ja ihmisoikeuksien väliin tuoden esille kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia käytäntöjä, jotka joko periytyvät sukupolvelta toiselle tai jotka seuraava sukupolvi radikaalisti kyseenalaistaa. Käsittelemällä esimerkiksi naisten, lasten tai seksuaalivähemmistöjen asemaa, käsitellään väistämättä hyvän ja ihmisarvoisen elämän perusteita: turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta, ihmisarvoista kohtelua, oikeutta koulutukseen ja oikeutta edes osittain päättää itseään koskevista asioista. Erittäin ajankohtainen on muiden muassa afganistanilaisen valokuvaajan Farzana Wahidyn kuvasarja, joka kuvaa naisten ristiriitaista asemaa maassaan. Hän näyttää naisia sortavien perinteiden julmuuden, mutta haluaa kertoa myös muutoksen mahdollisuudesta, uuden sukupolven toiveista ja uudenlaisesta naiskuvasta. Naisena Wahidy on päässyt lähelle kohteitaan, mutta naisten ongelmien kuvaaminen oli myös kuvaajalle itselleen turvallisuusriski. Meeri Koutaniemi jatkaa naisten ympärileikkausta käsittelevää laajaa kuvajournalistista hanketta, joka kertoo pyrkimyksistä murtaa sukupolvien takaa periytyvä väkivaltainen traditio. Uuteen kuvasarjaan hän on kuvannut muun muassa nuoria kenialaistyttöjä, jotka haluavat katkaista väkivaltaisen ympärileikkausperinteen. David Magnussonin isiä ja tyttäriä esittävässä Purity-muotokuvasarjassa tuodaan puolestaan esille, miten tyttöjen seksuaalisuuden kontrolloiminen politisoituu Amerikassa. Magnusson on kuvannut Yhdysvalloissa purity ball -tanssiaisissa, jotka juhlistavat isän ja tyttären tekemää siveyslupausta: tyttäret lupaavat elää puhdasta elämää Jumalan edessä ja pysyä neitsyinä avioliittoon asti, isät puolestaan lupaavat tukea tyttäriään heidän lupauksessaan. Tatiana Vinogradova puolestaan esittää, miten seksuaalinen suuntautuminen on jopa perheiden sisäinen ihmisoikeuskysymys Venäjällä. Vinogradovan synkkäsävyinen muotokuvasarja kertoo seksuaalivähemmistöjen epävarmasta tulevaisuudesta maassa, jossa kuvatut ovat joutuneet sekä yhteiskunnan että perheidensä hylkäämiksi. Sara Hornigin työt leipäjonoista ja Tuomas Linnan kuvat huostaan otettujen lasten takavarikoidusta esineistöstä havahduttavat ajattelemaan köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien periytymistä. Hornigin valokuvasarja näyttää pelkistetysti, että Suomessa leipäjonoissa nykyään seisova ryhmä on hyvin kirjava. On perheenäitejä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, vanhuksia ja työssäkäyviä. Alex Masi on kuvannut teollisuusonnettomuuden järkyttäviä seurauksia. Intiassa, Bhopalissa 30 vuotta sitten sattuneen myrkkykaasuvuodon saastuttamalla alueella syntyy edelleen vammautuneita lapsia, mutta vuodon aiheuttanut yhtiö on vetäytynyt vastuusta. Kysymme itseltämme, katsommeko mieluummin ongelmia, jotka ovat kaukana? Kuinka lähellä jotakin on oltava kuvatakseen asioita sisältäpäin? Onko valokuvaajalla oikeus kuvata vierasta kulttuuria oman kulttuuritaustansa ja arvomaailmansa läpi? Osaammeko yleensäkään katsoa maailmaa omien arvojemme ylitse? Jos pohjoiskarjalainen nuori kuvaa helsinkiläistä vanhusta, kuvaako hän kulttuuria sisältä vai ulkoapäin? On ymmärrettävää pitää poliittisina valokuvia epäkohdista, katastrofeista tai ongelmista. Silti toisinaan myös tutun ja tavallisen kuvaaminen on mitä poliittisinta. Osoittelematon kuvasto voi näyttää muutoksen mahdollisuuden. Poliittisen valokuvan festivaali kutsuu yleisön mukaan keskustelemaan ja vaikuttamaan kuvilla. Näyttelyiden lisäksi ohjelmassa on tapaamisia ja toimintaa. Ota haaste vastaan ja osallistu! ANNA-KAISA RASTENBERGER JA SANNI SEPPO Helsingissä Kuvat Farzana Wahidy Afganistanin tilanteesta kertovan kappaleen lähteenä käytetty YK-liiton sivuja: dev.ykliitto.fi/afganistan Farzana Wahidy mukana Kolmanteen polveen -näyttelyn avajaisviikolla. Katso keskusteluohjelma takakannesta! FARZANA WAHIDY on afganistanilainen valokuvaaja, joka syntyi Kandaharissa ja muutti kuuden vuoden iässä Kabuliin. Talebanin noustua valtaan 1996 Afganistanin naisten koulutus kiellettiin, mutta teini-ikäinen Wahidy jatkoi maan alla koulunkäyntiä 300 muun tytön kanssa. Kolmetoistavuotiaana Wahidy pahoinpideltiin kadulla, koska hän ei käyttänyt burkhaa. Vuonna 2004 Farzana Wahidysta tuli ensimmäinen afganistanilainen naispuolinen valokuvajournalisti, joka työskenteli kansainväliselle kuvatoimistolle Agence-France Presselle (AFP). Farzana Wahidy kuvaa naisten arkea Afganistanissa Afganistan on yksi maailman patriarkaalisimmista yhteiskunnista. Naisen asema islaminuskoisessa maassa on erittäin heikko, mutta sanotaan, että aseman heikkous on sidoksissa enemmän maan heimokulttuurin kunnialakiin, pastunwaliin, ja pitkittyneeseen konfliktiin kuin suoranaisesti islamiin. Afganistanissa naisiin kohdistuva syrjintä ei keskity mielivaltaisesti vain yhdelle osa-alueelle, vaan epätasa-arvo on sisäänrakennettu kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin. Esimerkiksi pataanimiehet mieltävät kiinteän omaisuuden ohella omaisuudekseen myös vaimonsa sekä kaikki suvun naispuoliset jäsenet. Naisten häveliäisyyden hallinta on miehelle kunniakysymys. Laajalle levinnyt ongelma on naisiin kohdistunut väkivalta, jonka muotoja ovat muun muassa pakkoavioliitot, kotiväkivalta, kunniamurhat, kidnappaukset, sukupuolinen häirintä ja raiskaukset. Wahidy on valokuvannut afgaaninaisia erilaisissa arkisissa elämäntilanteissa: Aihe on minulle tärkeä, koska olen itse nainen, Wahidy huomauttaa. Sukupuoli myös mahdollistaa pääsyn naisyhteisöjen sisälle ja osaksi naisten arkielämää. Haluan näyttää laajemman kuvan afgaaninaisten elämästä, en ainoastaan sitä, että meillä on ongelmia, Wahidy kertoo, eikä se tarkoita, etteikö meillä olisi paljon ongelmia. Haluan silti näyttää tavallista elämää. Kuvissa on naisia, joilla ei ole valtaa omaan elämäänsä ja joiden elämä kertoo epätasa-arvosta. Mutta Wahidyn kuvissa esiintyvät myös ne naiset, jotka valinnoillaan taistelevat perinteitä vastaan ja naisten tasa-arvon puolesta. Perinteitä murretaan ja asiat muuttuvat parempaan suuntaan, mutta tämä ei tapahdu ilman ristiriitoja tai konflikteja, kuten Wahidy hyvin tietää. Farzana Wahidyn valokuvia ovat julkaisseet mm. Sunday Times, ABC-TV, Le Monde 2, Gent magazine, CanWest News, Canadian Geographic, Polka Magazine, Le-temps magazine, New Statement, Guardian, Deutsche-Welle, Save the Children. Wahidy kuuluu myös hiljattain perustettuun afganistanilaisten valokuvaajien yhteisöön Afgan Photography Networkiin, joka haluaa näyttää Afganistania afganistanilaisten valokuvaajien kuvaamana. 2 3

3 Teksti: Tiina Rauhala 9-vuotias poika, Varsinais-Suomi, 2014, teoksesta Huoli 13-vuotias tyttö, Varsinais-Suomi, 2014, teoksesta Huoli 17-vuotias poika, Pohjois-Savo, 2014, teoksesta Huoli TUOMAS LINNAN Kolmanteen polveen -näyttelyssä esillä oleva Huoli-valokuvasarja käsittelee suomalaista lastensuojelua. Linna toteuttaa valokuvasarjan yhteistyössä suomalaisten arviointi -ja vastaanottoyksiköiden kanssa. Miksi 14-vuotias tyttö kantaa käsilaukussaan pistoolia? Tuomas Linnan Huoli-teoksessa esineet puhuvat lastensuojelun arjesta Suomessa on lasta, jotka varttuvat oman kotinsa ulkopuolella. Sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on ollut vuosikausia kasvussa. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut myös vuodesta 2005 lähtien. Vuonna 2013 sijoitettiin kiireellisesti lasta. Kiireellinen sijoitus on aina vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen. Siksi asiasta säädetään lastensuojelulaissa tarkoin. Sijoitusten määrä on yli kaksinkertaistunut sen jälkeen, kun uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuonna Tuomas Linnan Huoli-teos tarkastelee suomalaista lastensuojelua, erityisesti kiireellisesti sijoitettuja lapsia ja nuoria. Linna haluaa nostaa esiin kysymyksiä ja keskustelua suomalaisesta lastensuojelusta, lastenkasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Linna toivoo teoksensa synnyttävän pohdintoja ihmisten elinolojen muutoksista, jotka näkyvät suoraan lasten hyvinvoinnin erojen kasvuna. On arvioitu, että jopa puolet kiireellisistä sijoituksista johtuu vanhempien mielenterveyteen, päihteisiin ja väkivaltaan liittyvistä ongelmista. Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyssä nähdään osa Linnan työn alla olevasta Huoli-teoksesta. Linna on dokumentoinut esineitä, joita lapsilta on takavarikoitu heidän ollessa arviointi- ja vastaanottoyksiköissä. Takavarikoidut esineet ovat sellaisia, joiden on koettu voivan aiheuttaa haittaa lapsen kehitykselle, terveydelle tai turvallisuudelle. Esineet kertovat lakonisesti lasten arjesta. Esineet ovat neutraalimpia kuin kuvat ihmisistä. Ne esittävät kysymyksiä. Ja jokainen takavarikoitu esine kertoo tarinaa. Siihen Linna haluaa meidän ajattelumme kohdistuvan. Miksi esine on koettu lapsen kehitykselle vaaralliseksi? Millainen lapsi on tämän esineen takana? Miksi 14-vuotias tyttö kantaa käsilaukussaan pistoolia? Teossarjan nimi viittaa myös Huolen vyöhykkeet -työvälineeseen. Huolen vyöhykkeet -malli on kehitetty lasten, nuorten, ja perheiden kanssa työskentelevien työvälineeksi. Sen avulla työntekijä jäsentää lapsen ja hänen perheensä tilanteesta kokemaansa huolta, omien auttamismahdollisuuksiensa riittävyyttä sekä lisävoimavarojen tarvetta. Jäsentelymallia ei saa käyttää kenenkään luokittelun tai rekisteröinnin välineenä. Huoli-teos esittää kaysymyksiä suomalaisesta lastensuojelusta tarjoamatta kuitenkaan vastauksia. Haluan näyttää ja tuoda kuvin esille asioita, jotka koen itselleni merkityksellisiksi tai jotka vaikuttavat minuun. Jos itselleni merkitykselliset asiat herättävät keskustelua myös muissa, olen saavuttanut jotakin. Linna toteuttaa Huoli -teoksen yhteistyössä suomalaisten arviointi- ja vastaanottoyksiköiden kanssa. AJATUS juuri kuvan kautta heräävästä empatiasta kaukaista kärsivää kohtaan on vanha. Kuvan on toivottu kurovan umpeen moraalista välimatkaa kaukaisen katsojan ja kuvan kohteena olevan kärsijän välillä jo valistusajalta lähtien. Lissabonin 1755 maanjäristyksen kuvallinen kohtaaminen kädestä käteen kierrelleiden painokuvien kautta on usein nimetty vedenjakajana heräämisessä ajatukseen yhteisestä ihmiskunnasta ja ihmisyyden suojelun tarpeesta. Orjuuden vastaisessa taistelussa toisten kärsimyksestä kertovien kuvien on nähty olleen keskeisellä sijalla. Ylevänä oletuksena oli, että jos ihmiset tietäisivät ja näköaistillaan todistaisivat he toimisivat. Myöhemmin valokuvan keksimisen ajateltiin vallankumouksellistavan suhtautumisemme kaukaiseen kärsimykseen, ja ehkä hieman paradoksaalisesti kauhujen näkemisen ajateltiin tekevän maailmasta paremman paikan. Holokausti-kuvien on väitetty vaikuttaneen universaalien ihmisoikeuksien ja ihmisyyden suojelun institutionalisoitumiseen. Vietnamin sodan aikana televisioitujen kuvien on väitetty kääntäneen lännen kansalaisten mielikuvat sodan vastaisiksi ja jopa vaikuttaneet sodan loppumiseen luvulla reaaliaikaisen kriisikuvaston globaali levittäminen loi ajatuksen CNN-efektistä eli siitä, että nopeasti leviävät kuvat, jotka herättävät kansalaisten tyrmistyksen, pakottavat myös vallanpitäjät toimiin kauhujen estämiseksi. Uusien kuvan tuottamisen ja välittämisen tapojen edistyessä on ajateltu, että mahdollisuus kauhun kuvien laajempaan ja suorempaan näkemiseen voi rakentaa maailmasta humaanimman paikan. Tänä päivänä kriisialueiden amatöörikuvaajien ottamat sosiaalisen median sota- ja kriisikuvat on nähty uutena keinona kärsivän ihmisen ja kuvan katsojan välimatkan kaventamisessa. Mutta muuttavatko kuvan välittämisen uudet keinot tapaamme kohdata toisten hätää? SYYRIAN KRIISIKUVAT JA VALLAN AGENDA Valokuvan poliittinen voima Nykyisin tiedämme meitä ympäröivän maailman kärsimyksestä enemmän kuin koskaan ennen. Kuvin välitetty tieto maailman epäkohdista vyöryy päällemme avatessamme sanomalehden, nettiselaimen tai television. Viime aikoina onkin herätelty toivoa siitä, että sosiaalisen median mahdollistaessa kriisialueiden todellisuuden seuraamisen reaaliajassa kohtaisimme kaukaisen kärsimyksen uudella tavalla ja reagoisimme siihen niin yksilöinä kuin ihmiskuntanakin voimakkaammin. Mutta onko kuvilla todella voimaa muuttaa suhtautumisemme toisten hätään? Sosiaalisen median kuvien ansiosta Syyrian sota on välittynyt näkyvillemme vahvemmin kuin mikään aiempi sota Elokuun 21. päivänä Syyrian Damaskoksessa tapahtui myrkkykaasuisku, joka vaati tuhansia siviili- ja lapsiuhreja. Valtava määrä nopeasti levinneitä raakoja kuvia todisti silmittömästä massamurhasta. Alun perin sosiaaliseen mediaan ladatut kuvat järkyttivät laajasti välittyessään näkyvillemme länsimedian uutistuotannon kierrättäminä. Pian kuvat nousivat kuumimmaksi puheenaiheeksi myös lännen kansainvälispoliittisissa lausunnoissa, ja niiden karmealla näkymällä perusteltiin suunniteltua lännen humanitaarista sotilaallista iskua Syyrian hallintoa vastaan. Amatöörikuvat nähtiin juridisina todisteina tapahtumista, ja lännen johtajat argumentoivat kuvien näyttävän niin kauheaa kärsimystä, että pelkkä puhe ei tällä kertaa riittäisi. Vahvat poliittiset puheet kuvien todistamasta tarpeesta puuttua tilanteeseen sotilaallisesti vaihtuivat kuitenkin pian diplomaattiseen ratkaisuun. Vaikka usko kuvien positiiviseen voimaan tuntuu olleen kautta historian yleinen, kuvien poliittista voimaa käsittelevässä tutkimuksessa on pessimistisemmin todennettu, että ajatusta kuvien voimasta on usein liioiteltu. Kärsimyksen kuvien käyttö poliittisten intressien mukaisten toimien legitimoimisessa on yleistä. Mutta, aivan kuten kävi Syyria-kuvien suhteenkin, historiallisesti kuvien ei ole nähty painostavan päätöksentekijöitä raskaisiin poliittisiin toimiin, jolleivät taloudelliset ja geopoliittiset intressit ole kuvien kertoman kanssa samassa linjassa. Politiikan ylätasolla kuvilla on valtaa vain, jos ne sopivat vallan agendalle. Toisaalta kohtaamme kärsimyksen kuvat vielä sosiaalisen median aikanakin useimmiten kulttuurisesti ja maantieteellisesti jakautuneen ja ideologisesti värittyneen, vallitsevia käsityksiä tukevan valtamedian kautta. Valtamedia useimmiten kehystää kuvat ajan henkeen ja valtapolitiikkaan sopivalla tavalla, eivätkä ne näin ollen useinkaan kykene radikaalisti muuttamaan käsityksiämme ympäröivästä maailmasta. Politiikan ylätasolla kuvilla on valtaa vain, jos ne sopivat vallan agendalle. LÄHIYMPÄRISTÖN TORJUTTU KÄRSIMYS Kärsimys ei kuitenkaan aina tapahdu tuhansien kilometrien päässä, eikä sen helpottaminen vaadi kansainvälisiä voimatoimia. Usein kohtaamme myös meitä maantieteellisesti lähellä olevan kärsimyksen kuvien kautta. Parjattujen politiikan ylätason toimijoiden tavoin suhtaudumme yksilöinäkin kärsimyksen näkemiseen melko torjuvasti. Näyttääkin siltä, että kärsimyksen kohtaamisessa tekninen kehitys ja uudet kuvan välittämisen tavat eivät ole keskeisiä, vaan sama sivuuttamisen ilmiö laajenee kansainväliseltä ja valtiolliselta tasolta paikalliselle ja yksilötasolle. Esimerkiksi eläinoikeusaktivistien kuvat tuotantoeläintiloilta paljastavat eläinten ahdingon oman yhteiskuntamme elintarviketuotannossa. Aktivistien tarkoituksena on havahduttaa katsojat lähiympäristöömme piilotettuun väkivaltaan ja herättää kansalaiset näkemään tuotantotavan kestämättömyys ja omat kulutustottumuksensa. Nämä kuvat puhkaisevat aika ajoin julkisuuden ja aiheuttavat kiivasta kansalaiskeskustelua ajankohtaisohjelmissa. Eläintuoteteollisuus puolustautuu vakuuttaen korkeaa eettisyyttään, ja tuottajat käyvät vastaiskuun esittelemällä kauniita kuvia syötäväksi kasvatettujen eläinten todellisuudesta. Eläinten hyväksikäytön sallivassa lakiympäristössä syytteet nostetaankin usein kärsimyksen paljastanutta kuvaajaa vastaan vallitsevaa järjestystä uhkaavana toimijana. Hetken kuluttua suuren yleisön mielenkiinto aiheeseen kuitenkin jälleen hiipuu, lihan syöminen on taas helppoa, ja laillistettu massakärsimyksen tuotanto jatkuu keskuudessamme kuten ennenkin. Käännämme katseemme pois. Kun hyväntekeväisyysjärjestö ripusti kadunvarsimainoksiinsa kuvia yöpuvuissaan harhailevista eksyneistä dementikoista herättääkseen keskustelua vanhustenhoidon tilasta Suomessa, yleisö kauhistui. Kauhistus ei johtunut vanhustenhoidon kurjasta tilasta, vaan siitä, että lavastetut kuvat vanhusten hädästä olivat liian ikäviä katsoa, häiritseviä. Usein torjummekin liian ikävän asian tai käännämme katseemme toisaalle, pidämme huolen omista asioistamme. Kun torjumme rauhaamme häiritsevän kuvan tai jopa närkästymme siitä, emme joudu ajattelemaan avutonta vanhusta keskuudessamme tai yhteiskuntamme sietämättömiä epäkohtia, joiden edessä tunnemme itsemme avuttomiksi. Niin on helpompaa. TORJUNNASTA EMPATIAAN Ongelmana toisen kärsimyksen kuvaan reagoimisessa tuntuukin olevan laskelmoivan politiikan ohella lähinnä ihmisluonto itse: vaikka me nykyään oikeastaan voisimme nähdä kaiken, haluammeko me nähdä? Ja tämän lisäksi, haluammeko me tehdä mitään kohtaamallemme. Onko toistven kärsimyksen paljastamiseen ja empaattisen suhteen luomiseen tähtäävällä valokuvalla voimaa? Stanley Cohen pohtii tätä kärsimyksen ja hirmutekojen torjumisen ilmiötä kirjassaan States of Denial (2001). Cohenin mukaan on tyypillistä ja jopa luonnollista, että vaikka tiedämme toisten kärsimyksestä, usein häivytämme kauhun mielestämme ja toimimme niin kuin emme tietäisi sen olemassaolosta. Tämä pätee niin valtiollisella kuin yksilötasollakin. Häiritsevän, uhkaavan tai totutusta poikkeavan tiedon kohtaaminen avoimesti voi olla liian vaikeaa, jolloin tieto väistetään ja siirretään pois mielestä. Vaikuttaakin siltä, että mikään kuvien määrä tai niiden uusi kohtaamisen tapa ei voi itsessään herättää puuttuvaa kiinnostusta toisen kärsimykseen. Kuten Susan Sontag on todennut kirjassaan Regarding the Pain of Others (2003), kuva ei voi luoda moraalista asetelmaa eikä muuttaa suhtautumistamme maailmaan. Hän jatkaa, että vaikka kuva itsessään ei riitä, se voi kuitenkin vahvistaa jo olemassa olevaa empaattista näkemystä. Vaikka taipumus katseen kääntämiseen on vahva ja pysyvä osa ihmisluontoa, niin ovat myös tarve ja halu auttaa hädänalaisia. Aika ajoin katsojat heräävätkin kuvan edessä, tulevat tietoisiksi, ja joskus jopa toimivat. Näin ollen poliittisesta väkivallasta kertovalla kuvalla on joskus voimaa haastaa vallitsevia käsityksiä, murtaa välinpitämättömyyttä, vahvistaa ihmisluonnossa syvällä olevaa solidaarisuutta kärsivää kohtaan, herättää uinuva empatiamme ja saada meidät vaatimaan parempaa maailmaa. Tämän vuoksi muiden kärsimyksestä kertovia kuvia täytyy näyttää, katsoa ja tehdä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta löytyy tilastoja lastensuojelun tilanteesta sekä tietoa tekstissä mainitusta Huoli-työkalusta. NOORA KOTILAINEN KIRJOITTAJA TOIMII ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN GLOBAALIN TURVALLISUUDEN TUTKIMUSOHJELMAN TUTKIJANA JA VIIMEISTELEE HELSINGIN YLIOPISTON POLIITTISEN HISTORIAN OPPIAINEESEEN VÄITÖSKIRJAA KÄRSIMYKSEN KUVIEN ASEMASTA LÄNTISESSÄ MAAILMANPOLITIIKASSA. 4

4 Teksti: Sanni Seppo Valokuva ihmisoikeuksien ja politiikan välissä Sateenkaaren sameita sävyjä Monessa suomalaisessa aamiaispöydässä katsottiin viime vuoden tammikuisena sunnuntaiaamuna valokuvia kahden Keniassa asuvan tytön ympärileikkauksesta. Helsingin Sanomat julkaisi valokuvaaja Meeri Koutaniemen kuvareportaasin väkivaltaisesta rituaalista, jossa maasai-heimoon kuuluvien tyttöjen ulkoiset sukupuolielimet poistettiin partakoneen terällä. Valokuvat olivat mustavalkoisia, tytöt olivat tunnistettavia. Artikkeli oli otsikoitu: Huomenna hänet silvotaan. KUVAREPORTAASIN VASTAANOTTO Suomessa oli ristiriitainen. Se herätti järkytystä ja syvää myötätuntoa, mutta sen myös kritisoitiin loukkaavan afrikkalaisten tyttöjen yksilönsuojaa. Äärimmillään reportaasia käytettiin rasistisesti todisteena länsimaisen kulttuurin ylemmyydestä afrikkalaiseen nähden. Valokuvaajan toimintaa sekä kiitettiin että arvosteltiin. Suuri osa kritiikistä käsitteli valkoisen länsimaisen valokuvaajan oikeutta kuvata afrikkalaiseen kulttuuriin ja naisen seksuaalisuuteen liittyvää rituaalia. Kuvareportaasia seuranneessa keskustelussa Helsingin Sanomien silloinen päätoimittaja Riikka Venäläinen kirjoitti, että sukupuolielinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, josta ihmisillä on oikeus tietää. Päätoimittajan mukaan juttu oli poikinut lukuisia yhteydenottoja lukijoilta, jotka halusivat auttaa ja muun muassa tehdä rahalahjoituksia ympärileikkauksien vastaista työtä tekeville järjestöille. Ympärileikkausreportaasi ja sen aiheuttama keskustelu on yksi esimerkki siitä, miten monimutkainen suhde valokuvilla on ihmisyyteen ja politiikkaan. Valokuvat ovat vahva väline ihmisten oikeuksista puhuttaessa, mutta julmuuksien kuvaaminen ja myötätunnon herättäminen valokuvilla on monimutkainen yhtälö. Kyseisen valokuvasarjan esittäminen tuotti tietoa lasten epäinhimillisestä kohtelusta sekä sai aikaan vieraaseen kulttuuriin kuuluvan tradition arvostelua. Se esitti afrikkalaiset kärsijöinä ja antoi länsimaalaisille mahdollisuuden ottaa auttajan rooli. Se teki ihmisistä uhreja ja hyväntekijöitä. Se antoi ihmisen kasvot julman tradition uhreille, mutta samalla jätti kuvatut tytöt äänettömiksi keskustelussa. HUMANISTISEN VALOKUVAUKSEN TAUSTAA Kärsimyksen valokuvia maailmanpolitiikan välineenä mediassa tutkinut Noora Kotilainen kirjoittaa Rauhan Puolesta lehdessä (6/2014), että valokuvilla on niiden lanseerauksesta lähtien nähty rooli ihmisyyden edistäjänä. Toisen maailmansodan juutalaisvainoista ja keskitysleireistä levinneet valokuvat on liitetty ajatukseen universaaleista ihmisoikeuksista ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen syntyyn. Miltei ikonisiksi valokuviksi muodostuneiden Vietnamin sodan kuvien kerrotaan johtaneen sodanvastaisen ilmapiirin syntymiseen Amerikassa 1960-luvun lopulla. Myös humanitaariset järjestöt ovat koko historiansa ajan käyttäneet tiedonvälityksessä ja varainhankinnassa valokuvia kärsimyksestä. Itse asiassa ihmisten kärsimyksen ja maailman epäoikeudenmukaisuuden kuvaaminen liittyi jo aikaan ennen valokuvaa. Esimerkiksi valistusaikana uskottiin, että jos ihmiset voisivat nähdä kuvina sotien aiheuttamat inhimilliset kärsimykset, he haluaisivat lopettaa sodat. Ajatus ihmisten kärsimystä esittävien kuvien suhteesta ihmisen kykyyn kokea empatiaa on siis elänyt useita satoja vuosia. Valokuvan ja ihmisyyden suhteeseen viittaa myös valokuvatutkija Elina Heikka käsitellessään kirjassa Valokuvataiteen ydin humanistiseksi valokuvaukseksi kutsuttua perinnettä, jonka tunnetuimpia nimiä ovat ranskalaiset Robert Doisneau ja Henri Cartier-Bresson. Humanistisella valokuvauksella oli tärkeä rooli toisen maailmansodan traumojen käsittelyssä Euroopassa. Sodan traumoista ehkä raskaimmaksi koettiin se, että nk. sivistyneissä kansakunnissa aivan tavalliset ihmiset kääntyivät toisiaan vastaan ja toimivat epäinhimillisten hirviöiden tavoin. Heikka kirjoittaa, että koska sota-aikana tavallinen ihminen oli pettänyt ja muuttunut Valokuvat ovat vahva väline ihmisten oikeuksista puhuttaessa, mutta julmuuksien kuvaaminen ja myötätunnon herättäminen valokuvilla on monimutkainen yhtälö. hirviöksi, sodanjälkeisen valokuvauksen tehtävä oli palauttaa ihmisen halu hyvään ja inhimilliseen. Valokuvat esittivät elämän Euroopassa edelleen täynnä arkisia ja yleisinhimillisiä tunteita: välittämistä ja rakkautta, iloa ja surua, huolta ja toivoa. Toisen maailmasodan jälkeen globaaleiksi muuttuneiden ihmisoikeuspyrkimysten näkökulmasta tietynlaisena kulminaationa voi pitää kiertävää valokuvanäyttelyä The Family of Man, jonka New Yorkin Modernin taiteen museo MoMa kokosi vuonna Näyttely oli esillä Helsingissä Näyttelyn kuraattori Edward Steichen halusi esittää ihmiskunnan yhtenäisyyttä ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Näyttelyssä oli esillä 508 kuvaa 273 valokuvaajalta 68 maasta. Steichen halusi tuoda visuaalisesti esiin ihmisen elämän universaaliuden ja valokuvan sen dokumentoijana. Sekä humanistisen hyvään pyrkivän valokuvauksen, että Steichenin yhtenäiseen maailmaan pyrkivä The Family of Man näyttely sai osakseen samanlaista kritiikkiä, jota valokuvaajat yhä edelleen kohtaavat ja jota on syytä pohtia. Roland Barthes kirjoitti 1956, että vaikka näyttely edusti näennäisesti kuvaa monimuotoisesta ihmiskunnasta, se samalla väärin alleviivasi kaikkien ihmisten yhtäläisyyttä. Länsimainen elämänmuoto asettui oikean ja hyvän elämän normiksi, jolloin länsimaiden ulkopuoliset elämänmuodot saivat valikoiduissa valokuvissa oudon jalon villin roolin. IHMISOIKEUDET JAKAUTUNEESSA MAAILMASSA Oikeustieteilijä Costas Douzinas on kirjassaan Human Rights and Empire: The Political Philosophy of Cosmopolitanism nostanut esiin epäoikeudenmukaisuuden. Yhtäältä ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja meitä koskevat samat oikeudet riippumatta kulttuurisesta, maantieteellisestä tai sosioekonomisesta taustasta. Toisaalta, jos ihmisoikeudet todella olisivat jotain universaalisti itsestään selvää ja helposti ymmärrettävää, miksi ihmiskunta on tilanteessa, jossa niitä täytyy valvoa ja suojella? Douzinas toteaa, että maailma ei suinkaan ole yhtä, eivätkä ihmiset yhdenvertaisia, vaan maailma on äärimmäisen jakautunut. Siten myöskään epäoikeudenmukaisuutta kuvaavissa valokuvissa eivät näy pelkästään uhrit, vaan ne asettuvat esittämään laajemmin länsimaisen hyvinvoinnin ja muun maailman globaalia epätasa-arvoa. Paradoksaalisesti uhrien ja auttajien osat synnyttävät toisensa, riippumatta siitä ovatko ongelmat kaukana, vai omassa yhteiskunnassamme. Myös kuvat voivat käsittää ihmisten ja yhteiskuntien väliset suhteet väärin ja välittää eteenpäin erehdyksiä. Kuvilla ei voisi vaikuttaa, jollei niillä ei voisi myös valehdella ja erehtyä. Poliittisten valokuvien yhteiskunnallisuus on kysymysten herättämistä, pohtimaan pakottamista, ihmisyyden tunnistamista sekä kehittyvissä maissa, omassa yhteiskunnassa että länsimaisissa konservatiivisuuden pesäkkeissä, jotka valveutunut pohjoismaalainen usein ensisijaisesti torjuisi. Pyrittäessä kuvien avulla kohti parempaa maailmaa, on oltava valmis neuvottelemaan siitä, mikä on hyvää ja millainen on hyvä elämä. ANNA-KAISA RASTENBERGER Kuvat ja kuvatekstit Tatiana Vinogradovan sarjasta Melakolisia aikoja. Olen vanhempieni ainoa poika. Jos kertoisin heille, että olen homo, en saisi siitä itse mitään, mutta he olisivat todella järkyttyneitä. Koko heidän elämänsä tarkoitus bang! olisi hetkessä pilalla. En ole ollut yhteydessä äitiini noin kolmeen vuoteen. Syy on hänen homofobiansa. Hän sanoi, että sellaiset kuin minä pitäisi tappaa, heittää polttouuniin tai kastroida. Se horjutti kaikkea sitä, mitä tiesin äidistä ja mitä tunsin häntä kohtaan. On kummallista, että minut on kasvattanut tuollainen ihminen. Miten hän on ylipäänsä voinut synnyttää minut? TATIANA VINOGRADOVA on kotoisin Cherepovetsista Venäjätä. Hän opiskeli journalismia Pietarin valtionyliopistossa ja valokuvausta mm. Foto- Departamentissa Pietarissa. Muotokuvasarja Melankolisia aikoja kertoo seksuaalivähemmistöjen elämästä Venäjällä. Se on kertomus yksinäisyydestä ja epävarmasta tulevaisuudesta maassa, jossa seksuaalivähemmistöt on ajettu maan alle. Sitaatit ovat Vinogradovan sähköpostihaastattelusta. Kuvatekstit ja haastattelun on kääntänyt Anton Nikkilä. Äidin reaktio oli: Tuo on tuollaista murrosiän oireilua, se menee ohi. Et vain ole vielä tavannut ketään mukavaa tyttöä. Huvittavinta on se, että olin tuolloin 26-vuotias. Venäjällä suvaitsemattomuus seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2013 tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan venäläisistä 74% oli sitä mieltä, että homoutta ei tulisi hyväksyä yhteiskunnassa. 16% heistä kannatti homoseksuaalien eristämistä yhteiskunnasta, 22 % kannatti hoitoon pakottamista ja 5% homoseksuaalien likvidoimista. Kesäkuussa 2013 Venäjällä hyväksyttiin homopropaganda-laki, jonka mukaan homoseksuaalisuutta ei saa propagoida eli käytännössä käsitellä hyväksyvästi alaikäisiä koskevissa yhteyksissä. Laki kieltää gay pride -tapahtumien järjestämisen, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen tai homo- ja heterosuhteiden tasavertaisuudesta puhumisen. Tilanne on ajanut LGBT-yhteisöt maan alle ja varjoon. Venäjällä vain 1% seksuaalivähemmistöön kuuluvista uskaltaa elää avoimesti. Tatiana Vinogradova kertoo kuvistaan: Työni sävy on tumma ja melankolinen. Visuaalinen konsepti heijastaa todellisuutta; Venäjällä homous ei ole sateenkaaren värittämää elämää. Maassamme sateenkaaren sävyt ovat hyvin sameat. Vinogradova kertoo, että vaikeinta sarjan teossa oli kuvattavien etsiminen. Moni kieltäytyi, mikä ei ole yllättävää. Yleensä minulle sanottiin jotain sellaista kuin ymmärrämme kyllä tämän projektin tärkeyden, mutta emme ole valmiita tulemaan kaapista ulos. Olen kiitollinen niille miehille, jotka osallistuivat kertomuksen tekemiseen ja uskalsivat näyttää kasvonsa. Vinogradova pääsi lähelle kuvattavia olemalla paitsi aidosti kiinnostunut, myös mahdollisimman rehellinen ja avoin. Yleensä ihmiset aistivat erinomaisesti, kun joku on vilpitön, ja reagoivat vastavuoroisesti. Tärkein salaisuus on aika. Mitä enemmän viettää aikaa kuvattavan kanssa, sitä suuremmat mahdollisuudet on saada aikaan hyvä muotokuva. Melankolisia aikoja ei ole päässyt laajaan levitykseen Venäjällä. Sarjan kuvia on julkaistu paljon innokkaammin ulkomailla. Venäjällä sarja on ollut esillä vain Pietarin QueerFestissä ja riippumattomalla colta.ru-kulttuurisivustolla. En tiedä voisinko näyttää kuviani Venäjällä. Laki homoseksualismin propagoinnista on liian epämääräinen, jotta voisi tietää varmasti, mikä on sallittua ja mikä ei. Mutta kyse ei ole vain laista, vaan myös järjestäjien halusta panna näytteille projekteja, joiden teemana ovat sukupuolija seksuaalivähemmistöt. Isojen näyttelyiden ja tapahtumien järjestäjät Venäjällä tuskin ryhtyvät moiseen, sillä he pelkäävät seuraamuksia. Merkityksellisintä Vinogradovalle on ollut saada myönteistä palautetta kuvattavilta. Hänelle oli tärkeää näyttää heidät arvokkaassa ja inhimillisessä valossa, ja heille oli tärkeää tulla kuulluiksi. Halusin ottaa runollisia, intiimejä muotokuvia ilmentääkseni henkilöiden sisäistä kauneutta. Tunnustakaamme hetken ajan toistemme kauneus sen sijaan, että hyökkäisimme erilaisuuksiamme vastaan. Yksi teos ei kykene muuttamaan vuosikymmenten aikana muotoutunutta kielteistä suhtautumista homouteen, mutta se ei tarkoita, etteikö tällaisia projekteja pitäisi tehdä. Jos yksikin katsoja muuttaa suhtautumistaan parempaan suuntaan, se on jo paljon. 7

5 Teksti: Tiina Rauhala Teksti: Heikki Pölönen Sara Hornig kuvaa leipäjonojen kantamuksia Kuvajournalismin ja valokuvataiteen välimaastossa työskentelevä DAVID MAGNUSSON kuvasi Purity-sarjaa varten nuoria tyttöjä ja heidän isiään purity ball -juhlan yhteydessä Yhdysvaltojen Louisianassa, Coloradossa ja Arizonassa. Juhlassa tyttäret antavat siveyslupauksen ja isät lupaavat tukea ja suojella heitä lupauksen pitämiseksi. Sitaatit David Magnussonin haastattelusta Huffington post-lehden haastattelusta: /06/11/ Kuvat David Magnussonin sarjasta Purity. Miranda & Jody Heckert, Yuma, Arizona Jamie & David Clampitt, Shreveport, Louisiana Kenelle kuvat ovat totta? Nuori tyttö nojaa miehen rintaa vasten valkoisessa juhla-asussaan. Tunnelma on harras ja juhlava mutta samalla perin outo. Kuva on kuin sadusta, mutta keitä ovat roolihenkilöt? Ruotsalainen valokuvaaja David Magnusson on kuvannut sarjassaan Purity muotokuvia tyttäristä ja isistä, jotka ovat antaneet toisilleen siveyslupauksen. Magnusson haastatteli myös lupauksen antaneita isiä ja tyttäriä. Siveyslupaus on kristinuskon vastalause amerikkalaiselle nykykulttuurille. Tyttäret ja isät antavat siveyslupauksen toisilleen purity ball -seremoniassa. Siveyslupauksen antaneet tyttäret lupaavat pysyä neitsyinä siihen asti kunnes menevät naimisiin. Isät lupaavat suojella tyttäriensä mielen, kehon ja hengen puhtautta sekä toimia heille hyvinä roolimalleina. Magnussonille selvisi, että usein tytär oli ehdottanut seremoniaan osallistumista. Seremonia on hyvin tunteellinen ja muistuttaa sisällöltään hääjuhlaa. Äidit eivät osallistu lupauksen tekemiseen, mutta osallistuvat aktiivisesti seremonian järjestämiseen. RUOTSALAISKUVAAJAN MATKA VIERAISIIN UNELMIIN Magnusson kiinnostui siveyslupauksesta ja seremoniasta, jossa lupaus annetaan, koska koko ilmiö herätti hänessä vahvoja negatiivisia tunteita. Siveyslupausta ja siihen johtavaa seremoniaa on arvosteltu paljon tyttöjen vapauden rajoittamisesta. Ilmiö oli ruotsalaiskuvaajalle täysin vieras. Magnusson halusi haastaa omat ennakkoluulonsa ja esittää ilmiöstä visuaalisia kysymyksiä. Tavoitteena oli kuvallinen lopputulos, joka ei esitä valmiita vastauksia tai päätelmiä. Hän halusi päästä lähemmäs ihmisiä, joiden toimintaa kohtaan hänellä oli ennakkoluuloja ennen kuin hän oli tavannut heistä yhtäkään. Olisiko mahdollista ymmärtää ihmisiä, jotka elävät erilaisessa kulttuurisessa kontekstissa ja hahmottavat maailmaa eri tavoin? Vaikka kaikki muotokuvat on otettu samalla metodilla, Magnusson korostaa, että kuvat kertoivat kaikki yksilöllisiä tarinoita isän ja tyttären suhteesta, uskosta ja unelmista. Kuvien keskiöön kuvaaja on asettanut isän ja tyttären, ei ilmiötä. Toisissa kuvissa isä ja tytär tuntuvat läheisemmiltä, toisissa kuvissa vierekkäin seisominen tuntuu muodolliselta ja jäykältä. Magnusson sanookin, ettei kuvaaja voi ohjata ihmissuhteita. Oli puhuttelevaa kuulla, miten monenlaisia vaikuttimia heidän päätöksillään oli. Monien päätökset perustuivat lujaan uskoon, mutta samalla he ovat kaikki yksilöitä, joilla oli omat taustansa, tunteensa ja toiveensa tulevasta elämästä KUIN TAIVAASSA MUTTA KENEN? Magnusson on kuvannut muotokuvat aina samaan aikaan ennen auringonlaskua. Kuvien taustaksi on valittu isän ja tyttären kotiseutu Louisianassa, Coloradossa sekä Arizonassa; maisemat, joissa purity ball seremonioita järjestetään. Kuvien erityinen valo ja ilmeettömät kasvot hallitsevat kuvien tunnelmaa. Kontrasti maisemien ja juhliin pukeutuneiden kuvattavien välillä on räikeä. Magnusson halusi kunnioittaa kuvattavien rohkeutta ja luottamusta asettua kuviin ja toivoi, että he voisivat olla ylpeitä muotokuvistaan. Kuvat ovat kuin taivas - niille, jotka siihen uskovat. Samalla ne ovat ehkä keinotekoisia, lavastettuja tai häiritseviä niille, jotka eivät jaa kuvattujen uskoa ja arvomaailmaa. Magnussonin kuvien voima piileekin juuri tässä. Kuvia katsoessaan katsoja joutuu kohtaamaan omat ennakkoluulonsa, uskomuksensa ja arvonsa. ERI MAAILMOJEN IHMISET KUVIEN LUKIJOINA Magnusson tarkastelee, miten kuvien viesti ja tulkinta ovat aina henkilökohtaisia ja muuttuvia katsojasta riippuen. Ja millainen voima kuvilla on saada meidät miettimään omien arvojemme ja tulkintojemme alkuperää. Kuvat saattavat pöyristyttää ja vihastuttaa katsojaa. Magnusson kehottaa silti katsomaan ihmistä ilmiön takana ja ymmärtämään, että me kaikki olemme oman kulttuurimme kasvattamia. Siveyslupauksen tehneet isät ja tyttäret toimivat parhaimmalla oppimallaan tavalla.isät haluavat suojella tyttäriään niin hyvin kuin osaavat ja tyttäret yrittävät elää niin kuin ovat kulttuurissaan oikeaksi oppineet. Oli järkyttävää tajuta, että meitä ei erottanut mikään muu kuin se, miten kasvuympäristömme kulttuuri oli vaikuttanut meihin, ja arvot, jotka se oli meihin siirtänyt, Magnusson pohtii. Magnusson on kuvannut kohteitaan suoraan ja kunnioittaen samalla jättäen kaiken tulkinnan ja ilmiön arvottamisen avoimeksi katsojalle. Kuvan visuaalisuus on niin vahva, että se synnyttää väkisinkin ajatuksia ja tunteita. Kuvaaja ei tuomitse ihmisiä, vaan yrittää ymmärtää heitä erilaisten arvojen kantajina. Lopulta kuvat jättävät valinnan katsojalle. Siveyslupauksesta jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Ajattelen myös, ettei minun mielipiteeni ole tässä projektissa se olennaisin. On paljon kiinnostavampaa ja palkitsevampaa yrittää ymmärtää jotakin sellaista, joka on minulle katsojana vierasta ja on tärkeää muistaa, että pyrkimys ymmärtää ei tarkoita samaa kuin samaa mieltä oleminen. Valokuvaaja ja sosionomi SARA HORNIGIN valokuvasarja Jokapäiväiset leipämme muistuttaa, että tuhannet ihmiset Suomessa eivät tulisi toimeen ilman ruoka-apua. Tilapäiseksi tarkoitetusta avustusmuodosta ja leipäjonoista on tullut arkipäivää jopa suomalaiselle. Leipäjonot syntyivät luvulla tilapäiseksi keinoksi auttaa varattomia. Ne tulivat kuitenkin jäädäkseen. Sara Hornig haluaa valokuvillaan muistuttaa, että Suomessa asuu tuhansia ihmisiä, jotka eivät tulisi toimeen ilman ruoka-apua. Leipäjonot ovat tuttu uutisaihe kaikille suomalaisille. Tuttuja ovat myös niistä otetut kuvat, joissa ihmiset seisovat apaattisen näköisinä jonossa räntäsateessa. Valokuvaaja ja sosionomi Sara Hornig halusi tuoda leipäjonoihin uutta näkökulmaa. Jokapäiväiset leipämme valokuvasarjaan hän kuvasi jonottajien ruokakasseja. Halusin näyttää, että jokainen leipäjonoissa käyvä on yksilö. Itse yllätyin siitä, että leipäjonossa käy työttömien lisäksi myös lapsiperheitä, opiskelijoita ja vanhuksia. Kävijöiden joukko on entistä kirjavampi ja apua tarvitsevien määrä kasvaa, Hornig kertoo. Viime vuoden lopussa julkaistu ruoka-apututkimus tukee Hornigin havaintoa. Tutkimuksen mukaan leipäjonot ovat välttämättömiä jo miltei suomalaiselle. Liki puolella heistä jää rahaa pakollisten menojen jälkeen alle sata euroa kuukaudessa. Tilapäiseksi tarkoitetusta avustusmuodosta on tullut pysyvä osa tuhansien ihmisten arkea. Tähän arkeen Hornig halusi kuvasarjallaan pureutua. Ennen kuvauksien aloittamista hän kävi tutustumassa leipäjonon toimintaan ja ihmisiin sekä auttamassa järjestelyissä. Hän halusi rakentaa luottamuksellisen suhteen leipäjonon työntekijöihin. Oli tärkeää, että työntekijät tietävät, kuka ja millä asialla hän on. Vasta sen jälkeen Hornig alkoi kuvata. Silti se oli haastavaa varsinkin alussa. Levitin julisteita projektistani jonon varrelle, juttelin ihmisille ja yritin saada heitä osallistumaan. Minun piti vakuuttaa ihmiset muutamassa sekunnissa ideastani, sillä jono meni koko ajan eteenpäin. Lisäksi monet olivat kylmissään ja halusivat monen tunnin jonotuksen jälkeen kotiin lämpimään. Osa kuitenkin lähti mielellään mukaan, Hornig kertoo. Hornig ei halua valokuvillaan osoitella ketään eikä tuputtaa mitään tiettyä näkökulmaa. Hän toivoo kuitenkin voivansa vaikuttaa sekä valokuvalla että tekemällään sosiaalialan työllä. Valokuvaaminen tarjoaa vastapainoa käytännönläheiselle sosiaalialan työlle, jossa työntekijät ovat osana organisaatiota. Valokuvaaminen on henkilökohtaisempaa. Voin tarttua niihin aiheisiin, jotka minua kiinnostavat, juuri sillä tavalla kuin haluan. Valokuvan eteen pysähdytään, ja jokainen voi kokea sen omalla tavallaan. Parhaimmillaan valokuva on visuaalinen kokemus ja sanoma samoissa raameissa, Hornig kertoo. Kuvat Sara Hornigin sarjasta Jokapäiväiset leipämme

6 Teksti: Anna-Kaisa Rastenberger Teksti: Anna-Kaisa Rastenberger Valokuvilla naisten onnellisemman seksuaalisuuden puolesta Haluan ymmärtää naisen seksuaalisuutta ja luoda valokuvan ja tutkimuksen kautta yhtymälinjoja naisen seksuaalisuuden kontrolloimisen ja naisen yhteiskunnallisen aseman välille. Tavoitteenani on tuoda mahdollisimman monipuolinen kirjo tietoa ympärileikkauksen lähtökohdista sekä tarinoita naisten selviytymisestä ja oikeuksiensa puolesta taistelemisesta. Jos tyttöä ei ympärileikattu omassa yhteisössään, viimeistään sosiaalinen paine pakotti hänet silvottavaksi. Ympärileikkaamatonta vaimoa haukuttiin ja syrjittiin. Hänellä ei ollut lupaa tehdä kotitöitä eikä koskea maissiin tai karjaan. Kadun että tekemäni työ mahdollisti ympärileikkauksia, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Beatrice Chelimo, 59 vuotta, entinen ympärileikkaukseen valmistelija Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta. Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa. Perheessämme on kahdeksan lasta, joista seitsemän tyttöä. Kolme isosiskoani on ympärileikattu ja naimisissa. He eivät ole onnellisia. Minä ja 14-vuotias pikkusiskoni Beatrice tulimme turvakotiin vuosi sitten, koska siskojemme kohtalo odotti meitä. Tulimme ensimmäisen kerran jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin täällä ei ollut tilaa. Pastori meni kyläämme puhumaan isämme kanssa, minkä ansiosta pääsimme takaisin kouluun ja keskustelut leikkauksesta ja avioliitoista keskeytyivät joksikin aikaa. Kuulimme ympärileikkauksen haitoista pyhäkoulussa. Se yllätti meidät. Luulimme, että se on hyvä asia: emme olleet tavanneet tyttöä, jota ei olisi leikattu. Gladys Dapash, 15 vuotta Elizabeth Nkere on 20-vuotias maasainainen ja FGM-aktivisti Narokin alueella Lounais-Keniassa. Elizabeth alkoi käydä pyhäkoulua viisivuotiaana ja tuli uskoon seitsemänvuotiaana. Elizabeth karkasi ympärileikkausta ja pakkoavioliittoa 9-vuotiaana kylästään. 11 vuodessa hänestä on kuoriutunut karismaattinen johtaja, jota nuoret tytöt seuraavat. Minä pidän huolen siitä, että tytöt, jotka seuraavat minua, eivät joudu leikattavaksi eivätkä varhain naimisiin. Teen työtä sen eteen, että maasai-tytöt saavat käydä koulunsa loppuun. Kuvajournalisti MEERI KOUTANIEMI työskentelee naisten ympärileikkausteeman parissa. Kuvajournalistinen kirjahanke koostuu kymmenien naisten ja miesten haastatteluista ja ympärileikkausta vastustavan aktivistityön dokumentoimisesta yli kymmenessä maassa. Kolmanteen polveen -näyttelyssä esillä olevat kuvat nähdään PVF:n näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Ana Maryksi kutsutun naisen nopeat ja taitavat kädet tunnettiin Pohjois-Ugandan kylissä. Hän oli arvostettu ympärileikkaaja, joka harjoitti ammattiaan vuosikymmenien ajan. Ammatti kulki perintönä Ana Maryn tyttärelle Gracelle, joka jatkoi äitinsä ammattia 32-vuotiaana 1980-luvulla. Gracella oli kaksi apulaista, Beatrice ja Siada, joiden tehtävä oli valmistaa nuoret tytöt sukupuolielinten silpomiseen. Kahdenkymmenen vuoden aikana Grace arvioi leikanneensa yli kahdeksantuhannen tytön sukupuolielimet. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa on noin 130 miljoonaa ympärileikattua tyttöä ja naista. Naisen ympärileikkaus tarkoittaa naisen ulkoisten sukuelimien poistamista joko osittain tai kokonaan. Äärimmäisessä muodossa myös vagina ommellaan umpeen pientä virtsaa ja kuukautisverta varten jätettyä aukkoa lukuun ottamatta. Hääyönä aviomies leikkaa vaginan auki. Tyttöjen ympärileikkauksen tarkoituksena on kontrolloida naisen seksuaalisuutta ja pyrkiä estämään seksuaalinen nautinto, joka voisi yllyttää avioitunutta naista irtosuhteisiin. Ympärileikkaus aiheuttaa kipua, shokkitiloja, verenvuotoa, tulehduksia ja jopa kuolemia. Pitkäaikaisia haittoja voivat olla toistuvat tulehdukset, kivuliaat yhdynnät, vaaralliset synnytykset ja lapsettomuus. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kuvasi ympärileikkaajat Ana Maryn, Gracen, tämän tyttäret ja tyttärentyttäret Pohjois-Ugandassa joulukuussa Koutaniemi on työskennellyt yli kahden vuoden ajan naisten ympärileikkausteeman parissa. Kuvajournalistinen kirjahanke koostuu kymmenien naisten ja miesten haastatteluista ja ympärileikkausta vastustavan aktivistityön dokumentoimisesta yli kymmenessä maassa. Uganda on esimerkki Afrikan maasta, joka on onnistunut merkittävästi vähentämään naisten ympärileikkauksia. Vuonna 2010 Ugandan presidentti kielsi tyttöjen sukupuolielinten silpomisen ja salli jo aikaisemmin kansalaisjärjestöjen levittää tietoa koko maassa, erityisesti syrjäisimmissä kyläyhteisöissä, joissa ympärileikkauksiin liittyvät uskomukset ja rituaalit ovat tiukimmin juurtuneet. Valistustyön ansiosta yhä harvempi tyttö ympärileikataan, eikä Gracekaan harjoita enää aiempaa ammattiaan. Hän säästi myös omat lapsensa silpomiselta. Keskustelimme tammikuussa 2015 Meeri Koutaniemen kanssa hänen valokuviensa ääressä länsimaisen valokuvaajan oikeudesta kuvata ja esittää aihetta, joka käsittelee monia tabuja ja kulttuurien välisiä konflikteja. Ympärileikkaus on aihe, joka paitsi liittyy kipuun ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, myös käsittelee lapsen seksuaalisuutta, mustan naisen seksuaalisuutta sekä sellaista ulkoeurooppalaista kulttuuriperintöä, joka loukkaa länsimaisia käsityksiä ihmisoikeuksista. Koutaniemen aiemmat ympärileikkausteemaan liittyvät valokuvat ovat herättäneet keskustelua ympäri maailmaa. Valokuvat ovat vahva väline, jolla voi kertoa ihmisten elämästä ja oikeuksista. Olet aiemmin kuvannut ympärileikkauksen väkivaltaista rituaalia, joka herätti keskustelua paitsi oikeudestasi kuvata tapahtuma, myös valokuvien vaikutuksista. Kärsimyksen, ja erityisesti sukupuolielimiin liittyvän väkivallan kuvien näkemisen vaikutukset ihmisten mieleen ovat monimutkaisia: ne lisäävät tietoa ja saavat aikaan empatiaa ja järkytystä, mutta saattavat herättää myös voyeristisia tunteita. Miksi valokuvaat ympärileikkausteemaa? Valitsin päätyökseni teeman, joka on sekä maailmanlaajuisesti että henkilökohtaisesti minulle tärkeä. Aiheena ympärileikkaus koskettaa kaikkia, joilla on nainen lähipiirissään: vaimo, tyttöystävä, oma tytär tai sisko. Itse asiassa se koskettaa ihan kaikkia, koska kaikilla meillä on äiti. Tehtyäni ensimmäisen kirjani Oasis Meksikossa, ymmärsin pitkäaikaisten projektien merkityksen itselleni valokuvaajana. Tyttöjen ympärileikkaus aiheena on vaatinut vuosien perehtymisen aiheeseen, taustatutkimusta ja perinpohjaisen omistautumisen työn tekemiseen kentällä. Minulla on tiiviit yhteydet paikallisiin toimijoihin jokaisessa kohdemaassa ja teemme kauaskantoista yhteistyötä heidän kanssaan. Tarve projektin tekemiseen lähtee halustani ymmärtää naisen seksuaalisuutta, ja luoda valokuvan ja tutkimuksen kautta yhtymälinjoja naisen seksuaalisuuden kontrolloimisen ja naisen yhteiskunnallisen aseman välille. Tavoitteenani on tuoda mahdollisimman monipuolinen kirjo tietoa ympärileikkauksen lähtökohdista ja tarinoita naisten selviytymisestä ja oikeuksiensa puolesta taistelemisesta. Miksi haluat vaikuttaa juuri valokuvalla? Miten valokuvilla vaikuttaminen eroaa muusta aktivismista? Haluan vaikuttaa valokuvalla ihmisen kykyyn hahmottaa omaa itseään ja toista ihmistä. Yhä enemmän minua kiinnostaa tutkia ihmisen suhtautumista tavallisiin ja yhtälailla tabuina pidettäviin asioihin, kuten seksuaalisuuteensa ja henkilökohtaiseen vastuuseen ihmisarvoisen elämän suojelemisessa. Haluan tuoda jokapäiväisiä tarinoita kertomaan kulttuurista, joko omasta, eriävästä tai yhteisestä inhimillisyydestä. Valokuvilla vaikuttaminen voi olla hyvin hienotunteista ja sanatonta, samalla kun aktivismiin yleensä liitetään suora toiminnallisuus ja ajetun asian tavoitteellisuus. Valokuva-aktivismi on aktivoimista ajattelemiseen, katsojan innostamista kiinnostumaan yhteiskunnallisista tai henkilökohtaisista aiheista. Se ei tähtää yhteen tiettyyn tulkintaan tai toimintaan, vaan jättää enemmän oivalluksen vapautta katsojalle, ja enemmänkin herättää kysymyksiä kuin pyrkii vastaamaan niihin. Valokuvan tulee olla elämää: löytämistä, luopumista, rinnastamista, eksymistä, vaeltamista omassa mielikuvituksessa, ennakkoluuloissa ja uuden tiedon omaksumisessa. Olemme tottuneet näkemään Afrikan valokuvissa köyhänä ja kärsivänä. Siitä huolimatta, että myös uudet valokuvasi käsittelevät väkivaltaista aihetta, niissä on iloa ja hymyä. Kehittyvien maiden kuvasto on korruptoitunut valitettavasti toistamaan itseään, mutta aika on myös kypsä sen kuvaston haastamiseen. Kuvani näyttelyssä ovat todisteita koulutuksen voimasta ja yhteisöjen kyvystä taistella yhdessä. Olen seurannut kenialaisen Elizabethin Nkeren elämää yli kahden vuoden ajan. Elizabethin isä myi Elizabethin 9-vuotiaana 65-vuotiaan miehen vaimoksi. Vastineeksi Elizabethin perheelle oli luvattu eläimiä ja sokeria. Naimisiinmeno merkitsi ympärileikkausta, mutta edeltävänä yönä Elizabeth pakeni kylästä. Hän harhaili savannilla kolme päivää ilman ruokaa tai vettä ennen kuin törmäsi naiseen, joka vei hänet turvaan tyttöjen suojakotiin. Nykyään Elizabeth kiertää kirkoissa, kouluissa ja kylissä kertomassa naisten ympärileikkaukseen liittyvistä vaaroista ja väkivallasta. Keniassa on myös turvakoteja, joihin ympärileikkausta paenneet tytöt voivat tulla. Monet kuvaamistani tytöistä haluavat työskennellä aktivisteina ja suojella seuraavaa tyttösukupolvea sukupuolielinten silpomiselta. Elizabeth opettaa tyttöjä, jotta heistä voi tulla vaikuttajia omissa yhteisöissään. Pakonsa jälkeen Elizabeth ei voinut palata kotiinsa, sillä hän oli häpäissyt isänsä kunnian ja isä halusi tappaa hänet. 20-vuotiaana Elizabeth vihdoin tapasi isänsä, joka pyysi häneltä anteeksi 11 vuoden vihan ja hiljaisuuden jälkeen. Vaikka kuvausprojektisi ovat hyvin kontekstisidonnaisia ja kiinteästi osa tietyn paikan tai alueen olosuhteita, kuvaat usein potretteja ja ihmisiä katsekontaktissa irrallaan ympäristöstä. Asetat valokuvien katsojat katsekontaktiin kuvattavien kanssa. On erotettava valokuvan aikaan ja paikkaan sidottu konteksti siitä ihmisyyden tasosta, jota kuvattava elää ja edustaa omalla läsnäolollaan; elämällään. Vaikka hyvinvointivaltiossa ja rauhan aikaa elävä suomalaisen ei voi samaistua syyrialaisen äidin kokemaan sotaan, hän voi tunnistaa itsestään yhteiset yleismaailmalliset ominaisuudet kuten vanhemmuuden, tarpeen ja oikeuden rauhaan, ravintoon ja kotiin. Valokuville on niiden syntyajoista alkaen annettu rooli ihmisyyden edistäjänä. On todettu että valokuvat ihmisistä vaikuttavat ihmisiin. Siksi ne ovat keskeisessä roolissa myös humanitaaristen järjestöjen tiedonvälityksessä ja varainhankinnassa. Mitkä ovat valokuvia, jotka ovat vaikuttaneet sinuun? Valokuva-aktivismi on aktivoimista ajattelemiseen, katsojan innostamista kiinnostumaan yhteiskunnallisista tai henkilökohtaisista aiheista. Haluaisin mainita kolme. Ensimmäinen on W. Eugene Smithin kuvaama valokuva Tomoko Uemura in Her Bath vuodelta Valokuva esittää äitiä kylvettämässä elohopeamyrkytyksen vammauttamaa tytärtään Minamatan kaupungissa, Japanissa. Se on ihmisen kivun ja huolenpidon kauneimpia näkemiäni kuvauksia. Samalla kuva oli poliittisen valokuvan läpimurtoja. Valokuvaajan omistautuneisuus ja oikeudemukaisuus teki minuun suunnattoman vaikutuksen. Toinen minuun vaikuttanut kuvajournalistinen tarina on vuonna 1948 Life magazinessa julkaistu W. Eugene Smithin kuvaessee Country doctor, joka kertoo kiertävän maalaislääkärin työstä. Kuvaesseessä tiivistyy elämä; kutsumus työhön, jossa ihminen kohtaa ja auttaa vilpittömästi toista ihmistä. Se on todella kuin pitkä yksityiskohtainen tarina, joka herää eloon kuvien väliin jäävän narraation jännitteellä. Nämä valokuvat vaikuttivat päätökseeni tulla kuvajournalistiksi. Kolmanneksi haluan mainita isäni diakuvat luonnosta ja äitini kuvat meistä lapsista. Isä kuvasi luontodioja koko lapsuuteni. Opin jo pienenä, että valokuvan salaisuutta ja sen sisältämää elämää ja kauneutta tulee arvostaa. Hiljennyimme koko perheen kesken isän diakuvien ääreen moneksi tunniksi ja katsoimme dioja valkokankaalta kukkien terälehdistä tai vihreänruskeista kauas siintävistä tuntureista. Äitini tekemät valokuva-albumit ovat puolestaan korvaamattomia siltoja muistoihin

7 Teksti: Svetlana Bachevanova, Outi Korhonen Sanni Seppo Metsän harhakuva ON KAKSI SUOMALAISTA METSÄÄ. Toinen on villi ja erämainen suomalaisen sielun kuva. Se kertoo meille, mitä olemme ja mistä tulemme, siinä kuvastuvat sitkeytemme ja alkuvoimaisuutemme. Ja toinen metsä on suunnaton raaka-ainevarasto, joka on loputtomasti hyödynnettävissä. Metsä, joka tuo meille vaurauden. Metsä on Suomen tuki. Vielä 1800-luvulla tämä oli konkreettinen kahtiajako. Kansallisromantikot löysivät erämetsät ja ymmärsivät niiden ainutlaatuisuuden identiteettimme symbolina, kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin voiman lähteenä. Sahateollisuus löysi erämetsät ja ymmärsi niiden mittaamattoman taloudellisen arvon. Noita kahta metsää ei voinut silloinkaan yhdistää. Gallen-Kallela nimitti metsänhakkuita raakalaisnäytelmiksi. Metsäinen identiteetti on juurtunut suomalaisiin jo vanhan luonnonuskontomme kautta. Metsäsuhteessamme on aina ollut jotakin erityistä. Kun puhutaan metsistämme, puhutaan myös meistä; kansallisomaisuudestamme ja identiteetistämme. Metsäkuvasto on aina ollut osa suomalaista hegemonista diskurssia: sen tunnusten alaisuudessa valta on pyrkinyt esittämään itsensä koko kansan mielenilmaisujen edustajana, totesivat Eero Julkunen ja Altti Kuusamo 1987 tutkimuksessaan Kansallis/omaisuus. Metsän mielikuvat isänmaallisissa lauluissa ja metsämainoksissa. Metsäkuvat esiintyivät pankkien ja vakuutuslaitosten mainoksissa luomassa mielikuvaa vauraudesta ja taloudellisesta hyödystä. Kansallisten arvojen ideaalimetsä kuvataan vaakasuorasta näkökulmasta runkojen välitse kohti horisonttia, raaka-ainemetsä tyvestä kohti latvaa. Kansallisomaisuudestamme vastaavat liikelaitokset ymmärtävät yhä metsäkuvien symbolisen arvon. Vaikka metsästä puhutaan pääasiassa taloudellisena hyödykkeenä, metsä esiintyy yhtiöiden kuvastossa sellaisena, josta hyötyä ei ole vielä otettu irti. Kuvat eivät näytä metsää, joka on muutettu rahaksi. Se luo illuusion ikuisesti olemassa olevasta metsästä, turvasta ja hallinnasta. Kun teet sopimusta metsän uudistuksesta, nettisivulla vihertävät pörhöiset taimet pussukoissaan. Metsätön aukko ilmestyy vain kun mainostetaan myrskytuhovakuutusta. Luontokuvia tehdään ihmisille, jotka rakastavat luontoa. Kuvien mukana voi päästä hetkeksi hienoon metsään, kokea luonnon suuruutta ja kauneutta. Valokuvissa voi päästä lähelle eläimiä, joita tavallinen kulkija ei retkillään onnistu näkemään. Upeiden metsäkuvien katselu tuo kenties suuremman nautinnon, kuin meneminen arkiseen lähiluontoon, jossa valon ja sommittelun kliimaksi ei koskaan esiinny yhtä täydellisenä. Poliittisin valokuvakirja, jonka olen pitkään aikaan nähnyt on ammattitaidolla tehty, kaunis luontokuvakirja Kuusamo sydämellä. Kuusamossa on ainutlaatuisia suojeltuja luonnontilaisia metsiä. Valtaosa Kuusamosta on kuitenkin avohakkuuta ja taimikkoa. Edelleen paikkakunnalla käydään sydämetöntä kiistaa siitä, tulisiko suojelua purkaa ja ovatko vanhat metsät valtion varojen haaskausta. Kirjasta on jätetty pois kaikki tuo karu todellisuus, se piirtää kauniin kuvan sadun ihmemaasta, villistä ja alkuvoimaisesta. Juuri sellaisen, minkä me matkailijat haluammekin nähdä ja mihin haluamme uskoa. Sitä sielumme kaipaa. Yksipuolinen kiiltokuvasto pitää yllä harhakuvaa siitä, millainen suomalainen metsä tänään on. Samankaltaiset todellisuuden rajaukset ja toisto muodostuvat totuudeksi. Se, mikä säännöllisesti rajataan kuvista pois, lakkaa olemasta ajatuksissamme. Kun meidät ympäröi metsäinen kuvasto, jää se kuvaksi metsistämme. Valtaosalla suomalaisista on surullisia muistoja jonkin merkityksellisen metsän hakkaamisesta. Valokuvien voimalla voi luulla, että oma kokemus on poikkeus. Poliittinen kuvaaja olisi 70-luvun määritelmän mukaan tiedostava ja kantaaottava. Mutta kenties tämän päivän poliittisin kuva on tiedostamaton ja kantaaottamaton. Edelleen on kaksi suomalaista metsää: toinen valokuvissa ja mielikuvissa, toinen todellisuudessa. SANNI SEPPO ALEX MASI on valokuvannut sarjansa Bhopal Second Disaster vuosina Bhobalissa, jossa tapahtui vuonna 1984 tuhoisa teollisuusonnettomuus. Saastunut vesi uhkaa alueella ihmistä. Kuvat kertovat siitä, miten katastrofi edelleen vaikuttaa alueen ympäristöön ja ihmisiin. Svetlana Bachevanovan haastattelu on julkaistu Fotoevidence.com sivuston Fotowitnessessarjassa maaliskuussa Toimittanut ja kääntänyt Outi Korhonen. Alex Masin kirjaa Bhopal Second Disaster on myynnissä Valokuvataiteen museossa Poliittisen valokuvan festivaalin aikana. Alex Masi kuvaa Bhopalin kaasukatastrofin seurauksia kolmanteen polveen Vuonna 1984 tapahtui kaikkien aikojen pahin teollisuusonnettomuus, kun yhdysvaltalaisen Union Carbiden hyönteismyrkkytehtaalta purkautui Bhopalin kaupungissa Intiassa myrkyllistä kaasua. Puoli miljoonaa ihmistä altistui kaasulle ja eri arvioiden mukaan tuhatta ihmistä kuoli sen seurauksiin. Onnettomuuden tapahtuessa yhtiön turvajärjestelyt oli laiminlyöty. Amerikkalainen Dow Chemical osti Union Carbiden vuonna 2001 huikealla 11,6 miljardin dollarin kauppahinnalla. Yhtiö on kieltäytynyt ottamasta vastuuta Bhopalin tilanteesta. Italialainen Alex Masi on valokuvannut vuosina Bhobalissa, jossa perheet edelleen elävät tapahtuman varjossa. Union Carbiden (nykyään DOW Chemical) myrkyllistä jätettä haudattiin ympäri aluetta ja se saastutti alueen maanalaiset vesivarannot. Saastunut vesi uhkaa alueella ihmistä. Vaikutukset näkyvät mm. myrkylle altistuneiden lapsissa, joista monet kärsivät vakavista vammoista ja neurologisista häiriöistä. Alex Masi on dokumentoinut kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneen katastrofin aiheuttamia laajamittaisia vaikutuksia, jotka yhä nykyään ja tulevaisuudessa vaikuttavat alueen ympäristöön ja ihmisiin. Alex Masin sarja Bhopal Second Disaster, Bhopalin toinen katastrofi, viittaa tapahtuman jälkiseuraamuksiin, saastuneeseen pohjaveteen, synnynnäisiin epämuodostumiin ja myrkyllisen veden nauttimisesta seuranneisiin sairauksiin, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Svetlana Bachevanova haastatteli Alex Masia maaliskuussa 2012, kun Masi oli saanut PhotoEvidence Book Award palkinnon kirjastaan Bhopal Second Disaster. Mitä muistat ensimmäisestä vierailusta Bhopaliin, Intiaan? Kun aloin dokumentoida saastuneen pohjaveden seurauksia Bhopalissa, olin jo kohdannut vastaavanlaisia ongelmia muissa Intian teollisuuskaupungeissa. Ajattelin olevani hyvin valmistautunut, mutta Bhopalin uhrien suuri määrä ja lasten ja heidän perheidensä kohtaamat vaikeudet, köyhyys ja eristyneisyys vaikuttivat minuun erityisellä tavalla. Halusin ymmärtää tuota kokemusta ja antaa siihen liittyvän tunteen vaikuttaa päätöksiini, kun oli löydettävä ilmaisuja, joilla voisin kertoa tarinan visuaalisesti. Siellä missä on epätoivoa, on myös toivoa ja ilon hetkiä. Siksi kuvissani Bhopalista on myös iloisia, värikkäitä kuvia, joissa juhlitaan elämää. Miten Bhopalin kylän asukkaat reagoivat läsnäoloosi? Union Carbiden (nykyään DOW Chemicalin) tehdaskompleksia ympäröivien kylien asukkaat ovat kohdanneet paljon valokuvaajia, toimittajia ja dokumentaristeja tapahtuman jälkeen. Tarinahan alkoi jo melkein 30 vuotta sitten sattuneesta katastrofista. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan, että liikuin alueilla kuvaamassa. Suurin osa asukkaista tuntee nykyisin hyvin saastuneen veden vaarat, ja he tekevät kaikkensa välttääkseen veden käyttämistä. He ymmärsivät myös hyvin, miksi olin siellä kuvaamassa katastrofin vakavasti vammauttamia lapsia ja heidän perheitään. Kaksi paikallista järjestelijää, Ravi ja Neelam, molemmat Bhopalista, olivat minulle korvaamaton apu. Heidän erinomainen tietonsa alueesta ja sen asukkaista mahdollistivat valokuvaukseni ja tutkimukseni. Uskotko valokuvaan sosiaalisen muutoksen välineenä? Uskon että dokumenttivalokuva on voimakas väline, joka haastaa katsojat henkilökohtaisella tasolla, mutta myös laajemmin. Kuvat voivat edistää intohimoisten ja sitoutuneiden ihmisten suoraa toimintaa ja vaikuttaa myös organisaatioiden ja päättäjien toimintaan. Dokumenttivalokuvan kautta voimme kokea läheisemmiksi hyvinkin kaukana olevat ihmiset, jotka kohtaavat vakavia ongelmia. Tämä on polku hitaaseen mutta varmaan muutokseen ihmisten maailmankuvassa ja käytöksessä. Valokuvalla on ihmisten tietoisuuden herättämisessä ja herkistämisessä rooli, johon mikään muu väline ei toistaiseksi ole yltänyt. Kuvat Alex Masin sarjasta Bhopal Second Disaster 13

8 Koonnut: Outi Korhonen Teksti: Oskari Onninen Taide yhteiskunnassa väkevämpi kuin mykorritsasieni? Voiko taiteella vaikuttaa? Millainen on taiteilijan tehtävä ja vastuu yhteiskunnassa tänään? Mitkä asiat tekevät taiteesta erityisen välineen maailmankuvan muokkaajana? Poliittisen valokuvan festivaali järjesti toukokuussa 2014 keskustelun, jossa joukko eri tavoin kantaaottavia taiteen ja kulttuurin tekijöitä keskusteli näkemyksistään taiteen yhteiskunnallisuudesta. Mukana oli kirjailijoita, teatteri- ja elokuvaohjaajia, kuvataiteilijoita, valokuvaajia, muusikoita, taidekriitikoita ja toimittajia. Moninaisia näkökulmia hankkeen keskeisiin kysymyksiin avannut keskustelu toimi lähtölaukauksena Poliittisen valokuvan festivaalille. Harmaata on kaikkialla MINÄ KAVAHDAN SITÄ, jos joku yrittää oikeamielisyyden puuskassaan julistaa minulle, mitä ajatella. Sillä yleensä, joku on mielestään niin oikeassa, että liputtaa sitä banderollit ojossa, hän on unohtanut, että on vain harmaata. Ei mustaa, eikä valkoista. Vain harmaata. Siksi turhaudun, kun vasemmistopoliitikko loukkaantuu ja syyttää pahuudesta sitä yhtä prosenttia. Ja silloin, kun Suomi on niin yrittäjävihamielinen ja Virossa kaikki on niin hyvin. Ja silloin, kun kuulen sanan pahoinvointivaltio, vaikka meillä, jos jollain menee isossa kuvassa hyvin. Turhaudun, vaikka kuinka olisin samaa mieltä mustavalkoistajan kanssa, tuntuu usein kuin koko mielipide olisi tahriintunut. Enkä halua olla yksi heistä, jotka eivät näe harmaata. Harmaassa on kuitenkin aina totuus. Sitaatit on poimittu Bokvillan huvilassa järjestetyn kolmituntisen keskustelun nauhoitteesta keskittyen taiteen yhteiskunnallisuutta kommentoivaan sisältöön. Kommenttien järjestystä on muutettu. Keskustelun puheenjohtajana toimi Sanni Seppo. SUSANNA KUPARINEN teatteriohjaaja ja journalisti RISTO ISOMÄKI kirjailija, ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisti RITVA KOVALAINEN valokuvataiteilija ISMO ALANKO muusikko LAURI MAIJALA teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija KARRI PALEFACE MIETTINEN muusikko SUSANNA HELKE dokumentaarisen elokuvan ohjaaja LAURA GUSTAFSSON kirjailija MINNA L. HENRIKSSON kuvataiteilija OTSO KANTOKORPI kriitikko LAURA RUOHONEN näytelmäkirjailija ja ohjaaja Keväällä pääsin seuraamaan, kuinka puutaloon Helsingin Arabiassa kokoontui ikäpolven verran suomalaistaiteilijoita. Isomäet, alangot, kupariset ja gustafssonit. Plusmiinus nelikymppisten taide-eliitti ja kulttuurielämä. Viinilasien äärellä he puhuivat itsestään, siitä mitä tekevät ja vielä vähän lisää itsestään. Kehän keskelle oli heitetty termimöhkö: poliittinen ja yhteiskunnallinen taide ja taiteella vaikuttaminen. Että mitä ihmettä sekin sitten tarkoittaa. Ja mielipiteitä oli tietenkin muutama enemmän kuin puhujia. Ismo Alanko kielsi tekevänsä poliittista musiikkia, sillä hänestä laulut vaikuttavat tunnekokemuksen kautta, eivät älyllisesti tiedottaen. KOM-teatterin taiteellinen johtaja, ohjaaja Lauri Maijala korosti, että hyvä taide on aina yhteiskunnallista ja kumpuaa siitä, että sen tekijät ovat rehellisiä itselleen ja taiteelleen. Kirjailija Risto Isomäki kuvasi, kuinka ihmismieli on kuin puu, jonka juureen mielipide asettuu kuin mykoritsasieni. Ensimmäinen sieni valtaa puun, ja puolustaa sitä muita sieniä vastaan. Samalla tavalla me juurrumme ensimmäiseen oppimaamme mielipiteeseen, emmekä millään tahtoisi taipua. Silloin hän puhui juuri mustavalkoistajista, joille vastakkainen mielipide on liikaa. Siihen he reagoivat työntämällä päänsä pensaaseen kuin siilit. Keskustella he tietysti haluaisivat, koska keskustelu on aina tärkeää, mutta ei niin tärkeää, että kukaan jaksaisi jättää poteronsa. Mieleeni palaa usein Naomi Kleinin tuoreen This Changes Everything -kirjan vaatimus. Jos Klein ei nyt suoraan tyrmää, niin ainakin hän suhtautuu hyvin skeptisesti yksittäisen ihmisen valtaan ilmastonmuutoksen pysäyttäjänä. Mitä biojätteistä, jos teollisuus, talous ja politiikka eivät muutu. Risto Isomäki taas kertoo pyrkivänsä venyttämään sitä rajaa, jonka toisella puolella hän kuulostaisi propagandistiselta. Niissä sanoissa on viisaus, sillä oikean mielipiteen huutaminen ehkä luo me-henkeä, mutta samaan aikaan se työntää toisen puolen vielä kauemmaksi. Vasemmistolaiset kieltäytyvät kuuntelemasta vastapuolen mielipiteitä, koska ne lausutaan mattiapusten ja muiden vääräoppisten suilla. Ja päinvastoin. Molempien osapuolten toki kannattaisi. Siksi poliittisin ja tehokkain on usein sitä, jonka poliittisuutta ei huomaa. Harva pitää vaikka koko kansan yrittäjäräppäreitä poliittisena taiteena, vaikka juuri he ovat saaneet viestinsä läpi kriittisimmälle massalle, keskiluokalle. Mustavalkoistajien taakse jää se massa, jonka ideologia on sokaissut. Se on usein pienempi kuin he, jotka uskovat harmaaseen. Siksi kannattaisikin keskittää fokus heihin, joita on paljon ja heihin, jotka toimivat näiden pamfletinkirjoittajien takana. Heihin, joiden viestistä ei epäile, mikä sen vaiettu puoli on. Ja siihen, mitä he ajattelevat. Ja siihen, mitä he haluavat. Heitä on paljon ja heillä on valta heiluttaa hitain liikkein pitkää häntää, josta edistystä voi seurata. Se, että pitää radikalismia keskimäärin hölmönä ja suo kaiken maailman agitproppailun jäävän historiaan, ei tarkoita sitä, etteikö taiteella tai millä tahansa muulla ilmaisulla saisi luotua muutosta, sillä kaikessa on aina tiedostettuja tai tiedostamattomia rajauksia. Pikavoittoihin uskominen on vain naiivia idealismia. Varsinkin, kun niiden yrittäminen jää usein omille huutamiseksi ja poterosodaksi. Muutoksen seuraaminen on kuin maalin kuivumista katsoisi, ja sen kanssa on elettävä. Ehkä siksi Ismo Alanko tiivisti oman näkemyksensä Arabian pitopöydässä siihen, että mielipiteiden esittäminen musiikissa on perseestä. Vaikka Alanko kuinka on laulanut perseen pyyhkimisestä siniristilippuun tai puusta pudonneesta Suomesta, hän kieltää yrittäneensä vaikuttaa poliittisesti keneenkään. Nekin kappaleet kun ovat harmaampia kuin uskoisimme. Myös sen Alanko varmasti tietää. Onhan hän kirjoittanut suomalaisen popmusiikin historian kenties väärinymmärretyimmän kappaleen. Rappiolla on muistutus siitä, että ihmisten satiirinlukutaito ei ole muuttunut 35 vuodessa mihinkään. Alangon esimerkeistä näkee, että mustan ja valkoisen etsimisen sijaan pitää aina etsiä ja tutkailla harmaata, sillä siitä vastaukset aina löytyvät. Onneksi harmaata on aivan kaikkialla. ELINA HEIKKA valokuvataiteen tutkija, museonjohtaja 14 15

9 Poliittisen valokuvan festivaali 2015 Ohjelma Viimeisimmät ohjematiedot: PVF on myös Facebookissa: TORSTAI Klo Avajaiset. Kolmanteen polveen, Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttely. Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas. Muusikko Paleface esiintyy. Klo 20 Jatkot. Ravintola Hima&Sali, Kaapelitehdas. PERJANTAI Klo Avajaiset, Galleria Kammari. Meeri Koutaniemen Oasis-sarja. Meeri Koutaniemi kertoo työstään. Kaarlenkatu 15. Klo Avajaiset, Galleria Kontupiste. Alex Masi, David Magnusson, Farzana Wahidy, Meeri Koutaniemi, Sara Hornig, Tatiana Vinogradova ja Tuomas Linna. Keinulaudankuja 4. LAUANTAI Klo Seminaari Kolmanteen polveen. Miten valokuvalla voi vaikuttaa? Puhujina valokuvaajat Alex Masi, Farzana Wahidy, Meeri Koutaniemi, David Magnusson ja Tatiana Vinogradova sekä valokuvataiteilija Sanni Seppo ja valokuvatutkija Anna-Kaisa Rastenberger Poliittisen valokuvan festivaalin työryhmästä. Tilaisuus on englanniksi. Suomen valokuvataiteen museo, prosessitila. Vapaa pääsy. (Näyttelyyn museon pääsymaksu.) Seminaarin ohjelma SUNNUNTAI 1.2. Klo yleisöopastus Kolmanteen polveen näyttelyyn. Klo valokuvaajat David Magnusson, Farzana Wahidy, Sara Hornig, Tatiana Vinogradova ja Tuomas Linna kertovat teoksistaan näyttelyssä. Suomen valokuvataiteen TIISTAI 3.2. Klo 19 Kansanvallan asialla. Pulitzer-palkinnon voittanut valokuvaaja Massoud Hossaini luennoi F5.6-klubilla. 13 Years of Clash for Democracy -kuvasarja käsittelee Hossainin työtä mm. Afganistanissa. Hossaini vietti nuoruutensa Iranissa, jossa hän aloitti aktivistiuransa. Sodan sytyttyä palasi kuvaamaan kotimaahansa. Keskustelemassa on myös tutkija Noora Kotilainen Ulkopoliittisesta instituutista. Tilaisuuden järjestää Photo Do ry yhdessä Poliittisen valokuvan festivaalin kanssa. Tilaisuus on englanniksi. Lavaklubi, Kansallisteatteri, Itäinen teatterikatu 1. Vapaa pääsy. PERJANTAI 6.2. Klo Charlie Hebdo Mitä Pariisissa tapahtui? Kaksitoista ihmistä sai surmansa satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehdyssä iskussa Pariisin keskustassa Iskun jälkeen alkoi keskustelu siitä, mistä tapahtuneessa oli kyse. Millainen lehti Charlie Hebdo on? Mikä on sen paikka ranskalaisen satiirin ja pilakuvien perinnössä? Kertooko isku laajemmin eurooppalaisuuden, islamin, maahanmuuttopolitiikan, sanan- ja ilmaisunvapauden kriisistä? Millaisia vaikutuksia iskulla on suomalaisella taidekentällä? Keskustelijoina on Professori ja Hufvudstadsbladetin kolumnisti Anu Koivunen, postkolonialismi-tutkija FT Kaisa Ilmonen, VTT ja poliitikko Veronika Honkasalo, sarjakuvataiteilija Johanna Rojola, poliittisia pilakuvia Kansan Uutisiin ja Ilta-Sanomiin piirtänyt Timo Timppa Mäkelä, kääntäjä Ville Keynäs ja kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila. Keskustelutilaisuutta johdattelee dosentti Annamari Vänskä. Tilaisuus on järjestetty yhteistyössä Eino Leino Seuran ja Suomen journalistiliiton kääntäjien ammattiosaston (KAOS) kanssa. Klo Keskustelun jälkeen esitetään Eija-Liisa Ahtilan kolonialismia Algeriassa Ranskan vallan aikana käsittelevä teos Missä on missä? Suomen valokuvataiteen Museon pääsymaksu. SUNNUNTAI 8.2. TIISTAI Klo Valokuvaaja Leena Sarasteen näyttelyn avajaiset. Saraste tunnetaan paitsi valokuvaajana myös tutkijana, valokuvauksen opettajana ja naisvalokuvaajien tienraivaajana. Suomen valokuvataiteen KESKIVIIKKO Klo Valokuvaajan puheenvuoro: Leena Saraste. Saraste kertoo valokuvaamisestaan palestiinalaisalueilla, Syyriassa ja Libanonissa sekä 1980-luvun alussa kokoamastaan valokuvakirjasta Rakkaani, Palestiina. Suomen valokuvataiteen SUNNUNTAI SUNNUNTAI SUNNUNTAI 1.3. klo Yleisöopastus Kolmanteen KESKIVIIKKO 4.3. klo 18 Valokuvaajan puheenvuoro. Meeri Koutaniemi. Suomen valokuvataiteen TORSTAI 5.3. klo 18 Keskustelutilaisuus liittyen Meeri Koutaniemen seksuaalivähemmistöjä kuvaavaan valokuvasarjaan. Tilaisuudessa esitetään Alejandro Cardenasin ohjaama elokuva Oasis, joka liittyy Koutaniemen valokuviin. Kammari-galleria, Kaarlenkatu 15. SUNNUNTAI 8.3. KESKIVIIKKO Voiko taiteella vaikuttaa? Eri alojen taiteilijat esittävät näkemyksiään taiteen poliittisuudesta. Keskustelemassa mm. kirjailija Risto Isomäki, teatteriohjaaja Susanna Kuparinen ja valokuvataiteilija Sanni Seppo. Suomen valokuvataiteen SUNNUNTAI Klo 14 Valokuvaajan puheenvuoro: Sara Hornig. Suomen valokuvataiteen KESKIVIIKKO Klo 18 Valokuvaajan puheenvuoro: Tuomas Linna. Suomen valokuvataiteen LAUANTAI klo Valokuvaajan puheenvuoro. Valokuvaajat Sara Hornig ja Tuomas Linna Galleria Kontupisteessä. Keinulaudankuja 4. SUNNUNTAI KESKIVIIKKO Klo Voiko valokuvalla vaikuttaa? Paneelikeskustelu. Keskustelemassa mm. valokuvaaja Meeri Koutaniemi, museonjohtaja Elina Heikka ja valokuvataiteilija Sanni Seppo. Keskustelua johdattelee valokuvatutkija Anna-Kaisa Rastenberger. Suomen valokuvataiteen SUNNUNTAI KESKIVIIKKO 1.4. Miksi 14-vuotias tyttö kantaa käsilaukussaan pistoolia? Keskustelu suomalaisesta lastensuojelusta. Suomen valokuvataiteen SUNNUNTAI Ekofoto-opas Kuvataideakatemia julkaisi oppilaiden ja opettajien yhteistyönä Ekofoto-oppaan vuonna Oppaassa pohdittiin muun muassa eri kemikaalien myrkyllisyyttä ja kierrätettävyyttä. Vuosikymmen aiemmin papereita lioteltiin kehitysaltaissa paljain käsin ja kemiat kaadettiin surutta viemäriin. Missä nykyään näkyy valokuvauksen epäekologisuus ja turhin hiilijalanjälki? Kuinka usein digikalusto ja tietotekniikka on syytä uusia? Miten teen valokuvanäyttelyn ekologisesti? Alumiinilla ja muovilla vai ilman? PVF kerää ideoita uuden Ekofoto-oppaan kokoamiseksi! Ota yhteyttä ja seuraa nettisivujamme ja facebookia.

Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin

Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin Aamunavaus yläkouluihin, lukioihin ja ammattikouluihin Punainen Risti on maailmanlaajuinen järjestö, jonka päätehtävänä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. Järjestön toiminta pohjautuu periaatteisiin, jotka

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus)

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus) 14 E KYSYMYSPAKETTI Elokuvan katsomisen jälkeen on hyvä varata aikaa keskustelulle ja käydä keskeiset tapahtumat läpi. Erityisesti nuorempien lasten kanssa tulee käsitellä, mitä isälle tapahtui, sillä

Lisätiedot

LASTEN OIKEUDET. Setan Transtukipiste. Oikeudesta olla prinssi tai prinsessa tai miettiä vielä

LASTEN OIKEUDET. Setan Transtukipiste. Oikeudesta olla prinssi tai prinsessa tai miettiä vielä LASTEN OIKEUDET Setan Transtukipiste Oikeudesta olla prinssi tai prinsessa tai miettiä vielä >> SUKUPUOLEN MONINAISUUS ON JOIDENKIN LASTEN OMINAISUUS Joskus lapsi haluaa olla välillä poika ja välillä tyttö.

Lisätiedot

TAIKURI VERTAISRYHMÄT

TAIKURI VERTAISRYHMÄT TAIKURI VERTAISRYHMÄT C LAPSILLE JOIDEN VANHEMMAT OVAT ERONNEET Erofoorumi 3.11.15 Tina Hav erinen Suom en Kasv atus- ja perheneuvontaliitto Kenelle ja miksi? Alakouluikäisille kahden kodin lapsille joiden

Lisätiedot

Turvallisex! Turvallisex! Turvallisex! Turvallisex! Koskemattomuus puheeksi. Koskemattomuus puheeksi. Koskemattomuus puheeksi.

Turvallisex! Turvallisex! Turvallisex! Turvallisex! Koskemattomuus puheeksi. Koskemattomuus puheeksi. Koskemattomuus puheeksi. Kysymys: Kuka voi olla sellainen henkilö, joka täyttää seksuaalinen kaltoinkohtelijan määritelmän? Kysymys: Kenen vastuulla seksuaalinen kaltoinkohtelu on? Kuka vaan. Naapuri, sukulainen, tuttu, tuntematon,

Lisätiedot

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS YK:N VAMMAISTEN IHMISTEN OIKEUKSIA KOSKEVA YLEISSOPIMUS Tekstin kokoaminen ja kuvat: Tommi Kivimäki SOPIMUKSEN ARTIKLAT 5-30: 5. Vammaisten syrjintä on kielletty Vammaisten ihmisten on saatava tietoa ymmärrettävässä

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus VASSO MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Mies Suomessa, Suomi miehessä-luentosarja Helsinki 26.11.2008 MERJA

Lisätiedot

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Lapsen nimi: LASTEN OIKEUKSIEN JULISTUS Lapsella on oikeus Erityiseen suojeluun ja hoivaan Riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista Osallistua ikänsä ja kehitystasonsa

Lisätiedot

PU:NC Participants United: New Citizens

PU:NC Participants United: New Citizens PU:NC Participants United: New Citizens 2013 PU:NC Participants United: New Citizens * Kolmas Loimaan teatterin (Suomi) & County Limerick Youth Theatren (Irlanti) yhteinen Youth in Action projekti * CIMOn

Lisätiedot

Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018

Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018 Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa 14.11.2018. STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018 Tervetuloa State of World Population 2018 raportin julkaisutilaisuuteen. Tämän vuoden raportti kertoo

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten

Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulutyö 2018 Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu intensiivijaksolle,

Lisätiedot

Tampereen Kaupunkilähetys ry, 2013 Rongankotikeskus Seksuaaliterveyttä kehitysvammaisille -projekti

Tampereen Kaupunkilähetys ry, 2013 Rongankotikeskus Seksuaaliterveyttä kehitysvammaisille -projekti Tampereen Kaupunkilähetys ry, 2013 Rongankotikeskus Seksuaaliterveyttä kehitysvammaisille -projekti 2012-2016 Teksti ja kansainvälisten seksuaalioikeuksien (World Association for Sexual Health, WAS 2014)

Lisätiedot

Lapset palveluiden kehittäjiksi! Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011

Lapset palveluiden kehittäjiksi! Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011 Lapset palveluiden kehittäjiksi! Maria Kaisa Aula Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011 1 YK-sopimuksen yleiset periaatteet Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti eli lapsen oikeudet kuuluvat

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen Seksuaalisuus SISÄLTÖ Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen Lapsen kysymykset Lapsen häiritty seksuaalisuus Suojele lasta ja nuorta

Lisätiedot

Nainen ja seksuaalisuus

Nainen ja seksuaalisuus Nainen ja seksuaalisuus Kun syntyy tyttönä on Kela-kortissa naisen henkilötunnus. Onko hän nainen? Millaista on olla nainen? Naisen keho Kun tytöstä tulee nainen, naiseus näkyy monella tavalla. Ulospäin

Lisätiedot

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli

SEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli SEISKALUOKKA Itsetuntemus ja sukupuoli Tavoite ja toteutus Tunnin tavoitteena on, että oppilaat pohtivat sukupuolen vaikutusta kykyjensä ja mielenkiinnon kohteidensa muotoutumisessa. Tarkastelun kohteena

Lisätiedot

RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019

RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019 RIPPIKOULUTEHTÄVÄ 2019 Espoon tuomiokirkkoseurakunta Kirkkokatu 10 09 80501 Mistä ponnistan? oman elämän ja taustojen selvittämistä rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu

Lisätiedot

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysely luokat

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysely luokat Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysely 7.-9. luokat Perustietoja vastaajasta 1. Sukupuoli * i poika tyttö muu en halua vastata 2. Luokka * i 7. luokka 8. luokka 9. luokka 3. Koulusi * Anttolan yhtenäiskoulu

Lisätiedot

Yksinhuoltajana monikkoperheessä

Yksinhuoltajana monikkoperheessä Yksinhuoltajana monikkoperheessä J A N N A R A N T A L A L A S T E N P S Y K I A T R I A N E R I K O I S L Ä Ä K Ä R I P A R I - JA P E R H E P S Y K O T E R A P E U T T I 4. 9. 2 0 1 5 w w w. j a n n

Lisätiedot

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen

Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen Moninaisuus avain ikääntyneiden hoidon laadun kehittämiseen ARVOKAS VANHUUS:MONINAISUUS NÄKYVÄKSI SEMINAARI 5.11.201, HELSINKI KÄÄNNÖS PUHEEVUOROSTA FRÉDÉRIC LAUSCHER, DIRECTOR OF THE BOARD ASSOCIATION

Lisätiedot

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet JÄHMETYN JÄÄDYN Mihin olemme menossa? Miten tähän on tultu? OLET TÄSSÄ. Kalle Hamm, 2008 Mitä nyt tapahtuu?

Lisätiedot

ROMANIT - vanha vähemmistö Romanit ovat lähteneet Intiasta 800-luvulla ja asettuneet Eurooppaan 1300-luvulta alkaen.

ROMANIT - vanha vähemmistö Romanit ovat lähteneet Intiasta 800-luvulla ja asettuneet Eurooppaan 1300-luvulta alkaen. Koulutusaineiston pohdintatehtäviä ROMANIT EUROOPASSA Ihmisoikeudet, liikkuvuus ja lapset 1. OSA: ROMANIT - Vähemmistönä Euroopassa ROMANIT - vanha vähemmistö Romanit ovat lähteneet Intiasta 800-luvulla

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

MILLAINEN VÄKI TÄÄLLÄ TÄNÄÄN PAIKALLA?

MILLAINEN VÄKI TÄÄLLÄ TÄNÄÄN PAIKALLA? MIKÄ NUORTA AUTTAA? MILLAINEN VÄKI TÄÄLLÄ TÄNÄÄN PAIKALLA? KUN ITSE OLIN NUORI? KUINKA MONI KÄYNYT ITSE TERAPIASSA TAI SAANUT APUA? Innostunut, olen mukana kaikessa ikä Teen työni hyvin, ei muuta Oven

Lisätiedot

Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja.

Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja. Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja. TT, hankevastaava, nuorisokasvasvattaja Katri Kyllönen Kajaani, 27.3.2017 Etnisten vähemmistöryhmien välisen rasismin ehkäisy-,

Lisätiedot

Sijaishuoltopaikkaan tulo

Sijaishuoltopaikkaan tulo Sijaishuoltopaikkaan tulo Mikä on sinun käsityksesi mukaan syy sille, että et voi asua biologisten vanhempiesi kanssa? Miksiköhän sinut sijoitettiin juuri tähän sijaisperheeseen/laitokseen? Kerro siitä,

Lisätiedot

Elämänkumppani voi löytyä mistä vain ja miten vain

Elämänkumppani voi löytyä mistä vain ja miten vain Elämänkumppani voi löytyä mistä vain ja miten vain Monikulttuuriset parisuhteet entistä arkipäiväisempiä Tilastojen valossa lisääntyvät jatkuvasti Parin haku kansainvälistyy Globalisaatiokehityksen vaikuttaa

Lisätiedot

Kotipuu. Anita Novitsky, Monikulttuurisuuden asiantuntija

Kotipuu. Anita Novitsky, Monikulttuurisuuden asiantuntija , Monikulttuurisuuden asiantuntija SUOMESSA ON Monikulttuurisuus koulussa Noin 50 000 maahanmuuttajataustaista perhettä (4%) Yli 30 000 maahanmuuttajataustaista nuorta PERHEET Maahanmuuttajia Maahanmuuttotaustaisia

Lisätiedot

Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus

Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus e Aikuiset maahan muuttaneet - seksuaaliterveys, -oikeudet ja -kasvatus Suomen laki Suomen lainsäädännön perusperiaatteet kuuluvat kotoutuvan henkilön yleisinformaation tarpeeseen. Valitettavan usein informaatio

Lisätiedot

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja

Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja Leikkiä oppia liikkua harjoitella syödä nukkua terapia koulu päiväkoti kerho ryhmä haluta inhota tykätä jaksaa ei jaksa Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa,

Lisätiedot

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina EROKUMPPANIT Nalleperhe Karhulan tarina Avuksi vanhempien eron käsittelyyn lapsen kanssa Ulla Sauvola 1 ALKUSANAT Tämä kirja on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanhemmat eroavat ja asiasta halutaan keskustella

Lisätiedot

Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua.

Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Espoon tuomiokirkkoseurakunta Rippikoulun Ennakkotehtävä Mistä ponnistan? oman elämän ja taustoja rippikoulua varten Käyt parhaillaan rippikoulua. Rippikoulun opetus painottuu intensiivijaksolle, leirillemme

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

lehtipajaan! Oppilaan aineisto

lehtipajaan! Oppilaan aineisto Tervetuloa lehtipajaan! Oppilaan aineisto OSA 1: Tietoa sanomalehdestä Mikä on lehtipaja? Tässä lehtipajassa opit tekemään uutisia Luokkanne on Aamulehti junior -lehden toimitus it Saat oman ammatin ja

Lisätiedot

Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä?

Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä? Haastattelututkimus: (2009) Miten lastentarhanopettaja ja koulunopettaja kohtaavat muslimilapsen ja hänen perheensä päiväkoti- ja kouluympäristössä? Hannele Karikoski, KT, yliopistonlehtori Oulun yliopisto

Lisätiedot

Kyselyyn vastanneita oli 79. Kyselyyn osallistuneet / Kyselystä poistuneet

Kyselyyn vastanneita oli 79. Kyselyyn osallistuneet / Kyselystä poistuneet Kysely uhrille 2018 Kyselyyn vastanneita oli 79. Kyselyyn osallistuneet / Kyselystä poistuneet 60 79 Ikäsi? Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma oli laaja, suurin osa kyselyyn vastanneista oli alle 20-vuotiaita.

Lisätiedot

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.

Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand. Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10. Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky-hanke projektipäällikkö Riikka Åstrand Valtakunnalliset sjaishuollon päivät Tampere 2.10.2013 MYRSKY-HANKE mahdollistaa nuorille suunnattuja, nuorten omia voimavaroja

Lisätiedot

Mies ja seksuaalisuus

Mies ja seksuaalisuus Mies ja seksuaalisuus Kun syntyy poikana on Kela-kortissa miehen henkilötunnus. Onko hän mies? Millaista on olla mies? Miehen keho eli vartalo Kehon kehittyminen miehen kehoksi alkaa, kun pojan vartalo

Lisätiedot

Kriisitilanteen eettiset periaatteet

Kriisitilanteen eettiset periaatteet Kriisitilanteen eettiset periaatteet Kristiina Kumpula pääsihteeri Kirkot kriisien kohtajana Kriisien auttajat auttavat eriarvoisesti Köyhyys ja eriarvoisuus heikentävät ihmisten mahdollisuutta selviytyä

Lisätiedot

TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 LOPPUTYÖ: Sosiodraama

TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 LOPPUTYÖ: Sosiodraama TURVATAITOKOULUTUS 2012-2013 LOPPUTYÖ: Sosiodraama Tekijät: Auli Siltanen, Vaajakosken päiväkoti, erityislastentarhanopettaja Eva Iisakka, Haapaniemen päiväkoti, lastenhoitaja Sanna Leppänen, Linnan päiväkoti,

Lisätiedot

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Näin syntyy Ulkopolitiikka Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Joonas Pörsti / UP / 17.9.2014 Ulkopolitiikka on sitoutumaton kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut aikakauslehti.

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Helka Pirinen. Esimies muutoksen johtajana

Helka Pirinen. Esimies muutoksen johtajana Helka Pirinen Esimies muutoksen johtajana Talentum Helsinki 2014 Copyright 2014 Talentum Media Oy ja Helka Pirinen Kansi: Ea Söderberg, Hapate Design Sisuksen ulkoasu: Sami Piskonen, Suunnittelutoimisto

Lisätiedot

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Petri Kallio Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Asiantuntijaryhmän jäsen Petra Tiihonen Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Henkilökohtainen avustajatoiminta Syyskuu 2014

Lisätiedot

Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden perhetyön ja tehostetun perhetyön sisältöä ja kehittämistä Riikka Mauno

Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden perhetyön ja tehostetun perhetyön sisältöä ja kehittämistä Riikka Mauno Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden perhetyön ja tehostetun perhetyön sisältöä ja kehittämistä 19.9.2018 Riikka Mauno 1 19.9.2018 Riikka Mauno 2 Riikka Mauno 3 Lapsiperheiden sosiaalipalvelut Palvelupäällikkö

Lisätiedot

Mikä on Elävä kirjasto? Miten Elävä kirjasto toimii? Keitä kirjat ovat? Mitä on olla elävä kirja? Kirjaesittelyiden tekeminen

Mikä on Elävä kirjasto? Miten Elävä kirjasto toimii? Keitä kirjat ovat? Mitä on olla elävä kirja? Kirjaesittelyiden tekeminen Kirjojen perehdytys Mikä on Elävä kirjasto? Miten Elävä kirjasto toimii? Keitä kirjat ovat? Mitä on olla elävä kirja? Kirjaesittelyiden tekeminen Elävä kirjasto on yhdenvertaisuus- ja monikulttuurisuustyön

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

Nuorten osallisuuden toteutuminen Vailla huoltajaa Suomessa olevien turvapaikanhakijalasten edustajien koulutushankkeessa

Nuorten osallisuuden toteutuminen Vailla huoltajaa Suomessa olevien turvapaikanhakijalasten edustajien koulutushankkeessa Nuorten osallisuuden toteutuminen Vailla huoltajaa Suomessa olevien turvapaikanhakijalasten edustajien koulutushankkeessa Kokemusasiantuntija Anita Sinanbegovic ja VTM, suunnittelija Kia Lundqvist, Turun

Lisätiedot

FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI A7-0071/2. Tarkistus. Mary Honeyball ja muut

FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI A7-0071/2. Tarkistus. Mary Honeyball ja muut 19.2.2014 A7-0071/2 2 1 kohta 1. toteaa, että prostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat erittäin voimakkaasti sukupuoleen perustuvia kysymyksiä, ne loukkaavat ihmisarvoa ja ovat vastoin ihmisoikeuksien

Lisätiedot

Lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen pyöreän pöydän keskustelu ympärileikkauksista

Lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen pyöreän pöydän keskustelu ympärileikkauksista Lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen pyöreän pöydän keskustelu ympärileikkauksista Tyttöjen ympärileikkaus ja poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus kulttuurisesta näkökulmasta FT Sylvia Akar,

Lisätiedot

Irja Öun Geriatrian erikoislääkäri Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys

Irja Öun Geriatrian erikoislääkäri Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys Irja Öun Geriatrian erikoislääkäri Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys Lääkärin koulutus korostaa biologista näkökulmaa Kuolema biologinen psykologinen kulttuurinen eettinen ja uskonnollinen näkökulma

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

AIKUISVÄESTÖN HYVINVOINTIMITTARI Minun elämäntilanteeni

AIKUISVÄESTÖN HYVINVOINTIMITTARI Minun elämäntilanteeni AIKUISVÄESTÖN HYVINVOINTIMITTARI Minun elämäntilanteeni Ihmisen hyvinvointi on kokonaisuus, jossa on eri osa-alueita. Tämä mittari auttaa sinua hahmottamaan, mitä asioita hyvinvointiisi kuuluu. Osa-alueet:

Lisätiedot

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen Muuton tuki ja yhteisöllisyys Pirjo Valtonen Muutto ja muutos Muutto ja muutos ovat isoja asioita, joissa koetaan epävarmuutta. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on ahdistavaa. Muutos tuo aina haasteita

Lisätiedot

Rohkeus. Olet uskaltanut tehdä asioita, vaikka jännittäisi. Olet uskaltanut puolustaa muita ja vastustaa vääryyttä, sekä olla eri mieltä kuin muut.

Rohkeus. Olet uskaltanut tehdä asioita, vaikka jännittäisi. Olet uskaltanut puolustaa muita ja vastustaa vääryyttä, sekä olla eri mieltä kuin muut. Rohkeus Olet uskaltanut tehdä asioita, vaikka jännittäisi. Olet uskaltanut puolustaa muita ja vastustaa vääryyttä, sekä olla eri mieltä kuin muut. Innostus Olet suhtautunut innokkaasti ja energisesti uusiin

Lisätiedot

Seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö

Seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö Seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö Seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö tarkoittavat toisen ihmisen kiusaamista ja satuttamista seksuaalisesti. Seksuaalinen kiusaaminen kohdistuu intiimeihin eli

Lisätiedot

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Kokemuksia työnohjauksesta johdon näkökulmasta 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 2 Työnohjauksen peruskysymyksiä

Lisätiedot

Sinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta

Sinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta Sinulle, joka olet kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemmuudesta Toivomme, että PRIDE-valmennuksen ensimmäinen tapaaminen vastasi odotuksiasi ja rohkaistuit jatkamaan pohdintojasi. PRIDE-kotitehtävien

Lisätiedot

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni.

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni. Welcome to my life Kohtaus X: Vanhempien tapaaminen Henkilöt: Sari Lehtipuro Petra, Sarin äiti Matti, Sarin isä Paju (Lehtipurot ja Paju istuvat pöydän ääressä syömässä) Mitäs koulua sinä Paju nyt käyt?

Lisätiedot

veta www.jagvillveta.se Nuori ja suojatut henkilötiedot

veta www.jagvillveta.se Nuori ja suojatut henkilötiedot Jag vill veta www.jagvillveta.se Nuori ja suojatut henkilötiedot Tämä esite on tarkoitettu nuorille, joilla on suojatut henkilötiedot. Sen ovat laatineet yhdessä Rikosuhriviranomainen (Brottsoffermyndigheten)

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Työhyvinvointikysely 2014. Henkilöstöpalvelut 2.1.2015

Työhyvinvointikysely 2014. Henkilöstöpalvelut 2.1.2015 RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTIKUNTAYHTYMÄ Työhyvinvointikysely 2014 Henkilöstöpalvelut 2.1.2015 Yleistä Työhyvinvointikyselyyn 2014 vastasi 629 työntekijää (579 vuonna 2013) Vastausprosentti oli 48,7 % (vuonna

Lisätiedot

TERVETULOA! yhteistä elämää

TERVETULOA! yhteistä elämää TERVETULOA! Vuoroin vaikuttamassa Parisuhdekouluttajat Liisa Välilä ja Sari Liljeström Parisuhdetyytyväisyys Miten perustarpeeni suhteessa täyttyvät? Tarpeiden ja tunteiden tiedostaminen lisää ymmärrystä

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

KOHTI KAIKENIKÄISTEN EUROOPPALAISTA

KOHTI KAIKENIKÄISTEN EUROOPPALAISTA FI IKÄSYRJINNÄN TORJUMINEN EU:SSA JA KANSALLISESTI Ikäsyrjintä on koko yhteiskuntaa koskeva monitahoinen kysymys. Sen tehokas torjuminen on vaikea tehtävä. Ei ole yhtä ainoaa keinoa, jolla tasa-arvo eri

Lisätiedot

FRA. Ihmisten oikeus asua itsenäisesti. Suomen tapaustutkimus raportti *** *** EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS * *

FRA. Ihmisten oikeus asua itsenäisesti. Suomen tapaustutkimus raportti *** *** EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS * * *** FRA * * *** EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS Ihmisten oikeus asua itsenäisesti Suomen tapaustutkimus raportti Sisältö Sivu dlfra... EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS Johdanto

Lisätiedot

Väkivaltaa Kokeneet Miehet Miksi mies jää väkivaltaiseen suhteeseen?

Väkivaltaa Kokeneet Miehet Miksi mies jää väkivaltaiseen suhteeseen? Väkivaltaa Kokeneet Miehet Miksi mies jää väkivaltaiseen suhteeseen? Jussi Pekkola Annankatu 16 B 28 00120 Helsinki puh: (09) 6126 620 miessakit@miessakit.fi www.miessakit.fi Miten yleistä miesten kokema

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen - SOS-Lapsikylä ry:n kehittämishanke

Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen - SOS-Lapsikylä ry:n kehittämishanke Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen - SOS-Lapsikylä ry:n kehittämishanke SOS-LAPSIKYLÄ RY Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on osa maailmanlaajuista SOS Children

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

Näkökulma korruptioon

Näkökulma korruptioon Anonyymi Näkökulma korruptioon Korruptoitu ihmismieli! 2001 Radikaali poliittista vapautta ajava liike, kuten anarkismi, puhuu aina paitsi yhteiskunnasta myös ihmisestä. Liian usein huomio kääntyy ihmisen

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Turvallista matkaa? Kampanja pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien puolesta.

Turvallista matkaa? Kampanja pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien puolesta. Päivätyökeräys 2016 2017 Turvallista matkaa? Kampanja pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien puolesta. Tällä hetkellä Maailmassa on yli 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa hakeakseen

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

TAVOITE 1: Tavoitteena on poistaa köyhyys kaikissa muodoissa kaikkialta.

TAVOITE 1: Tavoitteena on poistaa köyhyys kaikissa muodoissa kaikkialta. TAVOITE 1: Tavoitteena on poistaa köyhyys kaikissa muodoissa kaikkialta. Ei köyhyyttä! Tarkoittaa esimerkiksi: Äärimmäinen köyhyys poistuu ja köyhyydessä elävien määrä vähenee ainakin puolella joka maassa.

Lisätiedot

SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS

SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS A SUOMI EUROOPASSA 2002 -TUTKIMUS GS1. Alla kuvaillaan lyhyesti ihmisten ominaisuuksia. Lukekaa jokainen kuvaus ja rastittakaa, kuinka paljon tai vähän kuvaus muistuttaa teitä itseänne. a. Ideoiden tuottaminen

Lisätiedot

Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A

Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A 1 Otteita osallistujalle jaettavasta materiaalista Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A Nimi Päivämäärä TUTUSTUMINEN NAAPURIIN Naapurin kertomat tiedot itsestään TOTUUDEN HETKI o Totuuden

Lisätiedot

Lapsi tarvitsee ympärilleen luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Silloin lapsi saa olla lapsi. Tämä vahvistaa lapsen uskoa

Lapsi tarvitsee ympärilleen luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Silloin lapsi saa olla lapsi. Tämä vahvistaa lapsen uskoa Luottamus SISÄLTÖ Perusluottamus syntyy Vastavuoroinen kiintymyssuhde Pieni on suurta Lapsi luottaa luonnostaan Lapsen luottamuksen peruspilarit arjessa Lapsen itseluottamus vahvistuu Luottamuksen huoneentaulu

Lisätiedot

Ajatukset - avain onnellisuuteen?

Ajatukset - avain onnellisuuteen? Ajatukset - avain onnellisuuteen? Minna Immonen / Suomen CP-liiton syyspäivät 26.10.2013, Kajaani Mistä hyvinvointi syntyy? Fyysinen hyvinvointi Henkinen hyvinvointi ja henkisyys Emotionaalinen hyvinvointi

Lisätiedot

VIRTAHEPO OLOHUONEESSA VAI KISSA PÖYDÄLLÄ? Laura Mäkelä Ronja Kuitunen Sosionomi-opiskelijat Lahden ammattikorkeakoulu

VIRTAHEPO OLOHUONEESSA VAI KISSA PÖYDÄLLÄ? Laura Mäkelä Ronja Kuitunen Sosionomi-opiskelijat Lahden ammattikorkeakoulu VIRTAHEPO OLOHUONEESSA VAI KISSA PÖYDÄLLÄ? Laura Mäkelä Ronja Kuitunen Sosionomi-opiskelijat Lahden ammattikorkeakoulu NELJÄ TUULTA KESKUUDESSAMME Päihdeongelmat Noin 2800 ihmistä kuoli vuonna 2012 päihteiden

Lisätiedot

Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet

Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet Päivämäärä.. Oppilaitos.. Nimi.. Tehtävä 1 Millainen kielenoppija sinä olet? Merkitse rastilla (x) lauseet, jotka kertovat sinun tyylistäsi oppia ja käyttää kieltä. 1. Muistan

Lisätiedot

Ytimenä validaatio. Irmeli Kauppi, sh, TunteVa-kouluttaja

Ytimenä validaatio. Irmeli Kauppi, sh, TunteVa-kouluttaja Ytimenä validaatio Irmeli Kauppi, sh, TunteVa-kouluttaja 18.05.2015 on amerikkalaisen validaatiomenetelmän pohjalta suomalaiseen hoitokulttuuriin kehitetty vuorovaikutusmenetelmä validaatio tulee englannin

Lisätiedot

Nuorten seksuaaliterveyskartoitus

Nuorten seksuaaliterveyskartoitus Nuorten seksuaaliterveyskartoitus Nettikysely 12-22-vuotiaiden nuorten parissa Osaraportti Sini Pekkanen, Lääkärikeskus Nuorten Naisten Bulevardi Hannele Spring, Otavamedia, Suosikki 4.7.2011 Nuorten tutkimushanke

Lisätiedot

Pelastakaa Lapset - sitoutumaton kansalaisjärjestö

Pelastakaa Lapset - sitoutumaton kansalaisjärjestö Pelastakaa Lapset - sitoutumaton kansalaisjärjestö Pelastakaa Lapset ry on vuonna 1922 perustettu, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka tukee erityisesti vaikeissa oloissa

Lisätiedot

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Välittämisen viestin vieminen Välittämisen asenteen edistäminen yhteiskunnassa

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible

Lisätiedot

1. Mihin Tyttöjen Talon toimintoihin olet Isosiskona osallistunut? 2. Mitä ilonaiheita Isosiskona toimiminen on herättänyt sinussa?

1. Mihin Tyttöjen Talon toimintoihin olet Isosiskona osallistunut? 2. Mitä ilonaiheita Isosiskona toimiminen on herättänyt sinussa? Tyttöjen Talo Rovaniemi Syksy 2016 Isosisko-kyselyn yhteenvetoa 1. Mihin Tyttöjen Talon toimintoihin olet Isosiskona osallistunut? 10/10 vastaajaa Teehetki 7/10 Muita tapahtumia ja teemakertoja 4/10 Toivetorstai

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Kuolevan potilaan ja hänen omaisensa kohtaamisesta

Kuolevan potilaan ja hänen omaisensa kohtaamisesta Kuolevan potilaan ja hänen omaisensa kohtaamisesta Kuolevan hyvä hoito, yhteinen vastuumme Yhteisvastuukeräyksen saattohoitokoulutus Tampere, 30.10.2015 Irja Öun Terhokoti LL, geriatrian erikoislääkäri

Lisätiedot