Transkriptio

1 Noin kymmenen työkalua mediaan Materiaali on tarkoitettu alle 8-vuotiaiden lasten mediakasvatukseen, mutta se on sovellettavissa vanhemmillekin lapsille. Materiaali on suunnattu lasten kasvattajille ja vanhemmille. Materiaalin tekemisessä olemme huomioineet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, esi- ja perusopetussuunnitelman perusteet ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet. Materiaalit toimivat sekä kokonaisuutena että yksittäin. Kunkin materiaalin askeleita voi toteuttaa numerojärjestyksessä tai niistä voi valita omalle lapsiryhmälle sopivat osat. Askeleiden avulla kasvattaja voi myös lisätä omaa mediakasvatustietouttaan. Materiaalissa on avattu, miksi kyseinen asia, työtapa tai näkökulma on merkityksellinen mediakasvatuksessa. Lisää tietoa kyseisestä aiheesta löytyy kirjasta Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla.

2 Mediakasvatus voi käsitteenä tuntua vieraalta ja mediakasvattajana toimiminen suurelta urakalta. Lohdullista on kuitenkin muistaa se, että mediakasvatus ei ole arjesta irrallinen kokonaisuutensa vaan normaalia kasvattajana toimimista mediakulttuurissa. Jos tarkastelee omaa toimintaansa kasvattajana, voi ilokseen huomata toimineensa tiedostamattaan mediakasvattajana. On tärkeää ottaa media osaksi päivähoidon, koulun, kerhotoiminnan ja yleensäkin kasvatustyön arkea eikä rajata sitä tietoisesti ulkopuolelle. Elämme mediakulttuurissa, jossa monet päivittäisistä toiminnoistamme, niin lasten kuin aikuistenkin, tapahtuvat medioiden avulla tai välittäminä. Media tarjoaa ilmaista, monipuolista ja lapsia kiinnostavaa materiaalia opetukseen ja kasvatukseen. Mediassa on myös lapsille haitallista sisältöä ja materiaalia, jolta lasta tulee suojata ja jota vastaan lapselle pitäisi kehittyä kyky suojautua. Tässä on kasvattajalle haaste, johon on vastattava mediakasvatuksella. Ääniä ja kuvia, hyödyllistä huvia, tarua ja totta, hiiri muttei rotta. Tietoa ja taitoa, innostusta aitoa, radio, leffa, luuri, makea mediakuuri Netti, telkku, lehti kertomaan sen ehti, pullea ja paistuva, muhkea ja maistuva: Mediamuffinssikilo, mausteeksi ilo, hymy sekaan heitä paista, älä keitä! Maistuu parhaalle kaverin kanssa nautittuna! 1. Käsitteisiin käsiksi Mediakasvatukseen liittyy paljon käsitteitä, jotka ovat toisilleen rinnasteisia, alisteisia ja kaiken kaikkiaan sekalaisia. Mediakasvattajalle käsiteviidakko voi aiheuttaa rimakauhua. Tämä askel avaa mediakasvatuksen peruskäsitteet sisältöineen. Media tarkoittaa sekä niitä välineitä, joilla on mahdollista viestittää ja vastaanottaa viestejä että niiden sisältöjä ja käytänteitä, jotka ovat syntyneet välineiden ympärille. Mediakasvatus on oppimista ja kasvua median parissa. Se on toimintaa, jolla tietoisesti yritetään vaikuttaa median käyttöön ja mediataitoihin. Mediakasvatuksella kehitetään siis mediakulttuurissa elämisen perusvalmiuksia. Mediakasvattaja olet sinä, eli kasvattaja, joka jakaa ajatuksensa, kuuntelee, keskustelee ja työstää lasten kanssa mediaa ja sen sisältöjä ja ohjaat ja opetat. Mediataito on median taustarakenteiden tuntemusta, teknisiä taitoja sekä aktiivista ja kriittistä mediankäyttöä. Mediataito ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan se on opittavissa ja opetettavissa oleva asia.

3 Mediakulttuuri on nimitys aikakaudelle, jossa elämme ja havainnoimme maailmaa median välityksellä. Mediaesitys on median (elokuva, mainos, verkkosivu ) kuvallista, sanallista tai äänellistä sisältöä, jonka tarkoituksena on viestiminen. Medialukutaito on eri viestimien luku- ja kirjoitustaitoa eli kykyä ilmaista itseään eri viestimillä, hankkia tietoja median avulla sekä eritellä ja tulkita kriittisesti erilaisia mediatekstejä. Kriittinen medialukutaito on mediakasvatuksen päätavoite. Se on kykyä analysoida, tulkita, luoda, ilmaista ja osallistua. Kriittisen medialukutaidon omaava kykenee käyttämään mediaa omien tarpeidensa pohjalta ja nauttimaan siitä. Hän ajattelee itsenäisesti, tarkastelee asioita eri näkökulmista, tunnistaa lajityyppejä. Kriittinen medialukutaito on kykyä kyseenalaistaa, kysyä ja luoda uutta. Medialukutaitoinen henkilö pystyy jäsentämään ja tiivistämään tietoa ja tekemään eettisiä päätöksiä ja toimimaan aktiivisesti. 2. Media osana toiminta- ja oppimisympäristöä Niin median haitallisilta vaikutuksilta kuin yleensäkin elämänkolhuilta suojaa parhaiten turvallinen kasvuympäristö, läheiset turvalliset ihmissuhteet, tasapainoinen tunne-elämä, arvostava, myönteinen ja lasta tukeva kasvatus. Kaverit ja heidän kanssaan touhuaminen antavat eväitä sosiaalisiin suhteisiin ja valmiuksia kohdata elämään kuuluvia iloja ja suruja. Toiminta- ja oppimisympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten, emotionaalisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Mediaesitykset ja niiden vaikutus on läsnä lasten toiminta- ja oppimisympäristössä. Myönteinen ja kannustava kasvatus- ja oppimisympäristö tukee tutkivaa toimintaa ja sen varustuksen tulee vahvistaa lapsen kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi. Tutkimiseen innostava kasvatusympäristö on monipuolinen. Se antaa mahdollisuuden tutustua ja käyttää erilaisia materiaaleja ja välineitä. Tavoitteena on avoin ja vuorovaikutteinen toimintakulttuuri, joka tukee yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Myös lapsella tulee olla oikeus ja mahdollisuus osallistua toimintakulttuurin kehittämiseen. On tärkeää, että lapsi kokee, työstää ja pohtii monenlaista mediaa vaihtelevin työtavoin. Näin kehittyy kriittinen medialukutaito ja syntyy monipuolinen ja moniarvoinen kuva maailmasta. Keskeistä mediakasvatuksessa on prosessi ja tunnetaitojen harjaannuttaminen. 3. Mediakasvattajan roolit Mediakasvattaja ohjaa, tukee ja innostaa lasta esimerkiksi teknisessä osaamisessa, sisällön käsittelyssä ja tuottamisessa sekä harjoittelussa lapselleasetettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Mediakasvatuksessa on keskeistä tukea lasten omaa media- ja kulttuurintuottamista tarjoamalla välineitä itse tekemiseen ja omien mediasisältöjen luomiseen. Pyrkimyksenä on vahvistaa lapsen identiteetin rakentumista ja mediataitojen monipuolista kehittymistä.

4 Tietoisuus omasta toiminnasta auttaa näkemään miten jokaisessa meissä asuu pieni mediakasvattaja. Mediakasvatus on tavanomaista kasvattajana toimimista ja mediakulttuurin ottamista mukaan päivittäiseen toimintaan. Ottakaa päivittäiseksi tavaksi rakentaa jonkin ajankohtaisen tai lapsilta esiin tulevan aiheen ympärille mediakasvatustuokio. Tuokio voi syntyä vaikkapa Muumi-pehmolelusta tai T-paidan Puuha Petestä. Se voi olla satuhetki kertomuksen ja kuvien äärellä tai yhteinen elokuvaretki. Tilanteen voi synnyttää kännykkäsoitto, kotimatkalla nähty mainosjuliste tai radiosta kuultu juttu. Lapsilta tulevat kysymykset, huomiot ja tarinat, viitteellisestikin mediaa sivuavat, ovat mahdollisuuksia päästä käsiksi mediakasvatuksen ytimeen. Mediakasvattajalla on useita erilaisia rooleja. Hän toimii niin ohjaajana, tukijana, innostajana ja myös suojelijana. 4. Mediakasvatuksen työtavat Mediakasvatus on osa päivähoidon, koulun tai kerhon perustoimintaa. Se ei vaadi erillisiä työtapoja tai erityisvalmiuksia, vaan intoa ja ennakkoluulottomuutta ottaa media osaksi kasvatus- ja opetustyötä. Monet työtavat ovat ennestään tuttuja, samoja, joita käytetään muutenkin varhaiskasvatuksessa, esi- ja alkuopetuksessa ja koulun kerhotoiminnassa. Mediakasvatusta voidaan toteuttaa yhtä monella tapaa kuin on toteuttajiakin. Oppiminen tapahtuu tavoitteellisena opiskeluna erilaisissa tilanteissa itsenäisesti, opettajan ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Työtavoissa tulee ottaa huomioon lapselle ominaiset tavat toimia, joita ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen. Oppiminen on aktiivinen ja päämääräsuuntautunut, itsenäistä tai yhteistä ongelmanratkaisua sisältävä prosessi. Mediakasvatuksessa kehitetään tiedon hankkimisen, soveltamisen ja arvioimisen taitoja. Kokemuksellisuus, aktiivinen oppiminen, tutkiva ote ja yhteistoiminnallisuus ovat mediakasvatukselle tyypillisiä toimintatapoja. Monipuolisilla työtavoilla tuetaan oppilaiden yksilöllistä kasvua, oppimista, luovuutta ja oppimaan oppimista. 5. Analysoidaan mediaa Medialukutaito on kansalaisoikeus. Medialukutaitoinen osaa tulkita ja tuottaa mediaesityksiä. Yksi tapa kehittää medialukutaitoa on tarkastella erilaisia mediaesityksiä, kuten tv-ohjelmia, kuvia, elokuvia, lehtiä, pelejä, uutisia, medioissa esiintyviä julkisuuden henkilöitä ja mainoksia. Analysointi on mediaesitysten lukemista. Analysoida voidaan sekä mediaesityksen sisältöä että rakennetta. Analysoikaa mediaesitys. Tarkastelkaa esitystä ja selvittäkää mitä siinä sanotaan (informaatio)? Miten sanoma esitetään (rakenne)? Mitä keinoja sanoman välittämiseen käytetään (kuvat, ääni, tekstit, värit, kuvakoot, kuvakulmat, tehosteet jne.)? Kuka mediaesityksen on laatinut? Mihin esityksellä pyritään? Kenelle se on suunnattu? Nyky-yhteiskunnassa kuva on syrjäyttänyt sanan. Maailma on kuvallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Kuvat tiedottavat, viihdyttävät, opastavat, ottavat kantaa, kertovat, tallentavat ja koristavat. Kuvia on osattava tulkita, jotta

5 ymmärrämme niiden viestin. Kuvanlukutaitoa voi kehittää erilaisia kuvia analysoiden. Kuvat ovat monipuolista oppimateriaalia ja niitä on helposti saatavilla lehdistä, netistä, esitteistä, itse kuvaten ja eri tekniikoilla työstäen. Kuvien sisältöä ja rakennetta voi tarkastella erilaisten harjoitusten avulla. Myös oma mediatuottaminen synnyttää analyyttista suhtautumista mediaan. Tarkastelkaa erilaisia kuvia, kuten uutiskuvia, kirjan kuvituskuvia, mainoskuvia, taidekuvia, pilakuvia, opastauluja, jne. Selvittäkää mihin tarkoitukseen mikäkin kuva on tehty ja miettikää mistä sen voi päätellä. Valitkaa kuva tarkasteltavaksenne. Tutkikaa kuvan sisältöä, mitä kuvassa näkyy, mitä siinä tapahtuu, millainen tunnelma siinä, mitä värejä siinä on, mitä kuva kertoo. Antakaa lasten etsiä ja leikata irti kiinnostavia kuvia lehdistä. Lapset voivat ympyröidä kiinnostavia kohtia kuvista ja kertoa mitä kuvassa tapahtuu ja miksi juuri se kuva kiinnosti. Aikuinen saattaa yllättyä kuvavalinnoista ja ne saattavat tarjota aikuiselle kurkistuksen lapselle merkityksellisiin asioihin ja hyvän lähtökohdan monille keskustelulle. Tarkastelkaa kuvan sisältöä. Ottakaa kopio kuvasta, josta on leikattu pois pieniä yksityiskohtia. Lapset yrittävät löytää kokonaisesta kuvasta nämä yksityiskohdat. 6. Tutkitaan rajattua todellisuutta Mediaesitys on aina jonkun valinta. Jotakin on rajattu kuvaan, dokumenttiin, uutiseen tai muuhun mediaesitykseen ja jotakin jätetty sen ulkopuolelle. Tekijä valitsee, mitä hän haluaa esittää ja miten hän esittää sen. Rajaus vaikuttaa sisältöön ja tulkintaan. Tarkastelkaa uutiskuvia, mitä niissä on kerrottu uutisesta mitä on jätetty kertomatta. Pohtikaa mitä valinnoista seurasi, miten se muuttaa uutisen ymmärrettävyyttä. Kuvia tarkasteltaessa kehykset auttavat näkemään näkymätöntä. Niiden kanssa voi harjoitella kuvakokoja ja kuvakulmia ja tehdä erilaisia rajausharjoituksia. Kehykset voi tehdä puurimoista, pahvista tai ne voivat olla valmiita diakehyksiä. Etsikää kehyksen läpi mieleinen, ruma tai erityisen kaunis paikka, joka sopisi tauluksi. Asettakaa kehykset roikkumaan puunoksasta tai tukea vasten maahan. Kutsukaa kaveri taidenäyttelyyn katsomaan kuvaa. Pienempiä yksityiskohtia voi keskittyä tarkastelemaan diakehyksen läpi. Asettakaa kehykset maahan ja sommitelkaa niihin taideteos luonnonmateriaaleista tai mistä tahansa muusta materiaalista. Taideteoksen lähtökohtana voi olla runo tai tarina tai se voi syntyä ihan vain luomisen ilosta. Tarkastelkaa kehyksen avulla valmiita kuvia. Rajatkaa kuva kuvan sisältä. Tähän tarkoitukseen sopii erityisen hyvin pieni diakehys. Kuvasta riippuen keksitään uudelle kuvalle tarina. Uutiskuvassa se voi olla uutinen, taidekuvassa satu ja mainoskuvassa vaikkapa mainoslause. Kuvasta rajatusta kuvasta voidaan tarkastella värimaailmaa, muotoja ja sisältöä.

6 Leikatkaa lehtikuva irti lehdestä ja asetetaan diakehys kuvan päälle. Etsikää kehyksen läpi sopiva kohta kuva-arvoitukselle ja kun se löytyy, piirtäkää kehyksen ympäri ääriviivat ja leikatkaa kuva-arvoituskuva irti kuvasta. Tarkastelkaa toistenne kuva-arvoituskuvia ja yrittäkää arvata mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu. Sen voi myös kiinnittää sinitarralla paperille ja jatkaa kuvaa piirtäen. Vastasivatko syntyneet mielikuvat alkuperäistä kuvaa? Voitte tehdä myös toisinpäin eli arvailla tai piirtää mitä leikatussa kolossa näkyy. Diakehykseen (lasilliseen) voi rakentaa myös oman kuvan. Lasilevyjen väliin voi laittaa valoa läpäisevää ja läpäisemätöntä materiaalia. Siihen voi myös piirtää tai kirjoittaa. Itse tehdyistä diakuvista voidaan tehdä diasatu tai niitä voidaan käyttää varjoteatterin, satutuokion tai näytelmän taustoina. Kuvakoot ovat yhteisesti sovittu termistö, joka kertoo miten kuva on rajattu ympäristöstä. On päätettävä näytetäänkö kohde kokonaan eli kokokuvassa vai hyvin läheltä erikoislähikuvassa. Kuvakokoja vaihtelemalla valitsemme mitä haluamme näyttää katsojalle ja mitä rajata kuvan ulkopuolelle. Niillä saadaan luotua myös tunnelmaa. Mitä lähempää kuvaamme, sitä vahvempi tunnelma syntyy. Kuvakulma taas kertoo mistä kulmasta kohdetta tarkastellaan, ylhäältä, alhaalta vai silmän tasolta. Kuvakulmilla voidaan luoda arvoasetelmaa. Esimerkiksi alhaalta ylöspäin kuvattuna saadaan kohde näyttämään mahtavalta ja uhkaavaltakin kun taas ylhäältä alaspäin kuvattuna kohteesta tulee avuton ja jopa pelokas. Yhteisesti sovittu termistö helpottaa kuvista puhumista. Lisää aiheesta 7. Tutkitaan tarinaa juonilangalla Kertomuksille on yhteistä juoni eli tapahtumat siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuvat. Tarinaa voidaan kertoa kuvilla, sanoilla ja äänellä. Tarinassa on löydettävissä draamankaari eli alku, keskikohta ja loppu. Alussa tapahtumat käynnistyvät, keskikohdassa niitä syvennetään ja kuljetaan kohti ristiriitaa, joka lopussa ratkeaa. Kuunnelkaa valmis tarina tai tehkää itse tarina. Asettakaa juonilanka lattialle ja vääntäkää se juonenkulun mukaiseksi. Jännittävin kohta on korkein huippu. Juonilangan ympärillä voidaan käydä keskustelua juonesta ja väännellä juonilankaa keskustelun edetessä. Piirtäkää tai maalatkaa sadusta kuvia. Kuvia voi tehdä myös esimerkiksi yksinkertaisin grafiikan menetelmin. Hauskaa jälkeä syntyy press print laatalla. Se on solumuovilevy, johon kynällä kaiverretaan kuva. Kaiverretulle levylle levitetään telalla tai siveltimellä väri ja levy eli laatta painetaan paperille. Monotypiagrafiikkaa syntyy myös ilman kaiverruksia, maalaamalla väri laatalle ja painamalla maalattu pinta paperille. Kuvat asetetaan juonilangalle oikeaan kohtaan. Kuvia voidaan esimerkiksi tehdä hauskasta, pelottavasta, surullisesta tai erityisen hyvin mieleen jääneestä kohdasta. Kuvia voi myös teettää ilman sen tarkempaa määrittelyä, mikä kohta pitäisi kuvittaa. Kuvia juonilangalle asetettaessa on hyvä miettiä miksi juuri kyseiset kohdat ovat mahtaneet jäädä erityisesti mieleen. Minun elämänlankani. Lapset tuovat mukanaan sovitun määrän valokuvia heidän omasta elämästään. Lapsi asettaa kuvat omalle juonilangalleen aikajärjestykseen, elämänlangaksi. Jokainen saa kertoa vuorollaan kuvien tapahtumista ja vääntää lankaa sen mukaan millainen kuvan tapahtuma tai muisto on omasta mielestä ollut. Valokuvat ja lanka voidaan liimata oikeaan muotoon kartongille. Kirjoitustaitoiset voivat kirjoittaa muistonsa tapahtumista valokuvan viereen. Kuvien väliin voi lisäillä kirjoittaen muitakin merkityksellisiä hetkiä.

7 8. Tuotetaan mediasisältöjä Median tuottamisen taidot, oman ilmaisun ja oman näkemyksen esittäminen ovat mediakasvatuksessa keskeistä. Tuottamalla mediaa itse voidaan jäsentää, tulkita, ilmaista ja analysoida ympäröivää maailmaa. Omat mediaesitykset voivat olla esimerkiksi pieniä elokuvia, sarjakuvia, valokuvia, mainoksia, osallistumista verkkokeskusteluun, lehtiä, kuunnelmia, kännykän soittoääniä, tarinoita tai pöytäteatteriesityksiä. Lasten oman äänen kunnioittaminen ja esiin tuominen on merkityksellistä, ja lasten omille tuotoksille tulee antaa arvoa kuten valtamediallekin. Oma tekeminen selventää sitä, että kyse on rakennetusta maailmasta ja tietyistä rakenteista. Tehkää oma mediaesitys. Se voi olla esimerkiksi peli, valokuva, varjoteatteriesitys, oma lyhytelokuva tai mainos. Tehkää sarjakuvia. Ne voivat olla lyhyitä kolmen ruudun sarjakuvia eli strippejä tai sivun mittaisia pidempiä sarjakuvia. Sarjakuvassa voi pelkin kuvinkin kertoa tarinan. Sarjakuvia voi siis tehdä vaikkei osaisikaan vielä kirjoittaa. Sarjakuvakerronnasta ja tekemisestä löytyy tietoa osoitteesta -> kupla-akatemia Kuvatkaa digikameralla. Harjoitelkaa valokuvaamista, aiheiden valintaa, kuvan rajaamista ja kameran käyttöä. Kuvatkaa toinen toisianne ja ympäristöä. Lasten ottamat kuvat paljastavat aikuiselle lasten tavan tarkastella maailmaa ja heidän kiinnostuksen kohteitaan. Kuviin tallentuvat asiat, jotka kiinnittävät lapsen huomion ja se kuvakulma, josta lapsi maailmaa tarkastelee. Tehkää yhteinen kuvakirja tai lehti. 9. Liikutetaan kuvia Ihmiset ovat ilmaisseet itseään varjoteatterin keinoin eri puolilla maailmaa jo ammoisista ajoista asti. Tehkää varjoteatteriesitys. Yksinkertaisimmillaan se syntyy heijastamalla lamppu kohti valkeaa seinää ja liikuttelemalla itseään tai käsiään lampun ja seinän välissä. Näin käsien tai lasten liike ja niiden muodostamat muodot ja hahmot heijastuvat varjoina seinää vasten. Kestävä ja toimiva varjoteatteri syntyy pahvilaatikosta: Leikatkaa pienehkön pahvilaatikon pohjaan aukko ja liimatkaa valkoinen paperi aukon suojaksi laatikon sisäpuolelle. Maalatkaa ja koristelkaa laatikon ulkopuoli. Varjoteatterihahmot voidaan leikata kartongista, niihin voidaan tehdä neulalla reikiä ja saksilla koloja. Kolojen peitoksi voi liimata eri väristä silkkipaperia, jolloin hahmoon saadaan väriä. Valona toimii mikä tahansa lamppu, piirtoheitin tai diaprojektori. Piirtoheittimellä ja diaprojektorilla saa heijastettua erilaisia ja monen värisiä taustakuvia. Hauskoja kalvoja ja dioja voi tehdä myös itse. Elokuvan synnyttämä liikkeen vaikutelma perustuu silmän jälkikuvailmiöön, joka havaittiin jo yli 1800 vuotta sitten. Tosin ilmiön merkitys elokuvalle selvisi vasta pari sataa vuotta sitten. Silmän verkkokalvolle jää näkemästämme esineestä viesti, haamukuva, joka säilyy vielä hetken sen jälkeenkin, kun esine on jo poistunut näkökentästämme. Siksi, nähdessämme 24 peräkkäistä liikkumatonta kuvaa sekunnissa, tulkitsemme sen liikkeeksi. Jälkikuvailmiötä havainnollistavat erilaiset liikelelut, kuten kynäanimaatio, plärä, thaumatrooppi ja zoetrooppi. Mediamuffinssin materiaalipaketissa on mukana liikeleluja. Niitä on hauska ja helppo tehdä myös itse.

8 Kynäanimaatio (selailukuva) Paperisuikale taitetaan kahtia niin, että syntyy kahden sivun lehtinen. Lehtisen sisäsivulle piirretään kuva, lehtinen taitetaan kiinni ja päällimmäiselle sivulle piirretään sama kuva pienellä erolla. Paperin tulee olla paksuudeltaan sellaista, että alimmainen kuva näkyy taitettaessa läpi ja on siten helppo piirtää. Kun piirrokset ovat valmiit, päällimmäinen paperi rullataan lyijykynän tai vastaavan ympärille rullaksi. Kynän avulla päällimmäistä paperia liikutellaan rullaamalla nopeasti edestakaisin. Näin saadaan aikaiseksi liikkeen vaikutelma. Plärätään kirjaa (Plärä eli selailukirja) Tehkää paperista vihkonen ja piirtäkää siihen kuvasarja. Ensimmäinen kuva piirretään ensimmäiselle sivulle. Seuraava kuva piirretään samalle kohdalle seuraavalle sivulle, mutta siten, että kuvassa on pieni muutos. Paperin on hyvä olla noin kopiopaperin paksuista, jotta alemman sivun kuva näkyy läpi ja muutos on helpompi piirtää. Plärän voi tehdä myös vanhan vihon tai kirjan sivun kulmaan. Kun piirrokset ovat valmiit, vihkosen sivuja plärätään alusta loppuun peukalolla, jolloin kuvat lähtevät liikkeelle. Pyöritetään kuvaa (Thaumatrooppi eli ihmekäännin) Piirtäkää tai liimatkaa tukevalle paperille kuva esimerkiksi linnusta. Piirtäkää tai liimatkaa toiselle puolelle samaan kohtaan vaikkapa häkki tai puu taustakuvaksi. Tehkää reiät pahvin molempiin reunoihin vastakkaisille sivuille ja pujottakaa kuminauhat tai langanpätkät reikiin. Niihin tarttumalla ja pyörittämällä thaumatrooppi pyörii nopeasti akselinsa ympäri ja kaksi kuvaa näyttää yhdeltä, esimerkiksi lintu näyttää olevan häkissä tai puussa. Zoetrooppi eli kuvarumpu zoetrooppi on pyörivä lieriönmuotoinen kuvarumpu, jonka sisälaidalle asetetaan kuvanauha. Kun zoetrooppin pyöräyttää kädellä vauhtiin, nauhaan piirretyt kuvat Rummun reunaan on leikattu pieniä lovia, joista liikkuva kuva näkyy. Zoetroopin voi rakentaa esim. peltipurkista tai kartonkilieriöstä, joka pyörii alustan päällä. Alusta voi olla esimerkiksi vanha levysoitin, pyörivä juustotarjotin tai savitöiden tekemiseen tarkoitettu kavaletti. Idea elokuvasta on ollut siis olemassa jo kauan ennen kuin itse elokuva pystyttiin teknisesti toteuttamaan. Camera obscura eli pimeä huone on nykyaikaisen filmi- ja valokuvakameran esi-isä. Kameran kehittämisestä olivat kiinnostuneita lähinnä tiedemiehet, koska sitä voitiin hyödyntää tutkimusvälineenä. Show- ja liikemiehet taas kehittelivät projektoria, jonka avulla oli mahdollista tuottaa viihdettä. Laterna Magican eli taikalyhdyn toimintaperiaate on lähes sama kuin diaprojektorin. Suurennettu kuva heijastetaan valkokankaalle. Aikoinaan taikalyhtyesitykset olivat kansanviihdettä ja -valistusta, joita esitettiin markkinoilla ja julkisissa tiloissa. Tehkää omia diakuvia ja diakertomuksia. Hankkikaa lasillisia diakehyksiä. Piirtäkää kalvotusseilla dioihin ja laittakaa niihin erilaisia materiaaleja. Dioja voi myös uusiokäyttää eli vanhoja diakuvia voi raaputtaa ja niihin voi piirtää. Tippa ruokaöljyä ja väriä diakehyksen väliin tuottaa mielenkiintoisia efektejä. Diakertomuksen voi toteuttaa esimerkiksi jatkokertomuksena siten että jokainen lapsi saa yhden dian työstettäväkseen ja kaikkien ryhmäläisten dioista muodostuu yksi tarina. Valmiita tarinoita voi myös kuvittaa dioin. Itse tehdyt diat ovat erinomaisia taustoja satutuokioille, varjoteatteriesityksille ja näytelmille. Lisää tietoa aiheesta

9 10. Mediaetiketti Etiketillä tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyjä käytösnormeja, jotka on tehty helpottamaan ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Hyvän käyttäytymisen perustana on toisen ihmisen huomioon ottaminen ja huomaavaisuus. Jokainen osaa käyttäytyä hyvin, jos vain haluaa. Kun tuntee tärkeimmät käyttäytymissäännöt ja etikettiin liittyvät ohjeet, voi nauttia tuokioista muiden ihmisten seurassa niin kasvotusten kuin median välitykselläkin tai sen äärellä. Koska media on nykypäivän keskeinen toimintaympäristö, on hallittava myös mediaan liittyvät käytössäännöt. Hyvä mediakäyttäytyminen pitää sisällään samoja asioita kuin hyvä käytös muissakin tilanteissa. Joitakin asioita on kuitenkin huomioitava erikseen. Esimerkiksi nettietikettiin tutustuminen antaa eväitä turvalliseen netin käyttöön. Viisi tärkeää nettietiketin sääntöä ovat: - Älä paljasta tietoja itsestäsi (nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa tai salasanaa tms.) ilman aikuisen lupaa - Älä luovuta vieraille kuvaasi ilman aikuisen lupaa - Älä paljasta salasanaasi - Ota muut huomioon - Muista, ettei kukaan voi pakottaa sinua mihinkään - Muista, että kaikki eivät puhu netissä totta Sähköpostikäyttäytymisessä on hyvä muistaa: - käyttää omaa käyttäjätunnusta, jota ei pidä antaa muiden käyttöön - kirjoittaa viestit lyhyesti ja ytimekkäästi - kirjoittaa vain sellaista, jonka voisi sanoa myös kasvotusten - poista epäilyttävät viestit heti Kännykän käytössä on huomioitava muut ihmiset ja osattava tietyt käyttäytymissäännöt. Kännykästä huolta kanna. Muista äänettömäks panna. Älä muita häiriköi, väärään aikaan metelöi. Tekstareilla :-) jaa. Kiusata ei ketään saa! Älä numeroa jaa. Älä luvatta kuvaa. Äänekkäästi älä huhuu. Esittele kuka puhuu. Kerro selkeästi juttu. Hyvästele vieras sekä tuttu. Tekstin, kuvien, musiikin ja muiden hengentuotteiden tekijöillä on tekijänoikeus teokseensa. Se tarkoittaa, etteivät muut saa julkaista niitä ilman oikeudenhaltijan lupaa. Digitaalitekniikka on asettanut tekijänoikeusjärjestelmän uuden haasteen eteen, mutta on hyvä muistaa, että internetiä koskee samat tekijänoikeudet kuin muitakin medioita.

10 11. Mediakasvatuksen oppimateriaalit Mediakasvatuksen materiaalia on ympäröivä mediakulttuuri ja välineet käsitellä sitä ovat yhtä moninaisia kuin toteutustavatkin. Mediakasvatukseen on tuotettu ja tuotetaan monipuolisia sekä painettuja että sähköisiä oppimateriaaleja. Materiaalia on siis olemassa, mutta sen löytäminen ja haltuunotto vaatii kiinnostusta aihetta kohtaan. Useimmat oppimateriaalit ovat sovellettavissa monen ikäisille. Noin kymmenen askelta oppimateriaalit ovat yksi esimerkki mediakasvatuksen oppimateriaalista. Askeliin on koottu tietoa myös muista mediakasvatuksen oppimateriaaleista, kirjallisuudesta ja verkkomateriaaleista. Ellette ole vielä kokeilleet jotakin harjoitusta tästä Noin kymmenen työkalua mediakasvatukseen - oppimateriaalista, tehkää se nyt! Tutustukaa joihinkin mediakasvatuksen oppimateriaaleihin esimerkiksi alla olevilla sivustoilla ja miettikää miten voisitte soveltaa niitä oman ryhmänne kanssa. Kokeilkaa! Oppimateriaalia liikkuvan kuvan käsittelyyn Oppimateriaaleja eri elokuvien käsittelyyn Mediakasvatuksen kokonaisuus televisiossa ja verkossa Oppimateriaaleja sanomalehtien käsittelyyn

11 Tuottaja: Mediakasvatuskeskus Metka ry Opetusministeriön Mediamuffinssi-hanke 2006 Käsikirjoitus: Hanna Niinistö, kuvataide- ja luokanopettaja Anu Ruhala, lastentarhanopettaja Työryhmä: Annika Henriksson, luokanopettaja Leena Pentikäinen, kuvataide- ja lastentarhanopettaja Tuija Westerholm, toiminnanjohtaja, Mediakasvatuskeskus Metka ry Lähteitä ja suositeltavaa kirjallisuutta: Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallitus. Elävästi kuvaa. Kokemuksia lasten ja nuorten elokuvaopetuksesta Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu/ETKK Hakkola, K. Laitinen, S. &Ovaska-Airasmaa, M Lasten taidekasvatus. Hämeenlinna. Karisto. Kauppila, K., Kuosmanen, S. & Pallassalo, M. (toim.) Rajaton ruutu. Kirjoituksia lapsista ja liikkuvasta kuvasta. Helsinki. Mannerheimin lastensuojeluliitto Liukkko, S. ja Kangassalo, M Mediaa muruille. Helsinki. Kirjayhtymä. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet Opetushallitus. Muffe ja kadonnut avain mediakasvatuksen tehtäviä 3-8-vuotiaille Kerhokeskus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Stakes. Oppaita Kerhokeskus koulutyön tuki Koulukino Mediametka ry