MATKARAPORTTI BIOENERGIAMATKASTA ITÄVALTAAN JA SAKSAAN

Transkriptio

1 MATKARAPORTTI BIOENERGIAMATKASTA ITÄVALTAAN JA SAKSAAN OSALLISTUJAT: Ilpo Värre (JAMK, opas) Jarmo Saariniemi (Lappia) Veijo Nurmikumpu (Lappia) Pentti Riipi (LAO) Matti Lagus (LAO) Petri Kuisma (RAMK/ LAY) Antti Hannukkala (MTT) Sampo Honkanen (Metsäkeskus) Vesa Niemitalo (Lappia)

2 2 Raportin kuvasato on erillisenä tiedostona; kuvat on sijoitettu kansioihin kohteittain. Tiistai Lento Kemistä Helsinkiin ja edelleen Wieniin (perillä 9.50 paikallista aikaa). Lentokentältä siirryimme oppaamme Ilpon johdolla minibussissa ensimmäiseen matkakohteeseen. WALDLAND Kohde oli eräänlainen osuuskuntatyyppinen yritys (maatila), joka oli lampaankasvatuksella talousvaikeuksiin jouduttuaan ostettu vuonna 1984 nykyisille omistajilleen. Tilalla oli viljelty aluksi merteliä, mutta kylmyys oli havaittu ongelmaksi. Seuraava valinta oli unikonviljely. Kaupan jälkeen (1984) tointaan osallistui yhteensä 74 maanviljelijää. Nyt viljelijöitä on hankintarenkaassa yli 800 ja viljeltäviä erikoiskasveja runsaasti. Yrityksellä on lisäksi ravintola- ja pitopalvelutoimintaa sekä oma leipomo. Lisäksi ruokapalveluihin oli saatavilla osakkailta viljeltyä kalaa (karppi, kirjolohi) sekä hanhenlihaa (teurastamotilat?). Yrityksellä on nykyisellään kolme tytäryhtiötä ja toiminnan liikevaihto on Waldlandin yksikössä noin 8 milj. euroa. Yritys keskittyi vuonna 1987 erikoiskasveihin. Yrityksessä oli useita eri kuivaus- ja varastorakennuksia eri yrttien kuivaamiseen ja siementen erottamiseen (mm. koneseula, kuivurit). Yksi erikoistuote on rukiin siitepöly, mitä käytetään eturauhaslääkkeen valmistamiseen. Tuote puidaan heilimöintivaiheessa ja sato on noin 80 kg / ha. Muita kasvilajeja oli tuotevalikoimassa noin 20 kpl. Yksi tärkeimmistä on ohdakehelpi, minkä tuotanto (2000 t / vuosi) kattaa kolmasosan Itävallan tarpeesta. Tuotteet menivät lääketeollisuuden käyttöön. Tuotteiden laaduntarkkailuun yrityksellä oli käytössään laboratoriotilat. Yllättävästi tuottajille maksettiin raaka-aineista kilohinta ilman erillisiä laatukriteerejä. Samoja korjuukoneita voidaan käyttää eri kasvien viljelyssä. Lisäksi firmassa oli perinteiset bioöljypuristimet ja esteröintilaitteistot. Raaka-aineet (rapsinsiemen) bioöljyn valmistukseen tuli noin sadan kilometrin säteeltä. Bioöljyä ei käytetä lämmitykseen (itse yritys lämmitettiin maakaasulla toimivalla lämpölaitoksella). Liikennepolttoainekäytössä biodieselin hinta on noin 90 senttiä / litra.

3 3 Siementen erotteluun käytettävä koneseula. Yritys tekee myös muutosasennuksia dieselautojen bioöljykäyttöön (VW-, Seat- ja Audi-merkit) sekä traktoreista John Deere, mikä on tulossa merkittäväksi toiminnaksi. Muutostyöt sisältävät ruiskupumppujen muutostyöt, tietokoneohjauksen uusiminen jne. Muutostöiden jälkeen moottorien tehon ja polttoaineen kulutuksen ilmoitettiin pysyvän samana kuin dieselillä ajettaessa. Yritys antaa myös takuun laitteistoilleen, joskin käytetyn biodieselin on oltava sertifioitua. Esimerkkinä WW Passatin muutostyöt maksavat noin euroa. Pellava: Pitkäkuituisesta lajikkeesta saatiin raaka-ainetta kankaisiin. Lyhytkuituiset hyödynnettiin eristetuotannossa. Yritys valmisti tilauksesta hirsirakentamiseen nauhaeristeitä ja vuorivillatyyppisiä levyeristeitä 5 15 cm:n vahvuisina. Tuotevalikoimassa on myös lattiassa käytettävä äänieristysmatto (parketin alle). Sidosaineena pellavakuiduille käytettiin tärkkelystä. Tuote on selvästi mineraalieristeitä kalliimpaa (140 / m 3 ). Pääosa tuotteesta käytetään kotimaassa vientiä on jonkin verran mm. Italiaan. Pellavakuitujen valmistuksen tuottama jätesilppu myydään lemmikkieläinten (jyrsijöiden) pesätarpeiksi ja siemenkotien kuoret koristekäyttöön

4 4 Firman esittelijä ja pellavaeriste. Huom. eristeen päällä oleva raakakuitunippu. GRAFENCHLAG Seuraava kohde oli biokaasulaitos, missä käytettiin raaka-aineina ensisijaisesti nurmikasveja ja viljakasveja (mm. ruis). Yksikön tuotto on 100 kw sähkö ja 100 kw lämpö. Fermentointisäiliö on 800 m 3 tilavuinen ja jälkikaasutussäiliö 2000 m 3. Kuiva massa voidaan kipata peräkärrystä erilliseen autotalliin, missä hydraulisesti toimiva puristinyksikkö työntää massaa ruuvikuljettimeen. Kaikki on tietenkin ohjattu keskusyksiköstä käsin. Samoin vihermassan kulloinenkin varastotilanne näkyy reaaliaikaisena. Ruuvikuljettimen jälkeen massa jyrsitään pieneksi silpuksi, sekoitetaan fermentointinesteeseen ja pumpataan kaasutussäiliöön. Pumput toimivat esittelijän mukaan hyvin ja vaativat suhteessa vähän tehoa kiinteän aineen liikutteluun nähden. Myös nesteen suljettu kierto laitoksessa ei edellytä veden lisäämistä prosessiin. Samoin painovoimainen ylivuotona toimiva syötteen siirtyminen jälkikaasutukseen säästää energiaa ja eliminoi pumppuongelmien seuraukset. Fermentointisäiliötä sekoitetaan 6 h / vrk, mihin menee sähköä 30 kwh. Syöttömateriaali koostui ruohosta, lannasta ja viljasta suhteessa 4:5:5.

5 5 Hydrauliseinän ja pumppuyksikön välillä oleva kuljetinruuvi. Fermentointisäiliöiden eristys on 8 cm uretaania. Kaasutuslämpö on 44 o C ja jälkikaasutuksessa 36 o C. Tuotetusta lämpöenergiasta 600 kwh / vrk kulutetaan reaktorin lämmitykseen. Sekoitus ja kaasutuslämpötilat ovat ko. laitoksen raaka-aineille optimaalisia. Vuorokautinen sähköntuotto on 2400 kwh ja lämmöntuotto 2600 kwh. Jälkikaasutusrejekti palautuu viljelijöille. Vastaavia laitoksia on alueella viisi kappaletta yrittäjillä on reaktoreiden käytön ongelmien/kehittämisen tiimoilta yhteistyötä. rakenteet oli tehty siten, että kaikkien putkistojen ja kaapelointien huolto oli helppoa (olivat näkyvillä). Talouspuoli oli Itävallassa hoidettu yrittäjän kannalta hyvin: myytävä sähkö toi 16,5 s / kwh ja päivä- ja yösähkön ostohinnat olivat 3 ja 5 s / kwh. Eli yrittäjät myivät tuottamansa sähkön ja ostivat halvempaa tilalle. Laitoksen lämmöntuotto ei käytännössä merkinnyt taloudellisesti juuri mitään (tulot 1,5 2 s / kwh). Reaktorin kaukolämmön asiakkaina oli 7 taloutta noin 900 m:n säteellä. Sähkögeneraattoria pyöritti 6-sylinterinen mäntämoottori; kulutus on noin 60 m 3 kaasua tunnissa. Kaasu jäähdytetään ennen käyttöä (rikki pois?), mikä pidentää moottorin käyttöikää. Moottori oli käynyt tuntia tähän mennessä. Laitoksen lupaprosessi oli ollut erittäin työläs toimintaan oli pitänyt hankkia 48 eri lausuntoa.

6 6 LASTENTARHA/KOULURAKENNUS Rakennuksessa oli tehty uusi seinä noin 2 m:n etäisyydelle vanhasta. Seinä oli pääosin lämpölasia ja se päästi auringon valoa sisään välitilaan, mistä lämmennyt ilma puhallettiin eri huoneisiin seinässä olevan reikälevyn läpi. Lisäksi systeemiin kuului maaputkisto, minkä ansiosta maalämpöä tai kesäaikaan viileyttä voitin hyödyntää rakennuksen ilmastoinnissa. Lämmityskustannusten säästö oli esittelijän mukaan noin 50 %, joskin 20 vuoden investoinnin kuoletusaika himmensi idean taloudellisuutta. Vasemmalla uusi ikkunaseinä ja oikealla rakennuksen vanha seinä. Keskiviikko BIOKAASULAITOS/AMSTETTEN Amstettenin biokaasulaitoksessa raaka-aineina olivat sekä yhdyskuntajätteet että elintarvikesektorin kasvijätteet sekä mm. öljyjätteet. Yhdyskuntajäteiden lajittelu ja murskaus vaativat suhteellisen

7 7 paljon kone- ja henkilötyövoimaa. Lajittelun jälkeen yhdyskuntajätteet hygienisoitiin yhden tunnin ajan +70 o C:n lämpötilassa ja pumpattiin vasaramyllyn avulla tapahtuvan homogenisoinnin jälkeen kaasutussäiliöön. Hygienisointisäiliöitä oli kolme: tässä ideana oli käyttää aina edellisen säiliön lämpöä seuraavan säiliön lämmitykseen energiansäästö! Jätteiden homogenisointikone. Fermentointisäiliöt (3 kpl á 300 m 3 ) olivat vaakamallisia pitkiä sylintereitä jotka olivat 2 astetta kallellaan (ks. kansikuva). Säiliöt voitiin tyhjentää hiekasta ym. raskaasta kiitoaineesta aina tarvittaessa (laitoksessa joka toinen viikko). Säiliöiden takaosassa oli sähkömoottori (+ alennusvaihteet) sekoitusvispilää varten. Eri kaasutussäiliöiden välillä oli yhdysputket, minkä kautta syöte voitiin pumpata säiliöstä toiseen esim. jonkin reaktorin toimintaongelmien takia (fiksu juttu!). Pumput syöttivät joka toinen tunti noin 500 l uutta syötettä kaasutukseen. Jälkikaasutusallas oli kooltaan 1500 m 3. Laitoksessa oli lisäksi ilmastoinnin poistoilman suodatus (ja hygienisointi??) pääosa raaka-aineesta oli yhdyskuntajätettä. Laitoksen hoitajalla oli mukanaan hiilidioksidihälytin, mikä varmisti, ettei mahdollinen hiilidioksidimäärän kohoaminen aiheuta hengenvaaraa työntekijöille. Jäteastioiden pesukone oli myös konevalikoimassa takaisin palautettavat astiat olivat ulkovarastossa pihalla ainakin päällisin puolin siistejä.

8 8 Laitos vastaanotti jätettä noin tonnia vuodessa, mikä oli asukasmäärällä mitattuna samat asukasta. Rakentamiskustannukset olivat olleet noin 3,3 milj euroa. Talouspuolella ilmeni jälleen kerran ulosmyytävän sähkön korkea hinta (30 s / kwh??). AMMATTIKORKEAKOULU AMBERG Puukaasutuslaitteiston tuotekehittely oli aloitettu vuonna 2004 laitteistoon oli tehty muutostöitä vuonna 2006 mm. turvallisuusjärjestelmien (typpikaasun syöttö kaasuputkistoihin räjähdysvaaran eliminoimiseksi) ja eri mittalaitteiden sijoittelun takia. Kaasutuslaitteiston jälkeen kaasu meni suodatuselementtiin, mihin syötettiin ohutta pölyä huokoisten suodatusputkien pintaan, mikä esti tervaa ja nokea tukkimasta suodatinelementtiä. Muodollisesti pätevä esittelijä (väitöskirjaansa aloitteleva tutkija) ei tiennyt tai voinut paljastaa pinnoitteen koostumusta!?. Kokonaisuudessaan kaasutuslaitteisto ei (kai) päällisin puolin poikennut kotimaisista vastaavista rakenteista allekirjoittaneelle jäi epäselväksi, mikä oli väitöskirjatutkimuksen aihe?

9 9 Puukaasutuslaitteisto vasemmalla ja suodatusyksikkö oikealla. Kaasu johdettiin puhdistuksen jälkeen dieselmoottoriin (10 20 % esteröimätöntä biodieseliä kaasun lisäksi), joka pyöritti aggregaattia. Kaasumäärä riittäisi maksimissaan 70 kw moottoriteholle. Nykyisellään tuotto oli 210 kwh sähköä ja saman verran lämpöä. Kaasutettavan puun laadun ja lajin merkitys systeemin toiminnalle/teholle oli tutkijan mukaan selvä.

10 10 Pentti ja väitöskirjaa tekevä tutkija. Arvioita laitteiston toiminnasta ja kehittelytyön saavutuksista kannattaa kysyä Laguksen Matilta (Lapin Ammattiopistolta). Torstai Torstaiaamun ensimmäinen kohde oli yhdyskunta- ja elintarvikejätteestä biokaasua tuottava laitos (omistaja Hartmann Franz) (Saksa). Laitos käynnistyi vuonna 1998 ja on yksi ensimmäisistä yhdyskuntajätettä hyödyntävä laitos. Ympäröivältä talousalueelta tulee laitoksen biojätettä (elintarviketeollisuus, ravintolat, kaupat) noin 4500 tonnia vuodessa. Jätteen lajittelu tehdään käsin. Puumateriaali poistetaan kompostoitavaksi, muovit, metallit ja lasi palautetaan jätteen keräilijälle. Taajamista tulevassa jätteessä oli paljon ylimääräistä materiaalia maaseutujäte on ongelmatonta! Lajittelun tekevät varsinaisen työn ulkopuolella ns. 400 euron verottomalla lisätulolla työskentelevät henkilöt. Henkilömäärä on noin 12. Jäte siirrettiin koneellisesti lajittelupöydälle, mistä haitalliset jakeet poistettiin. Osin karkeaa lajittelua tehtiin koneellisestikin; kone erotteli suurimmat ylimääräiset kappaleet suoraan eri konttiin,

11 11 minkä jälkeen käsilajittelulla eroteltiin vielä pääosa muovi- ym. tavarasta pois. Lajiteltua jätettä varastoitiin myös myöhempää käyttöä varten, koska prosessi vaati jätteen lisäyksen joka päivä, vaikka jäteautoja ei tullut yksikköön päivittäin. Toiminnan alussa biojäte oli pesty vedellä ja siirretty pumpulla säiliöihin. Siirtosysteemiin oli kuitenkin tullut toistuvasti tukkeumia, minkä jälkeen oli siirrytty nykyiseen ruuvisysteemiin. Jäte putosi kuljetushihnalta siiloon, jonka pohjalla oleva ruuvi kuljetti tavaran kaasutussäiliöiden välissä olevaan pumppuasemaan (15 kw) ja edelleen ensimmäiseen kaasutussäiliöön. Kaasutussäiliöissä oli ikkunasysteemi, mikä voitiin ulkopuolelta asennettavalla kasteluletkulla huuhtoa vedellä puhtaaksi ja magneettipyyhkimen avulla pyyhkiä lisäksi kirkkaaksi! Eli ikkunasta näki hyvin sisäpuolen tapahtumat. Säiliöiden sekoitussysteemi oli ollut aluksi säiliön sisällä, mutta sijoitus oli aiheuttanut runsaasti huolto- ja sähköongelmia, joten homma hoidetaan nykyisin seinän läpi akseloidulla systeemillä. Lajittelun jälkeen jäte kaasutettiin 38 o C:n lämpötilassa; toinen kaasutussäiliö toimi termofiilisellä alueella 55 o C:n lämpötilassa. Tässä lämpimämmässä säiliössä tuote viipyi vuorokauden (hygienisointi), minkä jälkeen liete pumpataan ketjuseulalle. Tässä kiinteät kappaleet (muovinpalaset ym.) erottuvat omaan jätekonttiinsa ja rejekti jatkaa ulkosäiliöön jälkikaasutukseen (37 o C). Jälkikaasutukseen lisätään myös puhdasta biojätettä kaasun tuoton lisäämiseksi. Varsinaisia kaasutussäiliöitä oli kaksi (á 450 m 3 ), ja ne olivat osoittautuneet liian pieniksi nykyiseen toimintaan. Kaasutussäiliöön johdetaan ilmaa noin 4 % tilavuudesta, jolloin kaikkiin vapaisiin pintoihin iskostuneet rikkibakteerit syövät prosessissa muodostuneen rikin (näkyy kuvissa valkoisena massana). Rejekti menee lannoitteena pelloille menekki on nyt hyvä, koska alueella on paljon tiloja, joilla ei ole kotieläimiä. Levitysala on noin 800 ha. Laitos saa joka rejektikuutiosta yhden euron; lannoitearvo rejektillä on 2 3 euroa! Rejektikuutiossa on 5 kg typpeä, 2 3 kg kaliumia ja saman verran fosforia. Typestä % on nitraattimuodossa. Viljelijät eivät esittelijän mukaan juurikaan käytä muita lannoitteita rejektin lisäksi. Laitokselle on lisäksi tulossa separaattori rejektin kuivaamiseen pellettimuotoon viherrakentamisessa käytettäväksi (lietettä mukavampaa käsitellä taajamissa ja pihoilla!).

12 12 Näkymä säiliön sisälle. Vaalea massa on rikkibakteereita, jotka ovat poistaneet kaasutustilasta rikkiä. Kaasutussäiliön sekoitusmoottori; huomaa korkeus- ja sivusäätömahdollisuus.

13 13 Laitos tuotti sähköä ja lämpöä molempia 280 kwh; sähköntuotantoon oli kaksi generaattoria toiminnassa ja kolmas varalla (ei jatkuvassa käytössä). Generaattoreista kahdessa käytettiin 10 dieseliä ja kolmanteen pelkkää kaasua. Lähitulevaisuudessa kahden pienen (75 kw) moottorin tilalle hankitaan yksi 180 kw kaasumoottori (noin euroa!) hyötysuhteen parantamiseksi. Sähköstä saatiin myyntihintana 10,23 s / kwh. Kaasun kosteus poistettiin maassa menevän putkiosuuden avulla (viileys) loppu kosteudesta poistetaan pystyputken avulla. Biokaasun metaanipitoisuus on ollut % ja rikkipitoisuus 100 ppm. Sähköntuotannon hukkalämpö käytetään reaktoreiden lämmitykseen. Laitos sai vuoteen 2004 saakka porttimaksuja jätteistä 103 / tonni; tämän jälkeen maksu putosi 50 / tonni. Jos raaka-aine maksaisi laitokselle, sähkön ulosmyyntihinta olisi nykyistä parempi. Laitoksen kokonaishinta on ollut noin 1,6 milj. euroa. Alueella on jossain määrin ollut ristiriitaa peltojen bioenergiahyödyntämisen ja karjankasvattajien rehuntarpeen välillä. Pula raaka-aineesta on nostanut hintoja. Biokaasulaitoksen lupaprosessissa ei edellytetä raaka-aineen saatavuusselvitystä rejektin levityspinta-ala on kuitenkin oltava olemassa! LANDAU AN ISAR Kahden biokaasulaitoksen ja yhden hygienisointiyksikön kompleksi, missä erikoisuutena oli kaasutussäiliöiden upottaminen maahan (rakennettu rinteeseen). Yhteisteho laitoksilla oli 2,4 MWh. Vanhempi yksikkö kaasuttaa ruokajätteitä (70 %) (kerää itse) ja maataloustuotteita (30 %); eläinperäiset sivutuotteet kierrätetään hygienisointiyksikön kautta. Hygienisointiin tulevat jätteet on tuotava ajoneuvoilla lainsäädännön takia. Yksikkö tekee myös jätteiden hygienisointia myös muille biokaasulaitoksille. Yksikössä on kaksi kaasutussäiliötä ja jälkikaasutussäiliö. Kaasutus tapahtuu termofiilisellä alueella asteessa; jälkikaasutus noin 37 asteessa. Raaka-aineet tulivat ensin syöttösäiliöön (siilo, missä sekoitussuhde asetetaan käsisäädöllä), mistä syöttöpumppaus tapahtuu kellokytkimen ohjaamana. Sekoitussäiliöstä erotetaan raskas ulkopuolinen aines (hiekka) pois ja massa siirtyy ylivuotona ensimmäiseen kaasutussäiliöön. Tästä puolestaan poistuu vastaava määrä lietettä ylivuotona toiseen kaasutussäiliöön. Toisesta kaasutussäiliöstä ohjataan puolet ylivuodosta jälkikaasutukseen ja puolet takaisin sekoitussäiliöön. Kaasu otetaan talteen jälkikaasutussäiliössä. Säiliöitä ei ole eristetty muuten kuin betonikannen päälle laitetulla hakemassalla. Systeemin teoreettinen kiertoaika on noin 100 päivää; lisäsyötettä pumpataan m 3 vuorokaudessa. Säiliöissä

14 14 on sähkömoottori ja ruuvikuljetin kiinteän sakan poistoon. Säilöissä on mittausanturit rikkivedyn määrän mittaukseen -> automaattinen ilman syöttö rikkibakteerien määrän lisäämiseksi. Muodostuva biokaasu siirtyy säiliöstä toiseen ja lopulta jälkikaasutussäiliöstä putkea myöten rakennuksen yläkertaan kaasupussiin. Ongelmaksi ko. rakenteissa muodostunee mahdolliset korjaus- ja huoltotyöt, koska säiliöiden sisälle ei päästä tekemään rutiinitarkkailua (vrt. edellisten laitosten tarkkailuluukut). Biokaasulaitoksen säiliöt on sijoitettu maan sisään. Oikealla näkyy säiliöstä kiinteää ylimääräistä massaa poistava ruuvikuljetin. Uudempi yksikkö sijaitsi samassa pihapiirissä vanhemman kanssa. Perusrakenne oli samanlainen kuin vanhemmassa, joskin säiliöiden seinät oli eristetty styroksilla ja säiliöiden välissä oli huoltotilat pumpuille ym. rakenteille sekä toimintojen ohjaukselle (atk-laitteet). Syötteiden sekoitus tapahtui tässä tietokoneohjatulla vaakasysteemillä, joka annosteli raaka-aineet sekoitussäiliöön. Syötteinä käytettiin leipää ja maissia 15 %, ruokajätettä 10 %, rasavaa 6 % ja loput takaisin kierrätettyä kaasutusmassaa. Uusi massa meni ensin repijään ja vanhan massan sekoituksen jälkeen kiintoainepitoisuus oli noin 15 %. Syöttö tapahtui pumppujen avulla ja eri säiliöiden välillä oli yhdysputket. Syöttöä ohjattiin liukusäätöventtiilein, mikä oli havaittu herkästi tukkeutuvaksi/ jumittuvaksi peltobiomassoja käytettäessä (eli ei voitu juurikaan käyttää!). Jokaista allasta voitiin syöttää erikseen 40 minuutin välein. Repijän pohjalle kerääntyvä hiekka ym. kova aines piti poistaa kolme kertaa viikossa. Uutta syötettä lisättiin kaasutukseen noin 40 m 3 viikossa. Systeemi on siir-

15 15 retty biokaasulaitokseen sikaloiden nesteruokintajärjestelmästä, eli menetelmä on periaatteessa kattavasti testattu. Lisäksi menetelmä mahdollistaa kaasutussäiliöiden lisäämisen tarpeen mukaan pelkästään putkistoa lisäämällä. Syötteiden siirtoon käytetyn sikalapumpun raaka-aineen sekoitussäiliö. Laitoksen energiatuotto on 900 kw ja rakentamiskustannukset noin miljoona euroa. Rejektin levitysaluetta noin 1000 ha. Rejektin ravinnepitoisuudet ovat typpeä 5 %, kaliumia 4 % ja fosforia 4 %. Laitoksen yhdessä reaktorissa oli käynnistysongelmia, mitkä johtuvat virheellisestä kaasumittarista: Tuotto oli mittarin mukaan liian alhainen, joten syötettä lisättiin reaktoriin liikaa kerralla. Seurauksena oli propionihapon kehittyminen ja metaanibakteerien toiminnan häiriytyminen. Ongelma korjautuu syötteen lisäämisen keskeyttämisellä, jolloin bakteerikannalle annetaan aikaa toiminnan palauttamiseen. Myös olki- tai ruohomassa korjaa ongelmaa sitomalla happoa. tieto ongelmasta saadaan lietteestä mittaamalla sekä metaanituottoa tarkkailemalla.

16 16 GILMAN Biokaasulaitos oli perustettu vanhaan vihannesyrityksen tilalle. Syötteen raaka-aineena käytettiin 75 % maissimassaa (energiamaissia) sekä loput viljakasvimassaa ja vihannesjätettä. Laitoksen teho oli 4 MW. Hehtaarisato on maissilla noin 55 t, mikä vastaa (25 30 % kuiva-ainepitoisuudella) noin kw / ha. Laitoksessa oli neljä 2200 m 3 kaasutussäiliötä, joissa oli sivuilla kaksi ja päällä yksi sekoituslaite. Kiinteän aineen syöttö tapahtui hihnakuljettimen ja ruuvikuljettimen välityksellä. Maissimassan puristeneste kuitenkin syövytti tavallisesta raudasta tehdyn kuljettimen rakenteita. Ennen uuden massan syöttämistä, säiliöitä sekoitettiin 60 min ajan ja syötön jälkeen 10 min ajan. Peltobiomassan hihna- ja ruuvikuljetinsysteemi. Säiliöt olivat pääosin ison hallirakennuksen suojassa. Säiliöiden välissä oli keskuspumppaamo, mistä eri säiliöiden kaasutusmassa voitiin pumpata tarpeen mukaan joko eri kaasutussäiliöihin tai jälkikaasutukseen. Säiliöt oli tehty betonista. Yhden säiliön seinässä oli kiinnikkeet lämmönjakotukille; sähkögeneraattorinjätelämmöllä voitiin ylläpitää reaktorin toimintalämpö (40 o C) talviaikaan (kesäl-lä bakteeritoiminta pitää lämpimänä). Kaasutuksen toiminnassa ei ole havaittu ongelmia,

17 17 mikä selittynee koko ajan samana pysyneen syötemateriaalin mukanaan tuomana etuna. Myös tässä laitoksessa kaasutussäiliöön syötettiin ilmaa (50 l / min) rikin poistamiseksi. Laitoksen sähköntuotto oli toimi täydellä teholla vuoden 2007 alusta lähtien. myydyn sähkön hinta on s / kwh. ostohinta on 13 s / kwh. Laitoksella olisi suhteellisen runsaasti hukkalämpöä hyödyntämättä, mutta sijainti kaukana taajamista vaikeuttaa hyödyntämistä. Laitos oli maksanut yhteensä 1,8 mlj euroa, mikä kuitenkin tuli takaisin myydyn sähkön hinnassa 4 5-vuoden aikana! Kaasusäkki pullistelee bioenergiaa. NUORTEN VILJELIJÖIDEN MAATALOUSYHDISTYKSEN PAIKALLISKOKOUS Pääsimme osallistumaan torstai-iltana paikallisten maatalousyrittäjien paikalliskokoukseen. Ensin kuuntelimme (Ilpo suomensi myöhemmin) paikallisen keksijän ja entisen maanviljelijän (Krinner) esitelmää. Krinner oli ollut vuodesta 1953 maanviljelijä ja oli keskittynyt mansikan viljelyyn. Mansikkamarkkinat vetivät hyvin 16 vuoden ajan, minkä jälkeen menekki oli hyytynyt ja Krinner vaihtoi alaa ja kehitti uusia tuotteita muoviteollisuuden sektorilta.

18 18 Ensimmäinen keksintö oli muovinen joulukuusen jalka, missä uutuus oli kuusen kiinnittäminen yhden vivun avulla helposti ja suoraan. Ensimmäisen vuoden myynti oli kpl, toisen kpl ja nyt non miljoonan kappaletta vuodessa. Tuote valmistetaan Itä-Puolassa ja hinta on euron välillä. Jalasta Krinner esitteli kolme eri tuotetyyppiä, mitkä käsittääkseni olivat samalla tuotekehittelytyyppejä.. Toinen keksintö oli muovinen maaproppu, mitä käytettiin erilaisten kylttien jne. ankkurointiin sekä mm. rakennusten kivijalaksi(?). Koko vaihteli 50 cm:n ja 3,5 metrin välillä. Pienimmät proput väännettiin maahan iskuporakoneen avulla ja suurimmat eräänlaisten ko. hommaan kehitettyjen telakoneiden avulla. Oppaamme oli keskustellut proppujen toimivuudesta mm. Suomen lajittumattomilla kivisillä moreenimailla, mikä oli todettu käytännössä mahdottomaksi. Eli keksinnöstä ei ole apua meille eikä keksijälle tullut uusia markkina-alueita. Kolmas esitelty keksintö liittyi joulukuusen kynttilöihin. Kynttilät eivät olleet piuhojen päässä, eli niissä lienee jonkinlainen akku tai nappiparisto (ledilamppu?). Itse keksintö liittyi kynttilöiden kauko-ohjaukseen, eli säätökapulan kautta valotehoa voitiin muuttaa (??) ja kynttilät sammuttaa/ sytyttää. Tätä ideaansa keksijä ei juurikaan kommentoinut vedoten monimutkaiseen tekniikkaan. Neljä esitelty idea oli aurinkopaneeleiden käyttö energiantuottoon. Paneeleissa on ohjausjärjestelmä, eli ne kääntyvät auringon suuntaan päivän aikana. Keksintö (?) perustui kai pelkästään hyötysuhteen kasvattamiseen tämän kääntösysteemin avulla. Ns. paksun elementin teho oli noin 1 kw 5 neliömetriä kohden. ohutkalvokenno vaati samaan tehoon 7 8 neliön alan. Paneeleiden hinnat (á la 1 kw) olivat laskeneet muutaman vuoden takaisesta 4000 eurosta nykyiseen euroon ja vastaava ohutkalvotekniikka on nyt noin 200 euroa. Keksijä ei ollut laskenut Suomen säteilytason osalta vuosituottoja. Perjantai Perjantaipäivä meni paluumatkaan ensin maaseutua kierrellen ja tällä tavalla alueeseen tutustuen. Loppumatka menikin sitten nopeasti moottoritietä myöten näkymät rajoittuivat tällöin meluvalleihin/seiniin. Wienissä saimme oppaaltamme lyhyen kulttuurikohteiden esittelyn, mikä ainakin meille takametsien asukkaille saattoi tehdä hyvääkin. Torilla oli myynnissä kuivattuja hedelmiä (osin tuoreitakin), sieniä, kukkia, juustoa ja makkaraa sekä homeisina että ilman hometta. Kirkkojen

19 19 rakenteita ja korkeutta ihailtaessa tulivat mieleen rakennusaikaiset työsuojelumääräykset sekä rakentamisajan kesto käsityötaidot lienevät tuolloin olleet nykyistä paremmat. Paluu Wienistä Helsinkiin ja edelleen Kemiin sujui matkalaukkujenkin osalta aikataulussa. MUUTA MATKALLA HAVAITTUA Siisteys oli erittäin korkealla tasolla sekä Saksassa että Itävallassa erityisesti maaseudulla (huom. automatkojen pituus), mikä oli Suomeen verrattuna silmiinpistävä ero. Maanviljelyn tehokkuus näkyi käytännössä kaiken mahdollisen viljelymaan täysimittaisena hyödyntämisenä (kesantopeltojen määrää ei voinut arvioida, koska alueella ei juurikaan käytetä viherkesannointia A. Hannukkala). Maatalouskoneita ei käytännössä näkynyt missään lienevät kaikki siististi kiillotettuina varastoissa! Metsästystarvikekauppaa ei löytynyt mistään kylästä (vrt. Suomi), vaikka melkein joka pellon laidassa oli jonkinlainen metsästyslava kauriiden ym. jahtaamiseen. Yksi saksanhirvitarha vilahti paluumatkalla, muutoin riistahavainnot jäivät pelloilla näkyviin metsäkauriisiin ja rusakoihin. Ryhmän aktiivisimmat jäsenet tulivat keskiviikkoiltana hyvin juttuun paikallisten maanviljelijöiden kanssa majapaikassamme yhteisen puhekielen puuttumisesta huolimatta. Illat kuluivat aktiivisessa biomoraalin nostattamisessa huolimatta Pentin skeptisestä asenteesta maapallon tulevaisuuden suhteen. Maataloustuotannon riittävyyttä tulevaisuudessa (nopeasti kehittyvät maat) ruoan ja energian tuottamiseen Ilpo kuvasi juuston kulutusvertailuilla länsimaiden ja Kiinan välillä. Samoin eri teollisuuden luontoon tuottamien myrkkyjen yms. aineiden vaikutusta tulevaisuuden elintarviketuotannolle pohdittiin myös uudesta näkökulmasta, kun Ilpo mainitsi nykyisen kosmetiikkateollisuuden tuottamien aineiden mahdolliset ympäristövaikutukset. Tämä asia kuitenkin unohtui pääosalla ryhmäläisistä myöhemmin (kuva raportin lopussa). Pääosa ryhmäläisistä sai myös ilmaston lämpenemisen vaikutuksista maataloustuotannon määrään uutta tietoa Antin mainitessa ilmastotyöryhmän arvioista eri maiden osalta. Suomi on periaatteessa nettohyötyjä tältä osin, joskin mm. kasvitautien on jo nyt todettu levinneen/yleistyneen nimenomaan lämpenemisen takia. Eli voitto tässä kisassa ei ole itsestään selvä. Lopuksi Ilpo vei Pentiltä viimeisenkin toivonkipinän tulevaisuuden suhteen mainitsemalla veden riittävyyden olevan tulevai-

20 20 suudessa ensisijainen tekijä eri maiden elintarviketuotannossa ja yleensäkin eri maanosien elinkelpoisuudessa. Ammattikorkeakoulun kalustoa kadehdittiin. Pientä lohtua saatiin, kun todettiin Matin illalla pitämän puun kaasutuksen ongelmia käsittelevän keskustelutuokion jälkeen, etteivät em. oppilaitoksen tutkijat välttämättä siinä asiassa olleet muita pidemmällä (tosin kaasuttimen ja suodattimen sisärakennetta emme tietenkään nähneet). Väitöskirjaansa tekevät tutkijan yhteystietoja tosin kaikki jostain syystä halusivat (käyntikortti on allekirjoittaneella). Sekä Itävallassa että Saksassa oli lähes joka talossa näkyvissä savupiippu. Osasta nousi jopa savua. Ihmetyksen aiheena oli kuitenkin, ettei yhdessäkään (huomattavan jyrkkäkattoisessa) rakennuksessa havaittu minkäänlaisia kattotikkaita tai kävelysiltoja. Eli nuohous voi olla vaikeaa/mahdotonta, taikka siitä maksetaan todella hyvin. Homman epäiltiin olevan hoidettavissa myös säännöllisten hormipalojen avulla. Takapenkillä matkustavilla heräsi epäilys matkareitistä (ja maastakin) siinä vaiheessa kun samat (??) kaksi tuulimyllyä näkyivät joka päivä mäen päällä sähköä jauhamassa. Epäluuloa lisäsi vielä keskipenkin terävä havainto saman paikkakunnan nimen (Ausgang taikka jotain sinne päin) vilahtavan useamman kerran huurteisten minibussin ikkunoiden läpi. Karttojahan ei tietenkään ollut kenelläkään mukana ja Pentin kännykkä-gps käski toistuvasti kääntyä vasemmalle (naisääni lienee jumittunut johonkin liikenneympyrään). Oppaan asiantuntemus sekä paikallistuntemuksessa että nimenomaan bioenergian ammattialalla oli erinomainen lisätekijä matkan onnistumiselle. Samoin energia-asioiden ja ympäristökysymysten asiantuntemus oli bioasioiden eri näkökulmien esille tuomiseksi kiitettävää. Snitselit olivat riittävän isoja ja omenamehu parempaa kuin Suomessa. Lisäksi yhdessä majapaikassa kokoontui paikallinen veteraanikonekerho eli osa alkuasukkaista osasi keskittyä oleellisiin tärkeisiin asioihin. Matkan tapahtumat (esimiehen käskystä) kirjasi Vesa Niemitalo. Mahdollisten virheellisten muistiinpanojen aiheuttamista taloudellisista ym. tappioista vastaa lukija.

21 Paluumatkalla ryhmä iloisena hajuvesikaupan edessä. 21