Uudenlaista sankaruutta

Transkriptio

1 Riitta Käyhkö Simo Hakamäki Mika Kananen Veijo Kavonius Jarmo Pirhonen Pertti Puusaari Matti Kajaste Karl Holm Uudenlaista sankaruutta Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA :

2 ISBN (painettu) ISBN (pdf) ISSN Julkaisija: Korkeakoulujen arviointineuvosto Kansi: Juha Ilonen Layout: Pikseri Julkaisupalvelut Tammer-Paino Oy Tampere 2006

3 Esipuhe Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt valitaan nyt kolmatta kertaa. Korkeakoulujen arviointineuvosto tekee opetusministeriölle esityksen neljästä huippuyksiköstä. Esityksiä huippuyksiköiksi tuli Korkeakoulujen arviointineuvostoon määräaikaan mennessä tällä kertaa kuusitoista. Arviointivierailu tehtiin yhdeksään ammattikorkeakouluun kevättalvella Arviointiin osallistuneet ammattikorkeakoulut saivat yksilöllisen kirjallisen palautteen, jossa nostettiin esiin korkeakoulun aluekehitystyön vahvuuksia ja kehittämisalueita. Arviointiryhmä tunnisti hyviä aluekehitystyön organisointiin ja toteutukseen liittyviä oivalluksia myös niissä ammattikorkeakouluissa, joita ei opetusministeriölle tällä kertaa huippuyksiköiksi esitetä. Kokonaisuutena ryhmä vakuuttui siitä, että suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat aluekehitystehtävässä määrätietoisia ja vakavissaan eikä onnistumisen näytteistä ole puutetta. Huippuyksiköiksi esitettäviä ammattikorkeakouluja yhdistää arviointiryhmän mukaan kyky vastata alueen tarpeisiin sekä luoda yhtymäkohtia alueen keskeisiin strategisiin painopisteisiin. Esitetyillä huippuyksiköillä on lisäksi vakuuttavaa näyttöä tuloksekkaasta aluekehitystyöstä, joka on nivoutunut luontevaksi osaksi ammattikorkeakoulun muuta toimintaa. Erityisen myönteisiä olivat esimerkit opiskelijoiden tärkeästä asemasta aluekehitystyössä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen arviointi nosti esiin myös selkeitä kehityskohteita. Ammattikorkeakoulujen on edelleen syytä vahvistaa omaa profiiliaan alueellisissa innovaatioverkostoissa ja terävöittää osaamistaan tarkemmin alueensa painopistealueille. Haasteellista tulee olemaan myös sidosryhmien liittäminen läheisempään yhteistyöhön ammattikorkeakoulun oman aluekehitystehtävän suunnittelussa ja toteutuksessa. Muuttuvat toimintaympäristöt ja ammattikorkeakoulujen voimakas alueellisuus tarjoavat samalla myös mahdollisuuden. Opetusministeri Antti Kalliomäki esittikin ammattikorkeakoulupäivillä seuraavasti: Suuri kysymys onkin, voiko viime aikoina paljon keskusteltu alueellinen yhteistoiminta ja tutkimus- ja kehitystyö tuottaa ammattikorkeakouluille ja niiden yksiköille uudenlaista sankaruutta, joka voisi korostaa tämän oppilaitosmuodon omapohjaista profiilia. Sankaruuden aineksia esitellään myös tässä raportissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta esitän lämpimät kiitokset arviointiin osallistuneille ammattikorkeakouluille sekä arviointiryhmän jäsenille, jotka antoivat asiantuntemuksensa ja aikaansa arviointiprojektin toteutukseen. Ossi Tuomi Pääsihteeri Korkeakoulujen arviointineuvosto

4

5 Sisällys Huippuyksikköarvioinnin suunnittelu Aluekehitysvaikutuksen määritelmä Aluekehittäminen ammattikorkeakoulujen toiminnassa Ammattikorkeakoulujen esitykset ja arviointineuvoston palautteet aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköille vuosille Jyväskylän ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Laurea-ammattikorkeakoulu Rovaniemen ammattikorkeakoulu Liitteet Arviointikriteeristö Ohjeet vierailukohteille Arviointiprosessin aikataulu

6

7 Huippuyksikköarvioinnin suunnittelu Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on toteuttanut opetusministeriön toimeksiantoina ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköarvioinnit vuosina 2001, 2003 ja Vuorovuosin on arvioitu ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksikköjä ja aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköjä. Vuosi 2004 oli poikkeus, jolloin kumpaakaan näistä toimeksiantoarvioinneista ei toteutettu, koska haluttiin pitää välivuosi vuosittain toistuneissa laajoissa arvioinneissa. Opetusministeriö on vuodesta 2000 lähtien myöntänyt arviointineuvoston esitysten perusteella osan ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksesta valituille huippu- ja laatuyksiköille. Arviointien keskeisenä tavoitteena on kuitenkin ollut kehittää koulutuksen, tutkimus ja kehitys- sekä aluekehitystyön laatua ja vaikuttavuutta. Aiemmin valitut aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt Vuonna 2001: Hämeen ammattikorkeakoulu Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Satakunnan ammattikorkeakoulu Vuonna 2003: Hämeen ammattikorkeakoulu Laurea-ammattikorkeakoulu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Seinäjoen ammattikorkeakoulu Toimeksianto opetusministeriöltä Opetusministeriö pyysi päivätyssä toimeksiantokirjeessä (Dnro 15/ 400/2004), Korkeakoulujen arviointineuvostoa toimittamaan opetusministeriölle mennessä esitykset 4 6 ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköstä vuosille Aluekehitysvaikutuksen huippuyksikkönä voi em. kirjeen mukaan tulla kysymykseen vain ammattikorkeakoulu kokonaisuudessaan.

8 Arvioinnin tavoitteet Aluekehitysvaikutuksen arvioinnin tavoitteena on ammattikorkeakoulujen aluekehitystyön vahvistaminen ja kehittäminen. Arviointi tuottaa tietoa ammattikorkeakoulujen toteuttamasta aluekehitystoiminnasta, erilaisten alueiden ja toimintaympäristöjen hyvistä käytännöistä sekä ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen alueellisesta ja korkeakoulukohtaisesta arvioinnista. Valtakunnallisen arvioinnin eräs keskeinen tehtävä on välittää tietoa näistä koko ammattikorkeakoulukentälle. Tavoitteena on näin tukea ammattikorkeakoulujen aluekehitystyön omia strategiaprosesseja ja toimintalinjoja sekä uusien näkökulmien avaamisen ohella vahvistaa ammattikorkeakoulujen omaa näkemystä vaikuttavasta aluekehitystyöstä. Arvioinnin suunnitteluryhmä Korkeakoulujen arviointineuvoston työvaliokunta asetti kokouksessaan arvioinnille suunnitteluryhmän, jonka tehtävänä oli kevään 2005 aikana laatia projektisuunnitelma, kehittää arviointiprosessia ja arviointikriteeristöä ajankohtaisilla painotuksilla sekä valmistella ohjeet ammattikorkeakouluille aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköarvioinnista vuosille Suunnitteluryhmään nimettiin seuraavat henkilöt: puheenjohtaja: Pertti Vuorela, dosentti, Korkeakoulujen arviointineuvosto jäsenet: Kimmo Behm, kunnanjohtaja, Nurmijärven kunta Mika Kananen, koulutuspoliittinen vastaava ( asti), SAMOK ry Veijo Kavonius, aluekehitysjohtaja, sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto Riitta Käyhkö, rehtori, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Jarmo Pirhonen, johtaja, Kaakkois-Suomen TE-keskus sihteerit: Hannele Salminen, suunnittelija, KKA (lokakuuhun 2005 asti) Matti Kajaste, projektisuunnittelija, KKA ( alkaen)

9 Arviointikriteeristö Arvioinnin avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi suunnitteluryhmä kehitti aiemmissa aluekehityksen huippuyksikköarvioinneissa käytettyjen arviointikohteiden perusteella arviointikriteeristön 1. Kriteeristöä valmisteltiin ja työstettiin ammattikorkeakoulujen, niiden ylläpitäjien, opiskelijayhdistysten, maakuntien liittojen ja TE-keskusten edustajien kanssa helmikuussa 2005 järjestetyssä työseminaarissa. Ammattikorkeakoulujen näkemykset haluttiin ottaa huomioon arviointikohteiden määrittelyssä. Arvioinnista haluttiin tehdä myös entistä avoimempi ja vuorovaikutteisempi. Arviointiprosessi, kriteerit ja käytetyt menetelmät olivat näin arviointiin osallistuneilla ammattikorkeakouluilla etukäteen tiedossa. Tarkoituksena oli arvioinnin avoimuuden lisäksi tukea mahdollisimman konkreettisesti ammattikorkeakoulujen aluekehitystyötä antamalla välineitä työn suunnitteluun ja omaan arviointiin sekä edistää uusien, innovatiivisten näkökulmien omaksumista. Arviointiryhmä Korkeakoulujen arviointineuvosto nimesi kokouksessaan arviointiryhmän puheenjohtajan ja jäsenet. Suunnitteluvaiheessa tehdyn työn kannalta oli edullista, että varsin moni suunnitteluryhmän jäsen jatkoi myös arviointiryhmässä. Ryhmään valittiin asiantuntijoita paitsi ammattikorkeakoulukentältä myös sen ulkopuolelta. Edustettuina olivat korkeakoulukentän ulkopuolinen työelämä, kuntasektori sekä sisäasiainministeriön aluekehitystyö. Puheenjohtaja: Riitta Käyhkö, rehtori, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Jäsenet: Simo Hakamäki, toimitusjohtaja ( asti), Kuntakoulutus Oy Mika Kananen, koulutuspoliittinen vastaava ( asti), SAMOK ry Veijo Kavonius, aluekehitysjohtaja, sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto Jarmo Pirhonen, johtaja, Kaakkois-Suomen TE-keskus Pertti Puusaari, vararehtori, Hämeen ammattikorkeakoulu, arviointiryhmän valitsema varapuheenjohtaja Sihteerit: Matti Kajaste, projektisuunnittelija, Korkeakoulujen arviointineuvosto Karl Holm, suunnittelija, Korkeakoulujen arviointineuvosto ( alkaen) 1 Ks. liite 1.

10 Esteellisyydet Riitta Käyhkö totesi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yhteistyön Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa olevan niin laajaa, että hän on esteellinen RAMK:n osalta. Mika Kananen totesi lisäksi itsensä esteelliseksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijana kyseisen ammattikorkeakoulun osalta. Esteelliset henkilöt poistuivat kokoushuoneesta ko. korkeakoulun arvioinnin ajaksi eivätkä osallistuneet kyseisten palautteiden kirjoittamiseen. Riitta Käyhkö ei myöskään osallistunut Rovaniemen ammattikorkeakoulun arviointivierailuun. Hakuohjeet KKA:n vahvistamat arvioinnin hakuohjeet lähetettiin ammattikorkeakouluille Ammattikorkeakouluja pyydettiin lähettämään esitykset huippuyksiköiksi klo mennessä. Esityksen tuli koskea koko ammattikorkeakoulua, sillä ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutusta arvioitiin sen koko koulutustehtävän laajuisesti. Myös vuosina 2001 ja 2003 huippuyksiköiksi valittujen ammattikorkeakoulujen oli mahdollista laatia esitys. Sama ammattikorkeakoulu voidaan nimetä huippuyksiköksi kuitenkin korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin. Arviointi kohdistui pääsääntöisesti vuosina toteutuneeseen aluekehitystyöhön. Arvioinnissa käytettiin myös pidemmän aikavälin tilastotietoja muodostettaessa kuvaa ammattikorkeakoulujen toiminnan kehittymisestä ja laajuudesta. Esityksen enimmäispituudeksi ilmoitettiin 10 sivua liitteineen. Esitykset julkaistiin kokonaisuudessaan KKA:n Internet-sivuilla, josta myös ammattikorkeakouluille tiedotettiin etukäteen. Kirjallisten esitysten arviointi Määräaikaan mennessä Korkeakoulujen arviointineuvostoon saapui yhteensä kuusitoista esitystä ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköiksi: Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu Helia ammattikorkeakoulu Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kajaanin ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Lahden ammattikorkeakoulu Laurea-ammattikorkeakoulu Oulun seudun ammattikorkeakoulu

11 Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Rovaniemen ammattikorkeakoulu Savonia-ammattikorkeakoulu Seinäjoen ammattikorkeakoulu Svenska yrkeshögskolan Tampereen ammattikorkeakoulu Arviointiryhmän jäsenet lukivat yhteensä 160 sivua esityksiä sekä tutustuivat AMKOTA-tietokannasta koottuun tilastoaineistoon. Jäsenet pisteyttivät yhteisen keskustelun pohjaksi esitykset suhteessa arviointikriteeristöön pistein 0 5. Kunkin ammattikorkeakoulun kohdalla ensimmäisen puheenvuoron piti arviointiryhmässä aina eri henkilö. Tällä pyrittiin varmistamaan ryhmän jäsenten mielipiteiden ja kantojen tasapuolinen esittäminen. Arviointiryhmä päätti suorittaa arviointivierailun yhteensä yhdeksään ammattikorkeakouluun. Ne ammattikorkeakoulut, joita ei valittu vierailukohteiksi saivat erilliset kirjalliset palautteet. Vierailukohteet Jyväskylän ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Lahden ammattikorkeakoulu Laurea-ammattikorkeakoulu Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Rovaniemen ammattikorkeakoulu Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tampereen ammattikorkeakoulu Arviointivierailut Arviointiryhmä lähetti ohjeet vierailukohteiksi valituille ammattikorkeakouluille arviointivierailun järjestämisestä. 2 Arviointiryhmän tarkoituksena oli rakentaa vierailuista mahdollisimman avoimia ja vuorovaikutteisia tapahtumia, jotta ammattikorkeakouluille voitaisiin antaa syvällistä ja käyttökelpoista palautetta niiden aluekehitystyöstä. Tästä syystä ohjelma rakennettiin neljän haastattelun/keskustelutilaisuuden pohjalle. Arviointiryhmä tapasi ammattikorkeakoulun johdon edustajat sekä sidosryhmien, opiskelijoiden ja henkilökunnan edustajia. Ammattikorkeakoulu sai valita liitteenä olevan 2 Liite 2.

12 ohjeen asettamissa puitteissa keskusteluihin osallistuvat henkilöt. Korkeakoululle haluttiin kuitenkin antaa mahdollisuus esitellä yhtä aluekehitysvaikutuksen kannalta erityisen onnistunutta tai kiinnostavaa kärkihanketta. Arviointiryhmä halusi näin päästä lähemmäksi konkreettista aluekehitystyötä toimialueella. Ammattikorkeakouluja pyydettiin ennalta ehdottamaan kolmea aluekehityshanketta, joista arviointiryhmä valitsi yhden, arvioinnin kannalta kiinnostavimman hankkeen. Valittuun hankkeeseen tutustumiseen varattiin 1,5 tuntia. Arvioinnin tasapuolisuuden turvaamiseksi ryhmä ei ottanut mukaansa vierailuilta mitään kirjallista materiaalia. Arviointivierailut toteutettiin aikavälillä Vierailuille osallistui koko arviointiryhmä lukuunottamatta RAMK:a, jonka osalta Riitta Käyhkö oli esteellinen. Veijo Kavonius joutui jäämään pois Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulujen vierailuilta kiireellisten työtehtävien takia. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköjen valinta Arviointivierailuiden jälkeen ryhmä kokoontui arvioimaan vierailukohteiksi valittujen ammattikorkeakoulujen aluekehitystyötä uudelleen sekä kirjallisten esitysten että arviointivierailujen valossa. Arviointiryhmä käsitteli vierailukohteet yksi kerrallaan ja nosti esiin todettuja vahvuuksia ja heikkouksia. Nämä keskustelut loivat myös pohjan ammattikorkeakouluille annetuille palautteille. Arviointiryhmä päätti kirjallisen esityksen ja vierailun perusteella yksimielisesti valita neljä ammattikorkeakoulua arviointineuvostolle esitettäviksi aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköiksi vuosiksi : Jyväskylän ammattikorkeakoulu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Laurea-ammattikorkeakoulu Rovaniemen ammattikorkeakoulu

13 Aluekehitysvaikutuksen määritelmä Ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutuksen arvioinnissa tarkasteltiin korkeakoulun strategian kehittyneisyyttä sekä ammattikorkeakoulun omaksumaa roolia alueen innovaatioympäristössä ja sen kehityksessä. Arvioinnin kannalta tärkeitä olivat lisäksi konkreettinen aluekehitystyö ja sen prosessit, työn tulokset ja näytöt sekä ammattikorkeakoulun organisoima aluekehitysvaikutuksen arviointi- ja kehittämistyö. Kriteeristössä käytetään käsitettä aluekehitysstrategia kuvaamaan kaikkia aluekehitystyötä koskevia strategisia linjauksia, riippumatta siitä, missä strategiadokumentissa asia on linjattu. Pääasia on, että aluekehitystehtävä on määritelty strategiatasolla. Aluekehitysvaikutuksella tarkoitetaan tässä arvioinnissa: Ammattikorkeakoulun oman strategian tuloksellisuutta, alueellista osallistumista ja verkottumista (mm. osallistuminen alueen strategiatyöhön, aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmiin sekä alueen muihin kehittämishankkeisiin) Ammattikorkeakoulun proaktiivista roolia ja vaikuttamista alueen toimintaan (mm. alueen osaamisen vahvistaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen ja innovaatioympäristön rakentaminen, ennakoiva reagointi alueen tarpeisiin). Kumpikin ammattikorkeakoulun aluevaikutuksen osa määriteltiin laajasti. Ammattikorkeakoulun innovaatioympäristön, toiminta-alueen ja -ympäristön määrittelyt Tässä arvioinnissa innovaatioympäristö on määritelty samalla tavoin kuin edellisessäkin aluekehitysvaikutuksen arvioinnissa. Innovaatioympäristöllä tarkoitetaan toiminnallista aluetta, jolla yritykset ja julkiset instituutiot edistävät innovaatioiden edellytyksiä ja näin toimien lisäävät alueen elinkeinotoimintaa ja hyvinvointia. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen, onko ammattikorkeakoulu tunnistanut alueensa innovaatioympäristön keskeiset piirteet, kuinka aktiivinen ja ennakoiva rooli sillä on toiminta-alueellaan sekä millainen asema korkeakoululla on alueen innovaatioympäristössä. Samoin arvioitiin ammatti-

14 korkeakoulun aloitteellisuutta ja verkostojen kattavuutta sekä sen mahdollisuuksia alueen innovaatioympäristön kehittämiseen. Ammattikorkeakoulun koulutusohjelmilla, projekteilla, palvelutoiminnalla, tutkimus- ja kehittämishankkeilla sekä muilla toiminnoilla voi olla erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia vaikuttavuusalueita. Moniin toimintoihin saattaa liittyä myös aluekehitysvaikutuksen kannalta merkittävä kansainvälinen elementti. Toiminta-alueen määrittelyssä on lähtökohtana ammattikorkeakoulun oma, perusteltu tulkinta toiminta-alueesta, jolla se pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan. Huomiota kiinnitettiin myös ammattikorkeakoulun toimipisteverkon tarkoituksenmukaisuuteen suhteessa korkeakoulun strategiaan ja sen aluekehitystehtävän toteutukseen. Arvioinnissa käytetty kriteeristö laadittiin ja arviointikohteet valittiin siten, että ne mahdollisimman hyvin palvelivat sekä kiinteitä korkeakouluorganisaatiota että hajautetulla toimipisteverkolla toimivia ammattikorkeakouluja. Ammattikorkeakoulun toimipisteverkkoa tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin se palvelee ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävää. Toimintaympäristön käsitteellä tarkoitetaan tässä tapauksessa ammattikorkeakoulun toimintaan välittömästi ja välillisesti vaikuttavia tekijöitä sekä sosiaalisia ja poliittisia instituutioita. Toimintaympäristössä olennaisessa osassa ovat myös muiden toimijoiden määrät ja roolit sekä verkostot. Ammattikorkeakoululain mukaan yhteistyö toimintaympäristön kanssa edellyttää ammattikorkeakoululta erityisesti omalla alueellaan yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa. Toimintaympäristö on sidoksissa yhteiskunnan, sen instituutioiden, lainsäädännön ja talouselämän kehitykseen. Aluekehitysvaikutuksen arvioiminen Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutusta arvioidessa on muistettava, että vaikuttava aluekehitystyö vaatii ammattikorkeakouluilta eri ympäristöissä erilaisia toimia. Ammattikorkeakoulun toimintamahdollisuuksiin vaikuttavat hyvin merkittävästi alueen olosuhteet: väestön määrä, rakenne ja kehitys, elinkeinorakenne, työllisyys, palvelujen tarjonta, muiden toimijoiden määrä, alueeseen sidotut rahoitusmahdollisuudet ja muut vastaavat seikat. Ne muodostavat perustan yhteiskunnalliselle kehitykselle ja vaikuttavat paitsi sen saavutuksiin aluekehitystyössä, myös toiminnan tuloksellisuuden toteamiseen. Toisaalta alueiden voimakas heterogeenisyys luo haasteita myös ammattikorkeakoulujen aluekehitystyön keskinäiselle vertailulle. Ammattikorkeakoulun mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi opiskelijoiden työllistymiseen, uusien työpaikkojen tai yritysten synnyttämiseen ja

15 olemassa olevien säilyttämiseen ovat yleensä pääosin välillisiä ja liittyvät mm. osaamisen ja innovaatioiden tuottamiseen alueelle. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystoiminnan vaikuttavuuden arviointi on vaativa tehtävä erityisesti siksi, että siinä on otettava huomioon kunkin ammattikorkeakoulun toimintaympäristö ja alueiden suomat, hyvinkin erilaiset toimintaedellytykset ja näyttöjen mahdollisuudet. Arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, mitä ammattikorkeakoululta voidaan odottaa kyseisellä maantieteellisellä alueella. Arviointiryhmän tehtävä oli myös siinä suhteessa haasteellinen, että sen saama käsitys ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksesta oli erilaisista syistä johtuen rajattu, näytteenomainen. Ryhmän käytössä oli ammattikorkeakoulujen tuottama esitys, AMKOTA-tietokannan tarjoamat luvut esimerkiksi korkeakoulujen T&K-työn volyymistä, sekä arviointivierailuilla käydyistä haastatteluista syntynyt vaikutelma. Näistä tarkasteluista huolimatta arviointi perustui lähtökohtaisesti kuitenkin näytteille varsin laajasta, monisäikeisestä ja vaikeasti todennettavasta toiminnasta. Toisaalta merkittävin keino näiden ongelmien ratkaisemiseksi on arviointiryhmän tietoisuus näistä ammattikorkeakoulujen aluekehitystyön tuloksellisuuteen vaikuttavista rajoitteista. Arvioinnin tasapuolisuus ja erilaisten olosuhteiden huomioiminen pyrittiin varmistamaan myös käytetyllä kriteeristöllä. Esitysten ja arviointikierroksen perusteella ammattikorkeakoulut ovat pääsääntöisesti vasta kehittämässä mekanismeja ja mittaristoja oman aluekehitysvaikutuksensa mittaamiseen. Tämä lienee luonnollista, sillä toiminta on vasta saamassa muotoaan ammattikorkeakoulujen perustehtävänä. Vaikutusten mittaamiseen ja palautteen saamiseen suhtauduttiin ammattikorkeakouluissa vakavasti. Osa ammattikorkeakouluista pystyi kuitenkin jo nyt esittämään kohtuullisen kattavia toteutuksia ja erinomaisen hyödyllisiä työkaluja. Osalla ammattikorkeakouluista oli jo selkeitä rakenteita ja mekanismeja arviointiin ja mittaamiseen, muttei vielä näyttöjä niiden käytöstä. On ilmeistä, että aluekehitysvaikutusten mittaristot ovat vahvassa oikean suuntaisessa kehitysvaiheessa. Ammattikorkeakoulujen omat aluekehitysvaikuttavuutta mittaavat menetelmät tulevat todennäköisesti toimimaan erinomaisena lähdemateriaalina tulevia aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköarviointeja suunniteltaessa.

16 Arviointikohteet ja kriteeristö Tässä arvioinnissa käytetyt arviointikohteet on kehitetty kahden edellisen aluekehitysvaikutuksen arvioinnin kokemuksia hyödyntäen. Arviointikohteita on pyritty selkiyttämään ja vähentämään niiden päällekkäisyyttä lisäämällä ajankohtaisia painotuksia. Arviointikohteet ilmentävät ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksessa keskeisinä nähtäviä seikkoja. Arviointiryhmä arvioi ammattikorkeakoulujen lähettämät aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköesitykset em. arviointikohteiden mukaan. Arviointikohteet määriteltiin siten, että erilaisissa ympäristöissä toimivien ammattikorkeakoulujen tasapuolinen arviointi on mahdollista. Arviointikriteeristö toimi apuvälineenä ja tuki eri ammattikorkeakoulujen esitysten johdonmukaista arviointia. Kriteeristöä käytettiin joustavasti varmistamaan arvioinnin tasapuolisuutta. Se ei ole ehdoton mittaristo vaan työkalu, jonka avulla arvioitsijat voivat muodostaa kokonaiskuvan kunkin ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutuksesta ja verrata niitä helpommin toisiinsa.

17 Aluekehittäminen ammattikorkeakoulujen toiminnassa Aluekehitystyön kansainvälinen ja kansallinen konteksti Suomalaisessa toimintaympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olemme siirtyneet puoliavoimesta taloudesta avoimeen globaaliin kilpailuun, jossa kaikki alueet ovat mukana riippumatta siitä, tuottavatko ne tuotteita kansainvälisille, kansallisille vai alueellisille markkinoille. Globaalistuminen, tiedon merkityksen kasvu, toimialarakenteen muutos ja ympäristökysymykset asettavat alueelliselle kehittämiselle sekä uusia haasteita että mahdollisuuksia. Yritysten ja alueiden kilpailukykyä mitataan ensisijassa niiden innovatiivisuudella. Osaaminen, toimiva infrastruktuuri ja verkottuva toimintatapa nousevat aikaisempaakin merkittävämpään rooliin alueen kehittämisessä. Alueilla on erilaiset mahdollisuudet ja potentiaali menestyä globaalissa kilpailussa. Alueiden heterogeenisyys edellyttääkin erilaistuvaa ja jopa erilaistavaa aluepolitiikkaa. Tämä puolestaan siirtää eri alueiden kehittämisen linjavalintoja yhä enemmän aluetasolle. Alueiden on selkeämmin profiloiduttava hyvinä toimintaympäristöinä yrityksille ja viihtyisinä elinympäristöinä ihmisille. Tasapainoisen aluerakenteen ja Lissabonin strategiatavoitteiden mukaisen kilpailukyvyn vahvistamisen kannalta avainasemassa ovat kaupungit ja koko kaupunkiverkko. Kaupunkiseutujen omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen on perusta, jonka varaan kehittämistoimet voidaan rakentaa. Niinpä kaupunkiseutujen tulisi tunnistaa oma asemansa kansallisessa kaupunkiverkossa ja profiloitua sen mukaisesti. Aluekeskusohjelmassa erityyppiset kaupunkiseudut on tunnistettu, ja ne on haastettu valmistelemaan strategiat sekä räätälöidyt kehittämispaketit omien vahvuuksiensa pohjalta. Suuret ja monipuoliset kaupunkiseudut nousivat kasvun moottoreiksi 1990-luvun alun laman jälkeen muutamassa vuodessa, mutta keskisuuret ja pienemmät kaupunkiseudut ovat vasta viime vuosina alkaneet päästä lamaa edeltävälle tasolle. Erityisesti pienet ja keskisuuret kaupunkiseudut tarvitsevatkin tuekseen vahvaa kaupunkipolitiikkaa. Osaamisperusteisen kehittämisen mahdollistaa kattava koulutusverkosto: yliopistot, ammattikorkeakoulut ja

18 toisen asteen ammatilliset oppilaitokset tukevat kaupunkiseutuja kaikilla tasoilla. Myös perinteiset tuotannon alat tarvitsevat kehittyäkseen huippuosaamista. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tiedepuistot ovat keskeisiä toimijoita uudessa kasvussa. Kasvun perustekijöitä kaupunkiseuduilla ovat teknologiaorientoitunut tutkimus- ja kehittämistoiminta ja tuotannolliset sovellukset, panostukset osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan, sosiaaliset innovaatiot, vahva verkostoitunut yhteistyö, toimiva infrastruktuuri sekä hyvä saavutettavuus, joka edellyttää toimivaa logistiikkaa. Hyvinvointi ja kilpailukyky riippuvat yhä enemmän innovaatiojärjestelmien vahvojen toimijoiden ohella tehokkaista ja houkuttelevista yritysympäristöistä, jotka tukevat yrityksiä niiden kehittämistyössä. Kilpailuedut ovat yhä voimakkaammin paikallisia osaamista, yhteistyöverkostoja joita muualla olevat kilpailijat eivät pysty kopioimaan. Kyse on koko innovaatiojärjestelmästä, joka pitää sisällään paikalliset innovaatioympäristöt toimijoineen ja hyvinvointipalveluineen. Makrotason innovaatio- ja globalisaatiopolitiikka on siis välttämätöntä, mutta riittämätöntä. Yhä useammat erityiset kilpailuedut löytyvät mikrotasolta alueilta ja niiden muodostamista innovaatioympäristöistä. Yhteistyötapoja, -verkostoja ja -kulttuuria sekä sosiaalista pääomaa eivät muut maat ja alueet pysty kopioimaan tai ottamaan käyttöönsä kovinkaan helposti. Jos nämä asiat ovat kunnossa, yrityksen sijaintipaikka voi olla keskeinen kilpailuetu. Suomessa innovaatiopolitiikassa on perinteisesti painotettu kansallista näkökulmaa ja valtakunnallisia järjestelyjä. Alueellinen näkökulma tuli Suomen innovaatiopolitiikkaan kuitenkin 1980-luvulla ja vahvistui sekä vakiintui 1990-luvun puolivälissä. Jo tätä ennen alueellisuutta painotettiin mm. uusien yliopistojen perustamisessa ja teollisuuspolitiikassa sekä erityisesti aluekehityslainsäädännössä. Myöhemmin myös ammattikorkeakoulut ovat tulleet tärkeiksi toimijoiksi alueiden kilpailukyvyn parantamisessa. Alueellisen innovaatiopolitiikan veturina on toiminut kymmenen vuoden ajan osaamiskeskusohjelma, joka on saanut merkittävää vetoapua EU:n aluepolitiikasta ja rakennerahastoista. Alueellisen innovaatiopolitiikan osana ja osin sen rinnalla kaupungit ja kaupunkiseudut ovat aktivoituneet innovatiivisten ympäristöjen kehittämisessä. Euroopan Unionin linjaamassa Lissabonin strategiassa tavoitteena on tehdä Unionista maailman kilpailukyisin alue lähivuosina. Lissabonin strategian toteutus on otettu myös yhdeksi tavoitteeksi EU:n alue- ja rakennepolitiikan strategisissa suuntaviivoissa. Sen valmistelussa on tärkeää tunnistaa eurooppalaisesta ja globaalista integraatiosta syntyvät rakenteelliset muutosvoimat ja -tekijät. Avainkysymys aluekehittämisessä on tietää, mikä on

19 Suomen ja sen eri alueiden kyky vastata innovaatiovetoisen talouskehityksen haasteisiin. Tarvitsemme tietoa siitä, kuinka vahva Suomen innovaatiokapasiteetti ja -potentiaali todellisuudessa on ja mihin se Suomessa alueellisesti sijoittuu. Samalla on tunnistettava innovaatiojärjestelmämme keskeiset toimijat ja ymmärrettävä sen kehitysdynamiikka. Alueiden monipuoliseen kehittämiseen on Suomessa erinomaiset mahdollisuudet. Tehokas aluekehittäminen edellyttää kuitenkin alueen kaikkien toimijoiden yhteistyön ja verkottumisen vahvistamista. Ammattikorkeakoulut kansallisessa aluekehitysjärjestelmässä Tällä hetkellä ammattikorkeakoulu on parhaimmillaan tunnistettu ja tunnustettu alueen kehittämisen voimatekijä, ja aluekehitystyö on sisällytetty keskeiseksi teemaksi kaikkiin sen toimintoja ohjaaviin strategioihin. Ammattikorkeakoulu on ottanut aktiivisen roolin alueen kehittämisessä. Sen strategiat on laadittu yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja strategian lähtökohtina ovat alueen haasteet ja voimakas toimintaympäristön muutos. Ammattikorkeakoulun strategiaprosessi on avoin ja jatkuva vuorovaikutusprosessi. Ammattikorkeakoulun toiminta-alueen määrittely on sekä haastavaa että olennaista sen profiloitumisen kannalta. Toiminta- ja vaikutusalueen määrittelyssä on otettava huomioon alueen sisäinen erilaisuus kattavasti ja monipuolisesti. Yleensä korkeakoululla voi olla vahvempi rooli, jos se on riittävän suuri ja monialainen ja jos sen osaamisalat sopivat yhteen maakunnan avainklustereiden sekä tuotantorakenteen kehittämistavoitteiden kanssa. Ammattikorkeakoulun suppea-alaisuus ei sinänsä rajoita alueellisesti laajaa toimintaa. Yleensä toiminta-alueeksi on määritelty maakunta. Toiminnan jalkautuminen maakunnan sisällä seutukuntiin ei ole kuitenkaan kovin helppoa, jos korkeakoululla ei ole ainakin joitakin sivutoimipisteitä. Toisaalta ammattikorkeakoulun monialaisuus voi olla suuri haaste, koska kaikilla aloilla on vaikeaa olla mahdollisen strategian mukainen huippuyksikkö. Siksi rajausten tekeminen aluekehitystyössä voi olla kaikissa tapauksissa tarpeen esimerkiksi yhtenäistämällä toimintoja eri koulutusaloilla ja toimialoilla sekä profiloitumalla selkeämmin. Ammattikorkeakoulu on parhaimmillaan aktiivinen toimija maakunnan kehittämisstrategian valmistelussa ja sen toteutuksessa. Varsinkin osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmat tarjoavat hyvän mahdollisuuden korkeakoulun vahvalle kehittämistoiminnalle erityisesti alueen osaamis- ja innovaatioympäristön vahvistamisessa. Niiden avulla ja kautta ammattikorkeakoulu kykenee rakentamaan vahvoja, alueen omista lähtökohdista lähteviä kehittämis- ja tuotekehitystoimintaa tukevia yhteistyömuotoja ja -rakenteita. Yrityshautomot ovat tärkeä osa tätä toimintaa.

20 Ammattikorkeakoulun on pystyttävä yhdessä muiden toimijoiden kanssa tunnistamaan maakuntansa ytimen muodostavat vahvat klusterit ja tulevaisuuden kasvualat ja oltava omilla opetus- ja tutkimusaloillaan vahva toimija niiden kehittämisessä. Työnjako yliopistojen ja/tai yliopistokeskuksen kanssa on tässä suhteessa haastavaa. Ammattikorkeakoulun on löydettävä oma vahva roolinsa alueen kehittämisessä. Monessa maakunnassa toteutettu tai toteutumassa oleva maakuntakorkeakoulumalli tarjoaa työnjaon kehittämiselle hyvät edellytykset. Korkeakoulu ei kuitenkaan saa jäädä tässä mallissa seurailijan asemaan, vaan sen on etsittävä aidosti oma proaktiivinen roolinsa. Parhaat ammattikorkeakoulut kykenevät tuottamaan uutta toimintaa ja yhteistyösuhteita erityisesti yritysten kanssa ja ovat yrittäjyyden edistämisessä alueella keskeisessä asemassa. Ammattikorkeakoulu voi osaltaan vaikuttaa voimakkaasti myös alueen ja sen yritysten kansainvälisten suhteiden vahvistumiseen. Kansainvälisen toiminnan osalta korkeakoulun pitäisi pohtia kriittisesti, mitä kumppanuutta ja osaamista erityisesti halutaan, aluekehitystyön näkökulmasta. Ammattikorkeakoulun olisi mahdollista laajentaa yhteyksiä kansainvälisiin verkostoihin, erityisesti T&K-toiminnassa, liittoutumalla nykyistä voimakkaammin yliopistojen kanssa. Ammattikorkeakoulut ovat omassa kehittymisessään eri vaiheessa. Arviointikierroksen ja esitysten perusteella asiaan ei näyttäisi vaikuttavan niinkään se, kuinka pitkään ammattikorkeakoulussa on tehty kehittämistyötä vaan enemmänkin ammattikorkeakoulun valitsema lähestymistapa toimintansa kehittämiseen. Toinen selkeästi ammattikorkeakoulujen välistä erilaisuutta synnyttävä seikka on korkeakoulun itselleen hahmottama rooli alueen kehittämisessä. Ammattikorkeakoulut olivat valinneet lähestymistavakseen aluekehitystyössä vaihtelevasti koulutuksen, tutkimus- ja kehittämistyön tai näiden yhdistelmän. Osa ammattikorkeakouluista on onnistunut kytkemään opiskelijat ja koko koulutusinstrumentin selkeästi osaksi omaa aluekehitystyötään. Yrittäjyyden edistämiseen on panostettu ja opiskelijat osallistuvat erilaisin hankkein ja selvityksin vahvasti toiminta-alueen innovaatiotoimintaan. Nämä mekanismit tuottavat virkistävää, uutta ajattelua ammattikorkeakoulun osaamisalueilta toiminta-alueen yritysten ja yhteisöjen käyttöön. Suppeimmillaan ammattikorkeakoulu näkee itsensä ensisijassa kouluttajana ja hankkeiden toimeenpanijana, tahona, joka tarttuu olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja koostaa siitä jotakin uutta, alueen kannalta virkistävää, kehittävää ja innovaatioita tuottavaa toimintaa. Syntyy uusia rakenteita, joiden varassa aluetta kehitetään. Keskeistä on tällöin ammattikorkeakoulun vahva toimeenpano-osaaminen.

21 Vaihtoehto tälle näkökulmalle on vahvasta ammatillisesta substanssiosaamisesta kumpuava kehittämisverkoston jäsenen rooli. Ammattikorkeakoulun oma, usein strategiseksi kärjeksi puettu erityisosaaminen siirtyy ympäristön hyödyksi opinnäytetöiden, harjoittelun, kehittämishankkeiden ja tutkimushankkeiden kautta. Molemmissa rooleissa ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja henkilöstön osallistuminen toimintaan vaihteli ammattikorkeakouluittain. Osalla ammattikorkeakouluista oli vastaavasti jo erittäin kehittynyttä T&K-toimintaa, mutta kytkentä koulutukseen oli vielä ohutta. Kehittyneessä T&K-toiminnassa oma substanssipohjainen osaaminen oli keskeistä, ja oman osaamisen selkeä tunnistaminen näytti helpottavan verkostoitumista sekä aidon yritysyhteistyön syntymistä. Useissa tapauksissa toiminnan kattavuus ammattikorkeakoulun koulutusalojen näkökulmasta jäi vajavaiseksi ja opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua toimintaan varsin vaatimattomiksi. Monessa tapauksessa ammattikorkeakoulu ei ole vielä löytänyt rooliaan alueen kehittämisessä, eikä sillä ole selkeää profiilia alueelle syntyneissä innovaatioympäristöissä. Ammattikorkeakoululla ei tällöin ole itsenäistä ja vahvaa asemaa yliopiston tai yliopistokeskuksen rinnalla, vaan toiminta on enemmänkin myötäilevää. Strategiapohja saattaa olla vielä kehittymätön ja pirstaleinen. Ammattikorkeakoulun toiminta vaatisi vahvoja valintoja ja linjauksia itsensä asemointiin alueen kehittäjäverkostossa. Monesti tämä johtuu siitä, että ammattikorkeakoulu tyytyy liiaksi yksittäisten hankkeiden toteuttamiseen ja etsii vaikuttavuuttaan ensi sijassa koulutuksen kautta. Ongelmallista on, jos korkeakoulun koulutusaloista vain yhdellä tai muutamalla on merkittäviä yhteyksiä aluekehitykseen liittyviin toimintoihin. Tällöin ammattikorkeakoulun koko potentiaali ei ole alueen käytössä. Monesti korkeakoulun kansainvälisellä toiminnalla ei myöskään ole yhteyttä aluekehittämiseen. Arvioinnin kannalta haasteellisiksi nousivat lähestymiskulman ja roolien tunnistaminen. Kaikki valinnat mahdollistivat hyvän tuloksen tekemisen. Tulokset olivat kuitenkin monin tavoin erilaisia ja vaikeasti toisiinsa verrattavia. Ammattikorkeakoulun oma osaaminen Innovaatioiden synnyssä korostetaan vahvasti eri tieteenalojen rajapintoja. Siksi arvioinnin yksi mielenkiintoinen näkökulma liittyi monialaisuuden hyödyntämiseen. Ammattikorkeakoulut näyttäytyivät tässä suhteessa hyvin erilaisina. Joissain ammattikorkeakouluissa hankekokonaisuudet eivät edenneet toteutukseen, elleivät ne olleet monialaisia. Vastaavasti joidenkin ammattikorkeakoulujen esittämät näytöt olivat yksialaisia ja edustivat varsin kapeita

22 näkökulmia kehitettävään asiaan. Molemmat tavat näyttivät kuitenkin tuottavan oman toiminta-alueen tarpeeseen uutta tietoa ja osaamista. Arvioinnin kannalta mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousi ammattikorkeakoulun oman osaamisen hahmottaminen suhteessa tavoitteisiin ja yhteistyökumppaneihin. Toimeenpanijan roolissa ei useinkaan ole kyetty kattavasti tuomaan esille oman ammatillisen osaamisen profiilia yhteistyöverkostossa. Ammattikorkeakoulun ammatillisen osaamisen näkökulmasta tätä, todennäköisesti kehitysvaiheeseen liittyvää ilmiötä ei voida pitkällä aikavälillä pitää edullisena. Osa ammattikorkeakouluista pystyi tuomaan esille hyvinkin merkittäviä näyttöjä syvällisestä osaamisestaan. Parhaimmillaan näytöt voitiin kytkeä läheisesti yritysten kehittämiseen, ja saadut käytännölliset sovelletut tulokset olivat vakuuttavia. Suhteessa yhteistyökumppaneihin ammattikorkeakoulut näyttäytyivät joko vahvoina osaajina tai joissain tilanteissa jopa jalkatyön tekijöinä. Tämä näytti korreloivan korkeakoulun strategisten ja substanssipohjaisten osaamisen kärkien löytymisen kanssa. Arviointikierroksen keskeisen osuuden muodostivat ammattikorkeakoulun esittämät, keskeisesti aluekehitysvaikutukseen liittyvät kolme hanketta. Näistä hankkeista arviointiryhmä valitsi edelleen yhden hankkeen tutustumiskohteeksi. Arvioinnin yhteydessä hankkeeseen tutustumiseen käytettiin määrällisesti 1,5 tuntia, jolloin sen osuus kokonaisuudesta nousi merkittäväksi. Esitetyt hankkeet muodostivat hajanaisen kokonaisuuden. Osa hankkeista perustui keskeisesti ammattikorkeakoulun syvään ammatilliseen osaamiseen ja osassa ammattikorkeakoulu tuotti pääsääntöisesti rakenteita ja mekanismeja. Hanke-esittelyt osoittivat kuitenkin selkeästi, että merkittävää aluekehitysvaikutusta voidaan saavuttaa erilaisilla lähestymistavoilla. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin kehittämisen ohella monet ammattikorkeakoulut näkevät toimintansa laajemmin ja ovat omaksuneet entistä vahvemmin tehtäväkseen sosiaalisen koheesion ja kulttuurin edistämisen sekä ympäristövastuun. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun esityksessä todetaan, että ammattikorkeakoulu osallistuu maakunnan elinkeinorakenteen talouden, kulttuurin ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Myös Turun ammattikorkeakoulun kuvauksessa korostuu ammattikorkeakoulun vastuu ympäristöstään: Amk:n rooli alueella on määritelty yhteiskuntavastuuohjelmassa ja se rakentuu kolmelle peruspilarille: taloudellinen vastuu, sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu.

23 Kansainvälisyys aluekehitystyössä Kansainvälinen toiminta on tullut olennaiseksi osaksi ammattikorkeakoulun kaikkia tehtäväalueita. Ammattikorkeakoulujen omassa verkostossa on etsitty yhteisiä menettelytapoja, joilla parannettaisiin ammattikorkeakoulujen kansainvälisyyttä lisäävien toimintojen laatua. Tavoitteena on lisätä opiskelija-, opettaja- ja asiantuntijavaihtoa sekä ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää. Verkosto on tarjonnut asiantuntemustaan kehitettäessä vieraskielistä koulutusta ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Kansainvälisen toiminnan yksi perustelu aluekehityksen näkökulmasta on innovaatioiden etsiminen. Siksi partnerivalinnat ovat kriittisiä päätöksiä. Ammattikorkeakoulun kansainvälistyminen, kansainvälisten yhteyksien lisääntyminen ja korkeakoulun rooli alueensa kansainvälistämisessä on mittava työkenttä. Kun ammattikorkeakouluja rohkaistaan vahvistamaan kansainvälistä toimintaansa, on syytä arvioida, missä määrin on perusteltua edetä yhteyksien määrällisen kasvun tietä ja missä määrin tulisi etsiä fokusoiden parhaimmat toimijat, joiden osaamista yhdistämällä aikaansaataisiin uusia innovaatioita. Käytäntö viime vuosilta elinkeinoelämässä on osoittanut, että kansainvälistä osaamista yhdistämällä innovaatiotoiminta johtaa menestykseen. On se osoittanut senkin, että innovaatiot vaativat taloudellisia ja osaamiseen liittyviä resursseja, riskinottokykyä ja erittäin kriittistä kumppanuusvalintaa. Aluevaikutuksia yrittäjyyden vahvistamisen kautta Alueiden kehityksen arvioidaan riippuvan toisaalta yrityksille tarjottavasta toimintaympäristöstä ja toisaalta yritysten kehityksestä, kilpailukyvystä ja työllistävyydestä. Avainsanoja yritysten menestymiseen ovat innovatiivisuus, osaaminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminta. Henkilöstön osaaminen ja osaavan työvoiman saatavuus ovat nousseet yhä merkittävämmiksi. Ammattikorkeakouluihin kohdistuu suuria odotuksia yrittäjyyden ja yritystoiminnan edistämisessä. Korkeakoulun oletetaan lisäävän yrittäjäpotentiaalia antamalla opiskelijoille sekä asenteellisia että taidollisia ja tiedollisia valmiuksia oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Lisäksi ammattikorkeakoulun halutaan lisäävän tukeaan alueensa yritysten kasvuun ja kehittämiseen. Molempiin edellä mainittuihin liittyy kolmas odotus: ammattikorkeakoulujen tulisi pystyä edistämään yritysten omistuksenvaihtoa yrittäjien ikääntyessä. Yrittäjyysopintotarjonta vaihtelee varsin paljon eri ammattikorkeakouluissa. Niukimmillaan se näyttäytyy osana liiketalouden koulutusohjelmia. Parhaimmillaan yrittäjyysopintoja tarjotaan systemaattisesti ammattikorkeakoulun laajuisesti. Lisäksi niihin on kytketty tutkimus- ja tuotekehitys-

24 toimintaa, harjoitustöitä ja erillisiä hankkeita. Kokonaisuudessa ovat mukana niin henkilökunnan osaamisen ylläpito kuin alueen yrittäjien elävä kytkentä ammattikorkeakoulutyöhön. Yrittäjyysopintojen tarjoaminen kattavasti eri koulutusohjelmissa on ammattikorkeakouluissa pääosin ratkaisematta. Yksi haasteista on opiskelijoiden ja henkilöstön asenteiden muokkaaminen yrittäjyydelle myönteiseen suuntaan. Yrittäjyyden ei vieläkään katsota luontevasti kuuluvan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Opiskelijat näyttäisivät myös toivovan, että yrittäjyysopinnot sisällytettäisiin tutkintoon, eli ne tuottaisivat opintopisteitä. Kaikkien opiskelijoiden avoin mahdollisuus osallistua yrityshautomotoimintaan on tärkeä linkki opiskelun ja yrittämisen välimaastossa. Vaikka arviointiryhmä ei oletakaan hautomotoiminnan kasvavan volyymituotteeksi, voivat sen heijastusvaikutukset muuhun korkeakouluyhteisöön olla merkittävät. Ammattikorkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistyön kehittämisen tarve näkyy toistuvasti mm. yrittäjäjärjestöjen teettämissä kyselyissä. Yritysten edustajilla on suuria odotuksia mm. ammattikorkeakoulujen kyvystä toimia yrityslähtöisesti ja ennakoida tuleva osaamistarve. Arviointikierroksen kokemusten perusteella voidaan yleistäen todeta, että sidosryhmien tässä tapauksessa yrittäjien ja työnantajien - tiivis osallistuminen ammattikorkeakoulun strategiaprosessiin ja muuhun toimintaan lisää selvästi luottamusta korkeakouluun ja osaltaan vaikuttaa myös odotusten realistisuuteen. Yritykset näyttävät odottavan ammattikorkeakouluilta palvelujen tarjonnan selkeyttä ja palvelua yhdeltä luukulta. Asiakkaan mahdollisuudet hyödyntää ammattikorkeakoulun monialaisuutta riippuvat pitkälti korkeakoulun sisäisestä synergiasta, mutta myös kyvystä tuotteistaa palvelujaan asiakaslähtöisesti. Hyvänä käytäntönä voidaan pitää Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskusta. Se tunnistetaan sekä talon sisällä että sidosryhmissä yhden kosketuksen pelin mahdollistavana toimijana. Toimivien yritysten kehittämisessä ammattikorkeakouluilla on monessa tapauksessa vahva panos tutkimus- ja kehityspalveluiden resursoijina ja tarjoajina. Innovaatio ymmärretään jo selvästi laajempana kuin vain perinteisesti teknisiä aloja koskevana. Jatkossa haasteeksi noussee yritysten liiketoiminnan ja liiketoimintamallien kehittäminen. Yritysten omistuksen vaihdokseen liittyvät odotukset näkyvät ammattikorkeakoulukentässä. Odotuksiin pyritään vastaamaan vaihtelevasti. Keskeiseksi tekijäksi näyttää nousevan opiskelijoiden mahdollisuus pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja harjoitteluun alueen yrityksissä. Omistuksen vaihdoksen edistäjänä voi toimia myös yrityksen nykyisten ammattilaisten osaamisen vahvistaminen ammattikorkeakoulun tarjoamassa täydennyskoulutuksessa.

25 Opiskelijan ja opiskelijakunnan rooli aluekehitystyössä Aluekehitykseen vaikutetaan lukuisin eri tavoin. Opiskelijakunnille tai yksittäisille opiskelijoille ei laissa ole määritelty aluekehitysvaikutukseen yksilöityjä tehtäviä. Näihin voidaan kuitenkin rinnastaa opiskelijoiden tekemät harjoitustyöt alueella, opiskelijan suorittamat harjoittelut sekä opinnäytetyöt. Olennaista on, että yksittäisen opiskelijan kontaktit työelämään muodostuvat jo opiskeluaikana. Ammattikorkeakoulun merkittävimmän vaikutuksen alueelle tuottavat sieltä valmistuneet opiskelijat. Vuosittain yli valmistunutta siirtyy työmarkkinoille uutena työvoimana. Suomessa on otettu opiskelijat kohtuullisen hyvin huomioon ammattikorkeakoulun toiminnassa. Olisi suotavaa, että ammattikorkeakoulut ja opiskelijakunnat yhdessä pystyisivät luomaan järjestelmän, joka tukisi opiskelijoita innovaatiotoiminnassa. Opiskelijakunnat tekevät aluekehitystyötä yhtä moninaisin tavoin kuten ammattikorkeakoulutkin. Opiskelijakuntien vaikuttaminen on perinteisesti painottunut ammattikorkeakoulun sisäisiin asioihin. Kuluneiden vuosien aikana tämä työ on kuitenkin laajentunut koskemaan myös koko ammattikorkeakoulua ympäröivää aluetta. Opiskelijakunnat vaikuttavat monimuotoisesti esimerkiksi kunnalliseen suunnittelutyöhön ja tuovat esiin opiskelijanäkökulman alueen kehittämiseen. Suurta osaa opiskelijakuntien toiminnasta kuvastaa kuitenkin edelleen se, että opiskelijakunnat ja ammattikorkeakoulut eivät ole osanneet määritellä opiskelijajärjestötoimintaa aluekehitystyötä tukevaksi. Opiskelijakuntien vielä jokseenkin tunnistamaton työ tulisi nähdä merkittävämpänä aluekehityksen kannalta. Laajalla pohjalla tehty yhteistyö voi tuottaa monessa tapauksessa entistä hedelmällisemmän lopputuloksen. Yleinen vaikuttamistyö vaatii panostuksia myös muilta tahoilta kuin pelkästään opiskelijakunnilta. Ammattikorkeakoulun rooli opiskelijakuntien toiminnan tukijana ei ole niistä vähäisin. Myös kunnallishallinto sekä erilaiset alueen viralliset tahot kuuluvat toimintakenttään. Ihannetilanne olisi, että kyseisille tahoille muodostuisi aito halu ja mielenkiinto ottaa opiskelijakuntien mielipiteet huomioon, sillä myös yleisellä opiskelijakulttuurilla on alueen kehitykselle positiivisia vaikutuksia. Opiskelija ei välttämättä tunnista tekevänsä aluekehitystyötä esimerkiksi harjoittelua suorittaessaan. Opiskelijoiden tietoisuuden lisääminen edellyttää toimia niin ammattikorkeakoululta kuin opiskelijakunnaltakin.

26 Alueelliset ammattikorkeakoulut muutoksessa Suunnitelmallinen korkeakoulupolitiikka on synnyttänyt alueellisesti hajautetun korkeakouluverkon. Erityisesti ammattikorkeakoulujen perustamista on argumentoitu alueellisilla näkökohdilla. Ammattikorkeakoulujen kehittämisessä on omaksuttu jo Christoffer Taxellin opetusministerikaudella luotu näkemys laajasta ammattikorkeakouluverkostosta, joka korvaa kokonaan opistoasteen järjestelmän. Hallinnollisen rationalisoinnin lisäksi tavoitteena ovat olleet koulutuksen laadun kehittäminen ja pedagoginen uudistuminen. Monialaiset ammattikorkeakoulut ovat voineet eri aloja yhdistämällä kehittää uudenlaista osaamista ja tarjota opiskelijoille valintamahdollisuuksia yli alojen. Opetusministeriön maaliskuussa 2006 julkistetussa Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet -keskustelumuistiossa 3 (Opetusministeriön monisteita 2006:2) todetaan, että alueellisella korkeakoululaitoksella on ollut myönteisiä seurauksia alueiden kehittymiseen: erityisesti suurten yliopistokaupunkien kehitys on ollut muita kaupunkikeskuksia suotuisampaa. Suomen ja alueiden toimintaympäristö on muuttumassa. Nuorten ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa voimakkaita muutostarpeita myös korkeakoulutuksen piirissä. Elinkelpoisten ja kehittymiskykyisten innovaatio- ja osaamisympäristöjen ylläpitäminen ja kehittäminen korostuvat entistäkin haasteellisempina. Viimeaikaisissa valtakunnallisissa korkeakoulu- ja tiedepoliittisissa linjauksissa on esitetty korkeakoulutusta ja tutkimusta sekä T&K-toimintaa keskitettäväksi suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ammattikorkeakoulujen esityksissä sekä sidosryhmien haastatteluissa nousi esiin, että toimipisteverkko on nähty suurimmaksi osaksi tarkoituksenmukaisena ja sen koettiin vastaavan hyvin vuorovaikutteisen aluekehitystehtävän toteuttamiseen. Hajautettu toimipisteverkko on varmistanut läheisen yhteistyön alueen elinkeino- ja työelämän kanssa ja tuonut koulutuksen ja T&K-työn lähelle asiakasta. Seudulliset toimipisteet ovat löytäneet oman roolinsa ja toimintatapansa vaikutusalueillaan ja niillä nähtiin olevan merkittävä osa aluetehtävän hoitamisessa, koska yhteistyöhankkeet ovat keskittyneet erityisesti toimipistekuntiin ja niiden lähikuntiin. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystyön tulevaisuuden haasteeksi nousee alueellisen läsnäolon turvaaminen uusilla toimintatavoilla. Aluekehitysvaikutuksen arviointi on tuonut esille näyttöjä toimivista mekanismeista näiden ongelmien ratkaisemisessa. Esimerkkinä voidaan mainita maakuntakorkeakoulukokeilut ja oppimisverkostot. 3 Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet. Keskustelumuistio Opetusministeriön monisteita 2006:2.

27 Nähtäväksi jää, miten ammattikorkeakoulut pystyvät tulevaisuudessa olemaan koko maakunnan ammattikorkeakouluja kehittäjiä. Yhtenä ratkaisumallina säilyttää asema koko maakunnan kehittäjänä voi olla maakuntakorkeakoulu. Maakuntakorkeakoulumalli soveltuu hyvin perinteisen osaamisen kehittämiseen erilaisten aikuisille suunnattujen koulutuspalveluiden kautta. Maakuntakorkeakoulumallin rinnalle ollaan kehittämässä oppimisverkostoa, jolloin alueen korkeakoulujen ohella esim. seudulliset kehittämisyhtiöt ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ovat vahvemmin mukana tarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistamisessa ja osaamisen kehittämisessä. Miten hyvin mallit soveltuvat reuna-alueiden yritysten innovatiiviseen kehittämisen edistämiseen, jää nähtäväksi. Haasteena on erityisesti alueen tarpeista lähtevän T&Ktoiminnan aktivointi. Tulevaisuus näyttäytyy tänään enemmän verkostojen tulevaisuutena. Ns. Open Source -malli esimerkkinä Linux-kehitys kertoo siitä, että huippuinnovaatiot tehdään maailmanlaajuisissa avoimissa verkostoissa. Huippututkimuksessa parhaimmat kumppanit eivät välttämättä löydykään huippuosaamiskeskusten kampuksilta, vaan usein hajautettuna ympäri maailmaa. Mallille voidaan löytää myös kansallisia sovelluksia. Aluekehitystyön kehittäminen tulevaisuudessa Globaalitaloudessa eri maiden innovaatiokeskusten kilpailu huippuosaajista sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnoista kiihtyy. Suomen eri alueiden on kyettävä tulevaisuudessa tarjoamaan osaamisintensiivisille yrityksille korkeatasoisia ja myös ulkomaisia investointeja ja osaajia houkuttelevia innovaatioympäristöjä. Aluekehittämisessä kaupunkipolitiikan rooli tulee edelleen vahvistumaan. Sillä vahvistetaan tasapainoista aluerakennetta ja toteutetaan samalla Suomen Lissabonin strategian toimenpideohjelmaa aluetasolla. Tarkoituksena on edistää toiminnallisten kaupunkiseutujen edellytyksiä kehittyä kansallisesti ja maakunnallisesti vaikuttavina kasvun vetureina. Tavoitteena on monikeskuksinen aluerakenne, jossa erityyppisillä keskuksilla on oma paikkansa osana verkostoa. Kaupunkipolitiikkaa eriytetään erilaisten kaupunkiseutujen vahvuuksien mukaisesti. Tämä asettaa haasteita erityisesti korkeakouluille. Osaamiskeskusohjelma keskittyy jatkossa kansainvälisesti kaikkein kilpailukykyisimpien osaamiskeskusten kehittämiseen. Osaamiskeskusohjelman tavoitteet kytkevät sen entistä selkeämmin osaksi kansallista innovaatiopolitiikkaa. Tässä ohjelmassa erityisesti yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä tehtävä. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin myös tärkeitä, koska niillä jo toimintansa perusluonteesta johtuen on erinomaiset mahdollisuudet luoda toimivat ja kiinteät yhteydet erityisesti pk-yrityksiin.