Tunkkarin Sanomat Nro 19 1 / 2014

Transkriptio

1 Tunkkarin Sanomat Nro 19 1 / 2014 Hyvää kevättä!

2 Tunkkarin Sanomat Julkaisija Tunkkarin Sanomat ISSN (painettu lehti) ISSN (verkkoversio) Päätoimittaja Jukka Tunkkari Toimituskunta Paula Rita Hannu Salo Jukka Tainio Jukka Tunkkari Kansi Hannu Salo Lehden levikkialue Tunkkarin koulupiiri Taitto ja paino Mainostoimisto Taikahattu Lönnberg Painot Oy, Ylivieska Näköislehti Tämäkin lehti löytyy netistä: Kiitämme M-marketin Seppo ja Marja Kiviahoa! Samoin Jussi Torppaa, jolle tarjosimme talkootyönä tehdystä tilintarkastuksesta vastavuoroisesti mainostilaa. Lahjoitit sen Vetelin mieskuoron käyttöön. Mahdollistitte tukimaksun suorittaneiden kanssa tämän numeron julkaisun. Toimituskunta Pääkirjoitus Täälläkin ikäännytään Talven mittaan sekavalta vaikuttavan Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu ja kirjoitettu paljon vanhusten hoidosta jatkossa ja aivan aiheellisesti. Keskielinikä nousee ja samaan aikaan suunnitellaan, että laitospaikkojen sijaan ikäihmiset viettäisivät viimeiset elinvuotensa kotona mahdollisimman pitkään. Edellämainitun onnistuminen edellyttää tasokasta kotihoitoa ja ateriapalveluja. Niin käsittääkseni tilanne jo tässä vaiheessa on. Mainitut palvelut ovat yhteiskunnan, kunnan, kuntayhtymien ja valtion harteilla. Mutta ikäihmisten parissa riittää muutakin puuhaa. Kirjoitin jo aiemmin, että me hyvin liikkumaan pääsevät eläkeläiset voisimme pitää seuraa yksinäisille heidän sen hyväksyessä. On myös paljon muutakin. Kaikilla ei ole autoa, ajooikeutta ja voimia liikkua yksin. Seuran lisäksi asioilla käynneille ja kauppakyydeille on jatkossa kysyntää. Tätä tapahtuu jo tänään. Tiedämme myös, että niin monet, jotka käyvät päivittäin tapaamassa läheisiään vanhainkodeissa, auttavat ruokailutilanteessa ja ei ainoastaan sitä omaa läheistään, vaan myös muita. Uusi aika tuo mahdollisuuden pienimuotoisille palveluyrityksille. Eläkeläisten eläkkeet alkavat olla sillä tasolla, että heillä on mahdollisuus ostaa palveluja. Näissä asioissa perinteisten toimintatapojen, ennakkoluulojen ja asenteiden murtamiselle on sijaa. Jukka Tunkkari Sanottua Lehden kannatusmaksu tukee edelleen mahdollisuuttamme julkaista lehteä jatkossa. Eräs kylän emäntä oli huolestunut, että kuka Mäntysaaren poikamiestaloudessa leipoo. Matti lohdutti, että meillä on nykyisin Kele-niminen leipuri. Tämän kokkolaisen leipomon tuotteita oli myynnissä Tunkkarin kaupoissa. Samainen emäntä ihmetteli naapurilleen, että onko sillä Matilla nyt Kele-niminen morsian... kummallinen nimi! FI Tunkkarin Sanomat TS nro 19 Leena Lukija ,- (tai sopiva summa) Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

3 Kiva leffapäivä Heti hiihtoloman jälkeen keskiviikkona 5.3. kaikki Vetelin kunnan eskarit ja peruskoulun oppilaat luokilla 1-6. viettivät kivan leffapäivän Kaustisen Kinolla. Kävimme katsomassa elokuvan Onneli ja Anneli. Vaikka elokuva olikin hieman tyttöjen juttu sopi se pojillekin. Hauskuudesta piti huolen näyttelijä Jaakko Saariluoma, joka näytteli elokuvassa poliisia. Parhaat ystävykset Onneli ja Anneli löysivät mystisen kirjekuoren, jonka päällä luki Rehellinen löytäjä saa pitää. Kirjekuoren sisällä oli paljon rahaa. Tytöt olivat pettyneitä, kunpa kuoren sisältä olisikin löytynyt vaikka kiiltokuvia! Hetken päästä rahoille löytyy kuitenkin käyttöä. Tytöt ostavat talon! Siitä alkaa kahden pikkutytön onnellinen elämä omassa talossa, jossa kaikki on tehty tyttöjä varten. Pian tytöt saavat tutusta naapureihinsa ja sitten alkaa tapahtua Aku, Taika, Selina, Jimi, Verneri ja Niko ovat piirtäneet talot. Lisää hienoja taloja seuraavilla sivuilla. Tunkkarin Sanomat 1 /

4 Onnelin ja Valmistumisvuosi 2014 Käsikirjoittaja: Sami Keski-Vähälä Ohjaaja: Saara Canttel Lavastaja: Minna Santakari Näyttelijät: Onneli: Aava Merikanto Anneli: Lilja Lehto Arska: Samuli Vauramo Petteri: Elias Koistinen Rouva Rusina: Johanna Af Schulten Onneli ja Anneli ovat kaksi pientä tyttöä. Onneli ja Anneli löytävät kirjeen jossa lukee Rehellinen löytäjä saa pitää. Kun he avaavat kirjeen, niin se oli täynnä rahaa, jolla he ostivat ison talon 4 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

5 Piirrokset: luokkien oppilaat Elokuva-arvostelu: luokkien oppilaat Annelin talo Rouva Ruusupuulta. Onnelin ja Annelin naapurissa asuvat myös Tingelstiina ja Tangelstiina joilla on puutarha, jossa kasvaa juhlakoristeita. Naapurissa asuu myös rouva Rosina Rusina, jota poliisi Urho Ulpukka pyytää lopussa vaimokseen. Tapahtumat olivat hauskoja ja elokuva oli hyvin tehty. Paras hahmo elokuvassa oli mielestämme poliisi Urho Ulpukka, sekä pääosassa olevat Onneli ja Anneli. Elokuviin oli mukava lähteä, eikä poistuminen ollut hassumpaa. Suosittelemme tätä kaikille alle 16-vuotiaille. Tunkkarin Sanomat 1 /

6 Nelosvoitto koulujen uintikisoissa Tunkkarin koulun alaluokan pojat ottivat nelosvoiton koulujen uintikisoissa Ykkössijan kaappasi Julius Tainio, Niko Uitti ui toiseksi, Santeri Salmela nappasi kolmannen sijan ja Aku Jyrkkä tuli neljänneksi. Miltä tuntui kisan jälkeen? Santeri: Hyvältä. Niko: Hyvältä. Aku: Ihan kivalta. Julius: Ihan kivalta. Jännittikö ennen kisoja? Santeri: Kyllä. Niko: Joo vähän. Aku: Ei tietenkään. Julius: Jonkin verran. Voittoisa joukkue yhteispotretissa, vas. Niko Uitti, Julius Tainio, Santeri Salmela ja Aku Jyrkkä. Koulun uusi kasvo: Iltapäiväkerhon ohjaaja Heli Kätkä Kuinka vanha olet? Olen 27 vuotta. Mistä tulet? Tulen Kaustiselta. Mitä teet työksesi? Olen Vetelin 4H-yhdistyksen toiminnanohjaaja, sekä Tunkkarin koulun iltapäiväkerhon ohjaaja. Missä olet opiskellut? Olen opiskellut Kaustisella lastenohjaajaksi. Käyttekö paljon uimassa vapaa-ajalla? Santeri: En käy. Niko: Aika paljon. Aku: Ei. Julius: Joten kuten. Aiotteko osallistua myös seuraaviin uintikisoihin? Santeri: Ehkä. Niko: Kyllä, jos olisin ollut kaksi sekuntia nopeampi, olisin ollut ensimmäinen. Aku: Kyllä. Julius: Jos ne kisat pidetään. Helin kärjessä Hyvä pojat!! Ystävä: siskoni Hanna Ruoka: spagetti jauhelihakastikkeella Paikka: oma koti Vaate: kesämekko Harrastus: agility Onko sinulla lemmikkejä? Kyllä minulla on 5 koiraa, 2 gerbiiliä ja akvaario. Mikä on lempielokuvasi? En osaa sanoa. Oletko käynyt ulkomailla? Olen, alle kymmenen kertaa. Ketä perheeseesi kuuluu? Avopuoliso Joonas. Mikä on parasta työssäsi? Monikin asia J 6 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

7 Olympiatuli Ateenasta Helsinkiin kulki Vetelin kautta Viime syksyn numerossa olleen Olympiasoihdun matkan kuvasarjaan on löytynyt lisää kolme valokuvaa. Rauni Kainu toi soihdun juhlakentälle. Kalevi Alaspää vei olympiatulta Räyringin keskustasta eteenpäin. Kalle Kaunisto kuljettaa soihtua ennen Pulkkisen kylää. Kallesta oli edellisessä numerossa sotilaskuva. Tunkkarin Sanomat 1 /

8 Muistomerkkejä Haan torppa ja Kreeta Haapasalon muistomerkki Mikä oli Haan torppa? Haan torpan päärakennus 1940-luvulla. Haga, Hagalund, Haga torp, Haan torppa, näitä nimiä löytyy käytettävän nykyään Hakalehto nimisestä tilasta. Minulle heitettiin ajatus jutusta Haan torpasta, niin pitihän siihen perehtyä ja käyttää apuna myös isän sisaruksia. Torppa on luultavimmin yksi vanhimmista pappilan torpista. Kartta vuodelta 1847 näyttää jo Luoman eli Isoluoman ja Hagan torpat, joten torppa on perustettu tätä aiemmin. Kokkolan pitäjän yläosan historiassa kerrotaan että Vetelin pappilan torppareilla ei nähtävästi ollut kirjallisia kontrahteja ennen vuotta Yläosan historiassa mainitaan mm. vuonna 1855 tehdystä sopimuksesta jonka allekirjoittivat Vetelin kappalainen Antero Vilhelm Ingman ja Haagan torpan haltija Erkki Juhonpoika. Siinä vahvistettiin torpalla vanhastaan ollut päivätyövelvollisuus: 46 päivää taksvärkkiä vuodessa, joista 10 kevätkylvöjen aikaan, 12 heinäaikana, 8 leikkuu- ja 10 puintiaikana sekä 6 päivää tästä jouluun. Lisäksi torpparin oli tultava hevosineen avuksi, milloin pappilassa korjattiin rakennuksia. Torpparihan oli vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta tilasta, tässä tapauksessa Koskelan pappilan tilasta. Torpparit maksoivat tilansa vuokran tekemällä töitä tilalle eli taksvärkkiä. Torpparien asemaa pyrittiin parantamaan ja vuonna 1918 säädettiin torpparilaki joka oikeutti torpparin lunastamaan tilan itselleen. Haan torpan torpparit Haan torpassa torppari vaihtui tiuhaan. Isä Esko on aikoinaan laittanut ylös viimeisimpiä torppareita Hohenthalin Juliuksen muistiedon mukaan: Haan Kalle Hakala Heikki Läspä Konsta Lumppio Aapi Äkkilä Oska (postin Oska) Kivistö Oska Haan Oska (Kangas) 8 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

9 Haan Oska oli viimeinen torppari ja lunasti talon itselleen valtion lainalla. Maksettuaan lainan takaisin vuonna 1928 hän möi tilan Yrjö Hohenthalille. Isoisäni Toivo osti tilan v Setä Martti muistelee äitinsä kertoneen kuinka kirkkoherra Oksanen oli kertonut ettei torppareita saa päästää joelle saakka. Näin myös oli. Pappilan maat menivät jokirantaa pitkin aina Luoman rajalle saakka. Mainittakoon vielä että Haan Oska laajensi alkuperäistä torpan päärakennusta. Torpan päärakennuksen ikää ei ole osattu määrittää. Muistan itse kuinka isä etsi sopivan kiven kuivaajan takaa kivirauniosta. Kiveä tulivat rustaamaan oikea kivenhakkaaja naapurista Lauri Pekola ja agrologi Martti S. Tunkkari, olisiko sitten ollut kotiseutumiehiä. Koruttomasti laatta tuli siirrettyä kiveen. Kahvit ehkä juotiin päälle. Pappilan torppia Setäni Martin tytär Susanna on hankkinut työnsä puolesta tietoja muista torpista eli torpista muodostettujen tilojen nimet ja omistajat (viimeiset torpparit): Pynssi (Antti Pynssi) Lähdevirta (Väinö Källström) Koivisto (Aleksanteri Venström) Alakorpi (Heikki Hakala) Luomala (Matti Hohenthalin perik.) Leponiemi (Antti Leponiemi) Hakalat asuivat Haan torpassa ennen muuttoaan Alakorpeen. Kreeta Hapasalon muistokiven teksti näkyy kuvassa huonosti, jos ollenkaan... tässä selkokielisenä: Se mökki oli mieluisin paikka missä olen asunut. Kreeta Haapasalo Asui tässä Haan torpassa 1848/9 ja Taulun kiinnitti vuonna 1954 Vetelin kotiseutuyhdistys Tie torpasta torppaan Muistikuvien mukaan vanha tie olisi kulkenut tuvan ja aitan välistä ja siitä edelleen Pynssin riihen kautta Luomalle ja edelleen kirkolle. Toiseen suuntaan tie meni Juliuksen riihen läheltä. Mistä se on sitten mennyt pappilan luoman yli? Tunkkarin Mikko on sanonut että luomassa on jossain nykyisen Leponiemen ja Virtaluoman välissä ollut sillan jäännöksiä. Kantele-Kreeta Se mökki oli mieluisin paikka missä olen asunut. Näin sanoo Kreeta Haapasalo joka asui Haan torpassa vuosina ja Teksti on kaiverrettu laattaan, joka oli kiinnitetty torpan päärakennuksen seinään. Muistolaatta kiinnitettiin seinään Vetelin kotiseutuyhdistyksen toimesta vuonna Setä Martti muistaa että tilaisuudessa oli läsnä ainakin Suurkari tyttärineen, Lauri Pekola, Arvi Vainio sekä Luoman Lempi, Esko, Erkki ja Martti. Maisteri J.R Torppa kertoi Kantele- Kreetasta naulauksen yhteydessä. Kun talo purettiin vuonna 1972, muistolaatta tuli kiveen talon paikalle seuraavan vuoden kesällä. Kreeta Haapasalosta ( ) on julkaistu myös postimerkki. Tässä tuli hiukan raapaistua Haan torpan historiaa ja aina voi lähettää palautetta. Kiitokset tietoja keränneille, etenkin sedille Martti ja Simo. Juhani Luoma Tunkkarin Sanomat 1 /

10 Heinäkuun 22. päivänä 20 vuotta sitten... Korkean tason vieraita Jukkalassa Tämän vuoden heinäkuun 22 tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Euroopan Unionin komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors tutustui suomalaiseen maatalouteen vierailemalla Jukkalan maatilalla. Seurueessa oli lähes puolet Suomen hallituksesta pääministeri Esko Aho, Heikki Haavisto, Mikko Pesälä, Pertti Salolainen ja Brysselissä Suomea edustavat Erkki Liikanen ja Antti Satuli. MTK:n silloinen puheenjohtaja ja K-P Liiton toiminnanjohtaja olivat luonnollisesti paikalla. Kaikkiaan bussilastillinen vieraita saapui Jukkalaan. Ja mediaväkeä riitti. Kaikki lähti siitä, että Suomi haki Euroopan Unionin jäsenyyttä, kansanäänestys oli tulossa ja komission puheenjohtajalla oli tapana vierailla jäsenyyttä hakevassa maassa. Esko Aho halusi, että vierailu tapahtuu keskipohjalaiselle maatilalle. Hän otti yhteyttä MTK Keski-Pohjanmaan Liittoon, jossa tämän kirjoittaja silloin työskenteli ja siitä kaikki lähti käyntiin. Mitä Jukkalan väelle jäi erityisesti mieleen kahden vuosikymmenen takaisesta merkittävästä vierailusta? Taimi mummu: Erittäin kaunis kesäinen päivä ja Delorsin aitous ja lämminhenkisyys ihmisenä. 10 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

11 Esko ja Sirkka-Liisa: Mieleenpainuva päivä ja jännittäväkin. Vierailijan kiinnostus ja tietämys maataloudesta yllätti. Arto, silloin nuori poika: Väenpaljous ja hulina. Arto vastasi vierailupäivänä Delorsin kysymykseen aikooko hän jatkaa viljelijänä sukupolvien ketjua? Jää nähtäväksi. Lehdistö Suomessa siteerasi laajasti tätä Arton nasakkaa kommenttia. Anssi, silloin neljä vuotta: Ei ole mielessä mitään. Ehkä vierailu ei ollut niin tärkeä J Nyt Arton ja Tiian viljelyssä on noin 65 ha peltoa, pääosa nurmella. Yli puolet peltoalasta on vuokrapeltoa. Uuteen pihattonavettaan sopii lähes 50 lehmää, mutta kaikkiaan lehmiä on noin 60, kun ummessa olevat ja hiehot sijoitetaan vanhalle puolelle. Tilan viljelyala ja eläinmäärä ovat kutakuinkin kaksinkertaistuneet kahdessakymmenessä vuodessa. Vierailu uutisoitiin aikanaan televisiossa ja lehdissä laajasti. Monella oli käsitys, että Brysselin herrat käyvät lomamatkalla Suomessa ja suostuttelemassa jäsenyyteen. Yllätys oli myös Jaques Delorsin hyvä perehtyneisyys maatalouteen. Hän keskusteli Eskoisännän kanssa yli tunnin ajan pääasiassa kysellen talon historiasta, nykytilanteesta ja maataloudesta Suomessa. Hallituksen ja MTK:n edustajilla oli siinä ohessa erinomainen tilaisuus tuoda esiin Suomen ilmasto- ja erityisolosuhteet ja tavoitteet. Pientä kritiikkiäkin tuli joltakin taholta esiintyi jälkikeskusteluissa. Sanottiin, että miksi järjestettiin vierailu tilalle, jossa asiat olivat kunnossa. Vieraat olisi pitänyt viedä paikkaan, jossa asiat ovat rempallaan. Silloin olisi nähty tukien tarve. Jaques Delors toivotetaan tervetulleeksi Jukkalaan. Vasemmalta talon emäntä Sirkka-Liisa, silloin nelivuotias Anssi-poika, Taimi-mummu, Esko-isäntä, vieras ja Esko Aho. Ranskalaisen herrasmiehen tapaan saa Taimi-mummu poskisuudelman päävieraalta. Taimi oli tikannut villasukat Delorsin Marie-puolisolle luettuaan lehdestä, että hän oli vilustunut Suomen matkallaan. Takana vasemmalta Esa Härmälä ja Jouni Jyrinki. Pitkät keskustelut käytiin talon navetassa. Tunkkarin Sanomat 1 /

12 Pöydän antimista nautittiin kauniissa kesäsäässä. Delorsin oikealla puolella hänen Marie-puoliso ja vasemmalla tulkki. Arton ja Tiian parsipihattonavetta valmistui pari vuotta sitten. Alakuvassa Taimi-mummu Jukkalan nykyisen perheen ympäröimänä. Tämän kirjoittajalla oli mahdollisuus tavata vierailulla mukana ollut Erkki Liikanen myöhemmin Brysselissä. Kysyin hänen mielipidettään vierailukohteesta. Liikanen vastasi, että onnistunut valinta. Delors arvostaa perinnettä, sukupolvien sinnikkyyttä maatalouden harjoittamiseen, maatilan väen sitoutumista yrittämiseen ja ammattitaitoa. Liikanen lisäsi, että komission puheenjohtajan isovanhemmilla on ollut maatila ja hän on ylpeä juuristaan. Liikanen lisäsi vielä, että tässä kohtaa meillä suomalaisilla olisi oppimista sivistysmaa- Ranskasta. Jukka Tunkkari 12 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

13 Appelqvistin urheiluhullu perhe Muistoja vuosien varrelta. Kari Appelqvist, Seppo Appelqvist ja Kaija Appelqvist-Schmidlechner Tunkkarin Sanomat 1 /

14 Sain Tunkkarin Jukalta viime kuussa miellyttävän toimeksiannon kirjoittaa juttu paikallislehteemme perheemme urheiluharrastuksista. Kirjoitan tätä isän luona Halsuan Kannelmassa marraskuun ensimmäisellä viikolla. Katsoessa ikkunasta ulos tulee mieleen, että Ressu aloittaisi jutun sanoin Oli synkkä ja myrskyinen yö... Katselimme vanhoja valokuvia isän kanssa tämän jutun kylkiäsiksi, niissä kyllä paistoi enimmäkseen aurinko. Samoin yhdessä muistelemissamme urheilukokemuksissa. Ensimmäinen penkkiurheilukokemukseni isän kanssa on Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu nelivuotiaana Helsingissä. Muistikuvat tosin rajoittuvat siihen, kuinka paluumatkalla itkin lohduttomasti Padasjokelaisella huoltoasemalla. Oli varmaan väsy, nälkä ja kylmä. Mutta jo kesällä 1971, 7-vuotta täytettyäni, olin täysiverinen yleisurheiluasiantuntija ja jännäsimme yhdessä tuloksia Helsingin Maailmankisoissa. Ne olivat sen ajan GP-kisoja, mukana suuri määrä maailman huippunimiä aikaan jolloin suomalaiset palasivat yleisurheilussa huipulle. Kisoissa käynti kerran kesässä Helsingissä oli pikkupojalle valtava seikkailu, tietysti Linnanmäkineen, Korkeasaarineen, ratikka-ajeluineen jne EM-kisat katselin mummon luona telkkarista, mutta isä oli paikan päällä todistamassa Väätäisen legendaarisia voittoja. Taitaapa mennä hänen penkkiurheiljakokemuksissa ykkössijalla. Kuten itselläni Jukka Keskisalon euroopanmestaruuden todistaminen Göteborgissa 2006, tai Aki Parviaisen kultaheitto Sevillassa 1999 kisojen viimeisenä päivänä. Omat aktiiviurheilumuistoni alkavat Torpan kentältä 1970-luvun alusta. Siellä isän kanssa oltiin viikottain ja kahdeksanvuotiaana pääsin itsekin jo osallistumaan. Ehkä mukavin muisto on ensimmäinen 4 minuutin alitus tonnilla kymmenvuotiaana. Takalo-Mattilan Hannun kanssa kävimme huikean kiritaistelun, jossa Hannu oli pari kymmenystä parempi. Mutta, 3,53,0 oli kova aika. Vetelin Urheiljoiden ikäkausiurheilu oli voimissaan näinä aikoina Pihlajanmaan Einon, isän ja monien muiden vetämänä. Silloinen Vetelin Urheilijat päihittäisi kolmimiehisin joukkuein koko muun 2013 vuoden Keski-Pohjanmaan vuotiaiden maaottelussa. Niiltä vuosilta yksi muisto on Saarijärven Juhannuskisat vuotiaiden tonni juostiin katsojan edessä, oma ennätys parani toistakymmentä sekuntia aikaan 3,40,2. Meitä taisi olla 6 poikaa Vetelistä mukana. Juoksun jälkeen oli jännää lähteä metsästämään siihen aikaan aina Saarijärven juhannuksessa kilpailleiden uusiseelantilaisten, kenialaisten, amerikkalaisten ja monien muiden huippu-urheilijoiden nimikirjoituksia. Samana vuonna 1500 metrin olympiakultaa voittanut John Walker oli jopa Lasse Virenia suurempi idoli silloin. Vetelin Urheilijoiden lisäksi isä toimi vuosikaudet luottamustehtävissä Keski-Pohjanmaan piirin yleisurheilun parissa, mukaanlukien 4 vuotta piirin yleisurheilujaoston puheenjohtajana. Tämä ajanjakso, luvun taite, oli upeaa aikaa Keski-Pohjalaisessa yleisurheilussa. Mukana oli innokaita urheilijoita ja päteviä valmentajia ja vetäjiä. Yhteishenki oli erinomainen ja niiltä ajoilta on paljon hienoja muistoja ja hyviä kavereita. Itse olin oman juoksentelun ja tilastomiehen tehtävien lisäksi mukana kestävyysjuoksijoiden kou- 14 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

15 lutustehtävissä piirin leireillä. Mukavaa oli nähdä omassa ryhmässä olleiden nuorten tyttöjen ja poikien kehittyvän jopa aikuisten maajoukkueurheilijoiksi. Ja onhan noilta ajoilta toki todellisia huippu-urheilijoita, mainittakoon pikajuoksun arvokisafinalistit Sanna Hernesniemi ja Antti Haapakoski, sekä naapuripitäjän poika, viimeisin suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja Arsi Harju. Appelqvisteja kolmessa polvessa Teuvo, Kari ja Robert Omat parhaat tulokseni juoksin opiskeluaikoina metrin ennätystä 32,01,13 osaa jälkikäteen arvostaa. Maratonennätys 2,45,26 on Wienistä vuodelta Neljä muuta maratonia on mennyt vajaan minuutin sisään, joten ehkä siinä oli allekirjoittaneen taso. Tämän vuoden molemmat maratonit menivät alle kolmen tunnin, joten sen rajan rikkominen 2014 uudessa sarjassa lienee sopiva tavoite. Mutta, yleisurheilu ei toki ole ollut ainoa urheiluintohimomme. Sitä on riittänyt myös rakkaan punavalkoisen jalkapalloseuran Kokkolan GBK:n kannattamiseen. Isä oli jo todistanut ensimmäisen mestaruussarjaan nousun 1959, ja minun vuoroni oli näimme lähes kaikki kotipelit, mutta aikana ennen internetia tai edes teksti-tv:tä, urheiluruudun tullessa tv:stä kerran viikossa, oli vieraspelien tulosten jännittäminen oma juttunsa. Myöhemmin kun töit veivät maailmalle on minulla ollut mahdollisuus seurata jalkapalloa ensin Helsingissä, sittemmin Englannissa ja Espanjassa, mutta suosikkijoukkue on ja pysyy Kokkolassa. Kari Appelqvist Syntymävuosi: 1964 Asuinpaikka: Madrid Ammatti: Talousjohtaja Colombier Groupissa (ex-myllykoski yhtiö) Perhe: Vaimo Sonia ja poika Robert (s ) Vapaa-aika: Robert ja oma juoksuharrastus Koska nämä asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle, oman poikani Robertin vuoro todistaa seuraavaa pääsarjaan nousua koittaa aikanaan. Alku on ainakin lupaava. Eka pelissä tänä kesänä 2-2 tasoitusmaali ottelun viimeisellä potkulla suoraan kulmapotkusta ajassa 90+4 min ja toisessa 1-0 voittomaali ottelun viimeisellä potkulla vaparista ajassa 90+8 min. Ja toki Robertin etuna on myös se, että Madridin jalkapallovaltikkaa tätä kirjoittaessa hallussapitävä Atletico Madrid pelaa GBK:n väreissä (kuva). Kaijalla ja Sepolla on monella saralla kovempia meriittejä, joista he kertovat seuraavassa. Tunkkarin Sanomat 1 /

16 " Itselleni merkittävin kisa oli ehkä 20-vuotiaiden piirinmestaruusmaastot Vetelissä, jossa muistan isän iloisesti yllättyneen äänen kuuluttaessaan minua voittajana maaliin. Onnittelemassa ja palkintoa luovuttamassa Antero Pajunen. 16 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

17 Nyt on minun vuoroni istua isän sängyn äärellä. Isän voimat ovat jo hiipumassa, mutta vielä voimme muistella yhdessä menneitä ja yhteisiä kisareissujamme. Karin ensimmäinen urheiluun liittyvä muistikuva Suomi- Ruotsi maaottelusta 4-vuotiaana on merkittävä myös omalta kohdaltani. Synnyin sinä päivänä. Isä sai tiedon kisoihin, että perheeseen oli syntynyt tyttövauva. Kuulemani mukaan tuona elokuun viimeisenä päivänä oli Helsingissä 30 astetta lämmintä. Ensimmäinen oma urheiluun liittyvä muistikuvani on Marttayhdistyksen hiihtokilpailuista Sillanpäässä, jossa 5-vuotiaana starttasin kilpaurani ensimmäisessä kilpailussa. Voitto tuli. Muistan isän hiihtäneen vieressäni ja huutaneen puolestani latua aina tarvittaessa. Itse en uskaltanut. Palkintojenjaossa tärkeintä oli saada nousta johonkin. Koska koululuokasta ei löytynyt palkintopallia, sain muistaakseni luvan nousta opettajan pöydälle palkintolusikkaa pokatessani. Loistavasta alusta huolimatta kilpailu taisi kuitenkin jäädä hiihtourani suurimmaksi meriitikseni. Lapsena kaikki kesälomamatkamme liittyivät jollakin tavalla kilpailuihin. Matkakohteena oli yleensä paikkakunta, jossa oli tarjolla jokin suurempi kilpailu. Elävimmin muistan matkamme Salpausselän kisoihin. Muistan, kuinka rämmimme lumihangessa sukset kainalossa Salpausselän metsissä ladun varrelle päästäksemme, liisteröidyt sukset takkiin liimautuneena. Muistan myös vilun ja nälänkin, mutta myös suurenmoiset ilotulitukset ja jännittävät mäkikisat. Ja kuinka hyvältä maistuivat kisapäivän jälkeen lämpimät munkkirinkilät, joita kävimme aina samassa paikassa nauttimassa. Minulle nämä matkat olivat niin tärkeitä, että en olisi halunnut jättää yhtäkään väliin. Isäni koen olleen Keski-Pohjanmaalla niin sanottu Mr Yleisurheilu. Piirin puheenjohtajana, tuomarikouluttajana ja Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston jäsenenä hänellä oli tärkeä rooli ja paljon tekemistä. Kilpailun ylituomarin tehtävät veivät hänet ympäri maata. Muistan, kuinka kokous jos toinenkin pidettiin iltaisin kodissamme. Imin vaikutteita urheilumaailmasta siis jo hyvin varhain. Ensimmäisen hiihtokilpailuni jälkeen yleisurheilu vei minut mennessään. Meillä oli hyvä porukka, jota Pihlajanmaan Eino ansiokkaasti veti. Niin kutsutut Einon jumpat olivat harjoittelumme kulmakivi ja nykyään Tampereen Pyrinnön juniorivalmentajana toimiessani olen monesti kiitollisena muistellut Einon antaumuksellisuutta, sitoutuneisuutta ja suurta ammattitaitoa meitä valmentaessa ja ohjatessa. Isä kuskasi minua kisoihin aina pyytäessäni, vaikka kilpailu olisi ollut kuinka kaukana. Olemme ajaneet yhdessä monia tuhansia kilometrejä. Koskaan isä ei Kaija Appelqvist-Schmidlechner Syntymävuosi: 1968 Asuinpaikka: Tampere Ammatti: Erikoistutkija (FT) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Perhe: Puoliso Richard ja lapset Tommy (s. 95), Christian (s. 97) ja Jonatan (s. 02) Vapaa-aika: Valmentaminen Tampereen Pyrinnössä, monipuolinen liikunta (juoksu, hiihto, kuntosali, tanssi) Tunkkarin Sanomat 1 /

18 kieltäytynyt lähtemästä. Ja jos kilpailu ei mennytkään niin hyvin kuin olisin toivonut, oli isällä aina lohdutuksen sana paikallaan: Kyllä se aurinko joskus paistaa risukasaankin. Ja kyllähän se paistoikin. Noilta ajoilta minulla on mukavia muistoja kilpailuista, leireistä ja kisamatkoista yhdessä hyvien ystävien kanssa. Myös menestystä tuli jonkin verran, piirinmestaruusmitaleiden määrää en ole laskenut. Niitä näyttää olevan lapsuudenkotini palkintokaapissa iso kasa. Itselleni merkittävin kisa oli ehkä 20-vuotiaiden piirinmestaruusmaastot Vetelissä, jossa muistan isän iloisesti yllättyneen äänen kuuluttaessaan minua voittajana maaliin (kuva s. 16). Parhaimman aikani 800 metrillä (2.21,00) juoksin SM-kisoissa Tuuli Merikosken voittaessa mestaruuden. Se oli 800 metrin kulta-aikaa. Jos saavutusten merkitys arvioidaan pokalien koon perusteella, niin suurimmat urheilulliset meriittini lienevät ajalta, jotka vietin Itävallassa. Juoksin silloin ASV Salzburgin riveissä. Sieltä matkaani tarttui myös kallisarvoisin ja tärkein palkintoni: puolisoni. Suurimmat henkilökohtaiset meriitit yleisurheilussa olen tainnut hankkia valmentajan roolissa. Niinhän sitä sanotaan. Se joka osaa, tekee. Se joka ei osaa, opettaa. Tai tässä tapauksessa valmentaa. 18 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

19 Kuvavälähdyksiä urheilu-uraltani: Viereisellä sivulla isä-teuvon seurassa lapsena. Alakuvassa Helsingin EM-kisoissa v Bibionen katujuoksuissa Italiassa v Tunkkarin Sanomat 1 /

20 Teuvo ja Sisko Tommyn ja Christianin kanssa joulun vietossa. Siskon ja Teuvon ensikohtaaminen ensimmäisen lapsenlapsensa Tommyn kanssa. SM-valmentajamitaleita minulle on kertynyt kourallinen Tampereen Pyrinnön vuonna 1995 syntyneiden junnujen valmentajana. Näistä junnuista jotka saatoin 17-sarjaan asti on kasvanut hienoja huippuurheilijoita. Onpa osa päässyt nyt 18-vuotiaana edustamaan Suomea peräti EM- ja maaottelutasolla. Tällä hetkellä vastaan vuonna 2002 syntyneiden tyttöjen ja poikien valmentamisesta. Tämä innostunut joukko 12-vuotiaita tuottaa minulle äärettömän paljon iloa ja heidän kanssaan toimiminen antaa energiaa myös muuhun elämään. Isälle raportoin aina ylpeänä ja innostuneena, kuinka hienoja junnuja ryhmääni kuuluu. Isä kunnostautui urheilumaailmassa ennen kaikkea toimitsija- ja tuomaritehtävissä ja tuomaritehtävät veivät hänet myös isoihin arvokisoihin. Isä toimi vuoden 1983 MM-kisoissa pituushypyn lajipäällikkönä ja vuoden 1994 EM-kisoissa korkeushypyn vastaavissa tehtävissä. Nämä kisat yhdistivät meitä siinä mielessä, että olin itse 1983 vuoden kisoissa lähettitehtävissä ja vuonna 1994 toimin Itävallan joukkueattaseana. Muistan, kuinka hienoa oli tuolloin päästä marssimaan avajaisissa Itävallan joukkueen mukana stadionille, odotin tuolloin esikoistani. Muistan noista kisoista myös sen, kuinka Sari Essayah käveli voittajana stadionille, yleisö repesi lehtereissään ja esikoiseni potkaisi ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen itse saanut olla osallisena monissa muissakin merkittävissä kisoissa. Kuljin isäni jalanjälkiä siinä mielessä, että kouluttauduin yleisurheilutuomaritehtävissä kilpailun johtajatasolle ja minulle avautui sitä kautta mahdollisuus toimia johtavana tuomarina mm. vuoden 2013 nuorten EM-kisoissa, vuoden 2012 aikuisten EM-kisoissa, Suomi-Ruotsi maaottelussa sekä useissa SM-kisoissa. Urheilu on aina tainnut määrittää Appelqvistin perheen. Meidän perheessä perhejuhlienkin ajankohtaa on suunniteltu kilpailukalenteri kädessä. Huomaan jatkavani tätä perinnettä ja omituisuutta omankin perheeni kanssa. Urheilu on antanut itselleni ja meille kaikille niin paljon. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että sain kasvaa sellaisessa ilmapiirissä. Lapsuus- ja nuoruusvuodet vietin urheilun kautta turvallisessa ympäristössä. Olen saanut parhaat ja elinikäiset ystäväni urheilun kautta. Tämän saman kasvualustan olen halunnut tarjota myös kolmelle pojalleni. Isä on seurannut tekemisiäni ja saavutuksiani mielenkiinnolla. Hän on aina ollut ylpeä tekemisistäni, liittyivätpä ne urheiluun tai muuhun elämän osaalueeseen. Se on paras lahja, mitä isä voi lapselleen antaa. Olen aina ollut isän tyttö. Ja tulen aina olemaan. Tämän kaiken sain kerrottua isälleni hänen vuoteensa ääressä, tätä juttua kirjoittaessani. 20 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

21 Seppo muistelee Perheen kuopuksena vanhempieni ja sisarusteni ovat toimineet esimerkkeinä, myös urheilun saralla. Pienenä reissut Salpausselän kisoihin, SM-maastoihin ja Suomi-Ruotsi maaotteluun olivat vuoden kohokohtia ja mielenkiintoisia monella tapaa. Yleensä tosin tuli jännitettyä enemmän Vauxhall Vivan kestävyyttä 800 kilometrillä kuin Juha Miedon kuntoa viidelläkympillä, joista jälkimmäinen pärjäsi usein paremmin. Myös suurleirit ja Finlandia Junior Games -kisat Helsingissä ovat jättäneet tarkat muistijäljet. Lapsena leikit parhaan kaverini Tunkkarin (Leskelän) Jussin kanssa voidaan laskea myös eräänlaiseksi urheiluksi. Kun juoksimme täysillä pakoon naapurin (Torpan) Jeri -koiraa (ensiksi sitä ärsytettyämme), kiipeilimme Läspän pihlajassa vakoilemassa Vintalantien ohikulkijoita tai ajoimme pyörillä pipot silmillä, ilman käsiä, päin Alasen Toinin ruusupuskaa, kehitimme samantyyppisiä motorisia taitoja. Näitä taitoja harjoitellaan nykyään urheiluseurojen maksullisissa treeneissä. Myös kilpailut ovat olleet näiden lisäksi mukana kuvioissa varhaisesta lapsuudesta tähän päivään saakka. Ensimmäinen kilpailumuistoni on hopeasompa hiihtokilpailusta, jossa nappulat hiihtivät isät perässään. Muistan kuinka tällöin Heikkalan Martti huusi isälleni täältä tulee kova takaa-ajo, viitaten poikansa Juhan sivakointiin. Useampi hiihtokisa tuli käytyä läpi, mutta nopeasti yleisurheilun juoksulajit alkoivat tuntua omimmilta ja myös sopivan yksinkertaiselta; suoran jälkeen vasemmalle. Pienenä myös heitin paljon keihästä, lähinnä kotipihassani. Kerran meni keittiön ikkuna ja kahdesti auton lasi. Kyseisiä heittoja ei mitattu. Kaarten pidentyessä, kun Torpan tie oli saavutettu ja alettiin lähestyä Orvon ja Kaarinan tonttia, touhu alkoi käydä jo hieman vaaralliseksi. Onneksi hajosi kyynärpää ja heitot loppuivat siihen. Tulosten osalta ura on nopeasti läpikäyty. 400m:n ennätykseni on 51.30, jolla irtosi samalla piirinmestaruus. Sen verran dramatiikkaa oli mukana, että juoksun jälkeen akillesjänne oli niin kipeä, etten pystynyt juoksemaan tukiteippauksen poisoton jälkeen askeltakaan. Ratakierroksella viittäkymmentä lähestyvään aikaan saa toki pitää kiirettä, mutta Kalevan Kisoihin vaadittavaan A-luokan rajaan (49,60) jäi silti vajaa kaksi sekuntia väliä. Silti katson päässeeni hyvin lähelle maksimia eikä jossiteltavaa paljon jäänyt. 200m:n ennätysjuoksussani Kalajoella kellotin ajan 23,58. Tuosta juoksusta jäi parhaiten mieleen loppuosa, jossa isän mukaan sain kymmenottelijalegenda Petri Elmo Keskitaloa vähän kiinni, enkä kovin paljon hävinnytkään. Saavutuksellisesti parhaat noteeraukset saattavat olla vielä edessä, sillä kilpailen edelleen. Ensi vuonna on niin kutsuttu hyvä sarja, koska siirryn 40 sarjasta 45-vuotiaisiin. Sopiva tavoite on PM mitali 400m:llä Tanskan Odensessa voitin 400m aidoissa M35 sarjan Suomen mestaruuden ja PM hopeaa Århusissa, mitkä tosin selittyvät lähinnä pienillä osallistujamäärillä. Erityisesti arvokisat ovatkin mielek- Seppo Appelqvist Syntymävuosi: 1970 Asuinpaikka: Nokia Ammatti: Fysioterapeutti Perhe: Puoliso Satu Vapaa-aika: Monipuolinen liikunta Tunkkarin Sanomat 1 /

22 Seppo viiden kilometrin juoksun voittosekki kädessään Qatarissa. käitä, koska saa vetää maajoukkuepaidan päälle ja läpikäydä arvokisoihin liittyvät rutiinit. Yleensäkin liikunnan harrastaminen on mielenkiintoisempaa, kun mukana on kilpailullinen tavoite. Silti menestystä tärkeämpää ovat tarinat tulosten takana. Liikunnan vuoksi ei ole tarvinnut tehdä suuria uhrauksia, joskin akillesjänteet on leikattu 5 kertaa ja takareisi kerran. Seuraan mielelläni myös muuta urheilua, vaikka nykytarjonnan runsaudessa tuleekin helposti myös kisaväsymystä. Pienempänä esim. Keski-Euroopan mäkiviikko, Izvestija turnaus ja lauantai iltapäivänä klo 17 alkava Englannin liigan jalkapallo-ottelu tuntuivat aidosti merkittäviltä tapahtumilta, olympialaisista puhumattakaan. Nykyään seuraan yleisurheilun lisäksi eniten jalkapalloa, vaikkei suosikkijoukkuetta maajoukkueen lisäksi ole. Pienempänä pelasimme veljeni kanssa tilannepalloa kesäisin lähes päivittäin ja tunnustettakoon että vielä nykyään pelaamme kuljetuskilpailua aina kun olemme samaan aikaan kotona. Käytännössä siis jouluaatto iltana. Nappulakengät olen silti laittanut jalkaan vain kahdesti. Ensimmäinen ottelun pelasin Kainun kentällä kyläsarjassa Tunkkarin joukkueessa muistaakseni Pulkkista vastaan. Seuraava peli oli Saksassa Qatarin maajoukkuepaidassa Bayer Leverkusenia vastaan. Uran voisi sanoa olleen hyvässä nosteessa, ellei ottelu selittyisi jalkapallon ulkopuolisilla tekijöillä. Tein tällöin fysioterapeutin töitä Qatarissa Asipire urheiluakatemiassa, jonka kanssa teimme kolmen viikon harjoitteluleirin Saksaan. Pelasimme ottelun Aspiren henkilökunta vastaan Bayer Leverkusenin henkilökunta. Huonommassa, eli kakkosjoukkueessa emme saaneet aikaan ainuttakaan hyökkäystä ilmeisesti osittain entisistä Bundesliigan pelaajista koostuvaa joukkuetta vastaan ja kun noin 10 minuutin pelin jälkeen päätimme käydä juomassa, emme vaan enää palanneet takaisin vaan jäimme seuraamaan ykkösjoukkueiden kohtaamista. Toisin kuin isäni tai sisarukseni, en ole ollut missään tekemisissä järjestötoiminnan tai valmennuksen kanssa. Urheiluhierojana ja fysioterapeuttina työharjoitteluiden-, arvokisoissa tapahtuneen vapaaehtoistyön ja normaalin palkkatyön muodossa 22 Tunkkarin Sanomat 1 / 2014

23 olen kuitenkin seurannut urheilua myös terveydenhuollon näkövinkkeleistä. Tällä hetkellä potilaistani kilpaurheilua tai runsasta kuntourheilua harrastavia on ehkä viidennes. Kun hoitaa fysioterapeuttina vaikkapa auto-onnettomuudesta johtuvaa kroonista kiputilaa, niin saa hyvin perspektiiviä urheilijoiden ongelmiin, jotka ovat usein suhteellisen pieniä eivätkä tavallisesti vaikuta normaalielämässä vaadittaviin toimintoihin. Silti urheilijoiden hoitaminen on mielekästä, koska urheilijat ovat motivoituneita huolehtimaan terveydestä. Ja tietenkin heidän kilpailujen seuraaminen on mielenkiintoista, vaikka omaa osuutta olisikin vain näennäisesti suorituksessa mukana. Tämän kaltaisessa asetelmassa oli mielenkiintoista seurata esim. pikajuoksija Frank Fredericsin 100m:n halli ME-juoksua Tampereella -96, joka syntyi käsittelyni jäljiltä. Sadasosaakaan en voi tosin ottaa siitä omalle kontolleni, sillä tein vain kevyen rutiinikäsittelyn jaloille, jotka olivat jo valmiiksi hyvän tuntuiset. Huippukunnosta osoituksena edellisen viikon 200m:n halli ME Lievinissä, joka niin ikään on edelleen voimassa. Urheilijoiden kanssa työskentely voi myös mahdollistaa kilpailumatkat, jotka tuovat vaihtelua melko vaativaan arkityöhön. Viime kaudella toimin Kiira Korven fysioterapeuttina taitoluistelun GPkisoissa Shanghaissa, Moskovassa ja Sotshissa. Oli hienoa seurata Kiiran voittoa Moskovassa ja pääsyä ensimmäisenä suomalaisena yksinluistelijana GP finaaliin. Tätä nykyä urheilijapotilaistani suurin osa harrastaakin taitoluistelua, mikä helpottaa huomattavasti manuaalisen terapian fyysistä taakkaa ja on siten sopiva lajiryhmä potilaiksi, koska taitoluistelijat ovat kevytrakenteisia. Isokokoisten urheilijoiden tehokas käsittely on raskasta, etenkin jos potilaita on useampi päivässä. Muistan kun olin suorittamassa urheiluhierojakurssiin liittyvää työharjoittelua Georgian yliopiston yleisurheilujoukkueen parissa USA:ssa. Tein melko kovan, parin tunnin harjoituksen urheilukentällä ja pois lähtiessäni hieroin vielä erään pituushyppääjän. Kun tulin pyörällä kotiin väsyneenä ja nälkäisenä, kotiportailla istui kolme kuulantyöntäjää odottamassa käsittelyä: Randy Barnes (ME-mies, olympiavoittaja), James Doehring (maailmatilaston kärki, olympiahopeamitalisti) ja Brent Noon (USA:n mestari, MM 5). Kysyin että sopisiko että käyn äkkiä suihkussa ja pistän jotain suuhun ennen kuin alan töihin. Pari kinkkusiivua leivän päällä tuntui kuitenkin melko vaatimattomalta varustukselta, kun vastassa on yli 400kg raakaa lihaa. Tätä nykyä olen valmiimpi käsittelemään myös isoja tyyppejä, sillä käytän hieronnan tukena myös alipainehierontaa (LPG) ja metallisia instrumentteja (Graston technique). Aina eivät kaikki työkuviot kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Vuonna -96 minun piti lähteä vuodeksi hieromaan erästä juoksijaporukkaa Atlantan lähelle. Sain soiton joltain Jim nimiseltä henkilöltä, joka pyysi minua tulemaan mahdollisimman pian, luvaten ylöspidon ennen palkanmaksua ja kertoi käyttävänsä minua 3kk:n kuluttua rajojen ulkopuolella, jos työlupaa ei olla saatu tätä ennen. Isä vei yöjunalle Kokkolaan ja aamulla matka jatkui Helsingistä kohti Atlantaa. Vaikeudet alkoivat kuitenkin jo välilaskun aikana Delta:n henkilökunnan arvellessa, että maahan saapuessa tulen kohtaamaan ongelmia tarvittavien papereiden puuttuessa. Atlantaan saavuttuani löysinkin itseni nopeasti lentokentän putkasta käsiraudat kädessä ja myöhemmin vanginvaatteet päällä kaupungin vankilasta. Yö kului lievässä kuumeessa ja pienessä nälässä maatessani kovalla alustalla. Nukkumisesta ei ollut tietoakaan, koska kirkkaat valot paistoivat silmiin ja vanginvartijat kuuntelivat räppiä kovalla koko yön. Jossain vaiheessa sellin ovessa olevasta luukusta työnnettiin sisään mannapuuroa ja kuppi laihaa kahvia. Seuraavana päivänä kolme gorillaa kuljetti minut käsiraudat kädessä tyhjään matkustajakoneeseen, ennen kuin muut matkustajat päästettiin sisään. Koneen lähtiessä matkaan nukahdin välittömästi, kunnes heräsin kovaan kolaukseen. Kone oli Zürichissa, jolloin vasta sain soittaa työnantajalle ensimmäisen puhelun. Puoli vuotta myöhemmin sain korvauksena puolet matkalipusta, eli markkaa. Tämän verran matkalle tuli hintaa, mutta olihan se sentään all inclusive. Urheilu on tuonut väriä elämään monella tapaa, mistä kiitos kuuluu suurelta osin (tätä kirjoittaessa) viikko sitten edesmenneelle isälleni. Silti äiti on apuhoitajana antanut esimerkin hakeutua hoitotyön ammattiin, joka fysioterapeutin roolissa on tiiviissä kytköksissä liikuntaan. Äiti on myös antanut malliesimerkin ahkerasta työnteosta ja runsaasta ulkona liikkumisesta. Kilpailumatkoilta kotiin palatessaan äiti on myös odottanut ikkunassa lättypannu kuumana, mikä on tuntunut nälkäisestä kotiinpalaajasta usein korvaamattoman arvokkaalta. Tunkkarin Sanomat 1 /

24 SOTA-AJAN LAULUJA SAATAVANA DVD-kuvattu Miehikkälän Salpalinjalla v ,- / kpl Kaupanpäälle Mannerheimin päiväkäsky CD-levy (10,-)! Tied. Jussi Torppa Henri Läspä PARHAAT BONUKSET PASSELISTA! JOPA 6% -Market PASSELI Kirkkotanhua 1, Veteli p MA-PE 8-20 LA 8-18 SU Tunkkarin Sanomat 1 / 2014