RATSASTUSTERAPIA KEHITYSVAMMAISTEN LASTEN KUNTOUTUSMENETELMÄNÄ

Transkriptio

1 RATSASTUSTERAPIA KEHITYSVAMMAISTEN LASTEN KUNTOUTUSMENETELMÄNÄ Anne Lindsberg - Minna Nàdasi Opinnäytetyö, kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) I ohjaava opettaja Leena Toikkonen II ohjaava opettaja Arto Perkka

2 TIIVISTELMÄ Lindsberg, Anne & Nàdasi, Minna. Ratsastusterapia kehitysvammaisten lasten kuntoutusmenetelmänä, Helsinki 2002, 50 s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ratsastusterapian merkitystä osana kehitysvammaisen lapsen kokonaiskuntoutusta. Tarkastelemme asiaa vanhempien näkökulmasta. Tavoitteena on saada kuva ratsastusterapiasta kolmen kehitysvammaisen lapsen kuntoutusmenetelmänä ja tätä kautta tuoda terapiamuotoa tunnetummaksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kolmen kehitysvammaisen lapsen vanhempia, kahta äitiä ja yhtä isää. Tutkimus on kvalitatiivinen ja haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Opinnäytetyön tuloksena voidaan sanoa, että ratsastusterapialla on ollut merkitystä kolmen kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksessa. Se on lapsille motivoiva ja kokonaisvaltainen kuntoutusmenetelmä. Ratsastusterapialla oli merkitystä kahden lapsen fyysisen puolen kehittymiseen. Tämä ilmeni vartalon hallinnan, ryhdin ja tasapainon parantumisena. Terapialla oli merkitystä yhden lapsen psyykkisen puolen kehittymiseen. Hän oppi itsehillintää ja sietämään pettymyksiä ratsastusterapian aikana. Tätä kautta myös lapsen itsetunto ja luottamus omiin taitoihin kasvoivat. Ratsastusterapialla oli merkitystä yhden lapsen sosiaalisen käyttäytymismallin kehittymiseen sekä yhden lapsen puheen tuottamisen parantumiseen. Ratsastusterapia on kuntoutusmenetelmä, joka näiden lasten kohdalla on tuonut merkityksellistä sisältöä elämään, sillä se on antanut lapsille mielekkään ja positiivisen mahdollisuuden kuntoutukseen. Vanhempien mukaan lapset kokevat ratsastusterapian motivoivana ja innostavana. Asiasanat: kehitysvammaisuus, ratsastus, kuntoutus

3 ABSTRACT Lindsberg, Anne & Nàdasi, Minna. Riding therapy as a rehabilitation method for mentally handicapped children, Helsinki 2002, 50p. 1 appendix. Diaconia Polytechnic, Helsinki Training Unit, Church Community work oriented degree programme in Social welfare, health and education; Bachelor of Social Sciences. The purpose of this thesis is to find out the meaning of riding therapy in three mentally handicapped children s rehabilitation programmes. One of our goals is to make riding therapy more known as a rehabilitation method through this thesis. The effects of riding therapy have been researched mainly from a physical perspective. It is also important to notice people s psychological and social perspective. This thesis is based on qualitative methods and the material was gathered through thematic interviews. We have interviewed 3 parents with mentally handicapped children, 1 father and 2 mothers. The children had participated or are participating in riding therapy. The data was analysed using thematically. This study suggests that riding therapy has some meaning in these children s rehabilitation programme. Riding therapy has had a positive effect on two of the children s motor skills and it has had a positive affect on all three of the children s social skills. It also supported one child s communication skills. Riding therapy is comprehensive and motivating rehabilitation method. It gives these children the possibility for meaningful and positive rehabilitation. According to the parents, their children became more motivated and inspired after participating in riding therapy. This method increased the quality of life of these three mentally handicapped children. Keywords: Mental retardation, riding therapy, rehabilitation

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Terapeuttinen ratsastus Euroopassa Terapeuttinen ratsastus Suomessa Ratsastusterapian tavoitteet Ratsastusterapian vaikutukset Fyysiset vaikutukset Psyykkiset vaikutukset Sosiaaliset vaikutukset Ratsastusterapia muita terapioita tukevana menetelmänä Kehitysvammainen henkilö ratsastajana TUTKIMUKSEN KULKU Tutkimustehtävät Tutkimusmenetelmä Aineiston keruu ja kohderyhmä Aineiston analysointi Eettisyys ja luotettavuus.. 23

5 4 TUTKIMUSTULOKSET Ratsastusterapiaan osallistuneet lapset Ville Maija Aleksi Ratsastusterapian merkitys lasten kuntoutuksessa Ratsastusterapian aloittaminen Lasten suhtautuminen terapiaan Terapiatunnin sisältö Ratsastusterapian merkitykset Muut terapiat Vanhempien kokemuksia ratsastusterapiasta Toiveet ja odotukset Vaikeuksia Tulevaisuus 39 5 POHDINTA Johtopäätökset ja yhteenveto tuloksista Opinnäytetyöprosessin tarkastelu 44 LÄHTEET 47 LIITE 51

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aihe on kiinnostanut meitä pitkään ja tulevina ammattilaisina haluamme tietoa erilaisista kuntoutusmenetelmistä. Ratsastusterapia on vielä melko tuntematon kuntoutusmenetelmä, josta on vaikea löytää tietoa. Sen erikoisuutena voidaan pitää kuntoutuksen ja harrastamisen yhdistämistä. Vammaiselle henkilölle on tärkeää, että hän voi harrastaa tasavertaisena muiden ihmisten kanssa huolimatta vammastaan. Ratsastusterapiassa yhdistyvät nämä molemmat elementit. Vammaisuusopintokokonaisuuden aikana aiheen valinta selkiintyi ja varmistui, sillä työharjoittelupaikkamme mahdollistivat aiheeseen syventymisen ja käytännön tasolla ratsastusterapian seuraamisen. Harjoittelun aikana saimme myös luotua kontakteja ratsastusterapian parissa työskenteleviin ammattilaisiin. Ratsastusterapiaa on Suomessa ollut pitkään, mutta silti terapiamuoto on melko tuntematon. Siitä on jonkin verran tietoa, mutta se on hajanaista ja vaikeasti löydettävää. Tieteellistä tutkimusta ratsastusterapiasta on tehty lähinnä sen fyysisistä vaikutuksista, koska useimmilla ratsastusterapeuteilla on taustalla fysioterapeutin koulutus. Tämän vuoksi psyykkistä ja sosiaalista puolta on tutkittu vähemmän. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mikä merkitys ratsastusterapialla on kolmen kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksessa. Tarkastelemme aihetta vanhempien näkökulmasta. Haluamme myös tuoda ratsastusterapiakäsitystä tunnetummaksi, sillä se on mielestämme hyvä, kokonaisvaltainen kuntoutusmuoto, jota tulisi käyttää enemmän. Ratsastusterapiassa ihminen huomioidaan kokonaisuutena ja siinä voidaan saavuttaa useita erilaisia vaikutuksia niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisella alueella. Opinnäytetyömme tuo esille ratsastusterapian tavoitteita ja vaikutuksia sekä esittelee terapeuttista ratsastusta Euroopassa. Tuomme esille ratsastusterapian suomalaisen muodon ja toteuttamistavan, joka on ainutlaatuinen maailmassa. Empiirinen osuus on toteutettu haastattelemalla kolmen kehitysvammaisen lapsen vanhempia, yhtä isää ja kahta äitiä. Kokosimme aineiston kolmeksi case-tapaukseksi, joissa käsitellään lasten elinpiiriä sekä heidän adaptiivisia ja motorisia taitojaan. Olemme nostaneet aineistosta esiin eri teemoja, joiden kautta voidaan saada käsitys lasten ratsastusterapiasta kokonaisuutena.

7 7 2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 2.1 Terapeuttinen ratsastus Euroopassa Terapeuttisella ratsastuksella tarkoitetaan kaikkia ratsastuksen ja hevosen käytön terapeuttisia tarkoituksia. Terapeuttinen ratsastus jaetaan kolmeen osa- alueeseen: hippoterapiaan, heilpedagogiseen ratsastukseen ja vammaisratsastukseen. (Järvinen 1990, 12.) KESKI-EUROOPPA LÄÄKETIEDE KASVATUSTIEDE PSYKOLOGIA Heilpedagoginen ratsastus/ vikellys Hippoterapia Vammaisratsastus LIIKUNTATIEDE KUVIO 1. Terapeuttisen ratsastuksen osa-alueet Keski-Euroopassa (Halonen 1992, 2) Straussin mukaan hippoterapia on lääkärin määräämä fysioterapian muoto, jossa hevosen moniulotteisia liikeimpulsseja käytetään tarkoin suunnattuna liikehoitona ja neuromotorisena stimulaationa mm. MS- ja CP-vammaisille henkilöille. (Halonen 1992, 2.) Hippoterapian toteuttaja on erityiskoulutuksen saanut lääkintävoimistelija eli hippoterapeutti (Törmälehto 1993, 6).

8 8 Törmälehdon (1993,8) mukaan heilpedagogisella ratsastuksella tarkoitetaan kasvatustapahtumaa, jossa hevosella on keskeinen merkitys ja jonka tavoitteet ovat psyykkisiä ja sosiaalisia. Kohderyhmän muodostavat käytös-, oppimis- ja puhehäiriöiset sekä kehitysvammaiset ja psyykkisesti sairaat henkilöt. Heilpedagogista kasvatustapahtumaa voi ohjata erityisopettaja, psykologi, sosiaalikasvattaja tai joku muu vastaava ammattilainen. Heilpedagogisessa ratsastuksessa voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä kuten palloja, vanteita ja musiikkia (Purjesalo 1991, 39). Vogelin (1987, 52) mukaan vammaisratsastus tarkoittaa erityiskoulutuksen saaneiden ratsastuksenopettajien ohjauksessa tapahtuvaa urheilua. Vammaisratsastus voi antaa rohkeutta ja itseluottamusta jokapäiväiseen elämään sekä vahvistaa fyysisesti ja psyykkisesti. Ratsastus on vammaiselle henkilölle urheilulaji, jota hän voi harrastaa yhdessä muiden kanssa ilman, että hänen vammaansa huomioidaan erityisesti. 2.2 Terapeuttinen ratsastus Suomessa Suomessa terapeuttinen ratsastus eli erityisratsastus jaetaan ratsastusterapiaan ja vammaisratsastukseen. Ratsastusterapia on kuntoutusta ja vammaisratsastus on harrastustoimintaa. (Halonen 1992, 2.) SUOMI Ratsastusterapia Vammais-/ erityisratsastus KUNTOUTUS HARRASTUS KUVIO 2. Terapeuttinen ratsastus Suomessa. (Halonen 1992, 2)

9 9 Selvisen (1989, 23) mukaan suomalainen ratsastusterapia on lääkinnällistä, sosiaalista ja kasvatuksellista kuntoutusta tukeva ja täydentävä menetelmä, se ei voi koskaan olla korvaava hoitomuoto. Ratsastusterapian lähtökohtana on ajatus ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena. Kelalta voi saada rahallisen korvauksen ratsastusterapian kustannuksiin lääkärin lähetteellä. Kela voi korvata ratsastusterapiaa myös fysioterapian tukimuotona, jolloin fysioterapeutin täytyy anoa Kelalta asiakkaalleen siitä päätös. Anomuksessa tulee olla fysioterapeutin ja lääkärin lausunto terapian tarpeellisuudesta. Ratsastusterapiajaksot voivat kestää kymmenestä kerrasta useaan vuoteen asiakkaan tarpeen mukaan. Yleensä terapiaa annetaan kerran viikossa, mutta jos esimerkiksi tavoitteena on kävelemään oppimisen vahvistaminen, asiakas saattaa käydä ratsastamassa kolmekin kertaa viikossa. (Koppelo 2000, 13.) Blumin (1994, 103) mukaan ratsastusterapia soveltuu 4-vuotiaasta ylöspäin lähes kaiken ikäisille henkilöille ja useimmille erityisryhmille. Ratsastusterapiaan ei suositella henkilöille, joilla on selkärangan laaja-asteinen epävakaus, selkänikaman välilevyn esiinluiskahdus, epilepsia, jota ei ole saatu kontrolliin lääkehoidolla tai ortopedinen vajavuus, joka estää ratsastuksen. Selvinen (1995, 229) puolestaan toteaa, että ratsastusta ei suositella sairauden akuutissa vaiheessa kuten reumassa. Se ei ole järkevää, ellei henkilöllä ole motivaatiota siihen tai pelko on hallitsevaa. Ratsastusterapiaan kuuluu kaikki hevosen kanssa normaalistikin tehtävät askareet kuten lannan luonti, hevosen hoitaminen, ratsastus ja muut tallityöt. Joillekin lapsille pelkkä hevosen lähellä olo, katselu ja kosketus on jo itsessään terapeuttinen kokemus. Ratsastusterapia on aina yksilötunti. Terapiatunnilla on avustaja taluttamassa hevosta ja terapeutti on vieressä tai takana ohjaamassa tilannetta. Vaikeasti liikuntavammaisen ratsastajan kanssa terapeutti voi istua selässä ohjaten sieltä käsin asiakastaan. Joskus ratsastajaa täytyy ohjata koko ajan oikeaan asentoon, koska vasta silloin hevosen liikkeet vaikuttavat oikein. Tällä pyritään mahdollisimman täydelliseen istumaasentoon. (Koppelo 2000, ) Terapiatunnilla hevosella ei yleensä käytetä satulaa, vaan terapiavyötä, jossa on kiinnipitolenkit ratsastajaa varten. Näin ratsastaja voi tuntea paremmin sen lämmön.

10 10 Ohjia ei juurikaan käytetä, koska hevosen ohjaaminen ja hallinta eivät ole pääasia. Pääasiassa hevosen askellajina tunnilla on käynti mutta ravia voidaan harjoitella silloin, jos halutaan kehittää lihasjäntevyyttä ja kohottaa ryhtiä. (Koppelo 2000, 12.) Suomessa ratsastusterapiaa voi antaa ratsastusterapeutti, jolla on vähintään opistotason koulutus terveydenhuollon-, kasvatus-, tai sosiaalialalta ja lisäkoulutuksena ratsastusterapiakoulutus, joka suoritetaan Ypäjän Hevosopistossa. (Halonen 1992, 2.) Ratsastusterapia koulutus on kolmivuotinen monimuoto-opetus, jonka pituus on 15 opintoviikkoa. Ratsastusterapia-koulutus on täydennyskoulutusta, jonka jälkeen jokainen toteuttaja toteuttaa terapiaa painottuen omaan ammatilliseen erityisalaansa. (Ratsastusterapia 2001, 2.) Suomen Ratsastajainliiton monisteen mukaan vammais- / erityisryhmien ratsastuksella tarkoitetaan: " Sellaisten henkilöiden ratsastusta, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan ratsastusharrastukseen. Heidän ratsastuksensa vaatii soveltamista ja erityisosaamista." (Suomen Ratsastajainliitto 1998.) Selvinen (1995, 229) määrittelee erityisratsastuksen harrastustoiminnaksi, jonka tavoitteena on ratsastustaitojen oppiminen. Siihen kuuluu myös kilpailutoiminta, josta vastaa Suomen Ratsastajainliitto. Kilpailulajina on kouluratsastus, jossa kilpailijat jaetaan viiteen luokkaan vamman mukaan. Luokat on jaettu liikuntavammaisten, sokeiden, näkövammaisten, kuurojen sekä muilla tavoilla vammaisten ratsastajien ryhmiin. 2.3 Ratsastusterapian tavoitteet Lehtisen, Haapalan & Dahlströmin (1993, 95 96) mukaan ratsastusterapian tavoitteet voivat olla motorisia, psyykkisiä, sosiaalisia sekä havainto motorisia. Lûthin mukaan terapia on suunnattu erityisryhmille, esim. kehitysvammaiset, käytöshäiriöiset,

11 11 liikuntavammaiset, psyykkisesti sairaat tai monivammaiset henkilöt. Ratsastusterapiassa pyritään pysyviin käyttäytymismuutoksiin henkilössä. (Halonen 1992, 3.) Ratsastusterapiassa ei pyritä ratsastustaidon opetteluun, mutta se antaa kuitenkin valmiuksia mahdolliselle harrastukselle. Terapian tavoitteet ovat aina yksilöllisiä ja niitä laadittaessa otetaan huomioon jokaisen lapsen henkilökohtaiset kuntoutussuunnitelmat. Tavoitteet tehdään myös lapsen taidot ja mahdolliset rajoitteet huomioonottaen. (Ratsastusterapia 2001, 4.) Hoeckin (1987, 20) mukaan ratsastusterapian fyysiset tavoitteet tukevat usein fysioterapian tavoitteita. Ratsastus mahdollistaa lihasjänteyden säätelyn sekä symmetrian parantamisen. Symmetrian parantumiseen liittyy myös koordinaatiokyvyn ja tasapainon sekä painonsiirtojen harjoittaminen liikkuvan hevosen selässä. (Wham 1994, ) Ratsastusterapian kasvatuksellisia ja sosiaalisia tavoitteita ovat itsehillinnän ja vastuuntunnon kehittäminen, sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen sekä keskittymiskyvyn parantaminen. Tavoitteina ovat myös omanarvontunteen kohottaminen, suhteiden ja luottamuksen luominen toisiin ihmisiin, aggressiivisten käytöstapojen poistaminen, itsensä ja kompromissientekotaitojen kehittäminen. (Ringbeck 1987, 34.) Yksi tärkeimmistä tavoitteista on opittujen taitojen ja tunteiden siirtäminen jokapäiväiseen elämään (Ratsastusterapia 2001, 4). 2.4 Ratsastusterapian vaikutukset Tässä osiossa käsittelemme ratsastusterapian vaikutuksia jaottelemalla ne fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin osa-alueisiin. Ratsastusterapian fyysisistä vaikutuksista on tällä hetkellä enemmän tutkittua tietoa kuin psyykkisistä ja sosiaalisista. Ratsastusterapiassa vaikutukset ilmenevät kokonaisvaltaisesti kaikilla edellä mainituilla alueilla.

12 Fyysiset vaikutukset Ratsastus vaikuttaa lihasjänteyteen rentouttavasti hevosen tasaisen rytmikkään käynnin kautta. Se vähentää spastisuutta raajoissa ja kohottaa vartalon jäntevyyttä. (Wham 1994, 119.) Spastiselle lapselle on tärkeää valita hevonen, jonka käynti on tasaista ja pehmeää. Jos hevosella on korkea ja töksähtelevä käynti, lihasten spastisuus lisääntyy tärähtelyn vaikutuksesta. (Tauffkirchen 1994, 111.) Ratsastus kehittää monipuolisesti kaikkia motoriikan osa-alueita kuten koordinaatiota, liikkuvuutta, voimaa, notkeutta, nopeutta ja kestävyyttä (Luhman 1994, 93). Tauffkirchen (1987, 28) on todennut, että ratsastus parantaa myös hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Lihaksistoa voidaan rentouttaa hevosen rytmisten liikkeiden avulla. Rentoutumisen kautta hengityksen hallinta paranee ja sitä kautta äänenmuodostus, puhuminen ja sanojen tuotto helpottuvat. Rentoutuminen syventää myös hengitystä ja helpottaa nielemistä. Bertoti (1988) on tutkinut 11 cp-vammaisen lapsen kuntoutumista, jotka osallistuivat ratsastusterapiaan kymmenen viikon ajan. Tutkimuksen valintakriteereinä olivat mm. lapsen diagnoosi cp-vammaisuudesta, johon liittyy neli- tai kaksiraajahalvaus, normaali älykkyys sekä kyky istua tai seisoa itsenäisesti tai vähäisen tuen avulla. Tutkimus koostui testeistä 10 viikkoa ennen ratsastusterapiaa sekä ratsastusterapiaohjelman aikana. Siihen sisältyi myös jälkitesti. Tutkimuksen tuloksena lapsilla todettiin huomattava ryhdin parantuminen, vähentynyt liikkeiden tekemisen pelko, lihasten spastisuuden vähentyminen sekä tasapainotaidon kehittyminen. (All & Loving 1999, 7.) MacKinnon, Noh, Laliberte, Lariviere & Allan (1995) ovat tutkineet ratsastusterapian fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä lievästi ja keskivaikeasti cp-vammaisilla lapsilla. Tutkimukseen osallistui 14 lasta, jotka jaettiin vamman vaikeusasteen mukaan kahteen ryhmään. Näitä ryhmiä verrattiin kontrolliryhmään ratsastusterapian aikana. Fyysisiä hyötyjä mitattiin viiden eri menetelmän avulla sekä lisäksi kerättiin tietoa haastattelemalla ratsastusterapeuttia, fysioterapeuttia ja lasten vanhempia. Psykososiaalisia hyötyjä mitattiin kahden menetelmän avulla. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että ratsastusterapiasta saattaa olla hyötyä cp-vammaisille lapsille. Sen aikana lasten istuma-asento hevosen selässä parantui ja tätä kautta vartalon asennossa tapahtui

13 13 muutoksia parempaan suuntaan. Myös lasten kävelytaito ja tasapaino kehittyivät. (All & Loving 1999, 8-9.) Lapsi, joka ei vammansa vuoksi pysty itsenäisesti kävelemään saa hevosen selässä sensomotorisen kokemuksen kävelystä (Blum 1994, 101). Hän pääsee liikkumaan luontoon, vaihtelevaan maastoon ja näkee ympäristönsä uudesta näkökulmasta. Hevosen kanssa työskentely maasta ja ratsailta käsin kehittää avaruudellisten suhteiden ymmärtämistä. (Homberg, Zobel & Baum 1994, 28.) Monella vammaisella lapsella aistikokemukset ovat rajoittuneita, mutta ratsastusterapiassa eri aistit saavat riittäviä ärsykkeitä. Hevosen pehmeä karvapeite ja karheat jouhet aktivoivat ihon pintatuntojärjestelmää. Tallilla lapsi saa myös vahvoja hajuaistimuksia. Hevosen ruokintaan liittyy lisäksi paljon aistikokemuksia käsiteltäessä kauroja, heiniä ja muita hevosen ruoka- aineita. (Danneil 1994, 11.) Psyykkiset vaikutukset Ratsastusterapialla on psyykkisiä ongelmia parantava vaikutus. Sillä voi olla mahdollisuus vaikuttaa kehon kautta mieleen ja päinvastoin. Ihminen tulee tietoiseksi tunteistaan liikkeen kautta. Leimer (1987, 62-63) toteaa, että ratsastusterapia voi lievittää jännityksiä sekä auttaa pelkojen voittamisessa ja tätä kautta antaa pohjan luottamuksen rakentamiselle. Hevosen käynnin rytmi ja aaltomainen liike auttavat fyysisten ja henkisten jännitystilojen purkautumisessa. Hevosen energian ja voiman tunteminen sekä suuren eläimen hallitseminen tuottavat mielihyvää ja kohottavat omanarvontunnetta. Vogel (1987, 54) on todennut, että terapian kautta lapsen itseluottamus usein kasvaa ja vahvistuu vähitellen. Monet vammaiset henkilöt eivät luota itseensä eivätkä omiin kykyihinsä. Eltze (1987, 57) puolestaan toteaa, että pelon tunnustaminen ja sen voittaminen hevosten kanssa toimiessa antaa itseluottamusta, voimistaa omanarvontunnetta ja kehittää rohkeutta. Myös luottamus omiin aikaansaannoksiin ja muihin ihmisiin voi vahvistua kontaktitilanteissa hevosen kanssa.

14 14 Eltzen (1987, 57) mukaan ratsastusterapiassa lapsi pääsee iloitsemaan erilaisista asioista. Lapsen sopeutumiskyky kehittyy talliympäristön ja hevosen tuomien vaihtelevien tilanteiden ansiosta. Ratsastusterapia lisää keskittymiskykyä, koska hevosen kanssa toimiminen edellyttää itsehillintää, sääntöjen noudattamista ja käyttäytymisen hallintaa. Hevonen ja talliympäristö herättävät lapsissa usein kiinnostusta, mikä johtaa aktiivisuuden lisääntymiseen. Ratsastaessa hevosesta tulee lapseen koko ajan näkö-, kuulo- ja tunnesignaaleita, jotka vaativat lapsen täyden huomion (Danneil 1994, 11). Edellä esitellyn MacKinnonin ym. (1995) tutkimuksessa saatiin saman suuntaisia tuloksia. Lievästi cp-vammaisten lasten itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot kehittyivät ratsastusterapian aikana. Heillä huomattiin motivaation kasvua, heidän itseluottamuksensa ja yhteistyöhalukkuutensa lisääntyivät ja he olivat halukkaita kokeilemaan myös muunlaista toimintaa. (All & Loving 1999, 8-9.) Scheidhacker, Bender & Vaitl (1994, 65-66) ovat tutkineet ratsastusterapian vaikutuksia kroonista skitsofreniaa sairastavien henkilöiden hoidossa. Tutkittavien keski-ikä oli noin 30 vuotta. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti tutkimaan kroonisesti sairaiden henkilöiden kykyä oppia hevosen hoitoon liittyviä asioita sekä sitä vaikuttaako toiminta hevosen kanssa ja ratsastaminen erilaisiin oireisiin tai sosiaaliseen käyttäytymiseen. Yhtenä tutkimustehtävänä oli myös tutkia, miten ratsastusterapia vaikuttaa kroonista skitsofreniaa sairastavien henkilöiden subjektiiviseen tuntemukseen omasta voinnistaan. Tutkimuksessa verrattiin kuudentoista henkilön terapiaryhmää kahdeksan henkilön kontrolliryhmään. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla oli taustallaan pitkäaikainen psyykkinen sairastaminen. Terapiaohjelma kesti kahdeksan viikkoa, jonka aikana tutkimukseen osallistuneet henkilöt ohjattiin ratsastuksen ohella hoitamaan myös hevosta. Ratsastusterapiasta vastasi lääkäri, jolla on sekä psykoterapia- että ratsastusterapiakoulutus. Tutkimus osoitti, että kaikki siihen osallistuneet henkilöt oppivat valvonnan alaisina hoitamaan hevosta sekä ratsastamaan käyntiä hevosella ilman satulaa. Tutkittavat tunsivat olonsa paremmaksi terapiajakson jälkeen kuin ennen sitä. (Scheidhacker ym. 1994, 66, )

15 15 Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että ratsastusterapiassa yhdistyvät olennaisena psyykkisesti sairaiden henkilöiden hoitoon liittyvät tärkeät osa-alueet. Ratsastusterapia antoi tutkittaville liikunnaniloa ja fyysistä hyvinvointia, jonka kautta se vaikutti positiivisesti myös psyykkiseen puoleen. Ratsastusterapia koettiin elämänläheisenä, minkä vuoksi se tarjosi tutkittaville vahvoja elämyksiä sekä antoi kokemuksen itsenäisestä, omanarvontunnetta kohottavasta tehtävien hallinnasta ja antoi tilaa myönteisten ja kielteisten tunteiden tasapuoliselle kehittymiselle. Yhtenä tuloksena huomattiin, että tutkittavat kykenivät luomaan yhteyden toiseen henkilöön fyysisellä tasolla. Terapian kautta saadut onnistumisen kokemukset toimivat minäkuvan vahvistajana ja tätä kautta vahvistivat tutkittavien sosiaalisia taitoja. (Scheidhacker ym. 1994, 70.) Sosiaaliset vaikutukset Ratsastusterapia vaikuttaa sosiaalisen käyttäytymisen kehittymiseen. Ihmisten väliseen verbaaliseen ja ei-verbaaliseen vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu olennaisesti emotionaalinen puoli. Tunteet voidaan kokea ja osoittaa välittömimmin kehonkontaktien avulla. (Vossberg 1994, 31.) Vossbergin (1994, 31) mukaan hevosta voidaan käyttää tunnevajavuuksien korjaamiseen, kontaktikyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen kehittämiseen. Hevosen kanssa voidaan keskittyä elämysten saamiseen niiden parissa toimiessa. Tällöin ei keskitytä suorituspainotteisesti ratsastuksen opetteluun, vaan varataan aikaa hevosen kanssa toimimiseen. Baum (1987, 43-44) on todennut myös, että hevosella on herkkä vaisto ihmisten äänille ja mielialoille. Se heijastaa välittömästi pelon, kärsimättömyyden ja levottomuuden tunteet sitä huonosti käsittelevään ihmiseen. Henkilöille, joilla on emotionaalisia ja sosiaalisia häiriöitä, on kasvattava elämys saavuttaa hevosen kiintymys. Luhman (1994, 95) toteaa, että kumppanuus hevosen kanssa sitä hoitaessa ja ratsastaessa vaatii käyttäytymisen muuttamista hevosen tapojen mukaiseksi. Siihen tarvitaan orientoitumiskykyä, toisten huomioonottamista sekä yhteisten sääntöjen noudattamista. Näiden taitojen oppiminen luo pohjan toveruus- ja ystävyyssuhteiden

16 16 solmimiselle. Tavoitteena on, että lapsi siirtää oppimansa taidot jokapäiväiseen elämään. Saman suuntaisia huomioita on tehnyt myös Eltze (1987, 57) artikkelissaan Ratsastus vammaisurheiluna. Eltzen mukaan ratsastus kehittää sosiaalista käyttäytymistä kuten kontaktien solmimiskykyä, toisten ihmisten huomioonottamista, hyviä tapoja sekä kompromissientekotaitoja. Törmälehdon (1993) pro gradu -tutkielmassa saatiin myös saman suuntaisia tuloksia tutkittaessa ratsastusterapiaa autististen lasten kuntoutusmuotona. Tutkimukseen osallistui kolme lasta, jotka olivat iältään 7-15-vuotiaita. Kahden lapsen diagnoosi oli autismi, kolmannella lapsella oli autistisia piirteitä. Tulosten mukaan ratsastusterapia motivoi lapsia ottamaan kontaktia hevoseen ja tätä kautta auttoi vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Lasten sekä vetäytyvä että liikakäyttäytyminen vähentyivät ratsastusterapian aikana. Tutkimuksen mukaan ratsastusterapia tuotti lapsille mielihyvää ja innostusta toimintaa kohtaan. 2.5 Ratsastusterapia muita terapioita tukevana menetelmänä Ratsastusterapiassa käyvät lapset voivat saada myös muuta terapiaa, kuten fysio-, toiminta- tai puheterapiaa. Terapeuttien yhteistyö on erittäin tärkeää ja he järjestävät yhteistapaamisia. Tapaamisissa suunnitellaan yhteiset tavoitteet, jotka helpottavat heidän työtään asiakkaan kanssa ja luovat yhtenäisen linjan kuntoutukseen. (Koppelo 2000, 13.) Ratsastusterapiaa voidaan käyttää joko omana terapiana tai toisen terapian tukena ja se voi valmistaa johonkin muuhun terapiaan. Se voi myös jaksotella toisen terapian kanssa. Tapauskohtaisesti ratsastusterapiaa voidaan antaa kokeilu- tai intensiivijaksoina. (Ratsastusterapia 2001, 2.) Ratsastusterapia tukee fysioterapiaa, koska se vaikuttaa monipuolisesti motoriikkaan, koordinaatioon ja normaalien liikemallien kehittymiseen. Sillä pyritään estämään patologisia refleksejä ja edistämään lihastonuksen normalisoitumista. (Rommel 1994, ) Fysio- ja ratsastusterapian tavoitteet ovat usein saman suuntaisia. Ratsastus koetaan usein miellyttävämmäksi ja kiinnostavammaksi kuin fysioterapia, koska siinä on mukana elävä olento. Fysioterapiassa vastakappaleina on elottomia välineitä, joiden

17 17 kanssa ei voi olla vuorovaikutuksessa. Fysioterapiassa harjoituksia ja liikkeitä täytyy tehdä, mutta ratsastusterapiassa liike tulee itsestään. (Koppelo 2000, 12.) Ratsastusterapia tukee myös hyvin puheterapiaa, koska se rentouttaa lihaksistoa, jonka kautta hengityksen hallinta paranee. Tämä puolestaan helpottaa äänen muodostusta, puhumista ja sanojen tuottoa. (Tauffkirchen 1987, 28.) Ratsastusterapiassa vuorovaikutus eläimen ja muiden ihmisten kanssa on keskeisellä sijalla. Lapset, joilla on kommunikaatiovaikeuksia, saattavat ryhtyä tuottamaan sanoja tai puhetta, koska monet tilanteet ovat heille niin elämyksellisiä, että niistä tulee tarve ilmaista asioita. Lapsi voi myös kokea, että eläimelle on helpompi puhua kuin ihmiselle, koska hevosen kanssa kommunikointi perustuu suurelta osin aistitoimintoihin, ei puheeseen. Hevosen liikkeen rytmi voi osaltaan auttaa puheen tuottamista. (Kreienborg 1994, 18.) Purjesalo (1991) on tutkinut erityisratsastusta hoito- ja kuntoutusmuotona. Osana tutkimusta Purjesalo haastatteli kuutta eri tavoin vammaista tai sairasta henkilöä, jotka osallistuivat joko ratsastuskurssille tai ratsastusterapiaan. Yksi heistä oli kehitysvammainen henkilö. Haastateltavista viisi oli ratsastanut 3-4 vuotta ja yksi vuoden ajan. Tutkimukseen osallistuneista kolmella oli mahdollisuus ratsastaa kerran viikossa, kolmella heistä oli välillä taukoja. Haastattelujen tuloksena Purjesalo toteaa, että ratsastus on täydentävää, vaihtoehtoista ja kokonaisvaltaista kuntoutusta. Haastateltavat pitivät ratsastusta mielekkäänä ja kiinnostavana, koska siinä on mukana elävä eläin eikä vain elottomia välineitä. Purjesalon mukaan ratsastus voi olla hoidon ja kuntoutuksen ohella harrastus, koska ratsastaessa ajatus kuntoutumisesta ei aina ole tiedostettua. Haastattelujen perusteella ratsastuksen todettiin olevan muuta hoitoa täydentävä muoto, sillä haastatelluista henkilöistä ne, jotka olivat saaneet muutakin kuntoutusta, kokivat tarvitsevansa sitä ratsastuksen ohella. 2.6 Kehitysvammainen henkilö ratsastajana Yhdysvaltain Kehitysvammaliitto (AAMR) määrittelee kehitysvammaisuuden seuraavasti: " Kehitysvammaisuus (Mental Retardation) tarkoittaa tämän hetkisen toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta. Sille on ominaista merkittävästi

18 18 keskimääräistä heikompi älyllinen toimintakyky, johon samanaikaisesti liittyy rajoituksia kahdessa tai useammassa seuraavista adaptiivisten taitojen yksilöllisesti sovellettavista osa- alueista: kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asuminen, sosiaaliset taidot, yhteisössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja turvallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaaaika ja työ. Kehitysvammaisuus tulee ilmi ennen 18 vuoden ikää." (Kehitysvammaisuus - määrittely, luokitus ja tukijärjestelmät 1995, 15.) Suomessa voimassa olevan lain (1977) mukaan kehitysvammaisella tarkoitetaan: " henkilöä, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja." (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977 / ) Kehitysvammaisten ratsastajien taso voi vaihdella paljon. Joku tarvitsee taluttajan ja avustajan, toinen taas pärjää ilman avustajia jopa tavallisella ratsastustunnilla. Ratsastusryhmät tulisi jakaa siten, että jokaisella olisi tasoaan vastaava mahdollisuus ratsastamiseen. Aloittelijoilla ja vaikeammin vammaisilla henkilöillä ratsastustunnin pituudeksi riittää minuuttia, muilla tunnin verran. Kaikille ratsastajille kuuluvat hevosten hoitaminen, tallityöt ja ratsastuksen teoria kykyjensä mukaan. Kehitysvammaisen henkilön opetus tulee olla yksinkertaista ja havainnollista. Kerrallaan harjoitellaan vain yhtä asiaa toistaen useasti. Välitön palkkio tai kiitos onnistuneesta suorituksesta kuuluu myös opetukseen. (Järvinen 1990, ) Lûthin mukaan ratsastusterapia aloitetaan aina emotionaalisella kontaktinotolla ja ratsastajan omaa aktiivisuutta sekä kiinnostusta pidetään tärkeänä (Halonen 1992, 3). Baum (1987, 42-43) puolestaan toteaa, että on tärkeää antaa hevoselle aikaa ja tilaa tutustua ratsastajaansa, sillä hevonen toimii terapeuttina ja ratsastusterapeutti vain tilanteiden ohjaajana. Hevonen on erittäin sopiva terapeutiksi, koska se tarjoaa toimintamahdollisuuksia ja luo motivaatiota, jonka kautta voidaan käynnistää erilaisia oppimisprosesseja. Fyysisesti ja psyykkisesti tasapainoinen ja koulutettu terapiahevonen vaistoaa, milloin ratsastaja tarvitsee tukea ja rohkaisua ja milloin häntä täytyy herättää oppimaan omat rajansa.

19 19 3 TUTKIMUKSEN KULKU 3.1 Tutkimustehtävät Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ratsastusterapian merkitystä osana kolmen kehitysvammaisen lapsen kokonaiskuntoutusta. Tarkastelemme asiaa vanhempien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on saada kuva ratsastusterapiasta kolmen kehitysvammaisen lapsen kuntoutusmuotona ja tätä kautta mahdollisesti tuoda terapiamuotoa tunnetummaksi. Opinnäytetyön tutkimustehtävinä on selvittää: 1. Millaisia ratsastusterapiaan osallistuvat kehitysvammaiset lapset ovat? - Millainen elinpiiri lapsilla on? - Mitkä ovat tärkeitä asioita lapsen elämässä? - Millaiset adaptiiviset taidot lapsilla on? - Millaiset motoriset taidot lapsilla on? 2. Mikä merkitys ratsastusterapialla on kehitysvammaisen lapsen kokonaiskuntoutuksessa? - Mikä merkitys ratsastusterapialla on lapsen fyysisen puolen kehittymiseen? - Mikä merkitys ratsastusterapialla on lapsen psyykkisen puolen kehittymiseen? - Mikä merkitys ratsastusterapialla on lapsen sosiaalisiin taitoihin ja niiden kehittymiseen? - Tukeeko ratsastusterapia muita terapioita? - Onko ratsastusterapia ylläpitävää vai kuntouttavaa terapiaa?

20 20 3. Miten vanhemmat kokevat ratsastusterapian? - Millaisia odotuksia perheellä on ratsastusterapialle? - Mikä merkitys ratsastusterapialla on ollut perheen elämään? - Jatketaanko ratsastusterapiaa tulevaisuudessa? 3.2 Tutkimusmenetelmä Opinnäytetyömme on luonteeltaan kvalitatiivinen. Haluamme selvittää ratsastusterapian merkitystä kehitysvammaisen lapsen kokonaiskuntoutuksessa. Tätä merkitystä on vaikea mitata numeraalisesti. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen ja se pyrkii tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1998, 161.) Laadullisen tutkimuksen pyrkimyksenä ei ole tilastollinen yleistettävyys, vaan tarkoituksena on kuvata jotain tapahtumaa, ymmärtää tiettyä toimintaa tai antaa teoreettisesti mielekäs tulkinta jostain ilmiöstä. (Eskola & Suoranta 1998, 61.) Tapaustutkimuksessa tuotetaan yksityiskohtaista tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pienestä joukosta ihmisiä, joilla on jokin yhdistävä tekijä. Tapaustutkimukselle on olennaista, että käsiteltävä aineisto muodostaa kokonaisuuden eli tapauksen. ( Saarela- Kinnunen & Eskola 2001, 159.) Tämä kriteeri ei kuitenkaan tässä opinnäytetyössä toteudu. Opinnäytetyömme muodostaa kolmen haastattelun pohjalta kolme yksittäistä tapausta. Tutkimuksen kohteena on tietyssä ympäristössä tapahtuva tai jonkin yksittäisen kohteen toiminta. Kuitenkin on täytyy muistaa, ettei tutkittavaa ilmiötä voi erottaa ympäristöstä. Tapaustutkimuksessa voidaan tarkastella arkielämän ulottuvuuksia ja tapahtumia. Tutkimuksen kohteen ymmärtäminen edellyttää myös menneisyyden tarkastelua, joten se ei voi kohdistua vain nykyisyyteen. (Syrjälä 1996, 10, 12.) Haastattelumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, joka lähtee oletuksesta, että kaikkia ihmisen kokemuksia, ajatuksia ja tunteita voidaan tutkia. Teemahaastattelussa korostuu haastateltavan elämysmaailma sekä hänen määritelmänsä tilanteesta. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.)

21 21 Hirsjärven ym. (1998, 204) mukaan teemahaastattelussa aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuu. Tällöin haastateltava pääsee puhumaan melko vapaamuotoisesti. Teemahaastattelussa kaikki teema-alueet käydään läpi jokaisen haastateltavan kohdalla, mutta niiden laajuus ja järjestys voivat kuitenkin vaihdella. Tällä taataan se, että jokaisen haastateltavan kanssa on puhuttu suunnilleen samoista asioista. (Eskola & Suoranta 1998, ) Valitsimme haastattelun tutkimuksemme tiedonkeruumenetelmäksi, koska Hirsjärven ym. (1998, 201) mukaan sen avulla voidaan antaa tutkittaville mahdollisuus tuoda esille omia näkökulmia ja havaintoja aiheesta. Haastattelun avulla pystyimme myös selventämään saamiamme vastauksia välittömästi ja samalla meillä oli mahdollisuus syventää saamiamme tietoja. 3.3 Aineiston keruu ja kohderyhmä Opinnäytetyön kohderyhmänä ovat kolmen kehitysvammaisen lapsen vanhemmat. Haastateltavien vanhempien valintakriteerinä on, että perheessä on kehitysvammainen lapsi, joka käy tai on käynyt ratsastusterapiassa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta äitiä ja yhtä isää. Hankkiessamme haastateltavia, käytimme hyväksi aiemmin luotuja suhteita. Tutun ratsastusterapeutin ja ratsastuskouluyrittäjän kautta saimme tietoomme muutamia perheitä, jotka saattaisivat sopia opinnäytetyön kohderyhmään. Otimme mahdollisiin haastateltaviin vanhempiin yhteyttä puhelimitse syys lokakuussa 2001 ja tammikuussa Haastattelut toteutettiin joulukuun 2001 ja helmikuun 2002 välisenä aikana. Sovimme haastatteluajat puhelimitse, koska haastateltavat asuivat toisella paikkakunnalla. Lähetimme haastateltaville haastattelun teemat etukäteen tutustuttaviksi, jotta he voisivat orientoitua tulevaan haastatteluun paremmin. Haastattelupaikkoina käytettiin ratsastustallin toimistoa, työpaikan kahviota sekä yhden haastateltavan kotia. Haastattelut kestivät tunnista kolmeen tuntiin. Haastattelutilanteissa teemahaastattelurunko käytiin läpi vapaamuotoisen keskustelun kautta. Teimme tilanteesta mahdollisimman rennon ja mukavan.

22 22 Kaikki haastattelut nauhoitettiin. Aineistoa niistä kertyi yhteensä viisi tuntia. Haastattelunauhat litteroimme eli kirjoitimme auki. Aineistoa kertyi 30 A4-arkkia tekstiä 1 rivivälillä kirjoitettuna. 3.4 Aineiston analysointi Eskola & Suorannan (1998, 138) mukaan kvalitatiivisen aineiston analyysin tarkoituksena on tuoda aineistoon selkeyttä ja tätä kautta tuottaa uutta tietoa tutkittavasta aiheesta. Analyysissä aineistoa pyritään tiivistämään kuitenkaan kadottamatta sen sisältämään tietoa. Pyrkimyksenä onkin luoda hajanaisesta aineistosta selkeä ja mielekäs. Aineiston analyysimenetelmänä käytimme teemoittelua, jolloin aineistosta nostetaan esiin tutkimusongelmaa valaisevia teemoja. Tällöin pystytään vertailemaan tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. Aineistosta on mahdollista poimia sen sisältämät keskeiset aiheet. Kuitenkin aiheet on ensin pyrittävä löytämään ja sen jälkeen erottelemaan tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. (Eskola & Suoranta 1998, ) Aineistosta esiin nousevat piirteet saattavat pohjautua haastattelun teemoihin. Tavallista onkin, että alkuperäiset teemat tulevat esille. Tämän lisäksi tulee esiin usein monia muita teemoja. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 173.) Aloitimme aineiston käsittelyn kokoamalla haastateltavien vastauksia haastattelurungon kysymysten alle. Luimme haastattelunauhoilta purettua sekä kysymysten alle koottua tekstiä useaan kertaan läpi. Tämän avulla pyrimme hahmottamaan aineistosta esiin nousseita olennaisia asioita, jonka jälkeen aloimme muodostaa teemoja. Opinnäytetyömme pääteemoiksi nousivat ratsastusterapiaan osallistuneet lapset, ratsastusterapian merkitys lapsen kuntoutuksessa ja vanhempien kokemukset ratsastusterapiasta. Alateemoiksi nousivat ratsastusterapian aloittaminen, lasten suhtautuminen terapiaan, terapiatunti, muut terapiat, ratsastusterapian merkitykset, toiveet ja odotukset, vaikeudet sekä tulevaisuus.

23 Eettisyys ja luotettavuus Opinnäytetyötä julkistaessa on pidettävä huolta haastateltavien anonymiteettisuojasta. Periaatteena on, että henkilöllisyyden paljastuminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi. Hankaluuksia voi aiheuttaa se, että jotkin tiedot ovat niin yksityiskohtaisia, että tutkittavien lähipiiri saattaa tunnistaa tutkittavan. (Eskola & Suoranta 1998, 57.) Opinnäytetyömme tulokset on kirjoitettu siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäistä henkilöä tai perhettä. Kuitenkin jotkut opinnäytetyössä esiintyvät tiedot voivat olla niin yksityiskohtaisia, että haastateltavien lähipiiriin kuuluvat henkilöt saattavat tunnistaa perheen. Eettisten periaatteiden mukaan opinnäytetyössämme käytetty analyysitapa on kerrottu ja olemme pyrkineet erottamaan selvästi lähteistä saadun tiedon, haastateltavien lausunnot ja oman ajattelun toisistaan. Olemme analysoineet kaiken kerätyn tiedon, emmekä vain satunnaisia otoksia oman kiinnostuksen mukaan. Olemme merkinneet käytetyt lähteet selkeästi. Kaikki tulokset on myös raportoitu, eikä vain niitä, joita tekijät pitävät suosiollisena. (Koivula, Suihko & Tyrväinen 1999, ) Luotettavuudesta on kysymys siitä, miten pätevästi tekstissä kuvataan tutkittua kohdetta. Pyrkimyksenä on kertoa tekstissä mahdollisimman tarkasti, mitä aineistonkeräyksessä ja sen jälkeen on tapahtunut. (Eskola & Suoranta 1998, ) Olemme pyrkineet varmistamaan tutkimuksen luotettavuutta raportoimalla tarkasti ja rehellisesti tutkimuksen eri vaiheet, jotta lukijalla olisi mahdollisuus tehdä omat johtopäätöksensä tutkimuksen luotettavuudesta. Olemme myös lisänneet tekstiin lainauksia alkuperäisaineistosta. Tätä kautta olemme halunneet vakuuttaa lukijat kuvattujen tietojen totuudenmukaisuudesta. (Syrjäläinen 1994, 99, 102.) Luotettavuuden lisäämiseksi haastattelurunko lähetettiin haastateltaville etukäteen tutustumista varten. Näin haastateltavat olivat valmistuneita ja orientoituneita aiheen käsittelyyn. Toisaalta tämä voidaan nähdä luotettavuutta heikentävänä seikkana, koska haastateltavat ovat voineet etukäteen miettiä, mitä haluavat kysymyksiin vastata. Emme voi olla varmoja vastasivatko haastateltavat kysymyksiin täysin totuudenmukaisesti. On kuitenkin mahdollista, että haastatteluissa annettiin ratsastusterapian merkityksestä positiivisempi kuva kuin se todellisuudessa on. Vanhemmat saattoivat ajatella, että

24 24 hyvän kuvan antaminen kuntoutusmenetelmästä voisi helpottaa lasten mahdollisuuksia saada terapiaa. Tietoomme ei ole kuitenkaan tullut mitään tekijöitä, miksi vanhemmat eivät olisi vastanneet rehellisesti haastattelukysymyksiin. Luotettavuutta lisäsi se, että annoimme haastateltavien lukea haastattelun pohjalta kirjoitetun tekstin ennen opinnäytetyön julkaisua. Näin pyrimme välttämään sen, ettei opinnäytetyöhön joutunut väärää tietoa haastatelluista perheistä. Luotettavuutta heikentävänä seikkana voidaan pitää sitä, että toinen meistä teki yksin kaksi ensimmäistä haastattelua. Toisen mukana olo kahdessa ensimmäisessä olisi mahdollistanut haastattelutilanteen, jossa toinen olisi voinut toimia tarkkailijana. Tarkkailija olisi voinut tehdä tarkennuksia ja lisäkysymyksiä sekä korjata haastattelijan esittämiä kysymyksiä. Toisaalta meillä olisi ollut tarvittaessa mahdollisuus lisähaastattelun tekemiseen, jolloin olisimme voineet tarkentaa kysymyksiä tai tehdä lisäkysymyksiä aiheesta. Haastattelimme ainoastaan kolmea vanhempaa, mutta pyrkimyksenä olikin saada aiheesta mahdollisimman syvällinen kuva. Olemme kuitenkin huomioineet tämän tehdessämme johtopäätöksiä tuloksista. Nauhoituksen laatu ei ollut paras mahdollinen, koska taustamelua oli jonkin verran. Myös samanaikainen puhuminen vaikeutti litterointia. Tämän vuoksi kaikesta puheesta ei saanut selvää, mutta kuitenkin pääasiat tulivat selville ilman puuttuvia sanoja. 4 TUTKIMUSTULOKSET 4.1 Ratsastusterapiaan osallistuneet lapset Tässä kappaleessa käsittelemme ratsastusterapiaan osallistuneiden lasten elinpiiriin liittyviä asioita, heidän adaptiivisia ja motorisia taitojaan sekä ratsastusterapian tavoitteita tapauskohtaisesti. Lasten nimet on muutettu, jotta heitä ja heidän perheitään ei voida tunnistaa.

25 Ville Ville on 14-vuotias tuntemattomasta syystä vaikeasti kehitysvammainen poika. Hänen perheeseensä kuuluvat isä, äiti ja kaksi siskoa. Ville on aloittanut koulunkäynnin kuusivuotiaana ja tällä hetkellä hän käy EHA2-opetuksessa. Tärkeät asiat Villen elämässä ovat kaivinkoneet ja muut isot työkoneet. Ville leikkii erilaisilla kaivinkoneilla ja myös kerää niitä. Isän mukaan Ville kuulee koneiden äänet herkästi ja livahtaa mielellään katselemaan niitä. Tämän vuoksi vanhemmat joutuvat pitämään Villeä tarkoin silmällä. Uiminen ja vesi on myös merkittävä osa Villen elämää. Hän nauttii vedessä olemisesta ja puuhailusta veden parissa. Ville ei osaa puhua eikä kirjoittaa, mutta ymmärtää hyvin puhetta ja ilmaisee itseään eleillä, ilmeillä sekä pictogram-kuvien avulla. Kotona näitä kuvia käytetään kommunikaation tukena. Koulussa Villelle on tehty oma pictogram-kansio, joka sisältää kuvia hänelle tärkeistä asioista sekä päivärytmi pictogram-kuvilla. Tällä hetkellä koko perhe opettelee viittomia kommunikaation tueksi. Ville on oppinut viittomaan jo muutamia sanoja kuten kissa ja koira. Ville pystyy itsenäisesti kävelemään, mutta käyttää vankempia kenkiä sekä tukipohjallisia. Nämä tukevat hänen jalkojaan, jotka pyrkivät menemään linttanaan. Ville ei osaa juosta, mutta pitää kuitenkin liikkumista mielekkäänä. Luonnossa kävely on hänestä erityisen mukavaa. Koulussa Villellä on seisomateline, jossa hän seisoo joka päivä tunnin ajan. Tämä tukee Villen selkää, jossa on todettu skolioosia. Ville on luonteeltaan sosiaalinen ja kanssakäyminen ihmisten kanssa on hänelle tärkeää. Koulussa Ville pitää huolta vaikeavammaisista lapsista ja auttaa heitä mielellään. Ville haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta hänen kommunikaatiotaitonsa eivät vielä riitä siihen. Muut lapset turhautuvat, kun Ville ei pysty vastavuoroiseen kommunikaatioon. Villellä on yksi merkittävä kaverisuhde itseään paljon nuoremman tytön kanssa. Kaverisuhde on kuitenkin tytön aktiivisuuden varassa. Ville osaa arvioida melko hyvin mahdolliset vaaratilanteet. Esimerkiksi hän ei mene yksin laiturille, ettei putoaisi veteen. Ville harjoittelee koulussa sellaisia taitoja, joista

26 26 on hyötyä tulevaisuudessa. Hän tarvitsee tukea yhteisössä liikkumiseen ja toimimiseen. Esimerkiksi kaupassa Ville ei ymmärrä, että hän ei tarvitse kaikkia niitä tavaroita, mitä muut ostavat. Ville ilmaisee pettymystään itkulla ja joskus tavaroita heittelemällä. Pettymyksen ilmaisut ovat lyhytkestoisia ja pettymys unohtuu melko pian. Useimmiten pettymyksen aiheuttaa se, että Ville kuvittelee pääsevänsä jonnekin mukaan eikä pääsekään. Ville pystyy keskittymään uuden asian opetteluun noin puolen tunnin ajan. Uuden asian opetteluun menee Villeltä paljon aikaa, joten opetuksen tulee olla pitkäjänteistä. Ville on aloittanut ratsastusterapian syksyllä 1999, mutta terapiassa on ollut lyhyt tauko. Villen ratsastusterapian tavoitteet on laadittu yhdessä lääkärin, fysio-, toiminta- ja ratsastusterapeutin kanssa. Villen ratsastusterapian tavoitteena on lihasjäntevyyden ja vartalon hallinnan parantaminen Maija Maija on kohta 13-vuotias lievästi kehitysvammainen tyttö. Hänellä on todettu kaksi ja puolivuotiaana vaikea myoklooninen epilepsia. Epilepsiakohtaukset tulevat yleensä yön aikana. On tutkittu, että Maija on saanut vuorokauden aikana jopa 30 kohtausta. Maijan ennusteena on, että epilepsia tulee aiheuttamaan hänelle vaikean kehitysvammaisuuden. Maijalla on myös todettu kuusivuotiaana ADHD. Perheeseen kuuluvat äiti, isä, pikkusisko sekä koira. Maijalla on säännöllinen päivärytmi, sillä muutokset ovat hänelle vaikeita ja tuottavat usein raivokohtauksen. Sekä koulussa että kotona käytetään pictogram-kuvia helpottamaan päivärytmin hahmottamista. Muutosten sietämistä harjoitellaan pienin askelin ja apuna ovat olleet olosuhteista johtuvat muutokset. Esimerkiksi joskus sääolosuhteet ovat olleet niin huonot, ettei Maija ole päässyt ratsastamaan. Myös ajan ymmärtäminen tuottaa Maijalle vaikeuksia. Hän ei hahmota ajan kulumista kellosta eikä ajan abstraktia käsitettä.

27 27 Maija on aloittanut kuusivuotiaana nollaluokalla, jossa hänen arvioitiin kuuluvan yleisopetuksen piiriin. Tällä hetkellä Maija käy EHA1-opetuksessa, jossa hänellä on henkilökohtainen avustaja. Maijalle eläimet, varsinkin koirat, merkitsevät paljon. Aikaisemmin Maija on ulkoiluttanut ja hoitanut naapurin koiraa ja osannut ottaa vastuun tehtävästä. Tämän vuoksi perheeseen päätettiin hankkia oma koira. Maijalla on koiraan erityinen suhde. Vaikka hän saattaa käsitellä koiraa tuntoaistin aliherkkyyden vuoksi lujin ottein, koira kuitenkin ymmärtää Maijaa. Maijalle tärkeää on myös mahdollisuus kuvalliseen ilmaisuun. Hän piirtää paljon ja tätä kautta pystyy ilmaisemaan tunteitaan. Äidin mukaan Maija on kuvallisesti hyvä ja ikäistensä tasolla. Maija on aloittanut tänä vuonna kuvataidekoulussa vuotiaiden ryhmässä. Tällä hetkellä Maijaa kiinnostavat myös jääkiekko ja pelien seuraaminen. Maijalla on todettu neuropsykologisissa testeissä vaikeita hahmotushäiriöitä.. Kuitenkaan jääkiekkopelin hahmottaminen ei tuota hänelle ongelmia. Maijalla ei ole puheen tuottamisessa ongelmia, mutta puheen ymmärtäminen on vaikeaa. Riitatilanteissa Maijan on vaikea tulkita tilannetta ja sitä kehen negatiiviset tunteet kohdistuvat. Usein Maija kokee syyllisyyttä toisten riidoista, joihin hän ei ole osallisena. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiat selitetään hänelle perusteellisesti. Maijan motoriset taidot ovat hyvät ja liikkuminen sujuu ongelmitta. Hän selviytyy itsenäisesti pukeutumisesta ja peseytymisestä. Maijalla on melko heikot sosiaaliset taidot. Hän on impulsiivinen ja hyvin tunneherkkä. Myös itsetunto on heikko, eikä hän kykene ottamaan vastaan negatiivista palautetta omasta toiminnastaan. Maija ei vaistoa ihmisten henkilökohtaista reviiriä, vaan tulee helposti vieraitakin ihmisiä liian lähelle. Maijalle leikkiminen on ollut vaikeaa, koska hän ei ole kyennyt keskittymään tarpeeksi ja tämän vuoksi leikki on jäänyt kesken. Hän on oppinut leikkimään vasta 11-vuotiaana. Tällä hetkellä Maija leikkii siskonsa kanssa, koska hänellä ei ole omia kavereita. Aiemmin Maija on yrittänyt luoda sosiaalisia suhteita oman ikäisiin kavereihin, mutta he ovat turhautuneet Maijan leikkikyvyttömyyteen. Maija tarvitseekin aikuisen henkistä tukea sosiaalisissa tilanteissa.

28 28 Maija tarvitsee aikuisen tukea yhteisössä liikkumiseen ja toimimiseen. Ilman aikuisen jatkuvaa silmällä pitoa hän saattaa lähteä omille teilleen ja eksyä. Vanhemmat ovat kuitenkin pyrkineet siihen, että Maija oppisi liikkumaan itsenäisesti. Tätä on kuitenkin vaikeuttanut Maijan haluttomuus liikkua kodin ulkopuolella ilman vanhempia. Vanhemmat ovat esimerkiksi kannustaneet Maijaa lähtemään tallille ikäistensä seurassa, koska hän viihtyy hevosten parissa. Maija kokee olonsa turvattomaksi ilman aikuista, eikä tämän vuoksi halua lähteä. Maijalla on edellytyksiä oppia uusia asioita, jos ne motivoivat häntä riittävästi. Oppimista on häirinnyt keskittymiskyvyn puute, johon Maijalle on kokeiltu lääkitystä. Sen avulla hän on pystynyt parempiin suorituksiin koulussa. Vanhemmat ovat huomanneet, että Maijan oppimista on motivoinut se mahdollisuus, että pikkusisko voi oppia nopeammin asioita kuin hän. Maija on saanut ratsastusterapiaa melkein neljä vuotta. Hänen kohdallaan ratsastusterapian tavoitteensa on laadittu yhdessä opettajan, lääkärin ja ratsastusterapeutin kanssa. Ratsastusterapian tavoitteena on kehittää kuulon ja ajantajun hahmotusta. Terapialla pyritään myös lyhytkestoisen muistin parantamiseen sekä itsehallinnan vahvistamiseen. Osittain nämä tavoitteet on jo saavutettu, sillä Maija pystyy seuraamaan opetusta keskittyneemmin ja hänen itsehallintansa on parantunut huomattavasti. Tällä hetkellä päätavoitteena on ylläpitää jo opittuja taitoja ja mahdollisesti kehittää niitä edelleen Aleksi Aleksi on tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä poika. Hänellä on tuntemattomasta syystä vaikea kehitysvamma. Hänellä on myös todettu kehitysvammaisuuteen liittyvä epilepsia sekä harmaakaihi. Perheeseen kuuluvat Aleksin lisäksi kolme sisarusta sekä äiti ja isäpuoli. Aleksi on aloittanut EHA2-opetuksessa kuusivuotiaana. Tätä ennen hän oli hoidossa päiväkodin erityisryhmässä. Tärkeä asia Aleksi elämässä on musiikki ja hänen