ESIPUHE. Newbridge Jannunkuja 2

Transkriptio

1

2 ESIPUHE ROSS-BROILERIEN HOITOKÄSIKIRJA Tämän hoitokäsikirjan tarkoitus on auttaa Ross-broilerin omistajia ja kasvattajia saavuttamaan parhaat mahdolliset tuotantotulokset. Siinä ei anneta yksityiskohtaisia ohjeita kaikista hoitotoimenpiteistä, vaan pyritään kiinnittämään huomiota sellaisiin tärkeisiin yksityiskohtiin, joiden laiminlyönti heikentää tuotantoa. Käsikirjassa esitettyjä hoitomenetelmiä pidetään parhaina sekä hyvän tuotantotuloksen että lintujen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Esiteltyjen hoitomenetelmien lisäksi on luonnollisesti olemassa muitakin, ja hoitojärjestelmän valinta riippuu aina olosuhteista. Ross Breeders ottaa kaikissa ohjeissaan huomioon Britannian maatalousministeriön siipikarjan hoitoa koskevat suositukset. Ross Breeders kehottaa myös Ross-alkuperää olevien eläinten omistajia ja kasvattajia eri puolilla maailmaa noudattamaan samaa periaatetta. TUOTANTOTULOKSET Tuotantoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. hoitomenetelmät, lintujen terveydentila ja ilmastoolosuhteet. Käsikirjassa esitetyt luvut perustuvat sellaiseen tuotannon tasoon, joka voidaan ensiluokkaisella hoidolla saavuttaa suotuisissa ympäristöolosuhteissa. Todellisuudessa saavutettavat tulokset voivat eri syistä johtuen vaihdella suuntaan tai toiseen. Esimerkiksi rehun laatu ja energiapitoisuus tai kanalan lämpötila vaikuttavat rehunkulutukseen. Tämän vuoksi ei käsikirjassa esitettyjä lukuja tule pitää ehdottomina normeina vaan ohjeellisina tavoitteina. Käsikirjassa esitettyjen tietojen oikeellisuus ja asianmukaisuus on pyritty kaikin keinoin varmistamaan. Ross Breeders Limited ei ole vastuussa niistä seurauksista, jotka johtuvat siitä että käsikirjan tietoja käytetään broilerinhoidossa. UUDISTETTU PAINOS Broilerien hoitokäsikirja on uudistettu marraskuussa Uudistetun käsikirjan tiedoissa yhdistyvät tuotekehityksen ja tieteellisen tutkimuksen tulokset sekä Ross Breedersin tuotekehityksen ja teknisen tuen henkilöstön asiantuntemus ja käytännön kokemus. Käsikirja on entistä selkeämpi ja helppolukuisempi. Kasvatusprosessin kunkin vaiheen tavoitteet, periaatteet ja hoitomenetelmät on selostettu yksityiskohtaisesti, ja avainkohdat on koottu omaksi luetteloksi. Ross Breeders uskoo, että toteuttamalla tässä käsikirjassa esitettyjä menetelmiä broilerinkasvattajat saavuttavat jatkuvasti parempia tuotantotuloksia. TEKNINEN TUKI Lisätietoja Ross Breeders -linjojen hoidosta antavat paikalliset edustajat ja Ross Breedersin tekninen osasto (Technical Services Department, Newbridge). Ross Breeders Ltd Suomen Broiler Oy Newbridge Jannunkuja 2 Midlothian EH28 8SZ MASKU Skotlanti Puh. 44 (0) Puh. (02) Fax 44 (0) Fax (02) Sähköposti: infoworldwide@rossbreeders.com Internet: Suomennos englannista toukokuu 2000 (NOVEMBER 1999) 1

3 KÄSIKIRJAN KÄYTTÖ AIHEET LÖYTYVÄT HELPOSTI Oikeassa laidassa olevien otsakkeiden avulla lukija löytää nopeasti etsimänsä aihepiirin. Viereisen sivun sisällysluettelossa on lueteltu pääotsikot luvuittain. Käsikirjan lopussa on aakkosellinen hakemisto. Avainkohdat Useissa luvuissa on Avainkohdat-otsikon alla lueteltu tärkeimmät hoitoon liittyvät asiat erikseen. Luettelot erottuvat selvästi muusta tekstistä. ERITYISEN TÄRKEITÄ SEIKKOJA ON KOROSTETTU LIHAVOINNILLA JA VAROITUSKOLMIOLLA. TUOTANTOTAVOITTEET Tuotantotavoitteet on koottu erilliseen vihkoseen, joka on käsikirjan takakannen taskussa. Tuotantotavoitteita päivitetään tarvittaessa. 2

4 SISÄLTÖ JOHDANTO 4-6 LUKU RAKENNUKSET JA YMPÄRISTÖ LUKU UNTUVIKKOJEN HOITO LUKU KASVATUSAJAN HOITO LUKU TEURASTUSTA EDELTÄVÄ HOITO LUKU RUOKINTA LUKU PUHTAANAPITO JA TERVEYDENHOITO LUKU LÄMPÖSTRESSI LIITTEET OLOSUHTEIDEN SÄÄTELY, ELÄINTIHEYS, ILMANVAIHTO JA ILMAN LAATU, KUIVIKKEET JA NIIDEN HOITO, JUOMALAITTEET, VEDEN LAATU, RUOKINTALAITTEET, UNTUVIKKOJEN LAATU, VALMISTELUT ENNEN UNTUVIKKOJEN SAAPUMISTA, UNTUVIKKOJEN TUONTI KASVATTAMOON, UNTUVIKKOJEN SIJOITTELU, YMPÄRISTÖTEKIJÄT KASVATUSERÄN TASAISUUS, BROILERIN KASVUN SÄÄTELY TOIMENPITEET ENNEN KIINNIOTTOA, KIINNIOTTO, TEURASTUS RAVINTOAINESUOSITUKSET, RAVINTOAINEIDEN SAANTI, REHUN JA RAAKA-AINEIDEN LAATU, VITAMIINI- JA KIVENNÄISAINELISÄT, RASVOJEN LÄHTEET, REHUN VALMISTUS JA REHUMUOTO, VEHNÄRUOKINTA. UNTUVIKKOJEN LAATU, RUUAN TURVALLISUUS, YLEINEN HYGIENIA, PUHTAANAPITO, TERVEYDENHOITO, LÄMPÖSTRESSIN SÄÄTELY, RAKENNUKSET JA LAITTEET, RUOKINTA JA LÄMPÖSTRESSI HAKEMISTO

5 Johdanto Ross Breeders Ltd:n jalostusohjelman perustavoitteena on tuottaa korkealaatuisia ja kestäviä broilerikantoja, jotka ovat mahdollisimman tuottavia hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Rossin jalostusohjelma pyrkii kehittämään sellaisia taloudellisesti merkittäviä ominaisuuksia kuin kasvunopeus, rehuhyötysuhde, elävyys ja lihantuotos ja samanaikaisesti edistämään lintujen hyvinvointia, esim. jalkojen terveyttä, sydämen ja verenkierron kuntoa ja lintujen kestävyyttä. Geneettinen potentiaali tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen jos: valitaan genotyyppi, joka pystyy saavuttamaan halutun tuotantotuloksen ympäristöolosuhteet, esim. lämpötila ja ilmanlaatu, vastaavat lintujen tarpeita linnut saavat rehusta riittävän määrän ravintoaineita oikeassa suhteessa lintujen immuniteetti on hyvä ja tautien torjunnasta huolehditaan. Nämä tekijät ovat toisistaan riippuvaisia. Jos jokin tekijöistä on puutteellinen, tuotantotaso kärsii. Kuvassa on esitetty broilerin kasvuun ja laatuun vaikuttavia muuttujia: KUVA 1: BROILERIN KASVUN JA LAADUN TEKIJÄT Terveydentila Rehunsaanti Valaistus Ilmanvaihto Ravinto Lämpötila Vedensaanti Rokotukset Eläintiheys Taloudelliset ja kaupalliset tekijät vaikuttavat broilerinkasvatukseen. Ammattimaisessa broilerinkasvatuksessa on otettava huomioon seuraavat tärkeät tekijät: - kuluttajat vaativat laadukasta ja turvallista ruokaa - broilerierät on voitava kasvattaa ennaltamääriteltyjen tuotantovaatimusten mukaisesti ja tuotantotuloksen on oltava ennustettavissa - pieni erien sisäinen vaihtelu vähentää lopputuotteessa esiintyvää vaihtelua - broilerien hyvinvointi - jalostuksen vaikutus rehuhyötysuhteeseen, kasvunopeuteen ja lihantuotantoon - aineenvaihdunnallisten sairauksien vähentäminen, esim. askiitti, jalkaviat. 4

6 Kun edellä mainittujen tekijöiden merkitys kasvaa, myös tarve hienosäätää hoitoa entistä useammin ja monin tavoin lisääntyy (eli siirrytään vuorovaikutteiseen hoitomenetelmään). Broilerien kasvatusvaihe on olennainen osa lihantuotantoketjua, jota kutsumme broilerituotannon kokonaisprosessiksi. Ketju ulottuu emokanaloista hautomoiden, broilerikasvattamoiden, teurastamoiden ja vähittäiskaupan kautta kuluttajiin (ks. Kuva 2). KUVA 2: KORKEALAATUISEN BROILERINLIHAN TUOTANTO - KOKONAISPROSESSI VAIHE TEHTÄVÄT TAVOITE EMOKANALA VANHEMPAISPOLVEN HOITO MUNIEN KERUU MUNIEN SÄILYTYS KULJETUS HAUTOMO MUNIEN KÄSITTELY HAUDONTA BROILERI- KASVATTAMO Keskeiset tuotantovaiheet DESINFIOINTI PUHDISTUS UNTUVIKKOJEN KÄSITTELY KULJETUS UNTUVIKKOJEN HOITO KASVATUSAJAN HOITO POISTO Untuvikkojen laadun varmistus Ruokahalun kehittyminen Immuunijärjestelmän kehittyminen Luuston, sydämen ja verenkierron optimaalinen kehittyminen Ruhon laadun varmistus KULJETUS TEURASTAMO TEURASTUS JÄLLEENMYYNTI Broilerinkasvatuksen tavoitteena on saavuttaa asetetut tuotantotavoitteet eli oikea elopaino, hyvä rehuhyötysuhde, tasalaatuisuus ja hyvä lihantuotos samalla, kun tuetaan lintujen elintoimintojen (sydän ja verenkierto, keuhkot, luusto ja immuunijärjestelmä) suotuisaa kehittymistä. Näiden fysiologisten järjestelmien kehittymiselle kriittisen ajanjakson muodostavat haudontavaihe ja kaksi ensimmäistä elinviikkoa, jolloin broileruntuvikkojen hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota (ks. Kuva 2). 5

7 Mahdollisimman hyvän tuotantotason saavuttamiseksi haudontakäytäntö, untuvikkojen käsittely, untuvikkoajan hoito ja poikaskasvatuksen varhaisvaihe ovat kaikki yhtä tärkeitä. Broilerinkasvatus on vaiheittain etenevä prosessi, jossa lopullinen tuotantotaso edellyttää kaikkien vaiheiden onnistumista. Jokaista vaihetta on arvioitava kriittisesti, ja järjestelmiä on tarvittaessa parannettava. Muutoksia voidaan tarvita niin hautomossa, broilerikasvattamossa, teurastamossa kuin kuljetuksissakin (ks. Kuva 2, s. 5). Koska broilerituotanto on monimutkainen prosessi, siipikarjan hoitajien tulee tuntea sekä kokonaisprosessiin vaikuttavat tekijät että lintujen hoitoperiaatteet. Laatiessaan tätä käsikirjaa Ross Breedersin hoitotekninen tuki on pitänyt lähtökohtana seuraavia periaatteita: LINTUJEN HYVINVOINNISTA HUOLEHTIMINEN KAIKISSA VAIHEISSA TUOTANTOKETJUN VAIHEIDEN YMMÄRTÄMINEN LOPPUTUOTTEEN LAADUN HUOMIOIMINEN LÄPI KOKO PROSESSIN VUOROVAIKUTTEINEN HOITOMENETELMÄ* ELI LINTUJEN MUUTTUVIIN TARPEISIIN REAGOIMINEN * Lintujen tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Vuorovaikutteisessa hoitomenetelmässä pyritään vastaamaan muuttuviin tarpeisiin tarkkailemalla lintujen reaktioita ja ympäristön muutoksia ja muuttamalla hoitoa vastaavasti. Broilerikasvattamot eivät koskaan ole keskenään samanlaisia, ja kasvatuserien välillä on aina hienoista vaihtelua. Broilerinkasvattajan tulee ottaa lintujen vaatimukset huomiooon ja varmistaa kunkin yksittäisen kasvatuserän mahdollisimman hyvä tuotantotaso vuorovaikutteisella hoitomenetelmällä. 6

8 Luku 1 Rakennukset ja ympäristö Tavoitteet Tavoitteena on luoda ympäristö, joka edistää tuotantoa siten, että saavutetaan parhaat tulokset kasvunopeuden, tasalaatuisuuden, rehuhyötysuhteen ja lihantuotoksen suhteen, sekä varmistaa, että lintujen terveyttä ja hyvinvointia ei vaaranneta. AIHEET: Rakennukset s. 8 Eläintiheys s. 13 Ilmanvaihto ja ilman laatu s. 15 Kuivikkeet ja niiden hoito s. 17 Juomalaitteet s. 23 Ruokintalaitteet s. 25 7

9 Rakennukset ja ympäristö PERIAATTEET Rakennustyyppi ja ilmanvaihtojärjestelmä riippuvat ilmastosta. Rakennukset ja laitteistot on suunniteltava siten, että voidaan toteuttaa vuorovaikutteista hoitomenetelmää taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja lintujen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Olosuhteiden säätely Ilmasto on yksi tärkeimmistä tekijöistä rakennustyyppiä valittaessa. Eri puolilla maailmaa käytettävät tuotantojärjestelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään ilmaston mukaan: Lauhkea ilmasto (yleensä säädellyt olosuhteet) Kuuma ja kuiva ilmasto (yleensä säädellyt olosuhteet ja jäähdytysjärjestelmä) Kuuma ja kostea ilmasto (usein avosivurakennus) Kohdassa Lämpöstressi, Luku 7, s , kerrotaan tarkemmin, miten menetellään kuuman ilmaston vyöhykkeillä. Lauhkea ilmasto - säädellyt olosuhteet Säädellyt olosuhteet edellyttävät rakennukselta seuraavia seikkoja: - Tehokas eristys (U-arvo = 0,4 W/m 2 / C tai R-arvo = 12-14). Riittävä eristys saadaan aikaan 10 cm:llä lasivillaa. Erityisen kylmässä ilmastossa voi olla tarpeen käyttää lisäeristystä. - Valonpitävyys, erityisesti kun käytetään valo-ohjelmia. (Ks. Untuvikkoajan hoito, Valaistus, Luku 2, s. 38.) Valon voimakkuus ei pimennetyssä rakennuksessa saa olla yli 0,4 luksia. Keinovalojärjestelmässä valon on jakauduttava tasaisesti, ja valon voimakkuutta on voitava säädellä portaattomasti välillä 0-25 luksia. - Tehokas ilmanvaihto. Ilmanvaihtojärjestelmän täytyy tuottaa tiloihin jatkuvasti raitista ilmaa ja ilmanvaihdon täytyy olla säädeltävissä. Ilman tulee lintujen tasolla olla tasalaatuista ja vedotonta. - Lattioissa tulee olla kosteussulku, ja pinnan pitäisi olla helposti puhdistettavaa, sileäksi ja kovaksi viimeisteltyä betonia. VEDON JA VALON SISÄÄNPÄÄSYN ESTÄMISEKSI TUULETINKOTELOIHIN ON ASENNETTAVA SUOJUKSET. 8

10 Kuuma ja kuiva ilmasto - säädellyt olosuhteet ja jäähdytysjärjestelmä LINNUT STRESSAANTUVAT JA TUOTANTO HEIKKENEE, JOS ÄÄRILÄMPÖTILOISSA EI HUOLEHDITA RIITTÄVÄSTÄ YMPÄRISTÖN SÄÄTELYSTÄ. Eristyksen, valonpitävyyden ja ilmanvaihdon osalta vaatimukset ovat samat kuin lauhkeassa ilmastossa. Koska ympäristön lämpötila on korkeampi, ilmanvaihdon on oltava tehokkaampaa ja tarvittaessa on käytettävä jäähdytysjärjestelmää. Kuumassa ilmastossa (lämpötila yli 27 C) saadaan rakennuksen sisäinen lämpötila pidettyä C:ssa käyttämällä veden haihtumiseen perustuvaa jäähdytysjärjestelmää. Jäähdytyksen tehokkuus riippuu suhteellisesta kosteudesta: - jos suhteellinen kosteus on 20 %, lämpötilan lasku voi olla C - jos suhteellinen kosteus on %, lämpötilan lasku on 4-8 C - jos suhteellinen kosteus on yli 70 %, lämpötilan lasku on vähäinen, ja linnut stressaantuvat, koska läähätyksen avulla viilentäminen menettää tehonsa. Haihdutusjäähdytyksen lisäksi voidaan käyttää ilmankiertoon perustuvaa jäähdytystä, jossa ilmanvirtaus kohdistetaan lintuihin. Mitä korkeampi suhteellinen kosteus on, sitä suurempi merkitys ilmankiertoon perustuvalla jäähdytyksellä on. Kun ilman virtausnopeus lintujen tasolla on 1 m/s, koettu lämpötilan lasku on 3 C. Kun virtausnopeus on 2-3 m/s, lämpötilan lasku on 6 C. Ääriolosuhteissa 3 m/s virtausnopeudella saadaan aikaan suurin mahdollinen lämpötilan lasku. Jos virtausnopeus on yli 4 m/s, linnut stressaantuvat. Jäähdytysvaikutus on suurempi ennen kuin poikasten höyhenpeite on täydellinen. Ilmankiertoa voidaan lisätä kääntämällä tuulettimet siten, että ilma virtaa suoraan lintujen yli. Lisäämällä ylimääräisiä ilmaa kierrättäviä puhaltimia rakennuksen sisälle voidaan vielä tehostaa ilmankiertoa. Esimerkki: Jos ympäristön lämpötila on 36 C ja suhteellinen ilmankosteus on 50 %, haihdutusjäähdytyksellä saadaan sisälämpötila laskettua 28 C:een. Ilmankierto 2 m/s virtausnopeudella alentaa lämpötilaa vielä 6 C:lla, jolloin koettu lämpötila lintujen tasolla on 22 C. Kaksi yleisimmin käytettyä veden haihtumiseen perustuvaa jäähdytysjärjestelmää ovat kenno- ja/tai sumutusjäähdytys (ks. Taulukko 1, Kuvat 3 ja 4, s. 10 ja 11). 9

11 TAULUKKO 1: Jäähdytysjärjestelmä Matalapainesumutus Korkeapainesumutus YLEISESTI KÄYTETTYJÄ HAIHTUMISJÄÄHDYTYSJÄRJESTELMIÄ Kuvaus 7-14 baarin paine, pisarakoko > 30 mikronia. Voi aiheuttaa kuivikkeiden kostumista, kun ilmankosteus on korkea baarin paine, pisarakoko mikronia. Hyvin pieni jäännöskosteus, laaja kosteusalue. Kennojäähdytys Sisääntuleva ilma kulkee vedellä täytettyjen suodatinkennojen läpi tunneli-ilmanvaihdon avulla. Ks. Kuva 3. KENNOJÄÄHDYTYS Kennojäähdytysjärjestelmissä sisääntuleva ilma kulkeutuu vedellä täytettyjen mineraali- tai selluloosakennojen läpi. Kennojäähdytys on suosittu, suhteellisen yksinkertainen, luotettava ja helppohoitoinen järjestelmä. Jäähdytetty ilma virtaa rakennuksen läpi tunneli-ilmanvaihdon avulla. Kennojäähdytyksen ja nopean ilmanvirtauksen yhteisvaikutus on tehokas, kun rakennuksen lämpötila on korkea eli yli 30 C. KUVA 3: KENNOJÄÄHDYTYS JA TUNNELI-ILMANVAIHTO Ilmavirtaus Vesi Jäähdytetty ilma sisään Lämmin, jäähdyttämätön ilma Vesi uudelleen kiertoon Haihduttava jäähdytyskenno SUMUTUS Sumutusjäähdytyksellä sisääntuleva ilma jäähtyy, kun letkujen ja suuttimien kautta sisään pumpattavat vesipisarat haihtuvat ilmaan. Korkeapainesumutusjärjestelmässä (28-41 baaria) pisarat ovat kooltaan mikronia, joten ne haihtuvat tehokkaasti, mikä vähentää rakennuksen kostumista. Ne myös laajentavat kosteusaluetta, jolla sumutuksesta on hyötyä, aina 80 % suhteelliseen kosteuteen asti. 10

12 Sumutusputket on sijoitettava ilmanottoaukkojen lähelle haihtumisnopeuden maksimoimiseksi. Usein tarvitaan rakennuksen keskelle sijoitettavia ylimääräisiä sumutusputkia. KUVA 4: KORKEAPAINESUMUTUS Vesi kiertää muoviputkistossa Tuulettimet Sumutussuuttimet Ilmanottoaukot Tuuletin Suodatin Ilmankierto Ilmanottoaukko Sumutusputket Magneettiventtiili Pumppu Ilmanottoaukko Poikkileikkaus jossa näkyy ilmanvirtaus KUIVIKKEIDEN KOSTUMISTA VOI VÄLTTÄÄ SÄÄTÄMÄLLÄ PISARAKOKOA. HAIHDUTUSJÄÄHDYTYKSEN TEHO LASKEE AJAN MYÖTÄ, JOS VEDESSÄ ON RUNSAASTI LIUENNEITA MINERAALEJA JA/TAI LIETEHIUKKASIA. 11

13 Kuuma ja kostea ilmasto - avosivukasvattamo Rakennuksen tulee sijaita hyvin ojitetulla alueella, missä on runsaasti luonnollista ilman virtausta. Sijoittelussa on otettava huomioon, että päivän kuumimpana aikana rakennuksen sivuseinät eivät saa olla suorassa auringonvalossa. Rakennus on sijoitettava pituussuunnassa itä-länsi-suuntaan. Katto on eristettävä (0,4 W/m 2 / C), ja sen pintarakenteen tulee heijastaa auringon lämpösäteily. Rakentamalla katto jyrkkään 30-40( kulmaan saadaan aikaan ns. hormiefekti, joka tehostaa luonnollista ilmanvaihtoa ja vähentää lintuihin katon alapuolelta kohdistuvaa lämpösäteilyä. Rakennuksen suositeltava leveys on 12 m, räystäskorkeus 2,75 m ja räystäsleveys rakennuksen seinästä 1,25 m suoran auringonvalon estämiseksi (ks. Kuva 5). Rakennusta ympäröivä aluskasvillisuus vähentää säteilylämmön pääsyä rakennukseen. Lisäksi varjostavista puista voi olla hyötyä edellyttäen, että ne eivät estä ilman virtausta. Sivuseinät muodostuvat matalasta seinästä (korkeus cm) ja räystääseen ulottuvasta 25 mm metalliverkosta. Päätyseinät voivat olla joko verkkorakenteisia tai umpinaisia riippuen ilmastooloista. Sivuseinissä on oltava lisäksi vahvistetusta muovista valmistetut rullaverhot, joita käytetään untuvikkovaiheessa, kylmällä ilmalla ja öisin. Tuhoeläinten ja villilintujen pääsy rakennukseen on estettävä. Alueilla, joilla ilmastonmuutokset ovat suurempia, alaseinät voivat olla korkeampia (korkeus cm) ja verkkoseinät on peitettävä joko vahvistetuilla verhoilla tai tuuletusraoin varustetuilla ikkunaluukuilla. Avosivurakennukset ovat menettäneet suosiotaan, koska tuottajat ovat alkaneet oivaltaa säädeltyjen olosuhteiden edut. Ilmasto vaikuttaa siihen, miten suuri hyöty säädellyistä olosuhteista saadaan. Hyöty on suurempi ääriolosuhteissa, mutta toisaalta edut näkyvät kaikessa tuotannossa, mm. eläintiheyden kasvuna, elävyyden, kasvunopeuden ja rehuhyötysuhteen paranemisena. KUVA 5: AVOSIVUKASVATTAMON PERUSRAKENNE 60cm 3m Teräsverkko (estää lintujen pääsyn) Ulkokatto heijastavaa materiaalia ja/tai sisäeristys 7m Teräsverkko Teräsverkko 1.5m 30 cm matala seinä 2.75m Betonilattia 12m Ruoho Viemäri Betoniluiska 12

14 KUUMASSA ILMASTOSSA EI AVOSIVUKASVATTAMOSSA VOIDA YLLÄPITÄÄ SOPIVAA LÄMPÖTILAA, ELLEI RAKENNUSTA VOIDA JÄÄHDYTTÄÄ. Avainkohdat Rakennusten ja ilmanvaihtojärjestelmien suunnittelussa ja rakentamisessa on otettava huomioon yleisen hygienian, olosuhteiden säätelyn ja vuorovaikutteisen hoitomenetelmän vaatimukset. Eristyksen on oltava riittävä, jotta lämpötilaa voidaan säädellä tehokkaasti. Jos ilman lämpötila on yli 20 C pitkiä aikoja kerrallaan, on rakennukseen asennettava jäähdytysjärjestelmä. Tunneli-ilmastoidun rakennuksen on oltava täysin ilmatiivis, jotta ilma virtaa mahdollisimman tehokkaasti jäähdytyskennojen läpi ja jotta varmistetaan jatkuva nopea ilmanvirtaus läpi koko rakennuksen. Kun käytetään sumutusjärjestelmää, veden pisarakokoa sekä kivennäisten ja bakteerien pitoisuutta on tarkkailtava. Eläintiheys Eläintiheydellä on merkittävä vaikutus broilerien tuotantotulokseen ja lopputuotteen laatuun ja tasaisuuteen. Liikatiheys lisää broilerin ympäristöpaineita, mikä puolestaan heikentää hyvinvointia ja laskee tuottavuutta. Eläintiheys riippuu rakennustyypistä ja ympäristöolosuhteiden säätelystä. Jos eläintiheyttä nostetaan, on vastaavasti ruokintatilaa ja juomalaitteita lisättävä ja huolehdittava hyvästä ilman laadusta. LIIKATIHEYS HEIKENTÄÄ KASVUA, ELÄVYYTTÄ, KUIVIKKEIDEN LAATUA JA JALKOJEN TERVEYTTÄ. LIIKATIHEYS LISÄÄ LUOKITUSTAPPIOITA, JOTKA JOHTUVAT RINTAVIOISTA, NIVELTULEHDUKSISTA SEKÄ RUHJE- JA RAAPIMISVAMMOISTA. 13

15 Seuraavat tekijät vaikuttavat broileria kohden tarvittavaan lattia-alaan: - tavoitepaino ja/tai -ikä teurastettaessa - ilmasto ja vuodenaika - rakennus- ja laitteistotyyppi Britanniassa noudatettavat karjan hyvinvointia koskevat suositukset antavat eripainoisille linnuille sijoitustiheydet, joilla biomassaksi saadaan 34,22 kg/m 2 (ks. Taulukko 2). Suositukset voivat vaihdella maakohtaisesti. TAULUKKO 2: ERIPAINOISTEN LINTUJEN SUOSITUSTIHEYS* ELOPAINO (kg) LINTUJA / m 2 1,0 34,2 1,4 24,4 1,8 19,0 2,0 17,1 2,2 15,6 2,6 13,2 3,0 11,4 3,4 10,0 3,8 9,0 *Britannian maatalousministeriön suositusten (Codes of Recommendations for the Welfare of Livestock) mukaan ELÄINTIHEYS KUUMASSA ILMASTOSSA Kuumassa ilmastossa eläintiheys riippuu lämpötilasta, kosteudesta ja ilmanvaihtojärjestelmän tehosta. Säädellyissä olosuhteissa eläintiheyden tulisi olla korkeintaan 30 kg/m 2 elopainoa teurastuksen aikaan. Avosivukasvattamoissa sijoitustiheyden tulisi olla kg/m 2 teurastuspainon mukaan. Kuumimpaan vuodenaikaan, tai jos lintujen elopaino teurastettaessa on yli 3 kg/lintu, sijoitustiheyttä voi olla syytä laskea kg:aan/m 2. Avainkohdat Eläintiheyttä on säädeltävä teurastusiän ja -painon mukaisesti. Eläintiheyttä on vähennettävä, jos rakennuksen lämpötilaa ei saada alennettua sopivalle tasolle kuumassa ilmastossa tai lämpimään vuodenaikaan. Kun eläintiheys kasvaa, ilmanvaihtoa on säädettävä sekä ruokintatilaa ja juomalaitteita lisättävä. 14

16 Ilmanvaihto ja ilman laatu ILMANVAIHTO Lintujen hyvä terveys ja kasvu edellyttävät, että lintujen tasolle tuotetaan jatkuvasti raitista ilmaa tasaisesti jakautuneena. Seuraavassa on annettu ilmanvaihdon vähimmäis- ja enimmäismäärät säädellyissä olosuhteissa. Tarkemmat elopainoihin suhteutetut ilmanvaihtomäärät on esitetty Taulukossa 40, Liite 4, s Ilmanvaihdon vähimmäismäärä 0,70 m 3 /h/elopainokilo * Ilmanvaihdon enimmäismäärä 7,20 m 3 /h/elopainokilo *Lähde: UK Agricultural Development and Advisory Service. Paikallisten asiantuntijoiden antamat luvut voivat poiketa näistä. Ilmanvaihdon vähimmäismäärä tarkoittaa alhaisinta ilman vaihtumisen määrää, joka tarvitaan ilman pitämiseksi hyvälaatuisena annetulla biomassalla. Ilmanvaihdon enimmäismäärä tarkoittaa sitä määrää ilmaa, joka tarvitaan lämmön poisjohtamiseksi siten, että sisälämpötila ei nouse enempää kuin 3 C ulkolämpötilaa korkeammaksi. Jos käytetään haihdutusjäähdytystä, jäähdytysjärjestelmän täytyy pystyä jäähdyttämään ilma ilmanvaihdon ollessa enimmäistasolla. Jos jäähdytysjärjestelmän teho ei riitä tai jos ei käytetä haihdutusjäähdytystä, lintujen jäähdytyksestä on huolehdittava ilmaa kierrättämällä eli antamalla ilman virrata lintujen yläpuolella sivulla 9 kuvatulla tavalla. Ilmanvaihtoa on voitava säädellä portaattomasti vähimmäis- ja enimmäisarvojen välillä. Ilmanvaihdon vähimmäismäärä voidaan saada aikaan käyttämällä tuulettimia jaksoittaisesti. ILMAN LAATU Kasvaessaan broilerit kuluttavat happea ja tuottavat kaasumaisia sivutuotteita. Myös kaasukäyttöiset keinoemot tuottavat palamisen sivutuotteena haitallisia kaasuja sisäilmaan. Hyvän ilman laadun säilyttämiseksi on käytettävä tuuletuslaitteita, jotka poistavat haitalliset kaasut. Tärkeimmät sisäilmaa pilaavat tekijät ovat pöly, ammoniakki, hiilidioksidi, hiilimonoksidi ja liiallinen vesihöyry. Kun näitä aineita on ilmassa liikaa, ne vahingoittavat lintujen hengitysteitä, mikä alentaa hengitystehoa ja heikentää lintujen tuotantotulosta. Jatkuvasti huonolaatuinen ilma voi aiheuttaa askiittia ja kroonisia hengityselinten sairauksia. Liiallinen vesihöyry voi vaikuttaa lämpötilan säätelyyn ja heikentää kuivikkeiden laatua. ASKIITIN JA KROONISTEN HENGITYSELINSAIRAUKSIEN SUURI ESIINTYMISMÄÄRÄ VOI OLLA MERKKI HEIKOSTA ILMANLAADUSTA JA RIITTÄMÄTTÖMÄSTÄ ILMANVAIHDOSTA. 15

17 Taulukossa 3 on esitetty ilmaa pilaavien tekijöiden tärkeimmät vaikutukset sekä pitoisuudet, jotka todennäköisesti aiheuttavat ongelmia. TAULUKKO 3: Ammoniakki Hiilidioksidi Hiilimonoksidi Pöly Kosteus BROILERIKASVATTAMON ILMAA PILAAVIEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET Haju havaittavissa kun pitoisuus 20 ppm. > 10 ppm: keuhkojen pintavaurioita > 20 ppm: hengityselinten sairastumisalttius kasvaa > 50 ppm: kasvu hidastuu > 0,35 % aiheuttaa askiittia. Korkea pitoisuus aiheuttaa kuoleman. 100 ppm vähentää hapen sitoutumista. Korkea pitoisuus aiheuttaa kuoleman. Vaurioittaa hengityskanavan sisäpintaa. Tautialttius kasvaa. Vaikutukset riippuvat lämpötilasta. Jos lämpötila > 29 C ja suhteellinen kosteus > 70 %, kasvu heikkenee. KUIVIKKEET KOSTUVAT, JOS ILMANVAIHTO ON RIITTÄMÄTÖN, MIKÄ LISÄÄ NIVELTULEHDUSTEN JA LUOKITUS- TAPPIOIDEN MÄÄRÄÄ. Ilmanlaatu pysyy hyvänä, kun huolehditaan siitä että ilmanvaihto on aina vähintään ohjeissa annetun vähimmäismäärän tasolla (ks. Taulukko 40, Liite 4, s. 104). Tämä koskee erityisesti untuvikkovaihetta. Ammoniakkipitoisuutta voidaan vähentää lisäämällä rehuun tai kuivikkeisiin kemiallisia lisäaineita. Ammoniakin, hiilidioksidin ja suhteellisen kosteuden määrän sekä lämpötilan tarkkailuun on myytävänä ilmaisimia, joita voidaan käyttää automaattisen ilmanvaihdon ohjaukseen. Avainkohdat Ilmanvaihtojärjestelmä on valittava siten, että ilman laatu saadaan pidetyksi hyvänä (ilmanvaihdon vähimmäismäärä) ja lämpötilaa voidaan säädellä (ilmanvaihdon enimmäismäärä). Ilmanvaihdon määrä on pidettävä jatkuvasti vähimmäistasolla tai korkeampana. Ilman laatua on tarkkailtava, jotta ilmanvaihdon määrä voidaan säätää sopivaksi. 16

18 HUONO ILMAN LAATU HEIKENTÄÄ LINTUJEN TUOTANTOTULOKSIA JA LISÄÄ SAIRASTUMISALTTIUTTA. Kuivikkeet ja niiden hoito Kuivikkeita levitetään tasainen 3-10 cm paksuinen kerros rakennuksen laadusta ja eristyksestä riippuen. Eri materiaaleja voidaan käyttää, kunhan ne imevät kosteuden tehokkaasti, ovat biologisesti hajoavia, miellyttäviä ja puhtaita, vähän pölyäviä, pilaantumattomia ja peräisin bioturvallisesta toimituspaikasta. (Ks. Taulukko 4.) TAULUKKO 4: YLEISTEN KUIVIKEMATERIAALIEN OMINAISUUKSIA KUIVIKE Kutterinlastu Olkisilppu Paperisilppu Kuoret ja akanat Sahanpuru Kemiallisesti käsitellyt olkipuristeet Hiekka OMINAISUUDET Hyvä imukyky ja hajoavuus. Kuivike voi olla myrkyllisten hyönteismyrkkyjen tai kyllästysaineiden (klooriamisolit) saastuttamaa, jotka voivat aiheuttaa homepilaantumista. Vehnänolki on parasta. Kuivike voi olla sienten, sienimyrkkyjen tai viljantuotannossa käytettyjen kemikaalien saastuttamaa. Hitaasti hajoavaa, parasta käyttää yhdessä kutterinlastun kanssa suhteessa 50/50. Vaikeasti hoidettavaa kosteissa oloissa. Kiiltävä paperi ei sovi. Heikko imukyky. Sopivat käytettäväksi yhdessä muiden materiaalien kanssa. Linnut pyrkivät syömään. Sopimatonta. Pölyistä, linnut pyrkivät syömään. Käytössä noudatettava valmistajan suosituksia. Käytetään usein kuivilla/autioilla alueilla betonilattialla. Saattaa sopia hyvin, mutta lintujen on vaikeaa liikkua, jos hiekkaa on levitetty liian paksu kerros. JOS KUIVIKE ON SIENIMYRKYN JA/TAI SIENEN SAASTUTTAMAA, SE VOI HEIKENTÄÄ BROILERIEN TUOTANTOTULOKSIA. 17

19 MAALATTIA EI OLE RIITTÄVÄN HYGIEENINEN, KOSKA SITÄ EI VOI PESTÄ JA DESINFIOIDA TEHOKKAASTI. Jos villilinnut tai jyrsijät pääsevät kuivikevarastoon, voi saastuneiden kuivikkeiden mukana kasvattamoon kulkeutua salmonellan tai muiden tautien aiheuttajia. Varastotilat on suojattava säältä ja tuhoeläimiltä. SALMONELLAN TAI MUIDEN TAUDINAIHEUT- TAJIEN VÄLTTÄMISEKSI ON KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA TOIMITUSPAIKAN VALINTAAN JA KUIVIKKEIDEN VARASTOINTIIN SEKÄ TILALLA ETTÄ ENNEN TILALLE TUONTIA. Kuivikkeet on pidettävä kuivina ja kuohkeina kasvatuserän koko eliniän ajan. Jos kuivikkeet paakkuuntuvat tai ne kostuvat (kosteus >50 %), niveltulehdukset ja rintaviat lisääntyvät. Kuivikkeiden hyvästä kunnosta on kaikin tavoin huolehdittava, jotta teurastusvaiheessa luokitustappioiden määrä olisi mahdollisimman pieni. KOSTEA KUIVIKE LISÄÄ NIVELTULEHDUKSIA JA LUOKITUSTAPPIOITA. Kuvassa 6 on esitetty tavallisimmat syyt kuivikkeiden huonoon laatuun. Niistä mikä tahansa saattaa aiheuttaa niveltulehduksia tai rintavikoja. Myös tietyt rehun ainesosat saattavat liittyä niveltulehduksiin, esim. biotiinin tai molybdeenin puute. KUVA 6: KUIVIKKEIDEN HUONON LAADUN SYITÄ Korkea kosteus Taudin aiheuttama suolitulehdus Heikkolaatuinen kuivikemateriaali tai riittämätön syvyys KUIVIKKEEN HUONO LAATU Juomalaitteiden rakenne ja säädöt Riittämätön ilmanvaihto Liikasuolainen tai proteiinipitoinen rehu Huonolaatuiset rasvat Liian suuri eläintiheys 18

20 Avainkohdat Hyvälaatuisella kuivikkeella peitetty lattia on kuiva ja lämmin alusta, joka suojaa broilereita vahingoittumiselta. Kuivikemateriaalin tulee olla imukykyistä, pölyämätöntä ja puhdasta. Kuiviketta tulisi olla jatkuvasti saatavana edullisesti luotettavalta toimittajalta. Jotta taudinaiheuttajat eivät pääse leviämään, kuivikkeet on vaihdettava aina uutta kasvatuserää varten. Juomalaitteet Vettä on oltava broilerien saatavilla jatkuvasti vuorokauden ympäri. Riittämätön vedensaanti (vähäinen veden tai juomapisteiden määrä) heikentää kasvuvauhtia. Riittävä vedensaanti voidaan varmistaa tarkkailemalla veden ja kulutetun rehun suhdetta. Linnut saavat riittävästi vettä, jos veden (tilavuusyksikkönä ml tai l) ja rehun (painoyksikkönä g tai kg) suhde on suunnilleen 1,8:1 (nippalaitteita käytettäessä 1,6:1). Veden kulutusta voidaan mitata pääventtiiliin liitetyllä vesimittarilla. Taulukossa 5 on esitetty tyypillisiä vedenkulutusarvoja eri-ikäisillä broilereilla erilaisia juomalaitteita käytettäessä. Lämpötilan noustessa linnut tarvitsevat enemmän vettä. Veden tarve kasvaa noin 6,5 %:lla yhtä lämpöastetta (1 C) kohden, kun lämpötila on yli 21 C. Trooppisilla alueilla pitkät hellejaksot voivat kaksinkertaistaa veden kulutuksen. TAULUKKO 5: BROILERIEN VEDEN KULUTUS KUN LÄMPÖTILA ON 21 C* LITRAA/1000 LINTUA/VRK Nippajärjestelmät Nippa/kuppijärjestelmät Pyöreät juoma-automaatit (ei kuppeja) Vedensaanti 1,6 litraa/ rehukilo 1,7 litraa/rehukilo 1,8 litraa/rehukilo Ikä (vrk) Kukot Kanat Yhteiserä Kukot Kanat Yhteiserä Kukot Kanat Yhteiserä * Veden tarve kasvaa noin 6,5 %:lla yhtä lämpöastetta (1 C) kohden, kun lämpötila on yli 21 C. Huom: Veden kulutus riippuu rehunkulutuksesta. Taulukon luvut perustuvat Ross 308 -broilerin hoito-ohjeissa määriteltyyn päivittäiseen rehunkulutukseen. 19

21 ÄKILLISET VEDENKULUTUKSEN MUUTOKSET JA/TAI POIKKEAMAT VEDEN JA REHUN SUHTEESTA 1,8:1 (NIPPAJÄRJESTELMISSÄ 1,6:1) VOIVAT OLLA MERKKI STRESSISTÄ, TAUDISTA TAI EPÄILYTTÄVÄSTÄ REHUNLAADUSTA. Yleisimmin käytettyjä juomalaitteita ovat - pyöreät juoma-automaatit - nippajärjestelmät PYÖREÄT JUOMA-AUTOMAATIT Päivänvanhoille untuvikoille riittävä juomatila saadaan, kun pyöreitä (halkaisija 40 cm) juomaautomaatteja on 6 kappaletta 1000 untuvikkoa kohden. Ylimääräisinä juomapisteinä voidaan käyttää 6 minijuomalaitetta tai muovilautasta 1000 lintua kohden. Kun broilerit kasvavat ja rakennuksesta otetaan laajempi alue käyttöön, tarvitaan vähintään 8 pyöreää (halk. 40 cm) juoma-automaattia 1000 poikasta kohden. Ne on sijoitettava tasaisesti kasvattamoon niin, ettei yhdenkään linnun etäisyys vesipisteestä ole yli 2 m. Päivänvanhoille laitetut lisälaitteet (minijuomalaitteet ja juomalautaset) poistetaan vähitellen, kunnes 3-4 päivän iässä kaikki linnut juovat automaateista. Veden pinnan tulee olla noin 0,6 cm juoma-automaatin yläreunan alapuolella 7-10 päivän ikään asti, ja 10 päivän iästä alkaen laitteen pohjalla tulee olla noin 0,6 cm vettä. Juomalaitteiden korkeus tarkistetaan päivittäin, ja ne säädetään niin että laitteen pohja on broilerin selän korkeudella 18 päivän iästä alkaen (ks. Kuva 7). Näin voidaan varmistaa, etteivät lintujen ulosteet saastuta vettä. Nippalaitteiden korkeutta säädellään keskitetysti vinssin avulla, mutta pyöreät automaatit on säädettävä jokainen erikseen. Juoma-automaattien veden pinnan korkeus on säädettävä niin, että estetään veden läikkyminen ja siitä johtuva kuivikkeiden kostuminen. KUVA 7: PYÖREÄN JUOMA-AUTOMAATIN KORKEUS juoma-automaatin pohja linnun selän tasalla 20

22 NIPPAJÄRJESTELMÄT Käyttämällä vesinippajärjestelmää, jossa on yksi nippa 12 poikasta kohti (tai 9-10 raskaspainoiseksi kasvatettavaa poikasta kohti), voidaan välttää veden läikkymisestä johtuva kuivikkeiden kostuminen (ks. Taulukko 6). Nippajärjestelmissä bakteerit eivät myöskään leviä yhtä helposti kuin avojärjestelmissä. Toisaalta nippajärjestelmän käyttö saattaa heikentää teurassaantoa. Painenippajärjestelmässä (jossa ei tarvita tippakuppeja) juomaveden bakteeritartutus on vielä vähäisempää. Nippajärjestelmän korkeutta on tarkkailtava päivittäin. Untuvikkoajan alkuvaiheessa vesiputken on oltava sellaisella korkeudella, että linnut pystyvät juomaan. Juomassa olevan poikasen selkälinjan tulee olla noin kulmassa lattiaan nähden. Kun lintu kasvaa, putkea voidaan nostaa ylemmäksi niin, että lintu on pystymmässä asennossa (selkä noin kulmassa) ja joutuu vähän kurottamaan juodakseen. (Ks. Kuva 8.) JUOMALAITTEEN ALLA OLEVAN KUIVIKKEEN TULISI OLLA TASAISTA, JOTTA KAIKKI LINNUT PÄÄSEVÄT JUOMAAN JA JOTTA VESI EI LÄIKY. KUVA 8: NIPPAJÄRJESTELMÄN KORKEUS

23 TAULUKKO 6: JUOMALAITTEIDEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄ UNTUVIKKOAJAN JÄLKEEN LAITE Pyöreät juoma-automaatit Nippa/kuppijärjestelmät MÄÄRÄ 8 kpl (halk. 40 cm) / 1000 lintua 83 nippaa / 1000 lintua (12 lintua/nippa, 9-10 lintua/nippa jos linnut kasvatetaan raskaspainoisiksi) Tilalla on oltava riittävä oma vesivarasto siltä varalta, että kunnallistekniikka pettää. Ihanteellista on, jos varajärjestelmässä on riittävästi vettä 24 tunnin maksimaalista kulutusta varten. Varajärjestelmän on oltava osa päivittäistä vedenkiertojärjestelmää, jotta varasäiliön vesi ei seiso vaan on aina kirkasta ja puhdasta. Jos hygienia on puutteellista, bakteerien leviämistä voi ehkäistä ultraviolettikäsittelyllä tai kloorauksella veden syöttöpisteessä. Tutkimuksissa on havaittu, että jos untuvikoille annetun veden bakteeripitoisuus on korkea, jalkaviat lisääntyvät, erityisesti reisiluun rappeuma (FHN) ja siihen liittyvä Staphylococcus aureus -tulehdus. Bakteeritartunnat ja niistä johtuvat verenmyrkytykset lisäävät luokitustappioita. JOS LINNUILLE ANNETAAN BAKTEERIPITOISTA VETTÄ, JALKAVIAT JA LUOKITUSTAPPIOT LISÄÄNTYVÄT. Vaikka kasvattamoon tuleva vesi olisi täysin puhdasta (esim. hyvälaatuinen vesijohtovesi), rakennuksen sisällä olevat bakteerit voivat helposti saastuttaa veden (ks. Kuva 9). KUVA 9: BAKTEERIEN MÄÄRÄN KASVU JUOMALAITTEISSA, JOISSA VESI ON KOSKETUKSISSA BROILERIKASVATTAMON ILMAN KANSSA Kokonaismäärä S.aureus E.coli Puhdistuksen jälkeen 1 päivän iässä 5 päivän iässä 22

24 Jotta lintujen juomavesi olisi puhdasta, juomalaitteet on pidettävä puhtaina. Kloorausta on harkittava, jos juomalaitteet ovat avoimia (esim. pyöreät juoma-automaatit tai nippa/kuppijärjestelmät). Avainkohdat Linnuilla on oltava juomavettä saatavilla ympäri vuorokauden. Untuvikoilla on oltava ylimääräisiä juoma-astioita ensimmäisen 4 päivän ajan. Veden ja rehun kulutuksen suhdetta on tarkkailtava päivittäin sen varmistamiseksi, että linnut juovat riittävästi vettä. Lämpötilan noustessa veden tarve lisääntyy noin 6,5 %:lla yhtä lämpöastetta (1 C) kohden, kun lämpötila on yli 21 C. Juomalaitteiden korkeutta on säädettävä päivittäin. Juomatilaa on oltava riittävästi ja juomalaitteiden täytyy olla yhtä helposti kaikkien lintujen saatavilla. Raikas ja puhdas vesi estää jalkavikoja ja vähentää luokitustappioita. Veden laatu Broilereille annettava vesi voi sisältää suuriakin määriä mineraaleja tai bakteereita riippuen siitä, mistä vesi otetaan. Ihmiselle juomakelpoinen vesi kelpaa myös broilereille, mutta porakaivosta, avoimesta vesialtaasta tai heikkolaatuisesta vesijohtoverkosta otettu vesi voi aiheuttaa ongelmia. Käytettävästä vedestä tutkitaan kalsiumsuolojen määrä (veden kovuus), suolapitoisuus ja nitraattien määrä. Kun kasvattamo on puhdistettu uutta kasvatuserää varten, otetaan verkostosta, vesisäiliöistä ja juoma-automaateista vesinäytteet, jotta ennen untuvikkojen tuloa voidaan varmistaa, ettei vedessä ole bakteereja. JUOMAVEDESSÄ VOI OLLA RUOKAMYRKYTYKSEN AIHEUTTAVIA BAKTEEREJA. Taulukossa 7 on annettu suurimmat sallitut veden mineraalien ja orgaanisten aineiden pitoisuudet. Yleisestä vesijohtoverkosta otetussa vedessä arvot tuskin ylittyvät. Lähde- tai kaivovedessä voi kuitenkin nitraattipitoisuus olla korkea ja usein niissä on myös korkeita bakteeripitoisuuksia, jos kaivon ympärillä on lannoitettavia peltoja. Jos bakteerien määrä on suuri, niiden alkuperä on selvitettävä ja tilanne korjattava mahdollisimman nopeasti. Juomaveden klooraus (juomalaitteella 1-3 ppm) saattaa olla riittävä toimenpide ja erityisen käyttökelpoinen avonaisia juomajärjestelmiä käytettäessä. Ultraviolettisäteilyttäminen on tehokas keino ehkäistä bakteerien leviämistä. 23

25 Jos vesi on kovaa (runsaasti kalsiumsuoloja) tai jos siinä on runsaasti rautaa (> 3mg/l), se voi tukkia juomalaitteiden venttiilit ja putket. Myös sakka voi tukkia vesiputket, ja jos tukokset ovat toistuva ongelma, on vesi suodatettava mikronin suodattimella. Jos vesi on liian kylmää tai liian lämmintä, linnut juovat vähemmän ja niiden kasvu hidastuu. Kuumalla ilmalla vesi voidaan pitää viileänä huuhtelemalla ajoittain juomalaitteiden putkistoa. JOS VESI ON LIIAN KYLMÄÄ TAI LÄMMINTÄ, LINNUT JUOVAT VÄHEMMÄN JA NIIDEN KASVU HIDASTUU. TAULUKKO 7: SUURIMMAT SALLITUT MINERAALI- JA BAKTEERIMÄÄRÄT JUOMAVEDESSÄ MINERAALI/BAKTEERI SALLITTU PITOISUUS Liuenneet kiinteät aineet yht ppm Kloori mg/l ph Nitraatit 45 ppm Sulfaatit ppm Rauta 1 mg/l Kalsium 75 mg/l Kupari 4 0,05 mg/l Magnesium 3 30 mg/l Mangaani 0,05 mg/l Sinkki 5 mg/l Lyijy 0,05 mg/l Ulosteperäiset kolibakteerit 0 Huomautukset: 1. Jos taso on yli 14 mg/l, tuotantotulokset voivat laskea, jos myös natriumtaso on korkea (50 mg/l). 2. Hapan (ph<6) juomavesi voi vaikuttaa ruuansulatukseen, syövyttää juomalaitteita ja heikentää lääkkeiden tai rokotusten vaikutusta. 3. Korkea sulfaattipitoisuus aiheuttaa löysiä ulosteita. Vaikutus on voimakkaampi, jos natriumtai magnesiumtaso on > 50mg/l. 4. Liika kupari voi antaa veteen sivumakua ja aiheuttaa maksavaurioita. Lähde: Maailman terveysjärjestö WHO TIETTYJEN MINERAALISUOLOJEN LIIALLINEN MÄÄRÄ VÄHENTÄÄ VEDENKULUTUSTA JA HIDASTAA KASVUA. 24

26 Avainkohdat Broilereilla on oltava rajoittamattomasti saatavilla hyvälaatuista vettä, jonka lämpötila on C. Käytettävä vesi on tutkittava säännöllisesti, jotta voidaan havaita liialliset bakteeri- tai mineraalipitoisuudet ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Huuhtelemalla vesiputkistoa voidaan vesi pitää sopivan viileänä kuumalla ilmalla. Ruokintalaitteet Varhaisessa untuvikkovaiheessa rehu annostellaan mureena rehulautaselle tai paperille, jotta poikaset saavat rehua helposti. Poikaset siirretään vähitellen 2-3 päivän iässä käyttämään varsinaisia ruokintalaitteita, kun ne osoittavat kiinnostusta niihin. (Ks. Untuvikkojen hoito, Valmistelut ennen untuvikkojen saapumista, Luku 2, sivu 29.) Ruokintajärjestelmän on oltava sellainen, että linnuilla on riittävästi tilaa syömiseen, jotta ne kasvaisivat tavoitteiden mukaisesti (ks. Taulukko 8, s. 26). Ruokintatilaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos broilerien kasvua säädellään kasvatusvaiheessa, koska se lisää kilpailua. JOS RUOKINTATILA ON RIITTÄMÄTÖN, KASVUNOPEUS HIDASTUU JA TASALAATUISUUS HEIKKENEE. Broilerien ruokinnassa käytetään pääasiassa kolmea järjestelmää: - ketjuruokkija/kairaruokkija - kuppiruokkijat - putkiruokkijat Kaikki ruokkijat säädetään siten, että rehua tuhlautuu mahdollisimman vähän ja että linnut pääsevät helposti syömään. Ruokkijan pohjan tulee olla linnun selän tasolla (ks. Kuva 10). Ketjuruokkijoiden korkeus säädetään vinssillä, mutta kuppi- ja putkiruokkijat on säädettävä yksitellen. KUVA 10: RUOKKIJAN KORKEUS 25

27 JOS RUOKKIJA ON SÄÄDETTY VÄÄRIN, REHUN HÄVIKKI KASVAA JA REHUHYÖTYSUHDE HEIKKENEE. JOS LINNUT SYÖVÄT LATTIALLE PUDONNUTTA REHUA, NE VOIVAT SAADA SIITÄ BAKTEERITARTUNNAN. Ketjuruokkijoissa rehun syvyyttä on helpompi säädellä, koska tarvitaan vain yksi syöttösäiliön säätö. Kuppi- ja putkiruokkijoita käytettäessä on säädöt tehtävä jokaisella kupilla ja syöttöputkella erikseen. Huolellinen ketjuruokkijan hoito vähentää jalkavikojen esiintyvyyttä. (Automaattisesti täytettävien) kuppi- ja putkiruokkijoiden etuna on se, että kaikki ruokkijat täytetään samanaikaisesti, kun taas ketjuruokkijoissa rehun jakelu vie pidemmän ajan eivätkä kaikki linnut saa heti rehua. EPÄTASAINEN REHUNJAKELU VOI HEIKENTÄÄ TUOTANTOTULOKSIA JA LISÄTÄ RAAPIMISVAMMOJA KILPAILUN LISÄÄNTYESSÄ RUOKINTALAITTEELLA. TAULUKKO 8: SUOSITELTAVA RUOKINTATILA RUOKKIJA Kuppiruokkijat Putkiruokkijat Ketjuruokkijat MÄÄRÄ 1 kuppiruokkija 65 lintua kohden (halk. 33 cm) 1 putki 70 lintua kohden (halk. 38 cm) 2,5 cm lintua kohden (80 lintua/metri) Avainkohdat Varsinaisten ruokintalaitteiden lisäksi ensimmäisten 3 päivän aikana rehua annostellaan paperille ja/tai lautasille. Ruokkijoita on oltava riittävästi suhteessa kasvattamossa olevien lintujen määrään. Ruokintatilaa lintua kohden on varattava enemmän, jos käytetään kasvun säätelyohjelmaa, koska silloin kilpailu lisääntyy. Ruokintalaitteen korkeutta on säädettävä päivittäin siten, että ruokkijan pohja on aina lintujen selän tasolla. 26

28 Luku 2 Untuvikkojen hoito Tavoitteet Tavoitteena on tuottaa päivänvanhoista broileriuntuvikoista terve lauma. Tavoitteena on edistää alkuvaiheen syömis- ja juomiskäyttäytymistä siten, että lauma on mahdollisimman tasainen, lintujen paino nousee tavoitekäyrän mukaisesti ja linnut voivat hyvin. AIHEET: Untuvikkojen laatu s. 28 Valmistelut ennen untuvikkojen saapumista s. 29 Untuvikkojen tuonti kasvattamoon s. 31 Ympäristötekijät s

29 Untuvikkojen hoito PERIAATTEET Suotuisan varhaiskehityksen takaamiseksi on huolehdittava siitä, että untuvikkojen kasvuympäristö (lämpötila, kosteus ja tilojen suunnittelu) on asianmukainen. Untuvikkojen ensimmäisten 10 elinpäivän aikana ympäristö vaihtuu kuorijasta kasvattamoon. Untuvikkojen sopeutumista muutokseen on tuettava, ja niiden ruokahalun sekä syömis- ja juomiskäyttäytymisen tulee kehittyä oikein, jotta ne kasvavat tavoitteiden mukaisesti kasvupotentiaalinsa hyödyntäen. Jos ympäristöolosuhteita ei säädellä oikein untuvikkoaikana ja linnut eivät näin ollen voi kasvaa perinnöllisen kykynsä mukaisesti ensimmäisellä viikolla, myös niiden lopullinen tuotantotulos jää heikommaksi. Untuvikkojen laatu Broilerien lopullinen kasvatustulos ja tuottavuus edellyttävät huolellisuutta koko prosessin ajan. Terve, hyvin hoidettu emoaines, huolellinen hautomokäytäntö, sekä korkealaatuisten ja tasaisten untuvikkojen tehokas toimitus vaikuttavat kaikki osaltaan untuvikkojen laatuun. Broilerien kasvatuserien suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat seikat: Emoparvien iässä ja/tai immunologisessa tilassa ei saa olla suuria eroja. Ihannetapauksessa kaikki kasvatuserän untuvikot ovat samasta emoparvesta. Rokottamalla vanhempaispolven linnut saadaan aikaan paras mahdollinen jälkeläisten emoperäinen immuniteetti. Emojen rokotuksin broilerit voidaan suojata suoritustasoa heikentäviltä taudeilta (esim. sinisiipitauti, reovirukset). Munien ladonta-ajat sovitetaan siten, että eri-ikäisten emoparvien jälkeläisten kuoriutumisen ja untuvikkojen toimituksen välillä on mahdollisimman lyhyt aika. Untuvikkojen laadun varmistamiseksi on toimitusprosessissa varmistettava seuraavat asiat: Koneista ottamisen jälkeen untuvikkoja pidetään tiloissa, joissa ympäristöolosuhteita voidaan säädellä oikein (ks. Taulukko 9). Untuvikot siirretään tilalle kulkuvälineissä, joissa ympäristöolosuhteita voidaan säädellä. Hygieniasta huolehditaan kaikissa vaiheissa, jotta vältetään ristikkäistartunnat ja ruskuaispussin tulehdukset. Oikeat rokotukset annetaan oikeina annoksina ja oikeassa muodossa; kaikki untuvikot saavat samat rokotukset. 28

30 UNTUVIKKOJEN KUIVUMINEN VOI JOHTUA HUONOSTI VALVOTUISTA HAUTOMO- JA KULJETUSOLOSUHTEISTA TAULUKKO 9: - UNTUVIKKOJEN SÄILYTYS JA KULJETUS OPTIMIOLOSUHTEET Untuvikkojen säilytysolot - huoneen lämpötila 24 C - suhteellinen kosteus 75 % Kuljetusolot - kuljetustilan lämpötila 24 C - suhteellinen kosteus 75 % Avainkohdat Kasvatuserien hyvällä suunnittelulla voidaan untuvikkojen keskinäiset fysiologiset ja immunologiset erot pitää mahdollisimman pieninä. Jos suinkin mahdollista, kasvatuserän kaikkien lintujen tulisi olla peräisin samasta emoparvesta. Untuvikkojen säilytyksessä ja kuljetuksessa on huolehdittava siitä, etteivät ne pääse kuivumaan tai muuten stressaantumaan. Hautomossa ja kuljetuksen aikana on huolehdittava hyvästä hygieniasta ja terveysturvallisuudesta. valmistelut ennen untuvikkojen saapumista Kussakin kasvatuspaikassa saa olla vain yhdenikäisiä poikasia ("all in - all out" periaate). Jos tilalla on eri-ikäisiä kasvatuseriä, rokotusohjelmia ja puhtaanapitoa on vaikeampi toteuttaa ja ne eivät ole yhtä tehokkaita. JOS YHDESSÄ KASVATUSPAIKASSA ON ERI- IKÄISIÄ KASVATUSERIÄ, TAUDINAIHEUT- TAJAT VOIVAT KIERTÄÄ AIHEUTTAEN JATKUVASTI UUSIA TAUDIN PUHKEAMISIA. Rakennukset, ympäristö ja laitteet täytyy aina ennen uusien untuvikkojen tuloa puhdistaa ja desinfioida huolellisesti (ks. Puhtaanapito ja terveydenhoito, Yleinen hygienia, Luku 6, s , ja hoitotekninen julkaisu Ross Tech 90/15, Poultry House Cleanout Procedure). Uusia kuivikkeita levitetään tasainen 3-10 cm paksuinen kerros, joka sitten tiivistetään. KUIVIKKEEN EPÄTASAISUUS VOI RAJOITTAA POIKASTEN PÄÄSYÄ RUOKINTA- JA VESILAITTEILLE, MIKÄ VOI MYÖHEMMIN HEIKENTÄÄ NIIDEN TASALAATUISUUTTA. 29

31 Tarvittavat laitteet on sijoiteltava sopivalla tavalla. Untuvikkovaiheessa laitteet (ruokkijat, juomalaitteet, lämmittimet ja tuulettimet) sijoitetaan rakennukseen siten, että linnut pysyvät sopivan lämpöisinä ilman kuivumisen vaaraa ja löytävät helposti rehua ja vettä. Laitteiden sijoittelu riippuu käytettävästä lämmitysjärjestelmästä (keinoemot tai koko kasvattamon lämmitys) ja muista käytettävistä laitteista. Untuvikkovaiheessa kaikilla linnuilla on oltava rehua ja vettä saatavilla alle metrin etäisyydellä. Lisäruokkijoita ja -juomalaitteita sijoitetaan kasvattamoon niin, että untuvikot oppivat varsinaisen järjestelmän ja lisälaitteiden liittyvän toisiinsa. JOS UNTUVIKOILLA EI OLE RIITTÄVÄSTI LÄMPÖÄ, REHUA JA VETTÄ, NE KASVAVAT HUONOSTI JA LAUMASTA TULEE EPÄTASAINEN. Kasvattamot on lämmitettävä ja lämpötila ja suhteellinen kosteus on vakiinnutettava vähintään 24 tuntia ennen untuvikkojen tuloa. Molempia on tarkkailtava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa, että olosuhteet eri puolilla hoitoaluetta ovat yhdenmukaiset. Ilmanvaihtojärjestelmän on pystyttävä tuottamaan hyvälaatuista ilmaa lintujen tasolle ja poistamaan lintujen ja lämmityslaitteiden tuottamat jätekaasut (ks. Rakennukset ja ympäristö, kohdat Ilmanvaihto ja Ilman laatu, Luku 1, s ). Ilmanvaihdon on oltava vedotonta. ILMAN JÄTEKAASUT ON POISTETTAVA TEHOK- KAASTI, KOSKA NE VOIVAT AIHEUTTAA SYDÄN- JA KEUHKOSAIRAUKSIA. Puhdasta ja sopivanlämpöistä vettä on oltava poikasten saatavilla riittävästi (ks. Rakennukset ja ympäristö, Veden laatu, Luku 1, s ). Jokaisen linnun on voitava syödä ja juoda heti kasvattamoon tultuaan. Aluksi rehua annostellaan jauheettomina, seulottuina mureina rehulautaselle tai paperille, jolloin ruokinta-alue on noin 25 % koko hoitoalasta. RUOKINTA- JA JUOMALAITTEITA EI PIDÄ SIJOITTAA SUORAAN LÄMMÖNLÄHTEEN ALAPUOLELLE. Eri emoparvista peräisin olevat untuvikot pitäisi voida sijoittaa erillisille alueille kasvattamossa. Jos tämä ei ole mahdollista vaan untuvikkoerät on yhdistettävä, yhdistämistä ei saisi tehdä ennen 5 päivän ikää. Tällä tavalla voidaan vähentää kilpailua ja varmistaa kasvatuserän tasalaatuisuus. 30

32 Avainkohdat Kasvattamon hygieniasta ja puhtaudesta on huolehdittava. Tautien leviämisen voi estää kasvattamalla vain samanikäisiä lintuja yhdessä kasvatuspaikassa ("all in - all out"). Kuivikkeet on levitettävä tasaisesti. Ruokinta- ja juomalaitteet on sijoiteltava siten, että untuvikot saavat helposti rehua ja vettä ja että ne oppivat mielessään yhdistämään lisäruokkijat ja -juomalaitteet varsinaisiin järjestelmiin. Rakennus on lämmitettävä ja lämpötila vakiinnutettava ennen untuvikkojen tuontia. Ilmanvaihdolla tuotetaan raitista ilmaa ja poistetaan jätekaasut. Untuvikoilla täytyy olla rehua ja vettä saatavilla heti, kun ne tuodaan kasvattamoon. Untuvikkojen tuonti kasvattamoon Ennen untuvikkojen tuomista varmistetaan, että rehua ja vettä on saatavilla. Untuvikkojen saapumisaika on sovittava täsmällisesti etukäteen, jotta ne voidaan purkaa kuljetuslaatikoista ja sijoittaa kasvattamoon mahdollisimman nopeasti. Mitä pitempään untuvikot ovat laatikoissa, sitä suurempi on kuivumisvaara. Kuivuminen nostaa varhaiskuolleisuutta ja heikentää kasvupotentiaalia. TÄYSIÄ UNTUVIKKOLAATIKOITA EI SAA PINOTA LÄMMITETTYYN HOITOTILAAN, KOSKA UNTUVIKOT YLIKUUMENEVAT JA TUKEHTUVAT NOPEASTI. Untuvikot kipataan laatikoista nopeasti, varoen ja tasaisesti koko hoitoalueelle. Tyhjät laatikot on poistettava rakennuksesta viivytyksettä. Untuvikot jätetään 1-2 tunnin ajaksi asettumaan uuteen ympäristöön. Sen jälkeen tarkistetaan, että rehua ja vettä on kaikkien untuvikkojen saatavilla. Laitteita ja lämpötiloja säädetään tarvittaessa. Kun poikaset ovat 2-3 päivän ikäisiä, ruokinta- ja juomalaitteet sijoitellaan uudelleen ja niiden määrää lisätään samalla kun valaistua aluetta laajennetaan. 31

33 Avainkohdat Pura untuvikot laatikoista ja sijoita ne kasvattamoon nopeasti. Tarkista rehun ja veden saatavuus ja jakelu. Jätä untuvikot asettumaan 1-2 tunnin ajaksi. Tarkista 1-2 tunnin kuluttua rehun ja veden saatavuus, lämpötila ja kosteus ja säädä tarvittaessa. Ympäristötekijät Lämpötilaa ja suhteellista kosteutta on tarkkailtava jatkuvasti ja lyhyin välein, esim. vähintään kaksi kertaa päivässä ensimmäisten 5 päivän ajan ja päivittäin sen jälkeen. Lämpötila ja kosteus tulee mitata mahdollisimman lähellä lintujen tasoa. Automaattisten valvontajärjestelmien anturit on sijoitettava lintujen tasolle. Tavallista lämpömittaria käyttäen voidaan tarkistaa automaattisen järjestelmän sähköisten anturien tarkkuus. Untuvikkoajan lämmitys Broilerinkasvatuksessa käytetään kahta perusjärjestelmää: keinoemolämmitys koko kasvattamon lämmitys Keinoemojärjestelmä KUVA 11: TYYPILLINEN KEINOEMOALUE (1000 UNTUVIKKOA) 1 VRK IÄSSÄ Rehuautomaatti Rehuautomaatti KUVA 12: KEINOEMOJÄRJESTELMÄ - LÄMPÖTILAVYÖHYKKEET Keinoemo Keinoemo 6 juomaautomaattia 12 rehulautasta 6 juoma-astiaa 25 % peitetty paperilla 32